Primäärienergian ja sähkön hankinta Suomessa 2030

School of Energy Systems

Energiatekniikan koulutusohjelma

BH10A0202 Energiatekniikan kandidaatintyö

Primäärienergian ja sähkön hankinta Suomessa 2030 Primary energy and electricity supply in Finland 2030

Työn tarkastaja: Aija Kivistö

Työn ohjaaja: Aija Kivistö

Lappeenranta 23.4.2018

Johannes Gylén

Opiskelijan nimi: Johannes Gylén School of Energy Systems

Energiatekniikan koulutusohjelma Opinnäytetyön ohjaaja: Aija Kivistö Kandidaatintyö 2018

30 sivua, 8 kuvaa ja 4 taulukkoa

Hakusanat: primäärienergia, sähkö, 2030

Työn tavoitteena on arvioida primäärienergian ja sähkön hankintaa Suomessa 2030.

Lisäksi työssä selvitetään Suomen energiastrategiaan vaikuttavat ilmasto- ja energiatavoitteet ja arvioidaan niiden vaikutuksia energian ja sähkön hankintaan ja loppukulutukseen.

Työssä käytetään työ- ja elinkeinoministeriön, Tilastokeskuksen ja hallituksen julkaisuja lähteinä. TEM on käyttänyt energiajärjestelmämallinnusta energian tuotannon ja kulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen ja niiden vähennysteknologioiden mallintamiseen (Valtioneuvoston kanslia 2017, 13). Energiajärjestelmämallinnuksen avulla on mallinnettu skenaariot, joilla voidaan arvioida energian hankinnan rakennetta vuonna 2030. Työssä selvitetään Suomelle asetetut tavoitteet ja se, kuinka skenaariot toteutuvat eri politiikankeinoilla.

Työ- ja elinkeinoministeriön selonteon mukaan Suomi voi saavuttaa EU:n ja hallitusohjelman energiatavoitteet lisätoimien avulla. Suomen vuoden 2030 taakanjakosektorin velvoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta toteutuu lisätoimien avulla. Suomen kansalliset tavoitteet lisätä uusiutuvan energian käyttöä, vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja kasvattaa energian hankinnan omavaraisuutta toteutuvat esitetyillä linjauksilla. Uusiutuvan energian osuus kasvaa noin 50 prosenttiin loppukulutuksesta vuonna 2030. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 79.)

Tiivistelmä Sisällysluettelo

Tiivistelmä 2

Sisällysluettelo 3

Symboli- ja lyhenneluettelo 4

1 Johdanto 5

2 Primäärienergian ja sähkön hankinta Suomessa vuonna 2016 6

2.1 Primäärienergian hankinta ja kulutus vuonna 2016 ... 6

2.2 Sähkön hankinta ja kulutus vuonna 2016 ... 8

3 Energia- ja ilmastotavoitteet 10 3.1 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 ... 11

3.2 Kansainvälinen ilmastosopimusjärjestelmä ... 11

3.3 Energiaunioni ... 12

3.4 EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka 2020 ja 2030 ... 12

3.4.1 EU:n vuoden 2020 tavoitteet ... 12

3.4.2 EU:n vuoden 2030 tavoitteet ... 13

3.4.3 Päästökauppajärjestelmä ... 14

3.4.4 Taakanjakopäätös ... 14

4 Hallituksen energiatavoitteet 15 5 Keinot vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen 16 5.1 Tuontiöljyn energiankäytön puolittaminen ... 16

5.2 Kivihiilestä luopuminen ... 16

5.3 Puupohjainen energia ... 16

5.4 Biokaasu ... 17

5.5 Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön ja lämmön tuet ... 17

5.6 Liikenne ... 18

5.7 Rakennettu ympäristö ... 19

5.8 Energiatehokkuus ... 20

6 Primäärienergian ja sähkön hankinta Suomessa 2030 21 6.1 Primäärienergian hankinta vuonna 2030 ... 22

6.2 Sähköenergian hankinta vuonna 2030 ... 25

6.3 Energian loppukulutus vuonna 2030 ... 27

6.4 Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2030 ... 28

7 Yhteenveto 30

Lähdeluettelo 31

Lyhenteet

CHP Combined Heat and Power CO2-ekv hiilidioksidiekvivalentti EU Euroopan unioni

GWh gigawattitunti

LULUCF land use, land-use change and forestry

Mt megatonni

MW megawatti

PJ petajoule

TEM työ- ja elinkeinoministeriö

TJ terajoule

TWh terawattitunti

WAM With Additional Measures WEM With Existing Measures YK Yhdistyneet kansakunnat

1 JOHDANTO

Tämän kandidaatintyön aiheena on primäärienergian ja sähkön hankinta Suomessa 2030.

Pariisin ilmastosopimus astui voimaan 4.1.2016 ja Euroopan unioni on asettanut ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet vuoteen 2030. EU:n keskeisenä tavoitteena on vähentää kasvihuonepäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 vuoden 1990 tasosta. EU:n tavoitteet ohjaavat voimakkaasti Suomen energiapolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa.

Kansallinen tavoite on saavuttaa EU:ssa sovitut tavoitteet ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80-95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 11.)

Työn tavoitteena on selvittää, kuinka kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vaikuttaa energian ja sähkön hankintaan Suomessa keskipitkällä aikavälillä eli vuoteen 2030.

Työssä selvitetään suomalaisen energiapolitiikan kehityssuunta ja sen taustat. Työ keskittyy pääasiassa Suomessa tapahtuviin energian ja sähkön hankinnan muutoksiin.

Työn alussa selvitetään Suomen energiapolitiikan päämäärät sekä Suomen primäärienergian ja sähkön hankinta vuonna 2016. Keskipitkän aikavälin tavoitteissa selvitetään kansainvälisten ilmastosopimuksien, EU:n ja hallituksen tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. EU:n direktiivit ohjaavat hallituksen energia- ja ilmastolinjauksia. Lisäksi arvioidaan tavoitteiden saavuttamiseen käytettävät keinot ja niiden vaikutusarviot. Tärkeimpänä lähteenä työssä on työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema ”Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030”. Selonteon tavoitteena on esittää konkreettisia toimia, joilla saavutetaan Juha Sipilän hallitusohjelman ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteet.

2 PRIMÄÄRIENERGIAN JA SÄHKÖN HANKINTA SUOMESSA VUONNA 2016

Suomen energiajärjestelmä on murroksessa. YK:n ja EU:n ilmastosopimukset asettavat Suomelle velvoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, uusiutuvan energian lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. 1992 Rio de Janeirossa järjestetty YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi oli yksi ensimmäisistä ympäristöasioita koskevista huippukokouksista. Rio de Janeirossa hyväksyttiin YK:n ilmastonmuutoksen yleissopimus. 1997 ilmastosopimusta täydennettiin Kioton pöytäkirjalla. EU:n jäsenmaat ja Islanti sopivat Kioton pöytäkirjan toiselle sopimuskaudelle 2013-2020 yhteisestä 20 prosentin vähennysvelvoitteista vuoden 1990 tasosta. (Tilastokeskus 2016.)

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa Suomen ajankohtaisesta energia- ja ilmastostrategiasta. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on varmistaa kansallisten energia- ja ilmastovelvoitteiden saavuttaminen vuosina 2020 ja 2030. Pitkän aikavälin tavoitteita ohjaa parlamentaarisen komitean vuonna 2014 valmistama Energia- ja ilmastotiekartta vuodelle 2050.

2.1 Primäärienergian hankinta ja kulutus vuonna 2016

Taulukossa 2.1 on esitetty energian kokonaiskulutus energialähteittäin Suomessa vuonna 2016. Energian kokonaiskulutus oli noin 1 360 000 TJ, josta uusiutuvan energian osuus oli 34 prosenttia. Puupolttoaineet olivat Suomen suurin energianlähde vuonna 2016.

Puupolttoaineiden osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli 26 prosenttia.

Liikenteen biopolttoaineiden kulutus laski 64 prosenttia kahden edeltävä vuoden tasosta.

Vaihtelu aiheutuu Suomen biopolttoainelainsäädännöstä, joka antaa jakelijoille mahdollisuuden täyttää biovelvoitteita joustavasti etukäteen. EU:n määrittämä uusiutuvan energian tavoite on Suomelle 38 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2020. Tämä osuus saavutettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Fossiilisten polttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 38 prosenttia. (Tilastokeskus 2017a.)

Kuvasta 2.1 nähdään, kuinka fossiilisten polttoaineiden kulutus on kääntynyt selkeästi laskuun vuoden 2003 huipusta, jolloin kokonaiskulutuksen kasvu pysähtyi. Fossiilisten polttoaineiden osuus energian loppukulutuksesta oli lähes 800 PJ vuonna 2003, kun

vuonna 2016 määrä oli noin 500 PJ. Uusiutuvien osuus kokonaiskulutuksesta vuonna 1990 oli 200 PJ ja vuonna 2016 yli 450 PJ.

Taulukko 2.1 Energian kokonaiskulutus Suomessa energialähteittäin 2016 (TJ) (Tilastokeskus 2017a).

Energialähde TJ

Osuus % energian kokonaiskulutuksesta Puupolttoaineet 349 112 26

Öljy 317 197 23

Ydinenergia 243 056 18

Hiili 127 051 9

Maakaasu 72 913 5

Turve 56 163 4

Sähkön nettotuonti 68 222 5

Vesivoima 56 283 4

Tuulivoima 11 045 1

Muut 60 586 4

Yhteensä 1 361 627 100

Kuva 2.1 Energian kokonaiskulutus Suomessa vuosina 1990-2016 (Tilastokeskus 2017a).

2.2 Sähkön hankinta ja kulutus vuonna 2016

Taulukossa 2.2 on esitetty sähkön hankinta Suomessa vuonna 2016. Vuonna 2016 sähköä tuotettiin Suomessa 66,2 TWh. Kokonaiskulutuksesta 78 prosenttia oli kotimaista tuotantoa ja 22 prosenttia oli nettotuontia Pohjoismaista, Venäjältä ja Virosta.

Uusiutuvilla energialähteillä tuotettiin 29,6 TWh, joka on 45 prosenttia sähkön tuotannosta. Uusiutuvista yli puolet tuotettiin vesivoimalla, loput tuotettiin biomassalla ja tuulivoimalla. Ydinvoiman osuus sähköntuotannosta oli 34 prosenttia, fossiilisten polttoaineiden osuus 17 prosenttia ja turpeen osuus neljä prosenttia. (Tilastokeskus 2017b.)

Pöyry Management Consulting Oy:n raportissa ”Suomen sähkötehon riittävyys ja kapasiteettirakenteen kehitys vuoteen 2030” on arvioitu tuotantokapasiteetin riittävyyttä sähkön kulutushuippujen aikaan. Suomi ei ole sähköntuotantotehon suhteen omavarainen huippukulutuksen aikaan. Tuotantokapasiteetin ja kysynnän välinen ero katetaan naapurimaista tulevalla sähköllä. Pöyryn raportin mukaan Suomella on vähäiset mahdollisuudet vastata huipputehon kysyntään omalla tuotannolla. Tulevaisuudessa kysynnän ja tuotannon välistä eroa voidaan pienentää kysyntäjoustolla. Kysyntäjoustolle löytyy potentiaalia etenkin kotitalouksien sähkölämmityksestä. Kysyntäjoustolla ei voida kuitenkaan kattaa huipputehon ja -kysynnän välistä eroa. (Pöyry 2015.)

Kuvasta 2.2 nähdään fossiilisten polttoaineiden ja turpeen osuuden väheneminen sähkön kokonaiskulutuksesta Suomessa 2000-luvulla. Vuonna 2003 fossiilisten polttoaineiden ja turpeen kokonaiskulutus oli lähes 40 000 GWh, kun vuonna 2016 osuus oli noin 14 000 GWh. Uusiutuvien energialähteiden kokonaiskulutus on puolestaan kasvanut. Vuonna 2000 uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön kokonaiskulutus oli noin 22 000 GWh ja vuonna 2016 lähes 30 000 GWh. (Tilastokeskus 2017c.)

Taulukko 2.2 Sähkön hankinta tuotantomuodoittain Suomessa vuonna 2016 (Tilastokeskus 2017b).

Sähkö, GWh Sähkön erillistuotanto

- Vesivoima 15 634

- Tuulivoima 3 068

- Aurinkovoima 18

- Ydinvoima 22 280

- Lauhdevoima 4 319

- Yhteensä 45 319

Sähkön ja lämmön

yhteistuotanto 20 880

Tuotanto yhteensä 66 200 Sähkön nettotuonti 18 951

Yhteensä 85 150

Kuva 2.2 Sähkön tuotanto ja kokonaiskulutus Suomessa vuosina 2000-2016 (Tilastokeskus 2017c).

3 ENERGIA- JA ILMASTOTAVOITTEET

Tässä kappaleessa esitetään kansalliset, kansainväliset ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteet, arvioidaan niiden sisältöä ja velvoittavuutta. Vuonna 2016 energian tuotanto ja kulutus aiheutti 75 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, jos mukaan lasketaan liikenteen käyttämä energia. Lisäksi päästöjä syntyi teollisuuden prosesseista, maataloudesta ja kotieläinten kasvatuksesta sekä jätesektorilta. Toimia edellytetään kaikilta sektoreilta, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Toimet koskevat energian tuotantoa sekä energian käyttöä. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niistä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää energiatehokkailla ratkaisuilla ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamisella. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 13.)

Suomen energia- ja ilmastopolitiikka perustuu kolmeen lähtökohtaan.

Energiajärjestelmän on oltava 1) kustannustehokas ja taloudellisesti kilpailukykyinen, 2) sen on huomioitava kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristönäkökulmat ja 3) sen pitää olla riittävän toimitusvarma. Haasteita energiajärjestelmän uudistamiseen aiheuttaa Suomen kylmä ilmasto ja pitkät välimatkat. Toisaalta Suomella on hyvät raaka-ainevarat, erityisesti metsäbiomassan osalta. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 14.)

Valtioneuvoston selonteossa on laadittu skenaariot nykyisille politiikantoimille (perusskenaario) ja strategiassa linjattaville uusille toimille (politiikkaskenaario).

Skenaariot ovat perusskenaario eli WEM-skenaario (With Existing Measures) ja politiikkaskenaario eli WAM-skenaario (With Additional Measures). WEM-skenaariolla arvioidaan energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ennen vuotta 2016 päätetyillä toimenpiteillä. Skenaariotarkastelulla voidaan arvioida tarvittavien lisätoimien suuruutta ja uusien toimien vaikutuksia energia- ja ilmastotavoitteisiin. Politiikkaskenaarion suurimmat muutokset suhteessa perusskenaarioon koskevat liikenteessä tapahtuvaa biopolttoaineiden tuntuvaa lisäystä ja henkilöautokannan sähköistymistä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 143.)

3.1 Energia- ja ilmastotiekartta 2050

Parlamentaarinen komitea laati vuonna 2014 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 -julkaisun, joka on pitkän aikavälin ohje vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Tiekartta perustuu Low Carbon Finland 2050 platform -tutkimushankkeeseen, joka on tehty useiden tutkimuslaitosten yhteistyönä. Tiekartassa arvioidaan keinot, joilla saavutetaan 80-95 prosentin vähennys kasvihuonepäästöissä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Julkaisussa arvioitiin kustannustehokkaimmat keinot päästövähennyksiin, huomioiden nykyinen infrastruktuuri, eri skenaarioiden vaikutukset Suomen energia- ja kansantalouteen ja kestävä luonnonvarojen käyttö. Hankkeessa selvitettiin eri vaihtoehtoja vähähiiliseen yhteiskuntaan ja vihreän teknologian kasvun mahdollisuuksia.

Tiekartta ei anna yksittäistä tapaa saavuttaa vuoden 2050 tavoitteet. Hankkeessa arvioitiin eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia kustannustehokkaaseen päästöjen vähentämiseen ja yhteiskunnan kilpailukykyyn. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 15.)

3.2 Kansainvälinen ilmastosopimusjärjestelmä

Vuonna 1994 astui voimaan YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus.

Puitesopimuksen tavoitteena on saada ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet vaarattomalle tasolle. Ilmastosopimus ei sisällä määrällisiä velvoitteita. Puitesopimus velvoittaa osapuolia tukemaan ilmastomuutosta hillitseviä toimia ja raportoimaan kasvihuonekaasupäästöjensä määrän YK:lle. Vuonna 2005 voimaan astunut Kioton sopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, jossa teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään päästöjä kansainvälisesti. Kioton sopimuksen ensimmäinen velvoitekausi oli vuosille 2008-2012 ja toinen velvoitekausi on vuosille 2012-2020. EU sitoutui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020.

Keskeinen keino päästöjen vähentämiseen on päästökauppajärjestelmä. Vuonna 2016 voimaan astui Pariisin ilmastosopimus. Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilannousu alle 2°C suhteessa esiteolliseen aikaan. Pariisin sopimus ei velvoita määrällisiin päästövähennysvelvoitteisiin. Sopimuksessa valtiot sitoutuvat valmistelemaan, tiedottamaan, ylläpitämään sekä saavuttamaan kansalliset päästötavoitteensa. (Ympäristöministeriö 2016.)

3.3 Energiaunioni

Energiaunioni kehittää Euroopan unionin yhteistä energiapolitiikkaa. Euroopan komissio antoi tiedonannon energiaunionista vuonna 2015. Energiaunionin tavoitteet energiapolitiikassa ovat toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn parantaminen sekä kestävä kehitys. Energiaunioni keskittyy sähkön ja kaasun sisämarkkinoihin ja energiaturvallisuuteen. Ukrainan kriisi on vaikuttanut Venäjältä Eurooppaan tulevan kaasun toimitusvarmuuteen. Komissio pyrkii parantamaan kaasun toimitusvarmuutta ja jatkaa vaihtoehtoisten toimitusreittien kehittämistä kaasulle. EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti on myös olennainen osa energiaunionia. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 19.)

3.4 EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka 2020 ja 2030

3.4.1

Suomen kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelun ja toimeenpanon ohjeina toimivat Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet.

Eurooppa-neuvoston 2020 ilmasto- ja energiapaketin tavoitteena on saavuttaa 20 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennykset, 20 prosentin uusiutuvan energian käyttö sekä 20 prosentin energiatehokkuuden parantaminen. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 20-21.)

EU on asettanut tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 vuoden 1990 tasosta. Päästövähennykset toteutetaan pääasiassa päästökauppajärjestelmän avulla. Päästökaupan ulkopuolisella taakanjakosektorilla Suomen päästövähennysvelvoite on vähentää 16 prosenttia päästöjä. EU on asettanut tavoitteen nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoite jaettiin jäsenvaltioiden kesken siten, että Suomen velvoittava tavoite on 38 prosenttia. Energiatehokkuuden osalta EU:n tavoitteena on nostaa energiatehokkuutta 20 prosenttia. Energiatehokkuustavoite on ohjeellinen eli siitä ei seuraa toimenpiteitä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 21.)

Juha Sipilän hallitus pyrkii saavuttamaan vaalikauden aikana EU:n Suomelle asettamat 2020-tavoitteet (Valtioneuvoston kanslia 2015, 23). Suomi ylitti uusiutuvan energian 38

prosentin vähimmäistavoitteen ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Osuuden odotetaan nousevan yli 40 prosenttiin vuoteen 2020. Suomi päätti 20 prosentin uusiutuvan energian velvoitteesta liikennesektorille, vaikka EU:n velvoite on 10 prosenttia. 10 prosentin tavoite saavutettiin vuonna 2014. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 30.)

EU on asettanut maakohtaiset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille kasvihuonekaasupäästöille vuosille 2013-2020. Suomen velvoite on vähentää 16 prosenttia päästöjä vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020. Lämpimän sään ja heikon taloustilanteen vuoksi Suomi alitti velvoitteen kolmena ensimmäisenä vuonna.

Valtioneuvoston selonteon mukaan tavoitteita ei välttämättä saavuteta ilman joustokeinoja. Suomi kuitenkin saavuttaisi taakanjakopäätöksen velvoitteet koko ajanjaksolla kotimaisilla päästövähennyskeinoilla ja päästökiintiöiden ajallisilla siirroilla.

(Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 30.)

3.4.2

Komission tammikuussa 2014 ehdottamasta EU:n 2030 energia- ja ilmastotavoitepaketista sovittiin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2014. Paketin tavoitteena on vähentää 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 vuoden 1990 tasosta. Päästökauppasektorilla tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 43 prosenttia ja 30 prosenttia ei-päästökauppasektorilla vuoden 2005 tasosta. Uusiutuville energialähteille EU-tason sitova tavoite on 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoite ei sisällä jäsenmaakohtaisia tavoitteita. EU:n ohjeellinen tavoite on parantaa energiatehokkuutta vähintään 27 prosenttiin. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 21-24.) Suomen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorilla on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosenttia vuoteen 2030 vuoden 2005 tasosta.

Valtioneuvoston selonteon mukaan Suomi ei nykyisillä politiikankeinoilla tule saavuttamaan lähimainkaan 2030-päästövähennysvelvoitteita. Perusskenaarion mukaan päästöt ovat 22 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 2005. Lisätoimien avulla saavutettavia tuloksia arvioidaan kappaleessa 6. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 30- 31.)

3.4.3

EU:n päästökauppajärjestelmästä säädetään päästökauppadirektiivissä. Vuodesta 2005 toiminnassa olleeseen järjestelmään kuuluvat EU:n jäsenvaltiot, Islanti, Liechtenstein ja Norja. Päästökauppajärjestelmää sovelletaan suuriin teollisuuslaitoksiin ja yli 20 MW:n energiantuotantolaitoksiin. Unionin hiilidioksidipäästöistä järjestelmä kattaa alle puolet.

Päästökauppajärjestelmälle on asetettu päästökatto vuodesta 2013, joka alenee vuosittain lineaarisesti siten, että vuoteen 2020 mennessä saavutetaan 21 prosentin päästövähennys vuoteen 2005 verrattuna. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 22.) Päästökauppasektorin vuoden 2030 tavoitteena on saavuttaa 43 prosentin ja päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla 30 prosentin päästövähennykset vuoden 2005 tasosta (Eurooppa- neuvosto 2014).

3.4.4

EU:n taakanjakopäätös koskee päästökauppaan kuulumattomia sektoreita pois lukien LULUCF- eli maankäyttö-sektori ja kansainvälinen meriliikenne. Taakanjakopäätökseen kuuluvia sektoreita ovat liikenne, rakennusten erillislämmitys, maatalous, jätehuolto sekä teollisuuskaasut. Jokaiselle jäsenvaltiolle on määritelty oma päästövähennysvelvoite päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla. Suomelle on asetettu 16 prosentin päästövähennysvelvoite vuoteen 2020 vuoden 2005 tasosta. Uusi taakanjakoasetus vuosille 2021-2030 julkaistiin kesällä 2016. Komission ehdotuksessa Suomen päästövähennysvelvoite on 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Joustokeinojen vaikutuksesta tavoite laskee 37 prosenttiin. Vähennysvelvoite on EU:n toiseksi tiukin.

(Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 22-23.)

4 HALLITUKSEN ENERGIATAVOITTEET

Juha Sipilän hallitusohjelma ”Ratkaisujen Suomi” asettaa tavoitteet kansalliselle energia- ja ilmastostrategialle yhdessä EU:n tavoitteiden kanssa. Yksi hallitusohjelman strateginen tavoite on biotalous ja puhtaat ratkaisut, johon kuuluu viisi kärkihanketta. Hallituksen energia- ja ilmastotavoitteista on linjattu kärkihankkeessa ”Hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti”.

Hallitusohjelman tavoitteena on päästöttömän uusiutuvan energian käytön lisääminen 2020-luvulla 50 prosenttiin ja omavaraisuusasteen kasvattaminen yli 55 prosenttiin sisältäen turpeen käytön. Bioenergian ja muun päästöttömän teknologian tarjontaa lisätään hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nestemäisten polttoaineiden ja biokaasun tuotannon ja teknologian kasvattaminen ovat tärkeitä hallituksen energiaratkaisuissa. Lisäksi Sipilän hallitus pyrkii saavuttamaan vaalikauden aikana EU:n Suomelle asettamat 2020-tavoitteet. (Valtioneuvoston kanslia 2015, 23-24.)

Hallitusohjelman kärkihankkeessa on kymmenen kohtaa, joissa hallitus listaa keinoja uusiutuvan energian ja omavaraisuuden tavoitteiden saavuttamiseen. Uusiutuvan energian tuki järjestetään niin, että se perustuu teknologianeutraalisuuteen ja taloudelliseen edullisuusjärjestykseen. Hiilen käytöstä energiantuotannossa luovutaan ja tuontiöljyn käyttö puolitetaan vuoteen 2030. Liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus pyritään nostamaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Rakennusten lämmityksessä kannustetaan päästöttömiin uusiutuviin lämmitysratkaisuihin tuontiöljyn käytön sijaan.

(Valtioneuvoston kanslia 2015, 23-24.)

5 KEINOT VUODEN 2030 ENERGIA- JA ILMASTOTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEEN

Tässä kappaleessa esitetään toimia, jotka ohjaavat Suomea kohti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteita. Kappaleissa 3 ja 4 esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaisia toimia eri sektoreilla. Käytännössä toimet koskevat fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamista, puupohjaisen energian käytön lisäämistä ja uuden päästöttömän teknologian tukemista.

5.1 Tuontiöljyn energiankäytön puolittaminen

Tuontiöljyn kotimaan käyttöön lasketaan Suomessa kulutukseen luovutetun fossiilisen moottoribensiinin, dieselin, lentobensiinin, kerosiinin sekä kevyen ja raskaan polttoöljyn kokonaisenergiamäärää. Hallituksen tavoite on puolittaa tuontiöljyn energiakäyttö 2020- luvun loppuun mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Suurin osa taakanjakosektorin päästövähennystoimista kohdistuu liikennesektoriin. Liikennesektorin toimet vähentävät suoraan öljyn energiakäyttöä. Myös työkoneiden ja rakennusten erillislämmityksen toimet vähentävät öljyn energiakäyttöä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 36.)

5.2 Kivihiilestä luopuminen

Hallituksen ja EU:n linjauksissa tavoitteena on, että Suomi luopuu kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Euroopan unionissa asetetaan ohjauskeinoja, jotka vähentävät energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi kivihiilen käyttöä ohjataan vero- ja tukijärjestelmällä, jolla pyritään säilyttämään kotimaisten polttoaineiden kilpailukyky sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannossa kivihiileen verrattuna. Kivihiilen kulutus vaihtelee lauhdesähkön kysynnän mukaan. Kivihiilen käyttö vähenee, vaikka se on markkinaehtoisesti kilpailukykyinen polttoaine. Kivihiili on varastoitavuuden ja edullisen hinnan takia tarpeellinen huoltovarmuuden näkökulmasta. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 36-37.)

5.3 Puupohjainen energia

Hallituksen linjauksissa määritellään polttoaineiden ajojärjestys energian tuotannossa.

Ajojärjestykseen vaikuttavat turpeen, kivihiilen, maakaasun ja biomassan hinta, fossiilisten polttoaineiden ja turpeen verotus sekä päästöoikeuden hinta. Päästöoikeuksien

hinnalla vaikutetaan polttoaineiden väliseen kilpailukykyyn. Puupolttoaineiden käyttöä ei tueta, jos polttoaineiden käyttö on kannattavaa myös ilman tukia. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa metsähakkeen käyttö edellyttää tukijärjestelmää. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 38.)

Valtioneuvoston selonteossa on listattu keinoja puupohjaisen energian käytön lisäämiseen. Metsähakkeen ja metsäteollisuuden sivutuotteiden käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa sekä lämmön erillistuotannossa kannustetaan energiaverotuksella.

Metsähakesähkön tuotantotukijärjestelmällä edistetään metsähakkeen käyttöä kustannustehokkaasti ja vahvistetaan metsähakkeen toimitusketjua. Tukijärjestelmän tarpeellisuutta ja kehittämistä arvioidaan vuoden 2018 aikana. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 38.)

Turpeen verotusta kiristetään, jolla halutaan varmistaa ettei turve ole kilpailukykyisempi kuin metsähake tai metsäteollisuuden sivutuotteet. Samalla halutaan varmistaa, että turve on kilpailukykyisempi kuin kivihiili tai muut fossiiliset polttoaineet. Metsäteollisuuden sivutuotteiden ja metsähakkeen käyttö lisääntyy liikenteen biopolttoaineiden kasvavan tuotannon vuoksi. Politiikantoimilla huomioidaan metsäbiomassan saatavuus ja sen jalostusarvo eri käyttökohteissa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 38.)

5.4 Biokaasu

Biokaasua tuotetaan kaatopaikkojen kaasulaitoksilla, yhteismädätyslaitoksilla ja yhdyskuntajäteveden puhdistamoilla. Biokaasulla tuotetaan pääasiassa sähköä ja lämpöä.

Biokaasua tuetaan verovapaudella, biokaasusähkön syöttötariffilla, työ- ja elinkeinoministeriön energiatuilla, maa- ja metsäministeriön maaseudun yritystuilla ja maatilojen investointituilla. Energia- ja ilmastostrategian mukaan biokaasuinvestointeja voidaan edesauttaa kehittämällä kansallisia säännöksiä ja sujuvoittamalla lupamenettelyjä. Biokaasun tukemista jatketaan vähintään nykyisellä tasolla tukijärjestelmien avulla. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 41-42.)

5.5 Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön ja lämmön tuet

Uusiutuvan energian lisääminen edellyttää kannustimia. Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmästä luovutaan ja tavoitteena on hankkeiden toteutuminen

markkinaehtoisesti. Teknologianeutraalien tarjouskilpailujen käyttöönotto mahdollistavaa sähkön tuotantotuen maksamisen ainoastaan kustannustehokkaimmille ja kilpailukykyisille uusiutuvan sähkön tuotantoinvestoinneille. Tuotantotuen ja kilpailutuksen malli täsmennetään hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä.

Tukijärjestelmässä otetaan huomioon yhteiskunnalliset vaikutukset sekä yritys-, ympäristö- ja terveysvaikutukset. Investointitukea jatketaan, joka soveltuu erityisesti uuden energiateknologian kokeiluhankkeisiin. Energiaverotuksella ja metsäsähkön tuotantotuella edistetään uusiutuvan ja vähäpäästöisen kaukolämmöntuotannon kasvua.

Maatalouden investointituella ja yritystuilla tuetaan maaseudun sähkön pientuotantoa ja hajautettua lämmöntuotantoa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 42-44.)

Energia- ja ilmastostrategian mukaan päästökaupan ja sähkömarkkinoiden ohjaustoimet eivät ole riittäviä ohjaamaan uusiutuvan energian investointeihin. Tavoite on lisätä uusiutuvan energian osuus 50 prosenttiin 2020-luvulla. Täysin hiilineutraali energiajärjestelmä vuoteen 2050 vaatii aktiivisia politiikantoimia. Politiikantoimia tarvitaan, jotta kustannustehokkaimmat investointipäätöstä odottavat hankkeet toteutuvat ja jotta voidaan taata tuulivoimahankkeisiin liittyvän osaamisen ja kehitystyön jatkuminen. Tämän vuoksi uusiutuvan energian lisääminen edellyttää tukijärjestelmää.

Uusiutuvan sähkön tukijärjestelmän kustannustehokkuus varmistetaan tarjouskilpailun avulla. Tarjouskilpailut järjestettäisiin 2018-2020 ja valitut hankkeet tulisivat tuotantoon 2020-luvun alussa. Tukijärjestelmän tarve arvioitaisiin uudelleen. EU on uudistamassa uusiutuvan energian direktiiviä vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan komission suunnitelmista ei ole tarkkaa tietoa, mutta on tarpeen varautua merkittäviin muutoksiin nykytilanteeseen verrattuna. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 44-45.)

5.6 Liikenne

Liikenne tuottaa 40 prosenttia taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa.

Päästövähennystoimet kohdistuvat erityisesti tieliikenteeseen, joka tuottaa noin 90 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 54.)

Nopein keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi on liikenteen polttoaineiden korvaaminen uusilla ja vähäpäästöisemmillä polttoaineilla

tai käyttövoimilla. Valtioneuvoston selonteossa huomautetaan, ettei vaihtoehtoisten käyttövoimien lisääminen kuitenkaan riitä pidemmällä aikavälillä. Liikenteen kuluttamat energiamäärät ovat liian suuria, jotta ne voisi kattaa uusiutuvilla raaka-aineilla.

Liikennejärjestelmien ja -välineiden energiatehokkuutta tulee parantaa. Liikenteen energiatehokkuustoimenpiteet ovat osa EU:n 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista. Henkilöliikenteen kasvua kaupunkiseuduilla ohjataan henkilöautojen sijaan kävelyyn, pyöräilyyn, joukkoliikenteeseen ja liikenteen uusiin palveluihin.

Energiatehokkuuden osalta energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on laskea henkilö- ja pakettiautojen ominaiskulutusta noin 30 prosenttia vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030.

Tämä vaatii autokannan uusimisen nopeuttamista ja vähäpäästöisten autojen verotuksen keventämistä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 54-57.)

Hallitusohjelmassa tavoitteena on nostaa liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (Valtioneuvoston kanslia 2015). EU:ssa sovelletaan tuplalaskentatapaa, jossa jätteistä ja tähteistä, syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta ja lingoselluloosasta tuotetut biopolttoaineet otetaan huomioon kertomalla niiden energiasisältö kahdella. Hallitusohjelman 40 prosentin uusiutuvan liikennepolttoaineen osuus perustuu tuplalaskentaan. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 58.)

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan uusiutuvan energian käyttö liikenteessä kasvaa yli 50 prosenttiin, jos liikennesektorin energiatehokkuustoimet toteutuvat, uusiutuvan liikennepolttoaineen jakeluvelvoite nostetaan 30 prosenttiin, sähköautojen määrä kasvaa 250 000 kappaleeseen ja kaasuautojen määrä 50 000 kappaleeseen. Hallitusohjelman 40 prosentin tavoite ylittyy siis selvästi. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 123.)

5.7 Rakennettu ympäristö

Rakennukset kuluttavat 38 prosenttia energian loppukäytöstä Suomessa. Rakennusten ja rakentamisen energiatehokkuutta sekä materiaalitehokkuutta pyritään parantamaan.

Lisäksi uusiutuvan energian käyttöä nykyisessä rakennuskannassa ja puurakentamista edistetään. Alueidenkäytön ja rakentamisen päätökset ovat pitkäikäisiä, sillä infrastruktuuri uusiutuu hitaasti. Öljylämmityksessä otetaan käyttöön 10 prosentin bionesteen sekoitusvelvoite. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 60-61.)

5.8 Energiatehokkuus

EU:n yhteinen energiatehokkuustavoite vuoteen 2020 on 20 prosentin energian käytön tehostuminen ja vuoteen 2030 mennessä 30 prosentin tehostuminen. Vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää energiavaatimusten asettamista laite- ja laitteistoryhmille sekä jäsenvaltioiden panostusta energiatehokkuustoimiin.

Energiajärjestelmien ja energiaa käyttävän infrastruktuurin suunnittelua ja käytettävyyttä on parannettava. Etäluettavat sähkömittarit sekä muu lisääntynyt mittaus- ja seurantatieto voidaan hyödyntää. Energian tuotannon ja kysynnän välisiä piikkejä voidaan tasoittaa ja leikata. Sähkömarkkinoiden ja joustavan sähkömarkkinajärjestelmän kehittäminen edistää tuuli- ja aurinkoteknologian käyttämistä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 72- 73.)

6 PRIMÄÄRIENERGIAN JA SÄHKÖN HANKINTA SUOMESSA 2030

Tässä kappaleessa arvioidaan energia- ja ilmastostrategian vaikutuksia pirimäärienergian ja sähkön hankintaan Suomessa vuoteen 2030. TEM:n ja valtioneuvoston kanslian julkaisuissa vaikutusarvioita on tarkasteltu eri skenaarioissa. Perusskenaariossa eli WEM-skenaariossa (Whith Existing Measures) arvioidaan jo päätettyjen toimien vaikutuksia. Politiikkaskenaariossa eli WAM-skenaariossa (With Additional Measures) arvioidaan vuoden 2016 jälkeen tehtyjen toimien vaikutuksia.

Valtioneuvoston kanslian julkaisussa ”Energia ja ilmastostrategian vaikutusarviot:

Yhteenvetoraportti" on arvioitu skenaarioiden vaikutuksia. Raportti käsittelee marraskuussa 2016 julkaistun energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden tuloksia.

Tulosten perusteella Suomi voi saavuttaa EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennystavoitteen sekä kansalliset energia- ja ilmastotavoitteet esitetyillä lisätoimilla.

Skenaariotulokset ovat eri tutkimuslaitosten tai konsulttien laskelmiin ja malleihin perustuvia. Työ- ja elinkeinoministeriön skenaariovalmistelun tärkeimmät tietolähteet ovat Tilastokeskuksen julkaisemat kansalliset energiatilastot, Eurostatin energiatilastot sekä kansallinen kasvihuonekaasuinventaario. Lähteinä on käytetty lisäksi Energiateollisuus ry:n, Luonnonvarakeskuksen, Öljy ja biopolttoaineala ry:n ja muiden yhdistysten ja etujärjestöjen tilastotietoja. Työ- ja elinkeinoministeriö on laskenut kokonaisenergiataseen ja kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän saatujen tulosten ja tietojen perusteella. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 141.)

Selonteon ja Yhteenvetoraportin WAM- ja WEM-skenaarioiden laskennassa on käytetty TIMES-VTT energiajärjestelmämallia. Energiajärjestelmämallilla voidaan arvioida sellaisen hankinta- ja loppukäyttöjärjestelmän kehitys, jolla hyötyenergian kysyntä voidaan tyydyttää mahdollisimman kustannustehokkaasti. Mallissa huomioidaan verot, tuet ja investointien tuottovaatimukset. Mallissa voidaan asettaa ylä- tai alarajoja tuotannolle, kapasiteetille tai markkinaosuudelle, joita ratkaisun tulee noudattaa.

(Valtioneuvoston kanslia 2017, 13.)

6.1 Primäärienergian hankinta vuonna 2030

TIMES-VTT-mallilla saadut primäärienergian kokonaiskulutukset WEM- ja WAM- skenaarioissa on esitetty kuvassa 6.1 ja skenaarioiden energiataseet löytyvät taulukosta 6.1. Fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee molemmissa skenaarioissa huomattavasti.

Politiikkaskenaariossa öljyn kulutus vähenee kuitenkin selvästi enemmän kuin perusskenaariossa. Tämä johtuu liikenteeseen kohdistuvista lisätoimista. Ydinvoiman lisäys näkyy vuodesta 2020. Olkiluoto 3 käynnistyy vuonna 2018 ja toimii täydellä kapasiteetilla vuonna 2020. Fennovoiman uusi ydinvoimalaitos käynnistyy 2024 ja toimii täydellä kapasiteetilla 2026. Loviisan ydinvoimalaitokset tulevat käyttöikänsä päähän vuonna 2025. Ydinvoiman tuotannon kokonaislisäys vähentää sähkön nettotuontia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä sähkön tuotannossa ja kasvihuonekaasupäästöjä.

(Valtioneuvoston kanslia 2017, 32.)

Korkeimmillaan primäärienergian kokonaiskulutus on perusskenaariossa noin 1550 PJ eli 431 TWh vuonna 2025 ja vähenee vuoteen 2030. Politiikkaskenaarion lisätoimet laskevat energiankulutuksen kokonaismäärä vain noin yhden prosentin vuosina 2025-2030. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 128.)

Kuva 6.1 Primäärienergian kokonaiskulutus WEM ja WAM-skenaarioissa (Valtioneuvoston kanslia 2017, 33).

Taulukko 6.1 Energia- ja ilmastostrategian skenaarioiden energiataseet (Työ- ja elinkeinoministeriö 2016).

Energian kokonaiskulutus ja loppukulutus

TWh Tilasto Perusskenaario Politiikkaskenaario

2010 2015e 2020 2030 2020 2030

Öljy, sis. Biokomponentin 97 87 81 77 79 73

Kivihiili 40 17 15 7 15 3

Koksi, masuuni- ja koksikaasu 12 12 16 18 16 18

Maakaasu 41 22 27 22 27 23

Ydinenergia 66 68 106 123 106 123

Sähkön nettotuonti 11 16 3 2 3 1

Vesivoima 13 17 14 15 14 15

Tuuli- ja aurinkoenergia 0 2 5 7 5 9

Turve 27 15 20 15 20 15

Puupolttoaineet 90 93 104 118 104 121

Muut 10 14 16 18 16 18

Energian kokonaiskulutus yhteensä 407 361 408 420 406 418

Energian loppukulutus 318 297 313 316 311 314

Uusiutuvan primäärienergian hankinta WEM- ja WAM-skenaarioissa on esitetty kuvassa 6.2. Puun energiakäyttö lisääntyy metsäteollisuuden sivutuotteiden ja kasvavan metsähakkeen käytön vuoksi. Vuoteen 2030 mennessä uusiutuvan energian loppukulutus

on 52 – 62 prosenttia suurempi kuin vuonna 2010. Politiikkaskenaariossa uusiutuvan primäärienergian käyttö on suurempi kuin perusskenaariossa. Tämä johtuu muun muassa lisääntyvästä biopolttoaineiden tuotannosta ja maatalouden sivutuotteiden lisääntyvästä käytöstä biokaasun tuotannossa. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 32.)

WAM-skenaarion politiikantoimilla uusiutuvan energian määrä lisääntyy huomattavasti ja energian hankinnan omavaraisuus kasvaa ensi vuosikymmenellä. Uusiutuvan energian käyttö lisääntyy noin 7 TWh vuonna 2030, sillä biopolttoaineiden- ja nesteiden korotetut jakeluvelvoitteet korvaavat fossiilisia öljyjalosteita. Biopolttoaineiden valmistusprosessi itsessään kasvattaa uusiutuvan energian osuutta Suomen energian loppukulutuksesta, koska biojalostamot käyttävät pääosin uusiutuvaa energiaa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta kasvaa 50 prosenttiin vuoteen 2030. Samalla energian hankinnan omavaraisuus on noin 55 prosenttia loppukulutuksesta vuonna 2030. WAM-skenaarion politiikantoimilla hallituksen 2020-luvun lopun uusiutuvan energian tavoite saavutetaan. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 122.)

Politiikkaskenaariossa primäärienergian kokonaiskulutus olisi noin 418 TWh ja loppukulutus 314 TWh vuonna 2030. EU on mitannut energiatehokkuutta primäärienergian kulutuksella. Todellinen energiankäytön tehostuminen ei vastaa aina energiankulutusta. Vähäpäästöinen ja pääosin uusiutuva energiajärjestelmä ei suoraan kerro kokonaisenergiankulutuksen vähenemisestä. Energia- ja ilmastostrategian mukaan energiatehokkuutta voidaan paremmin mitata ja seurata sektorikohtaisella tarkastelulla.

(Työ- ja elinkeinoministeriö 2016, 73-74.)

Kuva 6.2 Uusiutuvan primäärienergian hankinta WEM- ja WAM-skenaarioissa (Valtioneuvoston kanslia 2017, 33).

6.2 Sähköenergian hankinta vuonna 2030

Sähköenergian hankinta WEM- ja WAM-skenaarioissa on esitetty kuvassa 6.3 ja taulukossa 6.2. Sähkön hankinta kasvaa yli 90 TWh vuonna 2025. Vuonna 2025 sähkön tuotanto ylittää kulutuksen. Vuoden 2030 politiikkaskenaariossa sähkön tuotanto on 2 TWh suurempi verrattuna perusskenaarioon. Tämä johtuu muun muassa biopolttonesteiden laajemmasta kotimaisesta tuotannosta politiikkasektorilla sekä liikenteen sähköistymisestä. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetaan sähköä politiikkaskenaariossa noin 40 TWh. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 34.)

Jos verrataan sähkön hankintaa primäärienergian hankintaan, nähdään samansuuntaisia muutoksia. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan sähköä huomattavasti vähemmän ja uusiutuvilla energialähteillä osuus on merkittävästi suurempi. Puupolttoaineiden osuus tuotetun sähkön määrästä on sama molemmissa skenaarioissa. Perusskenaariossa vuonna 2030 tuulivoiman tuotannon osuus on yli 6 TWh ja politiikkaskenaariossa noin 8 TWh, johtuen tuotantotuista. Sähkön nettotuonti on vuoden 2030 skenaarioissa noin 5 TWh, sillä tuulivoimantuotannon lisäys politiikkaskenaariossa kompensoi sähkön kulutuksen suurempaa kasvua. Yhdistetyn sähkön- ja lämmön tuotanto on molemmissa skenaariossa

noin 23 TWh vuonna 2030. Biopolttoaineilla tuotettu sähkön määrä on noin 15 TWh molemmissa skenaarioissa vuonna 2030. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 33-34.)

Kuva 6.3 Sähköenergian hankinta WEM ja WAM-skenaarioissa (Valtioneuvoston kanslia 2017, 34).

Taulukko 6.2 Sähkön hankinta TWh perus- ja politiikkaskenaarioissa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017, 159).

Tilasto Perusskenaario Politiikkaskenaario 2010 2015 2020 2030 2020 2030

Vesivoima 13 17 14 15 14 15

Tuuli- ja aurinkoenergia 0 2 5 7 5 9

Ydinvoima 22 22 35 40 35 40

CHP, kaukolämpö 18 12 15 12 15 12

CHP, teollisuus 10 9 11 12 11 12

Tavallinen lauhdevoima 14 4

yht. 8 yht. 6 yht. 8 yht. 5

Nettotuonti 11 16

Sähkön kokonaishankinta 88 82 88 92 88 93

Suomi ei ole sähköntuotantotehon suhteen omavarainen. Suomen oma sähköntuotantokapasiteetti ei kata huippukulutuksen aikaista tarvetta. Lauhdelaitoksia oletettavasti poistuu käytöstä ennen teknisen käyttöiän loppua huonon kannattavuuden vuoksi. Lauhdetuotantokapasiteetti pienenee matalan sähkön hinnan ja teollisuuden

päästödirektiivin vaikutuksesta. Olkiluoto 3:n valmistuminen pienentää huippukulutuksen ja tuotannon vajetta. Suomi kattaa tuotantovajeen tuomalla sähköä naapurimaista. Kuvasta 6.4 nähdään, että huippukysynnän ja oman kapasiteetin ero voi olla jopa 4 000 MW kylmänä talvipäivänä. Sähkön siirtoyhteydet naapurimaista ovat riittävät, mutta useat samanaikaiset häiriöt tuonnissa voivat aiheuttaa sähkötehon riittämättömyyden. (Pöyry 2015.)

Kuva 6.4 Suomen sähköntuotantokapasiteetti ja sähkön huippukulutus normaalina vuotena ja erityisen kylmänä vuotena vuoteen 2030 saakka (Pöyry 2015, 53).

6.3 Energian loppukulutus vuonna 2030

Energian loppukulutus on esitetty kuvassa 6.5. Energian loppukäytön kokonaismäärät ovat lähes samalla tasolla vuosina 2015 ja 2030. Lisätoimien ansiosta loppuenergian käyttö kuitenkin vähenee politiikkaskenaariossa, mikä johtuu lähinnä liikennejärjestelmän tehostumisesta ja sähköistymisestä. Liikennejärjestelmän tehostuminen vähentää fossiilisten öljytuotteiden käyttöä. Vastaavasti biopolttoaineiden loppukäyttö lisääntyy huomattavasti. Liikennejärjestelmän sähköistäminen kasvattaa sähkön loppukäyttöä 1,3 prosenttia vuonna 2030. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 35-36.)

Kuva 6.5 Energian loppukulutus WEM- ja WAM-skenaarioissa (Valtioneuvoston kanslia 2017, 36).

6.4 Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2030

Kasvihuonekaasupäästöt WEM- ja WAM-skenaarioissa on esitetty kuvassa 6.6. Vuonna 2020 molemmissa skenaariossa kokonaispäästöt ovat noin 54 Mt CO2-ekv. Tämä on noin 24 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990. Vuoden 2020 jälkeen politiikkaskenaariossa kokonaispäästöt vähenevät kuitenkin selvästi enemmän kuin perusskenaariossa.

Politiikkaskenaariossa päästöt vähenevät 34 prosenttia vuonna 2025 ja noin 40 prosenttia vuonna 2030 vuoden 1990 tasosta. Politiikkaskenaariossa päästöt ovat noin 43 Mt CO2- ekv vuonna 2030. Skenaariolaskennan perusteella Suomi saavuttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Suomi voi saavuttaa lisätoimien avulla taakanjakosektorin 37 prosentin päästövähennystavoitteen vuoden 2005 tasosta. Suurin epävarmuus aiheutuu liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantumisesta. (Valtioneuvoston kanslia 2017, 38, 45.)

Kuva 6.6 Kasvihuonekaasupäästöt WEM- ja WAM-skenaarioissa (Valtioneuvoston kanslia 2017, 39).

7 YHTEENVETO

Suomen energian ja sähkön hankinta on murroksessa. Ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU ja hallitus ohjaavat Suomea politiikankeinoilla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. EU on asettanut päästövähennystavoitteet päästökauppadirektiivissä. Päästökauppajärjestelmän avulla EU pyrkii lineaarisesti vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 21 prosenttia vuoden 2005 tasosta. EU:n taakanjakopäätöksessä sovitaan päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektoreiden vähennystavoitteista. Suomen osuus taakanjakopäätöksessä on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 37 prosenttia vuoden 2005 tasosta.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa on esitetty konkreettisia toimia ja tavoitteita, joilla voidaan saavuttaa EU:n ja Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitteet. Fossiilisten polttoaineiden osalta hallituksen vuoden 2030 tavoitteina on puolittaa tuontiöljyn energiakäyttö ja lopettaa kivihiilen käyttö energiantuotannossa. Vuoden 2030 politiikkaskenaariossa tuontiöljyn energiakäyttö puolittuu, mutta kivihiiltä käytetään yhä 3 TWh. Hallituksen tavoite on nostaa uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta yli 50 prosenttiin vuoteen 2030. Esitetyillä lisätoimilla uusiutuvan energian tavoite saavutetaan. Uusiutuvista energialähteistä puuperäisen bioenergian käyttö kasvaa eniten. Politiikkaskenaariossa liikenteen uusiutuvan energian osuus kasvaa yli 50 prosentin, mikä ylittää selvästi hallituksen 40 prosentin tavoitteen.

Skenaariolaskennan mukaan Suomi saavuttaa EU:n yhteisen tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja Suomi voi saavuttaa taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen lisätoimien avulla.

Energian kokonaiskulutus on politiikkaskenaariossa vuonna 2030 418 TWh ja loppukulutus 314 TWh. Politiikantoimien myötä energian hankinnan omavaraisuus kasvaisi noin 55 prosenttiin loppukulutuksesta. Vuonna 2030 politiikkaskenaariossa sähkön kokonaishankinta on 93 TWh, josta uusiutuvilla energialähteillä tuotetaan noin 40 TWh.

LÄHDELUETTELO

Eurooppa-neuvosto. 2014. Eurooppa-neuvoston päätelmät 24.10.2014 [verkkojulkaisu].

[viitattu 14.3.2018] Saatavissa:

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/fi/ec/145409.pdf Pöyry Management Consulting Oy. 2015. Suomen sähkötehon riittävyys ja kapasiteettirakenteen kehitys vuoteen 2030 [verkkojulkaisu]. [viitattu 16.3.2018]

Saatavissa:

https://tem.fi/documents/1410877/2717655/Suomen_sahkotehon_riittavyys_ja_kapasite ettirakenteen_kehitys_vuoteen_2030_2015.pdf/56b3f402-31fa-48a7-a6ef-

d750e4665f78

Tilastokeskus. 2016. Ilmastopoliittinen tausta. [Tilastokeskuksen www-sivulta]. [viitattu

21.1.2018]. Saatavissa:

http://www.stat.fi/tup/khkinv/khkaasut_ilmastopoliittinen_tausta.html

Tilastokeskus. 2017a. Energian hankinta ja kulutus 2016 [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018] Saatavissa: https://www.stat.fi/til/ehk/2016/ehk_2016_2017-12-08_fi.pdf Tilastokeskus. 2017b. Sähkön ja lämmön tuotanto 2016 [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018] Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/til/salatuo/2016/salatuo_2016_2017- 11-02_fi.pdf

Tilastokeskus. 2017c. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. [Tilastokeskuksen www-

sivulta]. [viitattu 23.1.2018]. Saatavissa:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ene__salatuo/

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2016. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030 [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018]. Saatavissa:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-190-6

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2017. Taustaraportti kansalliselle energia- ja ilmastostrategialle vuoteen 2030 [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018] Saatavissa:

http://tem.fi/documents/1410877/3570111/Energia-

+ja+ilmastostrategian+TAUSTARAPORTTI_1.2.+2017.pdf/d745fe78-02ad-49ab-8fb7- 7251107981f7

Valtioneuvoston kanslia. 2015. Ratkaisujen Suomi [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018]

Saatavissa:

http://vnk.fi/documents/10616/1095776/Ratkaisujen+Suomi_FI.pdf/5f59e1a3-bfe8- 47cb-a42f-6e18ee6a53a7?version=1.0

Valtioneuvoston kanslia. 2017. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot:

Yhteenvetoraportti [verkkojulkaisu]. [viitattu 21.1.2018] Saatavissa:

http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-

+ja+ilmastostrategian+vaikutusarviot+Yhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929- a4c825f71547?version=1.0

Ympäristöministeriö. 2016. Kansainväliset ilmastoneuvottelut [Ympäristöministeriön www-sivulta]. [viitattu 13.3.2018]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi- FI/Ymparisto/Ilmasto_ja_ilma/Ilmastonmuutoksen_hillitseminen/Kansainvaliset_ilmast oneuvottelut