74 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5
Globaali käänne ”uudessa kulttuurihistoriassa”
Matti Peltonen
Lynn Hunt: Writing History in the Global Age. W. W. Norton 2014.
Yhdysvaltalainen historiantutki- ja Lynn Hunt tarjoaa ”globaalia käännettä” korvaamaan jo pahas- ti väljähtänyttä ”kielellistä kään- nettä”. Ehdotus sinänsä ei ole yllät- tävä, onhan meille tarjottu kahden viime vuosikymmenen aikana mo- nia uusia ”käänteitä”. On käytännöl- linen käänne, tilallinen käänne ja jo- pa (menneisyyden) läsnäolon kään- ne. Monet ehdottivat jo 1990-luvun alussa, sekä yhteiskuntatieteissä et- tä historiantutkimuksessa, globali- saation tutkimista uudeksi paino- pisteeksi tai paradigmaksi.1 Asiaa edistämään perustettiin oma kan- sainvälinen aikakauslehtensä. Suo- messakin Taloushistoriallinen yh- distys järjesti 1995 ensimmäisen seminaarinsa globalisaatiosta. Vii- meisten kymmenen vuoden aika- na on ilmestynyt useita artikkeliko- koelmia Yhdysvaltain histo rian tul- kitsemisesta globaalissa kontekstis- sa.2 Niissä pohditaan mitä merkitsee tutkimusyksikön vaihtaminen kan- sallisvaltiosta globaaliksi areenaksi.
Siksi Ranskan vallankumouksen ja
1 Viittaan teoksiin Conceptualizing Global History (toim. Bruce Ma- zlich ja Ralph Buutjens, Westview Press 1993) ja Global Modernities (toim. Mike Featherstone ym., SAGE 1995).
2 Niitä ovat mm. Rethinking Ameri- can History in A Global Age (toim.
Thomas Bender, University of California Press 2002) ja Histori- ans Across Borders. Writing Ameri- can History in a Global Age (toim.
Nicolas Barreyre ym., University of California Press 2014)
ihmisoikeuksien käsitteen synnyn tutkijana tunnetun Lynn Huntin eh- dotus globaalista uutena historian- tutkimuksen teoriana tai paradig- mana ei ole tuoreudellaan yllättävä.
Hunt myöntää itsekin, että jo 1970- ja 1980-luvulla globaalihistoria ku- koisti esimerkiksi Fernand Braude- lin, A. G. Frankin ja Immanuel Wal- lersteinin ansioista.
Kiinnostavaksi Huntin ehdo- tuksen tekee se, kuka sen tekee (yk- si ns. uuden kulttuurihisto rian joh- tohahmoista) ja se, miten hän pe- rustelee ehdotuksensa ottamalla lähtökohdaksi niin sanottuun kie- lelliseen käänteeseen perustu vien
”uusimpien historioiden” epäon- nistumisen uuden paradigman muodostuksessa. Lisäksi ne perus- telut, joilla hän torjuu varhaisem- mat globaalihistorian mallit liikaa taloutta korostavina ja siksi epä- sopivina uuden kulttuurihistori- an saavutusten turvaamiseen, il- mentää uutta ja omaperäistä pai- notusta.3 Hunt kirjoittaa räväkästi ja hänen suorasukaiset muotoilun- sa nostavat esille lukijaa koukutta- valla tavalla ajankohtaisia teoreet- tisia ongelmia ja kiistakysymyksiä yhdysvaltalaisen ”uuden kulttuuri- historian” piirissä.
Huntin mukaan toisen maail- mansodan jälkeen kansallista his-
3 Samanlainen globalisaation käsitteen soveltaminen esiintyy jo artikkelikokoelman The French Revolution in Global Perspec- tive (Cornell University Press 2013, 5–6.) esipuheessa, jossa toimittajat (Suzanne Desai, Lynn Hunt ja William Max Nelson) esittävät, että globalisaation käsitteen soveltaminen vapauttaa tutkijat valitsemasta idealistisen (culture, ideology and politics) ja materialistisen (social structures and economic trends) selityksen välillä Ranskan vallankumouksen tulkinnassa.
toriankirjoitusta nousi haastamaan neljä luonteeltaan materialistista pa- radigmaa: marxilaisuus, Annales- koulukunta, modernisaatioteoria ja
”identiteettipolitiikka”. Huntin mel- ko huoletonta ja ajoittain suorastaan hutiloivaa teoreettista otetta kuvaa, että modernisaatioteoriaa pidetään materialistisena selitysmallina vaik- ka se perustui oletukseen uudes- ta persoonallisuusrakenteesta tai identiteettipolitiikkaa (historiantut- kimuksen tuloksien käyttöä identi- teettityön välineenä) kuvataan teo- riana tai suorastaan historiantutki- muksen paradigmana.4
Sama otteen epävarmuus nä- kyy jo aiemmin siinä, että globali- saatio, siis tyypillinen tutkimuskoh- de tai tutkimuskohteen ominaisuus, määritelläänkin teoriaksi ja suoras- taan uudeksi tutkimusta organisoi- vaksi paradigmaksi. Aiem min me- nestyneet materialistiset selitysmal- lit kuitenkin menettivät mielenkiin- tonsa 1970-luvun lopulta lähtien, kun ”uusi kulttuurihistoria”, jon- ka synonyymeinä esitetään asioi- den yksinkertaistamiseksi ”kielel- linen käänne”, postmodernismi ja poststrukturalismi, tarjosi houkut- televamman selitysmallin. Yhteis- kunnan tai talouden sijasta maail- ma voitiin nyt selittää kulttuurista tai kielestä lähtien.
Idealistisen selitysmallin omak- suminen onkin Huntille ”uuden
4 Modernisaatioteorian kuvailu ei ole kuitenkaan tässä Huntin teoksessa mitenkään tarkoituk- senmukaisesti harhaanjohtava, vaan esiintyy jo hänen aiem- massa tuotannossaan. Välttä- essään ”läntisen ihmistyypin”
kuvailua kehittyneemmäksi se on poliittisesti korrekti muotoilu modernisaatioteoriasta. Ks. Lynn Hunt: Pollitics, Culture & Class in the French Revolution (Methuen 1984).
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 75 kulttuurihistorian” suurin saavu-
tus, jonka hän pyrkii uudella kirjal- laan pelastamaan. Tässä yhteydes- sä on kiinnostavaa panna merkille, että Annales-koulukunnan pitkään kehittelemä mentaliteettien histo- ria ei kelpaa Huntille, koska se kes- kittyi tiedostamattomien ja kollek- tiivisten asenteiden ja uskomusten tutkimukseen.5 Hän pitää keskeise- nä lähtökohtana yksilöllistä koke- musta ja sen määrittelyä teoreetti- sen kehittelyn perustaksi.
”Kielelliseen käänteeseen” tai postmoderniin teoriaan perustu- va historiallinen tutkimus ei on- nistunut Huntin mielestä kuiten- kaan luomaan niitä korvaavaa mal- lia tai paradigmaa, vaikka se haastoi aiem mat selitysmallit. Miksi teo- reettinen ylivoima ei muuttunut käyttökelpoisiksi ja vetovoimaisik- si selitysmalleiksi, jää lukijalle täy- sin hämärän peittoon. Hunt kui- tenkin mainitsee monen keskeisen alun perin ”kulttuurisesta kään- teestä” innostuneen tutkijan (esim.
Richard Biernacki ja William Se- well jr.) voimakkaan kritiikin ja julkilausutun paluun sosiaalihis- torian pariin.6 Tärkeimmäksi seli- tykseksi Huntin puolelta jää, että nuoremmat tutkijasukupolvet ovat
”siirtyneet eteenpäin” juuttumatta kulttuurilla tai kielellä selittämisen vaiheeseen. Siksi Hunt tarjoaakin 5 Tällä kohden Huntin kirjassa on
kuitenkin kirjoitus- tai painovirhe, sanan ”unconscious” asemes- ta lukee yksinkertaisesti vain
”conscious”. Hunt 2014, sivu 104, rivi kolme.
6 Ks. Sewellin ja Biernackin artikke- leita Lynn Huntin ja Victoria Bon- nellin toimittamassa kokoelmasta Beyond the Cultural Turn (The Uni- versity of California Press 1999) ja Sewellin monografiaa The Logics of History. Social Theory and Social Transformation (The University of California Press 2005).
nyt globalisaatioteoriansa, jonka tarkoitus on turvata ”uuden kult- tuurihistorian” saavutukset (gains).
Koska globaalimpaa taloudes- ta ponnistavaa historiantutkimus- ta on tehty jo kauan, ei Huntin kontribuutio voi kohdistua globa- lisaatioon sinänsä kiinnostavana tutkimuskohteena. Sen sijaan hän esittää uuden version vanhasta 1950-luvun modernisaatioteorias- ta. Globalisaatio eli eri alueiden vä- linen keskinäinen riippuvuus syn- nytti eräiden tärkeiden nautintoai- neiden ympärille yhteiskunnallisia prosesseja, jotka Hunt haluaa nos- taa mallinsa keskiöön.
Vanhastaan jo antiikin aikana terve ja tasapainoinen persoonalli- suus oli rakentunut ruumiinnestei- den tasapainon tavoittelun varaan.
Jos nesteet olivat poissa ihanteelli- sesta tasapainosta, laskettiin verta, annettiin oksennuspulveria, ulos- tuslääkettä tms. Mutta 1700-luvul- la syntyi Huntin mukaan uusi ih- minen, joka kaipasi stimulaatiota ja oli aktiivinen. Hän haki virkistys- tä tupakasta, kahvista ja teestä, se- koittipa sokeriakin joukkoon. Sel- laiset aktiiviset ihmiset kokoon- tuivat kahviloissa ja keskustelivat sanomalehtien opastamana poli- tiikasta. Alkoholia Hunt ei mai- nitse piristävänä aineena vaan liit- tää sen mahdollisesti vanhempaan ruumiinnesteiden tasapainoa ar- vostavaan paradigmaan (oksen- nus- tai ulostuslääkkeenä). Täl- lä tavalla Huntin mielestä globa- lisaatio selittyi ”alhaalta ylöspäin”, kun vanhempi taloutta painotta- va malli oli katsonut maailmaa hä- nen mielestään enemmän ”ylhäältä alaspäin”. Uudet ”stimuloivat” ku- lutustottumukset loivat yhteiskun- taan 1700-luvulta lähtien lisää tun- ne-energiaa (emotional energy), jo-
ka toimi käyttövoimana staattisen yhteiskunnan lähtiessä liikkeelle.
Puuttumatta lainkaan Hun- tin teorian johdonmukaisuuteen – lähteehän sekin itse asiassa liikkeel- le taloudellisista prosesseista – on se julkilausutussa muodossaan ku- takuinkin identtinen sosiologien ja politiikantutkijoiden 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kehittele- män modernisaatioteorian kans- sa.7 Siinähän uusi dynaamisem- pi persoonallisuustyyppi, jollainen piti siirtää koulutuksen avulla myös kehitysmaiden eliittien edustajille, oli modernin maailman kehityksen alkusysäys.
Hunt kuitenkin kokee, että hä- nen mallinsa on kulttuurilla selit- tämistä (nautintoaineiden maail- mankaupan ja kahvilakulttuurin käsittämistä modernisaation al- kusysäykseksi). Vaikutelmaa idea- listisesti painottuneesta kulttuu- rilla selittämisestä vankentaa vielä Huntin yhteenvedossaan esille ot- tama 1500-luvun protestanttinen uskonpuhdistus eräänlaisena län- simaisena yksilöllistymisprosessin lähtökohtana. Myös tämä viittaus sitoo Huntia vanhaan 1950-luvun modernisaatioteoriaan, jossa var- sin usein lähdettiin ns. Weber-tee- sistä eli ajatuksesta protestanttises- ta uskonnollisuudesta uuden län- simaisen ihmisen dynaamisen (so.
yksilöllisen ja yritteliään) persoo- nallisuusrakenteen perustana.8
7 Ks. Esim. Michel E. Latham:
Modernization as Ideology. Ameri- can Social Science and ”Nation Building” in the Kennedy Era (The University of North Carolina Press 2000).
8 Kutsun tätä ajatusta ”Weber- teesiksi” eikä Weberin teesiksi, koska ajatusta ei löydy Weberiltä itseltään, mutta kylläkin monilta muilta saksalaisilta 1900-luvun alun ajattelijoilta sekä lukuisilta
76 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5
tutkijan osallistuminen globalisaa- tiokeskusteluun.10
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sosiaali historian professori.
10 Esimerkiksi Polity-kustantamon globalisaatioaiheiseen kokooma- teokseen The Global Transforma- tions Reader (2. laitos 2003) ei ole kelpuutettu mukaan yhtäkään historiantutkijaa, eikä (hakemis- ton mukaan) heidän nimiäänkään turhaan lausuta.
Huntin teos on vain yksi esi- merkki 1950-luvun modernisaa- tioteorian yllättävästä paluus- ta 2000-luvun alun Yhdysvaltojen akateemiseen keskusteluun.9 Glo- balisaation käänteen sijaan hän on- kin esittämässä ”uuden kulttuuri- historian” elvyttämistä jo kertaal- leen romukoppaan heitetyllä mo- dernisaatioteorialla. Hän ei itse huomaa paluutaan Yhdysvaltain suuruudenajan tärkeimpään yh- teiskuntateoriaan. Lukija ei myös- kään saa selitystä, miksi ”stimu- loivat nautintoaineet” synnyttivät uutta ”tunne-energiaa” lännessä, mutta ei samojen nautintoainei- den alkuperäisillä esiintymisalueil- la. Aasian ja Venäjän asukkaat siis eivät hakeneetkaan teehuoneistaan
”stimulaatiota”.
Helposti syntyy vaikutelma, et- tä Huntin uusi teoria on ”Euroop- pa-keskeinen”, vaikka hän julkilau- sutusti yrittääkin sellaista vaikutel- maa karttaa. Tätä ei pidä ihmetellä, sillä modernisaatioteorian tai sille analogisten ajattelumallien (esim.
orientalismin) perusrakenteet ovat niin syvälle iskostuneet länsimai- sen ajattelun perusrakenteisiin, et- tei niitä ole mahdollista noin vain vaivattomasti unohtaa. Vaikka suh- taudunkin kriittisesti Huntin esit- tämään uuteen ”globalisaatiopara- digmaan”, on hänen teoksensa kui- tenkin monella tavalla tervetullut.
Sen suorasukaisuus on virkistävää, ja onhan se harvinainen historian-
Weberin myöhemmiltä lukijoilta.
Ks. Matti Peltonen: The Weber Thesis and Economic Historians.
Max Weber Studies 8:1, January 2008, 79–98.
9 Eräs ensimmäisiä analyyseja modernisaatioteorian paluusta on Harry Harootunian: The Em- pire’s New Clothes.Paradigm Lost, and Regained (Prickly Paradigm Press 2004).
hän siirtyi politiikan pariin. Vuon- na 2008 Silver nousi maailmanmai- neeseen, kun hän yhdistelemällä mielipidemittauksia ja muuta dataa ennusti Yhdysvaltain presidentin- vaalien voittajan 49:ssä 50:stä osa- valtiosta sekä senaatin vaalien voit- tajat kaikissa 35 tapauksessa.
Silverin päättely perustuu da- tavetoiseen analyysiin, missä teh- dään johtopäätöksiä datan korre- laatioiden perusteella, usein ilman ymmärrystä sen synnyttäneistä il- miöistä. Toinen Silverin valtti on bayesilainen todennäköisyyslas- kenta, jossa uskomuksia kuvaavia todennäköisyyksiä päivitetään uu- den tiedon perusteella. Kirjassaan Silver käsittelee näiden avulla po- kerin, baseballin ja äänestämisen lisäksi talouskasvua, pörssikursse- ja, säätä, maanjäristyksiä, epidemi- oita, shakkia, ilmastonmuutosta se- kä terrorismia.
Luvut on jäsennelty selkeästi ja teksti on helppolukuista, eikä yli 500-sivuinen kirja tunnu raskaal- ta muuten kuin kädessä. Hutaistun käännöksen takia jotkut virkkeet tosin ovat käsittämättömiä tai vir- heellisiä, mutta tämä on vain pie- ni hidaste. Kerronta on sujuvaa, todennäköisyyden ja tilastotieteen käsitteet välittyvät hyvin. Silverin haastattelemien asiantuntijoiden kommentit ja kirjoittajan anekdoo- tit keventävät kokonaisuutta muka- vasti, eksymättä itsetarkoitukselli- seen jutusteluun.
Silver esittää tilastollisten ja to- dennäköisyyden käsitteiden ytimen välittämiseksi selkeitä vertauk sia.
Hän käyttää paljon kuvaajia, joista näkee yleensä heti, mistä on kysy- mys, eivätkä ne katkaise lukemista, vaan asettuvat osaksi kokonaisuut- ta. Joskus kuvaajien tarkoituksena ei ole välittää uutta informaatiota,
Ennustamisen osumat ja harhat
Syksy Räsänen
Nate Silver: Signaali ja kohina.
Miksi monet ennusteet
epäonnistuvat, mutta jotkin eivät.
Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2014.
Valmistuttuaan 22-vuotiaana col- legesta Nate Silver aloitti KPMG- kirjanpitofirman transithinnoitte- lukonsulttina. Työ oli niin tylsää, että usein hän vain teeskenteli työs- kentelevänsä ja kehitteli sen sijaan baseball-tilastoja. Myös nettipoke- ri kiinnosti, niinpä Silver irtisanou- tui 26-vuotiaana päästäkseen pe- laamaan korttia ja työstämään ba- seball-analyysiä täysipäiväisesti (ja -öisesti, mitä pelaamiseen tulee).
Silver sovelsi pokeriin ja base- balliin ymmärrystään todennä- köisyyksistä ja tilastoista. Pokeris- sa hän päätyi lopulta häviämään ja lopetti, mutta baseballissa hänestä tuli yksi parhaista tilastoihin poh- jaavista analyytikoista. Seuraavaksi
