Iso-ahon talo
V ahangalla
Varhaisimmat tiedot Iso-ahon talosta olen saanut lehtori Haavion tutkimuksista ja otan tässä sana
tarkasti kappaleen hänen julkaisustaan:
— Vuonna 1757 oli riitajuttu vahankalaisten ja kiminkiläisten välillä. Käräjät pidettiin Muho- lan talossa Karstulassa. Vahankalaiset syyttivät kiminkiläisiä siitä, että he ovat kaskenneet heidän alueellaan Haapaniemessä ja Kierämäessä. Vastaa
jina oli Kimingin talolliset: Isomöttölän, Vähä- möttölän, Vertalan, Oikarilan eli Puttolan ja Tu- tipään eli Koivusaaren ruununtilojen isännät:
Elias Matinpoika, Matti Juhonpoika, Heikki Le- metinpoika, Iisakki Heikinpoika ja Matti Tuo
maanpoika.
Tässä oikeudenkäynnin pöytäkirjassa kanta
jina mainitaan Vahangan ruununtilojen asujat:
Muholan Iisakki Iisakin poika, Koskelan Martti Martinpoika, Vahangan eli Möttölän Juho Iisa- kinpoika, Ruuskan Juho Jaakonpoika ja Savolan Jaakko Simonpoika. Toisin sanoen kaikki Vahan
gan kylän isännät. Poissa oli vain 1754 peruste
tun Isoahonmäen (Isoahon) isäntä Juho Juhon
poika.
Tässä siis mainittiin Iso-aho perustetuksi 1754. Saarijärven vanhoissa kirkonkirjoissa on merkintä: Vahangalla ruununtorppa Iso-aho, asu
jana Juho Juhonpoika, syntynyt 16/5 1710, kuoli 20/11 1779, vaimo Leena Marguntytär, synt.
1732.
Juho Juhonpojalle ja Leenalle oli syntynyt useita poikia, mm Andreas, Heikki, Markus ja Juho. Markus meni Heikinmäelle, jossa vielä asuu samaa sukua. Juho jäi asumaan Isoahoon. Nämä isännät Markus ja Juho kuolivat Suomen Sodan aikana v. 1808 jolloin paikkakunnalla raivosi kuume ja punatauti. Ehkä he kuolivat heikon ruuan takia, Karstulassa ja Saarijärvellä majaili silloin Otto von Fieand’in ja venäläisiä sotajouk
koja joille asiakirjat kertovat kolme eri kertaa ke
rätyn elintarvikkeita paikkakunnalta.
Juho Juhonpojalle ja Greeta Heikintyttärelle syntyi 1801 poika joka sai jälleen isänsä ja esi- isiensä nimen Juho. Hänellä oli vaimo Eeva Ju- hontytär. Myytyään talon v. 1847 he muuttivat Keuruulle v. 1849. Talon ostajana oli Salmennie
men sahan työnjohtaja Matti Äkerman, joka syn
tyi 1820 ja vaimonsa Maria Matintytär Möttönen (Kim inki). Kauppahinta oli 400 hopearuplaa.
Kauppaa seurasi 6 lypsylehmää, 2 hiehoa, 1 härkä, 2 vasikkaa, 23 lammasta, 17 tynnyriä rukiita, 7 tynnyriä ohria, 24 mittaa olkia, 40 kuormaa hei
niä, 16 tynnyriä perunoita sekä isompi määrä hir
siä.
Kirjoittajan kotitalo kuvattuna kesän kukkeim pana ai
kana. Se on toinen puoli Iso-ahon tuparakennuksesta jo
ka alun pitäen on todennäköisesti rakennettu 1840—
1850.
11
Kun kaupassa esiintyi "suurehko määrä” hir
siä, jotka luultavasti olivat isomman asuinraken
nuksen rakentamista varten ja kun myöhemmin v. 1914 talon puolikasta siirrettäessä löytyi kurki
hirren alle laitettuja useita kopeekan rahoja jotka olivat peräisin 1840-luvulta, on todennäköistä, että rakennus on niihin aikoihin rakennettu. Tu
parakennus oli kaksikerroksinen, alakerrassa kak
si isoa tupaa, porstua, porstuan perässä kamari ja toisen tuvan perässä kaksi kamaria joista toisen kamarin seinissä peilivuoraus, yläosassa friisimaa- lauksia sekä pyöreä kaakelimuuri. Muuri puret
tiin v. 1907.
N Y K YIN EN SUKU TU LEE TALOON
Kuvassa etualalla muovivalmisteisia kasvihuoneita sekä kappale Iso-ahon talon viljelyksiä jossa puutarhuri Paavo Ahonen kasvattaa erilaisia taimia. Pienestä vuonna 1958 alkuun lähteneestä "taimesta” on kehittynyt edustava ja varsin mittava yritys. Ahosen Taimiston valikoimaan kuu
luu mm. koristepuiden, marjapensaiden, metsäpuiden tai
mia sekä ku kkien juuria ja taimia. Tavallisia männyn tai
mia yritys on viime vuosina välittänyt vuosittain 500.000
— 800.000 kpl. Nykyisin taimien kasvatukseen käytetään peltoa noin kahdeksan hehtaaria.
Tervanpolttoa ja kaskeamista tapahtui niihin ai
koihin varsin suuressa mitassa. Mm. Isoahon mailla on yhdeksän vanhaa tervahautaa ja Hei- kinmäen mailla myös useita.
Henrikki ja Maija-Greeta Kokkisella (myöh.
Ahonen) oli neljä poikaa ja neljä tyttöä. Kolme poikaa kävi Pylkönmäellä kansakoulua, lähin koulu oli silloin Pylkönmäellä. Kaksi pojista jat
koi Jyväskylän lyseossa. Hermanni oli Helsingin yliopistossa ja valmistui kansakoulun opettajaksi.
Heikki aikoi rautatien palvelukseen ja opiskeli Pietarissa sekä Moskovassa. Venäjän kielen taito oli tällöin ehtona asemapäällikön virkaan pääsyä varten.
Isoahoon jäi kaksi poikaa, Risto ja Matti.
Matti harjoitti maanviljelyksen ohella 1880-luvun lopulla kylämeijeritoimintaa. Maitoa tuotiin omal
ta kylältä mm. Suomäestä asti. Voi vietiin tukku- ostajille. Veljekset jakoivat talon v. 1905. Tupa- rakennus katkaistiin v. 1914 ja siirrettiin toinen pää noin 100 metrin päähän entiseltä paikalta.
Tässä talossa asuu allekirjoittanut. Paikalle jää
nyt talo paloi salaman sytyttämänä 28. 7. 1957.
Jälleen tapahtui jako ja isännän vaihdos v.
1927. Tilalla harjoitettiin viljanviljelyn ja karjan
hoidon ohella vv. 1930— 1950 turnipsin ja lan
tun siemenviljelystä, sopimussadon Osuuskauppa välitti Hankkijalle. Parhain siemensato saatiin v.
1950. Tällöin 1,4 ha:n ala tuotti turnipsin sie
mentä 2470 kiloa. Vuodesta 1967 alkaen tilan peltoja ja osan metsästä omistaa puutarhamestari Paavo Ahonen. Tilalla harjoitetaan mm. 8 ha:n alalla taimistoviljelyä.
E i n o A h o n e n Talossa säilytetään ruotsiksi kirjoitettua kaup
pakirjaa jolla Äkerman myi Isoahon v. 1854 Vas
tingin Yläpihasta kotoisin olevalle Henrikki Kok- kiselle (Hämälä) joka oli syntynyt 1827, ja hä
nen vaimolleen Maija Greetalle o.s. Vahanka 1550 ruplan hinnalla.
Talosta oli aikaisemmin perintönä jaossa siir
tynyt 1/16 osa manttaalinen tila Vahvasenpäähän, jonka Henrik Kokkinen osti v. 1870 500 markan kauppahinnalla. Aikaisemmin Heikinmäen Mar
kun leski Anna ja Isoahon Juhan leski Greeta Heikin tytär olivat jakaneet talon vuonna 1834.
12
