K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 8 . v s k . – 1 / 2 0 2 2
111
Uusmerkantilismin aatehistoriaa
Jari Eloranta
Eric Helleiner,
The Neomercantilists: A Global Intellectual History.
Cornell University Press 2021, 401 sivua.
kauppavirtoja oli helpompi valvoa ja verottaa.
Uudempi taloushistorian tutkimus on osoitta- nut näiden yritysten osaksi epäonnistuneen kor- ruption ja salakuljetuksen takia. 1700-luvun va- listusajan ajattelijat kuten Adam Smith ja Anders Chydenius hylkäsivät tämän kaltaisen ajattelun talouden ohjaamisesta ja he suosivat mahdolli- simman vapaata kauppaa. Näin syntyivät vii- meisen kahden vuosisadan merkittävimmät kauppapolitiikkaa muokkaavat ryhmät: vapaa- kaupan kannattajat, jotka pyrkivät maksimoi- maan kilpailun ja tuottavuuden kasvun, sekä protektionistit, jotka haluavat antaa kotimark- kinoille kilpailuetua erilaisissa taloudellisissa ti- lanteissa. Näiden ajatusmallien ympärille on myös syntynyt erilaisia intressiryhmiä, jotka ovat pyrkineet vaikuttamaan kansallisten ja yli- kansallisten kauppapolitiikan linjausten muo- toutumiseen.
E
ric Helleinerin kirja tarjoaa uudenlaisen ku- van (neo)merkantilismin, tai protektionismin, laajoista juurista 1800-luvulta toiseen maail- mansotaan. Hänen tutkimuksensa on ensisijai- sesti globaali ja vertaileva kuvaus protektionis- tisen ajattelun leviämisestä ja tulkinnoista myös Euroopan ulkopuolella. Kirja pyrkii täten osoit- tamaan myös nykypäivän protektionistisen ajat- telun pitkät ja syvät juuret.Merkantilismi teoreettisena käsitteenä ja ta- louspolitiikan välineenä liittyy nimenomaan uu- den ajan alun (n. 1500-luvulta eteenpäin) kan- sallisvaltioiden vallan keskittymiseen ja yrityk- seen kontrolloida ulkomaankauppaa. Ideana oli siis, karkeasti muotoiltuna, pyrkiä edistämään vientiä ja rajoittamaan tuontia, mikä oli yksin- kertaisempi muoto protektionismista verrattuna 1800-luvun ajatteluun. Tämä johti uuden ajan alun kansallisvaltiot myös keskittämään ulko- maankauppaa isoihin kaupunkeihin, joiden
PhD Jari Eloranta (jari.eloranta@helsinki.fi) on Helsingin yliopiston taloushistorian professori.
112
K A K 1 / 2 0 2 2
Helleinerin teos keskittyy erityisesti ajanjak- soon 1840-luvulta toiseen maailmansotaan.
Tämä periodisointi vaikuttaa järkevältä kirjan fokuksen osalta, jossa hän esittää kattavan ku- van protektionististen ajatusten leviämisestä Friedrich Listin kirjoituksista ympäri maailmaa, osaksi myös hänen vaikutuksestaan riippumat- ta. Yksi kirjan vahvuuksista onkin, että hän pys- tyy esittämään monipuolisen kuvauksen globaa- lin talousajattelun kehityksestä myös Euroopan ulkopuolella. Ns. pitkä 1800-luku Napoleonin kukistumisesta ensimmäiseen maailmansotaan oli todella mielenkiintoinen periodi vapaakau- pan ja taloudellisen ajattelun kannalta. Toisaalta se oli myös nationalismin nousun, globalisaati- on ja kolonisaation ajanjakso. Maailmankauppa kasvoi 25-kertaiseksi ja vuosisadan lopun vapaa- kauppasopimukset tekivät Euroopan valtioiden dominoimasta maailmankaupasta vapainta kos- kaan, ainakin vuosisataa myöhempään aikaan verrattuna. Sen sijaan maailmansotien välinen ajanjakso oli de-globalisaation, epäluulon ja la- man aikaa.
Ensimmäinen kritiikin kohteeni onkin se, että kirjoittaja ei tuo riittävästi taloudellisen ke- hityksen ja maailmankaupan konteksteja esille teoksessa, sillä hän keskittyy lähes kokonaan ta- loudellisen ajattelun esittelyyn, mikä toki vastaa teoksen otsikkoakin. Tällä tavoin jäävät erilaiset ajattelun kontekstit pimentoon samoin kuin eri- laisten intressiryhmien, teknologisten läpimur- tojen ja rakenteiden vaikutukset.
Helleinerin kirjan vahvuus on nimenomaan siinä, että hän vastaa tietyssä mielessä omaan huutoonsa eli tarpeeseen monipuolisempaan ja vertailevampaan tutkimukseen neomerkan- tilistisen ajattelun leviämisestä. Samalla hän esittelee erilaisista kansallisista konteksteista uusia ajattelijoita, joiden vaikutus on jäänyt ai-
emmassa tutkimuksessa vähäisemmälle huomi- olle, esimerkiksi Henry Careyn rooli amerikka- laisessa talouspoliittisessa keskustelussa. Yhdys- vallat han oli jonkinlainen ulkopuolinen 1800-luvun liberalistisessa talouspolitiikassa, sillä sen kauppapoliittisissa linjauksissa säilyi jo Alexander Hamiltonin aikana syntynyt merkan- tilistinen sävy. Samoin kirjan esittelemät talous- politiikan teoreetikot Lähi-Idässä, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat mo- nelle uusia tuttavuuksia. Kirjan näkökulma on- kin pääosin talousajattelun ja -teorioiden histo- riallisissa diskursseissa, mikä heikentää sen em- piiristä hyödyllisyyttä nykypäivän taloustieteel- lisille ja taloushistoriallisille debateille kauppa- politiikan nyansseista.
Yksi mielenkiintoisista näkökulmista kos- kee nationalismin ja kansallisvaltioiden käsittei- tä, jolloin kirjoittaja peilaa näitä termejä eri kir- joittajien näkökulmasta, samoin kuin aiempien poliittisen talouden tutkijoiden kautta (Smith, David Ricardo, List yms.). Listin maailma oli jo varsin erilainen kuin Smithin aikainen yhteis- kunta: 1840-luvulla teollinen vallankumous eri- laisine vaikutuksineen oli jo hyvässä vauhdissa ja kansallisvaltio pyrki mobilisoimaan kansalai- siaan nationalismin kautta. Kilpaileviakin ideo- logioita oli jo näköpiirissä, kuten Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tulkinnat kapitalismin kipu- kohdista vuoden 1848 vallankumouksien jäl- keen. Protektionismi tarjosi vaihtoehdon vallal- la olevalle vapaakaupan ideologialle sekä poten- tiaalisen mahdollisuuden lievittää globalisaati- on lieveilmiöitä kotimarkkinoilla. Samalla ta- valla Listin ajatukset tukivat ajatuksia alueelli- sen integraation, kuten saksalaisten kaupunkien tulliliiton Zollvereinin, hyödyistä ulkoista kil- pailua vastaan. Kuten esimerkiksi Alan Milward on todennut, samanlainen ajattelu kannatteli
113 J a r i E l o r a n t a
Euroopan integraatioprosessin alkuvaiheita 1940-luvun lopulla Euroopan hiili- ja teräsyh- teisön synnyssä.
Helleinerin kirja on syväluotaus neomerkan- tilistisen ajattelun kehitykseen ennen toista maa- ilmansotaa. Toisaalta, vaikka kirjoittaja antaakin lupauksen myös sen jälkeisen kehityksen tarkas- telusta, kirja on pettymys tämän osalta.
Loppuosan katsaus tämän ajanjakson kehityk- seen on todella lyhyt ja kapea, samoin (jälleen) jäävät tarkastelusta pois valuuttajärjestelmien, kauppasopimusten sekä ylikansallisten järjestö- jen roolit. Kirjoittajahan on näiden aihepiirien
(mm. Bretton Woodsin valuuttajärjestel män) asiantuntija, joten rajaus on osaltaan huonosti perusteltu. Samalla alun täky siitä, miten nyky- päivän protektionistinen ajattelu perustuu historiaan, jää heikolle pohjalle. Jollain tavalla tulkitsen kirjan ykkösosaksi, jolloin seuraava teos ehkä kattaa tuon aukon. Joka tapauk sessa teos on lukemisen arvoinen, jo sen laajan kat- tavuuden takia. Tuleville akateemisille debateille protektionistisen ajattelun jatkumoista kirja tarjoaa paljon välineitä. □
