KALERVO JÄRVELIN AATTO J. REPO
Tiedontarpeet ja tietotyön tukivälineiden taksonomia 1
Järvelin, Kalervo and Repo, Aatto J., Tiedontarpeet ja tietotyön tukiväli- neiden taksonomia. [Information needs and the taxonomy of knowledge work augmentation]. Kirjastotiede ja informatiikka, 3 (1): 3—12, 1984.
The impacts the new mechanisms for transfer and use of knowledge have on specific work situations and problems are changing the information that is relevant to this work. Our main problem in this study is how, in principle, this impact will affect information needs and related phe- nomena. Our approach to the problem is based on conceptual analysis and restructuring of information need -related concepts, and on knowledge work augmentation as analysis framework. A conceptual structure for the phenomena related to information needs and seeking, and a taxonomy of modern mechanisms for the transfer and use of knowledge, are devel- oped in the paper. Finally, we present some general hypotheses and com- pare our framework with the other ones.
Address: Institute of Library and Information Science, University of Tam- pere, PB 607, SF-33101 TAMPERE.
1. Tausta
Tiedon merkitys on nykyään korostetusti esillä: puhutaan tiedon markkinoista, tieto- teknologiasta ja joskus jopa tiedontarpeista.
Tarkoituksenamme on hahmottaa tässä niitä vaikutuksia, joita näillä seikoilla on tiedon parissa työskenteleviin, erityisesti heidän tie- dontarpeisiinsa ja tiedon käyttöönsä.
Tiedontarpeiden (ja käytön) tutkimuksella on yli kolmenkymmenen vuoden perinteet (Crawford 1978). Esimerkkejä tästä tutkimuk- sesta ovat informaatiopalvelujen ja kirjasto- jen käytön tutkiminen; näiden palvelujen käyttäjien ja heidän arvostuksiensa tutkimi- nen; tiedon välittämisen tutkimus; sekä tiedon tarvitsijoiden hakukäyttäytyminen ja tiedon käyttö (Menzel 1966, Kunz & Rittel &
Schwuchow 1977).
i Artikkeli on vapaa käännös ja tiivistelmä te- kijöiden IRFIS-5 -konferenssissa Heidelbergissa syyskuussa 1983 pitämästä esitelmästä. Lyhentä- mätön esitys ilmestyy konferenssijulkaisussa.
Tutkimustradition käsitteelliset ja metodo- logiset ongelmat sekä sen hyödyllisyys tai hyödyttömyys on saanut osakseen kriittistä keskustelua (esim. Brittain 1975, Järvelin 1981, Kunz & Rittel & Schwuchow 1977, Wersig 1973). Useimmat tradition tutkimuk- sista ovat keskittyneet kirjasto- ja informaa- tiopalveluorganisaatioihin sekä dokumenttien tarpeeseen ja käyttöön kirjastojen yhteydes- sä. Vasta äskettäin käyttäjätutkimuksissa on paneuduttu itse työprosessiin ja siitä johdet- tuihin tietotarpeisiin yksityiskohtaisemmin, olipa tehtävänä selvittää tai ratkaista tieteel- lisiä, sosiaalisia, taloudellisia, poliittisia tai käytännön kysymyksiä (Brittain 1982).
Uusi tietoteknologia on nopeasti muutta- massa monien työntekijöiden työolosuhteita.
Laajalle vaikuttava toimistoautomaatio teks- tinkäsittelylaitteineen, elektronisine arkistoi- neen ja julkaisuineen, tietokonepohjaisine sa- nomanvälitys järjestelmineen niin paikallisissa kuin yleisissäkin tietoverkoissa ja erilaisine henkilökohtaisine tukijärjestelmineen yleis-
t y y nopeasti y h t e i s k u n n a s s a m m e (Järvelin &
Repo 1982, Repo 1982). Erillisiä teknologian sovellutuksia on a l e t t u integroida toimiviksi k o k o n a i s u u k s i k s i henkilökohtaiseen j a t y ö - r y h m i e n k ä y t t ö ö n monilla aloilla. T ä m ä k ä y t t ä j i e n u n e l m a on v ä h i t e l l e n t o t e u t u m a s - sa, v a i k k a m m . k u s t a n n u s - ja s t a n d a r d o i n t i - k y s y m y k s e t h i d a s t a v a t kokonaisjärjestelmien k ä y t t ö ö n o t t o a . Tietoteknologian sovellukset t ä h t ä ä v ä t työnteossa k o h d a t t a v i e n ongelmien n o p e a m p i i n j a p a r e m p i i n r a t k a i s u i h i n (esim.
E n g e l b a r t 1962).
T ä m ä n kirjoituksen t a v o i t t e e n a on 1) k e h i t t ä ä käsitteistö k u v a a m a a n t i e d o n -
t a r p e i t a j a h a k u a ,
2) k e h i t t ä ä tietotyön tukijärjestelmien t a k s o n o m i a (luokitus), j o t t a voitaisiin k u v a t a j a analysoida niiden v a i k u t u k s i a tiedontarpeisiin ja - h a n k i n t a a n , j a 3) esittää yleisiä hypoteeseja em. v a i k u -
tuksista.
Tietotyön, tiedon ja i n f o r m a a t i o m a r k k i - noiden s u h t e i t a t a r k a s t e l l a a n l u v u s s a 2, missä e s i t e t ä ä n myös o n g e l m a n ratkaisuprosessiin l i i t t y v ä t tiedon tyypit. L u v u s s a 3 k e h i t e t ä ä n k ä s i t e r a k e n n e t i e d o n t a r p e i d e n j a tiedon h a n - k i n n a n k u v a a m i s e k s i . Neljännessä l u v u s s a esi- t e t ä ä n t i e t o t y ö n t u k i v ä l i n e i d e n taksonomia.
K e h i t e t t y ä käsitteistöä sovelletaan tiedon t a l - l e n n u s - ja h a k u j ä r j e s t e l m i i n luvussa 5. L u k u 6 sisältää y h t e e n v e d o n j a johtopäätöksiä.
2. Tietotyö ja informaatiomaailma
I n f o r m a a t i o y h t e i s k u n t a (tietoyhteiskunta) on yksi k e s k u s t e l l u i m m i s t a käsitteistä n y - k y ä ä n (esimerkiksi Toffler 1981, M a r t i n 1981), m u t t a silti, t a i j u u r i siitä johtuen, m ä ä r i t t e l y t ovat melko e p ä m ä r ä i s i ä . Yleisin m ä ä r i t t e l y p e r u s t u u tiedon parissa t y ö s k e n t e l e v i e n i h - m i s t e n m ä ä r ä ä n : sanotaan, e t t ä k u n yli 50 °/o yhteisön työntekijöistä t e k e e yhteistyötä, on s i i r r y t t y t i e t o y h t e i s k u n t a a n .
Tietotyöllä t a r k o i t e t a a n p a l k k a t y ö t ä , missä tiedon h a n k i n t a , t u o t t a m i n e n , v a r a s t o i n t i , h a - ku, u u d e l l e e n esittäminen, k ä y t t ö , k o m m u n i - kointi j a luonti on keskeisimmässä asemassa (Drucker 1966, E n g e l b a r t 1975). Useimmat, e l - leivät kaikki, tiedemiesten, johtajien, insinöö- rien, lehtimiesten, opettajien, sosiaalityönteki- jöiden, lakimiesten, i n f o r m a a t i k o i d e n j a k i r - jastonhoitajien a m m a t i l l i s e t o n g e l m a t j a t e h - t ä v ä t ovat tietotyötä. N ä m ä ja h e i d ä n k a l t a i - sensa l u o k i t e l l a a n tietotyöläisiksi.
T i e t o y h t e i s k u n n a n m ä ä r i t y s t e n y h t e y d e s s ä v i i t a t a a n lisäksi usein t i e t o t e k n i i k a n (atk- j a
t i e t o l i i k e n n e t e k n i i k k a ) k ä y t ö n m e r k i t y k s e e n ja j a t k u v a n k o u l u t u k s e n v ä l t t ä m ä t t ö m y y t e e n . Edelleen yksi n ä k e m y s , j o k a on n o u s s u t k i i n - n o s t u k s e n k o h t e e k s i i n f o r m a t i i k a n alueella, liittyy tietoon resurssina. Tietoresurssi on t i e - donlähde, j o n k a u u d e l l e e n k ä y t t ö on o r g a n i - soitu (Levitän 1982). K u n traditionaaliset t i e - don v ä l i t t y m i s e n m a l l i t ovat liian v o i m a k - k a a s t i k e s k i t t y n e e t tiedon t u o t a n t o o n (esim.
J ä r v e l i n & Repo 1982), tieto r e s u r s s i n a - l ä h e s - t y m i s t a p a p a i n o t t a a jo t u o t e t u n tiedon m ä ä - r ä ä ja k e s k i t t y y j ä r j e s t ä m ä ä n k e r ä t y n tiedon monipuolisen k ä y t ö n .
Tietoresursseja on biologisen, fyysisen sekä inhimillisen e l ä m ä n alueilla (Levitän 1982).
Inhimillisen alueen tietoresurssit realisoitu- v a t ihmisyksilöinä, organisaatioina, kirjastoi- n a ja tietopalveluina, a m m a t i l l i s i n a yhteisöi- nä, arkistoina, d o k u m e n t t e i n a , tietojärjestel- m i n ä j a t i e d o n s i i r t o v e r k k o i n a , televisiolähe- tyksinä, v a k u u t u s y h t i ö i n ä jne.
M y ö h e m m i n e s i t e t t ä v ä n t i e d o n t a r v e k ä s i t - teistön p e r u s t a k s i o t a m m e H o r t o n i n (Taylor 1982) tietojärjestelmien t a r k a s t e l u n a r v o n l i - säysprosessina (value-added process). T ä m ä malli k e s k i t t y y t i e t o j ä r j e s t e l m ä n j a tiedon välitysprosessien tietosisältöön ja se k a t t a a tiedon t u o t a n n o n j a siirron lisäksi sen k ä y t ö n .
Arvonlisäysprosessi sisältää neljänlaista t i e - toa, j o t a t a r v i t a a n päätöksenteossa: 1) a n n e (data), 2) informaatio, 3) informoiva tieto (informing knowledge) j a 4) t u o t t a v a tieto (productive knowledge). R a a k a t i e t o t ä y t y y käsitellä, eli a r v o a tulee lisätä, e n n e n k u i n sii- tä tulee i n f o r m a a t i o t a . Valikoimalla, a n a l y - soimalla, v e r t a i l e m a l l a j a t u l k i t s e m a l l a infor- m a a t i o t a s a a d a a n informoivaa tietoa. J a lo- p u l t a informoivasta tiedosta p ä ä s t ä ä n t u o t t a - v a a n tietoon a r v i o i n n i n avulla, k u n erilaiset m a h d o l l i s u u d e t e s i t e t ä ä n j a niiden e d u t j a h a i t a t p u n n i t a a n . Jokaisessa vaiheessa tiedon arvo l i s ä ä n t y y .
Arvonlisäysprosessia v o i d a a n arvioida k a h d e s t a n ä k ö k u l m a s t a , j o t k a eksplikoivat i n - f o r m a t i i k a n k a h t a n y k y i s t ä k i i n n o s t u s a l u e t t a :
1. tieto r e s u r s s i n a (TR), ja
2. tieto v ä l i n e e n ä y r i t e t t ä e s s ä s y v e n t ä ä ongelmien j a y l e i s e m m i n koko todelli- s u u d e n y m m ä r t ä m y s t ä .1
Ensin m a i n i t t u n ä k ö k u l m a k e s k i t t y y m u o - toilemaan, r y h m i t t ä m ä ä n ja l u o k i t t e l e m a a n a n n e t t a informaatiopaketeiksi. E s i m e r k k i n ä t ä s t ä on tiedon t u o t a n n o n elinkehä (life cycle) -malli, j o k a k u v a a t i e t o l ä h t e i d e n k e h i t t ä m i s t ä i Tämä lähestymistapa, joka ponnistaa fenome- nologiasta ja hermeneutiikasta, on vasta äskettäin alkanut kiinnostaa informatiikan tutkijoita.
tietoresurssiksi j a edelleen tietotuotteiksi: t i e - topalveluiksi ja järjestelmiksi. (Levitän 1982).
Informoiva tieto liittyy jo tiedon k ä y t t ö ö n j a se onkin T R - m a l l i n puitteissa osa tiedon m a r k k i n o i n t i p r o s e s s i a . T R - m a l l i n k i n sovelta- j a t m y ö n t ä v ä t t i e t o t u o t t e e n e r i k o i s l a a t u i s u u - den: esimerkiksi N e w m a n (Levitän 1982) j a k a a tiedon m a r k k i n a t k y s y n t ä - t a r j o n t a m a r k k i n o i - h i n j a instituutioihin s i t o u t u n e e s e e n tietoon:
esim. lainopilliseen ja poliittiseen tietoon.
Myös T a y l o r i n k e h i t e l m ä t ovat T R - m a l l i n m u - kaisia, v a i k k a h ä n p u h u u myös tiedon k ä y t t ä - j ä s t ä osana t i e t o y m p ä r i s t ö ä (Taylor 1982).
Tietopalvelualalla p u h u t a a n tietoresurssien h a l l i n n a s t a (Information Resources M a n a g e - m e n t , IRM). IRM:n t e h t ä v ä n ä on h u o l e h t i a siitä, e t t ä t i e t o v i r r a t j a t i e t o t e k n i i k k a t u k e v a t o r g a n i s a a t i o n toimintoja. Se p y r k i i l i s ä ä m ä ä n tiedon k ä y t t ö ä , v ä h e n t ä m ä ä n sen t u o t a n t o k u - luja sekä k o h d i s t a m a a n k u l u t oikein. IRM p y r k i i h a l l i t s e m a a n j a teknisesti t u k e m a a n tiedon k ä y t t ö ä orgniasaatiossa e n e m m ä n o r - g a n i s a a t i o n tavoitteiden k u i n tietotyöntekijöi- den k a n n a l t a . T ä m ä on k u i t e n k i n jo s i i r t y m ä i n f o r m a a t i o m a r k k i n o i l t a l ä h e m m ä s tiedon k ä y t t ä j ä ä .
Ongelmien y m m ä r t ä m i s e n s y v e n t ä m i s e e n p y r k i v ä malli operoi itse tietotyöllä ja siihen liittyvällä t u o t t a v a l l a j a informoivalla t i e - dolla. Keskeisintä tässä on erilainen s u h - t a u t u m i n e n tietotyöläiseen: k u n TR-malli k ä - sittelee tiedon k ä y t t ä j ä ä i n f o r m a a t i o m a r k k i - noiden a b s t r a k t i n a kohteena, ' y m m ä r r y s ' - malli l ä h t e e k ä s i t t e e n m u o d o s t u k s e s s a t i e t o - t y ö n tekemisestä, t e h t ä v ä s t ä ja siitä tiedosta/
informaatiosta, m i t ä t a r v i t a a n .
K u v a t e s s a a n arvonlisäysprosessimallia T a y l o r toteaa, e t t ä päätöksentekoprosessin t u - los r i i p p u u p ä ä t ö k s e n t e k i j ä s t ä , yksilöstä, eikä tiedon h y ö d y n t ä m i n e n riipu a i n o a s t a a n sen validiteetista, l a a d u s t a j a s a a n n i n h e l p p o u d e s - ta, v a a n myös h a n k i t u n tiedon 'sopimisesta y m p ä r i s t ö ö n ' , jossa k ä y t t ä j ä toimii j a t e k e e p ä ä t ö k s i ä ä n (Taylor 1982). Näin Taylor ekspli- koi k u i l u n i n f o r m a a t i o t u o t t e i d e n m a r k k i n o i - den ja tietotyöläisten t e h t ä v i e n välillä. Mieles- t ä m m e t ä m ä n h a v a i n n o n tulisi j o h t a a t i e t o - t y ö n t e k e m i s e n ('tietoympäristön') s y v e m p ä ä n analyysiin.
T y y p i l l i n e n tietotyö on o n g e l m a n r a t k a i s u - t e h t ä v ä , jossa t a r v i t a a n i n f o r m a a t i o t a ja sen a r v o n lisätystä t e h t ä v ä ä n sopivaksi tiedoksi.
O n g e l m a n r a t k a i s u t e h t ä v ä s a a t t a a sisältää osatehtäviä, k u t e n t u l k i n t a a , diagnosointia, v a l v o n t a a , arviointia j a s u u n n i t t e l u a , j o t k a ovat e s i m e r k k e j ä ei-rutiininomaisesta t i e t o - t y ö s t ä ja j o t k a v a a t i v a t a s i a n t u n t e m u s t a . T i e -
t e n k i n tietotyöhön k u u l u u i n f o r m a a t i o n h a n - kinta, käsittely, varastointi, välitys, jne.
O n g e l m a n t a r k a s t e l i j a n a tietotyöläinen h a h m o t t a a aluksi e s i y m m ä r r y k s e n o n g e l m a s - t a ja sen (tieto-) y m p ä r i s t ö s t ä . J o s ongelma on ulkoa a n n e t t u , j o k u mahdollisesti a n t a a h ä - nelle i n f o r m a a t i o t a t ä m ä n e s i y m m ä r r y k s e n t e k e m i s e n m a t e r i a a l i k s i . S a a d u n tiedon l i - säksi k a i k k i tietotyöläisen t a u s t a t i e t o , u s k o - m u k s e t j a arvostukset, j o t k a t u l e v a t k o u l u - tuksesta, a i e m m i s t a t e h t ä v i s t ä j a m u i s t a k o - k e m u k s i s t a , v a i k u t t a v a t siihen, m i t e n h ä n y m - m ä r t ä ä ongelman.
O n g e l m a n r a t k a i s u t e h t ä v i s s ä t a r v i t a a n vii- denlaista tietoa j a i n f o r m a a t i o t a :
1) Tietoa, j o k a m ä ä r i t t ä ä t e h t ä v ä a l u e e n keskeiset o n g e l m a t j a t e h t ä v ä t , p ä ä - m ä ä r ä t i e t o (TK, t a s k knowledge).
2) T e h t ä v ä a l u e t i e t o , tietoa t e h t ä v ä a l u e e n keskeisistä tekijöistä tai m u u t t u j i s t a ja niiden s u h t e i s t a (DK, d o m a i n k n o w l - edge).
3) Ongelmatieto, k u v a u s käsillä olevasta o n g e l m a s t a (PK, p r o b l e m knowledge).
4) O n g e l m a n r a t k a i s u t i e t o , metoditieto (PSK, p r o b l e m solving knowledge).
5) Tulostieto (OK, outcome knowledge).
T ä t ä käsiteellistä e r i t t e l y ä sovelletaan t i e - d o n t a r p e i d e n ja t i e d o n h a n k i n t a k ä y t t ä y t y - misen analysointiin. On t ä r k e ä ä p ä ä t t ä ä tieto- työprosessi tulostietoon, koska se on h a h m o t - t a m a s s a m u i t a t i e t o t y y p p e j ä tulevissa ongel- m a n r a t k a i s u t i l a n t e i s s a . Tällainen tulostieto m u u n n e t a a n r a p o r t o i t a e s s a t u l o s i n f o r m a a - tioksi siten, että se voidaan liittää yhteisön tietoresursseihin.1
3. Tiedon tarpeet ja -hankinta
B r i t t a i n i n m u k a a n (Brittain 1982) v a i n m u u t a m i s s a k ä y t t ä j ä t u t k i m u k s i s s a i n f o r m a - tiikassa on y r i t e t t y yksityiskohtaisesti arvioi- da tietotyöntekijöiden työssä esiintyviä ongel- mia ja t i l a n t e i t a j a p ä ä t e l l ä n ä i d e n löytöjen p e r u s t e e l l a työn t e k e m i s e n e d e l l y t t ä m ä t t i e - dot. T ä m ä j o h t u u osittain t u t k i m u s a l u e e n j a t u t k i j o i d e n t a u s t a s t a , m u t t a osittain myös niistä käsitteellisistä viitekehyksistä, joiden
1 Tässä muunnosvaiheessa voi tapahtua tarkis- tuksia ja puhdistusta jopa niin, että varsinainen tulostieto häviää informaatiopaketista, dokumen- tista. Kuten Streatfield (1983) on huomannut EMIE-projektissa, tietyt virallisjulkaisut eivät si- sällä pääasiallisten käyttäjiensä tarvitsemia tieto- ja, koska niiden julkaisijat eivät niitä tietoja halua julkaista.
avulla tutkimusaluetta on jäsennetty. Erilai- set luettelot tiedontarpeisiin vaikuttavista te- kijöistä (Paisley 1968, Allen 1969, Line 1974)
— vaikka sisältävätkin merkityksellisiä teki- jöitä — eivät ole tarjonneet käsitteellisiä vä- lineitä analysoida työntekijän tehtävien ja hä- nen tiedontarpeidensa (tai -hankintansa) väli- siä suhteita. Ne eivät myöskään auta analysoi- maan uusien tietopalvelujen tai -järjestelmien vaikutuksia heidän tehtäviinsä tai niihin liit- tyviin tiedontarpeisiin. Siksi ei ole ihme, että työn ja tiedontarpeiden suhteiden tutkimus on laiminlyöty tiedontarve- ja käyttäjätutki- muksissa.1
Tarkastelemme tiedontarpeita ja -hankintaa tietotyöntekijän ongelmanratkaisun näkökul- masta. Siksi sidomme tiedontarvekäsitteet ongelmaratkaisuun liittyviin tietotyyppeihin.
Näin voimme tarkastella tietotekniikan ja tie- tojärjestelmien vaikutuksia tiedon tarpei- siin ja -hankintaan.
Työn käytäntö kehittyy. Tähän kehitykseen vaikuttavat filosofiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja tekniset tekijät.
Tarkastelemme lähemmin teknisiä tekijöitä.
Ammattikunnat kehittävät ja ylläpitävät käy- täntöjä koulutuksen, sääntöjen, standardien, tapojen ja jäsenten keskinäisen arvioinnin avulla.
Käytäntö määrää kunkin ammattikunnan keskuudessa
— mitä pidetään ongelmina, mitä pidetään tehtävinä, jotka kuuluvat ammattikun- nan kompetenssi- ja kiinnostusalueelle;
— millaisissa vaiheissa ja millaisin mene- telmin ongelmia yritetään ratkaista ja tehtäviä suorittaa;
— mitä tietoja ongelmasta tai tehtävästä tarvitaan;
— mitä tietoja ongelma-alueesta tulisi käyttää työn kuluessa;
— mitä tietoja työn tulos sisältää ja miten koottuna;
Nämä vaatimukset viittaavat suoraan on- gelmanratkaisun tieto tyyppeihin. Henkilöi- den täytyy pystyä vastaamaan näihin vaati- muksiin riittävässä määrin tullakseen hyväk- sytyksi ammattikunnan jäseniksi. Koska am- mattikunta asettaa nämä vaatimukset nor- meiksi työskentelylle, kutsumme niitä norma- tiivisiksi vaatimuksiksi kullekin tietotyy- pille.
i Viitekehysten kritiikkiä on laajemmin läh- teessä (Järvelin 1981). Työn ja tiedontarpeiden suhteita ei auta myöskään jäsentämään tiedontar- peiden kuvaaminen Maslow'n tarvehierarkian avulla (Horton 1982).
Kunzin ja Rittelin (1977) mukaan tietotyö noudattaa ajattelumalleja, jotka selittävät, kuinka työn lähtökohdista edetään tuloksiin, ongelmasta sen ratkaisuun. Heidän mukaansa tällaiset ajattelumallit, työn logiikat, ovat valtaosaltaan kuvattavissa. Tätä väitettä tu- kevat ns. asiantuntijajärjestelmien (expert systems, Barr & Feigenbaum -82) kehittämi- sestä saadut kokemukset. Joidenkin tällaisten järjestelmien suorituskyky vastaa inhimillis- ten asiantuntijoiden suorituskykyä, esim.
MYCIN (Shortliffe 1976) tai PUFF (Aikins &
ai. 1982). Näissä järjestelmissä käytetyt päät- telymenetelmät ja tieto muistuttavat ihmisten käyttämiä, vaikka eivät olekaan aivan saman- laisia. Niistä voidaan varsin suoraan lukea niiden kattamien tehtävä- tai ongelma-aluei- den normatiiviset tietovaatimukset.1
Haluamme korostaa, että vain tutkimalla työn käytäntöä, työprosessin logiikkaa, voim- me selvittää sen tietovaatimukset. Tiedontar- peisiin vaikuttavat tekijät, kuten Paisleyn (1968) esittämät, muovaavat työn käytäntöä, mutteivät suoraan vaikuta normatiivisiin tie- tovaatimuksiin. Työprosessin logiikan kuvaa- minen on kuitenkin, ainakin toistaiseksi, työ- lästä: nykyiset kuvausmenetelmät eivät ole riittäviä, eivätkä salli tehtävän piirteiden ja työntekijän toiminnan yhteyden tutkimista (Keen 1980).
Kullakin opin alalla ja kussakin ammatissa voi olla useita erilaisia paradigmoja tai käy- täntöjä, joita työssä myötäillään. Niiden eroa- vuuksista tai ristiriidoista voidaan päätellä, että kukin niistä saattaa sisältää tarpeettomia, epätäsmällisiä ja jopa virheellisiä tietovaati- muksia. Kukin saattaa olla myös riittämätön tehtävien parhaan suorituksen kannalta. Jos nämä puutteet ja viat voitaisiin kiertää, pää- dyttäisiin tehtävän objektiiviseen ideaan, joka koostuu tehtävän tarkoituksesta ja sen saa- vuttamisen keinoista sekä niihin liittyvistä objektiivisista TK-, PSK-, PK-, DK- ja OK- tietovaatimuksista. Nämä kuuluvat ideamaa- ilmaan. Tietomme niistä on aina rajoitettua, joskin tämä ideaali sopii esim. tieteellisen toi- minnan päämääräksi.
Subjektiivisia tietotarpeita (esim. informa- tion want, Line 1974) syntyy, kun työntekijä seuraa ammatilleen ominaista ajattelumallia ongelman ratkaisemiseksi tai tehtävän suo-
1 Kunzin ja Rittelin tuloksia sekä asiantuntija- järjestelmiä esitellään suomenkielellä laajemmin lähteessä (Järvelin 1981). Myös tieteenfilosofiassa on kiinnostuttu tarkastelemaan tieteellistä tutki- mustyötä käytännöllisenä ongelmanratkaisutoimin- tana (esim. Sintonen 1983).
rittamiseksi. Tarpeet ilmenevät askel aske- leelta tehtävän edetessä kulloisenkin tilanteen (saavutetut tulokset, tavoitteet, mahdollisuu- det ja menetelmät) rajaamalla tavalla. Nä- mäkin tarpeet voidaan eritellä eri tietotyyp- peihin TK, PSK, PK, DK ja OK liittyviksi.
Osan näistä tarpeista tyydyttää muisti. Osa tyydytetään etsimällä tietoa eri lähteistä. Osa tarpeista jää tyydyttämättä, etenkin, jos työn- tekijä tulee toimeen ilman jotain tietoa. Jollei hän tule toimeen ilman tiettyä tietoa, tarve saattaa tulla tyydytetyksi tietoisesti luomalla tietoa. Työntekijän koulutus ja aiempi koke- mus vaikuttavat suuresti sekä subjektiivisiin tarpeisiin että siihen, mikä osuus niistä saa tyydytyksensä muistin, luomisen ja etsimi- sen avulla ja mikä jää tyydyttämättä.
Tiedon hankinta on osa tietotyötä. Se on luonteeltaan tukitoiminto vastakohtana pe- rustoiminnoille, joiden avulla edetään tehtä- vän lopputulosta kohti. Myös tiedon hankin- nan käytännöt kehittyvät kaikissa ammatti- yhteisöissä siinä missä muukin tietotyö. Tie- don hankinnan käytännöt kuvaavat ja mää- räävät milloin, ja mistä lähteistä, eri tyyppi- siä tietoja (TK, PSK, PK, DK ja OK) tulee hankkia. Osittain nämä käytännöt heijastuvat ammattikuntien niissä vaatimuksissa, jotka koskevat sen jäsenten työympäristöjen laa- tua (tietojenkäsittely- ja -välityslaitteet, kir- jasto- ja arkistopalvelut yms.), ja osittain niissä palveluissa, joita ammattikunta tar- joaa jäsenilleen (käsikirjat, viitetietokannat yms.). Nämä käytännöt ovat luonteeltaan nor- matiivisia.
Kukin tietotyöntekijä luo itselleen oman tiedonhankintakäytäntönsä. Osan käyttä- mistään tiedon lähteistä ja kanavista hän luo itse, osan luo ammattikunta, osan hänen organisaationsa ja osan tiedon tuotantoa ja välitystä harjoittavat yritykset.
Hänen tiedonhankintakäytäntönsä yhdistää hänen ongelma/tehtävätyyppinsä ja siinä tar- vittavat tiedot tiedonlähteisiin ja -kanaviin.
Tämä käytäntö erottelee tiedonlähteitä ja ka- navia tehtävä- ja tietotyyppien suhteen. Se perustuu työntekijän subjektiiviseen arvioon tiedonlähteiden ja kanavien kyvystä ja omi- naisuuksista eri tietotyyppien tarjonnassa.
Täten henkilön tapa hankkia ongelman ratkai- sutietoa eroaa hänen tavastaan hankkia on- gelma-aluetietoa.1 Kanavien ja tiedonlähtei- 1 Lausuma on itsestäänselvyys! MUTTA: Miksi tunnetut tiedonhankintatutkimukset jättävät itses- täänselvyyden huomiotta ja niputtavat eri han- kintatilanteet erittelemättä yhteen? (ks. esim.
Brittainin (1975) yhteenveto; muista näihin tutki- muksiin liittyvistä ongelmista ks. Järvelin (1981).
den arviointi koskee monia seikkoja, kuten esimerkiksi niiden kapasiteettia, nopeutta, ka- tetta, tiedon laatua, käytön vaatimia ponnis- tuksia jne. (Kunz & Rittel & Schwuchow 1977, Christie 1982). Harvoin tämä arviointi on eksplisiittinen ja formaali. Vähimmän vaivan laki ei kuitenkaan yksin ratkaise työntekijän tiedonhakutapaa.
Tästä näkökulmasta katsottuna on tarpeel- lista, että käyttötiheyden tai tärkeyden mu- kaan laadittuja tiedon lähteiden ja kanavien rankinglistoja täydennetään tiedoilla siitä, mitä tietoja kullakin tavalla haetaan ja mikä on tiedonhakutilanne (tehtävätyyppi, työvai- he, kiire, jne.). Paisleyn (1968) ja monen muunkin viitekehyksissä esiintyvät tiedontar- peisiin vaikuttavat tekijät ovat tärkeitä läh- teitä normeille, jotka muovaavat työntekijöi- den omia tiedonhankintakäytäntöjä.
Tiedonlähteiden ja kanavien käyttötapa ja niille esitettävät kysymykset (Linen (1974) demand) riippuvat sekä lähteiden/kanavien rakenteellisista ja toiminnallisista vaatimuk- sista että niistä käsityksistä, joita lähteiden/
kanavien käyttäjillä niistä on. Niiden toimin- ta ja tarjoamat tulokset vaikuttavat käyttä- jien arviointeihin niistä ja epäsuorasti myös ammattikunnan tiedonhankintanormeihin.
4. Tietotyön tukivälineiden taksonomia Tietotekniikalla pyritään tukemaan ja vah- vistamaan tietotyötä. Tietotyön vahvistami- nen (augmentation, Engelbart 1962, Engelbart 1975) tarkoittaa tietotyöntekijän ymmärryk- sen ja ongelmanratkaisukyvyn lisäämistä mo- nimutkaisissa ongelmatilanteissa. Vahvista- misen odotetaan johtavan ongelmien nopeam- piin, parempiin ja/tai uusiin ratkaisuihin ja ymmärrykseen.
Tietotyön tukivälineitä on monenlaisia. Nii- den perustekniikka vaihtelee (esim. kommu- nikaatiotekniikat, tieto j enkäsittelytekniikat), ne tukevat erilaisia toimintoja (esim. havain- nointi, symbolien käsittely), niiden tehtävä- suuntautuneisuus vaihtelee (esim. lääketie- teellinen diagnoosiväline vs. yleinen tekstin- käsittelylaitteisto), niiden tiedon ja toiminnan taso ja laatu vaihtelevat (esim. 'älytön' tiedon- hakuohjelma vs. 'älykäs' asiantuntijajärjes- telmä), niiden käyttäjäsuuntautuneisuus vaih- telee (esim. yleiset vs. henkilökohtaiset väli- neet) ja ne on tarkoitettu erilaisiin työsken- tely-ympäristöihin (esim. yhden käyttäjän vä- line vs. ryhmätyö väline).
Myös tukivälineiden vaikutukset tietotyö- hön vaihtelevat: muutamat välineet automa-
tisoivat vanhat työrutiinit sellaisenaan; toi- set taas korvaavat vanhat työmenetelmät uusilla; jotkut tarjoavat mahdollisuuden löy- tää optimaalinen vaihtoehto, kun aikaisemmin jouduttiin tyytymään yhden vaihtoehdon — hyvän tai huonon — tuottamiseen; muutamat tarjoavat täydellisen ratkaisun työn entisiin kriittisiin ongelmiin, ja sallivat siten ongel- mien kehittymisen. Monet välineet palvelevat tiedon hankintaa: jotkut keräämällä ja järjes- tämällä ennenkin olemassa ollutta, mutta vai- keamman saatavilla ollutta tietoa helpommin saataville; jotkut tekemällä muita välineitä vanhentuneiksi. (Järvelin & Repo 1982, Jär- velin 1983).
Tukivälineiden yleisvaikutukset työnteki- jän työn tuloksellisuuteen ovat (Alter 1980):
— henkilökohtaisen tehokkuuden para- neminen,
— ongelmanratkaisun nopeutuminen,
— työntekijöiden välisen kommunikaation nopeutuminen,
— oppimisen ja harjaantumisen tehostu- minen,
— suunnittelun mahdollisuuksien lisäänty- tyminen, ja
— työn ohjattavuuden paraneminen.
Voidaksemme kuvata ja analysoida tukivä- lineiden vaikutusta tiedontarpeisiin ja -han- kintaan esitämme seuraavaksi tukivälineille taksonomian niiden tehtäväsuuntautuneisuu- den ja niiden tukemien toimintojen perus- teella. Se on julkaistu kokonaisuudessaan Kir- jastotiede ja informatiikka -lehden edellisessä numerossa (Järvelin 1983). Oheisessa kuvassa 1 on siitä tiivistelmä.
Kehitämme taksonomian yksittäisen tieto- työhön kuuluvan tehtävän näkökulmasta.
Tämän takia voimme luokitella taksonomian tasolla 2 osan välineistä tehtäväsuuntautu- neiksi perustoimintojen (kuten taudin määri- tys, suunnitteilla olevan sillan eri osien kuor- mituksen laskenta) tukivälineiksi. Muut väli- neet ovat tehtävästä riippumattomia välineitä, jotka tukevat tehtävään sisältyviä tukitoimin- toja (hallintoa: viestintää, ajankäytön seu- rantaa, kirjanpitoa jne.). Tämä luokitus riip- puu tehtävästä, koska tietty väline tukee pe- rustoimintoja yhdessä tehtävässä ja muita toi- mintoja toisessa. Esimerkiksi viitteenhakujär- jestelmä tukee informaatikon perustoimintoja, mutta kemistin muita toimintoja. Informaa- tikolle kemisti on asiakas, kemistille infor- maatikko edustaa tukitoimintoa. Informaati- kon tehtävänä on etsiä (mm.) viitteitä ja ke- mistin tehtävänä (mm.) kemiallinen analyysi.
• TIETOTYÖN TUKIVÄLINEET
• • Perustoimintojen tukivälineet
• • • havainnoinnin ja käsittelyn tuki
• • • tietojen keruun ja koodauksen tuki
• • • symbolien käsittelyn tuki
• • • • ratkaisujen etsintätuki
• • • • simulointituki
• • • • tiedonhallinta
• • Muiden toimintojen tukivälineet
• • • havainnoinnin ja käsittelyn tuki
• • • tietojen keruun ja koodauksen tuki
• • • symbolien käsittelyn tuki
• • • • viestintätuki
• • • • elektroninen julkaisutuki
• • • • yksilön työn suunnittelu/seurantatuki
• • • • yleiset tiedon tallennus- ja hakujärjestelmät Kuva 1: Tiivistelmä tietotyön tukivälineiden taksonomiasta: tasot 1—4.
Taksonomian kolmannella tasolla kumman- kin tyyppiset välineet jaetaan symbolien kä- sittely välineisiin, tiedon keruu- ja koodaus- välineisiin sekä (työn, toimenpiteiden kohtei- den) havainnointi-, käsittely- ja analyysiväli- neisiin. Tämä perustuu siihen, että välineillä on kolmenlaisia käsittelykohteita: symbolit, symbolien tuottaminen sekä fyysiset objek- tit ja ilmiöt. Viimeistä tyyppiä olevat välineet vahvistavat pääasiassa aistejamme sekä mah- dollisuuksiamme käsitellä työn kohteita. Tie- totekniikka liittyy pääasiassa kahteen ensim- mäiseen välineluokkaan. Erilaiset anturit, sa- nelukoneet ja kirjoituskoneet ovat esimerk- kejä tiedon keruu- ja koodausvälineistä. Kes- kitymme symbolien käsittelyvälineisiin. To- delliset välineet voivat ylittää nämä tyyppi- rajat (esim. prosessinohjaustietokone).
Tasoilla 4 ja 5 perustoimintoja tukevien symbolienkäsittelyjärjestelmien luokitus pe- rustuu Alterin (1980) taksonomiaan päätös- tukijärjestelmistä. Tämä (osa-) taksonomia erottelee tukivälineitä edelleen niiden tehta- väsuuntautuneisuuden perusteella: kuinka hyvin väline on perillä tehtävän tavoitteista, suoritustavasta ja siihen liittyvistä tietotyy- peistä. Yhtäällä tiedon talletus- ja hakujärjes- telmät avustavat tehtäväspesifisten tietojen talletuksessa ja jälleenhaussa. Tämän tyyppi- nen väline ei (välittömästi) oleta tapaa, jolla tehtävä suoritetaan, eikä siinä tarvittavia yk- sittäisiä tietoja. Parhaimmillaan se tarjoaa te- hokkaan, ja tehtävän kannalta luontevan ta- van tehtävässä tyypillisten tietojen hallin- taan. Toisessa ääripäässä sijaitsevat välineet (järjestelmät), jotka tekevät tehtävän edellyt- tämiä päätöksiä työntekijän puolesta. Nämä välineet 'tietävät', mistä seikoista tulee päät- tää, millaisia tietoja tässä tarvitaan ja kuinka niitä käsitellään; ne hallitsevat tehtävän logii-
kan (vrt. luku 3). Tasolla neljä näihin ääri- tyyppeihin ja niiden välityyppeihin kuuluvat välineet on ryhmitelty (tehtäväsuuntautu- neiksi) tiedonhallinta-, simulointi- ja ongel- miin ratkaisuja etsiviksi järjestelmiksi.
Tukitoimintoihin liittyvien yleisten sym- bolienkäsittelyjärjestelmien puolella ryhmit- telemme välineet (kirjallisiin) viestintäväli- neisiin, elektronisiin julkaisuvälineisiin, hen- kilökohtaisiin työn seuranta- ja suunnittelu- välineisiin sekä yleisiin tiedon talletus- ja hakuvälineisiin. Tämä perustuu siihen, että tietotyön tukitoiminnoissa esiintyy vastaavia tehtäviä. Kirjallisiin viestintävälineisiin kuu- luvat mm. elektroninen posti ja tietokoneneu- vottelujärjestelmät. Elektroniset julkaisujär- jestelmät sisältävät välineitä tekstien luontiin, korjailuun, ladontaan ja jakeluun (mm. elek- troniset lehdet). Henkilökohtaisiin työn suun- nittelu- ja seurantavälineisiin kuuluvat mm.
elektroniset kalenterit, ajankäytön seuranta- ja suunnitteluvälineet, projektien suunnittelu- ja valvontavälineet, elektroninen päiväkirja sekä henkilökohtaiset budjetointi- ja kirjan- pitovälineet (ks. Stibic 1982). Yleisiä tiedon tallennus- ja hakujärjestelmiä ovat julkiset viitetietokannat, teletietopalvelu yms. Niiden raja tehtäväsuuntautuneisiin tiedon tallennus- ja hakujärjestelmiin on asteittainen.
Kuvattu taksonomia tarjoaa osittaisen jär- jestyksen tukivälineitä varten. Se kuitenkin yksinkertaistaa välineiden ja niiden tarjoa- man tuen todellista moniulotteisuutta. Aja- tellaanpa vaikka tehtäväsuuntautuneisuuden käsitettä. Välineen tehtäväsuuntautuneisuus voi johtua:
— tietojen valinnasta, keruusta ja organi- soinnista tiukasti tehtävän tarpeisiin (tämä rajaa välineen sovellutusaluetta vrt. ongelma-alue),
— välineen sisältämistä käsittelymenetel- mistä (metodinen tehtäväsuuntautunei- suus),
— välineeseen sisältyvä työn kohdetta/
ongelmaa koskeva käsitteellistämistäpä (käsitteellinen tehtäväsuuntautunei- suus).
Tehtäväsuuntautuneisuus voi johtua myös välineen sopeuttamisesta tehtävän fyysisiin tai tietojen esitystapaa koskeviin vaatimuk- siin (kuten nopeus, muoto, paino; media:
audio, video; esitysmuoto: verbaali, taulukko, kaavio, kuva). Taksonomia ei myöskään sisällä luvun alussa esitettyjä perustekniikan, käyt- täjäsuuntautuneisuuden eikä työskentely-ym- päristön ulottuvuuksia. Se tarjoaa kuitenkin
toimintoihin ja vaikutuksiin perustuvan mah- dollisuuden jäsentää tietotekniikan monia so- velluksia, »kierteissumuja» (Seppänen 1982).
5. Esimerkki
Tarkastelemme esimerkkinä tiedon tallen- nus- ja haku (TTH-) järjestelmien vaikutusta tiedontarpeisiin ja -hankintaan. Osittain nä- mä kuuluvat perustoimintojen ja osittain mui- hin tukijärjestelmiin. Niiden sijoittumisen taksonomiaan ja vaikutukset ratkaisee niiden tietosisältö. Sen perusteella voimme tunnistaa neljä tärkeää järjestelmätyyppiä: bibliogra- fiset TTH-järjestelmät (B-TTH), fakta- eli ongelma-aluetietojen TTH-järjestelmät (DK- TTH), ongelmatietojen TTH-järjestelmät (PK- TTH) ja ongelmanratkaisutietojen TTH-jär- jestelmät (PSK-TTH).
Jokainen käyttöön otettu TTH-järjestelmä muuttaa käyttäjien tiedonhankintatapoja. Nii- den vaikutuksissa tiedonhankintaan on kui- tenkin merkittäviä eroja.
B-TTH-järjestelmät välittävät tietoa eri aiheista olemassa olevasta kirjallisuudesta.
Muun tietotyöntekijän kuin informaatikon tiedonhankintaan kohdistuvia vaikutuksia ra- jaavat näiden järjestelmien toiminnan viiveet sekä se, että kirjallisuus välittää tulostietoa (OK), josta ongelmaratkaisuun saadaan hel- poimmin ongelma-aluetietoa (DK), mutta tie- totyyppejä PK ja PSK huonoimmin. Oletam- me, että viimeksimainittujen hankintaan ne vaikuttavat vähemmän kuin DK:n hankin- taan.
DK-TTH-järjestelmät (esim. numeeriset tie- tokannat luonnontieteissä ja tekniikassa) mi- tä ilmeisimmin muuttavat ongelma-aluetiedon (DK) hankintaa. Sopiva DK-TTH-järjestelmä saattaa korvata joukon käsikirjoja ja taulu- koita, osan työntekijän arkistosta, monia pu- helinsoittoja ja nipun lehtiartikkeleita. Vai- kutus on sitä suurempi, mitä helpompi jär- jestelmää on käyttää ja mitä paremmin jär- jestelmän datat ja faktat, niiden mittaus- tapa ja esitysmuoto sopivat tehtävän vaati- muksiin — mitä tehtäväsuuntautuneempi jär- jestelmä on. Ne eivät aina täytä tehtävän vaa- timuksia, koska datat ovat aina teoriapitoisia ja siksi mahdollisesti tehtävän kannalta arvot- tomia. Näiden järjestelmien vaikutus tieto- tyyppien PK ja PSK hankintaan lienee vähäi- nen. Tehtävässä noudatettava käytäntö mää- rää, millaista DK:ta tarvitaan. Näin ollen ku- kin DK-TTH-järjestelmä pitää sisällään ole- tuksen tästä käytännöstä.
PK-TTH-järjestelmät (esim. potilastieto jär- jestelmä, suunnittelutehtävien kuvausten TTH-järjestelmä) tarjoavat ongelmatietoa ja muovaavat myös sen hankintaa. Ongelmape- tojen jäsentäminen liittyy vahvasti ongelman- ratkaisukäytäntöön ja siksi tällaisten järjes- telmien luonti on luultavasti pikemminkin seurausta tässä käytännössä tehtävistä muu- toksista kuin vaikuttaa siihen tai muiden tie- totyyppien hankintaan.
PSK-TTH-järjestelmiä voidaan käyttää neuvojen etsintään, kun ongelmanratkaisun menettelytavasta syntyy epävarmuutta, tai niitä voidaan käyttää vahvistamaan jo ole- massa olevaa käsitystä työn jatkamistavasta.
Tällainen järjestelmä ei tee perustoimintoi- hin kuuluvia tehtäviä vaan ainoastaan tar- joaa neuvoja lähestymistavoista, menetelmis- tä, tarvittavista välineistä ja faktoista, työ- vaiheista tai kiinnostavista hypoteeseista. Täl- lainen järjestelmä luonnollisesti muuttaa PSK-tiedon hankintatapaa: järjestelmän kat- tamia tietoja kysytään järjestelmältä ja vä- hemmän entisistä PSK-lähteistä (esim. työto- vereilta). Neuvojensa avulla järjestelmä myös muokkaa käyttäjiensä työtapoja ja DK- ja PK-tiedon subjektiivisia tarpeita ja siten myös niiden hankintaa. Järjestelmää voidaan- kin luonnehtia tehtävän normatiivisten vaati- musten tietovarastoksi.
Ylläolevasta ilmenee, että PSK-TTH-järjes- telmä vaikuttaa tiedonhankinnan lisäksi myös tiedontarpeisiin. Samaa ei voida sanoa muista TTH-järjestelmistä: niiden välittömät vaiku- tukset kohdistunevat vain tiedonhankintaan.
Mikäli tarkastellaan taksonomian muihin luokkiin kuuluvia järjestelmiä voidaan otak- sua niidenkin vaikutusten kohdistuvan tie- dontarpeissa ja -hankinnassa eri tavoin eri tietotyyppeihin.
6. Pohdinta
Tässä esityksessä olemme tarkastelleet jän- nitettä, joka voidaan havaita 'tieto resurssina' ja 'tieto ymmärtämisvälineenä' — näkökul- mien välillä. Oma analyysimme, jossa paneu- duttiin tietotyöläisen tiedontarpeisiin tieto- työssä, perustuu jälkimmäiseen tarkastelu- kulmaan. Hahmotimme tietotyön ongelman- ratkaisutehtäväksi, joka luo objektiivisia, normatiivisia ja subjektiivisia tietotarpeita, jotka edelleen realisoituvat ainakin osaksi tiedonhankinnassa.
Tiedontarpeiden ja -hankinnan näkökul- masta kehitimme taksonomian tietotyön tuki- järjestelmille (Knowledge Work Support
Systems). Nämä järjestelmät muodostuvat tekniikasta, informaatiosta ja tiedosta sekä inhimillisestä viisaudesta. Kun pelkkä tek- niikka ja informaatio voi tukea vain tiedon hankinnan rutiineita, asiantuntijajärjestel- mien tietokannat (Knowledge Bases) ja inhi- millisen kommunikaation tukivälineet yltävät huomattavasti pidemmälle meneviin tukitoi- miin. Näyttää siltä, että käytännön tukijärjes- telmät tukeutuvat parhaimmillaan sekä tieto- tekniikkaan että henkilöasiantuntijöihin. Täl- lainen yhdistelmä tekee järjestelmän perus- idean joustavaksi ja avoimeksi muuttuvassa tietotyöympäristössä.
Tarkastelukehikkomme ja esimerkkitapaus antavat mahdollisuuden seuraavien yleisten hypoteesien esittämiseen:
— Kaikki käyttöön otetut tietotyön tuki- välineet muuttavat tiedon hakukäytän- töjä, koska ne vaikuttavat suoraan tie- totyön tekemisen ympäristöön.
— Tehtäväriippumattomilla välineillä ei ole suoraa vaikutusta subjektiivisiin tie- totarpeisiin, koska ne eivät vaikuta itse
tehtäviin. Näin tehtäväriippumattomien välineiden kehittämisellä voidaan saa- vuttaa ainoastaan rajoitettua hyötyä tietotyöläisen tehokkuudessa tai tätä hyötyä on vaikea osoittaa paitsi rutii- ninomaisten tiedonhankinta-, käsittely-, yms. osatehtävien kohdalla.
— Yksittäisten tietotyöntekijöiden tiedon- hankintakäytäntöjen ja subjektiivisten tietotarpeiden kehittäminen muuttaa vähittäin yhteisön käytäntöjä ja nor- meja.
— Tehtäväsuuntautuneisuus muodostuu tehtäväsuuntautuneesta tiedosta ja in- formaatiosta, perustoimintoja tukevista käsittelymahdollisuuksista ja tehtävän/
ongelman käsitteellistämistavoista.
— Merkittävä osa tietotyön synnyttämästä tulostiedosta jää tietotyöläiselle ja pe- rustoimintojen tukivälineisiin — vain osa välitetään kirjallisuuden tai muiden tietoresurssien markkinoilla.
— Kaikilla välineillä on epäsuoraa vaiku- tusta tietotyöhön, tietotarpeisiin ja tie- don hankitaan, mutta näitä vaikutuksia on vaikea kohdentaa.
Viimeaikainen kehitys vaatii informatiikan tutkimusyhteisöjä hankkimaan laajemmin tietoa tietotyön tukijärjestelmistä: Tekoälyn (Artificial Intelligence) tutkimustulokset kah- den vuosikymmenen ajalta ovat tulossa tuo- tannolliseen käyttöön mm. asiantuntijajärjes-
telmien muodossa (esim. Hjerppe 1983), ja toi- saalla ovat uudet kommunikaatiovälineet, jotka ovat saavuttaneet jonkin verran huo- miota informatiikassa (esim. Hiltz & Kerr 1982). Tietotyön luonnetta ja siitä seuraavia tiedontarpeita ymmärtävät informatiikan tut- kijat voivat olla rakentamassa siltoja yleisten tietojärjestelmien ja -palveluiden, sekä tieto- työssä tarvittavan tiedon välille. — Sillan ra- kentamisen edellytyksenä on, että molemmat rannat tunnetaan.
Informaatikoille tietotyön tukivälineiden kehittyminen aiheuttaa ammatin vaatimusten muutoksia. Informaatikkojen olisi laajennet- tava taitojaan yleisten suorakäyttöisten tieto- palvelujärjestelmien ja perinteisten kirjasto- palvelujen käytöstä tietokantojen ja kommu- nikointi järjestelmien käyttöön. Informaation välittämisen ohella heidän tulisi kyetä myös sen käsittelyyn yhteistyössä tiedontarvitsijan kanssa, sekä osallistua tietotyöhön tukijärjes- telmien suunnitteluun ja installointiin organi- saatioissa. Myös kirjastonhoitajien, arkiston- hoitajien ja julkaisijoiden tulisi ottaa tietotek- niikan kehitys huomioon. Se johtanee mm.
pyynnöstä julkaisemiseen ja tietosisällön pai- nottamiseen dokumenttien, informaatioesinei- den sijasta. Tiedontarvitsijan palvelemisesta on puhuttu kauan; vasta nyt aletaan havaita mitä se merkitsee. Kun siirrytään teoriasta käytäntöön, opitaan kuinka vaikeasta tehtä- västä on kyse. Tämän havainnon tulisi johtaa suunnittelemaan ja rakentamaan sellaisia tie- totyön tukivälineitä, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti mahdollisia sekä sosiaalisesti ja poliittisesti hyväksyttäviä.
Hyväksytty julkaistavaksi 21. 3. 1984.
Lähteet
J. S. Aikins & ai., PUFF: An expert system for interpretation of pulmonary function data.
Report No. STAN-CS-82-931 (Depts. of Medicine and Computer Science, Stanford University, Stanford, CA., 1982).
T. J. Allen, Information Needs and Uses. In: C. A.
Cuadra (ed.), Annual Review of Information Science and Technology, vol. 4 (1969), pp. 3—
29.
Steven L. Alter, Decision Support Systems:
Current Practice and Continuing Challenges (Addison—Wesley, Reading, MA, 1980).
A. Barr and E. A. Feigenbaum, eds., The handbook of artificial intelligence. Vol. II (Kaufman, Los Altos, CA., 1982).
J. M. Brittain, Information Needs and Application of the Results of User Studies. In: A. Debons, W. J. Cameron, eds., Perspectives in Informa- tion Science (Noordhoff, Leyden, 1975), pp. 425
—447.
J. M. Brittain, Pitfalls of User Oriented Research, and Some Neglected Areas. In I. Friberg, ed., Proc. IRFIS 4, 14.—16. Sept. 1981. Borås, Sweden (Högskolan i Borås, Borås, 1982), pp.
213—227.
B. Christie, Face to file communication. A physio- logical approach to information systems (John Wiley & Sons, New York, 1981).
S. Crawford, Information Needs and Uses. In:
Annual Review of Information Science and Technology vol. 13 (1978) (ASIS, Washington D.C., 1978), pp. 61—81.
P. F. Drucker, The Effective Executive (Harper and Row, New York, 1966).
D. C. Engelbart, Augmenting Human Intellect: A conceptual Framework, Summary report, project no. 3587 (Stanford Research Institute, 1962).
D. C. Engelbart, Coordinated Information Services for a Discipline or Mission-oriented Community.
In: R. L. Grimsdale, F. F. Kuo, eds., Computer Communication Networks (Noordhoff, Leyden, 1975).
S. R. Hiltz, E. B. Kerr, Computer-mediated com- municated systems, status and evaluation. A volume in human communication research series (Academic Press, New York, 1982). 180 s.
S. R. Hiltz & M. Turoff, The network nation.
Human communication via computer (Addison- Wesley, Reading, Mass., 1970).
R. Hjerppe, What Artificial Intelligence can, could, and cannot, do for libraries and Information Services, In: Proc. 7th IOLIM Conference, 6.—8. Dec. 1983, London.
F. Horton Jr., Information Resources Management:
Concept and Cases (Association for Systems Management, Cleveland, Ohio, 1979).
F. W. Horton Jr., Information literacy vs. computer literacy, Bulletin of the American Society for Information Science 9 (4) (1983) pp. 14—16.
K. Järvelin, Tiedontarpeiden tutkimisesta informa- tiikassa. In: K. Järvelin, P. Vakkari, Tiedontar- peiden ja kirjastonkäytön tutkimisesta. Kaksi tutkielmaa (Kirjastopalvelu, Helsinki, 1981), ss.
17—64.
K. Järvelin, Tietotekniikan vaikutuksia työhön ja tiedonhakuun, Kirjastotiede ja informatiikka 2 (4) (1983), ss. 95—99.
K. Järvelin, A. J. Repo, Knowledge work augmen- tation and human information seeking, Journal of Information Science 5 (6) (1982), pp. 79—86.
P. W. G. Keen, Adaptive design for decision support systems, Data Base 12 (1—2) (1980) pp.
15—25.
W. Kunz, H. Rittel, A Systems Analysis of the Logic of Research and Information Processes (Verlag Dokumentation, Miinchen, 1977).
W. Kunz, H. Rittel, W. Schwuchow, Methods of Analysis and Evaluation of Information Needs:
a Critical Review (Verlag Dokumentation, Munchen, 1977).
K. B. Levitän, Information Resources as »Goods»
in the Life Cycle of Information Production, Journal of the American Society for Informa- tion Science 33 (1) (1982) 1, pp. 44—54.
M. B. Line, Draft Definition, Aslib Proceedings 26 (2) (1974), p. 87.
J. Martin, Telematic society, a challenge for to- morrow (Prentice-Hall, New Jersey, 1981).
W. J. van Melle, System aids in constructing con- sultation programs (UMI Research Press, Ann Arbor, Mich., 1981).
H. Menzel, Information Needs and Uses is Science and Technology. In: C. A. Cuadra, ed. Annual Review of Information Science and Technology, vol. 1 (1966) (ASIS, Washington D. C , 1966), pp.
41—69.
W. Paisley, Information Needs and Uses. In: C. A.
Cuadra, ed., Annual Review of Information Science and Technology, vol 3 (1968) (ASIS, Washington D.C., 1968). pp. 1—30.
J. Palme, Experience with the use of the COM Computerized Conferencing system (Swedish National Defence Research Institute, Stock- holm, 1981).
B. Russel, The problems of philosophy (Oxford U.P., Oxford, 1959).
A. J. Repo, Tiedon hankinta ja uusi tietotekno- logia, Tiedotteita, Valtion teknillinen tutkimus- keskus, (114) (1982), 89 s.
A. J. Repo, Computer conference in information service, Research reports, Technical Research Centre of Finland, (191) (1983), 50 p.
J. Seppänen, Tietokonevälitteisen tiedeviestinnän typologiaa: Näkökulma informaatiojärjestel- mien kierteissumuun, Kirjastotiede ja infor- matiikka 1 (2) (1982), ss. 41—46.
E. H. Shortliffe, Computer-based Medical Con- sultations: Mycin (Elsevier, New York, 1976).
M. Sintonen, Tieteellisen tutkimuksen ongelman- ratkaisumalli — viimeiset naulat positivismin arkkuun? In: Tieteentutkimuksen tila ja tule- vaisuus (Suomen Akatemian Tieteentutkimuk- sen yhteistyöryhmä, Helsinki, 1983), ss. 41—64.
V. Stibic, Tools of the mind. Techniques and Methods for intellectual work (North-Holland Publishing Company, Amsterdam, 1982).
D. Streatfield, Moving towards the information users: some research and its implications. Draft to Social Science Information Studies (1983), 39 p.
R. S. Taylor, Value-Added Processes in the Infor- mation Life Cycle, Journal of the American Society for Information Science 33 (5) (1982), pp. 341—346.
A. A. Toffler, The third wave: The revolution that will change our lives (William Collins Sons &
Co, USA, 1980).
G. Wersig, Inf ormationssoziologie: Hinweise zu einem Informationswissenschaftlichen Teil- bereich (Athenäum Fischer, Frankfurt (aM), 1973.
