Aseptinen perifeerisen laskimon kanylointi

(1)

KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU

Sairaanhoitajakoulutus

Justyna Lewandowska Adelia Tofferi

Opetusvideo Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoille

Opinnäytetyö Lokakuu 2021

(2)

OPINNÄYTETYÖ Lokakuu 2021

Sairaanhoitajakoulutus Tikkarinne 9

80200 JOENSUU +358 13 260 600 Tekijät

Justyna Lewandowska, Adelia Tofferi

Nimeke

Aseptinen perifeerisen laskimon kanylointi – Opetusvideo Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoille

Toimeksiantaja

Karelia-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä

Perifeerisen laskimon kanylointi on hyvin yleinen invasiivinen eli kajoava toimenpide.

Jopa 70 % sairaalahoidossa olevista potilaista tarvitsee laskimokanyylin laittamista hoi- tonsa aikana. Laskimokanylointi vaatii sairaanhoitajalta erityistä tarkkuutta, sillä kanyyli läpäisee elimistöä suojaavan ihokerroksen ja altistaa potilasta laskimotulehdukselle. Las- kimotulehdusta voidaan ehkäistä riittävällä käsihygienialla, kanyylin seurannalla sekä aseptiikalla eli toimilla, joilla elävää kudosta suojataan mikrobeilta.

Opinnäytetyön tarkoitus oli tukea Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden kanylointitaitojen oppimista ja niiden ylläpitoa. Tavoitteena oli mahdollistaa perifeerisen kanyloinnin opettelua ja kertaamista opetusvideon avulla. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Karelia-ammattikorkeakoulu ja kohderyhmänä hoitotyön opiskelijat.

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tuotos on opetusvideo. Videon tarkoituksena on toimia oppimisen ja kertaamisen apuvälineenä. Videossa näytetään vaiheittain, kuinka kanylointi toteutetaan aseptiikka huomioiden sekä esitellään kanyloinnin käyttöaiheita. Vi- deota käytetään kaikilla klinikkatunneilla, joissa hoitotyön opiskelijat harjoittelevat kanylointia.

Kieli suomi

Sivuja 41 Liitteet 1

Liitesivumäärä 4 Asiasanat

perifeerisen laskimon kanylointi, aseptiikka, kanyloinnin komplikaatio

(3)

THESIS

October 2021

Degree Programme in Nursing Tikkarinne 9

FI 80200 JOENSUU FINLAND

Tel. +358 13 260 600 Authors

Justyna Lewandowska, Adelia Tofferi Title

Aseptic Peripheral Venous Cannulation – An Educational Video for Nursing Students of Karelia University of Applied Sciences

Commissioned by

Karelia University of Applied Sciences Abstract

Peripheral venous cannulation is a very common invasive medical procedure. Up to 70%

of hospitalized patients need to have an intravenous cannula inserted during their treat- ment. Venous cannulation requires from the nurse special accuracy, as the cannula pen- etrates the protective skin layer of the body and exposes the patient to phlebitis. Phlebitis is prevented by hand-hygiene, cannula monitoring and appropriate aseptic technique.

The aim of this thesis was to support the learning and maintenance of the cannulation skills of the nursing students at Karelia University of Applied Sciences. The major objec- tive of this study was to enable the learning and revision of peripheral cannulation with the help of an educational video. The thesis was commissioned by Karelia University of Applied Sciences and the target group was nursing students.

The output of this practise–based thesis was an educational video.The purpose of the video is to serve as a tool for learning and revision.The video shows step by step how cannulation is carried out using aseptic technique and introduces the indications of cannulation.The video will be used in all clinical skills classes where nursing students practise cannulation.

Language Finnish

Pages 41 Appendices 1

Pages of Appendices 4 Keywords

peripheral intravenous cannulation, aseptic technique, catheter-related complication

(4)

Sisältö

1 Johdanto ... 5

2 Perifeerisen laskimon kanylointi ... 6

2.1 Kanyloinnin indikaatiot ... 6

2.2 Kanylointivälineet ... 7

2.3 Kanyylin valinta ... 8

2.4 Pistokohdan valinta ... 10

2.5 Kanyloinnin esivalmistelut ... 11

2.6 Laskimon kanylointi ... 13

3 Aseptiikka perifeerisen laskimon kanyloinnissa ... 14

3.1 Käsihygienia ... 15

3.2 Pistopaikan desinfektio ... 16

3.3 Pistopaikan hoito ... 16

3.4 Pistopaikan seuranta ja kirjaaminen ... 17

4 Laskimon kanyloinnin komplikaatiot ... 19

4.1 Hematooma ... 19

4.2 Laskimotulehdus ... 20

4.3 Laskimon viereinen infuusio ... 21

4.4 Valtimopunktio ... 21

5 Opinnäytetyön tarkoitus, tavoite ja tehtävät ... 22

6 Menetelmälliset valinnat ... 22

6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ... 22

6.2 Toimeksiantaja ja toimintaympäristö ... 23

6.3 Opetusvideon suunnittelu ... 24

6.4 Opetusvideon toteutus ... 26

6.5 Opetusvideon arviointi ... 27

7 Pohdinta ... 28

7.1 Tuotoksen tarkastelu... 28

7.2 Luotettavuus ... 29

7.3 Eettisyys ... 31

7.4 Ammattilainen kasvu ... 32

7.5 Jatkokehittämisideat ... 32

Lähteet ... 34 Liitteet

Liite 1 Opetusvideon käsikirjoitus

(5)

1 Johdanto

Perifeerisen laskimon kanylointi on hyvin tavallinen invasiivinen¹ toimenpide ter- veydenhuollossa. Laskimokanyyli joudutaan laittamaan arvioilta 70 %:lle sairaan- hoidossa olevista potilaista. (Welyczko 2020, 12.) Laskimokanyyli on lyhyt muo- viputki, joka laitetaan potilaan ääreislaskimoon (Iivanainen & Syväoja 2016, 444).

Laskimokanyylin avulla toteutetaan lääke- ja nestehoitoa, annostellaan varjoai- neita ja verituotteita sekä seurataan potilaan vointia analysoimalla verinäytteitä.

Kanylointi on toimenpiteenä vaativa ja siinä on riskejä. Tämän takia kanylointi vaatii terveydenhuollon ammattihenkilöiltä tarkkuutta, teorian ja käytännön osaa- mista sekä tietoisuutta kanylointiin liittyvistä riskeistä. (Ford 2019, 838.)

Sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluu lääkehoidon toteutus ja sen suunnittelu kokonaisuudessaan. Perifeerisen laskimokanyylin asettaminen sekä suonensisäi- nen lääke- ja nestehoito kuuluvat vaativaan lääkehoitoon. Vaativan lääkehoidon toteuttamiseen sairaanhoitaja tarvitsee lisäkoulutuksen, erillisen luvan yksikön lääkäriltä sekä osaamisen varmistamisen. (Valvira 2021, 28;33.)

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tukea Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden kanylointitaitojen oppimista ja niiden ylläpitoa. Tavoitteena on mahdollistaa perifeerisen kanyloinnin opettelua ja kertaamista opetusvideon avulla.

Opinnäytetyön tehtävänä on tuottaa selkeä ja ajantasainen opetusvideo perifeerisen laskimon kanyloinnista Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden käyttöön. Opetusvideota on tarkoitus käyttää erityisesti klinikkatunneilla, joissa opettaja on läsnä sekä kertausmateriaalina itsenäiseen opiskeluun. Työs- sämme haluamme korostaa myös aseptiikkaa sekä komplikaatioita, sillä kanyyliin liittyvän infektion on todettu aiheuttavan potilaalle kärsimystä, pidentävän potilaan hoidon kestoa ja kasvattavan hoitokuluja sekä kuolleisuutta (Rintala, Terho

& Kurvinen 2018, 214).

1 Invasiivinen eli kajoavaa tai elimistön sisälle ulottuvaa (Duodecim 2016a)

(6)

2 Perifeerisen laskimon kanylointi

2.1 Kanyloinnin indikaatiot

Ääreislaskimokanyylin laittoon on oltava aina hyvät perustelut, sillä laskimokanyyli läpäisee elimistöä suojaavan ihokerroksen ja altistaa potilaan infektioille.

Laskimokanyylia käytetään potilaan tilan seurannassa, näytteenotossa sekä lää- keaineiden, verivalmisteiden ja infuusionesteiden antoon. (Kokki & Ritmala- Castrén 2017.) Kanyylin tarve on arvioitava säännöllisesti vähintään kerran päi- vässä ja se on poistettava heti, kun se on tarpeeton, viallinen tai sen todetaan aiheuttavan komplikaatioita (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021).

Parenteraalisessa lääkityksessä lääke annetaan ruoansulatuskanavan ulkopuo- lelle. Lääkkeet, jotka annostellaan laskimoon kuuluvat parenteraaliseen ryh- mään. Laskimonsisäistä lääkitystä voidaan käyttää tilanteissa, joissa potilas ei kykene ottamaan lääkkeitä suun kautta tai lääkkeen halutaan vaikuttavan nopeasti tai tasaisesti. Lääkkeitä voidaan antaa myös laskimoon lääkeaineen parem- man hyötyosuuden vuoksi. Lisäksi jotkut lääkkeet eivät sovellu otettavaksi suun kautta, koska ne hajoavat ruoansulatuskanavassa. Tällöin lääke on annettava parenteraalista antotapaa käyttäen. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2020, 162.)

Kanyylin kautta voidaan antaa lääkkeiden lisäksi myös infuusionesteitä kuten pe- rus-, korvaus- ja ravitsemusliuoksia. Perusnesteiden avulla voidaan korjata ja yl- läpitää potilaan neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Perusnesteet turvaavat potilaan veden, hiilihydraattien ja elektrolyyttien riittävän saannin. Korvausnesteet ni- mensä mukaisesti korvaavat menetettyjä aineita kuten nesteitä ja suoloja. Kor- vausnesteitä voidaan tarvita esimerkiksi merkittävän verenhukan yhteydessä.

Suonensisäisen ravitsemushoidon alussa voidaan käyttää 5–10 prosenttisia glukoosiliuoksia, laimeita aminohappoliuoksia tai rasvaemulsioita. Yli 10 prosenttisia

(7)

glukoosiliuoksia tulee antaa keskuslaskimokanyylin kautta ääreislaskimon är- tyvyyden takia. Keskuslaskimokanyylia suositaan myös pitkittyneeseen ravitse- mushoitoon. (Rautava-Nurmi, Sjölvall, Vaula, Vuorisalo, Westergård 2010, 66–

68.)

2.2 Kanylointivälineet

Ennen laskimokanyylin asettamista varataan tarvittavat välineet (Kuva 1). Pisto- kohdan ihon desinfiointia varten varataan vähintään 70 % alkoholia sisältävä desinfiointiaine sekä taitokset. Lisäksi tarvitaan käsien desinfiointiaine sekä tehdaspuhtaat suojakäsineet. Suonensisäisen neste- tai lääkehoidon aloittamista varten varataan kiristysside eli staasi, sopiva kanyyli, kanyylisidos, tarvittava neste- tai lääkeinfuusio valmiiksi letkutettuna tai kolmitiehana ja steriili tulppa. (Lindén &

Vainio 2021.) Kolmitiehana on kanyyliin kiinnitettävä välikappale. Se mahdollistaa useamman lääke- ja nesteinfuusion antamisen saman laskimokanyylin kautta.

(Saano & Taam-Ukkonen 2020, 172.) Kanyylin oikea sijainti varmistetaan huuhteluruiskulla, jossa on fysiologista keittosuolaa. Terävät jätteet laitetaan niille tar- koitettuun riskijäteastiaan. (Lindén & Vainio 2021.)

(8)

Kuva 1. Kanylointivälineet: 1) käsien desinfiointiaine 2) tehdaspuhtaat suojakäsi- neet 3) riskijäteastia 4) desinfiointilaput 5) kanyyli 6) kanyylisidos 7) venttiilitulppa 8) huuhteluruisku 9) staasi (Kuva: Justyna Lewandowska)

2.3 Kanyylin valinta

Kanylointiin käytetään muovista kanyylia. Kanyylin sisältä löytyy teräsneula, jonka avulla kanyyli saadaan asennettua verisuoneen. (Hiekkanen & Rimpiläinen 2020.) Laskimokanyyleja on olemassa monia eri kokoja. Gauge-yksikkö (G) ker- too, kuinka suuri kanyylin läpimitta on. Mitä pienempi kanyylin läpimitta on, sitä suurempi Gauge-numero ja toisinpäin. Kanyylit ovat myös värikoodattu koon mukaan (Taulukko 1). (Annila 2020a.) Kanyylin koon valintaan vaikuttaa suonen koko, tiputusnopeus sekä annettavan lääke- tai nesteinfuusion tilavuus. Kanyylin pitää olla sopivan kokoinen suhteessa pistettävän suonen kokoon, jotta ohivirtaus suonessa ei estyisi. Ensisijaisesti valitaan mahdollisimman pieni käyttötarkoituk-

(9)

seen soveltuva kanyyli, vähentääkseen laskimon mekaanista ärsytystä ja suu- rentaakseen infusoitavan aineen laimenemista. (Bidmead & Gemma 2018, 3.) Lisäksi mitä pienempää kanyylia käytetään, sitä epätodennäköisemmin se aiheuttaa potilaalle laskimotulehduksen (Wallis, McGrail, Webster, Marsh, Goward- man, Playford & Rickard 2014, 65).

Taulukko 1. Erikokoisten ääreislaskimokanyylien ominaisuuksia. (Kuva: Annila 2020a)

Kaikkein pienimpiä eli violetteja (26G) ja keltaisia (24G) kanyyleja käytetään vas- tasyntyneillä ja keskosilla. Sininen kanyyli (22G) soveltuu lapsipotilaiden lisäksi myös potilaille, joilla on hauraat suonet. Haurassuonisille potilaille sininen kanyyli on parempi vaihtoehto, sillä pienempi kanyyli saadaan asennettua helpommin kuin isompi kanyyli. Vaaleanpunainen (20G) on yleisin aikuisille käytettävä kanyyli. Sitä voidaan käyttää kiireettömään perusnesteytykseen ja lääkehoitoon sekä punasolujen antoon. Kiireellisiin tilanteisiin ja nopeisiin infuusioihin soveltuvat nopeaa virtausta omaavat vihreät (18G) ja harmaat (16G) kanyylit. Kaikkein isoin kanyyli (oranssi/ruskea) vaatii kokemusta kanyloinnista ja sitä käytetään lä- hinnä erikoistilanteissa esimerkiksi toimenpiteissä. (Annila 2020a.)

(10)

2.4 Pistokohdan valinta

Pistokohdan valinnassa tulee ottaa huomioon käytössä olevat laskimot, mahdol- lisen toimenpiteen laatu, kiireellisyys sekä potilaan toiveet (Hiekkanen & Rimpi- läinen 2020). Kiireettömissä tilanteissa pistokohta tulee valita huolellisesti. Ylei- simmät pistokohdan paikat ovat ei-dominoivan² kyynärvarren tai kämmenselän laskimot (Kuva 2). Pistopaikaksi kannattaa valita mahdollisimman distaalinen³ laskimo ja vasta kanyloinnin epäonnistuessa siirtyä proksimaalisiin⁴ laskimoihin.

Näin ehkäistään infusoitavan nesteen vuotaminen aikaisemmin tehdyistä rei’istä.

(McGowan 2014, 26.) Lisäksi kyynärvarteen ja kämmenselkään laitetun kanyylin on todettu aiheuttavan vähemmän laskimotulehduksia kuin olkavarteen laitettu kanyyli (Wallis ym. 2014, 65).

Kuva 2. Yleisimmät pistokohdat perifeerisessä laskimon kanyloinnissa (Kuva:

Justyna Lewandowska)

2 Dominoiva eli vallitseva (2016b)

3 Distaalinen eli kauempana kehon keskustasta sijaitsevaa (Duodecim 2016c)

4 Proksimaalinen eli lähempänä kehon keskustaa sijaitsevaa. (Duodecim 2016d)

(11)

Kanylointiin soveltuva suoni sijaitsee lähellä ihon pintaa ja on riittävän iso ja sormella tunnettavissa (Ford 2019, 839). Hyvä suoni on pehmeä ja se palautuu ta- kaisin muotoonsa pienen puristuksen jälkeen. Nivelen lähellä sijaitsevia suonia on vältettävä, jotta potilas voi käyttää niveltä vapaasti. (Bidmead & Gemma 2018, 3.) Alaraajalaskimoita voidaan käyttää vain akuuttitilanteissa, sillä alaraajassa olevaan kanyyliin liittyy kohonnut laskimotukosriski. Alaraajaan laitettu kanyyli ra- joittaa myös potilaan liikkumista. (Kuisma, Hölmström, Nurmi, Porthan, Puolakka 2021, 256.) Lisäksi vältettäviä pistokohtia ovat halvaantuneen raajan suonet sekä suonet, jotka sijaitsevat hermojen ja valtimoiden läheisyydessä (Iivanainen & Sy- väoja 2016, 444).

Akuuttitilanteissa valitaan mahdollisimman suuri suoni, jotta potilaalle voidaan antaa tarvittaessa suuria määriä nesteitä tai verta nopeasti. Tähän soveltuvat esimerkiksi kyynärtaive-, kaula- ja solislaskimo. Kaula- ja solislaskimon kanyloi yleensä lääkäri. (Iivanainen & Syväoja 2016, 444.)

2.5 Kanyloinnin esivalmistelut

Potilasturvallisuuden takaamiseksi hoitajan on varmistettava potilaan henkilölli- syys ennen toimenpidettä. Potilaan henkilöllisyys voidaan tarkistaa kysymällä po- tilaalta hänen nimensä, syntymäaikansa sekä sosiaaliturvatunnuksensa. Potilaan huoneen tai vuoteen numero eivät ole luotettavia lähteitä henkilöllisyyden varmis- tamiseen. (Suomen Potilasturvallisuusyhdistys 2014.)

Potilaan ohjaus ennen kanylointia on tärkeää, sillä se vaikuttaa myönteisesti hy- vän hoitosuhteen syntymiseen sekä vähentää potilaan kanylointiin liittyviä pel- koja. Ohjaus aloitetaan kertomalla potilaalle kanyloinnin syyt sekä mahdollinen kanylointipaikka. Potilaalle kerrotaan lisäksi kanylointiin liittyvistä riskeistä, mah-

(12)

dollisista komplikaatioista sekä kanyylin jälkihoidosta. Ennen kanyloinnin aloitusta potilaan kanssa on hyvä käydä läpi koko toimenpiteen kulku yksityiskohtai- sesti. (Ford 2019, 838.)

Kanyloinnin valmistelu aloitetaan käsien desinfioinnilla, jonka jälkeen varataan tarvittavat välineet. Mahdollinen puudutusvoide tai –laastari on poistettava riittä- vän ajoissa ennen kanylointia. Seuraavaksi etsitään sopiva laskimo ja pistopaikka. Joskus voi käydä niin, että laskimot eivät tule esille hyvin, jolloin potilaan käden voi laskea sydämen tason alapuolelle ja pyytää potilasta puristamaan kättä nyrkkiin muutamia kertoja. Laskimoa voidaan myös kevyesti taputella sormella, jotta se näkyy paremmin. Lisäksi suonen näkyvyyttä parantaa käden lämmittämi- nen esimerkiksi lämpöpakkauksella. Suonen paikantamiseen voidaan käyttää apuna myös siihen tarkoitettua ultraäänilaitetta. Ultraäänilaitetta käytetään yleensä potilailla, joiden laskimosuonia on vaikeaa löytää esimerkiksi vauvoilla ja pienillä lapsilla. (Saano & Taam-Ukkonen 2020, 176.)

Kun kanyloitava laskimo on valittu, staasi kiristetään paikoilleen ja varmistetaan vielä uudelleen laskimosuonen sijainti (Saano & Taam-Ukkonen 2020, 177).

Staasi asetetaan valitun ääreislaskimon proksimaalipuolelle (Hiekkanen & Rim- piläinen 2020). Staasi tulee laittaa kanyloitavalle raajalle siten, ettei valtimoverenkierto esty. Valtimoverenkierto ei ole estynyt, jos potilaan rannepulssi on tunnettavissa. (Lindén & Vainio 2021; Kuisma ym. 2021, 256.) Seuraavaksi desinfioidaan pistoskohdan iho desinfiointiainetta sisältävällä puhdistuslapulla. Pisto- kohdan desinfioinnista kerrotaan tarkemmin luvussa 3.2 Pistopaikan desinfiointi.

Desinfioinnin jälkeen desinfioidaan omat kädet ja puetaan tehdaspuhtaat käsi- neet sekä varmistetaan valitun kanyylin käyttökelpoisuus. (Saano & Taam-Ukko- nen 2020, 177.) Steriilin kiinnityssidoksen, desinfektiolappujen, venttiilitulpan sekä huuhteluruiskun sisältävän ruiskun pakkaukset voidaan avata valmiiksi.

Ruiskusta poistetaan ilmat, jonka jälkeen se yhdistetään venttiilitulppaan huomioiden aseptiikka. (Sivonen & Ronkainen 2021.) Laskimokanyyli poistetaan pak- kauksesta, suoristetaan siivekkeet ja poistetaan muovisuojus. Kanyylista otetaan kolmisormiote (Kuva 3). Neulaan ei saa koskea, jotta se pysyy steriilinä. (Saano

& Taam-Ukkonen 2020, 177.)

(13)

Kuva 3. Kolmisormiote (Kuva: Justyna Lewandowska)

2.6 Laskimon kanylointi

Pistokohdan valinnan jälkeen iho pistokohdan läheltä kiristetään pingottamalla, jotta pistäessä laskimo ei pääse pakenemaan. Ääreislaskimon kanyloinnissa ihon kiristäminen on usein suositeltavaa tehdä rystysten takaa. On varmistettava, ettei ihoa kiristetä liian läheltä pistokohdasta, jotta omat sormet eivät haittaa kanylointia tai kosketa vahingossa kanyyliin. (Annila 2020b; Saano & Taam-Ukkonen 2020, 177.)

Kanyylin neulan pää tulee olla siten, että neula-aukko osoittaa ylöspäin. Neula pistetään suoneen jyrkässä noin 30 asteen kulmassa. (Saano & Taam-Ukkonen 2020, 177.) Kun neula on läpäissyt ihon, kanyyli lasketaan suonen suuntaiseksi ja samalla viedään sitä eteenpäin. Kanyylia tulee työntää yhdellä kerralla riittävän syvälle, jotta kanyyli ei tule vahingossa suonesta ulos. (Annila 2020b.) Tämän jälkeen tarkastetaan, onko kanyylin indikaatiokammioon tullut verta. Kanyylia vie- dään suonessa vielä 2 mm eteenpäin. (Ford 2019, 839.) Tämän vaiheen jälkeen neulaa vedetään hieman taaksepäin käyttäen kanylointikättä siten, että etusormi

(14)

ja keskisormi pitävät kanyylin lääkkeenantokorkista kiinni ja peukalo työntää neulaa poispäin. Neulaa ei voi tässä vaiheessa vetää kokonaan pois, ettei verta ala pulppuamaan ulos kanyylia pitkin. (Sivonen & Ronkainen 2021.) Neulan poispäin vetämisen jälkeen kanyyli viedään laskimoon loppuun asti. Tässä vaiheessa staasin on hyvä olla kiristettynä, sillä kanyylin kulkee helpommin täyteisessä laskimossa. (Annila 2020b.)

Staasi vapautetaan. Tämän jälkeen kanyloitu suoni tukitaan kanylointikäden etu- tai keskisormella pitämällä samalla kanyylista kiinni peukalolla. Suoni tukitaan ihon päältä kanyylin kärjen kohdasta. Toisella kädellä poistetaan neula kanyylista ja se laitetaan riskijäteastiaan. Kanyyliin yhdistetään aikaisemmin käyttökuntoon saatettu venttiilitulpan sekä huuhteluruiskun yhdistelmä. (Sivonen & Ronkainen 2021.) Ruiskulla varmistetaan laskimokanyylin oikea sijainti. Oikean sijainnin tie- tää siitä, kun liuos menee laskimosuoneen ilman vastusta ja pistopaikan kohdalle ei nouse paukama eikä potilas tunne kipua. (Saano & Taam-Ukkonen 2020, 177.) Liuoksen laittamisen jälkeen, ruisku poistetaan kanyylista kiertämällä, samalla pi- täen kanyylia paikallaan. Venttiilitulppa jätetään kanyyliin kiinni. Tämän jälkeen potilaalle voidaan aloittaa lääke- tai nestehoidon. (Sivonen & Ronkainen 2021.) Lopuksi kanyyli kiinnitetään steriilillä sidoksella siten, että ensin sidoksen yläpuo- len suojapaperi poistetaan ja kiinnitetään ihoon. Tämän jälkeen poistetaan ala- puolen suojapaperi samalla kiinnittämällä loput sidoksesta. (Becton Dickson 2021.)

3 Aseptiikka perifeerisen laskimon kanyloinnissa

Aseptiikalla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla pyritään suojaamaan steriiliä mate- riaalia tai elävää kudosta mikrobeilta. Mikrobeja voidaan estää pääsemästä ste- riilille alueelle tai ne voidaan poistaa tai tuhota. Aseptiikan merkitys korostuu perifeerisen laskimon kanyloinnissa, sillä laskimokanyyliin liittyvä infektio aiheuttaa potilaalle kärsimystä, pitkittää hoidon kestoa sekä kasvattaa hoidon kuluja ja kuolleisuutta. (Rintala, Terho & Kurvinen 2018; 413; 214.)

(15)

Turvallista laskimosisäistä hoitoa toteuttaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota iv-välineiden hallintaan ja käyttöön, käsihygieniaan, kanyylin tarpeen arvioimi- seen sekä henkilöstön koulutukseen ja potilaan ohjaukseen. Jokaiseen näistä liittyy konkreettisia toimia kuten pistopaikan desinfiointi, kanyylin valinta, asettaminen sekä poisto ja pistopaikan hoito. (Hugill 2017, 6.)

3.1 Käsihygienia

Hyvän käsihygienian tiedetään olevan halvin ja tehokkain tapa estää hoitoon liit- tyvät infektiot. Käsihygienia suojaa taudeilta sekä potilasta että hoitohenkilökun- taa. (Spruce 2013, 450.) Ojanperän, Kansten ja Syrjälän (2020) tutkimus osoitti, että sairaanhoitajien ja lääkäreiden tihentynyt käsihygienia laski merkittävästi ter- veydenhuoltoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuutta. Käsien desinfioinnilla on tarkoitus poistaa käsistä erilaiset mikrobit, jotka ovat peräisin potilaasta tai hänen lähiympäristöstään (Rintala, Terho & Kurvinen 2018, 123). Laskimon kanyloinnissa kädet tulee desinfioida kahdesti: ennen tarvittavien välineiden keräämistä sekä pistokohdan desinfioinnin jälkeen (Saano & Taam-Ukkonen 2020, 176–

177).

Kädet desinfioidaan siihen tarkoitetulla alkoholihuuhteella. Oikea huuhteen määrä on yksilöllinen ja riippuu käsien koosta. Yleensä kourallinen huuhdetta on riittävä. Annostelun jälkeen huuhde hierotaan molempiin kämmeniin ja käsien selkämyksiin. Huuhdetta tulee hieroa huolellisesti myös sormenväleihin, sormen- päihin ja peukaloihin. Käsien desinfektion tulee kestää 20–30 sekuntia. Saippua- pesu ennen desinfektiota on tarpeellinen tilanteessa, jossa kädet ovat likaiset tai niissä voi olla suolistoinfektiota aiheuttavia mikrobeja. Kädet pestään myös töihin tullessa, ennen ruokailua ja wc-käynnin jälkeen. (Spruce 2013, 451–453; Rintala, Terho & Kurvinen 2018, 123–125.)

(16)

3.2 Pistopaikan desinfektio

Tehokas ihon desinfiointi on laskimon kanyloinnissa yksi tärkeimmistä keinoista suojata potilasta kanyyliin liittyvältä infektiolta (Clare & Rowley 2021,10). Ennen kanyylin laittoa pistokohta ja sidoksen alle jäävä alue desinfioidaan yhdensuuntaisin vedoin vähintään 70 % alkoholia sisältävillä desinfektiolapuilla (THL 2021;

Siunsote 2021). Desinfiointi tehdään kertavedoilla eli yhtä vetoa kohden käyte- tään yksi desinfiointilappu. Tarvittaessa otetaan uusi desinfektiolappu. Pistopai- kan annetaan kuivua eikä desinfioitua aluetta saa tämän jälkeen enää koskea.

(Saano & Taam-Ukkonen 2020, 177.)

3.3 Pistopaikan hoito

Kanyyli on kiinnitettävä siihen tarkoitetulla kanyylisidoksella. Sidoksen tehtävänä on suojata pistopaikkaa, pitää kanyylia paikoillaan sekä estää bakteereja ja vi- ruksia pääsemästä pistopaikkaan. Kanyylin huolellinen kiinnitys estää kanyylin edestakaista liikettä laskimossa, joka altistaa potilaan infektioille. Kanyylisidos voi olla peittävä tai läpinäkyvä. Läpinäkyvä sidos helpottaa kanyylin juuren tarkkai- lua, koska juuren näkee ilman sidoksen irrottamista. (Rintala, Terho & Kurvinen 2018, 221–222.)

Kanyylisidos on vaihdettava 5–7 päivän välein. Sidos on vaihdettava tarvittaessa nopeammin, jos sidos on löystynyt, likaantunut tai kostunut. Ennen uuden sidoksen kiinnittämistä kanyylin juuri ja ympäröivä iho pestään klooriheksidiinialkoho- lilla (2 %) tai vähintään 70-prosenttista alkoholia sisältävällä liuoksella. Ihon pesu vähentää potilaan iholla olevien mikrobien määrää ja pienentää infektioriskiä.

(THL 2021; Rintala, Terho & Kurvinen 2018, 222.)

(17)

Kanyylia käsiteltäessä, on noudatettava aina huolellista käsihygieniaa, sillä veri- suonessa oleva kanyyli luo yhteyden potilaan verenkierron ja ulkomaailman mikrobien välille. Kanyylia tulee käsitellä ainoastaan tarvittaessa ja aina desinfioiduin käsin. Kanyyliin tai injektioportteihin tulee käyttää venttiilitulppaa tai välineitä, jotka ovat steriilejä ja kertakäyttöisiä. Venttiilitulppaa käyttäessä noudatetaan tarkkaa aseptiikkaa. Venttiilitulppa on desinfioitava vähintään 70 % alkoholia si- sältävällä lapulla vähintään 15 sekunnin ajan ennen käyttöä. Desinfioinnin jäl- keen tulpan on annettava kuivua. (Siunsote 2021; THL 2021.)

Kanyylia on huuhdeltava nykyisten suositusten mukaan aina ennen ja jälkeen lääkkeenannon. Lisäksi kanyylia on huuhdeltava myös säännöllisesti silloin, kun kanyyli ei ole käytössä. Huuhtelun avulla kanyyliin ei synny tukkeutumia, jolloin kanyyli pysyy avoimena ja toimivana. Lisäksi huuhtelu poistaa veren ja muiden tuotteiden kertymät kanyylin sisäpinnoilta sekä vähentää yhteensopimattomien lääkkeiden tai nesteiden välistä vaikutusta. (Davies, Flynn, Keogh, Marsh, Mihala

& Rickard 2016.) Kanyyli huuhdellaan siihen tarkoitetulla huuhteluruiskulla, jossa on fysiologista keittosuolaa. Huuhtelun aikana liuosta ruiskutetaan suoneen kol- messa erässä käyttäen ns. pulsoivaa tekniikkaa, jossa huuhtelujen välissä pide- tään tauko. (Siunsote 2021; THL 2021.)

3.4 Pistopaikan seuranta ja kirjaaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen potilasasiakirjoista (298/2009) mukaan:

Potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot. Merkintöjen tulee olla selkeitä ja ymmärret- täviä ja niitä tehtäessä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyt- tyjä käsitteitä ja lyhenteitä.

Kanyloinnin jälkeen potilasasiakirjoihin kirjataan minne ja milloin kanyyli laitettiin sekä kuinka isoa kanyylia käytettiin (THL 2021; Siunsote 2021).

(18)

Suonensisäisen hoidon aikana kanyylin juuren kunto sekä sidokset on tarkastet- tava jokaisessa työvuorossa (THL 2021; Siunsote 2021). Kanyylin juuren tarkkailussa havainnoidaan infektioon viittavia merkkejä, joita ovat turvotus, punoitus, kuumotus, eritys ja arkuus. Kanyyli tulee poistaa, mikäli kanyylin juuren alueella ilmaantuu näitä oireita. (Muhonen 2021.) Mahdollisten infektio-oireiden tarkkailun lisäksi varmistetaan, että kanyyli on paikallaan sekä tarkistetaan kanyylisidoksen kunto ja kanyylin toimivuus. Apuna pistokohdan tarkkailussa voidaan käyttää sitä varten kehitettyä Visual Infusion Phlebitis eli VIP-score-mittaria (Kuva 4). Tehdyt huomiot merkitään hoitokertomukseen. (THL 2021.) VIP-score mittarissa arvioi- daan laskimotulehduksen vakavuutta havainnoinnin perusteella. Mittarissa on 5 tasoa. Taso 0 tarkoittaa, ettei kanyylin juuressa ole tulehduksen merkkejä. Taso 5 tarkoittaa pitkälle edennyttä laskimotulehdusta. Mittaria käyttäessä ensin teh- dään havainnot kanyylin juuren kunnosta. Tämän jälkeen katsotaan, mihin ta- soon havaitut oireet sopivat ja katsotaan tarvittavat toimenpiteet, jonka mukaan toimitaan.

Kuva 4. Verisuonikatetrin juuren ihon arvointi VIP-scoren avulla sekä hoitosuosi- tukset (Kuva: Saano & Taam-Ukkonen 2020, 181)

(19)

4 Laskimon kanyloinnin komplikaatiot

Komplikaatio tarkoittaa jälkitautia tai hoitoon liittyvää uutta häiriötä (Duodecim 2016e). Perifeeriseen laskimokanyyliin liittyvät komplikaatiot ovat hyvin yleisiä kanyylien laajasta käytöstä sekä kansallisista ja kansainvälisistä ohjeistuksista huolimatta (Welyczko 2020, 12). Miltei puolet laitetuista kanyyleista joudutaan ennenaikaisesti poistamaan komplikaatioiden tai infektion takia. Merkittävin kanyyliin liittyvä komplikaatio on verisuonikanyyli-infektio. Verisuonikanyylista joh- tuva infektio voi pidentää potilaan hoitoaikaa, lisätä kuolleisuutta sekä aiheuttaa ylimääräisiä hoitokuluja. (Blanco-Mavillard, Parra-García, Fernández-Fernández, Rodriguéz-Calero, Personat-Labrador, Castro-Sánchez 2020, 2.) Muita komplikaatioita voivat olla esimerkiksi kipu, pistopaikan vuoto, ekstravasaatio eli laskimon viereinen infuusio, tukos tai kanyylin irtoaminen (Abolfotouh, Salam, Bani- Mustafa, White & Balkhy 2014, 996).

4.1 Hematooma

Hematooma eli mustelma tarkoittaa kudoksessa tapahtuvaa verenpurkaumaa.

Se syntyy yleensä kanyylin laiton aikana tai sen poistamisen jälkeen. Verenpur- kauksen yhteydessä esiintyy usein turvotusta, arkuutta sekä värimuutoksia. He- matooma voi syntyä monista eri syistä. Kanyylin laittotekniikka voi olla puutteelli- nen, pistopaikaksi valittu suoni on sopimaton, tai kanyyli on liian iso suhteessa suonen kokoon. Myös virheellinen staasin käyttö voi johtaa hematoomaan. Poti- lailla, jotka käyttävät antikoagulantteja⁵ tai antitromboottisia⁶ lääkeaineita, on suurempi riski saada hematooma kanyloinnin yhteydessä. (Welyczko, 2020, 15.)

5 Antikoagulantit eli veren hyytymistä estävä aine (Duodecim 2016f)

6 Antitromboottiset lääkeaineet eli verihyytymien syntymistä tai niiden hajoamista edistävät lää- keaineet (Duodecim 2021)

(20)

Jos kanyloinnin yhteydessä havaitaan verenpurkaus, kanyyli on poistettava. Sen jälkeen punktiokohtaa on painettava, kunnes verenvuoto tyrehtyy. Tarvittaessa raajaa voi nostaa kohoasentoon. Jos verenpurkaus on levinnyt laajalle alueelle, pistokohdalle voidaan laittaa paineside sekä kylmäpakkaus. (Welyczko, 2020, 15.)

4.2 Laskimotulehdus

Laskimotulehdus on pinnallisen laskimon sisäkalvossa oleva tulehdus. Jos tuleh- dusta ei hoideta riittävän ajoissa, siitä voi kehittyä infektio tai tromboosi⁷ (Higging- son 2015, 23). Laskimotulehdus voi syntyä mekaanisesta, kemiallisesta tai bak- teeriperäisistä ärsytyksestä. Mekaanisesti syntyvä laskimotulehdus liittyy usein kanyylin heikkoon kiinnitykseen, jolloin kanyyli pääsee liikkumaan tai liian suu- reen kanyyliin, jolloin suonen seinämä ärsyyntyy. Kemiallisen ärsytyksen voi aiheuttaa infusoitavan nesteen liian suuri tai pieni pH-arvo tai liian suuri väkevyys.

Kemiallinen ärsytys voi johtua myös riittämättömästä ohivirtauksesta suonessa, johon voi liittyä liian suuri kanyyli. Bakteeriperäinen laskimotulehdus voi syntyä puutteellisen aseptiikan ja seurannan takia tai potilaaseen liittyvästä syystä kuten immuunipuutoksesta, diabeteksesta tai toisesta meneillä olevasta infektiosta.

(Bidmead & Gemma 2018, 3–4.) Laskimotulehdusta tarkasteltaessa puhutaan tulehduksen merkeistä ja oireista. Hoitaja havainnoi laskimotulehduksen merk- kejä ja potilas raportoi oireita. Laskimotulehduksen merkkejä ja oireita ovat kipu, arkuus, punoitus, turvotus, kuumotus, palpoitavissa oleva suoni ja märkivä eritys.

(Marsh, Mihala, Ray-Barruel, Rickard, Wallis & Webster 2015, 893–894.)

Laskimotulehduksen takia suonensisäisen hoidon joudutaan keskeyttämään. Sil- loin kanyyli on asetettava uudelleen toiseen kohtaan. Toistuvat laskimotulehduk- set voivat vaikeuttaa uuden kanyylin asettamista laskimoon. Mikäli laskimoon pääsy on vaikeutunut, potilaalle joudutaan avaamaan keskuslaskimoyhteyden.

(Marsh, Mihala ym. 2015, 893–894.) Laskimotulehdus voi pahimmillaan aiheuttaa potilaalle merkittävän systeemisen sepsiksen (Higgingson 2015, 24). Pistopaikka

7 Tromboosi eli verisuonitukos (Duodecim 2016g)

(21)

on seurattava myös kanyylin poiston jälkeen, sillä laskimotulehdus voi tulla ilmi vasta 48 tunnin jälkeen kanyylin poistosta (Marsh, Mihala ym. 2015, 894).

4.3 Laskimonviereinen infuusio

Laskimonviereisellä infuusiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa laskimon ympäröi- vään kudokseen pääse infuusionesteitä tai lääkeaineita. Laskimonviereisen infuusion havaittua, infuusio on lopetettava välittömästi, sillä se voi aiheuttaa vaka- via kudosvaurioita. (Hiekkanen & Rimpiläinen 2020.) Laskimonviereisen infuusion oireita ovat kipu, turvotus ja epämukavuus tai kireys alueella, jossa laski- monviereistä infuusiota on tapahtunut. Laskimonviereisen infuusion voi havaita myös siitä, että infuusion virtaus on pienentynyt tai loppunut kokonaan. (We- lyczko 2020, 17.)

Vaurioita voidaan pienentää imemällä kanyylista nestettä. Lisäksi ärsyttävää ai- netta voidaan laimentaa ruiskuttamalla 10 millilitraa fysiologista keittosuolaliuosta laskimon ympäröivään tilaan. (Hiekkanen & Rimpiläinen 2020.)

4.4 Valtimopunktio

Valtimopunktio syntyy, kun laskimoa kanyloidessa kanyyli päätyy vahingossa valtimoon. Valtimopisto havaitaan yleensä nopeasti, koska valtimoissa vallitseva paine on korkea. Kun kanyyli päätyy valtimoon, infuusio epäonnistuu ja letkuun ilmestyy verta. Kun valtimopisto havaitaan, kanyyli tulee poistaa välittömästi. Tä- män jälkeen pistopaikkaa painetaan 10–15 minuuttia verenvuodon ja hema- tooman ehkäisemiseksi. (Rautava-Nurmi, Sjövall, Vaula, Vuorisalo & Westergård 2010, 130; Hynynen & Hiekkanen 2014, 261.)

Laskimoon tarkoitettuja lääkkeitä ei saa antaa valtimoon. Jos sellainen lääke annetaan epähuomiossa valtimoon, pistokohdassa voi esiintyä kipua ja kalpeutta.

Annetulla lääkkeellä ei ole myöskään vastetta. (Rautava-Nurmi ym. 2010, 130;

(22)

Hynynen & Hiekkanen 2014, 261.) Tällöin kanyyli jätetään paikoilleen ja sen kautta annetaan keittosuolaliuosta lääkeainepitoisuuden pienentämiseksi. (Hyny- nen & Hiekkanen 2014, 261.)

5 Opinnäytetyön tarkoitus, tavoite ja tehtävät

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tukea Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden kanylointitaitojen oppimista ja niiden ylläpitoa. Tavoitteena on mahdollistaa perifeerisen kanyloinnin opettelua ja kertaamista opetusvideon avulla.

Opinnäytetyön tehtävänä on tuottaa selkeä ja ajantasainen opetusvideo perifeerisen laskimon kanyloinnista Karelia-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden käyttöön.

6 Menetelmälliset valinnat

6.1 Toiminnallinen opinnäytetyö

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö voi olla luonteeltaan joko tutkimuksellinen tai vaihtoehtoisesti toiminnallinen. Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on am- matillisessa kentässä käytännön toiminnan ohjeistaminen, opastaminen, toiminnan järjestäminen tai järkeistäminen. Toiminnallinen opinnäytetyö koostuu käy- tännön toteutuksesta sekä sen raportoinnista. Käytännön toteutus on konkreetti- nen tuotos esimerkiksi ohje, opastus, portfolio, tapahtuma tai video. Opinnäyte- työn on oltava työelämälähtöinen ja käytännönläheinen. Opinnäytetyössä tulee osoittaa riittävää alan tietojen ja taitojen hallintaa. Lisäksi opinnäytetyötä tulee toteuttaa tutkimuksellisella asenteella. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9–10.)

(23)

Opinnäytetyön toteutustavaksi tulee valita parhaiten kohderyhmää palveleva tapa. Tuotoksen tulee olla omaperäinen ja yksilöllinen. Oppaiden ja tietopakettien kohdalla erityisen tärkeäksi nousee lähdekritiikki. Opinnäytetyössä tulee kuvata, mistä oppaaseen käytetyt lähteet ovat peräisin ja miten käytettyjen lähteiden luotettavuus ja totuudenmukaisuus on tarkistettu. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51;53.)

Valitsimme opinnäytetyön menetelmäksi toiminnallisen opinnäytetyön, koska halusimme tuottaa kirjallisen työn lisäksi konkreettisen tuotoksen. Meidän tapauk- sessamme tuotoksena toimii opetusvideo. Toiminnallinen opinnäytetyö oli meistä kiinnostava vaihtoehto, sillä se vaatii luovuutta ja omaperäisyyttä.

6.2 Toimeksiantaja ja toimintaympäristö

Työmme toimeksiantajana toimii Karelia-ammattikorkeakoulu. Karelia-ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa Joensuussa vuonna 1992 ja se vakinaistettiin vuonna 1996. Vuonna 2019 Kareliassa opiskeli 3867 opiskelijaa ja työskenteli 303 henkilöä. Karelia tarjoaa 15 suomenkielistä sekä kaksi englanninkielistä am- mattikorkeakoulukoulutusta. Ylempiä amk-koulutuksia on Kareliassa viisi. (Kare- lia-ammattikorkeakoulu 2020a.)

Sairaanhoitajakoulutus järjestetään Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinne- kampuksella. Sairaanhoitajantutkinnon laajuus on 210 opintopistettä ja kesto 3,5 vuotta. Tutkinto koostuu 180 opintopisteen ammatillisen osaamisen ja 30 opintopisteen täydentävän osaamisen opinnoista. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2020b.)

Opetusvideomme ei ole tulossa millekään tietylle opintojaksolle. Opetusvideota tullaan käyttämään kaikilla opintojaksojen klinikkatunneilla, jossa harjoitellaan kanylointia. Ensimmäisen kerran kanylointia harjoitellaan Lääke- ja nestehoito 1

(24)

–kurssilla. Opetusvideo soveltuu myös itsenäiseen kertaamiseen esimerkiksi näyttöä varten.

6.3 Opetusvideon suunnittelu

Opetusvideot helpottavat informaation muuttamista tiedoksi. Opetusvideot autta- vat sisäistämään tietoa esittelemällä, havainnollistamalla, selittämällä, välittä- mällä ja yhdistämällä tietoa. Videon avulla voidaan ymmärtää erilaisia prosesseja tai malleja sekä asioita, jotka eivät ole itsestään selviä. Video antaa esimerkkejä ja lisää datan merkitystä ilmiöiden, käytäntöjen ja menettelytapojen kautta. Li- säksi videon avulla voidaan soveltaa ideoita sekä esittää tosielämän kokemuksia.

Video on myös helppokäyttöinen. Insinöörikoulutuksen opetuksessa käytetyn vi- sualisoinnin todettiin kasvattavan opiskelijoiden tiedon pysyvyyttä keskimäärin 25

%. (Stefanova 2014, 1181–1182.) Liikkuvaa kuvaa voidaan hyödyntää oppimisen lähtökohtana tai lisänä itsenäiseen tiedonhankintaan. Opiskelijoiden ongelmarat- kaisun on huomattu aktivoituvan, kun video ja sen yksityiskohdat ovat mahdollisimman aitoja. (Hakkarainen & Poikela 2011, 172–174.)

Videon suunnittelu aloitettiin tekemällä alustava käsikirjoitus. Tämän jälkeen sitä tarkennettiin ja laajennettiin yhdessä toimeksiantajan kanssa hänen toiveidensa mukaan. Käsikirjoituksen tarkoitus on toimia muistilistana videon tekijöille, jotta kuvausten aikana ei unohdeta mitään olennaista. Käsikirjoituksen avulla videon tilaaja voi kuvitella mielessään valmiin tuotoksen ja tarvittaessa esittää mielipi- teitä sen sisällöstä ja ehdotuksia muutoksille. Käsikirjoituksen tulee olla tarkka ja kaikkien osapuolten ymmärrettävissä. (Ailio 2015, 6.) Käsikirjoituksessa keski- tyimme keräämään olennaisimmat kanyloinnissa huomioitavat asiat, ja samalla pitämään videon lyhyenä ja tiiviinä. Halusimme pitää videon lyhyenä, sillä Guon, Kimin ja Rubinin (2014) tutkimuksen mukaan lyhyet videot ovat opiskelijoista mie- lenkiintoisempia. Lisäksi mielenkiinnon ylläpitäminen vaikeutuu yli 6 minuutin kestävissä videoissa. Käsikirjoitusemme on kaksiosainen. Ensimmäisessä

(25)

osassa kaikki kohtaukset ovat järjestyksessä ja jokaisen kohdalla kuvataan tarkasti, mitä tietyssä kohtauksessa tapahtuu. Käsikirjoituksen toinen osa sisältää sanatarkan selostuksen.

Opetusvideon kuvaamisen aikatauluksi asetettiin syys-lokakuu 2021. Tarkoituk- semme oli kuvata video Karelian ammattikorkeakoulun Hoitotaito-luokassa.

Luokka oli meille ennestään tuttu ja olemme harjoitelleet kanylointia kyseisessä luokassa. Samasta luokasta löytyi myös kanylointivälineet. Suunnittelimme kuvata videon puhelimella ja kuvaajaksi pyysimme ulkopuolisen henkilön. Pää- timme näytellä videossa itse. Kuvaamisen jälkeen saatu videomateriaali oli tarkoitus editoida videonkäsittelyohjelmalla.

Editoinnin tarkoitus on koostaa sekä karsia kuvattua videomateriaalia ja yhdistää saadun materiaalin eri osat mahdollisimman toimivaksi kokonaisuudeksi. Editoin- nin avulla edistetään asiasisältöä ja tunnetta sekä vaikutetaan katsojan toimin- taan. Editoinnin valmistuessa tulee varmistaa, että video on yhtenäinen kuvien värisävyjen ja äänen tasojen suhteen. Videon yhtenäisyys tekee tuotteesta tek- nisesti ja ilmaisullisesti tarkoituksenmukaisen. Lopuksi video viimeistellään tar- kistamalla, onko video tilaajan visuaalisen ilmeen mukainen. Visuaalisella il- meellä tarkoitetaan tilaajan logoja, sopiva fonttia ja tekstipohjaa. (Ailio 2015, 6–

7.) Editointia suunnitellessa päätimme poistaa videon alkuperäisen ääniraidan ja lisätä nauhoitetun selostuksen. Päätimme myös lisätä selostukseen tekstityksen, jotta video olisi mahdollisimman hyvin saavutettavissa. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) määrittää saavutettavuuden tarkoittavan “Periaat- teita ja tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta ne olisivat paremmin käyttä- jien, erityisesti vammaisten henkilöiden saavutettavissa.”

(26)

6.4 Opetusvideon toteutus

Käsikirjoituksen valmistuessa varasimme Hoitotaito-luokan videon kuvaamista varten. Pyrimme saamaan luokan käyttöön aamupäivästä, koska halusimme hyö- dyntää mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Kuvauspäivänä saavuimme hy- vissä ajoin valmistelemaan luokkaa kuvausta varten. Keräsimme tarvittavat väli- neet, avasimme ikkunoiden kaihtimet sekä tulostimme käsikirjoituksen. Ennen kuvaamisen aloitusta kävimme käsikirjoituksen kertaalleen läpi ja päätimme, missä järjestyksessä kuvaamme kohtaukset. Kuvaamiseen käytimme yhteensä seitsemän tuntia. Videon kuvasimme Huawei Nova 3 –puhelimella. Seuraavaksi lähetimme olennaisimmat videoklipit toimeksiantajalle tarkistettavaksi. Toimeksi- antaja toivoi muutamista kohdista korjausta, joten jouduimme varaamaan luokan uudestaan korjattavien kohtien kuvaamista varten. Toisen kerran varatessamme luokkaa, saimme tehtyä varauksen jo muutaman päivän päähän, jolloin kuvasimme osan kohtauksista uudelleen. Toimeksiantajan palaute kuitenkin vaati meitä jälleen kuvaamaan kanyloinnin uudestaan, sillä kanylointiotteessa oli vielä viilattavaa. Jouduimme siis varaamaan luokan vielä kolmannen kerran. Tämäkin kuvauspäivä järjestyi pian ja aikataulut saimme sovittua keskenämme. Aiempi kuvaaja ei päässyt tällä kertaa tulemaan, joten kuvaaja vaihtui viimeiseen ku- vauspäivään.

Kuvausten valmistuessa, siirsimme puhelimessa olevan videomateriaalin tieto- koneelle ja kävimme kaikki videot läpi. Valitsimme videoista parhaimmat ja pois- timme muut. Seuraavaksi aloitimme koota valituista videoista kokonaisuuden vi- deonkäsittelyohjelmalla. Videon editointiin valitsimme Movavi Video Editor Plus 2021 -videonkäsittelyohjelman, koska se sisälsi meille tarvittavat työkalut ja se oli helppokäyttöinen. Editoinnissa leikkasimme videot sopivan pituisiksi ja pois- timme alkuperäisen äänen. Videoon lisäsimme myös hidastukset ja kuvanpysäy- tykset toimeksiantajan toivomiin kohtiin. Lisäksi teimme tarvittavat diat kanyloinnin käyttöaiheista ja liitimme ne videoon. Lopuksi nauhoitimme videoon käsikir- joituksen mukaisen selostuksen ja lisäsimme tekstityksen. Videon editointi oli val- mis syyskuun lopussa. Videon pituudeksi tuli 6 minuuttia ja 29 sekuntia.

(27)

6.5 Opetusvideon arviointi

Kohderyhmän palautteen saimme ottamalla yhteyttä lääke- ja nestehoitoa opet- tavaan opettajaan. Sovimme, että opettaja näyttää seuraavalla tunnilla opetusvideomme opiskelijoille, jonka jälkeen hän pyytää antamaan palautetta videosta.

Teimme ennakkoon palautekyselyn Google Forms -ohjelmistolla. Palauteky- selyssä on kuusi väitettä, jotka käsittelevät videon hyödyttävyyttä, selkeyttä, pi- tuutta sekä laatua. Kyselyssä käytimme 5-portaista Likert-asteikkoa. Likert asteikossa käytetään yleensä väitteitä, joiden avulla selvitetään vastaajien mielipi- teitä. Asteikossa voi olla 4, 5, 7, tai 9 vastausporrasta. Asteikossa on keskikohta ja ääripäät. Ääripäitä lähestyessä vastaajan eri- tai samanmielisyys kasvaa.

(Vilkka 2007, 46.) Lisäksi palautteen lopussa oli mahdollisuus jättää avointa palautetta.

Aluksi saimme kyselyyn kahdeksan vastausta. Tämän jälkeen lähetimme saman ryhmän opiskelijoille muistutusviestin sähköpostitse palautekyselystä, jonka jäl- keen vastausten määrä kasvoi kolmeentoista. Palautekyselyn vastausaika oli kuusi vuorokautta.

Opiskelijoilta saatu palaute oli pääosin positiivinen. Olemme koonneet opiskelijoilta saadun palautteen taulukkoon (Taulukko 2). 61,5 % vastanneista oli täysin samaa mieltä siitä, että opetusvideo tuki kanylointitaitojen oppimista. Jokseenkin samaa mieltä oli 30,8 % vastanneista ja 7,7 % ei osannut sanoa. Väitteestä opetusvideon selkeydestä täysin samaa mieltä oli 53,8 % vastanneista ja jokseenkin samaa mieltä 46,2 %. Opetusvideota oli opiskelijoiden mielestä helppo seurata.

Väitteeseen ”Opetusvideota oli helppo seurata” täysin samaa mieltä oli 69,2 % ja jokseenkin samaa mieltä oli 30,8 %.

Opetusvideon pituus oli opiskelijoiden mielestä sopiva. Väitteeseen ”Opetusvideo oli liian pitkä” 76,9 % vastasi täysin eri mieltä ja 23,1 % jokseenkin eri mieltä.

Väitteeseen ”Opetusvideo oli liian lyhyt” 69,2 % vastasi täysin eri mieltä ja 30,8

(28)

% jokseenkin eri mieltä. Äänen ja kuvan hyvästä laadusta 46,2 % opiskelijoista oli samaa mieltä, 30,8 % jokseenkin samaa mieltä ja 23,1 % ei osannut sanoa.

Kyselyssä oleva väite

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

En osaa sanoa

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä Opetusvideo tuki

kanylointitaitojen oppimista

0 %

0 % 7,7 % 30,8 % 61,5 %

Opetusvideo oli

selkeä

0 % 0 % 0 % 46,2 % 53,8 %

Opetusvideota oli

helppo seurata

0 % 0 % 0 % 30,8 % 69,2%

Opetusvideo oli li-

ian pitkä

76,9 %

23,1 % 0 % 0 % 0 %

Opetusvideo oli li-

ian lyhyt

69,2 %

30,8 % 0 % 0 % 0 %

Äänen ja kuvan

laatu oli hyvä

0 % 0 % 23,1 % 30,8 % 46,2 %

Taulukko 2. Hoitotyön opiskelijoiden palaute opetusvideosta

Lisäksi vapaaseen palautteeseen saimme kaksi kommenttia. Ensimmäinen kommentti koski pistopaikan desinfektiota, joka erosi vastaajan mukaan erään Kare- lia-ammattikorkeakoulun opettajan tekemästä videosta. Toinen kommentti koski käsien desinfektiota, jossa sormenpäiden desinfektio jäi näyttämättä.

Myös toimeksiantajamme oli hyvin tyytyväinen opetusvideoon. Opetusvideo tulee hänen mukaansa varmasti käyttöön ja siitä on apua opetuksessa.

7 Pohdinta

7.1 Tuotoksen tarkastelu

Meidän tavoitteenamme oli tuottaa mahdollisimman selkeä ja helposti seurattava video. Omasta mielestämme onnistuimme tässä aika hyvin. Jokainen vaihe videossa näytetään erikseen ja tahti videon etenemisessä on hidas. Lisäksi videossa

(29)

korostetaan vaikeita kohtia pysäyttämällä kuvaa sekä käyttämällä valokeilaefek- tiä. Videon sisällön ymmärtämistä selkeyttää selostus sekä selostuksen tekstitys.

Selostus videossa on mielestämme hyvin ymmärrettävää ja selkeää hyvän ää- nenlaadun ja rauhallisen puheen ansiosta. Aluksi olimme huolissamme siitä, tu- leeko videosta kokonaisuudessaan riittävän laadukas, kun emme käyttäneet am- mattilaisen apua ja meillä itsellämme ei ollut paljoa kokemusta videon tekemi- sestä. Videon kuvaamiseen olisimme voineet käyttää oikeaa kameraa, jos sellainen olisi ollut saatavilla. Lisäksi kuvaamista olisi helpottanut myös kameran/pu- helimen pidike, jotta kuva ei tärisisi niin paljon. Mielestämme videokuvan laatu oli kuitenkin riittävä ja valaistus sopiva ja lopputulos oli meille mieluisa.

7.2 Luotettavuus

Toiminnallisen opinnäytetyön luotettavuutta voidaan arvioida laadullisen tutkimuksen luotettavuuden kriteereiden mukaan (Karelia-ammattikorkeakoulu 2018, 41). Laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden kriteerit ovat uskot- tavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys (Kylmä & Juvakka 2007, 127).

Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa on osoitettu tutkimuksen ja sen tulosten olevan todistettavia ja todenmukaisia. Uskottavuutta vahvistaa tutkimuksen aiheeseen perehtyminen sekä pitkäaikainen työskentely tutkimuksen parissa. Uskottavuutta lisää myös tutkijoiden välinen keskustelu tutkimuksen eri prosessivaiheista sekä tuloksista ja niiden arviointi. (Kylmä & Juvakka 2007, 128.) Uskottavuuden kannalta on olennaista, että työssä käytetyt lähteet ja läh- deviitteet ovat työn kannalta merkityksellisiä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 21).

Opinnäytetyön tietoperustaan pyrimme hakemaan monipuolisia, ajantasaisia ja laadukkaita lähteitä. Tiedonhankinnassa olemme käyttäneet koulumme käytössä olevia tietokantoja kuten CINAHL, Pubmed ja Duodecim Oppiportti. Tiedon- haussa yli kymmenen vuotta sitten julkaistut artikkelit rajasimme pois. Muutama

(30)

lähde on kuitenkin vanhempi. Vanhemmat lähteet tarkistimme ja totesimme luo- tettaviksi, ajantasaisiksi ja työn kannalta merkittäviksi. Tietoperustassa käytimme suomalaisten lähteiden lisäksi kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita sekä tutkimuksia, jotka lisäävät työn luotettavuutta. Työssämme käytimme myös hoi- totyön oppikirjoja, sillä niissä kanyloinnin eri vaiheet kuvataan todella tarkasti.

Opinnäytetyössämme pyrimme käyttämään kirjojen uusinta painosta sekä toimi- tettuja teoksia. Opinnäytetyön prosessin aikana keskustelimme työparin kanssa opinnäytetyön edistyksestä sekä pohdimme tulevan tuotoksemme luotettavuutta.

Vahvistettavuudella tarkoitetaan sitä, että lukija pystyy seuraamaan työn proses- sia, tutkijoiden päättelyä ja heidän tekemiään johtopäätöksiä. Vahvistettavuutta voidaan lisätä pitämällä päiväkirjaa koko työprosessin ajalta ja käyttämällä sitä apuna raporttia kirjoittaessa. (Kylmä & Juvakka 2007, 129.) Työn edetessä olemme pyrkineet kirjoittamaan muistiinpanoja työn eri vaiheista. Työssä kuvaamme tarkasti opetusvideon suunnitteluvaiheen, toteutuksen sekä arvioinnin.

Refleksiivisyys tarkoittaa tutkijan tietoisuutta siitä, miten tutkijan omat ennakko- oletukset ja mielipiteet vaikuttavat tutkimuksen aineistoon ja tutkimusprosessiin.

Tutkijan on arvioitava, onko tutkimuksen tulokset puolueettomia ja vaikuttaako niihin tutkijan omat näkemykset. (Kylmä & Juvakka 2007, 129.) Työprosessin aikana keskustelimme yhdessä työparin kanssa työn puolueettomuudesta ja omista näkemyksistä. Omat käsityksemme eivät vaikuttaneet työn tuotokseen.

Siirrettävyydellä tarkoitetaan, että tutkimuksen tulokset voidaan siirtää toiseen tutkimusympäristöön. Tarkka tutkimusympäristön ja aineistokeruun kuvaus, osal- listujien valinta sekä taustojen selvitys vahvistaa siirrettävyyttä. (Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2017, 111.) Opetusvideo perustuu pääosin yleisesti saatavilla oleviin ohjeisiin. Olemme joutuneet kuitenkin käyttämään lähteenä myöskin oman koulumme lehtoria ja opettajaa, sillä toimeksiantaja toivoi opetusvideon si- sältävän hyvin tarkan kuvauksen esimerkiksi suonen tukkimisesta ja neulan pois vetämisestä. Yrityksistä huolimatta emme löytäneet näin tarkkaa lähdettä, jotta

(31)

voisimme käyttää työssämme. Tämän vuoksi opetusvideo on jonkun verran si- doksissa Karelia-ammattikorkeakouluun.

7.3 Eettisyys

Tutkimuksen tekemiseen liittyy vahvasti tutkimusetiikka. Tutkimusetiikalla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. (Vilkka 2015, 26.) Tutkimuseettisen lautakunnan (TENK) mukaan tutkimuksesta teh- dessä tulee toimia perusteellisesti, rehellisesti sekä tarkasti. Tulosten tallentami- nen ja esittäminen sekä tutkimustulosten arviointi tulee kuvata tarkasti ja yksityis- kohtaisesti. (TENK 2012.) Olemme pyrkineet olemaan huolellisia tutkimusetiikan toteutumisen suhteen. Olemme olleet rehellisiä ja tarkkoja tutkimustyössämme sekä tuloksia esittäessämme siitä, että tutkimustulos on pysynyt muuttumatto- mana.

Viitatessa omassa työssään toisen tutkijan julkaisuun, tutkijan on merkittävä vii- temerkinnät asianmukaisesti. Tällä tavalla tutkija osoittaa kunnioitusta toisen tutkijan tekemää työtä kohtaan ja välttää plagiointia. Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön julkaisun tai sen osan luvatonta käyttöä ja esittämistä omana. (TENK 2013, 6;9.) Kun toisen tekijän teokseen viitataan, on viittauksessa mainittava te- kijän nimi sekä lähde hyvien tapojen vaatimalla tavalla (Tekijänoikeuslaki 404/1961).

Olemme työssämme kunnioittaneet muiden tutkijoiden tekemiä töitä minimoi- malla plagioinnin. Työssämme viitatessamme erilaisiin tutkimuksiin ja muihin läh- teisiin, olemme kirjoittaneet lähdeviittaukset tekstiin asianmukaisella tavalla Ka- relia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyön ohjeiden mukaisesti. Jokainen käyttä- mämme lähde on lähdeviittauksen lisäksi kirjattu lähdeluetteloon asiaan kuulu- valla tavalla. Kaikki käyttämämme lähteet ovat lukijalle löydettävissä lähdeluette- lon avulla.

(32)

7.4 Ammattilainen kasvu

Opinnäytetyötä tehdessämme molempien tiedonhankintataidot kehittyivät todella paljon. Olemme huomanneet, kuinka tärkeää oma-aloitteinen aiheeseen perehtyminen on. Olemme oppineet käyttämään erilaisia tietokantoja ja löytämään niistä luotettavaa ja ajantasaista tietoa, jota voi soveltaa työelämässä. Oman työ- paikan ohjeistukset voivat olla puutteelliset tai vanhentuneet, jolloin tiedonhankintataidot korostuvat entisestään. Opinnäytetyön prosessin aikana olemme joutuneet pohtimaan lähteiden luotettavuutta, ja tämä kehitti myös meidän lähdekriit- tisyyttämme.

Opinnäytetyön prosessi opetti joustavuutta, pitkäjänteisyyttä ja kehitti organisoin- tikykyä. Syksyllä 2021 otimme opinnäytetyössä tehokkaan loppukirin ja samaan aikaan suoritimme sairaanhoitajan opintoihin kuuluvaa harjoittelua, missä mo- lemmilla oli kolmivuorotyö. Loppukiri vaati lähes jatkuvaa yhteydenpitoa meidän opinnäytetyön tekijöiden kesken sekä meidän ja toimeksiantajan, opinnäyte- työohjaajien ja muiden toimijoiden kesken. Paineen ja stressin sietokyky kasvoi jatkuvan opinnäytetyön parissa työskentelyn sekä opetusvideon kuvaamiseen liittyvien haasteiden myötä. Opinnäytetyöprosessi kehitti myös yhteistyökykyä ja tii- mityöskentelytaitoja. Teimme käsikirjoituksen tiimoilta ja tuotoksen kuvaamisvai- heessa tiivistä yhteistyötä toimeksiantajan kanssa. Myös meidän opinnäytetyön tekijöiden kesken yhteistyökyky kehittyi. Tiimityöskentelytaidot kehittyivät etenkin videota kuvatessa, jolloin kaikilla osallistujilla oli tarkat roolit ja tehtävät, ja ku- vausprosessi oli yhteinen juttumme siinä hetkessä. Tiimityöskentelytaitoja kehitti myös se, kun jouduimme vaihtamaan useampaan kertaan roolejamme kanyloinnin epäonnistuessa tai muusta syystä.

7.5 Jatkokehittämisideat

Perifeerisen laskimon kanylointiin liittyviä opetusvideoita ja oppimateriaaleja on paljon. Jatkossa voisi selvittää, kuinka oikeaoppinen kanylointi toteutuu sairaalan

(33)

osastoilla. Erityisesti huomion voisi kiinnittää aseptiikkaan. Toisena ideana voi olla tutkia sairaanhoitajien käsityksiä omista kanylointitaidoista ja kanylointiin liit- tyvästä aseptiikasta esimerkiksi haastattelun avulla. Näin voitaisiin selvittää miten, kanylointi toteutuu käytännössä ja mitkä asiat siihen vaikuttavat.

(34)

Lähteet

Abolfotouh, M A., Salam, M., Bani-Mustafa, A., White, D. & Balkhy, H H.2014.

Prospective study of incidence and predictors of peripheral intravenous catheter-induced complications.Ther Clin Risk Manag: 2014 10: 993–1001. Pubmed

Ailio, J. 2015. Vähän parempi video: opas laadukkaan videon suunnitteluun ja toteutukseen. Turun ammattikorkeakoulu.http://julkaisut.tur-

kuamk.fi/isbn9789522165831.pdf. 04.07.2021

Annila, P. 2020a. Kanyylin valinta ääreislaskimon kanyloinnissa. Kustannus Oy Duodecim https://www.oppiportti.fi/op/phh00195/do. 14.02.2021.

Annila, P. 2020b. Ääreislaskimon kanyloinnin suorittaminen: punktio ja kanyylin vienti suoneen. Kustannus Oy Duodecim. https://www.oppi-

portti.fi/op/phh00198/do. 14.02.2021

Becton Dickson. 2021. BD Veca-C. I.V. dressing. Kanyylin kiinnityssidoksen pakkaus. Kiinnityssidoksen kuvallinen ohje.

Bidmead, J. & Gemma, O. 2018. A safe procedure: best practice for intravenous peripheral cannulation. British Journal of Nursing 2018, 27(2):

S1-S8. CINAHL (Ebsco)

Blanco-Mavillard, I., Parra-García, G., Fernández-Fernández, I., Rodriguéz- Calero, M À., Personat-Labrador, C. & E, Castro-Sánchez. 2020.

Care of peripheral intravenous catheters in three hospitals in Spain:

Mapping clinical outcomes and implementation of clinical practice guidelines. PloS ONE: 2020 15(10): p1-14. CINAHL (Ebsco) Clare, S. & Rowley, S. 2021. Best practice skin antisepsis for insertion of pe-

ripheral catheters. British Journal of Nursing 1/14/2021: 30(1): 8-14.

CINAHL (Ebsco)

Davies, K., Flynn, J., Keogh, S., Marsh, N., Mihala, G. & Rickard, C. 2016. Var- ied flushing frequency and volume to prevent peripheral intravenous catheter failure: a pilot, factorial, randomised controlled, trial in adult medical-surgical hospital patients.Trials, 2016; 17: 348. https://tri- alsjournal.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13063-016-1470-6.

PubMed.

Duodecim. 2021. Lääketieteen sanasto. https://www.terveyskirjasto.fi/ltt03930.

04.10.2021.

Duodecim. 2016a. Lääketieteen sanasto. https://www.terveyskirjasto.fi/ltt01390.

03.09.2021.

Duodecim. 2016b. Lääketieteen sanasto.https://www.terveyskirjasto.fi/ltt00585.

04.10.2021.

Duodecim. 2016c. Lääketieteen sanasto.https://www.terveyskirjasto.fi/ltt00567.

03.09.2021.

Duodecim 2016d. Lääketieteen sanasto. https://www.terveyskirjasto.fi/ltt02744.

03.09.2021.

Duodecim. 2016e. Lääketieteen sanasto. https://www.terveyskirjasto.fi/ltt01708.

6.10.2021.

Duodecim. 2016f. Lääketieteen sanasto.https://www.terveyskirjasto.fi/ltt00240.

04.10.2021.

(35)

Duodecim. 2016g. Lääketieteen sanasto.https://www.terveyskirjasto.fi/ltt03525.

04.10.2021.

Ford, C. 2019. Cannulation in adults. British Journal of Nursing 7/11/2019, 28(13): 838-841. CINAHL (Ebsco)

Guo, P. J., Kim, J. & Rubin. R. 2014. How video production affects student en- gagement: an empricial study of MOOC videos. L@S 2014,

4/3/2014; 41–50. https://dl.acm.org/doi/10.1145/2556325.2566239.

10.4.2021.

Hakkarainen, P. & Poikela, S. 2011. Liikkuva kuva sytyttää ongelmaperustai- sessa oppimisessa. Hakkarainen, P. & Kumpulainen, K. (toim.) Liik- kuva kuva – muuttuva opetus ja oppiminen. Kokkola: Jyväskylän ylio- pisto, 169–184.

Higgingson, R. 2015. IV cannula securement: protecting the patient from infection. British Journal of Nursing: Supplement 24(8): S23-S28. CINAHL (Ebsco)

Hiekkanen, T. & Rimpiläinen, R. 2020. Ääreislaskimon kanylointi. Kustannus Oy Duodecim. https://www.oppiportti.fi/op/ajt00132/do.16.02.2021.

Hugill, K. 2017. Preventing bloodstream infection in IV therapy. British Journal of Nursing 26(14): S4-S10. CINAHL (Ebsco)

Hynynen, M. & Hiekkanen, T. Ääreislaskimon kanylointi. 2014. Teoksessa Ro- senberg, P., Alaluhta, S., Lindgren, L., Olkkola, K. & Ruokonen, E.

(toim.) Anestesiologia ja tehohoito. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Iivanainen, A. & Syväoja, P. 2016. Hoida ja kirjaa. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2017. Tutkimus hoitotieteessä. Hel- sinki: Sanomapro Oy.

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2020a. Tietoa meistä. https://www.karelia.fi/tu- tustu-meihin/. Viitattu 10.4.2021. 12.04.2021.

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2020b. Sairaanhoitaja (AMK). https://soleops.karelia.fi/opsliitteet/Opintopolku/Sairaanhoitaja.pdf. 10.4.2021.

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2018. Opinnäytetyön ohje. Karelia-ammattikorkeakoulu.

Kokki, K. & Ritmala-Castrén, M. 2017. Verisuonikanyylien laitto. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/tvh00245.

17.2.2021.

Kuisma, M., Hölmström, P., Nurmi, J., Porthan, K. & Puolakka, T. 2021. Ensi- hoito. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 2019/306.

Lindén, H & Vainio, T. 2021. Ääreislaskimon kanylointi. Kustannus Oy Duode- cim. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/aop00460.

05.09.2021.

Marsh, N., Mihala, G., Ray-Barruel, G., Rickard, C. M., Wallis, M. C. & Webster, J. 2015. Inter-rater agreement on PIVC-associated phlebitis signs, symptoms and scales. Journal of Evaluation in Clinical Practice Oct 2015, 21(5): 893-899. CINAHL (Ebsco).

McGowan, D. 2014. Peripheral intravenous cannulation: what is considered 'best practice’? British Journal of Nursing 2014 Jul 24-Aug 13, 23(14): S26-S28. CINAHL (Ebsco)

Muhonen, R. 2021. Nesteensiirtopotilaan hoito. Kustannus Oy Duodecim.

https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/shk00490/. 12.1.2021.

(36)

Ojanperä, H., Kanste, O I. & Syrjälä, H. 2020. Hand-hygiene compliance by hospital staff and incidence of health-care-associated infections, Fin- land. Bull World Health Organ 2020 Jul 1, 98(7): 475-483. Pubmed.

Rautava-Nurmi, H., Sjölvall, S., Vaula, E., Vuorisalo, S. & Westergård, A. 2010.

Neste- ja ravitsemushoito. Helsinki: WSOYpro Oy.

Rautava-Nurmi, H., Westergård, A., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S.

2020. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Rintala, E., Terho, K., Kurvinen, T. 2018. Verisuonikatetreihin liittyvät infektiot.

Teoksessa Anttila, V.-J., Kanerva, M., Kuronen, M., Kurvinen, T., Lyytikäinen, O., Rantala, A., Vuento, R. & Ylipalosaari, P. (toim.) Hoi- toon liittyvien infektioiden torjunta. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 214–224.

Saano, S. & Taam-Ukkonen, M. 2020. Lääkehoidon käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Siunsote. 2021.Työohje: Verisuonikanylointi. Siunsoten henkilöstön intra.

24.9.2021.

Sivonen, M. & Ronkainen, P. 2021. Opparin asiantuntijalähteet. Sähköposti- viesti 10.09.2021. Hoitotyön opettaja Ronkainen, P. ja hoitotyön leh- tori Sivonen, M. Karelia-ammattikorkeakoulu. Lewandowska, J.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (298/2009)

Spruce, L. 2013. Back to Basics: Hand Hygiene and Surgical Hand Antisepsis.

AORN Journal (AORN J) Nov 2013, 98(5): 449–460. CINAHL (Eb- sco)

Stefanova, T. 2014. Using of Training Video Films in the Engineering Education.

Procedia – Social and Behavioral Sciences 2014(116): 1181-1186.

https://www.sciencedirect.com/science/arti-

cle/pii/S1877042814003838?via%3Dihub. 18.7.2021.

Suomen Potilasturvallisuusyhdistys. 2014. Potilasturvallisuuden työkaluja.

http://www.potilasturvallisuusyhdistys.fi/documents/Potilasturval- lisuuden%20ty%C3%B6kalut_2014.pdf. 26.9.2021.

Tekijänoikeuslaki 1961/404.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Perifeerisen laskimokatetrin asettaminen ja käsittely. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit- ja-torjunta/infektioiden-ehkaisy-ja-torjuntaohjeita/infektioiden-ehkaisy- eri-hoitotoimenpiteissa/perifeerisen-laskimokatetrin-asettaminen-ja- kasittely. 20.06.2021.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisältöanalyysi. Tammi:

Helsinki.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK).

https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk 18.7.2021.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2013. Hyvä tieteellinen käytäntö. Teoksessa Varantola, K., Launis, V., Helin, M., Spoof, S-K. & Jäppinen, S.

(toim.) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsittele- minen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012.

Helsinki, 6–7. https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf.

20.7.2021.

Valvira. 2021. Turvallinen lääkehoito – Opas lääkehoitosuunnitelman laatimi- seen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/162847/STM_2021_6.pdf?sequence=3&isAllowed=y.

13.4.2021.

(37)

Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Tammi: Jyväs- kylä.

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa – Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki:

Tammi. http://hanna.vilkka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tutki-ja- mittaa.pdf. 18.10.2021.

Wallis, M.C., McGrail, M., Webster, J., Marsh, N., Gowardman, J., Playford, E.G. & Rickard, C.M. 2014. Risk factors for peripheral intravenous catheter failure: a multivariate analysis of data from a randomized controlled trial. Infection Control and Hospital Epidemiology 35(1):

63-68. Pubmed.

Welyczko, N. 2020. Peripheral intravenous cannulation: reducing pain and local complications. British Journal of Nursing 4/23/2020, 29(8): S12-S19.

CINAHL (Ebsco)

(38)

Opetusvideon käsikirjoitus

Videolla on tarkoitus kuvata, miten perifeerisen laskimon kanylointi toteutetaan aseptisesti vaihe vaiheelta. Videossa on dioja sekä lyhyitä videoklippejä. Alkupe- räinen ääniraita poistetaan ja sen tilalle lisätään selostus.

Kohtaus 1: Dia kanyloinnin indikaatioista

Kohtaus 2: Hoitaja esittäytyy potilaalle, tarkistaa hänen henkilöllisyytensä sekä ohjaa potilasta ennen kanyloinnin aloitusta.

Kohtaus 3: Hoitaja desinfioi kädet

Kohtaus 4: Näytetään kaikki tarvittavat välineet kanylointiin ja käydään ne yksi- tellen läpi. Lopuksi käydään läpi kanyylin koon valinnan perustelut.

Kohtaus 5: Pistopaikan valinta.

- Hoitaja laittaa potilaalle staasin käsivarteen ja pyytää häntä pumppaa- maan kättä auki ja kiinni. Seuraavaksi hoitaja etsii sopivan pistopaikan tunnustellen potilaan laskimoita sormillaan. Kun sopiva paikka on löytynyt, staasi löysätään hetkeksi.

Kohtaus 6: Pistopaikan desinfektio.

- Hoitaja aloittaa pistopaikan desinfektion pyyhkimällä desinfektiolapuilla yhdensuuntaisin vedoin sidoksen alle jäävältä alueelta. Yhtä vetoa kohden käytetään yksi lappu. Alueen annetaan kuivua.

Kohtaus 7: Kanyloinnin esivalmistelu.

- Hoitaja avaa kanylointiin tarvittavien välineiden pakkaukset. Hoitaja avaa myös kanyylin siivekkeet valmiiksi. Hoitaja poistaa huuhteluruiskusta ilmat ja yhdistää huuhteluruiskun venttiilitulppaan aseptiikka huomioiden. Hoi- taja kiristää staasin ja etsii aikaisemmin valitun pistopaikan.

Kohtaus 8: Hoitaja desinfioi kädet ja laittaa tehdaspuhtaat käsineet käteen.

Kohtaus 9: Kanylointi.