journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 1/2021
81
KIRJA-ARVIOT
Laadullinen tutkimus seisoo omilla jaloillaan
Anu Puusa & Pauli Juuti (toim.) (2020). Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus. 380 sivua.
LAADULLINEN TUTKIMUS on no- peasti kehittyvä ja laajeneva ihmis- ja yhteiskuntatieteiden alue, joten uusi teos on paikallaan. Tämänta- paisia, suomenkielisille lukijoille osoitettuja opastuksia on ilmesty- nyt määräajoin aiempia esityksiä rikastaen ja päivittäen.
Aikuiskasvatustutkimuksen opettajana odotan, että ”Puusa &
Juuti 2020” ilmaantuu viitatuk- si menetelmälähteeksi aiempien rinnalle ja saan teoksesta apu- opettajan ja helpotusta opiskelija- kohtaiseen sähköpostiohjaukseen.
Toimittajat ovatkin ajatelleet sekä perus- ja jatko-opiskelijoiden että opetusta antavien tarpeita.
MISSÄ TUTKIMUSETIIKKA JA TIETOTURVA?
Teos jakautuu kuuteen osaan, joi- den asiasisällöt etenevät loogisesti tieteenfilosofisista taustaoletuk- sista tarkempien ominaispiirtei- den kuvaukseen, sitten aineiston hankintamenetelmiin, analysoin- tiin ja luotettavuusnäkökohtiin.
Viimeinen osa esittelee kattavasti laadullisen tutkimuksen lähesty- mistapoja: tapaustutkimuksen, narratiivisen lähestymistavan, dis- kurssianalyysin, grounded theoryn aineistolähtöisyyden, toiminta- tutkimuksen, autoetnografian, fenomenologian ihmisten koke- musten tutkimisessa, monimene-
telmätutkimuksen sekä poststruk- turalismin organisaatioiden tari- noiden tutkimuksessa.
Vaikka tutkimuksen ja tutkijan eettisyys kulkee yleisasenteena läpi teoksen, se on omana aluee- naan rajattu esityksen ulkopuo- lelle. Ehkä ei ole haluttu toistaa muualla esitettyjä periaatteita ja ohjeita. Tutkimusetiikka ja tieto- turva ovat kuitenkin aivan viime vuosina eniten muuttuneita ja ke- hittyneitä alueita, joiden toteutta- minen laadullisessa tutkimuksessa herättää erityiskysymyksiä, kuten tutkimuksen teon muutkin osa- alueet. On tiedettävä, mitä tutki- mukseen osallistuvien informoitu suostumus tarkoittaa ja edellyttää, miten laadullisen aineiston elin- kaari voidaan suunnitella ja onko aineiston anonymisointi ja avoin julkaiseminen mahdollista.
LAADULLISEN TUTKIMUKSEN SUBJEKTIIVISUUS KOROSTUU
Kirjan aloittava toimittajien tie- teenfilosofinen katsaus ja laadul- lisen tutkimuksen taustaoletusten tarkastelu on tieteenfilosofinen pikakurssi, joka lisää teoksen käyt- töarvoa opetuksessa. Jouni Kekäle ja Anu Puusa valottavat tiedesotia ja linjaavat laadullista tutkimusta realistisen ja konstruktionistisen maailmankäsityksen rajanvedol- la. Toisessa osassa laadullisen
tutkimuksen ominaispiirteitä havainnollistetaan esimerkein ja vastataan kysymyksiin, jotka tyy- pillisesti askarruttavat aloittelevaa tutkijaa.
Toimittajista Puusa on aineet- toman pääoman professori Itä- Suomen yliopistossa ja Juuti joh- tamisen ja organisaatioiden eme- ritusprofessori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Teos on kirjoitettu ennen muuta kauppa- tieteen piirissä tehtävää organi- saatio- ja liiketaloustieteellistä tut- kimusta ajatellen ja sen kokemus- piiristä ammentaen. Tämä saattaa osin selittää kirjan läpi kulkevan laadullisen tutkimuksen subjek- tiivisuuden korostamisen. Onhan aikoinaan objektiivisuutta koros- tanut organisaatiotutkimus kaup- patieteen laadullisen tutkimuksen keskeinen taustavaikuttaja ja so- vellusala (s. 59).
Kolmas osa ohjaa laadullisen aineiston yleisimpiin hankinta- menetelmiin, haastatteluihin, ryh- mäkeskusteluihin ja havainnoin- tiin. Tyyli on käytännönläheistä ja järkeenkäypää; opinnäytetyötään
journal.fi/aikuiskasvatus 82
Tutkimuksen ja tutkijan eettisyys kulkee yleisasenteena läpi teoksen.
aloittava opiskelija saa menetel- mistä hyvän yleiskuvan. Lisäksi olisi mielellään lukenut esimerk- kejä erilaisten haastattelu- ja havainnointi-instrumenttien ra- kentamisesta. Tässä, kuten kirjan muissakin osissa, luvun soisi päät- tyvän opastavaan ja huomioon- otettavien asioiden tiivistelmään ympäripyöreän ”Lopuksi” totea- muksen sijaan.
SELKEÄ OTE AINEISTON ANALYYSIIN
Laadullisen aineiston analysoin- nilla on kirjassa oma, kaksi lukua käsittävä osansa. Tosin samaa teh- tävää palvelee viimeinen, eri tut- kimuslähestymistapoja esittelevä laaja osa. Puusan selkeä ja opas- tava teksti perehdyttää laadullisen aineiston analysoinnin yleisiin nä- kökulmiin. Ote on aineistolähtöi- nen kuten laadulliseen tutkimuk- seen sopii. Silti kaipaisin katseen kääntämistä niin sanotusti ympä- röivään todellisuuteen.
Periaatteessa faktanäkökulma suuntautuu puheen kohteen ja näytenäkökulma puheesta avau- tuvien tulkintojen analysointiin (s. 150). Erottelu tuntuu keinote-
koiselta ja jättää laadullisen aineis- ton ja sen analyysin todellisuus- suhteen hämäräksi. Tätä vasten Leena Kosken dialogiseen tema- tisointiin perustuvan analyysita- van esittely on kuin toisesta maail- masta. Hän viittaa muitta mutkitta metodologiseen realismiin, jossa katsotaan yhteiskunnallisten me- kanismien määrittävän ihmisten toimintaa ja vastaavasti yksilöi- den rakentavan yhteiskunnan mekanismeihin erilaisia suhteita (s. 160). Tämän jälkeen tutki- ja avaa Kolin alueen naisyrittäjiä käsittelevän tutkimusesimerkin avulla metodologiset ja metodiset valintansa, joita lukijan on mah- dollista seurata ja arvioida.
MONIPUOLISESTI TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDESTA
Laadullisen tutkimuksen luotetta- vuus on käsitelty monipuolisesti, ja opiskelija löytää teoksesta hy- vät kriteerit opinnäytteeseensä.
Tutkimusetiikan ja tietoturvan kriteerit on kuitenkin syytä täy- dentää muista lähteistä. Samoin pohdittavaksi jäävät laadullisen tutkimuksen validiteetin ja reli- abiliteetin arvioinnin tavat ja yli-
päätään mahdollisuus, sillä tässä näkökohtia esitetään sekä puo- lesta että vastaan. Viimeisen osan erilaiset tutkimuslähestymistavat avaavat laadullisen tutkimuksen rikasta kenttää. Toimitustyöhön on jäänyt hienoista rosoisuutta.
Yksittäistapaustutkimus, nar- ratiivinen lähestymistapa ja moni muu luku ovat yleisjohdatteluja, kun taas diskurssianalyysi herää eloon aineistoesimerkkien valos- sa. Fenomenologia ja poststruk- turalismi palaavat kirjan alkuosan teemoihin.
Loppusanoissaan toimittajat toivovat kirjan auttavan tutkimus- työtä opettelevia välttämään ihmi- sen pelkistämistä numeroiksi, mal- leiksi tai luokiksi (s. 335). Minus- ta tällainen keskustelu jää kirjassa taka-alalle. Kirjoittajat osoittavat, että laadullinen tutkimus seisoo tieteen maailmassa omilla jaloil- laan. Tulkinnallisella otteella on vankka asemansa, haluaisin lisätä:
tiedon tuottamisessa jaetusta to- dellisuudestamme.
HANNA TOIVIAINEN
FT, aikuiskasvatuksen professori Tampereen yliopisto
https://orcid.org/0000-0002- 1782-8678
