View of Tuloerot ja taloudellisen tuloksen vaihtelu kirjanpitotiloilla poikkileikkaus- ja aikasarja-analyysin valossa vuosina 1976—83

Maataloustieteellinen^Aikakauskirja

Voi. 60: 109—123, 1988

Tuloerot

ja taloudellisen tuloksen vaihtelu kirjanpitotiloilla

poikkileikkaus- ja aikasarja-analyysin valossa vuosina 1976—83

MARKKU NEVALA jaYRJÖ OJANIEMI Maataloustuottajain Keskusliitto, 00100 Helsinki

Income

differences

^and

variations in

the economic results on Finnish book-keeping farms in 1976—83

MARKKU NEVALA and YRJÖ OJANIEMI

The Central Union

of

Agricultural Producers, Helsinki, Finland

Abstract. Yearlyvariations in the economicresults ^{and income}differencesamong the Finnish family farmswereanalyzedinthis study. The main purpose wastofind out thein- comeand profitability distribution of the farms and trends of them during the last decade.

Inaddition,the stability of the economic results of the farmsinthe different yearsof there- search periodwas analyzed.

Analyseswerebasedonstatistics of the Finnish book-keeping farmsintheyears1976—83.

To eliminate the problems caused by the changes inthe sample of book-keeping farms, the final analyseswerebased on asubsample of those farms, where the datawas available for all theyears.The total number of these farmswas 617.Farm family income and the coef- ficient of profitabilitywerethe economicconceptsanalyzedin the study. The latterone ex- pressesthe imputedwageof farm family and the interest claim for total capitalas ashare of net income.

Distribution of farm family income and profitability and the shape and location of the distribution ineachyearwas analyzed byseveral statistical measures. The shape of income and profitability distributionswasquiteskewed which is typical for farm income distributions inall countries. Income differences and changes of income distribution during the research periodwereanalyzedinmoredetail by using fractiles, quartiles and deciles. Also Lorenz-curves werecalculated from the data.

The main conclusion drawn from the analyses was, that the relative income differences have not increased during the research period. On the other hand,it is worth while to point out that absolute income differences have nevertheless increased.

Analyses concerningthe stability of the economic results ofanindividual farmover the research period indicate quite big variation between the years. Onlyahalf ofthefarmsof the lowest quartile remain inthiscategoryin all the years.

Index words: income differences, income variations, farm family income,coefficient of profitability

109

JOURNAL OFAGRICULTURAL SCIENCEIN FINLAND

1 Johdanto

Maatalouselinkeinolleon tyypillistä talou- dellisen tuloksen suuri vaihtelu niin eri ^tilo- jen välillä kuin _myös samalla tilalla eri _vuo- sienvälillä. Tilojen luontaiset tuotantoedelly- tykset kuten esim. koko, viljavuus, alueelli- nen sijainti ja säätekijätovatmerkittävimmät vaihtelua aiheuttavat tekijät. Lukuisissa tut- kimuksissa onkuitenkinosoitettu,että itse vil- jelijäperheestä,_sentaidosta ja kyvystä riippu- vat tekijät vaikuttavat varsin paljon tilanta- loudelliseen tulokseen. Maatalouspolitiikan ja varsinkin hinta- ja tulopolitiikan painotusten on myös sanottu vaikuttavan siihen, ^miten

erottaloudellisessa tuloksessa maatiloilla ke- hittyvät ajan mittaan.

Maassamme aikaisemmin tehdyt väestöryh- mittäistä tulonjakoa tai maatalouden sisäisiä tuloerojakäsittelevät tutkimukset ^ovatkuvan-

neetensisijaisesti erilaisten tilaryhmien keski- määräisissä tuloissa esiintyvää vaihtelua. Ta- voitteena tällöinon yleensä ollut selvittää mm.

maatilojen alueellisesta sijainnista, tuotanto- suunnasta ja tilakoosta johtuvia tuloeroja.

Sen sijaan tilatason aineistoonperustuvat ja- kaumatarkastelut ja aikasarja-analyysitovat olleet varsin harvinaisia. Tätä on pidettävä

puutteena, sillä keskiarvotarkastelu vääristää esimerkiksi tulotasovertailuissa johtopäätök- siä jakaumien luonteen ja vinouden takia.

Eri tuloslukujen hajontaa sekä tulojakau- man muotoasuomalaisilla maatiloillaon sel- vitetty mm. SuOMELAn (1952), TORVELAn (1966) ja Ihamuotila!! (1979) tutkimuksissa.

Pääosassa niitätutkimuksia, ^{jotkaovatkäsi-} telleet yksittäisten tilojen tuloissa esiintyvää vaihtelua, onkuitenkin selvitetty ensisijaises- ti vaihteluiden syitä. Näistä mainittakoon mm. ^Ryynäsen (1970) tutkimus _tuotanto- funktioista,sekä Mikkolan (1983) ja Turkin (1982) tutkimukset. Koska ^nämätutkimukset ovatpainottuneet tulonvaihtelua aiheuttavien tekijöiden analysointiin, ontutkimusaineisto yleensä ollut varsin homogeeninen. Aineiston tilat ovat edustaneet yleensä yhtä tuotanto- suuntaa, tilakokoluokkaa ja/tai aluetta.

Mielenkiintoisimpia tutkimuksia^tulojakau-

mien muodosta ja tuloerojen syistä eräistä Eu- roopan maista ovat viime vuosina tehneet mm. Witzke (1983), Corots etai. (1983) se- kä Zachariasse (1977). Varsin perusteellinen analyysi hintapolitiikan vaikutuksistamaata- louden sisäiseen tulonjakoon sisältyy Witz-

KEn (1979) Länsi-Saksasta sekä Sneessensih (1979) vastaavasti Belgiasta tekemiin tutki- muksiin. WiTZKEn tutkimustulosten mukaan maataloustuotteiden hintojen nostaminen ka- ventaalyhyellä aikavälillä maatalouden sisäi- siä tuloeroja, kun taaspitkällä aikavälillä_tu- loerot kasvavat.

Erilaisten tilaryhmien keskimääräisissä tu- loissa esiintyvää vaihtelua ^{ovat maassamme} selvittäneet mm. Aaltonen(1981) ja Hanhi-

lahti(1980). Näissä tutkimuksissa_on tarkas- teltu lähinnä eri alueiden välisiä toimeentulo- eroja sekä aluetuen vaikutusta tuloeroihin.

EC:n jäsenmaiden viljelijöiden tulotasosta on tehty tutkimus, jossa verrattiin tuloeroja sekä jäsenmaiden sisälläettä maiden välillä (Anon. 1985). Merkittäessäkoko talousyhtei- söntyöpanosyksikköä kohden lasketun _maa- taloustulon keskiarvoa luvulla 100, saatiin ko- ko yhteisön osalta parhaiten ansaitsevan ^nel- jänneksen tuloksi 236 ja heikoimman neljän- neksen tuloksi 12. Vastaavat luvut jäsenmai- den sisällä vaihtelivat niin ikään merkittäväs- ti. Hollannissa luvut olivat 453 ja 92, ja Ita- liassa 163 ja 9.

Tulonjakoa ja väestöryhmien välisiä tulo- eroja käsitteleviä tutkimuksia ovat maassam- me tehneet mm. Suominen (1977 ja 1979), Uusitalo (1982) sekä ^Hagfors ja^Koljonen (1984). Suomisen (1977 ja 1979)tutkimuksis- satarkasteltiin kotitaloustiedustelujen pohjal- tatulonsiirtojen, verotuksen ja yhteiskunnal- listen hyödykkeiden vaikutusta tulojen uudel- leenjakoon. Kyseisessä tutkimuksessa tarkas- teltiinmyöseri toimeentulotasoillesijoittunei- den kotitalouksien välisiä tuloeroja ja tulo- erojen kehitystä sekä erityyppisten kotitalouk-

sien sijoittumista eri toimeentulotasoille.

Tulopolitiikan vaikutuksia tulonjakoon pi- demmällä ajanjaksolla on tutkinut mm. Uu-

sitalo (1982). Tutkimuksessatodetaan, että tuloerojen kehitys kääntyi kapenevaan suun- 110

taansiirryttäessäns. tulopolitiikan kauteen v.

1969, josta lähtien tuloerotovatkaventuneet.

Tosin v. 1975 paikkeilla tuloerojen tasoittu- miskehitys_on pysähtynyt (Uusitalo 1982,s.

73).

2 Tutkimusongelma

Maatalouden sisäisen tulonjaon ja taloudel- lisen tuloksen kehityksestä esitetään sellaisia mielipiteitä,ettätuloerot maatilojen välillä oli- sivat kasvaneet esimerkiksi maatalouspoliitti- sen välineistön ja harjoitetun maatalouden hintapolitiikan seurauksena. Tällaisia väitteitä onyleensä pyritty perustelemaan koko sekto- ria koskevilla tai eri tilaryhmistä lasketuilla keskiarvoluvuilla.

Jakaumatovakuitenkin yleensä erittäin vi- noja ja niidenmuotoontämänlisäksisaatta- nut muuttua ajan kuluessa. Näin ollen pelkät keskiarvot eri tilaryhmistä eivät useinkaan ku- vaaoikealla tavalla tulotasoeroja maatalous- sektorin sisällä eikä varsinkaan tulotason ja kannattavuuden kehitystä ajan mittaan(vrt.

Uusitalo 1982). Niin ikään tilojen lukumää- rän vähenemisen ja tilastojen pohjana olevien tilojen vaihtuvuuden aiheuttamaa ongelmaa ei yleensä ole eliminoitu.

Tämän tutkimuksen tarkoituksenaonkar- toittaa maatilojen taloudellisen tuloksen jatu- lotason vaihtelua tilatason aineistoon perus- tuen.Tavoitteena_ontarkastella aikaisempaa perusteellisemmin nimenomaan eri tunnuslu- kujen vaihtelua ja jakaumia sekä yhdenvuo- den poikkileikkausaineiston että myös aika- sarja-analyysin avulla. Painopisteon jakau- mien muodon ja sisällön analysoinnissa. Vas- taustahaetaan erityisestiseuraaviin^perusky- symyksiin:

1 Kuinka suuri taloudellisen tuloksen vaihtelu on ja mikä on jakauman muoto?

2 Ovatko taloudellisen tuloksen vaihtelu ja tuloerot Suomen maatiloilla kasvaneet ajan kuluessa?

3 Miten vakaa ja^{pysyvä on}yksittäisen tilan taloudellinentulos vuosien mittaan jamuut-

tuuko seesimerkiksi suhteessa muiden tilo- jen kehitykseen?

Näitä ominaisuuksia ja ilmiöitä pyritään seuraavassa analysoimaan tilastollisilla jakau- man sijaintia, hajontaa ja epäsymmetrisyyt- tä kuvaavilla tunnusluvuilla. Näitä tärkeäm- pi onkuitenkin fraktiilitarkastelu, jolla voi- daan paremmin tutkia jakaumaa ja eri ^tyyp- pisten tilojen sijoittumista jakaumassa. Niin

ikään kolmannessa kohdassa mainitut yksit- täisen tilan aseman muutokset »tilajonossa»

arvioidaan fraktiilitarkasteluna.

Taloudellista tulosta ja tuloeroja voidaan mitata varsin monella eri käsitteellä, jotka saattavat samaankin aineistoon sovitettuna antaa varsin erilaisen kuvan vallitsevasta tilan- teesta. Puuttumatta kovin syvällisesti tähän

mittaamisproblematiikkaan(vrt. Witzke 1983, ym.),on^tässätutkimuksessa keskitytty lähin- nä kahteen tunnuslukuun: maatalousylijää- mään ja kannattavuuskertoimeen. Tämäva- lintaperustuu lähinnä aineiston asettamiinra- joituksiin. Kun tutkimuksessa tarkastellaan noin 1000 tilan kirjanpitoaineistoa kaikkiaan kahdeksalta vuodelta, ^{muodostuunumeroma-} teriaalista varsin mittava. Toisaalta voi väit- tää, että mainitut kaksi tunnuslukua^antavat

varsin monipuolisen ja kattavan kuvan ^maa- tilan taloudellisesta tuloksesta esimerkiksi aikasarja-analyysia varten.

3 Tutkimusaineisto ja sen^käsittely

Tämän tutkimuksen analyysit perustuvat Maatalouden kannattavuustutkimuksen kir- janpitotilojen tuloksiin vuosilta 1976—83.

Kirjanpitotilojen lukumäärä tutkimusajanjak- soneri vuosinaon vaihdellut 828—1107 tilan välillä. Uusia tilojaon tullut mukaan kirjan- pitotoimintaan jaosa tiloista on lopettanut kirjanpitotoiminnan tutkimusajanjaksolla.

Tilojen vaihtuvuudesta aiheutuvat vinoutu- mattuloksissa haluttiin tässä analyysissä pois- taa.Siksi lopulliseen aineistoon poimittiin kir- janpitotiloista vainnetilat,^{jotkaovatmuka-} na kaikkina vuosina 1976—83. Näitä löytyi yhteensä 617 tilaa. Koska tilajoukko _on py-

111

synyt samana,voidaan tuloksista ilmenevää tulotason ja kannattavuuden ^{muutosta ja} vaihtelua pitäätodellisuutta vastaavana, eikä sitä sekoita heikoimpien ja pienimpien tilojen poisjäänti.

Koko _maammetilajoukko ei tutkimusajan- jaksonaolepysynyt samana, vaantilojen lu- kumäärä on vähentynyt varsin voimakkaas- ti. Lopettaneet tilat^ovatuseimmiten olleet pie- nimpiä sekä heikoimmin kannattavia. Tästä syystäonselvää, että koko maatalouden osal- tatilastot osoittavatnäennäisesti^parempaatu- lotason kehitystä kuin mitä todellisuudessa tuotantoajatkavilla tiloillaontapahtunut(vrt.

esim. Uusitalo 1982,s.77—79). Tämäntut-

kimuksen tuloksista nähtävissä oleva tulojen hajonta ja tulotaso kuvaa kehitystätuotantoa jatkavilla tiloilla.Korostettakoon, ^{että myös} tämän tutkimuksen aineiston tiloillaontapah- tunut peltoalan lievää kasvua.

4 Tutkimustulokset 4.1 Tunnuslukujen vaihtelu

Taloudellisen tuloksen vaihtelua ja kehitys- tätarkastellaan^sekäkannattavuuskertoimen

että maatalousylijäämän (mk/tila) avulla.

Näiden molempien tunnuslukujen tarkastelu on katsottu tarpeelliseksi, koska tiloilla käy- tettytyöpanos ja maatalouteen sijoitetunpää- omanmäärä vaihtelevat huomattavasti eri ti- loilla ja kehittyvät eri tavalla ajan kuluessa.

Suurten satunnais- javuosivaihteluiden ^vuoksi

tässä tutkimuksessalaskettiin tunnusluvuista liukuvat kolmen vuoden keskiarvot. Todetta- koon^kuitenkin, että kaikkea sääolosuhteista

johtuvaa satunnaisvaihtelua ei tälläkään taval- la ole voitu eliminoida. Sääoloiltaan poik- keukselliset vuodet jakautuivat nimittäin pe- räkkäin tarkasteluajanjaksolla (vuodet 1977,

1978, ^1979).

Jakauman vinous

Maatalousylijäämän jakauma oli vasem- malle kallistunut jokaisena tutkimusajanjak- son vuotena. Tässä tapauksessa mediaanitu-

loonsiis selvästi keskimääräistä tuloa pienem- pi. Kun palkansaajien osaltatulojakaumatei- vät yleensä ole näin vinoja, keskiarvot anta- vat näin ollen liian hyvän kuvan viljelijöiden tulotasosta esimerkiksi väestöryhmien välisis- sä vertailuissa. Jakauman^muotoakuvaava vi- nouskerroin (S) vaihtelimaatalousylijäämäs- tä tilaa kohden laskettuna välillä0,93 —2,59.

Kun jakauman vinouskerroinon näinsuu- ri,keskihajonnan ja variaatiokertoimen infor- maatioarvo ^on varsin heikko kuvattaessa ja- kauman hajonnan suuruutta (Cordts et ai.

1984,s. 327). Tarkemman kuvan saamiseksi jakauman ominaisuuksista tarvitaankin frak- tiilitarkastelua. Toisaalta jakaumaonkaikki- na tutkimusvuosina samaan suuntaan vino, joten keskihajonnan ja variaatiokertoimen muutokset kuvastavat kohtalaisen hyvin ja- kaumassa tapahtunutta kehitystä. Maatalous- ylijäämän jakauma vuosina 1977 ja 1978, jol- loin vinouskertoimet saivat ääriarvonsa, ^esi- tetään kuviossa 1.

Kannattavuuskertoimen ja maatalous- ylijäämän hajonta

Tutkimustilojen keskimääräinen ^maata- lousylijäämä ja kannattavuuskerroin vaihte-

Kuvio l. Maatalousylijäämän jakauma jakeskiarvo tut- kimustiloilla vuosina 1977ja 1978.

Fig. I. The distribution of farm family incomein 1977 and 1978.

Taulukko 1. Maatalousylijäämän jakaumanvinousker- roin vuosina 1976—83.

Table 1. The coefficient of skewness (S) of the distribution of farm family incomein1976

—B3.

Vuosi Vinous- Vuosi Vinous-

kerroin kerroin

Year Coefficient Year Coefficient

of skewness of skewness

S S

1976 2,19 1980 2,27

1977 0,93 1981 1,07

1978 2,59 1982 1,36

1979 2,11 1983 1,80

livat varsin paljonvuodestatoiseen. Yksittäis- ten tilojen eri vuosien tuloksissa esiintyvää vaihtelua ei erikseen selvitetty. Taulukossa 2 esitetään tutkimustilojen keskimääräinen kan- nattavuuskerroin ja maatalousylijäämä sekä maatalousylijäämän keskihajonta sekä mi- nimi- ja maksimiarvot aineistossa.

Tutkimusaineiston viimeisenävuotena 1983 maatalousylijäämän keskihajonta oli tutki- mustiloilla 91 620 mk, kun keskiarvo oli 110 568 mk. Keskihajonnan ja keskiarvon suhdetta ja suhteellistamuutostaontässä^tut- kimuksessa tarkasteltu variaatiokertoimen avulla. Tällä voidaan mitata jakaumien hajon- taa mittayksiköstä riippumatta, joten_{se so-}

veltuu hyvin eri vuosien väliseen vertailuunse- kä kehityksen seurantaan (Cordts et ai.

1984,s. 329). Tulokset tämän tutkimuksen ai- neistosta laskettuna esitetään taulukossa 3.

Koko tutkimusajanjaksonkeskimääräinen, hajontaa kuvaava variaatiokerroin olimaata- lousylijäämästälaskettuna 87,13ja kannatta- vuuskertoimesta laskettuna77,78. ^Kansainvä- lisesti tarkasteltuna luvut eivät ole poikkeavia.

Cordts etai. (1984, s. 331) saivat tutkimuk- sessaanLänsi-Saksan maatiloiltasamansuu- ruisia lukuja: työntekijää kohti lasketunmaa- taloustulonvariaatiokerroin oli tutkitussa ti- lajoukossa keskimäärin 78,0(vuosina 1968 80).

Kannattavuuskertoimen variaatiokerroin oli suurimmillaanvuonna 1978:90,76. ^Maa- talousylijäämän variaatiokerroin sai myös suurimmanarvonsa samana vuonnaja oli sil- loin96,76.Kaikkina vuosina taloudellisentu-

loksen hajonta aineiston tiloilla oli maata- lousylijäämällä mitattuna hieman suurempi kuin kannattavuuskertoimella mitattuna.

Kannattavuuskerroin näyttäänäin ollen elimi- noivan jonkinverran pääoman sekä työpa- noksen määrästä johtuvia vaihteluita.

Variaatiokertoimien mukaan maatalousyli- jäämän hajonta lisääntyi jonkinverrantutki- musajanjakson alkupuoliskolla ja väheni ajanjakson loppupuoliskolla. Kokonaisuute-

Taulukko 2. Taloudellista tulosta kuvaavia tunnuslukuja tutkimustiloilla vuosina 1976—83.

Table. 2. Economic results of the investigated farms in 1976—83.

Vuosi Kann.kerroin Maatalousylijäämä Maatalousylijäämä Vaihtelu-

keskiarvo keski- keski- minimi- maksimi- väli

arvo hajonta arvo arvo

Year Coefficientof Farm family income Farm family income Range

profitability

Average Average Std Minimum Maximum

value value

1976 0,81 44 180 37 992 —29854 295 118 324 972

1977 0,61 38416 32 678 ^—l2O350 195 364 315 714

1978 0,62 42 976 41 584 ^—SB399 421 711 480 110

1979 0,70 52602 48 505 —lO3011 413 968 516 969

1980 0,85 68 462 58 863 —2B966 574475 603441

1981 0,70 64 346 54 582 —202 208 339 426 541 634

1982 0,99 92 671 77 207 —268 412 491 946 760 358

1983 1,08 110568 91620 —B3369 565 977 649 346

113

namaatalousylijäämän hajonta_näyttää pie- nenevän tutkimusajanjaksolla: variaatioker- toimienkolmen vuodenliukuvien keskiarvo- jen perusteellaluvusta 89,27 lukuun 83,67 ^se- käkannattavuuskertoimesta laskettuna luvus- ta 79,64 lukuun 74,15.

Variaatiokertoimien muutoksistaosaselit-

tyy kasvukauden sääolosuhteista johtuvalla satunnaisvaihtelulla. Tämä vaikutus näkyyse- kä eri vuosien maatalousylijäämän keskimää- räisentasonvaihtelussa ettämyösyksittäisen vuoden hajonnan suuruudessa. Luvuista ei voi kuitenkaan päätellä, onko yksittäisen vuoden sisäisellä hajonnalla ja eri vuosien keskimää- räisen tulotason vaihtelulla selvää riippuvuut- takeskenään. Cordts et ai. (1983, s. 4—5) totesivattutkimuksessaan, että tulojen hajon- ta samana vuonna johtuu eri tekijöistä kuin vuosien välinenvaihtelu. ^{Katovuonna 1978} maatalousylijäämän variaatiokerroin oli ajan- jakson suurin ja vastaavasti maatalousylijää- mänkeskiarvo reaalisesti ajanjakson pienin.

4.2 Vaihtelun suuruusja kehityssuunta:

Fraktiilitarkastelu

Maatalouden taloudellisen tuloksen jakau- man ominaisuuksien ja niissä tapahtuneiden muutostenarvioimiseksiaineiston tilat ^ryhmi- teltiin tuloluokkiin. Tämä luokitteluperustuu aineiston normaaliin kvarttiili- ja desiilija- koon. Tilaton asetettu jokaisena tutkimus- vuotenatulojen mukaan suuruusjärjestykseen jasyntynyt »tilajono» on jaettu yhtä suuriin ryhmiin. Tällöin kvarttiilijaon mukaisissa luo- kissaonkussakin 25 ^% tiloista ja desiilijaon mukaisissa luokissa 10^% tiloista (vrt. ^Hag-

fors ja ^Koljonen 1984, s. ^B—lB,8—18, ^Anon.

1985, ^{s. 3—4).}

Maatalousylijäämäänperustuva neljännes- luokittelu ja eri luokkien keskiarvot sekä nii- den kehitys on esitetty taulukossa 4.

Alimman neljänneksen keskimääräinen maatalousylijäämä on varsin alhainen kaik- kina tutkimusvuosina, joskin siinä onhavait-

Taulukko 3. Maatalousylijäämän(mk/tila) ja kannattavuuskertoimen variaatiokertoimet (V) tutkimustiloilla vv.

1976—83.

Table 3. Thepercentcoefficient of variation of farm family income and profitability coefficientin 1976—83.

Vuosi Maatalousylijäämä Kannattavuuskerroin

VI V2 V3 VI V2 V3

Year Farmfamily income Profitabilitycoefficient

1976 85,99 70,07

85,53 74,08

1977 85,06 89,27 78,08 79,64

91,38 84,42

1978 96,76 91,34 90,76 84,53

94,49 87,56

1979 92,21 91,65 84,35 83,88

89,10 80,45

1980 85,98 87,67 76,54 80,10

85,41 77,98

1981 84,83 84,71 79,41 76,50

84,07 76,48

1982 83,31 83,67 73,55 74,15

83,09 71,52

1983 82,86

87,13

69,48 77,78 keskim.

VI ⁼ variaatiokerroin kyseisenä vuotena

V2⁼ variaatiokertoimen kahden vuoden liukuva keskiarvo V 3⁼ variaatiokertoimen kolmen vuoden liukuva keskiarvo VI ⁼ percentcoefficient of variation (CV)

V2^{= twoyearsmovingaverageof CV} V 3^{= three yearsmovingaverageof CV} 114

tavissa suhteellisen suuria vaihteluita. Vuon- na 1978 jäi alimman neljänneksen maatalous- ylijäämäksi keskimäärin vain 3634markkaa, kun keskimääräinen arvo kaikilla tiloilla^oli 42 976 markkaa.

Reaalisen maatalousylijäämän (tukkuhin- laindeksi deflaattorina) kasvu on ollut ylim- mässä tuloneljänneksessä markkamääräises- ti suurempi kuin alimmassa. Merkillepanta- vaa on, ettäaineistossa ^onkaikkina vuosina ollutmyös sellaisia tiloja, joiden maatalous- ylijäämä on negatiivinen. Näitä tiloja onai- neistossa varsin monia,sillä tilajoukon alim- man kymmenyksen keskimääräinen maata- lousylijäämä oli negatiivinen peräti viitenä vuotena (1977, 1978, 1979, 1981 ja 1982).

Kannattavuuskertoimen mukaan tehty nel- jännesluokittelu (K1...K⁴⁾ja keskimääräis- tä kehitystä osoittavat luvut eri kannattavuus- neljänneksissä esitetään kuviossa 2.

Heikoimman neljänneksen keskimääräinen kannattavuuskerroin oli alimmillaanvuonna 1978 eli 0,05. Korkein arvo 0,35 saavutettiin alimmassa kannaltavuusneljänneksessä vuon- na 1983.Myösmaatalousylijäämän mukaises- sa luokittelussa ääriarvot alimmassa neljän- neksessä esiintyivät samoina vuosina.

Vaihtelu eri vuosien välilläon suhteellises- ti _ottaenpienin toisessa ja kolmannessa nel- jänneksessä. Suurintase onalimmassa neljän-

neksessä. Kehitystäseurattaessa onkin perus- teltua laskea kolmen vuoden liukuvat keski- arvot eri neljänneksien tuloksista satunnais- vaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi (vrt.

Witzke 1983,s. 36).

Kaikkina vuosina kolmannen neljänneksen keskimääräinen kannattavuuskerroin jamaa- talousylijäämäovat molemmat varsin lähellä koko aineiston keskimääräisiä arvoja. Tämä osoittaahavainnollisesti,että koko tilajoukon keskiarvot antavat näin vinoissa jakaumissa liian hyvän kuvan todellisesta taloudellisesta tuloksesta tilajoukossa.

Taulukko 4. Maatalousylijäämän keskiarvo eri tuloneljänneksissä vuosina 1976—83,mk/tila.

Table 4. Farm family income indifferent income quartilesin 1976—83.

Vuosi Neljännestenkeskiarvot

Q 2 Q3

Koko aineisto keskiarvo

Q1 Q3 Q4

Year The averageof each quartile Average of ali

farms

1976 10 249 27 495

25 268 26 772 33 213 42 858 41 843 58 935 70 733

45 431 43 192 46 470 57 693 71 443 69 202 98 977 113 794

93 767 81 143 95 014 113 752 146 092 138 208 196 538 232 710

44 180 38 416 42976 52 602 68 462 64 346 92 671 110 568

1977 4 284

1978 3 634

1979 6 050

1980 13 809

1981 8493

1982 16 729

1983 25 586

Q1⁼ alin neljännes

Q2 ⁼ toiseksi alin jne.

Q1⁼ The first quartile Q2 ⁼ The second quartile etc.

Kuvio 2. Kannattavuuskertoimen keskiarvo eri kannat- tavuusneljänneksissävuosina 1976—83.

Fig. 2. The coefficient of profitabilityindifferentpro- fitability quartilesin 1976—83.

115

Kuviossa 3 onesitetty maatalousylijäämän suhteellinen kehitys eri neljänneksissä siten, ettäkaikkien tilojen keskimääräistä maatalous- ylijäämää on merkitty luvulla 100 jokaisena tutkimusvuotena.

Sekä maatalousylijäämän että kannatta- vuuskertoimen perusteella tehdyn tarkastelun mukaan tuloerot parhaimman ja heikoimman neljänneksen välillä eivät olemuuttuneet ko- vinoleellisesti tutkimusajanjakson kuluessa.

Kuitenkin koko ajanjakson trendi osoittaa lie- väätuloerojen kapenemista, kannattavuusker- toimella mitattuna hieman selvemmin ^kuin maatalousylijäämällä mitattuna. Näin ollen tämän tutkimuksen tulokset eivät^tue väitet- tä siitä, että maatalouden sisällä suhteelliset tuloerot olisivat viime vuosina kasvaneet.

Parhaimman ja heikoimman neljänneksen keskimääräisen maatalousylijäämän suhde trendistä laskettujen lukujen perusteella on pienentynyt luvusta 15,8^(v. 1976) lukuun 11,5 (v. 1983). Maatalousylijäämän suhteellinen ^ta-

so on alimmassa neljänneksessä kasvanut trendiarvonmukaan noin0,7prosenttiyksik- köävuodessa, ^kunvastaavasti^ylimmässänel- jänneksessäon tapahtunut noin 0,4 prosent- tiyksikön lasku vuottakohti.

Suhteelliseterot neljänneksien välillä olivat pienimmillään sekä maatalousylijäämälläet- täkannattavuuskertoimella mitattuna_vuon- na 1983. Jos kaikkien tilojen keskimääräistä maatalousylijääntää v. 1983 (110 568 mk) ku- vataanluvulla100,ⁿⁱⁱⁿvastaava tasoparhaas- satuloneljänneksessä oli tällöin 210 ja hei- koimmassa neljänneksessä 23. Kannattavuus- kertoimista saadut luvut olivat vastaavasti 191

ja 32.

Tuloerojensuuruuttaonvarsin vaikeaver- rata vastaavaantilanteeseen muissa Euroopan maissa, sillä eri tutkimuksissa käytetyt tulo- käsitteet, tilastoaineisto ja tarkastelutapa poikkeavat toisistaan. EC:n komission teke- mässätutkimuksessa(Anon. 1985)saatiin ko- ko yhteisön osalta parhaan neljänneksen kes- kiarvoksi suhdeluku236 ja heikoimmalle nel-

jännekselle vastaavasti suhdeluku 12, kun yh- teisönkaikkien tilojen keskimääräistä tasoa merkittiin luvulla 100. Eri jäsenmaiden osal- ta vastaavat suhdeluvutovat ^seuraavat; Ita-

Kuvio 3. Erineljänneksien raaatalousylijäämäsuhtees- sakaikkien tilojen keskimääräiseen maatalous- ylijäämään,vuosina 1976—83,sekä ajanjak- son trendiarvot.

Fig. 3. Level of farm family incomein different in- comequartilesin 1976—83. 100 ⁼the aver- ageof all farms.

Kuvio 4. Lorenz-käyrät maatalousylijäämästälaskettuna vuosina 1976, 1979ja 1983.

Fig. 4. Lorenz-curves of farm family incomein 1976, 1979and 1983.

lia 163 ja9,^Alankomaat453 ja 92, Belgia 362 ja 79, Ranska 249 ja 30 ja Tanska 380 ja 76.

Muutokset jakautumissa tutkimusajanjak- solla johtuvat paljolti sääolosuhteista. ^Vuo- det 1977—79 sekä 1981 olivat Etelä-Suomessa varsin huonoja. Erityisesti alimman neljän-

neksen tulotaso laski katovuosina sekä abso- luuttisestiettäsuhteellisesti mitaten. Tämä nä- kyy myöstulojen hajontaa kuvaavan variaa- tiokertoimenkasvusta katovuosina. Tosin va- riaatiokerroin ei tässä suhteessaseurannutloo- gisesti keskimääräisen tulotason muutoksia.

Kuvio 5. Erialueiden tilojen jakautuminen erituloneljänneksiin aineiston alkupuoliskolla (1976—78), keskivaiheil la (1978 —80) ja loppupuoliskolla (1981 —83).

Fig. 5. Distribution of the farms of locatedindifferentregionsinto different income quartiles. E-S ⁼SouthFin- land,^{S-S =}CentralFinland, E-P ^{= South}Ostrobothnia, P-S ⁼ North Finland.

117

Maatalousylijäämä eri neljänneksissä Alimpaan neljännekseen sijoittuneiden ti- lojen osuuskoko tilajoukon yhteenlasketus- tamaatalousylijäämästäon vuonna 1976 vain vajaat 6 ^%. Vuonna 1979_vastaava luku oli 3 ^% ja vuonna 1983 jälleen 6 ^%. Kahden alimman neljänneksen osaltavastaavatluvut olivat 21 ^%, 19^% ja 22 ^%.

Kuviossa 4 esitetään maatalousylijäämän suhteellinen jakautuminen kyseisinä vuosina Lorenz-käyrän avulla. Kuviossa osuudet on laskettukumulatiivisestialimmasta tulokym- menyksestä alkaen. Kuvion 4 lävistäjä osoit- taa teoreettista tasajakaumaa, jolloin jokai- nen ^kymmenys saisi ^{10 %} tuloista.

Tuloeroissa ei ole tapahtunutkovin suuria muutoksia, sillä eri vuosien käyrät kulkevat lähes samalla tavalla. Tosinvuonna 1979 voi- daan katsoa alhaisimmalla tulotasolla olevien tilojen aseman hieman heikenneen, ^mutta vuonna 1983 tilanne olitaas suunnilleen sa- makuin vuonna 1976. Myös tämätarkastelu osoittaa tuloerojen olleen ajanjakson puoli- välissä hiemansuuremmatkuin alku- ja lop- puvuosina.

Muutokset eri neljännesten sisällössä Tässä tutkimuksessa olitarkoituksena sel- vittää tulojen määrällisen jakauman lisäksi myössitä,onko erityyppisten tilojen suhteel- linenasema»tulojonossa» olennaisesti muut- tunut.Tämäontehty tarkastelemalla erityyp- pisten tilojen sijoittumista eri neljänneksiin tarkasteluajanjakson kuluessa. Tältä osin on syytäkorostaa, että eri neljännesten sisällön ja siinä tapahtuneiden muutosten tarkastelu ei kuvaa eri tilatyyppien tulotason määrällis- tä eikä suhteellista muutosta,vaanainoastaan ko. ryhmän aseman muutostaasteikolla.

Koska satunnaisvaihtelut aiheuttavat tila- päisiä muutoksia eri tyyppisten tilojen sijoit- tumiseen tuloasteikollaontarkastelussa käy- tetty kolmen vuoden keskiarvoja siten, että ajanjakson alkupuoliskoa kuvaavat vuosien 1976—1978 keskiarvot, puoltaväliä vuosien

1978—80 keskiarvot ja loppupuolta vuosien 1981—1983 keskiarvot.

Eri alueiden tilat

Tutkimusaineistossa Etelä-Suomen tilat ovatkeskittyneet tulojonon ääripäihin: kah- dessa keskimmäisessä tuloneljänneksessä Etelä- Suomen tilojaonsuhteellisestiottaenvähem- män kuin muissa neljänneksissä. Aikaisem- pien tutkimuksien perusteella voidaan päätel- lä, että alimpaan tuloneljännekseen sijoittu- vattilatovatpieniä viljatiloja. Etelä-Suomen tilojen jakautumisessa eri neljänneksiinonta- pahtunut jonkin_verranmuutoksia ajanjakson kuluessa. Alimpaan tuloneljännekseen kuului tutkimusajanjakson alkupuolella 28 ^% Etelä- Suomen tiloista, ^mutta keskivaiheilla osuus nousi30 %:iin laskientaastutkimusajanjak- sonloppupuolella 26 %:iin. Etelä-Suomen ti- lojen aseman paraneminen _on nähtävissä myösylimmän tuloneljänneksen sisältöä tar-

kasteltaessa, sillä v. 1976—78 ylimpään tulo- neljännekseen kuului 28 ^% Etelä-Suomen ti- loista, kun v. 1981—1983 luku oli 31 °7o(Ku- vio 5).

Sisä-Suomen alueen tiloista kuului alim- paantuloneljännekseen v. 1976—1978 22 ^%, v. 1978—1980 21 ^% ja v. 1981 1983 26 ^%.

Ylimmässä neljänneksessä prosenttilukemaon laskenut 24 %:sta 20 %:iin. Sisä-Suomen ti- latovatsiis siirtyneet tulojonossa selvästi alas- päin, mutta ovat silti keskittyneet vielä ajan- jakson lopussakin kahteen keskimmäiseen tu- loneljännekseen.

Myös Etelä-Pohjanmaan alueen tilat ovat valtaosaltaan kahdessa keskimmäisessä nel- jänneksessä. Neovatajanjakson kuluessa pa- rantaneet hiemanasemaansa tuloasteikolla,eli tiloja_onsiirtynyt kahdesta alimmasta neljän- neksestä kahteen ylimpään. Pohjois-Suomen alueen tilat ovat sen sijaan kehittyneet hei- kompaan päin. Suurin siirtyminen on tapah- tunutylimmästä tuloneljänneksestä, jossa^tu- lotasoon selvästi keskimääräistä korkeampi.

Ajanjakson alkupuoliskolla kuului ylimpään tuloneljännekseen vielä 22 ^% Pohjois-Suo- men tiloista, mutta loppupuoliskolla ainoas-

119

Kuvio 6. Erituotantosuuntaa harjoittavien tilojen jakautuminen^erituloneljänneksiinkeskimäärin vuosina 1976—78, 1978—80ja 1981—83.

Fig. 6. Distribution of farms producing different products into different income quartiles. Maito⁼milk farms, Nauta ⁼ mixedmilk ^&beef farms, Sika ⁼pork farms, Vilja ⁼cereal farms. ^{Muu =} other farms.

Kuvio 7. Eritilakokoluokkiin kuuluvien tilojen jakautuminen eri tuloneljänneksiin keskimäärin vuosina 1976—78 1978—80^ja 1981—83.

Fig. 7. Distribution of farms of different size (according to the arable land)in different income quartiles

taan 17 ^%.Vastaavasti alimmassa neljännek- sessä oli alkupuoliskolla 23^% Pohjois-Suo- men tiloista ja loppupuoliskolla 25 ^%.

Eri tuotantosuunnat

Erituotantosuuntaa harjoittavien tilojen si- joittuminen tuloasteikollaonmuuttunut tut- kimusajanjakson kuluessa melko selvästi. Tä- mä^on suurelta^{osinseurausta} siitä, että^tuot- teiden hintasuhteet muuttuivat ajanjakson loppupuoliskolla viljan eduksi. Tarkasteltaes- saeri tuotantosuuntia edustavien tilojen sijoit- tumistaonkuitenkin muistettava, että kysy- mys ei olesamantilakokoluokantiloista,^vaan tuotantosuuntien välillä keskimääräinen pel- toala vaihtelee. Esimerkiksi sikatilojen keski- määräinen pinta-ala on jonkinverran muita suurempi.

Maitotilatovatkeskittyneet selvästi kahteen keskimmäiseen tuloneljännekseen. Keskitty- minenonvoimistunut tutkimusajanjakson ku- luessa, sillä v. 1976—1978 kaikista maitotilois- ta oli sekä toisessa että kolmannessa neljän- neksessä 31 °7o, ja v. 1981—1983 vastaavasti 33 ^%. Ylimpään neljännekseen kuuluvien maitotilojen osuus on vastaavasti vähentynyt 22 %:sta 18 koriin ^{(Kuvio 6).}

Nautakarjatilat ovat yleensä keskittyneet joukon alapäähän, sillä alimpaan neljännek- seenkuului kaikkina vuosina noin 35 ^%nau- takarjatiloista. Niidenosuus toisessa neljän- neksessäonselvästi laskenut ja kahdessa ylim- mässä neljänneksessä vastaavasti kasvanut.

Tämä osuus jää kuitenkin 22 %:iin kaikista nautakarjatiloista.

Sikatilat keskittyvät asteikon yläpäähän.

Parhaassa neljänneksessä oli v. 1976—1978 v. 1978—1980 kaikista sikatiloista 52 ^% ja v. 1981—1983 vastaavasti 48 ^%.Alimmassa tuloneljänneksessä sikatiloista oli tutkimuk- sen alkupuoliskolla vain 12 °7o ja loppupuo- liskolla 16^%. Jonkinasteista suhteellista hei- kentymistä onnäin ollen sikatilojen kohdalla tapahtunut.

Suuri osa viljatiloista sijoittuu kaikkina vuosina alimpaan neljännekseen (v. 1976^— 1978 53 ^%, v. 1978—1980 58 ^% ja v. 1981

—1983 35 %). Ilmeisestinämäviljatilatovat pinta-alaltaan suhteellisen pieniä. Tutkimus- ajanjakson lopullaovatviljatilatkuitenkin^sel- västi parantaneet sijoitustaan.

Muut tilat -ryhmään kuuluvat tilatovat kes- kittyneet jonon ylä- ja alapäihin. Tilojen osuusparhaassa neljänneksessäon tutkimus- ajanjaksolla hieman laskenut ja toisessa nel- jänneksessä vastaavasti noussut. Muut tilat -ryhmä_onvarsin heterogeeninen: mukanaon monipuolisentuotannontiloja, siipikarjatilo-

ja,yms.

Eri tilakokoluokat

Tilojen koolla näyttää olevan ratkaiseva vaikutus tilan sijoittumiseen tuloasteikolla.

30—50 hehtaarin sekämyös yli 50 hehtaarin tilojen sijoitus onselvästiparantunut tarkas- teluajanjakson kuluessa. Tämä on nähtävis- säerityisen selvästi tarkastelemalla kunkin ti- lakokoluokan_osuutta ylimmässä tuloneljän- neksessä (Kuvio 7).

Tilojen siirtyminen tulojonossa

Sekämaatalousylijäämä että kannattavuus- kerroin heikoimmassa neljänneksessä ovat varsin alhaisia kaikkina vuosina. Todetta- koon, että alimman kymmenyksen keskimää- räinen maatalousylijäämä oli negatiivinen pe- räti viitenä tutkimusvuotena kahdeksasta.

Maatalousylijäämän negatiivisuus on varsin poikkeuksellinen tilanne. Tästäsyystäonmie- lenkiintoista tarkastella erityisesti heikoimpien

ja parhaimpien tilojen liikkuvuutta neljännek- sestä toiseen tarkasteluajanjaksolla.

Tätävartenaineistosta tulostettiin niiden ti- lojen lukumäärät, ^jotkaovatpysyneet samas- sa tuloluokassa koko ajanjakson ajan. Tar- kastelun kohteeksi valittiin vuodet 1976,1979 ja 1983 edustamaan ajanjaksonalku-,keski- ja loppuvaihetta.

Heikoimmassa neljänneksessä samoja tiloja oli kaikkina kolmenatarkasteluvuotena ^53% ko. neljänneksen tilojen lukumäärästä. Sellai- sia tiloja, jotka pysyivat kahtena vuotenakol- mestaalimmassa neljänneksessä, oli jo noin

121

80 ^% neljänneksen tilojen lukumäärästä. Tä- mä merkitsee sitä,että alimmassa neljännek- sessä »tilapäisesti käyviä» tilojaolinoin20 ^% neljänneksen tilojen lukumäärästä (Kuvio 8).

Tarkemman kuvan saamiseksi analysoitiin erikseen ^myös alintatulokymmenystä. Tilo-

jen suhteellinen vaihtuvuus alimmassa kym- menyksessäon luonnollisesti suurempi kuin alimmassa neljänneksessä. Kaikkina kolmena vuotena vain noin 16^% ko. tiloista pysyi alimmassakymmenyksessä.

Tulojonon alapäässä pitkään pysyvät tilat

Kuvio 8. Tilojenvaihtuvuus alimmassa tuloneljänneksessä vuosina1976,1979ja1983.Kunakin vuotena alimmasta tuloneljänneksestä (Q 1) siirtyvien tilojen lukumäärä esitetään prosentteina alimman neljänneksen tilojen lukumäärästä. Sulkeissa olevat prosenttiluvutonlaskettu vastaavasti prosentteina kaikista tutkimustiloista.

Fig. 8. The changes of the farmsin the lowest income quartile. Thepercent of farms moving from the lowest quartile to the other quartiles calculated from the number of farms inthe lowest quartile.

ovat keskittyneet lähes 80 %:sesti alimman neljänneksen ylempään päähän. Maatalous- ylijäämä toisessa ja kolmannessa kymmenyk- sessä ^on tosin hyvinalhainen, mutta eienää negatiivinen yhtenäkään vuotena. Vaikka alimmassa neljänneksessä lähes puolet tilois- taon vaihtunut,voidaan jatkuvasti alimmas- sa tuloneljänneksessä pysyvien tilojen luku- määrää pitää suurena. Ainoastaan aivan tu- lojonon alapäässä olevat tilat ^ovat siellä tila- päisesti ja vaihtuvat suurelta osin vuosittain.

Tulojonon yläpäässä tapahtuvaa yksittäis- ten tilojen siirtymää tarkasteltiin ylimmän kymmenyksen osalta. Ylimmässä kymmenyk- sessä^onsamoja tiloja kaikkina kolmenavuo- tenaperäti 38 ^%kymmenyksen tilojen luku- määrästä. Kahtena^vuotenakolmesta samoja tiloja_on 89 ^% kymmenyksen tiloista. Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että pa- remmin kannattavien tilojen tulos on stabii- limpi kuin heikommin kannattavien maatilo- jen.

Kirjallisuus

Aaltonen,S. 1981.Maatalouden tuloista ja tulonjaos- ta. Maatal. tai. tutk.lait. tiedonantoja78: 23—78.

Anon. 1985. Income disparities in agriculture in the Community. Green Europe208: 1—l6.

Cordts, W., Deerbero,K-H. ^& Hanf, C-H. 1983. In- frasectoral profit variationinthe German agricultural sector. Dept,of Agric. Econ. Univ. of Kiel. 22s.

—, Deerbero, K-H.^& Hanf, C-H. 1984.Analysisof the infrasectoral income differences in West German agriculture. Eur. Review of agr. economics 11:323

—342.

Hagfors,R.^&Koljonen, K. 1984.Kotitalouksien tulon- jako ja toimeentulomahdollisuudet. Taloudellinen suunnittelukeskus. 43s. Helsinki.

Hanhilahti,H. 1980.Maataloustuotteiden aluetuki ja viljelijäntulot maaneri osissa. Maatal.tai. tutk.lait, tiedonantoja71: I^—6o.

Ihamuotila,R. 1970. Maataloustulon ja viljelijäperheen työtulonvaihtelusta ja riippuvuudesta tuotannonteki- jöidensuhteen. Maatal. tai. tutk.lait. julk.22: I—3l.

Mikkola,S. ^1983,Maatalouden puhdastulo,sen vaih- telu ja vaihtelun syyt lypsykarjataloudessa.Pro gradu- tutkielma. Maatalousekonomian laitos. 68 s.

Ryynänen, V. 1970. Tutkimuksia maatalouden tuotan- tofunktioista Sisä-Suomen kirjanpitoviljelmillä vuosina

1960—66. Acta Agr. Fenn. 120: I —6B.

Snlessens, J. 1979.^Dynamicsof farm income dispersion in the Belgian Loamy region. Eur. Review ofagr.

economics 6: 191—208.

Suonilla, S. 1952.Tuloslukujen vaihtelusta maatalou-

dessa. Summary: On the variability of operating results inagriculture. Erip.Maatal. tiet. aikak.24: 93—118.

Suominen, R. 1977.Sosiaalisten tulonsiirtojenkohtaan- to.Sosiaalisia erikoistutkimuksia. SVT XXXII, 51:

1 109.

1979.Tulojen uudelleenjako Suomessa^vuonna 1976.

Sosiaalisiaerikoistutkimuksia, SVT XXXII, 58: 1 168.

Torvela, M. 1966.Tuotantopanosten käytöstä ja käy- tönedullisuudesta maataloudessa Etelä-Suomen alueen kirjanpitoviljelmillä. Maatal. tai. tutk.lait. julk. 8:

1 141.

Turkki, A. 1982. Tuotantopanosten käytön vaikutus maidontuotannon kannattavuuteen. Maatalousekono- mian lait. julk.8: 1—65.

Uusitalo, H. 1982.Tulopolitiikka ja tulonjako. Sosiaa- lipolitiikka 1982,Sosiaalipoliittisen yhdistyksenvuo- sikirja 7: 51—lO2.

vonWitzke,H. 1979.Prices,commonagricultural price policy and personal distribution of incomeinWest Ger- man agriculture.Eur. Review ofagr. economics 6:

61—80.

1983.Amodel of relative and absolute income dif- ferences inagriculture. 78 s. Kiel.

Zachariasse,L.C. 1977. The analysis of variations in farm incomesonarable farms. Eur. Review of^agr.eco- nomics 4: 149—161.

Msreceived ^January 12, 1987

123