K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 7 . v s k . – 2 / 2 0 1 1
219
Johdatus (radikaaliin) ekologiseen taloustieteeseen
Teemu Haukioja Yliassistentti
turun yliopisto, kauppakorkeakoulu
y
mpäristötaloustieteen peruskurssia opetta- neena olen kaivannut hyvää perusoppikirjaa, joka palvelee kansantaloustieteen pääaineopis- kelijoiden ohella sivuaine- ja valinnaiskurssien opiskelijoita. ralf erikssonin ja jan otto An- derssonin kirjoittama oppikirja vastaa osin tä- hän huutoon. koko ympäristötaloustieteen kenttää ei yritetäkään ottaa haltuun, jolloin kirjan laajuus pysyy kohtuullisena. rajaukset on tehty onnistuneesti. kaikkein keskeisimmät ympäristötaloustieteen käsitteet tulevat tutuik- si mielenkiintoisesti maailmantalouden ongel- miin liittyen.ekologisessa taloustieteessä valtavirtaympä- ristötaloustieteen relevanssiin ei kaikin osin uskota. kirjassa tämä näkyy pessimisminä sekä maapallon ekologista kantokykyä että globaalin taloudellisen oikeudenmukaisuuden toteutu- mista kohtaan. kirjoittajat uskovat, että kestävä taloudellinen kasvu on mahdottomuus ja talou- den skaalaa on laskettava. etenkin massakulu- tus on tullut tiensä päähän.
Perusekonomisti ei välttämättä yhdy kirjoit- tajien kasvupessimismiin, maailmantalouden nollasummapeliin ja synkkään näkemykseen
valinnanmahdollisuuksien rajallisuudesta. kir- jan kantava ajatus on, että maailmantalous on materiaalisesti täysi ja tulonjako on äärimmäi- sen epätasaisesti jakautunut. toisin sanoen maailmassa vallitsee absoluuttinen niukkuus.
edes luonnontieteet eivät pysty tyhjentävästi vastaamaan, elämmekö todellakin absoluutti- sen niukkuuden oloissa. siksi asia pysynee ta- loustieteilijöiden keskuudessa uskonasiana – ainakin mahdolliseen globaaliin ympäristöka- tastrofiin ja siitä aiheutuvaan talousromahduk- seen asti.
kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään glo- baali eettinen mahdottomuuskolmio. Valitta- vana on massakulutukseen perustuva materia- lismi, ekologinen kestävyys ja globaali oikeu- denmukaisuus. mahdottomuuskolmio väittää, että jos valitaan kaksi tavoitetta, kolmas jää saavuttamatta. tavoitteet linkittyvät yhteen niin, että (1) massakulutus ja globaali oikeu- denmukaisuus ilmentävät globaalia sosiaalide- mokratiaa, (2) globaali oikeudenmukaisuus ja ekologinen kestävyys merkitsevät punavihreää planetarismia ja (3) massakulutus ja ekologi- nen kestävyys edustavat ekotehokasta kapita-
Elements of Ecological Economics
Ralf Eriksson ja Jan Otto Andersson, Routledge, London 2010, 164 s.
[
220
KAK 2 / 2011
lismia. tässä vaiheessa monen lukijan epäilys herää: oppikirjan lähtökohta näyttäisi olevan ideologinen – vasemmistolainen maailmankat- somus.
tämä onkin kirjan kriittinen kohta, joka saattaa tappaa mielenkiinnon. kirjassa olisi ol- lut syytä avata erilaisiin maailmankatsomuksiin perustuvia käsitteitä selkeämmin ja objektiivi- semmin. esimerkiksi punavihreää planetaris- mia luonnehditaan lyhyesti vasta kirjan viimei- sen luvun alaviitteessä. koska koko kirjan juo- ni pohjautuu punavihreään planetarismiin, olisi ollut syytä käyttää enemmän tilaa käsitteen eksplikointiin. kirjassa on muutoin käsitelty erilaisia filosofisia taustavaikuttimia, mutta tä- män kirjan kannalta tärkein ideologia tai ”filo- sofia” jää hämärän peittoon.
Puhtaasti ympäristötaloustieteen näkökul- masta katsottuna oikeudenmukaisuuden ja po- liittisen ulottuvuuden nivominen samaan on- gelmavyyhtiin ei ainakaan tee asioita yksinker- taiseksi. mahdottomuuskolmiosta seuraa radi- kaali tulema: jos ekologisen kestävyyden suurin uhka, massakulutus, hylätään, jää jäljelle puna- vihreä planetarismi. tarvitaanko vasemmisto- laista maailmankatsomusta ekologisen talous- tieteen omaksumiseen? eikö muita lähestymis- tapoja ole tarjolla? näihin kysymyksiin kirja ei anna vastausta.
Valtavirtaympäristötaloustieteilijä ei hel- posti usko mahdottomuuskolmion vaihtoeh- dottomuuteen, tai että se edes edustaisi ekolo- gisen taloustieteen paradigmaa. jos kuitenkin tästä alkutopparista pääsee yli, kirja muodostaa pedagogisesti nautittavan lukukokemuksen ja ajatuksia herättävän peruspaketin ekologisesta taloustieteestä ja maailmantalouden relevan- teista ongelmista.
kirjan toisessa luvussa pureudutaan talous- kasvuun ja kehitykseen aloittaen ympäristöra-
situksen iPAt-hajotelmasta.1 huomiota kiinni- tetään köyhyysongelmaan, väestönkasvuun ja teollisuusmaiden materiaalisen elintason nou- suun. luvussa pohditaan eri pääomalajien2 merkitystä kehitykselle marxia unohtamatta.
myös keskeiset entropian sekä heikon ja vah- van kestävyyden käsitteet esitetään.
luvun lopussa kosketetaan onnellisuustut- kimuksia, joiden mukaan materiaalisen elinta- son noustua riittävästi onnellisuus näyttäisi erkanevan talouskasvusta. tämä on sopusoin- nussa vähenevän rajahyödyn kanssa, mutta on mielenkiintoista siksi, että ihmiskunta saattaisi hyvinkin oppia kohtuutalouteen.
luvussa kolme käsitellään etiikan ja ekolo- gisen talouden vuorovaikutusta. tämä on pe- rusteltua, koska moraalifilosofian avulla voi- daan raamittaa yhteiskunnallisia perusratkaisu- ja. Aluksi valotetaan antroposentrisen, biosent- risen ja ekosentrisen etiikan perusteita. Antro- posentriseen etiikkaan sisältyy valtavirtatalous- tieteen omaksuma utilitarismi. muut lähesty- mistavat kyseenalaistavat ihmisen ainutlaatui- suuden luonnonjärjestyksessä. seuraavaksi käsitellään tulonjaon oikeudenmukaisuutta sekä keskustellaan tasa-arvosta, differenssipe- riaatteesta3, utilitarianismista ja libertarianis- mista.
tulonjako on tärkeä osa koettua oikeuden- mukaisuutta. muita arvoja ovat yksilönvapaus,
1 I = P*A*T, jossa I = impact, P = population, A = affluence ja T = technology.
2 Pääoma jaotellaan kuuteen tyyppiin: luonnon, tuotannol- linen, inhimillinen, henkinen ja sosiaalinen pääoma sekä rahoituspääoma.
3 Moraalifilosofi John Rawlsin esittämä oikeudenmukai- suusperiaate, jonka mukaan yhteiskunnassa voidaan sietää eriarvoisuutta, jos se hyödyttää kaikkein heikoimmassa ase- massa olevia.
221 ihmisarvo, omistusoikeudet jne. näitä ei empii-
risesti käsitellä. Vaikka lukija saattaa kokea oikeudenmukaisuuskehityksen tarkastelun yk- sipuolisena, se on paljastava: globaalitaloudes- sa tulonmuodostus ja kulutus jakaantuvat räi- keän epätasaisesti.
luvussa neljä esitetään ympäristötalouden peruskäsitteet. täydellisen kilpailun mallista edetään maksuhalukkuuteen, kuluttajan ylijää- mään ja ulkoisiin kustannuksiin. lopuksi poh- diskellaan teorian ja käytännön kohtaamista ympäristön arvottamisen näkökulmasta (CV- menetelmä 4).
luvussa viisi esitellään ekologisen taloustie- teen omaleimaiset piirteet, jotka erottavat sen yleisemmästä ympäristötaloustieteestä. luvus- sa esitetään havainnollisesti ekosysteemin ja talouden välinen vuorovaikutus sekä entropian merkitys ympäristötaloussysteemissä. kestä- vyys liittyy olennaisesti pääomalajien välisiin substituutiomahdollisuuksiin. selkeiden kuvi- oiden avulla kuvataan ekologisen taloustieteen näkemys, jonka mukaan pääomalajit, varsin- kaan luonnon pääoma, eivät ole täysin korvat- tavissa toisillaan ja globaalissa ympäristö- ja luonnonvarataloudessa on kyse absoluuttisesta niukkuudesta suhteellisen niukkuuden sijaan.
koska nykyään kestävää kehitystä käytetään perusteluna lähes kaikessa, sen sisältö jää hel- posti tyhjäksi. oppikirja esittää ekonomisteille tärkeimmät kestävyyden luonnehdinnat. kes- tävyys voidaan ymmärtää (1) ei-vähenevänä kulutuksena tai hyötynä, (2) tuotantomahdol- lisuuksien ylläpitämisenä, (3) kriittisen luon- nonpääoman vakioimisena, (4) luonnon tarjo- amien ekosysteemipalvelujen tuottovirran yllä-
pitämisenä, (5) tilana, joka varmistaa mini- miehdot ekosysteemin stabiilisuudelle, ja kyky- nä palautua ulkoisten shokkien aiheuttamista häiriöistä sekä (6) globaalina konsensuksena.
tämän jälkeen luvussa käydään läpi keskei- simmät mittarit, joilla kestävyyttä pyritään kvantifioimaan. näitä ovat ekologinen jalanjäl- ki, materiaalisen rasituksen indeksi (miPs), kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indikaat- tori (iseW), kehitysindikaattori (GPi) ja on- nellisuusindeksi (hPi).
luvussa kuusi käsitellään ilmastonmuutos- ta, sen luonnontieteellisiä perusteita ja talous- tieteellistä lähestymistapaa. luvun lopussa re- feroidaan sternin raporttia, jonka mukaan on rationaalisen kustannus-hyötyajattelun mukais- ta toimia ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi.
luvussa seitsemän käsitellään globaalia ruoka- huoltoa.
luvussa kahdeksan tarkastellaan merieko- logiaa ja merien taloudellista käyttöä. esimerk- kinä käytetään itämerta, jonka ongelmista voi- daan yrittää oppia meristä yleisemminkin. me- ret tarjoavat tärkeitä ekosysteemipalveluja ja niiden taloudellinen tuotantopotentiaali on valtava, mutta haavoittuva.
Viimeisen luvun kasvukriittinen tarkastelu kasvuhakuisuuden muuntamisesta hallituksi talouslaskuksi (degrowth) on mielenkiintoinen, varsinkin kuluttajien keskinäisen statuskilpai- lun osalta. kilpailun aikaansaama vaurastumi- nen ei hillitse käyttäytymistä, koska omaa me- nestymistä mitataan suhteessa naapuriin. ku- lutuskilpailu voidaan tulkita yhteiskäyttö- resurssien ongelmana (tragedy of the commons), joka on tuhoisaa luonnonvarojen kestävälle käytölle. kansainvälisen kaupan talousteoria kyseenalaistetaan, kun keskustellaan vapaakau- pan ekologista kestävyyttä rapauttavasta vaiku- tuksesta.
Te e m u H a u k i o j a
4 Contingent valuation: kyselytutkimuksiin pe- rustuva markkinattomien hyödykkeiden arvotta- mismenetelmä.
222
KAK 2 / 2011
lopuksi palataan eettisen trilemman peh- moversioon. siinä massakulutukseen perustuva materiaalinen vaurastuminen korvataan kyvyil- lä toimia ja voida hyvin (prosperity, capabilities to flourish). Globaali eettinen dilemma sinänsä on mielenkiintoinen. Puutteineenkin se ilmen- tää, että maailmantalouden ja ihmisten ajatte- lutapojen olisi muututtava globaalin kestävyy- den ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi.
suosittelen oppikirjaa lukemistoksi ympä- ristötaloustieteen perus- tai aineopintokursseil- le. sen rinnalla on syytä kuitenkin tuoda esille myös yleisempi ympäristötaloustieteen näkö- kulma. Vaikka kirjoittajien vasemmistolaista arvomaailmaa ei hyväksyisikään, kirja haastaa taidokkaasti tarkistamaan yleisesti vallalla ole- via käsityksiä talouskasvun haluttavuudesta. □
