293713
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi työttömyys- etuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysetuuk- sien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan työttömyysetuuksi-
en rahoituksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että palkkasummarajat, joiden perus- teella työnantajien työttömyysvakuutusmak- sut määräytyvät, yhdenmukaistettaisiin. Sa- malla ehdotetaan, että palkkasummarajoja korotettaisiin ja että niitä vuosittain tarkistet- taisiin työeläkelain mukaisella palkkakertoi- mella. Palkkasummarajojen korottamisen johdosta työttömyysvakuutusmaksut ehdote- taan määriteltäviksi uudelleen.
Vuonna 2009 aletaan periä työnantajan omavastuumaksua. Maksuvelvollisuutta kos- keviin säännöksiin ehdotetaan vähäisiä muu- toksia, jotka helpottavat omavastuumaksun toimeenpanoa, mutta jotka eivät merkittäväs- ti muuta työnantajan maksuvelvollisuutta.
Omavastuumaksun toimeenpanoon liittyviä tietojen saantia ja luovuttamista koskevia
säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että työttömyysvakuutusrahaston oikeus saa- da tietoja sekä työttömyyskassojen ja Kan- saneläkelaitoksen velvollisuus niiden luovut- tamiseen laajenisivat. Luovutettavien tietojen yksityiskohtaisesta sisällöstä säädettäisiin so- siaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Työnantajan lisäpäivämaksun käyttöönot- toa ehdotetaan siirrettäväksi vuodesta 2009 vuoteen 2012. Tämän vuoksi ehdotetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta vuonna 2002 annetun lain muuttamista.
Esitys liittyy valtion vuoden 2008 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait ovat tarkoitetut pääosin tulemaan voi- maan 1 päivänä tammikuuta 2008.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ...1
SISÄLLYSLUETTELO ...2
YLEISPERUSTELUT...3
1. Nykytila...3
1.1. Työttömyysturvan rahoitus ...3
1.2. Suhdannepuskuri ...3
1.3. Työttömyysvakuutusmaksut...3
1.4. Omavastuumaksu ja lisäpäivämaksu...5
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...6
3. Esityksen vaikutukset ...7
3.1. Taloudelliset vaikutukset yleisesti ...7
3.2. Vaikutukset työttömyysvakuutusrahaston talouteen ...7
3.3. Vaikutukset yksittäisille työnantajille...8
3.4. Vaikutukset valtiontalouteen ...8
4. Asian valmistelu ...8
5. Riippuvuus muista esityksistä...8
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...9
1. Lakiehdotusten perustelut ...9
1.1. Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta ...9
1.2. Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta...14
2. Tarkemmat säännöt ja määräykset ...14
3. Voimaantulo ...15
4. Säätämisjärjestys ...15
LAKIEHDOTUKSET ...17
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ...17
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta ...21
LIITE ...22
RINNAKKAISTEKSTIT ...22
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ...22
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta ...31
YLEISPERUSTELUT
1 . N y k y t i l a
1.1. Työttömyysturvan rahoitus Työttömyysetuuksien rahoituksesta anne- tun lain (555/1998), jäljempänä rahoituslaki, mukaan työttömyysturvan rahoituksesta vas- taavat valtio, työnantajat ja palkansaajat pa- kollisilla työttömyysvakuutusmaksuilla sekä työttömyyskassat jäsenmaksuilla. Palkansaa- jien ja työnantajien työttömyysvakuutusmak- sut tilitetään työttömyysvakuutusrahastoon, joka vastaa työttömyysvakuutusmaksuilla ra- hoitettavista osuuksista ja etuuksista. Työt- tömyyskassojen maksamista ansiosidonnai- sista etuuksista — työttömyyspäivärahoista, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ansio- tuista, koulutuspäivärahoista ja vuorottelu- korvausten menoista — valtio kustantaa pe- ruspäivärahaa vastaavan osuuden. Valtio ei osallistu lomautusajalta, sääesteen ajalta eikä lisäpäiviltä maksettujen etuuksien rahoituk- seen. Työttömyyskassan osuus kustakin an- sioon suhteutetusta päivärahasta on 5,5 pro- senttia. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutus- tuen rahoituksessa työttömyyskassojen osuus poikkeaa kuitenkin siten, ettei kassan osuutta lasketa koko ansiotuesta, vaan kassan osuus on 5,5 prosenttia ansio-osasta. Työttömyys- vakuutusrahasto vastaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoituksesta siltä osin kuin valtio ja yksittäiset työttömyyskassat ei- vät ole siitä vastuussa. Työllistymisohjelma- lisän ja korotetun ansio-osan työttömyysva- kuutusrahasto rahoittaa kokonaan. Työttö- myysvakuutusrahasto maksaa työttömyys- kassoille työttömyyskassalain (603/1984) 26 §:n mukaista hallintokuluosuutta ja työt- tömyyskassalain 19 a §:n mukaista jäsen- maksujen tasausta.
Lisäksi työttömyysvakuutusrahasto vastaa työntekijän eläkelain (395/2006) 182 §:ssä tarkoitetun vakuutusmaksun suorittamisesta
Eläketurvakeskukselle ja valtion eläkelain (1295/2006) 133 §:ssä tarkoitetun maksun suorittamisesta valtion eläkerahastolle työt- tömyys- ja koulutusajalta, palkkaturvalain (866/1998) 31 §:n ja merimiesten palkkatur- valain (1108/2000) 29 §:n mukaisen määrän suorittamisesta. Rahoituslain 23 §:n mukaan työttömyysvakuutusrahasto tilittää Kansan- eläkelaitokselle palkansaajan työttömyysva- kuutusmaksun kertymästä työttömyysturvan peruspäivärahan ja työvoimapoliittisen ai- kuiskoulutuksen perustukien rahoitukseen määrän, joka keskimäärin vastaa työttö- myyskassoihin kuulumattomien palkansaaji- en osuutta työttömyysvakuutusmaksuista kertyvää määrää.
1.2. Suhdannepuskuri
Työttömyysvakuutusrahaston maksuval- miuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa ole- vista kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen muutosten tasaamiseksi rahastossa on suh- dannepuskuri. Sen enimmäismääräksi on määritelty 3,6 prosenttiyksikön työttömyys- astetta vastaavia menoja vastaava määrä. Ra- hastolla voi olla myös vastaava määrä vel- kaa. Rahasto voi ottaa velkaa vakavassa ta- louden häiriötilanteessa, jos se ei suhdanne- puskurinkaan avulla pystyisi kattamaan me- nojaan. Työttömyysvakuutusmaksun määräy- tyminen ei suhdannetaantumassakaan saa muilta osin kuin laissa sallitun työttömyys- vakuutusrahaston alijäämän rajoissa pohjau- tua siihen, että etuudet rahoitettaisiin lainan- otolla.
1.3. Työttömyysvakuutusmaksut Työttömyysvakuutusrahaston menot rahoi- tetaan työttömyysvakuutusmaksuilla sekä niistä saatavilla sijoitustoiminnan tuotoilla ja
tarvittaessa lainanotolla. Rahoituslain 2 §:n mukaan työnantajan on suoritettava työnanta- jan työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu, jot- ka maksut on määrättävä siten, että rahasto voi suoriutua sen vastattavana olevien työt- tömyysetuuksien rahoituksesta ja muista la- kisääteisistä menoistaan.
Rahoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan on velvollinen vakuut- tamaan työntekijänsä, on velvollinen mak- samaan työnantajan työttömyysvakuutus- maksun. Maksuvelvollisuus on myös sovel- tuvin osin valtion liikelaitoksella, johon so- velletaan valtion liikelaitoksista annettua la- kia (627/1987). Rahoituslain 15 §:ssä sääde- tään palkansaajan vakuutusmaksuvelvolli- suudesta. Sen mukaan työ- tai virkasuhteessa tai muussa palvelusuhteessa olevat henkilöt, joita koskee työnantajan järjestämä pakolli- nen tai valtion virkamiesten tapaturmakorva- uksesta annetun lain (449/1990) nojalla mää- räytyvä tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu tapaturmasuoja, ovat velvolliset suorittamaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun.
Työnantajan ja työntekijän maksuvelvolli- suus alkaa työntekijän täytettyä 17 vuotta ja päättyy hänen täyttäessään 65 vuotta. Työt- tömyysvakuutusmaksuista ovat vapautetut työntekijät, jotka ovat päätointaan varten velvollisia ottamaan yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaisen vakuutuksen sekä kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön yh- tiömiehet. Maksuvelvollisuus ei myöskään koske työntekijöitä, joiden osalta lakisäätei- sessä tapaturmavakuutuksessa sovellettava vakuutusmaksujärjestelmä ei perustu työnan- tajan maksamaan palkkasummaan, eikä per- hehoitajalaissa (312/1992) tarkoitettuja per- hehoitajia. Lisäksi maksuvelvollisuudesta on vapautettu työntekijä, joka palvelee ulko- maanliikenteen kauppa-alusluettelosta anne- tun lain (1707/1991) mukaiseen kauppa- alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa.
Rahoituslain 18 §:n 1 momentin mukaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2006 on 0,58 prosenttia palkasta.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palk-
kasumman mukaan siten, että vuonna 2006 se on 0,75 prosenttia palkasta palkkasumman 840 940 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,95 prosenttia palkasta. Työttömyysvakuu- tusmaksuja ei ole muutettu vuoden 2006 jäl- keen. Työttömyysvakuutusmaksujen muutos on kytketty työttömyysasteen muutoksesta aiheutuvaan rahaston rahoitustarpeen muu- tokseen. Maksuja määrättäessä jätetään huo- mioon ottamatta työttömyysasteen muutok- sesta johtuva rahaston rahoitustarpeen muu- tos siltä osin kuin suhdannepuskuri jää sää- dettyä enimmäismäärää pienemmäksi. Vuo- den 2006 jälkeistä aikaa tarkoittaen laissa on säädetty, millä perusteilla ja kuinka paljon työttömyysvakuutusmaksun suuruutta muute- taan edellisvuodesta. Työnantajien ja palkan- saajien osuus etuuksien rahoituksesta on lais- sa määritelty siten, että vuoden 2006 jälkeiset vakuutusmaksujen muutokset jakautuvat ta- san työnantajan keskimääräisen työttömyys- vakuutusmaksun ja palkansaajan työttö- myysvakuutusmaksun kesken. Käytännössä maksujen muutosta ei tarkastella vain yhtä vuotta koskevana, vaan vuosi 2006 lähtö- tasona määrätään seuraavan vuoden maksut siten, että kumulatiivinen muutos vuodesta 2006 alkaen on yhtä suuri. Tällöin voidaan korjata se, ettei maksujen pyöristämisestä johtuen palkansaajamaksun ja työnantajan keskimääräisen maksun muutosta yhden vuoden puitteissa saada aina täsmälleen yhtä suureksi, vaan muutokseen voi jäädä prosen- tin kymmenyksen ero.
Rahoituslain 18 §:n 3 momentin mukaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun por- rastus on määrättävä siten, että palkkasum- man ensimmäiseen 840 940 euroon kohdis- tuva maksu on määrättävä neljäsosaksi il- maistuna täysinä prosenttiyksikön sadasosina lähimpään viiteen sadasosaan pyöristettynä palkkasumman 840 940 euron ylittävään osaan kohdistuvasta maksusta. Lain mukaan maksujen muutokset jakautuisivat tasan työnantajan keskimääräisen maksun ja pal- kansaajan maksun kesken siihen saakka, kunnes työnantajan keskimääräisen vakuu- tusmaksun ja palkansaajan vakuutusmaksun yhteismäärä on kaksi prosenttia palkoista.
Rahoituslain 18 §:n 3 momentin mukaan, jos työnantajan keskimääräisen työttömyysva- kuutusmaksun ja palkansaajan työttömyys-
vakuutusmaksun yhteismäärä on pienempi kuin kaksi prosenttia, palkansaajan työttö- myysvakuutusmaksu on määrättävä 15 pro- sentiksi edellä mainitusta vakuutusmaksujen yhteismäärästä. Rahoituslain 18 §:n 4 mo- mentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain työttömyysvakuutusra- haston hakemuksesta työnantajan ja palkan- saajan työttömyysvakuutusmaksujen määrät.
Rahoituslain 18 §:n 5 momentin mukaan so- siaali- ja terveysministeriö määrää valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksun erikseen. Valtion liikelaitoksen työttömyys- vakuutusmaksu on 0,75 prosenttia liikelai- toksen liiketoiminnasta maksamien ennakko- perintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettu- jen palkkojen määrästä palkkasumman 840 940 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 1,95 prosenttia.
1.4. Omavastuumaksu ja lisäpäivämaksu Eläkejärjestelmää on muutettu siten, että työttömyyseläke eläkemuotona on lakkautet- tu. Muutos koskee vuonna 1950 tai sen jäl- keen syntyneitä. Muutoksen jälkeen heidän toimeentulonsa turvataan eläkejärjestelmän sijasta työttömyysturvajärjestelmän kautta.
Vuonna 2002 muutettiin työttömyysturvala- kia siten, että vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneillä alkaa oikeus 500 työttömyyspäi- värahapäivän jälkeen maksettaviin lisäpäiviin 59 vuoden iässä ja lisäpäiviä maksetaan sii- hen asti, kun henkilö täyttää 65 vuotta. Elä- kejärjestelmässä työnantajille on syntynyt vastuu aiheuttamistaan työttömyyseläkekus- tannuksista. Vastuun suuruus on riippunut yrityksen koosta. Työttömyyseläkejärjestel- mää vastaava rahoitusvastuu siirrettiin sovel- tuvin osin työttömyysturvajärjestelmään ja tätä koskevat muutokset rahoituslakiin hy- väksyttiin vuonna 2002.
Vuoden 2008 alussa voimaan tulevan ra- hoituslain 14 §:n mukaan työnantajan työt- tömyysvakuutusmaksu muodostuu perus- maksusta ja lisäpäivämaksusta. Lisäpäivä- maksu määrätään siten, että se yhdessä oma- vastuumaksun kanssa riittää kattamaan lisä- päivämenoista työnantajan osuuden. Perus- maksu määrätään työttömyysvakuutusrahas- ton muiden menoerien perusteella. Työnanta- jan keskimääräisessä maksussa otetaan huo-
mioon myös omavastuumaksu. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu määrätään yrityk- sen palkkasumman perusteella siten, että pe- rusmaksua porrastettaessa noudatetaan, mitä rahoituslain 18 §:n 3 momentissa säädetään.
Lisäpäivämaksu määrätään siten, että se ale- nee lineaarisesti täysimääräisestä neljännek- seen palkkasumman kasvaessa 1,3 miljoo- nasta eurosta 20,8 miljoonaan euroon.
Työnantajan työttömyysturvan omavas- tuumaksusta säädetään rahoituslain 8 a lu- vussa, joka tulee voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2009. Omavastuumaksu peritään tilan- teissa, joissa työntekijä on tullut työnantajan irtisanomisen johdosta oikeutetuksi työttö- myysturvalain (1290/2002) 6 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisiin lisäpäiviin. Työttö- myysturvan omavastuumaksu koskee siten vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneitä hen- kilöitä, joilla on oikeus saada työttömyyspäi- värahaa 65 vuoden iän täyttämiseen saakka.
Omavastuumaksu peritään myös silloin, kun irtisanomisesta johtuva 60 vuoden iän täyt- tymisen jälkeen alkanut oikeus työttömyys- päivärahaan jatkuu hänen täytettyään 63 vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuselä- kettä 62 vuotta täytettyään ja työttömyyspäi- väraha on jatkunut vanhuuseläkkeelle siirty- miseen saakka. Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan omavastuumaksua, jos työttö- myyttä edeltävä työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta ja työntekijä on otettu työhön yli 50- vuotiaana tai jos työntekijä on itse irtisanou- tunut ilman työnantajan myötävaikutusta taikka jos työsuhde on irtisanottu tai purettu työntekijästä johtuvasta muusta kuin tervey- dellisestä syystä.
Omavastuumaksun perusteena on irtisano- tulle työntekijälle maksettava etuusmeno li- säpäivien ajalta 63 ikävuoteen saakka, jos työntekijän oikeus lisäpäiviin alkaa ennen kuin hän on täyttänyt 63 vuotta. Tällöin omavastuumaksun perusteena on kuitenkin aina vähintään vuoden etuusmenoa vastaava määrä. Jos työntekijän oikeus työttömyys- päivärahaan alkaa hänen täytettyään 60 vuot- ta, mutta hänen oikeutensa lisäpäiviin ei ehdi alkaa ennen 63 vuoden täyttämistä tai eläk- keelle siirtymistä, omavastuumaksun perus- teena on se ansiopäivärahan määrä, joka hä- nelle on maksettu työttömyysetuutena työ- suhteen päättymisestä siihen saakka, kun hän
täyttää 63 vuotta.
Täysimääräinen omavastuumaksu on 80 prosenttia omavastuumaksun perusteena ole- vasta etuusmenosta. Täysimääräinen omavas- tuumaksu peritään, jos työntekijän irtisano- neen yrityksen palkkasumma on vähintään 20,8 miljoonaa euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi, omavastuumaksu alenee line- aarisesti siten, että omavastuumaksua ei peri- tä, jos palkkasumma on enintään 1,3 miljoo- naa euroa. Omavastuumaksu peritään lisä- päiväoikeuden alkaessa tai irtisanotun työn- tekijän täytettyä 63 vuotta.
Omavastuumaksun perintää varten työttö- myysvakuutusrahastolla on rahoituslain 24 d §:n perusteella oikeus saada maksutta salassapitosäännösten sekä muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oma- vastuumenon määrittämiseksi välttämättömiä tietoja työttömyyskassoilta ja Kansaneläke- laitokselta. Näitä tietoja ovat henkilön henki- lötunnus ja muut yksilöintitiedot, laskennal- linen lisäpäivien maksamisaika tai maksettu- jen työttömyysetuuspäivien määrä, ansiopäi- värahan suuruus, peruspäivärahan saajan osalta työssäoloehtoon luetut kaudet sekä palkkatiedot vastaavalta ajalta, työsuhdetie- dot työssäoloehdon täyttäneestä työstä, työt- tömyyspäivärahakauden alkaessa henkilölle määrätty korvaukseton määräaika ja päivära- han epääminen työnantajalta saadun taloudel- lisen edun vuoksi. Lisäksi Vakuutusvalvon- taviraston ja Kansaneläkelaitoksen on annet- tava maaliskuun ja syyskuun loppuun men- nessä työttömyysvakuutusrahastolle tieto edeltävän kuuden kuukauden aikana lisäpäi- ville siirtyneistä henkilöistä. Työttömyysva- kuutusrahastolla ja muutoksenhakuelimillä on myös oikeus saada maksutta työnantajilta omavastuumaksun määrittelyn kannalta vält- tämättömät työsuhdetta koskevat tiedot, va- kuutuslaitoksilta tieto työnantajan palk- kasumman suuruudesta ja palvelussuhdetie- dot eläketurvakeskukselta.
2 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan palkkasumman perus- teella. Maksu on 0,75 prosenttia palkkasum- man ensimmäiseen 840 940 euroon saakka ja
tämän ylittävästä osasta 2,95 prosenttia.
Palkkasummaraja on pysynyt samana vuo- desta 1995 alkaen. Lisäpäiväpäivämaksu ja omavastuumaksu määräytyvät yrityksen palkkasumman perusteella siten, että maksu- velvollisuutta ei ole, jos palkkasumma on al- le 1,3 miljoonaa euroa. Omavastuumaksu on täysimääräinen palkkasumman ylittäessä 20,8 miljoonaa euroa ja lisäpäivämaksu puo- lestaan pienin. Esityksessä ehdotetaan, että palkkasummarajat yhdenmukaistetaan ja sa- malla niitä korotetaan. Omavastuumaksu ja lisäpäivämaksu korvaavat työeläkejärjestel- mässä käytössä olleen työnantajan omavas- tuun. Palkkasummarajat on asetettu niin, että ne vastaavat 50 ja 800 työntekijän yrityksiä.
Jotta työnantajamaksujen määräytymisperus- teet olisivat selkeät ja vastaisivat mahdolli- simman tarkasti aiempaa työttömyyseläkkeen omavastuuta, ehdotetaan, että palkkasumma- rajat olisivat samat kuin eläkejärjestelmässä on käytössä. Niitä myös korotettaisiin vuosit- tain työntekijän eläkelain (395/2006) mukai- sella palkkakertoimella, jotta työeläkejärjes- telmän ja työttömyysvakuutusjärjestelmän käyttämät palkkasummarajat säilyisivät sa- moina.
Palkkasummarajan korottaminen aiheuttaa sen, että alempaa maksua maksetaan huomat- tavasti suuremmasta palkkasummasta kuin nykyisin. Tämän seurauksena työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu laskee 0,19 prosenttiyksikköä. Kun lisäksi alempaa maksua ehdotetaan alennettavaksi 0,7 prosenttiin ja ylempää maksu 2,9 prosent- tiin, työnantajan keskimääräinen maksu ale- nee 0,24 prosenttiyksiköllä, minkä vuoksi palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua on vastaavasti alennettava 0,58 prosentista 0,34 prosenttiin.
Lisäpäivämaksun käyttöönottoa ehdotetaan siirrettäväksi siten, että maksua alettaisiin pe- riä vasta vuonna 2012. Lisäpäiväoikeuden alkamiseen oikeuttavan ikärajan noston vuoksi maksulla olisi vain vähäinen merkitys lähivuosina.
Työnantajan omavastuumaksu velvollisuu- den syntymistä ja lakkaamista koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäviksi toi- meenpanon helpottamiseksi. Maksuvelvolli- suutta ei olisi, jos irtisanotun työntekijän työ- suhde päättyy ennen kuin hän on täyttänyt 56
vuotta tai jos irtisanottu työntekijä täyttää uudelleen työttömyysturvalain mukaisen työssäoloehdon muun kuin alun perin irtisa- noneen työnantajan palveluksessa.
Työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitok- sen velvollisuutta tietojen luovuttamiseen se- kä työttömyysvakuutusrahaston oikeutta tie- tojen saamiseen ehdotetaan laajennettavaksi.
Luovutettavista tiedoista ehdotetaan säädet- täväksi tarkemmin sosiaali- ja terveysminis- teriön asetuksella.
3 . E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
3.1. Taloudelliset vaikutukset yleisesti Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevan palkkasumman arvioidaan vuonna 2008 olevan 62 miljardia euroa ja palkansaajamaksun perusteena olevan palk- kasumman 67 miljardia euroa. Palkkakertoi- men arvoksi ennustetaan 1,121. Kun vuoden 2004 palkkakerroin on 1,000 ja sitä vastaava palkkasumma 1,5 miljoonaa euroa, vuonna 2008 sovellettava alemman maksun perus- teena oleva palkkasummaraja olisi 1 681 500 euroa.
Kun työnantajan työttömyysvakuutusmak- su muutetaan siten, että alempi maksu on 0,7 prosenttia ja ylempi maksu 2,9 prosenttia palkasta, mutta alempaa maksua sovelletaan palkkasumman 1 681 500 euroon asti 840 940 euron sijasta, työnantajan maksun- tuotto alenee 150 miljoonalla eurolla. Työn- antajan keskimääräinen maksu alenee 2,22 prosentista 0,24 prosenttiyksikköä 1,98 pro- senttiin, kun perusteena käytetään tapatur- mavakuutuslaitosten liiton jakaumaa tapa- turmavakuutuksista palkkasumman mukaan.
Koska palkansaajamaksun tulee muuttua yhtä paljon kuin työnantajan keskimääräisen maksun, palkansaajamaksu alenee 0,58 pro- sentista 0,34 prosenttiin palkasta. Maksun alentaminen merkitsee palkansaajamaksujen tuottojen laskua 160 miljoonalla eurolla. Yh- teensä tuotot laskevat 310 miljoonaa euroa siitä mitä ne olisivat, jos sovellettaisiin ny- kyisiä maksuja ja työnantajan maksussa ny- kyistä palkkasummarajaa.
3.2. Vaikutukset työttömyysvakuutusra- haston talouteen
Esitetyllä maksutasolla työnantajamaksujen tuoton arvioidaan vuonna 2008 olevan 1 228 miljoonaa euroa ja palkansaajamaksujen tuo- ton 227 miljoonaa euroa. Sijoitustuottojen arvioidaan olevan 18 miljoonaa euroa. Tuotot yhteensä olisivat 1 473 miljoonaa euroa.
Työttömyysasteen arvioidaan vuonna 2008 olevan 6,3 prosenttia. Rahaston suurin me- noerä on työttömyyskassoille maksettavat ra- hoitusosuudet, joiden arvioidaan olevan 807 miljoonaa euroa. Työttömyyden laskun lisäk- si ansiopäivärahamenon alenemiseen vaikut- taa erityisesti lisäpäiväoikeuden ikärajan nos- to 57 vuodesta 59 vuoteen. Vuonna 2008 li- säpäiville ei enää tule uusia 57—58- vuotiaita. Lisäpäivämenot, joista rahasto ra- hoittaa 94,5 prosenttia, alenevat edelleen kahtena seuraavanakin vuonna.
Työttömyys- ja koulutusajalta syntyvien eläkevastuiden ja kulujen peittämiseksi työt- tömyysvakuutusrahasto maksaa eläkejärjes- telmälle vakuutusmaksuja, joiden määrän ar- vioidaan vuonna 2008 olevan 420 miljoonaa euroa. Koulutusrahastolle maksettavan, ai- kuiskoulutustuen ansio-osan ja ammattitut- kintostipendin sekä Koulutusrahaston hallin- tokulujen rahoittamiseksi tarvittavan me- noerän suuruudeksi arvioidaan 29 miljoonaa euroa. Palkkaturvamenojen arvioidaan ole- van 18 miljoonaa euroa. Kansaneläkelaitok- selle peruspäivärahojen rahoitukseen tilitet- tävän erän suuruus olisi 33 miljoonaa euroa.
Hoitokorvaukset vakuutusyhtiöille ja rahas- ton omat hallintokulut olisivat yhteensä 13 miljoonaa euroa. Yhteensä rahaston menot olisivat 1 320 miljoonaa euroa.
Työttömyysvakuutusrahaston varat olivat vuoden 2006 lopussa 323 miljoonaa euroa.
Vuonna 2007 ylijäämän arvioidaan olevan 326 miljoonaa euroa ja puskurin koon 649 miljoonaa euroa. Vuoden 2008 tuloksen ar- vioidaan olevan 145 miljoonaa euroa ylijää- mäinen, jolloin suhdannepuskurin koko vuo- den 2008 lopussa olisi 794 miljoonaa euroa.
Puskurin lain sallima enimmäiskoko vuoden 2008 lopussa olisi 754 miljoonaa euroa.
3.3. Vaikutukset yksittäisille työnantajille Sellaisia yrityksiä on 3 350 kappaletta, joi- den palkkasumma on enemmän kuin 840 940 euroa mutta alle 1 681 500 euroa. Suurimmil- laan maksujen ja palkkasumman rajan muu- toksen vaikutus on silloin, kun yrityksen palkkasumma on juuri alle uuden rajan ja jotka esityksen johdosta tulevat maksamaan koko palkkasummastaan alempaa maksua.
Esimerkiksi jos yrityksen palkkasumma on 1,5 miljoonaa euroa, maksu nykyistä palk- kasumman rajaa noudattaen olisi 25 749 eu- roa, mutta esityksen mukaista rajaa noudatet- taessa 15 249 euroa pienempi eli 10 500 eu- roa. Maksu alenee yli 59 prosenttia. Jos yri- tyksen palkkasumma on 10 miljoonaa euroa, sen nykyisen palkkasummarajan mukainen maksu 276 499 euroa alenisi 8,5 prosentilla 253 007 euroon. Yrityksillä, joiden palk- kasumma on alle 840 940 euroa, maksu ale- nee maksuprosentin alenemisen vaikutukses- ta 6,7 prosenttia.
Suurtyönantajan omavastuumaksu tulee sovellettavaksi vuodesta 2009 alkaen, jolloin vuonna 1950 syntyneet tulevat lisäpäiville.
Omavastuumaksua tulee kompensoimaan palkkasumman kasvun myötä aleneva lisä- päivämaksu, mitä kuitenkin sovellettaisiin vasta vuodesta 2012 alkaen. Lisäpäivämak- sun käyttöön oton siirtäminen hivenen nostaa suurimpien työnantajien maksurasitetta ja vastaavasti alentaa niiden yritysten maksu- rasitetta, joiden palkkasumma jää alle 1 681 500 euron.
3.4. Vaikutukset valtiontalouteen Valtio työnantajana ei maksa työttömyys- vakuutusmaksua, joten työnantajamaksun
palkkasummarajan muutoksella ei ole valti- ontaloudellisia vaikutuksia. Koska maksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa, työt- tömyysvakuutusmaksun aleneminen lisää ve- rotuloja. Palkansaajan työttömyysvakuutus- maksun lasku 0,24 prosenttiyksiköllä lisää henkilöverotuksen verotuloja yhteensä 64 miljoonalla eurolla. Valtion osalta lisäys on 30 miljoonaa euroa, kuntien 30 miljoonaa eu- roa, kirkon 1,7 miljoonaa euroa ja Kansan- eläkelaitoksen 2,3 miljoonaa euroa.
Valtiontalouteen esitys vaikuttaa Kansan- eläkelaitokselle peruspäivärahojen rahoituk- seen tilitettävän työttömyyskassaan kuulu- mattomien palkansaajien maksutuoton joh- dosta. Vuonna 2008 tilitettäväksi määräksi arvioidaan 33 miljoonaa euroa, mikä pienen- tää valtionosuutta peruspäivärahan rahoituk- seen vastaavalla summalla. Kansaneläkelai- tokselle tilitettävä määrä kuitenkin laskee palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun alentamisen vuoksi. Vuonna 2007 tilitettävä tuotto on 49 miljoonaa euroa.
4 . A s i a n v a l m i s t e l u
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveys- ministeriössä yhteistyössä keskeisten työ- markkinajärjestöjen ja työttömyysvakuutus- rahaston kanssa. Valmistelun yhteydessä on kuultu oikeusministeriötä, tietosuojavaltuu- tettua, Eläketurvakeskusta, Kansaneläkelai- tosta, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry:tä ja Vakuutusvalvontavirastoa.
5 . R i i p p u v u u s m u i s t a e s i t y k s i s t ä Esitys liittyy valtion vuoden 2008 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . L a k i e h d o t u s t e n p e r u s t e l u t 1.1. Laki työttömyysetuuksien rahoituk-
sesta
7 §. Työttömyysvakuutusrahaston rahoit- tamat etuudet. Pykälä vastaa voimassaolevaa lakia. Pykälässä olevat lakiviittaukset on muutettu vastaamaan muuttunutta lainsää- däntöä.
14 §. Työnantajan työttömyysvakuutusmak- sun määräytyminen. Pykälä on säädetty tu- lemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Lakiesityksessä ehdotetaan, että lain 14 §:n voimaantuloa siirrettäisiin siten, että se tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. Pykä- län mukaan työnantajan keskimääräisessä maksussa otetaan huomioon myös omavas- tuumaksu. Koska omavastuumaksua aletaan periä jo 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen, ehdotetaan pykälän 1 momentista poistetta- vaksi säännös omavastuun huomioon ottami- sesta ja siirrettäväksi lain 18 §:n 3 moment- tiin, jolloin säännös tulee sovellettavaksi sa- manaikaisesti omavastuumaksun käyttöön- oton kanssa. Muutoin ehdotettu säännös vas- taa vahvistettua lakia.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan palk- kasummia muutettaviksi. Hallituksen esityk- sessä HE 243/2002 vp todetaan, että palk- kasummarajat tulee tarkistaa vastaamaan vuoden 2009 tasoa ja että palkkasummarajat tulisi valita siten, että palkkasumma alarajalla vastaa 50 työntekijän yritystä ja ylärajalla 800 työntekijän yritystä. Työeläkejärjestel- mässä työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvat eläkemaksut määritellään yrityksen koon mukaan. Niitä koskevissa maksuperusteissa 50 työntekijän yrityksen palkkasummana käytetään 1,5 miljoonaa euroa ja 800 työnte- kijän yrityksen palkkasummana 24 miljoonaa euroa. Palkkasummat ovat vuoden 2004 ta- sossa ja niitä muutetaan vuosittain palkkaker- toimella. Lain 14 §:n lisäksi 18, 24 ja 24 a §:ssä on palkkasummarajat. Kaikki nä- mä palkkasummat esitetään yhdenmukaistet- taviksi, jolloin eläkejärjestelmän ja työttö- myysturvajärjestelmän määritelmät olisivat
yhdenmukaiset. Palkkasummia tarkistettai- siin vuosittain lain 26 c §:n mukaisesti työn- tekijän eläkelain 96 §:n 1 momentin mukai- sella palkkakertoimella. Muutoin ehdotettu säännös vastaa vahvistettua lakia.
Pykälän 3 momentti vastaa vahvistettua la- kia.
18 §. Työttömyysvakuutusmaksujen määrä.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettä- väksi vuoden 2008 työttömyysvakuutusmak- susta ja vuonna 2008 sovellettavista palk- kasummarajoista. Voimassaolevan lain mu- kaan sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain etukäteen työttömyysvakuutusra- haston hakemuksesta työnantajan työttö- myysvakuutusmaksun ja palkansaajan työt- tömyysvakuutusmaksun määrät. Koska palk- kasummarajoja muutetaan, on samalla muu- tettava myös laissa olevia vakuutusmaksuja.
Tästä syystä esitetään, että pykälässä säädet- täisiin vuonna 2008 perittävistä työttömyys- vakuutusmaksuista. Lain 18 §:n 3 momentin mukaan palkansaajan ja työnantajan työttö- myysvakuutusmaksun muutokset on määrät- tävä siten, että ne jakautuvat tasan työnanta- jan keskimääräisen työttömyysvakuutusmak- sun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmak- sun kesken.
Uudeksi palkkasummarajaksi esitetään 1,5 miljoonaa euroa. Kun tämä palkkasummaraja tarkistetaan vuoden 2008 tasoon palkkaker- toimella, nousee palkkasummaraja 840 940 eurosta arviolta 1 681 500 euroon. Työttö- myysvakuutusmaksu on porrastettu siten, että vakuutusmaksu on 0,75 prosenttia palk- kasummarajaan asti ja tämän ylittävältä osal- ta 2,95 prosenttia. Palkkasummarajan nosta- minen 1 681 500 euroon tarkoittaa sitä, että 840 940 euron ylittävältä osalta 1 681 500 euroon asti työttömyysvakuutusmaksu alenee 2,95 prosentista 0,75 prosenttiin. Jos maksu- prosenttia ei muuteta, työnantajan keskimää- räinen maksua alenee 0,19 prosenttiyksiköllä 2,22 prosentista 2,03 prosenttiin. Hyvän työl- lisyyskehityksen johdosta työttömyysvakuu- tusmaksuja on mahdollista alentaa vielä 0,5 prosenttiyksiköllä, minkä vuoksi alemmaksi työttömyysvakuutusmaksuksi ehdotetaan 0,7
prosenttia ja ylemmäksi maksuksi 2,9 pro- senttia. Tällöin työantajan keskimääräinen maksu alenee yhteensä 0,24 prosenttiyksiköl- lä 1,98 prosenttiin. Koska työnantajan maksu alenee, palkansaajan työttömyysvakuutus- maksua on vastaavasti alennettava 0,58 pro- sentista 0,34 prosenttiin, jolloin maksun muutos jakaantuu tasan työnantajan keski- määräisen maksun ja palkansaajan työttö- myysvakuutusmaksun kesken.
Pykälän 2—6 momentti vastaa voimassa olevaa lakia sillä poikkeuksella, että pykälän 3 momenttiin on lisätty aiemmin 14 §:ssä ol- lut säännös siitä, että työnantajan keskimää- räisessä maksussa otetaan huomioon myös omavastuumaksu. Lisäys johtuu siitä, että lain 14 §, jossa säädetään lisäpäivämaksusta, ehdotetaan tulevaksi voimaan vasta vuonna 2011. Vahvistetun lain mukaan sekä lisäpäi- vämaksua ja omavastuumaksua olisi alettu maksaa vuonna 2009.
21 §. Maksujen perintä ja tilitys. Pykälän 1—4 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 5 mo- mentti, jossa säädettäisiin työttömyysvakuu- tusmaksujen perimisestä luopumisesta. Lain 24 a §:n 3 momentissa on säädetty, että työt- tömyysvakuutusrahasto voi jättää omavas- tuumaksun perimättä, jos määrä on vähäinen.
Vastaavaa säännöstä ei ole työttömyysvakuu- tusmaksujen perinnästä. Työttömyysvakuu- tusmaksujen perinnän hoitavat käytännössä vakuutusyhtiöt työttömyysvakuutusrahaston ja Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton teke- män sopimuksen perusteella, eikä maksujen perinnästä luopuminen koskisi tätä normaalia työttömyysvakuutusmaksujen perintätoimin- taa. Työttömyysvakuutusrahasto on 1 päiväs- tä kesäkuuta 2006 alkaen voinut pitää työt- tömyysvakuutusrekisteriä, jota käytetään muun muassa työttömyysvakuutusmaksujen perinnän valvontaan. On todennäköistä, että rekisterin käyttöönoton myötä ilmenee tapa- uksia, joissa yrityksen maksama työttömyys- vakuutusmaksu ja sen palkkasummasta las- kettu työttömyysvakuutusmaksu poikkeavat toisistaan. Jos lisää perittävä summa olisi vä- häinen, ei sen periminen perimistoimista ai- heutuvat kustannukset huomioon ottaen ole tarkoituksenmukaista. Tällöin työttömyysva- kuutusrahasto voisi luopua maksujen perin- nästä.
22 g. Tekninen käyttöyhteys. Pykälän 1 momentissa säädetään tietojen antamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälässä on laajennettu julkisuuslain 29 §:n 3 momentin mukaista oikeutta tietojen toimittamiseen teknisen käyttöyhteyden avulla.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättä- väksi myös 24 d §:n ja 24 e §:n 1 ja 3 mo- mentin mukaiset tietojenantovelvolliset.
Työttömyysvakuutusrahasto käyttää maini- tuilta tietojenantovelvollisilta saamiaan tieto- ja hoitaessaan työttömyysturvan työnantajan omavastuumaksua koskevaa tehtäväänsä.
Tietojen runsaslukuisuus edellyttää, että tie- dot, jotka työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus lain perusteella saada, voivat liikkua mahdollisimman nopeasti ja joustavasti il- man asianomaisen suostumusta silloinkin kun tiedot ovat salassa pidettäviä. Työttö- myysvakuutusrahaston tehtävät huomioon ot- taen oikeutta tietojen toimittamiseen teknisen käyttöyhteyden avulla ei ole perusteltua ra- joittaa vain päätöksentekoa varten tarvittaviin tietoihin niin kuin julkisuuslain 29 §:n 3 momentissa.
24 §. Maksuvelvollisuus. Pykälässä sääde- tään työnantajan velvollisuudesta maksaa omavastuumaksua. Nykyinen pykälä on sää- detty tulemaan voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2009. Pykälään esitetään tehtäväksi muutoksia, jotka selventävät maksuvelvolli- suutta koskevia määräyksiä ja helpottavat lain toimeenpanoa. Muutoksilla ei ole tarkoi- tus muuttaa työnantajien velvollisuutta mak- saa omavastuumaksua.
Pykälän 1 momentissa säädetään niistä pe- rusteista, joilla työnantajalle syntyy maksu- velvollisuus. Vahvistetussa laissa oleva palk- kasumma, joka määrää sen, sovelletaanko yritykseen omavastuumaksua, esitetään yh- denmukaistettavaksi lain 18 §:n mukaisten palkkasummarajojen kanssa. Muutoin 1 mo- mentissa säädetään niistä tilanteista, joissa palkkasumman perusteella omavastuun pii- riin kuuluvalle työnantajalle syntyy velvolli- suus maksaa omavastuumaksua. Vahvistetun lain 1 momentissa käytetään termiä työ- tai virkasuhde, mutta 2 momentissa mainitaan pelkästään työsuhde. Koska ei ole tarkoitettu, että pykälän 1 ja 2 momentin sisällöt poik- keavat toisistaan, ehdotetaan, että termit muutetaan yhdenmukaisiksi. Pykälän 3 mo-
mentissa säädettäisiin, että 1 ja 2 momentin säännöksiä sovellettaisiin myös virkasuhtee- seen. Muutos siten luonteeltaan tekninen ja muutettu säännös vastaa vahvistettua lakia.
Pykälän 2 momentissa säädetään niistä ti- lanteista, joissa työnantaja ei ole velvollinen maksamaan omavastuumaksua. Vahvistetun lain mukaan työttömyyskassojen ja Kansan- eläkelaitoksen on ilmoitettava työttömyysva- kuutusrahastolle tiedot jokaisesta henkilöstä, jolle on maksettu lisäpäiviä. Lisäpäiviä voi- daan maksaa, jos henkilö täyttää 59 vuotta ennen 500 päivän enimmäisajan täyttymistä.
Henkilö on siten ns. eläkeputkessa, jos hänen päivärahaoikeutensa alkaa 57 vuoden ja yh- den kuukauden iässä. Momentin 1 kohdan mukaan maksuvelvollisuutta ei olisi, jos työ- suhde päättyy ennen kuin henkilö on täyttä- nyt 56 vuotta. Tällä säännöksellä pyritään vähentämään työttömyysvakuutusrahastolle tehtävien ilmoitusten määrää. Ilmoitus tehtäi- siin vain niistä henkilöistä, jotka voivat olla maksuvelvollisuuden piirissä. Maksuvelvol- lisuus on rajattu 56 vuoden ikään sen vuoksi, että irtisanotulla työntekijälle saattaa olla maksettu lomakorvauksia tai irtisanomiseen liittyviä korvauksia, joiden vuoksi päivära- han maksamisen alkaminen siirtyy myö- hemmäksi. Toisaalta säännöksellä halutaan selkeyttää työnantajan maksuvelvollisuutta ja parantaa sen ennakoitavuutta. Kun työnantaja irtisanoo työntekijän, voi olla sattumanva- raista, maksetaanko työntekijälle lisäpäiviä.
Työttömyysturvassa voidaan työssäoloehdon 24 tai 28 kuukauden tarkastelujaksoja piden- tää hyväksyttävästä syystä enintään seitse- mällä vuodella. Siten on periaatteessa mah- dollista, että työnantajalle syntyy maksuvel- vollisuus jopa alle 50 -vuotiaasta työntekijäs- tä, jos työntekijä on poissa työmarkkinoilta hyväksyttävästä syystä eikä hänelle tämän vuoksi makseta työttömyyspäivärahaa enimmäisaikaa ennen kuin hän täyttää 59 vuotta.
Momentin 2, 3 ja 5 kohta vastaa vahvistet- tua lakia. Momentin 4 kohdan mukaan työn- antaja vapautuisi maksuvelvollisuudesta, jos työntekijä työsuhteen päättymisen jälkeen täyttäisi uudelleen työttömyysturvalain 5 lu- vun 3 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon muun kuin alun perin irtisanoneen työnantajan pal- veluksessa. Eläkejärjestelmässä omavastuu
on syntynyt, jos työsuhteeseen on liitetty ns.
tulevan ajan oikeus. Tulevan ajan oikeus on liitetty yleensä vähintään kuusi kuukautta kestävään työhön. Jos irtisanottu työntekijä on ollut tällaisessa työssä, ei aiemmin irtisa- noneelle työnantajalle ole syntynyt enää vel- vollisuutta maksaa omavastuumaksua. Työ- eläkejärjestelmässä käytettyä tulevan ajan - käsitettä ei voida soveltaa työttömyysturva- järjestelmässä. Sitä vastaisi paremmin työt- tömyysturvan työssäoloehto, joka aiemmin päivärahaa saaneella täyttyy, kun hän on 24 kuukauden tarkastelujakson aikana työssä 34 kalenteriviikkoa. Kun työntekijä hankkii näin uuden työttömyyspäivärahaoikeuden, eivät myöhemmin mahdollisesti maksettavat lisä- päivät aiheuttaisi velvollisuutta maksaa oma- vastuumaksua. Työssäoloehdon pitäisi täyt- tyä muun kuin irtisanoneen työnantajan pal- veluksessa. Tällä rajoituksella halutaan estää se, ettei työnantaja voi välttää maksuvelvolli- suuttaan palkkaamalla irtisanottuja lyhytai- kaisiin töihin.
Pykälän 4 momentissa on säädettäisiin ti- lanteista, joissa työnantaja pyrkii kiertämään maksuvelvollisuuttaan. Jos yrityksessä tapah- tuneen järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää omavastuumaksua koskevia säännöksiä, työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä maksun ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilanteen mukaan. Koska vain yri- tyksellä voi olla tieto siitä, miksi yrityksessä on tehty poikkeavia järjestelyjä irtisanomisen yhteydessä, olisi työnantajan esitettävä selvi- tys siitä, että järjestelyille on olemassa muita perusteita kuin maksuista vapautuminen. Jos työnantaja ei anna lainkaan selvitystä tai an- netun selvityksen perusteella järjestelylle ei ole muuta perustetta kuin omavastuumaksun kiertäminen, työttömyysvakuutusrahaston olisi määrättävä maksu.
24 a §. Omavastuumaksun määrä. Pykälän 3 momentin palkkasummarajat esitetään muutettaviksi yhdenmukaisiksi eläkelainsää- dännössä noudatettavien palkkasummarajo- jen kanssa. Palkkasummat ovat vuoden 2004 tasossa ja niitä muutetaan vuosittain palkka- kertoimella 26 c §:n mukaisesti. Muutoin eh- dotettu säännös vastaa vahvistettua lakia.
24 d §. Oikeus tietojen saamiseen. Oikeu- desta tietojen saamiseen ehdotetaan säädettä- väksi kokonaisuudessaan uudestaan. Uusi
24 d § koskisi oikeutta saada tietoja omavas- tuumaksua koskevan asian ratkaisemista ja toimeenpanoa varten.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työt- tömyysvakuutusrahaston oikeudesta saada maksutta tietoja omavastuumaksuvelvolli- suutta koskevan asian ratkaisemiseksi ja toi- meenpanemiseksi. Sen nojalla työttömyysva- kuutusrahastolla olisi oikeus saada työnanta- ja- ja työntekijäkohtaisia tietoja muun muas- sa valtion ja kunnan eri viranomaisilta, Kan- saneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta ja työttömyys- kassoilta sekä työnantajalta. Omavastuumak- suvelvollisuutta koskevan asian ratkaisemi- sessa ja toimeenpanossa työttömyysvakuu- tusrahasto tarvitsee työnantaja- ja työtekijä- kohtaista tietoa. Näitä tietoja olisivat esimer- kiksi tiedot työntekijän työsuhteista, ansioista ja työnantajista, työntekijän siirtymisestä vanhuuseläkkeelle sekä työttömyyspäivära- han myöntämiseen liittyvistä seikoista. Työt- tömyysvakuutusrahasto voi joutua tehtävään- sä hoitaessaan myös tarkistamaan työnanta- jaa ja työntekijää koskevia tietoja sekä tutki- maan työnantajan yrityshistoriaa, jos työsuh- teen irtisanomisen jälkeen tapahtunut yritys- järjestelyjä. Tämän vuoksi työttömyysvakuu- tusrahastolla on oltava mahdollisuus saada omavastuumaksuasian käsittelyssä tarvittavia tietoja eri viranomaistahoilta kuten esimer- kiksi kaupparekisteristä ja väestörekisteri- keskuksesta. Myös tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä olisi vastaava oikeus tietojen saamiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työt- tömyyspäivärahan maksajien, työttömyys- kassojen ja Kansaneläkelaitoksen, oikeudesta saada työnantajalta 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille 24 e
§:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuuden täyttämiseksi. Kysymys on tiedoista, jotka kuuluvat työttömyyskassojen ja Kansanelä- kelaitoksen tietojenantovelvollisuuden pii- riin. Työttömyyskassoilla ja Kansaneläkelai- toksella olisi oikeus saada työnantajalta pyynnöstä sitä työnantaja- ja työntekijäkoh- taista tietoa, jotka niiden on 24 e §:n nojalla ilmoitettava työttömyysvakuutusrahastolle.
24 e §. Velvollisuus tietojen antamiseen.
Pykälä on uusi. Siinä säädettäisiin uudestaan työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen
velvollisuudesta ilmoittaa työttömyysvakuu- tusrahastolle 24 §:n säädetyn omavastuumak- suvelvollisuuden ratkaisemista ja toimeenpa- noa varten välttämättömät tiedot. Työttö- myyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen tulisi tehdä työttömyysvakuutusrahastolle ilmoitus, vaikka olisikin ilmeistä, ettei omavastuumak- sua esimerkiksi omasyisen työttömyyden tai työsuhteen pituuden vuoksi tule perittäväksi.
Pykälän 1 momentin mukaan työttömyys- kassoilla ja Kansaneläkelaitoksella on velvol- lisuus ilmoittaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia ja luovutusta koskevi- en rajoitusten estämättä maksutta työttö- myysvakuutusrahastolle 24 §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden ratkaisemista ja toi- meenpanoa varten välttämättömät tiedot 24 §:ssä tarkoitetuista henkilöistä. Tieto- jenantovelvollisuus koskee sekä 24 §:n 1 momentissa että 2 momentissa mainittuja tie- toja. Työnantajan velvollisuudesta maksaa omavastuumaksua on säädetty 24 §:n 1 mo- mentissa ja pykälän 2 momentissa on säädet- ty tilanteista, joissa työnantaja ei ole velvol- linen maksamaan omavastuumaksua. Työt- tömyyskassoille ja Kansaneläkelaitokselle on tarpeen säätää ilmoitusvelvollisuus tiedoista, joilla on merkitystä työnantajan omamaksu- velvollisuuden määrittelyssä. Työttömyys- kassoilla ja Kansaneläkelaitoksella on työt- tömyyspäivärahan myöntäjinä tieto työttö- myyspäivärahan hakijoista. Niillä on mah- dollisuus kerätä ja ilmoittaa niitä välttämät- tömiä tietoja, joilla on merkitystä työnantajan omamaksuvelvollisuuden määrittelyssä. Vas- ta työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitok- sen antaman ilmoituksen perusteella omavas- tuuasian käsittely voi käynnistyä työttö- myysvakuutusrahastossa.
Työttömyysvakuutusrahasto tarvitsee työn- tekijä- ja työnantajakohtaista tietoa henkilöis- tä, joihin 24 §:n perusteella omavastuumak- suvelvollisuus voi kohdistua. Tämä tarkoittaa käytännössä niitä vuonna 1950 tai myöhem- min syntyneitä henkilöitä, jotka ovat työttö- myyden alkaessa ehtineet täyttää 56 vuotta.
Työttömyysvakuutusrahaston tarvitsemia tie- toja ovat tätä työntekijää koskevat yksilöinti- tiedot, tiedot hänen työssäoloehtoonsa lue- tuista työsuhteistaan ja niitä koskevat työnan- tajien yksilöintitiedot vähintään kolme vuotta kestäneistä työsuhteista sekä työttömyystur-
valain mukaista työttömyyspäivärahaa kos- kevat tiedot.
Omavastuumaksun perusteena olevan etuusmenon laskeminen tapahtuu eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä 24 §:n 1 mo- mentin 1 kohdassa vai 2 kohdassa mainittu tapaus. Kun kyseessä on 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tapaus, etuusmeno pe- rustuu laskennalliseen lisäpäivämenoon alka- en ensimmäisestä lisäpäivästä ja päättyen henkilön 63-vuotissyntymäpäivään. Kun ky- seessä on 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tar- koitettu tapaus, etuusmeno lasketaan eläketa- pahtumaan tai 63-vuotissyntymäpäivään mennessä maksettujen etuuksien perusteella.
Omavastuumaksun perusteena oleva etuus- meno lasketaan vielä eri tavalla riippuen sii- tä, onko kysymyksessä ansioturvan vai pe- rusturvan piirissä oleva henkilö. Ansioturvan piirissä olevasta etuusmeno lasketaan hänelle maksetun ansiosidonnaisen työttömyysetuu- den perusteella, kun taas perusturvan piiristä olevalle työttömyysvakuutusrahasto määrit- tää laskennallisen ansioturvan määrän ennen etuusmenon laskemista. Työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen toimittavat tiedot poikkeavat tästä syystä työttömyyspäivära- han osalta osittain toisistaan.
Sekä työttömyyskassat että Kansaneläkelai- tos ilmoittaisivat työttömyysvakuutusrahas- tolle työntekijää koskevat yksilöintitiedot ja tiedot hänen työssäoloehtoonsa luetuista työ- suhteista. Työntekijää koskevia yksilöintitie- toja ovat työntekijän henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot. Aina ilmoitettavia työsuhde- tietoja ovat työsuhteen alkamis- ja päätty- mispäivämäärä. Työssäoloehtoon luetuista vähintään kolmen vuoden pituisista työsuh- teista ilmoitettaisiin myös tarkemmat työsuh- detiedot, joita ovat työnantajan nimi, y- tunnus ja yhteystiedot, sekä irtisanomisvuosi.
Omavastuumaksun toimeenpanemiseksi maksuvelvollinen työnantaja on kyettävä työttömyysvakuutusrahastossa luotettavasti identifioimaan työttömyyskassojen tai Kan- saneläkelaitoksen ilmoittaman tiedon perus- teella. Tässä tarkoituksessa työttömyyskasso- jen ja Kansaneläkelaitoksen ilmoitettavaan tietosisältöön on tarpeen sisällyttää työnanta- jan Y-tunnustieto. Työsuhdetiedot etuuden maksaja saa esimerkiksi palkkatodistuksesta.
Lisäksi sekä työttömyyskassat ja Kansan-
eläkelaitos ilmoittaisivat sellaisia työttö- myyspäivärahaa koskevia ja muita tietoja, joilla on merkitystä työnantajan omavastuu- maksuvelvollisuuden määrittelyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi työttömyyspäivärahakauden alkaessa henkilölle työttömyysturvalain pe- rusteella määrätty korvaukseton määräaika ja päivärahan epääminen työnantajalta saadun taloudellisen etuuden vuoksi sekä taloudelli- sen edun määrä. Työttömyyskassojen ja Kan- saneläkelaitoksen tulisi ilmoittaa työttö- myysvakuutusrahastolle myös tiedot siitä, et- tä henkilö on työsuhteen päättymisen jälkeen täyttänyt uudelleen työttömyysturvalain 5 lu- vun 3 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon muun kuin alun perin irtisanoneen työnantajan pal- veluksessa. Niiden tulisi ilmoittaa myös en- simmäisen lisäpäivän päivämäärä 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta henkilöstä sekä maksettujen työttömyysetuuksien yh- teismäärä 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tar- koitetusta henkilöstä vanhuuseläkettä tai 63 vuoden täyttämistä edeltäneeltä ajalta. Lisäk- si 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetus- sa tapauksessa Kansaneläkelaitos ilmoittaisi henkilön siirtymisestä eläkkeelle. Työttö- myyskassan työttömyysetuutta saaneiden osalta työttömyysvakuutusrahasto selvittäisi vanhuuseläkkeelle siirtyneet Eläketurvakes- kukselta työttömyyskassalta saatujen tietojen perusteella.
Ansiopäivärahan osalta työttömyyskassat ilmoittaisivat henkilölle lisäpäiviltä makset- tavan päivärahan suuruuden, jolloin otetaan huomioon työttömyysturvalain 6 luvun 10 §:n mukainen mahdollinen ansiopäivära- han korotettu määrä lisäpäiviltä. Peruspäivä- rahan saajan osalta Kansaneläkelaitos ilmoit- taisi työssäoloehdon täyttävät ajat ja palkka- tiedot vastaavalta ajalta. Koska työttömyys- vakuutusrahaston omavastuumaksuvelvolli- suuden ratkaisemiseksi ja toimeenpanemi- seksi tarvitsemia tietoja ei ole mahdollista luetella tyhjentävästi, momentissa todettai- siin, että työttömyysvakuutusrahastolla olisi lisäksi oikeus saada tiedot myös muista teh- tävän hoitamista varten välttämättömistä sei- koista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuu- desta antaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä 1 momen- tissa tarkoitetuista tiedoista sekä siitä, miten
ja milloin ne on työttömyysvakuutusrahastol- le toimitettava. Kysymys olisi tältä osin tek- nisluonteisten tarkempien määräysten anta- misesta toimeenpanon helpottamiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyi- sen lain 24 d §:n 2 momenttia vastaavasti sii- tä, että vakuutusvalvontaviraston ja Kansan- eläkelaitoksen on annettava salassapitosään- nösten ja muiden tiedon luovuttamista kos- kevien rajoitusten estämättä maaliskuun ja syyskuun loppuun mennessä työttömyysva- kuutusrahastolle tiedot niistä henkilöistä, joi- den oikeus lisäpäiviin on alkanut edeltänei- den kuuden kuukauden aikana siten, että tie- doista käy ilmi työntekijän henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot. Koska työttömyyskas- sojen ja Kansaneläkelaitoksen ilmoitukset ovat omavastuuprosessin käynnistymisen kannalta ratkaisevia, tulisi voida varmistaa, että työttömyysvakuutusrahasto on saanut etuuden maksajalta tiedon henkilön siirtymi- sestä lisäpäiville. Kansaneläkelaitoksen ja Vakuutusvalvontaviraston rekisteristä ajettai- siin niiden henkilöiden yksilöintitiedot, joi- den lisäpäiväoikeus on alkanut. Rekisteriajot tehtäisiin kaksi kertaa vuodessa maaliskuun ja syyskuun loppuun mennessä rekisteriajoa edeltävältä puolivuotiskaudelta. Työttö- myysvakuutusrahasto voi verrata, onko se käsitellyt näiden henkilöiden työnantajan omavastuuasiaa. Pykälän 3 momentissa sää- dettäisiin vielä työttömyysvakuutusrahaston oikeuksista yhdistää ja käyttää näin saamiaan tietoja omavastuumaksuna koskevan tehtä- vänsä hoitamisessa sekä yhdistettyjen tieto- jen säilytysajasta.
25 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 2 mo- mentti vastaa voimassaolevaa lakia. Pykälän 3 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus työttömyysturvalain 12 a lukuun. Muutos on tekninen ja johtuu 1 päivänä tammikuuta 2007 voimaantulleesta työttömyysturvalain muutoksesta.
26 c §. Palkkasummien tarkistaminen palk- kakertoimella. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 26 c §, jossa säädettäisiin lain 14 §:n 2 momentissa, 18 §:n 2 momentissa, 24 §:n 1 momentissa ja 24 a §:n 3 momentissa mainit- tujen palkkasummien tarkistamisesta. Palk- kasummat tarkistettaisiin vuosittain työnteki- jän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoite- tulla palkkakertoimella. Palkkasummat ovat
laissa vuoden 2004 tasossa eli palkkasummat vastaavat palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004. Palkkasummat on määritelty samalla tavalla kuin eläkejärjestelmässä. Nii- tä myös tarkistetaan samalla tavalla.
1.2. Laki työttömyysetuuksien rahoituk- sesta annetun lain muuttamisesta an- netun lain muuttamisesta
Voimaantulosäännös. Lain 14 §:ssä sääde- tään työnantajan lisäpäivämaksusta. Lisäpäi- vämaksun on ollut tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti työnantajan omavastuumak- sun kanssa. Työttömyyspäivärahan lisäpäi- väoikeuden alkamisikää on nostettu vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneillä 59 vuoteen.
Lisäpäiviin oikeuttavan ikärajan noston vuoksi vuosina 2009 ja 2010 lisäpäivämenot ovat pienet. Työttömyysvakuutusrahasto on arvioinut keskimääräisen lisäpäivämaksun suuruudeksi 0,02 prosenttia palkkasummasta vuonna 2009. Tämä tarkoittaisi sitä, että pientyönantajan täysi lisäpäivämaksu olisi arviolta 0,04 prosenttia, josta se alenee yri- tyksen palkkasumman kasvaessa 0,01 pro- senttiin. Lineaarisesti aleneva lisäpäivämaksu on perinnän kannalta ongelmallinen, koska sen myötä jokaisella yrityksellä, joiden palk- kasumma on 1,3—20,8 miljoonaa euroa, on oma työttömyysvakuutusmaksunsa. Koska li- säpäivämaksu alkuvaiheessa jäisi kovin al- haiseksi ja kun sen periminen työttömyysva- kuutusjärjestelmässä aiheuttaa maksun mer- kitykseen nähden huomattavasti ongelmia, maksun käyttöönottoa ehdotetaan siirrettä- väksi vuoteen 2012.
Lain 14 § on säädetty tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Tämän vuoksi lain voimaantulon siirtäminen on toteutettava säädösteknisesti kumoamalla 14 § ja muut- tamalla vastaavasti voimaantulosäännöksen 1 momentti.
2 . T a r k e m m a t s ä ä n n ö t j a m ä ä r ä - y k s e t
Ehdotetun työttömyysetuuksien rahoituk- sesta annetun lain 24 e §:n 2 momentin mu- kaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuk- sella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 24 e §:n 1 momentissa määritellyistä tiedois-
ta sekä siitä, miten ja milloin ne on toimitet- tava.
3 . V o i m a a n t u l o
Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivä- nä tammikuuta 2008. Lain 24, 24 a ja 24 e § ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009, jolloin työnantajan oma- vastuumaksun perinnän on alunperinkin ollut tarkoitus alkaa.
Lain 14 § tulisi voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2011 ja sitä sovellettaisiin ensimmäi- sen kerran määrättäessä maksuja vuodella 2012.
4 . S ä ä t ä m i s j ä r j e s t y s
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työt- tömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaisia palkkasummarajoja sekä palkansaa- jan ja työnantajan työttömyysvakuutusvakuu- tusmaksuja. Sekä työnantajan työttömyysva- kuutusmaksua että palkansaajan työttömyys- vakuutusmaksua on valtiosääntöoikeudelli- sessa mielessä pidetty veroina. Säätämisjär- jestyksen kannalta merkityksellisin perustus- lain säännös on siten sen 81 §, jonka mukaan valtion verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suu- ruuden perusteista sekä verovelvollisen oike- usturvasta. Työttömyysvakuutusmaksujen valtiosääntöoikeudelliseen veronluonteisuu- teen kytkeytyy vaatimus niiden suuruuden täsmällisestä sääntelystä laissa. Työttömyys- etuuksien rahoituksesta annetussa laissa sekä palkansaajan että työnantajan työttömyysva- kuutusmaksun määrä on perustuslakivalio- kunnan lausunnon (PeVL 18/1998 vp) mu- kaisesti säädetty yksiselitteisesti, käytännössä prosenttilukuina palkansaajan palkasta tai työantajan maksamasta palkkasummasta.
Tällä tavoin laissa on ilmaistu yksiselitteises- ti se lähtötaso, jonka pohjalta myöhempien vuosien lähtötaso muodostuu. Lähtötason jälkeistä aikaa tarkoittaen laissa on säädetty millä perusteilla työttömyysvakuutusmaksun suuruutta muutetaan edellisvuodesta ja kuin- ka paljon. Maksut on vuosittain vahvistettu asetuksella.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työt- tömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaisia palkkasummarajoja ja vakuutus- maksuja, mutta ei ehdoteta muutoksia edellä mainittuihin työttömyysvakuutusmaksujen määrittelyn periaatteisiin. Esityksessä ehdo- tetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta an- netussa laissa säädettyjen palkkasummarajo- jen muuttamista yhdenmukaisiksi, jolloin eläkejärjestelmän ja työttömyysturvajärjes- telmän määritelmät olisivat yhdenmukaiset.
Palkkasummia tarkistettaisiin vuosittain työntekijän eläkelain mukaisella palkkaker- toimella. Koska palkkasummarajoja muute- taan, on samalla muutettava myös laissa ole- via työttömyysvakuutusmaksuja. Laissa mää- riteltäisiin vuoden 2008 maksut työttömyys- vakuutusmaksujen uusiksi lähtötasoiksi lais- sa säädetyn 2006 sijasta sekä säädettäisiin vuonna 2008 perittävistä työttömyysvakuu- tusmaksuista. Rahoituslaissa säädettyjä mak- sujen tarkistamisen perusteita on edelleen pi- dettävä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla riittävän täsmällisinä ja tarkkarajaisina, jotta vuoden 2008 jälkeiset maksut voidaan vah- vistaa edelleen asetuksella.
Ehdotuksen mukaan työttömyysvakuutus- rahastolle säädettäisiin oikeus saada omavas- tuumaksun piiriin kuuluvista työntekijöistä ja työnantajista yksilöintitiedot ja työntekijän työttömyyspäivärahan saamista koskevat tie- dot sekä muut omavastuumaksuasiassa tarvit- tavat välttämättömät tiedot. Lisäksi selkeytet- täisiin ja täsmennettäisiin omavastuumaksu- asiaan liittyviä tietojen antamista koskevia säännöksiä vahvistetusta laista. Vahvistetun lain mukaan työttömyyskassat ja Kansanelä- kelaitos ilmoittavat työttömyysvakuutusra- hastolle omavastuumaksun piiriin kuuluvista työntekijöistä ja työnantajista heidän yksi- löintitietonsa, työntekijän työttömyyspäivä- rahaa sekä muut omavastuumaksuasiassa tar- vittavat välttämättömät tiedot. Esityksellä on näiltä osin merkitystä perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta. Sääntelyyn ei tältä osin perustuslakivaliokunnan aiemman käytännön valossa liity ongelmaa, koska tietojensaanti- oikeus on rajattu asian ratkaisemista ja toi- meenpanoa varten välttämättömiin tietoihin ja henkilöpiiri, johon se kohdistuu on määri- telty täsmällisesti ja suppeasti. Tietojen saa- miseen, luovuttamiseen ja salassapitoon so-
vellettaisiin henkilötietolakia ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettua lakia, jollei ehdotetuista säännöksistä muuta johdu.
Esityksessä ei ehdoteta voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden sellaisia muutoksia, joilla olisi merkitystä arvioitaessa esitystä pe- rustuslain kannalta. Ehdotetut lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyk-
sessä. Suotavana kuitenkin pidetään, että asi- asta pyydetään perustuslakivaliokunnan lau- sunto.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo- tukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta 24 päivänä heinäkuuta 1998 annetun lain (555/1998) 7, 14, 18 ja 21 §, 22 g §:n 1 momentti, 24, 24 a, 24 d ja 25 §,
sellaisina kuin niistä ovat 7 § laissa 1332/2004, 24, 24 a ja 24 d § laissa 1301/2002, 18 § laissa 639/2001, mainitussa laissa 1301/2002 ja laissa 1001/2005, 21 § osaksi laeissa 1181/2005 ja 363/2006, 22 g §:n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa sekä 25 § mainituissa laeissa 1301/2002 ja 363/2006 sekä laissa 1091/2006, ja
lisätään lakiin uusi 24 e ja 26 c § seuraavasti:
7 §
Työttömyysvakuutusrahaston rahoittamat etuudet
Työttömyysvakuutusrahasto vastaa työnte- kijän eläkelain (395/2006) 182 §:ssä tarkoite- tun vakuutusmaksun, valtion eläkelain (1295/2006) 133 §:n 2 momentissa tarkoite- tun maksun, palkkaturvalain 31 §:n ja meri- miesten palkkaturvalain 29 §:n mukaisen määrän sekä Koulutusrahastosta annetun lain 13 §:n mukaisen määrän suorittamisesta.
14 §
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun määräytyminen
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu muodostuu perusmaksusta ja lisäpäivämak- susta. Lisäpäivämaksu määrätään siten, että se yhdessä 8 a luvussa tarkoitetun omavas- tuumaksun kanssa riittää kattamaan työttö- myysturvalain 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetuista lisäpäivämenoista työnantajan osuuden. Pe- rusmaksu määrätään työttömyysvakuutusra- haston muiden menoerien perusteella.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu määrätään yrityksen palkkasumman perus- teella siten, että:
1) perusmaksua porrastettaessa noudate- taan, mitä 18 §:n 3 momentissa säädetään;
2) lisäpäivämaksu määrätään siten, että se alenee lineaarisesti täysimääräisestä neljän- nekseen palkkasumman kasvaessa 1,5 mil- joonasta eurosta 24,0 miljoonaan euroon.
Palkkasumman mukaan määräytyvän oma- vastuumaksun suuruudesta säädetään 24 ja 24 a §:ssä.
18 §
Työttömyysvakuutusmaksujen määrä
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2008 on 0,34 prosenttia palkasta.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palk- kasumman mukaan siten, että vuonna 2008 se on 0,7 prosenttia palkasta palkkasumman 1,5 miljoonaan euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,9 prosenttia palkasta.
Työttömyysvakuutusmaksuja määrättäessä jätetään huomioon ottamatta työttömyysas- teen muutoksesta johtuva rahoitustarpeen muutos siltä osin kuin työttömyysvakuutus- rahaston suhdannepuskuri tai alijäämä jää 3 §:ssä tarkoitettua enimmäismäärää pie- nemmäksi.
Palkansaajan ja työnantajan työttömyysva- kuutusmaksujen muutokset on määrättävä si- ten, että ne jakautuvat tasan työnantajan kes- kimääräisen työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kesken. Työnantajan keskimääräisessä mak-
sussa otetaan huomioon myös omavastuu- maksu. Työnantajan työttömyysvakuutus- maksun porrastus on määrättävä siten, että palkkasummasta 1,5 miljoonaan euroon asti kohdistuva maksu on määrättävä neljäsosaksi ilmaistuna täysinä prosenttiyksikön sadasosi- na lähimpään viiteen sadasosaan pyöristetty- nä palkkasumman 1,5 miljoonan euron ylit- tävään osaan kohdistuvasta maksusta. Jos työnantajan keskimääräisen työttömyysva- kuutusmaksun ja palkansaajan työttömyys- vakuutusmaksun yhteismäärä on pienempi kuin kaksi prosenttia, palkansaajan työttö- myysvakuutusmaksu on määrättävä kuiten- kin 15 prosentiksi edellä sanotusta vakuu- tusmaksujen yhteismäärästä.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain etukäteen työttömyysvakuutusra- haston hakemuksesta työnantajan työttö- myysvakuutusmaksun ja palkansaajan työt- tömyysvakuutusmaksun määrät.
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuu- tusmaksun suuruudesta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Poiketen siitä, mitä 3 momentissa sääde- tään palkansaajan työttömyysvakuutusmak- sun vähimmäismäärästä, palkansaajan työt- tömyysvakuutusmaksua ei voida määrätä edelliselle vuodelle määrättyä suuremmaksi, jos 3 momentissa tarkoitettu vertailukohteena oleva maksujen yhteismäärä alenee edellisel- le vuodelle määrätystä.
21 §
Maksujen perintä ja tilitys
Tapaturmavakuutuslain 29 §:ssä tarkoitetut vakuutuslaitokset perivät työnantajalta työn- antajan työttömyysvakuutusmaksun ja pal-
kansaajan työttömyysvakuutusmaksun 19 a §:n 1 momentin mukaisen palkkasum-
man perusteella. Työnantaja vastaa vakuutus- laitokselle myös palkansaajan työttömyysva- kuutusmaksun suorittamisesta.
Vakuutuslaitoksella on oikeus kantaa työt- tömyysvakuutusmaksun ennakkoa vuoden alussa tai sen aikana alkavasta vakuutuksesta.
Lopullinen vakuutusmaksu määrätään kalen- terivuosittain. Jos tapaturmavakuutuslain mukainen vakuutus päättyy kesken kalenteri- vuoden, vakuutuslaitos määrää kyseisen
vuoden vakuutusmaksun. Jos työnantaja on tehnyt 22 d §:n 2 momentin mukaisen ilmoi- tuksen, vakuutuslaitoksen on pyydettävä työttömyysvakuutusrahastolta ilmoitus työn- antajan työttömyysvakuutusmaksun tasosta.
Työttömyysvakuutusrahasto ilmoittaa tällöin työttömyysvakuutusmaksujen tasot pyynnön esittäneelle vakuutuslaitokselle ja tarvittaessa muille vakuutuslaitoksille, joissa työnantajan tapaturmavakuutuslain mukaiset vakuutukset ovat. Vakuutuslaitos voi muulloinkin pyytää työttömyysvakuutusrahastolta ilmoituksen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ta- sosta, jos se on tarpeellista maksujen perimi- seksi lain mukaisina.
Työttömyysvakuutusmaksuina kertyneet varat viivästyskorkoineen suoritetaan työt- tömyysvakuutusrahastolle. Varojen tilittämi- sestä sekä vakuutuslaitokselle aiheutuvien maksuunpano-, perimis- ja tilityskulujen korvaamisperusteista määrätään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamassa työttö- myysvakuutusrahaston ja Tapaturmavakuu- tuslaitosten liiton välisessä sopimuksessa.
Valtiokonttori perii valtion palveluksessa olevan henkilöstön palkansaajan työttömyys- vakuutusmaksut ja valtion liikelaitoksilta työnantajan työttömyysvakuutusmaksut mää- räämällään tavalla ja välittää kertyneet varat edelleen työttömyysvakuutusrahastolle siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön vahvis- tamassa Valtiokonttorin ja työttömyysvakuu- tusrahaston välisessä sopimuksessa määrä- tään.
Työttömyysvakuutusrahasto voi luopua työttömyysvakuutusmaksun perimisestä, jos perittävä määrä on vähäinen.
22 g §
Tekninen käyttöyhteys
Vakuutuslaitoksella, Valtiokonttorilla, Ta- paturmavakuutuslaitosten liitolla sekä 22 b §:n 2 momentissa, 24 d §:ssä ja 24 e §:n 1 ja 3 momentissa mainituilla on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus antaa työttömyysvakuutusrahastolle teknisen käyttöyhteyden avulla tiedot, jotka on tämän lain nojalla oikeus saada.
— — — — — — — — — — — — — —
24 § Maksuvelvollisuus
Työttömyysturvan omavastuumaksun on velvollinen maksamaan 12 §:ssä tarkoitettu työnantaja sekä valtion tilivirasto ja liikelai- tos, jonka irtisanomisvuotta edeltäneen vuo- den työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollut palkkasumma tai sitä vastaava valtion tiliviraston tai liikelaitoksen palkkasumma on vähintään 1,5 miljoonaa euroa, jos:
1) työsuhteen irtisanomisesta johtuva työt- tömyys jatkuu niin, että henkilölle syntyy oi- keus työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisiin lisäpäiviin; tai
2)vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneellä henkilöllä työsuhteen irtisanomisesta johtuva 60 vuoden iän täyttämisen jälkeen alkanut oikeus työttömyyspäivärahaan jatkuu hänen täytettyään 63 vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuseläkettä 62 vuotta täytettyään ja työt- tömyyspäiväraha on jatkunut vanhuuseläk- keelle siirtymiseen saakka.
Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan omavastuumaksua, jos:
1) työsuhde on päättynyt ennen kuin henki- lö on täyttänyt 56 vuotta;
2) työsuhde on kestänyt alle kolme vuotta;
3) työsuhde on irtisanottu työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n perusteella tai puret- tu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n perusteella työntekijästä johtuvasta muusta kuin tervey- dellisestä syystä;
4) työntekijä on työsuhteen päättymisen jälkeen täyttänyt uudelleen työttömyysturva- lain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetun työssäoloeh- don muun kuin alun perin irtisanoneen työn- antajan palveluksessa; tai
5) työntekijä on omasta aloitteestaan ja il- man työnantajan myötävaikutusta irtisanou- tunut.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään työsuh- teesta, sovelletaan myös virkasuhteeseen.
Jos yrityksessä tapahtuneen järjestelyn il- meisenä tarkoituksena on ollut kiertää oma- vastuumaksua koskevia säännöksiä, työttö- myysvakuutusrahasto voi määrätä maksun ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilan- teen mukaan. Yrityksessä järjestelyjä tehneen työnantajan on esitettävä selvitys siitä, että järjestelyyn ei ole ryhdytty siinä tarkoituk-
sessa, että yritys vapautuisi omavastuumak- susta. Jos tällaista selvitystä ei esitetä, työt- tömyysvakuutusrahaston on määrättävä mak- su.
24 a §
Omavastuumaksun määrä
Omavastuumaksun perusteena 24 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamissa tilanteissa on se etuusmenoa vastaava määrä, joka irti- sanotulle työntekijälle tulisi ansiopäivärahan suuruisena maksettavaksi siitä lukien, kun hänen oikeutensa lisäpäiviin alkaa, siihen saakka kunnes hän täyttää 63 vuotta, kuiten- kin vähintään yhden vuoden etuusmenoa vas- taava määrä.
Omavastuun perusteena 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa on se an- siopäivärahan suuruista etuusmenoa vastaava määrä, jolta ajalta irtisanotulle työntekijälle on maksettu työttömyysetuutta työsuhteen päättymisestä siihen saakka, kunnes hän täyt- tää 63 vuotta.
Täysimääräinen omavastuumaksu on 80 prosenttia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta etuusmenosta. Täysimääräinen omavastuu- maksu peritään, jos yrityksen 24 §:n 1 mo- mentissa tarkoitettu palkkasumma on vähin- tään 24,0 miljoonaa euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi, omavastuumaksu alenee li- neaarisesti siten, että omavastuumaksua ei peritä, jos palkkasumma on enintään 1,5 mil- joonaa euroa.
24 d §
Oikeus tietojen saamiseen
Työttömyysvakuutusrahastolla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämät- tä maksutta 24 §:ssä säädetyn maksuvelvolli- suuden ratkaisemista ja toimeenpanoa varten työnantajaa ja työntekijää koskevat välttä- mättömät tiedot:
1) valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;
2) Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuu- tuslaitokselta sekä eläkesäätiöltä;
