KAATUMIS- JA PUTOAMISTAPAHTUMAT SAIRAALASSA VUOSINA 2011–2016 - Kuvaus yliopistosairaalan HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten pohjalta
Tuulikki Laakkonen Pro gradu– tutkielma Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Toukokuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 KAATUMINEN JA PUTOAMINEN SAIRAALASSA ... 3
2.1 Kirjallisuuskatsaus... 3
2.2 Keskeisiä käsitteitä ... 4
2.3 Potilaan kaatumisen tai putoamisen tapahtumapaikka ... 6
2.4 Potilaan kaatumisen tai putoamisen ajankohta ... 7
2.5 Potilaan kaatumisesta tai putoamisesta aiheutuva haitta potilaalle ... 7
2.6 Potilaan kaatumiseen tai putoamiseen liittyvät myötävaikuttavat tekijät ... 9
2.7 Yleinen kehityssuunta kaatumis- ja putoamistapahtumien osalta ... 12
3 TUTKIELMAN TARKOITUS JA TAVOITE... 14
4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 15
5 TULOKSET ... 18
5.1 Ajankohta potilaiden kaatumisissa ja putoamisissa HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten perusteella ... 18
5.2 Tapahtumapaikka potilaiden kaatumisissa ja putoamisissa HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten perusteella ... 20
5.3 Haitta-aste potilaiden kaatumis- ja putoamistapahtumissa HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten perusteella ... 20
5.4 Olosuhteet ja tapahtuneen syntyyn myötävaikuttaneet tekijät HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten perusteella kaatumis- ja putoamistapahtumiin liittyen ... 21
5.5 Kehitys kaatumis- ja putoamisilmoitusten osalta vuosina 2011–2016 ... 22
6 POHDINTA ... 24
6.1 Tulosten tarkastelu ... 24
6.1.1. Kaatumisen ja putoamisen ajankohta ... 24
6.1.2 Kaatumisen ja putoamisen tapahtumapaikka ... 25
6.1.3 Kaatumisesta ja putoamisesta aiheutuva haitta potilaalle ... 26
6.1.4 Kaatumiseen ja putoamiseen liittyvät olosuhteet ja myötävaikuttavat tekijät ... 27
6.1.5 Yleinen kehityssuunta kaatumis- ja putoamistapahtumien osalta ... 29
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 30
6.3 Johtopäätökset ... 31
LÄHTEET ... 33
LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuden tiedonhakutulokset ja tietokannat Liite 2. Valitut tutkimukset ja artikkelit
Liite 3. Muodostettu luokittelurunko analysoinnin tueksi kirjallisuuskatsaukseen pohjaten sekä täydennettynä sanallisten kuvausten tuottamalla lisätiedolla
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Laakkonen, Tuulikki Kaatumis- ja putoamistapahtumat sairaalassa vuosina 2011–2016.
Pro gradu–tutkielma, 37 sivua, 3 liitettä (12 sivua) Ohjaajat: Professori, TtT, Hannele Turunen Itä-Suomen yliopisto
ja Kuopion yliopistollinen sairaala,
Kliinisen hoitotyön asiantuntija, TtT, Tarja Tervo- Heikkinen, Kuopion yliopistollinen sairaala Toukokuu 2018
Tämän pro gradu–tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden kaatumis- ja putoamistapah- tumia sairaalassa HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten pohjalta vuosina 2011–2016. Tavoitteena oli tarkastella, milloin potilaiden kaatumisia tai putoamisia ilmenee, missä kaatuminen tai pu- toaminen tapahtuu, mitä haittaa potilaalle kaatumisesta tai putoamisesta seuraa, mitkä ovat ta- pahtuman syntyyn vaikuttavia olosuhteet ja myötävaikuttavat tekijät sekä mihin suuntaan ti- lanne on kehittynyt potilaiden kaatumisia ja putoamisia koskevien vaaratapahtumailmoitusten osalta.
Tutkielman aineiston muodostivat kaikki kaatumisia ja putoamisia koskevat vaaratapahtumail- moitukset yhdessä yliopistosairaalassa vuosina 2011–2016. Ilmoitukset (n=703) analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS Statistics 24–ohjelmalla. Aineisto kuvaillaan frekvenssein, prosentein, pylväsdiagrammien, ristiintaulukoinnin sekä samanmielisyyttä kuvaavan Kappa–testin avulla.
Aineisto uudelleen luokiteltiin kansainvälisten National Database of Nursing Quality Indicators (NDNQI) haitta-aste kriteerien mukaan.Vertaisarvioinnin tulos NDNQI haitta-asteen arvioin- tikriteerien ”samanmielisyydestä” oli merkittävä (Kappa-testi 0.791).
Vaaratapahtumailmoituksista 79 % koski potilaan kaatumista ja 21 % putoamista. Potilaiden kaatumisia ja putoamisia koskevien haittatapahtumailmoitusten osuus oli tässä aineistossa 97
% ja läheltä piti– tilanteiden osuus 3 %. Potilaan kaatumisia ja putoamisia tapahtuu kaikkina vuorokauden aikoina, siten että yöaikaan tapahtumia raportoidaan eniten. Kaatumista ja putoa- mista koskevia vaaratapahtumia raportoitiin aktiivisimmin kolmella eri osastolla. Potilaan kaa- tuminen tai putoaminen tapahtuu useimmiten vuoteen läheisyydessä (29 %), potilashuoneessa (27 %), osaston tai sairaalan muussa tilassa (22 %), wc tai kylpytilassa (20 %) sekä sairaalan piha-alueella (2 %). Potilaalle aiheutunut seuraus oli arvioitu 89 %:ssa ilmoituksessa. NDNQI arviointikriteerein arvioiden kaatumisen tai putoamisen seuraus jakautui seuraavasti: ei haittaa (48 %), lievä haitta (46 %), kohtalainen haitta (3 %), vakava haitta (3 %) ja kuolema (1 %).
Suurin osa potilaista löydetään kaatuneena tai pudonneena (74 %), FRAT–kaatumisriskin arvio oli tehty 20 %:ssa kaikista ilmoituksista. Kaatumiseen tai putoamiseen keskeisin myötävaikut- tava tekijä oli ”potilaasta tai hänen terveydestä/sairaudesta johtuva tekijä (72 %).
Tutkielman tavoitteena oli tuottaa lisätietoa sairaalapotilaiden kaatumis- ja putoamistapahtu- mista. Tietoa voidaan hyödyntää organisaation potilasturvallisuuden kehittämisessä ja kaatu- misia ja putoamisia ennalta ehkäisevässä työssä.
Asiasanat: kaatuminen, putoaminen, vaaratapahtumailmoitus, potilasturvallisuus, sairaala
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing
Laakkonen, Tuulikki Fall-related injuries in a hospital in 2011–2016.
Master's thesis, 37 pages, 3 appendices (12 pages) Supervisors: Professor Hannele Turunen, PhD, University of Eastern
Finland and Kuopio University Hospital,
Clinical Nurse Consultant Tarja Tervo-Heikkinen, PhD, Kuopio University Hospital
May 2018
The purpose of this Master's thesis was to describe the fall-related injuries of patients in a hos- pital based on HaiPro adverse event reports filed between 2011 and 2016. The aim was to ex- amine when fall-related injuries occur, where falls take place, what harm results to the patient from a fall, what are the conditions and factors contributing to the event, and which trends can be observed in the adverse reports on patients' falls.
The study data comprised all adverse event reports on falls filed in one university hospital in 2011–2016. The reports (n=703) were analysed statistically using the IBM SPSS Statistics 24 software. The data are described in frequencies, percentages, cross-tabulations, bar diagrams, and using the kappa coefficient for agreement.The data were re-classified based on the criteria indicating degree of harm of the National Database of Nursing Quality Indicators (NDNQI).
The result of a peer assessment on the “agreement” of the NDNQI evaluation criteria concern- ing the degree of harm was significant (Kappa coefficient 0.791).
Of the adverse event reports, 79 % concerned patients’ falls occurring on the same level and 21
% falls from another surface. In the data of the present study, the adverse event reports con- cerning falls amounted to 97 % and near misses to 3 % of the cases. Falls occur at all times of the day, but the events occurring during nights are most often reported. Adverse events con- cerning different types of falls were most actively reported in three units. Patients’ falls on the same level or from another surface most commonly occur near a hospital bed (29 %), in patient rooms (27 %), in other ward or hospital facilities (22 %), toilet or bathing facilities (20 %) or in the hospital's outdoor areas (2 %). 89 % of the reports included an evaluation of the conse- quences of the fall to the patient. Based on an evaluation with the NDNQI assessment criteria, the consequences of falls could be divided as follows: no harm (48 %), moderate harm (46 %), serious harm (3 %) and death (1 %). Most of the patients were found after having fallen on an even level or from another surface (74 %), and the Falls Risk Assessment Tool (FRAT) had been used for 20 % of all reports. The most central issue contributing to falls was “a factor related to the patient and his or her health/disease”.
This study aimed to produce more knowledge about the fall-related injuries of hospital patients.
The knowledge obtained by this study can be utilised in the development of patient safety as well as the prevention of falls in the organisation.
Keywords: falls, adverse event report, patient safety, hospital
1 JOHDANTO
Tapaturmat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy Suomessa. Yleisimpiä tapaturmia ovat kaatumi- nen tai putoaminen, joista suurin osa tapahtuu kotona tai vapaa-ajalla. (STM 2013.) Kaatuminen tai putoaminen hoidon aikana sairaalassa, terveyskeskuksessa tai pitkäaikaishoidonlaitoksessa lisää haittaa aiheuttaessaan inhimillistä kärsimystä sekä terveydenhuollon kustannuksia. (Mus- tajoki ym. 2014.) Laki velvoittaa sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn, näyttöön perustuvien ja potilasturvallisuutta edistävien toimintakäytäntöjen edistämiseen, huomioimiseen ja suunnitel- mallisuuteen toiminnan toteutuksessa (Kansanterveyslaki 28.1.1972/66, Terveydenhuoltolaki 31.12.2010/1326).
Potilaan kaatuminen on hoitotyösensitiivinen ja hoidon laatua kuvaava tulos (Trepanier ja Hil- senbeck 2014). Potilaan kaatumisella on havaittu yhteys vähäisempään hoitotyön määrään suh- teessa potilaan hoitopäiviin, yksikössä työskentelevien koulutettujen sairaanhoitajien määrään, henkilöstömitoitukseen ja organisaation kokoon sekä sairaalan magneetti statukseen (Everhart ym. 2014). Sairaalapotilaan kaatumisvaara on tyypillisesti suurentunut heikentyneen yleistilan, heikkokuntoisuuden, mahdollisen sekavuuden, sairauden tai vamman vuoksi. Koska kaatumis- ja putoamistapaturmia sattuu eniten iäkkäille, on kaatumisvaaran arviointi erityisesti iäkkäiden osalta perusteltua. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen IKINÄ-malli ohjaa ammattilaisia ky- symään iäkkäältä kaatumisista sekä arvioimaan kaatumisvaaraa erityisesti silloin, kun iäkäs on kaatunut, kärsii kaatumisen pelosta tai tasapainon vaikeuksista. Hoidon turvallisuutta lisää hen- kilökunnan ammattitaito tunnistaa tilanteita, jotka voivat aiheuttaa vaaraa potilaalle. (Pajala 2012.)
Vaaratapahtumien raportointi ja niistä oppiminen ovat osa turvallista ja vaikuttavaa hoitoa sekä potilasturvallisuutta edistävää toimintaa organisaatioissa, mihin henkilöstö, potilaat ja omaiset voivat osallistua. Potilasturvallisuuden edistäminen ja vaaratapahtumien ilmoittaminen ovat osa aloitteellista, ammatillista ja vastuullista toimintaa. (Kinnunen ym. 2009.) Tapaturmat ovat yksi ilmoitettavista vaaratapahtumista hoidon aikana, läheltä piti–tapahtumia tai haittatapahtu- mia. (HaiPro 2009, Kinnunen ym. 2009.) HaiPro on vaaratapahtumien raportointimenettely ja työkalu, mikä on käytössä yli 200 suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä (HaiPro 2016).
Viime vuosina vaaratapahtumailmoituksia on hyödynnetty kansallisesti tutkimusaineistoina esimerkiksi Härkäsen (2014) väitöstutkimuksessa lääkehoidon vaaratapahtumista sairaalapoti- lailla, potilasturvallisuuden kehittämistä sekä tiedonkulkua ja hallintaa koskevissa pro gradu- tutkielmissa (Kuisma 2010, Härkönen 2012,). Kansallista tieteellistä tutkimusta tapaturmien, kaatumis- ja putoamisvaaratapahtumailmoitusten osalta on löydettävissä niukasti, minkä vuoksi aihetta on mielekästä tutkia. Vaaratapahtumien raportointi, kaatuminen, hauraiden ja iäkkäiden ihmisten hoito, sisältyvät myös kansainvälisiin tutkimusprioriteetteihin (Bates ym.
2009).
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) käytetään vaaratapahtumien raportointijärjestel- mänä HaiPro–järjestelmää. Joulukuusta 2013 alkaen kaatumista koskevaan vaaratapahtuma il- moittamiseen on myös ollut mahdollista kirjata FRAT (Falls Risk Assessment Tool) mittarilla tehdyn kaatumisvaaran arvioinnin pisteytys. Kaatumisen ehkäisyn alueellista kehittämistyötä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja sen erityisvastuualueella koordinoi Alueellinen kaatumis- ten ehkäisyverkosto, AKE (www.psshp.fi/ake).
Roine ym. (2017) kuvaavat, että valtakunnallisesti potilasturvallisuuden tilasta tarvittaisiin enemmän tietoa, sillä vapaaehtoiseen ilmoitukseen perustuva HaiPro–vaaratapahtumailmoitus kuvaa arviolta vain kymmenyksen hoidon aikana tapahtuneista vaaratilanteista. On arvioitu, että vuosittain potilaan kuolemaan johtavia hoitovirheitä tapahtuu sairaaloissa 700–1700 (THL 2011). Järvelin ym. (2010) arvioivat potilasturvallisuuteen ja haittatapahtumiin liittyviä kustan- nuksia, mistä kansallisesti on olemassa vähän tietoa. Kaikkiaan vuodeosastohoidossa tapahtu- vien erilaisten haittatapahtumien vuosittainen kustannus on arvioitu olevan noin 409 miljoonaa euroa, mikä on noin 3 % Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista. On arvioitu, että noin puolet näistä kuluista olisi estettävissä. (Järvelin ym. 2010.) Potilaan kuolemaan johtaneiden haittatapahtumien kokonaiskustannukseksi on arvioitu vuodessa 590 miljoonaa euroa Suomen osalta, perustuen maailmanpankin arviointiin henkisen pääoman hintana menetettyä elinvuotta kohden (28000 euroa) (Järvelin ym. 2010). Tapaturmien ja onnettomuuksien osuus on noin 13
% kaikista haittatapahtumailmoituksista suomalaisen tutkimuksen mukaan (Ruuhilehto ym.
2011).
Tämän pro gradu–tutkielman tarkoituksena on kuvata potilaiden kaatumis- ja putoamistapah- tumia HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten pohjalta vuosina 2011–2016 ja analysoida aineisto tilastollisesti kuvailevin menetelmin.
2 KAATUMINEN JA PUTOAMINEN SAIRAALASSA
Tapaturmakatsauksen (THL 2016) mukaan 2408 suomalaista kuoli tapaturmissa vuonna 2014 tapaturmien ja väkivallan ollessa neljänneksi yleisin kuolinsyy. Putoaminen tai kaatuminen ovat yleisimpiä tapaturmakuolemaan johtaneita syitä. Samalla kun liikenne- ja työtapatapatur- mien määrät ovat laskeneet, koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrät ovat lisääntyneet. Alkoholi on usein myötävaikuttavana tekijänä tapaturmissa ja arviolta kolmasosa tapaturmissa menehty- neistä on ollut päihtyneessä tilassa. (THL 2016.)
Kaatumis- ja putoamistapaturmien vuoksi vuosina 2006–2015 Pohjois-Savon sairaanhoitopii- rissä (PSSHP), hoidettiin noin 9060 miespotilasta ja noin 11050 naispotilasta (THL 2016). Ko- titapaturmien osuus oli suurin (40 %) ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osuus toiseksi suurin (26 %) näistä edellä mainituista tapaturmatyypeittäin kirjatuista hoitojaksoista. ”Tapaturma sai- raalassa tai sairaalaoloihin liittyvä ulkoinen tekijä” oli kirjattu tapaturmatyypiksi tapaturman aiheuttamaan hoitojaksoon vuosien 2002–2015 aikana PSSHP alueella noin 1974 hoitojak- sossa, mikä on tapaturmatyyppinä alle 3 % tapaturmien aiheuttamista hoitojaksoista alueella.
(THL 2016.)
2.1 Kirjallisuuskatsaus
Kirjallisuuskatsauksen avulla haettiin tutkimustietoa tutkimuskysymyksiin ja ilmiötä kuvaaviin käsitteisiin. Tavoitteena oli saada tietoa missä tilanteissa, milloin ja millaisissa olosuhteissa kaatumisia ja putoamisia hoidon aikana tapahtuu sekä tietoa potilaalle aiheutuneesta haitanas- teesta.
Tiedonhaku tehtiin Scopus, Pubmed, Cinahl ja Medic–tietokannoista, vuosilta 2010–2017.
Muita rajauksia olivat englannin ja suomenkieliset tieteelliset julkaisut sekä artikkelit ja kat- saukset. Tiedonhaku mukaili systemaattista kirjallisuuden hakua ja tiedonhaun prosessi sekä valitut artikkelit on kuvattu pääpiirteissään Liitteissä 1 ja 2. Artikkelin poissulkukriteereitä oli- vat: 1) ei elektronisesti saatavilla 2) ei sairaalapotilaiden kaatumisia ja putoamisia koskeva ar- tikkeli 3) ei valmis tutkimus tai 4) artikkeli ei vastaa tutkimuskysymyksiin. Hakusanojen osalta konsultoitiin yliopistosairaalan kliinisen hoitotyön asiantuntijaa ja yliopiston informaatikkoa.
Hakusanoiksi valittiin Scopus, Pubmed, Cinahl–tietokannoissa käytettäväksi: ([Accidental Falls] OR "accidental fall" OR "fall accident" OR "fall injuries" OR "fall injury" OR "fall re-
lated injuries") AND ("patient safety" OR "safety management") AND (hospital* OR inpa- tient*) AND (incident* OR event*) AND report*. "Accidental falls" on MESH-asiasanaston sana, mihin muita sanoja informaatikon ohjauksen mukaisesti liitettiin. Medic tietokannasta haettiin tietoa yksittäisten hakusanojen ”kaatumi*”, ”putoami*”, ”potilasturvalli*”, ”vaarata- pahtuma* OR haittatapahtuma* OR HaiPro*” avulla. Kirjallisuushaun ja manuaalisen haun pe- rusteella tutkimukseen valikoitui yhteensä 32 artikkelia.
2.2 Keskeisiä käsitteitä
WHO:n (2017) määritelmän mukaan kaatuminen tai putoaminen on tapahtuma, missä henkilö joutuu tahattomasti maan, lattian tai muun alemman tason varaan. Staggs ym. (2015) määritte- levät potilaan kaatumisen tai putoamisen ”tarkoituksellisena” tai ”äkillisenä, tahattomana las- keutumisena”. Lasten kaatumisen tai putoamisen kohdalla käsitteen määrittely sisältää äkilli- sen, tahattoman laskeutumisen lattialle tai jotakin muuta pintaa, henkilöä tai esinettä vasten (Staggs ym. 2015). Vastasyntyneiden kohdalla voidaan puhua kaatumisten sijaan pikemminkin putoamisista ja käsite määritellään putoamisena tai luisumisena hoitavan henkilön, potilaan, perheenjäsenen tai vierailijan pidellessä tai kantaessa vastasyntynyttä (Staggs ym. 2015).
Potilasturvallisuudella käsitetään hoidon turvallisuutta ja potilaan suojaamista vahingolta, hoi- don oikea-aikaisuutta ja hoidon tarpeenmukaisuutta. Vaaratapahtumaksi voidaan käsittää ta- pahtuma, josta on aiheutunut haittaa potilaalle tai siitä olisi voinut aiheutua haitta. Haittatapah- tuma on vaaratapahtuma, mikä on tapahtunut potilaalle, josta on seurannut tai olisi voinut seu- rata haitta. Läheltä piti-tilanne on vaaratapahtuma, mikä on onnistuttu estämään ja haitalta on vältytty. Vaaratapahtumailmoitus on organisaation raportointijärjestelmään tehty ilmoitus, missä vaaratapahtuma tai tunnistettu riski kuvataan. (Suomen Lääkärilehti 2010.)
HaiPro–vaaratapahtumailmoituksen tekoon on olemassa ohjeet ilmoituksen tekijälle ja sen kä- sittelijälle. HaiPro–ilmoituksen tekijää ohjeistetaan kuvaamaan haittatapahtumaa, siihen vai- kuttavia tekijöitä ja seurausta kirjauksin avoimeen tekstikenttään (HaiPro 2015a). HaiPro–il- moituksen käsittelijää ohjeistetaan luokittelemaan seurauksen potilaalle seuraavasti: ei tie- dossa, ei haittaa, lievä haitta, kohtalainen haitta, vakava haitta. HaiPro–ilmoituksen käsittelijää ohjeistetaan kuvaamaan haitta-aste potilaalle todellisuudessa aiheutuneiden seurausten vaka- vuuden perusteella. (HaiPro 2015b.) Koska HaiPro–vaaratapahtumailmoituksen avulla rapor- toidaan kaikkia hoidon aikana tapahtuvia vaaratapahtumia. Potilaalle aiheutuneiden seurausten
arvioinnin ja luokittelun tukena olevat esimerkit ovat yleisluonteisia, eikä näitä kuvata tarkem- min HaiPro–ilmoituksen käsittelijän ohjeessa (HaiPro 2015b). Lievä haitta sisältää HaiPro:ssa epämukavuuden, vähäisiä tai ei mitään hoitotoimenpiteitä, hoidon viivästymisen ilman merkit- täviä terveysvaikutuksia. Kohtalainen haitta sisältää ylimääräistä kärsimystä, toimenpiteen vaa- tivaa vammaa, pitkittynyttä hoitoa, hoidon viivästymisestä aiheutuvaa terveysvaikutusta. Va- kava haitta sisältää elämänlaatua huomattavasti heikentäviä vammoja, elämää ylläpitäviä toi- menpiteitä, työkyvyttömyyttä tai kuoleman. (Laakkonen 2018.)
The National Database of Nursing Quality Indicators (NDNQI) on kerännyt sairaalapotilaiden kaatumisiin ja putoamisiin liittyvää tietoa eri kliinisistä yksiköistä vuodesta 2003 lähtien.
NDNQI:n mukaan seurattavia sairaalapotilaiden kaatumisiin ja putoamisiin liittyviä indikaat- toreita ovat kaatumisten ja putoamisten määrä 1000 hoitopäivää kohden ja haittaa aiheuttavien kaatumisten määrä 1000 hoitopäivää kohden. (Staggs ym. 2015.) NDNQI:n (2012) kriteerien mukaan haittatapahtumasta aiheutuvaa haitta-astetta kuvataan viisi portaisella asteikolla: ei haittaa, lievä haitta, kohtalainen haitta, merkittävä haitta, kuolema. Luokittelua ”ei haittaa” käy- tetään silloin kun potilaalle ei ole tullut näkyviä oireita tai merkkejä tapahtuneesta, eikä kaatu- misen jälkeen arvioitaessa todeta tutkimuksilla potilaalle tapahtuneesta aiheutuneen vammaa.
Lievään haitta-asteeseen liittyvä tapahtuma vaatii haavanpuhdistuksen, haavasidoksen, kylmä- koho-kompressin loukatulle raajalle, lääkityksen antamisen, mustelman, pinnallisen haavan tai hiertymän. Kohtalaiseen haitta-asteeseen liittyvä tapahtuma vaatii haavan ompelun tai liimauk- sen, lihas tai nivel on revähtänyt. Merkittävää haittaa on aiheutunut silloin, kun haittatapahtu- masta seuraa murtuma, haitta vaatii leikkaushoitoa, kipsausta, raajan vetoa, neurologista kon- sultaatiota tai tapahtumasta aiheutuu sisäisiä vammoja tai verenvuotoa, päänvamman tai pään- sisäisen vuodon. Vakavin haitoista on potilaan kuolema kaatumisesta tai putoamisesta johtuen.
(NDNQI 2012.)
Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuva HaiPro–vaaratapahtumien raportointijärjestelmä on or- ganisaatioissa potilasturvallisuuden tilaa havainnoiva, organisaatio- ja yksikkökohtaisten ilmoi- tusten analysoinnin mahdollistava työväline (Rintanen ym. 2010, Roine ym. 2017). Institute of Healthcare Improvement (IHI) suosittaa, että yksiköissä toteutettaisiin säännöllisesti ja viikoit- tain potilasturvallisuuskiertoja, jotta keskustelua potilasturvallisuuskulttuurin kehittämiseksi johdon ja työntekijöiden kesken voitaisiin lisätä (Haatainen ym. 2017).
2.3 Potilaan kaatumisen tai putoamisen tapahtumapaikka
Kirjallisuuden mukaan merkittävä osa sairaalapotilaiden kaatumisista tai putoamisista tapahtuu potilashuoneessa tai sairaalavuoteen läheisyydessä potilaan yrittäessä nousta vuoteesta ylös tai käydessään vuoteeseen (Ang ym. 2011, Atkinson ym. 2011, Johnson ym. 2011,Lee ym. 2011, Kinnunen-Luovi ym. 2013,). Lee ym. (2011) toteavat, että 80 % kaatumisista tai putoamisista tapahtui potilashuoneessa ja vuoteesta putoamisten osuudeksi on arvioitu 30 %.
Sairaalapotilaat kaatuvat tai putoavat usein myös liikkuessaan wc- tai kylpytiloihin, ollessaan wc/kylpytiloissa ilman avustajaa, liikkuessaan sairaalan tiloissa tai kun häntä autetaan, kuten siirretään vuoteesta avustettuna (Atkinson ym. 2011, Chang ym. 2011, Cornish ja Jones 2011, Johnson ym. 2011, Lee ym. 2011, Heslop ym. 2012, Kinnunen-Luovi ym. 2013, Chang ym.
2015).
Chang ym. (2015) mukaan kaatumisen tai putoamisen paikka vaihtelee ikäryhmittäin. Tilastol- lisesti merkitsevää yhteyttä havaittiin paikan suhteen ikäryhmissä: 0–6-vuotiaat, jotka kaatuvat ja putoavat useimmiten hyppimisen ja liikkumisen seurauksena, 41–64-vuotiaat, jotka kaatuvat useimmiten wc-käyntien yhteydessä, kävellessään tai liikkuessa/liikuteltaessa ja yli 65-vuoti- aat, jotka kaatuvat tai putoavat useimmiten wc-käyntien yhteydessä. (Chang ym. 2015.) CHCA (Child Health Corporation of America 2009) mukaan lasten kaatuminen tai putoaminen lattialle tapahtuu useimmiten sängystä, tuolilta tai liikkuessa (Ryan- Wenger ja Dufek 2013).
Pennsylvanian vaaratapahtumaraportin mukaan vuosina 2004–2013 vastasyntyneen putoamis- tapauksissa 55 % tapahtui, silloin kun perheenjäsen nukahti vuoteessa tai tuolissa, 27 %:ssa vastasyntynyt tipahti tai luisui perheenjäsenen käsistä hänen maatessa, istuessa tai seistessä.
Lähes viidesosassa (18 %) tilanteista vastasyntynyt putosi sängystä, siirrettäessä tai kierähtä- essä sylistä. (Wallace 2015.)
Lee ym. (2011) kuvaavat, että 19 % sairaalapotilaiden kaatumisista tai putoamisista tapahtui sairaalan ulkopuolella. Kaatumispaikaksi oli merkitty ”joku muu syy” 21 % tapauksessa ja epä- selviä kaatumis- ja putoamispaikkoja oli 4 % ilmoituksista.
2.4 Potilaan kaatumisen tai putoamisen ajankohta
Kirjallisuuden mukaan sairaalapotilaiden kaatumisia ja putoamisia tapahtuu kaikissa työvuo- roissa (Ang ym. 2011, Lee ym. 2011).Tutkimustieto kaatumisten ja putoamisten ajankohdasta vaihtelee. Kaatumisista ja putoamista tapahtuu eniten yöaikaan 38 %–47 %, jolloin henkilö- kuntaa ja omaisia on vähemmän paikalla tai hereillä sekä potilaalle annetusta unilääkityksestä johtuen (Chang ym. 2011, Lee ym. 2011, Lin ym. 2012). Kaatumisia ja putoamisia raportoitiin tapahtuvan päiväaikaan 29 %–46 % ja ilta-aikaan 24 %–33 % (Lee ym. 2011, Finn ym.2016).
Lääkityksestä johtuvista aterioiden jälkeisistä kaatumis- ja putoamistapahtumista sekä aamu- ja iltapäivän kaatumisista raportoivat Johnson ym. (2011), Lin ym. (2012), Williams ym. (2014).
Yksikkökohtaisia erojakin ilmenee. Ensiavussa kaatumisia ja putoamisia ilmenee useimmiten kello 17–22 välillä ja psykiatrian yksiköissä aamuvuorossa kello 10 aikaan (Williams ym.
2014). Ang ym. (2011) eivät havainneet, että mikään tietty aika vuorokaudesta kaatumisien ja putoamisen osalta korostuisi erityisesti.
Kinnunen-Luovi ym. (2013) toteavat, että kaatumis- tai putoamistapahtuman ajankohta mainit- tiin 35/75 ilmoituksessa, minkä osalta yöaikaiset tapahtumat korostuivat. Polviproteesipotilai- den kaatuminen oli yleisintä ensimmäisen ja toisen postoperatiivisen hoitopäivän aikana ja lonkkaproteesipotilaiden kaatuminen oli yleisintä viiden ensimmäisen postoperatiivisen päivän aikana (Finn ym. 2016). Lee ym. (2011) ja Chang ym. (2011) havaitsivat, että kaatumisia ja putoamisia tapahtuu erityisesti ensimmäisen hoitoviikon aikana.
Pennsylvanian vaaratapahtumaraportin mukaan vastasyntyneiden putoamisen ajankohdaksi 58
% tapauksista oli mainittu kello 00–07, mistä kolmasosa tapahtui kello 05–06 välillä. Vasta- syntyneiden putoamisista 85 % tapahtui lapsen ollessa alle neljän päivän ikäinen. Useimmiten vauva putosi ensimmäisenä (43 %) tai toisena päivänä (33 %). (Wallace 2015.)
2.5 Potilaan kaatumisesta tai putoamisesta aiheutuva haitta potilaalle
Suurin osa kaatumisista tai putoamisista ei aiheuta haittaa potilaalle tai haitta on lieväasteinen, kuten ihorepeämä, hiertymä tai mustelma (Carroll ym. 2010, Ang ym. 2011, Johnson ym. 2011, Atkinson ym. 2012, Kolla ym. 2013, Mustajoki ym. 2014, Williams ym. 2014, Chang ym.
2015). Ei haittaa aiheuttavien kaatumisten tai putoamisten osuus tutkimusten mukaan vaihtelee 45 %–76 % välillä (Lee ym. 2011, Lin ym. 2012,Williams ym. 2014) ja lieväasteista haittaa
aiheuttavien kaatumisten ja putoamisten osuus vaihtelee 21 %–47 % välillä (Lee ym. 2011, Lin ym. 2012, Williams ym. 2014, Chang ym. 2015). Kohtalaista haittaa aiheuttavien kaatumis- ja putoamistapahtumien osuus vaihtelee tutkimusten mukaan 2 %–19 % välillä (Lin ym. 2011, Mustajoki ym. 2014,Williams ym. 2014). Kaatuminen tai putoaminen aiheuttaa vakavan haitan potilaalle yhdestä kolmeen prosentissa (Lin ym. 2012, Boyle ym. 2014, Williams ym. 2014).
Chang ym. (2015) nostavat esille ikäryhmittäiset erot haitta-asteen ilmenemisen osalta. Pienten lasten 0–6-vuotiaiden kaatuminen tai putoaminen ei aiheuta haittaa (28 %) tai haitta on lievä- asteinen (69 %). Hieman vanhempien, 7–18-vuotiaiden ikäryhmässä haitta-aste on lähes 100 % lieväasteinen. Aikuisten, 19–40-vuotiaiden ikäryhmässä puolet kaatumisista tai putoamisista ei aiheuta haittaa (52 %), haitta on lieväasteinen (45 %) tai haitta on vakava (3 %). Vanhempien, 41–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä, kaatumisen tai putoamisen haitta-asteen vaihteluvälit ovat: ei haittaa (41 %–49 %), lievä haitta (46 %—36 %), kohtalainen haitta (9,8 %–10 %) ja vakava haitta vaihtelee kolmesta viiteen prosenttiin. (Chang ym. 2015.) Hester ym. (2016) mukaan vajaa kolmannes potilaista kokee haittaa aiheuttavan kaatumisen.
Cornish ja Jones (2012) kuvaavat, että myös potilaan liikutteluun ja käsittelyyn liittyvissä ta- pahtumissa voi aiheutua potilaalle lievää (34 %) tai kohtalaista haittaa (4 %), kuitenkin niin että suurin osa potilaan käsittelystä on turvallista ”ei haittaa” aiheuttavaa (62 %).
Kaatumisesta tai putoamisesta seuraavia välittömiä, fyysisiä seurauksia ovat kipu, haavat, kuh- mut, hiertymät, mustelmat sekä vähäinen verenvuoto. Epäsuoria seurauksia voi olla happisatu- raation lasku, rintakipu tai hengenahdistus. Ennen vuoteesta putoamista tai kaatumista potilas on saattanut irrottaa tai repiä irti seurantajohtoja, i.v.– kanyylin, katetrin tai mahdollisesti kaikki edellä mainitut, mistä voi aiheutua potilaalle verenvuotoa. Haittatapahtumasta aiheutuneita seu- rauksia potilaalle oli kuvattu 52 % ilmoituksista. (Kinnunen-Luovi ym. 2013.)
Potilaan kaatuminen tai putoaminen yksikössä voi johtaa muiden hoitorutiinien viivästymiseen, henkilöstön ylityöhön ja potilaan osalta jopa uuteen sairaalajaksoon (Kinnunen-Luovi ym.
2013). Mustajoki ym. (2014) arvioivat yhden sairaanhoitopiirin tapaturmia käsittelevien HaiPro–ilmoitusten pohjalta, että kohtalaista haittaa aiheuttava kaatuminen tai putoaminen, missä potilaan tila heikentyy tai hoito saattaa pitkittyä, ilmenee lähes joka toinen päivä. Vakavia haittoja tai jopa kuoleman aiheuttava kaatuminen tai putoaminen ilmenee kerran kuukaudessa (Mustajoki ym. 2014). Cornish ja Jones (2012) toteavat, että haittatapahtumailmoituksissa on
epätarkkuutta ja virheellisyyttä potilaalle aiheutuneen haitta-asteen luokittelussa. Potilaalle kaa- tumisesta tai putoamisesta aiheutunut päänvamma, on saatettu luokitella ”ei haittaa” aiheutta- neeksi tapahtumaksi (Cornish ja Jones 2012).
2.6 Potilaan kaatumiseen tai putoamiseen liittyvät myötävaikuttavat tekijät
Kirjallisuuden mukaan raportoiduista haittatapahtumista suurin osa on yhteydessä potilaasta johtuviin tekijöihin. Potilaasta johtuvia tekijöitä voivat olla haasteellinen käytös, väkivaltai- suus, itsensä vahingoittaminen, levottomuus ja sekavuus sekä toisten potilaiden häiritseminen.
Myös hoitajaan ja hoitoympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat haittatapahtumien ilmenemi- seen. (Kinnunen-Luovi ym. 2013.)
Tutkimusten mukaan sairaalapotilaiden kaatumisia ja putoamisia luonnehtii kaksi asiaa. Useim- miten tapahtumalle ei ole silminnäkijöitä, hoitohenkilöstöä ei ole paikalla ja potilas löydetään lattialta kaatuneena tai pudonneena (Ang ym. 2011, Johnson ym.2011, Cornish ja Jones 2012, Rheuame ja Fruh 2015, Finn ym. 2016). Toisaalta kaatuminen tai putoaminen tapahtuu useim- miten silloin, kun potilas yrittää liikkua omatoimisesti huoneessaan kuten kävellessään vuo- teestaan wc- tai kylpytiloihin (Johnson ym. 2011,Rheuame ja Fruh ym. 2015). Perheenjäsen tai hoitohenkilöstö on kaatumis- ja putoamistilanteen sattuessa läsnä alle kolmasosasta ilmoi- tuksia (Johnson ym. 2011, Finn ym. 2016). Poikkeuksena Lee ym. (2011) sekä Chang ym.
(2015) kuvaavat, että 51 %–64 % kaatumisista tai putoamisista tapahtui jonkun seurassa.
Kaatumisen ja putoamisen juurisyitä tarkastelevien tutkimusten mukaan potilaasta ja hänen ter- veydestään johtuvien tekijöiden osuus on 56–64 prosenttia tapahtumista. Ympäristöstä johtuvia tekijöitä on toiseksi eniten (12 %–23 %) ja kolmanneksi eniten lääkityksestä johtuvia tekijöitä (6 %– 12 %) tapahtumista (Lin ym. 2012, Chang ym. 2015). Lasten kohdalla kaatuminen tai putoaminen oli useimmiten ympäristötekijöihin liittyvä, kun taas aikuisten ja iäkkäiden ihmis- ten kaatuminen tai putoaminen on useimmiten terveyteen liittyvistä tekijöistä johtuvaa (Chang ym. 2015). Erityisesti muistisairaiden potilaiden kohdalla yli 90 % kaikista haittatapahtumista on potilaasta johtuvia ja 10 % hoitohenkilöstöön liittyviä. Tapaturmien osuus muistisairaiden potilaiden haittatapahtumista on yli 90 %, joista vuoteesta putoamisia oli 75 %. (Kinnunen- Luovi ym. 2013.) Vuoteesta putoamisia tapahtuu siitäkin huolimatta, että potilaan turvallisuu- den lisäämiseksi vuoteenlaidat nostettiin ylös potilaan putoamisen estämiseksi (Lee ym. 2011, Kinnunen-Luovi ym. 2013).
Omatoimiset tai ajoittaista apua tarvitsevat potilaat, jotka kaatuvat tai putoavat, saattavat arvi- oida voimavaransa väärin tai arvioivat selviytyvänsä itsenäisesti, eivätkä siksi halua kutsua hoi- tajaa paikalle liikkeelle lähtiessään (Johnson ym. 2011,Lee ym. 2011). Potilaat eivät myöskään välttämättä ymmärrä hoidon vaikutusta omaan toimintakykyynsä esimerkiksi irrottaessaan li- sähapen liikkeelle lähtiessään ja kaatuessaan hetken kuluttua happisaturaation laskun seurauk- sena (Johnson ym. 2011). Ohjauksesta huolimatta potilaat voivat olla haluttomia tai kykene- mättömiä noudattamaan annettuja hoito-ohjeita ja kutsumaan hoitajaa paikalle ennen liikkeelle lähtemistä (Johnson ym. 2011).
Tutkimustiedon mukaan iäkkäillä potilailla ja erityisesti syöpäpotilailla on kohonnut kaatumis- riski (Chang ym. 2011). Yli 65-vuotiailla kaatumisriski on kaksinkertainen. Lievä ja keskivai- kea muistihäiriö sekä äkillinen sekavuus ovat usein yhteydessä haittatapahtumiin hoidon ai- kana. (Kinnunen-Luovi ym. 2013.) Kaatumisia ja putoamisia tapahtuu kuitenkin kaikissa ikä- ryhmissä. Naisilla ja nuorilla aikuisilla huimaus oli syynä 10 % kaatumisista. (Williams ym.
2014.)
Kaatumisriskiä lisää aiempi kaatuminen. Toistuvasti kaatuilevista potilaista 56 % oli miehiä, 43 %:lla potilaista oli kognitiivinen häiriö ja 6 %:lla masennus. Masennuslääkitys oli käytössä 21 %:lla potilaista, jotka kaatuivat toistuen. (Williams ym. 2014.) Rauhoittavien lääkkeiden ja opiaattipohjaisten kipulääkkeiden käyttö on yhteydessä kaatumisriskiin (Chang ym. 2011, Wil- liams ym. 2014). Sydän-, verenpaine-, psykoosi-, masennus-, antikoagulantti- ja diureettilääki- tyksellä on havaittu olevan yhteys vakavaa haittaa tai kuoleman aiheuttaneeseen kaatumiseen (Williams ym. 2014). Vakavaa haittaa tai kuoleman aiheuttava kaatuminen on yhteydessä myös potilaan korkeaan ikään, muuttuneeseen psyykkiseen statukseen ja liikkumiseen ilman avus- tusta (Williams ym. 2014). Lapsipotilaat kaatuvat tai putoavat useimmiten vanhempansa tai hoitajan läsnä ollessa (Ryan-Wenger ja Dufek 2013). Lapsipotilaista, pojat, olivat kaatuessaan alttiimpia vakavalla haitalle (Williams ym. 2014).
Kaatumisen ehkäisemiseksi on tärkeää arvioida potilaiden kaatumisriski. Suunnitelmallisella riskitekijöiden arvioinnilla ja tunnistamisella voidaan vähentää potilaan kaatumisriskiä (Ang ym. 2011). Williams ym. (2014) mukaan kaatuneiden potilaiden kohdalla 88 %:ssa tapauksissa riskiarvio oli tehty ja 80 %:ssa näistä tapauksista oli havaittu kohonnut kaatumisriski. Tutki- muksen mukaan kaatumisriskin arvio tehdään useimmiten iäkkäille potilaille kuin nuoremmille
ja lähes puolet riskiarvioinneista oli kesken ensiapupotilailla. (Williams ym. 2014.) Kaatumis- riskin arvioinneista 16 %:ssa ei havaittu riskiä potilaan kaatumiselle, mistä seurasi vakava haitta tai kuolema (Williams ym. 2014).
Lasten kaatumisten tai putoamisten ennaltaehkäisemiseksi kaatumisriskin arvio ei yksistään ole riittävä toimenpide, koska lasten kaatumiset tai putoamiset oletettavasti tapahtuvat yllättäen ja usean myötävaikuttavan tekijän ilmetessä samanaikaisesti. Lasten kaatumisia ja putoamisia sai- raalahoidon aikana tarkasteltaessa ja raportoitaessa huomioita tulisi kiinnittää tilanteiden mo- ninaisuuteen samalla huomioiden inhimilliset, ympäristöön, biomekaanisiin ja systeemisiin osa-alueisiin liittyviä tekijöitä. (Ryan-Wenger ja Dufek 2013.) Merkittävä osa kaatumiseen liit- tyvää tutkimusta on keskittynyt iäkkäisiin ja erilaisten riskiarviointityökalujen validointiin.
Kaatumisia ja putoamisia tapahtuu kuitenkin kaikissa ikäryhmissä ja monenlaisissa potilasryh- missä. (Williams ym. 2014.)
Vastasyntyneiden putoamisten määrä on suhteutettu 10000 alueella elossa syntyneeseen. Penn- sylvanian vaaratapahtumaraportin mukaan vastasyntyneiden putoamisia tapahtui vuosien 2005–2013 aikana 0.4–3.8/10000 alueella elossa syntynyttä lasta kohden. (Wallace 2015.) Vas- tasyntyneiden turvallisuuden takaamiseksi vanhempia tulee informoida vaaratapahtuman mah- dollisuudesta ja heitä tulee ohjata sekä seurata tilanteiden ehkäisemiseksi (Wallace 2015).
Potilaat voivat kaatua ja pudota myös, koska he eivät yletä vuoteessa tai vuoteesta lähtiessä soittokelloon tai heidän käytössään ei ollut liikkumisen apuvälineitä (Johnson ym. 2011, Lee ym. 2011). Kaatuminen tai putoaminen voi johtua myös epäkunnossa olevista tai väärin sijoi- tetuista välineistä (Johnson ym. 2011,Mustajoki ym. 2014). Potilas voi myös kaatua tai pudota hoitotoimenpiteen tai siirtämisen aikana (Cornish ja Jones 2012).
Staggs ym. (2015) pohtivat, että on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että sairaalapotilaille tapahtuu kaatumisia ja putoamisia, mikä altistaa potilaat mahdolliselle haitalle. Huomiota olisi tärkeää kiinnittää seurausten ennaltaehkäisyyn, erityisesti vakavien haittojen ja kuoleman ai- heuttavien kaatumisten osalta. Hoidon laatua ja turvallisuutta mittaavana indikaattorina haital- listen kaatumisten ja putoamisten määrän seuranta voi olla kokonaiskaatumisten määrää kuvaa- van indikaattorin sijaan käyttökelpoisempi. Myös hoidon laatua mittaavina ja seurattavina in- dikaattoreina tieto kaatumisten ja putoamisten tapahtumisesta ilman hoitavan henkilön avusta- mista/läsnäoloa tai hoitavan henkilön läsnä ollessa ovat käyttökelpoisia. (Staggs ym. 2015.)
2.7 Yleinen kehityssuunta kaatumis- ja putoamistapahtumien osalta
Haittatapahtumailmoitusten määrän on arvioitu lisääntyvän vuosittain (Lee ym. 2012). Maail- man laajuisesti sairaalapotilaiden kaatumiset ovat lisääntyneet. Tämän on arvioitu johtuvan siitä, että kaatumisia raportoidaan enemmän, potilaat ovat iäkkäämpiä ja monisairaampia, rau- hoittavien lääkkeiden käyttö on lisääntynyt, potilaalle on aikaa vähemmän ja tehokkaiden pre- ventiivisten ohjelmien implementoinnissa ei ole onnistuttu vielä riittävästi. (Weil 2015.) Hoitokäytänteitä tarkastelemalla, kehittämällä ja osallistamalla sairaalan henkilökuntaa sekä johtoa, voidaan hoidon laatua ja turvallisuutta lisätä. Myös potilaille haittaa aiheuttavien, lää- kitysvirheitä, kaatumisia ja painehaavoja koskevien ilmoitusten määrää voidaan vähentää jopa puolella. (Chaboyer ym. 2010.)
Kansallisesti erikoissairaanhoidossa tavoitellaan Magneettisairaala–statuksen mukaista toimin- taa. Magneettisairaala–statuksen myöntää American Nurses Credentialing Center (ANCC) hoi- totyön laatuluokittaja. Magneettisairaalassa potilaan hoidolla on parempia tuloksia ja potilaalle tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Magneettisairaalassa toiminta on taloudellista ja työnteki- jät tyytyväisempiä sekä työntekijöiden vaihtuvuus on vähäisempää. Kaatumiset ovat yksi Mag- neettisairaalan toimintaan liittyvistä seurantaindikaattoreista. (Schildt 2016.) Vaatimukset laa- dukkaaseen, kustannustehokkaaseen sairaalahoitoon edellyttävät näyttöön perustuvaa tutki- mustietoa ja sen implementointia käytäntöön, mitä voidaan tukea sairaaloissa korkeasti koulu- tetulla kliinisen hoitotyön asiantuntemuksella. Kansainvälisesti on tietoa, että kaatumisia vä- hentämällä voidaan vähentää hoidosta aiheutuvia kustannuksia, kun henkilöstö saa tietoa ja oh- jausta sekä sitoutuu tavoitteelliseen toimintaan. (Staffileno ym. 2013.)
Erikoissairaanhoidon akuuttihoidossa käytetään usein vierihoitoa (hoitajan kokoaikaista läsnä- oloa potilaan luona) turvaamaan potilasta ja hänen tilaansa. Tarve vierihoidolle voi olla potilaan somaattisista tai psyykkisistä tekijöistä johtuva. Vierihoito lisää organisaation kustannuksia, ulkopuolisella lisätyövoimalla tai organisaation oman henkilöstön ylityönä. (Adams ja Kaplow 2013.) Tutkimuksessa, missä terveydenhuollon tavoitteena oli vähentää vierihoitajan käytöstä aiheutuvia kuluja ensimmäisen vuoden aikana 50 % hoidon laadun siitä kärsimättä, onnistuttiin ensimmäisen puolen vuoden aikana vähentämään kuluja merkitsevästi (Adams ja Kaplow 2013). Vierihoidon sijaan on olemassa vaihtoehtoisia potilaan seurantaa ja turvallisuutta tuke- via välineitä. Teknologiaa hoitoympäristössä hyödyntämällä, liukastumista estävien materiaa- lien käyttöönottamisella sekä potilaan toimintaa helpottavien sekä turvallisuutta lisäävien apu-
välineiden tai tukien asentamisella onnistuttiin kaatumismäärien ja kustannusten vähentämi- sessä. (Adams ja Kaplow 2013.) Tavoitteellinen toiminnan muutos edellyttää kohonneessa kaa- tumisriskissä olevien potilaiden tunnistamista. Tunnistaminen on mahdollista tehdä näkyväksi päivittäisessä hoitotyössä värikoodatuin merkein, potilasrannekkein tai peittojen avulla, mikä lisää hoitajan huomiota kaatumisriskissä oleviin potilaisiin ja tehostaa hoitajan seurantamah- dollisuuksia. Yksiköissä hoitotyön muutosta on mahdollista tukea kouluttamalla henkilöstöä ja nimeämällä kaatumisten seuraamiseksi ja vähentämiseksi tavoitteellisesti työskenteleviä hen- kilöitä ”fall champions”. (Adams ja Kaplow 2013.)
3 TUTKIELMAN TARKOITUS JA TAVOITE
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoidon aikana potilaille tapahtuneita kaatumis- ja pu- toamistapahtumia retrospektiivisesti vuosien 2011–2016 aikana yhdessä yliopistollisessa sai- raalassa tehtyjen HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten pohjalta.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kaatumiseen ja putoamiseen johtaneista tilanteista, ajankohdasta, tapahtumapaikasta, tilanteen aiheuttamasta haitasta potilaalle sekä muista tapah- tumien syntyyn myötävaikuttaneista tekijöistä ja olosuhteista HaiPro–vaaratapahtumailmoitus- ten perusteella. Kansallisesti käytössä olevasta HaiPro–vaaratapahtumailmoitusjärjestelmästä saatavaa tietoa hyödyntämällä tapaturmaisten kaatumisten ja putoamisten osalta, voidaan vah- vistaa organisaation potilasturvallisuuskulttuuria ja tukea potilasturvallisen toiminnan kehittä- mistä organisaatiossa.
Tutkimuskysymykset:
1) Milloin kaatumisia ja putoamisia yleisimmin tapahtuu HaiPro–vaaratapahtumailmoitus- ten perusteella?
2) Missä kaatumisia ja putoamisia yleisimmin tapahtuu HaiPro–vaaratapahtumailmoitus- ten perusteella?
3) Mitä haittaa kaatumis- ja putoamistapahtumat aiheuttavat potilaille HaiPro–vaaratapah- tumailmoitusten perusteella?
4) Mitkä olosuhteet ja tapahtuneen syntyyn myötävaikuttaneet tekijät tulevat esille HaiPro– vaaratapahtumailmoituksissa kaatumis- ja putoamistapahtumiin liittyen?
5) Mihin suuntaan vuosien 2011–2016 aikana tilanne kaatumis- ja putoamistapahtumien osalta HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten perusteella on kehittynyt?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tarkastelun kohteena oli kaatumisiin ja putoamisiin liittyvät HaiPro–vaaratapahtumailmoituk- set vuosilta 2011–2016 yhdestä yliopistollisesta sairaalasta. Aineisto käsittää vaaratapahtumien haittatapahtumailmoitukset sekä ”läheltä piti”–ilmoitukset.Tutkittava aineisto oli valmiiksi tut- kimusorganisaation keräämä. Alkuperäinen aineisto oli Exel–muodossa ja aineisto käsitti kaikki organisaatiossa tehdyt vaaratapahtumailmoitukset kaatumisista sekä putoamisista vuo- sien 2011–2016 ajalta (N=715).
HaiPro–ilmoituslomake sisältää valmiita vastausvaihtoehtoja sekä ilmoittajan sanallisen tapah- tumakuvauksen tilanteeseen vaikuttaneista tekijöistä ja potilaalle aiheutuneesta haitan asteesta.
Tutkittava aineisto käsitti tutkittavien muuttujien osalta ilmoituksen numeron, työyksikön, ta- pahtuma-ajan (päivä, kuukausi, vuosi),kellonajan, tapahtuman luonteen (tapahtui potilaalle/ lä- heltä piti), tapahtumatyypin (kaatuminen tai putoaminen), tiedon onko potilaalle tehty FRAT–
kaatumisriskin arvio (kyllä/ei), FRAT–kaatumisriskin arvion pisteet, avoimen sanallisen tapah- tumakuvauksen, seurauksen potilaalle sekä tapahtuman olosuhteet ja muut tapahtuman syntyyn myötävaikuttaneet tekijät HaiPro–lomakkeen mukaisesti.
Kirjallisuuskatsauksen pohjalta laadittiin havaintomatriisi (Liite 3), mitä käytettiin tukena laa- dullisen tutkimusaineiston käsittelyssä ja uudelleen luokittelussa määrälliseen muotoon. Ai- neiston analysoinnissa hyödynnettiin IBM SPSS Statistics 24–ohjelmaa ja analysointi toteutet- tiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Aineistoa kuvaillaan frekvenssien, prosenttien ja pyl- väsdiagrammien avulla sekä mahdollisuuksien mukaan soveltuvia parametrittomia tilastotes- tejä hyödyntäen. (Kankkunen ja Vehviläinen-Julkunen 2013.)Edellä mainittujen kuvailevien tilastollisten menetelmien avulla pyrittiin muodostamaan ensikatsaus käsiteltävään aineistoon vuosien 2011–2016 ajalta tutkimuskysymysten mukaisesti (Nummenmaa 2009, s.59). Aineis- ton muuttujat olivat pääasiassa laatuero- ja järjestyseroasteikollisia, minkä vuoksi tuloksia il- maistaan havaintojen lukumääriä kuvaavien frekvenssien ja prosenttiosuuksien avulla (Num- menmaa 2009, s.60).
Analysoinnissa on hyödynnetty ohjelman automatic recordin toimintoa, niiltä osin kuin se on ollut mahdollista. Tapahtumien kellonajat on uudelleen ryhmitelty. Aineiston avoimen tapah- tumakuvauksen osalta aineistoa uudelleen luokiteltiin kirjallisuuskatsauksen perusteella laadi- tun luokittelurungon mukaan (Liite 3). Haitta-asteen arvioinnin tukena käytettiin kansainvälistä NDNQI:n luokittelua ja verraten sen ”samanmielisyyttä” alkuperäiseen HaiPro–käsittelijän te- kemään luokitukseen. NDNQI:n arviointikriteerien käyttökelpoisuutta ja ”samanmielisyyttä”
haitta-asteen arvioinnissa tutkittiin myös toisen ohjaajan ja tutkimuksen tekijän tekemiin arvi- ointeihin perustuen, Kappa–testillä. Yleisesti ottaen Kappa–testiä voidaan käyttää kuvaamaan ja tarkastelemaan kahden eri arvioitsijan tekemää arviointia, siitä miten hyvin mittaus- tai koo- dausjärjestelmä toimii ja miten saman mielisiä arvioitsijat ovat (TexaSoft 2008).
HaiPro:ssa ilmoitetun haitta-asteen luokittelun ja NDNQI:n arviointikriteerien luokittelun ”sa- manmielisyyttä” tutkittiin Kappa–testillä ennen haitta-asteen vertaisarviointia. Koska HaiPro ja NDNQI luokittelut eroavat asteikoiltaan, muuttujat uudelleen luokiteltiin neljäluokkaiseksi ris- tiintaulukointia varten siten, että HaiPro luokittelusta vertailtiin ei haittaa, lievä haitta, kohta- lainen haitta ja vakava haitta haitta-asteet, muiden arvojen, ”-” ja ”ei tiedossa” ollessa system missing values. NDNQI:n luokittelussa viisiportainen luokittelu muutettiin neliportaiseksi si- sältäen: ei haittaa/lievä haitta/kohtalainen haitta/ vakava haitta-asteet, siten että kuolema sisältyi vakavaan haittaan. Edellä mainituin muutoksin HaiPro ja NDNQI:n arviointikriteeri luokitte- lun ”samanmielisyys” oli ”ei haittaa” (88 %), ”lievä haitta” (67 %), ”kohtalainen haitta” (18 %) ja ”vakava haitta” (83 %) potilaalle aiheutuneiden seurausten osalta. HaiPro:n ja NDNQI:n ar- viointikriteerien samanmielisyyttä kuvaava Kappa–testin tulos oli 0.465 kuvaten lähinnä kes- kinkertaista samanmielisyyttä. Landis ja Kochin (1977) mukaisesti Kappa-arvojen luokittelu voidaan arvioida seuraavasti (TexaSoft 2008) ja arvojen rajapinnat on kuvattu Taulukossa 1:
Taulukko 1. Kappa–testi arvot Landis &Koch 1977 mukaan (TexaSoft 2008) Kappa-testi arvo Tulkinta
<0 Heikko samanmielisyys (Poor agreement) 0.0-0.20 Vähäinen samanmielisyys (Slight agreement 0.21-040 Kohtuullinen samanmielisyys (Fair agreement)
0.41-0.60 Keskinkertainen samanmielisyys (Moderate agreement) 0.61- 0.80 Merkittävä samanmielisyys (Substantial agreement)
0.81-1.00 Lähes täydellinen samanmielisyys (Almost perfect agreement)
NDNQI:n arviointikriteerien luotettavuutta ja vertaisarvioinnin samanmielisyyttä tutkittiin ris- tiintaulukoinnilla ja Kappa–testillä perustuen tutkijan sekä vertaisarvioitsijan, Kuopion yliopis- tollinen sairaala kliinisen hoitotyön asiantuntija Tarja Tervo-Heikkinen, tekemiin luokituksiin.
Vertaisarvioitu otos perustuu systemaattiseen otantaan, edustaen 10 % (n=70) kokoaineistosta.
Systemaattisessa otannassa havaintoyksiköt poimitaan tasavälein ja ensimmäinen havaintoyk- sikkö valitaan arpoen (Karjalainen 2010, s 32). Vertaisarvioituun otokseen valittiin joka kym-
menes ilmoitus aloittaen vaaratapahtumailmoituksesta riviltä 4 ja mukaan lukien viimeinen il- moitus riviltä 703. Vertaisarvioinnin tuloksien prosenttiosuudet ja frekvenssit on kuvattu Tau- lukossa 2. Vertaisarvioinnin Kappa–testi tulos 0.791 viittaa merkittävään samanmielisyyteen.
Vaihtelua samanmielisyydessä ilmeni luokitusten ”ei haittaa” ja ”lievä haitta” välillä. Vertaisar- vioitu otos ei sisältänyt yhtään ilmoitusta ”kohtalainen haitta” luokituksen osalta. Vakavimpien haitta-asteiden luokittelussa samanmielisyys oli 100 %.
Taulukko 2. Vertaisarvioinnin tulokset haitta-asteesta NDNQI:n arviointikriteerein (samanmie- lisyys %, n)
Haitta-aste samanmielisyys % n
Ei haittaa 90,6 % 32
Lievä haitta 84,8 % 33
Kohtalainen haitta - 0
Vakava haitta 100 % 3
Kuolema 100 % 1
Aineistoon perehdyttiin lukemalla HaiPro– ilmoitusten sanallisia kuvauksia ja aineistoa on kor- jattu ”läheltä piti” ja ”tapahtui potilaalle” luokituksen osalta. Aineistosta on poistettu potilas- turvallisuuden näkökulmasta siihen kuulumattomia ilmoituksia, kuten henkilökunnalle tapah- tuneet kaatumiset ja putoamiset (n=12). Lopullinen analysoitava aineisto koko oli 703 potilaan kaatumista tai putoamista koskevaa vaaratapahtumailmoitusta vuosina 2011–2016.
5 TULOKSET
5.1 Ajankohta potilaiden kaatumisissa ja putoamisissa HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten pe- rusteella
Potilaan kaatumista ja putoamista koskevia vaaratapahtumailmoituksia oli tehty kaikkina kuu- kausina ja viikonpäivinä. Eri kuukausina ja viikonpäivinä tehtyjen vaaratapahtumailmoitusten lukumäärät ja prosenttiosuudet on kuvattu Kuviossa 1 ja Kuviossa 2. Vuosien 2011–2016 ai- kana eniten (10 %, n=71) ilmoituksia oli tehty maaliskuussa ja vähiten (6 %, n=44) heinäkuussa.
Viikonpäivistä eniten (17 %, n=119) ilmoituksia tehtiin keskiviikkoisin ja vähiten (13 %, n=89) maanantaisin.
Kuvio 1. Kaatumista ja putoamista koskevat vaaratapahtumailmoitukset (n=702) kuukausittain vuosien 2011-2016 aikana (%, n).
Potilaan kaatumisia ja putoamisia tapahtui aineiston perusteella kaikissa työvuoroissa. Kuiten- kin yöaikaan näitä sattuu eniten. Vaaratapahtumailmoitusten tapahtuma-aika ryhmiteltiin uu- delleen. Yöllä kello 00.00–05.59 välillä ilmoitusten määrä oli 29 % (n=199) kaikista ilmoituk- sista. Aamulla ja aamupäivällä kello 06.00–11.59 ilmoitusten osuus oli 27 % (n=182) kaikista ilmoituksista. Iltapäivällä kello 12.00- 17.59 vaaratapahtumailmoitusten osuus oli 23% (n=155) kaikista ilmoituksista. Ilta- ja alkuyöstä kello 18.00-23.59 ilmoituksia tehtiin vähiten (22 %, n=150). Tulokset kuvataan Kuviossa 3.
Kuvio 2. Kaatumista ja putoamista koskevat vaaratapahtumailmoitukset (n=702) eri viikonpäivinä vuosien 2011–2016 aikana (%, n)
Kuvio 3. Kaatumista ja putoamista koskevat vaaratapahtumailmoitukset eri vuorokauden aikoihin ryhmiteltynä (n=686) vuosien 2011–2016 aikana (%, n)
5.2 Tapahtumapaikka potilaiden kaatumisissa ja putoamisissa HaiPro–vaaratapahtumailmoi- tusten perusteella
Organisaation työyksiköiden välisiä eroja tarkastellessa, yli puolet (52 %) ilmoituksista oli tehty kolmella vuodeosastolla. Muissa työyksiköissä ilmoitusten osuus kaikista ilmoituksista vaihteli 0 %–5 % välillä.
HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten tapahtumakuvausten perusteella tehtiin kirjallisuuskat- saukseen perustuva uudelleen luokittelu, minkä avulla avoimista tapahtumakuvauksista uudel- leen luokiteltiin kuvattu tapahtumapaikka. Uudelleenluokittelun perusteella 29 % (n=199) po- tilaan kaatumisista tai putoamisista tapahtui sairaalavuoteen ympäristössä. Potilashuone oli ta- pahtumapaikkana 27 %:ssa (n=189) ilmoituksista, osaston tai sairaalan muu tila 22%:ssa (n=155) ja wc- ja kylpyhuonetila tapahtumapaikkana oli 20 %:ssa (n=138) ilmoituksia. Sairaa- lanpiha-alueilla kaatumisia tai putoamisia koskevien ilmoitusten oli 2 % (n=15).
5.3Haitta-aste potilaiden kaatumis- ja putoamistapahtumissa HaiPro–vaaratapahtumailmoi- tusten perusteella
Vuosien 2011–2016 aikana HaiPro–vaaratapahtumailmoituksissa kaatumis- ja putoamistapah- tuman seuraus potilaalle oli arvioitu 89 %:ssa ilmoituksista. Vaaratapahtumailmoituksista ”ei haittaa” ilmoitusten osuus oli 28 % (n=195). ”Lievä haitta” oli seurannut puolessa (50 %, n=350) ilmoituksista. ”Kohtalainen haitta” oli seurannut 9 %:ssa (n=64) tapahtumista ja ”va- kava haitta” 3 %:ssa (n=19) kaikista ilmoituksista.
HaiPro–vaaratapahtumailmoitukset uudelleen luokiteltiin tässä tutkielmassa NDNQI:n kritee- rien mukaisesti, siten että mikäli haitta-aste ei avoimesta tapahtumakuvauksesta tullut esille, se luokiteltiin ”ei haittaa” tapahtumaksi. NDNQI:n kriteerien mukaisesti ilmoituksista ”ei haittaa”
ilmoitusten osuus oli 48 % (n=325), ”lievä haitta” 46 % (n=311), ”kohtalainen haitta” 3 % (n=18), ”vakava haitta” oli 3 % (n=22) ilmoituksista. Kuolema oli seurannut ilmoitusten mu- kaan 1 %:ssa (n=7) kaikista ilmoitetuista tapahtumista. NDNQI:n kriteereiden lievään haitta- asteeseen luokiteltiin sisältyvän myös ne tilanteet, joissa potilas oli irrottanut katetrin tai i.v.- kanyylin, mistä olisi voinut tulkinnallisesti aiheutua potilaalle terveydellistä haittaa. NDNQI:n kriteerien mukaan tehdyn luokittelun perusteella haitta-asteiden määrä (n, %) vuositasolla on kuvattu Taulukossa 3.
Taulukko 3. Haitta-asteet vuositasolla NDNQI arviointikriteerein (n, %).
Vuosi (n) Ei haittaa Lievä haitta Kohtalainen haitta Vakava haitta Kuolema
n % n % n % n % n %
2011 (n=46) 27 58,7 16 34,8 0 0 3 6,5 0 0
2012 (n=78) 41 52,6 32 41 1 1,3 2 2,6 2 2,6
2013 (n=117) 54 46,2 54 46,2 4 3,4 5 4,3 0 0
2014 (n=142) 72 50,7 66 46,5 1 0,7 2 1,4 1 0,7
2015 (n=145) 61 42,1 71 49 6 4,1 6 4,1 1 0,7
2016 (n=154) 69 44,8 72 46,8 6 3,9 4 2,6 3 1,9
n 682 324 47,5 311 45,6 18 2,6 22 3,2 7 1,0
5.4 Olosuhteet ja tapahtuneen syntyyn myötävaikuttaneet tekijät HaiPro–vaaratapahtumail- moitusten perusteella kaatumis- ja putoamistapahtumiin liittyen
HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten avoimiin tapahtumakuvauksiin perustuen 74 %:ssa (n=516) ilmoituksista kuvattiin potilaan löytyneen kaatuneena tai pudonneena. Hoitaja oli läsnä 15 %:ssa (n=103) ilmoituksista. Edellä mainitut tekijät eivät käyneet ilmi tapahtumakuvauk- sesta 11 %:ssa (n=80) ilmoituksista.
FRAT–kaatumisriskin arvio oli kirjattu tehdyksi 20 %:ssa (n=142) ilmoituksista. Lähes kol- masosassa (29 %) ilmoituksista FRAT–kaatumisriskin arvioita ei ollut tehty. Puolessa ilmoi- tuksista (51 %) kaatumisriskin arvio kohta oli jätetty tyhjäksi tai asia ei ollut tiedossa. FRAT–
kaatumisriskin arvion pisteet (lievästi kohonnut kaatumisvaara, kohonnut kaatumisvaara, erit- täin korkea kaatumisvaara) oli kuvattu 19 %:ssa ilmoituksista.
HaiPro–vaaratapahtumailmoituksissa on ilmoituksen käsittelijällä mahdollisuus valita val- miista vaihtoehdoista yksi tai useampi tilanteeseen myötävaikuttanut tekijä tai valita myös vaih- toehdot: ”ei tunnistettuja myötävaikuttavia tekijöitä”, ”ei tiedossa” tai jättää kohta tyhjäksi. ”Ei tunnistettuja myötävaikuttavia tekijöitä” oli kirjattu 10 %:ssa kaikista ilmoituksista, ”ei tie- dossa” oli valittu 10 %:ssa ilmoituksista ja myötävaikuttavien tekijöiden kohta oli jätetty tyh- jäksi 4 %:ssa ilmoituksista.
Kaikkiaan vaaratapahtumailmoituksissa (n=703), jokin yksittäinen, keskeinen, myötävaikut- tava tekijä tapahtumaan oli tunnistettu 66 %:ssa (n=465) ilmoituksista. Ilmoituksia, joissa myö-
tävaikuttavia tekijöitä oli kirjattu kaksi tai useampia tai ilmoituksessa oli määritelty jokin myö- tävaikuttava tekijä ja lisäksi valittu myös ”ei tunnistettuja myötävaikuttavia tekijöitä vaihto- ehto” ja/tai ”normaali tilanne” oli yhteensä noin 10 % (n=67) ilmoituksista.
Potilaan kaatumista ja putoamista koskevissa HaiPro–vaaratapahtumailmoituksissa suurin yk- sittäinen myötävaikuttava tekijä oli ”potilas ja läheiset” (51 %, n=356) kaikista ilmoituksista.
Toiseksi yleisimpänä myötävaikuttavana tekijänä (9 %, n=62) oli ”työympäristö, välineet ja resurssit” ja kolmanneksi yleisin yksittäinen myötävaikuttava tekijä (3 %, n=22) oli ”laitteet ja tarvikkeet”. Yksittäisinä myötävaikuttavina tekijöinä oli myös kirjattu ”lääkkeet” (1 %), ”toi- mintatavat” (2 %), ”tiimin ja ryhmän toiminta” (0,3 %) ja ”kommunikointi ja tiedonkulku” (0,6
%)
Avoimien tapahtumakuvausten pohjalta tehtiin uudelleen luokittelua keskeisimmän myötävai- kuttavan tekijän tunnistamiseksi. Luokittelun tukena oli kirjallisuuskatsauksen tiedon pohjalta kerätty tieto (Liite 3). Tämän luokittelun pohjalta keskeisin myötävaikuttava tekijä oli ”poti- laasta tai hänen sairaudestaan/terveydestään johtuvat tekijät” (72 %, n=505). Muiden myötä- vaikuttavien tekijöiden osuudet (n, %) on kuvattu Taulukossa 4.
Taulukko 4. Keskeinen myötävaikuttava tekijä potilaan kaatumiseen tai putoamiseen (n, %)
Myötävaikuttava tekijä n %
Potilaasta tai hänen terveydestä/sairaudesta johtuva tekijä 505 72
Hoitohenkilöstöstä johtuvat tekijät /toimintatavat 18 3
Hoitoympäristöstä johtuvat tekijät 38 5
Lääkityksestä johtuvat tekijät 23 3
Laitteet, välineet ja resurssit 86 12
Joku muu myötävaikuttava tekijä 23 3
Ilmoituksesta ei käy ilmi/ ei voida tunnistaa myötävaikuttavia tekijöitä 8 1
Yhteensä 701 100
5.5 Kehitys kaatumis- ja putoamisilmoitusten osalta vuosina 2011–2016
Yliopistollisessa sairaalassa oli vuosien 2011–2016 aikana tehty yhteensä 703 vaaratapahtu- mailmoitusta potilaan kaatumisista tai putoamisista. Läheltä piti–tapahtumien osuus kaatumista ja putoamista koskevista vaaratapahtumailmoituksista oli tässä aineistossa 3 % (n=22). Vuosit- tain läheltä piti– ilmoitusten määrä vaihteli yhdestä viiteen. Suurin osa (97 %) vaaratapahtu- mailmoituksista oli potilaille tapahtuneita haittatapahtumailmoituksia. Tapahtuman tyypiksi oli
aineistossa kirjattu yksi tai useampi vaihtoehto. Tutkimuksesta karsittiin pois muut tapahtuma- tyypit ja tapaukset kirjattiin kaatumisiksi, putoamisiksi tai ”kaatumiseksi tai putoamiseksi”.
Kaikista vaaratapahtumailmoituksista 79 % (n=553) koski potilaan kaatumista ja potilaan pu- toamista koskevien ilmoitusten osuus oli 21 % (n=146). Neljässä ilmoituksessa tapahtuma tyyp- pinä oli ”kaatuminen tai putoaminen” tilanteen epäselvyyden vuoksi. Tehtyjen vaaratapahtu- mailmoitusten lukumäärä on lisääntynyt vuosittain. Vuosittain tehtyjen vaaratapahtumailmoi- tusten prosenttiosuudet ja lukumäärät on kuvattu Kuviossa 4.
Kuvio 4. Kaatumista ja putoamista koskevat vaaratapahtumailmoitukset (n=702) vuosien 2011–2016 aikana (%, n)
6 POHDINTA
6.1 Tulosten tarkastelu
Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että aineisto koostuu vapaaehtoisuu- teen perustuvista vaaratapahtumailmoituksista. Roine ym. (2017) ovat kuvanneet, että vaarata- pahtumailmoitusten on lukumääräisesti arvioitu kuvaavan noin kymmenenneksen tapahtuvista vaaratilanteista sairaalassa.
6.1.1. Kaatumisen ja putoamisen ajankohta
Tutkimuksen tulosten mukaan sairaalapotilaiden kaatumisia ja putoamisia oli tapahtunut kaik- kina viikonpäivinä ja kuukausina. Maanantai, tiistai ja lauantai olivat päiviä, jolloin potilaiden kaatumisia ja putoamisia oli raportoitu tapahtuneen vähemmän verrattuna muihin viikonpäi- viin. Tässä aineistossa keskiviikkoisin oli raportoitu potilaiden kaatumis- ja putoamistapahtu- mia selkeästi eniten. Raportoituja vaaratapahtumailmoituksia oli tehty määrällisesti eniten maa- liskuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Heinäkuussa vaaratapahtumailmoituksia oli raportoitu sel- keästi muita kuukausia vähemmän. On mahdollista, että raportoitujen vaaratapahtumailmoitus- ten määrän vaihtelu eri viikonpäivinä ja kuukausina, voi liittyä potilaiden hoitojaksojen alka- miseen tai päättymiseen, potilasvaihtuvuuteen sairaalassa, sairaalan hoitopaikkojen käyttöas- teeseen sekä henkilökunnan määrään.
Potilaiden kaatumisia ja putoamisia vuosien 2011–2016 aikana raportoitiin tapahtuneen kai- kissa työvuoroissa, mikä on yhtenevää aiemman tutkimustiedon kanssa (Ang ym.2011, Lee ym.
2011). Kirjallisuuden perusteella tutkimustieto potilaiden kaatumisen ja putoamisen ajankoh- dasta vaihtelee. Tässä tutkimuksessa yöaikaan tapahtuneita potilaiden kaatumisia ja putoamista raportoitiin eniten, mikä on yhtenevä Chang ym. (2011), Lee ym. (2011), Lin ym. (2012) ja Kinnunen-Luovi ym. (2013) ja Wallace (2015) tutkimustiedon kanssa. Sairaalapotilaiden kaa- tumisia ja putoamisia koskevien vaaratapahtumailmoitusten määrä yöaikaan painottuen, on mahdollisesti selitettävissä sillä, että yöaikaan henkilökuntaa on läsnä vähemmän, jolloin poti- laiden valvomiseen ja liikkumisessa avustamiseen on vähemmän henkilöstöresursseja. Myös yöunta turvaamaan potilaan saamilla lääkkeillä on mahdollisesti yhteys yöaikaisiin potilaiden
kaatumisiin ja putoamisiin. Suurimmassa osassa ilmoituksista (98 %) vaaratapahtuman ajan- kohta oli mainittu, mikä poikkeaa Kinnunen-Luovi ym. (2013) tutkimuksesta, minkä mukaan ajankohta oli mainittu vain noin puolessa (50 %) ilmoituksista.
6.1.2 Kaatumisen ja putoamisen tapahtumapaikka
Tämän tutkimuksen aineisto mahdollisti tapahtumapaikan kuvauksen työyksikkötasolla. Il- moittajien sanallisten kuvausten perusteella ja uudelleen luokittelulla tarkennettiin kaatumisen ja putoamisen tapahtumapaikkaa. Tulosten mukaan sairaalavuode ja potilashuone olivat usein tapahtumapaikkana potilaan kaatuessa tai pudotessa. Tulos on yhtenevä aiemman tutkimustie- don kanssa, jonka mukaan potilas kaatuu tai putoaa useimmiten potilashuoneessa tai vuoteen läheisyydessä, yrittäessään nousta ylös vuoteesta ja lähtiessään liikkeelle tai käydessään vuo- teeseen maaten (Ang ym. 2011, Atkinson ym. 2011, Johnson ym. 2011, Lee ym. 2011,Kinnu- nen-Luovi ym. 2013). Sairaalapotilaiden kaatumisia ja putoamisia tapahtuu tämän aineiston perusteella myös sairaalan muissa tiloissa, käytävillä ja wc- sekä kylpytiloissa, mikä todetaan myös aiemmissa tutkimuksissa (Atkinson ym. 2011, Chang ym. 2011, Johnson ym. 2011,Lee ym. 2011, Heslop ym. 2012, Kinnunen- Luovi ym. 2013, Chang ym. 2015).
Kaatumisen ja putoamisen tapahtumapaikan tarkennus antaa lisätietoa organisaatiolle kaatu- misten ja putoamisten ehkäisemiseksi ja tuo näkyvämmäksi mahdollisen tapahtumapaikan.
Vaaratapahtumailmoituksen sanallisen kuvauksen pohjalta tapahtumapaikan uudelleen luokit- telu oli mahdollista 98 %:ssa ilmoituksista. Tämän perusteella voidaan tulkita, että vaaratapah- tumailmoituksissa kuvataan tapahtumaa ja tilannetta kattavasti, vaikka laadullisia eroja sanal- lisissa kuvauksissa oli havaittavissa. Aiemman tutkimustiedon (Chang ym. 2015) mukaan ikä- ryhmittäin on myös havaittavissa eroja kaatumisen ja putoamisen tapahtumapaikassa. Koska HaiPro–vaaratapahtumia koskeva tutkimusaineisto ei sisällä potilaiden tunnistetietoja, ei tässä tutkielmassa ollut mahdollista tarkastella tätä näkökulmaa. Aineisto ei myöskään sisältänyt riit- tävästi tietoa vastasyntyneiden tai lasten kaatumisista ja putoamisista, minkä osalta tuloksia ei pystytä vertaamaan aiempaan tutkimustietoon.
6.1.3 Kaatumisesta ja putoamisesta aiheutuva haitta potilaalle
Kaatumisesta ja putoamisesta aiheutunutta haittaa tarkasteltiin vaaratapahtumailmoituksissa suoraan saatavan tiedon valossa, mikä perustui sekä HaiPro–vaaratapahtumailmoituksen neli- portaiseen luokitukseen, että kansainvälisen NDNQI:n viisiportaiseen haitta-asteen luokitte- luun.
HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten mukaan potilaan kaatumisen ja putoamisen seuraus tai haitta-aste oli arvioitu 89 %:ssa ilmoituksista. Tutkimusaineistossa ”Ei haittaa” aiheuttaneiden kaatumisien ja putoamisen osuus ilmoituksista oli 28 % HaiPro:n neliportaisen luokituksen mu- kaisesti. Tämä on vähemmän kuin aiemman tutkimustiedon kuvaama vaihtelu 45 %–76 % (Lee ym. 2011, Lin ym. 2012, Williams ym. 2014). Aineiston uudelleen luokittelun myötä NDNQI:n arviointikriteerien ja viisiportaisen luokittelun mukaan ”ei haittaa” ilmoitusten osuudeksi tuli noin 48 %. Tämä on tuloksena samansuuntainen edellä mainitun vaihteluvälin kanssa.
HaiPro:n neliportaisen luokittelun mukaisesti kaatumisista ja putoamisista oli aiheutunut lievä haitta puolessa (50 %) tapahtumista. Tämä on enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa lievää haittaa aiheuttaneiden kaatumisten ja putoamisten osuus vaihteli 21 %–47 %:n välillä (Lee ym. 2011, Lin ym. 2011, Mustajoki ym. 2014, Williams ym. 2014). NQNQI:n viisiportai- sen haitta-asteen luokittelun mukaan ”lievä haitta” ilmoitusten osuus oli noin 46 %, mikä on yhtenevä edellä mainitun vaihteluvälin kanssa.
Kohtalainen haitta oli arvioitu aiheutuneen kaatumisesta tai putoamisesta potilaalle 9 %:ssa il- moituksista HaiPro:n neliportaisen luokittelun avulla, kun NDNQI:n arviointikriteerien viisi- portaisen luokittelun mukaan osuudeksi tuli noin 3 %. Tulokset ovat yhteneviä aiempien tutki- musten mukaan, vaihteluvälillä 2 %–19 % (Lin ym. 2011, Mustajoki ym. 2014, Williams ym.
2014).
HaiPro:n neliportaisella luokittelulla potilaalle seurasi vakava haitta kaatumisesta tai putoami- sesta noin 3 %:ssa ilmoituksia. NDNQI:n viisiportainen luokittelu erottelee haitta-asteissa va- kavan haitan ja kuoleman. NDNQI:n arviointikriteerien mukaan, vakava haitta tapahtui kol- messa prosentissa ilmoitetuista haittatapahtumista ja kuolema yhdessä prosentissa ilmoituk- sista. Tulokset ovat yhteneviä aiemman tutkimustiedon kanssa, missä on arvioitu kaatumisesta tai putoamisesta seuraavan vakavan haitan osuudeksi 1 %–3 % (Lin ym. 2012, Boyle ym. 2014, Williams ym. 2014).
Tutkimuksen tekijän ja vertaisarvioijan näkemykset potilaalle seuranneesta haitta-asteesta NDNQI:n arviointikriteerein kuvaavat merkittävää samanmielisyyttä (Kappa–testitulos 0.791).
Kappa–testitulos tukee NDNQI:n arviointikriteerien käyttökelpoisuutta HaiPro–vaaratapahtu- mailmoituksia käsittelevässä aineistossa ja mahdollisesti lisäävät olemassa olevan tiedon ver- tailukelpoisuutta kansainväliseen tutkimustietoon sekä suositeltaviin seurantaindikaattoreihin liittyen. Samanmielisyydessä oli eroa ”ei haittaa” ja ”lievä haitta” luokitteluissa, mikä kuvaa mahdollisesti, että tämän haitta-asteen rajapinta on haasteellisin luokitella. Vakavimpien haitta- asteiden luokittelussa samanmielisyys saavutti 100 % tason, mikä tukee NDNQI:n kriteerien käyttökelpoisuutta ja luotettavuutta.
Potilaan kaatuminen tai putoaminen sairaalahoidon aikana voi aiheuttaa potilaalle vakavaa hait- taa tai johtaa potilaan menehtymiseen. Potilaan kaatumisesta ja putoamisesta seuraavat mah- dolliset vakavat haitat ja kuolemat ovat keskeisiä indikaattoreita, mietittäessä inhimillistä kär- simystä, hoidon turvallisuutta, laatua ja kustannuksia (Järvelin ym. 2010 Staggs ym. 2015).
Nykyinen HaiPro–vaaratapahtumailmoitusten neliportainen luokittelu ja ilmoitusten käsitteli- jän käytettävissä olevat haitta-asteen kriteerit ovat hyvin yleisellä tasolla haitta-astetta kuvaavia ja tarkoitettu käytettäväksi kaikissa ilmoitettavissa haittatapahtumissa hoidon aikana, joista lää- kehoitoon liittyvät haittatapahtumat ovat merkittävin ryhmä (Ruuhilehto ym. 2011). NDNQI:n haitta-asteen arviointikriteerit mahdollistavat täsmällisemmän arvioinnin kaatumisesta ja pu- toamisesta seuranneesta haitasta ja vaadituista hoitotoimenpiteistä sekä tekevät näkyväksi myös haitta-asteista vakavimman eli potilaan kuoleman.
6.1.4 Kaatumiseen ja putoamiseen liittyvät olosuhteet ja myötävaikuttavat tekijät
Tässä tutkimuksessa vaaratapahtumailmoitusten uudelleen luokittelun myötä ilmeni, että poti- las löytyi kaatuneena tai pudonneena 74 %:ssa ilmoituksista. Hoitaja tai hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö oli läsnä potilaan kaatuessa tai pudotessa hieman alle 15 %:ssa ilmoituksista ja mahdollisuuksien mukaan pyrki tilanteessa estämään tapahtuman tai minimoimaan kaatumi- sesta tai putoamisesta aiheutuvaa mahdollista haittaa. Tulokset ovat yhteneviä aiemmantutki- mustiedon kanssa, minkä mukaan potilaan kaatumisella tai putoamisella ei usein ole silminnä- kijöitä vaan hoitohenkilökunta löytää potilaan lattialta (Ang ym. 2011, Johnson ym. 2011, Cor- nish ja Jones 2012, Rheuame ja Fruh 2015, Finn ym. 2016). Staggs ym. (2015) ovat ehdotta- neet, että tämä seurantaindikaattori olisi käytössä kansainvälisenä hoidon laatua mittaavana te-
