SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2019: 56: 291–305
A r t i k k e l i
Kansanterveys ja ekologinen kuorma
Ihmiskunta on saavuttanut merkittäviä kansanterveyden edistysaskeleita eri puolilla maailmaa.
Terveyden edistymisestä on kiitetty muun muassa talouskasvua. Talouskasvuun liittyvällä kuluttamisella on kuitenkin ekologinen kääntöpuolensa: samaan aikaan kun ihmiskunnan terveys on parantunut, on ihmiskunnan ekologinen jalanjälki kasvanut ja ekosysteemit ajautuneet kriisiin.
Tarkastelemme kansanterveyden kehitystä ja ekologista kuormaa 33 OECD- ja BRICS -maassa 53 vuoden ajanjaksolla. Tarkemmin kysymme, miten kansanterveys ja ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet vuodesta 1960 vuoteen 2015. Tavoitteemme oli selvittää, onko löydettävissä maita, joissa sekä elinajanodote tai vastasyntyneiden eloonjäänti että ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet positiivisesti. Pohdimme tuloksia ympäristövaltio -kirjallisuuden valossa.
Tutkimuksessa käytetty paneeli-aineisto sisälsi tiedot 33 maan ekologisesta jalanjäljestä, imeväis kuolleisuudesta ja elinajanodotteesta vuosilta 1960–2015. Ekologisesta jalanjäljestä laskettiin kullekin maalle ajanjaksolta vuosikeskiarvo. Kansanterveyden osoittimista analysoitiin muutosta vuosien 1960 ja 2015 välillä. Koska kansanterveyden lähtötaso ja siten kehityspotentiaali oli maissa erilainen, suhteutettiin absoluuttinen kehitys teoreettiseen maksimikehitykseen.
Maakohtaisten analyysien jälkeen maat ryhmiteltiin suurempiin alueisiin tarkempaa ajallista analyysia varten. Tulokset esitetään hajontakuvioina.
Löysimme kestävän ja suhteellisen pienen ekologisen jalanjäljen maita, joissa kansanterveys on kehittynyt suhteellisesti enemmän, ja vastaavasti suuren ekologisen jalanjäljen maita, joissa kehitys on ollut vähäistä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että hyvä kansanterveyden taso voidaan säilyttää ja terveyttä edistää myös niukemman kulutuksen oloissa. Niin hyvinvointivaltioissa kuin alemman tulotason maissa on potentiaalia ympäristövaltioiksi, joissa huolehditaan sekä ympäristöstä että väestön terveydestä.
ASIASANAT: kansanterveys, ekologinen jalanjälki, OECD, BRICS, ympäristövaltio juttapulkki
,
mikkoperkiö,
laurikokkinenJOhDaNTO
Kansanterveyden edistämisellä on vakiintunut ase- ma useimpien kansallisvaltioiden tavoitteissa ja toiminnassa. Eri puolilla maailmaa onkin viimeis- ten vuosikymmenien aikana saavutettu merkittä- viä terveyden edistysaskeleita esimerkiksi elin ajan- odotteen kasvulla ja imeväiskuolleisuuden laskul- la mitattuna [1, 2]. Vaikka elinajanodotteen kehi- tys on monissa maissa hidastunut, ja jopa kään- tynyt laskuun [3], ja huolimatta maiden välisistä huomattavista terveyseroista, voi mennyttä vuosi- sataa pitää kansanterveyden kultaisena ajanjakso- na [4].
YDINASIAT
– Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että maiden kansanterveyden edistyessä ekologinen kuorma kasvaa.
– Tuloksemme osoittavat, että maa- ja aluekohtai- set erot kansanterveyden edistymisen ja ekologi- sen kuorman suhteessa ovat suuria.
– Kansanterveyden taso voidaan säilyttää ja terveyttä edistää myös kestävällä ekologisella kuormalla.
– Niin hyvinvointivaltioissa kuin alemman tulota- son maissa on potentiaalia ympäristövaltioiksi.
Kansanterveys on lisääntynyt samanaikaisesti kuin maiden materiaalinen hyvinvointi, joka kyt- keytyy puolestaan maiden taloudelliseen, teolli- seen, teknologiseen ja tieteelliseen kehitykseen, sekä poliittiseen, sosiaaliseen ja hallinnolliseen vakauteen. Kansanterveyden edistyminen on lii- tetty erityisesti talouskasvuun [5, 6]. Talouskas- vun ja kansanterveyden positiivinen yhteys ei ole kuitenkaan yksioikoinen [7, 8, 9, 4]. Talouskas- vulla näyttäisi olevan positiivinen vaikutus siihen asti, kun kansan perustavimmat tarpeet on tyy- dytetty [10, 70-76]. Alemman tulotason maissa talouskasvu voi edelleen lisätä kansanterveyttä esimerkiksi auttamalla alentamaan imeväiskuol- leisuutta [7, 8, 9], mutta korkeamman tulotason maissa kasvun lisäys ei tuota enää samassa suh- teessa terveyttä [7, 9, 11]. Talouskasvun raja- hyöty on siis laskeva. Lisäksi talouskasvulla on ekologinen kääntöpuoli [12, 13, 14, 15], josta puolestaan seuraa kansanterveyden heikentymis- tä [13, 14].
Samalla kun ihmiskunnan terveys on erilaisil- la mittareilla parantunut, ovat maapallon muut ekosysteemit kuten ilmasto, vesistöt, maaperä ja eläinlajit ajautuneet kriisiin, monilta osin ih - misten toiminnan vuoksi [4]. Ihmiskunnan eko - loginen jalanjälki, joka mittaa kulutuksesta ai- heutuvaa ekologista kuormaa, on kasvanut 1960- luvulta 2010-luvulle 190 prosenttia [16]. Vuon- na 2018 suomalaisen ekologinen jalanjälki oli keskimäärin 4,8 globaalihehtaaria (gha) [17], kun kestävän jalanjäljen on arvioitu olevan tällä hetkellä 1,7 gha [18]. Kulutukseen perustuvaa talouskasvuajattelua pidetään keskeisenä syynä ekologisen jalanjäljen kasvuun ja tämän hetken ekokriiseihin, joita ovat muun muassa ilmaston- muutos, biodiversiteettikato, vesistöjen tuhoutu- minen ja eläinlajien joukkokadot [19, 4].
Ekokriisit vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti ihmisen terveyteen, mikä tekee niistä aikamme merkittävimmän kansanterveyskysymyksen ja tut - kimuskohteen [13 14]. Esimerkiksi globaalissa mitassa eniten huomiota herättänyt ekologinen kriisi, ilmastonmuutos, vaikuttaa terveyteen ai- nakin kolmella tavalla. Säiden ääri-ilmiöt, kuten lisääntyneet helleaallot, vaikuttavat terveyteen suoraan aiheuttamalla ennenaikaisia kuolemia.
Lisäksi lämpötilan nousun myötä ruoantuotan- to on vaarantunut, lisäten nälänhätää. Kolman- neksi globaalin lämpötilan nousun vaikutuksesta taudinaiheuttajat leviävät uusille alueille ja tämä
lisää todennäköisyyttä esimerkiksi malarian, den - guekuumeen ja puutiaisen aiheuttamien sairauk- sien lisääntymiseen [13].
Kansanterveyden kohentuminen ja ekologi- sen kuorman kasvu ovat siis koko planeetan mit- takaavassa tapahtuneet samanaikaisesti. Andy Haines [7] onkin osuvasti kysynyt, onko kansan- terveyden edistäminen mahdollista ilman ekolo- gista kuormaa. Aikaisemmat eri maita verranneet tutkimukset antavat tähän ristiriitaisen vastauk- sen. Tutkimukset ovat osoittaneet kansantervey- den edistymisen ja ekologisen jalanjäljen kasvun yhteyden eri maissa [12, 20, 21], mutta myös sen, että yhteyttä suuntaan tai toiseen ei ole [22]. On myös viitteitä siitä, että kansanterveys ei yksioi- koisesti seuraa maan vaurastumista ja siihen yh- teydessä olevaa kulutusta ja ekologista kuormaa [8, 12, 20]. Lisäksi terveyden edistymistä voi ta- pahtua myös pienen kulutuksen maissa [8, 7, 12, 20]. Näiden aikaisempien tutkimusten aikasarjat päättyvät 2000-luvun alkuun, ja on oletettavaa, että sekä kansanterveydessä että ekologisessa jalanjäljessä on tapahtunut muutoksia myös tä- män jälkeen.
Tarkastelemme tässä tutkimuksessa kansan- terveyden ja ekologisen kuorman kehitystä OECD- ja BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) -maissa yli 50 vuoden ajanjak- solla. Kysymme, miten elinajanodote ja imeväis- kuolleisuus sekä ekologinen jalanjälki ovat kehit- tyneet 33 maassa vuodesta 1960 vuoteen 2015?
Olemme erityisesti kiinnostuneita siitä, onko löy- dettävissä maita, joissa kansanterveys on edisty- nyt samaan aikaan kun ekologinen jalanjälki on pienentynyt tai säilyttänyt kestävän tason. Aikai- semman tutkimuksen pohjalta oletamme, että ihmisten terveys ja ekologinen kestävyys eivät ole ajanjaksolla 1960–2015 olleet vääjäämättö - mässä ristiriidassa keskenään. Ennustamme löy- tävämme pienen ekologisen jalanjäljen maita, joissa elinikä on pidentynyt suhteellisesti enem- män, ja vastaavasti suuren ekologisen jalanjäljen maita, joissa elinikä on pidentynyt suhteellisesti vähemmän elinajanodotteen lähtötaso kontrol- loituna. Vastaavasti suhteutamme ympäristön kestävyyden ja imeväiskuolleisuuden. Lisäksi pohdimme millaisia tekijöitä maiden välisten erojen ja ajallisten kehityskulkujen taustalla voi- si vaikuttaa.
hyvINvOINTIvaLTIOSTa yMPäRISTövaLTIOKSI?
Maiden välisiä eroja terveyden ja ekologisen kuor- man yhteydessä voi tarkastella niiden poliit tis- hallinnollisella kyvyllä yhdistää hyvinvointi- ja ympäristöpolitiikka. Sekä kansanterveyden että ekologisen kestävyyden turvaamisen on ajateltu vaativan kansallisvaltioilta vahvaa kansallista sääntelyä, resurssien ja vastuun uudelleenjakoa, hallinnollisia rakenteita politiikan implementoin- tiin, ja tiedon – niin terveyden edistämiseen, kuin ympäristöasioihin liittyvän – tuottamista ja tar- joamista [23]. Teoreettinen kirjallisuus esittää, että erityisesti hyvinvointivaltioissa, joissa edellä mainitut asiat toteutuvat varhain rakentuneen hallinnollisen ja poliittisen (demokraattisen) jär- jestelmän ansioista, ja joissa on hyvinvointia suo- siva poliittinen ilmapiiri, on potentiaalia vaikut- taa sekä maan kansanterveyteen että ekologiseen kuormaan [24, 25, 26]. Hyvinvointivaltion ra- kenteiden, taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen koheesion varaan on ajateltu olevan mahdollista rakentaa myös ns. ympäristövaltio [25, 27, 28].
Ympäristövaltiolle on useita englanninkieli- siä vastineita, kuten ecological state, environ- mental state, green state, eco-state, eco-social state, eikä yhtä yhtenäistä määritelmää ole [23, 25, 29, 30, 31]. Suomalaisessa kirjallisuudessa on puhuttu lisäksi ekologisesta ja eko-sosiaa- lisesta hyvinvointivaltiosta [32]. Ilmo Massan [28] mukaan ympäristövaltio on hyvinvointival- tion rinnakkaiskäsite, jota voidaan käyttää niin teoreettisesti kuin empiirisesti. Yksinkertaistaen ympäristövaltio sisältää ajatuksen ekologisten ja hyvinvointitekijöiden yhtäaikaisesta huomioi- misesta ja arvostamisesta politiikassa [23]. Ym- päristövaltio on analoginen hyvinvointivaltiolle:
Kun hyvinvointivaltio tarjoaa kansanlaisille so- siaalisia oikeuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä etuuksiin, joita pelkkä markkinajärjestelmä ei takaa, ympäristövaltion ajatellaan ottavan vastuuta ympäristöasioista, joita ei markkinoilla huomioida [23, 31].
Ympäristövaltion suhde talouskasvuun on kirjallisuuden valossa ristiriitainen. Kun Duit [23] toteaa ideaalin eko-valtion asettavan ym- päristökysymykset talouskasvua tärkeämpään asemaan, on Gough [26] huolissaan tulevaisuus- skenaariosta, jossa talouskasvu ei enää mahdol- lista (ympäristö)valtion toimintaa. Suomalai nen eko sosiaalinen hyvinvointivaltioajattelu puo les- taan lähtee siitä, että talouskasvu on ekologisten
kriisien juurisyy, ja näin ratkaistava ongelma itsessään [19]. Ympäristövaltiokirjallisuudessa viitataan usein myös ns. Kuznets-käyrään. Tä- män hypoteesin mukaan valtioiden taloudellisen kehityksen alkuvaiheessa ympäristökuorma kas- vaa, koska teollisuus on resurssi- ja energiainsen- tiivistä sekä käytetty teknologia kehittymätöntä.
Lisäksi näissä maissa ympäristöpolitiikkaan pa- nostamisen ajatellaan olevan toissijaista väestön hyvinvointiin nähden, eikä ympäristöpainotuk- selle ole myöskään kasvavan, poliittista muutos- ta usein edistävän, keskiluokan tukea. Sen sijaan myöhemmässä kehitysvaiheessa on myös ympä- ristöpolitiikka mahdollista väestön kohentuneen elintason ja poliittisen ilmapiirin muutoksen myötä. Hypoteesin mukaan tämä yhdessä kehit- tyneen teknologian kanssa kääntää talouskas- vusta aiheutuvan ympäristökuorman laskuun [27]. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että hypoteesi saattaa pitää paikkansa veden- ja ilmansaasteiden, mutta ei energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen kohdalla [26]. Myös Som- merer ja Lim [28] haastavat Kuznetsin käyrän osoittamalla, kuinka myös myöhemmin kehitty- neet maat (uudet OECD – sekä BRIC -maat) ovat 1970-luvulta lähtien tehneet aktiivista ympäristö - politiikkaa.
Myöskään muut teoreettiset esitykset ympä- ristövaltiosta ja sen perusteista eivät juuri saa tu- kea empiriasta. Tutkimus ei tue esimerkiksi sitä, että valtioiden panostaminen hyvinvointiin lisäi- si automaattisesti myös aktiivista ympäristöpo- litiikkaa [31]. Ympäristövaltioteorioissa on esi- tetty, että maan kuuluminen Esping-Andersenin [33] hyvinvointivaltiojaottelussa anteliaampiin, ns. sosiaalidemokraattisiin hyvinvointivaltioihin ennustaa vahvempaa ympäristöpolitiikkaa ja si- ten pienempää ekologista kuormaa verrattuna konservatiivisiin tai liberaaleihin hyvinvointi- valtioihin, joissa hyvinvointipolitiikkakin on tiu- kempaa. Tämän tausta-ajatus on se, että hyvin- vointia esimerkiksi verotuksella ja etuisuuksilla uudelleen jakanut kansa olisi valmiimpi ns. yh- teisiin talkoisiin myös ympäristön hyväksi. Tut- kijat ovat kuitenkin osoittaneet, että kuuluminen tiettyyn hyvinvointivaltiomalliin ei takaa ympä- ristöpolitiikan toteutumista [30, 23]. Demo- kraattisissa maissa kansan ajatellaan asettavan valtion vastuuseen niin terveyteen kuin ympäris- töön liittyen, mutta empiiriset tulokset eivät yksi- selitteisesti tue demokratiankaan yhteyttä ympä-
ristöpolitiikkaan. Tulokset vaikuttavat riippuvan muun muassa demokratian operationalisoinnista [11, 34]. Konsensushakuinen politiikka, kuten kolmikantapolitiikka sekä hallituksen ja opposi- tion pyrkiminen yhteistyöhön, voi erilaisten ar- vojen yhteensovittamisen vuoksi olla yhteydessä kestävään ympäristö- ja hyvinvointipolitiikkaan, mutta tässäkin on käytännössä eroja samankal- taiselta vaikuttavien maiden välillä [34].
Kansallisvaltioita on jaoteltu ympäristöval- tioihin sen mukaan, miten niissä toteutetaan ym- päristö- ja hyvinvointipolitiikkaa, tai miten ne sijoittuvat ekologisen kestävyyden ja hyvinvoin- nin mittareilla mitattuna. Duit [23] tarkasteli 28 maan ympäristöön kohdistunutta sääntelyä, ym- päristöverotusta, hallinnollista rakennetta (joka mahdollistaa politiikan implementaation) sekä ympäristötutkimukseen ja -kehittämiseen suun- nattua rahoitusta. Hän tunnisti neljä ympäristö- valtiota: vakiintuneen, nousevan, osittaisen ja heikon. Koch ja Fritz [30] erottelivat 30 maata sisältäneessä tutkimuksessaan ansioituneita, luk- kiutuneita, vaarantuneita sekä epäonnistuneita ympäristövaltioita sen mukaan, miten maiden ympäristökuorma ja hyvinvointi kehittyivät vuo- desta 1995 vuoteen 2010. Koska tutkijoiden luo- kittelukriteerit olivat erilaiset, saattoivat maat sijoittua näissä tutkimuksissa myös eri tavoin.
Esimerkiksi Suomi oli Duitin [23] luokittelussa vakiintunut, mutta Kochin ja Fritzin [30] käyttä- millä mittareilla epäonnistunut ympäristövaltio.
Tutkimukset osoittavat myös, kuinka ympä- ristövaltion kehitys ei ole välttämättä lineaarista niin, että aikaisemmat kehitysaskeleet jatkuisivat myös tulevaisuudessa [30, 23]. Vaikka monissa maissa, kuten esimerkiksi USA:ssa ja Japanissa, rakennettiin kestävän hyvinvointi- ja ympäristö- politiikan mahdollistavia hallinnollisia ja poliit- tisia instituutiota jo 60- ja 70-luvulla, ovat nämä maat sijoittuneet 2010-luvulla ympäristövaltio- luokitteluissa heikosti [23, 26]. Gough [26] pi- tää tähän keskeisenä syynä poliittisen ilmapiirin muutosta 1980-luvulla, jolloin globaali talous- järjestys liiketoiminnan ja politiikan kytköksi- neen alkoi näivettää hyvinvointivaltion ja ym- päristövaltion perustaa monissa maissa. Toisen maailmansodan jälkeen rakentuneen modernin hyvinvointivaltion kehittyminen ympäristöval- tioksi 2010-luvulla saattaakin olla tunnusomais- ta niille maille, joiden poliittinen ilmapiiri jatkui 1980-luvulla hyvinvointipolitiikalle suosiollisena.
Ympäristövaltioiden jaottelun empiirinen tut - kimus antaa siis vaihtelevia tuloksia riippuen siitä, tarkastellaanko ympäristöpolitiikan toteut- tamisen mahdollisuuksia vai lopputuloksia, ja miten nämä operationalisoidaan. Tutkimukset eivät myöskään tue ajatusta hyvinvointivaltion ja ympäristövaltion automaattisesta yhteydestä, lineaarisesta kehityksestä tai hyvinvointivaltioi- den ylivoimaisuudesta ympäristöasioiden ratkai- sijoina. Tästä on osoituksena esimerkiksi se, että OECD- ja BRICS -maiden ympäristöpolitiikat ovat lähentyneet toisiaan [27], mikä selittynee ainakin osittain kansainvälisillä sopimuksilla [25]. Myös EU-jäsenyys on samankaltaistanut ympäristöpolitiikkaa siihen kuuluvien maiden välillä [26].
Kaiken kaikkiaan niin korkean kuin alem- mankin tulotason maissa ekologisen kuorman ja kansanterveyden kehityksen välinen yhteys on monimutkainen prosessi, jossa kietoutuu yhteen erilaisia sosiaalisia, poliittisia, historiallisia ja taloudellisia väliin tulevia tekijöitä [22]. Tässä tutkimuksessa esitellään ekologisen kuorman ja kansanterveyden yhtäaikaista kehitystä taustoil- taan hyvin erilaisissa valtioissa. Väliin tulevien tekijöiden moninaisuuden vuoksi yhteyksien tilastolliseen selittämiseen ei pyritä, vaan niitä pohditaan edellä kuvatun kirjallisuuden valossa.
aINEISTO Ja MENETELMäT
Tutkimusaineistomme koostuu 33 OECD- ja BRICS -maan aineistosta vuosilta 1960–2015, sisältäen tiedot maiden ekologisesta jalanjäljestä, imeväiskuolleisuudesta ja elinajanodotteesta ky- seiseltä ajanjaksolta. OECD, eli Taloudellisen yh - teistyön ja kehityksen järjestö, perustettiin Eu- roopan ja Pohjois-Amerikan valtioiden toimesta kehittämään jäsenmaidensa talouskasvua ja va- paakauppaa. Nykyisistä 36 OECD -maasta jä- timme aineiston ulkopuolelle seitsemän maata puuttuvien havaintojen vuoksi (Islanti, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Viro), sekä Luxemburgin väkiluvun pienuuden vuoksi.
BRICS -mailla tarkoitetaan puolestaan 2000- luvun vahvan talouskasvun sekä suuren väkilu- vun leimaamaa maaryhmää, johon kuuluu Brasi- lia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Yhdessä OECD- ja BRICS -maat kattavat noin 60 pro- senttia maailman väestöstä ja ovat taloudellisilla osoittimilla kaikkein vauraimmat sekä nopeim- min kehittyvät maat maailmassa. OECD -maat
pitävät nykyisellään kärkisijoja monien kansan- terveyden osoittimien suhteen, kun taas BRICS -maiden kansanterveys on viime vuosikymmeni-
nä kohentunut merkittävästi [1].
Aineistoon on koottu vuosittaiset tiedot mai- den ekologisesta jalanjäljestä asukasta kohti Ecological Footprint -verkoston aineistopankista.
Ekologinen jalanjälki on paljon ja erilaisissa yh- teyksissä, kuten tutkimuksissa, käytetty mittari kuvaamaan yksilöiden ja alueiden ekologista kuormaa. EF kuvaa kunkin ihmisen kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamises- ta sekä kuluttamisesta syntyneiden jätteiden (esim. hiilidioksidipäästöjen) käsittelystä maa- ja vesialueille syntyvää ekologista kuormaa. Se sisältää tiedot energiankulutuksesta, asumises- ta, maa-alueiden käytöstä, ruoantuotannosta ja kalastuksesta, ja se esitetään usein globaaliheh- taareina (gha), joka on suhteutettu maapallon tuottavana pidettäviin maa- ja vesialueisiin. [35.]
Kansanterveyden osoittimina tässä tutki- muksessa käytetään elinajanodotetta ja imeväis- kuolleisuutta. Vastasyntyneen elinajanodote tar - koittaa ajanjaksoa, jonka tiettyyn maahan tie- tyllä hetkellä syntynyt lapsi voi odottaa keski- määrin elävänsä. Maakohtaiset elinajanodotteet on poimittu Maailmanpankin aineistopankista.
Imeväiskuolleisuus taas tarkoittaa ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden lasten osuutta kaikista elävänä syntyneistä. Maakohtaiset ime- väiskuolleisuusluvut poimittiin YK:n organisaa- tioiden välisen lapsikuolleisuustyöryhmän [36]
tietokannasta.
Tutkimus on kuvaileva. Ensimmäistä analyy- sia varten laskimme kaikille 33 maalle ekologi- nen jalanjälki per asukas -vuosikeskiarvon vuo- silta 1961–2014. Tämä vuosikeskiarvo indikoi kunkin maan ekologista kuormaa 53 vuoden tut- kimusjakson ajalta. Molempien kansanterveyden osoittimien kohdalla kiinnostuksemme kohdistui maakohtaiseen muutokseen, jonka analysoimi- seen käytettiin lähtötasoa vuodelta 1960 ja pää- tepistettä vuonna 2015. Erilaisten lähtökohtien ja kehityspotentiaalien vuoksi maita ei ollut kui tenkaan mielekästä vertailla absoluuttisten kasvulukujen pohjalta, vaan kansanterveyden lähtötaso tuli molempien osoittimien kohdalla jollain tavoin huomioida. Elinajanodotteen koh- dalla päädyimme laskemaan tutkimusjaksolla tapahtuneen kasvun suhteessa teoreettiseen sa-
dan vuoden maksimiin ja ilmaisimme tuloksen prosentteina:
(elinajanodote 2015 – elinajanodote 1960) / (100 – elinajanodote 1960) x 100
Imeväiskuolleisuuden kohdalla laskimme vastaa- vasti tutkimusjaksolla tapahtuneen alenemisen suhteessa imeväiskuolleisuuden nollatasoon ja ilmaisimme tuloksen prosentteina:
(imeväiskuolleisuus 1960 – imeväiskuolleisuus 2015) / (imeväiskuolleisuus 1960) x 100 Esittelemme saamamme tulokset hajontakuvioi na.
Kaikissa hajontakuvioissa x-akselille on sijoi tet - tu ekologisen jalanjäljen vuosikeskiarvo ja y-ak- selille toinen kansanterveyden edistymistä kuvaa- vista osoittimista. Kuvioissa 1 ja 2 on muka na kaikki 33 maata omina havaintoyksikköi nään.
Kuvioissa 3 ja 4 havaintoyksikköinä tar kas tel laan yksittäisten maiden sijaan viittä kehitykseltään erilaista aluetta, joiden väestömäärä on suuri, ja jotka edustavat eri maanosia (Eurooppa, Poh- jois-Amerikka, Latinalainen Amerikka, Intia ja Kiina). Tämän tiivistämisen perusteena olivat em- piiriset havainnot kuvioista 1 ja 2 (ks. tulososa).
Tutkimusjakso on kuvioissa 3 ja 4 jaettu kolmeen erilliseen ajankohtaan. Viidelle tarkasteltavalle alueelle laskettiin ekologisen jalanjäljen vuosi- keskiarvo vuosilta 1961–1965, 1986–1990 ja 2010–2014. Jokaista viiden vuoden aikapistettä ennakoivat ja sitä seuraavat terveyden indikaat- torit laskettiin samaan tapaan kuin yksittäisille maille koko ajanjakson kohdalla (Kiinan ime- väiskuolleisuustietoja 1960-luvulta ei ollut saa- tavissa). Näin oli mahdollista tarkastella ajallisia muutoksia ekologisen jalanjäljen ja kansanter- vey den edistymisen välisessä suhteessa.
TuLOKSET
Kuviot 1 ja 2 osoittavat, että maakohtainen ero pienimmän ja suurimman ekologisen jalanjäljen välillä on tarkastellulla 53 vuoden ajanjaksolla yli kymmenkertainen. Elinajanodotteen suhteelli- sessa edistymisessä maiden välillä on suurempia eroja kuin imeväiskuolleisuuden edistymisessä.
Elinajanodotteen suhteellinen kasvu ja imeväis- kuolleisuuden suhteellinen edistyminen on ollut huomattavinta maissa, joissa ekologinen kuorma on ollut keskimääräistä pienempi.
Erot ekologisen jalanjäljen ja kansanterveyden edistymisen välisessä suhteessa ovat maiden vä- lillä huomattavia. Yhdysvallat on kuormittanut ympäristöä tarkastelujoukossa eniten, mutta sen saavutukset ovat neljän heikoimman maan jou- kossa molemmilla kansanterveysmittareilla. Suo- mi kuormittaa ympäristöä keskivertoa enemmän, mutta saavuttaa myös keskivertoa parempia terveystuloksia. Maltillisen ekologisen kuorman Etelä-Afrikka ei ole onnistunut elinajanodotteen edistämisessä eikä imeväiskuolleisuuden vähen- tämisessä. Myöskään Venäjä, jonka ekologinen kuorma on ollut ajanjaksolla maiden keskitasoa, ei ole saavuttanut hyviä tuloksia elinajanodot- teessa. Sen sijaan Korea on menestynyt erin- omaisesti molemmilla valituilla kansanterveyden indikaattoreilla mitattuna maan ekologisen ja- lanjäljen jäädessä keskivertoa pienemmäksi. In- tia ja Kiina ovat ainoita maita, joissa ekologisen
jalanjäljen vuosikeskiarvo on koko tarkastelu- jaksolla mitattuna kestäväksi arvioidulla tasolla (alle 1,7 gha). Tämän lisäksi näissä maissa on 53 vuoden aikana otettu huomattavia kansantervey- den edistysaskeleita.
Euroopan maat, riippumatta niiden ilmasto- vyöhykkeestä tai hyvinvointivaltioiden anteliai- suudesta, muodostavat varsin yhtenäisen ryppään hajontakuvioissa 1 ja 2. Myös Kanadan ja Yh- dys valtojen terveyden edistymisen ja ekologisen jalanjäljen kehitys on keskenään samansuun- taista. Latinalaisen Amerikan maat, huolimat- ta ovatko OECD- vai BRICS -maita, ovat niin ikään lähellä toisiaan hajontakuviossa. Näiden havaintojen perusteella tarkastellaan Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa omina havaintoyksikköinään hajontakuvoissa 3 ja 4, jossa tulee näkyviin alueiden kansantervey- den ja ekologisen jalanjäljen ajallinen kehitys.
Kuvio 1. Ekologinen jalanjälki ja elinajanodotteen kasvu 0
10 20 30 40 50 60
0 2 4 6 8 10 12
Tanska Iso-Britannia
Korea Kiina
Turkki Chile
Japani Portugali Meksiko
Brasilia Intia
EspanjaItalia Ranska
Sveitsi Itävalta Kreikka
Irlanti
Venäjä Etelä-Afrikka
Unkari
Yhdysvallat Puola Hollanti
Norja Ruotsi
Kanada Australia Suomi
Belgia Saksa Uusi-Seelanti Israel
Elinajanodotteen kasvu (% maksimista aikavälillä 1960-2015)
Ekologinen jalanjälki* (vuosikeskiarvo ajalta 1961-2014)
*Israelin ekologinen jalanjälki alkaa vuodesta 1961.
jalanjälki on muuttunut ajanjaksolla verrattain vähän ja keskinäiset erot ovat säilyneet. Kolmen eri ajankohdan väliset erot elinajanodotteen suhteellisessa kasvussa olivat niin ikään pieniä (Kuvio 3), kun taas imeväiskuolleisuuden suh- teellinen aleneminen vaihteli hieman enemmän (Kuvio 4). Intian ekologisen jalanjäljen kasvu oli pienintä, mutta edistysaskeleet imeväiskuollei- suuden alenemisessa olivat alueista toiseksi suu- rimmat (Kuvio 4).
Kiinassa sekä kansanterveyden suhteellisen edistymisen, että ekologisen kuorman siirtymät ovat olleet tarkastelluista alueista suurimpia.
Yh täältä, 1960-luvulla matalan ekologisen kuor- man Kiinassa elinaika piteni vauhdilla verrattu na myöhempiin ajanjaksoihin, jolloin Kiinan suh- teellinen elinajanodotteen kasvu on ollut muiden alueiden tasolla, ja ekologinen jalanjälki lähellä Maantieteellisen kattavuuden varmistamiseksi
jatkotarkasteluun otettiin mukaan myös Kiina ja Intia, jotka pidettiin omina yksiköinään niiden suuren väestömäärän vuoksi. Intia ja Kiina eroa- vat muista valituista alueista niiden pienen eko- logisen kuorman ja samanaikaisen kansanter- veyden kehityksen puolesta. Tulososion jatkos sa keskitymme ajallisiin kehityskulkuihin näillä vii- dellä alueella, mutta liitetaulukossa 1 esitellään ajallisen kehityksen tunnusluvut kaikkien 33 maan osalta.
Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Latinalaisen Amerikan kansanterveyden ja ekologisen jalan- jäljen välisen suhteen muutokset 60-luvun, 80-lu- vun lopun sekä 2010-luvun välillä ovat olleet kohtuullisen pieniä (Kuviot 3 ja 4). Ekologisessa kuormassa ne ovat kaikkina kolmena ajankohta- na keskenään eri tasoilla, ts. kunkin ekologinen
Kuvio 2. Ekologinen jalanjälki ja imeväiskuolleisuuden aleneminen 50
55 60 65 70 75 80 85 90 95 100
0 2 4 6 8 10 12
Tanska Iso-Britannia
Etelä-Afrikka Intia
VenäjäHollanti Yhdysvallat Uusi-Seelanti
Sveitsi Kanada
Australia Ruotsi
Ranska Saksa Kiina
MeksikoBrasilia Turkki
ChileKorea Portugali
Norja Belgia Suomi IsraelIrlanti
Kreikka Unkari
Espanja ItaliaPuola
Japani Itävalta
Imeväiskuolleisuuden aleneminen (% maksimista aikavälillä 1960-2015)
Ekologinen jalanjälki (vuosikeskiarvo ajalta 1961-2014)
*Saksan imeväiskuollleisuus alkaa vuodesta 1968, Israelin vuodesta 1974, Etelä-Afrikan vuodesta 1974, Kiinan vuodesta 1969, Venäjän vuodesta 1970
Euroopan tasoa (Kuvio 3). Toisaalta, 2010-lu- vun Kiinassa imeväiskuolleisuus aleni tuntuvasti verrattuna 1980-luvun loppupuoliskoon, jolloin suhteellinen imeväiskuolleisuuden aleneminen oli tarkastelluista alueista heikointa juuri Kiinas- sa (Kuvio 4).
Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat onnist- uneet alentamaan ekologista kuormaansa 1980- luvulta 2010-luvulle. Samaan aikaan Euroopas- sa suhteellinen elinajanodotteen kasvu on ollut 2010-luvun ajanjaksona korkeinta tarkastelluilla alueilla, ja kehittynyt aikaisemmista aikapisteistä positiivisesti. Pohjois-Amerikassa elinajanodot- teen kasvu teoreettisesta maksimista sitä vastoin laski 1980-luvun ja 2010-luvun välillä (Kuvio 3). Molemmilla näillä alueilla alle 1-vuotiaiden eloonjäämisen suhteellinen edistyminen laski
2010-luvulla verrattuna 1960- ja 1980-lukuun (Kuvio 4).
Intian kehityskulut osoittavat, että imeväis- kuolleisuutta on mahdollista alentaa ja elinajano- dotetta parantaa kestävän ekologisen jalanjäljen oloissa, ja jopa merkittävämmin kuin korkeam- man ekologisen jalanjäljen alueilla Pohjois-Ame- rikassa ja Euroopassa. Viidestä alueesta neljässä ekologinen jalanjälki kasvoi samaan aikaan kan- santerveyden edistymisen kanssa. Eurooppa oli ainoa alue, missä kansanterveys lisääntyi samalla kun ekologinen kuorma pieneni. Intia oli alueista ainoa, jonka ekologinen jalanjälki oli sen kasvus- ta huolimatta vielä 2010-luvullakin kestävällä tasolla.
Kuvio 3. Ekologinen jalanjälki ja elinajanodotteen kasvu kolmena eri ajankohtana
0 2 4 6 8 10 12 14 16
0 2 4 6 8 10 12
Kiina I
Pohjois-Amerikka II Lat Am III
Kiina II
Kiina III Lat Am II Lat Am I
Eurooppa IEurooppa II Eurooppa III
Pohjois-Amerikka I Pohjois-Amerikka III
Intia I Intia II
Intia III
Ekologinen jalanjälki (vuosikeskiarvo)
Elinajanodotteen kasvu (% maksimista)
* Ajankohdassa I ekologinen jalanjälki vuosina 1961-1965 ja elinajanodote vuosilta 1960 sekä 1966, ajankohdassa II ekologinen jalanjälki vuosina 1986-1990 ja elinajanodote vuosilta 1985 sekä 1991, ajankohdassa III ekologinen jalanjälki vuosina 2010-2014 ja elinajanodote vuosilta 2009 sekä 2015.
POhDINTa
Andy Haines esitti 20 vuotta sitten kysymyksen, tarkoittaako kansanterveyden edistäminen väis- tämättä ekologisen kuorman kasvua [7]. Tutki- muksemme vastaa tähän, ja osoittaa, että ihmis- ten terveyden edistyminen on viimeisten yli 50 vuoden aikana ollut mahdollista myös kestävän tai pienen ekologisen jalanjäljen oloissa. Sekä elinajanodote että imeväiskuolleisuus saattoivat kehittyä positiiviseen suuntaan, vaikka maan eko loginen jalanjälki oli kestävällä tasolla tai piene ni.
Tulokset osoittavat aikaisempien tutkimusten tapaan [8, 7, 21], että suurin positiivinen kehi- tys kansanterveydessä saatiin pienen ekologisen
kuorman maissa, erityisesti 1980-luvulla. Toi- saalta käänteisesti, sekä taloudellisesti kehitty- neissä että kehittyvissä maissa kansanterveyden kehitys saattoi olla heikkoa suuresta ekologisesta jalanjäljestä huolimatta. Jorgenson ja Dietz [21]
esittivät osin samojen maiden vertailussa, kuin- ka talouskasvu kehittyneissä maissa tuotti vielä 1970-luvulla kansanterveyttä kohtalaisella eko- logisella jalanjäljellä, kun taas 1980-luvun jäl- keen talouskasvusta saatu kansanterveyden hyöty vaati vuoteen 2003 asti suuren ekologisen jalanjäljen [21]. Toisin sanoen talouskasvu ei ole taannut kansanterveyden positiivista kehitystä, mutta se on lisännyt ekologista kuormaa [21].
Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin tämän Kuvio 4. Ekologinen jalanjälki ja imeväiskuolleisuuden aleneminen kolmena eri ajankohtana
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45
0 2 4 6 8 10 12
Kiina III
Kiina II Intia III
Intia II
Intia I
Lat Am III Lat Am II
Lat Am I Eurooppa I Eurooppa II
Eurooppa III
Pohjois-Amerikka III
Pohjois-Amerikka II Pohjois-Amerikka I
Imeväiskuolleisuuden aleneminen (% maksimista)
Ekologinen jalanjälki (vuosikeskiarvo)
* Ajankohdassa I ekologinen jalanjälki vuosina 1961-1965 ja imeväiskuolleisuus vuosilta 1960 sekä 1966, ajankohdassa II ekologinen jalanjälki vuosina 1986-1990 ja imeväiskuolleisuus vuosilta 1985 sekä 1991, ajankohdassa III ekologinen jalanjälki vuosina 2010-2014 ja imeväiskuolleisuus vuosilta 2009 sekä 2015.
tutkimuksen pidempi seuranta-aika sekä aikapis- teiden ja alueiden erillinen tarkastelu antavat aihetta myös positiivisempaan tulkintaan eko- logisen kuorman ja kansanterveyden kehityksen suunnasta. Euroopassa ekologinen jalanjälki pie- neni 1980-luvulta 2010-luvulle ja samaan aikaan suhteellinen elinajanodote lisääntyi muita alueita selvemmin. Myös Pohjois-Amerikassa ekologi nen jalanjälki pieneni, mutta samanaikaiset kansan- terveyden edistysaskeleet olivat suhteellisesti ver - rattuna vaatimattomammat kuin millään muulla alueella. Vaikka ekologinen jalanjälki on Euroo - passa ja Pohjois-Amerikassa edelleen kestämät- tö mällä tasolla, on suunta oikea. Intiassa eko- logisen jalanjäljen kasvu 1960-luvulta 2010-lu- vulle oli hyvin pientä, mutta elinajan odotteen kasvu merkittävää. Yhdessä nämä tulokset anta- vat viitteitä siitä, että kansantervey den taso voi- daan tulevaisuudessa säilyttää ja terveyttä edis- tää ilman että luonnonvarojen kulutus lisääntyy.
Tähän lopputulemaan päätyvät myös Fanning ja O’neill [37] tutkittuaan bruttokansantuotteen ja hiilijalanjäljen sekä elinajanodotteen yhteyttä 120 maassa vuosina 2005–2015.
Kansallisen hyvinvointipolitiikan ja ympäris- töpolitiikan yhteyksistä on esitetty erilaisia teo- rioita. Esimerkiksi mailla, joissa on jo varhain luotu suotuisat poliittiset, hallinnolliset ja raken- teelliset olosuhteet kansan hyvinvoinnin edistä- miselle, on ajateltu olevan mahdollisuus tehdä myös vaikuttavampaa ympäristöpolitiikkaa [31, 27, 30]. Tämän tutkimuksen tulosten voi ajatella tukevan toisaalta hyvinvointi- ja ympäristöval- tion synergiaa [30]. Esimerkiksi Euroopan myön- teistä suuntaa molemmissa ulottuvuuksissa voi selittää alueen maiden historia hyvinvointival- tioina ja samanaikainen sitoutuminen kansain- väliseen, erityisesti EU:n ympäristöpolitiikkaan [26]. Toisaalta, kehittyvillä alueilla saavutettiin merkittäviä kansanterveyden edistysaskeleita, ja erityisesti Intiassa samanaikainen muutos eko- logisessa jalanjäljessä oli pientä, eikä ylittänyt kestäväksi määriteltyä 1,7 gha tasoa koko seu- rantajakson aikana. Tämä antaa viitteitä, että myös alemman tulotason maissa on mahdollista yhdistää hyvinvointi- ja ympäristöpolitiikka [27].
Aikaisemmissa tutkimuksissa vain Rainham ym. [12, 20] ovat tarkastelleet elinajanodotteen lisäksi imeväiskuolleisuutta terveyden indikaat- to rina. Rainhamin ym. [12] tutkimuksessa käy -
tettiin 152 maan tietoja vuodelta 1996, ja tu- loksena oli, että korkea imeväiskuolleisuus kor - reloi voimakkaasti matalan ekologisen jalanjäl- jen kanssa. Tutkijat toteavatkin, että kansanter- veyden kehittäminen on yhteydessä kestämät tö - mään ekologiseen kehitykseen. Meidän tu lok- semme 2010-luvun kehityksestä antavat loh dul- lisemman kuvan, tosin tutkittuja maita on huo- mattavasti vähemmän. Imeväiskuolleisuuden aleneminen erityisesti 2010-luvun Kiinassa voi myös olla maailmanlaajuisesti tarkastellen poik- keus. Esimerkiksi sukupuolen määrittämisen mahdollistavan sikiödiagnostiikan lisääntymi- nen poikalapsia suosivassa Kiinassa voi selittää osaltaan sitä, että 2010-luvun Kiinassa suhteel- linen imeväiskuolleisuus aleni tuntuvasti verrat- tuna 1980-luvun loppupuoliskoon. Myös asteit- tainen luopuminen yhden lapsen politiikasta on voinut vaikuttaa imeväiskuolleisuuden alentumi- seen Kiinassa [38]. Kansallisten hyvinvointipo- litiikoiden (esimerkiksi terveyspalveluiden ja sosiaalietuuksien) toteuttamisen onkin todettu vaikuttavan imeväiskuolleisuuteen vahvasti [39], erityisesti köyhissä ja keskituloisissa maissa [40, 41, 42].
Tutkimuksemme keskeisiä vahvuuksia ovat käyttämämme objektiiviset kansanterveyden ja ekologisen hinnan osoittimet, pitkä tutkimusjak- so sekä vertaileva asetelma. Ekologinen jalanjälki on luotettavin ja paljon tutkimuksissa käytetty mittari kuvaamaan yksilöiden ja alueiden eko- logista kuormaa. Elinajanodote ja imeväiskuol- leisuus taas ovat sekä kovimmat että tarkimmat kansanterveyden osoittimet. Hyödynsimme ko- ko ekologisen jalanjäljen mittaushistorian vuosil- ta 1961–2014. Otimme vertailevaan asetelmaan mukaan OECD- ja BRICS -maat, jolloin mukaan tulivat vauraimmat ja nopeimman talouskasvun maat, suurimman ekologisen jalanjäljen ja ole- tettavasti nopeimmin kasvavan ekologisen jalan- jäljen maat sekä korkeimman elinajanodotteen ja pienimmän imeväiskuolleisuuden maat. OECD- ja BRICS -maiden kohdalla puuttuvia havaintoja oli käyttämissämme aineistoissa myös huomatta- vasti vähemmän kuin tutkimuksen ulkopuolelle jätettyjen (noin 40 prosenttia maailman väestös- tä kattavien) maiden kohdalla.
Johtopäätöksiä tehdessä on hyvä huomioida joitain tutkimukseemme liittyviä rajoitteita. En- sinnäkin, vaikka ekologinen jalanjälki on paras
käytössä oleva mittari kokonaisvaltaisen ekolo- gisen kuorman vertailuun maiden välillä, on silti mahdollista, että se aliarvioi joidenkin maiden ekologista kuormaa ja korostaa toisten. Ekolo- gista kuormaa on vaikea laskea ns. ”näkymät- tömän kulutuksen” vuoksi, mikä tarkoittaa sitä, että teollisuusmaiden asukkaiden kulutuksesta aiheutuvat vaikutukset on ulkoistettu kehitty- viin maihin. Ekologiseen jalanjälkeen lasketaan myös tämä ulkoistettu ympäristökuorma, mutta ero maiden välillä voi todellisuudessa olla suu- rempi. [42.]
Ekologisessa jalanjäljessä on iso ero varak- kaiden ja vähävaraisten väestöryhmien kesken maiden sisällä. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2016 rikkaimpaan tulokymmenykseen kuulu- vien henkilöiden kulutus aiheutti noin 2,6 kertaa enemmän päästöjä ja vei lähes 3 kertaa enem- män raaka-ainevaroja kuin köyhimmän kymme- nyksen kulutus [44]. Myös elinajanodotteessa ja imeväiskuolleisuudessa on huomattavia eroja maiden sisällä. Esimerkiksi Intiassa oli imeväis- kuolleisuudessa lähes 5-kertainen ero eri osaval- tioiden välillä vuosina 2005–2006 [45]. Tässä tutkimuksessa ei ole otettu huomioon maiden sisäistä vaihtelua ekologisessa jalanjäljessä ja kansanterveydessä mikä olisikin kiinnostava jat- kotutkimusaihe.
Toiseksi, emme tässä tutkimuksessa vakioi- neet tekijöitä, joilla saattaa olla vaikutusta sekä kansanterveyteen että ekologiseen kuormaan, kuten bruttokansantuotetta, ilmastovyöhykettä tai kaupungistumisastetta [21]. Kolmanneksi, suurin elinajanodotteen suhteellinen kasvu, ku- ten myös suurin imeväiskuolleisuuden suhteel- linen väheneminen, tapahtui pienen ekologisen kuormituksen maissa. Kyseisissä myöhään teol- listuneissa maissa kansanterveyden lähtötaso oli erittäin alhainen verrattuna aiemmin teollis- tuneisiin maihin. Analyysissamme huomioitiin maiden väliset erot terveysindikaattoreiden läh- tötasossa parhaalla löytämällämme tavalla. Saa- miamme tuloksia voi tästä huolimatta osittain
selittää parantamisen vaikeus siellä, missä asiat olivat jo verrattain hyvin, ja parantamisen help- pous siellä, missä asiat olivat lähtökohtaisesti huonosti.
JOhTOPääTöKSET
Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä sii- tä, että kansanterveyden taso voidaan säilyttää ja terveyttä edistää vähäisemmän resurssien käytön ja niukemman kulutuksen oloissa. Toivoa antaa erityisesti se, että korkeamman tulotason maissa ekologinen kuorma pieneni 2010-luvulle tultaes- sa, ja samalla niissä otettiin edelleen kehitysaske- leita kansanterveydessä. Huolestuttavaa puoles- taan on, että väkirikkaissa alemman tulotason maissa lähestytään ekologisessa kuormassa kor- kean tulotason maita. Intiassa ekologisen kuor- man kasvuvauhti on ollut arvostettavan hidasta, mutta Kiinassa huolestuttavan nopeaa. Kaiken kaikkiaan sekä hyvinvointivaltioissa että alem- man tulotason maissa on molemmissa potentiaa- lia ympäristövaltioiksi, joissa sekä ympäristö että väestön terveys asetetaan keskiöön.
RahOITTaJaT:
Tutkimusta ei ole rahoittanut mikään taho.
KIRJOITTaJIEN KONTRIBuuTIOT:
Pulkki on koonnut aineistoon ekologisen jalan- jälki -muuttujat, koonnut taustakirjallisuuden ja kirjoittanut taustan ensimmäisen version, muo- kannut tuloksia, kirjoittanut pohdintaa, sekä vii- meistellyt tekstin.
Perkiö on koonnut aineistoon imeväiskuol- leisuus -muuttujat, kirjoittanut auki tuloksia ja pohdintaa, sekä kommentoinut taustaa.
Kokkinen on koonnut aineistoon elinajan- odote -muuttujat ja tehnyt analyysit ja kuviot, kirjoittanut auki tuloksia ja pohdintaa, sekä muokannut taustaa.
Kaikki kirjoittajat ovat nähneet ja hyväksy- neet viimeisen version.
Pulkki, J., Perkiö, M., Kokkinen, L. Sukunimi, Public health and ecological burden. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti- Journal of Social Medicine 2019: 56: 291–305.
Humanity has made significant advances in health worldwide. However, at the same time, as human health has improved, the Earth’s ecosystems have fallen into crisis. We analyze the development of public health and the ecological burden in OECD and BRICS for over 50 years. The article explores how have public health and ecological footprint developed in 33 countries from 1960 to 2015. We aimed to find countries where both public health and ecological footprint have developed positive- ly. We discuss the results in light of the environ- mental state literature.
The panel data included information on the countries’ ecological footprint, infant mortality, and life expectancy from the years 1960–2015 for 33 countries. For each country, the ecological footprint was calculated as an annual average.
Public health indicators were analyzed between 1960 and 2015. As the baseline levels of public health and thus, development potential varied between countries, absolute development was correlated with maximum theoretical develop-
ment. After country-specific analyzes, countries were grouped into larger areas for more detailed temporal analysis. The results are presented as scatter patterns.
We found countries with a sustainable or dimin- ishing ecological footprint and relatively high lev- els of public health, and countries with a large ecological footprint, but little development in public health. The results suggest that a good lev- el of public health can be maintained, and health promoted in conditions of reduced ecological burden. Both welfare states and later developed countries have the potential to be environmental states that take care of both the environment and the health of the population.
Keywords: public health, ecological footprint, life expectancy, infant mortality, environmental state
________________
Saapunut 13.06.2019 Hyväksytty 23.10.2019
LähTEET
(1) WHO. BRICS Health and WHO. Country Presence Profile. 2017. Luettu 30.3.2019.
https://apps.who.int/iris/bitstream/
handle/10665/255800/ WHO-CCU- 17.05-eng.pdf;jsessionid=36379763A5 C07828F0C801E9AF960C6D?sequence=1 (2) OECD. Health at a glance 2017. OECD
indicators. OECD Publishing, Paris. 2018.
Luettu 30.3.2019.
https://doi.org/10.1787/health_glance-2017-en (3) Raleigh V. Trends in life expectancy in EU and other OECD countries: Why are improvements slowing? OECD Health Working Paper No.
108. 2019. Luettu 25.5.2019.
https://www.oecd-ilibrary.org/
docserver/ 223159ab-en.
df?expires=1555325927&id=id&accname=
guest&checksum=
F55B28CE7575816365A1DEADADF799C2 (4) Rayner G, Lang T. Ecological Public Health.
Reshaping the conditions of good health.
Routledge. 2012.
https://doi.org/10.4324/9780203134801 (5) Frenk J. Health and the economy: A vital
relationship. OECD. 2004. Luettu 25.5.2019 http://oecdobserver.org/news/archivestory.php/
aid/1241/Health_and_the_economy:_A_vital_
relationship_.html
(6) WHO. 13th General Program of Work (GPW13). 2018. Luettu 30.3.2019. https://
www.who.int/about/what-we-do/gpw-thirteen- consultation/en/ p. 4.
(7) Haines A. Sustainable energy, economic growth and public health. MCS 2000;17:56–62.
https://doi.org/10.1080/13623690108409555 (8) McMichael AJ, Powles JW. Human numbers, environment, sustainability, and health. BMJ 1999;319:977–980.
https://doi.org/10.1136/bmj.319.7215.977 (9) McMichael AJ, Butler CD. Promoting global
population health while constraining the environmental footprint. Annu Rev Publ Health 2011;32:179–197.
https://doi.org/10.1146/annurev- publhealth-031210-101203
(10) Joutsenvirta M, Hirvilammi T, Ulvila M, ym.
Talous kasvun jälkeen. Tallinna: Gaudeamus;
2016
(11) Knight K, Rosa E. The environmental efficiency of well-being: A cross-national analysis. Soc Sci Res 2011;40:931–949.
https://doi.org/10.1016/j.ssresearch.2010.11.002 (12) Rainham D, McDowell I. The sustainability of
population health. Popul Environ 2005;26:303–
324. https://doi.org/10.1007/s11111-005-3344-9
(13) Whitmee S, Haines A, Breyrer C, ym.
Safeguarding human health in the Anhtropocene epoch: report of The Rockefeller Foundation- Lancet Commission on planetary health. Lancet 2015;386:1973–2028.
https://doi.org/10.1016/S0140-6736(15)60901-1 (14) Haines A. Addressing challenges to human
health in the Anthropocene epoch - an overview of the findings of the Rockefeller/Lancet Commission on Planetary health. Int Health 2017;9:269–274.
https://doi.org/10.1093/inthealth/ihx036 (15) Haines A. Challenges for health in the
Anthropocene epoch. BMJ 2019;364:I460.
https://doi.org/10.1136/bmj.l460
(16) WWF. Living Planet Report - 2018: Aiming higher. Luettu 30.8.2019. https://www.wwf.
org.uk/sites/default/files/2018-10/LPR2018_
Full%20Report.pdf
(17) O’Neill D. A Good Life For All Within Planetary Boundaries. Luettu 15.9.2019.
https://goodlife.leeds.ac.uk/countries/#Finland (18) Ecological footprint - Global Footprint
Network. Luettu 15.9.2019. https://www.
footprintnetwork.org/our-work/sustainable- development/
(19) Salonen A. Ekososiaalinen paradigma – Yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla.
Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014;15.
(20) Rainham D, Cantwell R, Jason T. Nature approapriation and associations with population health in Canada’s largest cities.
IJER 2013;10:1268–1283.
https://doi.org/10.3390/ijerph10041268 (21) Jorgenson A, Dietz T. Economic growth does
not reduce the ecological intensity of human well-being. Sustain Sci 2015;10:149–156.
https://doi.org/10.1007/s11625-014-0264-6 (22) Sieswerda L, Soskolne C, Newman S, ym.
Toward measuring the impact of ecological disintegrity on human health. Epidemiology 2001;12: 28–32.
https://doi.org/10.1097/00001648-200101000- 00006
(23) Duit A. The four faces of the environmental state: environmental governance regimes in 28 countries. Environmental Politics 2016;25:69–
91. https://doi.org/10.1080/09644016.2015.10776 19
(24) Meadowcroft J. Engaging with the politics of sustainable transitions. Environmental Innovation and Social Transitions 2011;1:70–
75.
https://doi.org/10.1016/j.eist.2011.02.003 (25) Duit A, Feindt P, Meadowcroft J. Greening
Leviathan: the rise of the environmental state?
Environ Polit2016;25:1–23.
https://doi.org/10.1080/09644016.2015.1085 218
(26) Gough I. Welfare states and environmental states: a comparative analysis. Environ Polit 2016;25:24–47.
https://doi.org/10.1080/09644016.2015.10743 82
(27) Sommerer T, Lim S. The environmental state as a model for the world? An analysis of policy repertoires in 37 countries. Environ Polit 2016;25:92–115.
https://doi.org/10.1080/09644016.2015.10817 19
(28) Massa I. Vihreä Sopimus uutena yhteiskunta- politiikan strategiana. Janus 2009;17:231–247.
(29) Huh T, Kim Y, Kim JH. Towarsd a green state: a comparative study on OECD countries through fuzzy-set analysis. Sustainability 2018;10:3181.
https://doi.org/10.3390/su10093181 (30) Koch M, Fritz M. Building the eco-social
state: Do welfare regimes matter? J Soc Policy 2014;43:679–703.
https://doi.org/10.1017/S004727941400035X (31) Lim S, Duit A. Partisan politics, welfare states,
and environmental policy outputs in the OECD countries, 1975–2005. Regul Gov 2018;12:220–
237.
https://doi.org/10.1111/rego.12138 (32) Helne T, Hirvilammi T & Alhanen K.
(toim.) Kriisi-istunto: dialogi ekologiseen hyvinvointivaltioon siirtymisestä. Kelan tutkimusosasto. Tampere; Juvenes Print: 2014.
(33) Esping-Andersen. The three worlds of welfare capitalism. Cambridge; Polity Press: 1990.
(34) Dryzek J, Stevenson H. Global democracy and earth system governance. Ecol Econ, 2011;70:1865–1874.
https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2011.01.021 (35) Kitzes J, Wackernagel M. Answers to common questions in ecological footprint accounting.
Ecol indic 2009;9:812–817.
https://doi.org/10.1016/j.ecolind.2008.09.014 (36) UN IGME 2018. The UN Inter-agency Group for Child Mortality Estimation (UN IGME) in 2018. Luettu 15.1.2019. https://childmortality.
org/data
(37) Fanning A, O’Neill D. The wellbeing- comsumption paradox: happiness, health, income, and carbon emissions in growing versus non-growing economies. J Clean Prod 2019;212:810–821.
https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.11.223 (38) Wei XZ. China’s excess males, sex selective
abortion, and one child policy: analysis of data from 2005 national intercensus survey. BMJ 2009;338:b1211.
https://doi.org/10.1136/bmj.b1211
(39) McGuire J. Wealth, Health, and Democracy in East Asia and Latin America. Cambridge University: Press; 2010.
https://doi.org/10.1017/CBO9780511750656
(40) Shen C, Williamson JB. Accounting for Cross- National Differences in Infant Mortality Decline (1965-1991) among Less Developed Countries: Effects of Women’s Status, Economic Dependency, and State Strength. Soc Indic Res 2001;53:257–288.
https://doi.org/10.1023/A:1007190612314 (41) Brady D, Kaya Y, Beckfield J. Reassessing the
Effect of Economic Growth on Wellbeing in Less-Developed Countries, 1980–2003. Studies in Comparative International Development 2007;42:1–35.
https://doi.org/10.1007/s12116-007-9003-7 (42) Hanmer L, Lensink R, White H. Infant and Child Mortality in Developing Countries:
Analysing the Data for Robust Determinants.
J Dev Stud 2003;40:101–118.
https://doi.org/10.1080/00220380412331293 687
(43) Lähde V. Niukkuuden maailmassa. Tampere;
Eurooppalaisen filosofian seura & Niin&Näin;
2013.
(44) Nurmela J. Kotitalouksien päästöt ovat lasku- suunnassa. Tilastokeskus, Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit 2018. Luettu 20.9.2019.
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/
kotitalouksien-aiheuttamat-paastot-ovat- laskusuunnassa/
(45) Roy SN. Multi-level determinants of regional variations in infant mortality in India: A state level analysis. Int J Child Health Hum Dev 2013;6:173–191.
jutta pulkki
TtT, dosentti, tutkijatohtori Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet Mikko Perkiö
YTT, yliopistotutkija Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet Lauri Kokkinen
TtT, dosentti, yliopistolehtori Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, terveystieteet
Liitetaulukko 1. Ajallinen muutos ekologisessa kuormassa, elinajanodotteessa ja imeväiskuolleisuudessa 33 maassa.
Ekologinen kuorma Elinajanodote Imeväiskuolleisuus
Ajanjakso 1961–
1965 1986–
1990 2010–
2014 1960–
1966 1985–
1991 2009–
2015 1960–
1966 1985–
1991 2009–
2015
Australia 7,6 7,4 7,9 0 6,8 4,6 9,9 23,7 23,8
Belgia 6,2 7,0 7,0 3,3 6,6 4,8 21,0 19,2 13,5
Brasilia 2,4 2,9 3,1 6,7 6,0 6,8 13,2 19,9 20,0
Chile 2,4 2,7 4,2 6,3 8,1 4,6 33,7 20,1 13,0
Espanja 2,5 4,2 4,1 6,3 3,0 7,3 28,6 22,8 18,2
Etelä-Afrikka 2,8 3,5 3,4 4,5 6,2 14,2 * 16,3 21,3
Hollanti 4,1 5,8 6,1 0,5 3,0 4,9 14,5 16,5 10,5
Intia 0,6 0,7 1,1 6,5 5,8 6,2 7,6 14,3 25,5
Irlanti 5,1 5,8 4,7 2,8 4,8 6,4 23,1 19,1 13,9
Iso-Britannia 6,5 5,9 5,0 1,5 5,7 4,5 14,4 31,1 17,4
Israel 2,7 4,5 5,6 1,0 6,3 3,5 * 24,0 21,1
Italia 2,7 5,0 4,8 5,8 6,3 4,9 22,4 22,9 11,8
Itävalta 3,8 5,1 6,1 4,6 6,9 4,4 26,6 29,0 18,9
Japani 3,2 5,2 4,8 10,3 6,4 5,1 42,1 18,2 12,5
Kanada 8,7 9,4 8,3 3,0 5,3 4,8 20,5 17,5 6,0
Kiina 0,9 1,5 3,6 14,2 3,1 4,2 * 1,2 37,0
Korea 0,9 3,1 5,9 7,1 10,4 5,1 24,0 40,8 18,9
Kreikka 2,1 4,7 4,6 5,3 8,3 4,3 13,9 33,1 -18,0
Meksiko 1,9 2,4 2,8 6,4 7,8 4,1 16,9 21,4 17,0
Norja 7,9 8,5 5,8 1,7 4,4 7,9 16,3 22,9 18,5
Portugali 2,5 3,8 3,9 7,0 4,4 11,3 24,6 35,8 6,3
Puola 4,1 5,6 4,6 6,6 0,1 7,2 34,4 16,9 22,2
Ranska 4,6 5,4 5,0 3,6 6,3 4,9 25,3 16,5 0,0
Ruotsi 7,7 6,7 6,5 4,0 4,3 4,6 20,2 14,1 7,7
Saksa 4,7 6,7 5,2 3,1 4,9 6,1 * 29,3 8,3
Suomi 6,8 7,0 6,2 2,1 3,9 8,7 28,2 11,7 23,1
Sveitsi 4,6 6,2 5,2 3,6 3,4 4,8 18,9 12,3 5,0
Tanska 6,5 8,9 6,6 1,0 2,9 9,8 20,7 13,8 -2,9
Turkki 1,6 2,4 3,3 8,0 8,0 9,5 17,5 25,5 34,1
Unkari 3,3 4,8 3,3 5,7 1,3 6,4 18,3 25,5 18,9
Uusi-Seelanti 4,9 4,9 5,4 -0,4 8,4 3,9 19,0 23,0 11,5
Venäjä * * 5,6 5,2 1,9 8,0 * 12,8 12,0
Yhdysvallat 8,4 9,8 8,5 1,5 3,2 1,4 12,4 14,2 9,4
*Tieto puuttuu
