Tiivistelmä Kansantaloudellisen Yhdistyksen ja Sitran seminaarista: Talouspoliittinen paneeli

Talouspoliittinen paneeli

1. Johdanto

Kansantaloudellisen Yhdistyksen tavoitteena on

”keskustella kansantaloudellisista kysymyksis- tä sekä levittää kansantaloudellisia tietoja”. Sit- ran tutkimus- ja koulutuspolitiikan tavoitteena on rakentaa siltaa yhteiskunnallisten päättäjien ja tutkimuksen välille. Niinpä onkin luontevaa, että nämä kaksi organisaatiota aloittivat kaksi vuotta sitten yhteistyön tarkoituksenaan edistää kotimaisten päättäjien ja sekä koti- että ulko- maisten tutkijoiden välistä vuoropuhelua. Syys- kuussa 1998 pidettiin ”Corporate Governance”

-seminaari. Tilaisuus sai myönteisen vastaan- oton ja sitä koskeva yhteenveto on julkaistu Kansantaloudellisen aikakauskirjan numerossa 1/1999.

Toukokuussa 1999 järjestettyTalouspoliitti- nen paneelioli jatkoa hyvin alkaneelle yhteis- työlle. Teemaksi valittiin sekä maailmantalou- den että kotimaisen talouskehityksen näkymät ja niiden asettamat haasteet. Tilaisuuden aluksi OECD:n pääekonomisti Ignazio Visco esitteli

maailmantalouden ja Euroopan talousnäkymiä.

Sen jälkeen valtiovarainministeriön kansanta- lousosaston ylijohtaja Martti Hetemäki esitteli teemat alustamalla kotimaisista näkymistä ja talouspolitiikan haasteista. Paneelissa olivat hä- nen lisäkseen keskustelemassa ETLAn toimi- tusjohtaja Pentti Vartia, PTT:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, PT:n ennustepäällikkö Eero Leh- to sekä toimistopäällikkö Anne Brunila Suomen Pankista ja professori Pekka Ilmakunnas Hel- singin kauppakorkeakoulusta. Paneelin puheen- johtajana toimi Kansantaloudellisen Yhdistyk- sen esimies Antti Suvanto.

2. Maailmantalouden tilanne – onko pahin jo ohitse?

Pääekonomisti Ignazio Visco OECD

Maailmantalouden tilanne näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin kuusi kuukautta sitten, syksyl- lä 1998. Rauha ja luottamus ovat palanneet ra- hoitusmarkkinoille sen jälkeen kun Venäjän vii- me elokuun kriisiin liitetyt pahimmat uhkaku- vat ovat jääneet toteutumatta ja Latinalaisen Amerikan tilanne on vakautunut. Osakemarkki-

1 Aikakauskirjan toimituksen kokoama kooste Kan- santaloudellisen Yhdistyksen ja Sitran Talouspoliit- tisesta paneelista Diana-auditoriossa 21.5.1999.

nat ovat toipuneet useimmissa OECD-maissa ja riskipreemiot ovat alentuneet. Lisäksi Aasian kriisistä kärsineet maat näyttävät toipuvan no- peammin kuin odotettiin. Osittain rahoitus- markkinoiden vakaus on seurausta OECD-mai- den koronalennuksista ja rahoituslaitosten pyr- kimyksistä vähentää liiallisia riskejä kehittyvil- lä markkinoilla.

Tätä taustaa vasten, ja edellyttäen ettei uusia rahoituskriisejä tule, taloudellisen aktiviteetin ennustetaan kasvavan OECD-alueella hieman yli kaksi prosenttia vuosina 1999 ja 2000. In- flaation odotetaan pysyvän hitaana lähes kaik- kialla ja keskimääräisen työttömyyden vakaana, joskin suuria maakohtaisia eroja on. Vaikka tämä koko OECD-alueen ennuste on suurin piirtein samanlainen kuin viime joulukuussa Economic Outlookissa ilmestynyt aiempi en- nuste, näkemys kehityksen riskeistä on nyt op- timistisempi.

OECD-alueen ulkopuolella talouden kehitys on epäyhtenäisempi ja välittömät näkymät py- syvät heikkoina, vaikka parannusta onkin odo- tettavissa vuonna 2000. Vaikka tilanne näyttää jo vakautuvan Kaakkois-Aasian maissa, elpy- minen muissa kriisistä kärsineissä talouksissa pääsee vauhtiin vasta ensi vuonna. Kiinan ta- louskasvun ennakoidaan hidastuvan hieman, vaikka se jatkuukin edelleen voimakkaana. Bra- silian talous supistuu tänä vuonna ja sillä on kielteinen vaikutus muihin Latinalaisen Ameri- kan maihin. Viimeisimmät indikaattorit Brasi- liasta osoittavat kuitenkin, että taantuma jää lie- vemmäksi kuin ennen vakautustoimien käyn- nistämistä pelättiin. Venäjän tuotannon odote- taan supistuvan edelleen tänä vuonna, mutta sen talouden odotetaan elpyvän ja tuotannon hie- man kasvavan vuonna 2000.

Vaikka kehityksen riskit vaikuttavatkin tällä hetkellä tasaisemmin jakautuneilta kuin aiem- min, ennakoitua heikompi kehitys on edelleen Taulukko 1. Keskeiset kansainvälisen talouden en-

nusteluvut.

1998 1999 2000

BKT, muutosprosentti

Yhdysvallat 3.9 3.6 2.0

Japani –2.8 –0.9 0.0

Saksa 2.8 1.7 2.3

EU 2.8 1.9 2.4

OECD 2.3 2.2 2.1

Inflaatio, prosenttia

Yhdysvallat 1.0 1.1 1.5

Japani 0.4 –0.7 –0.6

Saksa 0.9 0.9 1.3

EU 1.8 1.7 1.7

OECD² 1.3 1.1 1.3

Työttömyys, prosenttia työvoimasta

Yhdysvallat 4.5 4.2 4.4

Japani 4.1 4.9 5.3

Saksa 11.2 10.7 10.0

EU 10.5 10.1 9.8

OECD 7.1 7.0 7.0

Vaihtotase, prosenttia bkt:sta

Yhdysvallat –2.7 –3.4 –3.5

Japani 3.2 3.0 3.5

Saksa –0.2 0.0 0.2

EU 1.1 1.0 1.0

OECD –0.1 –0.5 –0.5

Lyhyet korot, prosenttia

Yhdysvallat 4.8 4.5 4.5

Japani 0.7 0.3 0.4

Euroalue 3.9 2.7 2.6 Maailmankauppa,

muutosprosentti 4.5 3.9 5.6

Lähde: OECD

2 Poislukien nopean inflaation maat.

mahdollinen. Heikomman kehityksen riskit liit- tyvät epävarmuuteen siitä, onko rahoitusmark- kinoiden vakautuminen pysyvä vai ohimenevä ilmiö ja onko kriisinsietokyky parantunut. Jos globaalit markkinat ovat vahvistuneet kestä- mään paremmin epäedullisia olosuhteita, kehit- tyvien markkinoiden tulevat kriisit vaikuttavat entistä vähemmän OECD-alueen näkymiin.

Toisaalta ulkomaisten sijoittajien vetäytyminen kehittyvien maiden markkinoilta on tehnyt ra- hoituksen kalliimmaksi, mikä joissakin maissa vaikuttaa epäedullisesti taloudelliseen aktivi- teettiin. Esimerkiksi Brasiliassa tämä on vai- keuttanut julkisen talouden vakauttamista. Jos ulkomaiset sijoittajat eivät ala tuntea uudelleen luottamusta näihin maihin, talouksien elpymi- nen jää vähäiseksi, mikä heikentää myös kau- pan kasvunäkymiä. Lisäksi Kosovon kriisin ta- loudellisiin vaikutuksiin liittyy epävarmuuksia, vaikka sen vaikutukset toistaiseksi ovatkin ol- leet vähäiset kriisialueen maita lukuun otta- matta.

OECD-alueen näkymien epävarmuudet liit- tyvät tällä hetkellä OECD-maiden omaan kehi- tykseen – toisin kuin vielä muutama kuukausi sitten. Tämä heijastaa eroja tärkeimpien OECD- alueiden välillä.

2.2 Tärkeimpien OECD-alueiden näkymät Yhdysvallat

Yhdysvaltain taloutta luonnehtii poikkeukselli- sen nopea talouskasvu yhdistyneenä alhaiseen työttömyyteen ja olemattomiin inflaatiopainei- siin. Kotimaisen kysynnän odottamattoman voi- makas kasvu on heijastunut paljolti pörssikurs- sien nousuna. Jos pörssikurssien oletetaan jää- vän nykyiselle tasolle, tuotannon kasvuksi voi tulla 3.5 prosenttia tänä vuonna ja kaksi pro- senttia vuonna 2000. Hidastuva kasvu olisi täl-

löin seurausta positiivisten varallisuusvaikutus- ten poistumisesta ja investointien kasvun hidas- tumisesta.

Pääkysymys Yhdysvaltain kohdalla on, voi- ko talouden positiivinen kierre enää jatkua.

Joukko väliaikaisia tekijöitä on alentanut tuon- tihintoja. Näitä tekijöitä ovat öljyn ja raaka-ai- neiden hintojen lasku, maailmantalouden ylika- pasiteetti ja dollarin vahvistuminen. Ne ovat mahdollistaneet Yhdysvaltain taloudessa nope- an kasvun ja alhaisen inflaation edullisen yhdis- telmän. Lisäksi nopea tuottavuuden kasvu on vähentänyt hintapaineita, lisännyt kasvua ja mahdollisesti myös nostanut talouden potenti- aalista tuotantoa. Pitäviä todisteita tällaisesta rakenteellisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole.

Historiallisen korkeat amerikkalaisten osak- keiden P/E-luvut, kotitalouksien alhainen sääs- tämisaste ja kasvava vaihtotaseen vaje ovat merkkejä Yhdysvaltain talouden kasvavista epätasapainoista. Korjausliike alaspäin pörssi- kursseissa voi näissä oloissa saada aikaan suh- teettoman suuren muutoksen taloudellisiin nä- kymiin. Kun inflaatio on hidas ja vallitsee epä- varmuus, Yhdysvaltain rahapolitiikassa voidaan odottaa selviä merkkejä inflaation muutoksista ennen politiikan muutoksia. Julkisessa talou- dessa on syytä edelleen tähdätä ylijäämään.

Euroopan unioni

Talouskasvu on hidastunut vuoden 1998 jälki- puoliskolta lähtien suurimmassa osassa Euroo- pan unionia. Syynä tähän ovat heikko viennin kehitys ja yritysten tulevaisuudenuskon hiipu- minen. Kuluttajien luottamus ja odotukset vien- timarkkinoiden asteittaisesta elpymisestä kiih- dyttänevät talouskasvua vuoden 1999 aikana – kuitenkin niin, että vuoden keskimääräiseksi kasvuksi EU:ssa tulee noin 2 prosenttia ja vuon- na 2000 noin 2¹/2 prosenttia. Viennin odotetaan

elpyvän, kun tuotannon pudotus pysähtyy ja muuttuu jälleen kasvuksi talouskriisistä kärsi- neissä maissa. Todellisen ja potentiaalisen tuo- tannon välinen kuilu säilyy silti Euroopassa lä- hivuosina huomattavana.

Alhaisen inflaation ja hidastuvan kasvun hal- litessa näkymiä useat eurooppalaiset keskus- pankit alensivat ohjauskorkojaan huhtikuun alussa 1999. Euroalueella uuden Euroopan kes- kuspankin ensimmäinen siirto voidaan tulkita viestiksi yleisölle siitä, että EKP ottaa hintava- kaustavoitteensa ohella myös deflaatioriskin va- kavasti. Nykyinen keveä rahapolitiikka vaikut- taa sopivalta euroalueelle. Se voi silti aiheuttaa ongelmia niissä euroalueen maissa, joissa on jo nähty ylikuumenemisen merkkejä.

Periaatteessa ylikuumenemisongelmat on mahdollista hoitaa finanssipolitiikan avulla.

Tätä mahdollisuutta rajoittaa kuitenkin se seik- ka, että korkeimman inflaation maissa julkisen talouden rahoitusasema on jo lähtökohtaisesti hyvin vahva. Muualla euroalueella julkisen ta- louden tila on heikompi ja siksi olisikin tarpeen, että maat hyödyntäisivät mahdollista talouden elpymistä budjettiensa tasapainottamisessa. Pa- rempi julkisen talouden tasapaino on tarpeen, jotta automaattiset vakauttajat voisivat toimia tulevissa taantumissa. Euroalueen maiden krii- sinsietokyvyn parantamiseksi on edelleen tar- peen, että hyödyke- ja työmarkkinoiden jousta- vuutta lisätään rakenteellisilla uudistuksilla.

Japani

Japanin lama syveni vuoden 1998 loppupuolel- la, mutta alkuvuodesta on esiintynyt myös joi- takin myönteisiä merkkejä, jotka viittaavat sii- hen ettei Japanin tilanne enää heikkenisi. Näi- hin myönteisiin tekijöihin kuuluvat alhaisempi riskipreemio, yritysten luottamuksen kasvu ja pankkijärjestelmän ongelmien ratkaisussa saa-

vutettu edistys. Kokonaistuotannon odotetaan kuitenkin supistuvan edelleen prosentilla vuo- den 1999 aikana, koska yritysten rakennejärjes- telyt jatkuvat eikä kotimaisen kysynnän kasvus- ta ole merkkejä. Tilanne vakautunee vuonna 2000.

Kun näkymät ovat näin heikot, ei ole syytä toivoa muutoksia Japanin nykyiseen keveään talouspolitiikkaan. Toisaalta makrotalouspoli- tiikalla ei ole enää mahdollista tukea talouskas- vua juuri nykyistä enempääkään. Lyhyet raha- markkinakorot ovat lähes nollassa ja finanssipo- liittinen elvytys on johtanut huomattavaan jul- kisen velan kasvuun. Epätavanomaiset toimet kuten inflaatio-odotusten luominen setelirahoi- tuksella ovat epätodennäköisiä, koska ne loisi- vat liiallisia heikentymispaineita valuuttakurs- sille.

Tähän asti ekspansiivisen talouspolitiikan te- hoa ovat heikentäneet jatkuvat rakenteelliset ongelmat erityisesti rahoitussektorilla. Vaikka merkittävää edistystä on jo saavutettu, talouden elpyminen edellyttää vielä kiinteistövarallisuu- den yliarvostusongelman ratkaisemista. Pidem- mällä aikavälillä kestävä talouskasvu edellyttää myös monenlaisia rakenteellisia uudistuksia mm. työmarkkinoilla ja talouden säätelyssä.

Suomi

Suomen talous jatkoi vahvaa kasvuaan vuonna 1998. Tuotanto kasvoi nopeammin kuin muissa euromaissa keskimäärin. Työllisyys koheni voi- makkaasti ja vaihtotaseen ylijäämä oli ennätys- mäinen. Lisäksi julkinen talous saavutti rahoi- tusylijäämän ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990 jälkeen. Kun työllisyys ja voitot kasvoi- vat voimakkaasti ja korot olivat alhaalla, koti- maisen kysynnän kasvu kiihtyi ja siitä tuli ta- louskasvun keskeinen tekijä. Vuoden 1998 ai- kana heikkenevä kansainvälinen kysyntä hidas-

ti hieman aktiviteetin kasvua ja vähensi olennai- sesti talouden ylikuumenemisen riskiä. Vuoden 1999 alussa kokonaistuotanto oli noin 3 pro- senttia suurempi kuin vuotta aiemmin, kun vas- taava luku vuoden 1998 alussa oli 6 prosenttia.

Teollisuustuotanto olisi ollut laskussa vuoden 1998 puolivälistä lähtien ilman elektroniikkate- ollisuuden voimakasta kasvua. Vienti Venäjäl- le on supistunut jyrkästi vuoden 1998 elokuun jälkeen. Muutoksen suora vaikutus kokonais- tuotantoon jää kuitenkin vähäiseksi, noin 0.1 prosenttiin, koska Venäjän viennin osuus koko viennistä oli ennen kriisiä vain 7 prosenttia.

Palkkainflaatio on pysynyt kohtuullisena joulukuussa 1997 solmitun kaksivuotisen tulo- ratkaisun ansiosta. Ylityökorvausten ja tulos- palkkioiden kasvun vuoksi tulojen kasvu on kuitenkin ollut ripeää. Hintojen nousu hidastui vuoden 1998 aikana tuontihintojen laskun vuoksi.

Finanssipolitiikan linja on pysynyt kireä- nä ja julkiseen talouteen muodostui vuonna

1998 rahoitusylijäämä, joka oli suuruudel- taan noin 1,5 prosenttia bruttokansantuot- teesta. Vuoden 1999 budjetti sisältää noin puolen prosenttiyksikön suuruisen tulovero- tuksen kevennyksen, joka katetaan kuitenkin rajoittamalla menojen kasvua. Huhtikuussa 1999 nimitetty uusi hallitus on luvannut pi- tää valtion menot reaalisesti muuttumattomi- na koko vaalikauden ajan.

Vuoden 1999 ensimmäisten kuukausien tie- dot osoittavat, että kasvun hidastuminen ei ole päättynyt, ja yritysten heikko luottamus antaa aiheen arvioida heikon kehityksen jatkuvan syksyyn asti. Kuluttajien luottamus on kuiten- kin korkealla tasolla ja alhaiset korot tukevat kotimaisen kysynnän kasvua. Kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin rahoitustilanne on hyvä ja sallii kysynnän kasvun. Kasvua tukee myös elektroniikkateollisuuden menestys, jota voi luonnehtia positiiviseksi tarjontapuolen sho- kiksi. Vuoden 1998 talouskasvusta elektroniik- kateollisuuden osuus oli peräti 1¹/2 prosenttiyk- Taulukko 2. Suomen talouden keskeiset ennusteluvut.

1997 1998 1999 2000

Yksityinen kulutus 2.6 4.5 4.1 3.5

Julkinen kulutus 2.9 0.4 0.5 0.8

Kiinteän pääoman muodostus 14.1 8.2 5.4 6.6

Kotimainen kysyntä 4.8 4.3 3.6 3.6

Varastojen lisäys 0.8 0.0 0.3 –0.1

Kotimainen kokonaiskysyntä 5.7 4.3 3.9 3.5

Vienti 14.2 8.3 3.6 5.6

Tuonti 11.4 8.9 5.5 6.0

Kauppataseen BKT-kontribuutio 2.0 0.6 –0.3 0.4

BKT markkinahintaan 5.5 4.7 3.3 3.6

BKT-deflaattori 1.7 2.4 1.3 1.8

Yksityisen kulutuksen deflaattori 1.9 0.7 1.1 1.5

Työttömyysaste 12.7 11.4 10.6 10.0

Julkisen talouden rahoitusjäämä –1.6 1.5 2.3 2.7

Vaihtotase 5.4 5.8 5.8 6.1

sikköä. Alan kasvukontribuutio tulee säilymään huomattavana myös ennusteperiodin aikana.

Heikentyneen vientikehityksen vuoksi koko- naistuotannon kasvuvauhdin odotetaan hidastu- van 3.3 prosenttiin vuonna 1999. Luku on kui- tenkin suurempi kuin euroalueella keskimäärin.

Työllisyyden kasvu hidastuu vähemmän kuin tuotannon kasvu, koska kasvun painopiste siir- tyy pääomaintensiivisestä viennistä työintensii- viseen kotimaiseen kysyntään.

Maailman talouskasvun ennakoidaan nopeu- tuvan vuonna 2000 ja tämä muutos kiihdyttää jonkin verran myös Suomen talouskasvua. In- flaatiopaineet pysyvät silti vähäisinä. Keskei- nen ennusteeseen sisältyvä riski on se, että työt- tömyyden painuminen alle 10 prosentin voi joh- taa kilpailukykyä rapauttavaan palkkainflaation kiihtymiseen.

3. Kotimaan talouden näkymät ja talouspolitiikan haasteet

Ylijohtaja Martti Hetemäki Valtiovarainministeriö

Suomen talous on kasvanut viiden viime vuoden ajan keskimäärin lähes 5 prosenttia vuodessa.

Syvä lama 1990-luvun alussa ja sen aiheuttama rakennemuutos vaikeuttavat talouden kasvumah- dollisuuksien arviointia. Toisaalta, mitä pitem- pään kova kasvu on jatkunut, sitä suuremmaksi on noussut riski törmätä kasvun rajoihin. Tämä on yksi tärkeä lähtökohta arvioitaessa Suomen ta- louden lähivuosien näkymiä ja talouspolitiikan haasteita. Toinen on kansallisten korko- ja valuut- takurssijoustojen poistuminen 1999 alussa. Poik- keuksellisen pitkään jatkunut nopea talouskasvu ja euroon siirtyminen ovat taustalla tarkastelles- sani talouden näkymiä ja talouspolitiikan haastei- ta seuraavista teemoista käsin: työllisyys, kilpai- lukyky, palkat, finanssipolitiikka ja aluekehitys.

3.1 Työllisyys

Huhtikuusta 1995 huhtikuuhun 1999 työllisyys on lisääntynyt 207 000 hengellä. Karkeasti puo- let tästä lisäyksestä (101 000) on tullut viimei- sen vuoden aikana. Työllisyyskasvun kiihty- mistä selittää talouskasvun painottuminen koti- markkinatuotantoon. Kuvio 1 tukee johtopää- töstä, jonka mukaan talouskasvu on viimeisen vuoden aikana ollut aikaisempaa työvaltaisem- paa.Työllisyyden kova kasvu ei ole johtanut laa- joihin pullonkauloihin työmarkkinoilla, sillä myös työvoiman tarjonta on toistaiseksi nous- sut voimakkaasti. Työvoiman tarjonta on kui- tenkin noussut jo lähelle lamaa edeltävää huip- putasoa. Se oli huhtikuussa vain vajaa 2 pro- senttia pienempi kuin huhtikuussa 10 vuotta sit- ten. Lisäksi 1990-luvulla työvoiman tarjontaa on supistanut runsas varhaiseläkkeelle siirtymi- nen. Toisaalta työikäisen väestön kasvu on jat- kunut, vaikkakin hidastuvana. Kokonaisuutena on ilmeistä, ettei työllisyyden voimakas kasvu voi jatkua pitkään työvoiman tarjonnan kasvun varassa. Jatkossa työllisyyden ja samalla talou- den kestävän kasvun jatkuminen riippuu entistä enemmän siitä, missä määrin työttömät työllis- tyvät.

3.2 Kilpailukyky

Kilpailukykyä mitataan tavallisesti teollisuuden yksikkötyökustannusten kehityksellä verrattuna tärkeimpiin kipailijamaiden suhteellisten yksik- kötyökustannusten kehitykseen, kun molempia mitataan samassa valuutassa. Tämä perinteinen hintakilpailukyky on esitettykuviossa 2. Kuvi- on mittarissa on mukana Suomen teollisuuden 14 tärkeintä kilpailijamaata Suomen tavaravien- nin rakenteella painotettuna. Eri painorakentei- den käyttäminen saattaisi jossain määrin paran-

taa tai heikentää kuvion antamaa kuvaa teolli- suuden hintakilpailukyvystä, mutta yleiskuvaa erittäin hyvästä hintakilpailukyvyn tasosta vii- me vuosikymmeniin verrattuna ne eivät muut- taisi.

Suomen hintakilpailukykyä ovat 1990-luvul- la parantaneet kolme tekijää: markan heikkene- minen, tuottavuuden nopea kasvu ja palkka- maltti. Näistä markan heikkenemisen osuus on noin 50 prosenttia tuottavuuskasvun ja palkka- maltin vastatessa yhteensä toisesta puolesta.

Suomessa tuottavuutta nosti erityisesti raju sa- neeraaminen laman aikana, jolloin moni tuotta- vuudeltaan keskimääräistä heikompi teollisuus- yritys lopetti toimintansa. Luonnollisesti myös

kilpailijamaissa on tapahtunut vastaanvanlaista tehostumista, muttei ilmeisestikään samassa mi- tassa kuin Suomessa.

Kuvion 2 mukaan teollisuuden hintakilpailu- kyky oli vuonna 1998 noin 40 prosenttia 1980- luvun keskiarvoa parempi. Menneisyydessä hyvä hintakilpailun taso ei ole pitkällä aikavä- lillä säilynyt, kun palkkojen nousun kiihtymi- nen on johtanut kilpailjamaita nopeampaan yk- sikkötyökustannusten nousuun.

3.3 Palkat

Hyvästä hintakilpailukyvystä ja nopeasta kas- vusta huolimatta palkat ovat kehittyneet melko Kuvio 1. Työllisyyden kumulatiivinen kasvu (1000 henkilöä) jaBKT:n kuukausikuvaaja (1990=100).

maltillisesti. Kuvion 3 mukaan keskiansioiden nousu on kuitenkin kiihtynyt. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan ansiotasoindeksi nou- si vuodesta 1997 vuoteen 1998 3,7 prosenttia.

Tästä tulopoliittisen sopimuksen mukaisten so- pimuskorotusten osuus on noin 2,7 prosenttiyk- sikköä ja palkkaliukumien noin 1 prosenttiyk- sikköä. Ansiotasoindeksiä kattavampi palkka- kehityksen mittari on keskiansio, joka mittaa maksettujen palkkojen ja tehtyjen työtuntien suhdetta. Tilastokeskuksen kansantalouden ti- linpidon ennakollisten tietojen perusteella kes- kiansioiden nousu oli vuonna 1998 runsaat 5 prosenttia.

3.4 Finanssipolitiikka

Finanssipolitiikan vaikutus talouskasvuun riip-

puu mm. finanssipolitiikan kestävyydestä ja käytännössä erityisesti julkisesta velkaantumi- sesta. Yleisesti ottaen, mitä kestävämmällä poh- jalla julkisen talouden katsotaan olevan, sitä suuremmat ovat finanssipolitiikan perinteiset kysyntävaikutukset. Kysyntävaikutuksia mittaa julkisen talouden tasapainon muutos. Jos tasa- paino paranee, kysyntävaikutus on talouskasvua hillitsevä. Kysyntävaikutus jaetaan usein pää- tösperäiseen vaikutukseen ja automaattiseen vaikutukseen, joka johtuu suhdannevaihtelujen vaikutuksesta budjetin tasapainoon.

Kuviossa 4 on esitetty julkisen talouden ta- sapainon ja BKT:n suhteen muutos vuosina 1996–2000. Kuviossa ei siis ole erotettu auto- maattista ja päätösperäistä vaikutusta, vaan se mittaa finanssipolitiikan koko kysyntävaikutus- ta. Joskus kysyntävaikutusta mitataan myös jul- Lähde: OECD: Economic Outlook, December 1998, Table 44.

Kuvio 2. Suomen teollisuuden hintakilpailukyky.

Suhteelliset yksikkötyökustannukset kilpailijamaissa Suomeen verrattuna, 1981 = 100

Kuvio 3. Keskiansioiden nousu Suomessa, %.

kisen talouden ns. perusjäämän muutoksella, jossa tasapainon muutoksesta on poistettu jul- kisen talouden nettokorkomenojen muutoksen vaikutus. Korkomenojen nousun tasaannuttua tasapainon ja perusjäämän muutokset eivät kui- tenkaan Suomen osalta enää paljon poikkea toi- sistaan. Kuviosta voidaan päätellä, että finans- sipolitiikka on muodostumassa vuonna 2000 selvästi vähemmän talouskasvua rajoittavaksi kuin esimerkiksi tänä vuonna tai viime vuosina.

3.5 Aluekehitys

Suomessa on viime vuosikymmeninä panostet- tu paljon aluepolitiikkaan. Ns. suuren aluepoli- tiikan ansiosta henkeä kohti lasketut alueelliset kulutuserot ovat nykyisin suhteellisen pieniä.

Sen sijaan henkeä kohti lasketut alueelliset tuo- tantoerot ovat suhteellisen suuria. Aluepolitiik- ka on siis onnistunut alueellisten elintasoerojen tasaamisessa, mutta alueelliset tuotanto- ja työl- lisyyserot ovat jopa kasvaneet.

Elintasoerojen kaventaminen alueiden kes- ken on ollut omiaan jarruttamaan työvoiman liikkuvuutta alueiden välillä. Toisaalta se on saattanut heikentää voimavarojen tehokasta kohdentumista maan sisällä. Täystyöllisyys- oloissa kysymys oli lähinnä valinnasta tehok- kuuden ja alueellisen tasapainon kesken.

Korkean työttömyyden oloissa kysymys on ilmeisesti myös valinnasta työllisyyskehityksen ja alueellisen tasapainon välillä. Välttämättä ei voida saavuttaa tasapainoista aluekehitystä ja parasta mahdollista työllisyyttä samanaikaises- ti. Kärjistäen on joko hyväksyttävä muuttovir- ran jatkuminen aluekeskuksiin tai korkeampi työttömyys, syrjäytyminen, hitaampi talouskas- vu ja kapeampi hyvinvointivaltion rahoituspoh- ja. Ratkaisun tähän tavoiteristiriitaan voi tarjota lähinnä vain ammatillinen liikkuvuus. Mitä suu- rempi on työvoiman ammatillinen liikkuvuus, sitä vähemmän tarvitaan alueellista liikku- vuutta.

Työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisäjar-

ruttaminen kasvattaisi alueellisten työvoimapul- lonkaulojen riskiä, joka on jo suurentunut pit- kään jatkuneen hyvän työllisyyskasvun seu- rauksena. Pelkästään kansantalouden kannalta katsoen olisi onnetonta, jos voimakkaat aluepo- liittiset painotukset kärjistäisivät alueellisia työ- voimapullonkauloja siten, että nopean talous- kasvun rajat tulisivat vastaan oloissa, joissa työttömyys on edelleen erittäin korkea.

3.6 Lopuksi

Suomen taloudella on takanaan viiden vuoden pituinen nopean kasvun jakso. Tänä aikana työllisyys on lisääntynyt yli 200 000 hengellä.

Erittäin hyvä hintakilpailukyky ei ole purkautu-

nut kilpailijamaita suurempina palkkojen koro- tuksina. Viimeisen vuoden aikana keskiansioi- den nousu on kuitenkin kiihtynyt. Lisäksi fi- nanssipolitiikka on muodostumassa ensi vuon- na selvästi vähemmän talouskasvua rajoittavak- si kuin viime vuosina.

Suomen talouskasvu ei kuitenkaan näytä ole- van hidastumassa. Työllisyyden kasvu on itse asiassa viimeisen vuoden aikana kiihtynyt, kun työllisyys on lisääntynyt lähes yhtä paljon kuin kolmen edellisen vuoden aikana yhteensä. Tois- taiseksi voimakas työllisyyskasvu ei ole johta- nut työvoimapulaan, sillä työvoiman tarjonta on myös lisääntynyt paljon. Työvoiman tarjonnan nopean kasvun varaan ei voida kuitenkaan enää laskea, sillä tarjonta on palautunut jo lähelle la- Kuvio 4.Finanssipolitiikan vaikutus.

Lähde: Valtiovarainministeriön suhdannekatsaus 9.6.1999.

maa edeltävää tasoa. Lisäksi tarjonnasta on poistunut runsaasti työvoimaa pysyvästi var- haiseläkejärjestelmien piiriin. Samalla työikäi- sen väestön kasvu on enää hyvin hidasta.

Jos mm. OECD:n ja IMF:n hiljattain julkais- tut arviot kansainvälisen talouden kasvun elpy- misestä ensi vuonna toteutuvat, on Suomen no- pea talouskasvu jatkumassa myös ensi vuonna.

Tätä johtopäätöstä tukevat mm. hyvin matala korkotaso, yritysten ja kotitalouksien vahva ra- hoitusasema sekä teollisuuden hyvä kilpailuky- ky. Näistä syistä edellytykset yhä lisääntyvälle työllisyydelle ovatkin hyvät.

Työttömyyden alentuessa ja lähestyessä ns.

rakenteellisen työttömyyden tasoa ammatillis- ten ja alueellisten työvoimapullonkaulojen ris- ki lisääntyy. Pullonkaulat työmarkkinoilla joh- tavat yleensä palkkojen nousun kiihtymiseen, mikä euro-oloissa vaikuttaa aikaisempaa vä- hemmän hintojen nousuun. Sen sijaan nopea palkkojen nousu ilmenee aikaisempaa selvem- min suoraan heikompana työllisyyskehityksenä.

Hyvän työllisyyskehityksen tukahtuminen palkkojen nousuun korkean työttömyyden oloissa olisi osoitus talouspolitiikan epäonnis- tumisesta. Kansantalouden kannalta paras kei- no työvoimamarkkinoiden ylikuumenemisris- kin vähentämiseksi on rakenteellisen työttö- myyden alentaminen. Kukaan ei varmuudella tiedä kuinka nopeasti ylikuumeneminen voi rea- lisoitua. Toisaalta rakenteellisten toimien vai- kutusviiveet ovat monissa tapauksissa varsin pitkiä. Tämän takia ne olisi toteutettava hyvissä ajoin ennen kuin ylikuumenemisen riskit ovat realisoitumassa.

Perinteisesti Suomen talouspolitiikan hyvei- siin ei ole kuulunut varovaisuus tai tulevaisuu- den ennakointi. Seurauksena ovat olleet kan- sainvälisesti vertaillen suuret työllisyyden ja tuotannon vaihtelut. Nousukauden aikana tehty- jä talouspolitiikan virheitä ovat jälkikäteen kor-

janneet valuuttakurssi ja rahapolitiikka. Euroon siirtymisen myötä näitä kansallisia joustoele- menttejä ei ole kuitenkaan enää olemassa.

Jos työttömyys alenee alle rakenteellisen työttömyyden tason ja palkat alkavat liukua, voi kansallinen talouspolitiikka reagoida nopeasti lähinnä vain finanssipolitiikkaa kiristämällä.

Tämä on selvästi huonompi vaihtoehto verrat- tuna siihen, että rakenteellista työttömyyttä alentamalla talouskasvulle tehdään ajoissa riit- tävästi tilaa. Rakenteellisen työttömyyden alen- taminen on myös siinä mielessä turvallista ta- louspolitiikkaa, että se on järkevää, vaikka ta- louden ylikuumenemisriskit jostain muusta syystä lähiaikoina vähenisivät.

Työmarkkinoiden ylikuumenemisen riski näyttää euroalueella olevan tällä hetkellä suurin lähinnä Irlannissa, Suomessa ja Portugalissa.

On selvää, ettei yhteinen rahapolitiikka reagoi näiden maiden ongelmiin, jos samaan aikaan koko euroalueen inflaatio on hyvin hallinnassa.

Näissä oloissa kyseisten maiden kansallisen ta- louspolitiikan vastuu korostuu.

4. Paneelikeskustelu

Puheenjohtaja, Kansantaloudellisen Yhdistyk- sen esimies Antti Suvantoavasi paneelikeskus- telun nostamalla esille viisi kysymystä. 1) Jat- kuuko meillä hyvä työllisyyskehitys vai onko sille olemassa rakenteellisia esteitä? 2) Mistä johtuu hyvä kansainvälinen hintakilpailuky- kymme ja näyttäisikö se kestävän hyvänä pit- kään? 3) Muodostaako muuta Eurooppaa nope- ampi palkkakehitys uhkan Suomen talouskehi- tykselle? 4) Onko finanssipolitiikan viritys meillä nyt oikea? 5) Voiko epätasaisen alue- kehityksen vilkastuttama muuttoliike ylikuu- mentaa taloutta ja tulisiko muuttoa tukea asun- to- ja kaavoituspolitiikalla vai hillitä aluepoli- tiikalla?

4.1 Avauspuheenvuorot³

Työmarkkinat, työllisyyskehitys ja rakenteelli- nen työttömyys

Professori Pekka Ilmakunnas Helsingin kauppakorkeakoulu

Työttömyysasteen sijaan on alettu kiinnittää en- tistä enemmän huomiota kansantalouden työlli- syysasteeseen, mikä noudattaa kansainvälistä käytäntöä. Suomen hallitusohjelmassakin on esitetty tavoite työllisyysasteelle. Ajattelutavan muutoksessa näkyy meillä myös viimeaikainen kehitys: työttömyysongelman pikkuhiljaa väis- tyessä aletaan yhä suurempana ongelmana pitää alhaista työllisyysastetta.

Työmarkkinatilanteeseen vaikuttavat eri ikä- ryhmissä erilaiset tekijät. Syynä nuorten alhai- seen työllisyysasteeseen Suomessa ovat olleet sekä nuorisotyöttömyys että pitkät koulutusajat.

Tulevaisuudessa on jopa paineita nostaa koulu- tustasoa entisestään. Keski-ikäisten (25–55- vuotiaat) työhönosallistumista vähentää lähinnä työttömyys. Muutenhan työhönosallistumisaste on tässä ryhmässä kansainvälisesti korkea, kos- ka naiset osallistuvat meillä poikkeuksellisen aktiivisesti työelämään. Ikäryhmässä ”yli 55- vuotiaat” ongelmana on alhainen eläkkeellesiir- tymisikä (tällä hetkellä keskimäärin noin 59 vuotta).

Aktiivisimmassa työiässä olevien työhön osallistumista tulisi edistää korjaamalla kannus- tinongelmia, ja työvoiman kysyntää tulisi edis- tää mm. verotustekijöin. Ekonomistien keskuu- dessa vallinnee yksimielisyys siitä, että työn ve- rotusta alentamalla voidaan vaikuttaa työllisyyt- tä lisäävästi, mutta vaadittavat veroalennukset olisivat suuria eivätkä ne ilmeisesti rahoittaisi itse itseään. Verotuksen alentaminen on suh-

teellisen kallis, joskin todennäköisesti välttämä- tön keino.

Dennis Snower on käyttänyt politiikka- komplementaarisuuden käsitettä kuvaamaan erilaisten politiikkakeinojen yhdistämistä, mil- lä tehostetaan niiden vaikutusta. Esimerkiksi työn etsintään kannustava työttömyysturvan muutos voidaan yhdistää työn kysyntää kannus- tavaan sotu-maksujen porrastukseen tai matala- palkkaisten veroalennuksiin. Nämä keinot voi- sivat olla yhdessä tehokkaampia kuin kumpi- kaan erikseen. Toimenpiteet voivat olla myös poliittisesti komplementaarisia siten, että yhdel- lä keinolla voidaan ostaa poliittinen hyväksyn- tä toiselle.

Tutkittaessa verojen vaikutuksia työllisyy- teen ongelmana on se, ettei vielä kovin hyvin ymmärretä verotuksen vaikutuksia suurissa ra- kenteellisissa murrosvaiheissa kuten alueellisis- sa tai toimialoittaisissa rakennemuutoksissa.

Viime aikoina positiivisesta työllisyyskehityk- sestä ovat vastanneet lähinnä elektroniikkateol- lisuus ja palvelualat. Resurssit uudelleenallo- koituvat alueelta ja toimialalta toiselle. Myös toimialojen sisällä voi olla suuria eroja niin, että toisessa yrityksessä syntyy työpaikkoja samalla kun toisessa häviää. Analyysit, joissa verojen vaikutuksia työn kysyntään mitataan jonkin keskimääräisen yrityksen tapauksessa, ovat on- gelmallisia. Ne eivät mittaa kovin hyvin vaiku- tusta, joka tulee uusien yritysten syntymisen ja vanhojen häviämisen kautta.

Sekä Suomen hallitusohjelmassa että EU:n piirissä on korostettu yrittäjyyden lisäämistä yhtenä keinona edistää työllisyyttä. Tämä on erittäin tärkeä, joskin hidas keino. Julkisuudes- sa on esitetty lukuja siitä, paljonko Suomeen tarvitaan uutta yritystoimintaa. Jotkut ovat esit- täneet 50 000 uuden yrityksen tarvetta, jotkut huomattavasti suurempia lukuja. Jos halutaan 50 000 yrityksen pysyvälisäys, uusia yrityksiä

3 Avauspuheenvuorot perustuvat tilaisuudessa nau- hoitettuihin esityksiin, eivät kirjallisiin versioihin.

täytyy syntyä pitkälti toistasataatuhatta, koska tyypillisesti puolet niistä kuolee pois muutaman vuoden kuluessa. Yrittäjyyden kasvattaminen on hidas keino, joten toimeen on ryhdyttävä hy- vissä ajoin.

Viimeisenä rakenneongelmana ottaisin esille eläkeikäkysymyksen, joka vaikuttaa työllisyys- asteeseen ikähaitarin yläpäässä. Periaatteessa eläkeongelmassa on vain kysymys siitä, että sekä työntekijät että yrittäjät toimivat rationaa- lisesti – annettujen pelisääntöjen puitteissa. Jos on kannattavaa jäädä eläkkeelle aikaisin, ihmi- set tekevät niin. Ja jos yrityksille on kannatta- vaa saneerata, toki ne niin tekevät. Taloustie- teen näkökulmasta ratkaisu olisi joko pelisään- töjen tai ihmisten preferenssien muuttaminen – tai molemmat. Preferenssit liittyvät työelämän uudistuksiin: työkyvyn ylläpitoon ja työelämän muuttamiseen niin, että työssä viihdyttäisiin ny- kyistä pitempään.

Preferenssien ja työelämän muutostarpeesta vallinnee yhteisymmärrys. Ne vaikuttavat kui- tenkin hyvin hitaasti. Poliittisesti paljon hanka- lampaa on muuttaa pelisääntöjä (eläkejärjestel- mää) siten, että ennenaikainen eläkkeellejäämi- nen vähenisi. Toisaalta näiden pelisääntömuu- tosten vaikutukset ovat nopeampia. Ikärakenne on Suomessa muuttumassa. Poliittisen yksimie- lisyyden löytäminen näihin ongelmiin on pian entistä vaikeampaa, kun yhä suurempi äänestä- jäjoukko (suuret ikäluokat) on itse siirtymässä eläkkeelle. Siksi olisi toimittava nopeasti. Val- litsee siis tradeoff toisaalta helppojen mutta hi- dasvaikutteisten sekä toisaalta vaikeiden mutta nopeavaikutteisten toimenpiteiden välillä Mistä Suomen hyvä kilpailukyky johtuu?

Toimitusjohtaja Pentti Vartia Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Suomen keskimääräinen kilpailukyky on nyt

hyvä. Viime vuosina on julkaistu mielenkiintoi- sia tutkimuksia tämän kehityksen syistä. Suosit- telen tutustumista Mika Malinrannantutkimuk- seen kilpailukyvyn mittaamisongelmista, jotka liittyvät suuriin rakennemuutoksiin. Kilpailuky- vyn parantuminenhan määritellään usein yksin- kertaisesti teollisuuden keskimääräisten suh- teellisten yksikkötyökustannusten avulla. Meil- lä tuottavuuskehitykseen on vaikuttanut hyvin paljon se, että huonosti tuottavia toimipisteitä saneerattiin ja heikkoja yrityksiä meni konkurs- siin laman aikana. Keskimääräinen kilpailuky- ky tietenkin nousi sen seurauksena. Tämän osuutta kilpailukykymittarin muutoksesta on vaikea arvioida, mutta se saattaa olla noin 5–10 prosenttia.

Samanlaisia mittausvirheitä esiintyy kai- kissa maissa. Suomessa kuitenkin rakenne- muutos on ollut poikkeuksellisen voimakas, joten kilpailukykymittarimme lienee harhai- nen ylöspäin. Kilpailukykyämme on paranta- nut myös se, että euron ulkoinen arvo on alentunut ja dollarin arvo vahvistunut. Vii- meaikaista valuuttakehitystä ei mielestäni tu- lisi kuitenkaan tulkita euron tulevan pehmey- den merkiksi. En usko, että euron heikenty- minen tulisi olemaan pysyvä kehityssuunta.

Viime aikoina valuuttojen keskinäisiin suh- teisiin on vaikuttanut mm. Kosovon kriisi.

Tällä hetkellä euron heikkous ja dollarin vah- vuus tukevat koko Euroopan kilpailukykyä. Se on kuitenkin ongelma Yhdysvalloille, jonka vaihtotaseen alijäämä on dollarin nousun seu- rauksena kasvanut liian suureksi. OECD ennus- taa kasvuerojen hiukan tasaantuvan maailman- taloudessa, mikä osittain lievittää USA:n alijää- mäongelmaa. Dollarin heikkeneminen ja euron vahvistuminen tulee kuitenkin aikanaan heiken- tämään Euroopan kilpailukykyä. Samalla se helpottaa inflaationtorjuntaa Suomessa ja muu- alla euroalueella.

IstuukoEKP:n rahapolitiikka Suomen suhdan- nekehitykseen?

Ennustepäällikkö Eero Lehto Palkansaajien tutkimuslaitos

Euroopan keskuspankin toimilla on vaikutusta myös suomalaiseen palkanmuodostukseen ja in- flaatiouhkaan. Nyt EKP:n toimittua noin puoli vuotta sen toimien ymmärtäminen on yhä hyvin vaikeaa – eikä siihen tunnu riittävän yksin ta- loustiede.

Tunnetusti EKP:n keskeinen tavoite on hin- tavakaus, jonka on määritelty toteutuvan silloin, kun yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousu on alle 2 prosenttia. Tavoite vaikuttaa epäsymmetriseltä, koska se ei ota huomioon deflaatiovaaraa. EKP onkin jälkeenpäin selittä- nyt tavoitettaan siten, että sana ’nousu’ sulkee pois negatiivisen muutoksen. Lehdon mielestä olisi yksinkertaisempaa, että tavoitteeksi olisi määritelty rajata hintaindeksin muutos 0–2 pro- sentiksi. Hintavakauteen tähtäävässä rahapoli- tiikassa päätöksentekoa helpotetaan ja operatio- nalisoidaan asettamalla rahan määrän muutok- selle jokin viitearvo; EKP:ssa se on 4,5 prosent- tia. (Ajoittain tehdään myös monipuolisempi ja perusteellisempi analyysi tulevasta hintakehi- tyksestä.) Jos viitearvosta poiketaan, tulisi sen johtaa syvällisempään harkintaan ja mahdolli- siin toimenpiteisiin.

EKP alensi korkoja ¹/2 prosenttiyksikköä huhtikuun alussa. Samaan aikaan M3:n eli laa- jan rahan määrän kasvu oli runsaan 5 prosentin tasolla ja kuluttahintaindeksin nousu vajaan 1 prosentin tasolla. Myöskään tulevaa hintakehi- tystä kuvaavat indikaattorit eivät horjuttaneet hintavakauden lähiajan näkymiä. Niinpä EKP:n korkopäätöstä ei voitu johtaa hintavakaudesta – tai ainakin se olisi hyvin tulkinnanvaraista. Jäl- keenpäin korkopäätöstä perusteltiin sillä, että taloudellisten kasvunäkymien heikentyminen

voi aiheuttaa hintojen laskupaineita. Perustelu- jen mukaan koronlaskulla myötävaikutettiin sellaisen taloudellisen ympäristön aikaansaami- seen, joka on tarpeen euroalueen merkittävän kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi.

EKP:n perusteluna oli siis selvästi halu vai- kuttaa reaalitaloudelliseen kehitykseen, mitä ei voida kovin selvästi johtaa rahapolitiikan stra- tegiasta. Päätös olisikin ollut paremmin argu- mentoitavissa, jos EKP olisi jossain vaiheessa tarkemmin määritellyt esimerkiksi liian matalan inflaation (nollainflaation) haittoja. Silloin pää- tös olisi voitu johtaa suoraan hintavakauden määritelmästä. Ristiriitaisuudestaan huolimatta päätös oli – tai ainakin nyt vaikuttaa siltä – eu- roalueen kannalta järkevä. Se heijasteli selvästi taloustilannetta suurissa keskusmaissa, ei sen nopeasti kasvavissa reunamaissa. Suomen, Ir- lannin ja Portugalin kannalta on tietysti lohdul- lista se, että niiden talous kasvaa nopeammin eikä hitaammin kuin muissa euromaissa keski- määrin. Päinvastaisessa tapauksessa korkopää- tös olisi voinut johtaa meillä taantumaan.

Entä ovatko inflaatiopaineet Suomessa suu- remmat kuin muualla? Viime aikoina kuluttaja- hintojen muutos on noudattanut meillä samaa kehitystä kuin euroalueella keskimäärin. Ansio- taso on noussut Suomessa 1–2 prosenttiyksik- köä nopemmin kuin muissa euromaissa, mutta vastaavasti tuottavuuskehitys on meillä ollut niin hyvä, että se on merkittävästi kompensoi- nut palkkakehitystä. Toisaalta Suomen talou- dessa on myös inflaatiopesäkkeitä. Luottoeks- pansio on yltynyt hyvin nopeaksi ja asuntojen hinnat ovat tuntuvassa nousussa.

Työllisyyden kasvu on Suomessa erittäin no- peaa. Työttömyysaste on samaan aikaan pysy- nyt korkeana osittain sen vuoksi, että myös työ- voiman tarjonta on kasvanut. Maaliskuussa tar- jonnan lisäys edellisen vuoden maaliskuuhun verrattuna oli 80 000 henkilöä. Tämän vuoksi

työvoimakapeikot eivät ole vielä kovasti näky- neet työmarkkinoilla. Hyvä talouskehitys ja eräiden avainalojen työvoimapula sekä tulohai- tarin yläpäähän painottuvat tulospalkkioserät uhkaavat kuitenkin maltillista palkkaratkaisua.

Säännöllisen työajan ansiot nousivat viime vuonna 3,6 prosenttia, mutta paljon nopeammin nousivat keskimääräiset tuntiansiot. Keskimää- räiset tuntiansiot ovat nousseet noin 1¹/2 pro- senttiyksikköä nopeammin kuin ansiotasoin- deksi. (Kehitykseen liittyy rakennevaikutusta sekä muita ylimääräisiä tuloeriä.) Ehkä tällä on vaikutusta syksyn tuloneuvotteluihin, joilla on hyvin keskeinen merkitys tulevalle talouskehi- tykselle.

Onko suomalaisen finanssipolitiikan viritys oikea?

Toimistopäällikkö Anne Brunila Suomen Pankki

Julkisen talouden tasapainottuminen on nopean talouskasvun ansiosta edennyt ennakoitua ri- peämmin. Julkisyhteisöjen rahoitusasema para- ni viime vuonna merkittävästi ja osoitti ylijää- mää ensimmäisen kerran vuoden 1990 jälkeen.

Tilanteen parantuminen viime vuonna oli todel- la merkittävää ja suoritus hyvä. Taustalla ovat tietysti aikaisempina vuosina tehdyt säästöpää- tökset – mutta myös odotettua nopeampi kasvu Suomen taloudessa. Valtiontalous pysyi kuiten- kin edelleen alijäämäisenä (1,6 prosenttia bkt:sta 1998).

Jotta finanssipolitiikan liikkumavara rahalii- ton olosuhteissa olisi riittävä, on välttämätöntä jatkaa valtiontalouden tasapainottamistavielä tulevina vuosina. Pitkällä aikavälillä myös esi- merkiksi eläkemenojen kasvu ja verotuksen harmonisointipaineet edellyttävät selvästi ny- kyistä vahvempaa valtiontalouden rahoitusase- maa.

Onko hallitusohjelmassa esitetty finanssipo- litiikan linja tässä suhteessa riittävän kunnian- himoinen? Ovatko tavoitteet saavutettavissa – ja millä ehdoilla? Linja on paalutettu seuraavak- si neljävuotiskaudeksi kolmen tavoitteen kaut- ta: valtiontalouden saattaminen rakenteellisesti ylijäämäiseksi, valtionvelan alentaminen nykyi- sestä 62 prosentista alle 50 prosenttiin suhtees- sa bruttokansantuotteeseen hallituskauden aika- na ja valtion menojen pitäminen reaalisesti vuo- den 1999 varsinaisen talousarvion tasolla. Hal- litus on myös ilmoittanut varautuvansa alenta- maan tuloverotusta noin 10 miljardilla markal- la vaalikauden aikana. Tavoitteet ovat oikean- suuntaisia ja siten erittäin kannatettavia.

Suotuisan talouskehityksen ja matalan kor- kotason vallitessa asetetut tavoitteet eivät ole erityisen kunnianhimoisia. Jos kasvu lähivuosi- na jatkuu – kuten yleisesti on ennakoitu – run- saan 3 prosentin vauhtia, valtion velan efektii- vinen korko alenee ja menojen kasvu pidetään kurissa, ovat hallituksen tavoitteet valtiontalou- den ylijäämän ja velkaantuneisuuden osalta kohtuullisen helposti saavutettavissa. Tämä sal- lii myös maltillisen tuloverotuksen alentamisen.

Valtiontalouden tasapainottumiseen ja jopa hie- noisen ylijäämän saavuttamiseen on hyvät mah- dollisuudet jo parin vuoden horisontilla. Sa- moin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen alenisi lähelle tavoiteltua tasoa.

Kaavailtu tuloverotuksen keventäminen on työllisyysnäkökohdat huomioonottaen oikean- suuntainen toimenpide, mutta se ei yksin riitä ratkaisemaan työllisyysongelmia. Tuloverotuk- sen keventämisestä huolimatta kokonaisveroas- te ei lähivuosina merkittävästi alene, koska hal- litus aikoo samanaikaisesti kiristää muita vero- ja. Pääoma-, yhteisö- ja korkotulojen verokan- nan nostaminen ei tässä yhteydessä ole suosi- teltavaa, jotta osa veropohjasta ei kansainväli- sen verokilpailun ja globalisaation seurauksena

siirtyisi pois maasta. Veropohjan mukana hävi- äisi myös työpaikkoja.

Kriittistä valtiontalouden tasapainon korjaan- tumiselle on se, että hallituksen finanssipoliitti- nen linja pitää. Hallituksen tavoite voi toteutua kasvun tukemana vain, mikäli toukokuun alus- sa hyväksytystä menokehyksestä pidetään tiu- kasti kiinni. Tavoite ei salli merkittävää vero- tuksen keventämistä. Valtion menokehys ilman korkomenoja vuodelle 2000 on noin 165 mrd.

markkaa. Vuoteen 2003 mennessä menokehys kasvaa nimellisesti 3 mrd. markkaa. Kehyslinja on suhteellisen tiukka, mutta vasta vuodesta 2001 lähtien. Kehyksen mukaan valtion perus- menot kasvavat nimellisesti noin 4 prosenttia vuonna 2000, kun muina vuosina nimelliskas- vu jää 1 prosenttiin tai selvästi sen alle.

Menojen reilu kasvattaminen ensi vuonna on vaikeasti perusteltavissa, varsinkin kun työttö- myyden supistuessa tulonsiirrot kotitalouksille vähenevät ja talouspolitiikan viritys matalan korkotason ansiosta on ekspansiivinen. Tilai- suuden alkupuheenvuoroissa tuli esille myös ylikuumenemisen riski. Tästäkin näkökulmasta katsottuna tiukempi menokehys vuodelle 2000 olisi ollut suotavaa. Työttömyysasteen ja työt- tömyydenhoitomenojen aleneminen vähentävät jatkossakin menopaineita. Syntyvää liikkumati- laa ei tule kuitenkaan käyttää muiden menojen kasvattamiseen, vaan olisi syytä jatkaa työn ve- rotuksen keventämistä. Toisaalta paineita me- nokehysten rikkomiseen voi syntyä erityisesti kohoavien palkkakustannusten kautta, ellei sa- malla kyetä parantamaan julkisen sektorin kus- tannustehokkuutta.

Suotuisan talouskehityksen ansiosta valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen alenee lähelle 50 prosenttia seuraavien vuosien aikana myös ilman merkittävää valtion velan takaisin- maksua. Velkaantuneisuuden taso on tästä huo- limatta edelleen suhteellisen korkea, samoin ve-

lan absoluuttinen määrä. Osittain tästä syystä valtion velasta maksettavat korkomenot ovat suuri menoerä ja ne alkavat supistua merkittä- vämmin vasta vuodesta 2002 lähtien. Yksityis- tämistuloja tulisikin käyttää valtionvelan lyhen- tämiseen, jotta myös velan absoluuttista määrää ja korkomenoja voitaisiin alentaa nopeampaa tahtia. Tämä mahdollistaisi nykyistä paremmin kokonaisveroasteen alentamisen lähemmäksi eurooppalaista tasoa.

Tulisiko muuttoliikettä tukea vai hillitä?

Toimitusjohtaja Vesa Vihriälä Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos

Maan sisäinen muuttoliike on nyt määrällisesti suurinpiirtein samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Tosin kotikuntalain muutos vaikeuttaa vertailua ja saattaa hieman yliarvioida nykyistä kehitystä. Muuttoliikkeen ja alueellisen kasvun luonne ovat sen sijaan muuttuneet. Nyt muutto- virrat kasaantuvat oleellisesti harvemmille alu- eille – noin viiteen seutukuntaan. 1970-luvulla muutettiin myös pienempiin kaupunkeihin. Pää- suunta on kuitenkin edelleen sama: pohjoisesta etelään, osittain myös länteen, pois maaseu- dulta.

Muuttoliikkeellä on nyt suurempi vaikutus muuttotappioalueiden kuin muuttovoittoaluei- den kehitykseen. Syynä on se, että samaan ai- kaan muuttoliikkeen kanssa luonnollinen väes- tönkavu on pienentynyt tai jopa lakannut muut- totappioalueilla. Toisaalta esimerkiksi pääkau- punkiseudulla suhteellinen väestönkasvu on la- man jälkeen ollut suurinpiirtein samalla tasolla kuin koko 1950-luvun jälkeisenä aikana keski- määrin, joten mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut.

Miten muuttoliikkeeseen tulisi suhtautua? Pi- täisikö sitä jarruttaa esimerkiksi kaavoituspoli- tiikan avulla? Muuttoliike merkitsee työmarkki-

namekanismia, jonka kautta työvoimaa ohjau- tuu sinne, missä talous kasvaa luontevimmin. Ei tätä mekanismia voi estää toimimasta. Se toi- miikin varsin tehokkaasti parhaan ja kysytyim- män työvoiman osalta, sillä nuoret ja hyvinkou- lutetut muuttavat nyt erittäin aktiivisesti.

Markkinamekanismi reagoi tähän uudelleenal- lokaatioon siten, että asuntojen ja kiinteistöjen hinnat nousevat, koska tarjonta ei ehdi lyhyellä aikavälillä sopeutua kysyntään. Markkinoiden toimintamekanismeja voidaan pyrkiä vahvista- maan. Jos esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaa- voituspolitiikka estää markkinoita toimimasta – mm. siten että ei voida rakentaa pientaloja vaikka niiden kysyntä on suurta, ja sen sijaan kaavoite- taan kerrostaloalueita – on sellaista kaavoituspo- litiikkaa syytä muuttaa. Mutta pitäisikö markki- namekanismia käyttää muuttoliikkeen jarruttami- seksi vai sen kiihdyttämiseksi?

Tuottavuusjakauman alemmassa päässä oleva työvoima ei muuta erityisen aktiivisesti. Koska sellaista työvoimaa on nyt runsaasti saatavilla myös muuttovoittoalueilla, muuttoliikkeen kiih- dyttäminen nykyiseltä tasolta ei oleellisesti hel- pottaisi alueellisia työttömyyseroja eikä enää pa- rantaisi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaa- mista. Mielestäni on selvää, ettei muuttoliikettä pidä ryhtyä tätä kautta kiihdyttämään.

Eräs mahdollisuus tasapainottaa muuttolii- kettä olisi luoda kasvua myös niille alueille, joilla sitä ei luonnostaan tällä hetkellä synny.

Monet varmaan muistavat keskustelun, jota käytiin vuosia sitten alueellisesta korkeakoulu- järjestelmästä. Esimerkiksi Oulun yliopistoa pi- dettiin täysin mahdottomana ajatuksena. Jopa Helsingissä opiskelevat oululaiset opiskelijat vastustivat korkeakoulun perustamista. Näin jälkikäteen kuitenkin nähdään, että tämä poliit- tiseen päätökseen perustuva ratkaisu on johta- nut sellaiseen terveellä pohjalla olevaan paikal- liseen kasvusykäykseen, jonka vaikutukset ovat

olleet kestäviä. Ymmärtääkseni tällaista voisi tapahtua pienemmässä mittakaavassa nykyään- kin – ei tietenkään uusia korkeakouluja perus- tamalla, vaan muilla tavoin.

4.2. Keskustelu⁴

Kuinka suuri talouden ylikuumentumisen riski on Suomessa?

AnneBrunilan mukaan taloudessa on sellaisia elementtejä, jotka voimistuessaan lisäävät ta- louden ylikuumenemisen riskiä. Eräs tällainen tekijä on luottoekspansio, joka nykyistä vauhtia jatkuessaan aiheuttaa ongelmia. Luottoekspan- siolla on taipumus kumuloitua kiinteistöjen ja asuntojen hintoihin ja lisätä kotitalouksien vel- kaantumista.

Ylikuumenemisen riskit eivät Brunilan mie- lestä kuitenkaan koske koko kansantaloutta.

Kehitykseen vaikuttavat mm. työmarkkinoiden toiminta, muuttoliike ja asuntopolitiikka. Jotta vältettäisiin työvoimakapeikkojen syntyminen tietyillä alueilla tai toimialoilla, on tärkeää, mi- ten ongelmiin vastataan.Työmarkkinoiden toi- mintaa ei voida ratkaisevasti parantaa yksittäi- sillä toimenpiteillä, koska ongelmat ovat moni- tahoisia. Tarvitaan toimia, jotka vaikuttavat alu- eelliseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen sekä kannustinongelmiin.

Talouden ylikuumentumisen pelko on Vesa Vihriälän mielestä ylimitoitettua, koska Suo- messa on yhä työvoimaresursseja paljon käyt- tämättä. Puutetta on nuorista ja koulutetuista työntekijöistä vientiteollisuudessa, erityisesti elektroniikkateollisuudessa. Ongelma ei ratkea hillitsemällä kotimaista kysyntää ja vähentä-

4 Tässä puheenvuorot on jäsennelty teemoittain, jo- ten ne eivät noudata tarkalleen keskustelun kulkua itse tilaisuudessa.

mällä työvoiman kysyntää rakennus- ja palve- lualoilla. Muistettakoon, että Yhdysvaltojen hyvä työllisyyskehitys on perustunut paitsi si- käläisten markkinoiden rakenteisiin, myös vuo- sikausia jatkuneeseen vahvaan kysyntään. Se on ylläpitänyt tilannetta, jossa myös huonommin koulutetut ihmiset ovat voineet työllistyä. Suo- messa on tärkeää, että yli 3 prosentin kasvu vie- lä jatkuu.

Myös Pekka IlmakunnasyhtyyAnne Bruni- lan ja Vesa Vihriälän näkemykseen, että ylikuu- menemisongelma rajoittuu vain tietyille alueil- le ja toimialoille. Sen vuoksi tilanteeseen on hankala yrittää vaikuttaa yleisellä finanssipoli- tiikalla: haulikolla ei kannata ampua kärpäsiä.

Työvoimapula vaivaa elektroniikkateollisuu- dessa, koska Nokialla menee niin hyvin. Mutta kyseessä voisi yhtä hyvin olla Ericsson, jolla ei mene hyvin. Elektroniikkateollisuus on siis hy- vin ennakoimaton toimiala, jonka suuriin kään- teisiin on hankala vaikuttaa. Pidemmällä aika- välillä työvoimapulaa voidaan helpottaa koulu- tuksen avulla, mutta se on hidas keino. Raken- netyöttömyyden vähentäminen on oleellista, mutta sillä ei näitä pullonkauloja välttämättä poisteta; pitkäaikaistyöttömistä ei kovin helpos- ti kouluteta tietotekniikkainsinöörejä.

Ovatko inflaatiopaineet euro-oloissa erilaiset?

Antti Suvanto epäilee, että monia perinteisiä ajatustottumuksia joudutaan vielä euron myötä muuttamaan. Ennen oli selvää, että talouden yli- kuumentuminen johtaa inflaatiopaineisiin. In- flaatio on perimmältään rahataloudellinen il- miö. Yhteisellä valuutta-alueella ei siten voi olla kuin yksi yhteinen ydininflaatio. Siitä voi esiintyä alueellisia poikkeamia mm. erilaisten tuottavuuskehitysten tai suhdanne-erojen vuok- si. Mutta on vaikea kuvitella, että joku inflaa- tiomekanismi pääsisi EMUssa automaattisesti

ryöstäytymään ja inflaatioasteet voisivat poike- ta toisistaan kovin pitkään samalla tavalla kuin

”vanhassa maailmassa”. On vaikea ylihinnoitel- la enää sen enempää palkkoja kuin hintojakaan, koska vaikutus menee varsin pian määriin (työ- voiman tai tuotteiden kysyntään). Tämä merkit- see sitä, että hinta- ja palkkajoustojen pitäisi näissä oloissa lisääntyä. Tästä meillä ei vielä ole kovin paljon havaintoja, mutta dynamiikka tu- lee olemaan käsittääkseni erikoista. Vaikka hin- tapaineita voikin tulla, ne eivät välttämättä kos- ke kaikkia hintoja. Sellaisten tuotteiden hinnat, joita myydään samanlaisina koko euroaluella, tuskin voivat vaihdella maittain kovinkaan pal- jon. Sen sijaan eroja voi olla palvelujen hinnois- sa ja erityisesti omaisuushinnoissa. Riski hinta- kehityksen eriytymiseen on suurin epäsymmet- risten häiriöiden tapauksessa.

Tässä tilanteessa on se mielenkiintoinen piir- re, että luottoaggregaatit kasvavat nopeasti mut- ta inflaatio pysyy matalana, huomauttaa Anne Brunila. Tilanne on tässä suhteessa samankal- tainen kuin 1980-luvulla, jolloin syntyi varalli- suushintakuplia ympäri maailmaa. Myös silloin luotot kasvoivat nopeasti, mikä ei kuitenkaan näkynyt kotimaisessa inflaatiossa. Sen sijaan ylimääräinen likviditeetti purkautui varallisuus- esineiden hintojen nousuna. Osake- ja asunto- hinnat nousivat hyvin voimakkaasti, kunnes tuli korjausliike alaspäin ja hinnat romahtivat tun- nettuine seurauksineen.

Brunilanäkeekin, että jos talouden kasvu jat- kuu voimakkaana, varallisuusarvot voivat edel- leen nousta, varsinkin kun korkotaso on erittäin matala. Pankkien kiristynyt kilpailutilanne pitä- nee luottokorot jatkossakin hyvin matalina. Li- säksi sekä yrityksillä että kotitalouksilla on edelleen hyvät tulo-odotukset. Nämä kaikki te- kijät valavat halukkuutta ottaa velkaa ja sijoit- taa omaisuusesineisiin, joiden arvo on nousus- sa. Koska enää ei ole käytettävissä kansallista

rahapolitiikkaa, yhä suurempi vastuu luottoeks- pansioon liittyvien riskien hallinnasta on pan- keilla ja niiden luottopolitiikalla.

Jouko Ylä-Liedenpohjatoivoo inflaatiokysy- mystä tarkasteltavan myös siitä näkökulmasta, että koko maailma on suljettu talous. Niin USA:ssa, Euroopassa kuin Japanissakin on ai- nakin yksi rahamäärän indikaattori, joka kasvaa noin 10 prosentin vuosivauhtia. Miten tällä ra- han kasvuvauhdilla olisi mahdollista säilyttää hintavakaus koko maailmantaloudessa? Vaara- na on, että reaalikasvun kiihtyessä tämä suuri likviditeetti voisi nostaa ensin raaka-ainehinto- ja ja sitä kautta inflaatiota koko maailmassa, mikä näkyisi aluksi pitkien korkojen nousuna ja työllisyyden romahduksena.

Pentti Vartia on samaa mieltä Ylä-Lieden- pohjan kanssa siitä, että raha-aggregaatit eivät voi pitkällä aikavälillä kasvaa aivan toisella ta- valla kuin reaalitalous, joten niiden kasvun täy- tyy näkyä inflaationa. Vartia pitääkin inflaation kiihtymistä mahdollisena. Siihen voi johtaa eri- tyisesti raaka-aineiden hintojen nousu. Esimer- kiksi IMF:n viimeisimpään katsaukseen liittyy kriisiskenaario, jossa inflaatio kiihtyy ja USA:n korot reagoivat siihen. USA:ssa uskotaan, että keskuspankki pystyy nostamaan korkoja hitaas- ti ja hillitsemään sillä tavalla myös rahamäärän aggregaattien kasvua. Usein kuulee kehuttavan, miten taitavasti USA:n keskuspankki hoitaa yh- dellä instrumentilla niin inflaatiota kuin pörssi- kurssejakin. Toisaalta Euroopassakin on onnis- tuttu varsin hyvin parin viime vuoden aikana.

Itse asiassa korkojen lasku on ollut Euroopassa suurempi kuin Yhdysvalloissa. Vaikka EKP:lla on vasta lyhyt historia, voimme mielestäni luot- taa siihen, että Euroopassa pystytään ihan yhtä hyvään suoritukseen kuin USA:ssa.

Reaalitalouden ja finanssitalouden erilaises- ta kehityksestä on kokemusta niin USA:lla kuin Euroopallakin vajaan kymmenen vuoden takaa,

muistuttaa Osmo Jaskari. Eurooppa ei siis ole immuuni tämänkaltaisille ongelmille. Hän va- roitti myös ns. naivista kvantiteettiteoriasta, jonka mukaan inflaatio riippuu rahan määrästä.

Olisi otettava huomioon myös rahan kiertono- peus, joka on muuttunut oleellisesti kansainvä- listen finanssiliikkeiden kasvaessa. Kysymys on Anne Brunilan mielestä tärkeä, mutta rahan kiertonopeuden arvioiminen on euro-alueella nyt vaikeaa. Epävarmuus johtuu siitä, että vielä ei tarkkaan tiedetä, miten rahaliiton muodosta- minen vaikuttaa rahan kysyntään.

Eero Lehtohaluaa puolustaa EKP:ta sen ver- ran, että sen rahapolitiikka ei toki perustu ”nai- viin kvantiteettiteoriaan”. On nähtävissä, että EKP on valinnut rahanarvon mittariksi laajan aggregaatin, jonka suhde inflaatioon ja muuhun taloudelliseen kehitykseen on suhteellisen va- kaa. Viitearvo (4,5 prosentin kasvu rahamääräs- sä) ottaa huomioon oletuksen rahan kiertono- peuden muuttumisesta ja arviota tarkistetaan aina, kun tulee uutta tietoa. Tulkinnanvaraa jät- tää se, että rahapolitiikka ei perustu rahamäärän tavoitteeseen vaan viitearvoon. USA:ssa on huonoja kokemuksia siitä, mitä ongelmia reaa- litaloudelle voi aiheutua siitä, että tavoitteet asetetaan hyvin mekaanisesti alistamalla raha- poliittiset päätökset kapean raha-aggregaatin muutokselle.

YlikuumentaakoEKP:n korkopäätös Suomen taloutta?

AnneBrunila muistuttaa, että EKP:n korkopää- töksen perusteluissa tuotiin esille reaalitaloudel- listen kasvunäkymien lisäksi myös eteenpäin katsova analyysi euroalueen inflaatiokuvasta.

Vaikka Eero Lehto kritisoi kasvunäkymien käyttöä EKP:n korkopäätöksen perusteena, niin kyllä EKP:n tehtävänä on hintavakauden lisäk- si tukea muuta talouspolitiikkaa, mikäli se ei

vaaranna euroalueen hintavakautta. Tällä het- kellä euroalueella ei ole näköpiirissä merkittä- viä inflaatiopaineita, joten korkoja oli mahdol- lista alentaa turvallisesti vaikka kasvuperustein.

Antti Suvanto huomauttaa tähän, että EKP:n ta- vassa kommunikoida lienee kuitenkin paranta- misen varaa, koska perustelut ovat herättäneet niin paljon ihmettelyä.

Petteri Hirvosen mielestä EKP:n alhaisen koron politiikka ei ole Suomen kannalta ongel- maton. Suomen huima kasvuero verrattuna esi- merkiksi Saksaan on tosiasia. Tälle vuodelle Suomen talouskasvun ennustetaan olevan noin 2¹/2 prosenttiyksikköä – ja ensi vuonnakin vielä 2 prosenttiyksikköä – korkeampi kuin Saksas- sa. Samanaikaisesti on siirrytty yhteiseen va- luuttaan ja rahapolitiikkaan. EKP pitää korko- tasoa matalana Saksan tilanteen takia. Tästä on seurauksena varallisuusarvojen nousu. Inflaatio ei voi nousta yhdessä euromaassa ikuisiksi ajoiksi korkeammalle kuin muualla, mutta entä jos inflaatio kuitenkin nousee Suomessa muita korkeammalle vaikka viideksi vuodeksi. Sillon reaalikorot laskisivat meillä huomattavan alas.

Martti Hetemäki pitää Hirvosen huolta oi- keutettuna, sillä EKP:n korkotaso voi pysyä pit- kään matalana sen seurauksena, että kehitys suurissa euromaissa on paljon heikompi kuin Suomella. EKP:n rahapolitiikka saattaa olla Suomen kannalta liian löysää. Keskiansiot nou- sivat viime vuonna koko kansantaloudessa kes- kimäärin 5,0 prosenttia ja joillakin aloilla enem- mänkin. EMUun mentäessä pelättiin yhteisen rahapolitiikan sopivuutta meille sellaisissa ti- lanteissa, joissa Suomen talouskehitys on hei- kompi kuin muissa euromaissa. Nyt tilanne on täysin päinvastainen.

Korkoaseen käyttö voi olla EKP:ssa vaikeaa toiseen suuntaan siten että korkoa nostettaisiin, TorstenAlmquist epäilee. Se vaikuttaisi heti in- vestointeihin ja sitä kautta työllisyyteen, mikä

olisi poliittisesti hankalaa. Sanotaan, että EKP on itsenäinen, mutta miten itsenäinen se oikein on? Siihen lienee vaikea vastata vielä tässä vai- heessa. Almquist otti myös esille kysymyksen, miten euron ulkoinen arvo voidaan pitää toivo- tulla tasolla silloin, kun korkoasetta ei voida käyttää. Onko mahdollista, että EKP toteuttaisi interventioita valuuttamarkkinoilla? Vaikka ne eivät kuuluEKP:n politiikkaan, kenties suuret kansalliset keskuspankit kuten Bundesbank tai Banque de France voisivat hoitaa asian EKP:n määräyksestä.

EKP:lla ei ole valuuttakurssitavoitetta, huo- mauttaa AnneBrunila. Sillä on hintavakauden tavoite, joten valuuttakurssi vaikuttaa rahapoli- tiikkaan vain jos sillä on vaikutusta euroalueen keskimääräiseen inflaatioon. Kaikki euroalueen keskuspankit ovat osa eurojärjestelmää. Jos täl- laista politiikkaa harjoitettaisiin, kansalliset keskuspankit tekisivät interventioita EKP:n neuvoston linjauksia noudattaen. Tällainen in- terventiopolitiikka ei kuitenkaan ole todennä- köistä juuri sen vuoksi, että EKP:lta puuttuu va- luuttakurssitavoite.

Pentti Vartia ei pidä interventioita mahdot- tomina. Euroopan kansallisilla keskuspankeilla on yhä paljon dollarivarantoja. Kysymys siitä, miten niistä hankkiudutaan eroon, on mielen- kiintoinen. On mahdollista, että yksittäisistä keskuspankeista, kuten Bundesbankista, myy- täisiin dollareita. Markkinoilla liikkuu käsitys, että niitä on jo myyty ja tullaan myymään jat- kossakin. Sillä tavalla voidaan vaikuttaa jonkin verran kursseihin. Vaikka tällä hetkellä ajatel- laankin, ettei suoraa valuuttakurssitavoitetta ole, kysymykseen joudutaan ehkä palaamaan.

Finanssipolitiikan käyttö stabilisaatiossa Pentti Vartian mielestä finanssipolitiikan käyt- tö stabilisaatiotarkoituksiin merkitsisi talouspo-

litiikan eräänlaista epäonnistumista, sillä hinta- vakaus pitäisi saavuttaa ensisijassa muilla kei- noilla. Finanssipolitiikkaa ei myöskään voi muuttaa joka päivä. Jos Suomen talouskasvu jatkuu yli 3 prosentin vauhdilla, työttömyys voi tulla alas, verotus voi keventyä ja julkisen sek- torin velka laskea – jopa julkisen sektorin me- noja kuntapuolella voidaan hieman lisätä. Mut- ta se edellyttää kasvun pysymistä nykyisellä ta- solla, eikä kasvua tule ryhtyä häiritsemään esi- merkiksi kiristämällä äkkiä finanssipolitiikkaa.

Ongelmiin tulee pyrkiä vaikuttamaan rakenteel- lisin muutoksin. Se edellyttää kannustimien li- säämistä työmarkkinoilla. Työttömyysasteen alentamiselle tulee asettaa riittävän kunnianhi- moiset tavoitteet. Ylikuumenemisesta ei ole syytä ryhtyä puhumaan heti, kun kriisikeskus- telu loppuu.

Finanssipolitiikalla on Vartian mukaan vai- kea etukäteen torjua tulevia uhkia, kun ennus- teet on epävarmoja ja tietokin tulee myöhässä.

Hän korostaakin ns. automaattisten vakauttaji- en merkitystä. Ne toimivat koko ajan, ennen kuin edes ehdimme huomata. Talouskehityksen heikentyessä verotus ja sosiaaliturva toimivat tilannetta tasapainottavasti. Sopiva kunnianhi- mon taso finanssipoliittiselle stabilisaatiolle on- kin Vartian mielestä se, että luodaan aluksi näil- le automaattisille vakauttajille tilaa toimia pa- hoissa suhdannevaihteluissa. Myöskään Anne Brunila ei usko, että finanssipolitiikan käyttö suhdannepoliittiseen hienosäätöön olisi järke- vää.Martti Hetemäki yhtyy Pentti Vartian ja Anne Brunilan näkemyksiin siinä, että joutumi- nen finanssipoliittiseen äkkijarrutukseen mer- kitsisi talouspolitiikan epäonnistumista. Toi- saalta vielä suurempaa epäonnistumista merkit- sisi se, ettei talouden ylikuumentuessa tehtäisi mitään. Siinä vaiheessa, kun tilastot paljastavat ylikuumentumisen, ongelma on jo sylissä ja

asian korjaaminen hankalaa. Euro-oloissa on vähän keinoja korjata huonoksi päässyttä tilan- netta jälkeenpäin. Sen sijaan varsin riskitöntä puuhaa on se, että työmarkkinoiden pullonkau- loja yritetään torjua alentamalla rakenteellista työttömyyttä. Se on aina järkevää – suhdanneti- lanteesta riippumatta.

Mistä ratkaisu työmarkkinoiden pullonkauloi- hin?

Martti Hetemäki ei näe työvoimapulan ja työ- voiman pullonkaulojen rajoittuvan vain kor- keasti koulutettuihin. Rekrytointiongelmia on myös hyvin matalapalkkaisissa työpaikoissa.

Lisäksi avoimia työpaikkoja on nyt työvoima- toimistoissa saman verran kuin 1980-luvun puolivälissä, jolloin oltiin lähellä rakenteellisen työttömyyden tasoa. Myös Vesa Vihriäläpitää rakennetyöttömyyden ongelmaa pahimpana parhaassa työiässä olevien mutta heikosti kou- lutettujen kohdalla. Tämä on havaittavissa, jos vertaa nykyistä tilannetta siihen työllisyysastee- seen, johon päästiin parhaimmillaan 1980-lu- vun lopulla: työllisyysasteet ovat alentuneet eniten juuri siinä ryhmässä, mikä viittaa raken- neongelmiin. Tärkeä kysymys niitä ratkottaes- sa on mm. veroalennusten kohdentaminen. Tu- lisiko ne kohdentaa työnantajamaksuihin vai tu- loveroihin – ja missä tuloluokissa?

Osmo Soininvaara kiinnittää huomiota sii- hen, että työvoima on kovin heterogeenista. Fi- nanssipolitiikan käyttö ylikuumentumisvaaran torjuntaan sisältää sen vuoksi riskin, että jarru- tetaankin juuri sen työvoiman kysyntää, jonka kohdalla ei ole minkäänlaista pullonkaulaa. Sen sijaan Nokian kännyköiden kysyntään tai työ- voimapulaan sillä ei olisi mitään vaikutusta.

Vähemmän koulutetun työvoiman kohdalla pul- lonkauloja on korkeintaan Helsingin seudulla.

Tämä puolestaan johtuu osittain siitä, että vaik-