Ohjelmistokehittäjien näkemyksiä käyttäjien osallistumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen

(1)

OHJELMISTOKEHITTÄJIEN NÄKEMYKSIÄ KÄYTTÄ- JIEN OSALLISTUMISESTA SOSIAALI- JA TERVEYDEN-

HUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMISEEN

Jenni Rytkönen Pro gradu -tutkielma

Sosiaali- ja terveydenhuollon tieto- hallinto

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Lokakuu 2020

(2)

RYTKÖNEN, JENNI: Ohjelmistokehittäjien näkemyksiä käyttäjien osallistumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen

Pro gradu -tutkielma, 110 sivua, 4 liitettä (10 sivua) Tutkielman ohjaajat: TtT Ulla-Mari Kinnunen FT Susanna Martikainen

Lokakuu 2020_________________________________________________________

Avainsanat: potilastietojärjestelmä, terveydenhuolto, sosiaalihuolto, ohjelmistokehitys, ohjelmistokehittäjät, sosiotekninen malli

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestel- miä kehittävien ohjelmistokehittäjien näkemyksiä ja kokemuksia käyttäjien osallistumisesta tietojärjestelmien kehittämiseen ja tunnistaa sosioteknisen mallin ulottuvuuksien (ihmiset, kliininen tietosisältö ja käyttöliittymä) tarkastelun kautta osallistumiseen liitty- viä tekijöitä.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa yhdistyi kvantitatiivinen aineiston ana- lysointi sekä avointen vastausten teemoittelu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Aineistonkeruu tapahtui sähköisellä suomen- ja englanninkielisellä kyselylomakkeella, joka välitettiin Valviran tietojärjestelmärekisterissä (päivitetty 9/2019) oleville tietojär- jestelmätoimittajille. Linkkiä kyselylomakkeelle jaettiin myös sosiaalisessa mediassa.

Kyselyyn saatiin 87 vastausta.

Tutkimustulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä kehittävät ohjel- mistokehittäjät haluavat työskennellä tiiviissä ja aktiivisessa yhteistyössä tietojärjestel- miä käyttävien loppukäyttäjien kanssa. Kehittäjät kokevat hyötyvänsä käyttäjien osallistumisesta kehittämiseen sekä saavansa heiltä käyttökelpoista palautetta työnsä tueksi.

Toisaalta vakiintuneet menetelmät ja resurssit kehittäjien ja käyttäjien yhteistyön mahdollistamiseksi puuttuvat ja sekä kehittäjä- että käyttäjäorganisaatioiden tulisi ohjata enemmän resursseja yhteistyön mahdollistamiseksi. Sosioteknisen mallin ihmiset, kliininen tietosisältö ja käyttöliittymä -ulottuvuuksien tarkastelun kautta kehitystyössä korostuu tietojärjestelmien käytön ja kehittämisen parissa työskentelevien yhteistyö ja sen myötä saatavien tietojen hyväksikäyttö. Käyttäjiltä saatavan tiedon merkitys järjestelmien kehitystyössä sekä toiminnan perustuminen ihmisen ja tietotekniikan väliseen vuorovaikutukseen on edellytys onnistuneen tietojärjestelmän kehityksessä.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tieto- järjestelmien kehittäjä- että käyttäjäorganisaatioissa, kun kehitetään prosesseja ja tapoja molemminpuolisen yhteistyön mahdollistamiseksi. Tutkimus olisi hyvä uusia esimerkiksi neljän vuoden välein, jotta voidaan arvioida sitä, ovatko kehittäjien kokemukset ja näke- mykset muuttuneet sekä ovatko käyttäjä- ja kehittäjäorganisaatiot suunnanneet resursseja tehokkaammin käyttäjien osallistumisen mahdollistamiseksi.

(3)

formatics

RYTKÖNEN, JENNI: Developers’ view of user participation in social and healthcare IT development

Master's thesis, 110 pages, 4 appendices (10 pages) Thesis Supervisors: PhD Ulla-Mari Kinnunen

PhD Susanna Martikainen

October 2020_____________________________________________________

Keywords: electronic health records, health care, social care, information systems, software development, software developers, sociotechnical model

The purpose of this study was to find out the views and experiences of software developers developing social and health care information systems on user participation in the development process and to identify the motivations for participation through a review of the three dimensions (people, clinical content and user interface) of the socio-technical model.

The study was carried out as a questionnaire, which combined quantitative analysis of the material with open-ended question by means of theory-driven content analysis. The data collection was done with an electronic questionnaire in Finnish and in English, which was forwarded to the information system suppliers in Valvira’s (National Supervisory Au- thority for Welfare and Health in Finland) information systems register (updated 9/2019).

A link to the questionnaire was also shared on social media. 87 responses to the survey were received.

According to the research results, software developers developing social and health care information systems want to work in a close and active collaboration with end-users.

Additionally, developers feel that they benefit from user participation in the development process and receive useful feedback from users to support their work. However, the well- established methods and resources to enable developer-user collaboration are lacking, thus both developer and user organizations should direct more resources to enable collaboration. By exploring three of the following dimensions of the socio-technical model, people, clinical content and user interface, the development work emphasizes the co-op- eration of people using and developing information systems, the importance of user information in development process and interaction between people and technology.

The results of this research can be utilized in both social and health care information systems providers and user organizations when developing processes and ways to enable mutual collaboration. This study should be repeated, for example, every four years to examine whether developers’ views have changed, organizations have directed resources more effectively to enable user participation and how information system providers take into account the willingness of developers to work closely with users.

(4)

2 KEHITTÄJIEN JA KÄYTTÄJIEN YHTEISTYÖ SOSIAALI- JA

TERVEYDENHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITYKSESSÄ ... 10

2.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmät ... 10

2.2 Käyttäjien osallistuminen terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen ... 13

2.3 Kommunikointi, osallistuminen ja palautekanavat ... 18

2.4 Ohjelmistokehittäjien näkemyksiä käyttäjien osallistumisesta tietojärjestelmien suunnitteluun ... 21

3 KAHDEKSAN ULOTTUVUUDEN SOSIOTEKNINEN MALLI ... 25

3.1 Sosioteknisen teorian synty ... 25

3.2 Sittigin ja Singhin sosiotekninen malli ... 26

3.3 Tarkasteltavien ulottuvuuksien teoreettiset lähtökohdat ... 30

4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE ... 36

5 TUTKIMUSAINEISTON HANKINTA JA KÄYTETYT MENETELMÄT ... 37

5.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma ... 37

5.2 Tutkimusstrategia ... 39

5.3 Tutkimuksen aineisto ... 42

5.4 Aineiston analyysi ... 45

6 TULOKSET ... 48

6.1 Taustatiedot ... 48

6.2 Käyttäjien osallistuminen ja palautteenanto ... 53

6.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen ... 67

6.4 Kehittäjien ja käyttäjien yhteistyö tulevaisuudessa ... 73

6.4.1 Yhteistyö ja sitoutuminen ... 74

6.4.2 Resurssit... 75

6.4.3 Kommunikointi ja palautteenantokanavat ... 76

6.4.4 Ohjelmistokehityksen toimintaprosessit ... 77

6.5 Yhteenveto tuloksista ... 77

7 POHDINTA ... 80

7.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 80

7.2 Tulosten tarkastelu ... 82

7.3 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheet ... 89

(5)

LIITTEET

LIITE 1. Saatekirje ja tutkimuskutsu LIITE 2. Covering letter and research call LIITE 3. Tutkimuslomake

LIITE 4. Research form KUVIOT

KUVIO 1. Sosioteknisen mallin ulottuvuuksien väliset suhteet ... 29 KUVIO 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen uudistettu paradigma ... 38 KUVIO 3. Vastaajien edustamien yritysten henkilöstömäärät ... 50 KUVIO 4. Vastaajien työkokemus tietojärjestelmien kehittämisestä (sisältäen myynti ja asiakaspalvelu)... 51 KUVIO 5. Vastaajien työkokemus sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä ... 51 KUVIO 6. Vastaajien työkokemus sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammattilaisena (potilas- ja/tai asiakastyö) ... 52 KUVIO 7. Vastaajat osallistuvat työssään kehittämään pääasiassa ... 52 KUVIO 8. Henkilöt tai roolit, joita tulisi osallistaa sosiaali- ja terveydenhuollon

tietojärjestelmien kehittämiseen. ... 53 KUVIO 9. Vastaajien näkemys siitä, missä vaiheessa kehitystyötä käyttäjien

osallistuminen on tärkeintä ... 54 KUVIO 10. Vastaajien näkemys siitä, missä vaiheessa käyttäjien osallistuminen on tärkeintä suhteutettuna pääasialliseen työtehtävään ... 55 KUVIO 11. Vastaajien näkemys siitä, missä vaiheessa käyttäjien osallistuminen on tärkeintä suhteutettuna yrityksen kokoon ... 56 KUVIO 12. Vastaajien näkemys siitä, missä vaiheessa käyttäjien osallistuminen on tärkeintä suhteutettuna työkokemukseen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä ... 57 KUVIO 13. Käyttäjien osallistuminen kehitykseen tällä hetkellä ... 58 KUVIO 14. Paras osallistumis- ja palautteenantokanava kehittäjien ja käyttäjien välillä ... 58

(6)

KUVIO 16. Paras palautteenantokanava suhteutettuna vastaajan edustaman yrityksen kokoon ... 60 KUVIO 17. Paras palautteenantokanava suhteutettuna vastaajan sosiaali- ja

terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvän työkokemuksen perusteella ... 61 KUVIO 18. Arvioi seuraavia väittämiä liittyen käyttäjien osallistumiseen ... 62 KUVIO 19. Omassa organisaatiossani on tarpeeksi resursseja käyttäjien aktiivisen osallistumisen mahdollistamiseksi tarkasteltuna vastaajan pääasiallisen työtehtävän mukaan ... 63 KUVIO 20. Omassa organisaatiossani on tarpeeksi resursseja käyttäjien aktiivisen osallistumisen mahdollistamiseksi-väittämään suhtautuminen vastaajan edustaman yrityksen koon mukaisesti tarkasteltuna ... 63 KUVIO 21. Suhtautuminen omassa organisaatiossani on tarpeeksi resursseja käyttäjien aktiivisen osallistumisen mahdollistamiseksi-väittämään vastaajan työkokemuksen mukaan tarkasteltuna ... 64 KUVIO 22. Käyttäjien osallistumiseen on olemassa vakiintuneet käytännöt ja tavat- väittämään suhtautuminen pääasiallisen työtehtävän mukaan tarkasteltuna ... 65 KUVIO 23. Käyttäjien osallistumiseen on olemassa vakiintuneet käytännöt ja tavat- väittämään suhtautuminen vastaajan edustaman yrityksen koon mukaan tarkasteltuna 66 KUVIO 24. Käyttäjien osallistumiseen on olemassa vakiintuneet käytännöt ja tavat- väittämään suhtautuminen vastaajan työkokemukseen suhteutettuna ... 67 KUVIO 25. Arvioi väittämiä liittyen käyttäjien osallistumisesta tietojärjestelmien kehittämiseen ... 68 KUVIO 26. Saan käyttäjiltä käyttökelpoista palautetta kehittämisen tueksi-väittämään suhtautuminen vastaajan pääasiallisen työtehtävä mukaan tarkasteltuna... 69 KUVIO 27. Suhtautuminen Saan käyttäjiltä käyttökelpoista palautetta kehittämisen tueksi-väittämään vastaajan edustaman yrityksen koon mukaan tarkasteltuna ... 70 KUVIO 28. Suhtautuminen Saan käyttäjiltä käyttökelpoista palautetta kehittämisen tueksi-väittämään vastaajan työkokemuksen mukaan tarkasteltuna ... 70 KUVIO 29. Käyttäjät haluavat osallistua aktiivisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen-väittämään suhtautuminen vastaajan pääasiallisen

työtehtävän mukaan tarkasteltuna ... 71

(7)

koon mukaan tarkasteltuna ... 72 KUVIO 31. Käyttäjät haluavat osallistua aktiivisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen-väittämään suhtautuminen vastaajan työkokemukseen suhteutettuna ... 73

TAULUKOT

TAULUKKO 1. Sittigin:n ja Singh:n kahdeksan ulottuvuuden sosioteknisen mallin ulottuvuudet ... 28 TAULUKKO 2. Kyselylomakkeen osiot ... 43 TAULUKKO 3. Kysymysten suhde aiempaan tutkimukseen ja sosiotekniseen

ulottuvuuteen ... 44 TAULUKKO 4. Vastaajien taustatiedot ... 48 TAULUKKO 5. Uudelleen luokitellut taustamuuttujat ... 49

(8)

1 JOHDANTO

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan Sote-tieto hyötykäyttöön 2020-strategian linjauksen mukaisesti alan ammattilaisilla tulee olla käytössään työtä ja sen toimintaprosesseja tukevia järjestelmiä ja sähköisiä sovelluksia, joita he osaavat käyttää ja ovat motivoituneita käyttämään. Sosiaali- ja terveydenhuollon jatkuvasti muuttuvan ympäristön myötä ammattilaisten työnteko tulee jat- kossakin olemaan yhä moniammatillisempaa sekä vuorovaikutteisempaa, myös potilaiden ja asiakkaiden ollessa entistä aktiivisemmassa roolissa. Tietojärjestelmät ja tiedon- hallinta ovat avainasemassa näiden uusien muutosten tukemisessa. Strategiassa yksi keskeisimmistä kehitystarpeista on potilastietojärjestelmien käytettävyys ammattilaisen näkökulmasta. Strategisten tavoitteiden mukaisesti, vuoteen 2020 mennessä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttämien järjestelmien ja välineiden käytettävyys, päätöksenteon tuki ja toiminnanohjaus tukevat ammattilaisia työssään. Ammattilaiset ovat myös mukana järjestelmien hankinnoissa ja toimintamallien suunnittelussa. Tieto- järjestelmien käytettävyydelle on laadittu kansalliset kriteerit ja käytettävyyden arviointiin on kuvattu parhaat käytännöt. Strategian mukaan potilas- ja asiakastietojärjestel- mien kehittämisessä ja uudistamisessa tullaan vuoteen 2020 mennessä parantamaan yh- teistyötä ammattilaisten, eli järjestelmien käyttäjien kanssa. (Sosiaali- ja terveysministe- riö 2014, 13.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehityksessä loppukäyttäjien rooli näyt- täytyy eri tavalla kuin monella muulla alalla, sillä alan monimuotoisuuden vuoksi yksit- täisten henkilöiden on käytännössä hyvin hankala hahmottaa ja ymmärtää kaikkia tieto- järjestelmien käyttötilanteita ja -tapoja. Tämän vuoksi tietojärjestelmien kehittämistar- peita kerättäessä on otettava mukaan laaja sosiaali- ja terveydenhuollon alan ammattilai- sista koostuva käyttäjäkunta. Tietojärjestelmien kehitykseen osallistuvien eri sosiaalis- ten ryhmien intressit ovat ratkaisevia, kun määritellään sitä, ovatko loppukäyttäjät kehitysprosessin todellisia osallistujia vai eivät. Tietojärjestelmien kehityksessä tarvitaan teknisten resurssien lisäksi muitakin sidosryhmiä ja tietojärjestelmän onnistumiseen vai- kuttaviin tekijöihin liittyy olennaisesti se, kuinka järjestelmä onnistuu täyttämään käyt- täjien odotukset. (Viitanen, Martikainen, Korpela & Lääveri 2010; Høstgaard, Bertel- sen & Nøhr 2011; Alvertis, Koussouris, Papaspyros, Arvanitakis, Mouzakitis, Franken, Kolvenbach & Prinz 2016; Martikainen, Kotila, Kaipio & Lääveri 2018.)

(9)

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat halukkaita osallistumaan asiakas- ja potilastieto- järjestelmien kehitykseen, mutta käyttäjät kokevat, etteivät järjestelmätoimittajat ole kiinnostuneita loppukäyttäjien kokemuksista tai toteuttavan kehittämisehdotuksia toivo- tulla tavalla riittävän nopeasti. Ohjelmistotoimittajien tulisikin löytää parempi tapoja osallistumisen mahdollistamiseksi ja ymmärtää loppukäyttäjien osallistumisen tärkeys järjestelmien kehityksessä, jotta käytössä olevat ja kehitettävät järjestelmät vastaavat käyttäjien tarpeita ja tukevat työprosesseja. Järjestelmätoimittajien tulisi panostaa kehit- täjien ja loppukäyttäjien yhteistyömuotojen kehittämiseen ja ymmärtää paremmin käyt- täjäkeskeisen suunnittelutyön prosesseja. Käyttäjien vaatimusten ja toiveiden tulkitseminen teknisiksi määrittelyiksi ohjelmistokehittäjille on tärkeää ohjelmiston onnistumi- sen kannalta. (Abelein & Paech 2012; Martikainen ym. 2018; Martikainen, Kaipio &

Lääveri 2020.)

Tietojärjestelmien kehittämisen onnistumiseen tai epäonnistumiseen liittyvä olennainen ongelma piilee kehittäjien ja käyttäjien erilaisissa näkemyksissä kehitettävään järjestel- mään liittyen. Kehittäjät ja käyttäjät eivät toimi samoista lähtökohdista, eivätkä puhu sa- maa kieltä. Olennaiset näkemyserot kehittäjien ja käyttäjien välillä voivat johtaa kom- munikointivaikeuksiin sekä väärinymmärryksiin. Käyttäjien tarpeita vastaavien tietojär- jestelmien kehittämiseen liittyvät vaikeudet tulisikin kohdata kehittäjien ja käyttäjien keskinäisen ymmärrykseen puutteen kautta. Eri ryhmillä voi olla erilaiset asenteet ja tavat kohdata muutos sekä erilaiset odotukset ja erilainen käsitys siitä, mitä teknologian avulla voidaan saavuttaa. Ohjelmistokehittäjien ja käyttäjien välillä on kuilu, jonka ka- ventamisen avulla voitaisiin kehittää paremmin sellaisia tietojärjestelmiä, jotka vastaavat paremmin tarpeita. (Potter 2004.)

Ohjelmistokehittäjien näkökulmasta keskeisimpinä haasteina näyttäytyvät käyttäjien osallistumisen kautta tavoiteltavien hyötyjen ymmärtäminen ja halukkuus ottaa käyttäjät mukaan suunnitteluun. Haasteena on myös oikeanlaisten käyttäjien tunnistaminen ja tavoittaminen, osallistumisen kohdistaminen tarkoituksen mukaisiin vaiheisiin sekä käyt- täjäkeskeisen suunnittelun menetelmien oikeanlainen hyödyntäminen ja ymmärtäminen.

Aikataulut ja resurssit uusien järjestelmien suunnittelussa tai nykyisten kehittämisessä ovat rajalliset, jolloin on paine tuottaa uusia ratkaisuja mahdollisimman nopeasti. Tieto- järjestelmätoimittajien ja ohjelmistokehittäjien asenteista ja menetelmistä käyttäjien

(10)

osallistamiseksi ei tiedetä riittävästi, jotta voitaisiin luotettavasti analysoida sitä, millä tavoin järjestelmätoimittajat todellisuudessa hyödyntävät käyttäjien substanssiosaamista kehitystyössä. Lisäksi ohjelmistokehittäjien ja loppukäyttäjien näkemykset asiaan liittyen eroavat toisistaan huomattavasti. Tietojärjestelmätoimittajat eivät koe saavansa laadukasta ja riittävää palautetta käyttäjiltä, jota voisi hyödyntää kehitys- ja suunnittelu- työssä. Keinoja palautteen keräämiseen kuitenkin olisi, joten haasteena voidaan olettaa olevan järjestelmätoimittajien ja ohjelmistokehittäjien asenteet, resurssien ohjaaminen sekä aikataulut. Haasteena on myös yhteisen ajan löytäminen, molemmin puolinen ar- vostus toisen osapuolen ammattitaitoa kohtaan sekä oikeanlainen palautekanava, joka mahdollistaa käyttäjien ja kehittäjien välisen vuorovaikutuksen. (Potter 2004; Martikai- nen ym. 2018; Martikainen, Kaipio & Lääveri 2020.)

Teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkielmassa käytetään kahdeksan ulottuvuuden so- sioteknisestä mallista valittuja ihmiset, käyttöliittymä ja kliininen tietosisältö -ulottuvuuksia (Sittig & Singh 2010). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ohjelmis- tokehittäjien näkemyksiä ja kokemuksia siitä, kuinka käyttäjät osallistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä oh- jelmistokehittäjien ja loppukäyttäjien yhteistyöstä tietojärjestelmien kehityksessä. Tämä tutkielma toteutetaan määrällisen tutkimuksen sekä avoimien vastausten sisällönanalyy- sin keinoin.

Tämän tutkielman toisessa luvussa kuvataan aikaisempaa tutkimusta kehittäjien ja käyt- täjien yhteistyöstä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämi- sessä. Kolmannessa luvussa esitellään Sittigin ja Singhin (2010) kahdeksan ulottuvuuden sosiotekninen malli ja perustellaan sen käyttöä tässä pro gradu -tutkielmassa. Tutki- musraportin neljännessä luvussa esitellään tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimusky- symykset. Viidennessä luvussa esitellään tutkimusaineiston hankinta ja käytetyt mene- telmät, tutkimuksen sijoittuminen sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradig- maan sekä aineiston analyysi. Tutkimuksen avoimuuden ja luotettavuuden lisäämisen vuoksi aineiston analyysissä käytetyt tutkimusmenetelmät pyritään perustelemaan ja ku- vaamaan selkeästi.

(11)

Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen tulokset jaettuna neljään alalukuun. Tutki- muksen tulokset on pyritty esittämään laajasti ja perustellen se, miksi valittuja tuloksia on haluttu ristiintaulukoida. Tuloksia kuvataan pääasiassa erilaisten taulukoiden ja kuvi- oiden avulla, jotta pystytään selkeästi ja syvällisesti tuomaan esiin aineistosta saatu tieto. Viimeisessä, seitsemännessä luvussa, käsitellään tutkimuksen eettisyyttä ja luotet- tavuutta, esitetään pohdinta ja johtopäätökset tutkimuksen tuloksista sekä tarkastellaan tulosten hyödynnettävyyttä ja jatkotutkimusaiheita.

(12)

2 KEHITTÄJIEN JA KÄYTTÄJIEN YHTEISTYÖ SOSIAALI- JA TERVEYDEN- HUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN KEHITYKSESSÄ

2.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmät

Tietojärjestelmällä tarkoitetaan yleisesti monesta eri tekijästä koostuvaa kokonaisuutta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on tiedon välittäminen ja saaminen tarkoituksenmu- kaisesti oikeana aikana ja oikeassa paikassa. Tietojärjestelmä koostuu tietoa käsittele- vistä tietokoneista sekä ihmisistä eli käyttäjistä, jotka syöttävät tietoa. Myös erilaisista tietoa sisältävistä tietokannoista koostuvaa kokonaisuutta voidaan pitää tietojärjestel- mänä ja siihen voi kuulua erilaisia sovelluksia, ohjelmistoja ja rajapintoja. Tietojärjes- telmän tarkoituksena on tiedon organisoinnin ja hyödyntämisen mahdollistaminen sen käyttäjille. (Avison & Fitzgerald 2006, 3; Toivanen, Luukkonen, Ensio, Häkkinen, Ikä- valko, Jaatinen, Klemola, Korhonen, Martikainen, Miettinen, Mursu, Röppönen, Silven- noinen, Tuomainen & Palmen 2007, 12.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmällä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon potilas- ja asiakastietojen sähköistä käsittelyä varten toteutet- tua ohjelmistoa tai järjestelmää, jonka avulla voidaan tallentaa ja ylläpitää asiakas- tai potilasasiakirjoja ja niissä olevia tietoja sekä kerätyistä tiedoista muodostettua, auto- maattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävää tiedostoa tai tietovarantoa. Ohjelmis- ton valmistaja on suunnitellut järjestelmän nimenomaisesti sosiaali- tai terveydenhuollon asiakas- tai potilasasiakirjojen ja niissä olevien tietojen käsittelyyn. Sähköisen potilas- ja asiakastietojärjestelmä -käsitteen merkitys on tietotekniikan kehittyessä laajentu- nut niin, että pelkän potilasta tai asiakasta koskevan tiedon lisäksi järjestelmään voi si- sältyä myös esimerkiksi erilaisia päätöksentuen järjestelmiä, sähköisiä lääkemääräyksiä, tietokantoja sekä laskutustoimintoja. Häyrinen, Saranto ja Nykänen (2008) viittaavat ISO-standardiin, jonka mukaan sähköinen potilastietojärjestelmä tarkoittaa digitaali- sessa muodossa tallennettuja potilastietoja, jotka on tallennettu tietoturvallisesti ja johon on pääsy valtuutetuilla käyttäjillä. Järjestelmä sisältää takautuvaa sekä ajantasaista tietoa ja sen pääasiallisena tarkoituksena on tukea jatkuvaa, tehokasta ja laadukasta terveyden- huoltoa. (Häyrinen, Saranto & Nykänen 2008; Greenhalgh, Potts, Wong, Bark & Swin- glehurst 2009; Wisdom, Ford & McCarty 2010; Valvira 2020.)

(13)

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmät voidaan luokitella orga- nisaatiokohtaisiin järjestelmiin palvelujärjestelmän rakenteen ja ammattiryhmäkohtaisen jaottelun mukaisesti. Sairaalatietojärjestelmät, laboratorion, röntgenin ja muiden erillis- yksiköiden tietojärjestelmät, perusterveydenhuollon tietojärjestelmät ja sosiaalihuollon tietojärjestelmät muodostavat luokittelun rakenteen. Perustoimintaa tukevia järjestelmiä kutsutaan operatiivisiksi järjestelmiksi ja organisaation toiminnan seuranta, suunnittelu ja johtaminen perustuu niistä saatuun tietoon. Organisaatiokohtaisten tietojärjestelmien näkökulmaa laajennettaessa siirrytään alueellisiin ja kansallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmiin. (Korpela & Saranto 1999, 25–26, 46.)

Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen on alkanut 1960-luvulla ensimmäis- ten sovellusten ollessa talous- ja palkkahallinnon sekä kirjanpidon ja tilastoinnin alu- eilta. Vuonna 1968, ensimmäisenä Suomessa, otettiin Tampereen yliopistollisessa kes- kussairaalassa käyttöön potilashallinnon ja laboratoriotoiminnan tietojärjestelmä. Alun perin tietojärjestelmien kehittäjinä toimivat silloiset atk-ammattilaiset, toimintayksiköi- den esimiehet sekä laitteistojen toimittajat, eikä potilaiden tai terveydenhuollon ammattilaisten mielipiteitä tai näkemyksiä järjestelmästä juurikaan kyselty. Kehitetyt järjestel- mät olivat keskitettyjä ja käyttäjän suhde niihin etäinen, kunnes teknologian kehittymi- sen myötä siirryttiin työpisteissä tehtävään tietojenkäsittelyyn ja päätekäyttöisiin järjes- telmiin, jolloin myös todelliset loppukäyttäjät pääsivät käyttämään järjestelmiä. Sosiaa- lihuollossa laajempia tietojärjestelmiä alettiin ottaa Suomessa käyttöön 1980-luvulla ja erityisesti 1990-luvulta lähtien tietotekniikan käyttö lisääntyi myös sosiaalialalla. (Kos- kimies 1999; Nykänen 2003, 3; Ojanen & Vuorio 2004, 4)

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 12 §:n mukaan terveydenhuollon ammattilaisen tulee merkitä potilasasiakirjoihin hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetun lain (245/2015) 4 §:n mukaan sosiaalihuollon ammatillinen sekä avus- tava, asiakastyöhön osallistuva henkilöstö, ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja olennaiset tiedot määrämuotoisina asiakirjoina. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992; Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015.)

(14)

Yleiset vaatimukset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmille sekä niiden valmis- tajille ja palvelun antajille määritellään laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain 4 §:n mukaan asiakastietojen sähköisessä käsitte- lyssä tulee turvata tietojen saatavuus ja käytettävyys ja asiakastietojen tulee säilyä eheinä ja muuttumattomina koko niiden säilytysajan. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain 19 a §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyssä käytettävän tietojärjestelmän tulee täyttää yhteentoimivuutta, tietoturvaa ja tietosuojaa sekä toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset. Tietojärjestelmä täyttää olennaiset vaatimukset silloin, kun se on suunni- teltu, valmistettu ja toimii tietoturvaa ja tietosuojaa koskevien lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten sekä yhteentoimivuutta koskevien kansallisten määritysten mukaisesti. Toiminnallisuutta koskevat olennaiset vaatimukset täyttyvät silloin, kun tieto- järjestelmä on käyttötarkoitukseensa sopiva ja sillä pystytään suorittamaan käyttötarkoi- tuksen mukaisessa asiakas- ja potilastietojen käsittelyssä edellyttämät toiminnot ja sen suorituskyky on valmistajan ilmoittama. Vaatimusten on täytyttävä käytettäessä tietojär- jestelmää sekä itsenäisesti että yhdessä muiden siihen liitettäväksi tarkoitettujen tietojär- jestelmien kanssa. Annetun lain 19 b §:n mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tieto- järjestelmät jaotellaan käyttötarkoitustensa ja ominaisuuksiensa perusteella A- ja B- luokkiin. Luokkaan A kuuluvat Kansaneläkelaitoksen ylläpitämät Kanta-palvelut sekä tietojärjestelmät, jotka on tarkoitettu liitettäväksi Kanta-palveluihin joko suoraan tai teknisen välityspalvelun kautta. Muut tietojärjestelmät kuuluvat luokkaan B. Lain 19 c §:n mukaan tietojärjestelmän valmistaja on vastuussa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojär- jestelmän suunnittelusta, valmistuksesta ja luokittelusta riippumatta siitä, suorittaako valmistaja nämä toimet itse vai tekeekö joku muu ne häneen lukuunsa. Valmistajan on annettava tietojärjestelmän yhteydessä järjestelmän käyttäjälle yhteentoimivuuden, tie- toturvallisuuden ja tietosuojan sekä toiminnallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja ohjeet järjestelmän käyttöönotosta, tuotantokäytöstä ja ylläpidosta. Lisäksi valmistajalla on oltava laatujärjestelmä, jota sovelletaan suunnitteluun ja valmistukseen. Lain 19 g

§:n mukaan valmistajan on seurattava ja arvioitava ajantasaisella järjestelmällisellä me- nettelyllä tietojärjestelmästä sen tuotantokäytön aikana saatavia kokemuksia. Olennais- ten vaatimusten merkittävistä poikkeamista on ilmoitettava kaikille järjestelmää käyttä-

(15)

ville palvelujen antajille. Lisäksi tietojärjestelmän valmistajan on seurattava tietojärjes- telmien olennaisten vaatimusten muutoksia ja tehtävä muutosten edellyttämät korjauk- set. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä

159/2007.)

Lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisen käsittelyn on tulossa muutoksia, mutta ehdotettu uusi laki pohjautuu pääosin voimassa olevaan lakiin kuitenkin niin, että ehdotettavat muutokset luovat edellytyksen valtakunnallisten tietojärjestel- mäpalvelujen käyttöönotolle myös sosiaalihuollossa asettamalla sosiaalihuollon palve- lunantajille velvoitteen liittyä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi sekä mahdollistamalla tietojen luovutuksen sosiaalihuollon asiakastiedon arkistosta.

(Komulainen 2020, 2.)

Erilaisiin tiedonhallinnan ratkaisuihin sekä tietojärjestelmiin kohdistuvia olennaisia vaatimuksia yhdenmukaistetaan Suomessa valtakunnallisesti. Yhdenmukaistamiseen liitty- vät määräykset kohdistuvat ratkaisuiden toiminnallisuuksiin, yhteentoimivuuteen sekä tietoturvallisuuteen. Yhdenmukaisuuden toteutuminen vaatii kansallisia määrittelyjä, ohjeita sekä malleja ja käytännön sosiaali- ja terveydenhuollon työn, tietorakenteiden ja tietojärjestelmäratkaisuiden uudistamista ja muuttamista. (THL 2019, Valvira 2020)

2.2 Käyttäjien osallistuminen terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen Ohjelmistokehitys on määritelmän mukaan insinööritieteisiin kuuluva tieteenala, jossa käsitellään ohjelmistojen tuottamiseen liittyviä erilaisia näkökulmia ohjelmistosuunnit- telun alkuvaiheesta ylläpitoon saakka. Kaikki ohjelmistotuottamiseen liittyvät näkökul- mat pitävät sisällään teknisten ohjelmistokehitysmenetelmien lisäksi erilaisia ohjelmis- tokehitysprojektin hallintaan liittyvä työvälineitä, menetelmiä sekä teorioita, jotka tukevat ohjelmistojen tuottamista (Sommerville 2007, 7). Ohjelmistokehittäjät tai ohjelmis- tosuunnittelijat työskentelevät ohjelmistokehityksen parissa määritellen, suunnitellen ja toteuttaen kehitettäviä ja ylläpidettäviä ohjelmia ja sovelluksia. Tässä tutkielmassa edellä mainittuihin viitataan termillä ohjelmistokehittäjä tai kehittäjä.

Tässä tutkielmassa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttäjillä tai loppu- käyttäjillä tarkoitetaan yksilöitä, joilla on oman alansa substanssiosaaminen ja jotka

(16)

käyttävät järjestelmää, mutta heillä ei yleensä ole varsinaista pätevyyttä tietojärjestel- mien suunnitteluun tai kehitykseen. Edellä mainituista käytetään termiä käyttäjä. Asiak- kaat, potilaat ja kansalaiset kuuluvat myös sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestel- mien piiriin ja niihin liittyvien sähköisten palvelujen käyttäjiin, mutta heidät on rajattu pois tästä tutkielmasta. Käyttäjien osallistumisella tai osallistamisella tarkoitetaan käyt- täjien tai heidän edustajiensa käyttäytymistä, toimintaa ja tarpeita liittyen järjestelmän kehittämiseen.

Käyttäjien osallistuminen tietojärjestelmien kehitykseen määritellään useilla eri tavoilla.

Banon ja Zowghin (2013) mukaan käyttäjien osallistuminen tietojärjestelmien kehitykseen voidaan pitää abstraktina käsitteenä, johon liittyy useita tulkintoja käyttäjä-, osallistuminen- ja ohjelmistokehitys-termien määrittelyssä. Käyttäjillä voi olla monia erilaisia rooleja tietojärjestelmiä käyttävissä organisaatioissa, tietojärjestelmien kehityksen elinkaari sisältää useita eri vaiheita riippuen käytetyistä menetelmistä ja ohjelmistojen käyttöympäristöt eroavat toisistaan. Myös osallistuminen-termiä käytetään epäjohdon- mukaisesti, mikä tekee sen merkityksestä epäselvän. Kirjallisuudessa tunnistetaan termit user involvement ja user participation. Barki ja Hartwick (1989) kuvailevat ensin maini- tun olevan subjektiivinen, psykologinen tila, joka heijastaa käyttäjälle kehitettävän jär- jestelmän henkilökohtaista merkitystä ja tärkeyttä. User participation voidaan puolestaan ymmärtää käyttäjien suorittamina toimintoina järjestelmän kehitysprosessissa. (Ku- jala 2003; Tang ym. 2018.)

Käyttäjien osallistumisen tärkeys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitykseen on laajasti tunnustettu (Kanstrup, Bygholm, Bertelsen & Nøhr 2016; Tang, Lim, Mansfield, McLachan, Quan, 2018). Usein käyttäjät näyttäytyvät kuitenkin edelleen pelkkinä suunnitteluratkaisujen validoijina, joilla on paikallista tietämystä käyttöta- voista tietyssä kontekstissa. Kuitenkin juuri näiden seikkojen takia käyttäjien ymmärtä- minen, heidän tarpeensa ja niiden tulkitseminen korostuu, kun ne yhdistetään osaksi tie- tojärjestelmien ja ohjelmistojen kehitystä ja kehittämiseen liittyviä menetelmiä. (Iivari ym. 2009, 111.)

Uusien tietojärjestelmien kehittämisen yhteydessä on tärkeää tunnistaa ne käyttäjät, joille järjestelmää tehdään, sillä mikään tietojärjestelmä ei voi menestyä, mikäli sen

(17)

käyttäjinä eivät ole juuri niitä, joille se on tarkoitettu. Käyttäjien tunnistaminen voi olla haastavaa tietojärjestelmiä kehittäville yrityksille, sillä käyttäjät ovat entistä enemmän heterogeenisiä, monitahoisia ja keskenään erilaisia tietotekniikan hyödyntäjiä. Käyttä- jien ja käyttäjäryhmien monipuolisuus ja erilaisuus edellyttää yrityksiltä läpileikkaavaa ymmärrystä käyttäjien tarpeista ja tietojärjestelmäkehittäjiltä käyttäjien tarpeiden ja toiveiden ymmärtämistä ja niiden tulkitsemista. Siten on tärkeää, että kaikki kehitykseen osallistuvat sidosryhmät ovat vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa jo tietojärjestelmän tai ohjelmiston kehitysvaiheessa. (DeLone & McLean 1992; Iivari ym. 2009.)

Käyttäjien osallistuminen tietojärjestelmien kehitykseen on tärkeää jo kehitysprosessin alussa, kun vaatimusmäärittelyjä tehdään. Vaikka aiheeseen on kohdistunut viime vuosina runsaasti mielenkiintoa ja sitä on tutkittu paljon, ei vieläkään ole täysin selvää, kuinka käyttäjien osallistuminen suunnitteluun integroidaan tietojärjestelmien kehitykseen. Ketterän kehityksen toimintatavat tarjoavat ainakin teoriassa parempia ja tarkoi- tuksenmukaisempia keinoja asiakkaiden, eli käyttäjien, toiveiden ja odotuksien täyttä- miseen. Monet perinteiset lähestymistavat tai metodit korostavat käyttäjän osallistumista kehitykseen, mutta eivät oikeastaan tähdennä sitä, kuinka ja missä vaiheessa kehi- tystyötä käyttäjien osallistumista hyödynnetään. Tietojärjestelmien kehityksessä käytet- tävät menetelmät eivät välttämättä tarjoa kehittäjille suoria ohjeita käyttäjien osallistamiseksi, vaan kuvaavat asiaa enemmänkin filosofisista lähtökohdista, mikä ei kehittäjän näkökulmasta ole kovin käytännöllistä. (Markus & Mao 2004; Iivari ym. 2009.)

Tietojärjestelmiä kehitetään ja tarkastellaan usein organisatorisesta näkökulmasta eli siitä, kuinka ne tukevat organisaatioiden toimintaa ja prosesseja sen sijaan, että keskityt- täisiin tarkastelemaan sitä, kuinka voidaan tukea yksittäistä käyttäjää, tämän luonteen- omaisia tapoja, määrityksiä ja toimia. Vaikka tietojärjestelmiä kehitetään tietyssä kontekstissa käytettäväksi, tulee kehityksessä huomioida se, että järjestelmiä ei käytetä organisaation vaan yksilöiden toimesta, ja että käyttäjät käyttävät tietojärjestelmiä ja ohjelmistoja työvälineenä osana jokapäiväistä työtään. (Iivari ym. 2009.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttäjillä ei usein ole tarvittavaa tietoa ohjelmistokehityksen eri vaiheista ja oikeiden, kehitykseen osallistu-

(18)

vien käyttäjien ja käyttäjäryhmien löytäminen on ohjelmistotoimittajille vaikeaa. Käyt- täjäpalautteiden hyödyntäminen ohjelmistokehityksessä on haasteellista eikä käyttäjien ja kehittäjien välinen vuorovaikutus aina välttämättä toimi. Vuorovaikutuksen ja käyttä- jien sekä kehittäjien välisen dialogin parantamiseksi voidaan käyttää esimerkiksi käyttö- tapauskaavioita, mutta ne eivät useinkaan kuvaa todellisia käyttötilanteita, vaan enim- mäkseen tietojärjestelmän toimintoja. Vaikka käyttäjien osallistaminen onkin olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitystä, ei pelkkä kehittäjien ja käyttäjien välinen vuoropuhelu riitä varmistamaan käyttäjien tarpeiden ymmärtä- mistä, vaan mukaan tulee ottaa myös asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan käyt- täjien ilmaisemia toiveita ja vaatimuksia kehitystyön pohjaksi. (Niès & Pelayo 2010.)

Asiakas- ja potilastietojärjestelmien käytettävyyttä on tutkittu ja arvioitu viime vuosina runsaasti ja tutkimusten perusteella on voitu todeta, että käytettävyysongelmat, teknologian aiheuttamat virheet ja loppukäyttäjien osallistumisen puute sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehityksessä on puututtava. (Butz & Krüger 2006; Viitanen &

Nieminen 2009; Martikainen 2015; Kaipio, Lääveri, Hyppönen, Vainiomäki, Reponen, Kushniruk & Borycki 2016; Mann, Choksi & Kushniruk 2018.) Käyttöliittymien suunnittelussa ja toteutuksessa sekä käytettävyydessä havaitut puutteet ovat johtaneet myös potilasturvallisuuden vaarantumiseen. (Middleton, Bloomrosen, Dente, Hashmat, Kop- pel, Overhage, Payne, Rosenbloom, Weaver & Zhang 2013; Tang ym. 2018.)

Terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyvät käytettävyyshaasteet ovat ongelma myös globaalisti ja niiden ratkaisemiseksi vaaditaan yhteistyötä järjestelmätoimittajien, terveydenhuollon organisaatioiden ja käyttäjien kesken (Staggers, Elias, Makas & Alexan- der 2018). Tietojärjestelmiä kritisoidaan myös siitä, että ne eivät ole vastanneet niitä kohtaan asetettuihin työprosessien tehostamisodotuksiin. Käytettävyysongelmat näyt- täytyvät usein vasta tietojärjestelmän käyttöönottovaiheessa, jolloin ongelmien korjaa- misen vaadittavat toimet tulevat kalliiksi ja ovat työläitä. Käyttäjät kokevat järjestel- missä puutteita käytettävyyden lisäksi siinä, kuinka ne vastaavat työnkulkujen vaati- mukseen todellisessa ympäristössä. (Kushniruk, Triola, Stein, Borycki & Kannry 2004;

Kossman 2006; Viitanen & Nieminen 2009; Yen & Bakken 2012.)

(19)

Käytettävyyden käsite sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyen on saanut erilaisia merkityksiä. Nykyisen aiheeseen liittyvä käytettävyystutkimus painottuu arviointiin ja keskittyy sen toteuttamiseen rajatun käyttäjäryhmän näkökulmasta. Jotta terveydenhuollon tietojärjestelmien suunnittelussa voitaisiin edetä käytettävyydeltään kor- keatasoisten järjestelmien suunnitteluun, tulee ymmärtää tietojärjestelmien rooli osana terveydenhuollon ainutlaatuista toimintaympäristöä. Terveydenhuollon tietojärjestel- mien käytettävyyttä tulee siis tarkastella laaja-alaisesti huomioiden järjestelmän käyttö- tilanne ja siihen liittyvät osa-alueet ja käyttökonteksti. Käyttökontekstilla tarkoitetaan käyttäjää ja käyttäjän tehtävää, tilanteessa ja työympäristössä käytettäviä työvälineitä sekä fyysistä, sosiaalista ja organisatorista ympäristöä. Käyttökontekstin määritelmä laajentaa näin käytettävyystarkasteluja ulottumaan yksittäisen tietojärjestelmän ympä- rille ja ottamaan huomioon myös käyttäjän sellainen toiminta, joka ei tapahdu suoraan tietojärjestelmän kanssa. Myös sosiotekninen näkökulma käytettävyyteen sisältää terveydenhuollon teknisten elementtien vaikutuksen sosiaaliseen ympäristöön. (Viitanen &

Nieminen 2009; Yen & Bakken 2012.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä käyttävät ammattilaiset työskentelevät keskenään hyvin erilaisissa ympäristöissä ja tehtävissä. Näiden piirteiden vuoksi käytet- tävyyssuunnittelun tarve korostuu jo järjestelmäkehityksen varhaisessa vaiheessa. Käyt- tötilanteiden ymmärtäminen luo pohjan käyttäjävaatimusten määrittämiselle. Iteratiivi- sesti etenevä suunnittelu ja järjestelmämäärittely ovatkin avainasemassa silloin, kun eri käyttäjäryhmille suunnitellaan tietojärjestelmä- ja käyttöliittymäratkaisua vaihteleviin tilanteisiin. Tietojärjestelmien käytettävyyttä sekä käytön vaikutuksia voidaan tarkastella pohtimalla sitä, tukevatko järjestelmät työtehtävien suorittamista, saavutetaanko järjestelmän käytön avulla suuria etuja käytännön työn näkökulmasta ja kokevatko käyt- täjät järjestelmien nopeuttavan ja sujuvoittavan työtehtävistä suoriutumista. Tietojärjes- telmien käytettävyys tulisi operationalisoida konkreettisiksi toimiksi, eikä käytettävyy- destä tulisi puhua vain yleisellä tasolla. Vaikka päävastuu suunnittelusta on ohjelmisto- toimittajilla, tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten käyttötilanteisiin ja – tarpeisiin liittyvää asiantuntemusta osaksi kehitystä ja näin ollen osavastuu järjestelmien kehittä- misessä on myös tulevilla käyttäjillä ja käyttäjäorganisaatioilla ja heidän tulee osallistua suunnitteluun tuomalla sen tueksi oma tietämyksensä. Käyttäjän ja ohjelmistokehittäjän työn tueksi tietojärjestelmien kehityksessä tulee olla mukana käytettävyysasiantunti-

(20)

joita, sillä käyttäjät tai ohjelmistokehittäjätkään harvemmin ovat koulutettuja käytettä- vyyden asiantuntijoita (Viitanen & Nieminen 2009; Martikainen ym. 2017; Tang ym.

2018.)

2.3 Kommunikointi, osallistuminen ja palautekanavat

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmätoimittajat pystyisivät hyödyntämään erilaisia palautekanavia kehittäjien ja käyttäjien välillä. Toisaalta käyttäjät antavat palautetta mieluiten kahdenvälisesti kuin julkisempien kanavien kautta. Kaikkien käyttä- jien ei kuitenkaan ole mielekästä osallistua aikaa vieviin kehittämispalavereihin, vaan esimerkiksi tietojärjestelmävastaavien ja pääkäyttäjien voisi olla hyvä kerätä käyttäjäpa- laute toimitettavaksi eteenpäin kehittäjille. Järjestelmätoimittajat kuitenkin kokevat, että nykyisten palautteenantokanavien kautta he eivät saa riittävää määrää käyttökelpoista palautetta tietojärjestelmien kehittämistä varten. Sähköisiä palautteenantokanavia ei käyttäjien keskuudessa pidetä mieluisina, mutta palautetta tulisi voida antaa samalla, kun ongelma ohjelmiston käyttöön liittyen tulee ilmi. (Martikainen ym. 2018.) Järjestelmien käyttäjille tulisi tarjota palautekanava, jotta he eivät koe jäävänsä yksin käyttöön liittyvien ongelmien kanssa. Kehittäjien näkökulmasta käyttäjäpalaute pitäisi todeta erittäin arvokkaaksi sekä nykyisten että uusien kehitettävien järjestelmien kannalta. Osallistuvan suunnittelun ja käyttäjäkeskeisen suunnittelun keinoja voitaisiin hyvin soveltaa myös terveydenhuollon tietojärjestelmien kehityksessä. Käytettävyysnäkö- kulman ottaminen tiiviimmin mukaan osaksi kehittämishankkeita jo niiden varhaisista vaiheista alkaen ja käytettävyyden kehittyminen edellyttää resursseja ja osaamista sekä kehittäjä- että käyttäjäpuolelta. (Viitanen ym. 2010.)

Potilastietojärjestelmien käyttäjät ovat osallistuneet kehittämistyöhön, mutta ohjelmistotoimittajien ei ole koettu olevan kiinnostuneita loppukäyttäjien näkemyksistä eikä kehit- tämisehdotuksia toteutettu toivotuilla tavoilla riittävän nopeasti. Vaikka käyttäjistä moni olisi kiinnostunut osallistumaan järjestelmien kehittämiseen, ohjelmistokehityksessä ei olla löydetty sellaisia tapoja, joilla osallistuminen olisi sujuvaa. Yhtälö johtaa siihen, että käyttäjät eivät koe pystyvänsä vaikuttamaan ohjelmistojen kehittämistyöhön toivo- mallaan tavalla. (Martikainen ym. 2018.)

(21)

Potilastietojärjestelmätoimittajien tulisi panostaa ohjelmistokehittäjien ja loppukäyttä- jien yhteistyön kehittämiseen ja ymmärtää aiempaa paremmin käyttäjäkeskeisen suunnittelun prosesseja käyttäjien osallistamisen mahdollistamiseksi. Voidakseen osallistua tietojärjestelmien kehittämistyöhön, käyttäjien on kyettävä hahmottamaan se, mihin po- tilastietojärjestelmän tulee pystyä ja miten sen avulla voidaan kehittää toimintaa ja työ- prosesseja sekä omata riittävä ymmärrys kehittäjien suunnitelmista ja hahmotelmista.

Kehittäjät voivat havainnollistaa suunnitelmiaan esimerkiksi kuvilla tai prototyypeillä, joita käyttäjät pystyvät arvioimaan. Mikäli käyttäjiä osallistettaisiin kehitystyöhön ver- kostomaisen kehittämisen myötä, käyttäjien ymmärrys siitä, missä ohjelmistokehityk- sessä mennään ja minkälaisia kehitysehdotuksia ylipäätään pystytään toteuttamaan, pa- ranisi. (Martikainen ym. 2018.)

Ohjelmistokehittäjien näkökulmasta keskeisimpinä haasteina käyttäjäyhteistyössä näyt- täytyvät käyttäjien osallistumisen kautta tavoiteltavien hyötyjen ymmärtäminen ja halukkuus ottaa käyttäjät mukaan suunnitteluun, oikeanlaisten käyttäjien tunnistaminen ja tavoittaminen, osallistumisen kohdistaminen tarkoituksenmukaisiin vaiheisiin sekä käyttäjäkeskeisen suunnittelun menetelmien oikeanlainen hyödyntäminen ja ymmärtä- minen. Aikataulut ja resurssit uusien järjestelmien suunnittelussa tai nykyisten kehittä- misessä ovat rajalliset, jolloin on paine tuottaa uusia ratkaisuja mahdollisimman nopeasti. (Viitanen ym. 2008, 91.)

Osallistavan suunnittelun mielletään tarkoittavan asetelmaa, jossa käyttäjät ovat käytön asiantuntijoita ja tasavertaisia suunnittelukumppaneita, ja käyttäjien tulisi osallistua aktiivisesti suunnitteluprosessin eri vaiheisiin. Toisaalta tällainen menettelytapa voi johtaa pahimmillaan myös siihen, että käyttäjien oletetaan olevan asiantuntijoita myös tietojär- jestelmien suunnittelun saralla. Tällöin voi olla vaarana se, että käyttäjien asiantuntemus kohdentuukin työtehtäväosaamisen sijasta tekniikkaan. Osallistavassa suunnittelussa hyödynnetään usein vain aktiivisia toimijoita, jotka liittyvät läheisesti kehittämishank- keeseen. Haasteena onkin se, miten saadaan kehittämiseen mukaan myös tämän joukon ulkopuolisia toimijoita ja tahoja tapauksissa, joissa suunnittelun kohteena ovat laajalle heterogeeniselle käyttäjäjoukolle suunnatut ohjelmistot ja järjestelmät. Käyttäjien osallistumista painottavat menetelmät voidaankin mieltää helposti raskaaksi ja aikaa vie- viksi aineiston keruun vaatiman suunnittelutyön ja todellisten käyttäjien kanssa tapahtu- van vuorovaikutuksen vuoksi. Nykyisten menetelmien avulla voi olla hankalaa kerätä tietoa hyvin laajasta käyttäjäjoukosta. Osallistava suunnittelu etenee iteratiivisesti, jossa

(22)

jokainen kehitysvaihe suunnitellaan reflektoimalla edellisen vaiheen tuloksia ottaen käyttäjien panos huomioon. Prosessi voidaan jakaa neljään vaiheeseen alkaen käyttäjän tarpeiden tunnistamisesta ja analysoinnista ideoiden luomiseen ja prototyyppien kehitykseen, testaamiseen ja jatkokehitykseen sekä lopulta arviointiin. (Viitanen ym. 2008;

Clemensen, Rothman, Smith, Caffery & Danbjorg 2017.)

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu on laaja käsite, joka on vuosien aikana määritelty usealla eri tavalla. Käyttäjäkeskeisen suunnittelumenetelmän käytöstä on hyötyä järjestelmän käytettävyyden parantamisessa, mutta on huomattava siinä olevan myös haasteita. Käyt- täjäkeskeisen suunnittelun tavoitteena on käytettävyydeltään hyvien tietojärjestelmien kehittäminen. Käyttäjiin, tehtäviin ja käyttöympäristöön liittyvän ymmärryksen tulee toimia tietojärjestelmien suunnittelun lähtökohtana ja käyttäjien osallistua suunnitteluun ja tuotekehitykseen niiden eri vaiheissa. Käyttäjälähtöisen arvioinnin tulee ohjata tieto- järjestelmien suunnittelua. (Aittoniemi 2015, 6; Kaipio, Lääveri & Tyllinen 2015.)

Käyttäjäkeskeistä suunnittelua voidaan pitää esimerkiksi käytäntönä, viitekehyksenä, fi- losofiana tai joukkona suunnittelutyökaluja, joilla otetaan ihmiset huomioon tietojärjes- telmän suunnitteluprosessissa. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu on määritelty ISO 9241- 210 standardissa lähestymistavaksi, jolla tavoitellaan käytettävyydeltään hyviä ja käyt- täjille hyödyllisiä järjestelmiä. Käyttäjäkeskeistä suunnittelua on myös kuvattu filosofi- aksi, joka perustuu käyttäjien tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin ja sen tarkoituksena on tehdä tuote käytettäväksi ja ymmärrettäväksi. Tietojärjestelmän suunnitteluprosessin tulee keskittyä käyttäjään ja hänen tarpeisiinsa ja sen tarkoituksena on asettaa käyttäjä keskiöön. Onnistuessaan käyttäjäkeskeinen suunnittelu antaa huomattavaa taloudellista hyötyä kaikille toimijoille, ja käytettävyydeltään korkeatasoiset tietojärjestelmät ovat teknisesti ja kaupallisesti menestyksekkäitä. Käyttäjäkeskeisen suunnittelu parantaa ke- hitettävän järjestelmän hyödyllisyyttä, käytettävyyttä ja järjestelmän korjauskustannuk- set voivat pienentyä, mutta toisaalta samalla kehittämiskustannukset saattavat kasvaa ja kehitysaika pidentyä. (Norman & Draper 1986; Vredenburg, Mao, Smith & Carey 2002;

Williams 2009; Aittoniemi 2015; ISO 9241-210:2019.)

Yhtenä käyttäjäkeskeisen suunnittelun periaatteena on suunnittelun toteuttaminen ja suunnitteluratkaisujen arviointi yhteistyössä käyttäjien kanssa niin, että se on kiinteä ja

(23)

systemaattisesti toteutettu osa tietojärjestelmän kehittämistyötä. Vuorovaikutteisten tie- tojärjestelmien käyttäjäkeskeisen suunnittelun prosessimalli rakentuu neljästä toistetta- vasta vaiheesta ja sen mukaan käyttäjätarpeiden tunnistaminen ja järjestelmän vaatimusten määrittely on keskeisessä asemassa. Suunnitteluratkaisujen arviointi tuottaa tietoa siitä, kuinka järjestelmä vastaa aiemmin määriteltyihin vaatimuksiin. Arvioinnilla tuote- taan tietoa jatkokehitystä varten kehittämistarpeista ja kohteista ja se toimii myös vaatimusten tarkentamisen tukena. (Viitanen & Nieminen 2009; Kaipio ym. 2015.)

2.4 Ohjelmistokehittäjien näkemyksiä käyttäjien osallistumisesta tietojärjestel- mien suunnitteluun

Käyttäjien ja kehittäjien välistä kuilua ja keskinäisen ymmärryksen puutetta voidaan tarkastella paremmin, kun ymmärretään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön käytök- seen, käsityksiin ja asenteisiin uutta teknologiaa ja sen kehitystä kohtaan, sekä kehittä- jien että käyttäjien näkökulmasta. Ohjelmistokehittäjien tausta sekä maailmankuva voi osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka he kokevat yhteistyön käyttäjien kanssa. Merkittävä ero käyttäjien ja kehittäjien välillä suhteessa kehitettävään teknologiaan on siinä, että käyttäjät usein näkevät ja kokevat teknologian välineenä ja käyttävät sitä lähinnä työnsä tukena. Kehittäjät puolestaan näkevät teknologian ja ohjelmistot nimenomaan omina työkaluinaan. Myös ohjelmistokehittäjien välillä on eroa siinä, kuinka he suhtautuvat käyttäjien osallistumiseen. (Potter 2004.)

Käyttäjien tarpeiden tunnistamisen merkitys on tietojärjestelmien kehityksessä nykyään yleisesti hyväksyttyä ja tunnistettua. Käyttäjien näkemyksiä ei kuitenkaan 1980-luvun alkuun saakka priorisoitu kovinkaan korkealle osana järjestelmien kehitystyötä. Ylei- simpänä syynä käyttäjien näkemysten laiminlyönnille oli se, että tietokoneiden ja tieto- järjestelmien käyttö alkoi levitä vasta 1970-lopulla laajemmin. Toisena syynä on pidetty sitä, että suurten aikalaisten ohjelmistoyritysten organisaatiorakenteet oli muodostettu ennen kuin käyttäjien tarpeita alettiin ottaa huomioon, eivätkä ohjelmistojen kehittäjät ja käyttäjät olleet juurikaan tekemisissä keskenään. Käytettävyyslähtöisten tuotekehitys- menetelmien ja käyttäjien osallistamisen keinot eivät välttämättä olleet yhteensopivia perinteisen tietojärjestelmien tuotekehitysmallin, vesiputousmallin, kanssa. Vaikka ku- luneiden vuosikymmenten aikana käytettävyyteen suuntautuneita ja käyttäjien osallistamisen mahdollistamia menetelmiä on otettu käyttöön osaksi tietojärjestelmien kehitystä,

(24)

on näiden menetelmien käyttö edelleen melko harvinaista osana järjestelmien kehitys- hankkeita. Yksi syy ongelmaan voi olla se, että useat tietojärjestelmien kehityksen parissa työskentelevät eivät tunne käytettävyyttä ja käyttäjien osallistamiseen liittyvää tutkimusta ja sen hyödyntämistä kehitysprosessin osana. Ruotsissa jo 1990-luvulla tehty- jen tutkimusten mukaan ohjelmistokehittäjien voi olla vaikeaa tavoittaa käyttäjiä. Muita syitä sille, miksi käyttäjät jätetään pois kehittämisprojekteista ovat ajanpuute sekä se, että ohjelmistokehittäjät eivät ole suoraan yhteydessä loppukäyttäjiin. (Ljung & All- wood 1999.)

Ljungin työryhmä tutki it-asiantuntijoiden ja -konsulttien kokemuksia ja näkemyksiä käyttäjien erilaisista osallistumistavoista järjestelmän kehitysprosessiin Ruotsissa jo vuonna 1999. Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat pitivät käyttäjien tekemää testausta tärkeimpänä tapana osallistaa käyttäjiä uuden tietojärjestelmän kehitystyöhön riippumatta siitä, oliko kyseessä uuden vai jo olemassa olevan järjestelmän kehitystyö.

Muita osallistamistapoja olivat muun muassa käyttäjien osallistuminen projektiryhmiin sekä seminaareihin tai tapaamiset käyttäjien kanssa. Suosituin tapa kerätä tietoa käyttä- jiltä oli havainnointi tai haastattelu. Tärkeimpänä tapana osallistaa käyttäjiä pidettiin käyttäjien tekemään ohjelmiston testausta. Asiantuntijat osallistaisivat käyttäjiä mieluiten myös erilaisten projektiryhmien sekä tapaamisten avulla. Huomattavaa kuitenkin on, että puolet vastaajista (50 %) kertoi, ettei mitään tapaa käyttäjätiedon keräämiseen ollut käytössä. Tutkimuksen tulosten mukaan yli 60 %:ssa tarkastellussa tietojärjestelmäkehi- tysprojektissa ei ollut käytössä mitään tapaa osallistaa käyttäjiä kehitykseen. (Ljung &

Allwood 1999.)

Käyttäjiä usein rohkaistaan osallistumaan tuotekehitykseen ja kommunikoimaan kehit- täjien kanssa, mutta käyttäjien osallistuminen kehitysprosessiin voi vaikuttaa negatiivi- sesti kehitysprojektin tehokkuuteen vaikeuttamalla ja pidentämällä sitä. Subramanyam työryhmineen (2010) tarkasteli tutkimuksessaan ohjelmistokehittäjien kokemuksia ja tyytyväisyyttä sen mukaisesti, kuinka paljon käyttäjät olivat osallistuneet tuotekehitykseen. Onnistuneen tietojärjestelmän kehitystyössä ohjelmistokehittäjän tyytyväisyys on välttämätön tekijä, sillä mikäli kehittäjä on tyytymätön työhönsä, vaikuttaa se haitalli- sesti kehitettävän ohjelmiston laatuun. Käyttäjien ja kehittäjien erilaisista taustoista ja

(25)

niihin liittyvistä kommunikointi- ja vuorovaikutushaasteista johtuen kehittäjillä ja käyt- täjillä on usein erilaiset käsitykset ohjelmistojen kehittämiseen liittyen. Tutkimuksessa analysoitiin 117 ohjelmistokehitysprojektia ja tutkittiin käyttäjien osallistumisen vaiku- tusta sekä kehittäjien että käyttäjien tyytyväisyyteen. Ohjelmistokehitysprojekteista 39

% keskittyi jo olemassa olevien järjestelmien kehittämiseen ja 61 % uusiin kehitysprojekteihin. Yleisimmin käyttäjät osallistuivat vaatimusmäärittelyjen tekemiseen sekä osallistuivat suunnittelukokouksiin. Uusien kehitysprojektien kohdalla ohjelmistokehit- täjien tyytyväisyys projektin aikana parantui, kun käyttäjien osallistumista lisättiin, mutta käyttäjät tunsivat sitä enemmän tyytymättömyyttä, mitä enemmän he osallistuivat kehitysprojektiin. Ohjelmistokehittäjien näkökulmasta nämä tulokset kuitenkin tukevat aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan käyttäjien osallistamisella on positiivinen vaikutus kehitysprojektiin. (Subramanyam, Weisstein, Krishnan 2010.)

Subramanyam työryhmän (2010) toteuttamaan tutkimukseen osallistuneet kehittäjät tunsivat tyytymättömyyttä etenkin silloin, kun käyttäjät osallistuivat kehitykseen vain vä- hän, sillä näissä tilanteissa kehittäjät tunsivat eniten turhautumista. Ohjelmistokehittäjät olivat kiitollisia käyttäjien osallistumisesta kehitykseen etenkin uusien ohjelmistojen kehityksen yhteydessä, sillä he saivat käyttäjiltä tärkeää tietoa tarvittavista toiminnoista.

Kun käyttäjät osallistuivat kehitysprojekteihin, heillä oli korkeat odotukset kehitettä- västä järjestelmästä mutta tällaisissa tilanteissa he olivat usein tyytymättömimpiä, jos kehitysprojektin valmis tulos ei vastannut heidän odotuksiaan. Jo olemassa olevien ohjelmistojen jatkokehitysprojekteissa kehittäjät kohtasivat usein turhautumisen tunteita pyrkiessään tulkitsemaan jo olemassa olevaa vanhaa ohjelmakoodia. Kun käyttäjät osallistuivat vanhojen ohjelmien kehitykseen, todettiin kehittäjien turhautumisen vähene- vän, sillä järjestelmän jo tuntevat käyttäjät olivat kehitystyössä avuksi. Kuitenkin mitä enemmän käyttäjät osallistuivat kehitystyöhän, sitä todennäköisimmin käyttäjien ja ke- hittäjien välille syntyi näkemyseroja sekä konflikteja ja lisätyötä. Kehittäjät olivat myös tyytymättömiä silloin, kun käyttäjillä oli sellaisia toiveita tai vaatimuksia, joita ei ollut mahdollista toteuttaa. Tutkijatyöryhmä totesi, että vaikka uusi ohjelmisto olisi teknisesti hyvin toteutettu, se on kuitenkin huono ohjelmisto, jos käyttäjät sen niin kokevat. Tä- män takia käyttäjien tyytyväisyys ohjelmistoon on oleellista, jotta kehitysprojektin lop- putulos on onnistunut. Uusissa kehitysprojekteissa ohjelmistokehittäjillä on usein vain

(26)

vähäinen käsitys vaatimuksista eivätkä he välttämättä voi tehdä järkeviä kehityspäätök- siä vaatimusten ollessa monitulkinnallisia. Näin ollen ohjelmistokehittäjät kokivat hyö- tyvänsä merkittävästi käyttäjien panoksesta tuotekehityksessä. (Subramanyam, Weiss- tein, Krishnan 2010.)

(27)

3 KAHDEKSAN ULOTTUVUUDEN SOSIOTEKNINEN MALLI 3.1 Sosioteknisen teorian synty

Sosiotekninen lähestymistapa on kehittynyt 1950-luvulla Britanniassa vastaamaan näke- mykseen ihmisestä yhtenä tuotantokoneista. Lähestymistavan pääperiaate on yhteisopti- mointi siten, että kaikki työhön liittyvät rakenteet ja prosessit on optimoitu ja se tarkas- telee tietojärjestelmien lisäksi myös työtehtäviä, työntekijöitä, organisaatioita ja työssä tapahtuvia muutoksia. Monet teknologiset innovaatiot tulevat työhön ja arkeen teknolo- gisen uutuusarvon myötä. Se, kuinka ne hyväksytään käyttöön tai kuinka tehokkaasti niitä käytetään, on riippuvaista sosiaalisesta ympäristöstä, johon teknologia tuodaan.

Sosiotekninen lähestymistapa syntyi siis tarpeesta yhdistää tekninen (ohjelmat, laitteet) ja sosiaalinen (organisaatio, ihminen) järjestelmä parhaalla mahdollisella tavalla. So- sioteknistä järjestelmää ei ole olemassa ilman käyttäjiä tai ilman käytettävää teknologiaa. Teknisen järjestelmän syötteet muokkaavat sosiaalisen järjestelmän kommunikaa- tiota samalla, kuin syötteet muokkaavat teknisen järjestelmän tilaa. (Salmimaa & Vil- pola 2006.)

Sosioteknisen teorian mukaan organisaatio on sosiaalinen, eli ihmisistä muodostuva jär- jestelmä, jossa hyödynnetään ja käytetään teknistä järjestelmää, eli tekniikkaa tai teknologiaa. Terveydenhuollon kontekstissa sosiotekninen teoria korostaa terveydenhuollon työn luonnetta ja erityispiirteitä. Teorian avulla uuden teknologian, kuten tietojärjestel- män, käyttöönotto voidaan suunnitella niin, että se on sopusoinnussa loppukäyttäjinä toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietojen, taitojen ja työn käytänteiden kanssa. (Valta, 2013.)

Käyttäjien tarpeiden ymmärtämistä on tutkittu 1960-luvulta lähtien, mutta on ilmeistä, että käyttäjä jää edelleen suurelta osin tuntemattomaksi. Monissa perinteisissä teknolo- giaorientoituneissa kehittämismenetelmissä käyttäjä nähdään usein vain epämääräisenä teknologian käyttäjänä eikä sosiaalispsykologisena toimijana organisatorisessa ympäris- tössä. Tätä ongelmaa on lähestytty teoretisoimalla ja käsitteellisesti erottamalla sosiaali- sia ja teknisiä tekijöitä, jonka seurauksena sosioteknisestä lähestymistavasta on tullut suosittu. Sosio- ja tekninen-käsitteiden erottaminen voi kuitenkin olla ongelmallista, sillä ne ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa ja vaarana on, että toinen korostuu toisen var- jolla. (Iivari ym. 2009.)

(28)

3.2 Sittigin ja Singhin sosiotekninen malli

Sittig ja Singhin (2010) kahdeksan ulotteinen malli vastaa sosioteknisiin haasteisiin liittyen terveydenhuollon monimutkaisiin ja mukautuviin järjestelmiin koskien niiden suunnittelua, kehitystä, käyttöönottoa, käyttöä ja arviointia. Mallin pohjalla on käytetty neljää aiemmin kehitettyä sosioteknistä mallia. Sittig ja Singh kritisoivat muita sosiotek- nisiä malleja liian suppeiksi, sillä niissä ei kiinnitetä huomiota siihen, kuinka mahdollis- tetaan sujuva käyttäjäpalautteen kerääminen tietojärjestelmien uusien toiminnallisuuk- sien tai korjausten toteuttamisen yhteydessä. Vaikka myös muut sosiotekniset mallit si- sältävät tekninen -komponetin, niissä ei pilkota tekniikkaa edelleen yksittäisiksi teki- jöiksi, jolloin syitä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien toteutus- tai käyttö- ja käytettävyyshaasteisiin ei pystytä tunnistamaan eikä löytämään niihin sopivia ratkaisuja. Sittigin ja Singhin (2010) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttöön liittyvät ongelmat keskittyvät laitteistojen, ohjelmistojen ja käyttöliittymien väliseen vuorovaikutukseen ja mikäli tätä ei oteta huomioon, se voi haitata tietojärjestel- mien käyttöön liittyvien haasteiden ymmärtämistä.

Sittig ja Singh käyttivät kehittämäänsä kahdeksan ulottuvuuden sosioteknistä mallia terveydenhuollon tietotekniikan suunnittelussa ja kehittämisessä. Kohteena oli ammattilaisen päätöksentuen järjestelmän kehittäminen ja suunnittelu liittyen kliinikoiden työnkul- kuihin. Päätöksentuen järjestelmän interventio suunniteltiin antamaan terveydenhuollon ammattilaiselle hälytys, mikäli he yrittivät määrätä potilaalle lääkityksen, jolla oli kont- raidikaatio liittyen esimerkiksi potilaan ikään. He käyttivät useita metodeita, kuten koh- deryhmiä, käytettävyystestausta ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta löytääk- seen ongelmia, jotka liittyivät tietosisältöihin, käyttöliittymään, käyttäjiin, työnkulkui- hin ja kommunikointiin sekä sisäisiin prosesseihin ja käytöntöihin. Näillä keinoin he ymmärsivät tarpeen ottaa kehitykseen mukaan organisaation muita asiantuntijoita sekä ohjelmiston kehittäjän, joka oli vastuussa ammattilaisille annettavien hälytteiden ulko- asusta ja järjestyksestä. Tämän avulla poistui tarve kouluttaa käyttäjiä käyttämään esimerkiksi ohjelmiston vierityspalkkia. Tutkijoiden mukaan tällä yksinkertaisella esimer- killä voidaan havainnollistaa kahdeksan elementin sosioteknisen mallin hyödyntämistä ohjelmiston kehityksessä ja menestyksekkäässä käyttöönotossa. (Sittig & Singh 2010.)

(29)

Kahdeksan ulottuvuuden sosioteknisen mallin ulottuvuudet:

1. Laitteet ja ohjelmistot (Hardware and software), jotka tietojenkäsittelyn kontekstissa viittaavat laitteisiin ja ohjelmiin, jotka tehostavat ja tukevat kliinisiä sovelluksia, menetelmiä ja laitteita.

2. Kliininen tietosisältö (Clinical content) viittaa teksti- tai numeraaliseen dataan ja kuviin, josta kliinisten sovellusten ja menetelmien ”kieli” muodostuu.

3. Käyttöliittymä (Human computer interface) sisältää kaikki ne aspektit liittyen tietokoneeseen, jotka käyttäjät voivat nähdä, koskettaa ja kuulla ollessaan vuorovaikutuksessa tietotekniikan kanssa.

4. Ihmiset (People) viittaa jokaiseen, joka on vuorovaikutuksessa ohjelmiston kanssa jollain tavalla, kehittäjästä loppukäyttäjään, sisältäen potentiaaliset potilaat, jotka myös käyttävät terveydenhuollon ohjelmistoja.

5. Työnkulku ja kommunikointi (Workflow and communication) ovat prosesseja tai askeleita, jotka varmistavat, että potilaan terveyden- ja sairaanhoitoon liitty- vät työtehtävät tehdään vaikuttavasti.

6. Sisäiset organisatoriset piirteet (Internal organizational features), kuten organisaation käytännöt, toimintamallit ja kulttuuri

7. Ulkoiset säännöt ja asetukset (External rules and regulations), jotka, edellinen 6.

ulottuvuus mukaan lukien, kummatkin voivat helpottaa tai rajoittaa monia teki- jöitä liittyen kaikkiin aiemmin mainittuihin ulottuvuuksiin.

8. Mittaus ja seuranta (Measurement and monitoring) viittaa tarkoituksenmukaisten ja epätarkoituksenmukaisten seurauksien mittaamiseen ja arvioimiseen liittyen terveydenhuollon teknologian käyttöönottoon ja käyttöön.

(Sittig & Singh 2010.)

Sittig:n ja Singhin mallin kahdeksan ulottuvuutta eivät ole itsenäisiä, peräkkäin käytet- täviä tai hierarkisia, vaan pikemminkin toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä kon- septeja tai käsitteitä. Näin ollen mallin ulottuvuuksia ei tule tarkastella itsenäisinä ulot- tuvuuksina, vaan ne kaikki vaikuttavat kiinteästi toisiinsa. Esimerkkinä ulottuvuuksien vaikutuksesta toisiinsa esitetään tilanne, jossa organisaation päätöksentekijät eivät ole hyväksyneet mobiililaitteiden käyttöönottoa vuodeosastolla. Tämän seurauksena hoita- jien työaika kului kirjaamiseen pöytäkoneella sen ollen pois varsinaisesta potilastyöstä.

Esimerkkiä voidaan tarkastella kuuden ulottuvuuden vuorovaikutuksen kautta; laitteistot

(30)

ja ohjelmistot, kliininen tietosisältö, käyttöliittymä, ihmiset, työnkulut ja organisaation sisäiset ohjeet ja määräykset. (Sittig & Singh 2010.) Taulukossa 1 on kuvattu edellä mainittujen kahdeksan ulottuvuuden sisältöjä.

TAULUKKO 1. Sittigin:n ja Singh:n kahdeksan ulottuvuuden sosioteknisen mallin ulottuvuuksien sisällöt (Sittig & Singh 2010; Valta 2013.)

Laitteet ja ohjelmistot (Hardware and software)

- laitteet ja ohjelmat, jotka tukevat ja tehostavat kliinisiä sovelluksia, me- netelmiä ja laitteita

- tietokone, sisältäen näytön, tulostimen, hiiren ja muut välineet, joilla ohjelmistoja käytetään

- verkkoyhteydet ja tietokannat

- koostuu ainoastaan teknisistä tekijöistä

- käyttäjä ei tietoisesti ajattele teknisiä laitteita tai niiden käyttöä, elleivät ne ole ongelmallisia

Kliininen tieto- sisältö (Clinical content)

- sisältää kaiken liittyen tiedon arvoketjuun (datan kehittyminen tiedoksi, tiedon muodostuminen tietämykseksi ja tietämyksen jalostuminen lopulta viisaudeksi), joka on tallennettuna järjestelmiin

- strukturoitu tai ei-strukturoitu, tekstimuotoinen ja numeerinen data - kuvantamistutkimukset, skannatut paperitallenteet, laboratoriotulokset,

radiologiset kuvat, potilaan hoidon yhteenvedot, väestötiedot ja potilaan sijaintitiedot

- tieto on tuotettavissa, luettavissa tai poistettavissa joko paikallisesti tai verkon kautta

- kliinisen tietosisällön elementtejä voidaan käyttää määriteltäessä tietyn ohjelmiston vaatimuksia

Käyttöliittymä (Human computer interface, HCI)

- käyttöliittymä

- aspektit liittyen tietokoneeseen, jotka käyttäjät voivat nähdä, koskettaa ja kuulla

- ohjelmiston käyttöliittymä mahdollistaa toisiinsa liittymättömien koko- naisuuksien vuorovaikutuksen keskenään ja varmistaa niiden toimivuu- den

- käyttöliittymän toiminnallisuudet ja käytettävyys

- käyttöliittymien suunnittelu on toistuva prosessi, johon osallistuu suun- nittelijoiden ja kehittäjien lisäksi myös loppukäyttäjät

- ergonomiset tekijät

Ihmiset (People) - henkilöt, jotka kehittävät, käyttöönottavat ja käyttävät järjestelmää - keinot, jolla järjestelmä helpottaa käyttäjiä, esimerkiksi koulutus Työnkulku ja

tiedonvälitys (Workflow and communication)

- ihmisten välinen yhteistyö liittyen potilaan hoitoon - kaksisuuntainen kommunikaatio

- tietojärjestelmien toiminta ristiriidassa todellisten työprosessien kanssa, jolloin työprosessien on mukauduttava teknologian vaatimuksiin tai teknologian on muututtava vastaamaan prosesseja ja työnkulkuja

Organisaation si- säinen strategia, menettelytavat ja kulttuuri (Internal organizational features)

- strategiat ja budjetti liittyen laitteistojen ja ohjelmistojen hankintaan - tiedonhallintastrategia vaikuttaa hankintapäätöksiin, käyttöönottoihin,

käyttöön, seurantaan ja arviointiin

- menettelytavat usein seurausta ulkoisista ohjeista ja säännöistä sekä pai- neista

(31)

Ulkoiset säännöt ja asetukset (Ex- ternal rules and regulations)

- ulkoapäin tulevat tekijät

- lainsäädäntö, kansalliset linjaukset ja strategiat

Mittaus ja seuranta (Measure- ment and monitoring)

- osa kaikkia edellä mainittuja ulottuvuuksia

- järjestelmän saavutettavuus (vasteajat), tiettyjen toimintojen suorittami- nen, tehokkuus, odotettujen tulosten saavuttaminen

Väitöskirjassaan Valta viittaa Sittigiin ja Singhiin (2010), joiden mukaan terveydenhuollon tietojärjestelmän menestyksellinen hyödyntäminen riippuu kaikista edellä mainittujen kahdeksan ulottuvuuden tekijöistä. Mikäli esimerkiksi laitteistot eivät ole tarpeeksi tehokkaita, käyttäjillä ei ole pääsyä tarvittavaan tietoon tai tieto ei ole käytettä- vissä silloin kun sitä tarvitaan. Mikäli henkilökunta ei osaa käyttää järjestelmää, on lop- putuloksena epäonnistunut järjestelmän käyttöönotto ja käyttö. (Valta 2013.)

Kuviossa 1 on esitetty Sittigin ja Singhin (2010) mallin ulottuvuuksien väliset suhteet ja niiden vaikutus toisiinsa.

KUVIO 1. Sosioteknisen mallin ulottuvuuksien väliset suhteet (mukaellen Sittig &

Singh 2010)