1 Published as:
Peltonen, Hannes (2018). Review of The Global Turn: Theories, Research Designs, and Methods for Global Studies by Eve Darian-Smith and Philip C. McCarty (2017) in Kosmopolis
48:1-2, pp. 74-77.
G LOBAALI KÄÄNNE TAI : KUINKA YHDISTÄÄ PAIKALLINEN JA GLOBAALI ?
Kirja-arvostelu teoksesta Eve Darian-Smith ja Philip C. McCarty, The Global Turn: Theories, Research Designs, and Methods for Global Studies (2017)
Hannes Peltonen, PhD
Yliopistonlehtori, kansainvälinen politiikka Johtamiskorkeakoulu
Tampereen yliopisto 33014 Tampere hannes.peltonen@staff.uta.fi
Puh. 050 318 7263
2
Globalisaation ja sen suorien ja epäsuorien vaikutusten tutkiminen vahvistui erityisesti 1990-luvulla. Samalla tuo tutkimus mahdollisti ja vaati politiikan tutkimisen muuttamista poikkitieteellisemmäksi ja moniulotteisemmaksi. Vaikka globalisaatio ei ole enää käsitteenä yhtä trendikäs kuin ennen, tämä tarve tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Tuohon tarpeeseen vastaaminen vaatii niin sanotun globaalin käänteen (global turn) omaksumista, väittävät Darian-Smith ja McCarty.
Eve Darian-Smithin ja Philip C. McCartyn The Global Turn -teos (281 s. kaikki mukaan lukien) sekä selventää globaalia käännettä että antaa konkreettisia keinoja sen omaksumiseen ja globaalien asioiden tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Kirjoittajiensa mukaan Global Turn pohjautuu heidän käymiinsä keskusteluihin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, ja sen tarkoitus on osoittaa, miten tehdä tutkimusta globaalilla tasolla. Tätä tarkoitusta varten teos ensin esittelee globaalitutkimuksen (global studies) uutena tutkimusalana (field of inquiry) ja argumentoi sen merkityksen puolesta. Kolmannessa luvussa esitellään globaalitutkimuksen teoreettinen viitekehys (global theoretical framework), neljännessä globaalitutkimuksen malli (research design) ja viidennessä siihen soveltuvia metodologioita ja menetelmiä. Erityisen keskeiseen rooliin teoksessa nousee kuudennen luvun tapaustutkimusmenetelmä.
Ennen johtopäätöksiä seitsemäs luku esittelee konkreettisia esimerkkejä globaalitutkimuksesta. Tämänkaltaista konkretiaa tarjoavat myös teoksen liitteet, joista ensimmäinen hahmottaa globaalin tapaustutkimuksen yleisen muodon ja toinen luettelee merkittäviä globaalitutkimuksen journaaleja.
Teoksen pääväite on, että globaalit ilmiöt ja prosessit eivät ole rajoittuneet vain jollekin ylätasolle, vaan ne nousevat esiin paikallisesti, kansallisesti, kansainvälisesti, alueellisesti ja globaalisti. Nämä eri tasot ovat riippuvaisia toisistaan, joten lähtökohtana ei pitäisi olla niiden erottaminen toisistaan. Sen sijaan on järkevämpää omaksua lähtökohta, joka painottaa näiden eri tasojen yhteyksiä ja sitä, kuinka ne konstituoivat toisiaan. Tästä lähtökohdasta, kuten teoksessa painotetaan, on selvää, että globaalitutkimuksessa on omaksuttava moni- ja poikkitieteellinen lähestymistapa.
Globaalitutkimuksen käsitteellinen aloituskohta on siis se, että globaali taso voidaan erottaa kansainvälisestä tasosta ja poikkikansallisista ilmiöistä. Tosin globaalitutkimus tekee tuon erotuksen hermeneuttisista syistä jossakin tietyssä kontekstissa samalla, kun se painottaa paikallisen ja globaalin yhteyttä joko suoraan tai niiden välissä olevien tasojen kautta. Tutkimuksen kohteena on ihminen ja ihmisyhteisöt sekä globaalilla että paikallisella tasolla, koska nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa; yhtä ei ole ilman toista.
Nämä tasot ovat Global Turn -teoksen mukaan spektrin eri päät, ja tämän spektrin
3
ymmärtämisen myötä, väittävät teoksen kirjoittajat, on mahdollista konkretisoida abstrakteinkin asia.
Global Turn -teoksen esittelemässä teoreettisessa viitekehyksessä on yleisenä taustana althusserilainen hajautunut ja monikeskinen lähestymistapa (decentering approach), ja sen kirjoittajien mukaan on aika tehdä pesäeroa moderneihin, eurokeskeisiin käsitteisiin ja oletuksiin. Samanlaisia vaatimuksia on kuultu jo vuosikymmeniä eri suunnista, eikä teoksen esittämä vaade saa lisätukea ainakaan siitä, että se pari sivua myöhemmin toteaa globaalilla näkökulmalla olevan vuosikymmeniä vanha historia. Tarkka lukija saattaisi myös kysyä, missä määrin teos onnistuu itse pääsemään eroon moderneista käsitteistä ja oletuksista sen tukeutuessa Althusseriin lähestymistapansa pohjana ja yleisesti jatkamalla hyvin modernia, ihmiskeskeistä perinnettä.
Ainakin itse tulin siihen johtopäätökseen, että Global Turn -teoksen ensimmäiset luvut on kirjoitettu lähinnä pohjoisamerikkalainen akatemia mielessä. Mahdollisesti niissä näkyvät nimenomaan ne keskustelut, joita teoksen kirjoittajat ovat joutuneet käymään liian usein kollegoidensa kanssa. Teoksessa nousee esiin tarve legitimoida kirjoittajien omaa tutkimusta erottamalla globaalitutkimus tutkimuskenttänä ellei tieteenalana valtio-opista, kansainvälisestä politiikasta, kansainvälisistä suhteista ja maailmanpolitiikasta. Kolme ensimmäistä lukua ovat pääosin globaalitutkimuksen ja sen näkökulman puolustus- ja selvennyspuhe. Nuo luvut alleviivaavat globaalin näkökulman tärkeyttä ja globaalitutkimuksen holistisuutta, sen rajoja rikkovaa ja integroivaa luonnetta, moniyhteisyyttä ja keskinäisriippuvaisuutta, paikallisen ja globaalin yhteyttä, monikeskisyyttä, historiallista kontekstuaalisuutta, globaaleja rakenteita, vastakkainasettelujen hylkäämistä, hybridimäisyyttä ja dynaamisuutta.
Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita. Ne tosin ovat myös asioita, jotka saattavat jo olla monille itsestäänselvyyksiä.
Teoksen kirjoittajien koettu tarve nostaa esille asioita, jotka ovat tärkeitä, mutta mahdollisesti jo omaksuttuja ainakin osalle heidän yleisöstään, nostaa esiin kaksi tärkeää huomiota. Ensinnäkin nämä asiat eivät ole kaikille yhtä selkeitä, ei edes siinä euro-amerikkalaisesssa akateemisessa maailmassa, josta Darian-Smith ja McCarty kirjoittavat varmanoloisesti kovin homogeenisena. Esimerkiksi kansainvälisen politiikan tai suhteiden tutkimus on keskimäärin uuspositivistisempaa Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, mutta erot ovat paikallisesti aika suuria, jos niihin perehtyy.
Vastaavaa on havaittavissa muualla maailmassa sekä sitä, miten tietynlainen tieteenteon ja -ymmärryksen kulttuuri on levinnyt. Esimerkiksi yhdysvaltalainen tutkimuskulttuuri on läsnä Etelä-Koreassa sen takia, että monet, erityisesti arvostettujen eteläkorealaisten yliopistojen professorit ja tutkijat on koulutettu Yhdysvalloissa. Täten
4
tiettyjen asioiden perinpohjainen selittäminen tässä teoksessa vaikuttaa heijastavan eri akateemisten maailmojen välistä kulttuurieroa. Se taas on asia, johon globaalitutkimukseen perehtyvän ja globaalin ja paikallisen yhteyttä painottavan teoksen olisi toivonut paneutuvan paremmin.
Toinen merkittävä huomio on se, että Global Turn joutuu käyttämään tuossa puolustus- ja selityspuheessaan samankaltaista kieltä, jota se (osin) väittää kritisoivansa.
Väitteistään huolimatta teos on itsessään edelleen osa modernia lähestymistapaa politiikkaan. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että suostutellakseen yleisöänsä Darian-Smithin ja McCartyn kannattaa käyttää kieltä, joka ei eroa liikaa siitä, mihin heidän yleisönsä on tottunut.
Mahdollinen riski tässä on se, että tällöin heidän väitteensä taustalla olevien ajatusten seurauksia on vaikea viedä niiden vaatimiin johtopäätöksiin. Tällöin päädytään helposti vastaavaan tilanteeseen kuin sosiaalisen konstruktivismin kohdalla kansainvälisen politiikan tutkimuksessa. Tuon lähestymistavan kääntäminen sellaiselle kielelle, jonka suuri yleisö ymmärsi, mahdollisti konstruktivismin nousun tieteenalan suosioon sen marginaalista, mutta samalla tuo käännösprosessi jätti pois monia merkittäviä ja syvällisiä kohtia, jotka nimenomaan olivat tehneet konstruktivismista aidosti erilaisen lähestymistavan. Toisin sanoen jos Global Turn ottaisi täysin tosissaan itse esittämänsä väitteet esimerkiksi holistisuudesta, kriittisyydestä ja modernien oletusten kuten binäärisyyksien jättämisestä menneisyyteen, tulisi senkin luopua esimerkiksi sen taustaoletuksestaan: ihminen/luonto -dikotomiasta. Tämä ei liene mahdollista, sillä teos nojaa keskusteluihin viimeisten kuluneiden vuosikymmenten aikana politiikan tutkimuksen keskuudessa eikä esimerkiksi niinkään siihen, miten toinen ranskalainen, Bruno Latour, on vaikuttanut yhteiskuntatieteissä tai siihen, miten havahtuminen antroposeeniin myötävaikuttaa nyt koko ihminen/luonto -dikotomiasta luopumiseen.
Nämä kriittiset huomiot koskevat lähinnä Global Turnin teoreettista ja käsitteellistä viitekehystä, mutta niistä huolimatta teos toimii erinomaisena metodologia- ja menetelmäoppaana. Tasoltaan ne teoksen luvut, jotka käsittelevät metodologiaa ja eri menetelmiä eivät ymmärrettävästi yllä esimerkiksi ainoastaan jälkikolonialistiseen metodologiaan paneutuvan teoksen tasolle, mutta se kokoelma menetelmiä ja metodologioita, johon Global Turn keskittyy, ja se tapa, jolla se käsittelee niitä, antaa erittäin hyvän lähteen näitä asioita opettavalle tai opiskelevalle. Toki pohjoisamerikkalainen, ainakin osin uuspositivistinen mutta vahvasti empiristinen käsitys tieteestä tulee teoksessa esille. Tämä tosin koskee enemmän teoksessa käytyä keskustelua siitä, mitä tiede on, ja vähemmän sitä, miten tiedettä tehdään.
Jälkimmäiseen teos antaa konkreettisia ja helposti ymmärrettäviä ohjeita. Sen lisäksi
5
teoksen metodologia- ja menetelmäkeskustelut – koskien myös triangulaatiota – painottuvat ymmärrettävästi koskemaan globaalitutkimusta, mutta tuo fokus ei rajaa niiden hyödyntämistä myös laajemmalti. Nimenomaan näiden keskutelujen vahvuus on se, että ne selkeyttävät, mitä kyseiset metodologiat ja menetelmät tarkoittavat globaalitutkimuksen kohdalla. Tämä auttaa ymmärtämään, miten ne toimivat. Se taas auttaa ymmärtämään näiden metodologioiden ja menetelmien yleistä toimintaa, mikä mahdollistaa niiden soveltamisen muualla. Tässä mielessä teoksen globaalitutkimusfokus voidaan nähdä omanlaisena tapaustutkimuksena.
Tutkimuksen aloituskohtia, metodologioita ja menetelmiä ajatellen on helppo yhtyä Global Turnin alleviivaamaan hyötyyn ja tarpeeseen suunnitella jokainen tutkimusprojekti tutkimuskysymys edellä. Näin ei pitäisi olla vain globaalitutkimuksen kohdalla vaan kaiken tutkimuksen kohdalla. Työkalut – olkoon ne käsitteitä, teorioita tai menetelmiä – tulisi valita käsillä olevan projektin mukaan, ei toisinpäin.
Yhteenvetona voisi sanoa, että teoksen luvut neljännestä eteenpäin ja sen liitteet toimisivat erittäin hyvin esimerkiksi syventävien metodologia- ja menetelmäopinnoissa, joissa on tarpeen käydä läpi myös tutkimuksen suunnittelua.
Varttuneemmille tutkijoille Global Turnin ehkä mielenkiintoisin mutta vielä osin epäselvä teema on epistemologinen triangulaatio. Kyse ei ole vain triangulaation hyödyntämisestä menetelmällisesti vaan tiedon trianguloinnista muiden tietojen ja tiedon tapojen kautta. Teoksessa tämä liitetään usein keskusteluun ei-länsimaalaisten epistemologioiden nostamisesta tasa-arvoiseen asemaan länsimaalaisten epistemologioiden kanssa. Globaalin tiedon tuottaminen saattaa vaatia Darian-Smithin ja McCartyn mukaan tieteen dekolonisaatiota. Toisten kuunteleminen, vaikkakin kunnioituksella, ei vielä riitä, he sanovat, vaan rohkaisevat kaikkia avoimeen ja inklusiiviseen, aidosti globaaliin kanssakäymiseen tiedon ja tieteen edistämiseksi.
Tämä ajatus ja toive on kannatettava, vaikka nähtäväksi jää, missä määrin syntyy sellaisia tieteenteon paikallisia ja globaaleja kanavia ja käytäntöjä, jotka tukevat sitä.
Toki epistemologisen triangulaation voi ymmärtää koskevan ”vain” rakentavaa ja syvällistä poikkitieteellisyyttä. Jälkimmäistä voi harjoittaa paikallisesti, ja Darian- Smithin ja McCartyn ollessa oikeassa koskien paikallisen ja globaalin suhdetta nuo paikalliset teot ja käytännöt saattavat edesauttaa uudenlaisten globaalien tieteenteon käytäntöjen muodostumista.
