2 Natura-arvioinnin tarpeellisuus ... 4

TUTKIMUSRAPORTTI

S IIKAJOEN V ARTINOJAN JA I SONEVAN TUULIPUISTOJEN N ATURA - ARVIO 2012

Tekijä:

Rauno Yrjölä

2

S ^ISÄLLYS

1 Johdanto ... 3

2 Natura-arvioinnin tarpeellisuus ... 4

3 Aineisto, menetelmät ja epävarmuustekijät ... 8

4 Natura-alueiden kuvaus ... 9

Siikajoen lintuvedet ja suot ... 9

Alueen kuvaus: ... 9

Suojelutilanne (%): ... 10

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen: ... 10

Luontodirektiivin luontotyypit (%): ... 10

Lintudirektiivin liitteen I linnut: ... 11

Luontodirektiivin liitteen II lajit: ... 12

Huhtaneva - Lumineva ... 12

Alueen kuvaus: ... 12

Suojelutilanne (%): ... 12

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen: ... 13

Luontodirektiivin luontotyypit (%): ... 13

Lintudirektiivin liitteen I linnut: ... 13

Haarasuo ... 13

Alueen kuvaus: ... 13

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen: ... 13

Luontodirektiivin luontotyypit (%): ... 14

Revonneva - Ruonneva ... 14

Alueen kuvaus: ... 14

Suojelutilanne (%): ... 14

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen: ... 14

Luontodirektiivin luontotyypit (%): ... 15

Lintudirektiivin liitteen I linnut: ... 15

5 Hankkeen kuvaus ... 15

6 Muut hankkeet, joilla saattaa olla yhteisvaikutuksia Natura-alueeseen ... 16

7 Luontoselvitykset ja muut luontotiedot... 18

8 Vaikutusalue... 21

9 Arvio hankkeen vaikutuksista Natura 2000 arvoihin ... 21

9.1 Arvio hankkeen vaikutuksesta Natura-alueen luontotyyppeihin ... 23

9.2 Arvio hankkeen vaikutuksesta lintudirektiivin liitteen I lintuihin ... 23

9.3 Arvio hankkeen vaikutuksesta Natura-alueen yhtenäisyyteen ... 24

10 Vaikutusten merkittävyys ... 24

11 Yhteisvaikutusten merkittävyyden arviointi ja epävarmuustekijät ... 26

11.1 Yhteisvaikutukset hankealueella ja sen tuntumassa ... 26

11.2 Yhteisvaikutukset muuttolinnustoon... 26

12 Vaikutusten lieventäminen ... 28

13 Vaihtoehtoiset ratkaisut... 28

14 Seurannan tarkastelu ... 29

15 Yhteenveto, suositukset ja hankkeen hyväksyminen ... 30

16 Kirjallisuus ... 31

Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, Järvihaantie 4, 01800 Klaukkala

info@yrjola.fi

3

1 J OHDANTO

Hankkeessa suunnitellaan tuulivoimapuistojen perustamista Siikajoen Vartinojalle ja Isonevalle. Vartinojan alue sijaitsee noin 5 km Siikajoen kylästä itään Kivivaaran eteläpuoleisella alueella. Isonevan alue sijaitsee noin 4,5 km Siikajoen kylästä etelään Siikajoen lounaispuolella Isonevan luonnonsuojelualueen ja Siikajoen välisellä alueella. Vartinojan ja Isonevan tuulivoimaloiden välinen etäisyys on lähimmillään noin kaksi kilometriä.

Tuulivoimalat on suunniteltu toteutettavan 3 MW tehoisina napakorkeuden ollessa noin 120 metriä ja roottorin halkaisijat 120 metriä. YVA-menettelyssä tutkitaan seuraavanlaisia vaihtoehtoja (VE):

 VE0: hanketta ei toteuteta

 VE0+: Vartinojan alueelle toteutetaan 9 tuulivoimalaa (27 MW)

 VE1: Vartinojan alueelle toteutetaan 15 ja Isonevan alueelle 17 tuulivoimalaa (96 MW)

 VE2: Vartinojan alueelle toteutetaan 20 ja Isonevan alueelle 22 tuulivoimalaa (126 MW)

 VE3: Vartinojan alueelle toteutetaan 17 ja Isonevan alueelle 24 tuulivoimalaa (123 MW)

Vartinojan I vaiheen osalta on Siikajoen kunnan toimesta laadittu osayleiskaava. Vartinojan II vaiheen ja Isonevan alueiden osalta on käynnistetty osayleiskaavoitus. Kaavoitusta viedään eteenpäin samaa tahtia YVA- menettelyn kanssa. Vartinoja I vaiheen (9 tuulivoimalaa) toteutus alkanee vuonna 2013. Vartinojan II vaiheen toteutus alkanee mahdollisesti vuonna 2013 ja samanaikaisesti alkaa Isonevan toteutus. Isonevan toteutus jatkuu arvion mukaan noin kolme kuukautta pidempään kuin Vartinoja II toteutus (TerraWind 2013).

Hankealueen lähellä on useita Natura 2000 –alueita. Lähin on ”Siikajoen lintuvedet ja suot” –niminen alue, joka koostuu useammasta osa-alueesta. Alueilla on merenlahti ja rannikko, soita sekä kangasmetsiä. Lähinnä oleva osa-alue on Isoneva ja sen länsipuolella olevat suo- ja kangasmaastot. Alueen linnusto on

monipuolinen, erityisesti lajeja on merenrannikolla, mutta Isonevalla on myös muutamia suolajeja.

Hieman kauempana hankealueen pohjoispuolella on ”Huhtaneva-Lumineva” –niminen alue, joka edustaa Pohjois-Pohjanmaan aapasuobiotooppia ja alueella on suolla pesiviä lintulajeja. Koillispuolella on Haarasuon alue, joka on luontotyypiltään arvokas aapasuoalue. Ja suoraan itään yli 6 km päässä on ”Revonnevan- Ruonnevan” alue, joka aapa- ja keidassoiden yhdistymä ja laajuudessaan merkittävä suoalue. Suolla on myös arvokas suolinnusto.

4 Kuva 1-1. Hankevaihtoehto VE0+.

Kuva 1-2. Hankevaihtoehto VE1.

5 Kuva 1-3. Hankevaihtoehto VE2.

Kuva 1-4. Hankevaihtoehto VE3.

6

2 N ATURA - ARVIOINNIN TARPEELLISUUS

Ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaan arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lueteltuja alueita, joita on päätetty ilmoittaa lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi tai ehdottaa luontodirektiivin mukaisiksi SCI-alueiksi tai jotka on jo sisällytetty komission päätöksellä Natura 2000 –verkostoon.

Säännökset koskevat valtioneuvoston päätöksiin sisältyvän hallintolainkäyttölain 31.2 §:ään perustuvan määräyksen vuoksi kaikkia näitä alueita, vaikka päätökset eivät olisi vielä lainvoimaisia. Valtioneuvosto on tehnyt asiasta seitsemän päätöstä: 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005, 23.11.2006 ja 1.3.2012.

Arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura –alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) eivätkä ole objektiivisten seikkojen perusteella poissuljettuja.

Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoja, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on, jollei hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä, asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkityksellisiä haitallisia vaikutuksia.

Koska hankealue on lähellä useita Natura 2000 alueita, merkittäviä haitallisia vaikutuksia niille saattaa syntyä.

Vartinojan laajennuksen ja Isonevan tuulipuistohankkeen arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus toteaa, että Natura-arvio on tehtävä Siikajoen lintuvedet ja suot –alueen osalta, ja muiden alueiden osalta vaikutukset on tarvittaessa myös tarkasteltava.

Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Nämä vaikutukset eivät saa olla sellaisia, että alueiden tietolomakkeilla mainitut arvot heikentyvät. Mikäli haitallisia vaikutuksia arvioidaan olevan, ne on pyrittävä poistamaan tai hanke peruuttamaan.

Natura-arvioinnin perusteena on, että tuulivoimapuiston rakentamisella saattaa olla vaikutuksia läheisille Natura-alueille. Tuulivoimapuiston rakentamisen mahdollisesti aiheuttamia haitallisia vaikutuksia ovat mm.

seuraavat:

 luontotyyppi muuttuu voimaloiden sekä tie- ja sähköyhteyksien kohdalla

 luontotyypin muuttuessa eliöiden elinympäristö voi muuttua epäsuotuisaksi

 luontotyypin voimakas muuttuminen voi aiheuttaa muutoksia vesitaloudessa

 voimaloiden ja rakentamisen melu voi häiritä Natura-alueen eliöstöä

 ihmisten ja koneiden liikkuminen alueella lisää häiriötä

 vilkkuvat varjot voivat aiheuttaa häiriötä

 törmäysriski, linnut ja lepakot voivat törmätä voimaloihin tai sähkölinjoihin

7 Todennäköisimmin merkittäviä vaikutuksia on vain voimaloiden ja teiden rakentamiskohdan luontoon.

Koska työllä kuitenkin voi olla vaikutusta läheisiin Natura 2000 alueisiin, tarvitaan Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-selvitys. Lain mukaan jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoja, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.

Natura-arvioinnin yhtenä arviointiperusteena on suotuisan suojelutason säilyminen. Suotuisa suojelutaso voidaan määritellä (Söderman 2003):

Eliölaji: Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään (LSL 5 §).

Luontotyyppi: Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten

Natura-arviossa otetaan kantaa myös alueen eheyden (integrity) säilymiseen. Alueen eheyden korostaminen voi tarkoittaa, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi.

Kuva 2-1. Hankealuetta lähinnä sijaitsevat Natura-alueet. Kartassa on punaisella esitetty Vartinojan sekä Isonevan 1-vaihtoehdon voimaloiden sijoituspaikat ja hankerajaukset vaihtoehdon 3 (VE3) mukaan. Lisäksi niiden alla näkyvät vaihtoehtojen VE2 (vihreät) ja VE1 (siniset) myllyt. Lähimpien Natura-alueiden/osa-alueiden ympärille on piirretty kaksi vyöhykettä, joista toinen edustaa 500 metrin etäisyyttä alueen rajasta ja toinen 1000 metrin etäisyyttä.

8 Kuva 2-2. Natura-arviointiin johtavat perustelut

3 A INEISTO , MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT

Natura-arvioinnissa on oltava riittävät tiedot hankkeesta sekä hankkeen kohteena olevista luontoarvoista.

Hankeen tiedot perustuvat YVA-ohjelmassa ja hankkeen aikana käydyissä neuvotteluissa esitettyihin

tietoihin hankealueesta, voimaloiden tyypeistä sekä voimaloiden ja teiden sijoittelusta alueelle. Luontotiedot on kerätty eri viranomaislähteistä ja Natura-tietolomakkeelta.

Natura-arvioinnin aineistona ovat olleet

 Natura-alueiden kuvaus ja tiedot Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen www-sivuilta sekä alueiden Natura-lomakkeet

 hankekuvaus

 melumallinnustiedot

 hankealueen luontoselvitykset

 lintulaskentatuloksia hankealueen lähistöltä, Metsähallitukselta ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta

 Uhanalaisten petolintujen pesäpaikkatiedot Metsähallitukselta

9 Tämän Natura-arvioinnin ohjeistuksena on käytetty pääasiassa seuraavia lähteitä:

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA- menettelyssä ja Natura-arvioinnissa.- Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

European Commission Environment DG 2001: Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC.

Vaikutuksia on arvioitu asiantuntija arviona. Hankkeen tietoja ja toisaalta tietoa lajistosta on tarkasteltu rinnakkain ja subjektiivisesti arvioitu onko merkittävä vaikutus mahdollinen. Jos on, on arvioitu miten se voitaisiin estää.

Hankkeen vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa tärkeitä tietoja ovat kohteen etäisyys Natura-alueista sekä vaikutusten laajuus. Koska hankeen rakentamistyöt eivät tapahdu Natura-alueella eivätkä aivan sen rajalla, merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi maakasvillisuuteen ei todennäköisesti ole. Linnuston osalta etäisyyden kasvaessa vaikutuksen todennäköisyys pienenee. Esimerkiksi melun vaikutus lintuihin voi ulottua yli kilometrin päähän, lajien välillä on suuria eroja häiriöherkkyydessä.

Arvioon liittyy muutamia epävarmuustekijöitä. Yksi epävarmuustekijä on se, että esimerkiksi ”Siikajoen lintuvedet ja suot” –alue on hyvin laaja ja useissa eri osissa. Koko lintulajiston tarkka sijainti näillä eri osa- alueilla ei ole tiedossa. Mahdolliset vaikutukset kohdistuvat vain osaan koko laajaa aluetta, Isonevan

lähistölle. Vaikutukset koko aluetta ajatellen eivät siis todennäköisesti ole merkittäviä, mutta juuri Isonevan alueella vaikutuksia voi olla.

4 N ATURA - ALUEIDEN KUVAUS

Natura-alueiden kuvaus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen www-sivujen mukaan.

Siikajoen lintuvedet ja suot

Koodi FI1105202

Kunta Siikajoki, Raahe Pinta-ala (ha) 2 069

Aluetyyppi SCI/SPA

Alueen kuvaus:

Merikylänlahti on avoin merenlahti, joka on hitaasti kuroutumassa umpeen ja kehittymässä kluuviksi.

Hiekkainen Ulkonokanhietikko reunustaa Merikylänlahtea lännessä. Itäpuolella on märkiä niittyjä. Säikänlahti ja Hietaniitynlahti ovat vanhoja, merestä kuroutuneita merenlahtia. Säikänlahdella järviruoko muodostaa laajoja kasvustoja. Vesilinnusto on lahdella monipuolinen.

Tauvon kasvillisuudessa ovat luonteenomaisia dyynit ja matalakasvuiset rantaniityt, joilla on suolakkokasvejakin. Alueen linnustossa ovat tyypillisiä avointa maastoa suosivat lajit.

10 Hummastinjärven alue edustaa maankohoamisrannikon nuorten soiden kehityssarjaa. Alueelle ovat tyypillisiä loivat rantavallit ja dyynivallit. Suot ovat kehittymässä aapasoiksi. Hummastinjärvellä on tärkeä

maakunnallinen merkitys alueella esiintyville uhanalaisille kasveille.

Suojelutilanne (%):

Yksityinen luonnonsuojelualue 1

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen:

Ulkonokanhietikko on yksityismaiden luonnonsuojelualue. Merikylänlahti, Siikajokisuu, Säikänlahti ja Hietaniitynlahti sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hummastinjärvien alue ei sisälly suojeluohjelmiin.

Kohteen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja/tai vesilain nojalla.

Luontodirektiivin luontotyypit (%):

Vedenalaiset hiekkasärkät 1

Jokisuistot 26

Rannikon laguunit* <1

Rantavallit <1

Merenrantaniityt* 5

Itämeren hiekkarannat <1 Liikkuvat alkiovaiheen dyynit <1 Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit* <1 Vaihettumissuot ja rantasuot 5

Letot 1

Aapasuot* 22

Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden

luonnontilaiset metsät* <1

Lehdot <1

Puustoiset suot* <1

*priorisoitu luontotyyppi

11 Lintudirektiivin liitteen I linnut:

Ampuhaukka Falco columbarius

Helmipöllö Aegolius funereus

Hiiripöllö Surnia ulula

Kaakkuri Gavia stellata

Kalatiira Sterna hirundo

Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris

Kuikka Gavia arctica

Kurki Grus grus

Lapintiira Sterna paradisaea

Laulujoutsen Cygnus cygnus

Liro Tringa glareola

Luhtahuitti Porzana porzana

Mehiläishaukka Pernis apivorus Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Niittysuohaukka Circus pygargus

Palokärki Dryocopus martius

Pikkujoutsen Cygnus columbianus

Pikkulepinkäinen Lanius collurio

Pikkusirkku Emberiza pusilla

Pikkutiira Sterna albifrons

Pohjantikka Picoides tridactylus

Räyskä Sterna caspia

Ruskosuohaukka Circus aeruginosus

Sinirinta Luscinia svecica

Sinisuohaukka Circus cyaneus

Suokukko Philomachus pugnax

12

Suopöllö Asio flammeus

Uivelo Mergus albellus

Varpuspöllö Glaucidium passerinum

Vesipääsky Phalaropus lobatus

Viirupöllö Strix uralensis

Lisäksi kuusi uhanalaista lajia, joiden tiedot ovat salassapidettäviä.

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

Nahkiainen Lampetra fluviatilis

Rönsysorsimo Puccinellia phryganodes

Ruijanesikko Primula nutans

Upossarpio Alisma wahlenbergii

Huhtaneva - Lumineva

Koodi FI1105200

Kunta Siikajoki, Lumijoki, Ruukki

Pinta-ala (ha) 687

Aluetyyppi SCI

Alueen kuvaus:

Huhtaneva-Lumineva on esimerkki meren läheisistä maankohoamisrannikon soista. Se on

kokonaisuudessaan karua aapasuota. Alueelle ovat luonteenomaisia vanhat rantavallit, jotka muodostavat hiekkaisia kaartoja suoalueelle. Alueen koillisosasta löytyy hieman tervaleppäkorpea. Alue on tärkeä soiden tutkimuskohde.

Suojelutilanne (%):

Yksityinen luonnonsuojelualue 4

13 Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen:

Huhtaneva - Lumineva sisältyy valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. Alueella on kaksi yksityismaiden luonnonsuojelualuetta. Kivivaara-Vartinvaara kuuluu valtakunnalliseen

harjujensuojeluohjelmaan.

Huhtaneva-Luminevan suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.

Luontodirektiivin luontotyypit (%):

Aapasuot* 90

Humuspitoiset lammet ja järvet <1

*priorisoitu luontotyyppi

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

Kaakkuri Gavia stellata

Kurki Grus grus

Liro Tringa glareola

Suokukko Philomachus pugnax

Haarasuo

Koodi FI1102201

Kunta Lumijoki, Ruukki

Pinta-ala (ha) 683

Aluetyyppi SCI

Alueen kuvaus:

Haarasuo on erikoinen aapasuo, jota halkovat luode-kaakkoissuuntaiset hiekkaiset kaarrot. Hiekkaiset kaarrot ovat erinomaista kulkumaastoa ja niillä kasvaa paikoin isohkoja mäntyjä. Välisaarenkankaan kautta kulkevaa kaartoa myöten kulkee polku. Alueen aapasuot ovat karuuntumassa ja kehittymässä keidassuoksi.

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen:

Alue on valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kohde.

Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.

14 Luontodirektiivin luontotyypit (%):

Aapasuot* 90

*priorisoitu luontotyyppi

Revonneva - Ruonneva

Koodi FI1105001

Kunta Ruukki, Liminka, Lumijoki

Pinta-ala (ha) 3 814 Aluetyyppi SCI/SPA

Alueen kuvaus:

Revonnevan-Ruonnevan alue on karujen aapa- ja keidassoiden sekayhdistymänä laajuudessaan merkittävä suoalue Perämeren rannikkoseudulla. Se kuuluu Pohjois-Pohjanmaan 20 parhaan lintusuon joukkoon.

Alueella on runsaasti merenrannan entisiä rantavalleja, joiden väliset pitkänomaiset suojaksot ovat hyvin vetisiä rimpisoita. Laajempi hiekkainen muodostuma, Naperonkankaan-Tiperonkankaan harju, erottaa Revonnevan ja Ruonnevan toisistaan. Revonnevalla vaihtelevat rämeet ja nevat, joiden lisäksi alueella on kaksi rahkasammalkeidasta. Ruonneva on keskeltä keidassuota ja laitaosiltaan aapasuota. Rahkanevan keskellä on Aaltokangas, jolla on vanhoja dyynikenttiä.

Kaarrot ovat kuivia kankaita ja osalla on tehty harsintahakkuita. Peurakaarojen alueella on pienialainen metsäpaloala.

Suojelutilanne (%):

Ei suojeltu.

Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen:

Alue sisältyy valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.

Kohteen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena.

15 Luontodirektiivin luontotyypit (%):

Humuspitoiset lammet ja järvet <1

Keidassuot* 42

Aapasuot* 49

*priorisoitu luontotyyppi

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

Ampuhaukka Falco columbarius

Kapustarinta Pluvialis apricaria

Kurki Grus grus

Liro Tringa glareola

Metso Tetrao urogallus

Pikkulepinkäinen Lanius collurio

Pyy Bonasa bonasia

Sinisuohaukka Circus cyaneus

Suopöllö Asio flammeus

Lisäksi yksi uhanalainen laji, jonka tiedot ovat salassapidettäviä.

5 H ANKKEEN KUVAUS

Hankealue on maa- ja metsätalousvaltaista haja-asutusaluetta. Siikajoen kylä sijaitsee Vartinojan alueesta noin viiden kilometrin päässä lännessä ja Isonevan alueesta noin 4,5 km etäisyydellä pohjoisessa.

Hankkeessa suunnitellaan tuulivoimapuistojen perustamista Siikajoen Vartinojalle ja Isonevalle. Vartinojan alue sijaitsee noin 5 km Siikajoen kylästä itään Kivivaaran eteläpuoleisella alueella. Isonevan alue sijaitsee noin 4,5 km Siikajoen kylästä etelään Siikajoen lounaispuolella Isonevan luonnonsuojelualueen ja Siikajoen välisellä alueella. Vartinojan ja Isonevan tuulivoimaloiden välinen etäisyys on lähimmillään noin kaksi kilometriä.

16 Tuulivoimalat on suunniteltu toteutettavan 3 MW tehoisina napakorkeuden ollessa noin 120 metriä ja roottorin halkaisijat 120 metriä. YVA-menettelyssä tutkitaan seuraavanlaisia vaihtoehtoja (VE):

 VE0: hanketta ei toteuteta

 VE0+: Vartinojan alueelle toteutetaan 9 tuulivoimalaa (27 MW)

 VE1: Vartinojan alueelle toteutetaan 15 ja Isonevan alueelle 17 tuulivoimalaa (96 MW)

 VE2: Vartinojan alueelle toteutetaan 20 ja Isonevan alueelle 22 tuulivoimalaa (126 MW)

 VE3: Vartinojan alueelle toteutetaan 17 ja Isonevan alueelle 24 tuulivoimalaa (123 MW)

Vartinojan VE1 pinta-ala on noin 915 ha, VE2 noin 1 230 ha ja VE3 noin 1100ha. Isonevan alueen pinta-ala VE1 on noin 1 350 ha, VE2 noin 2 000 ha ja VE3 noin 2500 ha. Vartinojan ja Isonevan tuulivoimapuistojen yksittäisten tuulivoimayksiköiden väli tulee olemaan minimissään yli 400 metriä.

Tuulivoimapuistojen rakenteisiin kuuluvat myös muuntoasemat ja sähkölinjat. Isonevan alueen

muuntoasemalta vedetään sähkölinja Vartinojan muuntoasemalle. Sähkönsiirtolinja Isoneva-Vartinojan pituus on noin 6,5 km. Tältä osuudelta valmistui erillinen ympäristöselvitys kesällä 2012.

Vartinojan muuntoasemalta lähtee itään linja, joka liittää puistot valtakunnan verkkoon. Linjaukselle on suunnittelun aikana tarkasteltu kahta eri vaihtoehtoa, joista pohjoisempi, enemmän metsiä pitkin kulkeva linjaus valittaneen lopulliseksi vaihtoehdoksi. Myös Vartinojan tuulivoimapuiston hankealueen ulkopuolisilta linjaosuuksilta on laadittu erillinen ympäristöselvitys.

Natura-arvioinnin kannalta hankevaihtoehdoilla on eroja. Jos valitaan vaihtoehto 0+, jossa Vartinojalle toteutetaan 9 voimalaa, vaikutuksia Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueelle ei todennäköisesti ole lainkaan. Jos valitaan vaihtoehdot VE1, VE2 tai VE3, vaikutukset todennäköisimmin kohdistuvat juuri tuohon Natura-alueeseen.

6 M UUT HANKKEET , JOILLA SAATTAA OLLA YHTEISVAIKUTUKSIA

N ATURA - ALUEESEEN

Ympäristövaikutusten arvioinnin ohjeistuksen mukaisesti pitää arvioinnissa huomioida nk. kumuloituvat vaikutukset, joita voi syntyä jos samaan kohteeseen vaikuttaa yhtä aikaa useita eri hankkeita. Vaikka yksittäinen hanke ei aiheuttaisikaan merkittävää haittaa Natura-alueen luontoarvoille, voi kahden tai useamman hankkeen yhteisvaikutus olla merkittävä.

Yhteisvaikutusten arvioinnissa huomioidaan yleensä ne hankkeet, jotka ovat käynnistyneet tai

käynnistymässä samalla hetkellä tutkittavan hankkeen kanssa. Taulukossa 1 on esitetty kaikki tiedossa olevat lähialueen tuulipuistohankkeet, joista osa on jo melko kaukana hankealueesta. Kaukana olevien hankkeiden haitat eivät ulotu Siikajoen Natura-alueille, mutta niillä voi olla yhteisvaikutusta läpimuuttavaan linnustoon.

Muita merkittäviä haittoja mahdollisesti aiheuttavia lähialueen hankkeita ei ole tiedossa.

17 Taulukko 1. Lähialueen tuulipuistohankkeita.

Tuulipuistohanke Sijainti Etäisyys

Vartinoja/Isoneva

Arvioitu

rakentamisajankohta Raahen itäiset tuulipuistot Raahe noin 9 km / noin 2 km 2013-

Navettakankaan tuulipuisto Siikajoki noin 10 km / noin 5 km 2012 (1. vaihe) Maanahkiaisen tuulipuistohanke

(merituulipuisto)

Raahe, Pyhäjoki yli 40 km / noin 35 km 2015–2019

Oulu-Haukiputaan tuulipuistohanke (merituulipuisto)

Oulu, Haukipudas

noin 25 km / noin 30 km 2015–2018

Suurhiekan tuulipuistohanke (merituulipuisto)

Ii, Haukipudas noin 43 km / noin 46 km 2012–2015

Kopsan tuulipuistohanke Raahe noin 26 km / noin 21 km 2012–2015 Raahen eteläiset tuulipuistot Raahe noin 26 km / noin 20 km 2012–2013 Jokelan tuulipuistohanke Kalajoki noin 67 km / noin 61 km 2013–2014 Mäkikankaan tuulipuistohanke Pyhäjoki noin 60 km / noin 55 km 2013–2014 Lumijoen Selkämatalan ja

Nälkähaan tuulivoimalat

Lumijoki noin 15 km /noin 20 km YVA tarveharkintapäätös 2010

Oulunsalo-Hailuoto tuulipuistohanke

Oulunsalo, Hailuoto

noin 24 km / noin 29 km 2012–2013, 2015–2018

Siikajoen tuulipuistohanke (merituulipuisto

Varessäikkään/Merikylänlahden edustalle)

Siikajoki noin 11-13 km / noin 10- 14 km

2012–2013

18

7 L UONTOSELVITYKSET JA MUUT LUONTOTIEDOT

Hankealueelta selvitettiin kesällä 2012 kasvillisuus- ja luontotyypit, pesimälinnusto sekä lepakoiden ja liito- oravan esiintyminen. Selvitykset kohdistettiin suunnitelluille myllypaikoille. Isonevan Natura-alueen rajan tuntumasta ei hankealueelta löytynyt erityisesti suojeltavia luontokohteita, säilytettäväksi suositeltu suopainanne ja vanhat dyynihietikot sijoittuvat Isonevan länsipuolen metsäalueelle.

Natura-alueilla ei tehty varsinaisia selvityksiä, Isonevalle tehtiin pesimäaikana käynti lintulajiston selvittämiseksi. Lisäksi Ari Rajasärkältä Metsähallituksesta saatiin linjalaskentatietoja Hummastinvaaran alueelta, sekä lyhyeltä laskentalinjalta Isonevan laidalta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta saatiin lähialueiden riistakolmiolaskentojen tuloksia. Isonevan ja sen reunavyöhykkeen pesimälajistoon kuuluvat ainakin seuraavat huomionarvoiset lintulajit: sinisuohaukka, nuolihaukka, riekko, teeri, metso, kurki, liro, valkoviklo, jänkäkurppa ja taivaanvuohi.

Tuomo Ollila Metsähallituksesta luovutti uhanalaisten petolintujen pesimätietoja. 7-10 kilometrin

etäisyydellä hankealueista on kaksi tunnettua merikotkareviiriä ja noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä yksi muuttohaukkareviiri.

Riistakolmioaineistojen mukaan suuremmista nisäkkäistä alueella on eniten hirviä, petoeläimistä kettuja.

Myös susi ja ahma on kolmioaineistoissa havaittu lähiseudulla, ja keväällä 2012 ahman jäljet havaittiin myös lintulaskennoissa.

Kuva 7-1. Isonevan pohjoisosaa kesällä 2012.

19 Kuva 7-2. Isonevaa on kunnostettu ja länsireunalla kulkenut valtaoja on tukittu vedenpinnan nostamiseksi.

Kuva 7-3. Kurki pesii Isonevalla. Taustalla valkoviklo.

20 Kuva 7-4. Jäkäläkangasta Isonevan länsipuolella. Harjanteet ovat vanhoja dyynejä tai rantavalleja.

Kuva 7-5. Paikoin kasvillisuus puuttuu esim. kulutuksen takia ja hiekka paljastuu alta.

21

8 V AIKUTUSALUE

Koska Natura-alueille ei suoraan kohdistu toimia, vaikutukset ovat joko a) hankealueelta Natura-alueelle kulkeutuvia vaikutuksia (melu, vesitalouden muutokset, yms.) tai b) vaikutuksia, jotka kohdistuvat Natura- alueen eliöstöön niiden liikkuessa Natura-alueen ulkopuolella (linnut, nisäkkäät).

Esimerkiksi petolinnuille on annettu suosituksia metsätalousalueille siitä, kuinka leveä häiriötön alue pesäpaikan ympärillä tulisi olla. Vyöhyke vaihtelee lajeittain, mutta esimerkiksi sinisuohaukalle suositus on 400m, muuttohaukalle ja kalasääskelle 800m sekä kotkalle ja merikotkalle 1100m (Kontkanen & Nevalainen 2002).

Näitä samoja lukuarvoja voidaan käyttää myös tämän työn vaikutusalueen arvioinnissa. Koska alueella ei pesi kotkalajeja eikä muuttohaukkaa, voidaan vaikutusalueen arvioida olevan välillä 500-1000m. Esimerkiksi Isonevalla pesivän sinisuohaukan pesinnän turvaamiseksi tulisi Isonevan ympäristöstä jättää noin 400m vyöhyke, jolle ei tulisi tuulivoimaloita eikä uusia teitä. Tätä kauemmaskin vaikutuksia voi olla, mutta ne eivät todennäköisesti ole merkittäviä. Kuvassa 1 on esitetty 500m ja 1000m vyöhykkeet hankealuetta lähimpien Natura-alueiden ympärille.

Natura-alueiden sijainnin perusteella havaittavia vaikutuksia voi olla vain Isonevan alueeseen. Seuraavan kappaleen vaikutusaviossa tarkastellaankin vain mahdollisia vaikutuksia Siikajoen lintuvedet ja suot –Natura- alueen luontoarvoihin.

9 A RVIO HANKKEEN VAIKUTUKSISTA N ATURA 2000 ARVOIHIN

Hankkeen mahdolliset vaikutukset Natura 2000 arvoihin voidaan jakaa kahteen tarkastelujaksoon:

tuulipuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset sekä käytön aikaiset vaikutukset. Rakentaminen vaikuttaa aina biotoopin muuttumiseen alueella. Tässä tapauksessa koko rakentaminen tapahtuu selvästi Natura-alueen ulkopuolella, ja suoria muutoksia Natura-alueen biotooppeihin rakentamisvaiheessa ei ole odotettavissa.

Sekä rakentamis- että käyttövaiheen aikana Natura-alueeseen kohdistuvat vaikutukset ovat sellaisia, että ne leviävät alueelle sen ulkopuolelta. Näihin kuuluvat mm. melu ja varjojen vilkkuminen.

Seuraavassa taulukossa on esitetty mahdollisia vaikutuksia rakentamisen ja käytön aikana.

Taulukko 2. Tuulipuiston rakentamisen ja käytön mahdollisia vaikutuksia luontoon.

Vaikutus Rakentamisaika Käyttö Ulottuuko vaikutus

Natura-alueelle?

Biotoopin muuttuminen Suurin vaikutus tuulipuistoa rakennettaessa.

Ei lisävaikutusta, ellei puiston toimintoja laajenneta tai teitä linjata uudelleen

Ei

Rakennelmien visuaalinen ja estevaikutus

Alussa pieni, lisääntyy rakentamisen edistyessä

Valmistuttuaan ja toiminnassa tuulipuisto näkyy laajalle alueelle.

Kyllä

22 Myös sähkönsiirtolinjat

aiheuttavat saman vaikutuksen, mutta matalampina ne eivät näy yhtä kauas.

Vesitalouden muutokset (pohja- ja pintavesien määrä ja virtaus)

Pieni vaikutus.

Pohjavesialueille ei rakenneta, tiet muuttavat pintavesien valuntoja.

Ei lisävaikutusta, ellei puiston toimintoja laajenneta tai teitä linjata uudelleen

Todennäköisesti ei.

Melu työkoneista ja itse voimaloista

Suurin vaikutus rakentamisen alussa

Käytönaikana voimaloista lähtee melua, keskimäärin 50db ulottuu noin 200 metrin etäisyydelle, 40db noin 600m etäisyydelle lähimmästä voimalasta

Kyllä

Työkoneiden ja maansiirtotöiden aiheuttama tärinä

Suurin vaikutus rakentamisen alussa

Ei vaikutusta, ellei huoltotöiden takia jouduta tekemään järeämpiä tehtäviä.

Todennäköisesti ei.

Pöly, lähinnä työmaa liikenteen nostattamana

Suurin vaikutus rakentamisen alussa

Pieni vaikutus Ei

Muut päästöt ilmaan, esim.

työkoneista,

varavoimalaitteista yms.

Pieni vaikutus Pieni vaikutus Ei

Suunnittelemattomat onnettomuudet (öljypäästöt koneista yms)

Mahdollisia, mutta todennäköisyys pieni.

Niihin voidaan varautua.

Mahdollisia, mutta todennäköisyys pieni.

Niihin voidaan varautua.

Ei

Lentoestevalot ja

voimaloiden muu valaistus

Pieni vaikutus Vaikutus riippuu valittavista valoista ja säätilasta. Voimakas jatkuva valkoinen valo voi sumuisella säällä aiheuttaa nk. majakkaefektin, jolloin linnut jäävät kiertelmään valon piiriin ja törmäävät rakenteisiin.

Kyllä

23

9.1 A

RVIO HANKKEEN VAIKUTUKSESTA

N

ATURA

-

ALUEEN LUONTOTYYPPEIHIN

Siikajoen lintuvedet ja suot –Natura-alue koostuu useammasta osasta ja se ulottuu meren rannalta sisämaan suoalueille. Tuulipuiston mahdolliset vaikutukset rajoittuvat melko lähelle, joten Isonevan suoalue ja sen länsipuolella olevat metsäalueet ovat vaikutuspiirissä. Luontotyyppien tarkka sijainti eri osa-alueittain ei ole tiedossa, mutta maastokäyntien perusteella lähinnä seuraavat luontotyypit voivat sijaita lähellä tuulipuistoa:

 letot

 aapasuot

 maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät

 puustoiset suot

Natura-alueen luontotyyppeihin ei kohdistu suoraa vaikutusta, vaikutusta voi syntyä lähinnä vesitalouden muutosten kautta. Suunnilleen Isonevan kohdalla saavutetaan 20m korkeuskäyrä. Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät sijaitsevat rannikolla, ja niiden rajana on pidetty 20m korkeutta, jonka jälkeen ne luokitellaan esimerkiksi kangasmetsiin. Isonevalta länteen olevat metsät ovat tuon 20 metrin alapuolella. Isonevan ympäristön metsät ovat jäkälävaltaisia mäntykankaita, joissa vanhojen dyynien väleissä voi olla suolampareita.

9.2 A

RVIO HANKKEEN VAIKUTUKSESTA LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN

I

LINTUIHIN

Siikajoen lintuvedet ja suot –Natura-alueella tavataan useita lintudirektiivin liitteen I lintulajeja. Suuri osa niistä esiintyy rannikolla sijaitsevilla osa-alueilla, mutta Isonevalla on monia arvokkaita suolajeja.

Mahdollisia vaikutuksia linnustoon Natura-alueella olisivat lähinnä rakentamisen ja käytön aikainen melu sekä voimaloiden ja sähkölinjojen estevaikutus. Rakentamisen aikana melun voimakkuus vaihtelee

työmenetelmistä riippuen, mutta yleisesti linnut ovat herkimpiä äkillisille voimakkaille melusykäyksille. Jos äkillinen melu tapahtuu haudonta-aikaan ja emo lähtee pesältä, ehtivät saalistajat mahdollisesti tuhota osan munapesistä.

Melu, ihmisten liikkuminen ja muunlainen häirintä vaikuttavat linnustoon jopa yli 2,5 kilometrin päähän.

Vaikutus riippuu melulähteestä ja toisaalta habitaatin tyypistä. Nämä molemmat vaikuttavat melun

voimakkuuteen ja sen etenemiseen. Vesilinnuilla ja kahlaajilla häiriö ulottuu enimmillään 500 metristä pitkälti yli kilometriin (Watts & Bradshaw 1994, Rodgers & Smith 1997, Mensing ym. 1998).

Suomesta löytyy empiirinen tutkimus Helsingin Arabianrannan rakentamisen yhteydessä. Tuolloin tutkittiin koepaalutusten avulla melun vaikutusta lintuihin ja kaloihin (Kala- ja vesitutkimus Oy ym. 1996).

Tutkimuksessa havaittiin, että vesi- ja lokkilintujen määrät eivät vähentyneet paalutuksen takia, mutta paalutus pelästytti linnut lentoon enimmillään vielä kilometrinkin päässä, alle 250 metrin etäisyydellä paalutuspaikasta vesilinnut häiriintyivät pahoin. Vaikka tuulipuistoalueella ei paalutetakaan, voidaan havaittu vaikutus todennäköisesti yleistää mihin tahansa voimakkaaseen äänilähteeseen.

Natura-alueen ulkopuolella liikkuessaan lintujen suurin riski olisi törmätä voimaloihin tai sähkölinjoihin.

Erityisesti hitaasti lentävät suuret lajit, kuten kurki, kalasääski sekä maa- ja merikotka voivat joutua

tuulimyllyjen lapojen telomiksi. Tuulivoimaloiden vaikutuksia on tutkittu maailmalla paljon, mutta Suomesta on vasta niukasti tietoa voimaloiden havaitusta vaikutuksesta. Ahvenanmaan saaristosta on seurantatietoa paikallisten lintujen törmäämisestä tuulivoimaloihin (Tanskanen 2012). Yleistäen voidaan arvioida, että paikallisten lintujen kuolevuutta nostaa niiden toistuva kiertely voimaloiden alueella. Läpimuuttajilla taas riski riippuu siitä, osuuko tuulipuisto aivan muuttoreitin kohdalle. Ja monenko voimalan kohdalta linnut joutuvat

24 lentämään. Tätä on pohdittu mm. Pohjanlahden tuulipuistojen yhteisvaikutusta arvioivassa raportissa (FCG 2012).

Voimaloiden valaistuksella voi olla vaikutusta lintujen törmäysriskiin, erityisesti sumuisella säällä.

Muuttolintujen tiedetään sumussa herkästi suuntaavan kohti voimakasta valoa, ja erityisesti pienet lajit voivat jäädä kiertelemään valon piiriin, jolloin törmäys rakenteisiin tai esimerkiksi tornitalojen tai majakoiden laseihin on mahdollinen. Suomessa ilmiötä on havaittu lähinnä voimakastehoisilla majakoilla, erityisesti jos valokeila on kiinteästi pyörivä. Suomessa Tankarin ja Norrskärin majakoilla on tietyillä säillä tapahtunut paljon lintukuolemia ja niissä on pyörivät kiinteät valot. Lågskärin majakassa on vilkkuva valo, ja

lintukuolemia on sattunut vähän, vaikka saari on Suomen tunnetuimpia lintusaaria (Koistinen 2004).

Ulkomailla esimerkiksi Toronton pilvenpiirtäjäalueella yömuuttajia törmäilee lasiseiniin. Vuosien 1993-1995 seurannassa yli 5000 lintua löydettiin Toronton keskikaupunkialueelta rakennuksiin törmänneenä (Evans- Ogden 1996). Törmäykset johtuvat pääosin siitä, että valaistut ikkunat houkuttelevat yömuuttajia.

Voimaloihin on suunniteltu voimakasta, mutta vilkkuvaa valkoista valoa, joten lentoestevalon vaikutuksesta törmäysriski on pieni. Koistisen (2004) arvion mukaan valon vilkkuminen estää törmäyksiä tehokkaasti.

Voimaloiden muu tarpeellinen valaistus on vain alaosassa, joten sillä ei ole vaikutusta muuttolintuihin.

9.3 A

RVIO HANKKEEN VAIKUTUKSESTA

N

ATURA

-

ALUEEN YHTENÄISYYTEEN Hankealue on kokonaan Natura-alueen ulkopuolella, joten sillä ei ole vaikutusta Natura-alueen yhtenäisyyteen.

10 V AIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS

Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on mm. otettu huomioon, kuinka todennäköistä on että hanke aiheuttaa pysyvän laskun jonkin alueen eliölajin populaatiossa tai kuinka suuren osan luontotyypin pinta- alasta Natura-alueella hanke mahdollisesti tuhoaa tai muuttaa pysyvästi.

Taulukko 3. Arvioidut vaikutukset ”Siikajoen lintuvedet ja suot” Natura-alueen luontotyyppeihin. 0=ei vaikutusta tai todennäköisesti ei vaikutusta, ++ = parantaa merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja. + = lisää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. -- heikentää merkittävästi luonto-tyypin tai lajin elinoloja. - = heikentää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. .. hankkeen vaikutus ei kohdistu lajiin tai luontotyyppiin.

Luontotyyppi Vaikutuksen merkitys

Vedenalaiset hiekkasärkät ..

Jokisuistot ..

Rannikon laguunit* ..

Rantavallit ..

Merenrantaniityt* ..

Itämeren hiekkarannat ..

Liikkuvat alkiovaiheen dyynit ..

Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit*

..

25 Vaihettumissuot ja rantasuot ..

Letot 0

Aapasuot* 0

Maankohoamisrannikon

primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*

0

Lehdot 0

Puustoiset suot* 0

*priorisoitu luontotyyppi

Eliölajeihin negatiivista vaikutusta on todennäköisesti Isonevan ja sen reuna-alueiden linnustoon. Alueen linnustolle lisääntynyt melu voi olla häiriötekijä. Jatkuvasti toistuvaan meluun alueella pesivät lajit todennäköisesti sopeutuvat, alueella levähtävät muuttolinnut ovat ehkä häiriöherkempiä ja vaihtavat ruokailupaikkaa. Myös suuret lajit, kuten kurki, ovat tavallisesti herkempiä häiriöille.

Taulukossa 4 on esitetty arvio hankkeen vaikutuksista linnustoon. Suolla pesiville lajeille sekä metsien lajeille hankkeella saattaa olla negatiivista vaikutusta. Lisäksi esimerkiksi kurjet ja suohaukat ruokailevat alueen pelloilla ja lentävät peltojen ja pesimäpaikkojen välillä hankealueen poikki. Linnustoselvityksen yhteydessä havaittiin lähialueen kurkien yöpyvän Pahanevan alueella, jonne ne tulevaisuudessa joutuisivat lentämään voimaloiden ohitse, jos jatkavat siellä yöpymistä. Ruotsissa on tutkimuksessa todettu kurkien ja hanhien jatkavan pelloilla laiduntamista, vaikka voimalat on rakennettu alueelle. Ne hieman välttävät voimaloita, mutta lentävät usein vain 150 metrin päästä voimaloista siirtyessään haluamilleen levähdysalueille (Axelsson

& Gezelius 2005).

Lintuvesien ja rannikon lajeille hankkeella ei ole todennäköisesti vaikutusta.

Taulukko 4. Arvioidut vaikutukset ”Siikajoen lintuvedet ja suot” Natura-alueen eliölajeihin. 0=ei vaikutusta tai todennäköisesti ei vaikutusta, ++ = parantaa merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja. + = lisää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. -- heikentää merkittävästi luonto-tyypin tai lajin elinoloja. - = heikentää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja. .. hankkeen vaikutus ei kohdistu lajiin tai luontotyyppiin.

Luontoarvo Vaikutuksen

merkitys Luontoarvo Vaikutuksen merkitys

Ampuhaukka - Palokärki -

Helmipöllö - Pikkujoutsen 0

Hiiripöllö - Pikkulepinkäinen 0

Kaakkuri 0 Pikkusirkku 0

Kalatiira 0 Pikkutiira 0

Kapustarinta - Pohjantikka -

Kaulushaikara 0 Räyskä 0

Kuikka 0 Ruskosuohaukka 0

Kurki - Sinirinta 0

26

Lapintiira 0 Sinisuohaukka -

Laulujoutsen - Suokukko -

Liro - Suopöllö -

Luhtahuitti 0 Uivelo 0

Mehiläishaukka - Varpuspöllö -

Mustakurkku-uikku 0 Vesipääsky 0

Niittysuohaukka - Viirupöllö -

Lisäksi kuusi uhanalaista lajia, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä.

11 Y HTEISVAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT

11.1 Y

HTEISVAIKUTUKSET HANKEALUEELLA JA SEN TUNTUMASSA

Alueen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa muita ympäristövaikutusten arviointia vaativia hankkeita.

Alueen luontotyyppeihin ja eläimistöön eniten vaikuttavat metsätalous sekä myös esimerkiksi metsien raivaaminen pelloiksi. Metsät vähenevät ja pirstoutuvat, aivan kuten tuulivoimapuiston rakentamisessakin.

Tämä voi vaikuttaa suuria yhtenäisiä metsäalueita vaativiin lajeihin, kuten linnuista suuriin petolintuihin, pöllöihin ja kanalintuihin. Myös suuret nisäkkäät vaativat yleensä laajoja yhtenäisiä metsäalueita.

Vaikka muutokset metsissä tapahtuvatkin Natura-alueen ulkopuolella, niillä voi kuitenkin olla vaikutus myös Natura-alueen luontoarvoihin, koska vain harvan metsälajin koko paikallinen populaatio elää vain Natura- alueen rajan sisällä. Yhteisvaikutuksella voi olla merkitystä eliölajien paikallisiin populaatioihin, mutta laajempaa vaikutusta niillä ei ole.

11.2 Y

HTEISVAIKUTUKSET MUUTTOLINNUSTOON

Koko rannikkokaistalle Kokkolasta Ouluun on suunnitteilla lukuisia tuulivoimapuistoja. Huonoimmassa tapauksessa esimerkiksi joutsenet ja hanhet lentävät muuttomatkallaan näistä suurimman osan ylitse. Tällöin puistoilla voi olla merkittävää yhteisvaikutusta jonkin lintulajin koko populaatioon, mikä muuttaa tuon alueen yli. Tästä yhteisvaikutuksesta on tehty erillinen tarkastelu (FCG 2012).

Työssä tehdyn mallinnuksen perusteella tutkittuihin tuulivoimapuistoihin törmäisi yhteensä noin 117 laulujoutsenta, 88 metsähanhea, 35 merihanhea ja 11 lyhytnokkahanhea keväällä, kun oletus oli että 95%

linnuista väistää voimalan.

Kun luvut suhteutettiin populaatioiden kokoon, tutkimuksessa saatiin tulos että kevätmuutolla 1,0 % alueen läpi muuttavista laulujoutsenista ja 0,6 % alueen läpi muuttavista hanhista törmäisi tuulivoimaloihin.

Tutkimuksen mukaan ainoastaan metsähanhella populaation kasvu pysähtyisi ja tuulivoimaloiden vaikutus arvioitiin vähintään kohtalaiseksi. Muilla lajeilla populaatiot edelleen kasvaisivat ja vaikutus on enintään kohtalainen.

27 Vartinojan ja Isonevan tuulipuistot lisäävät osaltaan törmäysriskiä. Vuoden 2012 muuttoaineiston ja siitä tehdyn riskiarvion perusteella suurimmassa vaarassa ovat kurki ja hanhilajit. Joutsenten osalta riski oli pienempi, tosin muuttoaineisto syksyn osalta on leudon lokakuun takia pieni. Joutsenet viivyttelivät

Suomessa marraskuun alkuun asti. Syksyn aineistossa suurin törmäysriski oli pienemmillä lintulajeilla, mutta isojen lintujen muutot eivät ehkä osuneet havaintojaksoille yhtä hyvin kuin keväällä.

0 1 2 3 4 5 6

Harmaahanhilaji Kurki Määrittämätön pikkulintu Metsähanhi Laulujoutsen Kapustarinta Sepelkyyhky Lokkilaji Kiuru Isokuovi

Törmäysriski 3m/s käynnistystuulella keväällä

Kuva 11-1. Suurimmassa törmäysriskissä keväällä olevat lajit tai lajiryhmät.

0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2

Räkättirastas Määrittämätön pikkulintu Korppi Rastaslaji Haarapääsky Iso rastas Pieni rastas Pääskylaji Laulujoutsen Iso lokkilaji

Törmäysriski 3m/s käynnistystuulella syksyllä

Kuva 11-2. Suurimmassa törmäysriskissä syksyllä olevat lajit tai lajiryhmät.

Riskilaskennan perusteella todennäköisesti 5-10 kurkea ja saman verran hanhia törmää Vartinojan ja Isonevan hankealueiden (laajin vaihtoehto VE3) voimaloihin vuodessa. Jos lisäämme hanhien määrän muiden alueiden osalta esitettyyn riskiarvioon, hanhien riski nousee välille 0,6-0,7%. Riski on kohtalainen, mutta

28 koko populaatiota tarkasteltuna ei vielä merkittävä. Jos kaikkien tuulipuistojen rakentamisen jälkeen todettu kuolleisuus on kuitenkin suurempi kuin riskimallinnusten ennuste, täytyy ainakin metsähanhen osalta ryhtyä toimiin törmäysten vähentämiseksi ja esimerkiksi pysäytettävä tuulipuistojen myllyjä tai suunnattava ne toiseen kulmaan muuton ajaksi.

12 V AIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN

Arvion mukaan vaikutuksia Natura-alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ei ole eikä niiden perusteella tarvita erityisiä lieventämistoimia.

Tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutuksia linnustoon voidaan lieventää suorittamalla Natura-alueen lähellä (alle 1 km etäisyys) mahdolliset rakentamisaikaiset voimakasta melua aiheuttavat työt pesimäkauden (1.4.–

31.7.) ulkopuolella. Vaikka arvion mukaan riski vaikutuksista ei ole merkittävä, riskiä voidaan kuitenkin edelleen pienentää, jos se työohjelman puitteissa on mahdollista ja niin halutaan tehdä.

Käytön aikana vaikutuksia voidaan tarvittaessa lieventää pysäyttämällä myllyjä voimakkaan muuton ajaksi tai suuntaamalla ne pienempään törmäyskulmaan muuttoon nähden. Kumpikin toimenpide kuitenkin vaatii että on tietoa lähestyvästä muutosta. Siksi Pohjanlahden rannikolle olisi hyvä muodostaa tutkiin perustuva järjestelmä, jossa lintuparvien tulo tiedettäisiin jo Vaasan korkeudelta alkaen.

13 V AIHTOEHTOISET RATKAISUT

Koko hankkeen vaihtoehtona on, että tuulipuistoja ei rakenneta alueelle (VE0). Vaihtoehto VE0+ on vaikutuksiltaan vähäisin, eikä se sijoitu aivan Natura-alueen tuntumaan. Vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 on kaikissa voimaloita melko lähellä (alle 1km etäisyys) Siikajoen lintuvedet ja suot -Natura-alueesta (katso kuva 2-1). Vaihtoehdoissa 1 ja 2 on voimaloita alle 400-500 metrin etäisyydellä Natura-alueesta, ja ne voimalat suositellaan joko sijoittamaan uudelleen kauemmas Natura-alueesta tai poistamaan vaihtoehdoista.

Vaihtoehtoa 3 on suunnitteluvaiheessa tarkennettu niin, että noin 400 metrin etäisyys Natura-alueeseen säilyy ja tuolloin Natura-alueelle ei mallinnuksen mukaan kantaudu yli 45db melua (katso kuva 13-1).

Suunnitelmien perusteella vaihtoehtojen 1ja 2 vaikutukset Natura-alueelle ovat samaa suuruusluokkaa, vaihtoehdossa VE3 voimaloita on sijoitettu hieman kauemmas Natura-alueesta. Suurin ero vaihtoehtojen välillä on lintuihin kohdistuvassa törmäysriskissä, mikä tietenkin kasvaa sen mukaan, kuinka monta voimalaa alueelle sijoitetaan. Pienimmällä voimalamäärällä riski on pienin, mutta toisaalta arvioinnin mukaan mikään kolmesta vaihtoehdosta ei riskiarvioinnin mukaan aiheuta niin merkittävää haittaa, että vaihtoehto olisi suljettava pois tarkasteluista tässä vaiheessa.

29 Kuva 13-1. Melumallinnus, hankevaihtoehdon VE3 aiheuttamat meluvaikutukset.,.Siniset viivat rajaavat alueen, jonka sisällä meluvaikutus on yli 50 dB, sinisen ja punaisen viivan välissä 45-50 dB, punaisen ja vihreän viivan välissä 40-45 dB, vihreän ja oranssin viivan välissä 35-40 dB ja oranssin viivan ulkopuolella vähemmän kuin 35 dB. (Pohjakartta © Maanmittauslaitos).

14 S EURANNAN TARKASTELU

Hankkeen vaikutusten seuraamiseksi voidaan laatia tarkennettu seuranta-ohjelma. Seurantaohjelman tarpeellisuudesta ja sen sisällöstä päättää Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Seuranta-ohjelmassa voi olla esimerkiksi seuraavia osia:

 Isonevan ja viereisten metsäalueiden linnustonseuranta. Esimerkiksi Metsähallituksen linjalaskentojen avulla.

 Alueen kanalintu- ja nisäkäskantojen seuranta Riistakolmioiden avulla

30

 Lintujen päivämuuton seuranta voimala-alueella, jolloin voidaan tehdä havaintoja siitä, kuinka läheltä voimaloita linnut lentävät ja kuinka ne väistävät niitä.

 Törmäysten todentaminen.

Törmäyksiä tapahtuu kuitenkin vähän, ja yleensä huonon näkyvyyden aikana, joten aktiivinen havainnointi ei tuo tähän lisätietoa. Kuolleita lintuja voi yrittää etsiä voimaloiden alta, mutta tämänkaltaisella alueella ne todennäköisesti katoavat nopeasti petoeläinten ravinnoksi. Tai ovat hyvin hankalasti löydettävissä, vaikka metsästyskoiraa käytettäisiin apuna.

Teknologiaa voidaan käyttää avuksi. Joidenkin myllyjen lapaan voidaan asentaa törmäyksen ilmaisimet (ja jos sellaiset olisivat esim. kaikissa tuulipuistoissa Kokkolasta Ouluun saataisiin konkreettista dataa törmäysten määristä). Tai lämpökameran ja videokameran yhdistelmällä voidaan seurata voimalan kohdalta lentävien lintujen ja lepakoiden määriä ja mahdollisia törmäyksiä. Yömuuttoa ja sen kulkua alueiden halki voitaisiin selvittää parhaiten tutkan avulla.

Erilaisista teknisistä ratkaisuista löytyy esimerkkejä Keski-Euroopasta. Tekniset ratkaisut törmäysten seurannasta ovat kalliita, ja todennäköisesti paras tulos saavutetaan jos usean tuulivoimapuiston seurannat yhdistetään ja samoilla menetelmillä saadaan luotettavaa dataa, jota voidaan käyttää sitten tulevien puistojen suunnittelun tukena.

15 Y ^HTEENVETO , SUOSITUKSET JA HANKKEEN HYVÄKSYMINEN

Hankkeella ei todennäköisesti ole vaikutuksia Natura-alueiden luontotyyppeihin.

Tuulipuistojen rakentaminen pirstoo metsäalueita, jolla on negatiivinen vaikutus mm. metsäkanalintuihin, hirvieläimiin ja suurpetoihin. Arvion mukaan vaikutus ei kuitenkaan ole merkittävä, yhdenkään lajin kanta Siikajoen alueella ei laske tuulipuistojen takia.

Hanke saattaa häiritä ja vahingoittaa jossain määrin Natura-lomakkeilla mainittuja lintulajeja. Pesimälajeista erityisesti kurkeen kohdistuu haitallisia vaikutuksia, muuttolintulajistosta hanhien ja kurjen törmäysriskit ovat suurimmat. Pesimäaikana mm. kurkien törmäysriski on todennäköisesti pieni, koska valoisa aika Siikajoen korkeudella on pitkä ja linnut havaitsevat normaalilla säätilalla voimalat käytännössä vuorokauden ympäri. Muuttoaikoina säätila vaikuttaa voimaloiden havaittavuuteen. Riskiarvion mukaan voimaloihin tulee törmäämään vuodessa noin 5-10 kurkea ja saman verran hanhia. Yhdenkään lajin suotuisan suojelun taso ei kuitenkaan vaarannu. Myös yhteisvaikutustarkastelun perusteella lajien ja luontotyyppien suojelu alueella säilyy suotuisalla tasolla.

Isonevan läheisyydessä tehtävät mahdolliset voimakasta melua aiheuttavat työt suositellaan tehtäväksi lintujen pesimäkauden ulkopuolella. Alle 400 metrin etäisyydellä Natura-alueesta sijaitsevat voimalat suositellaan sijoitettavaksi kauemmas, tai poistamaan kokonaan hankevaihtoehdoista.

Natura-alueen yhtenäisyyteen hankkeella ei ole heikentävää vaikutusta.

Jos hankesuunnitelma toteutetaan suosituksia noudattaen, hanke ei merkittävästi heikennä lähimpien Natura-alueiden luonto-arvoja.

31

16 K IRJALLISUUS

Axelsson, K-M. & Gezelius, L. 2005: Vindkraftsverks inverkan på rastande gäss och tranors fältval vid Tåkern 2002-2004. , Tåkerns Fältstation.

Evans-Ogden, L.J. 1996: Collision Course: The Hazards of Lighted Structures and Windows to Migrating Birds. WWF Canada.

FCG Finnish Consulting Group Oy Kalajoki–Raahe tuulivoimapuistot 3 (39) 3.1.2012 Muuttolinnustoon kohdistuva yhteisvaikutusten arviointi.

Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. – Suomen Ympäristö 721. Ympäristöministeriö.

Kontkanen, H. & Nevalainen, T. 2002: Petolinnut ja metsätalous. Siipirikko 29(2): 1-80.

Mensing, D.M., Galatowitsch, S.M. & Tester, J.R. 1998. Anthropogenic effects on the biodiversity of riparian wetlands of a northern temperate landscape. Journal of Environmental Management 53:349-377.

Rodgers, J.A. Jr. & Smiteh, H.T. 1997. Buffer zone distances to protect foraging and loafing waterbirds from human disturbance in Florida. Wildlife Society Bulletin 25 (1):139-145.

Watts, B. & Bradshaw, D.S: 1994. The influence of human disturbance on the location of Great Blue Heron colonies in the Lower Chesapeake Bay. Colonial Waterbirds 17(2):184-186.

Tanskanen, A 2012: Impact on breeding birds of a semi-offshore island-based windmill park in Åland, Northern Baltic Sea. Ornis Svecica vol 22, 1-2.