Länsi-Suomen opisto - Vanhin suomenkielinen kansanopisto 100-vuotias · DIGI

Länsi-Suomen Opisto

Vanhin suomenffielinen kansanopisto 70U-vuotias

Marraskuun ensimmäisenä päi-

vänä vuonna 1892 opetustyönsä

aloittanut

Länsi-Suomen Opisto Huittisissa, on toimintansa ^aikana harjoittanut, kouluttanut

ja

opet- tanut useiden sukupolvien naisia ja miehiä toimintaan yhteiskunnassa.

Kodinomaisissa oloissa, aikuiskas- vatuksen metodein ja kansanopisto- aatteen innoituksella

noin

kuusi- tuhatta nuorta peruskursseilla, sekä lisäksi noin kymmenentuh atta lyhyt- kursseilla on ollut etsimässä omaa yhteiskunnallista

ja

henkilökoh- taista heräämistään. Alkuperäisenä tavoitteiden asettajana

on

^ollut

tanskalainen kansanopistoaatteen

isä Nicolai Frederik

Severin Grundtvig. Hänen ajatuksiaan on

toteutettu

Tanskassa vuodesta

1844, Norjassa vuodesta 1864, Ruotsissa vuodesta 1868

ja

Suo- messa vuodesta 1889. Mainitulta aatepohjalta

on toiminut

myös

Etelä-Ranskaan perustettu Le Crau du Sapt, kun muualla Euroopassa yleissivistävät opistot toimivat lä- hinnä lyhytkurssien järjestäjinä ja vain joissakin tapauksissa inter- naatteina. Professori Erica Simon lahjoitti perustamansa Le Crau du

Sapt'in Pohjoismaiden kansanopis- toille. Myös Suomen Kansanopisto-

yhdistys

pääsi siitä

osalliseksi.

Opistoa käytetään pohjoismaalais- ten etelä- vai pitäisikö sanoa kes- kieurooppalaisen a koulutuskeskuk- sena.

Lansi-Suomen

opiston

syn-

tysanat lausui

^ylioppilas

Maunu Kustaa Adolf Knaapinen

5.1 1.1889 Länsi-Suomalaisen Osa-

kunnan suomenmielisten vuosi- juhlassa.. pitamassään juhlapu-

heessa. Aärimmäisen varovaisesti han puheessaan sivusi kansallisen

riippumattomuuden

ajatusta,

mutta ruoti sitakin

suoremmin

sanoin

suomenkielisen kansan- osan itsetunnon

ja

kansallistun- teen puutetta.

Hän moitti

^sivis-

tyneistöä välinpitamättömäksi ja totesi ruotsinkielisen sivistyneis-

tön haluavan

suomenkielisten kansallistunteen pysyvänkin ui- nuvana. Meneillään oli näet kiih- keä kielitaistelu, joka ^{päättyi vasta}

vuonna

1939. Osakunnissa oli herännyt voimakas kansallinen ajattelu, ruotsinkielisillä vastaa-' vasti lahinnä omien asemien säi-

lytamiseen tähtäävä

toiminta.

Pyrkimys suomalaisen suvereni-

teetin

valmisteluun tuossa vai- heessa oli vain joidenkin mielissä,

mutta kuitenkin

orastamassa.

Puhtaasti kaytannölliseksi opisto-

jen

perustamisen motiiviksi ko-

hosi

kunnallisasioiden hoitami-

sessa tarpeellinen opin ja harjaan-

tumisen tarve.

Kunnallishal-

*t"j

Arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema opistorakennus on kokenut monia muutoksia, oltuaan varsin lyhyen

ajan alkuperäisten suunnitelmien mukainen. Nyt on virinnyt laaja ^innostus talon ulkoasun palauttamiseksi kuvassa olevan kaltaiseksi. Rakennus valmistui vuonna 1895 ja _lienee kolmanneksi vanhin edelleen käytössä ole- vista opistotaloista.

linnon

uudistukset vuosilta ¹⁸⁶⁵

ja

1872 olivat aiheuttaneet tämän.

Kirkonkokouksissa kirkkoherrat olivat johtaneet seurakuntiaan ja

usein johtivat myös kuntakokouk- sia. Tehtavien vaatimia tietoja ja taitoja

muilla kuin

akateemisen koulutuksen saaneilla

ei

^juuri

ollut.

Kansanopistot perustettiin tässä mielessä todellisen tarpeen vaatimuksesta. Näin myös vanhin

suomenkielinen

kansanopisto Huittisissa.

Tarmolla perustamistoimiin Toukokuun 15. päivänä 1890 osakunnan suomenmieliset asetti- vat 12-miehisen kansanopistoko- mitean,

joka piti

ensimmäisen kokouksensa

noin

viikkoa myö- hemmin. Päätökset opiston perus-

tamisesta ja

rahankeräyksen aloittamisesta tehtiin viimemaini- tussa kokouksessa. Opiston synty- sanojen lausuja. komitean ^jasen, sittemmin opiston ensimmäinen johtaja M. A. Knaapinen teki lo- kakuussa

l89l

Loimaalle, Koke- mäelle

ja Huittisiin

suunnatun tutkimusmatkan. Antaessaan ko- mitealle raporttia matkan tulok-

sista, hän samalla kertoi

ke- räyksen

siihen

mennessä tuot-

taneen noin

18.000 markkaa.

Opiston sijoituspaikan ratkaise- miseksi jarjestettiin vaikutusval- taisten länsisuomalaisten ^kokous

hotelli

Kämpissä

joulukuun

5.

päivänä 1891. Kokous ajautui kii-

vaaseen kiistaan, jokaisen ajaessa lähinnä kotiseutunsa etua. Päätös

jäi

tekemättä

ja

muistiinmerkityt puheenvuorot kertovat omaa ko- rutonta kieltaan. Komitea ratkaisi sijoituksen saman kuukauden ^13.

päivänä. ehdollisesti

ja

toistai- seksi Huittisiin. Knaapinen rapor- tissaan oli ollut varovaisesti mutta selkeästi Huittisten kannalla. Itse hän ei kokouksessa ollut vaan oli 2l.l l. l89l lähtenyt seitsemän kuu- kauden pituiselle opintomatkalle tanskalaisiin kansanopistoihin.

Opiston kannatusyhdistys ^pe- rustettiin Huittisissa 2.4.1892 ja komitea

piti

viimeisen kokouk-

sensa 20.3. I 893. todeten saaneensa tehtävänsä päätökseen. Ensim-

mäinen johtokunta

valittiin

2.4.1892

ja

ensimmäinen johtaja 25.6.1892. Jårjestäytymiskokouk- sessaan johtokunta

oli

^keväällä

päättänyt.

ettå

^{opetus pyritaan}

aloittamaan saman vuoden ^syk- syllä. Vuosisadan aikana johto- kunnassa on ollut kaikkiaan noin l4

Opettajat yhteiskuvassa 1950-luvulla. Istumassa vasemmalla johtaja

Aarre

Tuompo, sohvan käsinojalla kotitalousharjoittelija Hillevi Laakso, sohvallajohtajatar Lea Laine, käsityönopettajat Ilmi Huovari ja Karin Vuola ja puutarhaopettaja Marjatta Talola, käsinojalla talouso- pettaja

Hilpi

Honkela nyk.

Norri ja

nojatuolissa rouya Mielikki Tuompo, Jouko sylissään. Taustalla seisomassa laulunopettaja Aimo Vuola, agronomi Olavi Tuominen ja taloudenhoitaja, käsityönopettaja Yrjö Tuomola.

90

henkilöä,

joista

ensimmäiset olivat:

Felix Randelin Huittinen Oskari

Kivi

Huittinen Kaarle Takkula Huittinen Juho

Brusila

^Alastaro

Juho

Pere

^Kokemäki

Adolf

Uotila

Punkalaidun varalla:

Emil

Nyström

Huittinen Vilho Oksanen Kauvatsa L. S.

Widgrön

Vampula

Ensimmäiset opettajat olivat:

Maunu Kustaa

Adolf

^Knaapi-

nen, johtaja

Iida

Maria Vilenius, vuodesta 1906 Vemmelpuu, johtajatar,

J. S. Suomalainen, opettaja, Villiam Ramberg, miesten kasi- työnopettaja ensimmäisen ^vuo- den ajan,

K. V. Lintunen, työmestari, käsi- työnopettaja toisen vuoden alusta alkaen, ja

Laina Knaapinen, naisten käsi-

työt, virallisesti

syksystä 1895 alkaen.

Opiston

opetusohjelma hy-

väksyttiin Suomen

^Senaatissa

15.12.1893 ja _mm. ainevalikoimal-

taan

laajempana

kuin se

oli ensimmäisen vuosikurssin aika- na,

jolloin

opetusaineina olivat:

Uskonto, äidinkieli,

kirjallisuus, Suomen historia, maantieto, ^las- kento ja yhteiskuntaj ärjestys.

Opiston sijoittuminen

Opistotyön aloittamisen ehtona

oli

mm. sopivien vuokrahuonei- den löytyminen kolmen vuoden ajaksi. Maurialan kylässä maan- viljelijä Erland Maurialan talossa

nuo tilat

saatiin. Yli-Maurialan umpipihaa reunusti mm. kolme asuinrakennusta,

joista yksi

ko- konaan, suuri huone toisesta ja pirtti yhteistaloudessa tilan oman väen kanssa kolmannesta raken- nuksesta saatiin opiston käyttöön.

Tilan

tukevat porttipylväät ovat edelleen paikoillaan vanhan Tu- runtien varressa runsaan kilomet- rin ^päässä opistosta Lauttakylään päin.

(Tilan

rakennukset tuhou- tuivat tulipalossa ennen ^vapaus- sotaa.)

Noihin tiloihin

katsottiin

voitavan ottaa 45

opiskelijaa, mutta heita otettiin 60, osan haki-

joista

edelleen jaadessa vaille paikkaa. Naisia oli ²⁸ ja miehiä32.

Vanhin opiskelija oli 32-vuotias ja

nuorin

l7-vuotias. Kurssimaksu

oli

20 markkaa,

eli

nykyrahassa alle 350 markkaa.

Opiston avajaiset

olivat

tilan suuressa salissa,

jota

opisto nor- maalisti ei lainkaan kayttänyt, tiis-

taina l.l

^I .1892.

Opiston

perus-

tajaa., Länsi-Suomalaista ^Osan- kuntaa edustivat tohtori ^E. N. Se- tälä, joka oli ollut myös opistoko- mitean puheenjohtaja, ^{sekä mais-} teri Rufus Saikku, komitean jasen.

Molemmat puhuivat juhlassa ja osallistuivat sen jalkeen pidettyyn johtokunnan kokoukseen. Tuossa kokouksessa johtokunnan tehtä- väksi annettiin tontin etsiminen ja

huonetilaohjelman

^laatiminen

opistotaloa varten. Esitysten tuli

olla valmiina

kannatusyhdistyk- sen kokouksessa 21.12.1892. Huit-

tisissa oli kaksi

lahjatonttia odottamassa, mutta kumpaakaan

ei otettu vastaan vaan uudeksi pai- kaksi valittiin luonnonkaunis alue Loimijoen rannasta. Sen loiman- kylaläiset

lahjoittivat

opistoalu- eeksi. Paikan

löysi

maanmittari Emil Nyström

ja

hänen veljensä,

arkkitehti, sittemmin

^professori Usko Nyström

teki

piirustukset, jotka hyväksyttiin 10.2.1 893. Opis-

ton lopullinen

sijoituskunta oli hyväksytty 4.2.1 893 pidetyssä Kan-

sanopistoseuran

kokouksessa.

Kaunis, komea opistotalo otettiin

kayttoon

syyslukukauden alka-

essa vuonna 1895, mutta vihittiin vasta kevätlukukauden ^alkaessa

8. l. l 896.

Maamme vanhin opisto

Suomessa ensimmäisenä "kan- sanopistona"

aloitti

16.1 . 1889 So-

fia

Hagmannin perustama Kan- gasalan kansanopisto. Nimestään huolimatta se ei ollut varsinainen kansanopisto vaan tekstiilitoihin keskittynyt naisopisto,

jossa

ei

miehia ollut lainkaan.

Lisäksi opiston kurssit olivat kolmen kuu- kauden pituiset

ja

kaksijakoiset,

jolloin

ensimmäisen jakson suo- rittanut voi halutessaan jatkaa toi-

sella kurssilla, kunnes

taas

aloitettiin uusilla oppilailla. Opis-

ton toiminta

päättyi perustajan

kuoltua vuonna

1900. Opistoa pidetään edelläkävij anä, jollainen aluksi

oli

myös samana vuonna

aloittanut Borgå

Folkhögskola,

josta kehittyi

kansanopisto sen

syksyllä 1892 johtajan _vaihtumi-

sen jalkeen

aloittaessa ^työnsä.

Kolmantena

oli

Mellan Nylands Folkhögskol a

ja

neljäntenä Kro-

noby

Folkhögskola. Viidentenä

oli

Lansi-Suomen kansanopisto,

joka

samalla

oli

ensimmäinen

suomenkielinen

kansanopisto.

Sen toiminta alkoi l.l

^{I .1892,,}

mutta perustamispäätös

oli

tehty 24.5.1890.

Etelä-Pohjanmaan

^kansan-

opisto

on

myös haluttu mainita

vanhimmaksi

suomenkieliseksi opistoksi,

mutta sen työ

alkoi

7 .11.1892. Suuresta erehdyksestä ei siis ole kysymys. Väarinkasitysten synnyttäjänä

mahdollisesti

on Rauno Malviniemi,,

joka

aikoi- naan

kirjoitti

artikkelin grundtvi- gilaisten kansanopistojen tausta- jarjestöistä

ja mainitsi

Etelä- Pohjanmaan kansanopiston van- himmaksi suomenkieliseksi ^opis- toksi.

Opiston nimi

Alkuperäisellä nimellään ^Län- si-Suomen Kansanopisto, opisto oli

53 vuotta, kunnes kannatusyhdis-

tys

21.11.1945

päätti

muuttaa nimen Huittisten Kansanopistoksi.

Paluu alkuperäiseen nimeen Län- si-suomen Kansanopisto päätettiin 15.5.1965.

Nyt

laitoksen nimenä

on

Länsi-Suomen Opisto, ^jota nimeä

on kayetty

6.2.1982 läh- tien.

Isäntä-, emäntä-

ja kotitalouskoulu

Tsaristinen jarjestelmä

ei

suo- pein silmin katsellut kansanopis- tolaitosta. Kenraalikuvernöörillä lienee

ollut

jonkinlainen käsitys

kansanopistojen

merkityksestä kansallistunteen herättäjinä ja ke- hittajinä. Opistoille ei annettu val- tio.napua

ja

niinpä

- l?hj-oitusva- rojen varassa olevat laitokset oli- vat suurissa vaikeuksissa. Jo en-

nen ensimmäistä

sortokautta 1899-1905, eli melkein heti opis-

ton

perustamisen

jalkeen

myös Länsi-Suomen Kansanopiston oli keksittävä keinot vaikeuksista sel-

viämiseksi.

Ammattiin

tähtää- vään koulutukseen avustuksia sai.

Tästä johtuen

Länsi-Suomen Kansanopisto perusti emäntäkou-

lun, joka sai

senaatilta luvan

27 .l1.1895, opetuksen alettua jo saman kuun alusta.

Koulu

nou-

datti

edelleenkin kansanopiston opetusohjelmaa,

joskin

käy- tännön aineita lisättiin. Oma joh-

tokunta kuitenkin

tarvittiin.

Ennen ensimmäisen sortokauden päätfymistä oli jälleen toimittava.

Nyt oli vuorossa isäntäkoulu, jolle senaatin lupa

tuli

14.12.1904, jos-

kin

koulu

oli

alkanut muodostua vähitellen syksystä ¹⁸⁹⁶ lähtien, agronomi Selim

Liipolan

tultua opettajaksi. Rungon opetustyölle

antoi kuitenkin

kansanopiston opetusohjelma

ja

grundtvigi-

lainen

aatemaailma. Saannölli-

siin valtionapuihin

päästiin

kuitenkin vasta Suomen

^itse-

näistlrttyä.

Huittisten Kotitalouskoulu ^pe- rustettiin pääasiassa muista kuin taloudellisista syistä, joskin opis- totilojen

ja

opetusvälineiden ke-

säaikainen

käyttö

opetustarkoi- tukseen edusti taloudellista ajatte-

lua.

Kotitalouskoulu aloitettiin

keväällä l9l9

kokeilumielessä,

mutta

seuraavana kesänä var- sinaisena kotitalouskouluna. Suo-

mi oli

itsenäistynyt

ja

valtava innostus

vallitsi kaikilla

aloilla.

Maata päästiin kehittämaän omin toimin ^j a vapaana panslavistisista

tavoitteista'

venäläistämispyrki- myksistä. Myös opistoalueen ^ke- hittaminen

oli

tavoitteena. Vil-

jelykelpoista maata

hankittiin' hedelmäpuita

ja

marjapensaita

i stutettii n, kasvitarhoj a kunnostet- tiin ja puistomaista pihaa koristet-

tiin monin

kukkaistutuksin.

Maakunnallinen kulttuurikeskus

haluttiin

saada näyttämään ar- vonsa mukaiselta paikalta. Näi- den toimien hoitaminen

ei

olisi onnistunut talviaikaisilta ^perus- kursseilta. Syvällisimpänä tavoit- teena kotitalousopetuksen kehit- tämisessä

oli

suomalaisen kodin-

hoidon,

ruoanlaiton, lastenhoi-

d.on j a -kasvatuksgn,. pihakulttuu-

rin ja

puutarhanhoidon kehitta- mistarpeet. Nuoret naiset veivät saamansa opit ensin lapsuutensa koteihin

ja

sieltä edelleen mu- kanaan perustamiinsa uusiin ko- teihin. Erityisesti on syytä muistaa Gustaf Ignatius, opiston ja _kotita- louskoulun opettaja, suomalaisen puutarhasuunnittelun

ja

-hoidon erityi s au kto riteetti.

Kotitalouskoulu

lakkautettiin vuonna 1973. Sen pitkän kurssin (5 kk) ehti käydä 1.63 I opiskelijaa, jonka lisäksi lyhyen kurssin kävi- jöitä

oli

useita satoja. Kotitalous-

koulun ja

talvikurssien yhteis- vaikutuksesta kansanopisto ^ja

Loimankylä

kokonaisuudessaan

olivat kautta

vuoden, joitakin

lyhyita

lomahetkiä lukuunotta- matta, hyvin vilkkaat. Silloin täl-

loin

elamää vilkastuttivat maa- kunnalliset kokoukset

ja

koulu- tustapahtumat. Satakuntalainen kulttuurikeskus

eli

voimakkaasti kutsuen

ja

yhdistagl hämäläisiä ja varsinaisuomalaisia mukaan.

Suuria muutoksia

Suomenkieliset ylioppilaat sai-

vat

kaksimiehisen enemmistön Länsi-Suomalaisen Osakunnan

hallintoon

wonna

^1887. Sen oli- vat mahdollistaneet suomenkieli-

set lyseot

Porissa

ja

Turussa.

Osakunta muodostui tuolloin ah- venanmaalaisista. varsinaissuo- malaisista

ja

satakuntalaisista.

Tuo muutos oli huomattava merk- kitapaus suomenkielisen kansal- liskulttuurin kehittamisessä. Toi- nen merkittävå muutos oli kansa- kuntamme itsenäistyminen ja _sen mukanaan

tuoma

innostus ja mahdollisuus päättää itse omista

asioista. Seuraava

merkittävä muutos tapahtui sotien jälkeen.

Syynä

olivat

uudet oppikoulut.

joita

nyt myös pienet kunnat in- nolla perustivat. Maatalouden ra-

tionalisointi ja

maaltapako muokkasivat väestörakennetta ja seuraukset näkyivät opiston opis-

kelija-aineksen

muuttumisena.

Aikaisemmin opiskelijat

olivat

lähes

yksinomaan kansakoulu- pohjalta

ja

maatiloilta. Yhteis- kunnallisen murroksen seurauk- sena kotien ammatillinen tausta alkoi muuttua, samoin koulutus- pohja. Esimerkkinä mainittakoon vuosi 1983-1984. jolloin _{kaikki 92}

opiskelijaa olivat

ylioppilaita.

Aikavälillä ¹⁹⁷

9-

^l99O ylioppilai- den osuus on ollut 91,5%o, perus-

koulun

kayneiden osuus 8 7o ja kansakoulun 0.5 7o. Maatalous-

kotitaloudellinen

koulutusoh- jelma _katosi

jo

paljon aiemmin.

vieden käsityöt mennessään ja

joukon opettajia samoin

tein.

Illanvietto-ohjel miston harjoituk-

set

ja

sunnuntai-illanvietot jäivät

pois ja internaattiasumisen tarjoa- mat kasvatusmahdollisuudet ka-

penivat

viikonvaihdevapaiden alettua. Opetusohjelmat

oli

suun- niteltava uudelleen ja opistolaitos kokonaisuudessaan ajautui mur- rokseen. Keskiasteen koulunuu- distuksessa opistojen asemaa ja monipuolisia mahdollisuuksia ei

vieläkään

ole

valtakunnallisesti oivallettu vaan eräänlainen ^aje- lehtiva mukautuminen jatkuu.

Murrosvaiheen eräänä merkit- tävänä piirteenä

on

mainittava

kansainvälinen

oppilasvaihto.

Länsi-Suomen kansanopisto lä- hetti Britanniaan. Länsi-Saksaan

ja

Alankomaihin kaikkiaan 87

opiskelijaa

_1969. Mainituista

aikavalilla

maista opistolle1957

-

saapui

vaihdossa yhteensä 17

opiskelijaa joiden lisäksi Yhdys- valloista

tuli

7 opiskelijaa. Tällä kansainvälisyyskasvatuksella lie- nee

ollut

oma tårkeä merkityk- sensä. Uusin aluevaltaus tässä on syksylta 1992.

jolloin

aloitettiin

l6

Suomalaiseen malliin leipä tehdään kotona. Kypsennyspuuhissa Sirkku Jaakkola ja _{Tuovi Apilisto.}

englanninkielinen teatteri-ilmai- suopetus englantilaisen opettajan

johdolla.

Tähdänneekö muutos integroituvaan Eurooppaan?

Satakunnan laulu

Opiston 20-vuotisjuhlat jarjes-

tettiin

j.rhannuksena 1912. Aat- tona olivat perinteiset arpajaiset, joiden tuoma rahoitus varsin pit-

kaan

vuosittain

oli

ratkaisevan tärkeä. Varsinainen

juhla oli

^ju-

hannuspäivänä

ja

sen kohokoh-

daksi muodostui

Satakunnan laulun ensiesitys. Johtaj atar Aino Voipio asui opiston toisessa ker- roksessa

ja

näkymä hänen huo-

neensa ikkunasta oli

^avoin

Lauttakylan

suunnassa oleville pelloille. Siella hän, viipurilais- fyttö kirjasi tuntojaan satakunta- laiseen maisemaan

ja

ihmiseen.

Runo sai sävelmänsä

ja

_sovituk-

sensa Rauman seminaarin musii-

kinlehtorin Axel

Törnuddin toi- mesta ja kuoro harjoitteli opettaja Verner Väinölän (opiston ensim-

mäisen

vuosikurssin opiskelija Kaarle Verner Limnell) ^johdolla koko talven. Kuoro oli vahvistettu

myös

naapurikuntien laulajilla.

Juhlan

instrumentaalimusiikista vastasivat mm. Kauvatsan ja Rau- man soittokunnat. Oliko maakun- talaulumme ensiesitys säestetty, ei

ilmene asiakirjoista, mutta näin voimme olettaa. Aikakirjat kerto-

vat

juhlavieraita

olleen

"koutta

koko Satakunnan

useatuhtalu- kuinen _.j uhliva yl eisö' i Merkityksel ^-

tään juhla on

rinnastettavissa nuori so seu raj ^ä rj estö n maa-

kunnallisiin laulujuhliin

^sotien

jalkeen.

Yh tei stoi m i nta nuori soseu roj en

ja

keskusseuran kanssa

on

ollut

parhaimmillaan hyvin

tiivistä.

Nuorisoseuraväen hyvin tuntema

lehti "Nuori

Satakunta"

sai

^al-

kunsa opistosta vuonna 1934. Se

oli

opiston toveriliiton kuukausi- julkaisu.,

jonka

toimittamisesta vastasivat taitelija Jalmari Karhula

ja

opistonjohtaja, maisteri ^Aarre Tuompo, mutta lehdellä

oli

^myös

awovaltainen

satakuntalainen toimituskuntansa.

Tunnettuj a vaikuttajia

Opiston historiassa kansallisia

ja

maakunnallisia vaikuttajia on varsin paljon. Aiemmin

on

mai-

nittu

mm. monipuolisesti ansioi-

tunut

yliopistomies, professori E. N. Setälä, jolle _opiston aikaan- saaminen

ja

sen kehityksen seu-

raaminen

oli

tärkeätä. Samoin asioiden kehitysta tuki professori Jooseppi Julius Mikkola

ja

erityi- sesti hänen puolisonsa, kirjailija

Maila

Mikkola-Talvio. Opiston opettajista

on jo mainittu

Aino Voipio, kirjailij a ja vaikuttaja, sekä

Elsa Heporauta, kirjailij a

ja

opis-

Vuosikurssilla 1965-1966 oli ¹¹⁸ opiskelijaa, mutta tätäkin suurempia kursseja opistossa on ollut. ^{Kun tämän} talven kursseille pyrki 270 hakijaa, ovat paineet tilantarpeen ^suhteen ymmärrettävät. Kuva otettu suuressa salissa, jossa opiskelijoita myös sivustalla, opettajat taustalla.

ton

opettaja,

kuten

myös Arvo Inkilä, joka jo talvisodan edella oli pääministerin sihteerinä ja tuli sit-

temmin

tunnetuksi

ns.

Jartsev-

neuvottelujen takia.

^Opettaja,

agronomi Gustaf lgnatius, joka tuli tunnetuksi suomalaisen puutar- hasuunnittelun

ja

puutarhaope- tuksen keskeisenä auktoriteetina Suomessa. Opettaj a' johtaj atar Ida Vilenius-Vemmelpuu,

joka

15. ja

16.3 .1907

valittiin

ensimmäisen

yksikamarisen

eduskuntamme kansanedustajaksi. Tuolloin nais-

ten

osuus eduskunnassa nousi 9,5 o/o:iin. Valtiopäivämies Kaarlo Värri

ja

vapaaherra Axel Ceder- creutz, Juho Brusila, Juho ^Pere ja Adolf Uotila mainittakoon ^myös.

Paikallisista vaikuttajista varsin-

kin

alkuvuosina kaikki näkyvim- mät

olivat

mukana opiston toi-

minnan

kehittamisessä: Felix Randelin, Oskari Kivi, Kaarle Tak-

kula,

K. E. Ryti, Verner ^Väinölä, F. E.

Mauriala,

^{K. A. Härkälä,}

K. A. Käyrä,

ja

Fredrik Jaakola, tässä yhteydessä nimeltä maini- ten. Opiston historiassa ovat ^mo-

net

vaikuttajat

ja kaikki

^perus-

kurssien suorittajat vuosikursseit- tain luetellut silla nimellä jolla he opistoon tulivat ja silloisella osoit- teella. Opiskelijaluettelot

on

laa-

tinut opiston nykyinen

toimis- tonhoitaja Maija-Liisa ^Sundell.

Huittisten Museo

Tänään

awostettu Huittisten kaupunginmuseo, jonka aiemmin omisti paikallinen museo- ja _koti- seutuyhdistys, on saanut alkunsa opiston teemanäyttelystä

25.-28.3.1914. Myös

^edellä-

mainittu yhdistys

perustettiin opistossa pidetyssä kokouksessa 30.1 1.1936. Museon kunnallista- minen tapahtui 29.12.1976. Myös

kuuluisat

Jaakolan

ja

Käyrän kotimuseot ovat saaneet innoitta-

van

alkusysäyksensä aiemmin

mainittujen

nuorisoseurajärjes-

tön

kotiseutupäivien näyttelystä.

Näin opiston elävä, monipuolinen kulttuurivaikutus

on monin

ta- voin säteilly kolmen maakunnan alueelle

ja myös

laajemmalle.

Onhan opistossa

ollut niin

kan- sainvälisia kuin heimokansallisia opiskelijoita, joiden saamia herät- teita

ei

tosin

ole

tutkittu. mutta joita aivan ilmeisesti on ollut.

Opisto tänään

Opiston rehtori Risto

^Num-

minen on vankan kansanopistoko- kemuksen hankkinut kasvattaja, jonka visiot tulevaisuudesta ovat mielenkiintoiset

ja

innostavat.

Ensimmäisenä uudistuksena voi-

taneen pitaa

englanninkielisen draamalinjan aloittamista britti-

laisopettjan

ohjauksessa viime syksynä.

Paitsi

kielelliset myös

kurssin ilmaisutaidolliset

opit ovat tärkeät. Tärkeänä tavoitteena nähdään myös opiston uudelleen avaaminen ympäröivässä ^yhteis- kunnassa tapahtuvaan vuorovai- kutukseen. Kirisryvässä taloudel- lisessa tilanteessa opiston kehitys- toimia edistetään kaikin kayetta- vissä olevin keinoin.

Opiskelijaksi

Lansi-Suomen Opistoon pyrki viime syksynä 270

hakijaa. Heistä 73 voitiin kutsua.

sillä opiston majoituskapasiteetti ei edellyta nykyisellaan enempää.

Suunnitelmia vähäiseen paikko-

jetr

lisäämiseen

kuitenkin

on.

Peruskursseina ovat kasvatuspsy-

kologian ja

yhteiskunnallisen opetuksen

linjat. Kurssit

^ovat

lukuvuoden mittaiset. kuten myös tuorein uutuus, draamalinja. Lu- kukauden mittaisena toteutetaan

mainonnan, markkinoinnin

^ja ilmaisutaidon kurssi. Lukuvuo- den mittainen opiskelu majoituk- sineen

ja

ruokailuineen ^maksaa opiskelijalle nykyisellään 15.000 markkaa.

Tapani Mikola:

Vanhin suomenkielinen kansanopisto lfi)-vuotias

r;inst-suoMEN oPISTo 1892-1992 rsBN 952-90-3687-6

272 sivua. painos 1.000 kpl R-Offset. Huittinen l99l Myynti ainoastaan Länsi-Suomen Opistossa

Tapani Mikola