LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN KORKEAKOULU Tuotantotalouden osasto
Diplomityö
ASP verkostoituneen pk-yrityksen strategisena välineenä
Diplomityön aihe on hyväksytty Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tuotan- totalouden osaston osastoneuvoston kokouksessa 23.01.2002
Tarkastaja: Professori Tuomo Kässi Ohjaaja: KTM Tiina Jauhiainen
Lappeenrannassa 24.01.2002
Janne Hokkanen
Ruotsalaisenraitti 2 B 31 53850 Lappeenranta Tel. +358 (0)40 900 3617
TIIVISTELMÄ
Tekijä: Janne Juhani Hokkanen
Työn nimi: ASP verkostoituneen pk-yrityksen strategisena välineenä Osasto: Tuotantotalous
Vuosi: 2002 Paikka: Lappeenranta
Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu.
106 sivua, 25 kuvaa, 3 taulukkoa ja 3 liitettä Tarkastaja: professori Tuomo Kässi
Ohjaaja: kauppatieteiden maisteri Tiina Jauhiainen
Hakusanat: ASP, verkostoituminen, pk-yritys, tietotekniikka Keywords: ASP, networking, SME, information technology
Verkostoitumisen ja tietotekniikan hyväksikäytön merkitys kasvaa jatkuvasti pk- yrityksissä. Tietotekniikan vuokrauspalvelu ASP antaa erityisesti pk-yrityksille uusia mahdollisuuksia toimintansa kehittämiseen. ASP-malli mahdollistaa moni- puolisten ja laajojen sovellusten käytön myös pienemmissä yrityksissä.
Työn tavoitteena oli selvittää ASP-mallin merkitystä pk-yritysten tietotekniikan hankintamenetelmänä sekä sitä, millaista kilpailuetua ASP-mallilla voidaan saa- vuttaa verkostoituneissa pk-yrityksissä. Verkostoitumista ja ASP-mallia on tutkit- tu kirjallisuuden avulla. Tietotekniikan merkitystä ja ASP-mallin mahdollisuuksia verkostoituneille pk-yrityksille on tutkittu kolmen case-yrityksen avulla.
Työssä on esitetty perusteluja, miksi pk-yritysten tulisi valita ASP-malli yrityksen tietotekniikan hankintaratkaisuksi ja mistä ASP-mallin luoma kilpailuetu muodos- tuu. ASP-malli pienentää pääoman tarvetta tietotekniikkahankinnoissa ja siten pa- rantaa yrityksen taloudellista tilannetta sekä mahdollistaa laajojenkin sovellusten käytön. Ulkoistamalla tietotekniikkansa pk-yritykset pystyvät keskittymään ydin- osaamiseensa. Verkostoituminen ja ASP-malli antavat pk-yrityksille myös entistä suuremman strategisen toimintavapauden. ASP-mallin uskotaan olevan vuosi- kymmenen loppuun mennessä yleisin tapa hankkia sovelluksia. Mallin yleistymi- sen myötä siitä saatava kilpailuetu pienenee, koska tietotekniikkaratkaisuiden eri- laistaminen käy vaikeammaksi.
ii
ABSTRACT
Author: Janne Juhani Hokkanen
Name of thesis: ASP as a strategic tool for a networked SMEs Department: Industrial Engineering and Management
Year: 2002 Place: Lappeenranta
Master’s Thesis. Lappeenranta University of Technology.
106 Pages, 25 Figures, 3 Tables and 3 Appendices Supervisor: Professor Tuomo Kässi
Instructor: Master of Science in Business Administration Tiina Jauhiainen Keywords: ASP, networking, SME, information technology
Hakusanat: ASP, verkostoituminen, pk-yritys, tietotekniikka
Networking and increasing use of information technology is becoming more im- portant for small and medium-sized enterprises. ASP (Application Service Provi- sion) -model gives new opportunities, especially for SMEs to develop their activi- ties. ASP-model also enables the use of large and versatile software for SMEs.
The objectives of this thesis were to establish importance of the ASP-model for SMEs and competitive advantages that ASP-model can create. Networking and ASP-model are studied through the literature. Importance of information technol- ogy and opportunities of ASP-model for networked SME are studied through three case studies.
The study shows that there are reasons why SMEs should choose ASP-model as a method of purchasing information technology. The study also gives answers about the competitive advantages of ASP-model. ASP-model will reduce a need of capi- tal investment to the information technology. Enterprises are able to concentrate on their core competencies by outsourcing information technology. Networking and ASP-model also give more strategic freedom to SMEs. ASP-model will be the most popular way to purchase software and hardware in a long run. This will reduce competitive advantages that ASP-model creates nowadays for SMEs.
iii
ALKUSANAT
Diplomityö on tehty Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun Koulutus- ja kehit- tämiskeskukselle. Diplomityö on yksi Koulutus- ja kehittämiskeskuksen pk- yritysten kehittämishankkeista.
Haluan kiittää työnohjaajaani Tiina Jauhiaista siitä, että sain varsin vapaat kädet tutkimuksen tekoon ja että pystyin keskittymään lähes täysipäiväisesti diplomi- työhöni. Tahdon kiittää työni tarkastajaa Professori Tuomo Kässia arvokkaista ohjeista ja lisävinkeistä työni aikana. Lisäksi kiitän tutkimuksessa mukana olleita yrityksiä, joita ilman tutkimuksen suorittaminen ei olisi ollut mahdollista. Erityi- sesti kiitän Miaa, jonka tuki on ollut korvaamatonta läpi opiskeluajan.
iv
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ ABSTRACT ALKUSANAT
SISÄLLYSLUETTELO KUVALUETTELO TAULUKKOLUETTELO LYHENTEET
1 JOHDANTO...1
1.1 Taustaa... 1
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaus... 2
1.3 Tutkimusmenetelmät ... 3
1.4 Työn rakenne ... 4
2 PK-YRITYSTEN VERKOSTOITUMINEN ...5
2.1 Yhteistyömallit pk-yrityksissä... 7
2.2 Verkostoituminen ... 10
2.2.1 Verkostoyhteistyön vaatimuksia ... 11
2.2.2 Verkostoitumisen hyödyt ... 11
2.2.3 Verkostoyrityksen ongelmia ja riskejä... 13
3 VERKOSTOSTRATEGIA PK-YRITYKSESSÄ ...15
3.1 Yrityksen strategiat kilpailuedun saavuttamiseksi ... 18
3.2 Verkostoituminen ja tietotekniikka ... 19
3.2.1 Sähköinen liiketoiminta ... 20
3.2.2 Strategia ja Internet ... 22
v
4 TIETOTEKNIIKAN MAHDOLLISUUDET VERKOSTON
LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ...24
4.1 Virtuaaliyrityksen yhteistyömalli ... 24
4.2 Erilaiset tietojärjestelmät yrityksissä ... 26
5 ASP (APPLICATION SERVICE PROVISION) ...31
5.1 ASP-konseptin osallistujat ja rakenne ... 34
5.2 ASP:hen siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä... 35
5.2.1 ASP:n mahdollistavat teknologiat... 36
5.2.2 ASP:n taloudelliset ajurit ... 37
5.2.3 ASP:n tekniset ajurit ... 38
5.2.4 ASP-mallin ongelmat ... 40
5.3 Ostettu vs. ASP-sovellus ... 41
5.4 ASP-sovellukset... 47
5.5 ASP-mallin hyödyntäminen yritysverkostossa... 48
6 CASE-TUTKIMUKSET ...53
6.1 Teräs Astra Oy... 53
6.1.1 Teräs-Astran yritysverkostot... 54
6.1.2 Tietotekniikka ja sen hyödyntäminen Teräs-Astrassa... 59
6.2 Pukkila Oy Ab ... 63
6.2.1 Pukkilan tietotekniikkaratkaisut... 63
6.2.2 Pukkilan ASP-ratkaisut ... 66
6.2.3 Tietotekniikan suunnittelu ja strategia Pukkilalla ... 69
6.3 Manlahden Metalli Oy... 72
6.3.1 Manlahden Metallin yritysyhteistyö ... 73
6.3.2 Verkostoyhteistyön kehittyminen ... 74
6.3.3 Tietotekniikka ... 76
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ...77
7.1 ASP:n soveltuvuus pk-yrityksille ... 77
7.2 ASP-mallin hyödyntäminen verkostoituneen pk-yrityksen toiminnassa79 7.3 ASP ja kilpailuetu verkostoituneelle pk-yritykselle ... 80
vi
8 YHTEENVETO...83 LÄHTELUETTELO
LIITTEET
vii
KUVALUETTELO
Kuva 1. Diplomityön rakenne...4
Kuva 2. Verkostotaloutta muovaavat tekijät (Turunen 2000, 3) ...6
Kuva 3. Yritysyhteistyön perusmallit ja niihin liittyvät mahdolliset hyödyt (Vesalainen 1996, 18)...7
Kuva 4. Yritysten verkostoyhteistyö (Tsupari 2001, 17) ...10
Kuva 5. Verkostoyhteistyö kokoluokittain (Tsupari 2001, 18) ...10
Kuva 6. Yhteistyön mahdollisia etuja (Murto-Koivisto ym. 1995, 11)...12
Kuva 7. verkostostrategian luonti ja käytäntöön siirtäminen (Smolander 2000, 40) ...17
Kuva 8. Kolme perusstrategiaa (Porter 1988, 25) ...18
Kuva 9. Sähköinen liiketoiminta on keino saavuttaa kilpailuetua (Karjalainen 2000, 71)...21
Kuva 10. Integroidun liiketoiminta- ja tietotekniikkastrategian toteuttaminen it- infrastruktuurissa (Sääksjärvi 2001, 19) ...27
Kuva 11. Viitekehys tietojärjestelmien hahmottamiseen (muunneltu Luomala ym. 2000, 30)...30
Kuva 12. ASP markkinoiden kasvu (Haapaniemi 2000, 2)...33
viii
Kuva 13. Perus ASP-mallin suhteet (Cherry Tree & Co 2000, 2)...34
Kuva 14. ASP:n markkinakenttä (Interpath 2001, 10) ...35
Kuva 15. ASP:n mahdollistavat teknologiat sekä tekniset että taloudelliset ajurit (muunneltu Klemenhagen 1999, 13) ...36
Kuva 16. ASP-sovellusten soveltaminen yrityksissä (Cherry Tree & Co. 2000, 6) ...48
Kuva 17. Toimitusketjun päästä päähän integrointi (Ranta 2001) ...49
Kuva 18. Logistiikan kehitysaskeleet (Fiilin 2001, 51)...50
Kuva 19. Perinteinen ja ASP-malli päämiesvetoisessa verkostossa (Sorvettula 2001)...51
Kuva 20. ASP-malli yksinkertaistaa pk-yritysverkoston tietotekniikan ylläpitoa (Sorvettula 2001) ...52
Kuva 21 Yleistys Teräs-Astran verkoston rakenteesta...55
Kuva 22 Ricchetti Groupin valmistusyksiköt...63
Kuva 23. Pukkilan tietotekniikkaratkaisu...64
Kuva 24. Pukkilan B2B-ratkaisun sisältö...65
Kuva 25. Manlahden Metallin yhteistyö kumppanit ja niiden osuudet yrityksen liikevaihdosta...74
ix
TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1 Erilaiset tietojärjestelmät, niiden käyttötarkoitus ja soveltuvuus pk- sektorille (Jansson ym. 2001, 20-47; Luomala ym. 2001, 31-65) ...28
Taulukko 2 ASP:n ja perinteisen lähestymistavan eroja (McCleary 2000, 285)..42
Taulukko 3 ASP-mallin ja ostettujen järjestelmien vertailu...45
x
LYHENTEET:
ASP Application Service Provision (ASP –konsepti) ASP Application Service Provider (ASP –palveluntarjoaja) ATM Asynchronous Transfer Mode (Nopea verkkojärjestelmä)
B2B Business to Business (Yritysten välinen sähköinen kaupankäynti) CAD Computer Aided Design (Tietokoneavusteinen suunnittelu) CAM Computer Aided Manufacturing (Tietokoneavusteinen valmistus) CRM Customer Relationship Management (Asiakassuhteiden hallinnointi) De facto -
standardi
Teollisuuden menettelytapa, joka on vakiintunut standarditasolla DM Document Management (Dokumenttien hallinta)
EDI Electronic Data Interchange (Organisaatioiden välinen tiedonsiirto) E-kauppa Sähköinen kaupankäynti
ERP Enterprise Resource Planning (toiminnanohjausjärjestelmä) ESR Euroopan Sosiaalirahasto
ISO International Standard Organization KM Knowledge Management (Tietämyksen hallinta)
MES Manufacturing Execution System (Valmistuksen toteuttava järjes- telmä)
PC Personal Computer (Henkilökohtainen tietokone) PDM Product Data Management (Tuotetiedon hallinta) SCM Supply Chain Management (Toimitusketjun hallinta)
Thin client Verkkoon kytketty kevennetty tietokone, joka hyödyntää palvelimel- le sijoitettua käyttöjärjestelmää ja ohjelmia
WLAN Wireless Local Area Network (Langaton lähiverkko) WWW World Wide Web (Internetin graafinen käyttöliittymä) XML Extensible Markup Language (Eräs tiedonkuvauskieli) 7x24x365-
tuki
Tietojärjestelmän tuki ja ylläpito vuorokauden ympäri vuoden jokai- sena päivänä
xi
1 JOHDANTO
1.1 Taustaa
Yritysten verkostoituminen on laajentunut ja syventynyt viime vuosina nopeasti.
Talouden globalisoituminen sekä tietoverkkojen käytön räjähdysmäinen kasvu ovat edesauttaneet verkostokehitystä. Globalisaation aiheuttama kilpailun kove- neminen ja markkinoiden kasvu on vaatinut yrityksiä keskittymään entistä enem- män ainoastaan omaan ydinosaamiseensa. Tietotekniikan kehittyminen on taas mahdollistanut tehokkaan tiedonvälityksen verkostossa. Verkostoituminen on muuttanut yritysten toimintalogiikkaa ja kilpailuympäristöä peruuttamattomasti.
Erityisesti pk-yrityksille verkostoituminen on tärkeää, sillä yhdistelemällä tuotan- to- ja tietovoimavaroja, ne pystyvät reagoimaan kilpailu- ja kysyntätilanteisiin pa- remmin kuin yksin toimiessa. Verkostoitumisen avulla pk-yritykset pystyvät pa- remmin erilaistamaan tuotteensa ja pienentämään kustannuksiaan. Verkostoitumi- nen tuo pk-yrityksille siis strategista toimintavapautta kilpailuedun luomisessa.
Yritysten välinen verkottuminen ei rajoitu enää pelkästään tuotannolliseen alihan- kintaan, vaan se ulottuu myös muihin keskeisiin liiketoiminta-alueisiin, kuten esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitykseen, markkinointiin ja tietotekniikan hallin- taan. Etenkin pk-yrityksillä tietotekniikan käyttöönotossa ja ylläpidossa on usein ongelmia. Ongelmat tietojärjestelmien käyttöönotossa, ylläpidossa tai integroin- nissa voivat johtaa negatiivisiin vaikutuksiin liiketoiminnassa, jopa sen loppumi- seen. Tietotekniikan ulkoistaminen Application Service Provision (ASP) - palvelun avulla tarjoaa yrityksille mahdollisuuden keskittyä omaan ydinosaami- seensa ja jättää ohjelmistojen ja tietoverkkojen hankinnan ja ylläpidon ulkopuoli- selle palveluntarjoajalle. ASP-malli voi tehokkaasti toteutettuna luoda kilpailue- tua sitä käyttävälle pk-yritykselle.
1
ASP-mallin varsin lyhyt historia sekä sen luomat mahdollisuudet antavat mielen- kiintoisen perustan asian tutkimiselle. Millainen tietotekniikan merkitys on ver- kostoituneelle yritykselle? Miksi yrityksen tulisi valita ASP-malli? Miten ASP voi parantaa toimitusketjun toimivuutta? Miten ASP luo kilpailuetua ostettuihin jär- jestelmiin nähden? Voiko ASP muuttaa verkoston rakennetta? Tässä muutamia kysymyksiä, joihin tutkimuksessa on tarkoitus vastata kirjallisuuden sekä case- esimerkkien avulla.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaus
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista kilpailuetua ASP-mallilla voidaan saavuttaa verkostoituneissa yrityksissä. Työssä selvitetään mistä osatekijöistä ASP:n tuoma kilpailuetu muodostuu ja onko ASP:n synnyttämä kilpailuetu pysy- vää vai muodostuuko ASP:stä ajan myötä välttämättömyys yrityksille. ASP-malli antaa monia teknisiä ja taloudellisia syitä siirtyä mallin käyttäjäksi, silti sen toimi- vuus ja taloudellisuus epäilyttävät monia.
Tutkimusongelmaan pyritään löytämään ratkaisuja seuraavien osatavoitteiden avulla. Ensimmäisenä osatavoitteena on selvittää ASP:n soveltuvuutta pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. ASP:tä pidetään yleisesti pk-yritysten tietotek- niikkaratkaisuna ja ratkaisuntuojana, mutta mikä on todellinen tilanne esimerkiksi toiminnanohjaus- ja asiakkuudenhallintajärjestelmien kanssa. Työn tarkoituksena on antaa pk-yritykselle selkeä käsitys ASP-mallin tarjoamista mahdollisuuksista.
Tilannetta kartoitetaan kirjallisuuden, kohdeyritysten ja haastatteluiden avulla.
Toisena osatavoitteena on selvittää, miten verkostoitunut pk-yritys voi hyödyntää ASP-mallia liiketoiminnassaan. Pitkälle verkostoituneelta yritykseltä vaaditaan tietotekniikan tehokasta hyväksikäyttöä. Tietotekniikan tehokas hyödyntäminen vaatii kuitenkin yrityksiltä melkoisen suuria investointeja. Tietotekniikan ja ASP:n hyödyntämismahdollisuuksia verkostoituneissa yrityksissä kartoitetaan kir- jallisuuden, haastattelujen ja case-yritysten avulla.
2
Diplomityön tarkoituksena ei ole perehtyä tarkasti ASP-mallin tekniseen toteut- tamiseen. Tarkoituksena ei myöskään ole selvittää ASP-mallin tarjoamia erilaisia ohjelmistoja tai –konsepteja vaan työn pääpaino on ASP-mallin strategisissa vai- kutuksissa.
1.3 Tutkimusmenetelmät
Diplomityö koostuu sekä kirjallisuus- että case-tutkimuksista. Verkostoitumista ja verkostonstrategiaa tutkitaan pääosin kirjallisuuden avulla. Case-yrityksiä käyte- tään kuitenkin hyväksi näiden tutkinnassa. Tietotekniikan liiketoiminnallisia ke- hittämismahdollisuuksia selvitetään kirjallisuuden, haastattelujen ja yritystutki- musten perusteella. ASP-mallia ja sen käyttöä tutkitaan kirjallisuuden ja case- yritysten avulla. Tarkoitus on selvittää kirjallisuuden avulla millaisia kilpailuetuja ASP-malli voi luoda ja verrata niitä case-yrityksiin.
Empiirisen tutkimuksen ensimmäinen osa suoritetaan tutkimalla Oy Teräs-Astra Ab:n tietotekniikkaratkaisuja ja niiden hyväksikäyttöä liiketoiminnassa. Case Te- räs-Astrassa tutkitaan yritysverkostoja ja niiden tietotekniikan hyväksikäyttöä strategioiden saavuttamiseksi. Toisena case-yrityksenä on Pukkila Oy Ab, jossa ASP-malli on otettu käyttöön. Case Pukkila toimii tietotekniikan ulkoistamisen ja ASP-mallin tutkimuksen pääkohteena. Kolmantena case-yrityksenä toimii imatra- lainen pienyritys Manlahden Metalli Oy, jossa tietotekniikan hyväksikäyttö on vielä vähäistä, mutta tarvetta tietotekniikan tehokkaammalle hyväksikäytölle on ilmennyt. Manlahden Metalli toimii case-esimerkkinä tutkittaessa ASP:n soveltu- vuutta pienyrityksille. Lisäksi tutkimuksessa on tehty haastattelu UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtailla. Haastattelun aiheena oli Etelä-Karjalan Yhteisverkosto (Eky-Net) ja sen kehitys sekä tietotekniikan hyväksikäyttö verkostossa. Sonera Juxton henkilöstön haastatteluissa pyrittiin saamaan myös palveluntarjoajan nä- kökulma ASP:hen.
3
1.4 Työn rakenne
Kuvassa 1 on diplomityön rakenne.
1. Johdanto 1. Johdanto
2. Pk-yritysten verkostoituminen 2. Pk-yritysten verkostoituminen
3. Verkostostrategia pk-yrityksessä 3. Verkostostrategia pk-yrityksessä
4. Tietotekniikan mahdollisuudet verkoston liiketoiminnan kehittäisessä
4. Tietotekniikan mahdollisuudet verkoston liiketoiminnan kehittäisessä
5. ASP (Application Service Provision) 5. ASP (Application Service Provision)
6.3 Case Manlah- den Metalli Oy 6.3 Case Manlah- den Metalli Oy
7. Johtopäätökset 7. Johtopäätökset
8. Yhteenveto 8. Yhteenveto 6.1 Case
Teräs-Astra Oy 6.1 Case
Teräs-Astra Oy 6.2 Case Pukkila Oy Ab 6.2 Case
Pukkila Oy Ab 1. Johdanto 1. Johdanto
2. Pk-yritysten verkostoituminen 2. Pk-yritysten verkostoituminen
3. Verkostostrategia pk-yrityksessä 3. Verkostostrategia pk-yrityksessä
4. Tietotekniikan mahdollisuudet verkoston liiketoiminnan kehittäisessä
4. Tietotekniikan mahdollisuudet verkoston liiketoiminnan kehittäisessä
5. ASP (Application Service Provision) 5. ASP (Application Service Provision)
6.3 Case Manlah- den Metalli Oy 6.3 Case Manlah- den Metalli Oy
7. Johtopäätökset 7. Johtopäätökset
8. Yhteenveto 8. Yhteenveto 6.1 Case
Teräs-Astra Oy 6.1 Case
Teräs-Astra Oy 6.2 Case Pukkila Oy Ab 6.2 Case
Pukkila Oy Ab
Kuva 1. Diplomityön rakenne
4
2 PK-YRITYSTEN VERKOSTOITUMINEN
Yritysten verkostoitumisella tarkoitetaan itsenäisten yritysten muodostamaa yh- teistoimintaa. Verkosto syntyy siitä, kun sen jäsenyritykset ovat strategiansa mu- kaisesti päättäneet toimia yhdessä tietyllä liiketoiminta-alueella. (Jansson ym.
2001, 10; Ollus 1998, 1; Hallikas ym. 2001, 13.) Yritysten yhteistyö perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen. Tämä asettaa erityisvaatimuksia verkoston johtamisel- le, sillä yleensä verkostolla ei ole omistajaa, vaan se perustuu sopimuksiin.
Yhteistyöyritykset ajattelevat asioita oman yrityksensä näkökulmasta ja toimivat sen mukaisesti. Verkoston keskeisimpiä tavoitteita on täydentää toisten osaamista ja keskittyä vain ydinosaamiseensa. Yksittäistä yritystä johdettaessa tulee ottaa huomioon myös verkosto, jossa yritys toimii. Verkostoitumisen tavoitteena on saavuttaa parempi tehokkuus kuin yksin toimiessa. (Ollus 1998, 1; Hallikas ym.
2001, 14.)
Yrityksen toimintaympäristö vaikuttaa paljon verkostoitumiseen. Vakaissa ympä- ristöissä kilpailulogiikka perustuu tehokkuuteen ja hyvään kapasiteetin käyttöas- teeseen, jolloin yritysverkostojen merkitys on vähäisempi. Nopeasti muuttuvassa ympäristössä taas korostuvat joustavuus ja mukautumiskyky. Nopeasti muuttuvil- la aloilla yritysverkostot ovat ilmeisen tärkeitä, joillakin aloilla ne ovat jopa usein taloudellisesti välttämättömiä. (Jansson 2001, 10; Ranta 1998, 2.)
Verkostotalouden kehitykseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat liiketoimintaym- päristön globalisoituminen sekä uudet teknologiat ja niiden yhdentyminen (Tsupa- ri ym. 2001, 6; Turunen 2000, 3). Kilpailun kiristyessä yritysten täytyy lisäksi keskittyä entistä enemmän ainoastaan omaan ydinosaamiseensa. Myös yksilöt muokkaavat verkostotaloutta innovatiivisuudellaan ja osaamisellaan. Tämä kehi- tys on mahdollistanut entistä suuremmat vaatimukset asiakkailta. Toisaalta asiak- kaiden uudet vaatimukset toimivat teknologian, innovatiivisuuden ja osaamisen,
5
globalisaation sekä ydinosaamiseen keskittymisen kiihdyttäjinä ja kehittäjinä. Ku- vassa 2 on esitetty verkostotaloutta muovaavat tekijät. (Turunen 2000, 3.)
ASIAKAS
Teknologia Liiketoiminta
ympäristö
Yksilö vaikutukset
Arvoverkoston vaikutukset
Konvergenssi Globalisaatio
Innovaatio &
Osaaminen
Keskittyminen ydinosaamiseen
ASIAKAS
Teknologia Liiketoiminta
ympäristö
Yksilö vaikutukset
Arvoverkoston vaikutukset
Konvergenssi Globalisaatio
Innovaatio &
Osaaminen
Keskittyminen ydinosaamiseen
Kuva 2. Verkostotaloutta muovaavat tekijät (Turunen 2000, 3)
Yleisimpiä verkostoitumisen muotoja kutsutaan tuotanto- ja tuoteverkoiksi. Edel- lisessä on kyse tuotteen arvoketjun mukaisesta verkostosta ja jälkimmäisessä toi- siaan täydentävien tuotteiden verkostosta. Tuotantoverkot ovat vertikaalisia. Niis- sä yhteistyö on syvällistä, pitkäjänteistä ja luottamuksellista. Yhteistyö ylittää pe- rinteisen toiminnan rajat tekemällä laajaa yhteistyötä ja jopa pyrkimällä yhteisiin arvoihin. Tuoteverkot ovat tyypillisesti horisontaalisia. Niissä tapahtuva yhteis- toiminta on yleensä löyhempää ja tiedostamattomampaa kuin tuotantoverkoissa.
Tuoteverkkojen avulla on tarkoitus luoda uusia markkinoita ja kasvuedellytyksiä toisiaan tukeville tuotteille. (Tsupari ym. 2001, 8; Ranta 1998, 2.)
Pk-yritysten omat resurssit ovat varsin rajalliset, joten yhteistyön tekeminen on järkevää. Verkostoituminen avaa uusia mahdollisuuksia pk-yrityksille. Verkottu- misesta on tullut pk-yrityksille nopeasti uudenlainen tapa organisoida liiketoimin- taa. Seuraavissa kappaleissa käsitellään pk-yritysten erilaisia yhteistyömuotoja ja verkostoitumisen erilaisia näkökulmia.
6
2.1 Yhteistyömallit pk-yrityksissä
Tutkimuksessa käytetään Vesalaisen (1996, 18-46) tulkintaa pk-yritysten erilaisis- ta yhteistyömalleista. Muitakin tulkintoja yritysten yhteistyömuodoista on esitetty (ks. esim. Hines 1994; Tsupari ym. 2001, Paija 1998a, Hyötyläinen ym. 1998), mutta niiden näkökulma on usein suurteollisuuskeskeinen toisin kuin Vesalaisen tulkinnassa.
Yhteistyön perusmallina Vesalainen (1996, 18) esittää viisi erilaista tapaa harjoit- taa yritysten välistä yhteistyötä:
1. Kehittämisrengas 2. Yhteistyörengas 3. Projektiryhmä
4. Yhteisyritys (joint venture) 5. Yhteisyksikkö
Kuvassa 3 on esitetty erilaiset yritysyhteistyömallit ja niihin liittyviä mahdollisia hyötyjä.
Kuva 3. Yritysyhteistyön perusmallit ja niihin liittyvät mahdolliset hyödyt (Vesa- lainen 1996, 18)
7
Kehittämisrenkaassa oleellisin elementti on yhteistoiminta tiedon välittämisessä ja toisilta oppimisessa. Yhteistyörenkaassa yrityksillä on yhteinen resurssi, jota hyö- dynnetään toiminnassa. Projektiryhmässä oleellisena elementtinä on yhteiseksi koettu liiketoiminta. Yhteisyrityksen tarkoituksena on luoda uutta liiketoimintaa.
Yhteisyksikössä halutaan yhteinen kuori toiminnan ympärille. (Vesalainen 1996, 19.)
Kehittämisrengastoiminnassa yrittäjät kokoontuvat vuorotellen toistensa luona.
Isäntäyritys esittelee toimintaansa sekä mahdollisia ongelmia. Vieraat voivat kriti- soida ja antaa parannusehdotuksia. Kehittämisrenkaassa yritykset harjoittavat eräänlaista benchmarkingia, eli parhaasta mahdollisesta toimintatavasta oppimista, vieraillessaan toinen toistensa yrityksissä. Kehittämisrenkaassa yhteistyö on var- sin löyhää ja epävirallista. (Vesalainen 1996, 19.)
Yhteistyörenkaassa yrityksillä on jokin yhteinen resurssi, esimerkiksi vuokrattu talouspäällikkö, vientipäällikkö tai muu vastaava, yhteiset koneet, toimitilat tai ostoyhteistyö. Yhteistyörenkaassa yritykset eivät esiinny ulospäin yhtenäisenä ko- konaisuutena, vaan ne käyttänyt yhteistä resurssia oman liiketoimintansa edistä- miseen. Toiminnan tärkeimpänä tavoitteena on saada kustannussäästöjä yhteisin resurssihankinnoin. Lisäksi yhteistyörengas tai sen resurssi voidaan organisoida esimerkiksi osakeyhtiömuotoon vaikka toiminnan tavoitteet eivät liittyisikään yh- teisen liiketoiminnan aloittamiseen. (Vesalainen 1996, 21-24.)
Projektiryhmässä yritykset markkinoivat ja edustavat ulospäin yhteistä liiketoi- mintakokonaisuutta. Toiminnalle on ominaista selvä työnjako ja yhteiseksi koettu liiketoiminta. Projektiryhmän yritykset ovat erikoistuneet kapealla osaamisalueel- le ja näin täydentävät toisiaan. Projektiryhmän tavoitteena on saavuttaa strategista kilpailuetua markkinoilla. Projektiryhmän variaatioina ovat yhtiöitetty projekti- ryhmä, hierarkkinen projektiryhmä (verkoston jäsenet tukevat ns. kärkiyrityksen toimintaa, kyseessä ei kuitenkaan ole tyypillinen alihankkijaverkosto) ja fran- chising. (Vesalainen 1996, 26-33.)
8
Yhteisyrityksen keskeisin tavoite on kokonaan uuden yhteisen liiketoiminnan synnyttäminen. Yhteisyritykseen tehtävät panostukset ovat strategisia, riskipitoi- sia, uutta luovia sekä vasta pitkällä tähtäimellä hyötyä tuottavia. Yhteisyritysmal- lin potentiaalisia hyötyjä ovat toisilta oppiminen, kustannusjako, kriittisen massan muodostaminen, synenergiaedut, riskin jakaminen ja jopa suurempi uskottavuus.
(Vesalainen 1996, 35-36.)
Yhteisyksikkö on intensiivisin pk-yritysten yhteistyömuoto. Yhteistyöyritykset perustavat osakeyhtiön ja toimivat yhdessä osakeyhtiön sisällä osakeyhtiön muo- dostaessa toiminnalle ”kuoren”. Yritykset siis tavallaan häivyttävät oman imagon- sa ja olemassaolonsa ja siirtyvät osaksi suurempaa kokonaisuutta. (Vesalainen 1996, 38.)
Verkoston muodostumiseen vaikuttaa sekä yrityksen oma halu yhteistyöhön että yrityksen haluttavuus yhteistyökumppanina. Perusolettamuksena on, että yritykset pyrkivät saavuttamaan kilpailuetua kilpailijoihinsa nähden. Jos yritykset voivat saavuttaa kilpailuetua yhteistyöllä, niiden kiinnostus verkostoitumiseen lisääntyy.
Toisaalta yrityksen haluttavuuteen yhteistyökumppanina vaikuttaa sekä yrityksen tekninen että taloudellinen pätevyys. Jos yrityksellä on maine innovatiivisena yri- tyksenä tai se on taloudellisesti pätevä, se on haluttava yhteistyökumppani mark- kinoilla. (Ahuja 2000, 319-320.) Lisäksi erityisesti pk-yritykset tarvitsevat esi- merkiksi tunnetun asiakkaan, tutkimus- ja kehityskumppanin tai vahvan rahoitta- jan ollakseen haluttava yhteistyökumppani (Blomqvist, 1999, 12). Kuitenkin jos yritys hallitsee sekä teknisen että taloudellisen osaamisen voi se vähentää yrityk- sen omaa halukkuutta verkostoitua, koska sen saamat edut verkostoitumisesta voivat olla pienemmät kuin siitä saavutettavat hyödyt (Ahuja 2000, 320).
Yritysyhteistyön tiiviys vaihtelee sen mukaan, mitä varten verkosto muodostetaan, minkälaiset verkostossa toimivien yritysten suhteet ovat ja minkälaisessa toimin- taympäristössä verkosto toimii. Lisäksi verkoston luonteeseen vaikuttaa kunkin yrityksen oma toimintaympäristö. (Järvenpää ym.1998, 65).
9
2.2 Verkostoituminen
Verkostoituminen on varsin yleistä suomalaisessa teollisuudessa. Tsupari ym.
(2001) mukaan yli 70 prosenttia heidän tutkimuksessaan mukana olleista yrityk- sistä oli mukana verkostoyhteistyössä (Kuva 4). Verkostoyhteistyö on jonkin ver- ran yleisempää suurissa ja keskisuurissa yrityksissä kuin pienyrityksissä (Kuva 5).
71%
29%
On verkostoyhteistyötä Ei verkostoyhteistyötä
Kuva 4. Yritysten verkostoyhteistyö (Tsupari 2001, 17)
63%
74% 75%
0%
20%
40%
60%
80%
100%
Pienet yritykset Keskisuuret yritykset Suuryritykset
Kuva 5. Verkostoyhteistyö kokoluokittain (Tsupari 2001, 18)
Verkostoyhteistyö asettaa monia vaatimuksia yhteistyöyrityksille. Vaikka verkos- toitumisesta on mahdollista saada suuria hyötyjä, voi se huonosti toteutettuna tuottaa myös ongelmia. Verkostoituminen toisaalta pienentää riskiä, mutta toisissa
10
asioissa riski kasvaa yhteistyön myötä. Seuraavissa kappaleissa selvitetään yritys- yhteistyön vaatimuksia, hyötyjä, ongelmia sekä riskejä.
2.2.1 Verkostoyhteistyön vaatimuksia
Toimivan verkostoyhteistyön ehdoton edellytys on verkoston osapuolten välinen luottamus. Luottamuksen rakentaminen on tärkeää verkoston kehittämisessä, ke- hittymisessä sekä hallinnassa. Verkoston jäsenten täytyy luottaa toisiinsa, jotta yhteistyö olisi mahdollista. Toimiva yhteistyö edellyttää luottamuksellisten tieto- jen välitystä yli yritysrajojen sekä yhteisen toiminnan suunnittelua. (Järvenpää ym. 1998, 89.)
Verkostotoiminnan edut perustuvat useimmiten läpinäkyvyyteen ja tiiviiseen yh- teistyöhön, jolloin tiedonvaihdon tarve verkostoissa kasvaa suureksi. Tiedon hal- linta muodostuu tärkeäksi tekijäksi. (Jansson ym. 2001, 12.) Tehokas tiedonväli- tys on yksi verkostojen toimivuuden perusedellytyksiä. Tietoverkoista on muodostunut yritysverkostojen toiminnan keskeinen työväline ja toimintaympäristö. Erityisesti Internetin käyttö verkostoyrityksissä kasvaa nopeasti. (Berg ym. 1999, 99.)
Verkostoyrityksiltä vaaditaan sitoutumista yhteistyösuhteeseen, koska sitoutumi- nen merkitsee osapuolten halua edistää yhteisten etujen saavuttamista. Yhteistyöl- le on eduksi myös yritysten keskinäinen riippuvuus ja yhteiset päämäärät. Lisäksi yhteinen teknologia ja sosiaaliset siteet edesauttavat yhteistyön kehittymistä (Luomala ym. 2001, 15.)
2.2.2 Verkostoitumisen hyödyt
Yhteistyön hyötyjen arviointi verkoston kannalta on hankalaa, koska toisen yri- tyksen mielestä yhteistyö voi olla onnistunutta ja jonkun toisen mielestä täysin epäonnistunutta. Yhteistyöstä aiheutuvia tuloja ja menoja on käytännössä vaikea
11
mitata, koska yhteistyön tulokset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Lisäksi vertailu tilanteeseen, jossa yritys ei toimisi verkoston osana, on hypoteettinen ja subjektiivinen. Tämän vuoksi tutkimukset keskittyvät yleensä laadullisten tulosten arviointiin (Salmi ym. 2000, 9.)
Murto-Koiviston ja Vesalaisen (1995, 10) mukaan yritysten verkostoitumisesta saamat hyödyt voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Yhteistyöllä saavutetaan rahalli- sia, strategisia ja henkilökohtaisen kontaktiverkon laajenemiseen liittyviä hyötyjä (Kuva 6). Verkostosuhteen kehittyminen ja strategisten tavoitteiden saavuttami- nen vaikuttavat todennäköisesti myös taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Vaikutukset saattavat olla vaikeasti mitattavia ja epäsuoria. Lisäksi ne realisoitu- vat hyvin pitkän ajan kuluessa. (Murto-Koivisto ym. 1995, 10-11.)
Kuva 6. Yhteistyön mahdollisia etuja (Murto-Koivisto ym. 1995, 11)
Verkostoitumisella voidaan pienentää vapailla markkinoilla ilmenevää opportu- nismia. Tieto opportunistisesta käytöksestä leviää verkostossa nopeasti ja antaa yritykselle huonon maineen. Niinpä yritykset pyrkivät välttämään opportunistista käytöstä. (Gulati ym. 2000, 209.) Ehtona opportunistisen käyttäytymisen vähene-
12
miselle kuitenkin on, että siitä saatavat hyödyt eivät saisi olla suuremmat kuin yh- teistyöstä saatavat hyödyt (Vanhala 1998, 9). Pitää kuitenkin muistaa, että verkostoyhteistyö ei poista opportunistista käyttäytymistä, vaan se voi vain vähentää sitä (Gulati ym. 2000, 209). Verkoston avulla yrityksellä on mahdollisuus mukautua helpommin ja tehokkaammin nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Nopeuden ohella verkostoituminen lisää yleensä myös yritysten joustavuutta. Tuotantoprosessin läpinäkyvyys, joustavuus ja nopeus antavat aiempaa paremmat mahdollisuudet optimoida kapasiteetin käyttöastetta. (Tsupari ym. 2001, 8.) Verkostoituminen vaikuttaa yrityksen taloudellisten riskien syntyyn ja hallintaan. Kustannusten hallinnan rooli muuttuu, kun lopputuotetta ei valmisteta pelkästään omilla resursseilla, vaan valmistus on hajautettu verkoston yritysten kesken. (Hallikas 2001, 20.) Lisäksi riskin jakautuminen usealle yritykselle, esimerkiksi yhteis-investoinneissa, parantaa verkostoyritysten toimintaedellytyksiä.
2.2.3 Verkostoyrityksen ongelmia ja riskejä
Verkostomainen yhteistoiminta ei ole aina helppoa, vaan siihen sisältyy myös ris- kejä ja ongelmia. Sekä verkoston sisäiset suhteet että verkoston suhteet ympäris- töön voivat olla riskien ja ongelmien taustalla.
Ongelmana voi olla epäsymmetriset voimasuhteet, jos suuryritys pitää alihankki- jaa joustovarana. Tällöin yhteistyön hyöty menee suurelle yritykselle ja pieni yri- tys joutuu kantamaan toiminnan riskit. Verkostokriitikoiden mielestä verkostoissa on kyse vain suuryritysten halusta ottaa pienyritykset paikkaamaan omia organisa- torisia puutteita ja kantamaan myynti- ja tuotantoriskit puolestaan. (esim. Vanhala 1998, 9.)
Tuotantokohtaiset investoinnit sisältävät suuria riskejä. Transaktiosuhteet katke- tessa ne muuttuvat tappioiksi, jollei niitä pystytä hyödyntämään muiden asiakkai- den toimituksissa. Pienyritykset voivat pudota niin sanottuun modernisointilouk- kuun yrittäessään integroitua suuryrityksen tuotantojärjestelmiin. Lisäksi pienyri-
13
tyksen mukauttaminen osaksi asiakkaan tuotantoverkkoa voi heikentää tai jopa hävittää pientoimittajan alkuperäisiä vahvuuksia. (Paija 1998b, 39-40.)
Ongelmia voi syntyä myös verkoston koordinoinnissa. Liian innokas verkostoi- tuminen voi johtaa yrityksen omien ydinalueiden kehittämisen laiminlyömiseen.
Hierarkian purkaminen ja verkostoituminen on suunniteltava hyvin, sillä niillä on kauaskantoisia vaikutuksia yrityksen kilpailukykyyn. Ongelmia syntyy alun perin hyvin toimivissakin verkostoissa, jos yritykset alkavat etsiä lyhytnäköisesti hyöty- jä vain itselleen. Verkoston yritysten välisen koordinoinnin täytyy toimia ja olla tehokasta, jotta verkoston kehitystyö onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.
(Paija 1998a, 46-48.)
Arto Lahden (1996, 24) mukaan suomalaisten yritysten kompastuskivi verkostoi- tumisessa on kiire. Erityisesti pk-yritysten yleinen virhe on, että ne eivät jaksa odottaa verkostoitumisesta aikanaan saatavia hyötyjä. Pienet yritykset alkavat ky- sellä tulojen perään jo vuoden yhteistyön jälkeen. Vuosi on kuitenkin liian lyhyt aika hyvän ja toimivan yritysverkoston syntymiselle.
Muita yhteistyön ongelmia voivat olla huonot suunnitelmat, alhainen sitoutu- misaste, juridiset ongelmat, väärät partnerit, epärealistiset odotukset, kateus, kär- simättömyys, vetäjän puuttuminen tai löyhät ja puutteelliset sopimukset. Ongel- mia muodostuu myös, jos yritykset eivät ole valmiita panostamaan yhteistyöhön.
(Tuimala 1997, 80.) Lisäksi yhteistyöyritysten välille saattaa syntyä yrityskulttuu- rista, aikaerosta, kieli- ja kulttuurieroista johtuvia ongelmia (Ollus 1998, 4).
Verkostoitumisen ongelmat eivät ole ylivoimaisia, kun niiden olemassaoloon va- raudutaan realistisesti. Ongelmien ilmeneminen riippuu tuotteista, verkoston jäse- nistä, ympäristöstä ja monista muista seikoista, joten ongelmamuodotkin vaihtele- vat suuresti. (Tuimala 1997, 80.) Monia samoja ongelmia ja riskejä esiintyy myös verkostoitumattomassa ympäristössä, mutta verkottuminen voi muuttaa ongelmien seurauksia ja vaikuttaa riskien jakautumiseen yritysten kesken.
14
3 VERKOSTOSTRATEGIA PK-YRITYKSESSÄ
Kun pienyritys alkaa rakentaa itselleen sopivaa verkostoa, tulee yrityksellä ensin olla selkeä käsitys omasta tilanteestaan, mahdollisuuksista ja verkoston potentiaa- lisista osapuolista. Yritykseltä vaaditaan selkeää näkemystä edellä mainituista asi- oista ennen kuin pienyritys voi luotettavasti arvioida edellytyksiä toteuttaa omaa erikoistunutta liiketoimintaansa. Lisäksi edellytetään, että pienyritys on yhteistyö- haluinen ja -kykyinen muiden verkoston osapuolten kanssa. (Ahlstedt 1992, 317.)
Verkostoituminen ja sen aste on yrityksessä strateginen päätös. Verkostoitumisen vaikutukset tuntuvat yrityksessä vasta pitkän ajan kuluttua, joten parhaat tulokset verkostoitumisesta saavutetaan systemaattisella ja päämäärätietoiselle etenemisel- lä. (Smolander 2000, 13-14.)
Verkoston jokaisella yrityksellä oma strategiansa ja se tarkastelee verkoston toi- mintaa omasta näkökulmasta. Yritysten näkemyksissä kuinka verkoston toimintaa tulisi ohjata ja mitkä ovat verkoston ongelmia saattaa olla suuriakin eroja. Näiden ristiriitojen selvittämiseksi on tärkeää, että yritykset neuvottelevat ja suunnittele- vat yhdessä ja ovat valmiita kompromisseihin. Tätä kautta verkostot voivat vähi- tellen muodostaa yhteisiä konsepteja kehityskohteista ja ratkaisuista. (Hyötyläinen ym. 1998, 90.) Verkoston strategiaan ja sen tiiviyteen vaikuttaa yritysten yhteis- työmuodot (ks. 2.1). Mitä tiiviimpään yhteistyö yritysten kesken on, sitä tarkem- pia ja kehittyneempiä yhteisiä strategioita luodaan (Järvenpää ym. 1998, 63).
Vaiheittainen eli inkrementalistinen lähestymistapa tarjoaa realistisen lähtökohdan yritysverkoston strategiselle kehittämiselle. Kun yritysten verkostoyhteistyö kehit- tyy esimerkiksi alihankinnasta tai kehitysrenkaasta tiiviimpään yhteistyöhön, tulee myös yritysten strategioita kehittää. Yhteistyössä olevien yritysten strategioita pi- täisi muuttaa vastaamaan paremmin muuttuneiden olosuhteiden asettamia vaati-
15
muksia. Lisäksi yritysten pitäisi pystyä hyödyntämään tiiviimmän yhteistyön mu- kanaan tuomat mahdollisuudet. (Hyötyläinen ym. 1998, 93.)
Yhteistyön kehittyessä mukaan tulevat vähitellen myös strategiset kysymykset.
Yhteistyöhön ja sen tiivistymiseen liittyy jatkuvasti kasvava joukko strategisiin asioihin läheisesti liittyviä tekijöitä. Jo varsin kehittymättömässä yhteistyössä esimerkiksi laatuasiat, toimitustavat ja niiden kehittäminen nousevat neuvottelujen aiheeksi. Yhteistyön kehittyessä mukaan tulee tuotesuunnitteluun, tuotekehityk- seen ja tiedonsiirtoon liittyviä asioita, jotka lisäävät entisestään tarvetta strategi- seen yhteistyöhön. (Hyötyläinen ym. 1998, 93-94.)
Verkoston toimintaperiaatteet ja kehitysvisiot muodostavat yritysten yhteisen ver- kostostrategian. Verkostostrategia kertoo verkoston yhteisen kehityssuunnan ja – mallin. Strategia on perustana verkoston kehitystoiminnalle ja yhteistoiminnan uusien muotojen kehitykselle. (Hyötyläinen ym. 1998, 94.) Smolanderin (2000) mukaan verkoston strategia tulisi muotoutua yritysten olemuksen, niiden nykyis- ten tuotteiden ja verkostosuhteiden sekä toimintaympäristön mukaan. Lisäksi ver- kostostrategiassa tulee huomioida tuotteiden piirteiden muuttumisen tuomat vaa- timukset, verkostosuhteiden kehittämistarpeet sekä toimintaympäristön muutoksi- en tuomat vaatimukset. Kuvassa 7 on hahmoteltu verkostostrategian luomista ja sen siirtämistä käytäntöön. (Smolander 2000, 40.)
16
Yritysten peruskuvaus
Tuotteen/tuote- perheen piirteiden kuvaus
Yritysten nykyisten verkostosuhteiden kuvaus
Toimintaympäristön ympäristöanalyysi
Tuotteen/tuote- perheen piirteiden muuttumisen tuomat vaatimukset
Yritysten nykyisten verkostosuhteiden kehittämistarpeet
Toimintaympäristön muutoksien tuomat vaatimukset
Vastaaminen toimintaympäristön muutosvaatimuksiin ja nyky- toiminnan kehittämistarpeisiin sekä tuotteen kehittymiseen
* verkostostrategia
* kehittämisen organisointi
Ensimmäiset toimenpiteet Yritysten peruskuvaus
Tuotteen/tuote- perheen piirteiden kuvaus
Yritysten nykyisten verkostosuhteiden kuvaus
Toimintaympäristön ympäristöanalyysi
Tuotteen/tuote- perheen piirteiden muuttumisen tuomat vaatimukset
Yritysten nykyisten verkostosuhteiden kehittämistarpeet
Toimintaympäristön muutoksien tuomat vaatimukset
Vastaaminen toimintaympäristön muutosvaatimuksiin ja nyky- toiminnan kehittämistarpeisiin sekä tuotteen kehittymiseen
* verkostostrategia
* kehittämisen organisointi
Ensimmäiset toimenpiteet
Kuva 7. verkostostrategian luonti ja käytäntöön siirtäminen (Smolander 2000, 40)
Yksi tai muutama yritys voi olla vastuussa verkoston strategian suunnittelusta ja luonnista, mutta strategia pitää pystyä käsittelemään kaikkien yritysten kanssa yh- teisesti, jotta kaikkien yritysten sitoutuminen strategiaan voidaan varmistaa, esi- merkkinä päämiehen luomasta ja verkostollaan hyväksyttämästä strategiasta on Puustelliverkoston luonti. (Kuivanen ym. 1997, 50-51.)
17
3.1 Yrityksen strategiat kilpailuedun saavuttamiseksi
Porterin (1985) mukaan yritys voi menestyä keskimääräistä paremmin kolmen perusstrategian avulla. Strategiavaihtoehtoja ovat kustannusjohtajuus, differointi ja keskittyminen. Keskittymisstrategiassa on kaksi vaihtoehtoa, kustannus- tai dif- ferointipainotteinen strategia. Kuvassa 8 on esitetty yritysten perusstrategiat.
1 . A lh a is e t
k u s ta n n u k s e t 2 . D iffe r o in ti
3 A . K u s ta n n u s - p a in o tte in e n k e s k itty m is s tr
3 B . D if fe ro in ti- p a in o tte in e n k e s k itty m is s tr.
K ilp a ilu - k e n t tä
K ilp a ilu e tu
L a a ja k o h d e a lu e
K a p e a k o h d e a lu e
D iffe r o in ti A lh a is e t
k u s ta n n u k s e t 1 . A lh a is e t
k u s ta n n u k s e t 2 . D iffe r o in ti
3 A . K u s ta n n u s - p a in o tte in e n k e s k itty m is s tr
3 B . D if fe ro in ti- p a in o tte in e n k e s k itty m is s tr.
K ilp a ilu - k e n t tä
K ilp a ilu e tu
L a a ja k o h d e a lu e
K a p e a k o h d e a lu e
D iffe r o in ti A lh a is e t
k u s ta n n u k s e t
Kuva 8. Kolme perusstrategiaa (Porter 1985, 25)
Kustannusjohtajuudessa yritys pyrkii olemaan alansa ainoa alhaisin kustannuksin tuottava yritys. Erikoistumisstrategiassa yritys taas pyrkii olemaan ainutlaatuinen joissakin asiakkaidensa yleisesti arvostamissa suhteissa. Keskittymisstrategia poikkeaa huomattavasti muista, koska siinä valitaan toimialan sisältä kapea kilpai- lukenttä. Keskittymisstrategialla on kaksi vaihtoehtoista muotoa. Kustannuspai- notteisessa keskittymissä yritys pyrkii saavuttamaan kustannusedun kohdeseg- mentissään. Erikoistumispainotteinen yritys taas pyrkii noudattamaan differointia kohdesegmentissään. (Porter 1985, 25-29.)
Yleisesti voidaan ajatella, ettei pk-yrityksillä ole mahdollisuutta painottaa kustan- nusjohtajuutta strategiana rajallisten resurssien takia. Kustannusjohtajuus edellyt- tää suuria investointeja ja niiden myötä pääomia, prosessiosaamista ja kustannus- tietoisuutta. Myös differointistrategiassa tulee vastaan resurssien rajallisuus-
18
ongelma, koska erikoistuminen edellyttää yrityksen tuotteiden, tutkimus- ja kehit- tämistoiminnan sekä markkinoinnin kehittämistä. Näin ollen keskittymisstrategiat jäävät ainoaksi vaihtoehdoksi pk-yrityksille. (Oinonen-Kuolimo 1997, 97.)
Verkostoituminen tuo pk-yrityksille kuitenkin strategista toimintavapautta kilpai- luedun luomiseen, sillä verkostotoiminta pk-yritysten välillä on yrityskohtaisen erikoistumisen, ja sitä kautta differoinnin, keskeinen lähtökohta. Verkostoitumi- nen mahdollistaa myös kustannusten alentamisen eli kustannusstrategian. Jo eri- koistuminen alentaa kustannuksia, mutta vielä oleellisempaa on yritysten välinen yhteistyö niin, että yksi kehittää, toinen valmistaa ja kolmas myy. Verkostoitumi- nen on siis pk-yrityksille keino siirtyä keskittymisstrategioista kohti kustannusjoh- tajuutta ja differointia. (Oinonen-Kuolimo 1997, 101-105.)
3.2 Verkostoituminen ja tietotekniikka
Yritysten verkostoituminen ei koske enää pelkästään valmistusta. Yhteistyö laaje- nee vastavirtaan kohti tuotesuunnittelua ja myötävirtaan kohti markkinointia, toi- mitusta, käyttöä ja ylläpitoa. Tuotteen koko elinkaaren hallinnasta on tulossa tuo- tannon keskeinen tekijä. Tavoitteena on tarjota asiakkaalle parempia palveluita ja samalla luoda palveluista yrityksille uutta liiketoimintaa. (Jansson ym. 2001.)
Verkostoyritykset rakentuvat ja perustuvat vuorovaikutteisuuteen ja tiedonsiir- toon. Ilman vuorovaikutusta ei muodostu verkostoja ja verkostoyrityksiä. Verkos- tojen yksi hyötynäkökohdista liittyy juuri tiedon jakamiseen ja hajautukseen.
Vaikka verkostojen ja niihin liittyvän yhteistyökumppanuuden taustalla keskeises- sä asemassa on aina ihmisten toiminta ja organisaatio, tulisi verkostoyhteistyössä hyödyntää myös tietotekniikkaa verkostojen hallinnassa ja yhdessä pitämisessä.
(Ranta 1998, 151.) Verkoston tarvitsemaa ohjausta ja hallintaa sekä sen vaatimaa tietotekniikkaa on mahdollista toteuttaa ainoastaan hyvin suunnitellun tietotek- niikkastrategian avulla.
19
Verkostoyrityksille tietotekniikka on oleellinen osa toimintaa ja sillä on suurempi strateginen merkitys verkostoyrityksissä kuin perinteisillä tavoilla toimivassa yri- tyksessä. Yritysten tietotekniikan hyödyntäminen voidaan jakaa kolmeen ryh- mään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat infrastruktuuriksi luokiteltavat inves- toinnit, jotka ovat välttämättömiä arvoa tuottavien sovellutusten käyttämiseksi.
Tällaisia investointeja on esimerkiksi PC. Toisen ryhmän muodostavat sovellu- tukset ja käyttötavat, joilla haetaan operatiivisia hyötyjä ja säästöjä. Tyypillisiä etuja voivat olla raaka-ainesäästöt, uudet palvelut, laadun paraneminen jne. Kol- mannen ryhmän sovellutukset ovat strategisia. Niillä luodaan uusia liiketoiminta- mahdollisuuksia, muokataan arvoketjujen rakenteita ja muutetaan muodostumis- mekanismeja muokaten näin koko kilpailun kenttää. Kolmanteen ryhmään kuulu- vat esimerkiksi verkottumista tukevat ja ns. kysyntä-toimitus verkon rakenteita muuttavat sovellutukset. Tässä kategoriassa Internet-pohjaiset teknologiat tulevat olemaan avainasemassa. ( Ranta 1998, 153-154.)
Kuten edellisessä kappaleessa mainittiin, tietotekniikka voi edesauttaa merkittä- västi yritysten strategioiden luomisesta ja toteutumista. Parhaimmillaan tietotek- niikka tehostaa liiketoimintaprosesseja ja helpottaa ihmisten päivittäistä työnte- koa. On kuitenkin muistettava, että pelkkä tietotekniikan käyttöönotto ei kuiten- kaan yksinään takaa merkittäviä parannuksia työntekijöiden ja yrityksen tuloksen- tekokyvyssä tai toimintatavoissa. Yrityksen kulttuuri, toimintatavat ja asenteet täytyy saada myönteisiksi uutta järjestelmää kohtaan. (Länsisalmi ym.)
3.2.1 Sähköinen liiketoiminta
Sähköinen liiketoiminta sisältää elektronisen kaupankäynnin lisäksi toimintatapo- ja, joita uudet teknologiat mahdollistavat. Näitä ovat esimerkiksi tuotanto- ja toi- mitusketjun hallinta, tiedonsiirto yhteistyökumppaneiden välillä, uusien asiakkai- den hankinta sekä markkinointi. (Jansson ym. 2001, 21.) Sähköisestä liiketoimin- nasta on kehittymässä keskeinen yritysstrategian osa-alue. Sähköisen liiketoimin- nan avulla pyritään saavuttamaan kilpailuetua tietoverkkoja hyödyntämällä. Kil- pailuetua voidaan saavuttaa maksimoimalla koko toimitusverkoston tehokkuus ja
20
lisäämällä asiakkaalle tarjottavia lisäarvopalveluita. Sähköisen liiketoiminnan avulla yritys pystyy saavuttamaan kilpailuetua erilaistamalla yrityksen tarjontaa kustannustehokkuuden ja palvelun suhteen (kuva 9). (Karjalainen 2000, 71.)
Tietotekniikka- ja viestintäinfrastruktuuri
Arvoketjun tehokkuus
Lisäarvo- palvelut
Differoituminen Kilpailuetu
Tietotekniikka- ja viestintäinfrastruktuuri
Arvoketjun tehokkuus
Lisäarvo- palvelut
Differoituminen Kilpailuetu
Kuva 9. Sähköinen liiketoiminta on keino saavuttaa kilpailuetua (Karjalainen 2000, 71)
Sähköinen liiketoiminta on toisaalta vahva muutosvoima, joka muokkaa yrityksen strategiaa, toisaalta väline yrityksen strategian toteuttamiseksi. Sähköisen liike- toiminnan ratkaisut koskettavat ja yhdistävät yleensä koko yrityksen kaikkia toi- mintoja. Muutosvoimana sähköinen liiketoiminta asettaa uudenlaisia vaatimuksia organisaation strategian luomiselle ja toteutukselle. Toisaalta se myös mahdollis- taa uudenlaiset liiketoimintastrategiat. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että yritysten kilpailuetu tulee jatkossakin niiden ydinosaamisesta. (Karjalainen 2000, 65-67.) Sähköisen liiketoimintastrategian puuttuessa yritys voi kuitenkin menettää mah- dollisuuden saada hyötyä markkinoiden ja toimintaympäristön muuttumisesta se- kä sen monipuolisen hyödyntämisen tuomista eduista (Berg ym. 1999, 22).
Muuttuva liiketoimintaympäristö vaikuttaa kuitenkin siihen, mitkä osaamisalueet tulee entistä tärkeimmiksi hallita. Yritysjohdolle tärkeiksi osa-alueiksi muodostu- vat verkostosuhteiden luominen ja ylläpitäminen sekä asiakassuhteiden säilyttä- minen jatkuvasti muuttuvilla markkinoilla. Myös kyky luopua vanhoista ja luoda uusia toimintatapoja muodostuu tärkeäksi menestystekijäksi sähköisen liiketoi-
21
minnan mahdollistaessa liiketoimintaprosessien radikaalin muokkaamisen (Karja- lainen 2000, 65-67.)
3.2.2 Strategia ja Internet
Internet on epäilemättä erittäin tärkeä tekninen sovellus. Sen tarjoamat mahdolli- suudet ovat lähes rajattomat. On kuitenkin muistettava, että Internet ei välttämättä paranna yrityksen asemaa. Internet pyrkii muuttamaan toimialojen rakennetta ta- voilla, jotka pienentävät syntyvää tulosta. Toisaalta se yhdenmukaistaa yritysten toimintatapoja, mikä taas heikentää kaikkien yritysten kykyä hankkia kestävää operatiivista etua. Yritykset eivät silti voi valita haluavatko ne käyttää Internetiä vai eivät, vaan heidän on käytettävä sitä pysyäkseen kilpailukykyisinä. (Porter 2001, 82.)
Porterin (2001, 85-92) mukaan Internetin myötä yksittäisen yrityksen erottuminen joukosta käy yhä tärkeämmäksi. Yritykset voivat erottua vain hankkimalla kestä- vän kilpailuedun vähentämällä toimintakuluja, nostamalla hintatasoa tai tekemällä molemmat. Kustannus- ja hintaedut voidaan saavuttaa joko operatiiviselle tehok- kuudella tai strategiselle asemoinnilla. Operatiivisia tehokkuusetuja voivat olla parempi tekniikka, paremmin koulutetut ihmiset, ylivertaiset panokset jne. Strate- ginen asemointi on sitä, että yritys pystyy tarjoamaan asiakkaille jotain ainutlaa- tuista arvoa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisen palveluvalikoiman ja omai- suusyhdistelmien tai erilaisten logististen järjestelyjen tarjoamista. (Porter 2001, 85-92.)
Internetin vaikutukset operatiiviseen tehokkuuteen ja strategiseen asemointiin ovat hyvin erilaiset. Internet tekee operatiivisten etujen ylläpitämisen entistä vai- keammaksi yrityksille, mutta strategisen asemoinnin tekemiseen ja vahvistami- seen Internet avaa uusia mahdollisuuksia. Internet on yksi vahvimmista operatii- vista tehokkuutta lisäämistä välineistä. Silti operatiivisen tehokkuuden parantumi- nen ei luo kilpailuetua, koska yritykset saavat etua vain jos ne pystyvät saavutta- maan ja ylläpitämään muita korkeamman tehokkuuden tason. Tehokkuuden yllä-
22
pitäminen on kuitenkin vaikeaa, koska Internet on yhteisiä standardeja soveltava avoin ympäristö, jossa yritykset voivat käyttää hyväkseen sen etuja huomattavasti pienemmin kustannuksin kuin tietotekniikan aiempien sukupolvien hyödyntämi- seen vaadittiin. Kun operatiivisen tehokkuuden ylläpitäminen vaikeutuu, strategi- sen asemoinnin merkitys käy yhä tärkeämmäksi. Jos yritys ei pysty toimimaan kilpailijoitaan tehokkaammin, se voi hankkia kustannus- tai hintaedun vain erot- tumalla muista kilpailussa. Internetin yleistymisen myötä strateginen erottuminen on yrityksille tärkeämpää kuin koskaan, koska Internet heikentää toimialakohtais- ta kannattavuutta karsimalla mahdollisuuksia saavuttaa operatiivisia etuja. Kilpai- lussa menestyvät ne yritykset, joille Internet on perinteisten kilpailukeinojen täy- dentäjä, ei korvaaja. (Porter 2001, 82-92.)
23
4 TIETOTEKNIIKAN MAHDOLLISUUDET VERKOSTON LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ
Tietojärjestelmien kehitys on ollut viime vuosina nopeaa internetin, tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan kehityksen myötä. Samalla yritysten odotukset ja tarpeet tietojärjestelmien suhteen ovat muuttuneet. Verkostoituminen, elektroninen liike- toiminta ja tiimiajattelu ovat yrityksissä tapahtuneita kehitystrendejä. Samanaikai- sesti liiketoimintaympäristössä on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa muutoksia.
Muutokset edellyttävät yrityksiltä sopeutumista ja toisaalta muutoksien avaamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Tietojärjestelmien tulisikin tarjota sekä selkeitä kustannussäästöjä että mahdollistaa uusien liiketoimintamallien ja toimintatapojen käyttöönotto. (Luomala ym. 2001, 28.)
4.1 Virtuaaliyrityksen yhteistyömalli
Kilpailu on pakottanut yritykset keskittymään omaan ydinosaamiseensa. Tämä taas on johtanut yrityksiä kohti verkostoitumista. Uudet tietotekniikan sovellukset mahdollistavat uusien ja tuottavien prosessien käsittelyn verkostoliiketoiminnassa.
Erityisesti pk-yritykset tarvitsevat suuntaviivoja ja ohjeita, kuinka ne voivat hyö- dyntää tietotekniikkaa liiketoimintansa kehittämisessä. (Kalliokoski ym. 2000.)
Virtuaaliyrityksen yhteistyömallin tarkoituksena on toimia referenssimallina eri- tyisesti pk-yritysverkoston tietotekniikkajärjestelmien suunnittelussa. Yhteistyö- mallin tarkoituksena on havainnollistaa verkoston erilaisia vuorovaikutuksia, joita vaaditaan yhteystyöoperaatioiden tehokkaaseen toteuttamiseen. Malli pitää sisäl- lään kuvaukset mukana olevien yritysten rooleista, yritysten välisistä vuorovaiku- tuksista, yritysten toiminnoista sekä yritysten välisten viestien tietosisällön. Yh- teistyömallissa yrityksillä voi olla kaksi erilaista roolia. Yritys voi olla joko ver- koston johtoyritys, joka on vastuussa verkoston toiminnasta asiakkaalle, tai ver- kostopartneri, joka toimii yhtenä verkoston osapuolena olematta suoraan vastuus-
24
sa asiakkaalle. Yhteistyömalli perustuu johtoyrityksen ja partnerin väliseen vuo- rovaikutukseen. Virtuaaliyrityksen yhteistyömallin ajatuksena on auttaa yrityksiä ymmärtämään tietotekniikan luomia mahdollisuuksia ja vaatimuksia verkostoille.
(Kalliokoski ym. 2000.) Virtuaaliyrityksen yhteistyömallia voidaan käyttää myös muiden verkoston yhteistyömuotojen tietotekniikkajärjestelmien suunnittelussa.
Muissa verkostoitumismuodoissa tiedonkulun tehokas järjestäminen on monesti yhtä tärkeää kuin virtuaaliyrityksissä.
Perusidea yhteistyömallissa on parantaa yhteistyöyritysten välistä läpinäkyvyyttä.
Soveltamalla mallia johtoyritys pystyy hallitsemaan yhteistyövoimavaroja samalla tavalla kuin ne olisivat yrityksen omia voimavaroja. Yhteisten järjestelmien lä- pinäkyvyys voidaan ulottaa koskemaan valmistusta, hankintaa, varastonhallintaa sekä suoritustason valvontaa. Yrityksille, joiden yhteistyö on kiinteää tai tiedon- vaihto suurta, tietotekniikka luo uusia mahdollisuuksia tiedon siirtoon yritysten välillä. Esimerkiksi ABB Control tavoittelee liiketoimintaetuja yhteistyömallin kasvattamalla joustavuudella ja tehokkaammalla tiedonvaihdolla. (Kalliokoski ym. 2000.)
Yritysverkosto voi toimia tehokkaasti ainoastaan jos sen toimintojen vaihtelevat ja monimutkaiset informaatiovirrat on hallittu ja tuettu sopiville työvälineillä. Monet näistä työvälineistä ovat kehittyneitä tietotekniikkasovelluksia. Nämä tietotek- niikkatyökalut voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodosta- vat työkalut, joita sovelletaan yksittäisen solun tai yrityksen verkostotoiminnassa.
Toisena ryhmänä ovat työkalut, jotka ovat välttämättömiä verkostokokonaisuuden toiminnalle. (Biondi ym. 2000.)
Jokainen yhteistyössä mukana oleva yritys tulee olla varustettu sellaisilla toimin- noilla, joilla yhteydenpito muihin yrityksiin onnistuu joustavasti. Yhteistyöyrityk- set vaihtavat teknistä tietoa CAD- ja PDM-tietokannoista toistensa kanssa. Jokai- sella yksiköllä saattaa olla omat tuotannonohjausjärjestelmät (ERP) ja valmistuk- sen toteutus-järjestelmät (MES), jotka pitää saada toimimaan yhdessä. Ongelmak- si muodostuu pienten ja keskisuurten yritysten halvat ja huonon suorituskyvyn
25
omaavat ERP- ja MES-työkalut, joiden linkittäminen johtoyrityksen järjestelmään voi olla vaikeaa. Jotta johtoyritykseltä tulevien töiden organisointi ja seuranta olisi mahdollista, on yksikön ja johtoyrityksen toiminnanohjaus- ja valmistuksen toteu- tusjärjestelmien välillä oltava ehdottomasti rajapinta. (Biondi, 2000.)
Verkostokokonaisuuden hallinnan työkaluja käyttävät yleensä yritykset, jotka ovat verkoston johtoyrityksiä. Verkostokokonaisuuden hallintaan tarvitaan useita työ- kaluja, joista tässä esitellään tärkeimpiä. Viestinhallinta on verkostokokonaisuu- den kannalta tärkeää. Yritysten välillä tulee olla sähköpostin lisäksi valmiiksi jä- senneltyjä viestipohjia esimerkiksi toimitusehtojen määritykseen. Toimivan vies- tintäjärjestelmän lisäksi verkosto tarvitsee järjestelmän dokumenttien jakamiseen.
Muita mahdollisia järjestelmiä ovat muun muassa tuki partnerien valintaan, tuot- teen ja prosessin mallintajat sekä verkoston suunnitteluohjelmat. (Biondi, 2000.)
4.2 Erilaiset tietojärjestelmät yrityksissä
Yritykset ovat perinteisesti hankkineet tietojärjestelmiä sen hetkisen tarpeensa mukaan. Usein järjestelmäinvestointien kokonaissuunnittelussa on ollut toivomi- sen varaa. Teknologioiden, niitä tuottavien ja hyödyntävien organisaatioiden jat- kuva muutos on pakottanut yritykset tasapainoilemaan suunnittelun ja impro- visoinnin välimaastossa. Järjestelmiä on hankittu useilta eri toimittajilta eri aikoi- na ja niiden taustalla olevat teknologiat ovat olleet usein erilaisia. Yritysten tar- peiden ja tietojärjestelmien kehityksen muutoksen tuloksena yrityksiin on muo- dostunut laajoja ja erittäin monimutkaisia tietojärjestelmäarkkitehtuureja.
(Luomala ym. 2001, 28.)
Tietojärjestelmiä ja tietoverkkoja hyödyntävää liiketoimintaa tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Yksitäisten osa-alueiden marginaalinen te- hostaminen ilman kokonaisvaltaista liiketoimintastrategioiden ja –prosessien ke- hittämiseen tähtäävää näkemystä ajaa yritykset nopeasti epätoivottuun tilantee- seen. Järjestelmät alkavat ohjata liiketoimintaa ja sen kehittämistä, eivätkä toimi- kaan joustavasti ja tehokkaasti liiketoiminnan tukena. Tähän näkemykseen perus-
26
tuen yrityksen tulisi hankkia kaikille avainprosesseilleen niitä tukevat tietojärjes- telmät ja integroida ne mahdollisimman hyvin yhteiskäyttöön muiden käytössä olevien järjestelmien kanssa. (Luomala ym. 2001, 29.) Käytännössä yleisin ajatus yrityksissä kuitenkin on se, että tietotekniikka on alisteinen liiketoiminalle. Tämä johtaa siihen, että yrityksen tietotekniikkaratkaisuja lähdetään luomaan olemassa olevan organisaation pohjalta. Tällöin tietotekniikkainfrastruktuurin kehittämiseen kuluu paljon aikaa ja se jää erikoisjärjestelmien jalkoihin, lähes ylimääräiseksi kuluksi. Toinen ääripää tietotekniikan hankinnassa on käyttäjien sen hetkisten tar- peiden tyydyttäminen välittämättä yrityksen strategiasta. Sääksjärven (2001) mu- kaan joustavan ja vahvan tietotekniikkainfrastruktuurin kehittäminen on oikea menettelytapa. Joustavan infrastruktuurin luominen edellyttää liiketoimintastrate- gian ja tietotekniikkastrategian yhdistämistä. Tietotekniikan ja liiketoiminnan yh- teistyö tulisi toimia myös operatiivisella tasolla, jotta tietotekniikan hyödyntämi- sestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty (kuva 10). (Sääksjärvi 2001, 19.)
Liiketoiminta IT
Organisaation infrastruktuuri, prosessit, taidot
IT-
infrastruktuuri, prosessit, taidot
Teknologinen transformaatio
Jousto
Suunnitelmien taso
Olemassa olevan taso
Operatiivinen integraatio Strateginen
integraatio
Liiketoiminta IT
Organisaation infrastruktuuri, prosessit, taidot
IT-
infrastruktuuri, prosessit, taidot
Teknologinen transformaatio
Jousto
Suunnitelmien taso
Olemassa olevan taso
Operatiivinen integraatio Strateginen
integraatio
Kuva 10. Integroidun liiketoiminta- ja tietotekniikkastrategian toteuttaminen it- infrastruktuurissa (Sääksjärvi 2001, 19)
Erilaisten tarjolla olevien tietojärjestelmien hahmottamisen helpottamiseksi tau- lukkoon 1 on kerätty erilaisia tietojärjestelmiä, niiden käyttötarkoitusta sekä arvi- oitu niiden soveltuvuutta pk-yritysverkostoille. Taulukossa 1 olevat tietojärjestel-
27
mät ovat järjestelmiä, jotka eivät ole toimialasidonnaisia. Lisäksi markkinoilla on tarjolla monia tietyllä teollisuudenalalle suunnattuja tietojärjestelmiä, kuten esi- merkiksi vaatetusalalle tai kirjanpitotoimistoihin suunniteltuja järjestelmiä ja oh- jelmistoja.
Taulukko 1. Erilaiset tietojärjestelmät, niiden käyttötarkoitus ja soveltuvuus pk- yrityksille ja -verkostoille (Jansson ym. 2001, 20-47; Luomala ym. 2001, 31-65)
Tietojärjestelmä Käyttötarkoitus Soveltuvuus pk-yrityksille ja - verkostoille
ERP Toiminnanohjausjärjestelmä, joka integroi tuotannon, talouden ja jake- lun toiminnot tasapainoiseksi ja op- timoi yrityksen resurssit
ERP soveltuu huonosti pk- yrityksiin ja -verkostoihin korkei- den hankinta- ja ylläpitokustan- nusten takia. Myös ERP:n hallinta on vaikeaa ja kallista.
SCM Toimitusketjun hallinta. Prosessi, jonka tarkoituksena on optimoida tuotteiden, palveluiden ja tiedon jakelu asiakkaalta toimittajalle.
Usein varsin suuri investointi. Pk- yritysten on kuitenkin monesti pakko integroitua suuryritysten järjestelmiin. SCM parantaa ver- koston toimivuutta, mutta on kal- lis ja vaikea toteuttaa.
CRM Asiakkuuden hallinta. Tavoitteena organisoida toiminta asiakassegmen- teittäin ja integroida liiketoiminta- prosessit asiakkaista toimittajiin.
Järjestelmä on suuri, mutta voi tarjota erityisesti verkostoille suu- ria hyötyjä asiakastietämyksen lisääntymisenä.
E-kauppa Elektroninen kaupankäynti (B-2-B).
Informaatioteknologioiden hyväksi- käyttö liiketoimintainformaation välittämisessä ja business-
Nykyiset EDI-järjestelmät ovat kalliita ja joustamattomia, mutta XML- tekniikka tuo parannusta.
Soveltuu hyvin verkoston tava-
28
tapahtumien suorittamisessa. roiden- ja palveluiden myyntiin.
KM, DM, PDM Tietämyksen, dokumenttien ja tuote- tiedon hallinta.
Erittäin tärkeä osa verkostotoi- mintaa. Voidaan toteuttaa eri as- teisena tarpeen ja mahdollisuuksi- en mukaan esim. sähköpostin avulla tai erillisten ohjelmiston avulla.
Office Toimisto-ohjelmistot, sähköposti jne. Toimisto-ohjelmistojen yms.
käyttö on välttämätöntä lähes kaikissa yrityksissä.
ASP Tietotekniikka- ja ohjelmistopalve- luiden vuokraus.
Tarjoaa mahdollisuuden kaikkien edellä mainittujen järjestelmien hankintaan pk-yritysverkostoissa ja itsenäisissä pk-yrityksissä.
Kuten aiemmin tässä kappaleessa mainittiin, tietotekniikka voi tehostaa ja tukea yritysten kaikkia prosesseja, kuten esimerkiksi eritasoisia johtamis- ja ohjaamis- prosesseja, kehitystoimintaa, asiakkaita palvelevia lisäarvoprosesseja, markkinointia, myyntiä ja tuotekehitystä jne. Eri tarkoituksia varten on ajanmittaan kehittynyt omia työkaluperheitä, jotka on muokattu aina silloisen tarpeen mukaan. Loppukäyttäjiltä saadun palautteen ja ympäristön vaatimusten muuttuessa järjestelmät ovat monesti laajentaneet sovellusaluettaan. Niinpä taulukossa 1 esitetyissä järjestelmissä, kuten ERP, SCM, e-kauppa, PDM, CRM jne. on paljon päällekkäisyyttä, eivätkä ne ole yksikäsitteisesti määriteltävissä sisältämään vain määrittyjä ominaisuuksia. (Jansson 2001, 37.)
29
Toimitus- Ketjut ja Verkostot SCM
Toiminnan Ohjaus
ERP
Asiakkuuksien Hallinta
CRM Tietämyksen-, dokumenttien-
ja tuotetiedon hallinta Elektroninen liiketoiminta
Verkostokumppanit Alihankkijat Sidosryhmät
Asiakkaat
ASP
Mahdollistavat teknologiat Liiketoimintaprosessit
Toimitus- Ketjut ja Verkostot SCM
Toiminnan Ohjaus
ERP
Asiakkuuksien Hallinta
CRM Tietämyksen-, dokumenttien-
ja tuotetiedon hallinta Elektroninen liiketoiminta
Verkostokumppanit Alihankkijat Sidosryhmät
Asiakkaat
ASP
Mahdollistavat teknologiat Liiketoimintaprosessit
Kuva 11. Viitekehys tietojärjestelmien hahmottamiseen (muunneltu Luomala ym.
2000, 30)
Kuvan 11 tietojärjestelmien viitekehyksen avulla on hieman helpompi hahmottaa kokonaiskuvaa tietojärjestelmien hyödyntämismahdollisuuksista. Lisäksi kuvasta nähdään eri järjestelmien väliset integroimismahdollisuudet. Luomalan ym.
(2001) viitekehykseen on lisätty ASP (Application Service Provision). ASP-malli mahdollistaa kaikkien viitekehyksen tietojärjestelmien vuokrauksen palveluntar- joajalta. ASP-mallin tarjoamien mahdollisuuksien ja hyötyjen kartoitus sekä sen varsin lyhyt historia tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Lisäksi ASP- markkinoiden suuret kasvuodotukset tekevät aiheesta ajankohtaisen. Etenkin pk- yrityksille ASP luo aivan uusia mahdollisuuksia tietojärjestelmien kehittämiselle ja sitä kautta koko liiketoiminnan kehittämiselle.
30
