Asta Hartikainen
AVAIN TAVOITTEELLISEN OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN Showjazztanssin opetussuunnitelma Oulun taidekouluun
AVAIN TAVOITTEELLISEN OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN Showjazztanssin opetussuunnitelma Oulun taidekouluun
Asta Hartikainen Opinnäytetyö Kevät 2012
Tanssinopettajan koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu
TIIVISTELMÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Tanssinopettajan koulutusohjelma, showtanssin suuntautumisvaihtoehto
Tekijä: Asta Hartikainen
Opinnäytetyön nimi: AVAIN TAVOITTEELLISEN OPETUKSEN TOTEUTTAMISEEN – Showjazz- tanssin opetussuunnitelma Oulun taidekouluun
Työn ohjaajat: Anssi Kirkonpelto ja Petri Hoppu Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2012 Sivumäärä: 32 sivua+ liitteet
Tiivistelmä
Toimiva opetussuunnitelma on tärkeä avain opettajan työhön ja tavoitteellisen opetuksen toteut- tamiseen. Tämän työn lähtökohtana on tutkia, miten showjazztanssin opetussuunnitelma etenee tasolta toiselle Oulun taidekoulussa. Oulun taidekoulu on Oulun kaupungin opetustoimen alla toimiva taiteen perusopetusta antava yksikkö, jossa tarjotaan niin yleisen kuin laajan opetus- suunnitelman mukaisesti etenevää opetusta visuaalisessa ja esittävässä taiteessa sekä tanssitai- teessa. Tanssiopinnot jakautuvat varhaisiän opintoihin, perusopintoihin sekä syventäviin opintoi- hin. Showjazztanssin opetusta on annettu vuodesta 2001 lähtien ensin yleisen, ja nykyään myös laajan opetussuunnitelman mukaan. Kasvavan harrastajamäärän mukaan opetuksen sisältöä halutaan tarkistaa, jotta myös showjazztanssilajin osalta taidekoulun opetussuunnitelma toteutuu.
Tällä pyritään turvamaan opiskelijoille mahdollisuus vuosittain etenevään laadukkaaseen opetuk- seen valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti. Työ jakautuu kolmeen osaan, joista en- simmäisessä selvitetään opetussuunnitelman laadintaan vaikuttavia tekijöitä, nykypäivän opetus- käsityksiä ja pohditaan opetuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja merkityksiä opetuksen sisällön laadinnassa. Toisessa osassa pohditaan Oulun taidekoulun sijoittumista valtakunnalliselle taiteen perusopetuksen kentälle ja kolmannessa osassa määrittelen showjazztanssilajin ja laadin sisällön Oulun taidekoulussa toteutettavalle showjazztanssin opetukselle. Tutkimusmateriaalina ja tieto- pohjana käytän työssäni tanssitaiteen ja kasvatustieteen kirjallisuutta, internet-lähteitä, haastatte- lua sekä taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita tukemassa omia havaintojani showjazztanssin opettajana.
Työn tavoitteena on toteuttaa käyttöön otettava opetussuunnitelma showjazztanssiin Oulun taide- koululle ja varsinainen opetussuunnitelma sisältöineen on työn liitteenä. Opetuksen sisällön arvi- ointia on jatkossa syytä tehdä säännöllisesti, jotta se säilyy ajankohtaisena.
Asiasanat: opetussuunnitelma, showjazztanssi
ABSTRACT Oulu University of Applied Sciences
Culture, Danceteachers Education, Showdance
Author: Asta Hartikainen
Title of thesis: KEY TO DESIGN GOAL ORIENTED TEACHING- Curriculum to Showjazzdance in Oulu Art School
Supervisor(s): Anssi Kirkonpelto and Petri Hoppu
Term and year when the thesis was submitted: Spring 2012 Number of pages: 32 + appendixes
A functional curriculum is a great help for a teacher and it provides a solid foundation for goal- oriented teaching.
The main subject of this study is to research how to arrange show jazz dance education in Oulu Art school, and how it should be designed for each level so that it will follow the Finnish basic arts education curriculum. Oulu Art School is a rare multicultural art school which provides education in dance, performing and visual arts. It functions under The City of Oulu Educational Centre.
Show jazz dance classes have been given since 2001 and every year the number of students has gone up. Therefore, it is now very important that the curriculum will be updated to follow today’s need.
There will be three parts in my research. In the first part l clarify the things that one should think about while planning the curriculum and the things that prevail in teaching nowdays. Additionally, I clarify what is meaningful while planning the contents of a teaching subject. In the second part I discuss the meaning of Oulu Art School in the basic arts education field, and finally in the third part I define the dance form show jazz dance. The actual curriculum for Oulu Art School is includ- ed in the appendixes.
It is very important that there will be on-going evaluation of teaching contents to ensure the con- tent is continuously up-to-date.
Keywords: curriculum, showjazzdance.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 6
2 OULUN TAIDEKOULUN ESITTELY 7
3 TUTKIMUSMENETELMÄT 9
4 VALTAKUNNALLINEN TAITEEN PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMA 10 4.1 Opetussuunnitelma -‐opettajan ja oppijan tukena 10
4.2 Opetussuunnitelman laadinnan etenemisen vaiheet 11
4.3 Opetusmenetelmien ja työmuotojen valinta 12
5 NYKYPÄIVÄN OPETUSKÄSITYKSET 14
5.1 Opettaja 2010-‐luvulla 14
5.2 Tavoitteellinen tanssinopetus 16
5.3 Keinot opetuksen toteuttamiseen Oulun taidekoulussa 17
6 VALTAKUNNALLISEN TPO:N TOTEUTUMINEN OULUN TAIDEKOULUSSA 18
6.1 Opintojen jakautuminen tanssilinjalla 18
6.2 Showjazztanssi sivulajina 18
6.3 Arvioinnin perusteet 19
7 SHOWJAZZTANSSIN LAJIMÄÄRITELMÄ 21
7.1 Jazztanssi ja showjazztanssi 21
7.2 Kysely tanssilajimääritelmästä 22
7.3 Kyselyn tulosten erittelyä 23
8 SHOWJAZZTANSSIN OPETUSSUUNNITELMA OULUN TAIDEKOULUUN 25
8.1 Mistä lähdetään liikkeelle? 25
8.2 Mitä opetetaan? 25
8.3 Esiintymiset ja opintojen päättötyö 26
8.4 Opintojen arviointi 27
9 POHDINTA 28
LÄHTEET 30
LIITTEET 32
1 JOHDANTO
Opinnäytetyöni on hankkeistettu opinnäytetyö Oulun taidekoululle, jossa laadin käyttöön otetta- van opetussuunnitelman koulussa opetettavalle showjazztanssilajille. Olen toiminut taidekoulun tanssilinjalla tuntiopettajana vuodesta 2006 lähtien ja sitä ennen suorittanut taiteen perusopetuk- sen tanssin laajan oppimäärän mukaiset opinnot päättötöineen Oulun taidekoulussa.
Jazztanssia on opetettu taidekoululla vuodesta 2001 lähtien ja jatkuvasti kasvava harrastajamää- rä asettaa opetuksen sisällön suunnitteluun uusia haasteita ja tavoitteita. Vuonna 2006 opetuksen sisältö muuttui käsittämään myös showtanssin, jolloin nimi vaihdettiin showjazztanssiksi.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan annettavaa opetusta määrittää laki taiteen perusopetuksesta. Koulun omaa opetussuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon koulun sijoittuminen kunnalliseen koulutusorganisaatioon ja noudatettava opetustoimessa vallitsevia normeja. Lisäksi koulun sisäisen ideologian ja profiilin säilyttäminen on tärkeää.
Työ jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selvitetään opetussuunnitelman laadintaan vaikuttavia tekijöitä, nykypäivän opetuskäsityksiä, pohditaan opetuksen taustalla vaikuttavia teki- jöitä ja merkityksiä opetuksen sisällön laadinnassa. Toisessa osassa pohditaan Oulun taidekou- lun sijoittumista valtakunnalliselle taiteen perusopetuksen kentälle, ja kolmannessa osassa mää- rittelen showjazztanssilajin ja laadin sisällön Oulun taidekoulussa toteutettavalle showjazztanssin opetukselle.
Työni tarkoituksena on selvittää, kuinka showjazztanssilajin opetuksen tulisi edetä tasolta toiselle Oulun taidekoulussa. Työn tavoitteena on myös toimia tanssinopettajan tukena opetuksen suun- nittelussa niin kausi-, jakso- kuin tuntitasollakin. Toivon, että työstäni on tulevaisuudessa apua ja lähdetietoa muille tanssiyhteisöille, joissa laaditaan koulun omaa opetussuunnitelmaa showtans- siin tai showjazztanssiin.
2 OULUN TAIDEKOULUN ESITTELY
Oulun taidekoulu on yksi Suomen harvoista monialaisista taidekouluista, jossa tarjotaan taiteen perusopetusta niin esittävässä ja visuaalisessa taiteessa kuin tanssitaiteessakin (kuvio 1). Aloitin oman tanssijan urani silloisessa Oulun balettikoulussa, joka myöhemmin siirtyi Taidekoulun alai- seksi. Taidekoulun tanssilinja on johtava taiteen perusopetusta tarjoava tanssioppilaitos Oulussa.
Oppilaita tanssilinjalla on yli 350 ja lajivalikoima on laaja: lastentanssi, poikatemppu, klassinen baletti, nykytanssi, showjazztanssi, hiphop, breaking sekä poikatanssi.
Showjazztanssinopetusta on tarjottu Oulun taidekoulussa vuodesta 2001 lähtien. Alkuvaiheessa ryhmiä oli kaksi: perustaso ja jatkotaso, ja ryhmät olivat tarkoitettu nykytanssin ja baletin harrasta- jille oheislajiksi. Tähän päivään mennessä oppilasmäärä on nelinkertaistunut ja syksyllä 2011 taidekoulun kahdeksassa showryhmässä tanssii 90 lasta ja nuorta alkeista edistyneisiin tanssin- harrastajiin. Showjazztanssi on käsitteenä uusi ja sitä käytetään toistaiseksi varovaisesti viralli- sen määritelmän puutteen vuoksi. Tanssilaji on kuitenkin nykypäivänä yleistynyt ja sen opetusta tarjotaan lukuisissa tanssikouluissa ympäri Suomea.
Oulun taidekoulussa käytössä oleva termi käsittää esittävän taiteenlajin, joka perustuu jazztanssi- tekniikkaan sekä showelementteihin. Pääroolissa on ymmärrys omasta kehosta ja sen liikkeestä, puhdas perustekniikka, luonteva, ketterä ja dynaaminen liikkuminen, sekä pyrkimys näyttävyy- teen ja uskottavuuteen. Opetuksen sisältö on laadittu vuosittain tasolta toiselle eteneväksi oppijan ikä ja taitotaso huomioiden. Eri tanssi- ja taiteenlajit tekevät vuosittain yhteistyötä esitysten ja taidetyöpajojen merkeissä. Yhteistyömahdollisuuksia kehitetään jatkuvasti lisää. Ne tarjoavat oppilaille mahdollisuuden yhdistää taideopintoja, ja saada siten jo taiteen perusopetusasteella laaja tieto- ja taitotaso mahdollisia ammattiopintoja varten.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan annettavaa opetusta määrittää laki taiteen perusopetuksesta. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulisi arvioida vuosittain ja arvioinnin tulisi perustua jatkuvaan näyttöön, asetettuihin tavoitteisiin ja arvioinnin perusteisiin.
Lisäksi oppilas on oikeutettu saamaan palautetta työskentelystään sekä todistuksen suoritetuista opinnoista. Palautteen tulisi olla rakentavaa, kannustavaa sekä jatkuvaa. Koulun omaa opetus- suunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon koulun sijoittuminen kunnalliseen koulutusorga-
nisaatioon ja noudattaa opetustoimessa vallitsevia normeja. Lisäksi koulun sisäisen ideologian ja profiilin säilyttäminen on tärkeää.
KUVIO 1. Oulun taidekoulussa tarjottavan opetuksen jakautuminen linjoittain Valtakunnallinen
Taiteen perusopetuksen yleinen OPS
Laki
Taiteen perusopetuksesta
OULUN TAIDEKOULU
Esittävä taide
Visuaalinen taide
Tanssitaide
Break Lastentanssi
i
Nykytanssi Klassinen
baletti Poikatanssi
Taiteen perusopetuksen tanssin laaja oppimäärä
tytöt
Showjazz Hiphop
pojat Teatteri
Sirkus
Audio- Visuaalinen
taide Käsityö Arkkitehtuuri Kuvaama-
taito
Animaatio Sarjakuva
Elokuva
3 TUTKIMUSMENETELMÄT
Työni tutkimustieto on kerätty hyödyntäen kasvatustieteen, kehityspsykologian ja tanssitaiteen kirjallisuutta sekä internet-lähteitä. Kirjallisuudesta olen hakenut tukea omille kokemuksilleni sekä ajatuksilleni opettajana, tanssijana ja oppilaana. Työtäni on lisäksi ohjannut laki taiteen perusope- tuksesta sekä Opetusministeriön laatimat taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet, Oulun taidekoulun yleinen opetussuunnitelma sekä tanssin valtakunnallinen opetussuunnitelma.
Lisäksi Oulun kaupungin opetustoimen yleiset normit ja käytänteet ovat antaneet työlleni rajoja ja suuntaa.
Showtanssista on toistaiseksi olemassa hyvin vähän kirjallisuutta. Lajimääritelmän muodostami- sessa käytin apuna kyselykaavaketta, josta pyrin keräämään kokemuksia ja havaintoja kentällä toimivien opettajien ja oppilaiden näkökulmista. Kysymysteni avulla halusin selvittää kyselyyn vastanneiden henkilöiden näkemystä showtanssitekniikasta, tavoitteellisesta harjoittelusta ja ope- tussuunnitelman merkityksestä. Lisäksi käytin lähdemateriaalina Oulun seudun ammattikorkea- koulusta valmistuneiden tanssinopettajien Nina Andströmin, Tiia Elgin ja Jenni Jokikokon opin- näytetöitä, jotka tukivat aiheillaan omaa työtäni.
Oulun taidekoulu on kaupungin johtava taiteen perusopetusta tarjoava koulu, jonka panos kau- pungin lasten ja nuorten kulttuurin edistämiseen ja ylläpitämiseen on merkittävä. Lisäksi koulu on ainoa Oulussa, jossa tarjotaan showjazztanssin opetusta taiteen perusopetuksen piirissä. Ope- tussuunnitelmaa laadittaessa nämä seikat ovat otettava huomioon ja sisältö laadittava niihin sopi- vaksi. Koko tutkimusprosessin ajan olen työskennellyt tanssin tuntiopettajana Oulun taidekoulus- sa, jolloin olen saanut tutustua läheisesti koulun toimintamalliin, mikä on helpottanut työni kohdis- tamista juuri Oulun taidekoulun tarpeisiin sopivaksi.
Opetussuunnitelman sisällön laadinnassa olen halunnut korostaa taidekoulun toiminta-ajatusta kokonaisvaltaisen kasvun tukijana. Tavoitteenani on luoda toimiva suunnitelma, joka perustuu Oulun kaupungin arvopohjaan: luovuuteen, rohkeuteen, yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen.
4 VALTAKUNNALLINEN TAITEEN PERUSOPETUKSEN OPS
4.1 Opetussuunnitelma -opettajan ja oppijan tukena
Opetussuunnitelma on tärkeä avain opettajan työhön. Opetussuunnitelmalla tarkoitetaan kirjallista laadittua ohjeistusta, josta löytyvät perustelut koululaitoksessa järjestettävälle opetukselle ja käy- tänteille. Valtakunnallinen opetussuunnitelma on Opetushallituksen alainen ja sen tulisi olla kun- kin oppilaitoksen keskeisin työväline koulun oman opetussuunnitelman laatimisessa. Opetus- suunnitelman tarkoituksena on tukea opettajan työtä ja tarjota oppilaille mahdollisuus pitkäjäntei- seen ja lukuvuosittain etenevään opetukseen. (Opetushallitus 2002, 15.) Miia Hernesaho (2001, 15) esittää J.G Saylorin, W.M. Alexanderin ja A.J. Lewisin konkreettisia kuvauksia opetussuunni- telmista seuraavalla tavalla:
“Opetussuunnitelma on rakennuspiirustus, ja opetus on rakennuksen rakentamista: opettaja on työmies, jonka kyvyt punnitaan siinä, miten hyvin rakennus vastaa piirustusta.
Opetussuunnitelma on valmentajan pelijoukkueelleen tekemä taktinen suunnitelma ennen otte- lua. Opetus on itse peli; vaikka joukkueen oletetaan noudattavan suunnitelmaa, sen edellytetään kykenevän myös improvisointiin.
Opetussuunnitelma on taiteilijalle tehty tilaus, ja opetus on itse taideteoksen luomista: opettaja on taiteilija”.
Nämä yllä esitetyt esimerkit kertovat opetussuunnitelman mahdollisuuksista. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei ihminen toimi aina suunnitellulla tavalla, vaan toimintaan vaikuttavat paitsi ympäris- tö ja vuorovaikutus, myös perimä. Mäkelän (2009, 7-8) mukaan lapsen ainutkertaiseksi, omalla panoksellaan yhteisöämme rikastuttavaksi ihmiseksi kasvaminen vaatii yhdessä aikuisten kanssa elettyjä arkisia kokemuksia. ”Lapsi kehittyy kokemuksissa ja toiminnassa”. Peruskokemukset ja niistä saatu palaute ovat avainasioita lapsen muodostaessa käsitystä itsestään ja ympäröivästä maailmastaan. Mäkelä kysyykin: ”Miten voidaan parhaiten varmistaa, että tämä voimaannuttava palautejärjestelmä toimii arjen opetus- ja kasvatustehtävissäkin mahdollisimman hyvin?” Tähän opetussuunnitelman tulisi ihannetilanteessa vastata.
Perimä ohjaa lapsen kehitystä, antaa voimaa kasvuun ja muutokseen, joka Mäkelän sanoin ohjaa kunkin lapsen yksilöllistä kypsymistä. Toisaalta Mäkelä muistuttaa synnynnäisten ominaisuuksien kypsymisestä toiminnassa, ja ihmisten erityisominaisuudet voivat tuettuina kypsyä voimavaraksi niin yksilölle kuin yhteisöllekin.
Oulun opetustoimen laatimassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan kasvatuksen ja opetustyön olevan yhteiskunnallista toimintaa, jonka tavoitteena on muun muassa vahvistaa yksi- lön minuutta ja toimia sitä kautta ”hyvän elämän rakennusaineena ja kasvualustana hyvinvoivalle yhteisölle”. (Oulun kaupunki 2011, hakupäivä 1.12.2011). Tästä voidaan päätellä, että huolellises- ti laadittu opetussuunnitelma toimii vankkana perustana laadukkaan opetuksen järjestämisessä, joka puolestaan lisää yhteiskunnan hyvinvointia (kuvio 2).
KUVIO 2. Toimiva opetussuunnitelma
4.2 Opetussuunnitelman laadinnan etenemisen vaiheet
Nykypäivän opettajille opetussuunnitelma on tuttu käsite, ja sen tulisi ensisijaisesti olla opettajan apuväline työn suunnittelussa ja toteutuksessa. Toimivasta opetussuunnitelmasta tulevat ilmi opetuksen tavoitteet, sisältö ja muoto, jossa tavoitteet ohjaavat sisältöä ja muotoa. (Hellström 2000, 222.) Opetussuunnitelman laadinta lähtee eduskunnassa asetetusta laista (taulukko 1),
Toimiva opetussuunnitelma Tasa-‐arvoiset
oppimismahdollisuudet ja yhteiskunnallinen
arvostus
Opettajan työn tukeminen sekä
erikoistumisen mahdollisuus
Opetuksen yhteinästäminen, laadun takaaminen ja -‐tarkkailu
josta se etenee valtioneuvoston, opetusministeriön ja opetushallituksen kautta koulutuksen järjes- täjälle, joka laatii kouluilla toimivan opetussuunnitelman. Kuitenkin jo 1900-luvulta lähtien opetta- jat ovat osallistuneet opetussuunnitelmien sisältöjen laadintaan. Opettajan näkyvin vastuu sijoit- tuu koulutuksen järjestäjän jälkeen seuraavaksi ja hänen tärkein tehtävänsä varsinaisen opetuk- sen suunnittelun ja opetuksen jälkeen on arvioinnin suorittaminen. Opettaja valitsee käytettävät opetusmenetelmät ja erityisesti taidelajien opettajan on tärkeä varioida työmuotoja erilaiset oppi- jat huomioiden. (Hellström 2000, 222.) Opiskelijan tärkein tehtävä on prosessin huipussa tapah- tuva oppiminen. Psykologiassa oppimisella tarkoitetaan sekä haluttua lopputulosta että matkaa, joka siihen johti. Opetuksen tulisi tähdätä oppimiseen, mutta “opetuksen arvo ei ole riippuvaista vain siitä, tapahtuuko oppimista”. (Hellström 2000, 272.)
TAULUKKO 1. Opetussuunnitelman laadinnan etenemisen vaiheet
Toimija: Tehtävä:
Eduskunta Lainsäädäntö
Valtioneuvosto Asetukset, päätökset, kehittämissuunnitelmat
Opetusministeriö Päätökset
Opetushallitus OPS-perusteet, muut määräykset
Koulutuksen järjestäjä Opetussuunnitelma
Opettaja Opetusmenetelmien valinta, opetus, ohjaus, arviointi
Opiskelija Henkilökohtaisen OPS laatiminen, oppiminen
4.3 Opetusmenetelmien ja työmuotojen valinta
Opetusmenetelmiä voitaisiin sanoa olevan yhtä monta, kuin on opettajiakin. Hyvä opettaja hallit- see useita opetusmenetelmiä. Opettajuudesta puhuttaessa käytetään usein käsitettä luontainen
auktoriteetti, ikään kuin sellaisen voisi joko omata tai ei, vaikka todellisuudessa opettajatkin ovat vain ihmisiä hyvine ja huonoine päivineen. (Packard & Race 2003,13).
Opetusmenetelmien valinnassa tulisi ottaa huomioon ensisijaisesti oppisisällöt ja tavoitteet sekä käytössä oleva oppimateriaali, tila, aika ja välineet. Menetelmän valintaan vaikuttavat lisäksi opet- tajan oma kokemus ja arviointi siitä, onko hänellä valmiuksia käyttää valittua menetelmää. Lisäksi huomioon tulee ottaa erilaiset oppijat ja ryhmät oppijina. (Vuorinen, 1993,7.)
Opetusmenetelmän valinnan jälkeen opettaja valitsee käytettävän työmuodon. Matti Koskenniemi avaa työmuodon käsitettä jakamalla tehtävät: Mitä opettaja tekee? Mitä oppilaat tekevät? Jakope- rusteena hän käyttää vastuunkantoa opetustilanteessa. (Hellström 2000, 209). Tanssinopetuk- sessa opettajakeskeinen työmuoto on ollut kautta historian suosituin tapa. Entisajan tanssinopet- tajat olivat mestareita hoveissa ja ylhäisön parissa. Opettajan sana oli laki, eikä vaihtoehtoja ollut.
Nykypäivänäkin tanssinalalla tämä behavioristiseen oppimiskäsitykseen pohjautuva opetusmene- telmä on paljon käytetty, mutta sen lisäksi työmuotoja on monipuolistettu enemmän yhteisölli- sempään suuntaan, jossa opettaja ja oppilas nähdään tasavertaisina keskustelukumppaneina.
Tarkoituksena on päästä yhteisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen. (Hellström 2000, 211.) Yhteisölli- sessä menetelmässä korostuvat suunnittelun ja johtamisen taito. Opettajan tehtävänä on tehdä yhteenvetoja, ehdottaa, auttaa ja huolehtia tavoitteen saavuttamisesta.
Oppilaskeskeisessä menetelmässä pääasiallinen vastuu oppimisesta on oppilaalla itsellään.
Opettaja antaa tehtävän, joka edellyttää oppilaan omaa paneutumista ja vastuuta tehtävän suorit- tamisesta. Koen, että oppilaskeskeisen ja yhteistoiminnallisen menetelmän olennaisin ero on tehtävän arvioinnissa. Yhteistoiminnallisessa menetelmässä oppilailla on enemmän valtaa tehtä- vän kokonaisuuden suunnittelussa, ja siten myös arviointikriteerien määrittelyssä.
Tanssinopetuksessa yhteistoiminnallinen menetelmä vaatii ryhmältä omaa kiinnostusta ja sitou- tumista tehtävään, rohkeutta ja turvallisen oppimisympäristön. Toisinaan menetelmä aiheuttaa ristiriitoja, varsinkin silloin, jos opettajan ja oppilaan omat tavoitteet eroavat paljon toisistaan. Li- säksi tanssikoulujen kurssisuunnitelmat ja lajikuvaukset sitovat opettajaa. Opettajan on tarjottava oppilaille sitä, mitä kurssikuvauksessa luvataan.
Tanssitunnille tullaan pääsääntöisesti vapaaehtoisesti, koska ollaan kiinnostuneita asiasta ja halutaan oppia uutta mahdollisimman paljon ja tehokkaasti. Opettajakeskeinen työmuoto vaatii oppijoilta aitoa kiinnostusta ja hyvää yhteyttä opettajan ja oppilaan välillä. (Hellström 2000, 209).
5 NYKYPÄIVÄN OPETUSKÄSITYKSET
Minulle opettaminen on hetkessä elämistä, vanhan asian uudelleen muokkaamista ja suodatta- mista. Toisaalta myös uuden keksimistä, tärkeimmän asian poimimista ja sen eteenpäin jakamis- ta sekä vuorovaikutusta. Tässä luvussa tarkastellaan Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä nykypäivänä hallitsevia teemoja ja tavoitteita sekä pohditaan koulutuksen suuntaa ja sen tulevai- suutta. Lisäksi etsitään kohtia, johon tanssikasvatus voisi tarttua ja tarjota avaimia tasapainoisen ja onnellisen elämän rakentumiselle.
”JOS AJATTELET ETTÄ OSAAT TAI
AJATTELET ETTÄ ET OSAA, OLET OIKEASSA”
- Henry Ford
5.1 Opettaja 2010-luvulla
Pohtiessani ajatusta opettamiseni takana, palaan joka kerta samaan asiaan: minulle oppiminen on koko elämän kestävä prosessi, johon kuuluu oivalluksia, elämyksiä, pettymyksiä, kertaamista, muuttumista ja uuteen asiaan tottumista ja lopulta sen hyväksymistä. Lastenpsykiatri Jukka Mä- kelä kirjoittaa artikkelissaan ”Lapsen kehityksen tukeminen hänen kehitysympäristössään” syistä, jotka antavat ihmisille voimia pyrkiä eteenpäin. Tärkeimmiksi tekijöiksi hän luettelee oman yhtei- sönsä hyväksynnän sekä joukkoon kelpaamisen. Hänen mielestään oppimiseen tarvitaan tällaista pohjaa; toisaalta lapsen kokiessa olevansa vääränlainen hänen itsetuntonsa ei kehity yhtä vah- vaksi kuin lapsella, joka on saanut riittävästi tukea arkisissa kehitysympyröissä. (Ikonen & Kroge- rus 2009, 7-9.) Lähtökohtaisesti voitaisiin sanoa, että vahva itsetunto ja hyväksyntä on ihanneti- lanne opetuksen pohjaksi ja siksi ne ovat periaatteet, johon suuntaan myös tanssikasvatusta tulisi viedä.
Peruskouluissa ja eritysopetuksessa on viime aikoina puhuttu paljon inkluusiosta, joka tarkoittaa jokaisen oppijan henkilökohtaisten tarpeiden huomioimista jo opetuksen suunnitteluvaiheessa.
Inkluusion avulla opetusta on pyritty yhtenäistämään siten, että erityisopetusta tarvitsevat oppilaat on sijoitettu tavallisille peruskoululuokille ja opetukseen tarvittava tuki tulee suoraan oppijan luo.
Tämä puolestaan tukee oppilaan itsetuntoa ja minäkuvan kehittymistä, sillä erilaisuutta ei nosteta negatiivisesti esiin, vaan pyritään tarjoamaan erilaiselle oppijalle mahdollisuus opiskella omista lähtökohdistaan muiden oppilaiden kanssa samoissa puitteissa. (Ikonen yms. 2009, 12). Tämä lisää suvaitsevaisuutta ihmisten keskuudessa, joka on äärimmäisen tärkeä piirre laadukkaassa opetuksessa. Tanssikasvatuksen tulisi tähdätä samaan malliin erilaisuuden hyväksymisessä ja ymmärtää siinä piilevät voimavarat.
”Tanssiessaan ihminen on läsnä koko olemuksellaan, olentona kaikkine puolineen - eläen voi- makkaasti.” (Kitti 2005, 227). Tällä huomiolla tanssinopettajille on heitetty suuri haaste hallitta- vakseen. Koko olemus tuntuu ja näkyy tunnilla, eikä pelkästään oppilaalla. Kuinka ottaa haaste vastaan ja oppia pitämään sitä tämän työn suurimpana rikkautena?
Mielen ja kehon symbioosi, on asia, jota tanssista puhuttaessa ei voi ohittaa. Mielen ja kehon yhteistyötä on tutkittu paljon kasvatustiedettä käsittelevissä teoksissa. Niiden on todettu toimivan tehokkaasti tilanteessa, jossa molemmat saavat ärsykkeitä tasapuolisesti. Oppiminen on muuta- kin kuin älyllinen prosessi. (Dryden 2002, 369). Toisaalta, kehollisuus on tanssissa tärkeää, mutta ilman ajatusta ei voi olla liikettä. Liike on mielen ja kehon kommunikaatiota ja vuoropuhelu näiden kahden välillä voi olla ajoittain myös erittäin kiivasta. Tanssija ja tanssinopettaja joutuvat välillä keskelle varsinaista sotatannerta, sillä keho, mieli ja lisäksi vielä ulkopuolinen ärsyke aiheuttavat ristiriitatilanteita, joihin ei aina ole olemassa helppoa ja oikeaa ratkaisua. Kuka sitten on oikeas- sa?
Onneksi myös onnellisesta yhteiselosta saa nauttia usein. Kehon ja mielen toimiessa yhteen elämä sujuu kuin tanssi ja tarjoaa paitsi visuaalista nähtävää ja elämyksiä, myös onnistumisen ja onnellisuuden tunteita. Näitä onnistumisen tunteita tarvitsee ihan jokainen, jotta kokee olevansa merkityksellinen. Voitaisiin sanoa, että tanssi on mielenkiintoisimmillaan kehon ja mielen ristiriita- tilanteiden ratkaisemista ennalta suunnittelemattomalla tavalla. Tanssinopettajan työ on tarjota oppilaille välineitä ja keinoja ratkaista näitä tilanteita kuitenkin välttäen tarjoamasta suoria vasta- uksia kaikkeen. Tämä aktivoi oppilasta tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja johtopäätöksiä, ja opet- taa oppilaita perustelemaan ratkaisunsa. Oppilaan omien ajatusten tukeminen, mutta toisaalta myös rohkeus tukeutua behavioristiseen opetusmetodiin ovat tärkeitä ominaisuuksia hyvässä opettajassa ja tavoitteellisessa opetuksessa 2010-luvulla.
5.2 Tavoitteellinen tanssinopetus
Tavoitteelliseen opetukseen kuuluu se, että harjoittelulla oletetaan saavutettavan jotain. On maali, jota kohti tähdätään järjestelmällisesti osatavoitteiden kautta. Realistiset osa-tavoitteet auttavat hahmottamaan kokonaisuuden ja auttavat kestävien tulosten saamisessa. (Jokikokko 2009, 16.) Opetus nähdään ikään kuin matkana, jossa on ennalta suunnitellut pysäkit ja toisaalta mahdolli- suus myös reittimuutoksiin tarpeen vaatiessa, kunhan päätepysäkki on sama. Tavoitteita on eri- laisia, eivätkä ne lue toisiaan pois. Tärkeintä on, että oppija on tietoinen asetetuista tavoitteista ja pyrkii niitä kohti määrätietoisesti sekä pitkäjännitteisesti. Tämä vaatii sitoutumista sekä oppijan motivaation ylläpitämistä. Motivaatio tulee oppijalta itseltään, opettajan rooli on löytää kannusti- met oppilaan motivaation säilymiseksi muistuttamalla lopputuloksesta ja luomalla uskoa oppilaan kykyihin selvitä matkasta.
Tavoite tanssinopiskelussa voi olla puhtaasti ammattiin tähtäävä tai harrastuspohjainen hyvin- vointia edistävä ja itsensä toteuttamiseen kannustava. Opetusryhmän sisällä tavoitteita voi olla erilaisia, mutta esimerkiksi ammattiin tähtääville opiskelijoille tulisi tarjota mahdollisuus kehittää taitojaan sellaisen ryhmän sisällä, jossa edistyminen on kaikkien ryhmäläisten tavoitteiden mu- kaista. Tällaisia ovat esimerkiksi koulujen erikoiskoulutusluokat, jonne haetaan koetanssin ja haastattelun perusteella. Tanssin ammattimaiselle treenaamiselle on tyypillistä lähes päivittäinen harjoittelu, johon kuuluu päälajin lisäksi sivulajeja sekä tanssitiedon opiskelu, jolla käsitetään tanssinhistoria, lajihistoria sekä kehonhuolto ja anatomia. Näillä pyritään siihen, että oppilas hah- mottaa oman kehonsa ja sen lainalaisuudet sekä ymmärtää tanssitaiteen merkityksen kulttuuris- samme. Jazztanssilegenda Eugene ”Luigi” Facciuto kehitti auto-onnettomuudesta parantumis- prosessin aikana uuden tanssitekniikan, joka on edelleen yksi maailman tunnetuimmista ja käyte- tyimmistä tekniikoista. Opetuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä Luigille oli, että jokainen tanssija on erilainen omalla yksilöllisellä kehollaan ja ajatuksillaan ja liikkeen tulisi lähteä sisältäpäin. (Lui- gi, Kriegel & Roach 1997, 6-7.) Tärkeintä on tuntea liike ja keho kokonaisuutena, keskittyä ja elää tässä hetkessä. Tämä maailmankuulun ”Luigi´s style” jazztanssitekniikan opetus perustuu seu- raaviin tavoitteisiin:
• To train the dancer to stand, balance and move out into space
• To heal and protect the dancer´s body from injury
• To help the dancer dance to and with jazz music
Vaikka Luigin tekniikka on vahvasti jazztanssiin suuntaava, nämä tavoitteet ovat sovellettavissa tanssilajista riippumatta.
5.3 Keinot opetuksen toteuttamiseen Oulun taidekoulussa
Opetuksen tulee olla säännöllistä, suunniteltua ja noudattaa taiteen perusopetuksen opetussuun- nitelman perusteita. Sisältö sovitetaan oppilaiden ikä ja taitotaso huomioonottaen ja etenemisno- peutta tulee säädellä ryhmän ja harjoittelumäärän sekä opintolaajuuden mukaan. Opetus tulee tapahtua tanssille soveltuvissa tiloissa, joihin lukeutuu vähintään: joustava ja luistamaton alusta, riittävä pinta-ala, esteetön tila, äänentoistolaitteet sekä peili. Lisäksi tarvitaan harjoittelutangot, permantomatto, voimistelualustoja ja pukuhuonetilat. Opettajalla tulee olla vaadittava koulutus tai taitotaso etenevän opetuksen suunnitteluun ja turvalliseen toteuttamiseen. Ryhmäkoon tulee olla sopiva tilan pinta-ala ja oppilaiden ikä huomioon ottaen. Oulun taidekoulun showjazzryhmien oppilasmäärä on 12–18 oppilasta/ryhmä.
6 VALTAKUNNALLISEN TPO:N TOTEUTUMINEN OULUN TAIDEKOULUSSA
Oulun taidekoulu on Oulun kaupungin opetustoimen alla toimiva taiteen perusopetusta tarjoava oppilaitos. Taidekoululla opetusta annetaan taiteen perusopetuslain ja valtakunnallisten opetus- suunnitelmien mukaisesti. Tämä monialainen koulu on Suomessa harvinainen, sillä se tarjoaa laajan oppimäärän mukaisesti opetusta niin esittävässä-, visuaalisessa-, kuin tanssitaiteessakin.
(Oulun taidekoulu 2012, hakupäivä 23.3.2012)
6.1 Opintojen jakautuminen tanssilinjalla
Tanssitaiteessa on mahdollista opiskella joko yleisen tai laajan oppimäärän mukaisesti. Tans- siopinnot aloitetaan mielellään jo alle kouluikäisenä ja ne jakautuvat seuraavasti: varhaisiän opin- not neljästä seitsemään ikävuoteen, perusopinnot seitsemästä kolmeentoista ikävuoteen ja sy- ventävät opinnot kolmestatoista ikävuodesta eteenpäin. Yleensä opinnot saadaan täyteen 20 ikävuoteen mennessä. Toki tämän jälkeenkin voi jatkaa opintoja, jotka jatkuvat joko laajana tai yleisenä oppimääränä aikuisharrastajaryhmässä. Varhaisiän opintojen eli lastentanssin jälkeen oppilas valitsee pääaineekseen joko klassisen baletin tai nykytanssin. Halutessaan oppilas voi valita itselleen yhden tai useamman sivulajin, joita ovat: showjazz, breakdance, nykytanssi, hiphop ja baletti.
6.2 Showjazztanssi sivulajina
Showjazztanssin opetusta on annettu Oulun taidekoulussa vuodesta 2001 lähtien. Opetusta tarjo- taan sekä yleisen että laajan oppimäärän mukaisesti. Opinnot jakautuvat kolmelle tasolle, jossa tulisi opiskella kahdesta kolmeen vuotta ennen siirtymistä seuraavalle tasolle. Alkeistasolla oppi- laat ovat 9–12-vuotiaita, perustasolla 13–15-vuotiaita ja jatkotasolla yli 15-vuotiaita. Etenemiseen edellytetään säännöllistä osallistumista tunneille ja kullekin tasolle asetettujen tavoitteiden saavut- tamista ja liikemateriaalin hallintaa. Oppilas voi hakeutua taidekoululle opiskelemaan pelkästään sivulajia, ja suorittaa tästä laajan opetussuunnitelman mukaisen oppimäärän. Suosituksena kui- tenkin on, että vähintään perusopinnoista eteenpäin oppilas suorittaa lisäksi joko klassisen bale- tin, nykytanssin tai molempien vähintään yleistä oppimäärää oman turvallisuutensa sekä ryhmän tason säilyttämisen vuoksi. Perusopinnoista eteenpäin harjoitteet vaativat hyvää kehonhallintaa ja lihastasapainoa, joita useampien tanssilajien yhtäaikainen harjoittelu kehittää. Syksyllä 2011 Ou-
lun taidekoulussa otettiin käyttöön tasoryhmissä numeromerkinnät, jolla pyritään tulevaisuudessa yhtenäistämään tanssilinjalla käytettäviä tasonumeroita. Aiemmin käytössä ollut käsite alkeistaso on jakautunut kolmeen ryhmään: alkeet, showjazz 1 sekä showjazz 2. Perustasoa vastaavat luo- kat showjazz 3 ja showjazz 4. Jatkotasoa kuvataan nimellä showjazz 5. Luokkanumerot ovat toistaiseksi vielä suuntaa antavia, eivätkä ne ole suoraan verrattavissa käytössä oleviin baletin sekä nykytanssin alkeiden 1–10 vuosiluokkiin (taulukko 2).
TAULUKKO 2. Esimerkki opintojen jakautumisesta eri tanssilajien välillä.
Baletti & Nykytanssiopinnot
Ikä Taso OPS Laajuus
4–6-vuotiaat Lastentanssi/Poikatemppu 1,2,3
varhaisiänopinnot yleinen
7–13-vuotiaat Baletti/ Nykytanssi Alkeet 1,2,3,4
perusopinnot yleinen/laaja
13–20-vuotiaat Baletti/Nykytanssi 5,6,7,8,9,10
syventävät opinnot yleinen/laaja
Showjazztanssiopinnot
Ikä Taso OPS Laajuus
9–12-vuotiaat Alkeet, 1,2 perusopinnot yleinen/laaja
13–16-vuotiaat 3,4,5 perus/syventävät
opinnot
yleinen/laaja
Yli 15-vuotiaat 6,7,8 syventävät opinnot Yleinen/ laaja
6.3 Arvioinnin perusteet
Toteuttaessaan valtakunnalliseen tanssinperusopetuksen opetussuunnitelmaan pohjautuvaa tanssikasvatusta oppilaitoksen tulisi arvioida oppilasta lukuvuosittain. Arvioinnin tavoite on tukea oppilaan itsearviointia ja kykyä arvioida muiden työskentelyä. Arvioinnin tulee olla säännöllistä ja tukea oppilaan itsetuntoa ja tanssivalmiuksissa kehittymistä. Lisäksi oppilas on oikeutettu saa-
maan jatkuvaa palautetta oppimisestaan tuntitilanteessa. Oulun taidekoulussa työstetään tällä hetkellä arvioinnin perusteita tavoitteena luoda arviointikriteeristö ja todistuspohja, jonka pohjalta arviointia suoritettaisiin vuosittain. Tällä hetkellä arviointia toteutetaan vapaamuotoisina palaute- keskusteluina laajan opetussuunnitelman mukaan etenevien opiskelijoiden kanssa.
7 SHOWJAZZTANSSIN LAJIMÄÄRITELMÄ
Showtanssi on käsite, jolle ei toistaiseksi ole annettu virallista suomenkielistä vastinetta. Englan- nin to show verbi tarkoittaa esittää ja näyttää. Mitä show on? Käydessäni keskusteluja kolle- goideni kanssa nousi termistä ilmi monenlaisia ajatuksia ja määritelmiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että sana on huono, eikä kuvaa tanssilajia ollenkaan. Toiset ovat taas sitä mieltä, että show-sana antaa mahdollisuuden opettajalle, koreografille ja tanssijalle tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä par- haalta. On vapaus yhdistää eri tanssilajeja haluamallaan tavalla. Nina Andström haastatteli opin- näytetyössään ”Showtanssin historia Suomessa” kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuja show- tanssivaikuttajia ja määrittelee haastattelujen ja omien kokemuksiensa perusteella lajin esitys- ja kilpailumuodoksi, jossa yhdistyvät näyttävyys, konsepti, tarinallisuus sekä tavoite vaikuttaa katso- jaan. Tapoja voi olla monia, showtanssi voi olla esimerkiksi viihdyttävää, puhuttelevaa, kosketta- vaa ja teknisesti taidokasta, eivätkä nämä elementit lue toisiaan pois.
Andströmin tutkimuksesta tulee ilmi, että showtanssilla ei koeta olevan omaa erillistä tanssitek- niikkaansa, vaan se pohjautuu useamman eri tanssilajin tekniikkaan (Andström 2010, 11).
Tiia Elg toteaa opinnäytteessään tanssitekniikan ja kehonhallinnan olevan välineitä tanssinil- maisulle (Elg 2011, 28). Tämä on mielestäni hyvä lähtökohta suunniteltaessa showtanssin ope- tuksen perusteita, sillä lajilla ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä tanssitekniikkaa, johon opetuk- sen voisi pohjata.
7.1 Jazztanssi ja showjazztanssi
Jazz-sana showjazztanssi-sanan käsitteessä merkitsee tanssitekniikkaa, johon tämä Oulun tai- dekoulussa opetettava laji perustuu. Jazzille ominaiset piirteet rytmiikka, isolaatiot, dynaaminen liikkuminen tilassa sekä kehon kokonaisvaltainen käyttö liikkeessä korostuvat opetuksessa alkeis- tasosta lähtien. Lisäksi jazz viittaa lajin historiaan. Jazz on tanssinlaji, joka on polveutunut afrikka- laisesta tanssista kehittyen ajan myötä ottaen vaikutteita niin seura- kuin klassisesta tanssista.
Jazz-ilmiön tärkeimpiä osa-alueita on jazzmusiikki, jossa puolestaan rytmisyys, svengaavuus ja improvisaatio ovat tärkeitä. Nykypäivän jazzmusiikki on muuttunut ja ottanut vaikutteita elämästä, ilmiöistä, ihmisistä ja monipuolistunut kattamaan laaja-alaisemman repertuaarin. Samoin jazz- tanssi on monipuolistunut ja lajin sisälle on kehittynyt erikoistekniikoita. (Möksy 2007, luento 1.2.2007.)
Showjazz on tanssilaji, joka on annettu nimeksi tanssille, joka ei ole puhtaasti minkään jazztanssi- tekniikan sanelemaa, vaan antaa opettajalleen vapauden yhdistää tätä rytmistä ja dynaamista liikettä improvisaatioon ja showelementteihin. Showjazzin opetuksen tarkoitus on tuottaa esittä- vää tanssitaidetta.
Oululaisen tanssikeskus Citydancen internet-sivuilla laji on määritelty seuraavasti:
Showjazztunneilla panostetaan dynaamiseen liikkumiseen ja monipuolisiin tanssisarjoi- hin. Lisäksi tehdään perustekniikkaharjoituksia, koordinaatio- ja isolaatioharjoituksia sekä opetellaan erilaisia piruetteja. Esittämiseen kiinnitetään erityisesti huomiota: ilmeikkyy- teen, ilmaisukykyyn ja oman persoonan rohkeaan esilletuomiseen. (Tanssikeskus City- dance 2012, hakupäivä 23.3.2012.)
Pääkaupunkiseudulla taiteen perusopetusta tarjoavissa tanssikouluissa, Tanssikoulu DCA:lla ja Helsingin tanssiopistolla, showjazztanssi on määritelty seuraavasti:
Tanssitunnilla lämmittely-, venyttely-, lihaskunto- ja lattianpoikki-osuuksien lisäksi jazzin perusteisiin tutustumista. Vaihtelevan tyylisissä tanssisarjoissa hyödynnetään jazzin tek- niikkaa ja harjoitellaan erilaisia hyppyjä ja piruetteja. Tunnilla käytetään musiikkia moni- puolisesti (mm. r&b, lattarit, pop). Keskitason tunneilla oppilalta edellytetään alkeistun- neilla opittujen tekniikoiden hallintaa, hyvää keskittymiskykyä sekä alkeistuntia nopeam- paa tanssimateriaalin omaksumista. (Tanssikoulu DCA 2012, hakupäivä 23.3.2012.)
Showjazz yhdistelee showtanssin ja jazztanssin elementtejä keskenään. Tunneilla harjoi- tellaan koordinaatiota, voimaa, notkeutta sekä musiikin ja liikkeen yhdistämistä. Tunti pohjaa jazztanssin tekniikkaan, jota harjoitellaan ikäkaudelle sopivassa muodossa tans- sin iloa unohtamatta! (Helsingin tanssiopisto 2012, hakupäivä 23.3.2012.)
7.2 Kysely tanssilajimääritelmästä
Teetin opinnäytetyötäni varten kyselyn, jossa pyysin vastaajia määrittelemään muun muassa sanan show. Jätin tietoisesti sanan perästä tanssi-liitteen pois, sillä halusin kuulla ajatuksia juuri tästä alkuliitteestä, joka tuntuu aiheuttavan nuorelle uudelle tanssimuodolle ikävän kaupallisen – tanssitaidepiireissä ei-uskottavan – leiman. Lähetin kyselyn niin tanssinharrastajille, - tanssinopettajaopiskelijoille kuin lajin parissa toimiville tanssinopettajillekin (liite 2).
7.3 Kyselyn tulosten erittelyä
Lähetetyt kyselylomakkeet 22 kappaletta Saapuneet vastaukset 11 kappaletta
Vastausprosentti 50,00%
Naisia 11/11 henkilöä
Miehiä 0/11 henkilöä
Tanssinharrastajia 10/11 henkilöä
Tanssinopettajia 1/11 henkilöä
Kysymyslomakeessa (liite 3) pyysin vastaajia kertomaan omin sanoin, mitä he ymmärtävät seu- raavilla käsitteillä: show, tanssitekniikka, opetussuunnitelma ja tavoitteellinen harjoittelu.
Kun luin vastauksia, papereista nousivat esiin sanat: näyttävyys, kokonaisuus, monipuolisuus ja mahdollisuus. Vastaajat pohtivat show-sanaa hyvin monelta kantilta. Showta pidettiin rajoja rikko- vana, kiehtovana ja esittävänä taiteen muotona, joka rikkoo paitsi tanssilajien, myös taiteiden välisiä rajoja. Ajateltiin, että laji antaa koreografeille ja opettajille mahdollisuuden yhdistää eri tanssilajeja haluamallaan tavalla, ottaa vaikutteita esimerkiksi taistelulajeista tai yhdistää liikkee- seen elementtejä arkielämästä. Näyttävyyttä ei koettu pelkäksi pintapuoliseksi glamouriksi vaan pohdittiin, että sitä voidaan tuoda esiin myös vahvalla ilmaisulla ja eläytymisellä.
Jotta ihminen voisi olla näin monitaituri, että kykenee kaikkeen tähän edellä mainittuun, vaaditaan mielestäni showalalla toimivilta ihmisiltä lahjakkuutta, luovuutta mutta ennen kaikkea hulluutta heittäytyä mukaan tähän – tulevaisuudessakin kehittyvään lajiin. Nina Andström (2010, 11) kritisoi opinnäytetyössään käsitystä siitä, että on olemassa erikseen taide- ja viihdetanssia. Hän kysyy:
”miksi viihde tekisi tanssista vähemmän taiteellista ” ja toteaa showtanssin voivan olla sekä viih- dyttävää, että taidetta toteutustavoista ja näkökulmista riippuen.
Se, että kyselyyni vastaajat kokivat tanssilajin monimuotoisena ja uutena erilaisena mahdollisuu- tena, tuntui itsestäni ihanalta. Vastauksista ei paistanut epätoivo ja pakonomainen tunne luokitella ja lajitella show pieneen purkkiin, sillä sinne se ei todennäköisesti koskaan tule mahtumaan, vaan lajimääritelmälle uskallettiin jättää tarpeellinen väljyys, jolloin kukin showtanssija ja -opettaja voi
lisätä työhönsä oman erikoisen kädenjälkensä. Pyritään ikään kuin luomaan löyhä viitekehys, jonka sisällä voi toteuttaa itseään ja antaa luovuuden kukkia.
Tanssitekniikka koettiin tärkeäksi osa-alueeksi tanssinopiskelussa. Erään vastaajan mukaan vah- va tanssitekniikka antaa tanssijalle mahdollisuuden hallita vaihtelevien koreografioiden liikemate- riaalia. Tanssiteknisiksi asioiksi luokiteltiin erilaiset hypyt ja piruetit sekä koordinaatio. Mutta en- nen kaikkea kyky muuntautua eri lajeihin nähtiin tärkeänä ja teknisenä taituruutena. Koettiin, että eri lajit vaativat tanssijoilta erilaisia tanssiteknisiä ominaisuuksia, mutta hyvä kehonhallinta sekä liikkuvuus tulisi olla jokaisella tanssijalla lajista riippumatta. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että tekniikkaa tulee kehittää jatkuvasti ja 1/3 vastaajista mielsi puhtaan tekniikan tärkeäksi osaksi turvallista harjoittelua, jossa tapaturmariskit on minimoitu.
Kun ottaa huomioon vastanneiden määrän ja tanssitaustan, määritelmät opetussuunnitelmista olivat jokseenkin samanlaisia. Opetussuunnitelmaa pidettiin opetuksen suunnittelun ja tavoitteelli- sen harjoittelun apuvälineenä. Eräs vastaajista kirjoitti opetussuunnitelman helpottavan opettajan arviointityötä, jonka kautta voi peilata, mitä kullakin tasolla tulisi hallita. Opetussuunnitelma koet- tiin positiivisena ja oppilaitoksen uskottavuuden kannalta tärkeänä. Erään vastaajan mielestä tanssikoulu, jossa opetusta annetaan opetussuunnitelmien mukaan tuntui laadukkaammalta ja tehokkaammalta oppimisympäristöltä.
Kyselyyn vastanneet henkilöt mielsivät tavoitteellisen harjoittelun kulkemaan käsi kädessä ope- tussuunnitelman kanssa. Tavoitteelliselle harjoittelulle oli useamman paperin mukaan tyypillistä motivaattori, jokin syy tai tavoite, miksi harjoitella. Siihen yhdistettiin mielellään kilpailu ja itsensä haastaminen. Erään vastaajan mielestä halu ja päättäväisyys oppia jokin asia, ovat tavoitteellisen harjoittelun tunnusmerkkejä.
Allekirjoitan useita papereista nousseita ajatuksia. Vastauksien lukumäärän perusteella ei kuiten- kaan voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä esimerkiksi showtanssin määritelmästä. Huomioon on otettava myös se, että vastaajista kaikki olivat naisia, tanssinharrastajat tulivat samasta tanssi- koulusta, käyvät samoilla tunneilla ja etenevät yhteistä opetussuunnitelmaa. Uskon, että näillä seikoilla on vaikutusta vastauksiin.
8 SHOWJAZZTANSSIN OPETUSSUUNNITELMA OULUN TAIDEKOULUUN
Showjazztanssin opetussuunnitelma (liite 4) on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä ase- tetaan yleiset tavoitteet showjazztanssin opetukselle luokkatasosta ja ikäryhmästä riippumatta.
Toisessa osassa opinnot on jaettu ikä- ja tasoryhmiin seuraavasti: alkeistaso 9–12-vuotiaat (al- keet, 1, 2), perustaso 13–15-vuotiaat (3,4,5) sekä jatkotaso yli 15-vuotiaat (6,7,8). Kolmas osa käsittelee opetuksen arviointia.
8.1 Mistä lähdetään liikkeelle?
Showjazztanssin opetuksen lähtökohtana on vahvistaa oppilaan perusliikkuminen, kehonhallinta, ymmärrys kehosta ja sen toiminnasta sille tasolle, että hän kykenee opiskelemaan showjazztans- sin liikemateriaalia sekä tanssitekniikkaa turvallisesti omista kehollisista lähtökohdistaan. Oppi- laalle tarjotaan avaimet laajan ja avarakatseisen näkemyksen muodostamiseen tanssitaiteesta, suhtautuen suvaitsevaisesti tanssin eri osa-alueisiin ja tyylisuuntiin. Opetuksessa pyritään pitkä- jänteisyyteen ja tavoitteellisuuteen noudattamalla selkeitä kausi- ja jaksosuunnitelmia. Tanssitek- nisten osa-alueiden lisäksi harjoitellaan tapakulttuuria, sosiaalisia taitoja sekä itseohjautuvuutta.
8.2 Mitä opetetaan?
Opetuksen sisällölliset tavoitteet on jaettu kullekin tasoryhmälle soveltuvasti käyttäen yhteisiä osa-alueita, jotka helpottavat opetuksen suunnittelua vuosittain eteneväksi. Pohjana jaottelussa käytin taidekoululla käyttämääni showjazztanssin tuntirakennetta sekä työstön alla olevaa Oulun taidekoulun nykytanssiopintojen laajan oppimäärän luokkien 6,7 ja 8 opetussuunnitelmaa (liite 5).
Jokaisella tasolla yhteisiä osa-alueita ovat:
1. Lämmittely, 2. Tanssitekniikka,
3. Tilassa liikkuvat harjoitteet, 4. Tanssillisuus sekä
5. Kehonhuolto.
Osa-alueet sisältävät tavoitteiden lisäksi liike-esimerkkejä, joiden tarkoituksena on luoda show- jazztanssille ja tanssinopettajille yhteistä terminologiaa, jonka avulla opetuksen sisällön arviointia on helpompaa toteuttaa, ja tulevaisuudessa luoda lajille oma terminologia, jota voitaisiin verrata esimerkiksi klassisen baletin sanastoon. Osa-alueissa on otettu huomioon oppilaiden kokonais- valtainen kehitys tanssijana ja harjoitteet on suunnattu ikäryhmälle sekä taitotasolle soveltuviksi.
8.3 Esiintymiset ja opintojen päättötyö
Esitykset ja opetustuntien ulkopuolinen toiminta ovat tärkeä osa Oulun taidekoulun tanssilinjan toimintasuunnitelmaa. Oppilaille pyritään järjestämään mahdollisuus osallistua lukuvuoden aikana erilaisiin tanssi- ja taidetyöpajoihin, joissa työstetään projektiluontoisesti esityksiä tai tutustutaan vieraaseen tanssilajiin tai sen osa-alueeseen tiiviskurssimuotoisesti. Lisäksi oppilaat pääsevät esiintymään koulun omissa näytöksissä sekä mahdollisuuksien mukaan myös valtakunnallisissa katselmuksissa ja kilpailuissa lukuvuoden aikana. Esiintymiset opettavat paitsi esiintymisvarmuu- ta ja rohkeutta, myös pitkäjännitteistä työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Perustasolta eteenpäin taidekoulun opetussuunnitelmaan kuuluu Omat tanssit -projekti, jossa oppilaat laativat omia tanssisommitelmiaan ja koreografioitaan. Tavoitteena on kehittää tanssijan luovuutta, ilmaisukykyä, rohkeutta sekä avata koreografian tekemisen saloja. Oppilaat työstävät tunneilla opettajan johdolla omia soolo-, duo- tai ryhmäkoreografioitaan opettajien laatiman löy- hän tarinarakenteen sisään. Myös alkeistason oppilaat osallistuvat projektiin laatimalla pieniä tanssisommitelmia opettajan kokoaman koreografian sisälle.
Omat tanssit -projektilla tähdätään mahdolliseen opinnot yhteensitovaan päättötyöhön, jonka oppilas voi halutessaan suorittaa opintojen loppuvaiheessa, kun on ensin suorittanut syventävät opinnot hyväksytysti. Päättötyö voi olla koreografinen tai oppilas voi toimia teoksessa tanssijana.
Päättötyö on opiskelijan taidonnäyte, joka sisältää varsinaisen taiteellisen osion lisäksi kirjallisen raportin ja itsearvioinnin. Oppilas saa työstään sekä kirjallisen että suullisen palautteen, arvosa- nan ja opintojen päättötodistuksen, jolla hän voi saada lisäpisteitä hakeutuessa alan ammattiopin- toihin.
8.4 Opintojen arviointi
Taiteen perusopetuksen mukaan annettavasta opetuksesta oppilas on oikeutettu saamaan palau- tetta edistymisestään ja häntä tulisi arvioida lukuvuosittain. Palautteen muodon tulee olla raken- tavaa, kannustavaa ja jatkuvaa. Oppilaan tulee olla tietoinen arvioinnin perusteista ja opetuksen tavoitteista ja palautteen tulee pohjautua näihin seikkoihin. Oulun taidekoulussa laaditaan parhail- laan arviointikriteeristöä sekä todistuspohjaa, jonka mukaan arviointia tullaan jatkossa antamaan.
Tällä hetkellä arviointia suoritetaan laajan oppimäärän mukaan etenevien oppilaiden kanssa va- paamuotoisten palautekeskustelujen muodossa.
9 POHDINTA
Tavoitteellisen opetuksen suunnittelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Parhaimmassa tapauk- sessa huolellisesti laadittu suunnitelma tarjoaa oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimi- seen, tukee opettajan työtä sekä lisää koulujen persoonallisuutta. Tämä puolestaan mahdollistaa erikoistumisen ja laadukkaan, korkeatasoisen koulutusjärjestelmän tanssitaiteeseen Suomessa.
Laadun valvonta helpottuu ja opetuksen punainen lanka säilyy, jolloin oppilaan on helpompi ym- märtää suuria kokonaisuuksia ja oppiminen on tehokasta.
Showjazztanssilajin nuori ikä ja vasta alkutekijöissään oleva opettajakoulutuksen toteutuminen merkitsee, että lajin opetussuunnitelmia sekä opetuksen sisältöä tulee tarkkailla ja kehittää tule- vaisuudessa jatkuvasti. Muun muassa alkeisopetuksen sisällön tutkintaa on hyvä jatkaa tanssijoi- den lähtötason vaihtelevuuden vuoksi.
Taiteen arviointi nousi myös tässä työssä haasteena esiin. Mielenkiintoinen näkökulma taiteen arvioinnin tutkimiseen olisi oppilaiden oppimistehokkuus. Parantaako arviointi tehokkuutta? Minkä muotoista palautteen tulisi olla? Mielestäni palautteen antaminen ja saaminen kuuluvat tavoitteel- liseen opetukseen ja oppimiseen.
Opintojen laajuus herättää paljon ajatuksia. Kansainvälisesti harjoittelumäärä on moninkertainen ja harjoitteluolosuhteet on luotu sellaisiksi, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisimman pieni kynnys osallistua opetukseen, esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhotoiminnan kautta. Oulun seudun am- mattikorkeakoulussa on menestyksekkäästi toteutettu tanssipaja-toimintaa ala-asteilla ja päivä- kodeissa jo usean vuoden ajan. Tanssipajassa opettajaopiskelijat jalkautuvat kouluille ja päiväko- teihin tekemään opetus- ja työharjoittelujaan ja tarjoavat yhä useammalle lapselle ja nuorelle entistä enemmän mahdollisuuksia harrastaa tanssia. Mielestäni Suomessa tulisi ehdottomasti lisätä tämänsuuntaista tanssinopetusta. Kouluympäristö tukee tavoitteellisen opetuksen toteutta- misen mahdollisuuksia ja tarjoaa tanssille laajemman harrastajakunnan, jolloin myös taitoerot harrastelijoiden ja ammattiin pyrkivien tanssijoiden välillä pienenisivät. Tämä puolestaan lisää kilpailua ja vaatii paitsi oppilailta myös opettajilta jatkuvaa itsensä kehittämistä, joka puolestaan nostaa tieto- ja taitotasoa tanssin kaikilla osa-alueilla.
Oulun kaupungissa edellä mainittu toiminta voisi olla Oulun taidekoulun ansiosta pienillä muutok- silla toteutettavissa ja toimia siten suunnannäyttäjänä Suomessa, koska se toimii jo nyt opetus- toimen alla käyttäen pitkälti samanlaisia toimintamalleja kuin peruskouluissa.
LÄHTEET
Andström, N. 2010. Showtanssin historia Suomessa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tans- sinopettajan koulutusohjelma. Showtanssin suuntautumisvaihtoehto. Opinnäytetyö.
Dryden, G. 2002. Oppimisen vallankumous: uusien oppimistapojen maailma. Suom. V-P. Ketola.
Helsinki: Tietosanoma.
Elg, T. 2011. Luovuus, yksilöllisyys, kannustaminen- showtanssin opetussuunnitelman avainasioi- ta. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tanssinopettajan koulutusohjelma. Seuratanssin suuntau- tumisvaihtoehto. Opinnäytetyö.
Hellström, M. 2008. Sata sanaa opetuksesta, keskeisten käsitteiden käsikirja. Juva: PS- kustannus.
Helsingin tanssiopisto, showjazztanssilajin kuvaus. Hakupäivä 23.3.2012
<http://www.helsingintanssiopisto.fi/index.php?sivu=tuntivaihtoehdot&alaotsikko=nuoret&ala- alaotsikko=showjazz-nuoret>.
Hernesaho, M. 2001. Opetussuunnitelma- esiopettajan tärkeä työväline. Jyväskylän yliopisto.
Kasvatustieteiden tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma.
Ikonen, O., Krogerus, A. 2009. Ainutkertainen oppija, Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaami- nen. Juva: PS- kustannus.
Jokikokko, J. 2009. Discomuodostelman hohtoa: projekti tavoitteellisesta oppimisesta kohti kilpai- lua. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tanssinopettajan koulutusohjelma. Showtanssin suun- tautumisvaihtoehto. Opinnäytetyö.
Jyrkkä, H. 2005. Tanssintekijät –35 näkökulmaa koreografin työhön. Jyväskylä: Suomen Tanssi- taiteilijain Liitto ja Teatterikorkeakoulu.
Luigi., Kriegel, L,P., Roach, F,J. 1997. Luigi´s Jazz Warm Up. Pennington, New Jersey: Princeton Book Company.
Möksy, S. 2007. Jazztanssin historiaa. Luento 1.2.2007. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.
Tekijän hallussa.
Oulun kaupunki 2011. Oulun opetustoimen perusopetuksen opetussuunnitelman yhteiset osuu- det. Hakupäivä 1.12.2011
<http://www.edu.ouka.fi/koulut/tiedostot_57/pdf/Oulun_ops%20pieni.pdf>.
Oulun taidekoulu 2012. Toiminta-ajatus. Hakupäivä 23.3.2012
<http://www.edu.ouka.fi/koulut/sivu1.cfm?h2=781&ots=1&ots2=1&h1=157>.
Opetushallitus. 2002. Taiteen perusopetuksen tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Edita Prima Oy.
Opetushallitus. 2005. Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perus- teet. Helsinki: Edita Prima Oy.
Packard, N., Race, P., käännös: Oittila, L. 2003. Käytännön vinkkejä opetustyöhön. Hamina: Sol- ver Kotkaset.
Tanssikeskus Citydance 2012. Showjazztanssilajin kuvaus. Hakupäivä 23.3.2012
<http://www.citydance.fi/tanssikoulu/lajiesittely/jazz.html#showjazz>.
Tanssikoulu DCA 2012. Showjazztanssilajin kuvaus. Hakupäivä 23.3.2012
<http://www.tanssikouludca.fi/tunnit/showjazz-keskitaso-10-12v>.
Vuorinen, I. 2009. Tuhat tapaa opettaa: menetelmäopas opettajille, kouluttajille ja ryhmän ohjaajil- le. Vammala: Vammalan kirjapaino.
LIITTEET
LIITE 1 Opinnäytetyön yhteistyösopimus LIITE 2 Saatekirje kysymyslomakkeelle LIITE 3 Kysymyslomake
LIITE 4 Showjazztanssin opetussuunnitelma Oulun taidekouluun LIITE 5 Oulun taidekoulun opetussuunnitelma: Nykytanssi, luokat 6,7,8
