168
AIKUISKASVATUS 2/20 K I R J A - A R V I O I T ALeena Kurki on jo
aikaisemmalla tuotannollaan tullut tunnetuksi sekä oman maamme keskeisenä sosiaali- pedagogisena kirjoittajana että merkittävänä vaikuttei- den välittäjänä latinalaisesta Amerikasta. Hänellä on myös ollut keskeinen asema kasva- tusaineiden ja sosiaalityön ammattilaisten keskuudessa syntyneessä, viime vuosi- kymmenen ilahduttavimpiin avauksiin kuuluvassa sosiaa- lipedagogisessa liikkeessä.
Kurjen uusi kirja asettuu kes- kelle näin virittyvää kenttää, jännitteet ulottuvat eteläisim- mästä Amerikasta Euroopan pohjoiselle reuna-alueelle, suomalaiseen yhdyskunta- työhön.
Kulttuurityöhön
innostaminen on käsitteenä erityisesti Välimeren maiden henkisestä ilmapiiristä lähte- vä henkinen ilmiö. Siksi onkin sopivaa, että Kurki on hyväk- synyt sen symboliksi ranska- laisen Jean-Claude Gilletn ehdotuksen mukaisesti Krei- kan mytologian jumalien sa- nansaattajan, Hermeksen. Hä- nen sauvansa on sekä unen- antaja että valvemaailmaan palauttaja, hän on sekä kulki- ja että juonittelija, puhujien, lausujien, jopa varkaidenkin suojelija.
Leena Kurki (2000), S o s i o k u l t t u u r i n e n innostaminen. Muu- toksen pedagogiikka.
Tampere:
VASTAPAINO, 188 s.
Nykyisessä muodossaan kulttuurisen innostamisen lii- ke ja sen myötä syntynyt asi- aa kuvaava käsite
animaci- on socioculturelle, ani- mación sociocultural
ovat 60-luvun lopun vallankumo- uksellisen yhteiskunnallisen emansipaation muovaamia il- miöitä. Vaikka niiden piiriin kuuluvat toimintamuodot ovat ihmiskunnan ikiaikaista perintöä, onhan yhdyskun- tien kehittämistä, taidetta, teatteria ja sosiaalisia uudis- tuksia toki viety eri muodois- sa aktiivisesti eteenpäin jo ennen tunnettua historiaam- me, tuo sekasorron vuosi jätti pysyväksi perinnöksemme laajenevan kulttuuriin innos- tamisliikkeen. Liikkeen myötä on syntynyt myös uusi in- nostajien työntekijäryhmä, jota varten sosiaalityön ja so- siaalipedagogiikan koulutuk- seen on monissa maissa alet- tu sisällyttää uusia kulttuuri- sen osaamisen aineksia. Oma maamme on vasta viime vuo- sina tullut laajemmin mukaan tähän kehitykseen, vaikka nuorisoseuraliike, harrasteli- jateatteritoiminta, Nuoren Voi- man ja muidenkin organisaati- oiden harrastelijakirjoittajien koulutus ja monet muut kult- tuurityön muodot todistavat innostuksen aikaisemmasta- kin läsnäolosta omassa kult- tuurissamme. Vaikutteita on niin pitkään omaksuttu Poh- jois-Amerikan tarjonnasta, että oman mantereemme tär- keääkin antia on jäänyt huo- maamatta tai siihen on havah- duttu ilmiön levittyä Amerik- kaan asti.Näin on sosiokulttuurisen innostamisenkin laita. Sen kä- sillä oleva ensimmäinen suo- malainen oppikirja on suoma- laisesta kirjoittajastaan huoli- matta selvästi Etelä- ja Väli- Amerikan lahja Suomen kult- tuurille. Siinä näkyy, miten Espanjan ja Portugalin kult- tuurit ulottuvat omasta maan- osastamme Atlantin toiselle puolelle. Ranskalaisen Gilletn lisäksi kirjan esittele- miä vaikuttajia ovat varsinkin Ezekiel Ander-Egg (Argentii- na), J. V. Merino (Espanja) ja Paulo Freire (Brasilia), vain keskeisimpiä mainitakseni. Ni- met eivät tietenkään ole täällä enää tuiki tuntemattomia, mutta heidän kirjoituksiaan on kuitenkin ollut suomenkie- lellä tarjolla minimaalisen vä- hän. Jopa Paulo Freiren tuo- tanto odottaa edelleen kään- tämistä. Sillan rakentaminen Iberia-Latino -suuntaan on si- ten myös kulttuurihistorialli- nen ansio. Educación popular -esittelyjä mielenkiinnolla seuranneet saavat Kurjen teoksesta kaivattua ajankoh- taista ja soveltamiskelpoista sisältöä asialle, joka on hel- posti leimautunut pelkästään kehitysmaiden ja köyhien märkäselkätyöläisten erikoi- suudeksi. Kirja osoittaa, ettei aineellinen köyhyys ole eh- doton este hengen rikkaalle- kaan viljelylle.
Kirja jakaantuu kolmeen (1.) johdannon ja (5.) epilogin väliin sijoittuvaan päälukuun, jotka käsittelevät (2.) sosio-
MEILLÄ AINUTLAATUINEN OPPIKIRJA
SOSIOKULTTUURISESTA INNOSTAMISESTA
AIKUISKASVATUS 2/20
169
kulttuurisen innostamisen aa- tetta, (3.) osallistavaa metodo- logiaa ja muutoksen strategiaa sekä (4.) innostamisen käytän- töjä ja yhteisöjä. Toinen luku ei ole pelkkää aatteen analyy- sia, vaan se kytketään keskei- siin levittäjiinsä ja käytännön toteutuksiin. Mielenkiintoisina esimerkkeinä ovat mm. argen- tiinalaiset lasten oikeuksien puolesta taisteleva Que Vivan Los Chicos! -yhdistys ja ka- donneiden vanhempien Plaza de Mayon äidit sekä perulai- nen intiaanien kulttuurikeskus Chirapaq.
Kolmannessa luvussa innostaminen jäsennetään peruskysymysten kautta: ket- kä, mitä, miksi, miten ja minkä avulla. Innostamistoiminta jaetaan viiden askeleen seu- raantona. Se etenee
- osallistavasta tutkimuksesta - vision luomisen,
- todellisuuden kriittisen tulkitsemisen ja - ihmisten tietoisuuden ta-
son kohottamisen kautta - vaihtoehtoisen historian
syntymiseen.
Askeleiden sisältö
esitellään perusteellisesti ja ne liitetään projektien käytän- nön toteutukseen.
Neljäs luku keskittyy yhteisötoimintaan. Siinä esi- tellään niin Augusto Boalin sorrettujen teatteri kuin sa- nan vapautta vaaliva kansan- journalismikin. Käytäntöön soveltamisen kannalta on hyvä, että toiminnan jatku- vaan arvioin-tiin on kiinnitet- ty riittävästi huomiota. Ohjeet ovat selkeitä ja tarkoituksen- mukaisia.
Edellä on (luullakseni aiheellisesti) korostettu kirjan kytkentää latinalaiseen maail- maan. Tällä vahvuudella on kääntöpuolensa, anglosaksi- sen, flaamilaisen ja saksalai- sen sosiaalipedagogiikan anti omine innostamisperintei- neen jäävät lähes huomiotta.
Suomalaisesta todellisuudes- ta kirja ei kuitenkaan ole irral- laan. Kotimaisiakin kokemuk- sia liitetään asiayhteyksiinsä, Toivolan lähiöstä harmaisiin panttereihin. Kurki on tietoi- nen oman sosiaalipedagogiik-
kamme historiasta Matti Kos- kenniemestä Rafael Helangon kautta nykypäiviin saakka.
Kirja on suunnattu selkeästi juuri suomalaiselle kasvatus-, kulttuuri- ja sosiaalityön teki- jälle. Tekstiä on myös ryy- ditetty pohdinta- ja keskuste- lukysymyksillä, joilla tekijä haastaa lukijan muodosta- maan omaa mielipidettä asias- ta.
Kirja haastaa
kulttuuriseen innostamiseen.
Arvostelija voi haastaa vain kirjan lukemiseen. Niukka sosiaalipedagoginen kirjalli- suutemme on saanut merkit- tävän lisän, joka sopii yhtä hyvin sosiaalikasvatuksen oppi- ja oheiskirjaksi kuin tietopaketiksi sosiokulttuuri- sesta innostamisesta. Se on otteeltaan akateeminen, mutta myös innostava ja lukijan omien innostajan ominai- suuksien ja tyypin etsimiseen haastava. Se sopii erinomai- sesti niin ammattikorkea- koulujen kuin yliopistojenkin aikuiskasvatuksen, kasvatus- tieteen ja sosiaalityön oppi- kirjaksi.
