Nuorison työvoiman riisto

NUORISON

TYÖVOIMAN RIISTO

HÄMEENLINNA 1923

OY HÄMEEN KANSAN KIRJAPAINO

Ennen konetekniikan kehitystä oli kapitalisti­

sella työnantajalla useissa tapauksissa edullista käyttää palveluksessaan etupäässä ammattitaitoisia ja ruumiillisesti voimakkaampia työläisiä. Sinä aikana oli työnantaja myöskin pakotettu maksa­

maan työläiselle vähintäin sen keskimääräisen pal­

kan, minkä työläisperhe tarvitsi toimeentullakseen.

Mutta kapitalistinen kehitys saa aikaan tässä suh­

teessa huomattavia muutoksia. Tekniikan kehitys tekee ammattitaidon ja lihasvoimaisen ponniste­

lun useassa tapauksessa vähemmän tarpeelliseksi, josta on seurauksena, että työnantajat rupeavat käyttämään ammattiopitonta huokeahintaisempaa naisten ja lasten tvövoimaa.

Kapitalistinen työnantaja on myöskin vapautu­

nut maksamasta työmiehelle sitä täyttä palkkaa, minkä työläisperhe tarvitsee toimeentullakseen, sillä nyt hän ajaa jo lapsetkin ansiotyöhön.

Lasten työtä on luonnollisesti yhteiskunnassa käytetty kaikkina aikoina jossakin määrin koti­

taloudessa. Mutta lasten työn palkkatyöksi muuttu­

minen on ilmaus vasta kapitalistisesta kehityk­

sestä.

Niinpä saammekin huomata melkein kaikista kapitalistisista maista sen ilmiön, että etenkin kapi­

talismin kehityksen alkuaikana, mutta myöskin sen valtakaudella lasten palkkatyössä käyttö tulee ylei­

seksi. Huomattavin tässä suhteessa on Englanti.

Historia antaa pöyristyttävän räikeitä tietoja, mi­

tenkä tunnottomat kapitalistit ovat käyttäneet 4 vuotisiakin lapsia palkkatyön suorittajina tehdas­

teollisuuden alkuaikoina. Myöskin muissa maissa, kuten Sisiliassa ja Saksassa, on käytetty tehdas- työhön nelivuotisia lapsia. Professori Herknes kuvaa sen aikuista lasten työn käyttöä sanomalla että lapset kärsivät nälkää ja olivat rääsyihin puet­

tuina. Huonot vaatteet estivät saamasta raitista ilmaa silloin kuin muutoin olisi ollut siihen työn- lomassa vähän tilaisuutta. Sillä eihän voinut mennä ulos ilman vaatteita. Molemmat sukupuo­

let työskentelevät samoissa työlaitoksissa usein yöt ja päivät pääsemättä edes väliaikoina levolle. Tästä oli seurauksena suuri terveydellinen ja siveellinen rappeutuminen. Tuskin ovat kaivos- ja tehtaan­

tytöt täyttäneet 15 vuotta? kun jo ovat siveellisesti rappeutuneita, sanoo Herkner. Henkinen kehitys kokonaan lyötiin laimin. Tuskin osasivat lukea 15—16 vuotiaat lapset ja kirjoittaa ainoastaan harvat. Ja milloinkapa olisi jäänyt aikaa sivistys- harrastuksiin, kun työtä teetettiin pienillä lapsilla­

kin 12—15 tuntisia työpäiviä, muutaman pennin palkasta, tai kurjaa hoitokustannusta vastaan.

Yleensä kaikissa maissa missä lasten työvoimaa on käytetty kapitalismin palveluksessa, valitetaan

sitä kurjuutta, minkä alaiseksi lapset ovat joutu­

neet liiallisen työnrääkkäyksen takia, hoidon, kas vatuksen ja kouluopetuksen puutteessa.

Sen verran kuin meidän maastamme on tie­

toja tältä alalta saatavissa, huomaamme kehityk­

sen käyneen samaan suuntaan kuin muissakin maissa, vaikkakaan ei ehkä yleensä juuri niin räi­

keästi kun esimerkiksi Englannissa. Siihen kai lienee vaikuttanut osittain se, että meidän maamme kapitalistinen kehitys on tapahtunut verrattain myöhään muihin maihin nähden.

Mutta että selvät samansuuntaiset pyrkimykset ovat olleet meidän maamme kapitalisteilla, siitä on kyllä todistuksia vaikka kuinka paljon. Vuo­

sina 1820—1840 tienoissa kun teollisuus alkaa Suomessa päästä kehittymään, saamme heti nähdä, että meidän maamme kapitalisteilla on samoja taipumuksia kuin ulkomaisillakin kapitalisteilla huokeahintaisen nais- ja lasten työvoiman käyttä­

miseen. Tampereen kaupungin historia kertoo, kuinka Tampereella tehtaisiin kutomateollisuuden alkuaikoina käytiin värväämässä Savosta, Karja­

lasta ja pohjanmaalta asti naisia ja lapsia. Tampe­

reen tehtaissa on pidetty 7—8 vuotisiakin lapsia työssä ja työpäivä on ollut 14—4 5 tuntia pitkä, työ jatkui usein aina kello 12 asti yöllä. Samoin­

kuin englantilaisissakin tehtaissa, ovat myös tam­

perelaiset tehdasherrat pitäneet lapsia työssä anta­

malla näille „täysiylöspidon“ nimellä asuntoa ja ruokaa tehtaan lastenkodissa, joita koteja kutsut­

tiin „sitkoiksi“. Kertomuksien mukaau oli an­

nettu täysihoito kurjaa, työ kovaa ja kohtelu anka­

raa. Ruumiillista kuritustakaan ei säästetty.

Tampereen tehtaissa on käytetty työssä vaivais­

hoidon alaisiakin poikalapsia, jotka olivat täyttä­

neet 12 vuotta. Professori Voionmaa sanoo Tam­

pereen kaupungin historiassaan, että 1870 vai­

heilla oli Tampere tehdaslasten surullinen satu­

kaupunki, sillä lähes kolmasosa koko kaupungin tehdastyöläisistä oli lapsiparkoja. Selvimpänä esi­

merkkinä mainitaan eräs liinatehdas, jossa oli koko työntekijäin luvusta 45,9 pros. lapsia alle 15 vuotta, joukossa 7—8 vuotiaitakin, työpäivä oli 14 — 15 tuntia vuorokaudessa. Lasten keskuudessa sano­

taan liikkuneen runsaasti tarttuvia tauteja, etenkin keuhkotautia, samoin valitetaan runsaasti tapatur­

mia. Nämähän ovat jo semmoisia tietoja, jotka eivät mitenkään jätä suomalaisia kapitalistejamme varjoon ulkomaalaisten riistäjäin rinnalla.

Onpa Suomessa muissakin tehtaissa ei yksin Tampereella, käytetty lasten työvoimaa yhtä räi­

keästi. Forssan ja Jokioisten tehdasseuduilla tietä­

vät vanhat työläiset kertoa mitenkä useat heistä outuivat näihin tehtaisiin Ja että siellä oli ollut 12 vuotiaita lapsia työssä. Lapsilla teetettiin 12- tuntisia työpäiviä vuoroin yö- ja päivävuoroissa.

Forssassa yötyö lapsilta lopetettiin kello 4 aa­

mulla, mutta yötyössä käyvien lasten piti olla sit­

ten aamupäivillä neljä tuntia koulussa viitenä päi­

vänä viikossa. Tästä työstä maksettiin 25—30 penniä päivässä.

Samanlaista kerrotaan Jokioistenkin tehtaalta.

Onpa henkilöitä vielä elossa, jotka voivat todis­

taa Jokioisten naulatehtaallakin 15—17 vuotiait­

ten lasten saaneen palkkaa 50—60 penniä päi­

vältä. Ja ettei kannattanut pitää sen ennmpi vaatteita, kuin että juuri alastomuus tuli peitettyä, ei mitään alusvaatteita ja päällysvaatteinakin heikko pumpulinen, jonka lävitse tuuli helposti meni ja joka kastui kovin jos vähänkin satoi.

Ei ole virallista tilastoa siitä surullisesta kohte­

lusta, mitä lukemattomat köyhät lapsiraukat ovat saaneet kokea „lapsenlikkoina“, »pikkupiikoina”

ja »paimenpoikina" sekä „renkipoikina“. Mutta ilman virallista tilastoakin tiedämme, että suuret joukot köyhälistön lapsia ovat pakoitetut vielä nykyäänkin jättämään kotinsa ja äidin hoi­

vaa vailla lähteä vieraan palkkatyöhön, jopa 10 vuoden vanhasta alkaen. Samoin ovat nykyi­

sissä oloissa monet työläisvanhemmat pakotettuja lapsillansa teettämään ansiotyötä joko kodista, tai kotoa käsin perheen toimeentulon avuksi, niin­

kuin esim. kaupungissa katukaupustelemista, sa­

nomalehtien myyntiä ja jakelua y. m. s. Onpa muutamin paikoin tapana työpaikoista lapsille koti­

työtä järjestää.

Kävisi ehkä tarpeettoman laajaksi tehdä yksityis­

kohtaisesti selvää niistä eri tavoista, millä nykyi­

nen jäerjestelmä osaa työläislapsesta puristaa työ­

voiman jo mahdollisimman aikaisin. Edellä esi­

tetystä jo näkyy, kuinka tunnotonta köyhäin las­

ten työllä rääkkäystä ovat kapitalistit harjoittaneet ja harjoittaisivat vielä nytkin, jolleivat olisi pakoi-

tetut yleisen arvostelun pelosta ja työväensuojelus- lain tapaisen estämänä jossain määrin supista­

maan kaikkein räikeintä lasten työn riistoa. Am- mattitarkastajain kertomuksista kumminkin nä­

emme, että sitäkin vaillinaista suojeluslakia, mikä meillä on olemassa, suuressa määrin pyritään rikko­

maan. Useat työnantajat käyttävät nuorempia lapsia työssä kuin mitä laki sallii ja että lapsilla teetetään pitempiä työpäiviä kuin on luvallista.

On kumminkin yleisesti tunnettua, että suuri osa lainrikkomuksista, lapsiin nähden jää julkisuuteen ja ammattitarkastajan tietoon tulematta ja siitä syystä että tarkastus useissa tapauksissa on epä­

tarkka. Ja suuret työalat ovat vielä suojeluslain ulkopuolella, kuten metsä- ja maanviljelystyöt, mitä kaikkea niiltä työaloilta löytyisikään jos niitä tutkittaisi ja päivänvaloon vedettäisiin.

Paljonko koko maassa käytetään lapsia palkka­

työssä, siitä ei ole olemassa tarkkoja tietoja. Ne tilastot, jotka ovat, ne ovat jo vanhoja, sekä ne eivät käsitä muuta kuin tehdasteollisuudessa tai tehdasmaisessa käsityössä olevia. Mutta tilaston ulkopuolella ovat kaikki ne lapset, jotka työsken­

televät maanviljelys-, metsä- ja käsitöissä. Mutta yleensähän on tunnettua, että lastentyö on kysyt­

tyä, vallankin suurviljelyksen „turnipsimailla“, siellähän sitä näkee ihmistaimen olevan rikkauk­

sien luomistouhussa maakapitalisteille.

Lasten liian aikainen palkkaustyössä oleminen on koko työväenluokalle vahingollista, vaan erit­

täin lapsille itselleen, jotka siitä joutuvat välittö-

mästi kärsimään. Lasten työ alentaa palkkoja,- he kun joutuvat kilpailemaan aikuisten kanssa työn­

saannista, josta voipi olla seurauksena sellaisia ta­

pahtumia, että isä saa jäädä työttömäksi, kun lapsi on vallannut työpaikan. Että lasten työ on kapi­

talisteille haluttua siksi, että lapset ovat puolustus­

kyvyttömiä räikeintäkin rikosta harjoitettaessa. Sa­

moin on lasten ansiotyössä käyttäminen työnan­

tajan kädessä ase, jolla hän voipi puristaa työ­

läisen palkkaa pienemmäksi, kun muka lapsetkin ovat ansaitsemassa. Kapitalisti laskee, että jos työläisperhe tarvitsee esimerkiksi neljääkymmentä markkaa vastaavat tulot päivässä ja työläisellä on kaksi kapitalistin mielestä työhön kykenevää lasta ja vaimo, niin ei kapitalistin tarvitse isälle mak­

saa kuin 20 mk. päivältä ja vaimolle 10 mk., 16 vuotiaalle pojalle 10 mk. ja 15 vuotiaalle tytölle 10 mk. päivältä ja sehän onkin jo „hyvää tuloa"

kapitalistin mielestä. Ja näihin yleispiirteisiin työ väenluokan palkkataso sovittautuu.

Lasten palkkatyötä on vastustettava ei ainoas­

taan tuon edellä mainitun kilpailun vuoksi aikuis­

ten rinnalla, vaan lasten ruumiillisten voimain kehi­

tyksen ehkäisijänä. Sillä lapsi, joka liian aikaisin väsytetään rasittavalla työllä, voipi menettää työ­

kykynsä kehittymismahdollisuuden siinä määrin, että tuskin koskaan kehittyy täysin normaalikykyi- seksi, saatuaan esim. raskaista nostelemisista selkä - tautia, revehtymiä, sydänvikoja ynnä muita. Ker­

ran satuin keskustelemaan erään kutomoteollisuu- dessa työskentelevän 14 vuotiaan tytön kanssa

hänen työstään tehtaassa. Tyttö valitti, että heillä on kannettava niin raskaita lankapakkoja yläker­

taan, että aivan tahtoo nääntyä. Kun kehokin valittamaan ammattitarkastajalle, niin tyttö vastasi, että he ovat kerran valittaneet, vaan ammattitar- kastaja ei sanonut sille mitään voivansa, vaan olipa sanonut, että jos tytöt rupeavat tyytymättö­

miksi niin tehtaan isännistö voipi laittaa nosto- hissin ja tytöt menettävät silloin työnsä. Ja näin sitä vielä vaimennetaan työläislasten valitukset.

Paitsi sitä, että työn liika rasitus uhkaa lasten terveyttä, ovat nuo poloiset tehtaitten ja verstai­

den vetoisessa, pölyisessä ja ummehtuneessa il­

massa huonosti ravittuina aina vaarassa saada keuhko- tai näivetystauteja tai reumatismia. Sa­

moin maanviljelys- ja metsätöissä kosteuden ja kylmyyden tähden menettää terveytensä. Usein näin ollen työläislapsi joutuu ikipäivikseen kärsi­

mään siitä, että kapitalisti on riistänyt hänen työ­

kykynsä jo lapsena, tehden hänet milloin koko­

naan, tai puolittain työkyvyttömäksi.

Ei ole tilastoa niistä monista sadoista onnetto­

mista tapauksista, jolloin palkkatyö on vienyt köy­

hiltä lapsiraukoilta terveyden: näön, kuulon, kä­

det tai jalan tai tehnyt kokonaan työhön kykene­

mättömäksi. Sellaisiin onnettomuuksiin useissa tapauksissa on syynä se, että lapset ovat ymmär­

tämättömiä välttämään tapaturmia, samoin kuin lasten heikko , ruumis on vastaanottavaisen^

rasittavan työn tuottamia vaurioita, kuten yleisen

heikkouden ja keuhkotaudin että reumatismin tuottamat ovat.

Kuten huomasimme on kapitalismin pyrkimyk­

senä saada edullista työvoimaa lapsityöstä. Ja kapitalismi onnistuu siinä pyrkimyksessään sitä paremmin, mitä tietämättömämpiä työläiset ovat.

On näin ollen kapitalismille sangen edullista, että työläiset jäävät mahdollisimman vähälle sivistyk­

selle. Katsokaamme miten on lastemme sivistyk­

sen kanssa. Työläislapsen sivistyksen tien tukkeaa köyhyyden synnyttämä palkkatyö, joka kokonaan tai ainakin useissa tapauksissa tekee sen vähintäin niin vaivaloiseksi, että koulunkäynti tulee tarkoi­

tustaan vastaamattomaksi. Meillä on kyllä oppi­

velvollisuuslaki, mutta porvaristo tekee kaikkensa, että tuo laki on kuollut kirjain vielä ainakin 15—

16 vuotta, jonka ajan voi kuntain valtuustot mie- linmäärin järjestää, ja sitä ne tekevät. Onhan nyt jo näkynyt valtuustojen päätöksiä, joissa sanotaan että vasta 1922 lukukauden alusta annetaan ilmai­

set oppivälineet, jotka 18 § lain kansakoululaitok­

sen kustannuksista määrää. Kun sanotun lain 19—20 pykälä sisältää myöskin määräyksiä avus­

tuksista koululapsiin, niin kuitenkin nuo avustuk­

set ovat vaan paperilla jos kunnanvaltuustot käy­

vät tulkitsemaan, niin kun näyttää, kapitalistien etujen mukaisesti. Siis koulupakko ei sellaisenaan mitään merkitse, kun työväen luokan kurja yh­

teiskunnallinen asema ei salli käyttää lapsia kou­

lua, ei kykene ostamaan oppivälineitä, eikä vaat­

teita, jotta kykenisi koulua käymään sekä ruokaa

että eläisi. Sanotaan: onhan meillä laki. Kyllä, mutta porvari ei noudata sitä lakia enempää kun muitakaan lakeja, jotka asettavat porvaristolle vel­

vollisuuksia. Työväenluokan suurilukuiset lapsi- joukot jäävät kokonaan kouluopetusta vaille ja joutuvat kapitalismin palkkatyöhön heti kun kyn­

nyksen yli pääsevät. Ja monilukuisten täytyy tehdä ansiotyötä koulunkäyntinsä ohella.

Miten ansiotyö vaikuttaa edistymiseen koulussa, selviää kansakoululapsia koskevasta työtilastosta v:lta 1909. Niistä lapsista, joitten täytyy tehdä työtä koulunkäynnin rinnalla, jää keskimäärin tun­

tuvampi osa kuin muista lapsista huonoille arvo­

sanoille. Mainittakoon tässä vaan, että korkeim­

man arvosanan „hyvä“ on näistä työssä olevista koululapsista voinut saada:

Helsingissä pojista 13,3 prosenttia, tytöistä 18,5, Tampereella pojista 8,12, tytöistä 16, Viipurissa pojista 7,6 tytöistä 19,4 prosenttia. Sitä vastoin työstä vapaana olevien keskuudessa on arvosanan

„hyvä“ saaneet: Helsingissä pojista 22,7 pro­

senttia, tytöistä 25,4, Tampereella pojista 19,8, tytöistä 19,6, Viipurissa pojista 14,8, tytöistä 27,4 prosenttia.

Niinkuin näistä tiedoista näkyy, tekee lasten ansiotyö koulutyölle kovin suuria vaikeuksia. Ne lausunnot, joita opettajat ovat saman tilaston yh­

teydessä antaneet, ovat ylipäänsä samansuuntaisia, esim. että se ja se poika tai tyttö oli ennen luo­

kan parhaita oppilaita, vaan ryhtyessään ansiotyö­

hön koulutyön ohella, ei enää jaksa seurata ope-

tusta, eikä osaa läksyjään. Useissa tapauksissa sellaiset lapset saapuvat kouluun keskellä tuntia väsyneinä ja unisina.

Myöskin tiedetään, että vuosittain jää vielä san­

gen suuret lapsijoukot etenkin maaseudulla, mutta myöskin kaupungeissa, kokonaan vaille koulu­

sivistystä. Oppivelvollisuuslain astuttua voimaan tulee se poistamaan tuntuvasti tätä epäkohtaa.

Mutta ei kokonaan, sillä on muita, joissa on ol­

lut oppivelvollisuuslaki jo kauvan, kuten esim.

Saksassa ja siitä huolimatta köyhän työläislapsen koulusivistys jää puolinaiseksi.

Koulusivistyksen vaillinaiseksi jäämiseen on mui­

takin syitä olemassa kuin ehkäisevä palkkatyö.

Maalla esim. koulujen puute, pitkät matkat kou­

luihin ja ennen kaikkea varattomuus, kuin myös­

kin kansakoulu ja oppikoulujen opettajain van­

hoillisuus, joka meillä on huomattava. Varatto­

muus asettaa voittamattomia esteitä lasten koulut­

tamiselle siinäkin tapauksessa, että lapset eivät ole ansiotyössä. Useimmissa tapauksissa kum­

minkin lapset, jotka eivät ole koulussa, toimite­

taan ansiotyöhön, jos vaan suinkin siihen on tilai­

suutta. Tätä onnetonta työläisperheitten asemaa käyttävät porvarilliset ja lasten palkkatyön puo­

lustajat, omantuntonsa voiteena siveellisten arvos­

telua vastaan selitellen, että oikeastaan he, maa- ja teollisuuskapitalistit, eivät ensinkään välittäisi koko lasten työstä, mutta he tahtovat noudattaa vanhempain pyyntöä. Sellaista se on kapitalistien hyväntahtoisuus. Jos herrojen maa- ja teollisuus-

kapitalistien sydämet tosiaan olisivat noin helty neitä työväenluokan hyvinvoinnin edistämiseen, niin sopisihan heidän koroittaa lasten isäin palk­

koja edes juuri tuolla summalla, jonka lapset saa­

vat palkakseen työstään ja niin vapautuisi lapset tuosta, heidän voimilleen tuhoa tuottavasta työstä.

Ja sellaisesta »hyväntahtoisuudesta" ei mikään laki ole estämässä.

Siveelliset vaarat, joiden alaiseksi lapset useissa tapauksissa joutuvat ansiotyössä, eivät suinkaan ole vähäiset. Surullisen masentavia ovat ne lau­

sunnot, mitä mainitsemassani työtilastollisessa tut­

kimuksissa on kansakoululasten siveellisestä rap­

peutumisesta, ollessaan ansiotyössä, etenkin katu- kaupustelijoina, sanomalehtien myyjinä ja jakajina.

Lausunnoissa sanotaan, miten lapset jouduttuaan ansiotyöhön ovat oppineet kiroilemaan, puhumaan raakuuksia, tupakoimaan ja vieläpä näpistelemään- kin aina siinä määrin, että moni onneton lapsi on täytynyt eroittaa koulusta. Siis viskata oman onnensa nojaan, kehittymään yhä enemmän rikos­

ten tielle, siksi kunnes joutuu »esivallan kouriin".

Näin kapitalismi synnyttää rikollisuutta siltäkin taholta. Eikä ainoastaan edellä mainituissa ansio­

töissä joudu lapset huonojen vaikutusten alaiseksi, vaan kaikissa ja kaikkialla, kuten esim. tehtaissa, sahoissa ja maantöissä, on lasten siveellinen kanta aina jonkun verran huonojen vaikutusten alaisena.

Joutuessaan työhön vieraitten ja vähän kehitty­

neiden aikuisten työläisten kanssa samoilla työ­

mailla, saavat lapset usein kuulla sopimatonta

ivaa, kiroilemista ja nähdä sellaista, joka ei suin­

kaan vaikuta edullisesti lasten herkkiin mieliin.

Edellämainitunlaisten vaikutteiden alaisiksi voi­

vat työläislapset ja nuoret aina joutua niin kau- van kunnes työläisten sivistystaso yleensä kohoaa.

Lasten joutumisesta aikaisin palkkatyöhön on siis siveellisessä suhteessa usein aivan päinvastai­

nen vaikutus kuin porvarit väittävät. Porvarien mielestähän pitäisi työläisten lapset saada niin pian kuin kynnelle kykenevät ainaiseen työssä aherte- lemiseen, että eivät muka oppisi »laiskoiksi ja pa­

hantapaisiksi". Ihme kyllä kun eivät porvarit pel­

kää oman luokkansa lasten laiskistumista ja siveel listä rappeutumista, vaikka ne usein vetelehtivät aina 30 vuotiaiksi, ennenkuin tarttuvat minkään­

laiseen omintakeiseen toimintaan. Väitetään, että nehän käyvät koulua. Mutta eiväthän sosialide- mokratitkaan vaadi lasten pelkkää kaduilla ja maan­

teillä juoksentelemista. Olemmehan vaatineet ja vaadimme edelleen kouluolojen muodostamista sellaisiksi, jotta köyhänkin lapsilla olisi tilaisuus vapautua liian aikaisesta rasittavasta ruumiillisesta työstä ja sen sijaan saisivat tilaisuuden koulun- käymiseen ja edes jossakin määrin nykyajan vaa­

timan välttämättömän sivistyksen omistamiseen.

Lasten palkkatyön hinta on kallista työväenluo­

kalle, sillä se riistää lapsilta tilaisuuden ruumiilli­

seen, sivistykselliseen ja siveelliseen kehittymiseen, painaa aikuisten palkkoja alas ja pyrkii työntä­

mään palkkatyöväenluokkaa yhä tukalampaan ta­

loudelliseen asemaan.

Sosialidemokratiseen puolueeseen liittyneenä työ­

väenluokka lakkaamatta taistelee koko työväen­

luokan yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivis­

tyksellisten etujen puolesta. Se näkee lasten liian aikaisen palkkatyön työväenluokkaa vahingoitta­

vaksi. Siksi vaati sosialidemokratisesti järjestynyt työväenluokka tehokkaita suojeluslakeja lastentyön riistämisen rajottamiseksi ja poistamiseksi.

Eduskuntamme onkin jo kerran hyväksynyt työ- väensuojeluslain, joka laki myöskin on voimassa, johon sosialidemokratien vaikutuksesta tuli koko joukko parannuksia entisiin lakeihin verraten las­

ten liikarääkkäystä vastaan. Se ei ole kuitenkaan vielä tätä kysymystä lopullisesti ratkaissut ja siksi, että eduskunnan porvarillinen enemmistö sai siitä tehdyksi huonomman kuin mitä työväen lasten ja koko työväenluokan etu vaatii. Tässä laissa on vieläkin niiden lasten ikäraja, joita annetaan palkkatyössä käyttää, liian alhainen 13—14 vuotta, työpäivä liian pitkä, eikä koske kaikkia työaloja, kuten maanviljelystä ja sen sivuelinkeinoja. Ja sellaisia määräyksiä puuttuu kokonaan, joilla mää­

rättäisiin kuinka raskaita töitä saa lapsilla teettää.

Kun sosialidemokraattiset edustajat eduskunnassa sanottua lakia säätäessä vaativat myöskin edellä­

mainitut seikat huomioon otettavaksi, niin eräät porvarit pitivät sitä aivan naurettavana, eikä muka voitaisi semmoisia määräyksiä käytännössä toteut­

taa. Eiväthän kapitalistit voi käytännössä toteut­

taa sitäkään kurjaa suojeluslaintapaista, joka nyt on voimassa, koska rikkomuksia tapahtuu myö-

täänsä. Mainittakoon että Ranskassa ovat porva­

ritkin katsoneet voivansa käytännössä toteuttaa semmoisia määräyksiä, jotka rajoittavat työnras- kauden lapsityössä. Maaliskuun 7 päivänä 1908 annetulla säädöksellä on määrätty, millä ehdoilla 18 vuotta nuorempia miespuolisia työntekijöitä ja kaiken ikäisiä naisia saa käyttää raskaitten töitten suorituksessa. Tämän lain mukaan saavat 14 vuotta nuoremmat pojat kantaa ja nostaa enintään 10 kg. painavia esineitä, 14--15 vuotta vanhat pojat enintään 15 kg. painavia ja 16 —18 vuotiaat pojat enintään 20 kg. painavia esineitä. Naispuo­

listen työntekijäin taakka, nostaen tai kantaen, saa painaa, alle 14 vuotiaitten 5 kg., 14 —15 vuo­

tiaitten 8 kg., 16 — 17 vuotiaitten 10 kg., 18 vuo­

tiaitten ja sitä vanhempain 25 kg. Raskaitten esi­

neiden kuljettamiseen kiskoilla kulkevissa vau­

nuissa saa käyttää 14 vuotta nuorempia poikia ainoastaan jos kuorma ynnä vaunujen paino on 100 kg., 14 — 18 vuotiaitten poikain 500 kg., 16 vuotta nuorempain naispuolisten työntekijäin 150 kg. 16—17 vuotiaitten naisten 300 kg., sekä 18 vuotiaitten ja kaiken ikäisten naisten kuorma vau- nuineen 600 kg. Vastaavat painoerät määrätään niinikään, mitä tulee kuljetukseen työnnettävillä tai vedettävillä rattailla. Tavaran kuljetukseen työnnettävillä tai vedettävillä rattailla ei alaikäisiä työntekijöitä saa ensinkään käyttää Tämä käy laatuun Ranskassa, mutta mitähän siitä sanoisi Suomen maatiaisrotuinen maanomistaja, tai pö- höhtänyt teollisuuskapitalisti jos tämänlainen las-

ten työvoiman suojeleminen pantaisi käytäntöön.

Niinkuin edellä olevasta on jo käynyt ilmi, ei tähänkään epäkohtaan tulla saamaan parannuksia työväen etuja tyydyttävällä tavalla muutoin kuin työväen oman luokkataistelun kautta Senkin vuoksi on siis työväen laajennettava valtiollisia järjestöjänsä. Järjestäytymisen kautta voitaisiin taistella työläisille paremmat olot, jotta työläis vamhempien ei tarvitsisi niin aikaisin, kuin ny­

kyään ovat pakotettuja, työntämään lapsiansa palk­

katyöhön. Kuta korkeammaksi aikuisten työläis ten palkat saadaan, sitä enemmän lasten ansiotyö rupeaa vähenemään. Samoin myöskin voitaisiin ammatillisen taistelun kautta — jos nimittäin mei­

dän maamme ammatillinen liike todella tekisi työtä työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin sor- ronalaisuudesta, eikä kuten nykyään, hakisi val­

lankumousta jota ei ole löydettävissä — valmis­

taa maaperää paremmalle lainsäädännölle. Ja se käy laatuun siten, että ammatillisesti järjestyneinä koetetaan saada joukkotyösopimuksia ja niihin sel­

laisia määräyksiä, että esim. 15 vuotta nuorempia lapsia ei saa työhön ottaa.

Siinä yksi tärkeä uudistus, joka vaatii kaikkien työläisten huomion. Se koskee kaikkia, on eduksi kaikille työläisille.