Nuori Suomi - Päivälehden joulualbumi 3 1893 · DIGI

Erästä pitämääninaisasiaesitelmää Vaasassa

viime

kevännä kuuluu moititun siitä,

»etteivät

miehet siinä saaneet yhtään takkiinsa". Pyydän nyt käyttää„Nuo- ren Suomen" palstoja hyväkseni korjatakseni ^tämän ikävän virheeni.

Selitykseksiensin

pari

sanaa. Kun naisten puo- lelta ^sanotaan,ettei huono asemammeolemiesten syyksi pantava, vaan että se johtuu katsantotavoista ja eri aikain sivistyksestäyleensä, niin tämmöiseenpuheeseen varmaan on vaikuttamassa jonkunmoinenylpeysmeissä vaimoväessä. Ymmärrettävästi aivan emme näet tah- toisi oikein myöntää, ^että maailman menot ovat jär- jestetyt ilman meidän apuamme, ^vaanettämukaomat

hyppysemmekin^ovatolleetmuassakutomassa sitä

riip- puvaisuuden

verkkoa,jokaonmeidät vanginnut. Täysin rehellisiä josollaan,niinonmyönnettävä,ettämiehiä- hän ne sentään ovat olleet kaikki, jotkaovat meidän asiamme harkinneet jakaikki pykälät meistälaatineet, olkoot nuo sitten olleet hyviä tai huonoja. Olemme siis oikeutetut vetämään väkevämmän

sukupuolemme

vastaamaan siitä vääryydestä,jokameille on tapahtunut ja vielä

tapahtuu.

Sillä, että meille onvääryyttä

tapah-

tunut, sen jo myöntävät sekä

»vanhat"

^että

»nuoret".

23

Ettei meillä itsellämme olisi vastattava suurista synneistä tässä maailmassa, sitä sen

pahempi

ei sovi kieltää. Mutta niiden paljastamisesta muut kyllä

pi-

tävät huolen.

Mistään yleisestä tilinteosta ei tällä kertaa tule

puhetta.

_Otan vaan esille muutamia seikkoja, jotka

osottavat,kuinka vähän

meidän

naisten asioita järjes- täissä ^on noudatettu johdonmukaisuutta, ominaisuus, jonka miehet kuitenkin ovat määränneet juuriheidän ominaisuuksikseen. Ja että johdonmukaisuudenpuute on mitä harmittavin

puoli

kaikessa kohtelussa jakai- kessa toimessa,^sen tietävätkoulupojatkin.

Siis asiaan. Maailman alusta olemme saaneet

kuulla,että olemme

heikompi sukupuoli.

Miehet ovat sen tuntomerkin meissä keksineetjameistä levittäneet.

Ettei asia olisi^totta, siitä ei nyt kiistetä. Sen verta kuitenkin sanottakoon, ettei ole tarvis uskoakaikkea, mitä maailman viisaat meistä ovatkirjoihinsa kirjoit- taneet. Koskekoon se sitten ruumistamme tai sie- luamme.

Ollaan siis heikommat. Mikä olisi ollut johdon- mukainen seuraus tästä tiedosta? Luonnollisesti yksi, että meitä väkevämpi

sukupuoli,

jollaon ollut sekä voima että valtaja joka

—

_{sekuuluu myöskinasiaan}

—

_{aina on julistanut}itsensä meidän suojelijaksemme, olisi koettanut antaa meidän käsiimme

parhaimmat

aseet heikommilla voimillamme tullaksemme toimeen tässä elämässä. Mikäpä olisi ollut

luonnollisempaa,

kuin että Aadamin pojat olisivat antaneet Eevan tyt- tärille oikeuden ensin valita itsellensä

parhaimmista,

mitä yhteiskunnallinenelämä ja sivistys

voipi

tarjota, ja itse tyytyneet siihen mitä olisijäljelle jäänyt? Niin olisi todellinen gentlemanni tehnyt. Esimerkiksi tie- don hedelmien suhteen. Esiäitimme Eeva oli heti val- mis tarjoomaan

kumppanillensa

siitä ^aarteesta,minkä hän löysi

tiedonpuusta,

^{mutta miehet}

puolestaan

sitä vastoin ovat visusti salanneet meiltä

tiedonpuun

hedel- mät. Sen sijaan että heidän olisi pitänyt sanoa meille:

»Te

^{kun olette heikommat,ettekä jaksaraataa,ottakaa}

eteenne vain ja käyttäkää hyväksenne".

Kunmiehet,jotka ottivat kaiken puuhan huolek- seen, järjestivät nuorisolle kouluja, joissa oli jaettava hyviä välikappaleita vastaista toimeentuloa ^varten,niin olisi niitä ensi sijassa pitänyt hankkia juuri meille,

me kun

kipeimmin

olimme avun tarpeessa. Mutta vie- läkö mitä!

Oikein hävettää mainita,että meidät ensi aluksi tykkönään unohdettiin,jakouluihinpääsivätainoastaan miehet itse. Eikä vaanaluksi,sehän olisi liian lievästi sanottu, vaan vuosisadoiksi, niin ^ettämonet sukupol- vet meistä jäivät kokonaan

opin

puutteeseen. Ja unoh- detaanpa usein vielä nytkin. Sitten, kun vihdoin vii- mein huomattiin velvollisuudeksi päästää meitäkin osal- liseksi sivistyksestä, mitä annettiin meille? Parastako?

Ei, ei suinkaan, vaanainoastaan niitä murusia, jotka

putosivat

heidän omilta pöydiltänsä.

Ja halvastako? Vielä ^vaan. Tuskin

ilkeää

sa- noa, että meiltä heikommilta ja siismyöskinvakava- raisemmilta miehet kiskovat kaksinkertaisen maksun samasta

opetuksesta,

usein vähemmästäkin,kuinminkä he itse ottavat puolesta hinnasta. (Katsokaa lukukausi- maksuja tyttökouluissa ja niissä alkeiskouluissa, joihin tyttöjäkin pääsee). Ja tästämeille käsittämättömästä tempusta,jossaeilöydähiventäkäänjohdonmukaisuutta, ei heidän päänsäkäänny nöyrimmistäkäänrukouksista.

Niin,suuremman maksun kuin itseltänsä he.meiltä ottavat meidän

opetuksestamme.

Mutta mimmoisen

palkan

he meille antavat työstämme? Eikö se ole omituista logiikkaa

—

_mutta kenties oikea logiikka onkin semmoista?

—

_että ensiksi he suovat meille op-

pia

hyvin suurella säästäväisyydellä, toiseksi he teke- vät sen meille hyvinkalliiksi,ja kolmanneksi,kun vih- doin

vaivoin

olemme hankkineet itsellemme

kelpoi-

suutta ja saaneet toimen, jossa suoritamme yhtä hy- vän työn kuin miehetkin,he maksavat meillepaljoa pienemmän

palkan

kuin heille itselleen. Turhaan olemme tästäkin vedonneet heidänomiintuntoihinsa,heidän vel- vollisuuden tuntoihinsa meidänsuojelijoinamme,heidän sydämmiinsä. Ei mikään ^auta,

25

He vastaavatmeille:

»Meidän

täytyy elättää perhe, sen vuoksi täytyy meillä olla suuremmat

palkat". —

Mutta ensiksikin, miesten ei täydy elättääperhettä.

Sillä ei valtio,s. o.miehet,ollenkaan kysy, elättävätkö nemiehet perhettä vaikoeivät, joillehe maksavat sii- hen tarkoitukseenpalkanlisäyksen. Tuonlisäyksensuh- teen ^on aivan yhdentekevää, onko sen saajallaper- hettä taikka tuleeko hänellä sitä koskaan ^olemaan,li- säyksen hän ^saaaina. Se riittää,että hän ^onmies.

Jos miehet olisivat johdonmukaisia, säätäisivät he näin:

»Se

^{henkilö jolla onperhe ja} joka sen elättää,

on saavapalkanlisäyksen".Mutta kaukana siitä. Väke- vämpi

puoli

saa apua perheensä elättämiseksi,mutta heikompi ei saa (vaikka hän ^sen lisäksi on yksin).

Sillä hän on nainen. Onpa niinkin, että tuossa ^on mies, joka ei ole eikä luultavasti koskaan tulokkaan olemaanperheenelättäjä, mutta jolla on perheenelättä- jän palkka; tuossa nainen, joka on perheenelättäjä,

mutta jolla ei ole perheenelättäjän ^palkkaa.

Jos valtio todella pitäisihuolta siitä,ettäperheet saavat elatuksensa,mikä mielestämme olisi oivallinen asia, niin pitäisi katsoa, ettäkaikki

perheet

sen saisi- vat. Mutta eiväthän valtion miehet pidä siitä huolta,

että kaikkiperheenelättäjät saisivat apua. Sanoimme jo,että jos perheenelättäjä on nainen,niin hän eisaa

palkanlisää. Mutta niitä on paljo muunlaisiakin per- heitä, joiden elättämiseen ei valtio ^{ota osaa.} Maan- viljelijäin, liikemiesten, niin,suurin osa perheistä ovat sitä laatua. Onko oikein, ettävaltio suosii yhtä lajia

—

virkamiesten

—

_{perheitä enemmän} kuin muita?

Katsokaamme ^tuota

palkka-asiaa

vieläkin esimer- kin valossa. Virkamies onollut kymmenen vuotta

palve-

luksessa, naimattomana, 3,000 markan vuotuista

palk-

kaa vastaan. Nainen samassa virassa samanajan^1,800 markkaa vastaan. Mies onnoinakymmeninä vuosina siis kantanut valtiolta^12,000(sanoo kaksitoistatuhatta) mark- kaa enemmän kuin nainen,perhettä elättääksensä

—

ja hän ei ole sillä ajalla elättänyt ketäkäänmuuta

kuin

oman itsensä. Kun tuo nainen

sillä

ajalla

on

elättänyt

perheen.

Mitä on toiselle

tarpeettomasti

an- nettu, se on otettu toiselta,jokaolisi sen tarvinnut.

Sellainen ^onsysteemi.

Mutta antaapanyt ollaniin,ettäuseimmat virkamie- het joskus tulevatperheenelättäjiksi.Herra A. ottaa siis vainion, B.n. Että nämä A.jaB. voisivat tulla vä- hemmällä työllätoimeen, olla onnellisia ja elää hyvin

—

_kenties

lapsettomina —

niin keksitään keino: vä- hennetään erään kolmannen henkilön,heikon naisen,

palkasta

kolmas osa tai enemmän japistetään ^se A:ⁿ käteen,hänen ja B:n sekä heidän lastensa elatukseksi.

Sillä tavalla valtion miehet hankkivatperheenelättäjil- lensälisäpalkkioa. Onko se johdonmukaista?

Ja onko todellisuudessa niin,ja tarvitsisiko niin olla,ettämies yksinonperheenelättäjä?Luullaksemme sanotaan jossakin tärkeässä säännössä, että mies ja vaimo yhdessä ovat velvolliset elättämäänperhettänsä.

Ja niin todella monin kohdin onkin. Jos katsahdamme asiaa yhteisessä kansassa,niin huomaamme, että per- heen äiti tosiaankin ottaapäälleen hyvin suuren osan talon pystyssä pitämisestä. Siellä voi yhtä hyvällä syyllä sanoavaimoa kuin miestäkinperheenelättäjäksi.

Tavallisesti on vaimolla alkuansakin yhtä suuri osa kuin miehelläkin siinä maassa ja talossa, joka

perheelle

antaa elatuksen. Eikä hänen työnsä tuon kokonaisuu- den ylläpitämiseksiole

arvottomampi

kuin miehenkään.

Sanoa siinä yksinmiestä

perheen

elättäjäksi todistaisi sulaa lyhytnäköisyyttä.

Sama on laita varsinaisessa työväen luokassa, jossa vaimo ei suinkaan istu kädet ristissä, vaantekee perheenelättäjän virkaa samaten kuin toinenkin

puoliso.

Tulemme sitten

korkeampiin

säätyihin javirkamiehis- töön. Ensinnäkin ^on huomattava, että ^ne pääomat, joilla

kapitalistit

jaheidänperheensä elävät,eivät suin- kaan aina oleperheenisäntaloontuomat,vaan onvaimo, milloin tuonut nekaikki,milloin^osanniistä. Näissä^ta-

pauksissa

myöskään ei siisyksinmies ole

perheen

elät- täjä.

Virkamiesten

ryhmässä tosin näyttää siltä,kuin mies yksinsitä olisi.

Tämä

näennäisyys

tulee

^siitä,

ettei

27

perheenäidin työtämuuteta rahaksi eikä semmoiseksi arvostella. Jos perheenäidin, samaten kuinisän, työ muutettaisiin rahaksi, jatuo tehtäisiin työn oikean ^ar- von mukaan, niin saataisiin sumina, joka ei suinkaan olisi vähäpätöinen talon yhteisissä tuloissa. Koska siis kieltämättä täytyy myöntää, että vaimo itseteossa lisää perheen tulopuolta, niin ^on hänkin perheen elättäjä.

Että virkamiesluokassa kuten muissakin semmoi- sia perheitä löytyy,joissaei vaimo tee työtäniinpaljo kuin hän voisi ja häneltä voisivaatia,se ei oikeuta paikkojen järjestäjiä ^antamaan

virk&miehille

^korkeim- pia palkkoja kuin naisille. Niitä onnäet toiselta puo- len semmoisiakin perheitä, joissa voi sanoa miehestä samaa kuin juuri sanottiin vaimosta.

Kun mies ja vaimo tahtovat perustaa

perheen,

niin on oikeinta, että he molemmat

ponnistavat

voi- mansa ^sen ylläpitämistä ^varten. Miesten täytyy luo- pua tuosta vanhasta ja hyvinmoitittavasta, epäjohdon- mukaisesta keinostaan ottaa kolmannelta henkilöltä, heikommaltansa, osa hänen ansaitusta

palkastaan

noi- den kahden toisen

perheen

elatukseen.

Joskus, vaikka harvemmin,

puolustavat

miehet

korkeampia

palkkojansa sillä väitteellä, _että heidän elämäntarpeensa yleensä ovat suuremmat kuin naisten.

Jääköönkiistämättä, onko väite perustettu, mutta ^sen voipi sanoa, ettei suinkaan ole välttämätöntä,_{että niin} on, jos on. Mies voi aivan hyvin elää säästäväisesti samaten kuin nainenkin, jos vaan tahtoo. Ja koska mies on

vahvempi,

niin ponnistakoonenemmän, teh- köön muutamia tuntia enemmän työtäpäivässä, kuin nainen. Se

sopii

perheelliselle miehelle niinkuin per- heettömällekin.

Sanotaan, ettei mies naimattomanakaan itse voi hoitaa talouttaan,hän tarvitsee siihen

apulaisen.

Kyllä niin. Mutta yhtä vähän voi sen tehdä nainenkaan,

joka kokopäivän on muussa työssä. Mutta miten te- kevät miehet? Naimattomalle miehelle, jokaon valtion

palveluksessa,

määräävät helisäpalkkion, jotatämä saa

käyttää taloudenhoitajan

palkkaamiseen —

itse voi hän siten saada aikaa lepoon tai lisättyyn ansiotyöhön

—

mutta naisen he lähettävät virkatyöstään,^suoraanhel- lan ääreen. Osaahan nainen itse päivällisensä laittaa, ajatellaan. Miehet unohtavat,_että

heikompikin

tarvit- see levähtää, ettänainenkin,kun hän koko päivän on rasittavassa työssä, tarvitsee saada lämpimän ruoka- palasen suuhunsa. Ja sitä hän ei^saa, jolleihänellä- kin ole joku, jokasen hänelle valmistaa.

On kummallista, että miehet eivät usko naisten tarvitsevan juuri paljo mitään.

»Mitähän

^yksinäinen

nainen tarvitsisi",^onmiltei

sananparreksi

tullut lause- tapa,joka ^osottaanaisen muka tuskin

tarvitsevan

ruo- kaakaan, saatikka sitten seuraa tai muuta elämän nau- tintoa. Niinkuin emme me yhtä hyvin kuin miehetkin tarvitsisi omaa kotia jaympärillämme myötätuntoisia ihmisiä? Mutta miehet ovat niin kauvan tottuneet

pi-

tämäänhuolta meistä, että he ovat tarkalleenmäärän- neet kaikki meidän ruumiilliset ja henkiset tarpeem- mekin. Meidän, jotka heidän ^omanlausuntonsa ^mu- kaan kuitenkin olemme niin tykkynään toisellaiset kuin he!

Kun siis miehen muka

suurempien

elämäntarpei- den nojalla ja ^sennojalla, ettei hän voi itse

talouttaan

hoitaa, tahdotaan

puolustaa

hänen

korkeampaa palk-

kaansa,niin se eipidä

paikkaansa.

Jos miehet sensijaan, että auttavatpäällysvaat- teen päällemme jalaskevat meitä ensimmäisenä ovesta sisään,antaisivat meille,mitä oikeuden nimessä vaa- dimme, saman

palkan

samasta työstä, niin tekisivät meille suuremman

palveluksen

kuin kaikilla suojelus- keinoillaan.

Eräs toinen kohta, jossa väkevämpämme meitä niinikään kohtelevat jotenkin epäjohdonmukaisesti, ^on meidän työvoimamme arvostelemisessa.

Paperilla

no arvataan

kovin pieniksi,

mutta käytännössä ei niitä

29

silti säästetä. Voisihan palkan vähemmyyttä

puolus-

taa, jos nainen päästettäisiin vähemmällä työllä kuin mies. Mutta niin ei tehdä. Olkoon sääty tai ammatti mikä hyvänsä, yhtä paljo työtävaaditaan naiselta kuin mieheltäkin. Usein enemmänkin. Olemme kuulleet,että joskus sekakouluissa maalla, _{missä on} miesopettaja, hänelle palkataan apulainen tyttöjenkäsitöihin,

—

_jo-

tenhänen oma työnsä vähenee

—

_muttajos opettaja^on nainen, saa hän opettaa käsitöitäpojillekin, ilman eri palkkiota. Epäsuorasti tietysti pakoitetaannaiset yleensä tekemään enemmän työtä kuin miehet siten, että heille annetaanpienemmät

palkat. —

Jos katsomme vaimoväkeätalonpojissataiherroissa,niin näemme,että heidän usein täytyy olla työnteossa ei ainoastaan ^ta- vallisina työaikoina,vaanvieläpä ruoka-aikoina jayöl- läkin. Niin on laita monen perheenäidin.

Väliin nähdään, että naiset tekevät suorastaan raskampaa työtä kuin miehet. Muuraustöissä naiset heikommilla hartioillaan kantavat raskaita tiiliä jasa- vea ylösmiehille,jotka vahvoissa käsissään heiluttavat muurauslapioa. Ja oletteko huomanneet työnjakoakau- punkien t3^ökansassa, kun he lauantai-iltoina ^saunaan menevät? Eikö vaimo aina kanna lasta ja mieskylpy- vastaa? Pohjanmaalla naiset usein kyntävät ja niit- tävät,miehet kun käyvät kalassa tai

kaupoilla,

j.^n.e.

Ja yhtä vähän kuin meidän voimiamme sääste- tään julkisissa viroissajakaikessa työssämmeylipäänsä, yhtä vähän säästetään meidän varojamme ^julkisten maksujen suorittamisessa. Sillä vaikka miehet antavat meille pienemmät palkat ja jo senkin kautta pakotta- vat meitä kovempaan työhön,eivät he aristele veroit- taessaan meitä samojen

perusteiden

mukaan kuin itseän- säkin. Ainoastaan henkirahan maksussa on meillä alen- nus. Jos miehet kerran ottaisivat

punnitaksensa

mei- dän asioitamme johdonmukaisesti ja

puolueettomasti,

meidän kannaltamme, niin olisivat monet asiat toisin, niinpä meidän yhteiskunnalliset y. m.maksummekin.

Kaupunginmaksujen suhteen esim.

pakoittavat

miehet meitä ottamaan osaa kaikkiin menoihin,joista monet

kuitenkin ovat ainoastaan heidän omaksi hyödykseen ja mukavuudekseen. Niinpä ^saammekun saammekin

ottaa osaa ^{m. m.} kaikkien niiden mukavuuskojujen kustannuksiin, joita Helsingin miehet ovat teettäneet itselleen

useampien

katujen varsille,

esplanaadeihin

y.^m. Ajatella naisten terveyttä ^tässä suhteessa,_se tietysti ei ole juolahtanutisäntiemme päähän. Tämä johtaa mieleeni Kristiaanian isäinmuutamavuosi sit- ten antaman ankarankiellon,etteivät naiset saisikäydä pääkaupunginkaduilla kl.10 jälkeen illalla, jonka joh- dosta naiset kysyivät,eikö heitä sen johdosta vapau- tettaisi ottamasta osaakatujenvalaistukseen niinä vuo- rokauden aikoina,jolloin ainoastaan miehet saivat ka- tujakäyttää. Mutta

tiet -

^rsti he saivat maksaa.

No, me maksamme siis verot. Memaksamme, ja miehet käyttävät niitä. Johdonmukaisuus

—

_ei

puhutakkaan

muusta

—

_{vaatisi, että}

koska meidän täytyy suorittaa veroja kunnalle,valtiolle jakirkolle, pitäisimeillä myöskinolla oikeus osaltamme ^määrätä, mihinnämäverotkäytetään. Mutta siinäpä se »punkti-

paikka"

olikin, sanoi entinen mies aapiskirjaa tava-

tessaan. Rahan hankkimiseen mekyllä olemmehyviä,

mutta sen käyttämisen tahtovat miehet yksinhallita.

Niin on laita perheessä,niinyhteiskunnassa,-niin val- tiossa.

Naidun vaimon omistusoikeudesta ja

sukupuoli-

elämän suhteista olisi vielä paljo sanottavaa, mutta jätämme _nämä seikat toiseen tilaisuuteen.

Lucina^Hagman.

Työkansan Marssi.

V» yogansa, nous^arr\n\e ^! tuo

entisyyden

loistoisuus Ja

nykyisyyden

mahtavuus

Ön työtämn\e.

jNfyt painavafyo meitä

ne?

jNe

niskoiltamme

^puistamme, täyspäisiksi kypsyttää jVteit'

ail^a

^tää

Ja

neuvoo menneisyys.

työkansa,

nouskamme!

työ

korkeimman

^{on tahtoa,}

jVlut kurjuus ^orjan

kahleita —

Jiz ^katkomme.

Siks'

emme

raada

juhtina,

Vaan

^luonnon eturinnassa,

Valoa kohti

pyrkien, töin,taistellen

—

Se

meidän valtatie.

työkansa, nousl^airpe!

Ön meissä

Suomi

suurinna

Ja ^kansan

^{voima vahvinna,} jVfe

nouskamme!

l^un perhekunnat,

_tapsen\me jVfe

valvehilte

^nostamme,

J^fe ^uuden

^voiman

tenhokaan

tuo maailmaan Ja Suomen vahvuuden.

työkansa,

nouskamme!

jMeit' osa

kallis

^vartoaa, töin,toimin, voimin

valloittaa

Sen

tahdomme.

työn kunnia,työn^arvo,ne

Ja valistus

or\ toivomn\e,

KaikV ^oikeudet

^tasaiset

Ja

^vetjein vertaisuus.

J. H. Erkko.

A. EDELFELT: Norjalainentyttö(Solvejg).

Purjehdus sisävesillä.

Oli jo kauvan tämänkirjoittajalla ollut tuumana tehdä pitempi purjehdus sisävesillämme. Ja jos ^se kerran tulisi tehtäväksi, niin täytyisi ^sen tulla niin perinpohjaiseksi kuin suinkin. Sen olisi alkaminen me- ren rannalta ja ulottuminen niin syvälle ^maansydäm-

meen kuin purjehdittavia vesiä vaan riittäisi,esimer- kiksi Viipurista lisalmeen. Ja ^sen tarkoitus olisi osoit-

taa, ettähuvipurjehdus sisävesillä onyhtä

mahdollinen

kuin saaristossakin,jotamerenranta-purjehtijatuseinkin ovat

taipuvaiset

epäilemään. Ahtaat vedet! sanovat he. Matalat ^rannat, luotoja ja kareja kaikkialla ja ennenkaikkia kelvottomat,epätasaiset tuulet!

Niillä venheillä,joita tähän saakka sisävesillämme on huvipurjehdukseen käytetty, ei purjehdus olekaan suurta huvia tarjonnut. Ne ovat olleet joko meri- venheitä tai niiden mallin mukaan rakennettujajasiitä syystä syväkulkuisia, raskaita soutaajahuonoja kul- kemaan heikoissa tuulissa, joitakuitenkin yhtämittaa sattuu salmissa ja korkeiden maiden alla,minne sisä- vesillä purjehtiessa vähä väliä joutuu. Niitä onkyllä koetettulyhentää,madaltaa taimuutenpienentää,^mutta silloin ovat purjepurrettaaskäyneet epävakaisiksi, ah- taiksi ja pitempiä retkiä vartenepämukaviksi. Ja ^se se lienee osaltaan syynä siihen, ettäpurjehdus sisäve- sillä ^on tullut niin huonoon huutoon ja niin vähän kehittynyt.

On kuitenkin eräänlaisiapurjevenheitä, jotka sa- moin kuin nuoniin suureen käytäntööntulleet

palko-

veneet eivät ole suomalaista keksintöä,mutta jotka kuitenkin ovat kuin meitä vartenkeksityt. Ne ovat nuo n. s. centerboards, joita on ja valmistetaankin jo koko joukko

Viipurissa,

mistä ^{ne ovat} päässeet

Kuopioonkin

päinleviämään. MyöskinVarkauden teh- taan laivaveistämö on ryhtynyt niitä valmistamaan.

Ja ^seoli sellaisella venheellä kuin allekirjoittanutmuu- tamani

Viipurin

purjehdusseuran jäsentenhyväntahtoi- sella välityksellä pääsi panemaan toimeen kokeensa purjehtia Viipurista lisalmeen.

Enkä voikaan kylläksi kehua niitä etuja, joita käyttämäni venhe tarjosi. Se oli^vaanpienoinen, kuut-

35

tatoista jalkaa pitkä

pursi,

muttaleveyskorvasilyhyy- den ja tilaa oli riittävästi kolmelle hengelle. Yksi ai- noa purje kokassa on helppo hoitaa eikä tuota mitään vaaraa äkkinäisenkin tuulen

puuskan

päälle karatessa, kun kaitanen köli sallii melkein silmänräpäyksessä pyörähtää vastatuuleen. Se köli on muuten nerokas laitos, sillä kun sen voi nostaa ja laskea, voi muuten matalassa uiva vene liukua melköinmihinniittyrantaan tahansa ja ajaa

helposti

karien yliniihin tarttumatta.

Luoviminen onkuitenkin ehkä centerboardinpääansio,

sen kun voi pusertaa melkein niin liki tuulta kuin kehtaa

—

verraton etu ahtaissa salmissa janiemien kärjissä.

Mutta vaikka käytettävä venhe olisi kuinka käy- tännöllinen taliansa, eihän sisävesillä purjehtiminen sittenkään vedä vertoja meren aavain

ulappain

^kyntä- miselle, väitettänee. En tahdo mieliala-asioistakiistellä, vaikka luulen, _{että syy} epäilyksiin on siinäkin,_että

harva

purjehdusurheilun harjoittaja ^on oikein ollut tilaisuudessa antauta sen viehätyksen valtaan,minkä tuhansien järvien ^maatältä kannalta tutkittuna tarjoo.

Sillä ne ovat lukemattomat ^nepikku-ilot, joita siellä valmistetaan, javaihtelevat ne tunnelmat,jotka siellä syntyvät. Saanen sentähden

puhua

sanasen rakkaiden sisävesienikiitokseksi,kertomalla muutamia

vaikutuksia

matkaltani.

Ensiksikin purjehdus suurella Saimaalla! Onhan se melkein kuin merta viilettäisi. Laajat selät,aavat ulapat, paikoitellen niin pitkätnäköpiirit,etfei rantoja näy. Lauritsalasta lähdettyä ovatrannat asumattomat, siinä on täydellinen erämainen ulkosaaristo: kallioita

ja karua petäjikköä. Suuret merikotkat vaakkuvat tai- vaalla,kalalokit huutelevat vettä

pitkin,

seuraavat pur- jehtijan mukana ja asuttavatluotoja ja kareja, ^joissa aalto synnyttää melkein ainaisen kohinan. Merta muis- tuttavat^suuretkoivistolaistenhalkojaalatkin,joitailmaan- tuu tuon tuostakin kaukaisiin salmiensuihin,mistänelas- kevat täysissäpurjeissaulapoiden halki. Ja^mertamuis- tuttavat majakat, jotkaillan tultua alkavat tuikkia nie- mien nenistä ja viitoittavat tien peninkulmienpäähän.

Vaan vaikka ^{se on} kuin^merta,ei siinä kuiten- kaan ole ^merenturvattomuuden tunnetta eikäyksinäi- syysmuutu siellä yksitoikkoisuudeksi.

Helposti

^löytyy jokuasuttu saari, johon voi yöpyätai antautuapäivä- kausiksi maalaiselämän mukavuuksiin. Siellä ^{on saa-} risto, suomalainen saaristo, jossaelääystävällistä^karja- laista kansaa ja joka sentähden on niin kotoista ja omamaista. Ja sentähden ovat Saimaan vedet minusta kuin luodut huvipurjehtijan hauskuudeksi.

Sieltä on kuitenkin halu nousta ylemmä, pyrkiä pohjoista kohti. Tuuli liehtoo etelästä, tullaan ahtaam-

37

mille

vesille

ja^maatnousevat jo edessäpäin. Seudut asuttuvat sitä mukaa kuin vedot Puumalaan tullessa

kapenevat.

Ilmaantuu peltoja ja kellertäviä kaskia etäisille

mäkirinteille

ja selänteidenpäällä eroittuu tai- vasta vasten taloja jahuoneiden harjoja, joidenikku-

noita

laskeva

ilta-aurinko

kimmellyttelee. Jajokauvas näkyy

Puumalan kirkontorni.

^On

sunnuntai-ilta

ja

vesikansa soutaa meitä vastaan kirkkovenheissään. Kul- jetaan ohi kirkkorannan ja kirkonkylän, jossa laiva- laiturit ^ovat kansaa täynnä ja jossa joutilaat katselijat huiskut- tavat meille hattujaanensin ter- vehdykseksi ja sittenhyvästiksi.

Edessäpäin virran niskassa haa- veilee joku

paikkakunnan

purje- venhehiljaisessatuulessa. Se^saa- vutetaan ja sivuutetaanja sinne läävät asutut ^maatia taas ollaan saarien, salmien ja nimettömäin niemien sokkeloissa.

Päivä

paistaa

Valkoseenpurjeeseen, purjeen alta näkyy

kappale

maataja vettä ja valkoset merimerkit elähyttävätmaisemaa ollenilona silmälle niinkuin virsta- patsaat talottomilla

taipalilla.

Kuinka ne ovatmoni- muotoisia,mitä vaihtelevimman mielikuvituksen mukaan tehtyjä,niinkuin ne olisi siihen kasvattanut itseluonto, joka ei koskaan jäljittele itseään! Tuolla on niemen nenään koottu kiviraunio,jonkakeskestä nousee risti ja tähti. Toisaalla korkea kolmikulmainen haasia, ja kun ehdimme sinne, kiiltää jo toinen samallainen toi- sen selän rannalta. Sillä välin, javarsinkin ahtaam- milla ^vesillä,piipottaa luodon tai vedenalaisen kiven

39

kohdalla valkeita tai kirjavia tankoja ja vaarallisiin- massa, salavihaisimmassa

paikassa lepattaa

^punainen

vaateviiri varoittamassa. Niiden tähystäminen janii- den mukaan väylän etsiminen oudoilla vesillä pitää purjehtijan alituisessa jännityksessä, hänen

mielensä

virkeänä ja silmän valppaana.

Matka Puumalasta Savonlinnaan onvieläjylhem- pää erämaata kuin Saimaa. Eikalastajan majaakaan keksi silmä. Ainoa väylän varrella oleva asumus ^on

Seviän

saari ja ainoastaan silloin tällöin tulee vas-

taan joku hinaajalaiva

loppumatonta

lotjajonoa peräs- sään kiskoen. Mutta muuten ^vaankivikkosaarta ki- vikkosaaren vieressä,niinkuin jättiläisten tekemiä sau- nan kiukaita, jotka ovatjoutuneet veden alle. Päivä kuumentaa ne

polttaviksi,

petäjän

pihka

tuoksuu vesien yli ^ja jalkaa

kirpeloi,

kun maalle astuu. Lasketaan venhe

paaden

^reunaan,noustaan maihin, uidaan, ongi- taan jakeitetään rantakalaa.

Savonlinnassa^tämäkivikkomaisema kehittyy kuin huippuunsa. Kun tulemme sinne,ontaas ilta ja ^au- rinko valaisee ruskeakivistä linnaa, joka ^onniin luon- nollisena jatkona siitä kalliosta, minkä päälle ^{se on} rakennettu, mutta josta ^senäyttää olevan kuin veis- tettynä.

Kiinnitämme

^purtemme

ohikulkiessa

^vanhan

linnan pääportin ^{eteen, jätämme sen} siihen hetkeksi keinumaan ja käymme katselemaan Olavinlinnan rau- nioita. Olla ^se oma ^asumus, olla ^sepurjehtijan kesä- huvila^tuo," jonka torneihin näkyvät kaikkialla siintävät selät! Mutta johan onkylläksi siinäkin,kun on tuol- lainen paikka hetkenkään verran siinä levähtääksemme.

Tuuli työntää virtaa vasten, vaivaloisesti nousee vene,muttapurje tekee kuin tekeekin velvollisuutensa eikä aikaakaan, kun ollaan taassuurilla selilläja ^au- tioilla selillä kivikkosaarien sokkeloissa.

On iltapäivä ^taas, takainen taivas onmustassa

pilvessä, joka ^onkuin

palkeena

tuulelle,mikä kiihtyy yhä vinhemmaksi kutaenemmänsenedestäpakenemme.

Silloin tällöin vilahtaa salama selän takana ja kuuluu kumea jyrähdys. Laine nouse lakkapääksi,irvistelee ja sähähtelee kummallakin

kupeella,

yrittäänoustape- rän kautta niskaan, ropsahuttaa jo siihen kyntensä kiinni, mutta ei saakaan niille sijaa jaretkahtaa voi- matonta villaansa pärskyen selälleen ja jää. Takainen taivaanranta mustenee yhä,kaksi sateenkaarta helottaa siellä suurina mahtavina jänteinä ja singahuttaa ^yhä tiheämmin tulisia vasamoitaan. Mutta meolemme kuin

41

rauhoitetut,

pilvi

repeää ^{kahdeksi,kaari} katkeaa, _mur- tuu

palasiksi

japutoo maahan. Ja kun sade hyökkää

pitkin

_mäen harjanteita molemmilla rannoilla, purjeh- dimme ^me voitollisina välitse ja saavumme

pienoisen

asunnon kohdalle juurikuin tuuli tyyntyy.

Yövymme siihen, teemme tilamme latoon kahi- sevien heinien keskelle. Sirkka sirittää,rastas laulaa

pellon

takana ja käki kukkuu väsynyttä tuuditellen.

Aamulla heräämme siilien, että västäräkit juostaraa- puttelevat kattoa pitkin.

On tyven, hievahtamattoman ilman aamu. Pur- temme seista lekottaa somana ja

sopusointuisena

ank- kurissaan lahden kainalossa. Se ei ole vielä herännyt, kun ei ole tuulikaan herännytja sen silkkinen tuuli- viiri nukkuu mastoon kääriytyneenä. Mutta vesille on kuitenkinpurjehtijanmieli jahän vetääpurjeenleväl-

leen. Ilman

henki

kantaa hänetselälle,jossa hän tuulta odotellen

aamupaisteessa

vaakkuu maan ja

taivaan

välillä.

Hyvin kaukana tuolla jossain syntyy

sininen

juova, se lähenee lähenemistään,_{mutta ei} pidäkii- rettä

. . kuolee välillä

ja

virkoo

taas

uudelleen

^eloon, kunnes se vihdoinkin

hellävaroen

^herättää purjeen unestaan ja

siirtää

sen

poikkiteloin.

Myötätuuli alkaa,

alkaa

aamusta

varhain

ja

lietsoo

iltaan myöhään.

Ja

^taas

uudistuvat

^matkan

pikku

ilot,

merimerkit

kiiluvat,_seudut jäävät jäljelle jauudet tulevat eteen.

Se päivä tuo meidät

Taipaleen

_kanavalle ja Varkau- den tehtaalle ystävällisten ihmisten ilmoihin. Toinen päivä kuljettaa Leppävirran lehtorantaisiiu

salmiin

ja läpiKonnuksen

kanavan.

Kolmas avaa eteemme Kalla-

veden, jonka

helmasta vähitellen

^kohoo

Laivonsaari,

43

Neulamäki, Vanuvuori ja Puijon kyömyinen niska.

Kuinka tutusti kohoo siinä kaunis kaupunki puisto- jensakeskessä! Kuinka tuttua on

"joka pykälä taivaanrannassa,io- kainensaari, jokainen merimerk- ki!

Niemellä"

^{soitetaan,nuoriso}

viettää kansanjuhlaa,

palkoven-

heitä parveilee rantamilla ja

pik-

ku laivat lähtevät kuin

tulikipi-

nät kiitämään keskipisteestään

eri haaroille Kallaveden kaikkien lahdelmien louke roihin.

Etelätuuli on meitä seurannut Lauritsalasta saakka. Luonto on ollut viikon päivät leppeällä, hyväntahtoisella tuulella. Mutta viimein se näyttää kyllästyvän, ja kääntyy pohjoseen viimeisellä

taipa-

leella lisalmesta

Kuopioon.

_Kymmenen

peninkulman

luoviminen alkaa ahtailla vesillä ja kestää kolme päivää.

Mutta juurikuin alamme olla perillä jalisalmen kirkon harja näkyy Poroveden ylitse, heitäksen ilma

taas eteläiseksi ja kiidättää meitä kotia kohti jakohti matkan

lopullista

mää- rää. Vilahtaa ^vaan ohitse

pikkunen

kaupunki harmaine taloineen ja ^me purjehdimme kirkon alla

kapeassa

sal- messa. Siellä on taaskin sunnuntai, rantaäyräät täynnä väkeä ja venheitä.

Urkujen soitto kuuluu salmelle ^saakka, hymisee niin kotoisesti ja hellästi ja avonaiset

kellotapulin

luukut näyttävät kuin silmää iske- vän

meille muiden huomaamatta

keskellä juhlallista

toi-

mitusta,

Jo huomataan

pappilassa

^tulijat, jo ^nostaa tuttu hevonen rantaniityllä päätään ja hirnalitaa,jo juoksee kotiväki

pihasta

^rantaan ja purtemme käännäksen pitkässä kaaressa rantalaituria kohti, jota ^senkokka koskettaa. Vavahtaa vähän koko venhe,

puistaa

kuin paljon juossut hevonen valjaitaan, purjenuora laukiaa, purje hulmahtaa alas ja ^me olemme päättäneet purjehdusretkemme, jonka lähtöpaikkana oli Lau- ritsala ja määränä Saimaan vesistön perimmäinen pohjukka.

Juhani Aho.