80 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 1 4
joutuessaan tekemisiin vallanpitä- jien kanssa. Juuri siinä piili terro- rin syvempi merkitys.
Baberowski selittää terrorin Sta- linin psykopaattisella perusraken- teella, joka vapautti tuhoavat voi- mat ja antoi muille psykopaateille ja sadisteille vallan kääntää sisäinen tahtonsa toiminnaksi.
Baberowskin psykopaattisek- si kuvaama suhtautuminen voi ol- la koko väestön toimintatapa. Itä- maisten yhteisöjen elämään osal- listunut professori Jussi Aro sanoi, ettei hän voinut käsittää näiden vä- linpitämätöntä suhtautumista elä- mään, toisten ja omaan. Stalin oli kasvanut yhteisössä, jossa meillä psykopaattiseksi kutsuttu käyttäy- tyminen oli normaalia.
Tämän toteaa Baberowskikin:
Stalinin kotimaassa Georgiassa ystä- vyydellä ja kunnialla oli toinen kaiku kuin imperiumin venäläisessä kes- kuksessa. Ryöstöjoukkioiden johtajat olivat hänen idolejaan [---] koska heis- sä ruumiillistui täysikasvuinen mies.
Miehet olivat sotureita, jotka liittou- tuivat toisten sotureiden kanssa vihol- lisia vastaan ja alistuivat johtajalleen ehdottomasti. Heidän itsetuntonsa riippui kunniasta, joka ratkaisi miehen aseman. Kunnian miesten yhteisös- sä rangaistiin petos halveksunnalla tai kuolemalla. Joka petti odotukset, menetti kunniansa, lakkasi olemasta mies. [---] On yritettävä nähdä maa- ilma Stalinin silmin, ja silloin tulee normaaliksi se, mitä itse emme olisi koskaan voineet olettaa.
Normaaliksi merkityksessä
”niinhän kaikki tekevät”. Mutta sa- nan toisessa merkityksessä, ”kun- nollinen, asianmukainen, terve”, se on epänormaalia ja sairasta.
Kirjoittaja on varatuomari.
Kertomuksen tutkimuksen liikkuvat käsitteet
Kai Mikkonen The Travelling Concepts of Narrative. Toimittaneet Mari Hatavara, Lars-Christer Hydén ja Matti Hyvärinen. John Benjamins 2013.
Artikkelikokoelma Travelling Con- cepts of Narrative korostaa nimes- sään ja esipuheessaan kertomus- ta koskevien käsitteiden liikettä ja matkaa tiederajojen yli. Kymme- nisen vuotta sitten, teoksessa Tra- velling Concepts in the Humanities (2002), Mieke Bal rakensi ajatusta käsitteistä tieteidenvälisen huma- nistisen tutkimuksen lähtökohta- na. Esimerkkeinään Bal käytti mo- nialaisia käsitteitä, kuten kehys, performanssi, intentio ja tradi- tio. Samassa hengessä Tampereen yliopiston sosiologian professori Matti Hyvärinen ja Suomen kirjal- lisuuden professori Mari Hatava- ra sekä Linköpingin yliopiston so- siaalipsykologian professori Lars- Christer Hydén ilmoittavat toimit- tamansa kokoelman tavoitteiksi tieteidenvälisen kertomuksentut- kimuksen keskeisten käsitteiden ja kysymysten kokoamisen, alal- la vaikuttavien eri kerronnan teo- rioiden välien selvittelyn sekä op- pirajoja ylittäneiden avainkäsittei- den muunnosten analyysin.
Haastavia tavoitteita on run- saasti. Lisäksi yksittäisiä tekste- jä ohjaa koko joukko muita kysy- myksiä: miten kertomuksilla tul- kitaan elämää, kuinka tarpeellisia kertomukset ovat elämän hallin- nassa, mikä on kertomuksen ja ko- kemuksen tai kerronnan teorian ja tekstianalyysin suhde, mikä on fik-
tiivisen ja tosipohjaisen kertomuk- sen ero tai mikä tekee sosiaalisen median henkilökohtaisesti pienis- tä tarinoista kertomisen arvoisia?
Huolella toimitettu ja monipuo- linen teos on osoitus siitä, kuinka kertomuksia tutkitaan nykyään lu- kuisilla oppialoilla sekä kuinka ai- hetta koskevalle tieteidenväliselle keskustelulle on jatkuvasti tarvet- ta. Kokoelman artikkelit paljasta- vat, että samantyyppiset kertomus- ta ja kerrontaa koskevat kysymyk- set kiinnostavat useita eri tieteen- aloja. Taustalla on toki Suomen Lontoon instituutissa järjestetty se- minaari vuonna 2010, mutta tämä ei selitä kaikkia teoksessa esiintyviä yhteyksiä ja samankaltaisuuksia.
Kaikki kokoelman kirjoitta- jat näyttävät esimerkiksi hyväksy- vän ajatuksen kertomusten huo- mattavasta yleisestä merkitykses- tä ihmiselämässä. Heidän tapan- sa korostaa kertomusten arvoa on lisäksi luonteeltaan varsin samalla tavalla hillittyä, punnitsevaa ja suh- teellisuudentajuista. Olivia Gua- raldon (kertomukset italialaises- sa feministisessä liikkeessä) ja Paul John Eakinin (omaelämäkerran teoria ja tutkimus) artikkelit, jot- ka sisältävät emansipaatiotarinan aineksia, ovat jossain määrin pai- nokkaampia tässä suhteessa. Kir- joittajat eivät esimerkiksi samas- ta elämää, kokemusta ja ajattelua kertomukseen, kuten jotkut tunne- tut filosofit, psykologit, antropolo- git ja kirjallisuudentutkijat ovat vii- me vuosikymmeninä tehneet, vaan painottavat kertomusten monita- hoista limittymistä elämän ja kult- tuurissa vaikuttavien kertomuksen mallien kanssa. Toisin sanoen ker- tomuksilla ja elämällä (tai todelli- suudella ja sitä koskevilla käsityk- sillä) nähdään olevan moniulottei-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 1 4 81 sia, toisinaan myös kiinnostavasti
epäsymmetrisiä, suhteita.
Samalla useat kirjoittajat otta- vat etäisyyttä esimerkiksi filosofi Galen Strawsonin edustamaan kri- tiikkiin, joka pyrkii kumoamaan väitteen kerronnasta identiteetin järjestäjänä, koska se samalla tun- tuu mitätöivän ajatuksen kerto- muksesta hyödyllisenä elämän tul- kinnan muotona. Suuri osa kokoel- man kirjoittajista torjuu myös aris- toteelisen kertomusnäkemyksen ja toisaalta realistisen romaanin mal- lien yleispätevyyden. Tämä ilme- nee erityisesti halussa korostaa fragmentaaristen, rikkonaisten, epäjohdonmukaisten sekä jatku- vasti kehkeytyvien tai vahvasti ai- ka- ja tilannesidonnaisten kerto- musten merkitystä ja arvokkuutta tutkimuksen kohteena.
Kertomus prosessina, tekemi- senä ja toimintana korostuu lähes kautta kokoelman, vaikka monessa tekstissä myös paneudutaan yksi- löllisten kertomusten rakenteisiin.
Tekstianalyysi painottuu vahvim- min Mari Hatavaran käsittelyssä Robert Gravesin omaelämäker- rasta ja I, Claudius -elämäkerras- ta. Brian Schiffin artikkeli, joka on yleiskatsaus ja kommentaari psy- kologisen kertomustutkimuksen moninaisista lähestymistavoista, edustaa tässä suhteessa toista ää- ripäätä. Schiff ei käsittele kerto- van tekstin tai esityksen konkreet- tisia esimerkkejä. Muut kirjoittajat asettuvat näiden kahden ratkaisu- mallin väliseen laajaan välimaas- toon tavalla, jolla he sovittavat yh- teen teoriaa ja aineistoja.
Kun ajatellaan kerronnan teo- rian käsitteiden liikkumista eri alojen välillä ja niiden yli, joka kir- jan esipuheessa mainitaan sen yh- deksi aiheeksi, niin tässä suhtees-
sa teoksessa voisi olla huomatta- vasti enemmän tarkkuutta, poik- kitieteellistä vertailua ja analyysia.
Mitkä kerronnan teorian käsitteet ovat liikkuneet ja minkä oppialojen yli? Missä ja mistä syystä tässä yh- teydessä mahdollisesti kohdataan tieteidenvälisyyden rajallisuus?
Narratologisen kerronnan teo- rian käsitteet eivät ainakaan ole arkipäiväistyneet sosiaalitieteelli- sessä tai lingvistisessä kertomuk- sen tutkimuksessa, toisaalta myös- kään sosiolingvistististä kerron- nan teoriaa on harvoin yhdistetty narratologiseen lä hestymistapaan viime vuosien niin sanottua luon nollista narrato logiaa lu- kuun ottamatta. Narratologisten käsitteiden liikkeistä teoksessa tulee lähinnä mainituksi jako esitys- ja tapahtumajärjestykseen, esimerkiksi silloin, kun Hyvärinen pohtii kyseisen jaon vähäistä merkitystä sosiaalitieteellisessä kertomuksen tutkimuksessa.
Artikkelissaan Hyvärinen ky- syy, mikä liikkuu sutjakkaimmin yli oppirajojen, kertomuksen sana, käsite, teoria vai metafora, ja hah- mottaa liikkuvan käsitteen muuttu- via ulottuvaisuuksia eli sen kritee- reitä, viittauskohteita ja arvostuk- sia. Antologian valossa näyttäisi olevan niin, että kertomus on vas- tannut eri alojen tarpeisiin melko tyhjänä ideana tai metaforana, jol- le on voinut luoda uusia merkityk- siä ja ulottuvaisuuksia kullakin tut- kimusalueella. Toisin sanoen, kun kertomuksen käsite omaksutaan uudella alalla, se aina myös määri- tellään uudestaan.
Kysymyksiä herättää joidenkin kokoelman kirjoittajien tapa sa- mastaa kertomus kaiken merkitys- tä luovan toiminnan, ymmärtämi- sen ja ehkä myös kommunikaation
kanssa. Tällaiset yleistykset liene- vät melko tyypillinen tieteidenvä- lisen kerronnan teorian ja tutki- muksen ongelma. Näissä yhteyk- sissä, oppialojen eroja korostavis- ta itsekriittisistä huomautuksista huolimatta, kertomus, jonkinlaisen arkkityyppisen mentaalisen mallin tai käsitteellisen metaforan muo- dossa, saattaa laajentua käsittä- mään kaikkea ymmärrystä, tulkin- taa ja merkitystä. Kertomuksen raja tai ulkopuoli olisi joissain tapauk- sissa voinut tarjota hyödyllisen ta- van rajata näkökulmaa. Kertomus- ten ulkopuolelle voisivat jäädä esi- merkiksi toiset tekstityypit, kuten kuvaus, määritelmä, väite tai selos- tus, kertomisesta poikkeava esityk- sen tarkoitusperä, kuten dokumen- taarisuus, tai kuvan, äänen ja meta- foran keinovarat.
Kertomuksen tuolla puolen näyttäytyy tämän kokoelman teks- teissä kuitenkin lähinnä vain mi- nuuden murtuminen ja merkityk- sen autiomaa, esimerkiksi demen- tia, Alzheimer sekä yksilöllinen tai kulttuurinen trauma. Mark Free- man kuvaa tekstissään kosketta- van omakohtaisesti, mitä tapah- tuu kun kertomiselle ei ole enää edellytyksiä muistinsa menettä- neen äidin elämässä. Lars-Chris- ter Hydén taas hahmottelee kiin- nostavasti, tosin vain suullisen kerronnan pohjalta, multimodaa- lista kerrontakäsitystä ja tarkaste- lee kertomisen apukeinoja silloin, kun kerronta vaikeutuu vakavan sairastumisen vuoksi. Näiden tär- keiden pohdintojen äärellä mie- leen tulee muutamia, kenties naii- veja, kysymyksiä. Kun muisti hävi- ää, eikö silloin aivan kaikki merki- tys, elämän tulkintakyky, hallinta ja toiminta ole uhattuna? Entä miksi esimerkiksi dementiatutkimukses-
82 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 1 4
sa on syytä tarkastella juuri kerto- van eikä muun merkityksenannon ja kommunikaation katoamista?
Toisaalta myöskään kirjallisuu- dentutkija Stefan Iversen, joka pai- nottaa epäkonventionaalisen kir- jallisen kertomuksen merkitys- tä kerronnan teorialle, ei tuo esiin mahdollisuutta, että kirjallisuus voi olla jotain muuta kuin kerto- muksia. Jos Iversenin näkemystä hieman kärjistää, niin kertomuk- sen rajoilla kuhisee koko joukko kiinnostavia epäkonventionaali- sia kirjallisia kertomuksia, joissa kuvataan esimerkiksi radikaalis- ti aukkoisia, häiriintyneitä tai mo- nitulkintaisia tietoisuuksia, mutta niiden tuolla puolen ei näytä ole- van mitään.
Varsinkin Eakinin, mutta myös Andreea Deciu Ritivoin, polarisoin- ti yhtäältä tekstikeskeiseen ”kirjal- liseen narratologiaan” ja toisaalta poikkitieteellisen ja elämänmakui- seen kerronnan tutkimukseen, tai
”kerronnallisen käänteen teoriaan”, joka kärjistää Hyvärisen aiemmin tekemää varsin neutraalia jakoa, on kestämätön. Yksi narratologian his- torian kiinnostava ulottuvuus kos- kee sellaisten kertovien tekstien ase- maa, jotka eivät ole kirjallisia, ku- ten kuvallista kerrontaa tai tekstiä ja kuvaa yhdistävää kerrontaa, esimer- kiksi elokuvia, kuvasarjoja ja sarja- kuvia, mutta myös suullisia kerto- muksia ja teatteria.
Nykyisen laajentuneen kerto- muskäsityksen kannalta kirjalli- suuden ulkopuolisten esimerkkien anti narratologialle olisi varsin mie lekäs tieteenhistoriallinen ky- symys, jota on kuitenkin käsitelty hyvin vähän. Muilla kuin kirjallisil- la kertomuksilla on aina ollut oma merkittävä roolinsa oppialan histo- riassa ja oppikirjoissa, vaikka esi-
tysvälineen rooli kerronnassa on silloin tyypillisesti jätetty sivuun pohdinnoista. Eakinin tapa pitää radikaaleina kertomuksia, joissa ei ole kertojaa tai sanoja ja liittää tä- mä mahdollisuus ainoastaan tietoi- suuden ja ruumiin tasapainoa ha- kevaan fyysisiin liikkeisiin, on var- sin erikoinen. Onhan esimerkiksi narratologinen elokuvatutkimus, jossa kertomukset ilman kertojaa ovat arkipäivää, ollut varsin mer- kittävää.
Toisaalta Eakin on valmis laske- maan kertomuksiksi myös ruumiin liikkeet tietoisuuden ja tavoitteelli- sen toiminnan tuolla puolen. Jarmi- la Mildorfin artikkeli, jossa tarkas- tellaan kirjallisen ja suullisen ker- tomuksen eroja ja yhtäläisyyksiä si- nä-kerronnassa, on tässä mielessä turhaa vastakkainasettelua purka- va esitys ja erityisen antoisaa luetta- vaa. Mildorfin artikkeli osoittaa ha- vainnollisesti ja omalla optimistisel- la otteellaan, kuinka narratologiset käsitteet avaavat uusia yhteyksiä kir- jallisten kertomusten tutkimuksen ja sosiolingvistisen suullisen kerto- muksen tutkimuksen välille.
Eräs hiertymäpiste ja selvä kiista teoksessa koskee fiktion ja tosipoh- jaisen kertomuksen välisen eron merkittävyyttä. Jens Brockmeier edustaa yhtä keskustelun ääripää- tä todetessaan, että fiktion ja faktan ero häipyy näkyvistä, kun ajatel- laan kertomuksia ymmärtämisen ja merkityksenannon näkökulmas- ta. Fakta ja fiktio ovat perustavan- laatuisia psykologisia ja herme- neuttisia inhimillisen ymmärryk- sen ja merkityksenannon muotoja.
Toisaalta Brockmeier liittää fikti- on ja faktan eron mitätöitymisen myös omaelämäkerrallisen esityk- sen ominaispiirteisiin, kuten pro- sesseihin, joissa minäkuvaa raken-
netaan monenkaltaisista aineksista ja joiden todenmukaisuutta on vai- kea tai mahdoton osoittaa. Brock- meierin päättely jää tässä suhteessa kuitenkin vajaaksi. Vedottuaan fik- tiivisen ja fak tuaalisen kertomakir- jallisuuden yhteiseen pohjaan, hän siirtyy määrittelemään kerronnal- lisen hermeneutiikan teoriaansa, todetakseen sitten artikkelinsa lo- pussa hieman kryptisesti, että tässä teoriassa merkityksenannon pro- sessi tapahtuu ”toisella tasolla kuin mitä kategoriat, kuten fakta ja fik- tio, kykenevät tunnistamaan”.
Iversen sen sijaan muistuttaa jaon fiktiiviseen (fictive narrati- ve) ja tosipohjaiseen kertomuk- seen (non-fictive narrative) olevan elimellinen osa useimpien luki- joiden esiymmärrystä. Tämä jako
— pragmaattisessa esiymmärryk- sen tai asennoitumisen eikä teks- tiominaisuuksien merkitykses- sä — vaikuttaa hänen mukaansa huomattavasti siihen, millä tavoin merkityksiä rakennetaan. Iversen näkee myös varsin osuvasti Brock- meierin käsittelevän tarinoita merkityksenannon muotoina, kun hän itse sen sijaan keskittyy siihen, kuinka me (eli lukijat) ymmärräm- me tarinoita. Brockmeierin ongel- ma on myös, että hän näyttää sa- mastavan tieteellisen faktan käsit- teen ja tosipohjaisen kertomuksen.
Tosin huomio siitä, että faktan teo- riat ovat olleet harvinaisia fik tion teorioihin verrattuna, osuu koh- dalleen.
Iversenin jako niin sanottui- hin luonnollisiin ja epäluonnolli- siin tai epäkonventionaalisiin ker- tomuksiin ei kuitenkaan onnistu tukemaan ajatusta fiktiivisten ker- tomusten lukemisen erityisyydes- tä. Kerronnan rakenteen konven- tion rikkomista, kuten aukkoja,
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 1 4 83 kertojan muistikatkoksia, epämää-
räisyyksiä ja monitulkintaisuuk- sia esiintyy kummallakin puolella raja-aitaa, myös Iversenin omissa epäfiktiivisissä esimerkeissä, jotka ovat tanskalaisia keskitysleirimuis- toja. Iversen perustelee fiktiivisen ja tosipohjaisen kertomuksen eron loppujen lopuksi varsin vahvasti lu- kemisen tapojen ja odotusten kaut- ta eikä fiktiivisen kertomuksen, ku- ten pääesimerkkinsä Jonathan Lit- tellin Hyväntahtoiset-romaanin, ominaisuuksien avulla. Littellin romaanin poikkeuksellinen versio epäluotettavasta todistaja-kerto- jasta tarjoaa kuitenkin haastavan esimerkin, jonka parissa voi poh- tia sitä, tulkitaanko romaanihenki- löiden mieliä, tai ainakin tietynlai- sia sepitteellisiä tajuntoja, pelkäs- tään tosielämässä tuttujen käytän- töjen ja tapojen mukaan.
Teoksessa on artikkeliantologi- aksi todella paljon sisäisiä yhteyk- siä, alaviitteissä niitä on ehkä jopa liiallisuuksiin asti. Motivoituja yh- teyksiä on paljon, parhaimpia niis- tä ovat kirjoittajien tekstiinsä sisäl- lyttämät monet viittaukset tois- tensa artikkeleihin tai kommentit toistensa muihin kirjoituksiin ja aivoituksiin. Lopussa on vielä Ri- tivoin kokoava näkemys teoksen sisällöistä. Tämä vahvistaa edel- leen artikkelikokoelman kiinnos- tavuutta kokonaisuutena.
Kaikki heijastelee toimituksel- lista viitseliäisyyttä, jota näkee har- voin. Ritivoin loppukommentin ar- voa tosin laskee se, ettei hän tyydy asettamaan artikkeleita yhteyksiin- sä ja esittämään uusia kysymyksiä niiden pohjalta. Tässä tehtävässä olisi vielä riittänyt runsaasti työ- sarkaa artikkeleiden moniaineksi- suuden vuoksi. On harmillista, et- tä kommentaattori intoutuu erot-
telemaan jyviä akanoista omien mieltymysten mukaan ja katsoo tarpeelliseksi selvittää, mihin olet- tamaansa tieteidenvälisen kerto- muksen teorian ryhmittymään hän itsensä lukee. Joku toinen lukija to- ki voi arvostaa tällaista asemointia, varsinkin jos mieltymykset ovat sa- mankaltaisia.
Travelling Concepts of Narrati- ve on kaiken kaikkiaan korkeata- soinen ja monipuolinen, vahvas- ti kansainvälinen ja hyvin ajan- kohtainen artikkelikokoelma, joka kartoittaa poikkitieteellisen ker- tomuksen tutkimuksen keskeisiä ongelmia ja mahdollisuuksia sekä tarjoaa paljon pohdittavaa ja uusia avauksia tällä alueella.
Kirjoittaja on dosentti ja yleisen kirjal- lisuustieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.
SUOMALAISEN
KIRJALLISUUDEN SEURAN TAPAHTUMIA
28.2. klo 14–16 KALEVALAN PÄIVÄN SEMINAARI
http://www.finlit.fi/ajassa/kale- valan_paiva2014.htm
19.3. klo 14–19 MINNA CANTH 170 VUOTTA -SEMINAARI http://www.finlit.fi/ajassa/min- na_canth_2014.htm
26.3. klo 16.30–17.30 SUOMEN KAUPUNKIRAKENTAMISEN HIS- TORIA I–II. SKS:n
http://www.finlit.fi/ajassa/SKS_
keskiviikot_kevat2014.htm 1.4. klo 13–16 TIETEELLISEN TIEDON LEVITTÄMINEN JA ARVI- OINTI -SEMINAARI
http://www.finlit.fi/tutkimus/Tie- teellinen_julkaiseminen_2014.
html
Seminaarissa pohditaan mm.
sitä, minkälaisia tulevaisuuden julkaisufoorumeja tarvitaan tie- teellisen julkaisemisen tarkoituk- sen kannalta. Onko sähköinen julkaiseminen varteenotettava vaihtoehto yhteiskunnan ja kult- tuurin tutkimuksessa? Entä kuka lopulta maksaa tutkimustie- don levittämisen kustannukset?
Vapaa pääsy. Ei ennakkoilmoit- tautumista.
OHJELMA
13.15–13:30 Avauspuheenvuoro Pääsihteeri, dosentti Tuomas M. S. Lehtonen, SKS
13:30–14:00 Tieteellinen julkaise- minen: paineet ja pedot
Professori Risto Nieminen, Aalto- yliopisto ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta
14:00–14:30 Avoimen tieteen haaste suomalaisille kustantajille Professori emeritus Ilkka Niini- luoto, Helsingin yliopisto 14:30–15:00 Onko viiteindekseil- lä väliä? Historian julkaisufooru- mit murroksessa
Professori Jari Ojala, Jyväskylän yliopisto
15:00–15:30 (Otsikko ilmoitetaan myöhemmin)
Johtaja Riitta Maijala, opetus- ja kulttuuriministeriö
15:30–16:00 Paneelikeskustelu Pj. Tuomas M. S. Lehtonen Jyrki Hakapää, Suomen Akate- mia; Johanna Lilja, Tieteellisten Seurain Valtuuskunta; Jessica Parland-von Essen, Helsingin yli- opisto sekä seminaarin alustajat Tilaisuudet ovat SKS:n juhlasa- lissa, Hallituskatu 1, Helsinki.
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.
Lisätietoja: http://www.finlit.fi/
tapahtumakalenteri/, tiedotus@
finlit.fi
