294417
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 24 lu- vun 1 §:n muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan rikoslakia muutet-
tavaksi siten, että kotirauhan rikkomiseen voitaisiin syyllistyä myös tekstiviestejä lähet- tämällä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mah- dollisimman pian.
—————
PERUSTELUT 1 N y k y t i l a
Rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaan koti- rauhan rikkomisesta voidaan tuomita muun muassa se, joka rikkoo toisen kotirauhaa me- telöimällä, heittelemällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla. Täl- lainen muu vastaava tapa voi lakiehdotuksen perustelujen (HE 184/1999 vp) mukaan olla esimerkiksi pitkäaikaisen tai toistuvan täri- nän aiheuttaminen tai häiriön tuottaminen voimakkaalla valolla. Lakivaliokunta ei otta- nut nimenomaisesti kantaa kotirauhan rik- komisen soveltuvuuteen tekstiviesteillä ai- heutettuun häirintään, mutta totesi, etteivät rikoslain 38 luvun 5–7 §:t sovellu tekstivies- tihäirintään. Tieto- ja viestintärikoksia kos- kevan rikoslain 38 luvun säännösten tarkoi- tuksena ei ole suojata kiusalliselta tai ei toi- votulta viestinnältä (LaVM 6/2000 vp). Va- liokunta piti tässä yhteydessä kuitenkin pe- rusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayh- teydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöl- listä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.
Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2008:86 päädyttiin siihen, että teksti- viestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.
Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat myös hy- länneet syytteen kotirauhan rikkomisesta tekstiviestien lähettämisen osalta. Käräjäoi-
keuden mukaan tekstiviestit eivät kuuluneet kotirauhan suojan piiriin siinäkään tapauk- sessa, että ne oli otettu vastaan kotirauhan suojaamassa paikassa. Hovioikeus katsoi, et- tä tekstiviestien lähettämistä ei esitöistä il- menevä tarkoitus, oikeuskirjallisuudessa otet- tu kanta ja rikosoikeudellinen laillisuusperi- aate huomioon ottaen voitu pitää mainitussa lainkohdassa nimenomaisesti mainittuja me- telöimistä, esineiden heittämistä ja puhelujen soittamista vastaavana tekotapana.
Korkein oikeus totesi, että tekstiviestin lä- hettäminen matkapuhelimesta toiseen tapah- tuu samalla tavalla kuin puhelimella soitta- minenkin. Tekstiviestistä aiheutuva ääni- merkki ei kuitenkaan yleensä ole soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimer- kistä voida olettaa aiheutuvan sellaista mete- liä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen säännöksen sana- muodon mukaan on säädetty rangaistavaksi.
Tekstiviestin häiritsevyys liittyykin usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun si- sältöön kuin sanottuun äänimerkkiin. Teksti- viestien häiritsevän lähettämisen ei ole lakia säädettäessä nähty rinnastuvan kotirauhan rikkomisen muihin tekotapoihin, ja sen on tarkoitettu tuolloin jäävän säännöksen sovel- tamisalan ulkopuolelle. Korkein oikeus totesi myös, että rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momen- tin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellai-
sen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.
Näin ollen rangaistussäännöksen sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava suppe- asti ja syytetyn eduksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisua edeltävä- nä aikana poliisi oli tutkinut kotirauhan tun- nusmerkistön muutoin täyttävää tekstiviesti- häirintää kotirauhan rikkomisena. Myös tee- maa koskeva oikeuskäytäntö oli epäyhtenäis- tä. Ainakin alioikeustasolla henkilöitä, jotka ovat häirinneet toista asiattomia tekstiviestejä matkapuhelimeen lähettämällä, oli tuomittu kotirauhan rikkomisesta. Ratkaisun jälkeen poliisi ei ole enää tutkinut tekstiviestihäirin- tää kotirauhan rikkomisena. Ratkaisu on myös rajoittanut poliisin tiedonsaantioikeutta teleyrityksiltä. Sähköisen viestinnän tie- tosuojalain (516/2004) 36 §:n mukaan polii- silla on vaitiolovelvollisuuden estämättä oi- keus saada teleyritykseltä rikoslain 16 luvun 9 a §:ssä tarkoitetun lähestymiskiellon rik- komisen, 17 luvun 13 §:n 2 kohdassa tarkoi- tetun ilkivallan tai 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetun kotirauhan rikkomisen selvittämi- seksi tarvittavia tunnistamistietoja liittymään otetuista yhteyksistä asianomistajan ja sen suostumuksella, jonka hallinnassa liittymä on. Korkeimman oikeuden ratkaisu merkitsi sitä, että poliisilla ei ole todettua tiedonsaan- tioikeutta tekstiviestihäirinnän osalta.
2 E h d o t e t u t m u u t o k s e t
Esityksessä ehdotetaan rikoslakia muutet- tavaksi siten, että kotirauhan rikkomiseen voitaisiin syyllistyä myös tekstiviestien lähet- tämisellä. Asiattomien tekstiviestien lähettä- minen on rinnastettavissa häiritseviin puhe- linsoittoihin.
Rankaiseminen edellyttäisi tahallisuutta.
Syyksilukemiseen liittyvät tulkintakysymyk- set voivat nousta esille tilanteissa, joissa on epäselvää missä viestien saaja kulloinkin on.
Rankaiseminen edellyttää, kuten matkapuhe- limeen soitettaessakin, että tekijä mieltää kohdehenkilön olevan todennäköisesti koti- rauhan suojaamassa paikassa.
Kun kyseessä on rikos, joka edellyttää ta- hallisuutta, on rankaisemisen edellytys se, et- tä tekstiviestin lähettäjä on pitänyt varsin to- dennäköisenä, että viesti häiritsee kotirauhaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos viesti lähetetään normaaliin työaikaan henkilölle joka työs- kentelee tavanomaisen työaikansa mukaises- ti, ei viestin lähettäminen olisi rangaistavaa, vaikka viesti olisi häiritsevä ja häiritsemis- tarkoituksessa lähetetty, mutta vastaanotettiin työpaikalla. Yöaikaankaan lähetetyt tahalliset häirintäviestit eivät olisi rangaistavia, jos vastaanottaja sattuu olemaan vastoin lähettä- jän käsitystä kotinsa ulkopuolella. Koti- rauhan rikkomisen yritys ei ole rangaistava.
Perinteinen ”lankapuhelin” on kytketty tiet- tyyn osoitteeseen ja kotipuhelin on säännön- mukaisesti kotirauhan piirissä. Sen sijaan tekstiviestejä ei nykyteknologialla voi vas- taanottaa muuten kuin matkapuhelimella, jo- ka nimensä mukaisesti on suuren osan aikaa matkalla, eli kodin ja kotirauhan ulkopuolel- la. Rangaistavia ovat vain kotirauhan piirissä vastaanotetut häiritsevät viestit, mikäli lähet- täjä on edellä kuvatusti mieltänyt viestin vas- taanottamisen tapahtuvan kotona.
Kun tekstiviestin lähettäjä on kirjoittanut viestin matkapuhelimeen, viestin lähettämi- nen tapahtuu samaan tapaan kuin puhelun soittaminen valitsemalla vastaanottajan nu- mero. Normaalisti tekstiviestin vastaanottaja saa tiedon viestin saapumisesta yksittäisellä äänimerkillä. Yleensä tekstiviestin äänimerk- ki ei ole samalla tavalla toistuva kuin puhe- linsoitosta tuleva merkkiääni. Usein se on myös hiljaisempi. Tekstiviestin saapumisesta aiheutuva äänihäiriö on lähtökohtaisesti vä- häisempi kuin puhelinsoitosta aiheutuva häi- riö. Äänimerkin kuulumisesta häirinnän koh- teeksi joutuvalle aiheutuva ajatus siitä, että jälleen on tullut ei-toivottu viesti, on kuiten- kin omiaan aiheuttamaan tälle samalla tavalla häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu. Toisin kuin puhelun kohdalla teksti- viestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Asiat- tomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin asianlaita olisi etenkin sellaisessa tapaukses- sa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettele- mällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät pu- helut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiin- sa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä.
Yksittäisen tekstiviestin lähettäminen ei useinkaan voine ainakaan yksinään täyttää kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.
Tekstiviestejä on lähettävä useita. Tarkkoja lukumääriä ei kuitenkaan voida esittää. Ky- symyksessä on vastaavankaltainen kokonais- harkinta, joka voimassa olevan lain perus- teella on tehtävä puhelinhäirinnän osalta.
Rangaistavuus edellyttää häiritsemistarkoi- tusta, joka on usein pääteltävissä viestien si- sällöstä ja toistuvuudesta.
Kotirauhan rikkomisen perimmäisenä tar- koituksena on turvata tosiasiallista rauhanti- laa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Asiattomien tekstiviestien lähettämi- nen on puheluihin rinnastuvaa kotirauhan rikkomista. Tämä on sopusoinnussa rangais- tussäännöksen tarkoituksen kanssa.
Kriminalisointi ei kata sähköpostihäirintää.
Kaikkia häiritseviä yhteydenottoja matkapu- helimiin ei myöskään esitetä rangaistavaksi, vaan suojan kohteena on ainoastaan koti- rauhan piiri. Laajemmat muutokset lainsää- däntöön edellyttäisivät kokonaisvaltaista punnintaa yksityisyyteen ja rauhaan liittyvien tekojen moitittavuudesta, eikä sitä voida teh- dä kotirauhan rikkomista koskevan pykälän uudistamisen yhteydessä, vaan se edellyttäisi mahdollisesti kokonaan uutta kriminalisoin- tia. Teemaa koskevan sääntelyn perusteelli- sempi arviointi tullaan tekemään myöhem- min resurssien niin salliessa.
3 E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Esityksen taloudelliset vaikutukset olisivat vähäiset ja muodostuisivat lähinnä koti- rauhan rikkomista koskevien rikosprosessien lisääntymisen aiheuttamista kustannuksista.
Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Soveltamistilantei- ta oletetaan olevan jonkin verran, mutta ran- gaistavuuden alan laajentamisesta ei aiheudu kuitenkaan kovin suurta työmäärän lisäystä viranomaisille.
Esityksellä pyritään vähentämään häirintää ja parantamaan häirinnän kohteeksi joutu- neen asemaa.
4 A s i a n v a l m i s t e l u
Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä.
Hallituksen esityksen luonnoksesta pyydet- tiin lausunto Suomen Asianajajaliitolta, Val- takunnansyyttäjänvirastolta, sisäasianminis- teriön poliisiosastolta, professori Kimmo Nuotiolta ja Helsingin käräjäoikeudelta. Lau- sunnot saatiin näiltä kaikilta.
Suomen Asianajajaliitto, Valtakunnansyyt- täjänvirasto ja sisäasianministeriön poliisi- osasto pitivät esitystä lähtökohtaisesti kanna- tettava, mutta esittivät eräitä huomautuksia, jotka on otettu tässä esityksessä huomioon.
Professori Kimmo Nuotio ei ottanut ni- menomaisesti kantaa siihen, tulisiko teksti- viestihäirintä kieltää. Nuotio korosti, että sa- ma tavoite saavutettaisiin lähestymiskiellosta annetun lain muuttamisella. Helsingin kärä- jäoikeus puolestaan piti vallitsevaa oikeusti- laa lainsäätäjän tarkoitusta vastaavana ja pe- rusteltuna, eikä puoltanut ehdotusta.
Kolmessa lausunnossa esitettiin huomau- tus, että tekstiviestihäirintään voitaisiin kri- minalisointia paremmin puuttua lähestymis- kiellon kynnystä laskemalla. Tähän voidaan todeta seuraavaa. Nykyinen laki mahdollistaa lähestymiskiellon määräämisen tekstiviesti- häirinnän perusteella, kun myös muut kiellon edellytykset täyttyvät. Toisaalta on huomat- tava, että lähestymiskiellon hakeminen on käytännössä kohteelle hankalampi prosessi.
Puututtaessa häirintään suoran kriminalisoin- nin keinoin viranomaiset vievät asiaa eteen- päin uhrin sijasta. Häirinnän kohteelle jää edelleen myös mahdollisuus hakea lähesty- miskieltoa. Lähestymiskiellossa on se etu, et- tä se on voimassa tietyn ajan, yleensä yhden vuoden. Tänä aikana lähes kaikki yhteyden- pito on kiellettyä.
5 V o i m a a n t u l o
Laki ehdotetaan tulevan voimaan mahdolli- simman pian.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo- tus:
Lakiehdotus
Laki
rikoslain 24 luvun 1 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 24 luvun 1 §, sellaisena kuin se on laissa 531/2000, seuraavasti:
24 luku
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk- kaamisesta
1 §
Kotirauhan rikkominen Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan taikka
2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita, lähettämällä tekstiviestejä tai muulla vastaa- valla tavalla,
on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sak- koon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuu- kaudeksi.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
—————
Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2009
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Oikeusministeri Tuija Brax
Liite
Rinnakkaisteksti
1.
Laki
rikoslain 24 luvun 1 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 24 luvun 1 §, sellaisena kuin se on laissa 531/2000, seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
24 luku
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk- kaamisesta
1 §
Kotirauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan taikka
2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla,
on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sak- koon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuu- kaudeksi.
24 luku
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk- kaamisesta
1 §
Kotirauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan taikka
2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita, lähettämällä tekstiviestejä tai muulla vastaa- valla tavalla,
on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sak- koon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuu- kaudeksi.
