Varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkökulmasta
Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Sosionomi
Kevät 2022 Kati Ketola
Sosionomikoulutus Tiivistelmä
Tekijä Kati Ketola Vuosi 2022
Työn nimi Asiakasperheiden vähävaraisuus varhaiskasvatuksessa – varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkökulmasta
Ohjaaja Liisa Kokkoniemi
Tavoitteena opinnäytetyössä oli selvittää, näyttäytyykö perheiden vähävaraisuus
varhaiskasvatuksessa työntekijöiden kokemuksen mukaan. Lisäksi opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät ottavat perheiden vähävaraisuuden huomioon työssään. Vastaukset kerättiin erään Etelä-Suomessa sijaitsevan
varhaiskasvatusyksikön työntekijöiltä Forms-kyselylomakkeen avulla. Saadut vastaukset analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyön teoriaosuus koostui kahdesta käsitteestä; varhaiskasvatus ja vähävaraisuus.
Varhaiskasvatuksen alle avattiin käsitteitä varhaiskasvatuksen tavoitteet, varhaiskasvatuksen asiakkaat ja varhaiskasvatuksen työntekijät. Lisäksi avattiin kasvatusyhteistyön käsitettä.
Tietoperustaa rikastuttivat samasta aiheesta aiemmin tehdyt tutkimukset.
Tuloksissa korostui, että vähävaraisuutta voi ilmetä vain lapsessa tai koko perheessä.
Vastausten perusteella vähävaraisuus voi näkyä lapsella kolmella tapaa: ulkoisessa
olemuksessa, käytöksessä ja sosiaalisissa suhteissa. Vähävaraisuutta vastausten perusteella huomioidaan lapsen kanssa työskennellessä ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Johtopäätöksenä todettiin, että vähävaraisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksessa ryhmästä riippuen. Hankalana koettiin vähävaraisuudesta puhuminen leimaamatta.
Kasvatusyhteistyötä arvotettiin tärkeäksi. Yleistä toimintamallia vähävaraisten perheiden kohtaamiseen ei ole.
Avainsanat Varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen asiakkaat, varhaiskasvatuksen työntekijät, kasvatusyhteistyö, vähävaraisuus
Sivut 30 sivua ja liitteitä 3 sivua
Degree Programme of Social Services Abstract
Author Kati Ketola Year 2022
Subject Disadvantaged families in early childhood education – from the perspective of early childhood education workers
Supervisors Liisa Kokkoniemi
The aim of the thesis was to find out whether families’ low income is evident in early childhood education, based on the experience of the staff. In addition, the thesis sought to find out how early childhood education staff take families’ disadvantage into account in their work. The answers were collected from the staff of an early childhood education centre in southern Finland, using a Forms questionnaire. The responses received were analyzed by thematizing.
The theoretical part of the thesis consisted of two concepts: early childhood education and disadvantage. In terms of early childhood education, the concepts of early childhood
education goals, clients and staff were discussed. In addition, the concept of early childhood education partnership was defined. The knowledge base was enriched by previous studies on the same topic.
The results emphasized that disadvantage can only occur in a child or in the whole family.
Based on the answers, disadvantage can be seen in a child in three ways: in outward appearance, behavior, and social relations. The results indicated that disadvantage is taken into account when working with the child and cooperating with the parents.
In conclusion, it was found that how disadvantage appears in early childhood education, depends on the group. The respondents considered it difficult to talk about disadvantage without stigma. Educational partnership was valued as important. There is no general operations model for dealing with low-income families.
Keywords Early childhood education, early childhood education clients, early childhood education employees, early childhood education partnership, disadvantage Pages 30 pages and appendices 3 pages
Sisällys
1 Johdanto ... 1
2 Varhaiskasvatuksen teoriaa ... 3
2.1 Varhaiskasvatus yleisesti ... 3
2.2 Varhaiskasvatuksen lainmukaiset tavoitteet ... 4
2.3 Varhaiskasvatuksen asiakkaat ... 5
2.4 Kasvatusyhteistyö varhaiskasvatuksessa ... 5
2.5 Varhaiskasvatuksen työntekijät ... 6
3 Vähävaraisuuden käsitteitä ... 7
4 Aikaisemmat tutkimukset ... 8
5 Tutkimuksen toteutus ... 10
5.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 10
5.2 Laadullinen tutkimus ... 11
5.3 Aineiston hankinta ... 11
5.4 Kyselylomake... 12
5.5 Aineiston analyysi ... 13
6 Tutkimustulokset ... 14
6.1 Vähävaraisuuden ilmeneminen varhaiskasvatuksessa ... 14
6.2 Vähävaraisuuden ilmeneminen perheessä ... 15
6.2.1 Lapsen ulkoinen olemus ... 16
6.2.2 Lapsen käyttäytyminen ... 16
6.2.3 Lapsen sosiaaliset suhteet ... 17
6.3 Vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa ... 17
6.3.1 Lapsen huomioiminen ... 18
6.3.2 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ... 18
6.3.3 Työntekijöiden toiminta varhaiskasvatuksessa ... 19
7 Johtopäätökset ... 20
7.1 Vähävaraisuuden ilmeneminen perheessä ... 20
7.2 Vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa ... 22
7.3 Jatkotutkimusaiheita ja kehitysideoita ... 23
8 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 24
9 Pohdinta ... 25
Lähteet ... 28
Liitteet
Liite 1 Aineistonhallintasuunnitelma Liite 2 Kyselylomake
1 Johdanto
Vähävaraisuudella voi olla pitkäkantoiset vaikutukset lapsen ja nuoren elämässä.
Lapsuudessa koettu vähävaraisuus on havaittu sitä vakavammaksi, mitä nuoremmassa iässä lapsi on sen kokenut. Tilanteen kestolla on myös vaikutusta seurauksiin. (Hakovirta ym., 2018, ss. 312–315) Etenkin lapsen kokemalla pitkäaikaisella vähävaraisuudella voi olla vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Lapsi voi kokea esimerkiksi huolta perheen
pärjäämisestä, kokea itsensä ulkopuoliseksi muiden lasten seurassa tai jäädä ilman
harrastusmahdollisuuksia. On tutkittu, että vähävaraisilla lapsilla on aikuisena suurempi riski joutua työttömäksi tai kouluttamattomaksi. Myös mielenterveydenongelmilla ja lapsuuden vähävaraisuudella on nähty yhtäläisyyksiä. Onkin tärkeää, että vähävaraisia lapsiperheitä tuetaan esimerkiksi erilaisilla tukipalveluilla. (Hartikainen & Perkiömäki, 2019)
Tilastokeskus määrittelee vähävaraisiksi perheet, joiden käytettävissä olevat rahatulot ovat perheenjäsentä kohden pienemmät kuin 60 prosenttia väestön keskimääräisestä
tulotasosta. Raja vaihtelee vuosittain ja se on määritelty Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suositusten mukaan. (SVT, 2021b) Lasten kohdalla vähävaraisuuden mittarina pidetään heidän omakohtaista kokemustansa päivittäin läsnä olevasta vähävaraisuudesta.
Vuoden 2016 tilastojen mukaan Suomessa oli suhteellisesti köyhiä lapsia 110 000. (Järvinen, 2019)
Opinnäytetyön aiheena on vähävaraisuus varhaiskasvatuksessa. Lapsiperheiden vähävaraisuus on ajankohtainen aihe ja vähävaraisuus tulisi ottaa huomioon varhaiskasvatuksen arjessa; sekä kasvatuksessa että perheiden kohtaamisessa.
Varhaiskasvatusta ohjaavat erilaiset lait ja asetukset. Varhaiskasvatuslaki määrää, että varhaiskasvatuksen tulisi olla tasa-arvoista ja kaikille yhdenvertaista (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 §3).
Tämän opinnäytetyön kirjoittaja on tulevana sosionomina kiinnostunut ihmisten laaja- alaisesta hyvinvoinnista. Opinnot suuntautuvat varhaiskasvatukseen ja opintojen aikana kirjoittaja on kiinnostunut erityisesti perheiden vähävaraisuudesta ja vähävaraisuuden kanssa kamppailevien perheiden tukemisesta. Opinnäytetyön kirjoittaja on toiminut Hope –
Yhdessä ja yhteisesti ry:n vapaaehtoisena ja sittemmin lisäksi tiiminvetäjänä vuodesta 2019 alkaen. Vähävaraisuus on huomioon otettava asia, sillä se ei ole lasten syytä, mutta silti he joutuvat siitä kärsimään.
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, näyttäytyykö perheiden vähävaraisuus
varhaiskasvatuksessa työntekijöiden kokemuksen mukaan. Lisäksi opinnäytetyössä pyritään selvittämään, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät ottavat perheiden vähävaraisuuden huomioon työssään. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus.
Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössä ovat varhaiskasvatus sekä vähävaraisuus. Keskeisten käsitteiden lisäksi tietoperustassa on avattu varhaiskasvatuslain mukaisia tavoitteita sekä kasvatusyhteistyötä. Tietoperustan jälkeen kerrotaan aikaisemmista tehdyistä tutkimuksista, jotka liittyvät opinnäytetyön aiheeseen. Tämän lisäksi opinnäytetyössä tullaan avaamaan tarkemmin tutkimuksen toteutusta sekä tutkimustuloksia. Lopuksi kerrotaan tutkimuksesta tulleita johtopäätöksiä ja tuodaan esiin jatkotutkimusaiheita. Pohdintaosiossa tarkastellaan opinnäytetyötä prosessina ja pohditaan aiheesta heränneitä ajatuksia.
Opinnäytetyön lähteinä on käytetty muun muassa alan kirjallisuutta, internet-sivuja, lakitekstejä ja erilaisia tutkimuksia. Lähteitä on käytetty runsaasti ja niillä on pyritty rikastuttamaan ja avaamaan opinnäytetyön aihetta. Lähteet on arvioitu luotettaviksi.
2 Varhaiskasvatuksen teoriaa
Varhaiskasvatuslain 2 §:ssä määritellään varhaiskasvatuksen olevan suunnitelmallista sekä tavoitteellista toimintaa, joka muodostuu kolmesta osa-alueesta: kasvatuksesta, opetuksesta ja hoidosta. Varhaiskasvatustoiminnassa painotetaan erityisesti pedagogiikkaa.
(Varhaiskasvatuslaki 540/2018 §2, §4−§6)
Seuraavissa alaluvuissa 2.1–2.2 tullaan tarkemmin avaamaan suomalaista varhaiskasvatusta.
Tämän lisäksi kerrotaan tärkeimmistä lain mukaisista varhaiskasvatuksen tavoitteista.
Lopuksi avataan käsitteitä varhaiskasvatuksen asiakkaat ja työntekijät. Näihin käsitteisiin liittyy vahvasti kasvatusyhteistyö, jota tullaan myös selkiyttämään.
2.1 Varhaiskasvatus yleisesti
Varhaiskasvatusta ohjaavat varhaiskasvatuslaki sekä Opetushallituksen antamat
varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjät ovat velvoitettuja laatimaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. (Opetushallitus, 2018, ss.
7─8)
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa avataan varhaiskasvatuksen arvoperustaa.
Arvoperustan pääperiaatteiden mukaan ensisijaista on ajatella lapsen etua päätöksissä, ottaen kuitenkin myös lapsen oma mielipide huomioon. Jokaisella lapsella on yhtäläinen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon sekä suojeluun. Varhaiskasvatus pyrkii edistämään yhteiskunnan demokraattisia arvoja. Tällaisia arvoja ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä moninaisuus. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus omien taitojen kehittämiseen ja valintojen tekemiseen riippumatta sukupuolesta, taustoista tai muista henkilöön liittyvistä syistä. (OPH, 2018, ss. 20–21)
Kunnalla on velvollisuus järjestää tarpeenmukaista varhaiskasvatusta. Kaikessa
varhaiskasvatukseen liittyvässä on ensisijaisesti ajateltava lapsen etua. Perheillä on oikeus saada varhaiskasvatusta lapselle siitä kunnasta, joka on heidän kotikuntansa. Perheiden yksilöllisen tarpeen mukaan määritellään varhaiskasvatuksen tarve, esimerkiksi onko tarvetta ympärivuorokautiselle päivähoidolle. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 §2, §4−§6)
Varhaiskasvatuksella on erilaisia toimintamuotoja ja varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai avoimena varhaiskasvatustoimintana. Avointa varhaiskasvatustoimintaa ovat esimerkiksi kerho- ja leikkitoiminnat. (Opetushallitus, n.d.) Tässä opinnäytetyössä keskitytään päiväkodissa toteutettavaan varhaiskasvatukseen, mutta tuloksia voi varmasti hyödyntää muissakin varhaiskasvatuksen toimintamuodoissa.
2.2 Varhaiskasvatuksen lainmukaiset tavoitteet
Varhaiskasvatuslakiin on koottu kymmenen tavoitetta, jotka varhaiskasvatukselle on
asetettu. Kaikki tavoitteet nivoutuvat jollain tapaa tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen, jotka liittyvät opinnäytetyön aiheeseen.
Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia lapsen iän ja kehityksen mukaisesti. Oppimisen edellytysten tukeminen ja elinikäinen oppiminen on tärkeää. Laissa korostetaan tasa-arvoa ja varhaiskasvatuksen tehtävänä on varmistaa lapselle kehittävä, terveellinen ja turvallinen ympäristö taustoista ja lähtökohdista huolimatta. Tällaisen ympäristön lapselle luovat lasta kunnioittavat
toimintatavat ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Jokaisella lapsella tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen tulisi olla yhdenvertaista, suvaitsevaista ja tasa- arvoista toimintaa. Varhaiskasvatuslaissa todetaan, että jokaisen lapsen yksilöllinen tuen tarve tulisi tunnistaa. Tuen tarpeen ilmettyä varhaiskasvatus järjestää tarkoituksenmukaista tukea lapselle tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä. Lapsen kannalta on tärkeää, että saadulle tuelle muodostuu jatkumo. Yhtenä varhaiskasvatuksen tehtävistä on kehittää lapsen vuorovaikutustaitoja ja edistää lapsen toimimista muiden lasten kanssa.
Vuorovaikutustaitojen kautta lasta ohjataan eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan sekä toisten ihmisten kunnioittamiseen. Taito ja tieto, jotka lapselle kertyvät
varhaiskasvatuksessa, vahvistavat lasten osallisuutta sekä yhteiskunnassa tapahtuvaa aktiivista toimijuutta. Jokaisella lapsella on itsemääräämisoikeus, joten lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin tulee varmistaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimesta. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 §3)
2.3 Varhaiskasvatuksen asiakkaat
Varhaiskasvatuksessa asiakkaana on koko perhe. Varhaiskasvatus toimii yhteistyössä lapsen sekä vanhemman tai muun huoltajan kanssa tukeakseen lapsen tasapainoista kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Perheeksi tilastokeskus määrittelee yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa. Tämän lisäksi perheeksi
luokitellaan pariskunnat, joilla ei ole lapsia. Lapsiperheiksi kuvataan sellaisia perheitä, joiden taloudessa asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Vuoden 2020 lopussa Suomessa oli yhteensä 1 467 653 perhettä. (SVT, 2021a)
Varhaiskasvatuksessa olevien lasten perheet voivat olla hyvinkin monimuotoisia kielen, kulttuurin, katsomuksien, uskontojen, perinteiden sekä kasvatusnäkemyksien kautta.
Varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulee olla ammatillisia, avoimia ja kunnioittavia jokaista perhettä kohtaan. Näin syntyy hyvä perusta kasvatusyhteistyölle. Jokaisen lapsen tulee kokea oma perhe ja tausta arvokkaana. (OPH, 2018, s. 21)
Suomalainen varhaiskasvatus on osa Suomen koulujärjestelmää ja varhaiskasvatusta pidetään tärkeänä osana lapsen kasvamista ja kehittymistä, koska varhaiskasvatus kattaa ikävuodet lapsen vauvaiästä peruskoulun alkuun asti. Jokaisella alle oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Joissakin poikkeustilanteissa erityiset olosuhteet lapsella voivat oikeuttaa varhaiskasvatuksen saamiseen. Varhaiskasvatukseen oikeutetun lapsen huoltajat päättävät, osallistuuko lapsi varhaiskasvatukseen. (Opetushallitus, n.d.)
2.4 Kasvatusyhteistyö varhaiskasvatuksessa
Perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä kutsutaan kasvatusyhteistyöksi. Toimivassa
kasvatusyhteistyössä varhaiskasvatuksen työntekijät ja huoltajat jakavat omia havaintojaan lapsesta. Näiden havaintojen pohjalta voidaan yhdessä pohtia, kuinka lasta voidaan
tarvittaessa tukea. Kasvatusyhteistyö on toimivaa, mikäli se perustuu tasavertaiseen ja kunnioittavaan vuoropuheluun varhaiskasvatuksen ja huoltajien välillä. Kasvatusyhteistyön tavoitteena on sitoutua lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. (Kaskela &
Kekkonen, 2006, s. 17) Kasvatusyhteistyön ollessa kunnioittavaa, kumpikin osapuoli
kunnioittaa erilaisia elämäntapoja ja käsityksiä. Varhaiskasvatuksessa on yhtä monta erilaista ajattelutapaa, kuin on perhettäkin. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden elämäntilanteesta poikkeavat asiakkaiden elämäntilanteet eivät välttämättä ole helppoja ymmärtää. Tärkeää on hyväksyä erilaisuutta ja kunnioittaa kaikkia perheitä. (Karila, 2006, ss. 95─96) Jokaisen lapsen tulisi voida tuntea oma perhe arvokkaaksi. Tähän pyritään kasvatusyhteistyöllä, joka tukee lasten ja vanhempien suhdetta. (Ahonen & Roos, 2021, s. 248)
Ensisijainen kasvatusvastuu on lapsen vanhemmilla. Varhaiskasvatuksen työntekijöillä on kuitenkin koulutuksen ja kokemuksen antamaa arvokasta osaamista ja tietoa.
Varhaiskasvatussuunnitelman laatimiskeskustelussa varhaiskasvatuksen työntekijä yhdessä vanhempien kanssa neuvottelee tavoitteista, joihin lapsen kanssa pyritään. Keskustelun ja neuvottelun kautta vanhemmat saavat tasavertaisen roolin päättää lasta koskevissa asioissa.
(Kekkonen, 2012, ss. 42–43)
Varhaiskasvatus ei koske siis vain lapsesta huolta pitämistä. Yhtenä varhaiskasvatuksen tavoitteena varhaiskasvatuslain mukaan on tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä (Varhaiskasvatuslaki 540/2018). Kasvatusyhteistyön ollessa avointa ja sujuvaa, on mahdollisesta huono-osaisuudesta tai vähävaraisuudesta keskusteleminen perheen kanssa helpompaa.
2.5 Varhaiskasvatuksen työntekijät
Varhaiskasvatuslaissa määritellään, millä koulutuksella varhaiskasvatuksessa voi
työskennellä. Varhaiskasvatuksen työntekijänä voi työskennellä varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, perhepäivähoitaja tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja. (Varhaiskasvatuslaki, 540/2018, §25-§33)
Varhaiskasvatustoiminnasta riippuen joko kunnan, kuntayhtymän tai yksityisen palveluntuottajan tehtävänä on huolehtia, että päiväkodin henkilökunnalla on työhön vaadittavat kelpoisuusvaatimukset. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden
kelpoisuusvaatimukset ovat tärkeitä, jotta varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Päiväkodissa tulee olla riittävä määrä henkilöitä, joilla on varhaiskasvatuslaissa
määritelty ammatillinen kelpoisuus. Henkilöstön määrä on suhteutettu varhaiskasvatusryhmässä olevien lasten ikään ja heidän lukumääräänsä.
(Varhaiskasvatuslaki, 540/2018, §25-§33)
3 Vähävaraisuuden käsitteitä
Vähävaraisuus, köyhyys ja huono-osaisuus ovat laajoja käsitteitä eikä niiden määrittelyssä ole selkeää yksimielisyyttä. Näitä ilmiöitä voidaan lähestyä erilaisista tarkastelukulmista ja termeillä voidaan tarkoittaa hieman eri asioita. (Hakovirta & Kallio, 2020, s. 9)
Vähävaraisuudelle käytetään synonyymiä pienituloisuus, jonka tilastokeskus on määritellyt.
Tilastokeskuksen määritelmän mukaan pienituloisia ovat perheet, joiden käytettävissä olevat rahatulot perheenjäsentä kohden ovat pienemmät kuin 60 prosenttia väestön
keskimääräisestä tulotasosta. Pienituloisuuden raja vaihtelee vuosittain ja se on määritelty Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suositusten mukaan. (SVT, 2021b.)
Huono-osaisuus on selitetty usein hyvinvointivajeiden ja niiden kasautumisen kautta.
Hyvinvoinnin käsitteeseen kuuluvat monet materiaaliset ja henkiset osa-alueet yksilön elämässä. Esimerkiksi tulot, varallisuus, sosiaaliset suhteet, terveys, itsensä toteuttaminen ja tyytyväisyys elämään vaikuttavat hyvinvointiin ja niiden puutteet voivat aiheuttaa huono- osaisuutta. Huono-osaisilla yksilöillä on usein vähäisiä taloudellisia resursseja, kuten köyhyyttä, taloudellista niukkuutta tai ylivelkaantuneisuutta. Kun nämä aiemmin mainitut ongelmat pitkittyvät ja kasaantuvat, on yksilön taloudellisessa, sosiaalisessa ja
terveydellisessä hyvinvoinnissa selkeitä puutteita. Huono-osaisuus ja köyhyys liitetään usein osin päällekkäisiksi termeiksi, mutta tarkoittavat silti eri asioita. (Hakovirta & Kallio, 2020, s.
9)
Yksilön huono-osaisuus vaikuttaa tämän elämään. Mitä suurempaa huono-osaisuutta yksilö kokee, sitä suurempi ero on elintasossa, elämäntavassa ja -laadussa verrattuna hyvinvoivaan yksilöön. Huono-osaisuudella on vaikutuksia lapsen lapsuuteen sekä myöhemmin
aikuisuuteen. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus on kasvussa lisääntyneen eriarvoisuuden vuoksi. (Hakovirta & Kallio, 2020, ss. 7–10)
Vähävaraisuus on yksi huono-osaisuuden ulottuvuuksista. Vähävaraisissa kodeissa asuvien lasten määrä on kasvanut 1990–2010 luvuilla. Lasten taloudellinen hyvinvointi on
heikentynyt etenkin yhden aikuisen perheissä 2000-luvulla. (Hakovirta & Kallio, 2020, s. 7) Lasten kohdalla erityisen keskeinen vähävaraisuuden mittari on heidän omakohtainen kokemuksensa päivittäin läsnä olevasta vähävaraisuudesta. Vuoden 2016 tilastojen mukaan Suomessa oli suhteellisesti köyhiä lapsia 110 000, joka on noin 10 prosenttia koko Suomen lapsilukumäärästä. Perheen vähävaraisuuden taustalla voi olla esimerkiksi työttömyyttä, matalapalkkainen työ, osa-aikatöitä, yksinhuoltajuus, sairauksia tai opiskelu. (Järvinen, 2019)
4 Aikaisemmat tutkimukset
Vähävaraisuudesta löytyy melko paljon erilaisia tutkimuksia, mutta harva tutkimus on keskittynyt siihen, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät näkevät vähävaraisuuden
varhaiskasvatuksessa. Vähävaraisuutta on tutkittu lähinnä lasten ja perheiden näkökulmasta.
Opinnäytetyön kannalta kaikki vähävaraisuutta käsittelevät tutkimukset ovat silti merkittävässä roolissa, sillä niitä lukemalla voi ymmärtää uutta vähävaraisuudesta.
Aikaisemmista tutkimuksista oli hyötyä muun muassa opinnäytetyön kyselylomakkeen laatimisessa.
Mäen ja Syrjälän (2019) opinnäytetyössä ”Päiväkodinopettajien näkemyksiä huono- osaisuudesta ja sen tunnistamisesta” on ollut tarkoituksena tutkia, kuinka Seinäjoen
kaupungin päiväkodinopettajat ovat havainneet huono-osaisuutta työssään. Lisäksi Mäki ja Syrjälä ovat tutkineet, mikä merkitys varhaiskasvatuksella koetaan olevan huono-osaisuuden tunnistamisessa ja huono-osaisuuteen puuttumisessa. Lisäksi on pohdittu, millaisia keinoja varhaiskasvatuksella on huono-osaisuuden kohtaamiseen. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisella tutkimuksella ja tutkimusta varten on teemahaastateltu päiväkodinopettajia.
Tuloksissa todettiin, että päiväkodin opettajat näkevät vahvasti huono-osaisuutta
varhaiskasvatuksen asiakasperheissä erityisesti köyhyyden ulottuvuutena. Tutkimus osoitti, että huono-osaisuuteen puuttuminen koettiin hankalaksi huono-osaisuuteen liittyvän stigman vuoksi. Vastaajat kokivat varhaiskasvatuksen tasavertaisuutta edistävänä palveluna, joka auttaa huono-osaisia. (Mäki & Syrjälä, 2019) Mäen ja Syrjälän (2019) opinnäytetyö on hyvin samanlainen aiheeltaan kuin oma opinnäytetyöni, joten tulen vertaamaan
tutkimustuloksiani johtopäätöksissä heidän saamiin tuloksiin.
Hakovirta ja Rantalaiho (2012) ovat tehneet yhdessä tieteellisen tutkimuksen ”Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa”. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, kuinka lapset käsittävät ja kokevat eriarvoisuuden tunteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, mitä seurauksia eriarvoisuudella lasten elämässä on. Tutkimus on toteutettu laadullisena
tutkimuksena ja tutkimusaineisto on koostunut ala- ja yläkoululaisten lasten haastatteluista.
Tutkimuksen perusteella havaittiin taloudellisen eriarvoisuuden olevan lasten arjessa läsnä monin erilaisin tavoin. Esimerkiksi erilaiset kuluttamisen ja kulutusmahdollisuuksien erot nousivat tutkimuksesta esille. Perheen eriarvoisuus voi vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin kokea itsensä kuuluvaksi vertaisryhmään. Taloudellinen eriarvoisuus voi päätyä syrjimiseen ja kiusaamiseen. Tutkimuksen mukaan lapsilla voi olla itse rakennettuja selviytymismalleja tilanteisiin, joissa taloudelliset eroavaisuudet ovat läsnä. (Hakovirta & Rantalaiho, 2012) Tämä tutkimus eroaa omasta opinnäytetyöstäni siten, että minä tutkin
varhaiskasvatusikäisten lasten vähävaraisuutta ja Hakovirta ja Rantalaiho (2012) tutkivat kouluikäisten lasten vähävaraisuutta. Vaikka tutkin vähävaraisuutta varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta, on silti hyödyllistä ajatella aihetta lastenkin näkökulmasta.
Sosiaalityön professori Susan Weinger on tehnyt 1990-luvulla tutkimusta Yhdysvaltojen pieni- ja keskituloisten perheiden 5–14-vuotiaista lapsista. Weinger on tutkinut lasten käsityksiä eri yhteiskuntaluokista. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, onko lasten käsityksillä yhteyksiä vertaissuhteiden luomiseen. Weinger on saanut selville
tutkimuksessaan, että vähävaraisten perheiden lapset luovat muita useammin vertaissuhteita samasta yhteiskuntaluokista oleviin lapsiin. Lapset perustelevat asiaa tutkimuksessa muun muassa torjutuksi tulemisen pelolla. (Hakovirta & Kallio, 2020, s. 11) Vaikka kyseinen tutkimus on jo vanha verrattaen muihin tutkimuksiin, on sen
tutkimustulokset silti hyödyllisiä opinnäytetyön kannalta.
Lapsen ääni 2019 -kysely on Pelastakaa Lapset ry:n toteuttama kysely, jossa pyritään tuomaan lasten ja nuorten omia ajatuksia esiin. Kyselyssä on vuosittain vaihtuva teema ja vuoden 2019 kyselyllä selvitettiin 13–17-vuotiaiden lasten ja nuorten tulevaisuuden suunnitelmia. Lapsen ääni 2019 -kyselyssä selvisi, että 16 prosenttia vähävaraisten
perheiden lapsista eivät usko koskaan saavuttavan unelmiaan. Lapsena koettu vähävaraisuus voi näkyä pitkälle aikuisuuteen asti yksilön elämässä. Kyselyn perusteella todettiin, että
huono-osaisuuden ylisukupolvisuus näkyi lasten odotuksissa sekä huolissa tulevaisuutta ajatellen. (Pelastakaa lapset, 2019)
Tämän tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia opinnäytetyön kannalta, koska tässä opinnäytetyössä tutkitaan varhaiskasvatuksessa koettua vähävaraisuutta ja Lapsen ääni 2019 -kysely todistaa, että lapsena koettu vähävaraisuus heijastuu aikuisuuteen asti yksilön
elämässä.
Heikkinen ja West (2018) ovat tehneet toiminnallisen opinnäytetyön. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatus voisi vahvistaa yhdenvertaisuutta sellaisten lasten
keskuudessa, jotka tulevat eri sosioekonomisista taustoista. Opinnäytetyötä varten tehtiin huoneentaulu erilaisista matalan kynnyksen tavoitteista, joiden avulla varhaiskasvatuksen työntekijät voivat tukea perheitä. Opinnäytetyön johtopäätöksenä selvisi, että paras tapa tukea varhaiskasvatusikäisten lasten osallisuutta olisi varhaiskasvatuksen muuttaminen ilmaiseksi. (Heikkinen & West, 2018)
5 Tutkimuksen toteutus
Tässä luvussa tullaan avaamaan tarkemmin opinnäytetyön tutkimuksen toteutusta. Alla olevassa alaluvussa 5.1 kerrotaan tutkimuksen tavoitteesta sekä valituista
tutkimuskysymyksistä. Opinnäytetyö muotoutui laadulliseksi tutkimukseksi, joten sen teoriaa tullaan avaamaan alaotsikossa 5.2. Lopuksi kerrotaan, kuinka tutkimus toteutettiin, aineisto hankittiin ja kuinka aineisto lopulta analysoitiin.
5.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, näyttäytyykö perheiden vähävaraisuus
varhaiskasvatuksessa työntekijöiden kokemuksen mukaan. Lisäksi opinnäytetyössä pyritään selvittämään, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät ottavat perheiden vähävaraisuuden huomioon työssään.
Tutkimuskysymykset opinnäytetyössä ovat:
1. Miten vähävaraisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksessa?
2. Kuinka vähävaraiset perheet otetaan huomioon varhaiskasvatuksessa?
Opinnäytetyö pyrkii herättämään huomiota vähävaraisuuteen ja vähävaraisten perheiden kanssa toimimiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat muodostuneet opinnäytetyön tavoitteiden pohjalta.
5.2 Laadullinen tutkimus
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Laadullista
tutkimusta voidaan kuvata myös aineistolähtöisenä tutkimuksena. Laadullinen ajattelumalli sopii tutkimuksiin, joiden tarkoitus on selvittää ilmiöitä, jotka liittyvät ihmisten tajuntaan, vuorovaikutukseen tai kieleen. (Juuti & Puusa, 2020, Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteet -luku, toinen osio) Kyseistä tutkimusmenetelmää voidaan kuvailla ymmärtäväksi
tutkimukseksi, sillä tavoitteena on ymmärtää kokonaisvaltaisesti tutkittavan ilmiön laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä (Sarajärvi & Tuomi, 2018, s. 32). Laadullisessa tutkimuksessa pyritään saamaan vastauksia tutkittavaan ilmiöön ihmisiltä, jotka toimivat ilmiön keskiössä.
(Juuti & Puusa, 2020, Johdanto-kappale)
Laadullisella tutkimuksella saadaan aineistoa, joka on usein tekstimuotoista. Aineistona voi toimia esimerkiksi lomakekyselyt, haastattelut, havainnoinnit, päiväkirjat tai äänimateriaali.
Aineisto voi olla syntynyt toiseen tarkoitukseen kuin tutkimuskäyttöön. (Eskola & Suoranta, 1998, s. 15)
5.3 Aineiston hankinta
Aineistonhankintamenetelmää on hyvä pohtia tarkkaan, sillä jokainen menetelmä on tietynlainen ja jokaisella menetelmällä on omat hyvät ja huonot puolensa. On tärkeää valita sellainen aineistonhankintamenetelmä, joka tukee juuri kyseisen tutkimuksen tekemistä.
(Juuti & Puusa, 2020, Laadullisen tutkimuksen aineiston hankintamenetelmiä -luku, kolmas osio)
Tässä opinnäytetyössä aineisto kerättiin Etelä-Suomessa sijaitsevan päiväkodin varhaiskasvatuksen työntekijöiltä, jotka työskentelevät perheiden ja lasten kanssa.
Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat päiväkodin arjessa luonnollisessa työympäristössään, joten heillä on paljon tietoa ja kokemusta perheiden ja lasten arjesta ja käyttäytymisestä.
Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on, että saatu tutkimustulos on yksityiskohtaista.
Saadun aineiston perusteella tehdään johtopäätöksiä ja aineiston pohjalta muodostetaan aineistoa kuvaavia käsitteitä. (Juuti & Puusa, 2020, Johdanto-kappale) Alla olevassa luvussa 5.4 kuvataan tarkemmin valittua aineiston hankinnan menetelmää.
5.4 Kyselylomake
Opinnäytetyön aineisto haluttiin kerätä kyselylomakkeen avulla.
Aineistonhankintamenetelmän tarkempaan valintaan vaikutti maailmanlaajuinen
pandemiatilanne. Aineisto päätettiin kerätä sähköisellä Forms-kyselylomakkeella, joka oli tutkimuksen tekijälle ennestään tuttu opintojen parista. Formsin avulla tehtiin kyselylomake, johon muotoiltiin 8 kysymystä aiheesta (ks. liite 2). Ennen kysymyksiä lomakkeessa oli
alkuteksti, jossa kerrottiin opinnäytetyöstä ja sen tavoitteista. Alkutekstissä avattiin lyhyesti vähävaraisuutta tilastoihin nojautuen. Ensimmäinen kysymys oli kyllä- ja ei-muotoinen ja loppuihin kysymyksiin sai vastata vapaasti kirjoittaen vastauskenttään. Kysymyksistä pyrittiin tekemään selkeitä ja ymmärrettäviä. Kyselylomake oli puolistrukturoitu, sillä kysymykset olivat kaikille vastaajille samat, mutta suurimpaan osaan kysymyksistä ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja (Eskola & Suoranta, 1998, s. 87).
Tutkimusmenetelmän testaamista suositeltiin, koska testaamisen avulla voidaan löytää uusia näkökulmia kyselylomakkeeseen. Kyselylomakkeessa saattaa olla sudenkuoppia, jotka
tutkimuksen ulkopuolinen ihminen voi havaita paremmin, kuin tutkimuksen tekijä. (Vilkka, 2021, s. 109) Kyselylomaketta testattiin yhdellä varhaiskasvatuksen työntekijällä, joka ei työskennellyt tutkimuksen kohteena olevassa päiväkodissa. Lisäksi lomakkeeseen pyydettiin palautetta päiväkodin johtajalta. Näiden vastausten perusteella lomaketta muutettiin hieman selkeämmäksi ja sieltä poistettiin kysymys retkirahojen keräämisestä. Mahdollisten muutosten lisäksi lomakkeen testaaminen kannattaa, jotta nähdään, kuinka kauan
vastaamiseen keskimäärin kuluu aikaa. Alkutekstissä kerrottiin, että kyselylomakkeen täyttämiseen kuluu noin 10 minuuttia aikaa.
Forms-kyselylomakkeen linkki lähetettiin sähköpostitse päiväkodin johtajalle, joka lähetti linkin eteenpäin päiväkodin työntekijöille. Kyselyn oli aluksi tarkoitus olla auki kahden viikon ajan, mutta vastausaikaa pidennettiin viikolla, koska vastauksia ei tullut riittävästi. Lopulta vastauksia saatiin neljä kappaletta. Päiväkodin johtaja oli arvioinut ennen kyselyn alkamista, että vastauksia voisi tulla viisi kappaletta tai mahdollisesti enemmänkin, koska päiväkodissa on viisi lapsiryhmää. Oli sovittu, että työntekijät voivat vastata kyselyyn yksin tai yhdessä koko ryhmän kesken.
5.5 Aineiston analyysi
Kuten aineiston hankintamenetelmän, myöskin aineiston analyysimenetelmän valinta on tehtävä tarkasti. Koska on olemassa monia erilaisia aineistoja, on niin ikään olemassa monia erilaisia aineiston analyysimenetelmiä. Erilaisista analyysimenetelmistä valitaan omalle opinnäytetyölle parhaiten sopiva menetelmä. Aina ensin valittu analyysitapa ei välttämättä toimikaan, onneksi erilaisia tapoja on runsaasti ja niitä voi soveltaa keskenään. (Eskola &
Suoranta, 1998, s. 163) Analyysimenetelmiä voi yhdistellä ja käyttää useampaa menetelmää saman aikaisesti saman aineiston parissa. Laadullisen tutkimuksen analyysin on tarkoitus tiivistää ja täsmentää aineistoa. (Vilkka, 2021, s. 153)
Tämän opinnäytetyön aineisto analysoitiin teemoittelemalla, sillä teemoittelu sopii hyvin kyselylomakkeiden vastausten läpikäymiseen. Teemoittelulla tarkoitetaan sitä, että
aineistosta etsitään teemoja, jotka ovat olennaisia tutkimuskysymysten kannalta. Teemoja vertaillaan niiden aineistossa esiintymisen ja ilmentymisen kautta. (Eskola & Suoranta, 1998, ss. 175─176) Teemoittelulle tyypillistä on sitaattien, eli tekstikatkelmien käyttö. Sitaatit havainnollistavat teemoittelun tuloksia (Juhila, n.d.).
Käytännössä tutkimusaineiston läpikäynti aloitettiin ensi lukemalla aineistoa läpi useaan otteeseen. Samalla pohdittiin, mitä keskeisiä teemoja ja aiheita aineistosta tulee selvästi esille. Sen jälkeen aineisto käytiin läpi kysymys kerrallaan ja kirjattiin paperille ylös, mitkä teemat toistuvat. Aineiston läpikäynnin yhteydessä tarkasteltiin, löytyisikö aineistosta opinnäytetyöhön soveltuvia sitaatteja eli poimintoja tekstistä. Teemat käytiin vielä kerran läpi yhdistelemällä ne tutkimuskysymyksien alle. Lopulta molempien tutkimuskysymysten alle oli saatu muodostettua muutama alaotsikko.
Tutkimuskysymysten ”Miten vähävaraisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksessa?” ja ”Kuinka vähävaraiset perheet otetaan huomioon varhaiskasvatuksessa?” pohjalta muodostuivat tutkimustulosten yläotsikot: vähävaraisuuden ilmeneminen varhaiskasvatuksessa ja vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa. Teemoittelun avulla otsikoiden alle löytyi aineistossa toistuvia teemoja. Otsikot ja toistuvat teemat ovat avattu alla olevassa kuvassa 1.
Kuva 1. Otsikoiden alle muodostuneet teemat.
6 Tutkimustulokset
Tutkimustuloksissa esitellään tutkimusaineiston analysoinnin perusteella saadut vastaukset.
Tutkimusaineisto on kerätty Etelä-Suomessa sijaitsevan varhaiskasvatusyksikön työntekijöille tehdyllä kyselylomakkeella. Täytettyjä kyselylomakkeita tuli neljä kappaletta.
6.1 Vähävaraisuuden ilmeneminen varhaiskasvatuksessa
Yksi tutkimuskysymyksistä oli ”miten vähävaraisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksessa?”.
Kyselylomakkeen ensimmäiset kysymykset kartoittivat tätä tutkimuskysymystä.
Ensimmäinen kysymys kyselylomakkeessa oli ”Näkyykö perheiden vähävaraisuus
varhaiskasvatuksessa?” Neljästä vastaajasta kolme oli vastannut kyllä ja yksi ei (Kuva 2). Ei- vastauksen kirjoittanut oli perustellut vastaustaan sillä, että hän on tällä hetkellä sellaisessa
Vähävaraisuuden ilmeneminen varhaiskasvatuksessa
Lapsen ulkoinen
olemus
Lapsen käyttäytyminen
Lapsen sosiaaliset
suhteet
Vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa
Lapsen huomioiminen
Huoltajien kanssa tehtävä
yhteistyö
Työntekijöiden toiminta
ryhmässä, jossa vähävaraisuutta ei näy. Aiemmissa ryhmissä vähävaraisuutta on kuitenkin ollut jonkin verran.
Kuva 2. Työntekijöiden näkemys vähävaraisuuden ilmenemisestä varhaiskasvatuksessa.
Vastaajat kertoivat, että joihinkin päiväkoteihin ja joillekin alueille kasaantuu enemmän vähävaraisia perheitä.
Usein tietty sosioekonominen tausta yhdistää tiettyjä lapsia. Juuri he tarvitsisivat toisenlaistakin mallia.
Vähävaraisuuden ilmenemistä oli tutkittu erilaisilla tarkentavilla kysymyksillä, jotka liittyivät vähävaraisuuden näyttäytymiseen päiväkodin arjessa ja järjestetyissä toiminnoissa. Alla kuvataan tarkemmin sitä, kuinka vähävaraisuus ilmenee perheessä ja miten vähävaraisuus voi näkyä lapsesta.
6.2 Vähävaraisuuden ilmeneminen perheessä
Tutkimustulosten perusteella vähävaraisuus voi ilmetä lapsella monella eri tavalla. Toisaalta tutkimustuloksissa mainittiin, ettei vähävaraisuus välttämättä ilmene lapsessa millään tavalla.
Vähävaraisuus voi vastausten perusteella ilmetä lapsen lisäksi myös huoltajista. Huoltajiin voi olla vaikeaa saada kontaktia, koska elämässä on paljon muita huolenaiheita.
Näkyykö perheiden vähävaraisuus varhaiskasvatuksessa?
Kyllä Ei
Alla on kuvattu vähävaraisuuden näyttäytymistä lapsen ulkoisessa olemuksessa, käytöksessä ja sosiaalisissa suhteissa.
6.2.1 Lapsen ulkoinen olemus
Vastauksissa korostui vaatetuksen rooli vähävaraisuuden ilmentymänä. Vastauksissa kerrottiin, että vaatteet voivat olla epäsiistejä, vääränkokoisia, kuluneita tai rikkinäisiä.
Varhaiskasvatuksessa ulkoillaan joka päivä säästä riippumatta ja vastauksissa korostuikin, kuinka usein säänmukaiset vaatteet, kuten kurahousut tai toppahousut, puuttuvat. Talvella varhaiskasvatuksessa hiihdetään ja luistellaan, mutta vastausten perusteella vähävaraisilta lapsilta voivat puuttua talviurheiluvälineet. Varhaiskasvatuksessa huoltajia ohjeistetaan, että lapsilla olisi hyvä olla muutamia varavaatteita päiväkodilla, mikäli aamulla puetut vaatteet sotkeentuvat. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat, että varavaatteiden puute näkyy erityisesti vähävaraisempien lasten kaapeissa.
Lapsella saattaa olla sisaruksen vanhat kengät, jotka ovat jo rikki.
Vaatetus ei ”kohtaa” ilmaston vaatimuksia. Onko kyse kulttuurista, vähävaraisuudesta vai elämänhallinnasta?
Vastauksissa mainittiin lisäksi hygieniasta huolehtiminen. Vähävaraisella lapsella voi olla puutteita hygieniatasossa.
6.2.2 Lapsen käyttäytyminen
Vastauksissa mainittiin vähävaraisuuden vaikutuksesta lapsen käytökseen ja olemukseen.
Vähävaraisuus voi johtua monesta asiasta. Usein perheet voivat olla niin sanotusti
moniongelmaisia, eli taustalla voi olla useampi haaste, kuten yksinhuoltajuutta, runsaasti töitä tai vähävaraisuutta. Vastausten perusteella vähävarainen lapsi ei välttämättä vierasta, koska voi olla rikkonaisen arjen takia tottunut moneen eri hoitajaan kotona. Vastauksissa kuvailtiin vähävaraisia lapsia omatoimisiksi ja itsenäisiksi. Lapsi on voinut joutua
huolehtimaan omista tarpeistaan ja näin tottunut olemaan itsenäinen tietyissä asioissa.
Yksi vastauksissa korostunut asia oli lapsen ravinnon saanti. Vähävaraisuus voi näyttäytyä ruokailussa siten, että lapsi syö isompia annoskokoja kuin muut lapset. Näin hän tietoisesti syö varhaiskasvatuksessa enemmän, koska kotona ei välttämättä ole riittävästi ruokaa.
Toisinaan ruokailuissa näkyy suuret annokset ja varsinkin maanantaiaamuina puuro maistui.
6.2.3 Lapsen sosiaaliset suhteet
Vähävaraisuus voi näyttäytyä tutkimustulosten perusteella lasten sosiaalisissa suhteissa.
Varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat, että lasten eriarvoisuus näkyy usein lasten keskinäisissä puheissa. Lapsen suusta voi kuulua, mitä pelejä tai leluja omistetaan.
Keskusteluissa voi näkyä myös lapsen suppea elämänpiiri; ollaanko vain kotona vai
tehdäänkö vapaa-ajalla jotain? Lapset keskustelevat usein itsenäisesti tai varhaiskasvatuksen työntekijöiden ohjaamina vapaa-ajastaan.
Vastauksissa kerrottiin, että vähävaraisuus voi näkyä harrastuksissa; vähävaraiset perheet eivät välttämättä harrasta, koska rahat eivät riitä. Vähävaraisuuden on mainittu niin ikään vaikuttavan lasten ruutuaikaan. Ruutuaika voi olla kytkeytynyt vanhempien jaksamisen haasteisiin.
Myös paljon pelaaminen voi olla yksi ilmenemismuoto. Jos perheellä on
jaksamisessa haasteita, tietokone tai pelikone on usein liikaa lapsella saatavilla.
6.3 Vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa
Kyselylomakkeessa oli muutamia kysymyksiä, jotka liittyivät mahdollisen vähävaraisuuden huomioimiseen varhaiskasvatuksen arjessa. Kysymysten avulla oli tarkoitus selvittää, missä kaikissa asioissa vähävaraisuus on hyvä ottaa huomioon ja millaisin keinoin
vähävaraisuuteen voi puuttua varhaiskasvatuksessa.
Vähävaraisuuden huomioimista koskevia vastauksia analysoitaessa teksteistä tuli esiin selkeät useasti toistuvat yläteemat. Yläteemoiksi muodostuivat lapsen huomioiminen, huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö sekä työntekijöiden toiminta varhaiskasvatuksessa.
6.3.1 Lapsen huomioiminen
Lapsi ja lapsen huomioon ottaminen oli selvästi keskiössä vastauksia analysoitaessa. Osa vastaajista kertoi, että vähävarainen lapsi voi tarvita erityistä aikuisen antamaa huomiota varhaiskasvatuksessa. Vähävaraisella lapsella voi olla pitkiäkin hoitopäiviä, johtuen esimerkiksi siitä, että huoltaja voi olla yksin vastuussa lapsesta, tehdä pitkiä työpäiviä tai lapsi voi olla huoltajan jaksamisen tukitoimena varhaiskasvatuksessa. Vähävaraisuus voi näyttäytyä lasten puheissa, joten tärkeäksi koettiin, että lasten puheita ja leikkejä seurataan.
Näin voidaan estää vertailun ja arvostelun tapahtumista. Vastauksissa mainittiin lelupäivät, joita on yritetty suunnitella niin, ettei kyseinen päivä aiheuttaisi lapsille eriarvoisuuden tunnetta.
Tärkeintä on seurata lasten puheita ja huolehtia, ettei toisilta lapsilta tule vertailua ja arvostelua.
Vastausten perusteella varhaiskasvatustoimintaa on yritetty tasa-arvoistaa keräämällä päiväkodille kaikkien lasten käyttöön varavaatteita ja talviurheiluvälineitä, kuten suksia ja luistimia.
Jos on paljon vähävaraisia perheitä päiväkodissa/ryhmissä, niin esim. yhteisiä varavaatteita on hankittu enemmän, jotta lapsi ei joudu palelemaan.
6.3.2 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö
Toisena teemana vastauksissa näkyi huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö. Osassa vastauksista korostui, että vähävaraisuus voi aiheuttaa väsymystä, jolloin yhteistyö päiväkodin kanssa voi olla hankalaa. Varhaiskasvatuksen työntekijät korostivat tiedonkulun tärkeyttä. Kyselyn perusteella tuli esiin, että varhaiskasvatuksessa tulisi olla avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Kun
kasvatusyhteistyöhön on panostettu heti alusta asti, luottamuksellinen suhde pääsee rakentumaan perheiden kanssa.
Kyselyn perusteella tärkeäksi väyläksi perheiden huomioimisessa on muodostunut
varhaiskasvatussuunnitelman laatimiskeskustelut eli vasu-keskustelut. Osa vastaajista kokee, että varhaiskasvatussuunnitelmaa varten käydyissä keskusteluissa on hyvä kysyä perheen tuen tarpeesta. Vastauksissa todettiin, että herkällä korvalla havainnointi on hyvästä. On tärkeää olla huomaavainen ja sensitiivinen, jotta voi huomata riittävän ajoissa perheen mahdolliset avun tarpeet.
Konkreettiseksi avun antamiseksi vastauksissa mainittiin neuvonta oikean avun piiriin. Osa vastaajista on työssään neuvonut perheitä löytämään edullisia tai ilmaisia vaatteita. Joskus kirpputorille neuvominen koetaan hankalaksi, koska pelätään, että oletetaan liikaa perheen varallisuustilanteesta. Konkreettisista tukitoimista oli mainittu perhetyö, perheneuvola sekä vapaaehtoisjärjestö Hope – Yhdessä ja yhteisesti ry.
6.3.3 Työntekijöiden toiminta varhaiskasvatuksessa
Kolmantena teemana vastauksissa oli varhaiskasvatuksen työntekijöiden toiminta.
Vastauksissa kerrottiin, että päiväkodilla on järjestetty kierrätystoritapahtuma, joka kitkee osaltaan eriarvoisuutta. Kierrätystoritapahtumaan perheet voivat tuoda heille turhia vaatteita ja tavaroita pöydälle, josta apua tarvitsevat perheet voivat valita mitä haluavat.
Varhaiskasvatus itsessään koettiin vähävaraisuuden tukitoimeksi, koska siellä tarjotaan elämyksiä ja kokemuksia lapsille. Aiemmin päiväkodeissa on kerätty retkirahoja. Jo
tutkimusta suunnitellessa päiväkodin johtaja kertoi, ettei retkirahoja enää kerätä. Retkien tulee olla maksuttomia. Kyselyn vastauksissa todettiin, että nyt täytyy löytää maksuttomia elämyksiä lapsille. Osa vastaajista koki, että juuri vähävaraiset lapset tarvitsisivat kokemuksia maksullisista elämyksistä, koska eivät niitä välttämättä vapaa-ajalla saa.
Mielestäni se, ettei järjestetä mitään maksullista jo sinänsä tasoittaa perheiden mahdollisuuksia osallistua. Toisaalta juuri sellaiset lapset tarvitsisivat enemmän retkiä, museokäyntejä, teatteria ym., jos he eivät kotona sellaiseen ole
tottuneita.
Kyselyn vastauksissa mainittiin muutamia arvoja ja käyttäytymisen malleja. Perheiden kunnioitus koettiin tärkeäksi, sillä perheiden varallisuus ei määrittele hyvää lapsuutta ja kasvatusta. Lisäksi tasavertaisuus mainittiin, varhaiskasvatuksen tulisi olla tasavertaista perheen taustoista huolimatta. Perheiden kanssa työskentely vaatii ymmärrystä ja hienotunteisuutta. Vastauksissa mainittiin, että on hyvä ymmärtää, että erilaiset taustat vaativat erilaisia asioita. Vastaajat kertoivat, että tällaisia erilaisia taustoja ovat esimerkiksi maahanmuutto, uskonnollisuus ja varallisuus.
Vastauksissa pohdittiin, onko vähävaraisuuden tukeminen varhaiskasvatuksen tehtävä ollenkaan. Toisaalta osa vastaajista koki, ettei varhaiskasvatus voi tehdä enempää
huomioidakseen vähävaraisuutta. Varhaiskasvatuksen työntekijät muistuttavat kuitenkin, ettei perheitä saa leimata, eikä saa olettaa, että on tietynlainen perhe ja tietynlaiset taustat.
Edellä mainitut asiat voivat olla myös hyvävaraisilla perheillä, jokainen perhe on omansa, aina ei voi yleistää.
7 Johtopäätökset
Tässä luvussa avataan opinnäytetyön tuloksista tulleita johtopäätöksiä. Tuloksia verrataan tietoperustaan sekä samasta aiheesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Johtopäätöksissä tulen vertaamaan tuloksia paljon Mäen ja Syrjälän (2019) opinnäytetyöhön, joka on esitelty luvussa 4. Kyseinen opinnäytetyö on tehty huono-osaisuuden näkökulmasta, mutta
vertaaminen omaan opinnäytetyöhön on silti sopivaa, koska vähävaraisuuden käsite liittyy huono-osaisuuteen.
7.1 Vähävaraisuuden ilmeneminen perheessä
Vähävaraisuuden hahmottaminen koettiin varhaiskasvatuksessa haasteelliseksi. Työntekijät korostivat, ettei voi olettaa, että lapsi on vähävarainen, jos on rikkinäiset vaatteet. Syitä rikkoontuneille vaatteille voi olla monia. Vastauksissa todettiin, että vähävaraisuus voi ilmetä joko lapsesta tai perheestä. On hyvä kuitenkin huomioida, että joskus lapsesta ei näe
ollenkaan, että hän on vähävaraisesta perheestä.
Vastauksissa mainittiin kolme isompaa asiaa, jotka toistuvat vähävaraisten perheiden kanssa.
Ne ovat lapsen ulkoinen olemus, lapsen käytös ja lapsen sosiaaliset suhteet.
Kyselylomakkeen vastauksissa toistui usein erinäiset ongelmat lasten vaatteissa. Vaatteet voivat olla rikkinäisiä, ei ajanmukaisia ja talviurheiluvälineet saattavat puuttua.
Lapsen käytöksessä on havaittu piirteitä vähävaraisuudesta. Vastauksissa todettiin, ettei vähävarainen lapsi välttämättä vierasta. Vastauksista kävi ilmi joitakin luonteenpiirteitä, joita lapsista voi löytyä. Vähävarainen lapsi voi olla hyvinkin omatoiminen ja itsenäinen, koska on tottunut pitämään itsestään huolta.
Mäen ja Syrjälän opinnäytetyössä (2019, s. 25) todettiin, että useampi haastateltava toi esille lapsen ruokailun päiväkodissa ja ruuan määrän. Vastaajat kokivat, ettei lapsi saa tarpeeksi ruokaa kotona. Myös oman opinnäytetyöni vastauksista tuli ilmi se, että vähävarainen lapsi saattaa syödä niin sanotusti varastoon päiväkotipäivän aikana. Näiden vastausten pohjalta voi todeta, että on hyvä, että varhaiskasvatuksessa saa terveellistä ja hyvää ravintoa useampaan kertaan päivässä.
Lapsen sosiaalisissa suhteissa voi olla haasteita, jos lapsi on vähävaraisesta perheestä. Lasten puheissa korostuvat usein vertailupuheet; mitä leluja omistetaan, mitä sai joululahjaksi ja niin edelleen. Mäen ja Syrjälän (2019, s. 33) opinnäytetyössä oli tullut samanlaisia tuloksia.
Heidän tutkimuksensa mukaan erityisesti vanhempien lasten kohdalla huono-osaisuuden vaikutukset voivat näkyä vertaissuhteiden vuorovaikutuksessa. Päiväkodin työntekijät kertoivat puuttuvansa aktiivisesti puheisiin, joissa vertaillaan tai yritetään jättää kaveria pois leikeistä. Vastauksista ei tullut selville, mutta mielenkiintoista olisi ollut tietää, kuinka lapsille puhutaan varhaiskasvatusryhmässä vähävaraisista perheistä.
Sosiaalityön professori Susan Weinger sai tutkimuksessaan selville, että vähävaraisten perheiden lapset luovat muita useammin vertaissuhteita saman yhteiskuntaluokan lapsiin.
(Hakovirta & Kallio, 2020, s. 11) Vähävaraiset lapset voivat leikkiä usein keskenään, eivätkä saa toisenlaista mallia yhteiskunnasta.
7.2 Vähävaraisuuden huomioiminen varhaiskasvatuksessa
Mäen ja Syrjälän (2019, s. 30) opinnäytetyössä perheiden tukeminen huono-osaisuudessa oli jaettu kahteen eri lohkoon; suoriin ja epäsuoriin tukitoimiin. Suorat tukitoimet kohdistuvat suoraan perheeseen tai perheen tiettyyn tarpeeseen. Suorilla tukitoimilla on välittömät vaikutukset. Epäsuorat tukitoimet kohdistuvat enimmäkseen ilmiöön, tapaan tai asiaan.
Vaihtovaatteiden ja ajanmukaisten vaatteiden puutetta on varhaiskasvatuksessa ratkaistu hankkimalla varhaiskasvatukseen kaikkien lasten yhteisiä varavaatteita. Mäen ja Syrjälän (2019, s. 30) opinnäytetyössä tuli ilmi, että suorana ja konkreettisena tukitoimena on tuotu esille päiväkodin varavaatteiden hankkiminen. Mäki ja Syrjälä (2019) olivat saaneet selville, että päiväkodin työntekijät ovat tuoneet päiväkodille omien lastensa pieniksi jääneitä vaatteita. Hyvällä varavaatevarastolla voidaan osaltaan kitkeä eriarvoisuutta
varhaiskasvatuksessa.
Vastauksien perusteella varhaiskasvatuksen työntekijät tietävät muutamia asioita, joilla voisi helpottaa vähävaraisen perheen tilannetta. Vastauksissa oli mainittu muun muassa
perhetyö, perheneuvola ja Hope – Yhdessä ja yhteisesti ry. Monialainen yhteistyö koettiin hyväksi tukitoimeksi myös Mäen ja Syrjälän (2019, s. 31) opinnäytetyössä, konkreettisina keinoina oli mainittu sosiaalityöntekijän konsultaatioapu sekä palveluohjaus.
Opinnäytetöiden tuloksista ei selvinnyt, onko päiväkodilla paperisia esitteitä, esimerkiksi järjestöjen tai lastensuojelun palveluista.
Kasvatusyhteistyön merkitys perheiden huomioimisessa on merkittävä. Opinnäytetyön vastauksissa mainittiin, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulisi olla empaattisia ja sensitiivisiä, jotta aito ja rehellinen vuorovaikutus olisi mahdollista. Hyvä vuorovaikutus on kasvatusyhteistyön peruspilari. Vastauksista selvisi, että varhaiskasvatuksen työntekijän tulisi olla valppaana ja herkällä korvalla havainnoida perheiden tilanteita. Mäen ja Syrjälän (2019, s. 29) opinnäytetyössä havainnointi koettiin merkittäväksi työvälineeksi osana henkilöstön ammattitaitoa ja siten osana huono-osaisuuteen puuttumista. Tärkeänä piirteenä nähtiin työntekijän ammattitaito ja ammatillisuus. Kasvatusyhteistyön rikkaus on perheen kokemus lapsesta yhdistettynä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ammatilliseen osaamiseen ja työn
kautta tulleeseen kokemukseen. (Mäki & Syrjälä, 2019, s. 29) Toimivan kasvatusyhteistyön kautta lapset ja perheet saavat pysyviä vuorovaikutussuhteita.
Vähävaraisuuden puheeksi ottaminen koettiin hankalaksi asiaksi. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokivat, että puheeksi ottaminen on hankalaa, koska tulee helposti olettaneeksi, että joku on vähävarainen. Mäen ja Syrjälän (2019, s. 37) haastatteluissa tuli ilmi, että huono-osaisuuteen puuttuminen nähtiin osittain haasteellisena ja ristiriitaisena. Perheitä ei haluta leimata, nolata tai loukata vaikka selvä tuen tarve olisikin havaittu.
Mäen ja Syrjälän (2019) tekemän haastattelun alussa haastateltavia oli pyydetty määrittelemään omin sanoin huono-osaisuuden käsitettä. Huono-osaisuutta oli tuotu
pääosin esiin köyhyyden ja materiaalisen puutteen kautta. Omassa tietoperustassani luvussa 3 toin esiin, että huono-osaisuus ei aina liity tulotasoon. Huono-osaisuuteen liittyy paljon muitakin seikkoja.
7.3 Jatkotutkimusaiheita ja kehitysideoita
Opinnäytetyöprosessin aikana esiin nousi useita aiheita, joita voisi vielä tutkia.
Vähävaraisuutta aiheena on tutkittu melko paljon, mutta kuitenkin kovin yksipuolisesti. Jäin pohtimaan, voisiko aihetta tutkia vielä syvemmin ja laajemmin. Omassa opinnäytetyössäni ei tullut esiin, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät keskustelevat lasten kanssa
vähävaraisuudesta. Tähän olisi hyvä saada jonkinlaista toimintamallia. Lasten kanssa monia aiheita voi käsitellä lastenkirjallisuuden kautta. Vähävaraisuudesta kertovia kirjoja ei kuitenkaan juurikaan ole. Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa kerrotaan, että lastenkirjallisuudessa näkyvä köyhyys on usein ohimenevää, koska lukijalle tahdotaan antaa onnellinen loppuratkaisu. Artikkelissakin todetaan, että aiheesta kertova kirjallisuus antaisi hyvän väylän keskustelulle lasten kanssa. (Heikkilä-Halttunen, 2021)
Tutkimusta voisi lähestyä myös lasten tai vanhempien näkökulmasta. Tässä tutkimusaiheessa täytyy kuitenkin olla erityisen tarkka ja herkkä, jotta ei leimaa perheitä väärin perustein vähävaraisiksi.
8 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Opinnäytetyön tekijä on vastuussa opinnäytetyön eettisyydestä ja luotettavuudesta.
Suomessa tehtäviä tutkimuksia ohjaavat yleiset eettiset periaatteet. Niiden mukaan tutkijan täytyy kunnioittaa tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa. Lisäksi tutkijan täytyy ottaa huomioon aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö sekä luonnon monimuotoisuus. Tutkijan tulee toteuttaa tutkimus siten, ettei siitä aiheudu haittaa ympärillä olevalle maailmalle. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2019, s. 11)
Opinnäytetyö on kirjoitettu eettisen herkkyyden periaatteiden mukaisesti. Eettinen herkkyys auttaa tutkimaan aihetta asianmukaisesti ja kunnioittavasti sekä aineistoa, että tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä kohtaan (Vilkka, 2021, s. 122).
Tässä opinnäytetyössä ei käsitelty henkilötietoja ollenkaan, sillä ne eivät liittyneet tutkimuskysymyksiin eivätkä olisi näin ollen myöskään vaikuttaneet tutkimustuloksiin.
Henkilötiedoilla tarkoitetaan henkilöön liittyviä tietoja, joiden perusteella hän on tunnistettavissa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2019, s. 11) Opinnäytetyö on kirjoitettu siten, ettei tutkimukseen osallistuneita henkilöitä voi tunnistaa. Näin kunnioitetaan yksityisyyden suojan toteutumista. (Arene, 2020, s. 13)
Tutkimusaineistoa kerättiin varhaiskasvatuksen työntekijöiltä, joilla oli tieto tutkimuksesta etukäteen. Päiväkodin johtajaa oli informoitu tulevasta tutkimuksesta ja näin hän osasi jakaa tietoa eteenpäin. Tarkoituksena oli, että tutkimuksen tekijä esiintyy luotettavana
yhteistyökumppanina päiväkodille. Luotettavuudella pyritään myös siihen, että tutkimuksen kohteena olevat henkilöt uskaltaisivat vastata kyselyyn avoimesti omista kokemuksistaan.
(Tietoarkisto, n.d.) Tutkimukseen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista ja tutkittavilla työntekijöillä oli täysi oikeus joko osallistua tai jättää osallistumatta tutkimukseen.
Vapaaehtoisuus liittyy ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen (Vilkka, 2021, s. 115). Tutkimuksen aineisto on avattu tuloksiin tietoisesti havainnoituna. Opinnäytetyön tekijä on pyrkinyt opinnäytetyöllä johdonmukaiseen hallintaan tiedonhankinnan,
tutkimusmenetelmien, analysoinnin ja tutkimustulosten osalta. (Vilkka, 2021, s. 103)
Tutkimuksen luotettavuutta lisää asianmukainen lähdekritiikki. Lähdekritiikki tarkoittaa lähteiden ja aineiston laadun arviointia. (Vilkka, 2021, s. 120) Tämän opinnäytetyön lähteet ovat ajanmukaisia ja lähteet ovat lähdekriittisesti arvioituja. Useimmat lähteistä ovat alle 10 vuotta vanhoja. Opinnäytetyössä on käytetty Eskolan ja Suorannan teosta Johdatus
laadulliseen tutkimukseen. Teos on jo hieman vanhempi, mutta se on todettu hyväksi ja tieto kirjassa ei ole vanhentunutta. Opinnäytetyön lähteet on kirjattu huolellisesti noudattaen Hämeen ammattikorkeakoulun lähdeviiteopasta.
Opinnäytetyöprosessin alussa on luotu aineistonhallintasuunnitelma (ks. liite 1), jossa kuvataan aineistoa yleisesti, hyvää tieteellistä käytäntöä, tutkimusaineiston säilytystä opinnäytetyöprosessin aikana ja aineistojen käsittelyä opinnäytetyön valmistuttua.
9 Pohdinta
Opinnäytetyöprosessi oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Aihe oli koskettava ja sitä oli helppo lähestyä. Koen, että opinnäytetyö antoi lisää ammatillista osaamista ja syvensi sosiaalialan osaamista, josta on hyötyä tulevaisuuden työelämässä. Aiheen valinta oli melko helppo, sillä se liittyi suoraan opinnäytetyön kirjoittajan omiin mielenkiinnonkohteisiin ja kokemuksiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, näyttäytyykö perheiden vähävaraisuus
varhaiskasvatuksessa työntekijöiden kokemuksen mukaan. Lisäksi opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät ottavat perheiden vähävaraisuuden huomioon työssään. Opinnäytetyö saavutti tavoitteensa hyvin. Koen, että opinnäytetyöllä saatiin uutta ja ajankohtaista tietoa vähävaraisten lapsiperheiden asemasta
varhaiskasvatuksessa. Toivon, että opinnäytetyöni herättää keskustelua vähävaraisuudesta.
Huolta opinnäytetyön kirjoituksessa tuotti se, että vastauksia kyselylomakkeeseen tuli vain neljä kappaletta, vaikka vastausaikaa pidennettiin ja kyselystä muistutettiin. Eettisyyden periaatteiden mukaisesti montaa muistutusta päiväkodille ei viitsitty tehdä. Kyselyyn osallistuminen tai osallistumatta jättäminen oli kuitenkin täysin vapaaehtoista. Lopulta analysoinnin tuloksena kyselylomakkeen vastauksista tuli erittäin hyvät ja riittävät tulokset.
Aineiston tehtävänä on toimia kirjoittamisen apuna, kun rakennetaan käsitystä tutkittavasta
ilmiöstä. Laadullisen tutkimuksen piirteisiin kuuluu, että valitaan mukaan pieni määrä vastauksia – keskeistä on, miksi vastaukset on valittu. (Eskola & Suoranta, 1998, s. 62) Kirjoittajana olen pohtinut, mikä johti niin vähäisiin vastauksiin. Pohdinnassa on ollut, onko aihe vieras tai hankala varhaiskasvatuksen työntekijöille. Vastauksista tuli ilmi, että
vähävaraisuuden puheeksi ottaminen on hankala aiheena. Mäen ja Syrjälän (2019) opinnäytetyöhön viitaten pohdin, onko huono-osaisuudesta puhuminen helpompaa?
Vähävaraisuus kytkeytyy suoraan rahaan, mutta huono-osaisuuteen voi olla monenlaisia eri syitä. Vähävaraisuus on tietoperustassakin mainittu hyvin ajankohtaiseksi aiheeksi, mutta voi olla, ettei sitä ole tiedostettu varhaiskasvatuksen alalla. Toisaalta ehkä aihetta ei koettu riittävän ajankohtaiseksi kyseisessä päiväkodissa, että se olisi herättänyt ajatuksia. Ehkä kyselylomakkeessa olisi voinut olla pidempikin alustus vähävaraisuudesta, jossa olisi ollut enemmän faktatietoa.
Mielenkiintoista olisi tutkia aihetta lasten ja huoltajien kokemuksen pohjalta, mutta koin, ettei perheitä voi leimata vähävaraisiksi ja näin ollen tutkittavien henkilöiden löytäminen olisi hankalaa. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden haastatteleminen oli ”turvallisempi”
vaihtoehto ja helppo toteuttaa näin etäopiskeluaikana.
Vähävaraisuuden käsitteiden hahmottaminen oli tärkeää ja opettavaista opinnäytetyön kannalta. Vähävaraisuus liitetään usein käsitteenä köyhyyden ja huono-osaisuuden termeihin. Kaikilla näillä termeillä on kuitenkin omat tarkoituksensa, eivätkä ne ole synonyymejä toisilleen. Huono-osaisuudella voi olla monia syitä, esimerkiksi köyhyys tai vähävaraisuus voivat johtaa huono-osaisuuteen. Käsitteiden moninaisuus vaikutti lähdekirjallisuuden valintaan, sillä monet teokset liittyivät juuri huono-osaisuuteen tai köyhyyteen. Suoranaisesti vähävaraisuudesta ei ollut kovinkaan paljon painettuja teoksia.
Yhteiskunnastamme on tullut entistä enemmän kulutuskeskeinen. Opinnäytetyön aihe sai pohtimaan kulutuskeskeisyyttä. Lapset kokevat monenlaista vertailua jo
varhaiskasvatusikäisinä. Kuten tutkimustuloksissakin todettiin, lapset vertailevat
omistamiaan asioita muiden lasten kanssa. Vertailussa voi olla merkkivaatteet, puhelimet ja muut konkreettiset tavarat. Lapsi ei itse ole luonteeltaan kulutuskeskeinen, vaan oppii käyttäytymismallit vanhemmiltaan. Millaista mallia vanhempien tulisi antaa lapsilleen liittyen kulutuskeskeisyyteen? Mikä lienee varhaiskasvatuksen tehtävä vähävaraisten perheiden
tukemisessa? Itsessään varhaiskasvatus on jo yksi tukimuoto, mutta täytyykö varhaiskasvatuksen pystyä enempään?
Haluan lopettaa opinnäytetyöni kirjoittamisen kyselylomakkeen vastauksista poimittuun sitaattiin, joka on mielestäni erittäin tärkeä ja hyvä muistutus kaikille.
Varallisuus ei määrittele hyvää lapsuutta ja kasvatusta.
Lähteet
Ahonen, L. & Roos, P. (2021). Untuvikot. Alle 3-vuotiaiden pedagogiikka. PS-kustannus.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. (2020). Ammattikorkeakoulujen eettisen suositukset. http://www.arene.fi/wp-
content/uploads/Raportit/2020/AMMATTIKORKEAKOULUJEN%20OPINN%C3%84YTET%
C3%96IDEN%20EETTISET%20SUOSITUKSET%202020.pdf?_t=1578480382
Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino.
Hakovirta, M. (toim.) & Kallio, J. (2020). Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus.
Vastapaino.
Hakovirta, M., Merikukka, M. & Ristikari, T. (2018). Timing and duration of social assistance receipt during childhood on early adult outcomes. Longitudinal and Life Course Studies:
International Journal, 9(3), 312–326.
http://www.llcsjournal.org/index.php/llcs/article/view/471?acceptCookies=1 Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2012). Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa.
http://hdl.handle.net/10138/37848
Hartikainen, J. & Perkiömäki, P. (8.10.2019). Liian moni lapsi kärsii köyhyydestä. Lapsen oikeudet. https://www.lapsenoikeudet.fi/blogi/liian-moni-lapsi-karsii-koyhyydesta/
Heikkilä-Halttunen, P. (5.4.2021). Uusissa lastenkirjoissa todellista köyhyyden kuvausta kartetaan, ettei kenellekään jää paha mieli. Helsingin Sanomat.
Heikkinen, H. & West, K. (2018). Kaikki samalla viivalla. Varhaiskasvatusikäisten yhdenvertaisuuden tukeminen. [Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu].
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612947
Juhila, K. (n.d.). Teemoittelu. Teoksessa Vuori, J. (toim.), Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.
https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja- yleiset-analyysitavat/teemoittelu/
Juuti, O. & Puusa, A. (2020). Laadullisen tutkimuksen aineiston hankintamenetelmiä.
Teoksessa P. Juuti & A. Puusa (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus.
Juuti, P. & Puusa, A. (2020). Johdanto. Teoksessa P. Juuti & A. Puusa (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus.
Juuti, P. & Puusa, A. (2020). Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteet. Teoksessa P. Juuti & A.
Puusa (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus.
Järvinen, I. (2019). Vähävaraisen lapsen harrastus on oikeus ja investointi. Alusta!
https://alusta.uta.fi/2019/01/31/vahavaraisen-lapsen-harrastus-on-oikeus-ja- investointi/
Karila, K. (2006). Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Karila, K., Nummenmaa, A., & Rasku-Puttonen, H. (toim.),
Kasvatusvuorovaikutus. Vastapaino.
Kaskela, M & Kekkonen, M. (2006). Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Stakes.
Kekkonen, M. (2012). Kasvatuskumppanuus puheena. Varhaiskasvattajat, vanhemmat ja lapset päivähoidon diskursiivisilla näyttämöillä. [Väitöskirja, Tampereen yliopisto].
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Lapset, nuoret ja perheet –osasto.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80013/7ca705d5-e5be-415f-b70b- 4b862c8e707f.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Mäki, S. & Syrjälä, J. (2019). Päiväkodinopettajien näkemyksiä huono-osaisuudesta ja sen tunnistamisesta. [Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu].
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113811
Opetushallitus. (n.d.). Mitä on varhaiskasvatus? https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja- tutkinnot/mita-varhaiskasvatus
Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perus teet.pdf
Pelastakaa lapset. (2019). Lapsen ääni 2019. https://pelastakaalapset.s3.eu-west- 1.amazonaws.com/main/2016/02/12111150/Lapsen_Aani_2019_web.pdf
Sarajärvi, A. & Tuomi, J. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (uud. p.). Tammi.
SVT. (2021a). Perheet. https://www.stat.fi/til/perh/index.html
SVT. (2021b). Käsitteet, pienituloisuus. https://www.stat.fi/meta/kas/pienituloisuus.html Tietoarkisto. (n.d.). Kyselylomakkeen laatiminen. Teoksessa Vuori, J. (toim.), Laadullisen
tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.
https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/kyselylomake/laatiminen/
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa.
https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_201 9.pdf
Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540
Vilkka, H., (2021). Näin onnistut opinnäytetyössäsi. Ratkaisut tutkimuksen umpikujiin. PS- kustannus.
Liite 1: Aineistonhallintasuunnitelma
Aineistonhallintasuunnitelma Kati Ketola 2021
Vähävaraisuus varhaiskasvatuksessa
Aineistojen yleinen kuvaus
Tässä opinnäytetyössä tullaan keräämään kyselyaineistoa. Aineisto kerätään Forms-
kyselylomakkeella, joka lähetetään osallistujille sähköpostitse. Aineisto tulee olemaan kyselyn pohjalta saatua. Kyselyssä tulee olemaan sekä valintakysymyksiä, että kysymyksiä, joihin voi vastata avoimesti. Tässä opinnäytetyössä ei tarvita henkilökohtaisia tietoja sisältävää
aineistomateriaalia.
Hyvä tieteellinen käytäntö
Tässä opinnäytetyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Opinnäytetyötä varten tullaan hankkimaan tutkimuslupa Hämeenlinnan kaupungilta.
Kyselyyn vastaaminen on täysin vapaaehtoista. Kyselyaineistoa tullaan säilyttämään luottamuksellisesti. Opinnäytetyössä käytetään asianmukaisia lähdeviittauksia.
Aineistojen säilytys opinnäytetyöprosessin aikana
Kyselyn kautta saatu aineisto tallennetaan opinnäytetyön tekijän omalle henkilökohtaiselle P- asemalle sekä varmuuskopioidaan muistitikulle. Vain opinnäytetyön tekijä pääsee käsittelemään kyselyn tuottamaa aineistoa.
Kyselyssä ei kerätä henkilötietoja, koska ne eivät ole opinnäytetyön kannalta tarvittavia tietoja.
Aineistojen käsittely opinnäytetyön valmistuttua
Opinnäytetyötä varten kerätty aineisto tullaan hävittämään vuoden kuluttua siitä, kun opinnäytetyö on hyväksytty. Tähän asti aineisto säilytetään samoin kuten
opinnäytetyöprosessinkin aikana. Aineistoa ei tulla jatkohyödyntämään muissa tutkimuksissa.
Päivitetty 12.3.2021
Tähän suunnitelmaan voi tulla vielä tarkennuksia opinnäytetyöprosessin aikana.
