Virheen politiikka Susiasioiden hallinta Varsinais-Suomessa

(1)

ALUE JA YMPÄRISTÖ

Juha Hiedanpää ja Jani Pellikka

Virheen politiikka

Susiasioiden hallinta Varsinais-Suomessa

Politics of failure: wolf management in SW Finland

The implementation of policy triggers often surprises and unintended consequences. These result from the unexpected adaptive actions and behaviors of the agents or ignored uncertainty regarding the socioeco- logical system in question. This applies also to Finnish wolf policy in the attempt to enforce the European conservation goals. The true challenge of policy, however, is to make policy purpose and enforcement mechanisms to fit with the local customs, life-modes and habits. The increasing presence of the wolf in Pöytyä, SW Finland in 2011, and the consequent concern, fear and frustration led the local civil society groups and municipalities to apply a killing permit to remove one problematic young wolf from the pack.

In the hunt that followed one young wolf and also the alfa-female were killed. This surprising result led to police investigation and increasing tension between the actors. In this paper, we will explore the mechanisms of and the reasons for the adaptive actions and reactions of organized agents under this system disturbance. Our study builds on a case study methodology and qualitative data collected in SW Finland in 2011−2012. The results demonstrate the major role and significance of (i) institutional opportunities and freedoms, (ii) fallibility present in the complex socio-ecological systems and (iii) leadership in the attempt to influence which solutions to the problems are the most appropriate and reasonable.

Keywords: wolf (Canis lupus), wildlife policy, civil society, socio-ecological adaptation

se kuitenkin horjahti kahdesti. Samalla päätin ampua. Ase poskelle, laukaus, osuma. – – Kun kävelin suden viereen, lamaannuin täydellisesti:

sillä oli panta. – – Alkuperäisen ampumapaikan viereen oli [hieman myöhemmin] tullut verinen susi, ja metsästäjä oli lopettanut sen. – – Poliisi aloitti tutkinnan. Oli ammuttu kaksi sutta, kun lupa oli yhdelle. (Ahlholm 2012)

Politiikan toimeenpano ei aina suju suunnitellulla tavalla. Yllä oleva jahtitapahtuman kuvaus tammi- kuulta 2012 on tuore esimerkki yllätyksestä, joka politiikan toimeenpanossa voi tapahtua. Vaikka politiikan tavoitteet olisivat määritelty ja toimeenpanon keinot, vaikutusten arviointi ja seuranta Lupa oli tullut voimaan lauantaina. Siinä sal-

littiin ampua yksi susi, jonka todetaan käyneen talon pihassa. – – Pöytyästä tuli sitten ilmoitus, että lauma oli sittenkin jatkanut talon pihalle ja mennyt lähistölle päivälevolle. – – Lähdimme kiertämään passiin susien ympärille. – – Meitä jäi viisi miestä odottamaan näköetäisyydelle toi- sistamme, kun ajomiehet lähtivät. Vartin kulut- tua ajomiehet ilmoittivat suunnan, mihin sudet lähtivät. Meni minuutti ja kuului laukaus ehkä kilometrin päästä. Sitä seurasi vielä kaksi tai kol- me laukausta. – – tajusin ajomiesten viestistä, että susia on tulossa meitä kohti. Olin ojassa kyy- ryssä, kun näin suden laukkaavan viistosti kohti vasemmalta. – – Juuri kun susi oli kohdallani,

(2)

JA YMPÄRISTÖ olisivat asianmukaisesti järjestetty, toimeenpanon

vaikutukset rajautuvat harvoin vain tahdottuihin tuloksiin – virheille, yllätyksille ja niiden seuraus- vaikutuksille jää aina sijansa. Alati muuttuvissa olosuhteissa politiikan tilanteisiin ja siinä toimimi- seen liittyy epävarmuutta, johon ei ole huomattu tai haluttu politiikan suunnittelussa puuttua (In- nes & Booher 2011; Ormerod 2012). Näin tapahtui myös sudenpyynnissä Pöytyällä tammikuun 15. päivä 2012, kun jahdissa ammuttiin kaksi sutta luvanmukaisen yhden eläimen sijaan. Toinen ammutuista susista vielä sattui olemaan edellisvuo- den tammikuussa paikannuspannan kaulaansa saanut lauman alfanaaras.

Susijahdin tausta ulottuu syksyyn 2011. Iltojen pimetessä ja pentujen kasvaessa alkoi Pyhäjärven eteläpuolisella Yläneen susilauman reviirillä syn- tyä vahinkoja. Ensin susi tai sudet tappoivat lem- mikkilampaan Pöytyän Kärrilässä (Yle 15.8.2011) ja sitten syyskuun 1. päivänä tapahtui pihapiirin tuntumassa koirantappo (Vakka-Suomen Sanomat 6.9.2011). Viikkoa myöhemmin saman lauman

sudet tappoivat kolme ja raatelivat kahta muuta lammasta Vahdolla (Turun tienoo 8.9.2011). Pai- kannuspannan lähettämän sijaintitiedon avulla vahingot voitiin kytkeä Yläneen laumaan. Sudet saivat alueellista mediahuomiota myös hieman myöhemmin tapettuaan valkohäntäpeuroja (jäl- jempänä peuroja) Nousiaisissa (Turun Sanomat 27.9.2011). Peuran ruho löytyi varsin läheltä ih- misasutusta, noin kilometrin päästä kirkonpiirin koulusta. Sittemmin samanlainen tapahtuma uu- tisoitiin näkyvästi marraskuun alussa, noin 100 metrin päästä asutuksesta (Yle Turku 3.11.2011) ja edelleen marraskuun loppupuolella (Turun Sa- nomat 20.11.2011), nyt 20−30 metrin päästä asut- tua taloa. Susien jälkihavaintojakin alueen pihojen tuntumassa alettiin uutisoida paitsi paikallisissa myös valtakunnallisissa tiedotusvälineissä (esim.

Maaseudun Tulevaisuus 14.12.2011).

Varsinaista uutisarvoa peurantapoilla ei ollut, sillä peurat ovat susien paikannustietojen pohjal- ta tehdyn ravinnonkäyttötutkimuksen mukaan susien tavanomaista ravintoa Varsinais-Suomessa

Nuori susi ammuttiin

Pantasusi ammuttiin susijahdissa Lammastappo Kärri- lässä 13.–14.8.2011 Koirantappo Mynä- mäellä 1.9.2011 Lammastappoja 5.–6.9.2011

Peurantappoja 27.9.–20.11.2011

Pantanaaraan GPS- paikannuksia 21.1.–

5.12. 2011

Kuva 1. Yläneen lauman pantanaaraan paikannuksia (oranssit pisteet), laumaan liittyviä varmistettuja ja uutisoituja vahinkoja sekä peurantappoja vuonna 2011 sekä poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaiset Pöytyän susijahdin tapahtumapaikat tammikuussa 2012 Varsinais-Suomen poliisilaitos (2012).

Figure 1. The GPS-locations of the alfa-female of the Yläne pack (from 21^stJan-5^th Dec 2011; red points), the locations where the pack had depredated the sheeps and a dog in the autumn of 2011, and the locations where two wolves were killed in the hunt in January 2012.

(3)

(Turun Sanomat 17.11.2011). Peuroja alueella on verrattain runsaasti, sillä peuranmetsästäjät har- joittavat intensiivistä ruokintaa. Uutinen oli pi- kemminkin siinä, mitä ei tapahtunut mutta mitä olisi voinut tapahtua: susien pihakäynneistä tai peuranpyynnistä olisi voinut koitua vaaraa ihmisille. Peurat viihtyvät kulttuuriympäristöissä ja erityisesti oleilevat pelloilla ja niiden ympäristöissä, usein lähellä pihapiirejä.

Vilkas uutisointi ja keskustelu osoittavat, mil- laisissa olosuhteissa varsinaissuomalaista susipolitiikkaa harjoitetaan. Huolta ja pelkoa kannetaan etenkin lasten, mutta myös tuotanto- ja kotieläin- ten turvallisuudesta. Huoli lapsista ilmeni esimerkiksi siinä, miten syyskuun lopulta alkaen Nou- siaisten kunnan koulutuslautakunnalle alkoi tulla koulukuljetushakemuksia lasten turvallisuuteen vedoten.¹ Neljä Nousiaisten vanhempainyhdistystä ja vähän myöhemmin myös joukko kunnanval- tuuston jäseniä teki Nousiaisten kunnalle loka- kuun 2011 alussa omat aloitteensa susien kaatolu- pien hankkimiseksi.²

Alueen 13 koulun vanhempainyhdistykset jär- jestivät Nousiaisissa marraskuun 21. päivänä kut- sutilaisuuden Lounais-Suomen kansanedustajille, reviirin alueen kunnanjohtajille ja kunnanvaltuus- tojen ja -hallitusten jäsenille sekä lupaviranomai- selle. Tarkoituksena oli keskustella Varsinais-Suo- men susitilanteesta. Hiukan myöhemmin vanhempainyhdistykset lähettivät vetoomuksen kol- melle ministerille ja Riistakeskuksen julkisten hal- lintotehtävien päällikölle poikkeuslupakäytäntöjen muuttamiseksi (Vanhempainyhdistykset 2011).

Vanhemmat viestivät haluaan päästä eroon liian ongelmallisiksi käyneistä susista. Koska susi on metsästyslain (1993/615) ja sen taustalla vaikutta- van luontodirektiivin (Council Directive 92/43/

EEC 1992) mukaan tiukasti suojeltu laji, pitää sen pyyntiin hakea lupaa rauhoituksesta poik- keamiseen (ts. poikkeuslupa³, jäljempänä lupa).

Poikkeaminen tiukasta suojelusta on mahdollista vain erityisolosuhteissa, ei silloin kun susi saalistaa luontaista ravintoaan.

Paikallisen aktiivisuuden tuloksena neljä kun- taa teki päätöksen olla mukana luvanhaussa. Ni- mellisenä luvanhakijana toimi Nousiaisten kun- nanjohtaja. Suomen riistakeskus myönsi Riista- keskus Varsinais-Suomen esityksestä luvan, jonka kantavana perusteena olivat pihahavainnot ja niiden tuottama pelko.⁴ Riistapäällikkö kertoi luvan myöntämisestä 11.1.2012 olleessa suurpetoneuvottelukunnan kokouksessa. Asiasta keskusteltiin eikä kukaan kokoukseen osallistuneista esittänyt asiasta kriittistä kantaa. Luvalle nähtiin olevan pe-

rusteet. Yhteisesti hyväksytty tosiasia oli sekin, että sudet olivat toistuvasti vierailleet ja saalistaneet lähellä pihapiirejä reviirinsä eteläosissa (Varsinais- Suomen liitto 2012a) ja aiheuttaneet vahinkoja.

Lupa astui voimaan lauantaina 14. tammikuuta 2012, ja varsinainen jahti alkoi sunnuntaina, jolloin luvan määrittelemä nuoren suden pihakäynti oli havaittu ja muut pyyntiluvan käytön edelly- tykset toteutuivat. Metsästyksessä tapahtui virhe, kun yhden luvallisen ja suosituksen mukaisen nuoren suden lisäksi ammuttiin toinen susi, pai- kannuspannalla varustettu alfanaaras. Poliisi alkoi tutkia tapahtunutta törkeänä metsästysrikoksena.

Suomen riistakeskus oli tietoinen luvan myöntä- miseen liittyvistä riskeistä, mistä osoituksena lu- papäätöksessä kuvailtiin varsin yksityiskohtaisesti alfanaaraan poistamisen mahdollisia vaikutuksia lauman käyttäytymiseen. Oli tunnustettu riski, että jahdissa voidaan ampua väärä yksilö. Myön- netyssä luvassa ei kielletty naaraan eli pantasuden ampumista, mutta sitä pyydettiin välttämään. Jah- tipäällikön omissa toimintaohjeissa tämän eläimen ampuminen oli kielletty. Pantasuden ampuminen realisoi ennakoidun riskin.

Jännitteiden taustalla on haaste suojella sutta toimivalla ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla (Ratamäki 2008; 2009). Jukka Bisin (2010) mukaan suomalainen susikonflikti on niin sanot- tu pirullinen (engl. wicked) ongelma, jota voidaan pyrkiä hallitsemaan oppien, osallistaen, sopeutuen ja harjoittamalla mahdollisimman demokraat- tista ja läpinäkyvää hallintotapaa (ks. myös Bisi et al. 2007; Bisi & Kurki 2008). Harjoitetusta politiikasta huolimatta susikanta ei ole Varsinais- Suomessa eikä muuallakaan maassa sanottavasti vahvistunut. Syyt johtuvat ihmistoiminnasta, sillä elinympäristö-, ravinto ja terveyssyyt eivät ole susikannan kehityksen kannalta kriittisiä. Kun riista- viranomaisen poikkeuslupakäytäntö tiukkeni Eu- roopan tuomioistuimen päätöksen jälkeen 2007, jäljelle jäävä uskottava syy susikannan kehitykselle on salametsästys (Kojola et al. 2011; Hiedanpää &

Bromley 2011; Peltola et al. 2012). Yleinen mie- lipide on varsin susikriittinen Varsinais-Suomen maaseudulla (Turun Sanomat 3.2.2012) ja omalla tavallaan myös tiedotusvälineet pitävät yllä ja vah- vistavat susiasenteita (Lähteenmäki 2013). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutki- muksiin suhtaudutaan kriittisesti.

Yleisenä tutkimusongelmanamme on tarkastel- la, kuinka susipolitiikka toimii tällaisessa jännittei- sessä, epävarmuutta ja epäluottamusta huokuvassa tilanteessa. Huomiomme on erityisesti siinä, miten kansalaisyhteiskunta ja sen moninaiset intressit

(4)

JA YMPÄRISTÖ ottavat politiikan ja sen toimeenpanon vastaan.

Kiintoisaa on se, miten politiikan toimeenpanossa syntyneeseen häiriöön reagoidaan, miten ongelmia toimijoiden kesken määritellään ja miten olosuhteisiin halutaan vaikuttaa.

Suomalaisen susipolitiikan teoria ja käytäntö

Susipoliittiset paineet ovat Suomessa voimakkaat.

Euroopan komissio on vuodesta 1995 seurannut tarkasti, miten Suomi sutta suojelee. Komissio on löytänyt Suomen petopolitiikasta puutteita, ja niiden vuoksi on käyty läpi suurpetojen suojelua kos- kenut valvontamenettely (2001–2005) ja Euroopan tuomioistuin on antanut tuomionsa valikoimatto- masta suden metsästyksestä vuonna 2007 (Euroo- pan unionin tuomioistuin 2007). Suomi on ollut puun ja kuoren välissä: komission asettaman pai- neen alla Suomi on joutunut tiukentamaan suden suojelun sääntöjä ja niiden toimeenpanoa, mistä maaseudun kansalaisyhteiskunta ei ole pitänyt.

Euroopan tuomioistuimen päätöksen jälkeen Suomessa on tehty kolme isoa susipoliittista muutosta. Muutokset liittyvät institutionaaliseen perus- rakenteeseen (engl. polity), mutta niillä kaikilla on samalla selkeä poliittinen ulottuvuus (engl. policy).

Ensimmäinen muutos liittyi uuteen riistahallintola- kiin, jonka mukaan perustettiin Suomen riistakeskus ja 15 aluetoimistoa. Samalla tiukasta suojelusta poikkeamisesta päättäminen keskitettiin Suomen riistakeskukseen osaksi julkisia hallintotehtäviä.

Muutosta ennen päätösvalta oli riistanhoitopiireil- lä, nyt aluetasolla tehdään päätösesityksiä. Toiseksi rikoslain muutoksella (2011/232) luotiin vuonna 2011 voimaan astunut törkeän metsästysrikoksen rikoskategoria. Kolmas uudistus liittyi sekin laitto- maan metsästykseen: Maa- ja metsätalousministe- riön vuonna 2010 voimaan astuneella asetuksella (241/2010) nostettiin tuntuvasti elävien riistaeläin- ten, etenkin suurpetojen ohjeellisia arvoja.

Susi on politiikan ja poliittisen tahdon asteikol- la korkealla. Laji mainittiin edellisessä ja mainitaan myös nykyisessä hallitusohjelmassa. Niiden kautta yhteiskunnallisia ongelmia pyritään hallituskaudella ratkaisemaan lainmuutoksin ja politiikoin. Uusim- massa hallitusohjelmassa esitetään, että ”Suomen suurpetopolitiikan onnistumisesta tehdään kokonaisar- vio” (Valtioneuvoston kanslia 2011: 69) ja että ”sa- lametsästykseen puututaan tehokkaasti” (Valtioneu- voston kanslia 2011: 53). Käytännössä suurpetopolitiikan kokonaisarviointi tarkoittaa eri suurpedoille tehtyjen kannanhoitosuunnitelmien toimeenpanon tarkastelua ja mahdollista päivittämistä. Maa- ja

metsätalousministeriö on päättänyt käynnistää vuonna 2005 julkaistun (Anon. 2005) susikannan hoitosuunnitelman päivitystyön vuonna 2013.

Susikannan hoidon institutionaalisen perusrakenteen tiukennukset on otettu ristiriitaisesti vastaan eikä susikanta ole näistä toimenpiteistä huolimatta alkanut toivotulla tavalla elpyä. Voi- daan olettaa, että käytännön politikoinnilla (engl.

politics) eli ongelmien paikallisella määrittelyllä ja ratkaisulla on tekemistä asian kanssa. Politikointi ei ole samoilla linjoilla kuin politiikka tai institutionaalinen perusrakenne. Se, mistä tällaisessa tilanteessa voisi olla kysymys, on seikka, johon susikannan hoitosuunnitelman päivityksessä olisi erityisesti syytä kiinnittää huomiota.

Oran Young (2002; 2008) on lanseerannut kä- sitteet instituutioiden toimivuus (engl. institutional fit) sekä instituutioiden yhteensopivuus (engl. insti- tutional interplay). Ensiksi mainittu viittaa siihen, miten yhteiskunnalliset ongelmanratkaisukeinot sopivat ongelmiin ja jälkimmäinen siihen, miten eri järjestelyt tietyn ongelman kohdalla toimivat yhteen ja tukevat toisiansa. Youngin määritelmä on tutkimuksemme operationaalinen lähtökohta:

instituutioiden toimivuudessa on pitkälti kysymys politiikan ja politikoinnin suhteesta, kun taas instituutioiden yhteensopivuus kiinnittyy institutionaalisen perusrakenteen ja politiikan suhteeseen.

Tuemme Youngin tarjoamia työkaluja klassisel- la institutionaalisella teorialla ja siihen kytkeyty- vällä pragmatistisella toiminnan teorialla. Douglas Northin (2005) määritelmän mukaan instituutiot ovat kirjoitettuja sääntöjä, epävirallisia rajoitteita ja toimeenpanon mekanismeja, jotka muodos- tavat yksilöllisen toiminnan kannusterakenteen.

Instituutiot määräävät, kannustavat ja vapautta- vat toimimaan tietyllä tavalla (Commons 1990;

Bromley 2006). Pragmatistinen katsontakanta aut- taa tarkentamaan huomion sääntöjen, tapojen ja toimeenpanon väliseen dynamiikkaan (Kilpinen et al. 2010). John Deweyltä (1929; 1988) ja Char- les Peirceltä (2001) johdetun ajatuksen mukaan toiminnan perustana ovat tavat, jotka ovat jatku- vien ulkoisten tai sisäisten häiriöiden vaikutuksen alaisina. Tavat ovat instituutioita siinä missä lait ja politiikkaohjelmat. Lait säädetään tavoista, joita lainsäädäntövallan haltija kulloisessakin tilanteessa pitää yhteisen ja yleisen hyvän mukaisena (Fish 1994). Politiikkaohjelmat luovat malleja ja kannusteita hyvien tapojen mukaiselle toiminnal- le ja käyttäytymiselle (Pierson 2006). Häiriöisissä olosuhteissa toimiminen ja olosuhteiden tunnista- minen, muuttaminen ja niihin sopeutuminen ovat kehityksen ja kasvun perusta (Dewey 1929; 1988).

(5)

Lähtökohtaisena tutkimushypoteesinamme on, että sudensuojelun ongelmat ovat seurausta siitä, että yhteiskunnalliset pelisäännöt eivät ole sopi- neet yhteen paikallisten tapojen ja elämänmuo- tojen kanssa eikä susipolitiikan toimeenpanon rutiinit ole nekään istuneet paikalliseen tapakult- tuuriin. Oletamme, että Pöytyän susijahdin syn- nyttämä häiriö ilmentää toimimattomuuden ja yhteensopimattomuuden piirteitä, jotka paljastu- vat reaktioissa ja politikoinnin tilannekohtaisissa tavoissa. Nämä reaktiot ja politikoinnin piirteet auttavat luomaan ymmärrystä institutionaalisen muutoksen yleisistä ehdoista eli esimerkiksi siitä, miten suden läsnäolo tai politiikan toteuttaminen aiheuttavat erilaisia häiriöitä. Ne puolestaan syn- nyttävät paikallisia säätöliikkeitä, joilla tapoja ja käytäntöjä pyritään uudistamaan muuttuneisiin olosuhteisiin sopivimmiksi.

Lähestymme tutkimusongelmaamme etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: (a) mitä vir- heestä lyhyellä aikavälillä intressiryhmien edusta- jien mukaan seurasi ja (b) mitä nämä seuraukset paljastavat instituutioiden toimivuudesta ja yh- teensopivuudesta sekä (c) niiden kehittämistar- peista.

Aineistot ja menetelmät

Tässä artikkelissa käsittelemme susipolitiikkaa ja sen toimeenpanoa Varsinais-Suomessa. Merkityk- sellisin yksittäinen tapahtuma ja työmme empiiri- nen perusta on pantasuden ampuminen Pöytyällä 15.1.2012. Tarkastelemme politiikkaa ja politikointia sitä ennen ja sen jälkeen. Ensisijaisena ai- neistonamme on 22 henkilölle sähköpostitse lähe- tetty kysymys ”Millaisia vaikutuksia pantasuden ampumisella on ollut?”, johon saimme vastauksia 19 henkilöltä. Lähestyimme kysymyksellämme henkilöitä, jotka toimiessaan eri järjestöissä, riis- tahallinnossa tai muilla aloilla sivuavat susiasioita ja olivat hyvin perillä Pöytyän tapahtumista. Mo- net näistä henkilöistä asuivat itse Yläneen reviirin alueella, ja olimme heistä useampia haastatelleet aiemmin koskien suurpetokysymyksiä. Kaiken kaikkiaan olemme tehneet alueella yli kolmekym- mentä susikannan hallintaan liittyvä teemahaas- tattelua ja osallistuneet kahteen Varsinais-Suomen suurpetoneuvottelukunnan kokoukseen vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla. Olemme myös seuranneet toimijoiden keskustelua sosiaalisissa medioissa ennen Pöytyän susijahtia ja sen jälkeen.

Haastattelut, niihin liittyvä havainnoiva osallistu- minen, sosiaalisen median viestintä sekä poliisin esitutkintamateriaali tarjoavat tulkinnallisen pe-

rustan tälle artikkelille. Teemahaastatteluissa on käsitelty suden läsnäolon käytännöllisiä, arkeen liittyviä vaikutuksia ja niihin sopeutumista.

Häiriö

Tunteiden myllerrys

Poikkeusluvan myöntäminen ja intressiryhmien sille antama tuki nähtiin merkkinä eri toimijoiden lähentymisestä ja viritti toivoa suurpetopolitiikan sopuisammasta kehityksestä Varsinais-Suomessa (9, vastaajan numero). Tätä taustaa vasten jahdin lopputulos oli karvas pettymys, jota seurasi voima- kas reagointi. Jahdin vetäjät pettyivät siihen, miten monessa suhteessa huolellisesti järjestetty jahti johti tulokseen, joka julkisuudessa näyttäisi met- sästäjien kannalta epäedulliselta ja joka voisi johtaa ikäviin jälkiseurauksiin – joka tapauksessa poliisi aloittaisi esitutkinnan. Riistahallinnon edustajissa tieto jahdin tuloksesta synnytti kiukkua ja pet- tymystä.⁵ Sudensuojelun tilasta huolestuneiden ensireaktioina oli surun, kiukun ja julkisestikin esitetyn halveksunnan osoittaminen tekijöitä tai yleensä metsästäjiä kohtaan.

Tilanne aiheutti polarisoitumista monissa suh- teissa. Siinä missä jahdin onnistuminen lupaehto- jen mukaan olisi joidenkin kyselyyn vastanneiden mukaan tukenut toivottua myönteisen ilmapiirin kehityspolkua, käänsi virhe kehityksen päinvastai- seksi. Intressiryhmien väliset jännitteet kasvoivat ja intressien välit – esimerkiksi keskinäinen kun- nioitus − alkoi jahdin jälkeisistä ensikommenteista alkaen rakoilla. Varsinais-Suomen maakuntajohtaja, joka toimii myös suurpetoneuvottelukunnan puheenjohtajana, ilmoitti, että metsästäjien virheen mukana oli murrettu pitkään työn alla ollut intressiryhmien välinen luottamus (Savo 2012;

Varsinais-Suomen liitto 2012b).

Toimijoiden erilaiset reaktiot jahdin lopputu- lokseen synnyttivät itsessään ärsytystä ja vastareakti- oita jahdin jälkimainingeissa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Luontoliittolaisten Helsingissä 4.4.2012 järjestämä ”Anna suden elää” -muistotilaisuus, jossa Auli-suden muisto yhdistyi julkiseen suruun ja performanssiin. Salakaadot seis! -kampanjan suoje- lija Roman Schatz oli tapahtuman keulakuva. Eräs kyselymme vastaaja kommentoi tätä seuraavasti:

”Helsingissä pantasudelle järjestetty muistotilaisuus kynttilöineen ja seppeleineen ei edes naurata, tilai- suuden absurdiutta ja kaupunkilaisten järjettömyyttä säälitellään: miten voi olla niin vahvasti järjestä ja arkitodellisuudesta irti olevia ihmisiä tässä maassa.”

(14). Samainen Helsingissä pidetty muistotilaisuus

(6)

JA YMPÄRISTÖ ärsytti myös poronhoitajia, jotka pitivät 29.4.2012

Savukoskella mielenilmauksen susien tappamien porojen muistolle ja kulttuurinsa säilymisen puo- lesta. Pöytyän susijahti voimisti mielenilmausten ja jahdin seurauksena maan eteläosista jäädytettyjen poikkeuslupien myötä alueiden välistä vertailua ja eriarvoisuuden kokemuksia. Yksi kyselyyn vastanneista näkikin Pöytyän jahdin mahdollisesti nosta- neen poronhoitoalueen ja eteläisen Suomen susion- gelmien erilaisen käsittelyn esiin (18).

Kyselyyn vastanneiden selvä näkemys jahdin seurauksista oli, että etenkin kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien välinen juopa kasvoi ja suo- jelijoiden ja metsästäjien välit tulivat jännitteisem- miksi (2, 3, 5, 6, 7, 8, 9, 10,12, 14). Ilmapiirin polarisoitumista tapahtui myös muihin suuntiin.

Poliisi ja suurpetoasioista vastaava ministeriö saivat kritiikkiä paikallisilta toimijoilta, koska ne eivät reagoineet toivotulla tavalla jo aiemmin koettuun turvattomuudentunteeseen, mutta jotka kuitenkin reagoivat nopeasti jahdissa tehtyyn virheeseen:

ministeriö jäädyttämällä eteläsuomalaiset poik- keusluvat ja poliisi aloittamalla esitutkinnan siitä, oliko jahdissa tapahtunut laiminlyöntejä ja tarkoi- tuksellista sääntöjen rikkomista. Jahti tuotti susialueella toki myös toivottuja tuloksia eli synnytti turvallisuuden tunnetta, kuten yksi susialueella asuva kyselyyn vastannut totesi (13). Jahdin tästä vaikutuksesta oltiin erimielisiä, sillä esimerkiksi toinen kyselyyn vastannut alueen asukas ei nähnyt alfanaaraan ampumisen vähentäneen pelkoja: ”Ne ketkä pelkäsivät susia ennen tätä jahtia jatkavat sitä pelkoaan entiseen malliin” (16).

Toisaalta pantasuden ampumisella nähtiin olevan susialueella yhteisöllistä terapeuttista mer- kitystä, sillä jahtitapahtuma ”synnytti hetkellisesti kanavan purkaa kaikenlaista pahaa oloa ja epäoi- keudenmukaisuuden oloa” (7). Jahtiin osallistujien taitoihin ja moraaliin kohdistettu ja alueen ulko- puolelta esitetty julkinen kritiikki jahdin jälkeen puolestaan ”tiivisti paikallisten ihmisten yhteenkuu- luvuuden tunnetta ja ylpeyttä kotiseudusta” (14).

Ylpeys kohdistui paikallisiin metsästäjiin, jotka

”puolustavat kotiseutuaan” (14). Sudenpyytäjille osoitettiin kiitollisuutta, ja etenkin varttuneemmat ihmiset nostivat metsästäjiä sankareiksi, jotka puo- lustivat paikallisyhteisöä sutta ja suden suojelun mukanaan tuomia ongelmia vastaan.

Ensipurkausten jälkeen tunnelma rauhoittui.

Vuoden 2012 kevät oli kokonaisuutena susikes- kustelussa rauhallista Yläneen susireviirin alueella.

Suden suojelua ajavat toimijat saivat tapahtumaa seuranneen uutisoinnin myötä mediajulkisuutta Pöytyän jahtia ja ylipäätään poikkeuslupien myön-

tämistä ja toimeenpanon käytäntöjä koskevalle kri- tiikilleen. Tapahtumasta he saivat myös perusteita yhteydenotoille, joita heti jahdin jälkeen tuoreel- taan suunnattiin maa- ja metsätalousministeriöön, Suomen riistakeskukseen ja Euroopan komissioon.

Poliisi aloitti myös näiden toimijoiden toivoman esitutkinnan. Tunnelmaa rauhoitti osaltaan Varsi- nais-Suomessa myös se, että esitutkinnan alettua susiasioita käsiteltiin tiedotusvälineissä aiempaa vä- hemmän ja maltillisemmin. Kevään rauhallisuutta selitti osaltaan sekin, että alueen toimijat ja etenkin jahtiin osallistuneet halusivat antaa tutkintarau- han poliisille. Syynä saattoi myös olla keskustelua aiemmin motivoineen poikkeusluvan saantimah- dollisuuden hiipuminen. Tähän viitattiin eräässä metsästäjähaastattelussa. Toisaalta näytti myös siltä, että ikään kuin olisi valmistauduttu myöhempiin aikoihin, jolloin taas alkaisi tapahtua (9, 12).

Hallinnon kenttä ja intressien suhteet

Metsästäjien asema ja maine heikkenivät Lounais- Suomessa tapahtuman ja sen saaman julkisuuden seurauksena. Eri tahojen luottamuksen heikkene- minen metsästäjiin ilmeni siinä, miten metsästä- jien kykyjä ja tarkoituksia epäiltiin. ”Metsästäjien

’ammattitaito’ kyseenalaistui melkoisesti” (16). Tä- hän liittyi myös se, että metsästäjien esiin tuomaa jahdinaikaista radiohäirintää pidettiin tekaistuna, minkä katsottiin heikentävän metsästäjien mai- netta (11). Riistahallinnon näkökulmasta koko poikkeuslupajärjestelmän uskottavuus vaarantui (18). Pöytyän jahtia välittömästi seuranneissa vi- ranomaistiedotteissa korostettiin tarvetta selvittää perusteellisesti jahtitapahtumat ja arvioida myös lupajärjestelmän muutostarpeita. Maa- ja metsäta- lousministeriö ei myöntänyt keväällä 2012 suden poikkeuslupien enimmäismäärälle lisäkiintiötä.

Tämä nähtiin eräänlaisena koko Etelä-Suomea koskevana ”rangaistuksena” (8). Poronhoitoalueel- le uusi poikkeuslupien enimmäiskiintiö sen sijaan myönnettiin (15 kpl), osittain siksi, että petova- hinkojen korvausvarat olivat käymässä vähiin ja porovahinkoja kertyi nopeasti (Maa- ja metsäta- lousministeriö 2012).

Metsästäjät ovat poikkeuslupajärjestelmään pohjautuvassa ongelmanratkaisussa luvanhakijoita ja myönteisen lupapäätöksen toimeenpanijoita.

Metsästäjät käänsivät pantasuden ampujaan sekä jahtipäällikköön kohdistuneen esitutkinnan myö- tä katseen itseensä ja pohtivat oikeusturvaansa:

kannattaako heidän ylipäänsä ryhtyä suden met- sästykseen (10). Vaikka törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkit eivät noin vain täyty, saattaa osa

(7)

metsästäjistä kavahtaa vuonna 2011 voimaan as- tuneen rikoslain muutoksen myötä koventuneita rangaistuksia. Metsästäjille lainopillista neuvontaa antava Hannu Lukkarila (2012) pohti Jahti-leh- dessä Pöytyän jahdissa mukanaolijoiden oikeudel- lista asemaa. Hän toi esille näkökantanaan, ettei tämän kaltaisia jahteja tulisi rinnastaa metsästys- lain mukaiseen metsästykseen vaan poliisijohtoi- seen suurriistavirka-apuun.

Pöytyän jahdissa ammutusta pantasudesta löytyi koteloituneita hauleja paljastaen sen, että sitä kohti oli aiemmin ammuttu haulikolla (Evira 2012). Yksi kyselyyn vastanneista otti asian esille ja arveli, että tämä kuvastaa jotain asenteesta, jonka mukaan ”Jos susia pannoitetaan salassa, ne myös häviävät salassa”

(17) viitaten susien pannoitukseen tammikuussa 2011. Hänen mukaansa operaation suorittamises- ta ei tiedotettu tarpeeksi näkyvästi eikä kattavasti, mistä syystä osa susialueen toimijoista katsoi pan- noituksen tapahtuneen salassa.

Yksi jahdin peruja oli myös pohdinta susitiedos- ta ja tietämyksestä. Ensimmäinen keskustelun juonne liittyi siihen, olivatko jahdissa ammutut eläimet lainkaan susia, koska ammuttu naaras oli erään haastatellun mukaan hallava ja sen pää oli koira- mainen. Suomessa tavatut koiran ja suden risteymät (koirasudet) on pyritty hävittämään aina kun niitä on esiintynyt. Mikäli nämä eläimet olisivat olleet koirasusia, olisi koko pyynti asettunut aivan toisen- laiseen valoon. Eläinten pannoitusten yhteydessä otetut DNA-näytteet kuitenkin osoittivat, että eläi- met olivat tyypillisiä suomalaisia susia (Asp 2012).

Osana tätä lajikeskustelua tuotiin esiin ja vastakkain nykyisten ja jo eläkkeellä olevien nimekkäiden tut- kijoiden, näkökantoja suden lajimäärityksestä ja ha- bituaation prosessista (2) (Aamulehti 1.4.2012).

Toinen petotietoon liittyvä juonne koski peto- jen liikkumiseen ja liikkeistä tietämiseen etenkin sulan maan aikana. Pantanaaraan menettäminen oli paikannustiedosta hyötyvän tutkimuksen kannalta kova pala (4), varsinkin kun jo heinäkuussa 2011 oli toisen pantasuden (lauman alfauroksen) paikan- nin lakannut toimimasta. Suunnitelmissa oli jatkaa paikannuspantojen asentamista talvella 2012, jolloin pannan olisi saanut kaulaansa myös edellis- kesän pentu tai pentuja. Paikannustietoa pyrkivät hyödyntämään myös ne useat sadat henkilöt, jotka soittivat Lounais-Suomesta syyskuun ja joulukuun 2011 välillä RKTL:n ylläpitämään susipuhelimeen kyselläkseen susien liikkeistä lähiympäristössään.

Alueen susipuhelinpalvelu loppui pantanaaraan kuoltua ja lisäpannoitusten kariuduttua.

Jahdin jälkimainingeissa virisi myös pohdintaa poikkeuslupien myöntämisen tiedollisesta perus-

tasta. Poikkeuslupaperusteluissa riistahallinto tu- keutuu osaltaan kansalliseen TASSU-petotietojär- jestelmään, johon petoyhdyshenkilöt, useimmiten vapaaehtoispohjalta toimivat metsästäjät, kirjaavat petohavaintoja. Yksi kyselyymme osallistuneista henkilöistä toi esille, että TASSUsta on tullut

”pihahavaintoautomaatti” (17). Tällä hän tarkoit- ti sitä, että järjestelmään kirjatut havainnot ovat korostetusti asutuksen liepeillä, eivätkä kaikki havainnot ole petoyhdyshenkilön tarkistamia tarkko- ja lajimäärityksiä, mikä osaltaan synnyttää kuvaa susista alati pihoissa liikkuvina ongelmasusina.

Niin tai näin, pantanaaraan ampumisen jälkeen pihavierailujen raportoitiin vähentyneen dramaat- tisesti (13, 14, 15).

Jo ennen pantasusiepisodia 13 susireviirin van- hempainyhdistystä yhdistivät voimansa ja kirjoit- tivat vetoomuksen susipolitiikan muuttamiseksi.

Episodin jälkeen toiminta on edelleen organisoi- tunut. Keväällä 2012 perustettiin Taajamasusi ry., jonka tarkoituksena on ”vaikuttaa Suomen susi- politiikkaan siten, että asuinalueiden lähellä liik- kuvat sudet saadaan poistettua ja parannettua siten ihmisten turvallisuutta” (Taajamasusi ry 2012).

Jotkut pitävät tätä uudenlaisena kansalaistoimin- tana (8) ja toiset äärevämpänä, jopa populistisena massaliikkeenä (17) tai joukkohysteriana (4), jossa metsästäjät ja koiranomistajat ovat vähemmistönä (17). Kevät 2012 on nostanut uudenlaiset mielipi- dejohtajat esille (19). Samanlainen organisoitumi- nen ja mielipidejohtaminen ei olisi ollut mahdollista ennen Internetiä. Kuntien aktiivisuus laantui, kolmas sektori nousi enemmän esiin (9).

Tulevaisuus

Vastanneiden mukaan kaikella tällä on vaikutukse- na paikalliseen susiasioiden hallintaan ja sen insti- tutionaalisiin ehtoihin. Monet metsästäjät ja luon- nonsuojelijat uskovat, että lupaehdot tiukkenevat (2, 8, 12, 14, 18). Tulevaisuudessa häirikkösuden metsästystä ei järjestetä alueella samalla tavalla, vaan käytännöt muuttuvat. Tämä on myös haas- tattelemiemme metsästäjien mukaan toivottavaa.

Jahtiin osallistuvia henkilöitä tulisi esimerkiksi voida karsia tiukemmalla seulalla, jotta kokemat- tomuuden tuomilta kommelluksilta ja virheiltä vältyttäisiin. Nyt osa pyyntiluvan hakuun osallistuneista seuroista oli edellyttänyt kaikkien jäsen- tensä osallistumismahdollisuutta, ilmeisesti reiluna ja yhdistyksen jäsenten tasavertaisuutta toteuttava- na menettelytapana.

Pöytyän susijahdin tapahtumien seurauksena mahdollisuudet järkevään, harkinnanvaraiseen

(8)

JA YMPÄRISTÖ paikalliseen säätelyyn ja lupiin vaikuttamiseen

heikkenivät (11), kun Suomen riistakeskuksen asettamien ehtojen katsottiin entisestään tiukke- nevan. Esitettiin myös kanta, jonka mukaan koko metsästäjävetoinen sudenpyynti olisi osoittanut ongelmansa (19) ja siksi suden metsästyksen järjes- täminen olisi syytä harkita uudelleen.

Instituutioiden sopivuus, yhteensopivuus ja muutos

Riistainstituutioiden tiukkuus ja toimintakentän uudelleen muotoutuminen

Suomalainen riistahallinto on operoinut metsäs- tykselle ulkoisten, kieltävien normien ja sääntöjen kanssa. Se on tiukentanut normiohjausta sen suh- teen, mitä paikallisella tasolla suden suhteen ei voi tehdä. Pantasuden ampumisen epäiltiin yhä vain tiukentavan normiohjausta, politiikkaa ja politiikan toimeenpanoa: uskotaan, että suden poikkeus- lupametsästys järjestetään tulevaisuudessa eri tavalla. Erityisesti metsästäjät epäilevät, että paikalliset vaikutusmahdollisuudet viralliseen susipolitiik- kaan pienenevät. Varsin yleisesti ollaan sitä miel- tä, että riistahallinnon ja intressiryhmien välinen vuorovaikutus uhkaa entisestään yksipuolistua eikä uusia toimintavaihtoehtoja tai mahdollisuuksia us- kota syntyvän.

Samalla kun riistahallinnon ja varsinaissuoma- laisten intressiryhmien susihallinnalliset suhteet ovat kaventumassa, intressiryhmien välinen kam- pailu, politikointi – ongelmanmäärittely ja oma- ehtoisten ongelmanratkaisujen tuottaminen – on kiihtynyt ja uudistanut muotoaan. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto, Taajamasusi ry. ja Luonto-Liiton susiryhmä kirjelmöivät ja ottavat kantaa aktiivisesti. Samalla kun varsinaissuomalaiset susikriittiset intressiryhmät ovat menettämässä luottavaisuutensa riistajärjestelmään, susipolitikointi on laajenemassa ja osin siirtymässä rinnak- kaiselle institutionaaliselle kentälle. Yhä useammin huoli sudesta osoitetaan poliisille, jonka toivotaan toimivan poliisilain (1995/493) 25 §:n suomin valtuutuksin. Huolen kanavoituminen painok- kaammin poliisin suuntaan keväällä 2012 sai po- liisihallinnon tarkentamaan ohjeistusta koskien poliisiyksiköiden toimivaltaa. Apulaisoikeuskansle- rin joulukuussa 2011 tekemässä päätöksessä (Dnro OKV/502/1/2009) ja tuoreessa ohjeistuksessa (Po- liisihallitus 2012) linjataan, että vaikka poliisilaissa ei edellytetä suotuisan suojelun tason pohdintaa, ei sen soveltaminen voi olla keino kiertää luonto- direktiiviä (myös Pihajoki 2012).

Intressiryhmillä ja niiden johtohahmoilla on suuri merkitys siinä, millaiseksi varsinaissuomalai- nen susipolitikointi on muotoutunut ja muotoutuu tulevaisuudessa. Järjestäytynyt toiminta saa jatku- vasti uudenlaisia muotoja ja samalla uudistuu koko susipolitiikan kenttä. Hallinto on luonut prosessille ulkoiset puitteet, mutta pelinpolitiikka syntyy intressiryhmien ja niiden johtohahmojen tekemisistä.

Olemme havaintojemme kanssa samoilla linjoilla Joseph Schumpeterin (2010; Mackie 2009) kanssa, jonka mukaan nimenomaan johtajuuksien kilpailu tulevaisuuden hyvinvoinnista pitää politiikan suunnittelun ja toimeenpanon alituisen muutospaineen alla. Parlamentaarisen demokratian kanssa näillä prosesseilla on vain vähän tekemistä. William Con- nolly (1999; 2010) kutsuu tällaista intressi- ja häi- riöperustaista valtapolitiikkaa ”häiriöpolitiikaksi” ja

”tulemisen politiikaksi”. Juuri tästä on nähdäksem- me kysymys. Johtajuudet tarttuvat häiriön synnyt- tämiin uusiin mahdollisuuksiin ja pyrkivät siihen, että toimintatavat ja käytännöt muuttuisivat intres- sille hyödyllisellä tavalla. Instituutioiden toimivuus ja yhteensopivuus paranevat alhaalta ylöspäin.

Erehtyväisyys

Politiikkaa ja sen toimeenpanoa ei voida loppuun asti perustella vain tosiasioilla, jotka muuttuvat ja joiden tulkinnat myös muuttuvat ajan oloon. Eri- tyisen hyvin tämä pätee villieläinten, esimerkiksi juuri susien kunkin ajankohdan lukumääriin. Fak- tojen ohella myös politiikan tarkoituksen, tavoit- teiden ja keinojen on oltava hyväksyttäviä. Susi- politiikan institutionaalinen perusrakenne määrää pitkälti politiikan tarkoituksen ja yleiset tavoitteet.

Politiikka itsessään on keino, ja politikointi testaa käytännössä, kuinka hyväksyttävinä ja legitiimeinä näitä politiikkakeinoja pidetään. Tämä on instituutioiden toimivuuden ydintä.

Tammikuinen susijahti ja siinä tapahtunut virhe nostivat kriittiseen keskusteluun kaikki edellä mai- nitut politiikan suunnittelun ja teon ulottuvuudet.

Erehtyikö esimerkiksi riistaviranomainen myön- täessään poikkeusluvan? Onko uhanalaisen suden ampuminen oikeaa suojelupolitiikkaa? Onko sutta suojeltava tiukasti? Oliko muita vaihtoehtoisia kei- noja mietitty ja kokeiltu riittävästi? Oliko metsästys alun alkaen ongelmallisesti järjestetty? Tapahtuiko ampujalle vahinko? Häiritsikö joku metsästystä?

Virhe ei ollut mustavalkoinen. Poliisi alkoi tutkia tapahtunutta törkeänä metsästysrikoksena ja poliisilta asia eteni syyttäjälle metsästysrikoksena.

Syyttäjä jätti syyttämättä eli arvioi, että näyttöä metsästysrikoksesta, saati törkeästä metsästysrikok-

(9)

sesta, ei ollut. Metsästyksessä tapahtui virhe mutta ei syytekynnyksen ylittävää rikosta tai rikkomusta.

Esitutkinnassa ei varsinaisesti tutkittu radiohäirin- tää, mutta siinä saatiin merkkejä siitä, että usei- den todistajien havaitsema häiriö radioliikenteessä ei ollut peräisin jahtiin osallistujien käyttämistä VHF-puhelimista tai niiden virhetoiminnoista (Varsinais-Suomen poliisilaitos 2012). Virhearvi- ointeja ja -tulkintoja ovat tehneet kaikki osapuo- let, hallinnosta intressiryhmiin. Luvan myöntäjän ennen jahtia tunnustama riski pantasuden koh- talosta paljastaa, ettei virheen syntymistä pidetty mahdottomana. Oliko luvan myöntäminen näin ollen virhe vai kävikö loppujen lopuksi tuuri, koska paikalliset havainnot susien pihakäynneis- tä vähenivät ampumisen jälkeen, jolloin tilanteen rauhoituttua Varsinais-Suomeen voi syntyä aivan uudenlainen susikulttuuri?

Pantasuden ampumisesta seurannut häiriö ja kohu ovat nostaneet esiin susipolitiikan toimeenpanon epävarmuuden ja kompleksisuuden (myös Gross 2010). Ennen kaikkea tapahtuma on nostanut esiin erehtyväisyyden. Charles Peircen ajattelus- ta alkunsa saaneen fallibilismin (lat. fallibilis ”ereh- tyväinen”) lähtökohtana on, että nykyiset uskomuk- set voivat olla virheellisiä tai voi ilmaantua hyviä syitä korjata uskomuksia tulevaisuudessa (Cooke 2006; Oksanen 2012: 268). Pantasuden ampumisesta seurannut häiriö on osoittanut, että erehtyväi- syys on moniulotteinen ilmiö ja että kompleksisissa tilanteissa se on aina potentiaalisesti läsnä.

Tiedollinen (mukaan lukien tieteellinen) ereh- tyväisyys on susipolitiikan lähtökohta. Susipoli- tikointia on yleensä käyty susien lukumäärästä (Hiedanpää & Pellikka 2011; Rannikko et al.

2011). Pöytyän jahtitapahtumien kohdalla kukaan ei kiinnittänyt huomiota tähän syynä virheen syn- tymiseen. Numeropelin sijaan huomio oli kiinnit- tynyt suden käyttäytymiseen: mikä on suden laji- tyypillistä käyttäytymistä ja mikä ei ole ja millaisen riskin tuttavallinen ja kesyyntynyt käyttäytyminen aiheuttaa ihmisille. Huomio on suden tavoissa.

Tältä osin politikointi on muuttanut muotoansa.

Moraalinen erehtyväisyys kytkeytyy tiedolliseen erehtyväisyyteen. Ihminen erehtyy luulemaan teon palvelevan tarkoitustaan, mutta teko tuottaakin har- mia. Ihminen voi myös erehtyä luulemaan päämää- räänsä sellaiseksi, joka tukee itsen tai yhteisön hyvin- vointia vaikka näin ei lopulta käykään. Tiedollinen ja moraalinen erehtyväisyys eivät kuulu vain politikoinnin piiriin, vaan ne ovat myös politiikan suunnittelun ja toimeenpanon arkea. Toimivakin politiikka voi rakentua kyseenalaisten faktojen varaan tai politiikan päämäärä voi joistakin intressiryhmistä

tuntua moraalisesti kestämättömältä. Paul Ormero- din (2006) mukaan poliittinen ja taloudellinen ke- hitys, kenties paradoksaalisesti, nimenomaan rakentuvat erehtyväisyyden ja epäonnistumisten varaan.

Kuten pantasusiepisodi on osoittanut, myös intressien suhteet ja johtajuudet rakentuvat virheiden ja erehdysten varassa. Harvoin erehdystä tai virhettä kuitenkaan tunnustetaan. Kuten kai- kessa vuorovaikutuksessa, virheiden ja erehdysten rinnalla kulkee tuuri. Yllätys avaa uuden mah- dollisuuden. Tämä toimii myös politiikassa ja politikoinnissa. Vaietut virheet johtavat harhaan ja jäytävät intressien suhteita. Ne vahingoittavat luottamusta ja toimijoiden luottavaisuutta politiikkaan ja sen toimeenpanoon. Haastatteluissam- me intressien edustajat ovat korostaneet totuuden ja totuudellisuuden välttämättömyyttä eli sitä, miten pienetkin myöntämättömät teot, virheet ja erehdykset syövät luottamusta, luottavaisuutta ja yhteistyön mahdollisuuksia. Käytännössä totuu- dellisuus on vaikea hyve. Michel Foucault (2011) on korostanut totuuden puhumisen merkitystä osana merkityksellistä politiikkaa ja rohkeaa politikointia: uskallusta pysyä totuudessa ja puhua totta, rohkeutta tunnustaa erehtyväisyys ja korjata episteemisiä tai moraalisia kantoja, jos perusteita muutokselle löytyy. Tästä uskalluksesta myös tuuri ja uudenlaiset toimintatavat kumpuavat.

Politikoinnin järkevyys

Kukaan vastanneista ei ilmoita olevansa sotajalalla.

Itse asiassa kaikki kyselyymme vastanneet haluavat palauttaa tai saada aikaiseksi rauhan intressien välil- le. He puhuvat luottamuksen merkityksestä ja siitä, kuinka haitallista on, ettei voi enää luottaa täysin toisten vilpittömyyteen tai siihen että kaikki ylipään- sä pelaavat samaa peliä. Epäluulo on vastavuoroista.

Politikoinnin peli on intressiryhmien alaa. Hallinto kykenee uusin normein ja säännöin vain vähän vai- kuttamaan intressiryhmien suhteisiin, siihen miten riistapolitikointia harjoitetaan. Jonkinlaiset raamit hallinto voi politikoinnille kuitenkin antaa.

Analogia politiikasta pelinä on tuttu. Bernard Suitsin (2005: 55) mukaan ”pelin pelaaminen on vapaaehtoista ei-välttämättömien esteiden voitta- mista”. Määritelmässä on kaksi olennaista sanaa:

vapaaehtoinen ja ei-välttämätön. Peliä ei pelata pa- kosta tai huomaamatta. Peliä pelataan tietoisena ja vapaaehtoisesti. Urheilussa voitettavat esteet ovat tilannekohtaisia, eivät välttämättömiä – ne eivät siis ole elämän ja kuoleman asioita. Myös susipolitiikan pelaajat ovat mukana vapaaehtoisesti. Osal- listuminen on monen mielestä välttämättömyys,

(10)

JA YMPÄRISTÖ eräänlainen velvollisuus. Varsinaissuomalaiset int-

ressiryhmät osallistuvat susipolitikointiin tuodak- seen tilanteeseen asioita, joita pitävät välttämät- töminä: lasten turvallisuus, koirien turvallisuus, suden hyvinvointi ja niin edelleen.

Varsinaissuomalaisen susipolitikoinnin tarkoitus on ”hallita susiasioita”. Yhden maali on susimäärän pienentäminen ja toisen ihmistoiminnan sopeutuminen suden läsnäoloon. Peli nähdään helposti niin sanottuna nollasummapelinä, jossa toinen väistä- mättä voittaa ja toinen häviää. Uskoaksemme juuri tällainen peli, erityisesti nyt pantasuden ampumisen jälkeen, on voimistunut. Esteet pyritään voittamaan riippumatta siitä ovatko kyseessä tilannekohtaiset vai välttämättömät esteet. Voittaminen on voimaa, vallan käyttämistä. Voittava intressi on taas askeleen lähempänä tavoitettaan. Peli haastaa instituutioiden toimivuuden tai yhteensopivuuden. Esimerkiksi toimintasäännöt ja periaatteet koskien sitä, missä tilanteessa poikkeusluvan myöntää poliisi ja missä riistaviranomainen, säätyvät hiljalleen pelin mukana. (Maa- ja metsätalousministeriö 2012).

Peli voi toki muuttaa muotoaan. Yhteispeliä viri- teltiin jo ennen pantasuden ampumista, mutta nyt häiriön jälkeen tilanne on ollut odottava. Yhteispeli onnistuu vain, jos pitkän aikavälin tarpeet ja tavoitteet ovat samansuuntaiset. Lyhyen välin intressit liittyvät siihen, miten susien kanssa olisi opittava elämään ja samalla susien olisi jatkossakin säilytet- tävä ihmisarkuutensa. Kaikki intressiryhmät pitävät paikalliseen tilannetajuun ja ongelmanratkaisuky- kyyn perustuvaa mallia parempana kuin hallinnon tarjoamaa, kontrolloi ja komenna -tyyppistä susipolitiikkaa. Intressiryhmät haluavat institutionaaliseen rakenteeseen muutoksia, mutta samalla ne ovat huolissaan, että paikalliset toimintamahdollisuudet kapenevat entisestään muutosten myötä.

Kyselyn perusteella varsinaissuomalaiset susipolitikointiin osallistuvat haluavat perusteltua ja yhdessä tehtyä sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Yleinen, yhteisesti hyväksyttävissä oleva tavoite on yhteiselo suden kanssa – ainakaan yk- sikään intressi ei ilmaise tavoitteekseen sudetonta Varsinais-Suomea. Pelin henki olisi tässä tapauksessa se, että niin hallinnoija kuin intressiryh- mät muuttavat tapojansa kun perustellut faktat osoittavat muutokselle konkreettista suuntaa. On muistettava, että välttämättömistä ja satunnaisis- ta tarpeista ja ongelmallisista olosuhteista kumpuavat susitunteet ja moraaliset näkökannat ovat niin ikään faktoja. Charles Peirce kutsuisi tällaista päämäärä- ja keinotietoista, virheet tunnustavaa ja korjaavaa kollektiivista pyrkimystä konkreettiseksi järkevyydeksi (ks. Ward 2001; Liszka 2012: 63).

Johtopäätökset

Susien ja erityisesti pantasuden ampuminen laukaisi tapahtumaketjun, joka ravisutti varsinaissuomalaista susipolitikoinnin kenttää. Samalla häiriö toi joi- tain yhteisöllisiä piirteitä näkösälle. Yhteisymmärrys susipolitiikan tilasta ja tulevaisuudesta osoittautui hauraaksi. Samoin intressien halukkuus yhteis- työhön susipolitiikan toimeenpanossa osoittautui hauraammaksi kuin millaiseksi tahtotila uskottiin esimerkiksi suurpetoneuvottelukunnassa. Häiriö paljasti sen, että joillekin parasta susipolitiikkaa on ongelmallisten susien jatkuva poistaminen kun taas toisille painopiste on ihmisen sopeutumisessa suden läsnäoloon. Rintamalinjat ovat erittäin selkeät. Pääl- limmäisenä on välttämätön tarve suojella ihmisten, erityisesti lasten turvallisuutta.

Hallinto sysää päätöksillään susiasioiden hal- linnan ja sudensuojelun käytännön työtä paljolti paikallisille toimijoille ja intresseille itselleen. Hal- linto kuitenkin tiukentaa ulkoisia normatiivisia puitteita tarjoamatta selkeitä työkaluja tai apuja – esimerkiksi taloudellista kompensaatiota – suden kanssa elämisen opettelemiseksi. Kansalaisyh- teiskunnan on keksittävä ja toteutettava sopeut- tavat toimet itse. Hallinto yrittää aktiivisesti vain varmistaa, ettei susia tapeta salaa, mutta muutoin hallinto ei puutu kansalaisyhteiskunnan sopeutu- misprosesseihin. Varsinaissuomalaiset ovat osoit- tautuneet vastustuskykyisiksi ja joustaviksi. Uu- denlaista toimintaa syntyy nopeasti ja kekseliäästi, rintamalinjojen eri puolilla.

Ilmaistu tahto sopuun, voimakkaat ristiriitaiset tunteet sekä kyky ja halu omaehtoiseen ongelman- ratkaisuun tekevät tilanteesta odottavan mutta herkän uusille häiriöille. Toimiva politiikka edel- lyttää aktiivista politikointia, halua ajaa etua ja so- vittaa yhteiskunnallisia ratkaisuja ongelmiin, joko ongelmia tai instrumentteja säätämällä. Politiikan on syytä tukea, ohjata ja kannustaa politikointia, jotta ohjausjärjestelmä saadaan toimimaan, sopi- maan ongelmiin ja saadaan minimoiduksi kiel- teiset seurausvaikutukset. Nykyinen susipolitiikka ei juuri tällaista ohjausta toteuta. Systemaattista molemmin suuntaista vuorovaikutusta toteutetaan lähinnä vain vuonna 2011 perustetuissa alueellisissa riistaneuvostoissa, jotka kokoontuvat 2 –4 ker- taa vuodessa. Ne kokoavat sääntömääräisesti yhteen alueelliset riistapolitiikan ydinintressiryhmät – metsästäjien, maanomistajien, maakuntaliiton, ELY-keskuksen sekä metsäkeskuksen edustajat ja tilanteen mukaan myös kutsuvat muita toimijoi- ta mukaan vuorovaikutukseen (esim. syksyn 2012 suurpetofoorumit).

(11)

Alueellisten riistaneuvostojen ohella päivänpolt- tavia ongelmia käsitellään myös alueellisissa suurpe- toneuvottelukunnissa. Riistajärjestelmän ja yhteis- kunnan sisäisiä ja välisiä akuutteja ongelmia, jotka nostavat esiin pelkoja ja ahdistusta tai politiikan ja politikoinnin moraalikysymyksiä, näissä fooru- meissa kyetään nostamaan esiin, muttei juurikaan käsittelemään. Koska laajemman kansalaisyhteiskunnan osallistumisen mahdollistavaa palaute- tai kehitysfoorumia ei ole olemassa, asiat ja tapahtumat etenevät satunnaisesti kuten johdannossa nostim- me esiin. Pantasuden kaltaiset yllättävät episodit eivät välttämättä suuntaa riistajärjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta tarkoituksenmu- kaisella tai järkevällä tavalla. Pöytyän tapahtumat ja näiden tapahtumien kriittinen tarkastelu auttavat kuitenkin ymmärtämään, miten ristiriitaisissa tilanteissa ”häiriöpolitiikkaa” ja ”tulemisen politikointia”

voidaan edesauttaa ja mahdollisesti harjoittaa.

Kiitokset

Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia kyselyymme osallistuneita, haastateltuja ja muutoin tutkimuk- sessamme mukana olleita henkilöitä. Kiitämme lukuisia käsikirjoitustamme eri vaiheissa kommen- toineita henkilöitä sekä kahta nimetöntä vertaisar- vioijaa. Osoitamme kiitoksemme myös Suomen Akatemialle hankkeemme (#253750) rahoittami- sesta.

Alaviitteet

1. Nousiaisten koululautakunta Dnro1398/31/

311/2011. Perusopetuslain (1998/628) 32 §:n mukaan oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen, kun esimerkiksi matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muo- dostuu oppilaalle liian vaaralliseksi.

2. Vanhempainyhdistyksien aloitteessa (Dnro 1410/01.016/2011) esitetään kaadettavak- si ”lauma tai muutamia yksilöitä laumasta”, ja 23 kunnanvaltuutetun aloitteessa (Drno 1414/01.016/2011) esitetään luvan kohdista- mista ”lauman johtaviin yksilöihin”.

3. Valtioneuvoston asetus metsästyslaissa sääde- tyistä poikkeusluvista 24.2.2011/169.

4. Perusteena oli metsästyslain 41a §, 3. momentti (18.2.2011/159), jonka mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää ”kansanterveyden, yleisen tur- vallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien talou- delliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle”.

5. Tammikuun 16. päivä 2012 käynnistyivät joka- vuotiset riista-alan valtakunnalliset neuvottelu- päivät Kajaanissa. Päiville osallistui suuri joukko riistahallinnon, riistanhoidon ja riistantutkimuk- sen edustajia. Varsinais-Suomen tapahtuma nousi tärkeäksi epäviralliseksi puheenaiheeksi.

Lähteet

Aamulehti 1.4.2012. Susien käyttäytyminen muuttui oleellisesti 1980-luvun lopulla.

Ahlholm, Aku (2012). Nyt puhuu Pöytyän pantasuden ampuja.

Jahti 1/2012, 19.

Anon. (2005). Suomen susikannan hoitosuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriö 11/2005. Helsinki. 25.11.2012, http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/2005/

MMMjulkaisu2005_11b.pdf

Asp, Jouni (2012). Suden ja koiran genetiikkaa. Metsästäjä 5/2012.

Bisi, Jukka (2010). Suomalaisen susipolitiikan anatomia. Acta Universitatis Ouluensis Scientiae Rerum Naturalium A 552, Oulu.

Bisi, Jukka & Kurki, Sami (2008). The wolf debate in Finland:

expectations and objectives for the management of the wolf population at regional and national level. Helsinki University, Ruralia Institute, Seinäjoki.

Bisi, Jukka, Kurki, Sami, Svensberg, Marko & Liukkonen, Tuija (2007). Human dimensions on wolf (Canis lupus) conflicts in Finland. European Journal of Wildlife Research 53:4, 304–314.

Bromley, Daniel W. (2006). Sufficient reason: volitional prag- matism and the meaning of economic institutions. Princeton University Press, Princeton.

Commons, John R. (1990). Institutional economics: its place in political economy. Transactions Publisher, London.

Connolly, William E. (1999). The ethos of pluralization. Min- nesota University Press, Minneapolis.

Connolly, William E. (2010). The world of becoming. Minnesota University Press, Minneapolis.

Cooke, Elisabeth (2006). Peirce’s pragmatic theory of inquiry: fal- libilism and indeterminacy. Continuum, London.

Council Directive 92/43/EEC (1992). Council Direc- tive 92/43/EEC of 21 May 1992 on the conservation of natural habitats and of wild fauna and flora. 25.11.2012, http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.

do?uri=CELEX:31992L0043:EN:HTML

Dewey, John (1929). Experience and nature. Open Court, La sale, Illinois.

Dewey, John (1988/1922). Human nature and conduct. The middle works of John Dewey, Volume 14. Southern Illinois University Press, Carbondale.

Euroopan unionin tuomioistuin (2007). Yhteisöjen tuomiois- tuimen tuomio asiassa C-342/05. 25.11.2012, http://curia.

europa.eu/juris/showPdf.jsf?text=&docid=60998&pageIn dex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1

&cid=62945

Evira (2012). Tutkimustodistus Nro 2012-005088.

Fish, Stanley (1994). Law wishes to have a formal existence. Teo- ksessa Fish Stanley There’s no such thing as free speech… and it’s a good thing too. Oxford University Press, Oxford, 141–179.

Foucault, Michel (2011). The courage of truth: the government of self and others. Palgrave Macmillan, London.

(12)

JA YMPÄRISTÖ Gross, Matthias (2010). Ignorance and surprise: science, society

and ecological design. MIT press, Cambridge.

Hiedanpää, Juha & Bromley, Daniel W. (2011). The harmoniza- tion game: reason and rules in European biodiversity policy.

Environmental Policy and Governance 21:2, 99–111.

Hiedanpää, Juha & Pellikka, Jani (2011). Numeropeliä. Apaja 2/2011.

Innes, Judith E. & Booher, David E. (2010). Planning with complexity: an introduction to collaborative rationality for public policy. Routledge, London.

Kilpinen, Erkki, Kivinen, Osmo & Pihlström, Sami (2008). Prag- matismi filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus, Helsinki.

Kojola, Ilpo, Helle, Pekka & Heikkinen, Samuli (2011). Susi- kannan viimeaikaiset muutokset Suomessa eri aineistojen valossa. Suomen Riista 57, 55–62.

Liszka, James (2012). Charles Peirce on ethics. Teoksessa de Waal, Cornelis & Skowroński, Krzysztof Piotr (toim.) The normative thought of Charles S. Peirce. New York, Fordham University Press, 44–82.

Lukkarila, H. (2012). Pöytyän susijahti – lakimiehen analyysi.

Jahti 3/2012, 19.

Lähteenmäki, Laura (2013). Suden paikka metsässä ja mediassa.

Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Turku.

Maa- ja metsätalousministeriö (2012). Maa- ja metsätalousminis- teriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2012–2013.

Muistio 13.11.2012. Dnro 1642/13/2012.

Maaseudun Tulevaisuus 14.12.2011. Suden jälkiä perhepäivähoito- paikan pihassa Nousiaisissa. 14.12.2011, http://www.maaseu- duntulevaisuus.fi/maaseutu/suden-j%C3%A4lki%C3%A4- perhep%C3%A4iv%C3%A4hoitopaikan-pihassa-nousiaisissa-1.8068

Mackie, Gerry (2009). Schumpeter’s leadership democracy.

Political Theory 37:1, 128–153.

North, Douglas (2005). Understanding the process of economic change. Princeton University Press, Princeton.

Oksanen, Markku (2012). Ympäristöetiikan perusteet: luonne, historia, käsitteet. Gaudeamus, Helsinki.

Ormerod, Paul (2006). Why most things fail: evolution, extinction, and economics. Faber and Faber, London.

Ormerod, Paul (2012). Positive linking: how networks can revo- lutionize the world. Faber and Faber, London.

Peltola, Taru, Ratamäki, Outi & Pellikka, Jani (2012). Sala- metsästys ja oikeuttamisen yhteisölliset strategiat. Teoksessa Björn, Ismo, Jokinen, Pekka, Kotilainen, Juha, Schuurman, Nora & Sireni, Maarit (toim.) Korpisosiologi(aa). University Press of Eastern Finland, Joensuu, 208–223.

Pierson, Paul (2006). Public policies as institutions. Teoksessa Shapiro, Ian, Skowronek, Stephen & Galvin, Daniel (toim.) Rethinking institutions: the art of the state. New York Univer- sity Press, New York, 114–134

Peirce, Charles Sanders (2001). Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia. Vastapaino, Tampere.

Pihajoki, Vesa (2012). Poliisi ei pahaa sutta pelkää. Vierasyliö.

Maaseudun Tulevaisuus 21.9.2012.

Poliisihallitus (2012). Poliisin toimivalta ja toimintalinja suurpetotapauksissa (erityisesti susi). 14.5.2012. Dnro 2020/2012/1333.

Rannikko, Pertti, Hiedanpää, Juha, Pellikka, Jani, Ratamäki, Outi, Salmi, Pekka & Härkönen, Sauli (2011). Kohtaamisia metsässä: eläinkiistoista yhteistoimintaan. Metsäkustannus,

Helsinki.

Ratamäki, Outi (2008). Finland’s wolf policy and new governan- ce. Journal of Environment & Development 17:3, 316–339.

Ratamäki, Outi (2009). Yhteiskunnallinen kestävyys ja hallinta suomalaisessa susipolitiikassa. Yhteiskuntatieteellisiä julkai- suja 94. Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, Joensuun yliopisto, Joensuu.

Savo, Juho (2012). Maakuntajohtajan kolumni. Maakuntahallitus 23.1. 25.11.2012, http://www.varsinais-suomi.fi/images/

tiedostot/Ajankohtaista/maakuntajohtajan_kolumni/2012/

maakuntajohtaja20120123.pdf

Schumpeter, Joseph (1942/2010). Capitalism, socialism, and democracy. London, Routledge.

Suits, Bernard (1978/2005). The grasshopper: games, life and utopia. Broadview Press, Plymouth.

Taajamasusi ry (2012). Etusivu. 25.11.2012, http://www.

taajamasusi.com

Turun Sanomat 27.9.2011. Susilauma raateli peuran koulujen läheisyydessä Nousiaisten keskustassa. 27.9.2011, http://

www.ts.fi/uutiset/kotimaa/261214/Susilauma+raateli+peu ran+koulujen+laheisyydessa+Nousiaisten+keskustassa Turun Sanomat 17.11.2011. Pantaseuranta paljasti Yläneen

susien reviirin valtavaksi. 17.11.2011, http://www.ts.fi/

uutiset/kotimaa/278515/Pantaseuranta+paljasti+Ylaneen+

susien+reviirin+valtavaksi

Turun Sanomat 20.11.2011. Sudet söivät peuran talon nurkalla Nousiaisissa.

Turun Sanomat 3.2.2012. Kyselytutkimus: Mitä Lounais- suomen susille pitäisi tehdä?

Turun tienoo 8.9.2011. Susikolmikko tappoi lampaita. 8.9.2011, http://www.turuntienoo.fi/uutiset/3077/

Young, Oran R. (2002). The institutional dimensions of environ- mental change: fit, interplay, and scale. MIT Press, Boston.

Varsinais-Suomen poliisilaitos (2012). Esitutkintapöytäkirja. Nro 8420/R/2959/12.

Young, Oran R. (2008). The architecture of global environmen- tal governance: bringing science to bear on policy. Global Environmental Politics 8:1, 14–32.

Vakka-Suomen Sanomat 6.9.2011. Sudet veivät koiran pihapii- ristä Mynämäen Haapaisissa.

Valtioneuvoston kanslia (2011). Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma. 22.6.2011, http://valtioneuvosto.fi/hallitus/

hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

Vanhempainyhdistykset (2011). Kirje Maa- ja metsätalousmi- nisterille, Ympäristöministerille ja Sisäministerille ja Suomen riistakeskuksen julkisten hallintehtävien päällikölle – Jari Koskinen, Ville Niinistö, Päivi Räsänen, Sauli Härkönen.

Nousiainen 13.12.2011.

Varsinais-Suomen liitto (2012a). Varsinais-Suomen suurpetoneu- vottelukunnan kokousmuistio 11.1.2012.

Varsinais-Suomen liitto (2012b). Maakuntahallituksen kokous- pöytäkirja 1/2012. 23.1.2012, http://www.varsinais-suomi.

fi/images/tiedostot/Hallinto/maakuntahallitus_esityslis- tat_ja_poytakirjat/2012/mh20120123.pdf

Ward, Roger (2001). Peirce and politics. Philosophy and Social Criticism 27, 67–90.

Yle 15.8.2011. Susi raateli lampaan Yläneellä. 15.8.2011, http://

yle.fi/uutiset/susi_raateli_lampaan_ylaneella/5406910 Yle Turku 3.11.2011. Susilauma raateli peuran Nousiaisissa.

3.11.2011, http://yle.fi/uutiset/susilauma_raateli_peu- ran_nousiaisissa/5447619