Suomen Hallitusmuoto.

Peru§tuslakivaliokunnan mietintö N :o 14 Hallituksen esitylrsen joh- dosta Suomen Hallitusmuodoksi.

Eduskunnan päätöksellä 13 päivältä viime ~esäkuuta on Perustuslakivaliokunnan valmisteltavaksi lähetetty Hallituk- sen esitys N :o 62 Suomen Rallitusmuodoksi.

Sittenkuin Suomi oli yhdistetty V·enäjän kanssa, esiintyi ky::.ymys Suomen hallitusmuodon uudistamisesta ensi kerran 1863-1864 V<noden valtiopäivillä. Avatessaan valtiopäivät Aleksanteri II ilmoitti tultwansa, sen johdosta, että useat suuriruhtinaskunnalll perustuslakien säännökset eivät enää

s~:JVeltuneet sii,hen asiaintilaan, joka oli syntynyt Suomen liittämisestä keisa'rikuntaan, ja että toisilta, puuttui selvyyttä ja täsmällisyyttä,, valmistuHamaan täyd-enny!Jrsiä ja lisäyksiä sisältävän lakiehdotuksen niillä valtiopäivillä tutkittavaksi, jotka hän aikoi routsua ~oolle kolmen vuoden kuluttua, ja viitrtaHi sama:lla siihen, mihin suuntaan perustuslakiuudistus- ten pääpiirteissään tulisi käydä. Sittemmin keisari ja. suuri- ruhtin~s 19 päivänä j•oulukuuta 1864 asetti mainittua tarkoi- tusta vart-en erirtyis-en ~omit-ean sekä vahvisti itse sille s-eikka- peräisen ohjelman, jonka mukaisesti komitean tuli ennen kesä- kuun loppua 1865 antaa ehdotus sekä hallitusmuodoksi että valtiopäiväjärjestykseksi. Komitean elldotuksi:sta, jotka määräaikaan lähetettiin perille, johti ainoastaan valtiopäivä- järjestystä koskeva esityksen antamiseen 1867 Vinoden valtio- päiville ja sittemmin vuoden 1869 valtiopäivä.järjesilylkseen.

Venäläiseltä taholta, hallitusmuotoehdotusta vastaan tehdyt muistutukset viivästyttivät sitä vastoin tämän ehdotuksen ratkaisua eikä sitä lopultakaan hyväksytty.

2 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

Vuosi,en 1877-78 valtiopäivillä tehtiin ritaristossa Ja aatelissa anomus, että ot,ettai~;iin harkittavaksi, eikö vuod:en 1772 Hallitusmuodon ja vuoden 1789 Yhdistys- ja V'akuus- kirjan tarkastus tai ainakin kaikkien tä:hän lainsäädännön alaan kuuluvain ja edelleen voimassa olevain säännösten ylo- teenkokoaminen olisi maalle siksi tarpeellista ja hyödyllistä, että siitä olisi annettava seuraaviHe valtiopäiville armol- . linen esitys. Lakivaliokuntakin kannatti anomuksen teke- mistä; mutta asia raukesi, kun kaksi säätyä jäi kahta vastaan.

Myöskin Aleksanteri IJI:nnen aikana ryhdyttiin toimen- piteisiin, jotka johtivat hallitusmuotoehdotuksen valmistami- seen. Käskykirjeessä 12 päivältä lokakuuta 1882 määrättiin silloisen kenraalikuvernöörin eräitten toimenpiteiden johdosta, jotka eivät olleet sopusoinnussa Suomen lakien kanssa, val- mistettavaksi ehdotus, miten Suomen lakien asianomainen yhteenkokoaminen voitaisiin saada aikaan. Sittenkuin se- naatti oli tehnyt asiasta esityksen, käskettiin 21 päivänä kesä- kuuta 1884 asetettavaksi komitea, jonka. tuli järjestelmälli- sesti koota kaikki voimassa olevat, Suomen valtio-oikeudel- lista asemaa koskevat säännökset sekä myöskin ottaa samalla

huomioon, mitä oli tullut oikeussäännöksi silloin käytän- töön soveltumattomien tai vajanaisten perustuslainmääräysten

sija~:>ta. Tätä tarkoitusta varten asetettiin komitea, jonka mietintö valmistui joulukuus~;a 1886 ja sisälsi muun muassa ehdotuksen hallitusmuodoksi, joka käsitti voimassa olevien valtio-oikeudellisten säännöksien yhdistelmän. Senaatin S'en pohjalla valmistama esitys, jossa lakiehdotus sai nimekseen ,Suomen Suuriruhtinaskunnassa voimassa olevan perustus- lain yhdistelmä", lähetettiin hallitsijalle vasta 1891, mutta ei koskaan tullut hallitsijalle esitellyksi. Esitys samoin kuin silloisen kenraalikuvernöörin Heidenin valmistama ,ehdotus Suomen suuriruhtinaskunnan läänien hallinnon ohjesään- nöksi" jätettiin erityisen venäläis-suomalaisen konferenssin tarkastettavaksi Venäjän ministerikomitean pre~;identin Bun- gen puheenjohdolla. 1\Iutta tämä konferenssi ei, huolimatta sen suomalaisten jäsenten huomautuksista, lainkaan ryhtynyt senaatin ehdotusta tarkastamaan.

Seuraava yritys uuden hallitusmuodon aikaansaamiseksi tehtiin vuonna 1907, jolloin senaatti hallitsijalle tekemänsä ilmoituksen jälkeen valmisti siitä ehdotuksen. Ehdotusta laa- dittaessa oli, kuten eduskunnalle annettavakisi aiotussa esi- tysehdotuksessa lausutaan, johtavana ajatuksena ollut: että vanhoista perustuslaeista otetaan kaikki semmoiset periaat- teet, jotka, sen mukaan kuin kokemus osoittaa, edelleenkin ovat säilytettävät, ja että pääasiallisesti pysytetään nykyiset laitokset, mutta sen ohessa tehdään maan valtiosäännön ke- hitystä tarkoittavia muutoksia ja lisäyksiä, milloin sitä on katsottu tarpeen vaativan, niin myös että muodon puolesta aikaansaadaan lain sisällyksen järjestelmällinen jaoitu& sekä selvästi määrätään julkisten viranomaisten oi~k.eudet ja vel vol- Jisuudet, sikäli kuin ne ovat perustuslaissa määrättävät.

'rärkeimmät uudistusehdotukset olivat: senaatin oikeu;;,- osaston muuttaminen its'8lläiseksi korkeimmaksi tuomioistui- meksi; neuvottelevan komite:tn perustaminen Suomen valtio- sihteerinvirastoon; oikeuden antaminen eduskunnalle tarkas- taa hallituksen jäsenten virkatoimenpiteiden laillisuutta; sel- lainen hallinnollisen lainsäädäntövallan rajoittaminen, eHii yliopiston ja alkeiskoulujen järj<estyksen perusteita ei voi- taisi muuttaa eduskunnan suostumuksetta, sekä että maan tuomioistuinten ja virastojen kieltä koskevia säännöksiä ei voitaisi julkaista muutoin kuin tJduskunnan myötävaikutuk- sella; verotussuostuntaa koskevain säännöksien kehittäminen, niin että myö& tullimaksut tulisivat riippuviksi eduskunnan harkinnasta ja suostumuks·esta; sekä valtion tulo- ja meno- arvion muodostaminen niin, että siihen yleensä ei kuuluisi muita kuin- eduskunnan hyväksymiä menoeriä.

Tämäkään yritys €i johtanut toivottuun .tulokseen. Eh- dotuksen lienee kenraalikuvernööri pidäitänyt kansliaansa.

Samaan aikaan kuin senaatti teki edellämainitun ehdo- tuksensa, hyväksyi myöskin eduskunta 1907 vuoden valtio- päivillä anomuksen, jossa pyydettiin 'esitystä uudeksi halli- tusmuod.oksi j.a; jossa esitetyt eduskunnan vaatimukset eivät olennaisesti eroa senaatin ehdotukseen otetuista edistysluon-

4 1917 II Vp. -V. M.- Esitys N:o 62.

toisista säännöksistä. Myöskin tämä eduskunnan anomus Jäi kuitenkin tuloksettomaksi.

Vasta kymmenen vuotta myöhemmin avautui parempi mahdollisuus puheenalaisen ajatuks·en wteuttilllmiseen. Sit- tenkuin 20 päivänä ma:aliskuuta 1917 annetulla julistw;- kirjalla Suomen valtiosääntö oli uudelleen vahvistettu! ja senaatille annettu toimeksi esittää ehdotus uudeksi .halli- tusmuodoksi, asetti senaatti erityisen perustuslakikomi- tean, jolle muun muassa annettiin tehtäväksi mainitun ehdotuk5en valmistaminen. Komitean mietinnön pohjalla valmisti Hallitus näillä valtiopäivillä 4 päivänä joulu-

'

kuuta 1917 Eduskunnalle antamansa esityksen N :o 1, joka sisälsi sille pohjalle, että Suomi oli oleva riippu- maton tasavalta, rakentuvan esityksen uudeksi hallitus- muodoksi. Tämän esityksen Eduskunta päätöksellä 6 päi- vältä samaa joulukuuta lähetti Perustuslakivaliokunnan val- misteltavaksi, jonka työn tammikuussa tänä vuonna maassa puhjennut kapina kuitenkin keskeytti. Kun sitten kapina oli saatu kukistetuksi, on Hallitus, katsoen, että viimeisten vaiheitien ^jäl~een Suomen sisäinen ja ulkonainen as•ema esiin- tyy melkoisesti toisenlaisena kuin puoli vuotta sitten, ja .että tästä muuttuneesta asemasta johtuu maan vastaiseen valtiol- liseen rakenteeseen nähd·en eri aloilla vaatimuksia, joita. ei voida jättää huomioonottamatta, nyt puheena olevalla esityk- sellä peruuttanut edellämainitun esityksensä N :o 1 sekä anta- nut Eduskunnalle uud@ ehdotuksen hallitusmuodoksi, jonka mukaan Suomi on oleva täysivaltainen, perustusla.illinen ja perinnöllinen kuningaskunta.

Suomen valtiosääntö on siltä osaltaan, joka järjestää kan- saneduskunnan kokoonpanon, valtiollisen vaalioikeud.en sekä valtiopäiväin toiminnan, tullut järjestelmällisen ja laajape- räisen uudistuksen alais-eksi nykyis·essä 20 päivänä heinä- kuuta 1906 annetussa Valtiopäiväjärj<estyksessä. Sitä vastoin on perustuslakien muilla aloilla ainoastaan osittaisilla lain- säädäntötoimenpiteillä joistakin erityisistä asioista aikaan-

saatu uusia säännöksiä. Yhtenäisen perustuslain larvr näillä- kin aloilla on tosin, kuten edellä esitetystä historiallisesht katsauks·esta käy ilmi, tunnustettu sekä ·hallituksen 'eWi edus- kunnan taholta, mutta kaikki yrityks•et sen aikaansaamiseksi ovat siitä huolimatta rauenned. Jos sellaisen Jain tarV"e .io sinä aikana kuin Suomi oli yhdistd.tynä Venäjän k1anssa, oli varsin tuntuva, on se käynyt suorastaan välttämättömäksi sen jälkeen kvin maamme on tullnt nlkonais·estikin itsenäi- seksi, riippumattomaksi valtioksi. Suomen on nyt käytävii laskemaan uuden valtiollisen alemassao1omm perusteet. luo- tava itselleen uutta valtiollista asemarmsa va8laava valtion .iär.iestysmuoto.

N:vt käsiteltävänä oleva Hallituksen esit:vs käsittää }Jä:i- asiallisesti ehilotukseri sen Suomen valtiosäännön osan .iär.ies- tämis,eksi, jolla vannaisia a.ioista asti on ollut si.iansa maam- me hallitusmuodossa .ia .ioka ei sisälly valtiopäivä.iär.iestyk- seen .ia sitä täyd·rntäviin lakeihin, joskin eräät esityksen sään- nöksistä samalla kuuluvat valtiopäiväjädestyks,en piiriin .ie~

osaksi ovat tarkoitetut sitä muuttamaankin. Esityksen mu- kaan on Suomi täysiva Jitainen, peru;;;tuslaiJlinen kuning-as- kunta, .iossa kuninkuus on nerinnöllinen, ja jakamaton valtakunta. l'ämä. valtiomuoto on aihrnttanut eräitä hallit- sijaa ja hänen velvollisuu ksiansa sekä hallituksen hoitamista kuningassuvun lopiJuessa miehen puolelta kosk·evia säiinnök- siä. K nnin kuuden peri mysjärj,esty ksestii sekä kuninkaan va 1- lan kä:vttåmisestä kuninkaan ollessa estetty ja sflmoin ku- ninkaan alaikäisyyden aikana edell:vttää hallitnsmuoto eri:

tyisiä perustuslakisäännöksiä annettavihi. Valtiovalta on rsityks·essä ·eri valtioelinten kesken iaettu sit.en. että varsi- nainen lainsäädäntövalta on kuninkaalla ja eduskunnalla ;vh- teisesti .ia toimeennaneva valtA lnminlmalla. ionl<a avuhi on asetettu lmninkaaUe sekä eduskunnalle vastuunalainen va ltion·euvosto. ja että tuomiovalta on annettu riippumatto- man oikeuslaitoksen huostaan. Aloteoikens kaikilla lainsäli- dännön aloilla on lnminkaalla sekä eduslnmnal1a. Eduslnm- nan h:vväksymä laki vaatii voimaan tullaksensa ehdottomasti hallitsijan vahvi&tnksrn, lnm on kysymys IJerustuslaista sekä

6 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

maa- ja meripuolustuksen järj-estämistä koskevasta laista, mutta muihin lakeihin nähd·en on lmninkaaUa vain toistaisebi siirtävä hylkäämisoikeus, n. s. suspensivinen veto-oikeus, niin että laki tulee ilman vahvistustakin noudatettavaksi, .ios edus- kunta uusien vaalien jälkeen sen uudestaan hyväksyy kah- r1Bn kolmasosan äänten enemmistöllä. Kuninkaalla ·on oilw1s ant-aa aRetnksia asioista, jot.ka 'ennestään ovat hallinnollisilla l'äännöks1llä järjestetyt, niin myös asetuksella säännök¹siä lakien Hi;vi.äntöönpanosta. valtion omaisuuden hoidosta sekä hallintovirastojen .ia yleisten laitosten järjestysmuodosta ja toiminnasta. Kuningas määrää suhteista ulkovaltoihin.

eräissä asioissa kuit.enkin eduskunnan 'suostumuksella, hä- nellä on Suomrn sotavoiman ylin päälliikkyys ja hän käyttäil vlint'i toimcenpDnBvila vnltaa, .ionka hän sdlaisissa asioissa, ioita 'ei hallitusmuodossa ole mainittu, kuitenkin voi luovuttaa vnltionenvostolle tai ministerille. Valtioneuvosto on esityk- sen mukaan kolleginen laitos, vaikka, kut.en juuri mai- nittiin. vä.hempiarvoiset asiat voidaan luovuttaa asianomai- sen ministerin ratkaistaviksi ja valtioneuvos•ton .iär.iflst;vs- muoto siten sisältää mahdolliwuden kehittää sitä ministeri- hallitukseksi. Hallintoon nähden on Ha llitnsmnodossa ·e·hflo- tettu va hvistettavaksi eräitä yleisiä ohjeita, joilla on pys:v- vä.istä merlrii:vstä .ia iotka ovat sen laatuisia, että niitä on noudatettava laeilla .ia aO'etnksilla lwllinnon ~eri haaroia .iär- .ir:str•ltäes;;ä. EhrlotnJ,sen mu¹kaan on Hallitusmuodossa jolmi- selle Suomr•n kansalaiseHe turvattu yleiset kansalaisoikeudet.

ja eduskunnalle nn vakuntettu valta va.litsemansa oikeusasia- miehen hl1lthl valvoa, että viranomaisrt .ia virkamiehet nou- rlattavat lakia. niin ett-ei kukaan tule oikendessaan pol.ietu ksi.

EdeUeen on Hallitusmuotoon ehdokttu otettavaksi perussään- niikse't, joiden mukaan kotimaist-rn kieJt.en, suomen ja ruotsin.

llz,esl\inäinen asema on .iär.iestetHivii s~kä ma·an snom<en- .irt rnotsinlde1isen väestön sivistyksellisiä. ja talnudellisia tarprit:1 tyydytettävä. Tärhänä osana esityksestä ovat säännök- set valtiotalouden nääperusteista. Nämä säännökset laa- jentavat suuresti eduskunnan vaikutusta valtiotaloutfl€n. Ne tarkoittavat periaRttr·ellisesti ulottaa eduskunnan määräy.:J- vallan kaiki11e val'tiotnlo.ien aloille yleensä, saattaen siten

m:vös tulliverotn ksen .ia valtion tuloatuottavan omaisnuden hoidon eduskunnasta riippuviksi. Mitä valtion menoihin tu- lee, olisivat yleensä kaikki menot. jotka ·eivät rerustu voi- massa olevaan lakiin tai .iol10nkin valtion velvoitukseen, edus- kunnan päätettävät vuotuisten tulo- ja menoarvioitien yhtey-

dess~. Tulo- .ia menoarvio, .ionka tulee sisältää. ylBensä val- tion kaikki tulot .ia menot on eduskunnan päät.että.vä ja "it- ten julkaistava niinkuin lnista on säädetty. VieHi on esityl\- sessä maan pnolnsh1slaitosta, opetustointa, uskonnollisia yh- dyskuntia .ia .inlkisia virkoja koskevat perussäännökset.

Harkitessansa minkälainen valtiomuoto riipymmattom;r~ n Suomen on Hselleen omaksuttava, monarkinenko vai tasaval- tainen, on Valiol\unnan enemmistö ollut sitii. mieltä, että, vaikka Eduskunta 6 päiv11nä .ioulukuuta 1917 onkin h:vväk- s.vnyt sen neriAatteen, että S110mi on oleva riipiJumaton tasa- vAlta, E.dusknnmm sii~Fi huolimatta tulisi hyvfiks:va H~lli­

tuksen nyt ·ehclottama monarkimm va 1Homnoto. Kun Edus- kunta teki päätöksensä sanotun neriaath~ien hyvåksymis•e1stä.

mikä. päätös ei sisält8n:vt lainsääi!Fintötoimenpidettä. .iol1a Rnomcn monarkinen ''nl+iomuoto olisi muutettu tasavaltai- srhi. olivat S11omen valtio11iset olot nlospäin .ia m:vöskin srn sisäiset olot sellaiset. ettei muu kuin tRsava Ttainen valtio- rn110to nä.;vHän:vt voivan tulh k:vs~rm:vkseen. Sen .iälkerm OYAt maAmme vAltinlliset s11hteet 11lkovaltoihin .ia lähinnä

;::en mhteet Vrn1i.iään .ia sRmoin si;::äiRet olomme siinä miiärin m1.mthm:eei:. pfHi on }di,'nvt mahi!olli.sehi valita sellAinen

VR ltiom11oto. inh T'arnitrn YAstAn mAAn h!'TlE'ita ia oloja vle{'n,ä .. M:dis1,-in on vasta lwkh:f.Pth1 kapina. ioka on kan-

;::nssAmme naliR~tanut flrvrlutt8vAR :vhteisknnna11istE'n si~Pi­

nPn höltvmi;::t.fi. PA lrnftflll11t 111lflpJlren nnnnitsemaan. kum- Tliho valtiomuoto nn omansa antamrtan vAltiollemme lu.iemmnn sisäiRen rA'kentr'en ;::ekä. narf'mmin turvn.Rmrum kansamme oi- keusjäri:esivksen säilymisen lonkkaamattomanR .ia sen elä- mrin ranhallisen kehityksen.

Ulospäin nävttää monarkinen valtiomnoto takaavan Suo- mene VArmemmAn aseman. Emme ~r.oi o11A tunll11Shmatta siHi

8 t!H7 II Vp. --V. M. - }Jsitys N:o 62.

vaaraa, joka maamme maantieteellisestä as.emasta .i·ohtuu sen itsenäisyydelle .ia joka tekee Suomelle välttämättömäksi säi- lyttää saavuttamansa läheiset suhteet siihen mahtav'aan maailmanvaltaan, joka niin ratkaisevasti on vaikuttanut Suo- men itsenäisyyden luomis·een ja jolta tulevaisuudessakin voimme odottaa tukea itsenäisyydellemme. Monarkin eT\ val- tiomuoto, jossa valtioasiain hoidossa ei ole pakko ainakan n sanwssa määrin ottaa huomioon sellaisia äkillisiä suunnan mnutohsia, joita tasavaltaisissa me~issa valtiollisten puolueiden vaihtuva valta-asema ja presidentin vaibdobet voivat tnoda mukanaan, takaa varmemmin kuin tasavaltainen valtio-

muoto mainittujen suhteioen säilymisen. :Todennäköistä myös on että, jos Suomesta tule•e kuningasknnta, valittavan hal- litsijasuvun sukulaissiteet ja suhteet muioen maiden hallihi.ia- sukuihin myö·s olisivat omansa lujittamaan Suomen kansain- välistä asemaa ja sen arvoa lisäämään sekä helpottamaan maamme etujen valvomista nlkoTJoliittisPssa su bteessa.

Mntta ·niin suuri merkitys knin näilJe syille onkin monar- kisen valtiomuooon hyväks;vmiseksi annettava, on kuitenkin pääpaino pantava sille, että valittava valtiomuoto on omansa luomaan maallemme sisäistä lujuutta. ja eheyttä . .Jota suu- remmassa. määrässä tti'mä sa:avnt.etaan. sitä varmemmin maam- me m;.·ös kestää ulos11äin ja sitä suu!'emm:m arvonannon se kykenee itsoelleen kanso,ion keskuudessa hankkimaan. Suo- men vastainen va 1tiomuoto on srntä.hoPn etupä.Hssä mää- räHävä sen/ olojen historiallisen kehityksen, sen •oman sisäisen tarpeen ja sen kansan käsityskannan mukaan. Koko historiallisen kehityksensä aikana on Suomi ol1ut TJerustus- laillinen monarkinen maa,ja koko yhteiskuntarakcnnuksemme

on muodostunut ja kehittynyt monarkisen valtiomnodon puit- teissa . .Tos t::J }Jnomme jatkaa valtiollista lzehitystämme histo- riallisella pohjalla, emmr voi lnoTJna monarkisesta valtiomuo- dosta, mutta tulee meidän muodostaa sitä nykyaikaisten peri- aatteiden mukaisesti. Risäisesti tarvitsemme taas ennen kaik- kea lniaa, keskit.ettyä ia tarkoitnksistaan tietoista hallitus- valtaa, .ioka k;vkrnisi toisaalta pa.lauttamaan yhteiskuntamnH' iärkytetyn järjestyksen sekä saaH:amaan valtioelämämme

säännöllisiin uomiinsa, toisaalta taas ry htymtiii.n ta rmol< kai- siin toimenpiteisiin yhteiskunnallisten olo.iemme parantami- seksi j.a kehittämiseksi. Sellaisen hallitusvallan voi, Valiokun- nan vakaumuksen mukaan, vain monarkinen valtiomuoto tm- vata. Nykyään, kun vallankumouksen mainingit vielä eiv;H ole asettuneet, ei tasavaltainen valtiornuoto, joka presidentin valinnan kautta oitis syöksisi kansamme puoluetaistelujen pyörteisiin, voisi luoda sitä voimakasta hallitusvaltaa, .iotn kai·paammc. l\fuUa vnstaistenhin aikojen varalta aniaa, Valio- kunnan käsityksen mukaan, monarkinen valtiomuoto var- memmat takeet yhteiskuntaelämämme rauhalliselle kehityk- selle. Monarkisessa valtiossa asettaa valtion, päämiehen val- tiollisista puolueista riippuma.ton asrma hänet puolueiden yläpuolelle ja turvaa sen kautta suuremman ],iinteyden ja j ohd onm ukaisuuden hallitusvallan hoitamisessa. Tasa vaitai- sessa valtiossa taas valtion päämies, flresidentti, kansalaisten kBskuudesta valittuna, aina olisi enemmän tai väihemmän riippuvainen s•iitä puolueesta, johon hän kuuluu, ja puuttuisi häneltä tarpeellinen arvovalta, .iota meillä vallitsevien .puo- lueolojen vuoksi kellään kotoisella miehellä ei voisi olla. Ta- savallassa olisi presidentti vain tilapäisrsti vallassa olevan puolueen edustaja, ja vähemmistöön joutuneet puolueet nä.ki- sivän yleensä hänessä valtiollisen vastustajan. Hallitusvallan päämies ei siten omistaisi sitä kaik·k1en kansa laisryhmion myötätuntoa ,ia luottamusta, joka monarkisessa valtiossa voi tulla hallitsijan osaksi. Luja, arvovaltainen hallitusvalta on siis varmemmin saavutettavissa monarkisella lmin tasavaltai- sella valtiomuodolla. Kun, kuten edellä on mainittu, maamme valtiomuoto aina on ollut perustuslaillinen monarkia, on luonnollista, että; se on juurtunut m~vös kansamme kä8i- fykseen. On kyllä totta, että se sortopolitiikka, jota Suomi on viime vuosikymmenet saanut kokea. on ollut omansR

vieroittamaan kansan tunteita hallitsijasta, rrmtta tämä·. on kuitenkin suuressa määrin koskenut hallitsijaa henkilökoh- taisesti, eikä varmaankaan ole haihdutt·anut sitä. perin- näistä käsitystä, joka keskittää yhteiskuntamahdin lakiin sidotun lwllitsi.ian henkilöön. On myöskin myönnettävä, että

10 1917 II Vp. -V. M. -- l~sitys N:o 62.

kansamme käsitystavaltaan on kansanvaltaisuuteen taipuva.

Sitä se on, huolimatta maammB monarkisesta valtiojärj.es- tyksestä, aina ollutkin. Mutta kansanvaltaisuus ei suin- kaan ole monarkiseen valtiomuodon olemukseen soveltuma- ton. Se aika on ohi, jolloin oli vallalla käsit;vskanta, ettf,i monarkinen valtiosääntö voinut sisälHUi valtiollista vapautta kansalle. vaan että valtiollinen vapaut, vaatii tasavaltaista valtiosääntöä. Kansan saattaminen osallis~eksi hallitusvaltaan on poistanut käsityksen, ettei todellinen kansanvalta sovel- tuisi monarkiseen valtiosääntöön. Sellainen perustuslaillinPn monarkia, jonka Hallituksen esitys hallitusmuodoksi sisäl- tää, on, Valiokunnan mielestä, täysin kansanvaltainen. Näillä uerusteilla on Valiokunnan käsity,s, että ehdotettu perustus- lailJisesti rajoitettu monarkinenr valtiomuoto paraiten sovel- tuu Suomen kansan oloihin ja vastaa sen tarpeita.

Kaiken menestyksellisen va1tiotoiminnan perusehtona on niin monarkis~essa kuin muissakin valtioissa valtiovallan tar- koituksenmukainen jako va.ltioelinten kesken. Sekä monarki- sissa että tasavaltaisosti ha1lituissa maissa on kokemus osoit- tanut yksipuolisesti järjestetyn valtiovallan johtaneen yksi- tyistBn kansalaistBn ja. kansalaisryhmien sortamiooen ja munt,enkin vaikuttaneen haitallisesti kansan elämään.

Valtiomuodon rakent,een tulee sentähden toiselt-a puolen taata voimakas hallitusvalta, toiselta puolen taas tulee sen antaa takeita siitä, ettei hallitus voi käyttää va 1- taantsa 'bavalla, josta koituisi vaaraa ja haittaa kansan ja valtion todellisille eduille. Sitä varten on hallitukselle tur- vattava tarpeellisessa määrässä riippumaton asema, samalla kuin kansaneduskunnalle taa.taan oikeus valvoa hallituselin- ten toiminnan lainmukaisuutta sekä valta estää. ettei kestä- vän ristiriidan sattuessa hallitsijan .ia kgmsaneduskunaan kesken yhteiskunnallinen kehitys joudu seisa·ustnaan. Kan- salla on oleva mahdollisuus sellaisesta. ristiriidasta huoli- matta edusta.iainsa kautta toteuttaa yhteiskunnan kaipaamia uudistuksia. Hallitsijalla taas on oleva valta hajoittaa edus- kunta ja vedota kansaan. Tämä on tärkeä tekijä valtion

järjestelmässä, se kun asettaa kansaneduskunnan oikeuksille rajan ja tekee sen kansan tahdosta riipp·uvaksi.

Hallituksen esitys vastaa, Valiokunnan mielestä, niitä vaatimuksia, joita edellä koskcteltuja näkökohtia silmällä pitäen on asetettava valtiovallan jaolle hallitsijan ja -eduskun- nan kesken. Niin ollen ja kun esityksen säännökset muuten- kin, Valiokunnan käsityksen mukaan, yleensä. ovat tarkoi- tuksenmukaiset, .puoltaa Valiokunta HaHituksen esityksen hyväksymi.stä seuraavilla Valiokunnan tarpeellisiksi katso-

milla muutoksilla.

Kuninkaa.lle tulevaa, hänen hallituskaudekseen vahvis- 9 §.

tettavaa määrärahaa koskevaan säännökseen on Valiokunta pitänyt tarpeellisena selventävän lisäyksen siitä, että tarkoi- tetaan vuotuista määrärahaa.

Kun voi syntyä epätietoisuutta siitä, mitä ,varsinaisilla 17 §.

;,:otilasasioilla" 17 § :ssä tarkoitetaan, ehdottaa Valiokunta käyte'ttäväksi sanaa ,sotilaskäskyasia", joka vastaa ruotsin- kielistä ,kommandomål". Pykälän ensimäisen momentin jälkimäisen osan on Valiokunta ehdottanut muutettavaksi koskemaan ainoastaan koko valtioneuvostoa. Valiokunta. on ollut sitä mieltä, että, kun päätös koskee yhtä tai useampaa ministeriä henkilökohtaisesti, päätös on sellaisissa tapauk- sissa esteellisen sijaan esittelijäksi kutsutun toisen• ministerin varmennettava.

Säännöksen siitä, että sopimukset ulkovaltojen kanssa 19 §.

ovat eduskunnan hyväksyttäväit, mikäli se valtiosäännön mu- kaan on tarpeen, ehdot·taa Valiokunta selven·nettäväksi siten, että ne ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka valti,osäännön mukaan sitä vaativat.

2·1 §:ään on Valiokunta ehdottanut otettavaksi lisäyksen 21 §.

kuninkaan oikeudesta antaa va.pautusta lain säännöksistä.

Valiokunta on pitänyt asianmukaisena ehdottaa hallitus- 23 §.

muodossa nimenomaisesti määrättävähi, että valtioneuvoston jäsenet ovat virkatoimistaan vastuunalaiset paitsi eduskun- nalle myös kuninkaalle, vaikkakin tätä ehkä voitaisiin pitää itsestään s·elvänä.

12 HH7 11 Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

24 §. Kun oikeuskanslerille hänen valvoessaan, että viranomai- set ja virkamiehet noudattavat lakia sekä täyttävät velvolli- suutensa, voi käydä tarpec ilis·eksi olla saapuvilla myös viras- tojen irstunnoissa, on Valiokunta ehdottanut sen mukaisen lisäyksen.

25 §. Jos oikeuskansleri havaitsee, että valtioneuvosto taikka valtioneuvoston jäsen virkatoimessaan poikkeaa laista, tu- lee hänen esityksen mukaan puuttua asiaan. Kun ,lakia"

hn ll i ius nmO'toehdotukoessa kauttaaltaan on käytetty i arkoi t- lamaan hallitsija.n ja eduslmnnan yhteisesti säät.ämää lakia, mutta Iiuheenalaincn säännös epäilemättä tarkoittaa pO'ikkea- mista hallinnrollisestakin asetukstJsta, on Valiokunta ehdot- i.anut puheena olevien sanojen vaihtamista sanoihin ,men:et- lelee lainvastaisesi i".

28 §. Kun monessa tapauksessa syntyisi vaikeuksia, ellei maan pakkolu11astuksesta tahi rajoituksista maanomistukseen voida säätää hkia muussa kuin perustuslain muuttamisesta sääd·etyssä järjestyksessä, on Valiokunta pitänyt tarpeelli- sena säännöksen siitä, että omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

34 §. Säännöksen, että maan oikeus- ja virkakielestä säädet- täessä lailla on asianomaiseHe siinä, mikäli mahdollirsta, va- ratta,va oikeus saada toimituskirja suomalaisella. tai ruotsa- laisella äidinkielellään, niin myös säännönsen, että maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisiä ja talou- dellisia tarpeita. valtion tulee tyydyttää samanlaisten perus- teiden mukaan, ehdottaa Valiokunta poistettaviksi. 'l'ämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei Valiokunta tunnustaisi sään- nöksissä lausuttuja periaatteita, oikein tulkittuina, hyväk- syttäviksi. Mutta kun säännökset ova.t niin epämääräiset, että niiden merkitys kokonaan riippuu tulkinnasta, näyttävät ne, 1 uottamatta sitä turvaa vähemmis'tönä olevalle kieliryhmälle, jota säännöksillä on tarkoitettu, olevan omansa vain anta- maan aihetta riitaisuuksiin. Valiokunta on vakuutet,tu siitä, ettei maamme kielellisen vähemmistön missään ta,pauksessa tarvitse peljätä sortoa enemmistön puolelta, ei kielelliseen asemaansa nähden maamme hallinnossa j.a yhteilskuntaelä-

mässä eikä sivistyksellisten ja taloudellisten tarpeittensa tyy- dyttämisessä.

Hallituksen antaman ·esityksen johdosta on Eduskunta 36 §.

näillä valtiopäivillä hyväksynyt ja vahvistanut hin 20 päivä- nä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen erinäis- ten valtiopäivätöitä koskevain säännösten muuttamiseSta ja täydentämisestä sekä samana päivänä annetun Vaalilain i:17

§ :n muuttamisesta, joka laki säsältää muun muwssa sellaisen muutoksen Valtiopäiväjärjestyksen 17 §:ään, että aika edus- kunnan koossaolalle on pidennetty 120 päiväksi ja että edus- kunta lopettaa istuntonsa oltuansa koos•sa mainitun ajan joko yht.een menoon taikka väliajoin eduskunnan päätöksen mu- kaan. Kun hallitusmuotoesityksen 36 § :ään otetusta. vas- taavasta säännöksestä ei käy ilmi, että eduskunta voisi kes- keyttää istuntonsa, on Valiokunta ehdottanut, että säännös muodostettailsiin Eduskunnan hyväksymän edellämainitun säännöksen mukaiseksi. Valtiopäiväin aikaruisajan voi Va- liokunnan mielestä siinä tapauksessa hyvin määrätä esityk- sen mukaisesti 15 päiväksi tammikuuila. Sen ohessa ehdot- taa Valiokunta, e;ttä, kun voisi käydä tarp-eelliseksi määrätä uudet vaalit toimitettaviksi ja hajoittaa eduskunta valtiopäi- vien väliajallakin, sanat ,sekä sanotun ajan kestä.essä" pois- tettailsiin.

Sen perusteella mitä Valiokunta edellä on ,laki"-sanan 38 §.

käyttärnio;estä esityksessä esiintuonut, on Valiokunta pitänyt 38 § :n viimei.R•tä momenttia tarpeettomana., sekä ehdottaa sen poistamista.

Esityks·essa ei ole mitään säännöstä siitä, minkä ajan kuluessa kuninkaan on vahv1stettava hänelle siinä tarkoituk-

sessa toimitettu laki. Kun ei voitane pitää asianmukaisena eikä soveliaana, että lain vahvistamista voidaan siirtää: aivan epämääräisesti, on Valiokunta .ehdottanut lilsäyksen, jonka mukaan kuninkaan katsotaan kieltäytyneen lakia vahvista- masta, jollei hän ole sitä tehnyt kuuden kuukaudf:m kuluessa siitä kuin laki on hänelle vahvistettavaksi toimitettu.

Kun Valiokunta on katsonut, että eduskunnan oikeus- 42-43 §.

asiamiehellä on kaikin puol·in oleva samat oikeudet kuin ku-

14 1917 II Vp. -V. M.- Esitys N:o 62.

·~ ~~~~ r. '· ·.; ~

1

ninkaan korkeimmalla asiamiehellä, oikeuskanslerilla, V alia- kunta, viitaten siihen mitä Valiokunta 24 §:ään ehdotta- mansa muutoksen johdosta on esiintuonut, ehdottaa puheena olevien lainkohtien saattamista asi<allisesti yhdenmukaisiksi

24 § :n vastaavien säännösten kanssa.

53 §. Pitäen hallitusmuodoE>sa tarpeellisena säännöstä, jolla kielletään asettamasta satunnaisia tuomioistuimia, on Valio- kunta ehdottanut sellaisen säännöksen ottamista 53 §:ään.

55 §. Maan jaosta hallinnollisessa suhteessa on esity k- sessä ehdotettu \Säännös, jonka mukaan hallintoalueiden ra- jat ovat, missä asianhaarat salliva.t, määrättävät kulkemaan pitkin suomalaisen ja ruotsalaisen väestön asuntoalueiden raJOJa. Valiokunta on pitänyt säännöstä arveluttavana.

Eheän Suomen tulevaisuus on rakennettava suuremman ym- märtämyksen pohjalle samaan kansakuntaan kuuluvan eri- kielisen väestön kesken, ja tältä kannalta katsottuna olisi V a.liokunna.n mielestä erehdys ottaa hallitusmuotoon sään- nös, joka edistäisi erikielisten kansanainesten eristäyt.ymistä toisistaan. Säännöstä olisi sitä paitsi miltei mahdoton 'käytän- nössä sovelluttaa ja. toteutettuna tuottaisi se varmaankin suu- rempia hankaluuksia kuin luonnollinen jako hallintoalueisiin maantieteellisellä perustuksella, .i·osta tähän asti ei. tiettävästi ole hankaluutta ollut. Valiokunh on sen vuoksi ehdottanut säännöksen poistamista.

60 §. Esity ks·en säännöks·een, että valtiolainan ottamiseen vaa- ditaan eduskunnan suostumus, joka Valtiopäiväjärjestyksen 61 § :n mukaan on annettava vähintään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä, Valiokunta on päättänyt ehdottaa sel- laisen lisäyksen, että eduskunnan suostumus valtiolainan, ot- tami,seen annetaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tätä lisäystä on Valiokunta pitä.nyt välttämättömänä siitä syystä, että vähemmistö muuten voisi kansaneduskunnassa estää lai- nan ottamisen ja siten tuottaa arvaamatonta hankaluutta maan hallinnolle, jopa sellaisena aikana, jolloin verojen kan- toa syystä tai toisesta ei saattaisi aikanansa toimittaa, snoras- taan tehdä valtiokoneiston säännöllisen toiminnan mahdotto- ma.ksi.

Valtiovarainv,aliokunta, jolta Perustuslakivaliokunta ali 65 §.

pyytänyt lausuntoa Hallituksen esityksestä n :o 4 laiksi Suo- men valtiotalouden oikeusperusteista, on antamassansa, tähän liitteenä oheenpannussa lausunnossa, jossa Valiokunta on tar- kastanut myöskin Hallituks·en sittemmin antamien hallitus- muotoesitysten valtiotaloutta koskevat .säännökset, kat- sonut Hallituksen puheena olevan esityksen 65 § :n 1 mo- mentin säännöksen kaipaavan sellaista täydennystä, että! sään- nös tulisi sov¹ellettavaksi ainoastaan, jos tulo- ja menoarvio- esitys on annettu eduskunnalle tarpeeksi hyvissä ajoin, esi- merkiksi kaksi kuukautta, ennen istuntokauden päättymistä.

Kun Valiokunta on yhtynyt Valtiovarainvalio,kunnan mieli- piteeseen, on Valiokunta ehdottanut mainittuun lainkohtaan sen mukUJisen lisii!yksen.

Valiokunta on katsonut, että varsinaisilla valtiopäivillä 67 §.

vaiiitaville valtiontilintarh:;tajille olisi valittava myös tar- peellinen määrä varamiehiä, sekä ehdottanut 67 § :ään tästä aiheutuvan täydennyksen.

Suomen Pan'kin ohj~esäännölle vaaditaan esityksen mu- 69 §.

han aina kuninbwn vahvistus. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tätä vahvistusta eduskunnan takuulla ja hoidossa olevan pankin ohjesäännöUe ehdottomasti tarpeellisena, vaan katsoo että eduskunnan hyväksymä ohjesääntö on tuleva voimaan ilman va,llVisiustakin siinä tapauksessa, jolloin yleinen lahi astou voimaan ilman vahvistusta.

Säännöstä, että asevelvollinen on, mikäli mahdollista, luet- 71 §.

ta.va semmoiseen sotaväenosastoon, jonka miehistöllä on sama äidinkieli, suomi tai ruotsi, kuin hänellä its·ellään, ei Valio- lmnnan mielestä voida hyväksyä. Suomen sotaväen eheyden ja kokonaisuuden turvaaminen on katsottava tärkeämmäksi sitä luulotdtua etua, mikä mainitusta säännöksestä voisi olla vähemmistönä olevalle kieliryhmälle. Valiokunta on sentäh- den ehdottanut säännöksen poistami1sta.

Säännöksen 79 § :n viimeisessä momentissa ei Valiokunta 79 §.

ole katsonut kuuluvan hallitusmuotoon, vaan ehdottaa sen ottamista lakiin uuden hallitusmuodon voimaanpanemisesta.

16 1917 II Vp. -V. }1.- Esitys N:o 62.

86 §. Säännöksen, ettei tuomaria saa ilman omaa suostumustaan toiseen virkaan siirtää muutoin kuin tuomioistuinlaitosta uudestaanjärjestettäessä, on Valiokunta ehdottanut muodos-

tettavaksi siten, että siitä nimenomaan käy ilmi, että siirto voi tulla kysymykseen vain silloin, kun se suomnaisesti ai- heutuu tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestämisestä.

88 §. Esityk5essä tuomariin nähden säädetyn nimenomaisen k1ellon :wurla'taa asetuksessa olevaa säännöstä, jonka hän ha- vaitsee olevan ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, on Valiokunta katsonut olevan ulotettavan myöskin muihin virkamiehiin. Lisätakeet oikeusjärj<estyksen voimassa pitä- miselle, jonka tämä kielto voi tuottaa, on katsottava yhtä tär- keäksi hallinnon kuin oikeudenhoidon alalla.

Korkeimman oikeuden ratkaisua ei sellaisessa tapauksessa olisi säädettävä muiden tuomioi&tuinten noudatettavaksi, vaan oli:;:i harkitseminen tapahtuva asianomaisen omalla vastuulla.

Valiokunta on sentähden ehdottanut tätä koskevan säännök- sen poistamista.

88 § :n toisessa momentissa olevaa .säännöstä ei Valiokunta ole voinut puoltaa hyväksyttäväksi. Kun esityksen 3¹8 § :n 1 momentissa olevan säännöksen mukaan korkeimman oil>,eu- den on annettava lausuntonsa eduskunnan hyväksymästä laista ennenkuin kuningas sen vahvistaa, on säännös, milloin kork,ein oikeus ei ole puoltanut vahvistamista, mutta kuningas kuitenkin on lain vahvistanut, oman:;a aiheuttamaan selk- kauksia. On myöskin arveluttavaa antaa korkeimmalle oi- keudelle niin laajaa valtaa, että, kun lakiasäätävät valtio- elimet ovat y ksirnielisesti lain säätäneet, korkein oikeus siitä huolimatta voisi tulkintansa perusteella kieltäytyä sellaista lakia sovelluttamasta.

v,aliokunnan muut esityk&een ehdottamat muutoks·et osaksi johtuvat suomen- ja ruotsinkielisen tekstin saattami- sesta toisiaan vastaaviksi, osaksi eivät erityistä perustelua kaivanne.

Esityksen johtolauseessa on Valiolnmta, siihen perusta- vaan merkitykseen nähden, mikä Hallitusmuodolla lainsää- dännössämme on, ehdottanut lyhyesti perusteltavaksi stm tar-

peellisuutta, kuten aikaisemmissakin hallitusmuodoissa on tehty.

Sen nojalla, mitä edellä on esitetty, Valiokunta lnmnioit- taen ehdottaa,

että Eduslvu1%ta hyväksyisi seuraavan Hallitus- muodon:

Suomen Hallitusmuoto.

Koska, sen jälkeen kuin Suomi on tullut riippumattomaksi, täysivallaiseksi valtioksi, on havaittu tarpeelliseksi kehittiili ja vakaanmdtaa maa,n valtiosääntöä uusilla perustuslainsään- nöksillii, jotka takaavat hallitusvallalle tarpeell-ista -voimaa ja lujuutta, laajentavat kansaneduskunnan oikeuksia ja twrvaa- vat Ivansalaisten oikeutta ja lainalaista 1;apautta, vah1'1':stetaan täten, Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjär- jestyksen 60 § :ssä määrätyllä tavalla, seuraat'a Hallitus- muoto Suomelle.

1 §.

Suomi on täysivaltainen, p&ustus!laillinen kuninga~

kunta. Kuninkuus on ~perinnöllinen sen mukaan kuin erityi- ses,sä perustuslaiHsa säädetään.

2 §.

Valtakunila on jakamaton. Sen raiJOJa ei voida muuttaa muulla tavoin kuin kuninka,an ja ednskunnan yhtä;pitäväUä

päätöksellä.

3 §.

Toimee111paneva valta on kuninkaana.

Lainsäädäntöv,alta on kuninkaalla ja eduskunnalla yh- teisesti.

TuomioVIailtaa käylttävä!t riippumattomat tuomioistuimet.

4 §.

Kuningas älköön samalla olko toisen valtion hallitsijana.

2

18 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

5

§.

Knninkaan tulee tunnustaa evankelista uskonoppia.

6 §.

Kuninikaar~ tulee oik,fmtta ja totuutta vahvistaa, rakastaa

.la rxlisfää, mutta nur.inutta ja väiiryyttä estää ja R:ieltää.

{ poist.).

Kunin,R:aan henkilö on piilettävä. lzunniassa ,Ja arvossfl.

Hänen tekonsa eiväit voi olla; syytiteen nlaisia ..

7 §.

Ha1litnkfwrn asturssaan ant•aa k1mingas SuomPn kansalle vaknntu ks0n maan valti•osäännön ja lakien voimassapitä- misestä.

8 §.

Kuninkaan tulee hallita valtahmtaa tämän hallitus- muodon j,a. maan muiden la.ki•en muka~an. Apuna. kuninka11Ua hallituksessa 'On vtaltioneuvos'to.

9 §.

Kuninkaalle tuleva vuotuinen määräraha vahvistetaan kuninkaan hallituskaudeksi, älköönkä sitä muutettako muulla tavoin kuin kuninkaan ja eduskunnan yhtäpitävällä pää-

töksellä. ^{-! TI}

10 §.

Kuningas on täy!li-ikäinen kahdeksantoista vuoden ikä,i- senä. Sama olkoon laki kruununperimykseen lähinnä oikeu- tetusta prinssistä ja siitä hänen rintaperillisestään, joka hä- nen jälkeensä on lähinnä oikeutettu kruunuun.

11 §.

Kuninkaa.n vallan käyttämisestä, j·os kuningas oleskelee ulkomailla tai sairauden takia on estetty hallitusta hoita- masta, sekä hoihajahallituksesta R:uninkaan alaikäisyyden aikana ovll!t voimassa. erityiset perustuslainsäännökset.

12 §.

Kuningas älköön eduskunnar~ suostumuksetta oleskelko ulkomailLa lmuemprua aikaa kuin kuusi kuukaut1Ja.

13 §.

Jos niin ta:vahtuisi, että koko kuningassuku loppuisi miehen puoleHa, hoitakoon va1Hiioneuvosto hallitusta kunnes eduskunta, joka viipymättä on kokoonkutsuttava, on valin- nut uuden 'knni.nka,an. Sel1aisen välitilan kestäessä älköön ryhdyttäkö lainsälidä:ntöt,oimenpiteeseen, joka sisältäisi pe- rustuslain muutoksen.

14 §.

Valtioneuvoston m11odostaa pääministeri .Ja tarpeellinen luku ministereitä.

Vialtioneuvos:ton jäseniksi kutsuu kuuing,a;s rehellisiksi ja taitavi'ksi tunnettuja syntyperäisiä Suomen kansala,isia.

Kuningassuvun jäsen älköön kuuluko valtioneuvostoon.

Kruununrp.erillinen saakoon kuitenkin ilman äänioikeutta ottaa osaa valtioneuvoston istuntoi:hin.

15 §.

Valtioneuvostossa on niin monta osastoa, kuin eri hal- linnonha:aroihin kuuluvi'a a:sioi'tat varten on tarp¹een. Kussa- k·in osastossa on päällikkönä ministeri.

Osastojen lukumäärä ja yleinen toimiala v~ahvistetaan

lain kautta, mutta tarkempia säännöksiä asiain jaosta osas- tojen kesken sekä valtioneuvoston muusta järjestysmuodosta

annetaan asetuksella. •

16 §.

Erittäin tärkeistä asioista tekee kuningas päätöksensä valtioneuvostossa sen ministerin esittelystä, jonka. osastoon asia kuuluu. Sellaisi'a asioita ovat: kysymykset lainsäädän- nö8tä, a;setusten antamisesta, eduskunnan kutsumi~sesta yli- määräisille valtiopäiville, uusien edust~ajanvaa'lien toimitetta- vaksi määräämis,estä, uusien virkakuntien •perustamisesta., 82

§:ssä mainitut .nimi·tysasiat, kysymykset so¹dasta ja ranhas·ta sekä sopimuksista ulkovaUoj,en kanssa: ynnä muut. Täs,sä tar-

koitettuj~a asi<Oita käsiteltäessä on mikäli ma:hdolli8ta kaikkien

20 1917 11 Vp.- V. ~f.- Esitys N:o 62.

valtioneuvoston jäsenten, mutta joka taJpauksessa vähintään viiden', oltava saaJpuvilla.

Muut kuninkatan mtkaistava't 'a'Si'art esittelee hänelle rusi,anoffilainen minist,eri kahden muun valtion~uvoston jäse- n'en läsnä ollessa.

Erinäisten sotilasasia·in esittelystä säädetään erikseen.

17 §.

Kunintkaan ptiätökset ovat, paifsi såtilaslväskyasioissa,

\'oimaan b1llaksBen kuninkaan allekirjoitettavat. ja srn minis- terin varmennettavat, joka on asian esitellyt. .Tos ~päätös

koskee (poist.) koko va~tioneuvostoa, varmentaa sen (poist.) valtioneuvoston esittelijä.

Se, joka on varmenilanuif; kuninkaan päätöksen, vastaa siitä että ltoimituskirja päätökse& on oikea.

18 §.

Jos ministeri hawvitsee kuninkaan päätöksen olevan lainvastaisen, on hänen siitä nimenomaisesti huomantettava.

Jos päätös olisi vastoin perustuslakia, on ministeri oikeutettu .ia velvollinen kieltäytymään sitä varmentamasta.

19 §.

Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää kuningas, kui- tenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat edus- knnnan)zin hyvä'ksyttävät, mikåli ne sisältävät lsä!innöksiä, jotka valtiosäännön mukaan sitä vooUvat.

Kuningas älköön alkako hy,ökkäyssot/ll.a ilman eduskun- nan suostumusta. Rauhansopimukseen tarvitaan eduskun- mm hyväksyminen.

K'aikki tiedonannot ulkovHHoi'He t~i Suomen lähe'bti:läille ulkomaiUa ovat toimi'tet1Javat sen m~nisterin kautta, jonka osastoon ulkoasiaJt kuuluvatt.

20 §.

Kuninkaalla on Suomen sotavoiman ylin päälli'kkyys.

Ne asiat, jotka kuninkaalle ylimpänä päällikkönä vä- littömästi kuuluvat, ratkaisee kuningas asianomaisen osas-

ton päällikön läsnäollessa. Viimemainitun tulee niistä lau- sua mielensä sekä, milloin hän on toista mieltä kuin kuningas,

merkityttää se pöytäkirjaan; erityisen tärkeissä asioissa ke- hoittakoon osa:;ton päällikkö silloin kuningasta antamaan asian sotaneuvoston lausuntoon ja, siihen kutsumaan kaksi tai useampia korkeampia sotilasviranomaisia.

21 §.

Kuningas vm yksityisissä tapauksissa, saatuansa lau- sunnon korkeimmalta oikeudelta, armoa •antamalla kumota rangaistuksen tahi lieventää sitä. Hallituksen jäsenen ar- mahtamisesta noudatettakoon lmitenkin mitä siitä on erik- seen säädetty. Yleistä armahdusta älköön annettako muuten kuin erityisellä lailla.

K unink·aalla on rnyös oikeus suoda vapautusta lain säännöksistä niissä tapauksissa, joissa oikeus sellaisen eri- 1Japanden antarniseen on laissa rnyönnettu.

22 §.

Kuningas voi asetuksella luovut:taa päät!;ämisoikeutensa

sr~Haisiss.a l1äne.n ratlmistavikseen kuuluvi•ssa a1sioissa, joita ei tässä hallitusmuodossa ole mainittu, v.altioneuvostolle ia:i jolleki•n ministerille, joka on osaston päällikkö.

Niissä asw%ssa, J0%8Sa päätlärnisoikeus 1 rnornentin mukaan on lwovntettu vaUioneuvostolle, niin myös muissa tapauksissa, jolloin valtioneuvosto itsenäisesti tekee päätök- sensä, on vähin·iään viiden jäs•enen otettava .ratkaisuun osaa.

Pu·hetta johtaa silloin pääministeri tai, hänen estettynä olles- i'aa.n, en.simäinen läsnäoleva jäs·en.

2•3 §.

Valtioneuvoston jäsenet ovat virkatoimistaan kuninkaalle ja eduskunnalle vastnunalaiset.

Jokainen valtioneuvoston jäsen, joka on ottanut osaa asi·an käsittelyyn valtioneuvostossa taikka kuninkaan luona, on v1astuunalainen päätöksestä, jollei hän ole pöytä]tirjaau merkittäväksi ilmoittJannt eroavaa mielipidett.ä.

22 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

24 §.

Oikeuskansleriksi, joka on kuninkaan korkein asiamies, nimittää kuninga,s oikeudentuntoisen ja puolueettoman mie- hen, jolla tulee olla erinomaiset tiedot oikeusoloista. Hänen velvollisuutenaan on kuninkaan puolesta valvoa, että viran- omaiset ja virkamiehet noudattavat lakia sekä täyttävät vel- vollisuutensa, niin myös ajaa tai ajattaa syyte asiassa, jossa hän katsoo sellaista toimenpidettä tarvittaV'an.

Oikeuska.nslerilla on valta olla saapuvilla kaikkien tuo- mioistuinten ja virastojen istunnoissa, niin myös saada tieto (poist.) valtioneuvoston sekä tuomioistuinten' ja virastojen pöy,täkirjoista.

Oikeuskansleria avustaa apulainen, joka tarvitta.essa astuu hänen sija,ansa.

25 §.

Jos oikeuskansleri havaitsee, että valtioneuvosto taikka valtioneuvoston jäsen ·virkatoime&Saan menettelee lainvastai- sesti, tulee hänen siitä tehdä huomautus ja samalla ilmoit- taa, mikä :;iinä on lainvastaista. Mut.ta jos huomautus jäte- tään varteeuottamatta, ·olkoon hänellä valta antaa kunin- kaalle kertomus asiasta. Jos lain vastaisuus on sellainen, että valtioneuvo:;ton jäsen voidaan 'panna siitä syytteeseen 5•2 § :ssä mainitussa valtakunnanoikeudessa, ja kuningas määrää syyt- teen nostettavaksi, ajaa sitä oikeuskansleri. Jos kuningas määrää syytteen oikeuskansleria vastaan nostettavak:;i, ajaa sit:ä kuninkaan määräämä henkilö.

26 §.

Oikeuskanslerin tulee joka vuodelta kuninkaalle antaa kertomus virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan.

27 §.

Suomen kansarl•aisoik,eus on jokaisella, joka on syntynyt suomalaisista vanthemmista, niin myös vieraan maan naiseHa, joka on mennyt naimisiin suomrulaisen miehen kanssa.

Vieraan ma:an kansalainen voidaan ottaa Suomen kansa-

lais~ksi niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä kuin laissa erik- seen säädetään.

28 §.

J o~ainen Suomen ka,nswJ.a,inen olkoon lain mukaan tur- vattu hengen, kunnian, henkilökohtaisen va~pauden, onnen ja omaisuuden puolesila. Älköön Suomen karnsail~aisen sa.avu1Jet- tuja oihceuksia uudeUa l,aill:a rajoitettako muussa järjestyk- sessä, kuin perustuslain muruttamis~esta, on säädetty.

Omaisuttden pakkoltmastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

29 §.

Suomen kansalainen on oikeutettu oleskelemaan omassa maassa, vapaasti täällä valitsemaan asuinpaikkansa ja kul- kemaan paikkakunnasta toiseen.

Suomen kansalaisen oikeudesta lähteä maasta olkoon voi- ma:ssa mitä siitä on erikse~en määrältty.

30 §.

Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tahi hyviä tapoja ei lou- kata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskontokunnasta, johon hän kuuluu, sekä liittyä toiseen uskontokuntaan.

31 §.

Suomen kansalaisilla on sanan vapaus sekä oikeus kir- joituksen ja kuvallisen esityksen 1painosta julkaisemiseen ke- nenkään niitä ennakolta estämättä, niin myös oikeus edeltä- päin lupaa hankkimatta kokoontua keskustelemaan yleisistä asioista tai muussa luvallisessa tarkoituksessa sekä perustaa yhdistyksiä tarkoitusten toteuttamista varten, jotka eivät ole vastoin lakia tai hyviä tapoja.

Säännöksiä näiden oikeuksien käyttämisestä annetaan lailla.

32 §.

Kirjesalaisuus on loukkaamaton, mikäli siitä ei ole laissa poikkeusta säädetty.

33 §.

Älköön SuonHm kansalaista tuomittako muussa oikeu- dessa kuin siinä, jonka alainen hän maan 1akien mukaan on.

24 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

34 §.

Suomen kansalaisella olkoon valta oikeudessa tai vaJtion hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan käyttää suoma- laista tai ruotsalaista äidin kieltään, niinkuin siitä laissa sää- detä1tn.

Säännöksiä {poist.) maan oikeus- ja virkakielestä anne- taan lailla {Poist.).

{Poist.)

35 §.

lVIitä Suomen kansalaisten yleisistä oikeuksista on sa- nottu ei estä lailla säätämästä sellaisia rajoituksia, jotka so- dan tai kapinan aikana ja sotapalveluhessa. ol,eviin nähden muulloinkin ovat välttämättömiä.

36 §.

Suomen ^kansa~a edusiJwUJ valitiopäivilll·e kokoontunut edus- kunta. Eduskunta ·on loukkaamaton.

Eduskunta ko!koontuu vaHio,päiville vuosittain 1<5 päi- vänä tammikuuta, ilman eri kutsumusta, ja lopettaa istun- tonsa sa.takaksikymmentä päivää koossa oltu,mn:sa, joko yhteen menoon taikka väliajoin eduskttnnan päätöksen mukaan. Ku- ninkaalla on kuitenkin valta eduskunnan esityksestä piden- t;ää tai lyhentää valtiopäivät, niin myös valta määrätä uudet vaalit toimitettaviksi ja hajoittaa ed?,tskunta. Ylimääräisille valtiopäiville voi kuningas kutsua eduskunnan milloin tarve sitä vaatii.

37 §.

Oikeus tehdä ehdotuksia uuden lain säätäruisestä sekä ennestään oleva.n muuttamisesta, selittämisestä tai kumoa- misesta on kuninkaalla sekä eduskunnalla.

K uningws käytt&ä aloteoikeuttaan autamaHa eduskun- nalle esityksiä. Esitysehd·otukset laatii valtioneuvosto. Sel- lai·Resta ·ehdotuksesta on hanJri.tbav,a lmJSunto, kun asia kuu- luu perustuslakien taikka siviili- tai ri'koslainsääidännön

alaHe, korke~mmalta oikeudelta, mutta kun se koskee hallin- toa, ko:rikeimmalta hallinto-oikeudelta.

Eduskunnan aloteoikeu'desta sekä lainsäädäntöasiain kä- sitteLystä vaH.iopäivillä säädetään vaHiopäiväjärjesty ksessä.

38 §.

Sittenkuin eduskunta on hyväksynyt lain, toimitetaan se vahvistettavaksi kuninkaalle, joka 37 § :ssä säädettyjen perus- teiden mukaan siitä vaatii ,lausunnon korkeimmalta oikeu- delta tai korkeimmalta, hallinto-oikeudelt31.

Laki on vahvistettava sellaisena, kuin eduskunta on sen hyväksynyt. Jollei kuningas lakia vahvista, on se rauennut, jos on kysymys perustuslaista tai laista, joka sisältää perus- tuslain muutoksen, selityksen tai kumoamisen taikka poik- keuksen siitä. Sama olkoon voimassa laista, joka tarkoittaa maa- tai meripuolustuksen järjestämistä.

Jos kuningas kieltäytyy vahvistamasta muuta kuin 2 rmomentissa mainittua lakia, tulee se ilman va,hvistustakin voima,an, jos eduskunta uusien vaalien jäJlkeen uudestaan hy- väksyy lain muuttamaUomana vä:hintään kahdella kolmas- osalla annetuista äänistä; mnusba tapaukse~sa on laki kat- sottava rauenneeksi.

(Poist.)

Jollei kuningas kuuden ku,uk,auden kuluessa s1:itä, kuin laki on hänelle vahm:stetiavaksi toimitettu, ole sitä va,hvista- nttl, katsotaan hänen kieltiiyt;~~neen lakia vafwistamast'a.

39 §.

Jokaisen lain johdannossa mainittakoon, että se on ayn- tynyt eduskunnan päätöksen mukaisesti ja, kun laki on sää- detty siinä järjestyksessä kuin perustuslain säätämisestä on voimassa, myöskin että niin on menetelty.

Laki on, olkoonpa vahvistettu tai tulkoon voimaan ilman vahvistusta, kuninkaan allekirjoitetta,va ja asianomaisen mi- nisterin varmennettava, jonka jälkeen se on valtioneuvoston julkaistava Suomen lakikokoelmassa.

26 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

40 §.

Kirkkolain säätämisestä ja muut·tamiseslta on erikseen säädetty.

41 §.

Kuninkaalla on oikeus, mikäli ei tässä hallitusmuodossa toisin säädetä, antaa asetuksia asioista, jotka ennestään ovat hallinnollisilla säännöksillä järjestetyt, niin myös asetuk- sella tarkempia määräyksiä lakien täytäntöönpanosta, val- tion omaisuuden hoidosta sekä hallintovirastojen ja yleisten laitosten järjestysmuodosta ja toiminnasta. Asetukseen äl- köön kuitenkaan otettako säännöstä, joka sisältäisi lain muu- toksen.

Asetukset annetaan ja julkaistaan niinkuin laeista 39 § :n 2 momentissa on säädetty.

42 §.

Jokaisilla varsinaisilla valtiopäivillä on, siinä järjes•tyk- sessä kuin eduskunnan puhemiehen vaalista on säädetty, va- littava rehellisyydestä ja erinomaisista lainopillisista tied.oista tunnettu mies eduskunnan oikeusa.siamiehe,nä valvomaan, eduskunnan hänelle laatiman johtosäännön mukaan, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat h:kia, niin ettei kukaan tule laillisessa oikeudessaan poljetuksi. Samassa järjestyksessä valit(J)am myöskin vammies oikr$Sasiamiehen.

estettynä ollessa hoitamaan hänen tehtäviään.

43 §.

(Poist.) Oikeusasiamiehellä on sama valta kuin oikeub- kanslerilla olla saapuvilla tuomioistuiwten ja viras- tojen istunnoissa sek¹ä saada tieto niiCLen ynnä 'valtioneuvos- ton ( poist.) pöytäkirjoista, niin myös nostaa syyte virantoi- mituksessa tehdyistä virheistä ja laiminlyönneistä. Hän on sen vastuun alainen, jonka laki yleisistä byyttäjistä säätää.

44 §.

(Poist.) Oikeusasiamiehen on jokaisilie varsinaisille val- tiopäiville annettava kertomus toimensa hoitamisesta sekä

selvitys lainkäytön tilasta maassa, niin myös huomautet- ta.va lainsäädännössä havaituista puutteista.

45 §.

Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa oikeusasioissa sekä valvoo sen ohella tnomarien ja ulosottoviranomaisten lainkäyttöä.

46 §.

Korkeimmassa oikeudessa on . presidentti ja tarpeellinen määrä oikem;neuvoksia.

Ne oikeushallintoasiat, jotka erityisten säännösten mu- kaan kuuluvat korkeimman oikeuden käsiteltäviin, valmistel- laan siinä valtioneuvoston osastossa, johon oikeushallintoa kosk.evat asiat on luettu. Tämän osaston päällikkö on oleva mukana korkeimmassa oikeudessa niitä käsittelemässä.

Korkein oikeus on tuomionvoipa viisijäsenisenä, jollei eräänlaisten asiain ratkaisemista varten ole laissa erikseen säädetty suurempaa tai pienempää jäsenmäärää.

47 §.

Yleisiä ylioikeuksia ovat hovioikeudet, joiden myöskin tulee pitää silmällä alioikeuksien ja ulosottoviranomaisten toimintaa.

Kussakin hovioikeudessa on oleva presidentti sekä tar- peellinen määrä jäseniä.

Hovioikeuksien luku ja tuomiovalta määrä-tään lailla.

48 §.

Yleisistä alioikeuksista on säädetty laissa.

49 §.

Ylintä tnomiovaltaa. hallinto-oiktmdellisissa valitus·asiois- sa, erikseen sääidetyillä poikkeuksilla, käyttää korkein ha1-

28 1917 II Vp.- V. M.- Esitys N:o 62.

linto-oikeus, jonka myös on pidettävä silmällä alempain vi- ranomaisten lainkäyttöä. haEinto-oikeuden alalla.

50 §.

Korkeimpaan hallint.o~oikeuteen kuuluu pre,sidenUi ja ta.rpeellinen määrä hallintoneuvoksia. Tuomionvoiva•sta jä- senmäärästä tässä tuomioistuimessa noudatettakoon, mitä 46 §:n 3 momentissa on korkeimmasta oikeudesta säädetty .

. 51 §.

Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden asia on, kun katsovat tarvittavan lain taikka asetuksen muu- tosta tai selitystä, tehdä kuninkaalle ehdotus sellaiseen lain- säädäntötoimenpiteeseen ryhtymisestä.

5,2 §.

Jos syyte lainvastaises-ta. menette1ystä virkatoimessa nos- tetaan valtioneuvoston, korkeimman oikeuden tai korkeim- man hallinto-oikeuden jäsentä taikka oikeuskansleria vas- taan, käsittelee asia21 erityinen tuomioistuin, jota. nimitetään va.ltakunnanoikendeksi. Siihen kuuluu ko11keimman oikeuden presidentti •puheenjohtaj•ana ja. jäseninä korkeimman hallinto- oikeuden presidentti, kaikkien hovioikeuksien presidentit ja yliopiston lainopillisen tied·ekunnan keskuudestaan kol- meksi vuodeksi valitsema professori sekä kuusi muuta jäsentä, jo1ka ynnä tarvittavat varajäsenet eduskunnan va- litsijamiehet valitsevat suhteellisilla vaaleilla aina kolmeksi vuodeksi. Jos korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto- oikeuden tai hovioikeuden presidentti on estetty olemasta asiaa käsittelemässä, kutsutaan hänen sijaansa saman tuo- mi'Oistuimen virassa vanhin jäsen.. V a1itun jäsenen sijaan as- tuu tarvittaes'sa vamjäsen ja puheenjOhtajan sijaan korkeim- man ·ha•llinto-oikeuden presidentti. Jos eduskunta 'On päättä- nyt syytteen nostettavaksi, wjaa sitä eduskunnan oikeusasia-

illllt>S.

53 §.

Muista erikoistuomioistuimista kuin 52 § :ssä mainituista säädetään lailla.

Alköön mitään satunna!Jsta tttomioistuinta asetettako.

54 §.

Yleistä haHintoa va.rten on Suomi edelleenkin oleva jaet- tuna lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin.

Muutoksia läänien lukumäärään tehdään lain kautta.

Muita muutoksia hallinnolliseen jakoon määrää kuningas, mikäli laissa ei toisin- säädetä.

55 §.

Läänin hallintoa johtaa. maaherra, apunaan esitteleviä virkamiehiä.

Kuntain hallinnon tulee perustua kansalaisten itsehal- lint·oon, niinkuin erityisissä laeissa siitä säädetään. Lailla säädetään myöskin, millä tavoin ja kuinka. laajalti kansa- laisten itsehallintoa on sovitettava kuntia suurempiin hal- lintoalueisiin.

(Poist.)

56 §.

Virastoista, jotka valtiohallinnon eri haaroja. varten ovat olemassa taiklm perustetaan, on voimassa erityisiä sään- nöksiä.

57 §.

Verosta, myöskin tulliverotuksesta, säädetään lailla, mäfu..

rää;mättömäksi tai määräajaksi. 'Sama olkoon voimassa .en- tisen veron muuttamibesta tai lakkauttamisesta sekä yleisistä rasituksista.

Määräajaksi myönnettyä veroa älköön sen ajan sivu kan- nettako, paitsi 65 §:ssä mainitussa tapauksessa.

58§.

LaiHa vahvisteitalan valtion viranomaisiien virkatoimista j.a toimi!tuskirjoistru suoritettavien maksujen 'samoinkuin nii-

30 1917 U

v,,.

d'enkin maksujen yleiset perust.e,et, joita on suoritetoo..va pos- tin, rarutateiden, kanavarin, sairaail:ain, oppilaitosten ynnä muiden valtion yleis'tr:n laitosten lräyttämis·estä.

59 §.

Valtion tuloatuottavaa omaisuutta .ia liikeyrityksiä hoi- drtaan .ia käytdään lailla vahvistettujen yleisten perustriden mukaan.

60 §.

Valtiolainan othtmiscen vaaditaan eduskunnan, yksinker- taisella äär~Jten cnemmistöUä anbama, snostumus.

61 §.

Virastojen ja yleisten laitosten uusien menosääntöjen pe- rustei&ta S·ekä enti&ten perusteiden muuttamisesta ja kumoa- misesta, niinikään eläkeoikeudesta säädetään lailla.

Uusia ylimääräisiä. eläkkeitä ja apurahoja annettakoon ainoastaan eduskunnan sitä varten myöntämästä määrära- hast-a.

6•2 §.

Valtion vuotuisen tulo- ja menoarvion, johon on otettava varainhoitovuoden tulot ja menot, päättää eduskunta ja .iul- kaistaa.n se niinkuin l1arista un säädetty.

On'ko jokin rahasto, joka ei ole tarkoitettu vuotui•sia val- tion tarpeita varten, jätettävä tulo- ja menoarvion ulkopuo- lelle, &iitä on erikseen &äädetty.

6·3 §.

Vuoden tulo- ja menoarviosta älköön jätettäkö pois veroa tai muuta tuloa, joka, sinä vuonna voimassa olevan lain tai asetuksen mukaan, on suoritettava.

64 §.

V aitiolainasta mä.ärätty korko ja kuoletusma.ksu sekä muut johonkin valtion velvoitukseen perustuvat mäarärahat

ovat sellaisinaan, vähentämättä, valtion tulo- ja menoar- vioon otettavat, niinikään muut menot, jotka varainhoito- vnonna voimassa olevain säännösten mukaan ovat maksetta- vat. Tulo- ja. menoarvioon on myöskin otettava arviomäärä- raha semmoisia lakiin tai asetukseen perustuvia menoja var- ten, joita ei ole erityisinä erinä merkitty tulo- ja menoar- vioon, niin myös tarpeellinen määräraha hallituksen 'käytet- täväksi edeltä arvaamattom:iin tarpeisiin.

Muut valtion tulo- .ia menoarvioon sisältyvät menoerät ovat edusknnnan harkinnnn ja päätöksen alaiset varainhoitJo-

vnod~ ksi kerrallaan.

Määräraha, jonka edllSlnmta on päättii.nyt valtiopäivillä tehdystä. alotteesta, otetaan tulo- .ia menoarvioon ehdollisena.

Tulo- .ia menoarviossa on osotettava menojen suorittarrni- seen tarvittavat varat.

65 § .

• T os niin :kävisi, että eduskunta ei ole päättänyt tulo- .ia menoarviota ennen ·sen vuoden alkua. jona sen pitäisi olla voimassa, ja jos esitJJs siitä edellisenä m1onn!(J, on annett1t eduskunnane vähintään kaksi kuukautta ennen eduskunnan istuntokauden päättymistä, on tulot, jot.ka muuten lakkaisi- vat, vä:lia~kais•esti ka.nnetltav,a: ja tarpeelHset menot suoritet- tava .

.Jos vahvistettuun tulo- ja menoarvioon havaitaan välttä- mä.ttömästi tarvHtavan muutoksia, annettakoon eduskunnalle esitys lisäyksestä tulo- ja menoarvioon.

66 §.

Älköön mentäkö tulo- .ia menoarvioon otetuista maara- rahoista yli taikka niitä siirrettä:kö varainhoitovuodesta• toi- seen, e11ei ~itä ole menoarviossa myönnetyksi osot.ettu, älköön myöskään siirrettäkö määrärahoja eduskunnan erikseen hy väksymästä menoarvion osasta toiseen.

Tulo- ja menoarviosta riippumatta on jokaisena oikeus ha 1tea valtiolta mitä hänelle on laillisesti tuleva.

•

32 191'1 11 Vp. - V. ~1.- Esitss N:o 62.

67 §.

Valtiovaraston tilien ja tilinpäätöksen tarkastusta var- ten on oleva revisionilaitos, jonka on otettava selville, ovatko numemt oikeat sekä tulot ja menot lainmukaiset ja onko tulo- ~a menoarviota noudatettu.

Jokaisilla varsinaisilla valtiopäivillä asetettakoon viisi valtiontilintarkastajaa eduskunnan puolesta pitämään sii- mällä tulo- ja menoarvion noudattamista sekä valtiovaraston tilaa ja hoitoa. Nämä tilintarkastajat, joille eduskunta vah- vistaa johtosäännön ja joiden tulee viranomaisilta saada tar- peelliset selvitykset ja asiakirjat, ovat eduskunnan valitsija- miesten valittavat suht.eellisilla vaaleilla. Samassa järjes- tyksessä valitaan myöslcin tarpeellinen määrä varamiehiä.

6¹8 §.

Suomen rahasta säädetään lailla.

6'9 §.

Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemain valtuusmiesten valvonnan ala.i- sena.

Panikkia hoidetaan ( poist.) ohjesäännön mukaan, jolca laaditaan niinkuin lawta on säädetty.

Pankin voittovarojen käyttämisestä valtion tarpeisiin määrää eduskunta.

70 §.

Valtion maaomaisuutta sekä veroja .ia tuloatuottavia oi- keuksia älköön toisen ·omaksi luovutettako taikka pantattako, ellei sitä ole laissa myönnetty.

Kruununtilan haltija, jolla on vakaa hallintaoikeus ti- laan, olkoon kuitenkin oikeutettu ostamaan sen ·perinnöksi niinkuin siitä on erikseen säädetty.

71 §.

Isänmaan ja valtaistuimen puolustusta varten on jokai-

nen Suomen mies asevelvollinen. .

Asevelvollisuus käsittää myös velvollisuuden suorittaa.

työtä, jolla, on yht<eyttä puolustuslaitoksen ka·nssa.

Suomen kansalaisten sotapalveluksesta sekä Suomen sota- väestä säädetään lailla.

(Poi.st.)

72 §.

Jos Suomen sotaväki on pantava liikekannalle, antaa ku- ningas siitä määräyksen valtioneuvostossa. Kuninkaa:lla on oikeus sellaisessa tapauksessa väliaikaisesti määrätä siitä ai- heutuvain menojen suorittamisesta, mutta on hänen, jos edus- kunta ei ole kokoontuneena eikä pian tule varsinaisille va'ltio- ~, päiv1lle koolle, viipymättä kutsuttava ylimääräiset valtiopäi- vät varojen osottamista vatrten.

73 §.

Suomen yliopistolle maan pääkaupungi3sa pysytetään itsehallinto-oikeus. Yliopiston ylin hallitusmies on sen kansleri.

Uusia säännöksiä yliopist<m järjestysmuodon penu:;teista annetaan lailla, mutta tarkemmat yliopistoa koskevat sään- nökset asetuksella, sittenkuin kummassakin tapauksessa sen konsistori ja kansleri ovat asiasta antaneet lausuntonsa.

Teknillisten, maatalous- ja kauppatieteiden sekä mui- den sovellettujen tieteiden tutkimusta ja ylintä opetusta, sa- moin myös kaunotaiteiden harjoittamista ja ylintä opetusta kannattaa valtio ylläpitämällä ja perustamalla niitä varten, mi:käli ne eivät ole yliopistossa. edustettuina, erityisiä kor- kea.kouluja tai avustamaHa niitä varten perustettuja yksi- tyisiä laitoksi!a.

74 §.

Valtion kustannuksella ylläpidetään taikka tarvittaessa avustetaan oppilaitoksia ylempää yleissivistystä ja ylempää kansanopetusta varten. Val ~ion oppilaitosten järjestysmuo- don 'Perusteet määrätään laissa.

3