Virittäjä 2/2006 300
ielen muuttuminen on ollut suoma- laisen sosiolingvistiikan keskeisim- piä tutkimuskohteita. Lukuisissa tutkimuk- sissa on selvitetty näennäisaikamenetelmää käyttäen sitä, mikä säilyy ja mikä väistyy ikäpolvesta toiseen siirryttäessä. Viime ai- koina mielenkiinnon kohteeksi on tullut yhä enemmän yksilömurteiden kehitys. Esimer- kiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk- sen Suomen murteiden seuruu -hankkees- sa pyritään keräämään kymmenen vuoden välein aineistoa samoilta kielenoppailta (www.kotus.fi/tutkimus/puhuttukieli). Myös muuttajien kieltä on tutkittu paljon. Marjat- ta Palander on teoksessaan Lapsuudesta keski-ikään. Seuruututkimus itäsavolaisen yksilömurteen kehityksestä (2005) ottanut esiin vähemmän tutkitun näkökulman: mitä tapahtuu kotiseudulleen jääneen yksilön murteessa?
Tässä tutkimuksessaan Palander tarkas- telee enonkoskelaisen Pasin (s. 1962) mur- teen kehitystä. Palander on aiemmin selvit- tänyt laajasti Savonlinnan seudun välimur- teiden tilaa (1996), ja nyt hän tarkastelee sitä, miten aluemurteissa parhaillaan me- neillään olevat muutokset näkyvät seudul- la ikänsä asuneen yksilön kielessä. Pasi päätyi sattuman kautta murretta tallenta- neen amanuenssi Erkki Lyytikäisen haasta- teltavaksi vuonna 1969 ollessaan vain 7- vuotias. Seuraavan kerran Pasi ja tutkijat kohtasivat kuusi vuotta myöhemmin, ja syntyi idea elinikäisestä kielennäytteiden tallennuksesta. Siitä lähtien Pasin puhetta on nauhoitettu säännöllisesti kuuden vuo- den välein, viimeksi hänen ollessaan 37-
vuotias. Tutkimus on tähän mennessä pit- käaikaisin yksilömurteen seuruuhanke Suo- messa.
Teos muodostuu kuudesta pääluvusta.
Johdantoluvussa esitellään teoria, menetel- mät ja tutkimusaineisto. Tekijä luo katsauk- sen reaaliaikamenetelmän historiaan ja sen eri muotoihin sekä esittelee useita tällä metodilla tehtyjä tutkimuksia eri puolilta maailmaa. Tämän tutkimuksen kohteena oleva enonkoskelainen idiolekti edustaa itäisten savolaismurteiden, sydänsavolais- ten murteiden ja kaakkoismurteiden välisen siirtymäalueen eli Savonlinnan seudun väli- murteita. Nämä murteet ovat vanhan karja- laisen pohjamurteen ja savolaismurteen sekoitus, joka kuitenkin on muotoutunut omaksi kokonaisuudekseen ja sisältää juu- ri sille tunnusomaisia erikoispiirteitä. Tut- kimusaineisto koostuu kuudesta Pasin haas- tattelusta (yht. 5 t 45 min), puolen tunnin mittaisista Pasin isän, äidin, sedän ja veljen haastatteluista sekä 15 minuutin pituisesta isoäidin kielennäytteestä. Isoäidin kielen- näyte on tallennettu vuonna 1969, mutta muiden perheenjäsenten haastattelut Palan- der on nauhoittanut itse vuonna 1999. Pasi on asunut suurimman osan elämästään koti- tilallaan vanhempiensa, setänsä ja veljensä kanssa. Muualla hän on ollut vain palvel- lessaan armeijassa Mikkelissä 11 kuukaut- ta ja opiskellessaan metsäalan kurssilla Ii- tissä puoli vuotta. Pasi on käynyt peruskou- lun, ja armeijan jälkeen hän on työskennel- lyt kotitilallaan maatalous- ja metsätöissä.
Vuodesta 1996 lähtien hän on toiminut metsäkoneurakoitsijana. Hänen harrastuk-
K
Marjatta Palander Lapsuudesta keski-ikään. Seuruututkimus itäsavolaisen yksilömurteen kehityksestä. Suomi 191. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005. 346 s. ISBN 951- 746-681-1.
YKSILÖMURTEEN KEHITYS
TARKASTELUSSA
301 siinsa kuuluvat metsästys ja kalastus. Pasin isä ja setä ovat asuneet ikänsä synnyinko- dissaan, ja äiti on kotoisin naapuripitäjästä Kerimäeltä. Nykyisin kotitilaa isännöi Pa- sin veli. Hänkin on asunut tilalla koko ikän- sä lukuun ottamatta kahden vuoden maan- viljelysalan koulua Otavassa sekä kolmen vuoden jaksoa tilanhoitajana Hollolassa.
Hämeessä vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä veljen puheeseen, joka näin ollen tarjoaa mielenkiintoisen vertailumateriaa- lin.
KIELENPIIRTEIDEN ANALYYSIA
Seuraavissa kolmessa pääluvussa Pasin idiolektia analysoidaan piirteittäin. Jokai- sesta Pasin haastattelusta sekä kunkin per- heenjäsenen näytteestä on laskettu tutkittu- jen kielenpiirteiden murteellisten ja yleis- kielisten varianttien prosentuaaliset osuu- det. Selkeistä taulukoista näkee heti yleisen kehityksen, ja niitä täydentävät selitykset sekä runsaat esimerkit. Ensimmäiseksi kä- sitellään foneettisia ja fonologisia piirteitä tutun kaavan mukaisesti vokaalistosta al- kaen. Mukana tarkastelussa on sekä paljon tutkittuja yleisiä itämurteisuuksia, kuten AA:n diftongiutuminen, diftonginreduktio ja yleis- ja erikoisgeminaatio, että vähem- män tutkittuja, suppea-alaisia ilmiöitä, ku- ten sanoa-verbin n:n kato (saox ’sano’, sa- ottiin) ja -han, -hän -liitepartikkelin pitkä- vokaalinen edustus (sillohaa, hirvihää).
Seuraavassa luvussa tarkastellaan morfo- logisia ja syntaktisia piirteitä, kuten persoo- na- ja demonstratiivipronomineja, omistus- muotoja, monikon genetiivimuotoja ja eräi- tä konjunktioita. Kaikista piirteistä ei ole niiden vähäisten esiintymismäärien vuok- si voitu tehdä laskelmia, vaan niitä on kä- sitelty esimerkinomaisesti. Tällaisia ovat muiden muassa supistumaverbien 3. per- soonan preesensmuodot ja saada tehdyksi, tulla tehdyksi -rakenteet. Kuitenkin jo muu-
tamatkin esiintymät saattavat kertoa jotakin ilmiöiden kehityksestä.
Neljäs pääluku käsittelee leksikaalisia ja fraseologisia piirteitä. Nämä tuovat mie- lenkiintoisen lisän äänne-, muoto- ja lause- opillisten piirteiden joukkoon ja laajentavat idiolektista syntyvää kokonaiskuvaa. Osa vanhoista murresanoista on jäänyt pois käy- töstä, esimerkiksi kuvailevat hauvim mos- sikka, vennen tössykkä, ja yleiskielestä on tarttunut uutta ainesta. Aikuistuminen nä- kyy sanastossa myös siten, että puhujan omaa näkemystä ja kannanottoa välittävien modaalisanojen (esim. ehkä, kai, tosin, vis- siin) ja fokuspartikkelien (esim. lähinnä, muun muassa, nimenomaan) käyttö on li- sääntynyt.
Viidennessä pääluvussa Palander ko- koaa aiempien lukujen tulokset ryhmittele- mällä piirteet niiden variaation perusteella.
Ensimmäisenä esitellään piirteet, jotka ovat väistyneet jo sukupolven vaihteessa eli jot- ka esiintyvät vielä Pasin isoäidillä ja satun- naisesti vanhemmillakin, mutta joita Pasi itse ei käytä varhaisimmissakaan haastatte- luissa. Tällainen piirre on esimerkiksi i:n labiaalistumattomuus pisy- ’pysy’ ja pisty-
’pysty’-vartaloissa. Toisen ryhmän muo- dostavat Pasin idiolektista kolmessakym- menessä vuodessa väistyneet piirteet, joita on kaikkiaan toistakymmentä. Tällaisia ovat muiden muassa oa-yhtymän suppea- vokaalinen vastine uu (keittuu, lepikkuu) ja monikon 2. persoonan pääte -tta, -ttä (olit- ta, mänittä). Kolmanneksi käydään läpi muuttuneet piirteet. Muuttuneeksi piirre on tulkittu silloin, kun eri varianttien suhteel- lisen esiintymistaajuuden ero varhaisim- man ja uusimman näytteen välillä on vähin- tään viisi prosenttiyksikköä. Muuttuneet piirteet on jaettu toisaalta osin yleiskielis- tyneisiin, toisaalta muuttuneisiin mutta yleiskielistymättömiin piirteisiin. Jälkim- mäiseen ryhmään kuuluu sekä sellaisia piir- teitä, joissa murteellisuus on vahvistunut,
302 että sellaisia, joissa kahden eri murrevarian- tin yleisyyssuhde on muuttunut. Esimerkik- si ea, eä -yhtymissä murteenmukaisia vaih- toehtoja ovat ee:lliset (korkee) ja ii:lliset (korkii) muodot. Lapsuudessa Pasi käyttää enemmän ii:llisiä variantteja, mutta 25 ikä- vuoden jälkeen yleisyyssuhde muuttuu. Vii- meisenä esitellään piirteet, joissa ei ole ta- pahtunut juurikaan muutoksia. Erikois- geminaatiota lukuun ottamatta nämä piir- teet ovat olleet Pasilla jo lapsuudessa täy- sin tai lähes täysin murteellisia; tällaisia ovat pronominit mie, sie, myö, työ, hyö, yleisgeminaatio ja svaavokaali.
VOIKO MURTEENKEHITYSTÄ ENNUSTAA?
Viidennen pääluvun lopuksi Palander tar- kastelee murteenkehityksen ennustetta- vuutta ja pohtii ikäkausien vaikutusta idio- lektiin. Palander testaa, miten hyvin reaali- aikatutkimuksella saadut tulokset ovat yh- täpitäviä näennäisaikamenetelmällä saatu- jen kanssa. Pasin perheestä on aineistoa kolmelta sukupolvelta, joten näennäisaika- vertailu on mahdollinen. Tosin vanhimman sukupolven aineistoksi on isoäidin haastat- telun lyhyyden vuoksi otettu lisämateriaa- lia Enonkosken vanhan murteen tiedoista.
Pasilta vertailussa ovat mukana ensimmäi- nen ja viimeisin haastattelu. Useat näen- näisaikavertailusta tehdyt päätelmät osoit- tautuvat paikkansapitäviksi reaaliaikaisen- kin tutkimuksen perusteella. Jos piirre on säilynyt vahvana sekä vanhalla että keski- polvella, sillä on myös nuoren polven pu- heessa paremmat säilymisedellytykset kuin piirteellä, jossa jo vanhemmilla sukupolvil- la esiintyy vaihtelua tai joka on keskipol- vella yleiskielistymässä. Kaikki idiolektin muutokset eivät kuitenkaan ole ennustetta- via. Jokin piirre voi alkaa yleiskielistyä il- man, että siitä näkyisi viitteitä edellisen
polven kielessä, tai idiolektiin voi tulla piir- teitä, joille ei ole mallia aluemurteessa.
Ikäkausien vaikutukset ovat hyvin to- dennettavissa Pasin idiolektin seuruussa.
Ensimmäisen haastattelun kieli muistuttaa paljon isovanhempien murretta. Koulu- iässä vanhakantaisimmat murteellisuudet näyttävät tutkimusaineiston perusteella karisseen. Tästä Palander esittelee myös muita tutkimustuloksia. Toinen merkittävä idiolektin muutoskohta on parinkymmenen ikävuoden tuntumassa, aikuistumisvaihees- sa, johon Pasilla vaikuttaa erityisesti armei- ja-aika. Tuolloin hänen kieleensä alkaa il- mestyä aikuiskielelle tyypillisiä diskurssi- käytänteitä, uusia intensiteetti- ja modaali- sanoja sekä fraaseja; ekspressiivinen sanas- to puolestaan vähenee. Monille nuorille opiskelu uusine ihmiskontakteineen on täs- sä iässä yksi keskeinen idiolektiin vaikut- tava tekijä. Pasin ammatilliset opinnot ovat koostuneet lyhyistä kursseista, joten opis- kelun vaikutus on jäänyt hänen kielessään vähäisemmäksi kuin monilla muilla ikä- tovereilla. Palander arvelee, että Pasin idio- lektin suurimmat muutokset ovat nyt jo ta- kanapäin. Yleiskielistyminen joissain piir- teissä voi toki jatkua, ja toisaalta taas toi- sissa piirteissä ilmenee paluuta vanhan pai- kallismurteen suosimiseen.
MURTEEN TIEDOSTAMINEN
Viimeinen varsinainen pääluku käsittelee kontaktien vaikutusta idiolektiin sekä mur- teen tiedostamista. Palander tarkastelee Pasin työtä, harrastuksia ja ystäväverkostoa sekä erityisesti veljen puhekielen mallia.
Lopuksi Palander esittelee lyhyesti kansan- lingvistiikkaa ja kertoo keväällä 2003 teke- mästään murretietoisuustestistä. Testissä Pasille annettiin joukko yleiskielisiä muo- toja ja häntä pyydettiin ääntämään ne oman murteensa mukaisesti. Mukana testissä oli- vat Enonkosken murteen tärkeimmät piir-
303 teet. Pasin antamia vastauksia verrattiin hänen vuonna 1999 tehdyssä haastattelus- sa käyttämiinsä muotoihin. 37 tutkitusta piirteestä vain neljässä Pasin arvio poikke- si selvästi hänen todellisuudessa käyttämäs- tään muodosta (mennä-verbi, hän- ja he- pronominit sekä tämä, nämä -pronominit).
Testin tulosten perusteella Palander esittää muutamia huomioita kielellisten muutosten tiedostamisesta. Kun murrepiirre on säily- nyt täysin tai lähes täysin, se on helppo havaita. Sama on tilanne silloin, kun kah- den variantin välinen kilpailu on jo selväs- ti kääntynyt toisen osapuolen voitoksi. Sen sijaan meneillään oleva muutos voi aiheut- taa horjuntaa kielitajussa. Esimerkiksi van- han variantin osuus saattaa olla enää puo- let informantin käyttämistä muodoista, mutta silti hän pitää sitä päävarianttinaan.
Toisaalta taas uusi yleistyvä piirre voi olla käytössä vielä selvästi vähemmistönä, mut- ta puhuja pitää sitä jo omana kantanaan.
Palanderin tutkimus on monipuolinen.
Vaikka kyseessä on yksilömurteen tutki-
mus, on mukana paljon tietoa myös paikal- lisen murteen kehityksestä. Osa tuloksista heijastelee aluemurteesta tehtyjen näen- näisaikatutkimusten tuloksia. Reaaliaikai- nen seuruu tarkentaa näitä tuloksia ja tuo esiin myös sellaista tietoa, jota näennäis- aikamenetelmällä ei olisi saatu. Pasin kiel- tä on tarkasteltu mielenkiintoisesti eri näkö- kulmista. Paljon tutkittujen murrepiirteiden lisäksi mukaan on otettu myös suppea-alai- sia harvinaisuuksia sekä leksikaalisia ja fra- seologisia piirteitä. Kuvaa idiolektista täy- dentää vielä murretietoisuuden kartoitus.
SARI RASA
Sähköposti: sari.rasa@cc.jyu.fi LÄHTEET
PALANDER, MARJATTA 1996: Vaihtelu Savon- linnan seudun välimurteissa. Suoma- laisen Kirjallisuuden Seuran Toimi- tuksia 648. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
