84 TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2021 KIRJALLISUUS
Ilmatieteen kiehtova historia
Heikki Nevanlinna: Ilmatietei- den vaiheita ja vaikuttajia Suo- messa. Suomen Tiedeseura 2021.
”Tieteellinen sään ennustaminen on vas- ta 60 vuotta vanha. Se sai varsinaisesti alkunsa Balaklavan myrskystä, joka Krimin sodan aikana 14 p. marraskuuta 1854 vahin- goitti sotalaivastoja. Saatiin näet perästä- päin tietää, että myrsky oli tullut lännes- tä päin ja huomattu Ranskassa niin paljon varhemmin että, jos toimenpiteisiin olisi ryhdytty, olisi sen tulosta ehditty ilmoit- taa sähkötysteitse sotalaivastolle Mustalla merellä, jolloin laivastot olisivat pelastu- neet suurista vaurioista” (Kaino W. Oksa- nen, Uusi Suometar, 29.1.1914).
Tämä kiehtova lainaus löytyy Heikki Nevanlinnan uudesta histo- riajärkäleestä Ilmatieteiden vaihei- ta ja vaikuttajia Suomessa (341 si- vua). Nevanlinna on kahlannut läpi kaiken ilmatieteeseen ja geomag- netismiin liittyvän tiedon 1700-lu- vulta lähes nykyhetkeen asti ja koonnut siitä yhtenäisen tarinan.
Pelkästään lähdeluettelo on 24 si- vua pitkä. Kaiken tiedon kokoami- nen yksiin kansiin on jo uroteko.
Kuitenkin kirjan ehdottomasti pal- kitsevin ja upein lisäpiirre aiempiin töihin verrattuna on kirjoittajan pu- reutuminen asioiden taustalla ol- leisiin ja oleviin ihmisiin, heidän merkityksiinsä, sanomisiinsa, kir- joituksiinsa ja kohtaloihinsa. Usein historioissa keskitytään johtajiin, mutta nyt esille pääsee koko hen- kilökunta ja erityisesti naiset, jois- ta ei aiemmin ole kirjoitettu juuri mitään. Yllä oleva lainaus on juu- ri tätä perua. Kaino W. Oksanen
(1884–1966) oli Ilmatieteen laitok- sen meteorologi, kasvatustietei- den tohtori ja kansanedustaja.
Yksityiskohtaisuuden salaisuus on vanhojen lehtien ja arkistojen digitointi ja saataville laittaminen, mikä tässä työssä nyt kantaa he- delmää. Oleellisen tiedon löytä- minen on silti kovan työn takana.
Lukijan mahdollisuutena on ko- kea tapahtumat kuin olisi itse ollut läsnä menneiden aikojen tapah- tumissa.
Aiemmista vastaavista töis- tä on mainittava Ilmatieteen lai- toksen 150-vuotisjuhlavuonna ilmestynyt Ilkka Seppisen kirjoit- tama historiateos Ilmatieteen lai- tos 1838–1988. Nevanlinnan kir- ja aloittaa jo 1700-luvulta Ruotsin vallan ajalta, jolta hän kuvaa ja vertailee ensimmäisiä systemaat- tisia lämpötilamittauksia Turusta ja Tukholmasta. Geomagneetikkona Nevanlinna pureutuu aiempaa tar- kemmin Sodankylän geofysikaa- lisen observatorion syntytarinaan 1900-luvun alussa. Digitoitujen ai- neistojen avulla hän pääsee sy- vällisempään tapahtumien kuvaa- miseen ja samalla nykypäi vään.
Seuraavaa historiapäivitystä ei kannata odotella ennen kuin tar- peeksi monta vuosikymmentä on tuottanut uutta tietoa, esimerkiksi siihen, kun Marsissa on uusi oma observatorio.
Uuden kirjan tarinan punaise- na lankana on geomagneettisen ja ilmatieteellisen toiminnan hallin- nollinen järjestäminen ensin Suo- men suuriruhtinaskunnassa ja sit- ten Suomen tasavallassa. Kuvaus alkaa keisarillisen yliopiston alai- sesta yksiköstä, joka sitten siirtyy Suomen Tiedeseuran alaisuuteen, sivuaa myös Suomalaista Tie- deakatemiaa ja muuttuu itsenäi- syyden koittaessa valtion laitok- seksi. Päätepisteenä on nykyinen Ilmatieteen laitos. Kirja valottaa, miten laitoksen ympäristö, valtiol- linen ja yhteiskunnallinen asema, tehtävä ja rahoitus (ruplista mark- koihin ja euroihin) ja strategia ovat vaihtuneet. Tutkimus ja yhteiskun- nan saama hyöty ovat olleet keski- össä koko ajan.
Historian juoksuttamisessa tar- kastellaan ihmisiä eri rooleissaan, hallintoratkaisuja, poliittisia vaikut- timia, intrigejä, itse tiedettä ja tie- tenkin myös teknisten laitteiden ja järjestelmien vaiheita. Luonnontie- teissä kaikki alkaa havainnoista, joten mittalaitteiden kehittäminen ja rakentaminen saa paljon tilaa.
Tarkasteltava ajanjakso on niin pit- kä, että kehitys alkaa magneetti- sista galvanometreistä ja päätyy satelliiteissa lentäviin kaukokartoi- tuslaitteisiin.
Kansainvälisyyden merkitys korostuu historiatarkastelussa.
Ensimmäisen johtajan, J. J. Ner- vanderin, eurooppalaiset geo- magneettiset kontaktit sen ajan huippunimien parissa olivat hä- kellyttävän moninaiset, mistä to- distaa hänen kolmen vuoden mit- taiseksi venynyt opintomatkansa keskeisiin tutkimuskeskuksiin 1800-luvun alkupuolella. Matkojen kuvaukset ovat herkullista luetta- vaa. Kansainvälistyminen lisääntyi merkittävästi, kun sääennustusten perustaksi tarvittavia säähavain- toja aletaan vaihtaa lähes reaa- liaikaisesti valtioiden kesken ja säänennustaminen vähitellen muuttuu eksaktiksi matematiikaksi ja fysiikaksi. Tieteellinen kansain- välinen yhteistyö on lopulta aivan keskeistä kaikessa toiminnassa, jossa suomalaiset pääsevät kes- keisiin asemiin eurooppalaisissa tutkimuslaitoksissa ja kansainväli- sissä organisaatioissa.
Kirjan yhtenä ulottuvuutena on kuvata yliopistollisen tutkimuk- sen ja koulutuksen sekä valtiolli- sen tutkimus- ja palvelulaitoksen välistä vuorovaikutusta, jossa kai- ken pohjalla on tiede ja uuden tut- kimus. Tämä on tietenkin tuttua monilta aloilta. Jo 1800-luvun al- kupuolella opiskelijat tekivät mag- neettisia havaintoja Nervanderille, olkoonkin että kuolettavan ikä- vystyttävällä minuuttiaikataululla ja yötä päivää. Nykyään automaa- tio hoitaa saman. Professoreista tuli johtajia, johtajista professore- ja, eikä tietenkään aina ilman kil- pailua ja riitoja. Jopa yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen toimitilojen
TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2021 85 KIRJALLISUUS
läheisyys on aina ollut oleellista.
Laitoksen toimitilat ovat sijainneet Helsingin Kaisaniemessä kävely- matkan päässä yliopistollisista ti- loista aina vuoteen 2005 asti. Kun yliopistollinen fysiikan, kemian ja matematiikan tutkimus ja opetus yhtenäisesti alkoi siirtyä Helsingis- sä Kumpulan kampusalueelle, mi- nisteriö ja eduskunta näkivät hy- väksi modernisoida laitoksen tilat samalle kampukselle. Kirjassa ku- vataan hyvin vaaditut hallinnolli- set ja rahoitukselliset kuviot. Siirto Kumpulaan on osoittautunut ken- ties merkittävimmäksi laitoksen menestystekijäksi. Samalla meren- tutkimus sai uudet tilat yhteisis- tä tiloista. Yhtenäiset, avoimet ja modernit tilat, taas kävelymatkan päässä yliopiston vastaavista, ovat luoneet sekä fyysiset että henki- set olosuhteet vaikkapa maailman valloitukseen.
Kirjan ehkä kiehtovin, ja eni- ten uutta tietoa sisältävä osa on kahdeksas luku ”Unohdettuja pio- neereja”. Laitoksen varhaisessa historiassa on ollut runsaasti nai- sia, avustavissa mutta merkittä- vissä tehtävissä laskuapulaisina ja havainnontekijöinä. Heidän tit- telinään on ollut ”räknebiträde, fröken”. Avioiduttuaan he ajan ta- van mukaan joutuivat eroamaan tehtävistään. Nevanlinna mainit- see nimeltä pitkät työurat teh- neet, pisimmillään 45 vuotta (Olga Sederholm, 1881–1926). Seder- holmin esimies Oscar Johansson kunnioitti alaistaan kirjoittamalla Hufvudstadsbladetissa 14.7.1929 mm. seuraavaa: ”…Det är åtskilliga miljoner, delvis ringa tillförlitliga siffror och tecken som underkas- tade hennes kritiska granskning och beräkning, i det manuskripten till tiotal digra årsböcker till stor del stamma hennes hand...”.
Kirja-arviomme alussa oleva ote Kaino W. Oksasen kirjoituk- sesta vuodelta 1914 kuuluu tähän pioneerilukuun. Vuonna 2021 hä- nen ilmaisuaan ”tieteellinen sään ennustaminen on vasta 60 vuotta vanha” voidaan pitää huvittavana- kin, koska sääennustaminen sil- loin perustui muutamiin harvoihin
sääasematietoihin maanpinnalta ja kokemusperäiseen subjektiivi- seen ymmärrykseen matalapainei- den liikkeistä. Ilmaisu tulee kui- tenkin ymmärtää omaa aikaansa vasten ja huomata, että siitä huo- kuu vakaa luottamus ja ymmärrys silloisen tutkimuksen eturintamas- sa olemisesta. Nevanlinnan use- at esille kaivamat otteet vanhoista lehdistä ovat juuri näitä raikkaita ja informatiivisia kurkistuksia men- neeseen aikaan. Kutkuttavana esi- merkkinä voisi olla laitoksen julki- nen närkästyminen Santahaminan varusmiesten laiskanpuoleiseen toimintaan reaaliaikaisissa sähkö- tysasioissa.
Nevanlinnan omistautuminen geomagnetismin tutkimuksen his- toriaan alan asiantuntijana näkyy siinä tarkkuudessa ja syvyydessä, jolla hän tarkastelee J. J. Nervan- derin elämänvaiheita. Nervander läpivalaistaan kuvaamalla hänen koko elinhistoriansa mukaan luki- en avioliitto ja lapset, runojen kir- joittaminen, sairaudet ja kuole- ma. Nevanlinna on nyt perehtynyt kiitettävästi laitoksen koko toimi- alaan, joten mukana ovat myö- hemmät aluevaltaukset koskien vaikkapa Ilmatieteen laitoksen tie- tokoneistamista, säämallien kehit- tämistä, säätutkien käyttöönottoa ja avaruustutkimuksen aloittamis- ta. Käsillä olevaa työtä voidaan vil- pittömästi pitää kaiken kattava- na historiakuvauksena Ilmatieteen laitoksesta sen esiasteineen.
Olisipa kirjassa vielä ollut Hel- singin tienoon kartta 1800-luvun alkupuolelta!
Kirja on luettavissa sähköises- sä muodossa Suomen Tiedeseu- ran kotisivuilta: https://scientia- rum.fi/fin/julkaisut/
MIKKO ALESTALO JA JUHANI RINNE
Kirjoittajat ovat Ilmatieteen laitoksen aiempia toimihenkilöitä.
