615 Jussi Linnamo Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 4/2000
Ekonomistit luonnontieteilijöiden kirjoissa
JUSSI LINNAMO Professori, Espoo
Suomen tieteen historia 3. Luonnontieteet, lääketieteet ja tekniset tieteet. Päätoimittaja Päiviö Tommila. ToimitussihteeriAllan Tiit- ta. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo 2000. 695 s
Suomen tieteen historian 2. osassa käsiteltiin humanistiset ja yhteiskuntatieteet. Tällöin jäi jossakin määrin epäselväksi, mihin väliin mah- tuvat sellaiset tieteet kuin tilastotiede, talous- maantiede sekä maatalouden ja metsätalouden liike- ja kansantaloudellinen tutkimus. Nyt il- mestynyt luonnontieteitä, lääketieteitä ja tekni- siä tieteitä koskeva osa vastaa tähän kysymyk- seen. Osa on jopa hieman laajempi kuin edelli- nen osa. Sen ulkoasu on yhtä loistelias ja moit- teeton kuin edellisenkin osan.
Matemaattisille tieteille on annettu vajaa 60 sivua, kullekin luonnontieteistä (fysikaaliset tie- teet, kemia, biologiset tieteet, molekyylibiolo- gia, geologia ja maantiede) ovat kukin saaneet osakseen runsaasta 30 sivusta vajaaseen 70:een.
Maatalous- ja elintarviketieteet tarvitsivat 77 si- vua. Metsätieteet selvisivät 51 sivulla. Lääketie-
teitä varten oli varattu yli 100 sivua ja teknilli- siä tieteitä varten 60.
Varsinaista tilastotiedettä on käsitelty vain vajaan sivun verran matemaattiseten tieteiden osassa. Mainitsemisen arvoisina tieteenharjoit- tajina on pidetty Leo Törnqvistiä, Seppo Mus- tostajaTimo Teräsvirtaa. Valinnassa ei sinän- sä ole mitään vikaa, mutta tuskin kukaan lukija saa tekstistä selville, mitä he tutkivat tai julkai- sivat. Matematiikkatieteiden osan kirjoittaja akateemikko Olli Lehtotuntee selvästi tilasto- tiedettä huomattavasti paremmin Jarl Walde- mar Lindebergin,Gustav Elfvingin,Esa Num- melininjaHannu Niemenelämäntyön todennä- köisyyslaskennan tutkijoina. Tilastotieteen ta- loudellisia sovelluksia ja niiden tutkimusta oli- si siis voitu käsitellä näin ollen yhteiskuntatie- teiden puolella enemmän kuin on tehty, jotta ta- sapainoiseen tieteen kuvaan olisi päästy. Nyt professori Leo Törnqvistin kansainvälisesti mit- tava elämäntyö on jäänyt sekä yhteiskunta- että matematiikkatieteiden kohdalla vaille ansaitse- maansa kuvausta.
On hieman yllättävää, että ekonomistien eko- nomistina tuntema Auvo Kiiskinen esitetään myös talousmaantieteilijänä. Samaa on sanotta-
Kirja-arvosteluja
616
Kirja-arvosteluja – KAK 4/2000
va sosiaalipolitiikan professoreistaHeikki Wa- riksestajaOlavi Riihisestäsekä taloushistorian professorista Sven-Erik Åströmista. Heidät on esitelty myös yhteiskuntatieteiden osassa. Nyt he kaikki esiintyvät maantieteen historiassa.
Monia maatalouden taloustieteen edustajia on esitelty jo kansantaloustiedettä käsitteleväs- sä osassa. Nyt K.T. Jutila, K.U. Pihkala, R. Pih- kala ja Nils Westermarckesitellään uudelleen maataloustieteiden kohdalla ilman, että mitään uusia näkökohtia olisi tullut heidän tieteellisis- tä saavutuksistaan saatavaan kuvaan. Maatalou- den kohdalla esitellään edelleenSamuli Suome- lasekä ansiokkaita kysyntätutkimuksia tehneet Markku Nevala, Jouko SirénjaMatias Torvela.
Kukin neljästä viimeksimainitusta olisi voitu yhtä hyvin lukea Suomen kansantaloustieteen- kin historiaan.
Metsätaloutta koskeva luku on hyvin biolo- gispainotteinen. Eino Saaren suuret ansiot ja kansainvälinen tunnettavuus tuodaan selvästi esille. Sen sijaan monet Saaren metsätalouden kansantaloudellista linjaa edustaneet metsätuot- teiden kysyntätutkijat jäävät molempien Suo- men tieteen historioiden ulkopuolelle. On syytä ihmetellä, mihin ovat unohtuneet esimerkiksi SeppoErvasti, Vilho HolopainenjaPäiviö Rii- hinen sekä metsätalouden liiketaloustieteen alalla isä Walter ja poika Matti Keltikankaan saavutukset.
Ympäristötieteen kysymyksiä käsitellään 3.
osassa, mutta vain biologian kannalta. Tästä syystä Suomen korkeatasoinen ympäristöta- loustiede ei ole päässyt miltään osalta Suomen tieteen historiaan, sehän laiminlyötiin kansanta- loustieteenkin kohdalla.
Tieteen historia ei tietenkään voi olla tasa- puolinen eikä senHall ofFame’nSuomen va- linnoista ole valitusoikeutta. On ilmeistä, että samanarvoisilla ansioilla on erilainen todennä- köisyys päästä tieteen historiaan eri tieteenaloil- la. Vaikka tiede on yhtenäinen epätiedon vasta- kohtana, niin tieteenalat ovat hajanaisia ja tiuk- karajaisia.Eri tieteenalojen katvealueet ja poik- kitieteelliset tutkimukset jäävät aina poikkea- vaan asemaan. Maantiede sekä maa- ja metsä- taloustieteet ovat tässä suhteessa selviä esi- merkkejä. Suomalaisten metsätieteilijöiden kansainvälinen tunnettavuus on kokonaan tois- ta luokkaa kuin nyt kansantaloustieteen ja maa- talouden taloustieteen hstorioissa esitetyillä har- joittajilla.
Erityistieteiden historiat ovat luonnollisesti erilaisia. Niiden kertomukset noudattelevat joka tapauksessa lähes samankaltaista kaavaa. Ilah- duttavan poikkeuksen tästä säännöstä muodos- taa Karl-Erik Michelsenin kirjoitus teknisistä tieteistä. Hän kertoo niistä yhteiskunnallisista vuorovaikutuksista, jotka ilmenivät teknisille tieteille ominaiseen luonnontieteiden ja insinöö- ritaidon välisen yhdistelmän syntymien ja yh- teiskunnan rakennemuutoksen välille. Piirretty kuva on uusi ja huikaiseva omaperäisyydes- sään. Sen luki herpaantumattomalla mielenkiin- nolla.
Vaikka tämän aikakauskirjan lukija ei bon- gaisikaan ekonomisteja heille vieraissa biotoo- peissa, on Suomen tieteen historia 3 silti luke- misen arvoinen.
