72
AIKUISKASVATUS 1/98Steiner, George: Heideg- ger. Enää vain Jumala voi meidät pelastaa. Martin Heideggerin Spiegel- haastattelu. Suom. ja jälkisanat Tere Vadån.
Gaudeamus, Tampere 1997
K
ymmenen vuotta sitten lai- nasin kirjastosta Martin Heideggerin Zein und Zeit - teoksen. Kirjastonhoitaja kysyi, miten saatoin lukea kirjaa? Ym- märränkö siitä jotain? Hän sa- noi, ettei hän ymmärrä siitä mi- tään ja hän sattuu sentään pu- humaan ja lukemaan saksaa äi- dinkielenään. Keväällä 1997 sain luettavakseni Reijo Kupiai- sen suomentaman Sein und Zeit -teoksen oikovedoksia. En tiedä, ymmärsinkö niistä yhtään enem- pää kuin alkuperäisteksteistä. Ei siksi, että käännös olisi ollut huono. Päinvastoin. Kupiaisen piakkoin ilmestyvä käännös on hyvin kunnioitustaherättävä.Teksti on niin sujuvaa ja selke- ää kuin kohde antaa myöten.
Mieleni ei vain ollut kovin vas- taanottavainen. Lukemiseni on vieläkin kesken.
Saadessani Georg Steinerin Hei- degger-kirjan luin jostain syystä otsikon lauseen “Enää vain Ju- mala voi meidät pelastaa” vää- rin. Mielessäni se kääntyi lau- seeksi “Jumalakaan ei voi mei- tä enää pelastaa”. Kyseessä on Spiegel-lehden haastattelun otsi- koksi nostettu väite. Haastatte- lu julkaistiin 1976. Ehkä väite on vanhentunut. Jospa Jumala on kyllästynyt tehtäväänsä. Ja miltä Jumala meidät pelastaisi?
Itseltämme? Ehkä riittäisi pel- kästään armahdus tai vapahdus.
Heidegger, pelastaja?
M
artin Heideggeria (1889- 1976) pidetään vaikeasel- koisimmista filosofeista vaikea- selkoisimpana. Itselleni Heideg- gerin lukeminen helpottui, kun tutustuin käsitteeseen luova vää- rinymmärtäminen. Jokainen meistä ymmärtää lukemansa omalla tavallaan. Heideggerin lukeminen on filosofinen muste- tahratesti: luet tekstin ja se tuo mieleesi erilaisia kokemuksia, muistumia, tiedollisia rakentei- ta ja yksityiskohtia. Niistä ra- kennat itsellesi ymmärrettävän kokonaisuuden. Ketä kiinnostaa se, muistuttaako ymmärrykses- ti alkuperäistä? Hyvässä tapauk- sessa luot jotain uutta, kaunis- ta, vaikuttavaa ja totuudellista.Näin on tehnyt myös kirjan kir- joittaja, Cambridgen yliopiston kirjallisuuden professorina toi- miva George Steiner (s.1929).
Hän on kirjoittanut yleistajuisen johdatuksen Martin Heidegge- rin fenomenologisesta filosofias- ta. Steinerin kirja on kuitenkin vähemmän virikkeitä antava
“mustetahra” kuin Heideggerin alkuperäiset tekstit.
Steiner on siistinyt reunoja, muodostanut tahrasta tunnistet- tavan kuvan. Ei kuitenkaan nä- köistä, vaan retusoidun. Itselle- ni Heidegger ei esimerkiksi ole ensisijaisesti fenomenologi, vaan ennen kaikea fundamentaalion- tologinen ajattelija. Ja Heideg- gerin myötä käy niin kuin usein käy. Kun mennään ytimeen, tul- laan pimeään, hämärään, jännit- tävään ja joskus masentavaan.
Heidegger ja hänen lukijansa on etsijä, ei niinkään löytäjä. Eeva- Liisa Manner pelkistää koke-
muksen heideggerilaisittain ru- nossaan Kromaattiset tasot (kat- kelma):
Ketä poltti unelma totuudesta, sen vei tieto harhaan.
Ketä poltti unelma kauneudesta, sen vei rakkaus harhaan.
Ketä poltti unelma vapaudesta, näki itsensä pirstoina käyristä peileistä.
Ehkä siinä oli häive totuutta, kauneuttakin ehkä,
mutta vapaus oli aina jotakin m u u t a .
Sillä ihminen on relatiivinen olento: eräs sopimus.
Minä olen kadottanut kaikki suhteeni, kaiken sopimusluon- teisuuden,
astunut ulos itsestäni, itseni li- hasta (spirit of the snail: pieniä taloja ja hyvin herkkää ja ärty- vää, äärimmäisen tunteellista li- haa) ja tullut Ei-minnekään.
Tyhjä ei ole vain minun osani, minä itse olen tyhjän osa.
Mutta tämä ei ole tärkeätä. En ota vakavasti itseäni, otan vaka- vasti
Tyhjän. Se on subjekti. Minä olen verbi:
itse alati vaikka hitaasti muut- t u v a n a
kaiverran lauseitani Tyhjän var- jostinta vasten,
Tyhjän sydämen tyhjään lihaan, heideggerilaisen ydintyhjän, jon- ka opastin on das Schaudern.
G
eorg Steiner ottaa kriittis- tä etäisyyttä Heideggeriin.Kirjaa lukiessa saa vaikutelman lukijasta, joka ymmärtää koh- dettaan, mutta ei uppoa siihen.
KIRJALLISUUTTA
KIRJALLISUUTTA
KIRJALLISUUTTA
KIRJALLISUUTTA
KIRJALLISUUTTA
73
AIKUISKASVATUS 1/98 Steiner selventää, analysoi ja kir-
joittaa auki saksalaista filosofi- aa angloamerikkalaiseen tyyliin.
Jos Heideggerin ymmärtäminen edellyttää lukemista yöllä, up- poamista hämärään, Steiner so- veltuu päiväopiskelijalle. Kirk- kaassa valossa varjoja ei ole.
Hienoimmat sävyt häviävät.
Mutta jos hyvin käy, tutustumal- la sokkeloihin päivänvalossa voi hämärän tullen kulkea seikkai- lijana samoja reittejä uudestaan
kolhimatta itseään pahasti.
K
irja koostuu laajasta joh- dannosta (Heidegger vuon- na 1992) ja tekstistä. Tämän jäl- keen Steiner käy I luvussa sel- vittämään Heideggerin filosofi- an joitain peruskäsitteitä, II lu- vussa hän tarkastelee olemisen ja ajan ongelmaa ja lopulta pa- neutuu Heideggerin vaikutuk- seen. Teoksessa on elämäkerral- linen liite sekä mainittu Spiegel-haastattelun suomennos. Suo- mentaja Tere Vadån on lisäksi kirjoittanut teoksen jälkisanat.
Sekä suomennos että Steinerin teksti on selkeää. Kirja on hy- vin suositeltava, vaikka lukijal- le jää edelleen itselleen ratkais- tavaksi: mikä on olemisen mieli ja miksi siitä pitäisi kirjoittaa.
