Taloustohtori kertoo,
missä Suomen maatiloilla mennään
Millainen oli Suomen maatilojen tulos ja mikä on ennuste kuluvalle vuodelle? Taloustohtori kertoo.
Millaiset minun maatilani kus- tannukset ja tulos ovat verrattuna muihin tiloihin? Taloustohtori an- taa vertailutietoa.
Taloustohtori on Maa- ja elin- tarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n palvelu netissä. Sivulla on linkit myös koko EU:n vastaaviin tietokantoihin.
Taloustohtorin tieto on peräi- sin 950 kirjanpitotilalta. Ne kirjaa- vat tilan tulot, menot ja työtunnit ylös. Sen ansiosta Suomen maata- loudesta on olemassa hyvin tarkat tiedot, jotka ovat kaikkien ulottu- villa Taloustohtorin avulla.
Yksittäisen tilan tietoja Talous- tohtori ei paljasta, vaan kaikkien ja parhaiden tilojen keskiarvoja.
Viljelijälle kirjanpidosta mak- setaan palkkio tietona, mahdolli- suutena saada omat tiedot suoraan vertailutaulukkoon. Askolalaisen viljanviljelijän Riitta Ahti-Tuisku- lan mielestä mukana oleminen on hyödyllistä.
”Pienellä vaivalla saa paljon tie- toa omasta tilasta. Varsinkin kus- tannusten kehityksen seuraami- nen kiinnostaa minua.”
Sivut 8–9
markku vuorikari
Tutkimus kartoitti
tulevaisuutta
Markkinavoimat maatalouden
peräsimeen
MAPTEN-hankkeessa hahmoteltiin suoma- laisen maa- ja elintarviketalouden kehitys- polkuja. Tiedossa olevien politiikka- ja mark- kinamuutosten seurauksena tuotanto alenee 12 prosenttia ja elintarvikkeiden jalostus seit- semän prosenttia. CO2-päästöjen rajoittami- nen, maataloustukien alasajo tai maatalous- kaupan liberalisointi mullistaisivat kuviota.
Sivu 3
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan alkupe- räinen tavoite oli vahvistaa toisen maailman- sodan rapauttaman Euroopan elintarvike- huoltoa. Nykyään ensisijaisena tavoitteena on elintarvikesektorin kilpailukyvyn nos- taminen. Maatalouspolitiikan uudistukset siirtävät ohjaksia vaiheittain markkinavoi- mille.
Sivu 5
Keskipitkällä aikavälillä viljan tuotantomäärän arvioidaan alenevan lähes 10 prosenttia.
EU:n yhteistä maatalouspoli- tiikkaa on uudistettu useaan
otteeseen 2000-luvulla.
Tarjouskilpailu tuotti tulosta
Nurmijärvellä testattiin tar- jouskilpailun tehoa fosfo- rikuormituksen vähentä- misessä. Viljelijät lähtivät aktiivisesti mukaan kokei- luun.
Sivu 4
Lannassa on potentiaalia
Maa- ja metsätalousminis- teriön rahoittama tutkimus selvittää karjanlannan ravin- teiden aiempaa tehokkaam- paa hyödyntämistä maatalo- udessa.
Sivu 5
TilaTesti tuo tutkimuksen liki
Tutkimus, opetus ja neuvon- ta ovat käynnistäneet koe- toiminnan, jossa tutkimus tuodaan lähelle tilatasoa käytännön havaintokokei- den avulla.
Sivu 11
Hoivamaatilat tekevät tuloaan
MTT tutkii ja kehittää Green Care -hankkeessa maatilojen edellytyksiä tarjota erilaisia hoivapalveluja. Alan yrityk- siä on jo Suomessakin.
Sivu 14
Pienpuhdistamot testattiin
Sivu 10
Eläintautiriskejä voi ehkäistä
Sivu 12
Kasvinjalostuksen nykyhaasteet
Sivu 16
Tapio Tuomela/mTT:n arkisTo Csaba Jansik
MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarvike- tutkimusta sekä maatalou- den ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uu- simmista tutkimuksista.
Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Askolalainen viljanviljelijä Riitta Ahti-Tuiskula on yksi 950 vilje-
lijästä, jotka tuottavat tietoa kannattavuuskirjanpitoon ja Taloustohtoriin. Taloustohtorin avulla kuka tahansa viljelijä saa vertailutietoa, missä maatiloilla keskimäärin mennään.
Tutkimus kertoo
tulevaisuuden vaihtoehdot?
Markkinoilla tuulee ja politiikassa myllertää. Syk- syn viljanhinnan raju nousu toi mieleen tuoreen muiston parin vuoden takaa, jolloin markkinat yllättivät hintojen lähdettyä jyrkkään nousuun monen sekä lyhyt- että pitkäaikaisen tekijän vai- kutuksesta. Lähtökohdat markkinoilla ovat nyt kuitenkin selvästi stabiilimmat edelliseen hinta- piikkiin nähden mm. varastojen tason osalta.
Markkinoiden turvaverkkomekanismien kat- tavuutta ja maatalouspolitiikan ohjausvaikutusta kuitenkin vähennetään, ja elintarvikealan mark- kinalähtöisyys on yhä vahvempaa.
Tällä hetkellä maatalouspolitiikassa varaudu- taan jo Euroopan unionin vuonna 2014 alkavan seuraavan ohjelmakauden sisältöön ja kehyksiin.
Maatalouden osalta ja laajemminkin globaalin ruokahuollon toimivuuden näkökulmasta keskus- telua seuraavan ohjelmakauden painotuksista tai painotusten muutoksista on käyty jo usean vuo- den ajan.
Yleisessä keskustelussa ennakoidaan toisaalta maatalouspolitiikan nykysisällön kehityslinjaus- ten jatkumoa ilman suuria uudistuksia, toisaalta myös vallankumouksellisempia sisältö- ja linjaus- muutoksia. Samalla yhä tärkeämpään rooliin on noussut ruokamarkkinoiden toimivuus ja hinta- vaihteluiden kestävämpi hallinta elinkeinon kan- nalta.
Ruoan saatavuus, turvallisuus, ilmastonmuu-
toksen hillintä ja siihen sopeutuminen, ympäris- tökuormitus ja bioenergiapainotukset ovat usein keskustelussa toistuvia aiheita. Samalla maata- louden teknologiamuutos ja ripeä rakennekehitys ovat asettaneet yrittäjyydelle uudenlaisia osaami- sen tarpeita. Tuotantoprosessit, teknologiavalin- nat, talous ja politiikkavaikutukset on hallittava kaikkinensa.
MTT on tunnettu maatila- ja maaseutuyritys- ten kilpailukyvyn, yrittäjyyden muutosten, muut- tuvien elintarvikemarkkinoiden ja politiikan asiantuntija ja tutkija. Tässä lehdessä esitellään monien esimerkkien kautta MTT:n roolia maa- ja elintarviketalouden tutkimuskysymysten ratkai- sijana. Esimerkiksi Jyrki Niemen kirjoituksessa (sivu 3) avataan tulevaisuuden verhoja maatalou- den kannalta tarkastellen erilaisia politiikkavaih- toehtoja ja niiden toteutumisen vaikutuksia Suo- meen.
MTT:lla onkin keskeinen rooli tuottaa päätök- sentekoon tutkimustietoa mahdollisista, joko toi- vottavista, todennäköisistä tai ei-toivottavista tulevaisuuden kehityskuluista. Siten päätöksen- tekijällä on tulevaisuuden suunnasta päätettäessä mahdollisimman selkeä ymmärrys eri vaihtoehto- jen toteutumisen vaikutuksista.
Pasi Rikkonen johtaja, MTT:n taloustutkimus
n
Suomalaiset pitävät Itämeren tilaa keskimäärin huonompana kuin muiden rantavaltioiden asukkaat.
Lisäksi meren tila on suoma- laisten mielestä heikentynyt viime vuosina.
Tiedot käyvät ilmi BalticSurvey- kyselytutkimuksesta, jossa haas- tateltiin viime keväänä noin 9 000 ihmistä Itämeren yhdeksässä ran- tavaltiossa. Kysely on osa MTT:n koordinoimaa PROPABS-tutkimus- hanketta, joka tarkastelee Itämeren suojelun kustannuksia ja hyötyjä.
Kyselyn vastaajista yli puolet, eli 53–77 prosenttia Tanskassa, Latvi- assa, Ruotsissa, Virossa, Venäjän rannikonläheisissä osissa ja Suo- messa on huolestuneita Itämeren ympäristön tilasta. Puolalaisten, saksalaisten ja liettualaisten kes- kuudessa vastaava luku on 37–47 prosenttia.
Öljyonnettomuus pelottaa BalticSurvey-haastatteluja analysoi- nut tutkija Heini Ahtiainen MTT:stä kertoo, että suurimpana ongelmana Itämerellä pidetään suuren öljyon-
nettomuuden mahdollisuutta.
”Ongelmina pidetään myös pie- niä jokapäiväisiä öljyvuotoja, le- väkukintoja, roskaantumista, ras- kasmetalleja ja muita vaarallisia aineita sekä eläimille ja kasveille aiheutuvia vahinkoja”, hän listaa.
Saastuttajat maksajiksi Enemmistö kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että saastuttajien tu- lisi maksaa Itämeren tilan kohenta- misen kustannukset. Hyväksytyim- pänä tapana hankkia varoja tähän tarkoitukseen nähdään korotetut maksut saastuttaville päästöille.
Enemmistö vastaajista ei kuiten- kaan itse koe vaikuttavansa Itäme- ren tilaan. Ainoastaan Puolassa ja Ruotsissa valtaosa vastaajista ko- kee, että he voivat itse vaikuttaa meren tilan parantamiseen. Muis- sa maissa näin ajattelee vain 17–37 prosenttia vastaajista.
Kaikissa maissa suurin osa vas- taajista pitää tarpeellisena sitä, et- tä oman maan jätevedenpuhdis- tamot, teollisuus, meriliikenne ja satamat pyrkisivät parantamaan Itämeren tilaa. Tanskassa, Virossa, Suomessa, Puolassa, Ruotsissa ja Venäjän rannikonläheisissä osissa
myös maanviljelijöiden toimia pi- detään tarpeellisina.
Muissa maissa edellytetään myös ammattikalastajilta toimia Itämeren hyväksi: ainoastaan Suomessa sitä ei pidetä tarpeellisena.
Suomalaisten suosikki Itämerta käyttävät virkistäytymi- seen eniten suomalaiset, tanskalai- set ja ruotsalaiset. Suomessa yli puo- let kyselyyn vastanneista on käynyt Itämerellä viimeisen vuoden aika- na. Lähes 80 prosenttia Itämeren alueella asuvista viettää joskus va- paa-aikaa merellä tai sen rannal- la. Suurin osa vapaa-ajan viettäjistä suosii kesää.
Kyselyn virkistyskäyttöaineis- toa tarkastellut tutkija Janne Ar- tell MTT:stä toteaa, että Itämerellä on selvästi paljon annettavaa sen lä- hiympäristössä asuville.
”Koko Itämeren virkistyskäyttöä kuvaavien BalticSurvey-tulosten avulla on nyt helpompaa arvioida Itämeren suojelun hyötyjä ja sen ta- loudellista arvoa tulevissa tutkimuk- sissa”, hän huomauttaa.
Marjatta Sihvonen
Lue tiedotteet kokonaan:
www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset
Endofyytti sparraa nurminadan kasvua
Endofyyttiset sienet voivat paran- taa merkittävästi monivuotisen nurmen satoisuutta ja pysyvyyt- tä. Sieni-infektio auttaa nurmina- ta-heinää kilpailussa rikkakasveja vastaan. MTT:n kenttäkokeissa on havaittu, että endofyytti-tartunnan saaneesta nurminadasta peruste- tun nurmen peittävyys oli jopa 24 prosenttia parempi kuin puhtaalla siemenellä. Sienen kanssa heinällä oli voimakkaampi kasvu, kun taas ilman sientä rikkakasvien määrä li- sääntyi. Vertailu tehtiin viisi vuotta nurmen perustamisen jälkeen.
Uusi hanke luo
lannasta liiketoimintaa MTT:n koordinoimassa BATMAN- tutkimushankkeessa ryhdytään kehittämään kotieläinten lannas- ta uusiutuvaa energiaa ja ympä- ristöystävällisiä lannoitteita. Tänä vuonna alkavan hankkeen tavoit- teena on tuottaa uusia lannankä- sittelymenetelmiä, levittää tietoa hyviksi havaituista teknologioista ja kehittää lannan tuotteistamista.
Kolmivuotiseen BATMAN-hank- keeseen osallistuu 18 tutkimuslai- tosta Itämeren alueen kahdeksas- ta maasta. Tutkimus toteutetaan EU:n Interreg-rahoituksella ja sen kokonaisbudjetti on 3,74 miljoonaa euroa.
Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus heikkenee Maa- ja puutarhatalouden kan- nattavuus heikkenee tänä vuonna, arvioi MTT ennusteessaan. Kan- nattavuuskerroin alenee 0,40:stä 0,37:ään. Yrittäjätulo jää 17 100 eu- roon per yritys, mikä on seitsemän prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Kokonaistuoton ennuste- taan kuitenkin pysyvän viime vuo- den tasolla eli 123 900 eurossa. Tu- kien osuus kokonaistuotosta säilyy 38 prosentissa. Tuotantokustan- nukset kasvavat 152 800 euroon eli prosentin edellisvuodesta. Lannoi- te- kasvinsuojelu- ja korkokustan- nukset alenevat viime vuodesta, mutta rehu- ja energiakustannuk- set kasvavat.
Puna-apila maittaa ja laittaa lypsämään
Puna-apilaa sisältävä säilöre-
hu maittaa hyvin lehmille ja nos- taa niiden maitotuotosta. Tutkija Kaisa Kuoppala MTT:stä sanoo, että puna-apilan käyttöä säilöre- hun raaka-aineena kannattaisi li- sätä selvästi. Hänen väitöstutki- muksessaan kävi ilmi myös, että toisesta sadosta eri aikoina korja- tut timotei-nurminatasäilörehut maistuvat lehmille heikommin ja lypsättävät niitä vähemmän kuin ensimmäisestä sadosta korjatut.
Syy lienee siinä, että toisessa sa- dossa on enemmän kasvitaute- ja, rikkakasveja ja kuollutta kasvi- massaa. Kuoppala suosittele, että ensimmäisestä sadosta tehty laa- turehu suunnataankin paljon lyp- säville lehmille.
Olisiko nurmesta bio- kaasun raaka-aineeksi?
MTT:n uudessa BIONURMI- hankkeessa selvitetään, voisiko Hämeeseen, Kaakkois-Suomeen ja Uudellemaalle syntyä paikalli- sia nurmibiomassaa hyödyntäviä biokaasulaitoksia. Tutkimuksessa lasketaan biokaasulaitosten talou- delliset vaikutukset sekä maatilo- jen että alue- ja kansantalouden näkökulmasta. Hanke tutkii myös biokaasulaitoksien vaikutukset ympäristöön. BIONURMI-hanke on saanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastos- ta 350 000 euron rahoituksen ja kestää vuoteen 2013 saakka.
Sikarotuyhdistelmät kasvavat yhtä sorkkaa Sikarotuyhdistelmien välillä ei ole merkittäviä eroja lihasika- ja porsasominaisuuksissa. Tämä sel- visi MTT:n ja Helsingin yliopis- ton tutkimuksessa, jossa vertail- tiin neljää isärodultaan erilaista rotuyhdistelmää. Tutkimuksessa siemennettiin emakoita suomen- maatiaisen, norjanmaatiaisen, ruotsinhampshiren ja duroc-nor- janmaatiaisen karjujen spermalla.
Pahnueiden emät olivat suomen- maatiaisen ja yorkshiren ristey- tyksiä. Porsaat kasvoivat rotuyh- distelmästä riippumatta samaan tahtiin syntymästä teurastukseen saakka. Lihaprosentissa ei ha- vaittu selviä eroja, joskin duroc- norjanmaatiaisella se oli hieman muita matalampi ja suomenmaa- tiaisen kinkku oli painavampi.
Ruotsinhampshiren lihan pH-ar- vo oli muita alempi ja lihassa oli enemmän vettä ja vähemmän pro- teiinia. Taloudellisissa tuloksissa eri ominaisuudet kompensoivat kuitenkin toisiaan.
MTT:ssä tutkittua
Sikarotuyhdistelmien välillä ei ole merkittäviä eroja lihasika- ja porsa- sominaisuuksissa, todettiin MTT:n ja Helsingin yliopiston tutkimuk- sessa.
Itämeri huolestuttaa eniten suomalaisia
olli Häkämies/mTT:n arkisTo
Tuomas Heinonen/rodeo
n
Maatalouspoliittisen toi- mintaympäristön ennakointi- hankkeessa (MAPTEN) tuo- tettiin maa- ja elintarviketa- louden vaihtoehtoisia tulevai- suudentiloja ja -skenaarioita.
Tutkimuksessa hahmoteltiin, mihin ala kehittyy ja minkä- lainen maatalouspolitiikka sitä ohjaa.
Politiikkamuutosten vaikutuksia erityisesti maatalous- ja elintarvi- ketuotannon volyymeihin EU:ssa ja Suomessa arvioitiin globaalia ta- loutta kuvaavan numeerisen tasa- painomallin ja sitä tukevan tieto- kannan (GTAP) avulla
GTAP-mallilla suoritetaan ”mitä jos” -kysymyksenasetteluun perus- tuvia politiikka-arvioita. Se tarjoaa mahdollisuuden maatalousmark- kinoiden ja -politiikan sekä tuotan- non välisten vuorovaikutussuhtei- den analyyttiselle tarkastelulle.
Mallin tulokset perustuvat ole- tukseen yritysten ja kuluttajien ra- tionaalisesta käyttäytymisestä, jo- ta rajoittavat käytettävissä olevat resurssit (maa, työvoima, pääoma, luonnonvarat), erilaiset politiikka- muuttujat ja niiden väliset suhteet.
Simuloinnin perusura ja vaihtoehtoiset skenaariot Keskeistä maatalouspolitiikan vaih- toehtojen vaikutusten arvioinnissa on, mihin lähtötilanteeseen vaiku- tuksia verrataan. Viime vuosien ai- kana Suomessa on toteutettu lukui- sia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten CAP-reformi (2003), muutok- set ympäristö- ja LFA-tuissa (2007), EU:n terveystarkastuspäätös (2008) sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa (2009).
MAPTEN-tutkimuksessa esite- tyn skenaariosimuloinnin perus- urana on EU-ministerineuvoston
terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisek- si (sisältäen maitokiintiöjärjestel- män lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty neuvotteluesitys maata- louden vientitukien lopettamisek- si, maataloustukien leikkaamisek- si ja tuontisuojan madaltamiseksi.
Kasvihuonepäästöjen osalta perus- ura olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä te- kemänsä sitoumukset.
Tätä perusuraa vasten tarkastel- tiin vaihtoehtoisia skenaarioita, joi- ta ovat:
- hiilidioksidipäästöjen lisäleik- kausten vaikutus maataloustuotan- toon,
- EU:n maataloustukien ja kansal- listen tukien täydellinen alasajo, ja
- radikaali maatalouskaupan libe- ralisointiskenaario, jossa sekä maa- taloustuista että maataloustuottei- den tulleista luovutaan globaalisti.
Viljantuotanto romahtaisi ilman EU-tukia
Simulointien tulokset viittaavat siihen, että tiedossa olevasta maa- talouspolitiikasta ja markkinamuu- toksista selviydytään maatalouden tuotannossa ja tuloissa suhteelli- sen vähäisin vähennyksin, mutta suuret politiikkamuutokset johtai- sivat varsin suuriin tuotannon vä- hennyksiin.
Perusskenaariossa maatalous- tuotannon ennakoidaan vähene- vän keskipitkällä aikavälillä noin 12 prosenttia ja jalostettujen elin- tarvikkeiden tuotannon lähes seit- semän prosenttia.
Kotimaisen maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:ssa heikkenee erityisesti tuotantokiin- tiöiden vapauttamisen myötä. Tu- losten mukaan maidontuotanto jää perusurassa lähes viisi prosenttia nykyistä alemmaksi. Sianlihantuo- tannon ennakoidaan alenevan noin
yhdeksän prosenttia kansallisten tukien tuotannosta irrottamisen seurauksena. Simulointi osoittaa myös viljan tuotantomäärien ale- nevan lähes 10 prosenttia.
Jos maatalouden EU-tuet pois- tetaan kokonaan, viljantuotannon kannattavuus romahtaisi ja vilja-ala vähenisi voimakkaasti. Maatalous- kaupan täydellinen liberalisointi globaalisti merkitsisi tuotannon ja viennin merkittävää supistumista Suomessa lähes kaikkien maatalo- ushyödykkeiden kohdalla, erityi- sesti sokerin- ja lihantuotannossa.
Jyrki Niemi ja Ellen Huan-Nie- mi, MTT ja Janne Niemi, VATT Lisätietoja: jyrki.niemi@mtt.fi,
puh. 0400 753 011
MAPTEN kurkisti maatalouden tulevaisuuteen
Tiedossa olevat maatalouspoli- tiikan ja markkinoiden muutok- set eivät kovin suuresti vähennä Suomen maataloustuotantoa ja maatalouden tuloja.
Maatalouspolitiikan kehitys Suomessa ja EU:ssa.
Maatalouspolitiikkauudistusten vaikutukset tuotantoon (%) Suomes- sa tuotantosektoreittain.
Maatalouspolitiikkauudistusten aiheuttamat tuotantomuutokset maataloustuotannossa ja elintarvikkeiden jalostuksessa EU:ssa ja Suomessa (%).
Tero sivula/rodeo
-14,0 % -12,0 % -10,0 % -8,0 % -6,0 % -4,0 % -2,0 % 0,0 %
Maatalous-
tuotanto Elintarvikkeiden
jalostus Maatalous-
tuotanto Elintarvikkeiden jalostus
EU Suomi
CAP 2003 + terveystarkastus 2008 + kansallisen tuen muutokset 2009 + maitokiintiöistä luopuminen
+ WTO Doha
-14,0 -12,0 -10,0 -8,0 -6,0 -4,0 -2,0
0,0 Vehnä Rehuvilja Maitotuotteet Naudanliha Sian- ja siipikarjanliha
CAP 2003 + terveystarkastus 2008 + kansallisen tuen muutokset 2009 + maitokiintiöistä luopuminen
+ WTO Doha %
Vuosi Maatalouspolitiikan kehitys
2003 CAP-uudistuspäätös
2007–2013 EU:n ohjelmakausi → uusi ympäristötuki, eläinten hyvinvointituki
2007 Neuvotteluratkaisu 141-tuen jatkosta 2008 Neuvotteluratkaisu 142-tuen jatkosta
2008 Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus→
maitokiintiöjärjestelmän lakkaa vuonna 2015 2009–2011 LFA-tukijärjestelmän uudistus
2010–2011 CAP 2013-uudistuksen valmistelu 2014–2020 EU:n uusi ohjelmakausi?
2001–2030 WTO-kierroksen neuvottelut → EU luopumassa vientitukien käytöstä ja alentamassa tuontisuojaa
→maatalouskaupan vapautuminen
Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen
Kioton ilmastosopimusta tehtäes- sä EU sitoutui leikkaamaan kasvi- huonekaasupäästöjään 8 prosent- tia vuoden 1990 tasosta vuosien 2008–2012 aikana, mikä on otettu huomioon tutkimuksen perusske- naariossa. Vuoteen 2020 mennes- sä EU-maat ovat luvanneet leikata päästöjään vähintään 20 prosent- tia.
MAPTEN-tutkimuksen malli- simuloinneissa on arvioitu, mitä tapahtuisi maataloustuotannolle, mikäli EU asettaisi hiilidioksidin (CO2) päästökiintiöille vuosittain kahden prosentin lisäleikkauksen vuodesta 2012 lähtien. Se merkit- sisi noin 20 prosentin leikkausta vuoteen 2020 mennessä ja 40 pro- sentin leikkausta vuoteen 2030 mennessä.
Tulosten mukaan hiilidioksi- dipäästöjen lisärajoitteet vähen- täisivät Suomessa erityisesti vil- jan- ja maidontuotantoa, kun taas lihatuotteisiin vaikutus olisi var- sin vähäinen. Tämä selittyy sillä, että vilja- ja erityisesti maitotuot- teiden kokonaiskustannuksista kuljetusten ja pakkauksen osuus on korkea, 17–22 % (lihatuotteil- la 9–11 %), ja hiilidioksidipäästö- jen rajoittaminen vaikuttaa eniten juuri näiden kustannustekijöiden hintaan.
EU:n maataloustukien alasajo
Vuonna 2009 maatalouden EU-tuki- en kokonaismäärä oli Suomessa run- saat 1,3 mrd euroa, mikä vastaa yli 30 prosenttia maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotosta. Vaikka EU:n maa- taloustuet on viime vuosina irrotet- tu lähes kokonaan tuotannosta, niillä on edelleen vaikutusta tuotantopää- töksiin, koska ne ovat sidoksissa pel- tohehtaareihin. Maataloustuki nos- taa maanviljelysmaan hintaa, mikä vaikeuttaa aloittavien ja laajentavi- en tuottajien tilannetta.
MAPTEN-tutkimuksessa teh- tyjen simulointien mukaan tuista luopuminen alentaisi pellon hintaa EU-maissa ja Suomessa 25–50 pro- senttia.
Pellon hinnan ja muiden kustan- nusten aleneminen ei ratkaisisi tulo- ja kannattavuuskriisiä, koska vilje- lysmaasta suurin osa on viljelijöiden omistuksessa eikä maatalouteen si- toutunutta pääomakantaa voida yleensä myydä kohtuuhinnoilla tai käyttää toiseen tarkoitukseen.
EU:n maataloustuotannon koko- naismäärään tukien leikkaaminen ei vaikuttaisi merkittävästi. Tuotan- to kuitenkin keskittyisi yhä enem- män tuotanto- ja muilta olosuhteil- taan edullisimmille alueille. Suomen maataloustuotannon suhteellinen kilpailukyky EU-markkinoilla heik- kenisi ja erityisesti viljantuotanto vähenisi merkittävästi.
Maatalouskaupan liberalisointi
Maailman kauppajärjestö WTO:n käynnissä olevalla Dohan neu- vottelukierroksella tavoitteeksi on asetettu maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen se- kä teollisuusmaissa maksettavien maataloustukien merkittävä vä- hentäminen ja maataloustuottei- den tullien alentaminen.
MAPTEN-tutkimuksessa ar- vioitiin myös kaupan täydellisen vapauttamisen vaikutuksia maa- taloustuotantoon Suomessa. Täs- sä ääriskenaariossa vientitukien lopettamisen lisäksi luovuttaisiin globaalisti maataloustuista ja tuontitulleista.
Mallisimulointien mukaan nol- latullit yhdessä maataloustukien alasajon kanssa johtaisivat EU:ssa merkittävään tuonnin kasvuun.
Maatalouskaupan täydellinen li- beralisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumis- ta ja tuonnin lisääntymistä lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla.
Voimakkainta tuotannon supis- tuminen olisi sokerin- ja lihan- tuotannossa, koska nämä tuotan- tosuunnat ovat erittäin herkkiä tulleista luopumiselle.
n
Pitkäjänteisyys kannattaa suojavyöhykkeiden hoidossa.
MYTVAS 3 -tutkimushank- keessa havaittiin, että suoja- vyöhykkeiden luontohyödyt kasvavat vuosi vuodelta:
hoitosopimuksille olisi siis hyvä hakea jatkoa.
Vesistön reunaan jätettävät, vä- hintään 15 metrin levyiset suoja- vyöhykkeet ovat yksi maatalouden ympäristötuen erityistukitoimen- piteistä. Niillä pyritään ensisijai- sesti edistämään vesiensuojelua estämällä ravinteiden ja maa-ai- neksen huuhtoutumista pelloilta vesistöihin.
Suojavyöhykkeet myös mo- nipuolistavat peltomaisemaa ja niiden oletetaan lisäävän maa- talousalueiden luonnon moni- muotoisuutta. Suojavyöhykkeiden luontoarvoja selvitettiin kesällä 2009 MYTVAS3 -hankkeeseen si- sältyneessä osatutkimuksessa.
Tavoitteena oli selvittää, kuinka putkilokasvien ja perhosten lajis- tollinen monimuotoisuus vaihte- lee suojavyöhykkeillä. Erityisesti selvitettiin suojavyöhykkeen iän vaikutusta kasvien ja perhosten lajimääriin.
Tutkimus tehtiin Uudellamaal- la 21 suojavyöhykkeellä, jotka oli perustettu 2–14 vuotta aiemmin.
Kullekin niistä sijoitettiin kaksi 50 metrin tutkimuslinjaa. Vastaa- vat linjat asetettiin myös edellis- ten viereen, vesistöön rajautuvalle
ojanluiskalle. Kaikilta kartoitettiin kasvien ja perhosten esiintymistä.
Lisää lajeja ajan kuluessa
Tutkimuksessa havaittiin, että kasvien keskimääräiset kokonais- ja niittylajimäärät olivat suojavyö- hykkeillä 22 % ja 15 % alhaisempia kuin viereisillä ojanluiskilla.
Vastaavasti perhosten keski- määräiset kokonais- ja niittylaji- määrät olivat suojavyöhykkeillä 38 % ja 40 % alhaisempia kuin vie- reisillä luiskilla. Perhosyksilöitä havaittiin suojavyöhykkeillä noin puolet vähemmän kuin niihin ra-
jautuvilla luiskilla.
Sekä kasvien että perhosten la- jimäärä kasvoi selkeästi suojavyö- hykkeen iän myötä. Kasvien laji- määrä suojavyöhykkeillä saavutti viereisten ojanluiskien tason noin kymmenen vuotta vyöhykkeen pe- rustamisen jälkeen, minkä jälkeen lajimäärän kasvu tasaantui. Perho- silla lajimäärät jatkoivat kasvuaan aina vanhimpiin, 14 vuoden ikäi- siin suojavyöhykkeisiin asti.
Kasvit houkuttelevat perhosia vyöhykkeelle Perhosiin suojavyöhykkeen ikä vaikuttanee paljolti monipuolistu-
van kasvillisuuden kautta. Pitkään kehittynyt, monilajinen kasvilli- suus tarjoaa resursseja useammil- le perhoslajeille kuin nuoremmat, vähälajiset ja -kukkaiset suojavyö- hykkeet.
Suojavyöhykkeillä tavattiin vain tavanomaista maatalousympäris- tön kasvi- ja perhoslajistoa. Tämä johtuu etenkin siitä, että aiemman viljelykäytön johdosta suojavyö- hykkeiden maaperä on tyypilli- sesti hyvin ravinteikasta, mikä heikentää runsaslajisen kasvilli- suuden syntymahdollisuuksia.
Melko suuren pinta-alansa ansi- osta suojavyöhykkeistä saattaa pit-
källä aikavälillä kehittyä läheisiä pientareita selvästi monilajisem- pia ympäristöjä, vaikka niiden la- jimäärät jäävätkin kauas varsinais- ten niittyjen luvuista. Vuosittainen niitto ja niitoksen kerääminen ovat tehokkain toimenpide kasvillisuu- den monipuolistamiseksi.
Lisäksi on suositeltavaa perus- taa suojavyöhyke heikosti kilpai- levia heinälajeja sekä niittykasve- ja sisältävällä siemenseoksella.
Janne Heliölä ja Mikko Kuussaari, SYKE Lisätietoja: janne.heliola@ympa- risto.fi, puh. 0400 148 654 n
”Viljelijät ovat tottuneet
kilpailuttamaan tavaran- toimittajia, mutta suostuvatko he mukaan kilpailutettaviksi?” kysyi Maaseudun Tulevaisuus 9.8.2010 pohjustaessaan Nurmijärven tarjous- kilpailukokeilua.
Kokeilussa viljelijät tarjoutuivat levittämään kipsiä valitsemilleen lohkoille itse määrittelemäänsä korvausta vastaan. Viljelijät ilmoit- tivat tarjouksessaan kunkin loh- kon viljavuusfosforin eli P-luvun, keskikaltevuuden ja vesistöön ra- jautumisen, joiden perusteella ar- vioitiin kipsin levittämisen ympä- ristöhyötyä.
Tarjoukset asetettiin parem- muusjärjestykseen etsien fosfo- rikuormituksen suurinta mah- dollista vähennystä maksettua korvaussummaa kohden. Tarjouk- set hyväksyttiin ympäristöhyöty- kustannus-suhteessa suurimmas- ta suhdeluvusta pienimpään.
25 000 euron budjetilla kipsiä levitettiin 112 tarjotulle huuhtou-
maherkimmälle hehtaarille. Me- nettelyllä saatiin merkittävä li- sähyöty verrattuna tilanteeseen, jossa sama hehtaarimäärä olisi kä- sitelty kipsillä ilman indeksiin pe- rustuvaa valintaa.
Miksi kokeiltiin?
Suomen oloissa peltojen ympäris- töominaisuudet vaihtelevat pal- jon lohkoittain. Tämä pätee esi- merkiksi maan P-lukuun, joka vaikuttaa suoraan liukoisen fos- forin huuhtoumiin. Lohkon eroo- sioherkkyys taas riippuu maala- jista ja kaltevuudesta, ja vaikuttaa hiukkasmaisen fosforin huuhtou- miin.
Kun vesiensuojeluun on käytet- tävissä rahaa vain rajallisesti, fos- forikuormitusta hillitsevät toimet kannattaa keskittää kuormittavim- mille lohkoille. Tarjouskilpailu on hyvä keino löytää parhaat suojelu- kohteet ja -toimet.
Miten kohdentaa?
Nurmijärven tarjouskilpailu pe- rustui lohkokohtaisesti määritet- tyyn ympäristöhyötyindeksiin, joka on erittäin tehokas tapa suun- nata ympäristötoimenpiteitä.
Kun lohkot valitaan suojeluun niiden hyöty-kustannus-suhtees- sa, saadaan suojeluun käytettävillä varoilla ympäristön kannalta paras mahdollinen lopputulos. Hyväk- sytyille lohkoille maksetaan aina viljelijän itse määrittämä korva- us, joten suojelu ei tuota tappiota viljelijälle, mikäli hän on arvioinut oikein suojelutoimien aiheuttamat kustannukset ja tuoton menetyk- set.
Toimiiko käytännössä?
Nurmijärven kokeiluhanke oli osa
maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Tarveke-tutkimus- hanketta. Se selvittää vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden tarpeisiin, voidaanko maatalouden ympäris- tönsuojelutoimia kohdentaa tar- jouskilpailuilla nykyistä tehok- kaammin.
Hankkeessa selvitetään tarjous- kilpailujen teoreettista taustaa, ko- kemuksia käytännön sovelluksista maatalouteen esimerkiksi Yhdys- valloissa ja Australiassa sekä kar- toitetaan aiheen kannalta keskeis- tä lainsäädäntöä.
Mitä Nurmijärveltä opittiin?
Nurmijärven kokeilun tärkein anti oli se, että tarjouskilpailu kiinnosti viljelijöitä ja he tekivät punnittuja tarjouksia. Viljelijät kykenivät ar- vioimaan tarjouksissaan kipsin le- vityksen kustannuksia ja peltoloh- kojensa huuhtoumaherkkyyteen vaikuttavia ominaisuuksia.
Kokeilu osoitti, että tarjouskil- pailu kohdentaa suojelutoimet hyvin. Hyväksyttyjen lohkojen pinta-alan mukaan painotettu kes- kimääräinen P-luku oli noin 30 ja lohkot sijaitsivat vesistöjen näkö- kulmasta kriittisillä alueilla.
Saatua kokemusta hyödynne- tään keväällä 2011 toisessa pi- lotissa, joka toteutetaan eri toi- menpiteellä ja eri alueella.
Tutkimushanke päättyy syksyllä 2011.
Antti Iho, MTT, Jussi Lankoski, OECD, Jonne Lehtimäki, MTT, Markku Ollikainen, HY ja Markku Puustinen, SYKE Lisätietoja: antti.iho@mtt.fi,
puh. 050 572 2059
Tarjouskilpailuista sorvataan työkalua maatalouden ympäristönsuojeluun
Viljelijät tarjosivat Nurmijärven kipsinlevityskokeiluun yhteensä 182 peltohehtaaria, joista hanke hyväksyi 112 hehtaaria.
sakari alasuuTari
Suojavyöhykkeen luontoarvot karttuvat vuosien myötä
Suojavyöhykkeen luontoarvot karttuvat, kunhan ne saavat riittävästi aikaa ja oikeanlaista hoitoa.
Janne Heliölä
Suojavyöhykkeen iän suhde havaittuihin kasvien ja perhosten lajimää- riin, suojavyöhykkeet (mustat pallot) ja niihin rajautuvat ojanluiskat (avoimet kolmiot) eriteltyinä. Suojavyöhykkeen lajimäärä saavuttaa viereisten ojanluiskien tason noin kymmenessä vuodessa.
0 2 4 6 8 10 12 14
0 2 4 6 8 10 12 14
0 2 4 6 8 10 12 14
0 2 4 6 8 10 12 14
0 2 4 6 8 10 12 14
0 10 20 30 40
Kasvilajeja keskimäärin Suurperhoslajeja keskimäärin
Suojavyöhykkeen ikä, vuosia Suojavyöhykkeen ikä, vuosia
n
EU:n maatalouspolitiik- kaa on arvosteltu ankarasti sisämarkkinoita suojaavien mekanismiensa takia Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelu-
kierroksilla. Tosiasia on, että maatalouspolitiikan osuus on yhä lähes puolet EU:n budjetista.
Yhteisen maatalouspolitiikan asettamiin tavoitteisiin kuuluvat mm. elintarvikehuollon turvaa- minen, markkinoiden vakautta- minen ja maatalousväestön reilun tulotason ylläpitäminen. Tavoit- teet määräytyivät 1950–60-luvun taitteessa sodan jäljiltä toipunees- sa Euroopassa, vuosia kestäneen ruokapulan tunnelmissa.
Ruuan omavaraisuus saavutet- tiin nopeasti, ja 1980-luvun ylituo- tanto johti tarjontaa rajoittavien mekanismien kuten maitokiinti- öiden ja kesantojärjestelmän käyt- töönottoon.
Yhteiseen maatalouspolitiik- kaan on jo 1990-luvulta asti koh- distunut muutospaineita sekä Eu- roopan sisällä että ulkopuolelta.
Kriitikoiden mukaan järjestelmä on tuhlaava ja tehoton, se ylläpi- tää ylituotantoa ja joidenkin elin- tarvikkeiden korkeaa hintatasoa, vääristää sisä- ja maailmanmark- kinoita ja jakaa varoja epätasaises- ti edunsaajien kesken.
Uudistuksia tehty nopeaan tahtiin
Reformien tahti on kiihtynyt 2000-luvulla. Tuet irrotettiin tuo- tannosta ja tilatukijärjestelmä otettiin käyttöön, sokerireformil- la helpotettiin kehittyvien maiden
pääsyä markkinoille ja poistettiin tuontisuojia ja vientitukia. Paino- tus on siirtynyt tuotannon tukemi- sesta maaseudun kehittämiseen.
Monimuotoisuus ja muut ympä- ristönäkökulmat tulivat osaksi tu- kien ehtoja.
Vuosina 2004 ja 2007 toteutu- neet itälaajentumiskierrokset toi- vat omat vaikutuksensa maatalo- uspolitiikan muuttamiseen. Uusien jäsenmaiden tukitarpeet ja niiden ennätyksellinen viljasato vuonna 2005 rasittivat huomattavasti EU:n
interventiojärjestelmää.
Suurin osa interventioon kuu- luvista viljalajeista onkin karsittu viime aikojen uudistuksissa. Ko- mission tarkoitus on jättää EU:n viljantuotanto ensisijaisesti maa- ilmanmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan ohjattavaksi.
Euroopan sokerisektori jä- tettiin jo vuodesta 2006 lähtien markkinavoimien ohjattavaksi.
Vähimmäishintojen laskettua so- kerintuotanto putosi 36 prosent- tia kolmen vuoden aikana, ja jäl-
jelle jääneen tuotannon rakenne jakautui voimakkaasti uusiksi jä- senmaiden kesken.
Seuraavana kohteena on maito- sektori, kun maitokiintiöistä luo- vutaan. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa myös maidontuotan- toresurssien tehokas uudelleenja- kautuminen eri alueiden kesken.
Maidontuotannon alueelliset kil- pailukykyerot ovat jo nyt nähtä- vissä, kun suuria määriä raakamai- toa kaupataan Euroopassa maasta toiseen.
Tavoitteena Euroopan kilpailukyvyn nostaminen EU:n maatalouspolitiikan uu- distukset siirtävät ohjakset vai- heittain markkinavoimille. Pää- töksiä joudutaan tekemään sekä sisäisten budjettipaineiden puris- tuksessa että ulkoisten kaupan- vapauttamispyrkimysten sane- lemana. Onneksi nämä ”pakosta”
tehdyt uudistukset palvelevat sa- malla aidosti kaivattua tavoitetta, kilpailukyvyn nostamista.
Eurooppa on jatkuvasti jäänyt kilpailijoittensa taakse elintar- vikesektorin kilpailukykyvertai- luissa. Markkinavoimat pitävät omalta osaltaan huolen resurssien tehokkaammasta jakautumisesta, vaikka moni muu kilpailukykyyn vaikuttava tekijä kuten tuottavuus tai tilarakenne kehittyykin omaa tahtiaan.
Suomessa tarvitaan yhteistyön tiivistämistä Suomen elintarvikesektorin suu- reksi haasteeksi jää pärjätä maa- talouspolitiikan ohjaukselta va- pautuvassa ja kansainvälistyvässä toimintaympäristössä. Kotimaan raaka-ainetarjonta ja markkina- osuudet eivät ole yhtä itsestään selviä kuin ennen. Teollisuuden ja jopa kaupan on kyettävä kilpaile- maan sekä Suomen että Itämeren ja myös kaukaisimpien maiden markkinoilla.
Se vaatii yhteistyön tiivistämis- tä ketjun eri osien välillä ja kun- kin osan toiminnan tehostamista entisestään.
Csaba Jansik, MTT Lisätietoja: csaba.jansik@mtt.fi, puh. 044 091 9680
Miksi markkinat jyräävät politiikkaa Euroopassa?
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan nykyisenä tavoitteena on elintarvikesektorin kilpailukyvyn nostaminen.
Kuva on Puolasta.
Csaba Jansik
n
Lantaravinteiden hyväk- sikäytön perusongelma on lannan pieni typpipitoisuus suhteessa fosforiin ja lannan kokonaistilavuuteen.
Jos lietelannan ravinteita onnistutaan ”tiivistämään”
ja muuttamaan ravinnesuh- detta typpipitoisemmaksi, maatila voi korvata niillä huomattavan osan väkilannoitteista.
Yksi jo käytössä oleva lantaravin- teiden hyväksikäytön tehostamis- keino on lietelannan sijoituslevi- tys, jossa typen haihtuminen on olennaisesti pienempää kuin haja- levityksessä.
Investointi sijoituslevitykseen johtaa suurempaan kalustokus- tannukseen ja työmäärään. Sijoi- tuslevitys voidaan kuitenkin jakaa kahteen tai kolmeen erään kasvu- kauden aikana, mikä helpottaa ke- vään työruuhkaa.
Kiintoaineksen erottamisen etuja
Toinen kiinnostava mahdollisuus lantaravinteiden hyötykäytön li- säämisessä on kiintoaineksen ja sen sisältämän fosforin erottami- nen lietelannasta. Tätä mahdolli- suutta on tutkittu maa- ja metsä- talousministeriön rahoittamassa Hyötylanta-tutkimushankkeessa, joka on selvittänyt monipuolises- ti lannan prosessointia, biokaasu- tuotantoa ja ympäristövaikutuk- sia.
Erottaminen helpottaisi typpi- pitoisen nesteosan levittämistä ja imeyttämistä maahan. Se vähen- täisi oleellisesti hygieniariskiä eli lantamikrobien jäämistä kasvus- toon. Typpipitoista ja vähäfosfo- rista nesteosaa voidaan levittää hehtaaria kohden enemmän kuin raakalietettä, jonka levitysmäärää rajoittavat ympäristötuen säädök- set fosforilannoituksesta.
Parhaassa tapauksessa typpilan- noitustarve voidaan hoitaa koko- naan lantatypellä. Samalla lannan kuljetustarve voi alentua jopa alle puoleen.
Kiintoaines fosforia tarvitseville lohkoille
Kotieläintiloille on etua siitä, että separoitu fosforipitoinen kiintoai- nes voidaan levittää niille peltoloh- koille, jotka todella ovat fosforilan- noituksen tarpeessa. Kiintoaines sisältää lisäksi orgaanista typpeä, joka hajoaa vähitellen kasveille käyttökelpoiseksi liukoiseksi ty- peksi.
Lannan separoinnin eli kiinto- aineksen erottamisen haitta koti- eläintilan näkökulmasta on, että karjatila menettää ison osan, jopa 35–40 % lannan kokonaistypestä, jos erotettu kiintoaines luovute- taan kokonaan tilan ulkopuolelle.
Toisaalta tämä tappio voi vähen- tyä separoitaessa, jos suurin osa lietelannasta on jo aikaisemmin
jouduttu levittämään tilan ulko- puolelle.
Kustannussäästöjä suunnitelmallisuudella Lannan kiintoaineksen ja fosfo- rin erottamista suunnittelevan ti- lan tulee arvioida,
- kuinka lantatypen hyväksi- käyttö muuttuu, jos kiintoaines erotetaan – kuinka paljon liika- fosfori rajoittaa lantatypen hyö- dyntämistä tilan olosuhteissa.
Huomattava parannus tässä voi edellyttää sijoituslevitystä.
- kuinka suuri osa lannan fosfo- rista tarvitaan tilan omaan käyt- töön – loput voidaan luovuttaa pois paikallisten lantamarkkinoi- den ehdoilla
- kuinka nopeasti tarvittavat in- vestoinnit maksavat itsensä takai- sin – tavoitteena tulisi olla alle 10 vuotta.
Jotta investoinnit maksavat it- sensä takaisin kustannussäästöi- nä, keskeistä on sopivan työnjaon löytäminen ja riittävän toiminta- laajuuden saavuttaminen.
Hyötylanta-hankkeen alustavi- en tulosten mukaan tehokkaam- man lannankäytön vuosihyödyt voivat olla maataloudelle noin 10 miljoonan euron luokkaa. Kei- nolannoitefosforin vähentämis- potentiaali on jopa 30–40 %, jos lannan fosfori voidaan kohdentaa tarvetta vastaavasti.
Heikki Lehtonen ja Kauko Koikkalainen, MTT Lisätietoja: heikki.lehtonen@mtt.fi, puh. 040 734 7533
Lannan hyötykäytössä monia mahdollisuuksia
Lietelannan sijoituslevityksessä pääsee haihtumaan vähemmän typpeä kuin hajalevityksessä.
Tapio Tuomela/mTT:n kuva-arkisTo
n
MTT koordinoi sektori- tutkimuslaitosten yhteenliit- tymän LYNET:in kestävän maankäytön tutkimus- ohjelman suunnittelua.
Sen tavoitteena on selvittää maankäytön tulevaisuuden haasteita sekä kaupungeissa että maaseudulla.
LYNET:illä on tällä hetkellä kol- me tutkimusohjelmaa: ilmaston- muutos, Itämeri ja bioenergia. Näi- den lisäksi vuonna 2011 käynnistyy kestävän maankäytön tutkimusoh- jelma.
LYNET:in yhteisten tutkimusoh- jelmien vetovastuu on jaettu siten, että Itämeri- ja ilmastonmuutos- ohjelmia koordinoi Suomen ympä- ristökeskus, bioenergia-ohjelmaa Metsäntutkimuslaitos ja uutena tutkimusalueena lanseerattavaa kestävän maankäytön tutkimusoh- jelman suunnittelua MTT.
Suunnittelu alkoi keväällä Kestävän maankäytön tutkimusoh- jelman suunnittelutyössä ovat mu- kana kaikki LYNET-laitokset Evi- raa lukuun ottamatta.
Kestävän maankäytön tutki- musohjelman suunnitteluryhmä perustettiin kuluvan vuoden tou- kokuussa. Se järjesti kesäkuussa LY- NET-laitosten tutkijoiden työpajan aihealueen keskeisten kysymysten kartoittamiseksi ja yhteistyön orga- nisoimiseksi. Lokakuun alussa pi- dettiin keskeisille sidosryhmille ja LYNET:in avaintutkijoille tarkoi- tettu suunnittelutyöpaja, jolla var- mistettiin tiedonkäyttäjille rele- vanttien aiheiden seuloutuminen tutkimusohjelman keskiöön.
Tutkimuskysymyksiä riittää Kestävän maankäytön tutkimus- ohjelman suunnittelussa kysym-
me, millaisia ovat kestävän maan- käytön tulevaisuuden haasteet maassamme kaupungeissa ja maa- seudulla, niin maa- kuin vesialueil- lakin? Kuinka voimme hyödyntää Suomen ainutlaatuista (rakennet- tua ja rakentamatonta) tilaa ja ym- päristöä, Euroopan runsainta bio- kapasiteettia/asukas ja runsaita luonnonvarojamme tuottaaksem- me hyvinvointia kestävällä tavalla?
Miten yhdistämme vastuullisesti maan, metsien ja vesien käyttöön perustuvia elinkeinoja ja virkistys- käyttöä?
Entä millaisia innovatiivisia maankäyttömuotoja on edessäm- me eri alueilla? Millaista tietoa tarvitaan päätöksiin yhdyskun- tarakenteesta, liikkumisesta, ra- kennetusta ympäristöstä, luonnon
monimuotoisuudesta, monipaik- kaisesta asumisesta, ekosystee- mipalveluista, tuulivoimaloista, vihreästä kaupungista, lähiratkai- suista, merenpohjan käytön suun- nittelusta, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maankäyttöön tai
maankäytön vaikutuksesta ilmas- tonmuutokseen?
Kestävä maankäyttö on myös LYNET-yhteenliittymän ensim- mäisten tutkimuspäivien teema.
Tutkimuspäivät järjestetään 29.–
30.11. Espoon Dipolissa. Valta-
kunnalliseen tilaisuuteen odote- taan 250–300 osallistujaa.
Hilkka Vihinen, MTT Lisätietoja: hilkka.vihinen@mtt.fi, puh. 0400 490 711
Tutkimus tarttuu kestävän maankäytön haasteisiin
Uusi tutkimusohjelma ryhtyy selvittämään sekä maa- että vesialueiden kestävän maankäytön edellytyksiä.
sami laiTinen/rodeo
Mikä on LYNET?
LYNET on maa- ja metsätalousmi- nisteriön sekä ympäristöministeri- ön alaisten sektoritutkimuslaitos- ten yhteenliittymä, jolla on yhteisiä tutkimusohjelmia ja toiminnan ke- hityshankkeita. LYNET-laitoksia ovat Riista- ja kalatalouden tutki- muslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Elintarviketurvallisuusvirasto, Suo- men ympäristökeskus, Maa- ja elin-
tarviketalouden tutkimuskeskus ja Geodeettinen laitos.
LYNET tarjoaa asiantuntemus- taan erityisesti päättäjille, joiden haasteina ovat globaalit ongelmat kuten elintarviketuotanto, ener- giakysymykset, ilmastonmuu- tos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarat. Yhteenliittymän vahvuuksina ovat monitieteisyys ja pyrkimys kokonaisvaltaiseen asiantuntemukseen.
LYNET:in toimintaa ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 2009 ja yhteenliittymä vahvistettiin tuol- loin valtioneuvoston asetuksella.
Vuonna 2010 toiminta on käyn- nistynyt laajapohjaisesti. Työhön osallistuu noin 70 LYNET-laitos- ten työntekijää ja kymmenkunta ministeriöiden edustajaa.
n
Yli puolet EU:n pelloista on vuokraviljelyssä. Myös Suo- messa pellonvuokraus yleistyi nopeasti 2000-luvun alussa, mutta pelko tukioikeuden menettämisestä on hillinnyt kehitystä niin, että vuokra- peltojen osuus on vakiintunut kolmasosaan peltoalasta.
Lex Kallion myötä itsenäisiksi ta- lonpojiksi muuttuneiden torppa- reiden jälkeen elettiin pitkään pel- lonvuokramarkkinoiden hiljaiseloa.
Talonpoika on ollut sekä maatalous- työn tekijä että pellon omistaja.
Yhteiskunnallinen rakennemuu- tos, Euroopan integraatio ja suurten ikäluokkien ikääntyminen on saa- nut aikaan maatalouden tuotanto- rakenteen muutoksen, jossa pellon- vuokraus on lisääntynyt nopeasti.
Toisaalta myös itse perusmaatalous on kehittynyt siihen suuntaan, et- tä viljelijän ei välttämättä kannata omistaa peltoa itse. Syinä saattavat olla riskien hallinta ja rahoituksen järjestäminen.
Ranskassa eniten vuokrapeltoa
Pellonvuokraus on vahva euroop- palainen trendi. Maanosamme joh- tavissa maatalousmaissa pellon- vuokraus on erittäin yleistä ja jopa vallitseva maatalousmaan hallinta- muoto.
Vuokrapellon suurin suhteelli- nen osuus on Ranskassa, jossa 75
prosenttia pelloista on vuokramie- hen viljelyssä. Muissa EU-maissa vuokrapellon suhteellinen osuus vaihtelee 50–75 prosentin välillä.
Poikkeuksen tekevät EU:n reuna- valtiot kuten Pohjoismaat, Irlanti, Italia ja Kreikka.
Päälinjana voidaan todeta, että yli puolet EU:n pelloista on vuokra- viljelyssä. Vuokrausta koskeva lain- säädäntö ja maiden tavat poikkeavat kuitenkin toisistaan huomattavasti.
Esimerkiksi vuokrasopimuksien pi- tuuksissa on suuria eroja.
Sopimuksen pituus tärkeää
Pellonvuokrasopimuksen pituus on yksi sopimuksen keskeisimmis- tä asioista. Pitkällä sopimuksella pellonomistaja saa luotua vuokra- viljelijälle kannusteita huolehtia pellon kasvukunnosta kuten kal- kituksesta, peruslannoituksesta ja kuivatuksesta.
Perinteisesti tätä näkökulmaa on painotettu eurooppalaisissa pellon- vuokrasopimuksissa, ja ne on pyrit- ty kirjoittamaan mahdollisimman pitkiksi. Pitkiin vuokrasopimuksiin on joissain maissa pyritty jopa lain- säädännön pakottamana.
Poikkeuksen tästä linjasta on teh- nyt Suomi, jossa torpparilaitoksen pelko on ohjannut lainsäätäjän ra- joittamaan pellonvuokrasopimuk- sen maksimipituutta. Lainsäädäntö on kuitenkin onneksi muuttumassa tältä osin ja pitkäjänteisen toimin- nan mahdollistavat pellonvuokra-
sopimukset tulevat pian meilläkin mahdollisiksi.
Politiikkatoimien vaarat
Pitkäjänteisen toiminnan suunnit- telulle on luotava mahdollisuuksia, varsinkin kun markkinoille on lan- seerattu pelko pellonomistuksen ja tukioikeuden välisen yhteyden kat- keamisesta. Tukioikeuden menet- tämisen pelko on lyhentänyt vuok- rasopimuksia monissa Euroopan maissa; äärimmäisenä tapaukse- na on menty siihen, etteivät maan- omistajat uskalla kirjoittaa edes koko kalenterivuoden mittaisia so- pimuksia.
Suomessa pelko tukioikeuden menettämisestä taittoi pellonvuok- rauksen nopean yleistymisen 2000- luvun alussa ja tilanne vakiintui 1/3 peltoalaosuuden tasolle.
Nyt kun vuokramies ja maan- omistaja voivat sopia tukioikeuksis- ta, on tukioikeuden menettämisen pelko hälventynyt ja pellonvuokra- us voi jälleen yleistyä. Toistaiseksi tutkimus ei ole tuonut esiin mitään syytä sille, ettei pellonvuokraus voisi yleistyä myös Suomessa kes- kieurooppalaiselle tasolle. Politiik- katoimenpiteiden suunnittelu on kuitenkin taitolaji, kun kyseessä on näinkin herkkä asia kuin pellon hal- lintaoikeus.
Sami Myyrä, MTT Lisätietoja: sami.myyra@mtt.fi,
puh. 040 551 5904
Pellonvuokraus on eurooppalainen trendi
Suomessa noin kolmasosa pelloista on vuokralla, muualla Euroopassa vuokra-alan osuus on 50–75 prosenttia pelloista.
eeva leHTonen
Vuokratun pellon suhteellinen osuus viljelyksessä olevasta
peltoalasta 0 5 10 15 20 25 30 35 40 1987
1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009
%
Vuokratun pellon suhteellinen osuus viljelyksessä olevasta peltoalasta
0 5 10 15 20 25 30 35 40
1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009
%
n
Suomen maatalousyrittäjien työtuntiansiot olivat vuonna 2007 EU:n yhdeksänneksi korkeimmat, eli kuusi euroa.
Suomen työtuntiansio oli alun perin EU:n jäsenmaiden neljänneksi korkein, mutta nyt ensimmäistä kertaa vertailun helpottamiseksi tehty tulosten ostovoima- korjaus laski sijoitusta.
EU julkistaa kaikkien jäsenmaiden FADN-tulokset euroina, mutta tun- nusluvut eivät ota huomioon jäsen- maiden elinkustannuseroja. Tämä vaikeuttaa maatalousyrittäjien tu- lojen vertailua jäsenmaiden välillä.
Vertailun helpottamiseksi MTT laski Taloustohtori-sivuston FADN Advanced Results -verkkopalveluun sekä yrittäjätulot että työtuntiansiot myös ostovoimakorjattuina.
Yrittäjätulossa ostovoimakorja- us pudotti Suomen sijaluvulta kym- menen viiteentoista vuoden 2007 aineistossa. Vuoden 2008 aineistos- ta on valmistunut 17 jäsenmaan tie- dot: tässä vaiheessa Suomi on osto- voimakorjatuissa työtuntiansioissa seitsemäs ja yrittäjätuloissa kym- menes.
Tšekki pärjäsi parhaiten Yrittäjätulo (maataloustulo) jää kor-
vaukseksi yrittäjäperheen työ- ja pääomapanoksille. Kun yrittäjätu- losta vähennetään yrittäjäperheen omasta pääomasta aiheutuva tuot- tovaatimus, saadaan työansiot jä- senmaittain.
Tuottovaatimus on laskettu omas- ta pääomasta samalla korkoprosen- tilla, joka maksetaan vieraasta pää- omasta kussakin jäsenmaassa. Kun työansiot jaetaan edelleen yrittäjä- perheen tekemillä työtuntimäärillä, saadaan työtuntiansiot.
Parhaat työtuntiansiot saatiin vuonna 2007 Tšekin tasavallassa (15,0 euroa tunti), Ranskassa (13,4) ja Belgiassa (8,7). Suomi oli yhdek- säs 6,0 euron työtuntiansiolla.
Ostovoimakorjaus nosti Viron 8,2 euron työtuntiansiollaan nel- jänneksi Suomen ja monen muun- kin maan ohi. Ruotsissa työtun- tiansio oli 4,1 euroa ja Tanskassa negatiivinen, -30 euroa. EU:ssa työtuntiansio oli keskimäärin 3,4 euroa vuonna 2007.
Hintaindeksi huomioon Käyttöönotettava korjaus perus- tuu loppukulutuksen suhteellisten hintatasojen indeksiin (Eurostat/
tsier010-indeksi). Indeksi on muo- dostettu ostovoimapariteettien ja valuuttojen vaihtokurssien suh- teena ja arvo 100 vastaa jokaisena vuonna EU27-maiden keskiarvoa.
Mikäli maan indeksiluku ylittää kes-
kiarvon 100, maa on EU-keskiarvoa kalliimpi.
Ostovoimakorjatut tulot on las- kettu jakamalla yrittäjätulot ja työ- tuntiansiot kunkin maan indeksi- luvulla, jolloin suhteellisesti korkea hintataso ja siten indeksiluku näkyy yrittäjätuloa ja työtuntiansioita pie- nentävänä.
Vuosia ei voi vertailla
Indeksiluvut mittaavat kunakin vuonna maiden suhteellista hinta- tasoa EU-maiden vuotuiseen kes- kiarvoon nähden. Ostovoimakor- jaus ei huomioi inflaatiota, joten tuloksia ei voi käyttää ostovoima- korjattunakaan vuosien välisiin vertailuihin.
Esimerkiksi Suomen indeksi- luvut vuosina 1995 (133) ja 2007 (119,9) viittaavat EU-keskiarvon lä- hestymiseen, eivät hintatason las- kemiseen.
EU:n jäsenmaiden ostovoima- korjatut työtuntiansiot ja yrittäjä- tulot tilivuodesta 1989 lähtien on nähtävissä Taloustohtori-sivuston FADN Advanced Results -verkko- palvelussa, myös suomeksi ja ruot- siksi (www.mtt.fi/taloustohtori).
Jyri Järvinen ja Arto Latukka, MTT Lisätietoja: jyri.jarvinen@mtt.fi,
puh. 040 140 7463
Taloustohtorin ostovoimakorjaus helpottaa viljelijöiden työtuntiansioiden vertailua
EU:n jäsenmaiden ostovoimakorjatut työtuntiansiot 2007.
Ostovoimakorjatut työtuntiansiot vuonna 2007
-30 -25 -20 -15 -10 -5 0 5 10 15
Tšekin tasavalta Ranska
Belgia Viro Liettua Saksa Unkari Espanja Suomi Latvia Italia Malta Itävalta Ruotsi Puola Bulgaria EU Luxemburg Portugali Kreikka Slovenia Romania
Alankomaat Kypros Iso-Britannia Irlanti
Slovakia Tanska
n
Paljon biomassaa tuottavat viljelykasvit kuten hamppu ja lupiini näyttäisivät soveltuvan saastuneen maaperän puhdistukseen eli fytoremediaatioon.
Lisäksi niitä voidaan käyttää bioenergian raaka-aineena tai viherrakentamiseen ja eroosion torjuntaan.
Helsingin yliopiston maataloustie- teiden laitoksella on tutkittu vuo- desta 2007 lähtien kasvien viljelyä puunkyllästysaine CCA:n (chro- mated copper arsenate) pilaamilla mailla sekä kasvien kykyä puhdis- taa maaperää raskasmetalleista ja metalloideista kuten arseenista.
Kromin, kuparin ja arseenin yh- täaikainen esiintyminen maas- sa vaikeuttaa maan puhdistamista kemiallisilla menetelmillä. Tutki- muksessa kehitetään viljelykasvien hyödyntämistä fytoremediaatioon selvittämällä hampun ja lupiinin puhdistamispotentiaalia sekä hait- ta-aineiden sietokykyä.
Haitta-aineet kasvien versoon
Fytoremediaatio käsittää useita menetelmiä, joissa kasveja voidaan hyödyntää saastuneen maa-alueen puhdistamiseen.
Fytoekstraktiossa haitta-aineet kulkeutuvat maaperästä juurien kautta versoon ja poistuvat kor- jattavan kasvuston mukana. Kas- vusto voidaan edelleen hyödyntää biopolttoaineena. Tutkimuksessa määritetään kasviaineksen sovel- tuvuus bioenergiaksi sekä selvite- tään, onko mahdollista erottaa ras- kasmetallit tuhkasta.
Ihanteellinen fytoekstraktio- kasvi tuottaa runsaasti biomassaa myös saastuneilla alueilla ja kerää runsaasti raskasmetalleja ja metal- loideja maanpäällisiin kasvinosiin.
Puhdistuskyky vaihtelee
Kasvien fytoremediaatiopotentiaa- lia voidaan arvioida, kun tiedetään eri kasvinosien biomassa ja ras- kasmetallipitoisuus. Tämän vuoksi kasvinosista määritettiin alkuaine- pitoisuuksia.
Paras kromin fytoremediaatio- potentiaali oli valkolupiinilla ja kuituhampulla, arseenin osalta öl- jyhampulla ja keltalupiinilla. Kel- talupiinin versoon kertyi myös kor- kein kuparipitoisuus, mutta kromia se ei sietänyt. Valkolupiini ja kuitu- hamppu näyttäisivät sietävän pa- remmin kaikkia lisättyjä haitta-ai- neita.
Kasvien arseenipitoisuus lisään- tyi selvästi maan arseenipitoisuu- den kasvaessa. Sen sijaan kuparin oton suhteen kasveilla näyttäisi olevan yläraja. Kromia kasvit otti- vat vähiten, ja se haittasi eniten nii- den kasvua.
Astiakokeiden perusteella hamp- pu ja lupiini näyttäisivät soveltuvan
fytoremediaatioon alueilla, joilla saastuneen maan haitta-ainepitoi- suudet ovat alle 200 mg/kg maata.
Tulosten perusteella voitaisiin harkita myös eri kasvien viljele- mistä seoksina. Hampun ja lupiinin puhdistamiskykyä on tarkoitus tut- kia myös kenttäkokeiden avulla.
Raskasmetallit stressaavat
Kuparin, kromin ja arseenin aihe- uttama stressi näkyi kasvien kas- vussa ja kehityksessä ja ne alensivat odotetusti biomassan kerääntymis-
tä ja lehtialan muodostumista.
Astiakokeissa kasvit onnistuivat tuottamaan biomassaa varsin hy- vin. Pienissä haitta-ainepitoisuuk- sissa biomassa ja yhteyttäminen jo- pa hieman lisääntyivät.
Petrimaljakokeissa käytetyt pi- toisuudet eivät vaikuttaneet sie- menten itävyyteen, mutta juurten jatkokehitys häiriintyi. Kuparin, kromin ja arseenin yhteisvaikutus stressasi kasveja enemmän kuin al- kuaineet yksittäin. Kasvit sietivät eniten kuparia, sitten arseenia ja vähiten kromia.
Petra Egilmez, Arja Santanen, Frederick Stoddard, Markku Yli-Halla, Helinä Hartikainen ja Pirjo Mäkelä, Helsingin yliopisto Lisätietoja:
petra.manninen@helsinki.fi, puh 040 590 4455
Kasvit imuroimaan saastunutta maata
Hamppujen ja lupiinien raskasme- tallien ja metalloidien sietokykyä sekä puhdistamispotentiaalia tut- kittiin astiakokeiden ja petrimalja- kokeiden avulla.
CCA:n pitkä historia
Raskasmetalleja ja metalloide- ja sisältävät puunkyllästysai- neet ovat suuri ympäristökysy- mys maailmalla niiden runsaan käyttöhistorian takia. Yleisin on CCA. Suolakyllästetyistä aineis- ta sen käyttöosuus Suomessa on ollut jopa 85 %.
Kyllästeiden tehoaineet voi- vat liueta maaperään käsitel- lystä puusta. Suomessa on lu- kuisia saastuneita saha-alueita, joiden ennallistaminen vaatisi valtavasti työtä ja rahaa. Vaik- ka CCA:n käyttö onkin nykyisin hyvin rajoitettua, se on ehtinyt vuosikymmenien ajan saastut- taa laajoja maa-alueita mm. sa- halaitoksilla, tehdasalueilla ja kaatopaikoilla.
kuvaT: peTra egilmez
Pro Agrian neuvojilta saa Riitta Ahti-Tuiskulan mukaan apua, jos jokin tulo tai meno ei tunnu istuvan järjestelmään. Ahti-Tuiskulan tilalta myyty tontti oli sellainen esimerkki.
n
Askolalaisten Riitta Ahti- Tuiskulan ja Jukka Tuiskulan viljatila on yksi Suomen 900 kirjanpitotilasta.
Kerran vuodessa Ahti-Tuiskula ke- rää kirjanpitotiedot, inventoi va- rastot ja laskee vuoden aikana teh- dyt työtunnit. Vastineeksi hän saa tietoa oman yrityksen taloudesta.
Omia tietoja voi vertailla muihin
Ahti-Tuiskulan mielestä muka- na oleminen on hyödyllistä, sillä pienellä vaivalla saa paljon tietoa omasta tilasta.
”Minua kiinnostaa tietää, miten viljanviljely kannattaa. Vertailen tietoja muihin samankokoisiin ti- loihin sekä edellisvuoden omiin tuloksiin”, hän sanoo.
Vertailu tapahtuu käytännös- sä internetissä MTT:n tekemässä Taloustohtorissa. Sieltä saa muu- tamalla klikkauksella oman tilan tiedot, keskiarvot sekä parhaiten ja huonoiten menestyvät tilat rin- nakkain samalle näytölle.
Taloustohtorin mukaan Itä-Uu- denmaan maakunnassa on 166 kes-
kikokoista viljatilaa, joihin Ahti- Tuiskula voi omaa tilaa vertailla.
”Kasvatimme aikaisemmin si- koja, eikä samanlaisia tiloja ollut näillä seuduilla kovin paljon, joten vertailu oli vaikeampaa. Silloin käytin Taloustohtoria enemmän kustannusten seuraamiseen.”
Kustannukset kiinnostavat Ahti- Tuiskulaa edelleen. Viljatilan kus- tannukset ovat erilaiset, eikä vir- heinvestointeihin ole varaa.
Vaivaa muutama tunti vuodessa
Vuosi 2009 on Ahti-Tuiskulalla en- simmäinen kokonainen vuosi vil- jatilana. Hän arvelee, että parhaat hyödyt vertailusta saa muutaman vuoden päästä, kun toiminta va- kiintuu.
”Meni itsellä sitten hyvin tai huonosti, haluan tietää sen. Silloin on pienempi riski, että tulee yllä- tyksiä.”
Tietojen kerääminen ja lähettä- minen vie muutaman tunnin vuo- dessa.
”Melkein kaikki tiedot ovat ve- rokirjanpidossa valmiina. Ainoa mitä pitää miettiä koko vuoden mittaan on työtuntien laskeminen.
Ei se ole kova työ.”
Taloustohtorista saa jo ennus- teen tälle vuodelle. Ahti-Tuisku- lan tilan ennuste ei pidä sisällään yllätyksiä, vaikka tuotantosuun-
nan vaihtaminen on ollut suuri muutos.
Ahti-Tuiskulaa ei huoleta, et- tä hän antaa tietoja yrityksestään julkiseen palveluun.
”En pelkää, että joku käyttäisi tietoja väärin. Yksittäistä tilaa ei voi tunnistaa palvelusta.”
Aimo Vainio
Viljan viljelijää kiinnostaa kustannusten kehitys
n
Maataloudesta kerätään muihin toimialoihin verrattuna huomattavan tarkat tiedot. Kannattavuus- kirjanpidon avulla kerätty tieto on vapaasti kaikkien käytössä internetissä Taloustohtori-sivuilla.
Tietoja käytetään myös EU:n yhteisen maatalous- politiikan pohjana.
Maanviljelijöiden yrittäjätulo näyttäisi Maa- ja elintarviketalou- den tutkimuskeskuksen MTT:n Taloustohtorin ennusteen mukaan olevan laskussa. Viljelijät joutuvat tinkimään tuloistaan 600 euroa tä- nä vuonna. Toisaalta puutarhatuo- tannossa tulot ovat kasvussa.
Tämä ja lukematon määrä muu- ta tietoa maataloudesta löytyy Taloustohtorista. Se on verkko- palvelu, johon kannattavuuskir- janpidossa mukana olevilta tiloilta saadut tiedot kootaan.
Kaikki alkaa siitä, kun 950 vil- jelijää ympäri Suomea kerää ja lä- hettää tilojensa taloustiedot Pro Agrian neuvojille tietokantoihin kirjattavaksi. Sitten tietokoneet raksuttavat ja lopulta internetissä oleva Taloustohtori osaa yhdistää tiedot kysyjälle vastaukseksi.
Oikeasti prosessi on hyvin mo- nimutkainen. Mutta lopputulos on, että muutamalla napin painal- luksella löytyy valtava määrä ajan- kohtaista taloustietoa maatalou- desta.
Millään muulla toimialalla ei ole vastaavia tietokantoja yritysten ti- lasta.
Tietoa tutkijoille, viljelijöille, poliitikoille Maatilojen taloustietojen keräämi- nen on Suomessa vuosikymmeniä
jatkunut perinne. Kannattavuus- kirjanpitojärjestelmä aloitettiin vuonna 1912.
Pitkään tiedot olivat vain tutki- joiden käytössä. Vasta internet ja tehokkaat tietokoneet mahdollis- tivat tiedon jakamisen kaikille.
”Tutkijat ovat edelleen suuri tiedon käyttäjäryhmä. Mutta sen lisäksi tiedot ovat helposti vilje- lijöiden, opiskelijoiden, median ja poliitikkojen käytössä”, MTT:n laskentatoimen päällikkö Arto La- tukka sanoo.
Lopulta pirttien pöytien äärellä räknätyt luvut päätyvät Euroopan unioniin. Suomen on toimitettava tiedot maatalouden kehityksestä yhteisen maatalouspolitiikan te- kemistä varten.
Kätevää oli, että Suomen liityt- tyä EU:hun oli jo järjestelmä vaa- dittujen tietojen keräämiseen.
”Ruotsi lopetti oman tiedon- keruun muutama vuosi ennen jäsenyyttä. Siellä se jouduttiin
aloittamaan uudestaan”, Latukka kertoo.
Vapaan tiedon ihanne
Kirjanpitojärjestelmän keräämä tieto on arvokasta. MTT Talous- tutkimus voisi koota tiedot ja pi- tää ne itsellään. Se voisi tehdä tul- kintoja ja myydä tulokset rahalla.
MTT on kuitenkin päättänyt tehdä toisin. Tieto on tarjolla il- maiseksi kaikille internetissä.
”Vapaan tiedon ihanne ohjaa Ta- loustohtorin kehitystyötä. Mieles- tämme tieto on vielä arvokkaam- paa, kun se on vapaata”, Latukka sanoo.
Vapaa tieto kiinnostaa, sillä si- vuilta ladataan 150 000 taulukkoa maataloustietoa joka vuosi.
Palvelua englanniksi
Taloustohtoria luetaan myös ulko- mailla, yli sadassa maassa. Sieltä
löytyy kaikkien EU-maiden maa- talouksien tunnusluvut. Palvelua saa suomen lisäksi ruotsiksi ja eng- lanniksi.
”Taloustohtori on herättänyt huomiota ulkomailla. Olemme tehneet periaatepäätöksen, että yritämme myydä sitä muihin mai- hin”, Latukka sanoo.
Vertailua voi tehdä eri EU-mai- den välillä. Näyttäisi pieni Suomi sijoittuvan kohtalaisen hyvin EU:n yrittäjätulotaulukossa. Mukana to- sin ovat unioniin kuusi vuotta sit- ten liittyneet Itä-Euroopan maat.
”EU:n luvut eivät huomioi eu- ron ostovoimaa eri maissa, vaan ilmoittavat vain viljelijän tulot.
Meiltä on tulossa palvelu, jossa on ostovoimakorjatut tulot”, Latukka sanoo.
Tavoitteena on myös tarjota tu- levaisuudessa palvelua, jossa tu- loksia olisi tulkittu tarkemmin.
Nyt käyttäjä saa vain taulukoita ja numeroita.
”Kaikkia kiinnostaa, millaiset riippuvuudet ovat nykyisten tulos- ten taustalla. Miksi?-kysymys kiin- nostaa”, Latukka kertoo.
Toisin sanoen kiinnostavam- paa olisi tietää, miksi yrittäjätulo on laskussa, kuin vain tietää, että se laskee.
Tiloilta kuuluu toiveita, että ne haluaisivat tilakohtaisen sanalli- sen tulkinnan taloudestaan. Myös metsätalouden tarkka seuranta kiinnostaisi.
Uusia tiloja tarvitaan
Taloustohtorin luotettavuudelle on olennaista, onko sen antama kuva maataloudesta riittävän tark- ka. Ratkaisevaa on, ovatko kirjan- pitotilat riittävän kattava otos suo- malaisesta maataloudesta.
Latukan mukaan kattavuuden varmistamiseksi tehdään kaiken aikaa työtä.
”Tiedämme millaisia tiloja tar- vitsemme ja miltä alueelta. Osaam- me kysyä oikeanlaisia tiloja mu- kaan kirjanpitotiloiksi.”
”Tilat ovat mukana vapaaehtoi- sesti, joten aina emme saa kaikkia haluamiamme. Mutta tiedämme keneltä kysyä ensin.”
Tiloja voitaisiin ottaa lisää. 1 100 olisi paras määrä. Tiloista noin kahdeksan prosenttia vaihtuu vuosittain.
Kirjanpitotiloille ei makseta palkkiota rahalla, vaan tiedolla.
Vertailutieto auttaa löytämään oman tilan kehittämiskohteet. Vil- jelijän on helppo nähdä, miten esi- merkiksi oman tilan kustannusra- kenne poikkeaa muista vastaavista tiloista. Esimerkiksi lypsykarjaa pitävillä tiloilla kustannukset on jaettu 27 eri tekijään.
Aimo Vainio
Kirjanpitotilat tuottavat tiedon Suomen maataloudesta
Tietokannoissa, joista Maa- ja elin- tarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Taloustohtori katsoo käyttä- jän kysymät tiedot, on miljoonia yk- sittäisiä tietoja maataloudesta. Talo- ustohtorin sivustolla ei ole yhtään taulukkoa valmiina, vaan ohjelma ottaa yhteyden tietokantaan ja te- kee näytölle pyydetyt taulukot.
Siinä on selitys Taloustohtorin joustavuuteen. Tietoja päivitetään tietokantoihin, ja kone tekee erilai- sia taulukoita, kun tiedot päivitty- vät.Taloustohtoriin kerätään parhail- laan vuoden 2009 tietoja. Tällä het- kellä 28 prosenttia kirjanpitotilojen tilinpäätöksistä on kirjattu järjestel- mään.
”Vuosi 2008 on valmis, vuot- ta 2009 tehdään parhaillaan. Tälle vuodelle on ennuste ja ensimmäi- nen ennuste ensi vuodelle julkais- taan tammikuussa”, MTT:n lasken- tatoimen päällikkö Arto Latukka kertoo.
”Päivitämme vuoden 2009 tulok- sia sitä mukaa kun saamme tilinpää- töksiä kirjattua, joten tulos tarken- tuu koko ajan.”
Taloustohtorin parissa työsken- telee MTT:llä 9 henkeä. Kaikki teh- dään itse, ja suurimmalla osalla on maatalouden liiketaloustieteen tut- kinto.
”Ryhmä tuntee maatalouden ta- louspuolen, eikä tietotekniikka
ohjaa kehitystyötä. Siksi Talous- tohtori poikkeaa paljon muista tie- tokannoista”, Latukka sanoo.
Parhaat ja huonoimmat vertailusta sivuun
Jotta Taloustohtorin välittämä ku- va maataloudesta olisi mahdolli- simman tarkka, tietoja joudutaan jonkin verran muokkaamaan. Esi- merkiksi vertailuista on jätetty heikoin ja paras kymmenys tilois- ta pois.
”Kuvaa vääristää, jos mukana on tila, jonka navetta on palanut tänä vuonna ja tuotanto keskeytynyt vä- liaikaisesti. Ne ovat ne heikoin 10 prosenttia, jotka otetaan vertailus- ta pois.”
Ei myöskään ole järkevä ottaa mukaan tiloja, jotka ovat menesty- neet poikkeuksellisen hyvin sattu- malta. Yhden vuoden piikki tilas- tossa voi vaikuttaa kokonaisuuteen, mutta ei ole pysyvää.
”Seuraavina vuosina tilanne to- dennäköisesti tasaantuu.”
Viljelijöitä kirjanpidossa työllis- tää eniten työpanostietojen kerää- minen.
”Palkkatyövoiman kustannukset näkee suoraan kirjanpidosta, mut- ta oman työn määrää ei. Oman työn määrää täytyy seurata koko vuoden ajan”, Latukka sanoo.
Aimo Vainio
Tietokannoissa miljoonia tiedonmurusia maataloudesta
Taloustohtori vertaa oman tilan tietoja muihin vastaavan kokoisiin tiloihin. Vertailupalvelu on palkkio mu- kana olosta kirjanpitotiloille. Taulukon oma tila on keksitty esimerkkitila.
Tiedon kulku kannattavuuskirjanpidossa
Kannattavuuskirjanpitotilat, noin 950 kpl
MTT Taloustutkimus
Tutkijat EU:n komissio Taloustohtori-sivuston
verkkopalvelut ProAgria keskukset
Kauppapuutarhaliitto Paliskuntain yhdistys
Palautteet tiloille
Tutkimus, opetus, poliittinen päätöksenteko, media, edunvalvonta, yritykset, maatalous- yrittäjät
