KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma / hoitotyö
Annika Aksila, Maija Laakso, Pilvi Uotila
ASIAKKAIDEN JA KYMENLAAKSON KESKUSSAIRAALAN SYNNYTYSSA- LIN KÄTILÖIDEN KOKEMUKSIA DOULA-TOIMINNASTA
Opinnäytetyö 2014
TIIVISTELMÄ
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma
AKSILA, ANNIKA
LAAKSO, MAIJA Asiakkaiden ja Kymenlaakson keskussairaalan synnytyssa- UOTILA, PILVI lin kätilöiden kokemuksia doula-toiminnasta
Opinnäytetyö 67 sivua + 16 liitesivua
Työn ohjaaja Lehtori Jussi Hänninen
Toimeksiantaja Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Marraskuu 2014
Avainsanat doula, synnytystukihenkilö, vapaaehtoistyö
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Kymenlaakson ensi- ja turvakodin asiakkaiden ja Kymenlaakson keskussairaalan kätilöiden kokemuksia doula-toiminnasta. Lisäksi opinnäytetyön avulla haluttiin lisätä tietoisuutta vapaaehtoisten doulien tarjoamista palveluista sekä parantaa doulien ja kätilöiden yhteistyötä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, havainnoinnilla ja kyselyllä.
Doulien asiakkaita havainnoitiin ja haastateltiin ja kätilöille toimitettiin kyselylomak- keet. Havainnointeja tehtiin kolme kappaletta, kaksi ennen synnytystä ja yksi synny- tyksen jälkeen. Tulokset analysoitiin frekvensseinä. Haastatteluita tehtiin neljä, joista kaikki olivat synnytyksen jälkeen. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Kysely jaettiin kaikille Kymenlaakson keskussairaalan synnytyssalin kätilöille ja heis- tä vastasi 14, jolloin vastausprosentti oli 77,8 %. Tulokset analysoitiin Excel-ohjelman avulla frekvensseinä.
Tutkimustulosten mukaan doulat käyttivät ennen synnytystä tukemisen menetelmistä eniten linkkinä olemista tulevan äidin ja ammattihenkilöstön välillä sekä ohjaamista.
Synnytyksen jälkeen ohjaaminen oli selkeästi käytetyin tukemisen menetelmä. Haas- tatteluista selvisi, että doulien asiakkaat olivat pääosin erittäin tyytyväisiä doula- toimintaan. He pitivät tärkeänä, että heitä oli tuettu konkreettisin teoin ja tukisuhde oli jatkunut myös synnytyksen jälkeen. Kyselystä selvisi, että kätilöt arvostivat doulien työtä, mutta kokivat, että työpaikalla doulia ei arvosteta ihan niin paljoa. Kätilöt koki- vat, että doulat olivat helpottaneet heidän työtään olemalla läsnä, rauhoittelemalla sekä tekemällä synnyttäjän olon turvalliseksi. Kätilöt eivät kuitenkaan juuri halunneet doulia lisää synnytyksiin tulevaisuudessa.
ABSTRACT
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU University of Applied Sciences
Health Care
AKSILA, ANNIKA
LAAKSO, MAIJA Customers’ and Midwives’ at Kymenlaakso Central UOTILA, PILVI Hospital Experiences of Doula Activity
Bachelor’s Thesis 67 pages + 16 pages of appendices
Supervisor Jussi Hänninen, lecturer
Commissioned by Federation of Mother and Child Homes and Shelters in Kymenlaakso
November 2014
Keywords doula, labour support, voluntary work
The aim of this bachelor`s thesis was to research the customers of Federation of Mother and Child Homes and Shelters in Kymenlaakso and midwives’ at Ky-
menlaakso Central Hospital experiences of doula activity. Also this bachelor’s thesis goal was to increase the awareness of services provided by volunteer working doulas, and improve the co-operation between doulas and midwives.
The study methods were theme interview, observation and questionnaire. The custom- ers of doula were interviewed and observed, and the questionnaires were delivered to the midwives of Kymenlaakso Central Hospital. Three observation sessions were made, two before delivery and one after delivery. The findings were analyzed by fre- quency. Four theme interviews were made and all of them were made to mothers who had already delivered. Findings were analyzed by content analysis. Questionnaires were shared to all midwives of Kymenlaakso Central Hospital and 14 answers were received, when response rate was 77, 8%. Results were analyzed by Excel program by frequency.
Study research shows that the most used emotional support strategies before delivery were explaining and functioning as a link between mother and healthcare professional.
After delivery the most used emotional support strategy was explaining. The inter- views revealed that the doula customers were mostly very satisfied with doula activi- ty. In their opinion, the most important things were that they were supported by con- crete acts and that the support relationship had continued also after the delivery. The questionnaires revealed that the midwives appreciated the work of doula, but they felt, that in the work place doulas weren’t appreciated as much as the midwives did. Mid- wives also felt that doulas eased their job by being present, calming and making wom- en in delivery feel safe. Midwives didn’t want to increase the number of doulas to de- liveries in the future.
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 TAUSTA JA TARKOITUS 6
2 DOULA-TOIMINTA 7
2.1 Kansallinen ja kansainvälinen doula-toiminta 7
2.2 Vapaaehtoistyö 8
2.3 Doula – synnytystukihenkilö 10
2.3.1 Tukemisen menetelmät 13
2.3.2 Doula-tuen hyödyt 15
2.4 Doula maahanmuuttajien tukena 18
3 RASKAANA OLEVAN NAISEN TUKIVERKOSTO 20
3.1 Puolison rooli 20
3.2 Äitiysneuvolan hoitohenkilökunnan rooli 21
3.3 Kätilön rooli 22
3.4 Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö 23
4 TUEN TARVE ALKURASKAUDESTA SYNNYTYKSEN JÄLKEISEEN AIKAAN 24
4.1 Raskauden aikainen stressi 25
4.2 Synnytyspelot 26
4.3 Varhainen vuorovaikutus 28
4.4 Synnytyksen jälkeiset ongelmat 28
4.5 Imetys 30
5 TUTKIMUSONGELMAT 32
6 TYÖN TOTEUTUS JA TIEDONKERUUMENETELMÄT 32
6.1 Tutkimuksen prosessin kuvaus 33
6.2 Menetelmätriangulaatio 34
6.3 Kvalitatiivinen tutkimus – haastattelu 34
6.4 Kvantitatiivinen tutkimus – kysely ja havainnointi 36
6.5 Otanta 39
6.6 Aineiston käsittely ja analyysi 40
7 TUTKIMUSTULOKSET ERI AINEISTOJEN PERUSTEELLA 42
7.1 Doulan tuen vaikutus naiseen haastattelun perusteella 43 7.2 Doulan tuen vaikutus naiseen havainnoinnin perusteella 45 7.3 Doulan läsnäolon ja tuen vaikutus puolisoon haastattelun perusteella 47 7.4 Doulan läsnäolon vaikutus kätilöiden työhön kyselyn perusteella 48
7.4.1 Taustatekijät 48
7.4.2 Kätilöiden suhtautuminen douliin 49
7.4.3 Doulan läsnäolon vaikutus kätilöiden työhön 50 7.4.4 Kätilöiden käsitys doulien vaikutuksesta tuettavaan 53 7.4.5 Kätilöiden toiveet yhteistyön määrästä tulevaisuudessa 54
8 YHTEENVETO TULOKSISTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 54
9 POHDINTA 57
10TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS 58
10.1Luotettavuuden arviointi 59
10.2Eettisyyden toteuttaminen tutkimuksessa 60
11KEHITTÄMISEHDOTUKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET 60
LÄHTEET 62
LIITTEET
Liite 1. Aikaisempien tutkimuksien taulukko Liite 2. Tutkimuslupahakemus
Liite 3. Haastatteluteemat Liite 4. Saatekirje haastatteluun Liite 5. Kyselylomake
Liite 6. Saatekirje kyselyyn Liite 7. Muuttujataulukko Liite 8. Havainnointilomake
1 TAUSTA JA TARKOITUS
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kartoittaa doulien asiakkaiden ja Kymenlaakson keskussairaalan synnytyssalin kätilöiden kokemuksia doula-toiminnasta. Lisäksi py- rimme saamaan opinnäytetyöllä lisänäkyvyyttä vapaaehtoisten tuottamaan doula- toimintaan ja tietoa ihmisille siitä, mikä doula eli synnytystukihenkilö on sekä paran- namme doulien ja kätilöiden välistä yhteistyötä. Työmme toimeksiantajana on Ky- menlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry, joka tarjoaa vapaaehtoisten voimin tuotetta- via ilmaisia doula-palveluita koko Kymenlaakson alueella. Idean opinnäytetyölle saimme Kymenlaakson Ensi- ja turvakodilta. Kyselimme heiltä mahdollisia opinnäy- tetyöaiheita ja he tarjosivat mahdollisuuden tehdä tutkimuksen doula-toiminnasta. Ai- he sai meidät kiinnostumaan heti.
Doula-toimintaa on tutkittu Suomessa hyvin vähän ja suomenkielistä tutkimustietoa aiheesta löytyy hyvin niukasti. Doula-toiminta ei ole myöskään vielä laajassa tiedossa oleva toimintamuoto, joten tutkiminen ja kehittäminen ovat tästäkin syystä tärkeitä (Lampinen 2013). Maailmanlaajuisesti doula-toimintaa on tutkittu jonkin verran ja tutkimuksessamme käytimme paljon englanninkielisiä lähteitä. Eri tutkimuksissa on ollut mukana yhteensä 16 000 doulaa eri maista (Klaus, Kennell & Klaus 2012, 79).
Aikaisempien doula-aiheisten tutkimusten tuloksia selviää liitteestä 1.
Myös doula-toiminnan ajankohtaisuus on hyvä syy tehdä opinnäytetyö aiheesta. Lam- pisen (2013) mukaan suurin osa doulan asiakkaista on maahanmuuttajia. Globalisaati- on vaikutuksesta suomalainen yhteiskunta muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi, kun maahanmuuttajia tulee Suomeen entistä enemmän (Paananen, Pietiläinen, Raussi- Lehto, Väyrynen & Äimälä 2007, 44). Synnyttävät maahanmuuttajanaiset muodosta- vat haasteen synnytyssalihoitohenkilökunnalle kielimuurin ja erilaisten synnytystradi- tioiden vuoksi. Taustalla saattaa olla myös traumaattisia kokemuksia (Lampinen 2013). Tästä syystä doulan antama jatkuva tuki maahanmuuttajanaiselle on kallisar- voista ja doulasta tuleekin perheen tukisuhde vieraassa kulttuurissa sekä linkki synny- tyssalihoitohenkilökunnan välillä (Akhavan & Lundgren 2010, 83; Lampinen 2013).
Opinnäytetyössämme tutkimme myös synnytyssalin kätilöiden kokemuksia doulista.
Stevensin, Dahlenin, Petersin ja Jacksonin (2011, 512–513) tekemän tutkimuksen mu- kaan doulien ja kätilöiden välillä esiintyi erimielisyyksiä. Kätilöt muun muassa tunsi- vat doulien ottavan kätilöiden roolia itselleen, jolloin kätilöt jäivät ulkopuolisiksi syn-
nytystilanteessa. (Stevens ym. 2011, 512–513.) Opinnäytetyömme avulla selvitimme Kymenlaakson keskussairaalan kätilöiden kokemuksia doulista, ja tulosten avulla voi- daan yhteistyötä parantaa.
Doula on synnytystukihenkilö, jonka tehtävänä on antaa tukea raskaana olevalle nai- selle ja perheelle niin, että he tuntevat olonsa luottavaiseksi ja turvalliseksi raskauden ja synnytyksen aikana (Kuivala 2013, 20; Lampinen 2013; Siivola). Suomessa doula- toiminta on saanut alkunsa vuonna 1992 Helsingin ensikodista (Ensi- ja turvakotien liitto b). Kymenlaakson Ensi- ja turvakodissa doula-toiminta on käynnistynyt kunnolla vuonna 2009 (Lampinen 2013). Kymenlaakson Ensi- ja turvakodin doulat ovat va- paaehtoistyöntekijöitä ja ovat täysin ilmaisia. Kaikki doula-toiminta ei ole vapaaeh- toistyötä. Doulan voi hankkia myös esimerkiksi Aktiivinen synnytys ry:n kautta. Täl- löin doula ei ole vapaaehtoinen ja pyytää palkan työstään. (Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistys ry a; Lahden ensi- ja turvakoti ry 2013.) Tässä opinnäytetyössä kes- kitymme Ensi- ja turvakotien liiton tarjoamiin doula-palveluihin.
2 DOULA-TOIMINTA
Doula-toiminta on hyvin vähän tutkittu ja huonosti ihmisten tiedossa oleva toiminta- muoto, vaikka toimintaa on ollut Suomessa jo vuodesta 1992. Doulan tärkeimmäksi tehtäväksi on määritelty läsnäolo synnytyksen aikana sekä äidin tukeminen. (Ensi- ja turvakotien liitto a, b.) Doulana toimimisessa on kuitenkin omat haasteensa vapaaeh- toistyön ja erilaisten asiakkaiden vuoksi (Lampinen 2013). Seuraavissa alaluvuissa kä- sitellään doulaa synnytystukihenkilönä, doula-tuen hyötyjä, vapaaehtoistyötä ja maa- hanmuuttajaa doulan asiakkaana.
2.1 Kansallinen ja kansainvälinen doula-toiminta
Suomessa doula-toiminta on saanut alkunsa vuonna 1992 Helsingin ensikodista (Ensi- ja turvakotien liitto b). Vapaaehtoisen doulan voi hankkia Ensi- ja turvakotien liiton sekä Folkhälsanin kautta. Tällä hetkellä ensi- ja turvakotien liiton kautta on tarjolla noin 200 doulaa ja Folkhälsanin kautta noin 50 doulaa. Folkhälsan on kohdentanut oman doula-toimintansa ruotsinkielisille perheille. (Ensi- ja turvakotien liitto b.) Doulan voi myös hankkia esimerkiksi Aktiivinen synnytys ry:n kautta, mutta tällöin doulat eivät ole vapaaehtoisia ja pyytävät palkan työstään. Ensi- ja turvakotien liiton doulat ovat täysin ilmaisia tai heille tulee korvata pieni summa (noin 20–50 €), jolla
korvataan heidän matka- ja ruokailukulut (Ensi- ja turvakotien liitto 2014; Kymen- laakson ensi- ja turvakotiyhdistys ry a; Lahden ensi- ja turvakoti ry 2013). Tällä het- kellä doula-toimintaa on 16:ssa ensi- ja turvakotien liiton yhdistyksessä (Ensi- ja tur- vakotien liitto a). Maailmanlaajuisesti yli 16 000 doulaa on osallistunut eri tutkimuk- siin, joita tehtiin Australiassa, Belgiassa, Botswanassa, Brasiliassa, Kanadassa, Chiles- sä, Suomessa, Ranskassa, Kreikassa, Guatemalassa, Meksikossa, Nigeriassa, Etelä- Afrikassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. (Klaus ym. 2012, 79.)
Tässä opinnäytetyössä keskitymme Ensi- ja turvakotien liiton tarjoamiin doula- palveluihin. Ensi- ja turvakotien liiton doulat kuuluvat Suomen doulat ry:n ja ovat näin ollen hyväksyneet yhdistyksen määrittelemän doulan toimenkuvan (ks. Siivola).
Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt päätöksen, että heidän toiminnassaan mukana ole- va vapaaehtoinen doula ei voi toimia samanaikaisesti yrittäjä-doulana. Doulana olon ehtona on myös, että mahdollisesta omasta synnytyksestä on kulunut aikaa vähintään yli vuosi. Tällä pyritään turvaamaan doulan jaksaminen sekä se, että doula on käsitel- lyt omat synnytyskokemuksensa. (Lampinen 2013.)
2.2 Vapaaehtoistyö
Vapaaehtoistyöllä tarkoitetaan tärkeää yhteiskunnallista voimavaraa, jossa yksittäiset henkilöt käyttävät henkilökohtaisia resurssejaan toisten hyvinvoinnista huolehtimi- seen. Suomalaisista jopa kolmannes osallistuu jollakin tavalla vapaaehtoistyöhön.
(Yeung 2002 Utin 2009, 9 mukaan.) Vapaaehtoistyö sijoitetaan yhteiskunnan autta- misjärjestelmässä henkilökohtaisen avun ja julkisen ammattiavun väliin, ja sen vuoksi siitä käytetään nimitystä kolmas sektori. (Lehtinen 1994 & Lehtinen 1997 Utin 2009, 9 mukaan.)
Julkisen sektorin ja kolmannen sektorin toiminnat perustuvat erilaisille lähtökohdille.
Palvelut, joita julkinen sektori tarjoaa, ovat lakisääteisiä ja kuuluvat kansalaisten sosi- aalisiin perusoikeuksiin. Vastaavasti kolmannen sektorin järjestöt ovat useimmiten syntyneet aatteellisista lähtökohdista ja niiden toiminta perustuukin kansalaisten yh- distymisvapaudelle. (Mykkänen-Hänninen 2007, 14.) Perustuslain 13. pykälän mu- kaan yhdistymisvapaudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella on oikeus ilman lupaa pe- rustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toi- mintaan. Parhaimmillaan vapaaehtois- ja ammattityö täydentävät toisiaan sekä mah- dollistavat vastavuoroisen oppimisen ja toisen työn tukemisen (Porkka 2009, 68).
Vapaaehtoistyöllä nähdään olevan kaksi erilaista yhteiskunnallista tehtävää. Se tarjoaa osallistumismahdollisuuksia kansalaisille ja osallisuus itsessään vahvistaa yhteiskun- nan ja yksilön välistä sidettä ja siten ehkäisee syrjäytymistä. Erityisen tärkeäksi va- paaehtoistyöhön osallistuminen saattaa muodostua eläkeläiselle tai työttömälle. Toi- nen tehtävä vapaaehtoistyöllä on lisäresurssien tarjoaminen hyvinvointiyhteiskunnan palvelusjärjestelmään. Avun ja tuen tarvitsijoita on paljon, joten ilman vastaavia lisä- resursseja, saattaisi avun saaminen olla haastavampaa. Vapaaehtoistyötä voidaan käyt- tää myös varhaistuen tarjoajana. (Mykkänen-Hänninen 2007, 6.)
Ensi- ja turvakotien liiton ”En ainakaan minä” -kampanjan tavoitteena on hälventää ihmisten ennakkoluuloja ja häpeän tunnetta avuntarvetta kohtaan. Kuka vaan voi jou- tua tilanteeseen, jossa tarvitsee ulkopuolisen apua ja tukea. Kampanjan avulla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta siitä, että kuka vaan voi toimia vapaaehtoisena ja pie- nistäkin teoista voi olla jollekin suuri apu. (Ensi- ja turvakotien liitto c.)
Synnyttäjän tukihenkilönä eli doulana toimimisessa on omat haasteensa vapaaehtois- työn näkökulmasta. Voi olla haastavaa solmia uusia tukisuhteita ja kohdatessaan vau- vaa odottavan ja synnyttävän perheen, tulisi doulan olla sensitiivinen ja kuunnella synnyttäjän ja hänen puolisonsa toiveita ja tarpeita kattavasti. Vapaaehtoistyö synny- tystukihenkilönä edellyttää, että doula joutuu miettimään, miten oman työn, perheen ja muun vapaa-ajan yhteensovittaminen onnistuu doula-toiminnan ohella. Koska synny- tyksen ajankohtaa ei pysty tarkasti ennustamaan etukäteen, on doulan oltava hälytys- valmiudessa jopa viikkojenkin ajan. (Ensi- ja turvakotien liitto d.) Doula-toiminta pal- kittiin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton järjestöjen Kansalaistoiminnan palkin- nolla vuonna 2010 (Ensi- ja turvakotien liitto 2010).
Doula tarvitsee tukea tukihenkilönä toimiessaan, jolloin yhdistyksen merkitys koros- tuu. Yhdistyksen tulee pyrkiä tukemaan doulan kykyä, halua ja mahdollisuuksia toi- mia tukihenkilönä. Ammatillisen tuen tarjoamisella on suuri merkitys ja doula itse on velvollinen osallistumaan työnohjauksiin. Doulalle tarjotaan mahdollisuutta konsul- toida kokeneempaa tukihenkilöä tai ammattihenkilöä. On myös tärkeää, että doulalla on mahdollisuus tavata säännöllisesti muita vapaaehtoisia ja näin ollen myös vertais- tuen merkitys korostuu. (Ensi- ja turvakotien liitto d.) Kymenlaakson Ensi- ja turvako- tiyhdistys järjestää säännöllisesti doula-iltoja, joissa doulilla on mahdollisuus tavata muita doulia ja keskustella heidän kanssaan (Lampinen 2013).
Sekä tuettavilta että heidän tukihenkilöiltään kerätään palautetta säännöllisesti. Palaut- teen saamisen merkitys korostuukin doula-toiminnassa, jotta tiedetään, että palvelu vastaa niitä periaatteita, joita toiminnalle on asetettu. Toisaalta myös doulan kiittämi- nen osoittaa, että vapaaehtoistyötä tällä tavalla arvostetaan. (Ensi- ja turvakotien liitto d.)
2.3 Doula – synnytystukihenkilö
Hyvä synnytys on jokaisen naisen oikeus. Se, millaiseksi hyvä synnytys määritellään, riippuu siitä, kuka termin ”hyvä synnytys” määrittelee. Synnytyksessä on tietenkin tärkeintä, että vauva saadaan turvallisesti autettua maailmaan, mutta äiti ei saisi kui- tenkaan vähätellä oman synnytyskokemuksensa merkitystä. Synnytyskokemuksella on vahva merkitys äiti-lapsisuhteen muodostumiseen sekä äidin mahdollisiin seuraaviin synnytyksiin. Synnytyskokemus voi vaikuttaa myös puolisoon ja parisuhteeseen. Ne- gatiivinen synnytyskokemus voi saada naisessa aikaan vihan tunteita sekä puolisoa et- tä vauvaa kohtaan. Jotta raskaana oleva saisi hyvän synnytyksen, edellytetään häneltä kiinnostusta ottaa selvää asioista ja miettiä, millaisia asioita hän pitää tärkeänä omassa synnytyksessään. Tällä tavoin nainen saa parhaan mahdollisen tuen ja onnistuneen synnytyksen. Joskus voi olla mahdollista, että kaikki toiveet eivät toteudu tai eivät ole mahdollisia, mutta tällöin äidille perustellaan tarkasti syyt sekä ehdotetaan jonkinlaista muuta ratkaisua. (Haataja 2011, 18–20.)
Kautta historian synnyttäjien tärkeimmät avustajat ovat olleet toiset läheiset naiset, jotka ovat tarjonneet apuaan ja tukeaan raskauden ja synnytyksen aikana (Klaus ym.
2012, 3). Läheisten tuki ei ole menettänyt merkitystään aikojen saatossa. Raskaana oleva sekä tuore äiti kaipaavat edelleen rinnalleen läheistä henkilöä. Naiset kokevat usein ammattihenkilöt ulkopuolisiksi ja etäisiksi, vaikka hekin kulkevat odottavan äi- din rinnalla raskauden ajan. Lisäksi naiset kokevat luottavansa enemmän tukihenki- löön kuin ammattihenkilöihin. (Haataja 2011, 56.)
Synnytystukihenkilöstä on alettu käyttää kreikkalaista sanaa doula, joka on alun perin tarkoittanut naisen palvelijaa. Vuosien saatossa se on muuntunut tarkoittamaan yhtä tai useampaa naista, jotka rohkaisevat ja tukevat raskaana olevaa naista. (Klaus ym.
2012, 4.) Synnyttäjän tukihenkilönä doulalla on tehtävänä antaa tukea raskaana oleval- le äidille niin, että hän tuntee olonsa luottavaiseksi ja turvalliseksi. Äidit kokevat tär- keänä mahdollisuuden keskustella omista ajatuksistaan ja toiveistaan, vauvan tuloon
valmistautumisesta ja siihen liittyvistä valmisteluista. (Kuivala 2013, 20.) Lisäksi doulan tehtäviin lukeutuu fyysisen sekä henkisen avun tarjoaminen synnytyksen aika- na, synnytyskokemuksen jakaminen sekä avun etsintä, mikäli doula itse ei osaa tai voi auttaa. (Ensi- ja turvakotien liitto d.)
Kuvassa 1 esitetään syitä doulan hankkimiselle. Doulan hankinta on luonnollinen va- linta heille, jotka kokevat tarvitsevansa hieman lisätukea (Oksanen 2011, 12). Odot- tava äiti voi pyytää doulaa tueksi esimerkiksi niissä tilanteissa, jos hän odottaa lastaan yksin, puoliso ei halua lähteä tai ei pääse mukaan synnytykseen tai jos hän tarvitsee muuten tukea odotusaikaan ja raskauteen (Ensi- ja turvakotien liitto a, b; Lampinen 2013). Odotusaikana tuki voi olla keskustelua odottavan äidin tai koko perheen kanssa esimerkiksi tuntemuksista äidiksi tai isäksi tulemisesta ja synnytyspeloista (Ensi- ja turvakotien liitto a).
Kuva 1. Syyt doulan hankintaan (Ensi- ja turvakotien liitto a, b; Lampinen 2013) Lähes joka kymmenes synnyttäjä kärsii synnytyspeloista ja synnytyspelkojen varhai- nen hoitaminen antaisi naiselle aikaa nauttia raskaudesta sekä helpottaisi synnytyk- seen valmistautumista. (Rouhe, Saisto, Toivanen & Tokola 2013, 26, 106.) Myös puo- lisot voivat kärsiä synnytyspeloista ja doulat eivät olekaan pelkästään synnyttäjiä var-
ten, vaan myös puolisot saattavat kaivata tukea, sillä raskaana olevan muutokset voi- vat lisätä huolta ja tietämättömyyttä siitä, miten auttaa kumppaniaan parhaiten. (Klaus 2012, 137–138; Haapio, Koski, Koski, & Paavilainen. 2009, 115.)
Synnytyksen aikana doula on läsnä sekä tukee ja kannustaa äitiä hänen toiveidensa mukaisesti. Doulan erona kätilöön on se, että doula voi antaa jatkuvaa tukea. Kätilö joutuu välillä poistumaan potilashuoneesta toisiin työtehtäviin. Jatkuva tuki etenkin maahanmuuttajanaisen rinnalla luo turvallisuuden tunnetta, joka auttaa naista rentou- tumaan ja siten ehkäisee traumaattisten kokemusten syntymistä (Akhavan & Lundgren 2010, 82–83.) Synnytyksen jälkeen perheellä on mahdollisuus tavata vielä doulaansa, jos he kokevat sen tarpeelliseksi. (Ensi- ja turvakotien liitto a). Esimerkiksi maahan- muuttajaperheelle doulasta tulee tärkeä tukihenkilö tutustuessa uuteen kulttuuriin (Lampinen 2013).
Doulan etuna verrattuna läheiseen tukihenkilöön, kuten puolisoon tai lähisukulaiseen on, että hänellä ei ole samanlaista tunnesidettä raskaana olevaan, jolloin hän keskittyy vain raskaana olevan tarpeisiin. Puoliso tai lähisukulainen voi helposti unohtaa synny- tyksen aikana tukijan roolin ja keskittyä omiin mielitekoihinsa ja käsityksiinsä synny- tyksestä. (Haataja 2011, 57.) On kuitenkin tärkeää muistaa, että raskausaika ja synny- tys ovat tärkeitä ja merkittäviä tapahtumia myös puolisolle, eikä doulan ole tarkoitus korvata synnyttäjän läheisen ja rakkaan ihmisen tukea ja läsnäoloa (Oksanen 2011, 12;
THL 2012, 22). Tämän vuoksi monet sairaalat ovatkin päätyneet ratkaisuun, jossa synnyttäjä voi ottaa synnytykseen mukaan sekä puolison että tukihenkilön. Ennen tu- kihenkilön hankintaa kannattaa varmistaa sairaalan käytäntö koskien tukihenkilöiden määrää synnytyssalissa. Jos sairaala sallii vain yhden tukihenkilön, tulisi sairaalan edustajan kertoa perustelut, miksi heillä on kyseinen käytäntö. (Haataja 2011, 57.) Doulana toimiessa on hyötyä tietyistä ominaisuuksista ja luonteenpiirteistä. Doulalla tulisi olla kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, joten sosiaalisuus ja avoimuus korostuvat tässä toiminnassa. Lisäksi on hyötyä empaattisuudesta, hienotunteisuudes- ta, luotettavuudesta ja määrätietoisuudesta. Sopivien ominaisuuksien lisäksi doulat koulutetaan tehtäväänsä. Perehdyttävän koulutuksen tarkoituksena on antaa tarvittavaa tietoa raskauden ja synnytyksen kulusta ja tukemisesta perheen varhaisvaiheessa sekä myös vapaaehtoistyöstä ja tukihenkilön tehtävistä. (Ensi- ja turvakotien liitto d.) Käy- täntö koulutuksen suhteen kuitenkin vaihtelee eri paikoissa (Lampinen 2013).
Synnytystukihenkilön konkreettinen toiminta vaihtelee sen mukaan, mitä tarpeita tuet- tavalla on. Doulan tehtäviin ei kuitenkaan kuulu esimerkiksi kodinhoidolliset tai lää- ketieteelliset tehtävät. Siitä, kuinka kauan tukisuhde kestää tai kuinka usein tapaamisia järjestetään, on sovittava yhdessä. Asiasta tehdään tukihenkilösopimus, joka asettaa rajat toiminnalle. Siihen tulisi kirjata tavoitteiden ja tehtävien lisäksi tukijan, tuettavan ja tukihenkilötoiminnasta vastaavan työntekijän yhteystiedot, tukisuhteen kesto ja se, mihin kukin osapuoli sitoutuu. (Ensi- ja turvakotien liitto d.)
Sopimuksen ja tietynlaisen toivelistan tekemisestä on etua sekä doulalle että raskaana olevalle. Näin raskaana oleva tietää, mitä hän voi ja saa pyytää doulalta. Doula puoles- taan saa jo alusta asti kuvan siitä, millaista tukea asiakas haluaa. Tällöin doulan on mahdollista käydä asiakkaan kanssa erilaisia asioita läpi ja etsiä yhdessä tietoa mieltä painaviin asioihin. Tuen tarvetta kartoitettaessa doulan on myös mahdollista oppia tuntemaan ja lukemaan asiakasta. Tuntiessaan asiakkaansa doula pystyy näkemään synnytyksen aikana, milloin asiakas haluaa omaa rauhaa ja pelkästään doulan läsnä- olon ja milloin taas intensiivistä kannustamista. (Haataja 2011, 57–58.)
2.3.1 Tukemisen menetelmät
Doula käyttää tukemisessaan monenlaisia menetelmiä. Gillilandin (2010, 527) mu- kaan näitä menetelmiä ovat rauhoittelu, rohkaisu, kehuminen, ohjaaminen ja peilaa- minen, joita käytetään yhdistelminä. Näitä tekniikoita, pois lukien peilaaminen, käyt- tävät myös hoitajat ja kumppanit tukiessaan synnyttäjää. Hyväksyntä, vahvistaminen, uudelleen muotoilu, peilaaminen ja kuuleminen ovat monimutkaisempia käyttää, ja niitä käyttävätkin vain doulat. Nämä tekniikat vaativat kokemusta synnytyksistä, ym- märrystä naisen tarpeista ja syvää emotionaalista älykkyyttä ja taitoa. (Gilliland 2010, 527.) Kaikki doulien käyttämät tukemisen menetelmät ja niiden selitykset on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Tukemisen menetelmät ja niiden selitykset (Gilliland 2010, 527; Akhavan
& Lundgren 2010, 82)
Tukemisen menetelmät Selitys
Rauhoittelu Doula rauhoittelee naista esimerkiksi synnytystilanteessa tai kun naisella on huolia.
Rohkaisu Doula rohkaisee naista tekemään jotain tai jatkamaan tekemistä.
Kehuminen Doula kehuu naista jostain hänen tekemästään.
Ohjaaminen Doula ohjaa naista esimerkiksi uusissa asioissa, joista hänellä ei ole vielä kokemusta.
Peilaaminen Doula on rauhallinen ja toistaa takaisin naisen ilmaisemia tuntei- ta.
Hyväksyntä Doula hyväksyy tuettavan tunteen sekä vallitsevan tilanteen muuttamatta niitä tai ottamatta niistä itseensä.
Vahvistaminen Naisen sillä hetkellä kokeman tunteen tai tunteiden ja tekojen vahvistamista.
Uudelleen muotoilu Dialogia doulan ja naisen välillä, jonka tarkoituksena on muuttaa naisen näkemystä itsestään ja kyvyistään positiivisemmiksi.
Kuuleminen Doula käyttää aktiivisen kuuntelemisen taitoja, jolloin nainen voi kertoa mm. tunteistaan.
Linkkinä oleminen Doula on linkkinä odottavan äidin ja ammattihenkilöstön välissä.
Peilaamisessa doula on rauhallinen ja toistaa takaisin naisen ilmaisemia tunteita. Tämä on henkisesti todella tukea antavaa, sillä naisella pysyy ymmärrys tilanteesta. Peilaa- misessa on kyse niin sanotusti päätäntävallan antamisesta asianomaiselle ja kysymys- ten peilaamisesta takaisin. Hyväksyntä on sanallista tai sanatonta tukea, jota voidaan käyttää kahdella tavalla. Ensinnäkin doula hyväksyy naisen tunteet niin kuin hän ne tuntee yrittämättä muuttaa niitä millään tavalla. Toiseksi hän tunnustaa tilanteen sel- laisena kuin on, yrittämättä nähdä sitä toisella tavalla tai muuttaa sitä. Esimerkiksi hän hyväksyy naisen negatiivisetkin tunteet ja tunneilmaisut ottamatta niitä itseensä ja siitä huolimatta osoittaa hyväksyntää naista kohtaan. (Gilliland 2010, 527–528.)
Vahvistamisessa on kyse naisen sillä hetkellä kokeman tunteen tai tunteiden ja tekojen vahvistamisesta. Vahvistuskäyttäytyminen on teoilla tai kommenteilla tapahtuvaa tu- kemista, jossa naista rohkaistaan jatkamaan sitä, mitä on juuri tekemässä. Vahvista- mista käytetään, kun nainen kyseenalaistaa omat tunteensa ja tekonsa, ja haluaa saada tunteilleen ja teoilleen hyväksynnän toiselta. (Gilliland 2010, 527–528.) Naiset, joilla ei ole kokemusta synnytyksestä, saattavat sortua ajattelemaan itsestään negatiivisesti ja vähätellä kykyjään. Tällöin doula käyttää uudelleen muotoilun tekniikkaa. Uudel- leen muotoilu on dialogia doulan ja naisen välillä, jonka tarkoituksena on muuttaa nai- sen näkemystä itsestään ja kyvyistään positiivisemmiksi. (Gilliland 2010, 529.) Gilli- landin (2010, 529) mukaan doulat käyttivät kuulemisen tekniikkaa hyödyksi, kun syn- nytys ei ollut edennyt ja oli tehty keisarileikkauspäätös. Kuulemisessa hyödynnetään aktiivisen kuuntelemisen taitoja, jolloin nainen voi kertoa ajatuksistaan ja tuntea tul- leensa kuulluksi. Kuuleminen on myös synnytyksen jälkeisessä tuessa tärkeää. (Gilli- land 2010, 529.)
Viimeisin tukemisen menetelmä on linkkinä oleminen, joka tarkoittaa doulan toimi- mista linkkinä synnyttäjän ja ammattihenkilöstön välillä. Erityisesti maahanmuuttaja- naisten kohdalla doula käyttää tätä menetelmää, sillä kielimuurin ja kulttuuristen eroavaisuuksien takia, kätilöiden saattaa olla välillä vaikea ymmärtää synnyttäjää.
Doula helpottaa tätä vuorovaikutusta, sillä synnyttäjän ja doulan välille muodostuneen yhteyden ansiosta, doulan on helpompi ymmärtää maahanmuuttajaa. (Akhavan &
Lundgren 2010, 82.) Doulan tukisuhteesta maahanmuuttajanaisen kanssa käsitellään lisää kappaleessa 2.4.
2.3.2 Doula-tuen hyödyt
Vaikka raskaus ja synnytys ovat lyhyitä ajanjaksoja pariskunnan elämässä, ovat ne täynnä stressiä ja tuen tarvetta. Se, miten perhettä tuetaan tänä aikana, vaikuttaa joko positiivisella tai negatiivisella tavalla naisen minäkuvaan, suhteeseen lapsen isään, heidän huolenpitoon ja kuvaan, joka lapsesta heille muotoutuu sekä vanhempien ko- konaisvaltaiseen hyvinvointiin. (Klaus ym. 2012, 105.) Tutkimukset osoittavat doulan tuen hyötyjä monilla osa-alueilla, joita ovat muun muassa psyykkiset, sosiaaliset, lää- ketieteelliset ja fysiologiset hyödyt. Tuella, joka alkaa jo raskauden alkuvaiheessa ja jatkuu synnytyksen jälkeen, on havaittu suotuisia vaikutuksia synnytykseen. (Rosen 2004 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan.) Doulan ansiosta synnyttävä nainen ja
perhe voivat saada jatkuvaa tukea synnytyksessä. Kätilöillä ei ole välttämättä aikaa antaa tätä mahdollisuutta, kun hoidettavana on muitakin potilaita. Doula sitä vastoin on vain synnyttävän naisen ja tämän perheen rinnalla. (Klaus ym. 2012, 81.) Kuvassa 2 esitetään doula-tuen hyötyjä.
Kuva 2. Doula-tuen hyödyt. (Akhavan & Lundgren 2010, 83; Hodnett ym. 2003 Ber- gin & Terstadin 2005, 331 mukaan; Klaus ym. 2012, 80–81, 105–106, 111; Klaus ym.
1992, Zhang ym. 1996, Scott ym. 1999 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan; Kuiva- la 2013, 61; Wolman 1991, Zhang ym. 1996, Madi ym. 1999 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan.)
Jatkuvasta tuesta on lääketieteellisiä hyötyjä. Sen ansiosta kipulääkkeiden tarve vähe- nee 30 prosenttia, oksitosiinin tarve vähenee 40 prosenttia, keisarileikkauksien määrä pienenee 45 prosenttia sekä synnytyskomplikaatiot vähenevät. (Hodnett ym. 2003 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan; Klaus ym. 2012, 80.) Fysiologisia vaikutuksia ovat katekoliamiinitasojen nousu, joka minimoi kohdun toimimattomuutta ja parantaa kohdun verenkiertoa johtaen vähäisempään verenvuotoon (Klaus ym. 1992, Zhang ym. 1996, Scott ym. 1999 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan).
Doulan tuen henkiset ja sosiaaliset hyödyt liittyvät kokemukseen, joka synnytyksestä muodostuu. Doulan jatkuvan tuen ansiosta synnytyksestä tulee parempi kokemus nai- selle ja perheelle. (Hodnett ym. 2003 Bergin & Terstadin 2005 mukaan, 331; Klaus ym. 2012, 80.) Doulan läsnäololla ja tuella on todettu olevan naista rauhoittava vaiku- tus (Klaus ym. 2012, 107). Erityisesti maahanmuuttajanaiselle tämänkaltainen jatkuva tuki on kallisarvoista, sillä se luo turvallisuuden tunnetta, mikä rentouttaa naista ja en- naltaehkäisee näin traumaattisten kokemusten syntymistä (Akhavan & Lundgren 2010, 83). Doulan tuesta on hyötyä myös puolisolle. Doula auttaa puolisoa lähesty- mään kumppaniaan sekä fyysisesti että henkisesti, jolloin hän uskaltaa tukea synnyttä- jää rohkeammin. Myös naisille synnytys on myönteisempi kokemus, kun he tuntevat puolisonsakin saaneen tukea. (Kuivala 2013, 61.) Tuen ansiosta isän rooli vahvistuu ja hän osallistuu enemmän lapsensa hoitoon (Hodnett ym. 2003 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan, Klaus ym. 2012, 106).
Synnytyksen jälkeen doulan tuella on havaittu olevan hyötyä äidin ja lapsen vuorovai- kutukseen, rintaruokintaan ja naisen tunteiden hallintaan. Sen on todistettu vähentävän synnytyksen jälkeistä masennusta, äidin ahdistusta, kuumetta ja infektioita. (Wolman 1991, Zhang ym. 1996, Madi ym. 1999 Bergin & Terstadin 2005, 331 mukaan.) Tut- kimukset osoittavat, että naisten rintaruokinta on lisääntynyt, hyvinvointi kohentunut ja heidän tunteensa vauvaa kohtaan parantuneet verrattuna verrokkiryhmään. Äidit, jotka olivat saaneet doulan tukea raskauden ja synnytyksen aikana, kokivat positiivi- sempia tunteita lastaan kohtaan. He muun muassa kokivat lapsensa kauniimpana, vii- saampana ja helpommin hallittavina kuin verrokkiryhmän äidit. (Ks. Klaus ym. 2012, 80, 111.)
2.4 Doula maahanmuuttajien tukena
Globalisaatio on muuttanut suomalaista yhteiskuntaa yhä monikulttuurisemmaksi maaksi maahanmuuttajien määrän kasvaessa edelleen. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomessa pysyvästi asuvaa ulkomaalaista. (Paananen ym. 2007, 44–45.) Siirtolaiset, pakolaiset, turvapaikanhakijat, paluumuuttajat ja muut ulkomaalaiset luokitellaan maahanmuuttajiksi. Eniten Suomeen tulee maahanmuuttajia Somaliasta, entisen Jugo- slavian alueelta, Irakista ja Iranista, ja viimeisten viidentoista vuoden aikana maahan- muuttajien lukumäärä Suomessa on kasvanut moninkertaiseksi. Muun muassa huono kielitaito, sosiaalisten verkostojen niukkuus sekä kulttuuriset ja uskonnolliset erot vai- keuttavat maahanmuuttajien selviytymistä Suomessa. Monikulttuurisissa perheval- mennuksissa suurimpana haasteena on juuri huono kommunikaatio, kun ei ole yhteistä kieltä ja ilmenee ongelmia tulkkauksessa. Kulttuurista riippumatta kaikilla lasta odot- tavilla vanhemmilla on melko samanlaisia raskauteen, synnytykseen ja lastenhoitoon liittyviä toiveita ja pelkoja. Terveydenhuollon työntekijöillä on velvollisuus ottaa huomioon myös maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeet ja kunnioittaa heidän oikeuksi- aan. (Koski 2007, 10–11, 13, 15.)
Perusterveydenhuollon perhevalmennus ja synnytyssairaalan tutustumiskäynnit eivät saavuta kaikkia maahanmuuttajia, eikä kaikilla välttämättä ole omaisten muodostamaa tukiverkostoa, josta saisi tukea valmentautumisessa tulevaan elämänmuutokseen.
Epäillään myös, että maahanmuuttajataustaisten lasten keskuudessa kuolleisuus olisi suurempi kuin valtaväestöön kuuluvien lasten keskuudessa ja että synnytyskomplikaa- tioiden määrä maahanmuuttajanaisilla olisi suurempi kuin valtaväestön naisilla. (Kos- ki 2007, 13, 15.) On tutkittu, että doulan jatkuva tuki synnyttävän naisen rinnalla vä- hentää kipulääkkeiden tarvetta, synnytyskomplikaatioita ja keisarileikkauksia sekä luo synnytyksestä paremman kokemuksen naiselle (Hodnett ym. 2003 Bergin & Terstadin 2005 mukaan, 331). Doulan tuki maahanmuuttajanaisen rinnalla luo turvallisuuden tunnetta, joka auttaa naista rentoutumaan ja ehkäisee näin traumaattisten kokemusten syntymistä (Akhavan & Lundgren 2010, 83).
Pääasiallisesti doulan asiakkaat ovat maahanmuuttajia, jolloin doulasta tulee perheen tärkeä tukihenkilö Suomessa (Lampinen 2013). Akhavan ja Lundgren (2010, 82) mu- kaan pelkkä tulkki ei riitä tukemaan naista raskauden ja synnytyksen aikana, sillä tulkkien tehtävänä ei ole olla kiinnostuneita synnytyksestä tai omata valmiuksia tukea
naista. Täten doulan kuvataan olevan tärkeä tuki maahanmuuttajanaiselle, sillä hän on vain naista varten ja hänellä on kokemusta ja tietoa synnytyksestä. Doulan ja naisen välille syntyy myös tärkeä yhteys, joka puuttuu tulkin ja naisen väliltä. Doula toimii linkkinä synnyttäjän ja kätilön välillä, ja sillä välin, kun kätilön täytyy hoitaa muita potilaita, doula on koko ajan potilashuoneessa naisen luona. Näin doula helpottaa käti- lön työtä ja auttaa kaikkia synnytyksessä mukana olevia muotoutumaan hyvää yhteis- työtä tekeväksi ryhmäksi. (Akhavan & Lundgren 2010, 82.)
Monikulttuurinen vuorovaikutus vaatii kulttuurisen kompetenssin eli kulttuurisen asi- antuntijuuden ja ammatillisen pätevyyden hallitsemista, koska on opittava tuntemaan asiakkaan ja hänen kulttuuritaustansa erityispiirteitä. Kulttuurinen kompetenssi on kognitiivinen prosessi ja päämäärä, jonka aikana opitaan ymmärtämään asiakkaan ar- voja, elämäntapaa, käytäntöjä ja uskomuksia. (Koski 2007, 17.) Se edellyttää kolmen eri vaiheen hallintaa. Nämä ovat kulttuurinen tietoisuus, kulttuurinen tieto ja kulttuu- rinen herkkyys. Kulttuurinen tietoisuus sisältää omien arvojen ja uskomusten tunnis- tamisen sekä sen tunnistamista, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseen. Kulttuurinen tieto on kykyä ymmärtää eri kulttuurien uskomuksia, arvoja ja tapoja sekä eriarvoi- suuden, samankaltaisuuden ja erilaisuuden tunnistamista. Kulttuurinen herkkyys tar- koittaa kulttuurinmukaisia ja erilaisuutta kunnioittavia vuorovaikutustaitoja, kuten empatiaa, luottamusta, hyväksyntää ja kunnioitusta. Näiden kolmen vaiheen jälkeen tulee kulttuurisen kompetenssin päämäärä, jolloin omataan lisäksi taitoja tunnistaa syrjintä ja rasismi ja osataan puuttua niihin sekä hallitaan erilaisia taitoja kohdata ja hoitaa eri kulttuurista tulevia. (Papadopoulos 2008, 1.)
Akhavan ja Lundgren (2010, 83) mukaan kätilöt tuntevat kulttuurisen kompetenssin puutetta ja heidän on välillä vaikea ymmärtää eri kulttuureista tulevia naisia. Maa- hanmuuttajanaiset voivat olla valtaväestön naisia traumatisoituneimpia sodan, sairau- den ja kriisien takia eivätkä välttämättä osaa uuden kotimaansa kieltä ja ovat siksi haastavampia asiakkaita. Tällöin doula on äärettömän hyvä avustaja vuorovaikutuk- sessa maahanmuuttajanaisen ja kätilön välillä, sillä hän on ollut vuorovaikutuksessa synnyttäjän kanssa pidempään kuin kätilö ja tuntee siksi naisen paremmin. Doula myös auttaa kätilöitä ymmärtämään paremmin maahanmuuttajan taustoja ja kulttuuria sekä arvoja ja uskomuksia synnytykseen liittyen. (Akhavan & Lundgren 2010, 83.)
Koska doulien asiakkaiden kotimaa vaihtelee, on tärkeää, että asiakkaat voivat löytää doulan helposti ja saada itse selville omalla äidinkielellään, mikä doula on. Tämän vuoksi esimerkiksi Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n internetsivuilta löy- tyy doula-esite viidellä vieraalla kielellä. (Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistys ry b). Ymmärtämisen lisäksi omalla äidinkielellä oleva esite voi välittää asiakkaalle tun- teen siitä, että häntä ja hänen taustojaan arvostetaan.
3 RASKAANA OLEVAN NAISEN TUKIVERKOSTO
Tuen tarve raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen on täysin normaalia. Erityisen suuri tuen tarve voi olla yksinodottavilla naisilla. Tukea arkeen voi saada ystävien ja perheen lisäksi äitiysneuvolasta sekä erilaisista liitoista ja yhdistyksistä. Äitiysneuvo- lan kautta voidaan pyytää moniammatilliseen yhteistyöhön myös esimerkiksi psyko- logeja. Odotusaika ja uusi perheenjäsen voivat aiheuttaa vanhempien eristäytymistä kotiin. Vanhempien onkin syytä miettiä jo alkuraskaudesta, keihin he pitävät yhteyttä, ja tutustua esimerkiksi perhevalmennuksessa samassa tilanteessa oleviin, joilta voi saada myöhemmin tukea. (THL 2012, 22–23.)
3.1 Puolison rooli
Sekä odotusaika että synnytys vaativat puolisolta paljon. Puolison roolia ja tarpeita ei tule aliarvioida missään vaiheessa. Hänelle ultraäänitutkimukseen mukaan pääseminen voi olla yhtä tärkeä hetki kuin äidillekin. Raskausaika on myös puolisolle valmistau- tumista vanhemmuuteen ja tulevaan elämänmuutokseen. Raskauden aikana puolison tulisi tukea, kannustaa ja ymmärtää raskaana olevaa puolisoaan sekä muuttaa myös omia tottumuksia. Muutettavien tottumuksien joukossa voi olla esimerkiksi tupakoin- nin vähentäminen tai lopettaminen kokonaan. (THL 2012, 22.)
Puolison muutokset raskaudessa – kivut, kehon muutokset, tunnekuohut, hermostunei- suus ja pelko tulevasta – voivat lisätä huolta ja tietämättömyyttä siitä, miten auttaa kumppaniaan parhaiten. Tällöin doula voi tulla perheen tueksi ja auttaa sekä tulevaa äitiä että puolisoa. Doulan tarkoitus ei ole korvata synnytyksessä puolison paikkaa, vaan tukea ja rohkaista häntä tukemaan synnyttävää puolisoa. (Klaus 2012, 137–138.) Jos doula tulee mukaan synnytykseen, voi hän vapauttaa isän tukijan roolista ja antaa isän ottaa pelkästään puolison ja tulevan isän rooli (Rautaparta 2010, 111). Doula voi esimerkiksi tällöin kertoa, miten ja millä konkreettisilla teoilla puoliso voi auttaa syn-
nyttäjää. Näitä tekoja voivat olla muun muassa erilaiset hieronnat ja kosketus. Doula voi myös keskustella yhdessä kummankin puolison kanssa heille epäselvistä ja mieltä painavista asioista synnytyksen aikana. (Turton 2011, 59–60.) Parhaimmillaan doulan läsnäolo täydentää ja vahvistaa isän roolia, ja luo synnytyksestä pariskunnalle hyvän yhteisen kokemuksen. (Klaus ym. 2012, 151–152.)
Kuivalan (2013, 61) mukaan naiset ovat kokeneet synnytyksen myönteisempänä ko- kemuksena, kun he tuntevat miehensäkin saaneen tukea doulalta. Doulan avulla puoli- sot ovat paremmin uskaltaneet lähestyä kumppaniaan sekä henkisesti että fyysisesti ja myös kohtaamaan paremmin tulevan lapsensa. (Kuivala 2013, 61.) Oksasen (2011, 13) haastatteleman synnyttäjän mukaan tärkeimmäksi asiaksi synnytyksessä nousi yl- lättäen doulan ja puolison yhteispeli kivunlievityksen suhteen, jolla saatiin siirrettyä kipulääkkeiden tarvetta sekä jaettua puolison vastuuta.
Doula ei sulje pois ystävän tai muun läheisen henkilön ottamista mukaan, jos puoliso ei jostain syystä halua tai pääse mukaan synnytykseen. Tässäkään tilanteessa doulan ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa paikkaa synnyttäjän läheiseltä ihmiseltä. (Haataja 2011, 57.) Ystävä tai muu läheinen ihminen voi samalla tavalla kuin puoliso tukea ja kan- nustaa henkisesti synnyttäjää, jolloin synnyttäjälle tulee turvallinen tunne (THL 2012, 35). Tukihenkilöiden sallittu määrä kannattaa kuitenkin varmistaa synnytyssairaalas- ta, koska käytännöt saattavat vaihdella sairaaloittain. Jos sairaala sallii vain yhden tu- kihenkilön, on raskaana olevalla oikeus kuulla perustelut asiaan. (Haataja 2011, 57.) 3.2 Äitiysneuvolan hoitohenkilökunnan rooli
Äitiysneuvolan tehtävänä on tukea raskaana olevaa raskauden aikana sekä varmistaa äidin ja sikiön hyvinvointi ja terveys. Lisäksi neuvolan tavoitteena on huolehtia koko perheen hyvinvoinnista ja terveydestä sekä edistää syntyvän lapsen kasvuympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä. Varhaisella puuttumisella ja hyvällä hoidolla on mah- dollista edistää kansanterveyttä sekä ehkäistä erilaisia raskausajan ongelmia. Äitiys- neuvolan toiminta perustuukin paljon siihen, että pyritään hyvissä ajoin puuttumaan ongelmakohtiin sekä valmistamaan tulevia vanhempia vanhemmuuteen. (THL b.) Varsinaisen terveydenhuollon lisäksi äitiysneuvolan tehtäviin kuuluu myös ohjaami- nen erilaisten käyttämättömien palveluiden pariin (esimerkiksi erilaiset etuudet) sekä perhevalmennus (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 17).
Doulan hankkinut perhe tai äiti voi itse päättää, haluaako doulan mukaan neuvola- käynneille ja perhevalmennukseen (Lampinen 2013). Doulan ei ole tarkoitus ottaa myöskään neuvolassa puolison roolia. Puolison on hyvä tulla mukaan äitiysneuvolaan, koska myös hänellä saattaa olla paljon kysymyksiä liittyen raskauteen ja vanhemmuu- teen. Lisäksi mukana oleminen voi olla hyvin tärkeä hetki puolisolle, koska myös puo- liso odottaa vauvaa. (THL 2012, 22.)
3.3 Kätilön rooli
Kansainvälisen kätilöliiton mukaan kätilö on henkilö, joka kykenee antamaan ohjausta raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aikana, kykenee hoitamaan synnytyksiä omal- la vastuullaan sekä osaa hoitaa vastasyntynyttä ja pientä lasta (Suomen Kätilöliitto ry;
Rouhe ym. 2013, 53). Synnytyksen aikana kätilön rooli on olla synnyttäjän apu, tuki, tietolähde sekä ammattilainen. Kätilön on tärkeää tuoda synnyttäjälle ja hänen tuki- henkilölleen ilmi, että häneen voi luottaa. Luottamuksen voi osoittaa kuuntelemalla, olemalla rehellinen ja avoin, olemalla läsnä sekä antamalla lohtua ja toivoa. (Rouhe ym. 2013, 53–55.) Äidit muistavat yleensä pitkään sen, millainen heidän synnytystään hoitanut kätilö oli. He muistavat usein myös yllättävän tarkkaan sen, millaisia eleitä ja äänensävyjä kätilö käytti synnytyksen aikana. Tämän vuoksi kätilön on syytä miettiä, kuinka toimia synnytyksessä ja millä tavalla saa ohjailtua synnyttäjää ilman painostus- ta. (Rautaparta 2010, 109.)
Kätilön rooli synnytyksessä ei ole helppo, koska tilanteet synnytyksen aikana voivat vaihdella. Kätilö joutuu myös työskentelemään paljon itsenäisesti, jolloin vastuu on suuri. Oman haasteensa tuovat myös erilaiset tekniset laitteet ja niiden hallinta. (Suo- men Kätilöliitto ry.) Lisäksi jokainen potilassuhde on aina ainutlaatuinen ja erilainen kuin aiemmat. Kätilön työhön saattaa vaikuttaa synnyttäjän aiemmat synnytykset ja niistä jääneet mielikuvat. Näissä tilanteissa kätilön täytyisi voittaa luottamus puolel- leen ja näin antaa positiivinen muistijälki synnytyksestä. Yleensä mitä enemmän käti- lö tuntee synnyttäjää ja tietää hänen toiveitaan, sitä paremmin hän pystyy tukemaan ja kannustamaan synnyttäjää. (Rouhe ym. 2013, 53, 56–57.)
Kätilön tehtäviin kuuluu myös synnytyksen jälkeen pidettävän synnytyskeskustelun vetäminen, joka kuuluu tärkeänä osana kätilötyöhön. Yleensä keskusteluun osallistuu äiti, mahdollinen puoliso sekä synnytystä hoitanut kätilö. Yleensä äidit haluavat kes- kustella synnytyskeskustelussa synnytyskokemuksesta, kivunlievityksestä ja sen on-
nistumisesta, omasta käytöksestä sekä tapahtuma-ajoista. Koskelan tekemän tutki- muksen mukaan kätilöt kokivat olevansa ainoita oikeita henkilöitä vastaamaan edellä mainittuihin kysymyksiin. (Koskela 2008, 2, 54.)
Doulan tarkoitus ei ole korvata kätilön paikkaa, koska doulan tehtäviin ei kuulu lääke- tieteelliset tutkimukset ja toimenpiteet. Doulan on kuitenkin mahdollista helpottaa ruuhkaisina aikoina kätilön työtä olemalla läsnä synnyttäjälle. (Oksanen 2011, 12.) Ryttyläisen (2005, 134) tekemän tutkimuksen mukaan äidit kokivat suurimmiksi syik- si hallinnan menettämiseen synnytyksessä sen, että he joutuivat olemaan paljon yksin, koska kätilöillä oli niin kiire. He kokivat myös, että he jäivät vaille tietoa, koska eivät ymmärtäneet tai saaneet tietoa. (Ryttyläinen 2005, 134.) Kätilön on syytä muistaa, että myös doula luottaa häneen ja hänen ammattitaitoonsa yhdessä synnyttäjän ja mahdol- lisen puolison kanssa (Oksanen 2011, 12).
Stevensin ym. (2011, 512–513) tekemän tutkimuksen mukaan kätilöt tunsivat doulien ottavan liian suuria vapauksia toimiessaan synnytystukihenkilöinä. He esimerkiksi tunsivat doulien ottavan heidän roolinsa ja vaikuttaneen heikentävästi kätilön ja asiak- kaan vuorovaikutussuhteeseen luoden kätilöille ulkopuolisuuden, jopa tunkeilijan, tunteen. Tämä tuntui kätilöistä hyvin haavoittavalta, sillä kuitenkin he ovat päävas- tuussa äidin ja lapsen terveydestä. Myös doulat tunsivat välillä kätilöiden kohtelevan heitä huonosti ja jopa jättäen kokonaan huomiotta. (Stevens ym. 2011, 512–513.) Synnyttäjille kätilöiden rooli ei aina ole täysin selvää. Lundgrenin tutkimuksen mu- kaan kätilöt jäivät etäisiksi henkilöiksi, jotka eivät voineet aina olla naisen tukena toi- sin kuin doula. Synnyttäjät eivät kuitenkaan kokeneet kätilöitä haittaavan doulan läs- näolo synnytyksessä. (Lundgren 2008, 173, 175–178.)
3.4 Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö
Käsitteet moniammatillinen ja monialainen yhteistyö ovat termeinä vaikeasti määritel- täviä sekä usein synonyymeina käytettyjä. Moniammatillinen yhteistyö voidaan ajatel- la nimensä mukaisesti eri alojen ammattilaisten yhteistyöksi. Monialaisen yhteistyön koetaan usein yhdistelevän eri hallinnon- ja tieteenalan toimijoita. Moniammatilliseksi tiimiksi voidaan kutsua henkilöitä, jotka omaavat erilaiset ammatit keskenään ja joilla on näiden lisäksi yhteinen päämäärä. (Rekola 2008, 15; THL a.)
Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö vaativat kaikilta työhön osallistujilta vas- tuunottoa, tarkkaa rajausta omasta tehtävästään, muiden asiantuntijoiden kunnioitta- mista, kuuntelu- ja ilmaisutaitoja sekä kykyä ymmärtää laajojakin kokonaisuuksia.
Haasteena moniammatillisella ja monialaisella työryhmillä voi olla löytää juuri oikea toimintamalli tiettyyn tilanteeseen. (Kontio 2010, 6–8.) Työryhmien tulisi ottaa huo- mioon, että tarpeeksi monien asiantuntijoiden mielipiteet olisi otettu huomioon ennen päätöksen tekoa. (Rekola 2008, 17.) Usein moniammatillisen ja monialaisen tiimin kasaaminen ei kuitenkaan toteudu, koska asiaa ajatellaan vain oman ammatin näkö- kulmasta. Tällöin näkökulma jää suppeaksi ja yhteistyön tarve jää huomaamatta. (Iso- herranen 2008, 26.)
Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö on tärkeää, jotta odottavan äidin tai koko perheen erityisen tuen tarve saadaan kartoitettua sekä toteutettua. Yhteistyötä voidaan tehdä eri ammattiryhmien välillä, mutta myös eri sektoreiden välillä. Odottavan äidin tai koko perheen tukena voivat olla kolmatta sektoria edustavat yhdistykset, kuten esimerkiksi ensi- ja turvakodit sekä A-klinikka. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 23.) Esimerkiksi perhevalmennuksessa on helppo esitellä eri palvelutahoja, jotta ne olisivat tuttuja ja helposti lähestyttäviä odotusaikana sekä raskauden jälkeen (Haa- pio ym. 2009, 41). Perhevalmennus on myös itsessään moniammatillista ja mahdolli- sesti myös monialaista. Perhevalmennuksessa päävastuu on yleensä neuvoloiden hen- kilöstöllä ja näin ollen valmentajina toimivat useimmiten äitiys- ja neuvolatoiminnasta vastaavat kätilöt ja terveydenhoitajat. Heidän lisäksi valmennukseen voivat osallistua psykologit, fysioterapeutit, Kelan edustaja, perhetyöntekijä, kummikätilö ja hammas- hoitaja. Valmennuksissa voidaan hyödyntää myös seurakunnan työntekijöitä, ravitse- musterapeutteja, lastenvalvojia sekä seksuaali- ja perheterapeutteja. (Haapio ym.
2009, 9.)
4 TUEN TARVE ALKURASKAUDESTA SYNNYTYKSEN JÄLKEISEEN AIKAAN Raskausaikana äidin mieli ja keho ovat jatkuvassa muutostilassa. Muutosten perim- mäinen tarkoitus on valmistaa ja saada äiti herkäksi lapsen tarpeille ja tunteille. (Rou- he, Saisto, Toivanen & Tokola 2013, 197.) Yleisesti äidin muutokset vaikuttavat koko perheeseen ja koko perhe valmistautuu vastaanottamaan uuden tulokkaan. (Rouhe ym.
2013, 197; THL 2012, 20). Lisäksi perheet ja heidän elämäntilanteet, joihin vauva syntyy vaihtelevat hyvin paljon. Vauva voi olla perheen ensimmäinen lapsi tai suur-
perheen uusin tulokas. Perheessä voi olla vain yksi vanhempi tai perhe voi olla uu- sioperhe. Toisilla perheillä vauva voi olla kauan aikaa harkittu ja odotettu, kun taas toisessa perheessä vauvan hankinta ei ole ollut suunniteltua ja perhetilanne muuttuu yllättäen. (THL 2012, 3.) Seuraavissa alaluvuissa käsitellään raskauden aikaista stres- siä, synnytyspelkoa, varhaista vuorovaikutusta ja synnytyksen jälkeisiä ongelmia sekä imetystä.
4.1 Raskauden aikainen stressi
Raskausajan psyykkisistä ongelmista puhutaan vähän, koska olettamuksena voi olla, että raskausaika on aina ihanaa aikaa, eikä raskaana oleva saa olla millään tavalla psyykkisesti alavireinen (Brodén 2006, 108). Odotusaika voi herättää huolen, pelon ja epävarmuuden tunteita. Pelko siitä, onko vauva terve, osaako vauvaa hoitaa, mitä teh- dä, jos vauva vain itkee, osaako omaa lasta rakastaa, pärjääkö vauvan kanssa taloudel- lisesti ja joutuuko vauvan hoitamaan yksin. Epävarmuus tulevasta voi saada aikaan tunteen, että haluaisi perua koko lapsen. (THL 2012, 21.) Oman mielipahan, stressin, ahdistuksen sekä masennuksen esiintuominen neuvolassa olisi ehdottoman tärkeää.
Tällä tavoin neuvolan henkilökunnan olisi mahdollista puuttua asiaan varhaisessa vai- heessa sekä ohjata raskaana oleva tarkempaan arviointiin sekä hoitoon. Varhaisella puuttumisella voidaan tukea raskaana olevaa sekä edistää hänen äiti-identiteetin syn- tymistä, joiden on koettu vähentävän riskiä sairastua masennukseen. (Rouhe ym.
2013, 23.)
Raskausaikana naisen tunteet voivat vaihdella ja heitellä rajusti. Ilo ja onnellisuus voi- vat helposti vaihtua vihaksi ja peloiksi. Raskaus voi tuoda haasteita myös parisuhtee- seen. Mielialojen vaihteluiden lisäksi nainen voi kokea seksuaalista haluttomuutta, epävarmuutta omasta kehostaan sekä erilaisia kipuja. (Ihme & Rainto 2008, 93.) Li- säksi nainen voi kokea olevansa tilanteensa kanssa aivan yksin ja toisaalta taas mies voi kokea olevansa tilanteessa ulkopuolinen, koska miehellä ei ole kehollista koke- musta vauvaansa kuten naisella. (Rouhe ym. 2013, 23.) Nämä kaikki tekijät saattavat aiheuttaa rajujakin ristiriitoja pariskunnan välillä. Pariskunnalla voi olla myös hyvin erilainen näkemys siitä, mitä raskaana oleva nainen saa ja pystyy tekemään raskauden eri vaiheissa. Näin ollen jopa kotitöiden jakaminen voi aiheuttaa ristiriitoja. Parisuh- detta onkin syytä hoitaa raskauden aikana antamalla toiselle aikaa sekä kuuntelemalla toista. (THL 2012, 21, 25.)
Raskaana olevan naisen mielentila voi vaikuttaa pitkälle lapsen tulevaisuuteen
(Brodén 2006, 111). Äidin stressi vaikuttaa sikiöön hormonaalisten ja hermoston välit- täjäaineiden kautta. Jatkuvalla stressillä voi olla kielteinen vaikutus sikiön aivoihin ja aiheuttaa hänelle käyttäytymishäiriöitä. Stressi voi alentaa äidin immuunijärjestelmän tehoa, lisätä riskiä ennenaikaiseen synnytykseen sekä raskausmyrkytykseen sekä ai- heuttaa muita komplikaatioita raskauden kulkuun. Stressi voi lisäksi aiheuttaa odotta- valle äidille kielteisiä tunteita ja ajatuksia tulevaa lasta kohtaan. Tällöin nainen voi esimerkiksi kieltää raskautensa, välttää neuvolaan menoa sekä aiheuttaa tarkoituksella vaaraa sikiölle esimerkiksi tupakoimalla, käyttämällä päihteitä sekä laiminlyömällä oma ravitsemus. (Sjöström 2002 Brodènin mukaan, 111–112.)
4.2 Synnytyspelot
Synnytyksen jännittäminen on täysin normaalia ja jokainen nainen jännittää ennen synnytystä. Jännitys auttaa valmistautumaan henkisesti synnytykseen sekä synnytyk- sen jälkeiseen aikaan. Synnytyspelosta voidaan puhua silloin, jos synnytyksen ajatte- leminen rasittaa kohtuuttomasti arkea sekä aiheuttaa suurta ahdistusta. Voimakas syn- nytyspelko voi ilmetä muun muassa painajaisina, paniikkikohtauksina, ahdistuksena, unettomuutena, ennenaikaisina supistuksina sekä vatsa- ja selkävaivoina. (Rouhe ym.
2013, 106.) Sympaattisen hermoston aktiivisuus kuluttaa paljon energiaa sekä pelko tunteena on epämiellyttävä (Rautaparta 2010, 88; Rouhe ym. 2013, 106). Odottavat äidit ottavat harvoin synnytyspelkojaan puheeksi, vaikka lähes joka kymmenes syn- nyttäjä kärsii peloista. Synnytyspelkojen varhainen hoitaminen antaisi naiselle aikaa nauttia raskaudesta sekä helpottaisi synnytykseen valmistautumista raskauden viimei- sellä kolmanneksella. (Rouhe ym. 2013, 23, 26, 106.)
Synnytyspelkojen syntyyn vaikuttavat hyvin monet tekijät. Joidenkin pelot ovat voi- neet saaneet alkunsa jo lapsena, jolloin lapsi on kuullut tai nähnyt kauhutarinoita syn- nytyksestä. Toiset ovat voineet kuulla kauhutarinoita erityisesti läheisiltä ihmisiltä ai- kuisiällä. Synnytyspelkojen syynä voi olla myös epämiellyttävä seksuaalinen kokemus tai gynekologinen vaiva. Joillekin synnytyspelkojen syy on täysin epäselvä, eivätkä he osaa kertoa mitään syytä, mikä pelkoa aiheuttaa. (Rouhe ym. 2013, 107.) Tutkimusten mukaan ahdistuksesta ja masennuksesta ennen raskautta ja raskauden aikana kärsineet kokevat yleensä synnytyspelkoja muita useammin (Rouhe ym. 2013, 108–109; Tiiti- nen 2013a).
Syyt, miksi pelot syntyvät, ovat hyvin erilaisia, mutta niin ovat myös asiat, joita varsi- naisesti synnytyksessä pelätään. Yleensä naiset mainitsevat ensimmäisenä kivun. Tar- kemmalla selvittelyllä on saatu selville, että pohjimmaisena syynä on pelko itsehillin- nän menetyksestä. Itsehillinnän menetys voi olla sellaiseen tilaan joutumista, missä ei pysty ilmaisemaan tai hillitsemään tunteita eikä saa apua henkilökunnalta. Muita pe- lon syitä voivat olla yksinjääminen, pelko siitä, miten henkilökemiat toimivat synny- tyssalin hoitohenkilökunnan kanssa, vaurioitumisen pelko, kuten genitaalialueen vau- riot sekä menettämisen pelko. (Rouhe ym. 2013, 111, 114, 116, 119–120.)
Synnytyspelko ei ole ainoastaan synnyttäjien ongelma, vaan myös heidän puolisonsa voivat pelätä. Yleensä synnytyspeloista kärsivät ensisynnyttäjien puolisot. (Haapio ym. 2009, 115.) Nainen voi kokea miehen pelon olevan oletus siitä, että hän ei luota naiseen ja hänen kykyihin selviytyä synnytyksestä. Tällöin synnyttäjä ei saa kaipaa- maansa tukea ja voi kokea, että hänen pelot ovat täysin aiheellisia. (Brodén 2006, 133;
Haapio ym. 2009, 115.) Isän pelko voi näkyä ahdistuksena ja erilaisten traumojen nousemisena pintaan (Rouhe ym. 2013, 34). Miehen synnytyspelon hoitaminen jää yleensä huomiotta, koska nainen on kuitenkin päähenkilö synnytyksessä ja miehen koetaan automaattisesti olevan se, joka tukee ja kannattelee naista (Brodén 2006, 133).
Synnytyspelko hoidetaan ensisijaisesti neuvolassa ja kolmannen sektorin tarjoaman tuen avulla. Yleensä synnytyspelkoinen pystyy tuettuna valmistautumaan normaalisti synnytykseen. Vaihtoehtona on myös lähettää synnytyspelkoinen synnytyspelkopoli- klinikalle, jos neuvolan ja kolmannen sektorin antama tuki ja tieto eivät ole riittäviä.
Jos kaikesta huolimatta raskaana oleva kärsii synnytyspeloista vielä loppuraskaudessa, eikä halua alatiesynnytystä, voidaan synnytyssairaalassa tehdä päätös keisarileikkauk- sesta. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 250.) Keisarileikkauksessa on kuitenkin suuremmat riskit verrattuna alatiesynnytykseen (Tiitinen 2013b).
Lappi-Khabbal on tutkinut synnytyspelon hoidon kustannusvaikuttavuutta eli sitä, saadaanko synnytyspelkoja hoitamalla rahallisia säästöjä. Tutkimuksesta ilmeni, että rahalliset säästöt eivät ole huomattavia. Lappi-Khabbal nostaa kuitenkin esiin sen, että tuloksen perusteella ei voida kokonaan määritellä sitä, kannattaako synnytyspelkoja hoitaa vai ei. Komplikaatioriskien vähenemiselle, nopeammalle synnytyksestä toipu- miselle sekä naisen hyvinvoinnille ei voida määritellä hintaa. (Lappi-Khabbal 2007, 42–43.)
4.3 Varhainen vuorovaikutus
Vauvan ja vanhempien välinen vuorovaikutus on aivan ainutlaatuista verrattuna mui- hin ihmissuhteisiin. Vauvan ja häntä hoitavan vanhemman suhde on erityisen lämmin ja läheinen. Erityistä on myös se, että vauva ei arvioi hoitajaansa, vaan koska hän tar- vitsee hoitajan, hän kiintyy hoitajaansa arvioimatta ja vertailematta. (THL 2012, 57.) Kiintymys lapseen syntyy tutustumalla häneen rauhassa ja hänen ehtojensa mukaisesti (Rouhe ym. 2013, 211). Hyvä varhainen vuorovaikutus on tärkeää lapselle, koska se lisää lapsen turvallisuuden, pysyvyyden sekä ilon tunnetta. Lisäksi edellä mainitut te- kijät tukevat lapsen normaalia kehitystä. (THL 2012, 57.)
Varhainen vuorovaikutus alkaa heti lapsen synnyttyä, kun äiti saa lapsensa rinnalleen ja he alkavat tutustua toisiin. Jos isä on mukana synnytyksessä, hän voi myös tutustua lapseensa katselemalla ja koskettelemalla. Pian vauva avaa silmänsä ja etsii lähellä olevia kasvoja. (Haataja 2011, 18; THL 2012, 44.) Synnytyskokemuksella on suuri vaikutus siihen, kuinka äiti-lapsisuhde alkaa kehittyä. Positiivinen synnytyskokemus vahvistaa äidin ja lapsen suhdetta, kun taas negatiivinen synnytyskokemus voi saada aikaan jopa vihan tunteita lasta kohtaan. (Haataja 2011, 18.)
Varhaista vuorovaikutusta voi tukea ja alkaa rakentamaan jo raskausaikana. Vauvalle on hyvä jutella, jotta hän oppii tunnistamaan erilaisia äänensävyjä. Äänensävyjen tun- nistaminen lisää syntyneen lapsen turvallisuuden tunnetta, vaikka hän ei vastasynty- neenä vielä sanojen merkityksiä tiedäkään. Vauvalle puhumisella pystytään myös edistämään ja turvaamaan hänen puhumaan oppimista. (THL 2012, 57.)
4.4 Synnytyksen jälkeiset ongelmat
Aika synnytyksen jälkeen voi olla hyvin ihmeellistä. Äiti voi olla ensimmäisinä päivi- nä hyvin energinen ja ei koe itseään ollenkaan väsyneeksi, vaikka valvoisi ja hoitaisi vauvaa tauotta. Yleensä keho on kuitenkin kokenut kovaa rasitusta ja ylivirkeä olo on epätodellinen. Toisaalta voi olla myös mahdollista, että äiti tuntee olonsa epätodel- liseksi tai ei oikein tunne mitään. Äiti voi kokea olevansa kuplan sisällä ja tarkkaile- vansa sieltä omaa vauvaansa ja ympäristöä. Odottamattomat tunteet ja omat reaktiot voivat saada monet äidit järkyttyneiksi. Ensimmäisten päivien hämmästys on normaa- lia ja hyvin tavallista. Synnytyksen jälkeen voi ilmetä kuitenkin myös muita ongelmia.
(Kortesalmi & Lampinen 2006, 44.)
Synnytyksen jälkeisiä ongelmia voivat olla baby blues eli synnytyksen jälkeinen her- kistyminen, synnytyksen jälkeinen masennus sekä synnytyksen jälkeinen psykoosi.
Edellä mainituista yleisin on baby blues, josta kärsii synnytyksen jälkeen noin 50–80
% synnyttäneistä. Baby bluesin oireita ovat itkuisuus, väsymys, alakuloisuus sekä no- peat mielialan vaihtelut. Oireet alkavat yleensä 1–2 viikon kuluessa synnytyksestä. Oi- reet menevät yleensä itsestään ohi, mutta noin viidennekselle baby bluesista kärsineil- le kehittyy masennus. (Hakulinen-Viitanen & Solantaus.)
Synnytyksen jälkeisen masennuksen tavallisimpia oireita ovat mielialan lasku, vaikeus kokea mielihyvää, itkuisuus ja ärtyisyys, unihäiriöt, saamattomuus, toimintakyvyn lasku, arvottomuuden ja avuttomuuden tunteet, itsesyytökset ja toivottomuus sekä mahdollisesti jopa itsetuhoiset ajatukset. Äidin masennus koskettaa ja vaikuttaa koko perheeseen. Oireet ja parantuminen riippuvat masennuksen vaikeusasteesta. Yleensä parantuminen tapahtuu muutamassa kuukaudessa ja todennäköisyys täydelliseen pa- rantumiseen on hyvä. Voi olla kuitenkin mahdollista, että synnytyksen jälkeinen ma- sennus on osa pitkäkestoista masennusta ja ahdistusta, jolloin on mahdollista, että ma- sennusjaksot toistuvat. Lisäksi synnytyksen jälkeinen masennus lisää jo yksistään 40
%:lla riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen myös seuraavan synny- tyksen aikana. (Hakulinen-Viitanen & Solantaus.)
Yleensä ajatellaan, että synnytyksen jälkeinen masennus on vain äidin ongelma, mutta myös isä voi kärsiä masennuksesta. On mahdollista, että puolisoiden masennukset liit- tyvät toisiinsa. Se voi olla tapa reagoida muuttuvaan elämäntilanteeseen. Ei ole täysin mahdotonta, että vain isä sairastuu masennukseen ja äiti ei. Isän ja puolison roolit ovat haastavia, koska heidän pitäisi olla synnyttäneen puolison tukena, mutta taas toisaalta uusi tilanne on heillekin vaikea. (Ensi- ja turvakotien liitto f.) Miesten synnytyksen jälkeinen masennus voi ilmetä esimerkiksi aggressiivisuutena, impulssikontrollin puutteena, stressiherkkyytenä, päihteiden käyttönä, toisten syyttelynä, vetäytymisenä, liiallisena työntekona, avusta kieltäytymisenä sekä suurina vaatimuksina (Madsen 2011 Heiskasen 2011 mukaan).
Puolisoiden masennus saattaa jäädä usein huomaamatta synnytyksen jälkeisenä aika- na, koska yleisesti keskitytään enemmän synnyttäneen puolison jaksamiseen (Ensi- ja turvakotien liitto f). Diagnosointia voi vaikeuttaa myös se, että puolisoiden synnytyk- sen jälkeisestä masennuksesta puhutaan hyvin vähän sekä puolisot eivät osaa oma-
aloitteisesti hakea apua. (Ensi- ja turvakotien liitto f; Madsen 2011 Heiskasen 2011 mukaan). Sekä äidin että isän masennusta voidaan arvioida neuvolassa EPDS- lomaketta apuna käyttäen. (Hakulinen-Viitanen & Solantaus.)
Synnytyksen jälkeiseen psykoosiin sairastuu noin 0,1–0,2 % synnyttäneistä naisista.
(Hakulinen-Viitanen & Solantaus). Synnytyksen jälkeinen psykoosi tunnetaan myös nimillä lapsivuodepsykoosi sekä puerperaalipsykoosi (Hakulinen-Viitanen & Solan- taus; Huttunen 2013). Oireina synnytyksen jälkeisessä psykoosissa ovat uupumus, le- vottomuus, itkuisuus, ärtyneisyys, harhat ja sekavuus. Oireet alkavat yleensä ensim- mäisen kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksen jälkeisen psykoosin parantu- misennuste on hyvä, mutta se vaatii aina psykiatrisen hoidon. (Hakulinen-Viitanen &
Solantaus.) Synnytyksen jälkeisen psykoosin taustat ovat hyvin erilaisia, kuten myös psykoosiajat. Raskauden loppuvaiheen voimakkailla hormonaalisilla muutoksilla on arveltu olevan yhteyksiä ainakin osissa tapauksista synnytyksen jälkeiseen psykoosiin.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla äidillä on puolestaan suuri riski sairastua myös synnytyksen jälkeiseen psykoosiin. (Huttunen 2013.)
Raskauden jälkeisissä ongelmissa äitiä auttaa yleensä tilanteen tunnistaminen ja tun- nustaminen, arkipäiväinen apu, kuuntelu ja ymmärtäminen, hellittely, hyväksyminen, levon ja virkistymisen tarjoaminen sekä lääkärin määräämä lääkehoito, jos edellä mainitut keinot eivät ole riittäviä. Puoliso, sukulaiset, ystävät, muut samassa tilantees- sa olevat tai samanlaisen tilanteen kokeneet henkilöt ja terveydenhoitajat ovat tärkeäs- sä asemessa äidin toipumisen suhteen. Teot voivat olla hyvinkin pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä äidille. Näissäkin tilanteissa on muistettava ja arvioitava puolison voima- varat. Puoliso voi olla kykenemätön antamaan tukeaan synnyttäneellä ja mahdollisesti myös itse tuen tarpeessa. (Hermanson 2012.)
4.5 Imetys
Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjeiden mukaisesti Suomessa suositellaan en- simmäisten kuuden kuukauden ajan täysimetystä, jonka jälkeen yhden vuoden ikään saakka osittaista imetystä. Äidinmaito on parasta ravintoa vastasyntyneelle, koska se on helposti sulavaa ja muuttuu lapsen tarpeiden mukaan. Äidinmaito ehkäisee erilaisia sairauksia, kuten ripulitauteja ja hengitys- ja virtsatietulehduksia. Lisäksi pitkäaikai- sella imetyksellä koetaan olevan jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia, koska se en- naltaehkäisee liikapainoa, diabetesta ja sydän- ja verenkiertosairauksia. Imetyksen
merkitys ei ole pelkästään vauvan ravinnonsaannin turvaaminen, vaan myös äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen. Lisäksi imetys auttaa äitiä palautu- maan raskaudesta ja synnytyksestä sekä lykkää kuukautisten alkamista. (Ihme & Rain- to 2008, 123–124).
Tutkimusten mukaan imetyksen onnistumiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa tukihenkilön läsnäolo synnytyksessä, varhainen ensi-imetys, äidin kan- nustaminen, puolison tuki sekä tuki ja ohjaus erilaisissa ongelmatilanteissa. Negatiivi- sesti vaikuttavia tekijöitä ovat puolestaan pitkittynyt synnytys, imukuppisynnytys, kei- sarinleikkaus, epiduraalipuudutus, äidin vaikeaksi kokema synnytys sekä tuen puute.
(THL 2009, 40.) Vaikka Suomessa ollaan myönteisiä imetystä kohtaan, on silti maamme Pohjoismaiden vähiten imettävä kansa (THL 2009, 3).
Ensi- ja turvakotien liitolla sekä Folkhälsanilla on käynnissä yhteinen hanke nimeltään Imetys ilman stressiä – varhaista tukea perhekeskeiseen imetykseen. Hanke on neli- vuotinen ja toteutuu vuosina 2013–2016. Rahoittajana hankkeella toimii Raha- automaattiyhdistys. Hankkeen tarkoituksena on kouluttaa molempien järjestöjen va- paaehtoisia doulia, ja antaa heille valmiudet ohjata, havainnoida ja reflektoida perheen varhaista imetystä. Lisäksi tavoitteena on lisätä yhteistyötä eri vapaaehtoisten ja am- mattihenkilöiden välillä. Hankkeen toivotaan lisäävän suvaitsevuutta ja hyväksyntää erilaisille näkemyksille imetystä kohtaan. (Ensi- ja turvakotien liitto e).
Doulien taito ohjata ja auttaa imetyksessä on tärkeää, koska he tutustuvat perheeseen yleensä jo odotusaikana ja tukevat perhettä myös synnytyksen aikana sekä sen jälkeen.
Doulalta voi tällöin kysyä apua imetykseen missä tukisuhteen vaiheessa tahansa.
Doulan ei tarvitse kuitenkaan tietää kaikkea, vaan hän voi toimia ikään kuin linkkinä neuvolan, synnytyssairaalan ja vauva-arjen välillä. Hän havainnoi, milloin imetykses- sä tarvitaan apua enemmän kuin mitä doula itse pystyy tarjoamaan. Doulan tehtävä voi olla myös herättää vanhempien kiinnostus imetykseen sekä tutustua yhdessä van- hempien kanssa siihen, mistä juuri heidän vauvansa pitää. Näitä asioita ovat esimer- kiksi missä asennoissa ja millä tahdilla vauva mielellään haluaa syödä. (Ensi- ja tur- vakotien liitto e.)
5 TUTKIMUSONGELMAT
Opinnäytetyömme tarkoitus on selvittää, millaisia kokemuksia asiakkailla sekä synny- tyssalin kätilöillä on doula-toiminnasta. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2009, 125) mukaan metodikirjat perinteisesti painottavat tutkimusongelmien tarkkaa määrit- tämistä ennen tiedonkeruun aloittamista. Hirsjärvi ym. huomauttavat kuitenkin, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa on mahdollista, että tutkimusongelmat muokkautuvat tutkimuksen edetessä ja tähän tuleekin varautua tutkimusongelmia laatiessa. (Hirsjärvi ym. 2009, 125.) Tässä opinnäytetyössä tutkimusongelmia hienosäädettiin muutaman kerran mm. opinnäytetyön nimen muokkautuessa.
Koska aiheemme on hyvin laaja, päätimme jo alussa muodostaa viisi päätutkimuson- gelmaa, jotka jaottelimme tiedonkeruumenetelmien mukaan. Neljä niistä koskevat haastattelua ja havainnointia ja yksi kyselyä. Tutkimusongelmiksi määrittelimme seu- raavat ongelmat:
Haastattelu ja havainnointi:
1. Miten doulan antama tuki koettiin vaikuttaneen naiseen raskausaikana?
2. Miten doulan antama tuki koettiin vaikuttaneen naiseen synnytyksen aikana?
3. Miten doulan antaman tuen koettiin vaikuttaneen naiseen synnytyksen jälkeen?
4. Miten doulan läsnäolo ja tuki koettiin vaikuttaneen tuettavan puolisoon?
Kysely:
5. Miten doulan läsnäolo koettiin vaikuttaneen synnytyssalin kätilöiden työhön?
6 TYÖN TOTEUTUS JA TIEDONKERUUMENETELMÄT
Tässä luvussa kerromme työn toteutuksesta aikatauluineen sekä tutkimusmenetelmäs- tämme. Tutkimuksessamme käytämme sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutki- musotetta. Kvalitatiivista tutkimustietoa keräämme haastattelulla ja kvantitatiivista
