TERRA 127: 4 2015 Kirjallisuutta – Litteratur
219Pyöräilyn historiallisia maantieteitä
NORCLIFFE, GLEN (2015). Critical geographies of cycling: History, political economy and culture.
275 s. Ashgate, Dorchester.
Pyöräily on yhteiskunnallisesti ajankohtainen teema.
Pyöräilynäkökulma on entistä vahvemmin mukana kau- punkialueiden suunnittelussa, arkipyöräilijät ovat pe- rustaneet eturyhmiä ja järjestöjä eri puolilla maata, ja polkupyöräonnettomuudet ovat muodostuneet uutisten kestoaiheiksi. Pyöräilykirjallisuutta on kuitenkin jo pit- kään vaivannut perustavanlaatuinen epäpoliittisuus.
Kaupunkisuunnittelun, kulutuksen sekä yhteiskunnal- listen luokka- ja sukupuolikysymysten sijaan kirjalli- suudessa korostuvat henkilömyytit, teknologiset anek- dootit ja elämyksellisyys.
Yorkin yliopiston maantieteen emeritusprofessori Glen Norcliffe pyrkii uutuuskirjallaan
täyttämään tätä tyhjiötä. Kyseessä on kokoelma aikaisemmin julkaistuja es- seitä ja artikkeleita, joita on kehystet- ty teosta varten laaditulla johdannol- la ja kirjan päättävällä aiemmin jul- kaisemattomalla esseellä. Norcliffe on onnistunut tuomaan yhteen rikkaan kokoelman historiallisia aineistoja ja tapaustutkimuksia, jotka keskittyvät erityisesti Pohjois-Amerikan ja Kii- nan pyöräilykysymyksiin. Polkupyö- räilyn kriittistä maantiedettä käsitteel- listetään teoksessa puutteellisesti, mutta teoksen alaotsikossa mainitut historia, poliittinen ekonomia ja kult- tuuri kuvastavat tapaustutkimuksia hyvin.
Teoksen 11 lukua jakautuvat joh- dantoon, näljän luvun mittaiseen pyö- räilyn (taloudellisen tuotannon) tiloja käsittelevään osioon ja kuuden luvun laajuiseen pyöräilyn (kulttuurisen uu-
sintamisen) paikkoihin keskittyvään osioon. Talouden tilat ja kulttuurin paikat toimivat karttana, jonka avulla lukija voi seurata tarkempia analyyseja. Jo teoksen al- kupuolella korostetaan kuinka polkupyörä taloudellise- na tuotteena on sidoksissa pyöräilyyn sosiaalisena käy- täntönä ja polkupyörään kulttuurisena artefaktina. Tä- mä argumentti on ehkä kirjan vahvin saavutus. Se kan- taa läpi paikoin hajanaisten ja esimerkeiltään toisteis- ten esseiden.
Johdannossa Norcliffe kehystää pyöräilyn poliittiset maantieteet esiteolliselta ajalta – aina vuoden 1779 Pa- riisista – alkaneina neuvotteluina ja kamppailuina pyö- räilyn tilan löytämiseksi. Kulttuurisesti kyse on etenkin pyöräilyn performatiivisuudesta, joka ilmenee paitsi pyöräilijän tilallisessa näkyvyydessä myös kaupunki- suunnittelun kyvyssä tunnistaa pyöräilijät ja mukautua heidän tarpeisiinsa eri aikoina, eri puolilla maapalloa.
Taloudellisesti ja teknologisesti kamppailu liittyy var- sinkin pyörien valmistamisen ja markkinoinnin inno- vaatioihin, jotka ovat johtaneet polkupyöräteollisuuden laajentumiseen käsityöläisyydestä ja nyrkkipajoista yh-
deksi globaalin talouden hajautetuimmista tuotantover- kostoista sekä vaikuttaneet monien muiden modernin ajan liukuhihnatuotteiden valmistamiseen.
Kirjan ensimmäisen osion pääteemana on polkupyö- rien tuotannon ja kuluttamisen talousmaantiede. Kolme ensimmäistä artikkelia analysoivat polkupyöräteollisuu- den syntyä 1800-luvun lopulla tarjoten useita myös ny- kyisen talousmaantieteen kannalta kiinnostavia yleis- tyksiä. Pyörien varhaista talousmaantiedettä leimasivat esimerkiksi läheisten teollisuudenalojen (kuten kangas- ja kelloteollisuuden) puolelta omaksutut käytännöt, in- novaatioiden kopioiminen ja nopea liikkuminen, patent- titurvan vartioiminen, harrastuslehdistön perustaminen sekä käyttäjäryhmien, kuten pyöräilykerhojen ja kilpa- pyöräilyn, nopea muodostuminen. Varsinkin yhdysval- talaista polkupyöräpohatta Alfred Popea käsittelevä ar- tikkeli valottaa erinomaisesti pyörien varhaista poliittista ekonomiaa. En- simmäisen osion päättää globaaleja ja hypermobiileja tuotannon järjestelmiä käsittelevä luku. Erityisesti polkupyö- rän osien pitkälle kehittynyt standar- dointi on tehnyt siitä yhden mukautu- vimmista kuluttajatuotteista, jonka taustalta löytyy laaja joukko Kiinan ja Taiwanin suurtehtaita.
Toisen osion kuusi artikkelia kes- kittyvät poliittisen ekonomian sijaan pyöräilyn merkitysten tuotannon ja kulttuurin paikkoihin. Kolmen ensim- mäisen artikkelin tapaustutkimukset käsittelevät Kanadan pyöräily-yhdis- tysten perustamista, verkostoitumista ja kansallistumista, pyöräilevien nais- ten asemaa kaupunkitilassa sekä
”pyöräilyflanööriä”. Tarkastellut yh- distykset näyttäytyvät samanaikaises- ti sekä näkyvinä ja poliittisesti aktii- visina pyöräilykulttuurin edistäjinä et- tä jäykkinä, konservatiivisina ja vahvasti hierarkkisina myöhäisviktoriaanisen yhteiskunnan instituutioina. Klu- beista kehkeytyi myös polkupyörätehtailijoille tärkeitä markkinointikanavia ja Kanadan kansallistunteen raken- tamisen paikkoja.
Kaksi seuraavaa lukua keskittyvät pyörien kulttuuri- seen tuotantoon ja autoistumisen asettamien haasteisiin Kaukoidässä. Taiwanin pyörämessut nostetaan esimer- kiksi relationaalisesta paikan tuotannosta, jossa brändi- en ja uutuustuotteiden ympärille luodaan odotuksia, merkityksiä ja kulutustarpeita samaan tapaan kuin esi- merkiksi Applen laitteiden julkistustilaisuuksissa. Pyö- rämessuista on muodostunut teknologian esittelyn, ver- tailun ja hallinnan tiloja, joilla tuotetaan uusia markki- noita pikemmin kuin hyödynnetään olemassa olevia myyntikanavia. Käytännössä polkupyörää kuitenkin tuotetaan jatkuvasti kulutushyödykkeenä, jonka käyttö- arvo usein sivuutetaan. Tämä näkyy konkreettisesti Aa- sian katukuvassa, jossa monia tärkeitä rooleja toteutta- vilta työläiskolmipyöriltä ja riksoilta viedään tila autoi- levan keskiluokan kasvaessa.
TERRA 127: 4 2015 Kirjallisuutta – Litteratur
220
Kirjan päätösluvussa Norcliffe kysyy pyöräilyprota- gonistisessa hengessä, miksi maailmassa pyöräillään niin vähän. Vastauksia löytyy niin lainsäädännöstä, asenteista kuin kaupunkisuunnittelustakin, mutta yhden luvun mitassa näihin teemoihin syventyminen jää pin- tapuoliseksi. Sen sijaan Norcliffe nostaa esiin listan po- sitiivisista tapausesimerkeistä eri puolilta maapalloa merkkinä muutoksen mahdollisuudesta. Hän myös tar- joaa yleisen maantieteellisen selityksen sille, kuinka esimerkiksi suunnittelukäytännöt ovat aina tulosta pai- kallisista poliittisista kulttuureista ja historioista.
Lopun yrityksistä huolimatta teos ei onnistu täysin täyttämään otsikkotasolla asetettua tehtävää. Esseeko- koelmalle tyypillinen hajanaisuus ja temaattinen pouk- koilevuus vaivaavat kronologista lukukokemusta, mikä ei onneksi vähennä yksittäisten esseiden saavutuksia.
Luultavasti tutkimusekonomisista syistä tekstien aineis- tot ovat varsinkin historiallisissa kuvauksissa lähes identtisiä. Tämä aiheuttaa tahatonta hiustenhalkomisen ja toiston tuntua. Keskittyminen Pohjois-Amerikkaan herättää osaltaan paljon kysymyksiä samanaikaisista ke- hityskuluista vanhalla mantereella. Lisäksi historiallis- ten aineistojen keskeinen asema jättää ajankohtaisten pyöräilyn poliittisten kysymysten käsittelyn tuskallisen
ohueksi. Vaikka 2010-luvun pyöräkulttuurissa on jäljel- lä runsaasti hankalia luokka-, sukupuoli- ja tuotantoky- symyksiä, liittyvät polttavimmat kriittiset kysymykset kaupunkitilan hallintaan ja kestävän elämäntavan mah- dollisuuksiin.
Puutteistaan huolimatta teos on lukemisen arvoinen kaikille yhteiskunnallisille polkupyöräilijöille. Se tar- joaa värikkään ja rikkaan kokoelman historiallisia ta- paustutkimuksia. Tutkimukset osoittavat, kuinka polku- pyörä artefaktina kiinnittyy yhteiskunnalliseen luok- kaan, teollisen tuotannon historiaan ja elämäntapoihin.
Teos sopii parhaiten tiheästä historiallisesta kuvaukses- ta, modernin kapitalismin tapaustutkimuksista ja elä- mäntapapolitiikoista kiinnostuneille. Pikemmin kuin tyhjentävänä esityksenä pyöräilyn kriittisistä maantie- teistä, kannattaa kirjaa lukea eräänlaisena kutsuna kak- sipyöräisten poliittisuuden tarkempaan käsittelyyn ja yhteiskunnalliseen kehystämiseen.
JANI LUKKARINEN Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto
