Eihän meille tapahu mittään pahhaa?: Narratiivinen tutkimus 1990-luvun konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten kokemuksista

EIHÄN MEILLE TAPAHU MITTÄÄN PAHHAA?

- Narratiivinen tutkimus 1990-luvun konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten kokemuksista

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Pro gradu -tutkielma

Lokakuu 2021

Pinja Niemi: "Eihän meille tapahu mittään pahhaa?”

-Narratiivinen tutkimus 1990-luvun konkurssiyrittäjien ja heidän lastensa kokemuksista Pro gradu -tutkielma

Tampereen yliopisto Ohjaaja: Kirsi Juhila

Sosiaalityön maisteriohjelma Lokakuu 2021

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten konkurssi on muuttanut konkurssiin joutuneiden yrittäjien ja konkurssiperheiden lasten elämää. Tutkimuskysymykseni on, miten konkurssiyrittäjät ja konkurssiperheiden lapset kertovat elämästään ennen ja jälkeen konkurssin ja miten konkurssi on muuttanut heidän elämäänsä. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseni teoreettisena pohjana esittelen 1990-lamaa sekä tutkimukseni näkökulmasta keskeisiä käsitteitä lamaan ja konkursseihin liittyen. Tutkimukseni keskeinen menetelmäratkaisu on konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten sanoitetun elämän kertomuksien nostaminen tutkimukseni aineiston hankinnan lähtökohdaksi. Aineiston keruun menetelmänä olen käyttänyt kerronnallista teemahaastattelua. Aineisto koostuu neljästä konkurssiyrittäjän haastattelusta ja neljästä konkurssiperheen lapsen haastattelusta. Aineiston analyysitapana on narratiivis-temaattinen analyysi.

Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että konkurssin tuomat taloudelliset vaikeudet ovat heijastuneet vanhempien parisuhteeseen ja mielenterveyteen ja sitä kautta myös lasten hyvinvointiin ja perhe-elämään sekä kodin tunneilmapiiriin. Konkursseilla on havaittu ollut olevan yhteyttä myös vanhempien eroamisiin ja vanhempien alkoholin käytön lisääntymiseen. Tutkimustulosten mukaan tulojen tippuminen ja ylivelkaantuminen ovat näkyneet konkreettisesti kotitaloustasolla.

Taloudellisen tilanteen tekivät vaikeaksi suuret velat. Pahimmillaan konkurssiin joutunut yrittäjä menetti työpaikan, sosiaalisen aseman sekä kaiken varallisuuden ja luottotiedot. Konkurssiin joutuminen on aiheuttanut perheissä myös sosiaalista eristäytymistä ja häpeän tunnetta sekä takaajina olleiden sukulaissuhteiden katkeamista. Yrittäjät ovat kokeneet kohdanneensa oikeudellista vääryyttä, ja heillä on vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus.

Tutkimukseni tulosten mukaan konkurssiperheen lapset ovat joutuneet itsenäistymään varhain ilman kodin tukea. Konkurssi on ollut traumaattinen, vaiettu ja vaikea aihe yrittäjille ja lapsille. Siitä ei ole juurikaan puhuttu. Raha-asiat ovat aiheuttaneet konkurssiperheen lapsille ahdistusta myöhemmässä elämässä. Konkurssiperheen lapset ovat halunneet itselleen turvallisen ammatin ja säännöllisen palkkatyön. Avun saamisen vähäisyys ja 1990-luvun sosiaalimenojen leikkaukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti yrittäjien ja lasten elämään. Tutkimukseni pohjalta voidaan todeta, että konkurssien vaikutuksilla on ollut moniulotteiset ja pitkäkestoiset vaikutukset yrittäjien ja lasten elämään.

Konkurssin vaikutuksista perheiden elämään tai konkurssin tehneiden yrittäjien lasten selviytymisestä ei ole tehty yhtään suoraa tutkimusta aikaisemmin. Asiaa on sivuttu joissakin tutkimuksissa, mutta se ei ole ollut tutkimuksien pääasia. Tutkimukseni pohjalta voidaan todeta, että konkurssien vaikutuksista olisi tarpeellista saada lisää tuoretta tutkimustietoa.

Avainsanat: 1990-luvun lama, konkurssi, ylivelkaantuminen, perhe

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check –ohjelmalla.

Pinja Niemi: "There is nothing bad happening to us, is there?”

-Narrative research on the experiences of the bankrupts and the children of the bankrupt families during the 1990’s

Master's thesis

University of Tampere Supervisor: Kirsi Juhila

Master’s programme in social work October 2021

The purpose of this research is to find out how the bankruptcy has changed the lives of the bankrupt entrepreneurs and of the children from bankrupt families. My research question is how the bankrupt entrepreneurs and the children of the bankrupt families tell about their lives before and after the bank- ruptcy, and how the bankruptcy has changed their lives. The research is quantitative in nature. As the theoretical basis to my research I will describe the economic depression during the 1990’s and, from the perspective of my research, also the central concepts related to economic depression and bank- ruptcy. The key method solution of my research is to use the narrated life stories of the bankrupt entrepreneurs and of the children from bankrupt families as the starting point of the acquisition of the material. I have used narrative thematic interview as the material acquisition method. The material consists of four interviews with bankrupt entrepreneurs and four interviews with children from bank- rupt families. The method of material analysis is narrative-thematic analysis.

Based on the research results it can be stated that the economic difficulties caused by the bankruptcy have been reflected in the parental relationship and in the mental health of the parents, and through this, in the well-being of the children and family life, and also in the emotional atmosphere at home.

Bankruptcies have also been found to be linked to divorces, and increased alcohol use of the parents.

According to the research results, the drop in income and the over indebtedness have been concretely reflected at the household level. Large debts made the economic situation difficult. At worst, the bankrupt entrepreneur lost the job, social status, and all wealth and credit. Bankruptcy has also caused social isolation and a sense of shame in the families, and breaking up with the relatives acting as guarantors. Entrepreneurs have experienced legal injustice, and they have a strong feeling of unfair- ness.

According to the results of my research, the children from a bankrupt family have had to become independent early without the support from home. The bankruptcy has been a traumatic, silenced and difficult subject for the entrepreneurs and their children. It has not been discussed much. Things related to money have caused the children from the bankrupt families anxiety later in life. The chil- dren of bankrupt families have wanted a safe profession and regular wages. The lack of help and the cuts in the social support during the 1990’s have had a negative impact on the lives of the entrepre- neurs and their children. Based on my research, it can be concluded that the effects of bankruptcies have had multidimensional and long-lasting effects on the lives of entrepreneurs and their children.

In the past, no direct research has been conducted on the effects of the bankruptcy on family life or on the survival of children of bankrupt entrepreneurs. The issue has been sidelined in some researches, but it has never the main focus of a research. Based on my research, it can be concluded that it would be necessary to get more recent research data on the effects of bankruptcies.

Keywords: economic depression in the 1990’s, bankruptcy, over indebtedness, family The authenticity of this publication has been verified using Turnitin Originality Check.

1 JOHDANTO ... 1

2 1990-LUVUN LAMA... 3

2.1 Kansantalouden kriisi ... 3

2.2 Työttömyys ... 5

2.3 Konkurssi ja yritystoiminnan lopettaminen ... 6

2.4 Ylivelkaantuminen ja velallisen asema ... 8

2.5 Taloudellisten vaikeuksien vaikutukset perheisiin ... 10

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 14

3.1 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen lähtökohdat ... 14

3.2 Aineiston keruu ... 14

3.3 Kerronallinen teemahaastattelu ... 15

3.4 Aineiston kuvaus ... 17

3.5 Narratiivis-temaattinen analyysi ... 19

3.6 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 21

4 KONKURSSI YRITTÄJÄN KOKEMANA ... 24

4.1 Menetykset ja velkaantuminen... 24

4.2 Sosiaalisen aseman muutokset ... 26

4.3 Konkurssin vaikutukset perhesuhteisiin... 30

4.4 Epäoikeudenmukaisuus ja oikeustaistelut ... 32

5 KONKURSSI LAPSEN KOKEMANA ... 36

5.1 Aika ennen konkurssia ... 36

5.2 Menetykset ... 37

5.3 Elintason romahtaminen ja muutokset perhesuhteissa ... 40

5.4 Kodin tunneilmapiiri ... 44

5.5 Oman itsenäisen elämän rakentaminen ... 50

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ... 57

LÄHTEET ... 62 LIITTEET

Liite 1: Haastattelupyyntö Liite 2: Suostumuslomake Liite 3: Haastattelun teemarunko Liite 4: Tietosuojailmoitus

1 JOHDANTO

Suomea koetellut 1990-luvun lama on koskettanut tuhansia ihmisiä, ja laman seuraukset ovat kauas- kantoisia. Laman aikana tuhannet yritykset joutuivat konkurssiin, ja yrittäjien perheet joutuivat vai- keisiin taloudellisiin tilanteisiin ja isojen paineiden alle. Tutkimuksessani tarkastellaan tutkimusky- symyksenä sitä, miten konkurssiyrittäjät ja konkurssiperheiden lapset kertovat elämästään ennen ja jälkeen konkurssin ja miten konkurssi on muuttanut heidän elämäänsä. Aihe on minulle omakohtai- nen, koska isäni yritys teki konkurssin 1990-luvulla. Aihe on myös jälleen ajankohtainen, koska koronapandemian myötä tuhansia yrityksiä on mennyt konkurssiin.

1990-luvun konkurssit ovat edelleen vaiettu ja vaikea aihe suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on suuri joukko konkurssiin lama-aikana joutuneita yrittäjiä ja heidän lapsiaan, jotka ovat vaienneet pitkään. Konkurssi on ilmiö, johon liittyy myös häpeää. Ihmisen taloudellinen toimeen tuleminen on sidoksissa yhteiskunnalliseen arvostukseen ja sitä kautta omanarvontunteeseen. 1990-luvun konkurssiyrittäjillä on myös vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, ja he ovat kokeneet kohdanneensa oikeudellista vääryyttä. Uskon, että konkurssien vaikutukset perheiden elämään ovat pitkäkestoisia. Hämmästelen, miksi 1990-luvun konkursseista ja niiden vaikutuksista on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Näen tärkeänä, että konkurssin tehneitä yrittäjiä perheineen kuultaisiin ja ymmärrettäisiin ja heille annettaisiin mahdollisuus kertoa kokemuksistaan. Konkursseista ylipäätään olisi tärkeää tärkeä puhua nyt, kun vielä moni 1990- luvulla konkurssiin joutunut yrittäjä on elossa.

Teoreettisessa viitekehyksessä kerrotaan ensin yleisesti 1990-lamasta ja sen syntymisestä.

Tavoitteena on luoda yleinen katsaus lama-ajasta. Lisäksi avataan tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä käsitteitä. Konkursseista ja sen vaikutuksista perheisiin ei ole tehty yhtään suoraa tutkimusta aikaisemmin. Lama-ajan seurauksia on tutkittu aiemmin työttömyyden näkökulmasta. Lama-ajan vaikutusta lapsiin ja perheisiin on myös tutkittu. Samoin on aiemmin tutkittu taloudellisen ja terveydellisen tilanteen muuttumista 1990-luvulla. Aikaisempi tutkimus on pääosin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tehtyä tutkimusta. Tuoretta tutkimustietoa aiheeseen liittyen on saatavilla hyvin vähän.

Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta haastattelusta. Neljä haastateltavista on 1990-luvun konkurssiyrittäjiä ja toiset neljä ovat konkurssiperheiden lapsia. Aineistoa on analysoitu narratiivis- temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuksessani olen käyttänyt menetelmäratkaisuna aineiston hankinnassa konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten sanoitetun elämän kertomuksien nostamista aineiston hankinnan lähtökohdaksi. Tutkimukseni pääpaino on konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheen lasten kertomuksissa.

Asiasanat: 1990-luvun lama, konkurssi, ylivelkaantuminen, perhe

2 1990-LUVUN LAMA

2.1 Kansantalouden kriisi

Kansantalouden ajauduttua syvään lamaan 1990-luvulla koki Suomen talous ja koko suomalainen yhteiskunta suuren kriisin vuosikymmenen alussa. Lamaa voidaan pitää hyvinvointivaltion ja sodanjälkeisen Suomen tähän saakka vakavimpana koetuksena. Talous toipui lamasta. Kriisi aiheutti kuitenkin monia yhteiskunnallisia muutoksia. Tulonjako muuttui pääomatulojen hyväksi. Tuloerot ihmisten välillä kasvoivat. Työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden lisäännyttyä tuli köyhyydestä ja syrjäytymisestä suuria haasteita ja vakavia ongelmia hyvinvointivaltiolle. Kasvu, jota oli julkisella sektorilla aikaisemmin tapahtunut, pysähtyi. Hyvinvointivaltio joutui supistamaan menojaan.

(Kiander 2011, 21.)

Lama-aikana yrityksiä ajautui konkurssiin, työttömyys kasvoi ja tuotanto väheni. Työttöminä oli enimmillään, vuoden 1994 alussa, yli 500 000 henkilöä. Velkojen vakuutena oleva varallisuus ja sen arvo laskivat samaan aikaan kun velanhoitokustannukset kasvoivat korkeiden korkojen myötä.

(Blomgren, Hannikainen ja Kettunen 2002, 7.) Laman iskun syvyys ja nopeus 1990-luvun alussa oli suuri yllätys niin yrittäjille, rahoittajille, kansalaisille kuin valtiovallallekin. Suomen kansantalouden romahdus ja sen nopeus etsi vertaistaan koko teollistuneen maailman historiassa. (Herlin 2001, 53.)

Kansantalouden perusinstituutioiden järkkyminen kärjistyi pankkikriisin myötä. Julkinen talous oli vakavien ongelmien edessä, koska työttömyysmenot kasvoivat, verotulot vähenivät ja pankkituki rasitti valtiontaloutta. Valtion menoja supistettiin erilaisilla leikkauksilla. Varallisuuden arvo laski.

Samanaikaisesti velkojen korot kasvoivat. Velallisille, kuten konkurssiin joutuneille yrittäjille, lainoja taanneille ihmisille ja kahden asunnon loukkuun jääneille asunnonvaihtajille lama aiheutti erityisesti ongelmia. Monet joutuivat myymään omaisuuttaan alihintaan pakon edessä selviytyäkseen veloistaan, mutta joutuivat siitä huolimatta vuosikymmeniksi ulosottoon. Joidenkin kohtalona oli elinikäinen ulosotto. (Blomgren ym. 2002, 7; Kiander 2001, 133.)

Lamaa edelsivät rahamarkkinoiden sääntelyn purku sekä 1980-luvun nousukauden aikainen kulutuksen kasvu, joka perustui velanottoon. Nämä asiat johtivat talouden ylikuumenemiseen, inflaatioon ja lopulta pankkikriisiin. (Kiander 2001, 8–16.) Rahamarkkinoiden vapauduttua

suomalaiset saivat toteuttaa pitkäaikaisia toiveita ja haaveita, mikä taas kivesi tietä kasinotaloutena tunnetulle ilmiölle. Pankkilainsäädäntö oli myös ajastaan jäljessä, ja talouden ohjakset löystyivät kielteisin seurauksin. Yrityksille oli edullisempaa ottaa velkaa kuin kasvattaa pääomaa. Rahaa tarjottiin suruttomasti yrityksille ja yksityisille henkilöille. (Kulha 2000, 14) Luottojen määrä nousi samassa suhteessa kuin rahoitusmarkkinoiden sääntelyä purettiin ja huippu saavutettiin 1980-luvun lopulla. Kaikki eivät nähneet uhkaa siinä, että luotot kasvoivat voimakkaasti (Tanninen & Tuomala 2013, 575) Eniten lainaa yrityksille tarjosi säästöpankkiryhmä. Pankkien luotot yrityksille ja kotitalouksille kaksinkertaistuivat 1980-luvun jälkipuoliskolla ollen vuonna 1990 yli 67 miljardia euroa. (Herlin 2001, 45–46.)

Suomen poliitikot ajoivat hallittua rakennemuutosta ja kovan markan politiikkaa. Nämä karkasivat kuitenkin heidän käsistään ja ajauduttiin lamaan. Neuvostoliiton hajoamisesta johtuen idänkauppa romahti vuosina 1990–1991. Tämän on ajateltu olleen laman aikana keskeisenä syynä talouskriisiin.

Kianderin (2001, 36) mukaan siitä seurannut noin kahden prosentin lasku bruttokansantuotteessa oli kuitenkin vaikutuksiltaan vähäinen. Vaikutukset vientiin olivat myös väliaikaisia. Kianderin mukaan talouspolitiikassa tehdyillä virheillä on suuri merkitys kriisin selittäjänä: raha- ja valuuttakurssipolitiikan rooli oli erityisen keskeinen. Vakaan markan politiikkaa jatkettiin turhan kauan, ja markan kellutus vuoden 1992 syksyllä edesauttoi talouden kohenemista. Finanssipolitiikan jatkuminen kireänä ei tuonut toivottuja säästöjä. Säästöt ja veronkiristykset supistivat taloutta ja työttömyystilanne paheni. Työttömyys kasvoi liikaa vuosina 1991–1993. Tästä johtuen sosiaaliturvamenot kasvoivat rajusti, mikä lisäsi puolestaan julkisia menoja sekä lainanottotarvetta ajateltua enemmän. (Kiander 2002, 56–58; Blomgren ym. 2002, 8.)

Ei ole aivan yksiselitteistä määritellä laman ajallista kestoa. Jaakko Kiander (2002, 47) ajoittaa talouslaman vuosiin 1990–1993. Suomen talous toipui lamasta suhteellisen nopeasti. Vienti alkoi vetää jälleen vuonna 1992, ja kansantuote kääntyi kasvuun vuonna 1994. Osoittimet, jotka mittaavat kansantaloutta, eivät kuitenkaan kerro kaikkea laman vaiheista ja merkityksistä. Vei aikaa, että parantunut taloustilanne vaikutti työttömyyden laskuun. (Blomgren ym. 2002, 7.)

2.2 Työttömyys

Monen 1990-luvulla yritystoiminnan lopettaneen tai konkurssiin joutuneen yrittäjän kohtalona oli työttömyys. Työttömyys kosketti myös yrittäjien työntekijöitä, jotka jäivät työttömiksi yrityksien jouduttua konkurssiin ja töiden loputtua. On hämmästyttävää, että vakinaisissa virkatöissä olleet ihmiset eivät välttämättä havainneet koko laman olemassaoloa, eikä lama koskettanut heitä henkilökohtaisesti.

Laman aiheuttama massatyöttömyys ravisteli koko suomalaista yhteiskuntaa. Työttömyys on yksi keskeisimmistä lamaan liitettävistä asioista ja ongelmista. Investointi- ja kulutuskysyntä vähenivät vuonna 1990 paljon. Tämän johdosta tuotanto supistui voimakkaasti. Työttömyys lähes nelinkertaistui vuodesta 1990 vuoteen 1994, jolloin työttömyys oli huipussaan, lähes puoli miljoonaa (katso kuvio 1). Kansalaisten ja yritysten varallisuusarvot romahtivat. Julkisen talouden tasapaino heikkeni, kun työttömyyskustannukset kohosivat muutamasta miljardista yli 20 miljardiin vuonna 1993. (Virmasalo 2002, 25–26; Kiander & Vartia 1998, 112–115.)

Laman sosiaaliset ulottuvuudet kestivät kauemmin kuin varsinainen talouskriisi. Talous kasvoi 1990- luvulla nopeasti. 2000-luvun alkuun mennessä julkinen talous oli tasapainossa. Työttömyys ei kuitenkaan laskenut lamaa edeltävälle tasolle. Pysyvästi toimeentulotuella elävien määrä oli suurempi kuin ennen vuotta 1990. (Blomgren ym. 2002, 8–9.)

Palkkatyö on keskeisin toimeentulon lähde suurimmalle osalle väestöä. Työttömyyteen liittyvistä ongelmista keskeisimpiä ovat taloudelliset ongelmat ja toimeentulon heikkeneminen. Taloudelliset ongelmat toimivat merkittävänä välittävänä ja jopa laukaisevana tekijänä psyykkisille ongelmille, kuten itsetunnon laskulle ja häpeän kokemiselle sekä koetulle hyvinvoinnille. Työttömyystilanteessa sosiaalinen kanssakäyminen vähenee ja kiinnittyminen sosiaalisiin verkostoihin heikkenee. (Ervarsti 2011, 122–123.)

Yleisen työttömyyden lisääntymisen vuoksi on 1990-luvulla kiinnitetty huomiota erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden merkittävään lisääntymiseen. Uhkaavimpana ihmisten elämään vaikuttavana asiana on pidetty juuri pitkäaikaistyöttömyyttä, joka voi aiheuttaa myös yhteiskunnallista syrjäytymistä. (Keinänen 2000, 7–14.)

KUVIO 1: Työttömyysaste prosentteina Suomessa 1989–2011

Lähde: Suomen virallinen tilasto, työvoimatutkimus.

2.3 Konkurssi ja yritystoiminnan lopettaminen

1990-luvulla Suomen taloustilanteen heikentyessä haluttiin pitää kiinni vakaasta valuuttakurssista, minkä johdosta korkotaso nousi huomattavasti. Yksityishenkilöt sekä yritykset, joilla oli velkaa, joutuivat vaikeuksiin korkojen noustessa jopa 18 prosenttiin. Reaalikorot nousivat entisestään inflaation laskiessa kuudesta prosentista kahteen prosenttiin. Kotitalouksissa lisättiin säästämistä, asuntojen ja osakkeiden hinnat laskivat jyrkästi ja investoinnit romahtivat. Näiden asioiden seurauksena syntyi pankkikriisi, yritysten konkurssit ja mittavat julkisen talouden ongelmat.

Erityisesti velkaiset pienet yritykset ja perheyritykset joutuivat vaikeuksiin. (Kiander 2001, 127–128;

Ritakallio 2001, 409.)

Oikeuslaitos määrittelee konkurssin seuraavasti: ” konkurssi on menettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään yhdellä kertaa hänen velkojensa maksuksi suhteellisesti kunkin velan suuruuden mukaan. Käräjäoikeus voi asettaa velallisen konkurssiin, jos hän on muuten kuin tilapäisesti

kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Velallisena voi olla luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yritys tai muu yhteisö. Konkurssiin asettamista voi hakea velallinen itse tai velkoja.

Hakemus tehdään yleensä sille käräjäoikeudelle, jonka toimialueella velallisen taloudellista toimintaa on johdettu.” (Oikeuslaitos 2019.)

Konkurssiin joutuminen tarkoitti monille lama-ajan yrittäjien perheille niin kodin kuin kaiken muunkin omaisuuden menetystä, jotta velkoja saatiin maksettua. Koulun (2011, 67) mukaan lama tuhosi monen ihmisen elämäntyön ja mursi usealta ihmiseltä uskon tulevaisuuteen. Tämä lienee pankkikriisin varjoista synkin. Rantasen (2011, 180) mukaan pankit toimivat kiireisesti. Ei ollut aikaa neuvotella ja järjestellä maksueriä. Yritys joutui nopeasti konkurssiin, kun pankki lopetti lainanannon ja sulki yrityksen tilit. Yrityksen tärkeät lainavaroin hankitut työkoneetkin myytiin usein pankin toimesta.

Lamavuosina tuhannet yritykset ajautuivat konkurssiin. Vuonna 1990 pantiin Suomessa vireille 3634 konkurssia, mutta vuonna 1992 luku oli jo 7391 (katso kuvio 2). 1990-luvun ensimmäisen puoliskon aikana noin 30 500 yritystä ajautui konkurssiin. Ongelmia aiheutti myös konkurssilainsäädännön vanhanaikaisuus. Herlinin mukaan (2001, 18, 63–65) 1990-luvun konkurssiaallossa uutta lainsäädäntöä jouduttiin kehittämään lähes järjettömällä kiireellä: vanha laki ja uusi käytäntö olivat etäällä toisistaan. Vanhalla ja varsin monimutkaisella ruotsalaisella lainsäädännöllä sinniteltiin Suomessa vuoden 1868 konkurssisääntöön saakka, joka on Suomen nykyisen konkurssilainsäädännön pohja.

KUVIO 2: Vireille pannut konkurssit 1990–2010

Lähde: Suomen virallinen tilasto, Konkurssit

2.4 Ylivelkaantuminen ja velallisen asema

Ylivelkaantuminen lama-aikana kosketti monia konkurssiin joutuneita yrittäjiä. Velkaa oli enemmän kuin maksuvaraa. Ylivelkaantumista on pidetty yhtenä keskeisimpänä sosiaalisena ongelman, joka on liitetty lamaan. Erolan (2011, 179) mukaan ylivelkaisuudella viitataan yksinkertaiseen tilanteeseen, jossa velkaa on yksilön taloudellista tilannetta tarkasteltaessa liikaa; velkojen maksuun ei jää tarvittavaa määrää rahaa välttämättömien menojen jälkeen. Ylivelkaisten määrä kasvoi 1990- luvun alussa ja pieneni vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Määriteltäessä ylivelkaantumista on tärkeää erottaa velkaantuneet ja ylivelkaantuneet kotitaloudet toisistaan. Ylivelkaantuneelle kotitaloudelle tulee monenlaisia vaikeuksia. Velkojen ja taloudellisten sitoumuksien hoitaminen käy mahdottomaksi. Jos velkaa joudutaan maksamaan ottamalla uutta velkaa tai päivittäisiin menoihin tarvitaan korkeakorkoista lainarahaa, voi velkaantuminen olla jo ongelmavelkaantumista. Ylivelkaantuminen on myös pitkäaikaista. (Muttilainen 2002, 6–7, Lohma 2019)

Suuri lama tuhosi kymmenien tuhansien suomalaisten talouden ja jätti heidät taistelemaan vuosikausiksi ylivoimaisten velkojen kanssa (Hiilamo 2011, 91). Velanotto tarjoaa laajoille

kansanosille mahdollisuuden osallistua kulutuksen avulla yhteiskuntaan. Osallistumisen mahdollisuus voi kuitenkin muuttua syrjäytymisen uhaksi, jos kotitalous ei selviä veloistaan ja joutuu erilaisten pakkotoimien kohteeksi. (Hiilamo 2011, 91.) Ennen rahamarkkinoiden vapautumista eli 1980- luvun puoliväliä velkaongelmat olivat lähes tuntemattomia kaikissa länsimaissa. Vain parhaat asiakkaat saivat lainoja. (Hiilamo 2011, 92.)

Laman aiheuttamat taloudelliset muutokset, kuten tulojen pieneneminen ja varallisuuden arvon romahdus, johtivat maksuvelvoitteensa aikaisemmin ongelmitta hoitaneiden ihmisten ylivelkaantumiseen. Tuloja pienensivät ennen muuta työttömyys, yritystoiminnan loppuminen ja tulonsiirtojen heikentyminen. (Blomgren ym. 2014, 246.) Ylivelkaantuneiden kotitalouksien määrä kaksinkertaistui vuodesta 1991 vuoteen 1994 mennessä, jolloin niiden määrä oli 85 000 (Ruotsalainen 1996, 48–50).

Velalliset kokivat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Tähän kokemukseen vaikutti luottolaitosten lainmukainen vahvemman aseman hyväksikäyttö muuttuvien markkinatilanteiden hyödyntämiseksi. Pankeille oli mahdollista lunastaa pakkohuutokaupassa velallisen kiinteistö edullisesti. Markkinatilanteen muututtua nousun myötä pystyi pankki myymään kiinteistön suurella voitolla. Pankki kiirehti omaa etuaan maksimoiden eräännyttämään lainoja kaikista syvimmän laman keskellä. Pankki ei malttanut osoittaa lojaalisuuttaan sopimuskumppanilleen ja odottaa toisen osapuolen kannalta edullisempaa perimisajankohtaa. Tämän vuoksi velallinen, joka muuttuneessa tilanteessa olisi ehkä päässyt koko velastaan kiinteistön vakuusarvon palauduttua, joutui edelleen maksamaan velkaansa vain pakkohuutokaupassa saadulla alhaisella hinnalla vähennettynä. (Rudanko 2011, 54.)

Rudanko (2011, 55) nostaa esille, kuinka häikäilemätöntä pankkien toiminta oli 1990-luvulla velallisia kohtaan. Pankkien vapauduttua massiivisen julkisen tuen avulla ahdingostaan ne eivät kuitenkaan olleet valmiita osoittamaan juuri minkäänlaista vastaavaa joustavuutta omia velallisiaan kohtaan. Pankkisektorin pelastamiseksi tehtyjen ennen kokemattomien järjestelyjen uskottiin palauttavan kansantalouden toimintakyvyn ja näin tapahtuikin, mutta pelastustoimien kustannukset jäivät yksittäisten ihmisten kannettaviksi. Massiivinen pankkituki kustannettiin pääasiassa veronmaksajien varoilla, ja lisäksi pankkien luottoasiakkaat joutuivat velallisina kantamaan viimeistä piirtoa myöten seuraukset maksukyvyttömyydestään, jonka syyt olivat heidän omien vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella.

Sassin (2011, 84) mukaan on esitetty näkemyksiä, että liian usein pankkiasiakkaan häviö on johtunut siitä, että pankin ja sen asiamiehen toimesta on annettu väärää ja puutteellista tietoa tuomioistuimelle, mikä tieto on liian helposti hyväksytty. Eivätkä pankit suoraan tai asiamiestensä kautta ole suostuneet selvittämään epäselvyyksiään ja väärinkäytöksiään asiakkaalle tai sopimuskumppanilleen siten kuin sovinnollisen menettelyn oikeusajatuskin Suomen oikeuden mukaan olisi edellyttänyt. Heikkoon asemaan oikeudenkäynnissä ei pankkiasiakas olisi usein edes joutunut, jos pankki ja pankkitarkastusvirasto, poliisi ja syyttäjä olisivat toimineen niin, että Suomen laki olisi toteutunut.

On myös tärkeää huomata, että 1990-luvun talouslaman aikana kehittyivät merkittävästi velallisen asemaan liittyvät suojaavat oikeudelliset keinot. Velkaongelmien hallintakeinovalikoima on laajentunut monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Siihen sisältyy muun muassa oikeudellista sääntelyä, neuvontapalveluja ja sovintomenettelyjä. Julkisen vallan lisäksi yksityinen sektori sekä kolmas sektori ovat kehittäneet omia menetelmiä ja malleja velallisten avuksi. Tärkein ja rohkea yksittäinen yhteiskuntapoliittinen uudistus on ollut vuonna 1993 voimaan astunut velkajärjestelylaki. Se katkaisi elinikäisen velkavastuun ja avasi maksukyvyttömille velallisille mahdollisuuden vapautua veloistaan.

Laki on vaikuttanut velallisten hyvinvointiin sekä velkaneuvonnan kehitykseen ja velkojien toimintaan. Ulosoton määräaikaisuuden ja velkojen lopullisen vanhenemisen sääntely sekä velkajärjestelyn maksuohjelmien keston lyhentäminen ovat olleet myös merkittäviä lainsäädännön muutoksia. (Muttilainen 2011, 99–105.)

2.5 Taloudellisten vaikeuksien vaikutukset perheisiin

Yritystoiminnan ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvulla oli yritys joko joutunut konkurssiin tai yritys oli muuten kannattamattomana jouduttu lopettamaan. Oli yleistä, että yrittäjänä oli useimmiten toiminut mies. Näin ollen ylivelkaantuminen koski enemmän miehiä kuin naisia.

Vastoinkäymiset tulivat yrittäjille yllätyksenä. Ylivelkaantuminen ja yritystoiminnan lopettaminen aiheuttivat suuren ja äkillisen muutostilanteen koko perheelle. Perheet joutuivat taloudellisesti tiukoille ja niiden täytyi tulla toimeen pienemmillä tuloilla kuin aikaisemmin. Tulojen väheneminen on näkynyt konkreettisesti kotitaloustasolla. (Kiiski 2002, 316, 320; Blomgren ym. 2014, 258)

Konkurssin tai yritystoiminnan loppumisen seurauksena perhe saattoi menettää koko omaisuuden, mikäli kiinteä omaisuus oli ollut lainojen vakuutena. Lainoilla saattoi olla myös takaajina sukulaisia tai puoliso, jolloin myös he menettivät omaisuuttaan. Yrittäjinä toimineet saattoivat siis menettää niin työnsä, asuntonsa, autonsa kuin sosiaalisen asemansa sekä suuren osan ihmissuhteistaan. (Kiiski 2002, 316.) Työn ja luottotietojen menettämisestä seurasi paljon ongelmia. Luottotietojen mentyä ei pystynyt esimerkiksi ostamaan puhelinta tai saamaan vuokra-asuntoa. Ylivelkaantumisen seurauksena perheissä on jouduttu uuden tilanteen eteen, eikä tilanne ole ollut helppo takaajina olleille sukulaisille saatikka kaiken omaisuuden menettäneille perheille. Perheissä on muuttuneen tilanteen seurauksena voinut tulla toisenlaisia ongelmia, kuten vanhemman päihteidenkäyttöä.

Konkursseista aiheutunut taloudellisen tilanteen muuttuminen perheissä on vaikuttanut suoraan myös lapsiin ja heidän myöhempään elämäänsä ja elämänvalintoihin. Giulianano ja Spilimbergo (2009) toteavat, että turvallisuushakuisuus on kaikkia kriisi- ja taantuma-aikoina aikuistuneita sukupolvia yhdistävä tekijä. Tämä ilmenee monin tavoin elämän eri osa-alueilla. Ihmisen perusarvoja ja käyttäytymistä voi muuttaa yksikin tiukka vuosi varhaisaikuisuudessa. Taantuman kokeneet investoivat konservatiivisesti ja varoen. He myös säästävät ja valitsevat omassa elämässään turvallisia opintopolkuja ja töitä ja ansaitsevat vähemmän kuin sellaiset henkilöt, joilla ei ole taantumakokemusta varhaisnuoruudessa. Fondervillen ja Wardin (2014) mukaan lama-aikana aikuistuneilla henkilöillä myöskin riskinottokyky ja kyky sietää epävarmuutta saattavat jäädä heikoimmiksi.

Lama-aikana suurimmassa köyhyysriskiryhmässä olivat muun muassa yrittäjät ja eläkeläiset.

Velkaantuneisuus oli suurinta niissä osaryhmissä, joissa oli myös korkein tulotaso. Tilanne oli kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä samankaltainen. (Haapola 2004, 66, 85.) Ylivelkaantuneet miehet, esimerkiksi yrittäjät, joiden velkaantuminen on tapahtunut viimeistään vuonna 1995, ovat saattaneet tukeutua toimeentulossaan puolisoon. Naisen velkaantuminen on saattanut tarkoittaa sitä, että molemmat puolisot ovat olleet ylivelkaantuneita, ja kotitalouden velkatilanne on ollut erittäin haastava ja totaalinen. (Blomgren ym. 2014, 258.)

Toimeentulotuen saanti oli poikkeuksellisen yleistä 1990-luvulla. Sosiaalitoimistoihin tuli vuosina 1991–1996 vähintään puoli miljoonaa uutta toimeentulotuen hakijaa. Tämä johtui syvästä lamasta ja lama aikana sosiaaliturvan rakenteisiin tehdyistä muutoksista. Työntekijät muodostivat suurimman sosioekonomisen ryhmän tuensaajista. Yrittäjien toimeentuloriski 1990-luvun alussa oli harvinaisen

suuri. Yrittäjien työttömyysturva oli palkansaajia heikompi, ja tämän vuoksi moni yrittäjä joutui velkojen pakottamana hakemaan toimeentulotukea. Toimeentulotukeen turvautuneiden yrittäjien menestyminen taloudellisesti sekä työmarkkinoilla oli huonoa. Taloudellisen tilanteen teki heille entistä vaikeammaksi keskimääräistä suuremmat velat. (Haapola 2004, 29, 32–33, 96–97.)

Taloudellisesti vaikea aika saattoi kestää joissain perheissä huomattavan pitkään. Haapolan (2004, 63) mukaan suurella osalla 1990-luvun alussa toimeentulotukea hakeneilla henkilöillä oli taloudellista ahdinkoa vielä 1990-luvun lopussa. Niukan toimeentulon varassa elävien osuus oli peräti 38 prosenttia. Lukuun sisältyy ainoastaan uusia tukiasiakkaita, jotka turvautuivat toimeentulotukeen ensimmäistä kertaa elämässään 1990-luvun alussa. Halttunen (1999, 61) tuo esille, että yrittäjien kohdalla oli ongelmallista sosiaali- ja eläke-etuuksien ulkopuolelle jääminen. Yrityksen riskinotto laajeni myös yrittäjän henkilökohtaisiksi riskeiksi ja uhriksi perheen tulevaisuuden kannalta.

Yhteiskunnan palvelut eivät tukeneet yrittäjämäistä elämänasennetta ja omaehtoista selviämistä.

Monet perheet hajosivat konkurssien seurauksena ja vanhemmat erosivat. Joissain perheissä ero tapahtui vasta myöhemmin ja eropäätökseen saattoi vaikuttaa myös perheen taloudellinen tilanne.

Kiiskin (2002, 323) mukaan köyhtyminen ja laman seurausvaikutukset aiheuttivat ongelmia myös avioeron ottamisessa ja myös avioliiton solmimisessa. Avioero saattoi vaikuttaa haitallisesti velkajärjestelyyn taloudellisten seuraamusten takia. Tämän vuoksi avioero ottamista tai avioitumista saatettiin siirtää kauas tulevaisuuteen.

1990-luvun lamasta selviytyäkseen valtio leikkasi sosiaalimenoja työttömyysturvasta eläkkeisiin.

Isoja leikkauksia tehtiin myös päivähoitoon ja kouluun sekä lapsiperheiden etuuksiin ja tukipalveluihin. Lama-aikana olisi tullut panostaa lasten, nuorten ja vanhempien mielenterveyspalveluihin sekä elinolosuhteiden parantamiseen, koska näillä asioilla on suora vaikutus perheen taloudelliseen tilanteeseen. Sen sijaan kaikkiin palveluihin tehtiin isoja leikkauksia lama-aikana. Nämä leikkaukset eivät ole voineet olla vaikuttamatta myös konkurssiin joutuneiden perheiden avun saamisen mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin. Myös Halttunen (1999, 117) nostaa tutkimuksessaan esille, että lapsiperheiden tarpeita ei saisi unohtaa, koska sosiaalitoimeen kohdistetut leikkaukset voivat tulla esiin turvattomuutena ja väkivaltana perheessä sekä yhteiskunnassa laajemminkin.

1990-luvun konkurssiin joutuneet yrittäjät jäivät sosiaaliturvan ja tukiverkkojen ulkopuolelle. 1990- luvulla ei ennakoitu päätösten ja erilaisten leikkausten pitkän tähtäimen vaikutuksia. Metteri (2017, 197–198) tuo esille, että 1990-luvun hyvinvointipolitiikassa sosiaali- ja terveydenhuollon keinot ovat taloudellisten laskelmien määrittämiä. Taloudellinen ajattelu on kuitenkin lyhytjänteistä, eikä siinä ole huomioitu ja ajateltu sosiaalisia seurauksia. Lyhyen tähtäimen ajattelumallista seuraa se, että huonoksi ajautuneita tilanteita joudutaan korjaamaan sen sijaan, että suuntauduttaisiin ehkäisevään työhön. Metterin (2017, 216) mukaan yhteistyön puute organisaatioiden ja ammattilaisten välillä johtaa tilanteisiin, joissa moni on väliinputoaja. Tällöin henkilö jää vaille sosiaaliturvaa ja tukiverkkojen ulkopuolelle. Kaittila (2017, 85–86) toteaa, että yhteiskunnallisilla toimilla on merkittävä vaikutus rahakonfliktien ja taloudellisen väkivallan syntymiseen ja määrään.

Parisuhderistiriitoja ja parisuhdeväkivaltaa voidaan ehkäistä ja niihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisilla päätöksillä ja käytännöillä. Perheiden joutuessa säästämään kulutuksesta aiheutuu säästämisestä helposti myös ristiriitoja.

Huomionarvoista on, että 1800-luvulla sääty-yhteiskunnassa olevilla ihmisillä on ollut parempi mahdollisuus selvitä vararikosta ja konkurssista kuin 1990-luvun konkurssin tehneellä yrittäjällä.

Yhteiskunnalla ei ole ollut 1800-luvulla varaa menettää osaajia, koska erilaisten taitojen hankkiminen tai kouluttautuminen oli harvalle mahdollista. Näin ollen yhteiskunta on suojellut vararikon tehneitä henkilöitä paremmin. Jos konkurssin syyt eivät olleet epärehelliset, niin yrittäjä saattoi saada uuden mahdollisuuden. (Turunen 2017, 282.) Epärehellisistä syistä tuskin 1990-luvullakaan tehtiin konkursseja, mutta yrittäjiä ei suojeltu. He menettivät kasvonsa ja heidät tuomittiin syyllisiksi.

Yhteiskunta menetti näin myös monenlaisia osaajia.

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

3.1 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen lähtökohdat

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten konkurssi on muuttanut konkurssiin joutuneiden yrittäjien ja konkurssiperheiden lasten elämää. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavanlaiset:

1. Miten ihmiset kertovat elämästään ennen ja jälkeen konkurssin?

2. Miten konkurssi on muuttanut 1990-luvulla konkurssiin joutuneiden yrittäjien ja konkurssiperheiden lasten elämää?

Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on kuvata todellista elämää (Hirsjärvi ym., 2009, 161). Tutkimukseni keskeinen menetelmäratkaisu on konkurssiyrittäjien ja konkurssiperheiden lasten sanoitetun elämän kertomuksien nostaminen tutkimukseni aineiston hankinnan lähtökohdaksi.

3.2 Aineiston keruu

Hirsjärven ym. (2009, 164) mukaan laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää, että kohdejoukko valitaan tarkoin sattumanvaraisen otannan sijaan. Minulla oli tavoitteena löytää haastateltaviksi 1990-luvun konkurssiyrittäjiä ja konkurssiperheiden lapsia Facebook-ryhmien sivustojen kautta. Olin yhteydessä eri Facebook-ryhmien ylläpitäjiin ja kysyin heiltä lupaa haastattelupyynnön julkaisemiseen. Luvan saatuani julkaisin huhtikuun 2020 lopussa haastattelupyynnön (liite 1) Facebookissa ryhmissä nimeltä Suomen velalliset ry:n vertaistukiryhmä, ryhmässä nimeltä 90-luku sekä Velallisten tukiryhmä VTR yrittäjille sekä Valtakunnallinen Verso ry:n sivulla. Sain heti ilmoitusten julkaisun jälkeen 12 yhteydenottoa. Yhteydenotoista kahdeksan johti lopulta haastatteluihin. Kaksi yhteydenottoa liittyi materiaaleihin, joita minulle haluttiin lähettää koskien 1990-luvun lamaa ja konkursseja ja yksi yhteydenotto koski haastatteluun osallistumista, mutta rajautui pois, koska konkurssi oli tapahtunut 2000-luvulla. Yksi yhteydenottaja ilmoitti haluavansa tulla haastateltavaksi, mutta ei vastannut sähköpostiviesteihini haastattelua koskien. Lähetin kaikille haastateltaville etukäteen tietosuojailmoituksen (katso liite 4).

Huomionarvoista on, että sellaiset yrittäjät tai heidän lapsensa, jotka ovat konkurssin seurauksena kärsineet ja menettäneet erityisen paljon, eivät ole välttämättä Facebookissa tai muuallakaan tavoitettavissa haastateltaviksi. Heidän tarinansa olisi ollut toisenlainen. Kaikki, etenkään yrittäjät, eivät selvinnet konkursseista yhtä hyvin kuin tässä tutkimuksessa mukana olleet haastateltavat. En saanut suurta ryntäystä laittaessani haastattelupyynnön Facebookiin. Odotin saavani paljon enemmän yhteydenottoja. Uskon tämän kertovan siitä, että aihe on edelleen vaikea ja vaiettu. Tutkimukseni haastateltavat ovat valikoituneet Facebook-ryhmien kautta. Aineistoni olisi ollut erilainen, jos olisin lähtenyt tavoittamaan konkurssiyrittäjiä ja konkurssiperheiden lapsia esimerkiksi ruokajonoista tai sosiaali- ja terveydenhuollon kautta.

Tutkimukseni aineistonkeruun toteutin yksilöhaastatteluilla. Haastattelut tein Microsoft Teams- sovelluksen kautta touko-kesäkuussa 2021. Tähän valintaan vaikutti omalta osaltaan korona pandemia sekä käytettävissä oleva aika. Säästin paljon aikaa käyttäessäni Teams-sovellusta, eikä minun tarvinnut matkustaa eri puolille Suomea tekemään haastatteluita. Haastatteluista osan suoritin työpaikallani ja osan omassa kodissani rauhallisessa huoneessa. Tavoitteenani oli luoda haastateltavalle avoin ja välitön mahdollisuus kertoa omasta elämästään. Kaikille haastateltaville Teams-sovellus oli tullut tutuksi koronapandemian aikana. Mielestäni Teams-sovellus oli erittäin toimiva ratkaisu. Minulle jäi tietokoneelleni kaikista haastatteluista kuvalliset videotallenteet, joita oli helppo katsoa uudelleen siinä vaiheessa, kun aloin tehdä litterointia ja purkamaan haastatteluita teksteiksi.

3.3 Kerronallinen teemahaastattelu

Kertomushaastattelun, eli kerronnallisen haastattelun tavoitteena on nimensä mukaisesti tuottaa tut- kimusaineistoksi kertomuksia, narratiiveja. Niiden kokoamiseen liittyvä keskeinen peruste on se, että kertomus on tärkeä kokemustiedon välittäjä. Kertomushaastattelun ei tarvitse kohdistua koko elämä- kertaan, vaan se voi kohdistua lyhyeen tai pitkään elämän jaksoon tai osa-alueeseen. (Hyvärinen 2017, 174.) Tässä tutkimuksessa narratiivit voi tulkita konkurssin kokeneiden kertomuksiksi. Kertomusten avulla jaetaan merkityksellisiä kokemuksia ja havaintoja ympäröivästä maailmasta ja sen tapahtu- mista. Narratiiviseksi kerronallisen haastattelun tekee teemakysymysten eteneminen ajassa.

Kriitikot ovat arvostelleet kertomuksia siitä, että kertomukset ovat arvottavia, mutta ne eivät ole subjektiivisia kuvauksia (White 1921, 22–23). Tämä on siltä osin totta, että kertomus ei ole sama asia kuin kronikka, joka luettelee tapahtumia aikajärjestyksessä. Kertomiseen liittyy aina merkityksenanto ja tärkeiden, poikkeuksellisten asioiden korostaminen. Kertomus kerrotaan nykyhetken ja kerronnan tilanteen ehdoilla. Toisaalta kriitikot ovat unohtaneet sen, että ihmisen elämässä kertomusten kertominen ja kokemusten tulkitseminen ovat osa ihmisen elämää koko ajan. (Hyvärinen 2017, 175.)

Narratologi Gerald Princen (1982,4) mukaan kertomus muodostuu vähintäänkin kahdesta perättäisestä joko fiktiivisen tai todellisen tapahtuman tai tilanteen esittämisestä peräkkäisenä sarjana siten, että yksikään niistä ei välttämättä edellytä toisia. Tämä laaja minimimääritys sallii erilaisten esitysten tarkastelemisen kertomuksina. Tärkeää siinä on ajallisuus ja eteneminen tapahtumasta toiseen. Kirjallisuudentutkija David Herman (2009) korostaa, että raja kertomuksen ja ei- kertomuksen välillä on hyvin ohut. Hermanin mukaan kertomuksen tyypillisiin elementteihin kuuluvat tilanteisuus, tapahtumien ketjuttaminen, tarinamaailman luominen ja häiriötilanne sekä kokemuksellisuus. Kertomus on tilannesidonnainen esitys ja sen tulkinnassa tulee huomioida diskursiivinen konteksti tai kerronnan tilanne. (Hyvärinen 2017, 175–176.)

Haastattelu on hyvin joustava, koska keskustelun aikana haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymyksiä ja selventää sanamuotoja sekä oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 73). Toteutin haastattelut kerronnallisina teemahaastatteluina. Narratiiviseen haastatteluun ei ole valmista kaavaa tai ohjetta. Riessman (2008, 24) tuo esielle, että avoimet ja aihetta avaavat kysymykset tarjoavan haastateltaville paremmat edellytykset rakentaa vastauksensa itselleen mielekkäällä ja merkityksellä tavalla. Tutkijan tulisi kiinnittää huomiota kysymysten asettelun ja sanavalintojen lisäksi myös emotionaaliseen tarkkaavaisuuteen. Huomiota tulee kiinnittää myös vastavuoroisuuden ylläpitämiseen keskustelussa. Tämä tarkoitti haastatteluideni kohdalla sitä, että haastattelut etenivät keskustelunomaisesti ja haastateltavat saivat puhua vapaasti esielle tuomistaan asioista juuri sen verran kuin halusivat. En tarjonnut valmiita vastausvaihtoehtoja vaan saatoin esittää kysymyksiä tilanteeseen mukautuen pitäen mielessä kuitenkin tutkimuskysymykseni ja ennalta mietityt teemat. Pyrin myös viemään keskustelua eteenpäin siten, että kuuntelin herkällä korvalla sitä, mitä haastateltavat kertoivat ja tartuin tarpeen tullen kerrottuihin asioihin pyytämällä tarkennusta tai vielä syvällisempää tietoa haastateltavien kertomista asioista.

Teemahaastattelussa haastattelu etenee tiettyjen keskeisten teemojen varassa. Teemahaastattelussa tulee ottaa huomioon ihmisten omat tulkinnat ja merkitykset suhteessa asioihin. Teemahaastattelussa tulee huomioida, että merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. Vaikka teemahaastattelusta puuttuvat strukturoidun lomakehaastattelun tarkat järjestykset ja muodot, niin se ei ole samalla tavalla vapaa haastattelu kuin syvähaastattelu. (Hirsijärvi & Hurme 2000, 47–48.) Minulla oli käytössä haastatteluissa teemahaastattelurunko (katso liite 3) jota seurasin väljästi. Perehdyin tutkimukseni aiheeseen syvällisemmin jo aikaisemmin tehdessäni kandidaatin tutkielmaa kuvailevana kirjallisuuskatsauksena aiheeseen liittyen. Laadin haastattelurungon teemat ennakkokäsitysteni ohjaamana. Haastattelun aluksi kysyin taustatietoina paikkakuntaa, ikää sekä ammattia. Tämän jälkeen haastattelu eteni ajallisesti tästä hetkestä aikaan ennen konkurssia ja sieltä hiljalleen konkurssiaikaan ja sen jälkeiseen elämään. En rajoittanut haastateltavien vastauksia, mutta välillä saatoin palauttaa keskustelun hienovaraisesti takaisin aiheeseen, jos vastaukset lähtivät liikaa menemään ohi aiheen. Teemojen väliset joustavat rajat antoivat mahdollisuuden täydentää aiempia vastauksiaan haastattelun edetessä. Painotin jokaisen haastattelun alussa, että pääpaino on haastateltavien kertomukissa ja omissa kokemuksissa.

Haastattelut nauhoitettiin Teams-sovelluksen avulla, jolloin sain itse keskittyä ainoastaan haastatteluun. Yhdessä haastattelussa emme saaneet kuvayhteyttä toimimaan ja haastateltavan kasvot eivät näkyneet minulle. Haastateltava sen sijaan näki minun kasvoni. Yhdessä haastattelussa tuli pieni katkos internetyhteyden katkettua, mutta muuten haastattelutilanteissa ei ilmaantunut mitään teknisiä ongelmia. Kaikki tallenteet olivat hyvälaatuisia ja minun oli helppo purkaa tallenteet teksteiksi litterointivaiheessa. Kokonaisuudessaan tallenteissa oli vain muutamia yksittäisiä sanoja, joista en saanut selvää.

3.4 Aineiston kuvaus

Tämän tutkielmani tekoa varten kerätty aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta haastattelusta. Neljä haastateltavista on 1990-luvulla konkurssiin joutuneita yrittäjiä ja toiset neljä haastateltavaa ovat 1990-luvun konkurssiperheiden lapsia. Maantieteellisesti haastattelut sijoittuvat Pirkanmaalle, Keski-Suomeen, Pohjois-Pohjanmaalle sekä Lappiin.

Haastatteluhetkellä yrittäjät olivat iältään 56–80-vuotiaita ja he ovat syntyneet vuosien 1941 ja 1965 välillä. Yrittäjistä kolme on miehiä ja yksi on nainen. Kaksi 1990-luvulla konkurssiin joutuneista yrittäjistä oli toiminut 1990-luvulla talonrakennusalalla, yhdellä oli meijeri ja yhdellä oli hotelli- ja ravintola-alan yritys. Kolmella yrittäjällä oli perhe 1990-luvun konkurssin tullessa. Kaksi yrittäjistä erosi konkurssin jälkeen. Yksi yrittäjistä oli nuorena miehenä 50 prosentin osuudella mukana vanhempiensa yrityksessä konkurssin tullessa, eikä hänellä ollut omaa perhettä vielä tuolloin. Hän lähti 1990-luvulla konkurssin tultua nuorena henkilönä Suomesta toiseen maahan, eikä ole sen jälkeen virallisesti palannut Suomeen. Kolme yrittäjää oli haastatteluhetkellä edelleen työelämässä ja yksi heistä oli työtön. Kaksi yrittäjää toimi haastatteluhetkellä edelleen yrittäjinä. Yksi yrittäjä toimi haastatteluhetkellä muussa työssä. Yksi yrittäjä oli haastatteluhetkellä edelleen 1990-luvun konkurssista aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vuoksi velkavankeudessa ja työtön. Kolme yrittäjistä oli päässeet 1990-luvun konkurssin aiheuttamista veloista. Kenellekään haastattelemistani yrittäjistä ei tullut ongelmallista päihteidenkäyttöä konkurssin seurauksena. Aineistolainauksissa haastateltavat yrittäjät esitetään nimillä Juhani, Seija, Seppo ja Reijo.

Haastatelluista konkurssilapsista kaikki ovat naisia. Lapset olivat haastatteluhetkellä 34–45-vuotiaita ja he ovat syntyneet vuosien 1975 ja 1987 välillä. Kolme lapsista oli haastatteluhetkellä sosiaalialan töissä ja yksi oli opetusalantyössä. Kaikki heistä ovat käyneet lukion ja jatkaneet opiskelua korkeakouluissa. Kahdella haastattelemistani konkurssiperheen lapsista oli omia lapsia. Toinen heistä oli eronnut ja asui lastensa kanssa ja toinen heistä asui haastatteluhetkellä miehensä ja lastensa kanssa.

Yhdellä haastateltavalla oli parisuhde, mutta ei lapsia. Yksi haastateltavista asui haastatteluhetkellä yksin. Aineistolainauksissa haastateltavat esitetään nimillä Kaisa, Sini, Mari ja Outi.

Haastattelut olivat keskimäärin tunnin mittaisia. Lyhin haastattelu oli pituudeltaan 47 minuuttia ja pisin haastattelu oli 1,5 tuntia pitkä. Haastattelujen kokonaispituus oli noin kymmenen tuntia ja litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 122 sivua (fontti Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1,5).

Jätin litteroinnista pois alussa kaikille haastateltaville lukemani suostumuslomakkeen.

3.5 Narratiivis-temaattinen analyysi

Tutkimukseni aineiston analyysi on tehty narratiivis-temaattisen analyysin mukaisesti. Temaattinen analyysitapa sopii mielestäni tutkimukseeni hyvin, koska tutkimukseni keskittyy vahvasti konkurssikokemusten ympärille ja teemat nousevat tutkimusaineistosta. Useista teemoista ja alateemoista tiivistyivät lopulta pääteemat, joiden ympärille analyysi on rakennettu. Analyysi on rakennettu etenemään tarinallisesti ajasta ennen konkurssia hiljalleen konkurssiin ja sieltä takaisin nykyhetkeen.

Tämä analyysitapa on Riessmanin (2008, 74) mukaan hyödyllinen silloin, kun kiinnitetään päähuomio sellaiseen ilmiöön, joka on jollekin tietylle ihmisryhmälle yhteinen. Narratiivisessa temaattisessa analyysissa analyysin kohteena on tekstin sisältö. Tämä tarkoittaa sitä, mitä kerrotaan.

Aineiston tulkinta tapahtuu teemoittain järjestettyjen näiden teemojen valossa. Riessmanin (2008, 54–59) mukaan temaattisessa analyysissä pääpaino on siinä, mitä on sanottu. Tarkoituksena ei ole niinkään pohtia sitä, kenelle, miten tai missä tarkoituksessa o tarinaa kerrottu. Analyysitavassa kieli ei ole tutkimuksen pääkohde. Kieli on enemmänkin lähde. Teoriat, jotka ovat taustalla, voivat toimia narratiivien tulkinnassa apuna.

Aineiston analyysi alkoi siitä, että purin kaikki videonauhat tekstiksi. Tein haastattelut touko- kesäkuussa 2021 ja videonauhat purin teksteiksi elokuussa 2021. En nähnyt tarpeelliseksi purkaa haastatteluita tarkimman mahdollisen purkukäytänteen mukaisesti, joten jätin litteraatiosta pois mahdolliset päällekkäin puhumiset, tauot ja intonaatiot. Litteroin kaiken puheen sanatarkasti.

Haastattelujen purkamisessa käytin apuna puhelimestani löytyvää Google Docs -sovellusta, johon sanelin videonauhojen puheen. Google Docs- sovelluksen toiminto kirjoittaa puhutun puheen suoraan tekstiksi. Minulla oli ajatuksena, että laittamalla videonauhan päälle, kirjoittaa puhelimen toiminto automaattisesti puhutut haastattelut teksteiksi. Tämä ei onnistunut, koska videonauhojen puhe ei ollut niin kuuluvaa, että puhelimen toiminto olisi tunnistanut kaiken puhutun puheen ja muuttanut ne itsestään kirjoitettuun muotoon. Tämän vuoksi päädyin kuuntelemaan itse nauhat ja lause kerrallaan sanelemaan haastattelut puhelimeni toimintoon, joka kirjoitti automaattisesti sanelemani lauseet tekstiksi. Puhelimen toiminto ei tunnistanut puhuttuja murteita, vaan muutti puhutun puheen kirjakielelle. Tämä toi hieman lisätyötä, jotta kirjoitettu teksti oli täsmälleen siinä muodossa, miten haastateltavat puhuivat. Tämän jälkeen luin aineistoa vielä useampaan kertaan läpi.

Temaattinen analyysini alkoi siitä, että keskityin tarkastelemaan aineiston sisältöä ja pyrin saamaan kokonaiskuvan siitä, mistä aineistossa puhutaan. Aluksi pyrin hahmottamaan haastatteluita kokonaisuuksina ja pyrin hahmottamaan kunkin haastateltavan kuvaamana konkurssin vaikutusta henkilökohtaiseen elämään. Kirjoitin myös itselleni kustakin kertomuksesta kertomusten pääkohdat lyhyesti. Sen jälkeen etsin kustakin haastattelusta kohtia, joissa haastateltavat kuvaavat, miten eri tavoilla konkurssi on vaikuttanut heidän henkilökohtaiseen elämäänsä eri vaiheissa. Tarkastelin myös sitä, mitä ja miten haastateltavat kertovat konkurssin tuomista muutoksista suhteessa itseensä ja muihin sekä ympäristöön. Etsin aineistosta kuvauksia konkurssin aiheuttamista odottamattomista ja epätoivotuista muutoksista haastateltavan elämässä. Laatimani haastattelurunko on ohjannut haastateltavien kerrontaa alkamaan nykyhetkestä ja siirtämään katsetta hiljalleen kohti konkurssia ja sitä seuranneisiin tapahtumiin. Käytin samaa haastattelurunkoa sekä konkurssiyrittäjien että konkurssiperheiden lasten haastatteluissa.

Kävin jokaisen tarinan läpi yksitellen ja koodaten jokaisesta haastattelusta sisältöä sanoiksi.

Koodausvaiheessa käytin värejä, jotta oli helpompi koodata samansisältöisiä asioita tietyillä väreillä samoihin ryhmiin. Koodausvaiheen jälkeen aloin hahmotella teemoja, joiden alle kokosin siihen liittyviä asioita. Olen käyttänyt teemoittelua apuvälineenä tarinoiden sisältöä järjestäessä ja esittäessäni tuloksia. Käytännössä temaattinen analyysini eteni siten, että etenin useiden teemojen erittelystä kohti tarkemmin määriteltyjä ja laajempia teemakokonaisuuksia. Aineisto alkoi ryhmittyä ajallisesti teemojen kautta.

Konkurssiyrittäjien aineistosta nousi vahvasti esiin erilaiset taloudelliset menetykset, konkurssin jälkeinen taloudellinen tilanne ja oman elämän muuttuminen konkurssin jälkeen. Nimesin näihin liittyvät asiat seuraavilla teemoilla: menetykset ja velkaantuminen ja sosiaalisen aseman muutokset.

Aineistosta nousi esille kokemukset konkurssien vaikutuksista perheenjäseniin. Nämä asiat nimesin teemalla: konkurssin vaikutukset perhesuhteisiin. Aineistosta nousi esille myös suuri määrä yhteiskunnan toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon liittyviä asioita. Tähän liittyvät asiat nimesin teemaksi: epäoikeudenmukaisuus ja oikeustaistelut.

Konkurssilasten kertomuksista nousivat esille heidän menettämänsä konkreettiset asiat, perheen taloudellisen tilanteen muuttuminen ja sen vaikutukset lasten elämään ja väleihin sukulaisten kanssa.

Nämä asiat nimesin teemoiksi: menetykset ja taloudellisen tilanteen romahtaminen ja muutokset perhesuhteissa. Konkurssiperheiden lasten osalta erilaiset tunteet nousivat aineistosta myös vahvasti

esille. Näistä muodostui yksi teema, jonka nimesin tuloslukuun kodin tunneilmapiiriksi. Lapset kertoivat paljon konkurssin jälkeisestä elämästään ja pohtivat konkurssin vaikutuksia myöhempään elämään. Nämä kokemukset nimesin analyysissani teemaksi nimeltä: oman itsenäisen elämän rakentaminen. Päädyin tuloksia kuvatessa käyttämään ajallista jatkumoa, koska teemat alkoivat ryhmittyä sen mukaisesti. Tämä oli mielestäni luonteva ja looginen esitystapa. Myös haastatteluissa oli teemojen rakenne mietitty siten, että haastattelu alkoi nykyhetkestä ja eteni konkurssiin ja sen jälkeiseen aikaan ja lopuksi tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

3.6 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Haastattelujen aluksi kerroin tutkimukseni tavoitteesta. Luin haastateltaville suostumuslomakkeen (katso liite 2) ja haastateltavat antoivat suostumuksen suullisesti. Pyysin lupaa haastattelun nauhoittamiseen ja kävimme läpi nauhoituksen syitä. Kerroin, että nauhat tuhotaan työn valmistuttua.

Kerroin myös muista eettisitä asioista kuten vaitiolovelvollisuudesta ja anonymiteetin säilyttämisestä tutkimuksessa. Painotin myös sitä, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja haastattelun saa halutessa keskeyttää. Anonyymiteettiin liittyvät asiat olivat esillä myös julkaisemassani haastattelupyynnössä Facebook-sivustoilla. Toin esille, että tutkimusaineistoa säilytetään salasanojen takana ja videonauhoihin ei ole kenelläkään muulla pääsyä ja kaikki tutkimusaineisto hävitetään asianmukaisella tavalla tutkimuksen valmistuttua. Haastateltavilla oli mahdollisuus esittää myös minulle kysymyksiä. Ajattelen, että näiden asioiden läpi käyminen yhdessä haastattelun aluksi loi omalta osaltaan turvallista ja luottamuksellista ilmapiiriä ja asioiden läpi käyminen oli myös eettisyyden näkökulmasta tärkeää. Kerroin haastateltaville omasta kiinnostuksestani juuri tähän aiheeseen ja toin esille, että itse olen konkurssiperheen lapsi. Osalle kerroin omasta taustastani ennen haastattelun alkua ja osalle kerroin taustastani vasta haastattelun lopuksi. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut kertoa kaikilla haastateltaville oman taustani heti haastattelun aluksi.

Haastattelut tein joko työhuoneessani tai omassa kodissani rauhallisessa huoneessa. Kaikki haastateltavat olivat haastatteluhetkellä omissa kodeissaan. Haastattelun aikana kaksi haastateltavaa halusi myös esitellä heille itselleen tärkeitä asioita omasta kodistaan kuten yrittäjyyteen liittyviä kunniakirjoja ja valokuvia tai omaan harrastustoimintaan ja kotiin liittyviä asioita. Teams-sovelluksen käyttö mahdollisti tällaiset esittelyt.

Minulla oli valmiita teemoja, joita käytin haastattelun tukena. Esitin myös lisäkysymyksiä ja tarvittaessa ohjasin haastattelua, mikäli aiheesta mentiin sivuun tai halusin lisätietoa jostain asiasta.

Pyrin antamaan haastateltaville tilaa kertoa itse omista kokemuksistaan kaiken sen, mitä he itse halusivat kertoa. Osa asioista yllätti minut täysin. Jokaisessa haastattelussa tuli uusia ennalta arvaamattomia asioita esille. Haastattelun pohjana olleet teemat ovat mielestäni haastateltavien kertomuksissa ja aiempaan tutkimukseen peilattuina merkityksellisiä teemoja.

Tutkimuksessa haastateltavina olleet henkilöt kertoivat osittain kokemuksistaan ajassa taaksepäin, noin 30 vuotta sitten. Kuluneella ajalla voi olla merkitystä kertomuksen luotettavuuteen. Uskon, että ajan kuluminen varsinaisista 1990-luvun konkursseista tuo tutkimukseen syvällisemmän näkökulman, koska aikaa on kulunut paljon eivätkä asiat ole juuri tapahtuneita. Asioihin on saanut etäisyyttä ja haastateltavilla oli mahdollisuus muodostaa selkeämpi kuva tapahtumista ja niiden vaikutuksista omaan elämäänsä pidemmällä aikavälillä.

Haastattelujen aikana tuli esille monenlaisia tunteita. Joissain haastatteluissa saatoimme nauraa yhdessä, ja toisissa haastatteluissa saattoi olla sitäkin enemmän itkua. Ajattelen, että vaikka haastattelu herätti voimakkaitakin tunteita, mikään tunne ei kuitenkaan ottanut valtaa hallitsemattomasti haastateltavissa tai minussa. Haastateltavat olivat saaneet tunteisiin etäisyyttä, koska tapatumista on noin 30 vuotta.

Yhteisenä kokemuksena konkurssiperheiden lapset toivat esille, että haastatteluun osallistuminen oli merkityksellistä, koska aihe on vähän tutkittu ja puhuttu ja osallistuminen haastatteluun lisäsi ymmärrystä omasta itsestä ja elämänkulusta. Osalle konkurssiin liittyvistä asioista puhuminen oli ensimmäinen kerta ja menneet tapahtumat sai asetettua aikajanalle. Osa kertoi myös ennen haastattelua puhuneensa omien vanhempien kanssa aiheesta ensimmäistä kertaa konkurssin jälkeen.

Yksi haastateltava totesi haastattelun jälkeen, että asioista puhuminen ja niiden läpikäyminen oli yllättävän raskas kokemus.

Tutkimukseni aihe on myös jännitteinen. Tämä toi minua kohtaan tutkijana toiveita ja odotuksia konkurssiyrittäjien suunnalta siitä, että tuon ilmi ja korjaan tiettyjä vääryyksiä, joista jotkut konkurssiyrittäjät puhuivat paljonkin yksityiskohtaisesti nimiä ja tapahtumia mainiten. Toin ilmi haastateltaville, että se ei kuitenkaan ole tämän tutkimuksen painopiste, vaan painopiste on haastateltavien kerrotuissa kokemuksissa.

Ajattelen, että oma, henkilökohtainen konkurssilapsen kokemukseni on varmasi vaikuttanut tutkimuksen tekemiseen. Minulla on ollut omia olettamuksia, jotka ovat ohjanneet kysymysten esittämistä haastattelujen aikana. Olen mahdollisesti eläytynyt voimakkaammin kuulemaani kuin sellainen henkilö, jolla ei olisi ollut mitään suhdetta tutkittavaan asiaan. Olen pyrkinyt kuitenkin kriittisesti tarkastelemaan omia ajatuksia aineistosta nousseisiin asioihin lisäämättä niihin omia kokemuksiani. Ajattelen, että omalla kokemuksellani on vaikutusta siihen, miten ja missä kontekstissa ymmärrän haastateltavien kerrontaa. Tietoisuus omasta taustasta on syventänyt matkaa myös omiin kokemuksiini ja tuonut ymmärrystä omiin ajatuksiin.

4 KONKURSSI YRITTÄJÄN KOKEMANA

SEPPO: No vuosi oli 1991, joka nyt on se varsinainen vuosi, että siihen asti oli mennyt niinku periaatteessa ihan hyvin ja nousua oli ja liikevaihto ja kaikki hyvin. Ja sit yhtäkkiä pamahti syksyllä 1990 kaikki niinku kiinni ja siinä sitten oli tietenkin lainoja ja korot nostettiin sitten pariin kymmeneen prosenttiin asti ja tota mitään uutta liiketoiminta ei tullu tietenkään, kun kaikilla muilla oli sama tilanne ja eihän siinä oo kun yksi vaihtoehto ja se on joko pistää itse konkurssi tai joku muu tekee sen. Ja tota, ei siinä voinut mitään tehdä. Se nyt vaan oli se tilanne, joka oli järjestetty, niin pankit pelastettiin ja kansa pantiin kuseen.

4.1 Menetykset ja velkaantuminen

Kaikki haastattelemani yrittäjät kuvasivat konkurssin tulleen yllättäen ja nopeasti. Kaikki yrittäjät kokivat, että ennen konkurssia elämä oli tavallista, hyvää ja onnellistakin. Oman yrityksen myötä työ yrittäjänä koettiin mielekkäänä ja palkitsevana. Kaikki haastattelemani yrittäjät kuvasivat oman yrityksen olleen liikevaihdoltaan tai tuloksen tekemisen näkökulmasta hyvä.

Yrittäjät kertoivat tilanteen muuttuneen yhtäkkiä, ennalta odottamatta. Yritysten lainojen korot nousivat korkeiksi ja pankit vaativat velan maksua nopeassa aikataulussa, eikä joustoa pankin puolelta annettu. Isoja summia vaadittiin maksettavaksi pankin toimesta lyhyessä ajassa. Konkurssi oli kaikilla haastateltavina olleilla yrittäjillä vääjäämätön. Mitään ei ollut tehtävissä. Eräs haastateltavista muisteli, että kauppalehden konkurssi- ja maksuhäiriömerkinnät jatkuivat siihen aikaan sivu tolkulla, kun ne aikaisemmin olivat olleet vain sivun tai puoli sivua pitkiä.

Yrittäjän menetykset olivat kohtuuttomia. Pahimmillaan yrittäjä menetti työpaikan, sosiaalisen aseman sekä kaiken varallisuuden. Usein perheen omistusasunto oli yrityksen vakuutena, joten konkurssin yhteydessä koti saattoi myös mennä perheen alta. Puolison ollessa yrityslainojen takaajana joutui hänkin vastaamaan palkkatulollaan yrityksen menoista. Kun yrittäjä ja puoliso joutuivat vielä vuosiksi velkajärjestelyyn, paheni taloudellinen tilanne entisestään. (Kiiski 2002, 324)

Konkurssin myötä kolme haastateltavista yrittäjistä menetti oman kodin sekä oman yrityksen tiloineen. Yksi haastateltavista säästyi oman kodin menetykseltä myydessään asuntonsa välittömästi tutun kiinteistönvälittäjän avulla ennen kuin ulosottoviranomainen ehti kysyä asuntoa. Tämän jälkeen nuori yrittäjä lähti nopeasti toiseen maahan asuntorahat taskussaan aloittamaan uutta elämää, eikä ole tämän jälkeen palannut virallisesti Suomeen. Hän ei olisi halunnut lähteä, vaikka lähtö olikin omaehtoinen. Yrittäjä kertoi, että hän oli opiskellut, jotta hänellä olisi taidot ja valmiudet jatkaa vanhempien yritystä. Hän ei nähnyt Suomessa muuta mahdollisuutta ja tulevaisuutta kuin työttömyyden ja ulosottovelat. Lähtö toiseen maahan yksin aloittamaan kaikki alusta oli nuorelle miehelle kova ja katkera paikka.

JUHANI: No sehän oli täydellistä nuoren miehen elämää ennen konkurssia tottakai. Isä oli menestynyt yrittäjä ja mä olin siellä töissä ja omistin sitä yritystä 50 prosenttisesti. Tarkoitus oli, että mä jatkaisin sitä. Eihän elämä, eihän elämältä voi enempää vaatia. Kaikki oli niin kuin tiptop kunnossa sillon, että, mut sit se muuttuu yhtäkkiä yhtenä oliko se nyt maanantai- päivä, kun se kaikki muuttu ja aika hirvittävää oli se, että nyt jos mennään siihen ajankohtaan, kun se tapahtu, oltiin lomille lähdössä, niin isä tuli pankista ja me puhuttiin aina kaikki asiat sillon ja sano, että meillä oli sellainen 600 000 markan valuuttaluotto, jonka pankin herra otti sen käteensä ja heilutti, heilutteli ja sano että tämä sitten uudistetaan, kun sä tuut lomilta takaisin ja kun tultiin lomilta takaisin niin olikin sitten valtiota tullu päätökset , että mitä tehdään ja sitähän ei koskaan uudistettuja ja annettiin 8 päivän lippu maksaa ja 8 päivää siitä, niin peli oli pelattu.

Yritysten konkursseilla oli vaikutusta myös yrityksessä töissä olleiden ihmisten elämään, koska he menettivät työpaikkansa konkurssin myötä. Yhteisenä kokemuksena kaikille haastatelluille yrittäjille oli se, että yritys, koti sekä mahdollinen muu omaisuus myytiin edulliseen hintaan pakkohuutokaupoissa. Myyntiarvo oli haastateltavien mukaan vain pieni osa omaisuuden todellisesta arvosta. Haastateltavien katkeruutta on lisännyt myös se, että omaisuuden ostajina saattoi olla pankin järjestämät ystäväasiakkaat. Omaisuuden myymisen jälkeen yrittäjille jäi velkataakka kannettavaksi.

Isona menetyksenä haastateltavat kokivat myös muun omaisuuden, kuten kesämökin, auton tai suvun maaomaisuuden menetyksen. Yksi haastateltavista kuvasi kokeneensa omaisuuden menettämisen olleen oikeammin sanottuna varastamista. Haastateltavat menettivät luottotiedot ja elämä muuttui taloudellisesti tiukaksi vuosiksi eteenpäin.

REIJO: Me myytiin omakotitalo ja kesämökki, että kaikki saatiin hoidettua pois, mutta sit mulle jäi niinku ulosotto, koska tuota niin, mä jäin työttömäksi ja vaimon palkalla sitten elet- tiin vuokralla.

LIISA: Tyttö kun hän kävi siellä lukiossa, niin meillä ei ollut varaa antaa rahaa, ei edes silloin, kun oltiin velkasaneeraus saatu, ei saatu kirjoihin piikkiä auki kirjakauppaan, vaan se piti aina oottaa, että mulla on rahaa hakea ne kirjat rahalla, niin se vaikutti hänen elämäänsä ja koulutukseensakin, mutta kyllä se vitosen paperit sieltä otti lukiostakin ja kävi 35 tuntista työ- viikkoa, kokoajan.

SEPPO: No se on sen verran tiukkaa, kun kaikki menee. Vedetään jalat alta, matto jalkojen alta. No joo, sehän se paska homma oli, että kaikki velat jäivät ja tota kaikki omaisuudet menivät. Ne ulosmitattiin ja et ne niinku suoraan kavereille lahjoitettiin. Mun tapauksessa halpaan hintaan. Ne sitten myytiin alihintaan ja pankki otti ne rahat ja totesi, että velka on sama kuin ennenkin. Et sitä ois tietenkin voinut hoitaa eri tavalla ja oikealla tavalla, niin, että pankit ois vähän joustanut ja tällaista kansallista katastrofia ei ois tullu ja sen jälkeen ois pikkuhiljaa taas normalisoitunut.

Menetyksenä voidaan nähdä myös konkurssin vaikutukset omaan tai puolison terveyteen. Yksi haastateltavista toi esille, että konkurssin seurauksena 26 vuotta jatkuneet oikeustaistelut ovat vaikuttaneet oman terveyden heikkenemiseen ja sairastumisiin. Toinen haastateltavista kertoi oman puolison saaneen sydäninfarktin konkurssin jälkeen ja olleen 12 vuotta poissa työelämästä. Puoliso suri haastateltavan mukaan sydämellään menetyksiä ja tapahtuneita asioita. Haastateltava palasi itse entiselle työnantajalleen töihin konkurssin jälkeen ja kantoi vastuun perheen taloudesta. Yrittäjät kokivat yleisen mielialan olleen masentunut konkurssin jälkeen.

4.2 Sosiaalisen aseman muutokset

Konkurssin jälkeen kaikilla haastatelluilla yrittäjillä tuli sosiaaliseen asemaan muutoksia.

Aikaisemmin menestynyt ja hyviäkin tuloja nauttinut yrittäjä joutui työttömäksi. Merkittävänä asiana haastateltavat kokivat oman elämäntyönsä menettämisen. Konkurssin jälkeen yrittäjät tippuivat

tyhjän päälle. Mahdollisuudet uuteen alkuun olivat vähäiset, koska omaisuutta ei ollut, koti ja yritys tiloineen ja tavaroineen oli mennyt eikä luottotietoja enää ollut.

Yrittäjillä oli konkurssin jälkeen maksettavana iso velkataakka. Kaksi haastatelluista yrittäjistä hakeutui velkasaneeraukseen konkurssin jälkeen. Kaksi yrittäjistä ei hakeutuneet velkasaneeraukseen konkurssin jälkeen. Velkasaneerauksessa olemisen aika oli taloudellisesti tiukkaa sinnittelyä ja henkisesti raskasta aikaa, mutta se toi myös toivoa siitä, että veloista voi selviytyä ajan kanssa.

Velkasaneerauksessa ollessa haastateltavat joutuivat pihistämään kaikista mahdollisista elämisen kuluista. Ilman luottotietoja ei ollut myöskään itsestään selvää saada mieluisaa vuokra-asuntoa tai muitakaan tarpeellisia asioita. Kaikki haastatellut yrittäjät joutuivat muuttamaan omista kodeistaan konkurssin jälkeen vuokra-asuntoihin.

LIISA: Me ei saatu sieltä paikkakunnalta kotia, et ainoastaan semmosesta vanhassa kerrostalosta, missä oli kaikki puliukot, semmosta meille tarjottiin ja meitä pidettiin ihmisinä sen arvoisina. Että se loukkas ja mä sanoin, että mä en voi jäädä tänne, että tuota lehdestä löydettiin semmonen paikka, jossa oli kolmeksi vuodeksi vuokrasopimus. (haastateltava pyyhkii kyyneleitä) Ja me tehtiin sinne kolmen vuoden vuokrasopimus. Kävin sitten töissä siinä.

Työttömyys koetteli konkurssiin joutuneita yrittäjiä. Haastattelemistani yrittäjistä kolme jäi työttömiksi. Konkurssin myötä oma asema muuttui yrittäjästä työttömäksi. Yksi haastateltavista kuvaa kokeneensa häpeää työttömyydestä ja oman aseman muuttumisesta. Hän kertoo huomanneen ihmisten suhtautumisen muuttuneen sen jälkeen, kun hän kertoi olevansa työtön. Tämä oli haastateltavalle uusi kokemus, eikä hän ollut aikaisemmin kokenut vähättelyä muiden ihmisten taholta.

Toinen haastateltavista pääsi konkurssin jälkeen töihin entiselle työnantajalleen ja perhe muutti konkurssin jälkeen toiselle paikkakunnalle. Hän kertoi käyneensä ruokajonossa hakemassa ruokaa perheelle ja ostaneensa vaatteet konkurssin jälkeen kirpputoreilta. Myös auto saatiin lainaan sukulaiselta, jotta pystyttiin kulkemaan töihin ja kuljettamaan lasta kouluun. Haastateltavan mukaan ruokajonossa käyminen piti lopettaa, kun jonossa kävijöiden paikkakuntia kysyttiin ja selvisi, että haastateltava asui toisella paikkakunnalla. Jonoon ei tämän jälkeen enää saanut tulla. Haastateltavan asuinpaikkakunnalla ei ruokajakelua järjestetty, koska siellä asui haastateltavan mukaan paremmin