44
Tekniikan Waiheita 2/13
SEMINAARIT JA MATKAT
TEOLLISTA
KULTTUURIPERINTÖÄ SUNDSVALLISSA
M
EDINDUSTRIARVETSOMINSPIRA-
TIONSKÄLLA
-
SEMINAARI24.–25.4.2013
Anna Sivula
Satakunnan Museon, Sundsvallin museon ja Länsi-Norlannin lääninmuseo Murbergetin yh- teinen KulturBygge-projekti järjesti teollista kulttuuriperintöä käsittelevän seminaarin Sunds- vallin kaupungintalolla 24.–25.4.2013. Kultur- Bygge-projekti keskittyy Suomen ja Ruotsin teollisuushistoriallisten ympäristöjen tunnetuksi tekemiseen. Projektia rahoittaa Euroopan alue- kehitysrahaston Botnia-Atlantica -ohjelma.
Seminaarissa vertailtiin Länsi-Norlannin läänin ja Satakunnan alueiden teollista kult- tuuriperintöä. Vertaileva ote mahdollisti ta- pauskohtaisen tarkastelun ja antoi mahdol- lisuuden lähestyä teollista kulttuuriperintöä konkreettisena ilmiönä. Seminaarin puhu- jiksi oli kutsuttu suomalaisia ja ruotsalaisia asiantuntijoita. Suuri sali oli molempina päi- vinä täynnä yleisöä: museoväkeä, tutkijoita, paikallisen ja aluehallinnon virkamiehiä sekä kaupunginvaltuutettuja.
Puhujat edustivat sekä museosektoria että yliopistoja. Joukossa oli suomalaisia ja ruotsalaisia eri oppiaineiden jatko-opiskeli- joita. Esitysten aiheita olivat esimerkiksi Ro- senlewin, SCA:n (Svenska Cellulosa Aktie- bolaget), Porin Puuvillan, Örnsköldsvikin sataman nostokurkien ja Porin Oluttehtaan historia ja teollisuusympäristöjen kulttuuri- perintöprosessit.
Kaksipäiväisen seminaarin avasi Länsi- Norlannin maaherra Bo Kjällstrand. Maa- herra painotti puheessaan sitä, miten tärke- ää on sekä yrityksissä että julkisella sektorilla
hallita historiaa. Tietoisuus menneisyyden läsnäolosta on vahvistunut ja menneisyyttä koskeva tieto on tämän vahvistumisen myö- tä muuttunut hyödylliseksi.
Julkishallinnon vahva läsnäolo näkyi se- minaarissa jopa kolmena julkishallinnon edus- tajan avauspuheenvuorona. Pelkkä maaherran arvovaltainen esiintyminen olisi riittänyt. Ra- kennusperinnön suojelu ja tutkimus eivät tie- tenkään voi edetä viranomaisista ja julkishal- linnosta irrallaan, mutta nyt tutkimustulosten esittelyyn varattua aikaa oli rajoitettava, jotta kaikki halukkaat viranomaistahot pääsivät sa- nomaan sanansa. Kaupungin turisti-infotoi- miston edustajan esiteltyä laveasti virastonsa uusia toimitiloja päästiin lopulta seminaarin varsinaiseen aiheeseen.
Substanssiosuuden avasi Satakunnan Museon Rakennuskulttuuritalo Toivon in- tendentti Tuulikki Kiilon ja rakennustutkija Liisa Nummelinin rakennetun kulttuuripe- rinnön näkökulmaa painottava esitys sii- tä, millaisia jälkiä teollisuuden murrokset olivat jättäneet Satakuntaan. Rakennuk- sia ilma- ja julkisivukuvin esittelevä esitys eteni teollisuudenaloittain rautaruukeista lasiruukkeihin, tehtaisiin ja lopulta myös työväen asumuksiin. Kiilon ja Nummeli- nin jälkeen esittelivät länsi-norlantilaiset oman alueensa teollisen kulttuuriperinnön muotoutumista eri näkökulmista: teollisen kulttuuriperinnön kerrostumina näyttäy- tyivät alueen rautaruukit, kalatalous ja lai- vanrakennus. Omaksi suosikikseni kohosi kaikessa lyhykäisyydessään Mats Johansso- nin esitys: Johansson näytti yksinkertaisella visualisoinnilla muutamassa minuutissa län- si-norlantilaisen sahateollisuuden nousun, räjähdysmäisen laajenemisen ja tuotannon keskittymisen suuriin yksiköihin. Yhdelle karttapohjalle kiinnittyvä esitys jätti yleisölle varsin täsmällisen kuvan siitä, miten saha- teollisuuden rakenne oli alueella kehittynyt:
vesisahavaihe oli verkkaisen laajentumisen aikaa. Sitä seurasi räjähdysmäinen yksiköi- den lisääntyminen höyrysahauksen yleisty-
Tekniikan Waiheita 2/13
45
SEMINAARIT JA MATKAT
misen myötä, ja pian tämän jälkeen nopea keskittyminen muutamiin, aiempaa monin verroin tehokkaampiin suuriin yksiköihin.
Länsi-norlantilaisten esitysten myötä kuulijoille tuli tutuksi vuosiluku 1879. Kyse oli Ruotsin ensimmäisestä laajasta teolli- suustyöntekijöiden lakosta. Lakon traagiset tapahtumat sijoittuivat Sundsvallin kau- punkiin ja sen ympäristöön, ja ne jättivät pysyvät jälkensä sekä ruotsalaisen työväen- liikkeen historiaan että ruotsalaiseen kauno- kirjallisuuteen.
Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös oma puheenvuoroni siitä, miten Porin Puuvillatehtaan merkitykset olivat muuttu- neet ja millä tavoin rakennetun kulttuuri- perinnön käyttäjät osallistuvat aktiivisesti kulttuuriympäristönsä merkitysten muutta- miseen. Merkitysten muuttamiseen osallis- tuvat sekä puuvillatehtaan muistoa vaaliva entinen työntekijä että uuskäyttöön otetun rakennuksen suojissa toimiva opiskelija tai korkeakouluopettaja. Esittelemääni aineet- toman teollisuusperinnön tematiikkaa jatkoi Keski-Ruotsin yliopiston (Mittuniversitet) historian jatko-opiskelija Petra Bäckström, joka tarkasteli esityksessään erilaisten paikal- listen naisyhdistysten suhdetta teollistuvaan yhteiskuntaan. Suomalaisista kontribuuti- oista eniten yleisön kiinnostusta herättivät Erik Rosenlewin Rosenlew-yhtiöiden histo- riointia käsitellyt esitelmä ja Maarit Grahnin Ahlström-yhtiöiden historiakulttuuria käsit- televän väitöskirjahankkeen esittely.
Rosenlew painotti omassa esityksessään sitä, miten tärkeää yritysmaailmassa olisi oppia etsimään innovaatioille inspiraatiota menneestä. Hän korosti myös, että yrityk- set eivät yleensä ole kiinnostuneita rahoitta- maan historiaa. Yritysten tehtävä on ensisi- jaisesti tuottaa voittoa osakkeenomistajalle, ei menneisyyden tulkintoja. Rosenlew pää- tyikin siihen, että teollisuushistorioille on löydettävä rahoitus jostain muualta kuin toimivista teollisuusyrityksistä. Grahn puo- lestaan painotti sitä, miten merkittävä vai-
kutus pieneen paikkakuntaan panostavalla suuryrityksellä voi olla ympäristöönsä. Hän painotti myös, että yritys voi käyttää omaa historiaansa erilaisten matkailu- ja muiden tuotteiden raaka-aineena.
Seminaarin oheisohjelmaan kuuluneella paikallismuseokierroksella ymmärsin konk- reettisten, mikrohistoriallisten henkilö-, juhla- ja tapauskuvausten valossa, miten erilaista työväestön järjestäytyminen oli ol- lut Ruotsissa kuin Suomessa. Samalla tuli tutuksi se, miten suuri määrä sundsvallilai- sia sahatyöntekijöistä oli ollut lähtöisin Suo- mesta. Selkämeri ei ole ainoastaan erottanut näitä kahta aluetta. Sundsvall on Porista kat- soen melkein vastarannalla.
Museokierroksen päätteeksi tapasim- me kirjailija Vibeke Olssonin. Kuulimme Svartvikin sahan ympäristössä, miten tämä sahan menneisyyden elävöittäjä oli raken- tanut suosittujen teostensa sankarittarelle Brickenille uskottavan historiallisen kon- tekstin. Olsson on romaanissaan Sågverk- sungen kuvannut Svartvikin sahalta alkanutta Sundsvallin vuoden 1879 sahatyöläisten lak- koa. Lakkoa lopettamaan valtiovalta lähetti tykkiveneet. Suomalaisen kuulijan mielessä heräsi analogioita vuoden 1918 tapahtu- miin täällä vastarannalla, ja kirjailija onnis- tui vakuuttamaan kuulijakuntansa teollisten kulttuuriympäristöjen arvosta historiallisen muistin paikkoina.
Seminaariesitykset jatkuivat 25.4. yksit- täisten teollisuusperintökohteiden esittelyin.
Toisen seminaaripäivän esitysten anti ulot- tui ruukeista satamanostureihin. Kohteiden esittelyjä seuraavan yleisön joukossa istui tarkkaavaisena myös Vibeke Olsson. Ehkä hän oli etsimässä teollisesta kulttuuriperin- nöstä inspiraatiota seuraavaan kirjaansa?
Teollisuuden jälkeensä jättämät luut tarvit- sevat ympärilleen sekä pienten että suurten historioiden lihaa, jotta ymmärtäisimme, millaiset tapahtumat ovat muovanneet kult- tuuriympäristömme.
ansivu@utu.fi
