Kaukopalvelusta kokoelmien yhteiskäyttöön
Tuula Hurskainen & Mira Juppi & Leena Korsumäki & Annamari Leppäniemi &
Hannu Markkanen & Jussi Männistö & Markku Räisänen
Kaukopalvelu lienee edelleen asiakkaistamme konkreettisimmalta tuntuvaa kirjastojen välistä yhteistoimintaa. Kun julkaisu ei löydy omasta lähikirjastosta tai kotipaikkakunnan muista kirjastoista, se on mahdollista tilata lainana tai jäl- jenteenä toisesta kirjastosta, vaikkapa toiselta puolelta maapalloa, jos sitä ei lähempää ole saatavilla.
I
nternet, sähköinen julkaiseminen ja muu tieto- tekninen kehitys ovat mullistaneet viimeisen 20 vuoden aikana myös kaukopalvelutoimintaa sii- nä missä muutakin kirjasto- ja tietopalvelutyö- tä. Aineistojen paikantaminen ja tilausten lähet- täminen on nykyisin helppoa ja nopeaa. Artik- kelijäljenteiden toimitus lähettäjä- ja tilaajakir- jaston välillä sujuu nopeasti, kiitos skannereiden ja sähköpostin.Postin välityksellä kulkevat enää lähinnä paine- tut kirjat. Tästä huolimatta kaukopalvelusuorit- teiden määrä kuitenkin vähenee koko ajan var- sinkin korkeakoulukirjastoissa, joissa sähköinen julkaiseminen on vaikuttanut erityisesti artikke- leiden kaukolainamääriin.
Seutulainat kulkevat kirjastokimpoissa
Toki kyse on osin myös semantiikasta ja määrit- telyistä. Yleisten kirjastojen kirjastokimppojen sisäiset seutulainat tilastoidaan annetun ohjeen mukaan paikallislainoina. Kirjat toki liikkuvat kirjastojen välillä kuten ennenkin, muutos on ta- pahtunut vain tilastointiperusteissa.
Seutulaina on myös perinteistä kaukolainaa ke- hittyneempi väline; yhteinen kirjastojärjestelmä, asiakaslähtöisyys ja alueellisesti järjestetty logis- tiikka mahdollistavat kustannustehokkaan toi- minnan. Kirjastokimpoissa kirjastojen kokoel- mat on otettu todelliseen yhteiskäyttöön, eikä asi- akkaan tarvitse välittää minkä kunnan kirjaston
niteeseen hänen varauksensa tarttuu. Jos aikanaan tulossa oleva uusi kirjastojärjestelmä (UKJ) pää- dytään hankkimaan kaikkiin tieteellisiin ja ylei- siin kirjastoihin saatamme kokoelmien yhteis- käytön osalta olla aivan uuden tilanteen edessä
Käsitteet uudelleen määriteltäväksi
Teknologinen kehitys, asiakastoimisuus ja säh- köiset kokoelmat ovat asettaneet kaukopalve- luosastot ja samalla kirjastot uusien haasteiden eteen. Kun samalla kirjastojen välinen yhteistyö muuttaa toimintamallit ja organisaatiorajat sel- laisiksi, että kaukopalvelun ”näköinen” toiminta ei mahdu vanhojen määritelmien raameihin, on pohdittava käsitteiden käyttökelpoisuutta.Selvää on, että kaukolaina käsitteenä vaatii ai- nakin uudelleen määrittelyä. Kaukopalvelutoi- minnassa koettu muutos ja kehitys sekä toimin- taan liittyvät ongelmat nousevat esiin myös alan kansainvälisessä keskustelussa.
Yhä useammin keskustelussa käytetään perin- teistä kaukopalvelua laajempaa käsitettä Resour- ce Sharing, joka on suomennettu kokoelmien/re- surssien yhteiskäytöksi. IFLAn kaukopalvelujaos- kin kulkee nykyään nimellä Document Delivery and Resource Sharing Section.
Tekijänoikeudet ja lisenssit
tiedonvälityksen pullonkaulana
Tekijänoikeudet ovat kestoaihe Stks:n kauko- palvelutyöryhmän järjestämillä valtakunnallisil-la kaukopalvelupäivillä ja erilaisissa koulutusti- laisuuksissa.
Yliopisto- ja erikoiskirjastojen kaukopalvelu- henkilökuntaa närästää tekijänoikeuslain 16a §.n tiukka tulkinta, jonka mukaan sähköisessä muo- dossa toisesta kirjastosta saatu artikkelikopio on toimitettava asiakkaalle paperitulosteena. Eri- tyisesti tiukka laintulkinta hämmästyttää kau- kopalvelun asiakkaita, joilta tähän toimituksel- liseen byrokratiaan kuluu aikaa ja vaivaa, ken- ties rahaakin.
On hyvin todennäköistä, että artikkelin tilaaja paperiartikkelin saatuaan skannaa sen omiin tie- dostoihinsa ja jakaa sitä tutkimusryhmän tai mui- den asiasta kiinnostuneiden kesken, joista puoles- taan kuka tahansa voi laittaa sen verkkoon. Kir- jastot eivät tietenkään voi valvoa loppukäyttäjän tapaa käyttää välitettyä aineistoa.
Skannattu kaukolaina
Marraskuussa Helsingissä järjestetyssä Paine- tun aineiston saatavuus Suomessa - seminaaris- sa Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ek- holm visioi kansallista Document delivery -palve- lua, jossa asiakas voisi tilata artikkelin skannattu- na omaan sähköpostiinsa. Palvelu edellyttää, että tekijänoikeuskysymykset pystytään sopimaan, ja että sisällöistä pitää maksaa jotakin.
Ekholm on oikeassa siinä, että käyttäjät var- masti äänestävät hiirellään, jos kaukopalvelun toi- minta- ja toimitustavat eivät muutu. Nämä klik- kaukset voivat tietenkin enenevissä määrin sataa kustantajienkin laariin, mutta kovin monta 30
$ maksavaa artikkelia keskiverto-opiskelijalla tai -tutkijalla ei liene varaa tilata.
Todennäköisempää on, että tällainen hinnoit- telu ei saa kannatusta sukupolvelta, joka on jo tottunut siihen, että netistä saa kaiken - tai ai- nakin lähes kaiken - ilmaiseksi, joko laillisesti tai laittomasti. Ehkäpä kirjastoilla kuitenkin on vie- lä saumansa, vaikka artikkelien digitaalinen väli- tys asiakkaalle onkin toistaiseksi torpattu tiukal- la lain tulkinnalla.
Kaukopalvelun tilanne eri kirjastosektoreilla
Amk-kirjastoissa kaukolainaus on ollut pieni- muotoisempaa kuin muilla kirjastosektoreilla ja suuntaus on ollut viime vuosina laskeva. Osit- tain tämä johtuu opiskelun vakiintuneesta luon- teesta, jossa kurssikirjoilla on merkittävä rooli ja ne pääsääntöisesti lainataan ammattikorkeakou- lun omasta kirjastosta.
Kurssikirjojen osuus painetun aineiston han- kinnassa on viime aikoina noussut muun paine- tun aineiston kustannuksella. Myös e-aineistoi- hin käytettävä rahamäärä on kasvanut. Voima- kas suuntaaminen verkko-opiskeluun huomioi- daan myös ammattikorkeakoulujen kirjastoissa.
(Laitinen 2011)
Kokoelmatyön näkökulmasta on löydettävis- sä syitä, joiden vuoksi antava kaukopalvelu tus- kin on kasvamassa enää tulevaisuudessa. Osa am- mattikorkeakouluista lähettää kurssikirjoja kau- kolainaksi vain omille opiskelijoilleen, osassa asi- asta päätetään tapauskohtaisesti. E-aineistoja voi- daan periaatteessa välittää lisenssien mahdollista- missa puitteissa, mutta toiminta lienee pienimuo- toista. Tilastoja asiasta ei ole saatavilla.
E-aineistot ongelmana
Pääsääntöisesti lupa e-aineiston käyttöön on vain auktorisoiduille käyttäjille (= oman organisaati- on opiskelijoille, opettajille ja henkilökunnalle) ja paikallisille käyttäjille (= henkilöille, jotka tu- levat käyttämään aineistoa paikan päälle kirjas- toon). Näin ollen organisaation ulkopuolisen asi- akkaan ainoa mahdollisuus lukea esimerkiksi e- kirjaa on paikan päällä kirjastossa.
Paikanpäällä lainaus ei tietenkään tuo millään tavoin lisäarvoa aineistolle, joka paikan ja ajan lisäksi on vielä riippuvainen tekniikastakin. E- kirjan lainausmahdollisuuksia kuitenkin kysel- lään eli asiakas haluaisi kirjan kaukolainaksi mie- lellään e-muodossa. E-kirjojen kaukolainauson- gelmat koskevat myös muita kirjastosektoreita.
Erikoiskirjastoissa eletään muutoksen aikoja.
Monia tutkimuslaitoskirjastoja on jo lakkautettu,
ja niiden kirjasto- ja tietopalvelut hankitaan osto- palveluna esimerkiksi yliopistokirjastoilta. Palve- lujen ulkoistaminen vaikeuttaa tutkijoiden pää- syä ennen kaikkea e-aineistoihin, koska oman tutkimuslaitoksen verkossa niitä ei voi välttämät- tä käyttää, vaan aina on luotava yhteys yliopis- ton verkkoon.
Kurssikirjat kaukolainauksen ulkopuolella
Markku Laitisen ja Kimmo Vehkalahden artikke- lista toisaalla tässä lehdessä voi lukea kaukopalve- lumäärien laskusta yliopistokirjastoissa. E-aineis- tojen, ennen kaikkea artikkeleiden lataukset kir- jastoissa kasvavat, kaukopalvelutilausten ja -toi- mitusten määrät laskevat.
Mitä tapahtuu kaukolainaukselle yliopisto- kirjastoissa sitten, kun kirjoissakin e-aineistojen määrä kasvaa? Aineistoa hankitaan entistä enem- män vain omaa kehysorganisaation asiakaskun- taa varten. Kustantajat sanelevat millaisia osia ja
kenelle saa antaa kaukolainaksi.
Yleisten kirjastojen kaukopalvelutoiminnassa kirjalainat ovat merkittävämmässä asemassa kuin artikkelikopiot. Kaukopalvelupäivillä järjestetyis- sä kirjastosektoritapaamisissa yleisten kirjastojen väen keskuudessa puhetta on riittänyt lainatta- vista aineistoista: osa kirjastoista ei kaukolainaa kurssikirjoja, osa kirjastoista taas lainaa ja kirjat saattavat seilata ympäri Suomea. Käydyissä kes- kusteluissa on toivottu yhtenäisempiä käytäntö- jä myös yleisten kirjastojen kurssikirjakokoelmi- en kaukolainakäytäntöihin.
Varastokirjaston rooli
Varastokirjasto on ollut suomalaisen kirjastotoi- minnan ja kirjastojen välisen yhteistyön menes- tystarina. Varastokirjastoon lähetetyt painetut ai- neistot ovat vähentäneet lähettäjäkirjastojen va- rastointitiloja ja -kustannuksia kaikilla kirjasto- sektoreilla. Varastokirjaston kaukopalvelu puo- lestaan toimittaa kirjoja ja artikkelikopioita ko- Varastokirjastoon lähettävät ja sieltä saavat aineistoa kirjastot kaikilta sektoreilta
Kuva: Leena Korsumäki
koelmistaan nopeasti ja tehokkaasti - maksutta.
Varastokirjaston palvelujen säilyminen mak- suttomina on ensisijaisen tärkeää tulevaisuudes- sakin. Tämä on ollut yleinen huoli yli kirjasto- sektorirajojen, kun on selvitetty Varastokirjas- ton mahdollista yhdistämistä Kansalliskirjastoon.
Myös kokoelmien omistajuus voi nousta nykyis- tä suuremmaksi puheenaiheeksi yhdistymisen ta- pahtuessa. Antavatko lähettäjäkirjastot aineiston- sa Kansalliskirjaston omaksi?
Varastokirjaston kehittämistä kohti kansallista kaukopalvelukeskusta tulisi pohtia tarkemmin kuin tähän mennessä on tehty. Pohdittaessa Va- rastokirjaston hallinnollista asemaa, toivottavas- ti tämäkin tulee ratkaistuksi.
Kurssikirjat keskitetysti Varastokirjastoon?
Kurssikirjojen kansallinen saatavuus on myös asia, joka voisi liittyä oleellisesti Varastokirjas- toon. Tällä hetkellähän kukin korkeakoulukir- jasto hankkii opinnoissa tarvittavan kurssikirjal- lisuuden omiin kokoelmiinsa, eli samaa kurssikir- jaa saattaa olla kymmeniä kappaleita useiden eri korkeakoulukirjastojen kokoelmissa. Tenttiryt- meistä johtuen aineiston kysyntä jakautuu epä- tasaisesti, jolloin tietyssä kirjastossa teokseen on kymmeniä varauksia, kun niitä toisaalla samaan aikaan on kymmeniä hyllyssä.
Eri puolilla maata suoritettavat avoimen yli- opiston opinnot lisäävät kurssikirjallisuuteen kohdistuvaa kysyntää ja pakottavat myös yleiset kirjastot hankkimaan kokoelmiinsa tenttikirjal- lisuutta. Varastokirjasto voisi toimi kurssikirjo- jenkin osalta keskitettynä varantona, josta kurs- sikirjoja lainattaisiin joko suoraan vaikkapa avoi- men yliopiston opiskelijoille tai siirtokokoelmina tenttiruuhkan kourissa pyristelevään kirjastoon.
Palvelua käyttävät kirjastot rahoittaisivat osal- taan tämän omia kokoelmiaan täydentävän kurs- sikirjallisuuden hankkimisen, vaikka joutuvatkin edelleen hankkimaan teoksia jonkinlaisen mää- rän myös itselleen. Kappalemäärät voisivat kui- tenkin olla paljon nykyistä pienempiä ja kansal-
lisella tasolla kokoelmien käyttö tehostuisi edel- leen.
Yhteistyön lisäämisellä palvelujen parantamiseen
Linnea2-konsortioon kuuluville kirjastoille teh- tiin keväällä 2011 kysely kirjastojen kaukopal- velukäytännöistä. Sillä selvitettiin konsortioon kuuluvien kirjastojen nykyistä kaukopalvelupo- litiikkaa ja mahdollisuutta yhtenäisempiin peli- sääntöihin.
Kyselyn perusteella on laadittu suosituksia muun muassa kaukolainojen yhteisistä laina- ajoista ja uusintakertojen määrästä. Lisäksi sel- vityksen perusteella suositellaan maksujen osal- ta siirtymistä kausilaskutukseen. Edelleen selvi- tettäväksi jää mahdollisuus siirtyä yhtenäiseen hinnastoon.
Kyselyn lähtökohta oli perinteinen näkemys kaukolainaustoiminnasta. Asiakastoimisuuden kehittämistä ei käsitelty.
Korkeakoulukenttä on paraikaa laajassa myller- ryksessä. Toiminnan tehostamisvaateiden vuok- si tiede- ja ammattikorkeakoulujen verkostoa ol- laan supistamassa mm. liittämällä eri organisaa- tioita yhteen. Asiakkaan näkökulmasta palvelu tietenkin paranee, kun monen kirjaston aineis- tot yhdistetään.
Paraneeko paikannus, helpottuuko lisensointi?
Yhdistymisten myötä on noussut esiin myös on- gelmia, joihin kaivataan ratkaisuja. Esimerkik- si Tritoniassa hankaluudeksi aineiston saatavuu- dessa ovat osoittautuneet eri korkeakouluihin si- dotut tietoaineistojen lisenssit ja niiden tarjol- le asettaminen eri Nelli-portaaleissa. Tritoniasta peräänkuulutetaankin kansallisia keskitettyjä li- senssejä, jotka helpottaisivat yhteiskirjastojen toi- mintaa (Palonen & Källund 2010). Vielä lienee kuitenkin pitkä tie kuljettavana, jos jo yhdisty- neessä organisaatiossakaan ei voida ylittää aiem- min luotuja hallinnollisia rajoja sähköisen lisens- siaineiston välittämisessä.
Tuoko KDK uuden väylän kirjastojen väliseen yhteistyöhön? Ainakin se toteutuessaan niin, et- tä mukana ovat kaikki kirjastosektorit mahdolli- simman kattavasti, tehostaisi kotimaisen aineis- ton löydettävyyttä merkittävästi. Tähän mennes- sä kirjastokenttä on järjestäytynyt lähinnä alu- eellisesti ja itseohjautuvasti. KDK ja myös UKJ saattavat muuttaa tätä kehitystä, jolloin tulevai- suuden kaukopalvelukin on muuta kuin erilais- ten kirjastokimppojen sisäistä resurssien yhteis- käyttöä. Nykykehityksellähän me äkkiä olemme tilanteessa, jossa aineisto kiertää ensin kirjasto- kimpan sisällä ja vasta sitten vapautetaan kauko- palveluun. Myös se, että kaukopalvelutoiminto- ja keskitetään kimppojen sisällä voi hidastaa pai- netun aineiston välitystä.
Asiakas kaukolainan tilaajana
Ehkäpä myös omat toimintatapamme kaipaavat muutosta. Olisiko kuitenkin järkevää ulkoistaa aineiston tilaaminen ja vastaanottaminen asiak- kaalle itselleen? Liiallinen asiakastoimisuus, jo- hon emme täällä välttämättä ole tottuneet, oli eräs Relais -kaukopalveluohjelmistoon liittyneis- tä ongelmista.
Säästämmekö siinä, että asiakkaan tekemä tila- us menee suoraan lähettävään kirjastoon, joka ot- taa sen vastaan ja lähettää teoksen asiakkaan an- tamaan osoitteeseen? Vähentyykö kirjastojen työ- panos oikeasti ja parantuuko asiakkaan palvelu- kokemus, jos hän saa tilaamansa aineiston vaik- kapa suoraan kotiinsa sieltä mistä hän sen tilasi- kin? Jos vastaus on kyllä, miksi emme tee niin?
Erilaiset organisaatioiden toisistaan poikkea- vat säännöt ja toimintatavat ovat nousseet kau- kopalvelun esteeksi. Kirjastoissa käytettävät eri- laiset kirjastojärjestelmät hankaloittavat kauko- palvelun kehittämistä osaltaan. Onko niin, et- tä erilaiset hallinnon kiemurat ja tekniikka nou- sevat isännän asemaan kirjastokentän yhtenäis- tämisessä? Jos tahtoa yhteistyön kehittämiseen löytyy, varmasti löytyy myös keinoja - hallinto ja tekniikka ovat kuitenkin vain toimintaa ylläpitä- viä ihmisten luomia järjestelmiä.
Tehostettu logistiikka porkkanaksi
Yleisten kirjastojenkin parissa tehdään parhail- laan selvityksiä kaukolainakäytännöistä. Tässä, jos missä olisi yhteistyö yli sektorirajojen tarpeen ja hyödyllistä. Eri kehysorganisaatiot ja erilainen lainsäädäntö luovat toki monenlaisia velvoittei- ta ja rajoituksia palveluissa, eivätkä ne salli täysin samanlaisia käytäntöjä kaikille kirjastosektoreille, mutta yhteistyömahdollisuuksia löytyy aivan var- masti ja yhteistyötä myös tulee tehdä.Käyttörajoituksista ja toimintatavoista tiedot- taminen varsinkin kirjastosektoreiden välillä on edelleen aivan yhtä tärkeää, kuin aktiivinen yh- teistyö noiden rajoitusten poistamiseksi koko- naan. Eräs konkreettinen asia on hyödyntää yleis- ten kirjastojen osaamista seutulainojen logistii- kan hoitamisesta.
Tehostettu logistiikka voisi olla yksi porkka- na alueellisiin kokoelmien yhteiskäyttömallei- hin, joissa mukana ovat yleisten kirjastojen lisäk- si myös alueen korkeakoulu- ja erikoiskirjastot.
Ideaalihan toki olisi valtakunnallinen kaukopal- velulogistiikka, joka taatusti lisäisi kaukopalve- lun kustannustehokkuutta ja kohtuulliseen hin- noitteluun kytkettynä tehostaisi kokoelmien yh- teiskäyttöä myös kansallisesti.
Stks:n kaukopalvelutyöryhmä on myös lähte- nyt liikkeelle yhteistyön laajentamiseen suunnit- telemalla jatkossa yhteisiä koulutuksia niin juri- diikka- kuin kokoelmatyöryhmän kanssa. Seu- raavat kaukopalvelupäivät 2013 tuskin ovat ni- meltään pelkät Kaukopalvelupäivät. &
Lähteet
Ekholm, Kai. 2011. Kansalliskirjasto ja painetun ai- neiston saatavuus. Painetun aineiston saatavuus Suo- messa - seminaari 2.11.2011. Viitattu 21.11.2011 http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72420/02_
e k h o l m _ p a i n e t u t % 2 0 ko ko e l m at _ 0 2 1 1 2 0 1 1 . pdf?sequence=1
Laitinen, Markku. 2011. Painetun aineiston hankinta ja käyttö korkeakoulukirjastoissa.
Painetun aineiston saatavuus Suomessa - seminaari 2.11.2011. Viitattu 2.12.2011.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72422/04_
markku_laitinen_02112011.pdf?sequence=1
Linnea2-kirjastojen yhteiset kaukolainakäytännöt.
Viitattu 21.11.2011 http://www.kansalliskirjasto.fi/
extra/linnea2/konsortio/yleiskokous/20110414/LII- TE2_2011-04-14_kaukopalvelukaytannot.pdf.
Palonen, Vuokko & Källund, Ann-Sofi. 2010. Yliopis- tojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen kirjasto to- teutui Vaasassa. Signum 2010: 1, http://ojs.tsv.fi/index.
php/signum/article/view/3539/3289
Tietoja kirjoittajista, jotka muodostavat Stks:n kaukopalvelutyöryhmän
Tuula Hurskainen, tietopalvelusihteeri Suomen ympäristökeskuksen kirjasto ja tietopalvelu
Email. tuula.hurskainen@ymparisto.fi Mira Juppi, informaatikko
Savonia ammattikorkeakoulu Email. mira.juppi@savonia.fi Leena Korsumäki, informaatikko Yleisradio kirjasto-tietopalvelu Email. leena.korsumaki@yle.fi
Annamari Leppäniemi, kirjastoamanuenssi Turun yliopiston kirjasto, Pääkirjasto Email. annamari.leppaniemi@utu.fi Hannu Markkanen, informaatikko Jyväskylän yliopiston kirjasto Email. hannu.markkanen@jyu.fi Jussi Männistö, kirjastosihteeri Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko Email. jussi.mannisto@helsinki.fi Markku Räisänen, kirjastosihteeri Varastokirjasto
Email.
