IN 2/2013
JYVÄSKYLÄN SUOMEN KIELEN OPISKELIJOIDEN AINEJÄRJESTÖLEHTISANE
Sisällys
Pääkirjoitus 3
Fuksiaiset 4
Sanen syyskokous 5
Edustajistovaalit 5
Festarisitsit 6
Boolibileet 6
Vuosikurssin -98 vierailu 7
SaneSunnuntai 7
Tekstaripalsta 8
Pohojammaa 9
Sitsilaulukilpailu 10
Pakina: Avoin reklamaatio 12 Pakina: Eihän se muhun vaikuta 13
Fuksit tutuiksi 14
Henkilökuvassa Anne Sinnemäki 16
Matkapäiväkirja 20
Treenipäiväkirja 22
The Blush matkaa maailmalla 24 Liftaten Kuokkalaan 26
Höröskooppi 27
Testiryhmä 1: räkäläkierros 28 Testiryhmä 2: kahvilakierros 30
Eme-Riitta 32
Pöytälaatikosta 33
Kirjahyllykatsaus 34
Kohtaamattomalle 35
12. vuosikerta JULKAISIJA Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Sane ry PÄÄTOIMITTAJA Marianna Penttilä TOIMITTAJAT Taimo Halme Irina Herneaho Krista Herranen Inka Huuskonen Heli Joutsen Laura Kananen Elina Kivelä Mari Kivijärvi Johanna Kujanpää Erja Kyckling Nelli Miettinen Ilona Pesu Roosa Rentola Timmo Salakka Aino Salo Teppo Suominen Virpi Tarvainen Sara Tuisku Mikko Viitala VALOKUVAT Aino Elomäki Taimo Halme Irina Herneaho Krista Herranen Inka Huuskonen Laura Kananen Elina Kivelä Johanna Kujanpää Erja Kyckling Nelli Miettinen Roosa Rentola Laura Reunanen Jenni Räsänen Teppo Suominen Sara Tuisku Mikko Viitala PIIRTÄJÄ Moona Matilainen Kiireapulainen ULKOASU Eve Kolari Teppo Suominen TAITTO Krista Herranen Marianna Penttilä Ilona Pesu Susanna Stranius KANSI Teppo Suominen PAINOPAIKKA Kopijyvä Oy Jyväskylä PAINOS 100 kpl ISSN 2323-718X
Minne matka?
Sinnemäelle!
s. 16
Testiryhmät kiersivät baareja ja kahviloita, s. 28.
Pääkirjoitus
Tää on ollut niin hieno matka
T
ämän lehden teema on matka. (Se voitti ää-nestyksessä tiukasti tissit.) Minun suhteeni tämmöiseen teemaan on kaksijakoinen, koska niin paljon kuin rakastankin matkakertomuksia, junia ja yleistä lähtemiseen liittyvää melankoliaa, en voi sietää matkametaforia.
Onko mitään yleisempää tapaa kuvata ajanjak-
soa elämässä kuin verrata sitä matkaan? Esimerkiksi keskimäärin jokaisessa tosi-tv-ohjelmassa hehkute-
taan ainakin puolesta kaudesta eteenpäin noin mi-
nuutin välein, että tää on ollut niin hieno matka ja mä oon kasvanu tän matkan aikana ihan hirveesti.
Luulisi, että nykymaailmassa löytyisi muita-
kin tapoja ilmaista kuluneen ajan ja oman henkisen kasvun suhdetta. Matkametaforaa käytti kuitenkin jo Jeesus.
Tämä on viimeinen lehti, jonka Sanelle päätoi-
mitan. Olisi ihan sairaan helppoa verrata kuluneita kahta vuotta matkaan, mutta en kyllä vertaa. Neljä lehteä sisältänyt päätoimittajakausi ei ole ollut mat-
ka. Se on ollut savotta.
Kaksi kertaa vuodessa olen organisoinut sen, että toimittajat kaatavat hehtaarin verran niin hyvää puuta pääkopastaan Wordiin. Olen karsinut ja siisti-
nyt rungot InDesignin avulla, juontanut PDF:ksi ja kuljettanut Kopijyvään, josta olen saanut jossain vai-
heessa jalostettua tavaraa jakeluun.
Päätoimittajuus on vaatinut ympärivuorokautis-
ta panostamista joka lukukausi keskimäärin kolme päivää, ja muun ajan olen vain rallatellut ja kehus-
kellut tittelilläni. Mukavaa on ollut mutta hyvin epä-
matkamaista.
Kaikki mukava loppuu aikanaan. Niin myös kuluneet ilmaisut ja metsäsavotat. Tulee uusi päätoi-
mittaja moottorisahoineen ja traktoreineen panemaan InSanen uuteen uskoon, ja se on hyvä se.
Aivan lopuksi haluan kiittää. Kiitos Sane, kiitos InSanen tekijät. Kiitos huikeat taittajaneitoni. Teitä ilman tästäkään savotasta ei olisi tullut mitään.
Sanelämää
ILONA PESU
F
uksien mielikuvitus herät-ti ihastusta Sanen ja Viito!n fuksiaisissa torstaina 19.
syyskuuta.
Syksyn ykkösbileiden teema-
na oli Oman elämänsä -ari. Fuksi-
en joukossa nähtiin niin tuulipuku-
kommari kuin puoskarikin.
Parhaan asun palkinnon nap-
pasi kuitenkin kumppari-asuinen Moona.
Rastikierroksen jälkeen sane-
laispoppoo kokoontui Harjun por-
taille, jossa fuksit lausuivat fennis-
tivalansa.
Ilta jatkui Freetimessa. In-
Sanen saamien tietojen mukaan nimettömänä pysyttelevät fennis-
tit palasivat vielä pilkun jälkeen
Arit loistivat fuksiaisissa!
Tuutoreiden rasti Ylä-Ruthilla innosti fuksiporukan hillittömään huispausmatsiin.
Moonan kumppari oli itseoikeu- Näin menee fuksilaulu! Taimo
Sanelämää
ILONA PESU
R
uoka houkutteli nälkäiset opiskelijat Sanen koko-ukseen ja tutustumisiltaan maanantaina 30. syyskuuta.
Kortepohjan Lillukassa pidet-
tyihin pirskeisiin saapui vanhojen aktiivien lisäksi kuusi fuksia, mikä on jonkin verran viimevuotista enemmän.
– Tulin ruuan perässä, yksi paikal-
le saapuneista ensioista paljasti.
Piirakkaa ja paistosta
Itse kokouksessa juonittiin muun muassa anniskeluravintoloi-
den yhteistyösopimuksia, suunni-
teltiin tulevaa Osmaa sekä valittiin Sanelle viides tapahtumavastaava.
Pestin otti vastaan fuksi-Iikka.
Sanen emäntä Krista taikoi Lillukan pöydän koreaksi syyskuun kokouksessa.
Agitaattorin avoin kirje
TAIMO HALME
O
piskelijoiden suhtautumi-nen korkeakoulupolitiik-
kaan selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa värvätä ehdokkaita edustajistovaaleihin.
Pahat katseet ja tiuskahdukset
Halme ja Kujanpää nousivat vallan kahvaan
Teksti: ILONA PESU Kuva: AINO ELOMÄKI
S
anen Johanna Kujanpää ko-hosi äänikuningattareksi Jy-
väskylän ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa 5.–6. marras-
kuuta. Hän kahmi muhkean 30 ää-
nen saaliin.
– Tuntuu vähän mahdottomalta.
Ketkä kaikki ovat oikein äänestä-
neet mua, kun tuli noin hieno ja odottamaton äänimäärä, Johanna kommentoi.
Edaattorina hän pitää tär-
keimpänä asiana esteettömyyttä kampuksella ja tapahtumissa.
– Ensin pitää kuitenkin opetella, miten kaikki toimii, koska edari-
asioissa olen keltanokka, Johanna myöntää.
Hänen lisäkseen edariin kii-
pesi Taimo Halme 19 äänellään.
– Odotan kaudelta vahvempaa vai-
kuttamista erityisesti YK:lta, kos-
ka järjestöt menetti enemmistönsä.
Tulevaisuudessa Taimo halu-
aa myös lisätä vaalien näkyvyyttä.
Nyt äänestysprosentti oli 20,5.
menevät hukkaan. Nämä asiat ovat minulle tärkeitä, miksi eivät sinul-
le? Yhteistä hyväähän minä vain tässä yritän ajaa. Anteeksi, että vein aikaasi.
YK-edarilaiset jännittävät vaalitulosta Rentukassa.
Sanelämää
C
orpus, Tosine ja Sane sitsa-sivat Historicalla keskiviik-
kona 6. marraskuuta.
Teemana oli festarit, ruo-
kana pitsaa ja juomana lämmintä kaljaa.
Erilaiset sitsikulttuurit herät-
tivät alkuun pientä hämmennystä, mutta kolmituntisten kekkereiden jälkeen Freetimeen suuntasi varsin hilpeää festarikansaa.
Leit on muotii, tuumi sanelainen kun sitseille lähti.
Kulttuurierot näkyivät
festarisitseillä
ILONA PESU
Booli
loppui!
ILONA PESU
P
ian perinteeksi muodostuvia boolibileitä juhlistettiin Lil-lukassa maanantaina 14. lo-
kakuuta.
Paikalla olleiden mukaan Sa-
nen isännän Taimon loihtimat boo-
lit veivät kielen mennessään.
– Oli kesäinen booli ja syksyi-
nen booli. Lisäksi oli myös alko-
holiton booli, jota ei kulunut niin paljon, nimettömänä pysyttelevä InSanen päätoimittaja kommentoi.
Nimettömän lähteen arvion mukaan kurkunkostuke loppui hie-
man aiemmin kuin syksyn 2012 boolibileissä, mutta se ei menoa haitannut.
Ensi syksyä odotellessa!
Sanen vieraskirjaan kertyi liuta boolinsiivittämiä
Sanelämää
S
yyskuussa Sane sai kunnia-vieraita, kun vuonna 1998 aloittaneet suomen kielen opiskelijat kokoontuivat Jyväs-
kylässä. Päivä alkoi kahvihet-
kellä Fennicumilla ja jatkui il-
lalla miniappron merkeissä, kun nykysanelaiset kierrättivät alum-
neja yläkaupungin baareissa.
Sanen fuksivalan aikanaan luonut vuosikurssi pääsi ensim-
mäistä kertaa itse lausumaan valaa, ja fuksilaulu raikasi menemään.
Päivä oli huikean hauska. Ny-
Fennicumiin käypi tieni
Sanen fuksit vuosimallia 1998 asettuivat ryhmäkuvaan Fennicumin eteen.
MARIANNA PENTTILÄ
S
aneSunnuntait ovat jälleen pyörähtäneet käyntiin.Hemppari, sanelaisia ja lautapelejä. Mikä loistava tekosyy
Hemppari houkuttelee sunnuntaisin
ILONA PESU
kynuoriso järkyttyi hieman entis-
ten nuorten tarinoista ja totesi ole-
vansa masentavan tylsää.
Toisaalta myös ysikasit sai-
vat asettaa ikäänsä mittasuhteisiin.
Nykyiset Sane-fuksit olivat heidän aloittaessaan noin neljän vuoden ikäisiä.
tissutella tai juoda kaakaota sun-
nuntaisin, tai ainakin joka toinen sunnuntai.
Kuvassa näkyvä Ira ei muuten näytä keskisormea kameralle vaan keskittyy poistamaan palikkaa huojuvasta tornista.
Ira keskittyy peliin.
Sana on vapaa
Tekstaripalsta
1.5. 16.26
Eve tunnettiin
aiemmin Markkuna.
1.5. klo 0.51 Fuksi-Juuso
pakotti laittamaan yo-lakin päähän!
3.10. klo 22.43
insanen ilona on ihana!
3.10. klo 22.44
Fuksipojat on komeem-‐
pia kun vuosiin <33 t. Konkari
3.10. klo 22.46 hyvä edustus
fukseilta approssa, jatkakaa samaan malliin!
3.10. klo 22.46
#salilekasalilvika
#approsekaapprosvika
3.10. klo 22.46
Fuksit on valovoimai-
sia <3 Kaamee darra!
T: Appro-sanelainen
3.10. klo 23.03
IS VÄLI (huomaako vitsin?) SANE-VAUVAT ON KAIKKI MUN!!
5.10. klo 12.08
Olen ihastunut kaik-
kiin söpöihin poikiin ja kuumiin uroksiin! Jos tunnistit itsesi, lähesty minua, in sane!
Nimim. Villiintynyt sinkku/sinkkuuntu-
nut villi -90 ;;)
9.10. klo 13.05
aiai, miten hyvää ruokaa piatolla on silmälle ja vatsalle.
14.10. klo 11.04
uus proffa nähtiin aal-
to-salin edessä lauan-
taiyönä (ilman punaisia housuja).
14.10. klo 22.43
Boolibileissä sanen fuksipojat runoilee vanhemmille naisille.
14.10. klo 22.44
huhhuh miten meidän fuksipo- jat puhuu rivoja puumanaisille
14.10. klo 23.47
Tuoreen tutkimuksen mukaan Sanen miehis- tä 1/3 on impotentteja humalassa.
23.10. klo 19.43
JYY:n hallituksen puheenjohtaja
suosittelee jokai-
selle sanelaiselle päiväkaljaa.
28.10.2013 klo 23.05
onks pakko mennä aka- demisk svenskaan jos ei taho?
29.10. klo 10.50
GÄLJÄÄ Ändägä tiistai klo 10.46
30.10. klo 18.44
Ensimmäisellä viikolla toitotel-‐
tiin opiskelijoil-‐
le, että carpe diem. Olisihan tuo kivaa, jos siihen annettai-‐
siin mahdolli-‐
suus...
Pohojammaa
Nuukaaluvinkkiä kauppareisuuhin
J
okaanen naistenlehti on pullollansa vinkkiä onnis-tuneesiin reisuuhin. Rantareisua ennen pitää käyrä solariumis ja päivä Tukholmas -risteelylle kannattaa pakata joukkohon omat oksennuspussit. InSanenkin on aika friskaantua ja siirtyä räväkkähän keltaasen leheris-
tön konseptihin. Siispä tässä kahareksan ohojetta opis-
kelijan elämyksellisehen mutta pihihin kauppareisuhun:
1. Kauppareisua pitää pirättää pahkuroomahan huolella aiva niin ku mikä tahansa muuki reisu. Mus-
ta paras lähtökohta suunnitteluhun onki se, notta kollaa netistä jokaasen kaupan sivut eriksensä läpitte ja kattoo, mitä tarjouksia mihinäki kaupas on. Jokaanen havainto kannattaa kirioottaa ylähä, niin tiätää sitte, mihin kaup-
pahan pitää tryykätä ja mitä mistäki ostaa. Sen jäläke-
hen pitääs melekehen hotalehtia postilooralle ja teherä sama rulianssi uurestaansa.
Tämon tärkiää, ku opiskelijana ja nuukana ihimi-
senä saa kituutettua reiruhun, jos vähä viittii räknätä ja funteerata mitä osteloo. Mun mielestä sellaanen on aiva humpuukia, notta pitääs suunnitella viikon ruaat etukä-
tehen - sitä syörähän, mikon halapaa.
2. Jos oot hoksusta kotoosin, hyppäät kaupas kah-
tehen otteesehen joka iesuksen päivä. Aiva enste kukon-
laulun aikahan on, koska silloon joka toises tuottehes on punaanen ale-lätkä. Silloon ei trenkää lompakon nyö-
riäkään aukoora niin maharottoman lujaa ku kaikki on puoli-ilimaasta jo valamihiksi.
Toinen kerta on sitte siinä kolomen mais. Silloon suunnatahan Mestarin herkkuhun, koska siältä saa ilta-
päivän hiukohon vattan täytettä leipä- ja makkaramais-
tiaasista. Sitte ei tarvittekkaan itte ostaa välipalaa, ku kuuntelee suu täynnä ku kauppiahat tyrkyttää mitä mil-
loonki trahteeria. Mitä usiempaa sorttia ilikiää maistel-
la, sitä täyremmäs vattanki saa.
3. Kirkolle kannattaa toikkaroora pläsi ojan po-
hojas, notta sais koottua följyhyn maharollisimman pa-
lijo pulloja. Ei oo nälliä kieltäätyä ilimaasesta rahasta aiva eheroon taharoon. Yhyrestä isoosta pullosta saa 40 senttiä, jolla taas saa puoli kilua perunoota - ei yhtään köppääsempi vinkki. Pulsuulta voi kysyä, mihinä on parhaat pulloapajat.
4. Yks nätty vinkki koskoo pussia. Aina kannat-
taa tärkiää tällätä ottaa oma pussi joukkohon. Minen ainakaan rupia mistään muoviläpyskästä maksamahan 20 senttiä. Kyllä silläki jo pari perunaa saa. Vihannek-
sekki kannattaa pistää omihin pussiihinsa, nottei tartte eriksensä ostella roskapussia, jos ne sattuu välipään te-
kemähän.
5. Kassalla kannattaa maksaa käteesellä. Mä ruu-
kaan teherä niin, notta annan vasite hiiren korvan verta vähemmän tuohta ku kassaneiti krävää, koska niillon aina lymys pari hilua varooksi, jos muksuulla ei ook-
kaan maksaa mälliänsä. Ja taas säästetähän. Tähän men-
nes on keriitty säästämähän ainaki kilo perunoota, eikoo viä tarvinnu eres pluutata.
6. Jos prunttaa isoon murupussin hyväskää, ei tuu
häävi olo, eikä sitte tarvitte palijo päivän aikana törsätä oikiaan ruokahan. Toisaalta, jos rohomuaa menemähän tuon meirän säästämän kilon verran perunoota, eikä hä-
tinä tee mieli enää muuta, joten plakkaria ei tarvitte ala-
varihinsa ronkkia niin tivihisti.
7. Laihruta. Ei kukkakeppi kenenkään silimähän hääviltä näytä, mutta luikuuhin ei maharu yhtä palijo ruokaa ku sellaasihin, joillon vähä reirumpi pääoma rakkauspinta-alaa. Siinäki säästää. Itte en oo tätä sovel-
WDQX YLl Nl\WlQQ|V NRVND PRRQ ULVNLQl ÀLNNDQD SRK-
tinu, notta vararavinto on hyöryksi silloon, ku joutuu autiomaahan loukkuhun.
8. Viimeenen ja ehkä tärkeen niksipirkka on, not-
tei näitä ohojeeta kannata mihinään tilantehes nourattaa silloon, ku menöö kauppahan äireen tai isseen massiilla.
Näitä vinkkiä nourattamalla sinäkin voit joskus päästä reisuhun vähä muuallekki ku Sokoksehen.
Aino Salo
Kilpailu
Sanelle useampikin uusi sitsilaulu
Viime kevään InSanessa julkaistiin kilpailu: Sanoita Sanelle sitsilaulu.
Julkaisemme nyt kolme parasta osallistujaa.
MARIANNA PENTTILÄ
Sanen skidit
(sävel: Lontoon skidit)
Pörssin skidit sanoo, et niil on tylsää!
Dumpin skidit sanoo, et ei oo tekemistä!
(I’m so bored) x2
Mut tietääks ne millaist on olla Sanelaisii?
(Voi ei, voi ei!)
Meillä miehetkin on pirun harvinaisii!
(Voi ei, voi ei!)
Me mentäis Sohwiin (se on kallis) Poikkareihin (pitkät jonot)
Kotibileet? (Kuka siivoo?) Mitä jäljelle jää?
Me mentäis jumppaan (nyt ei pysty) Tehtäis ruokaa (se on tylsää)
Lukis tenttiin (silkkaa paskaa) Mitä enää nyt tehdä voi?
Stimpan skidit sanoo, et niil on tylsää!
Ynnän skidit sanoo, et ei oo tekemistä!
(I’m so bored) x2
Mut tietääks ne millaist on olla Sanelaisii?
(Voi ei, voi ei!)
Meillä miehetkin on pirun harvinaisii!
(Voi ei, voi ei!)
Me mentäis Sohwiin (se on kallis) Poikkareihin (pitkät jonot)
Kotibileet? (Kuka siivoo?) Mitä jäljelle jää?
Me mentäis jumppaan (nyt ei pysty) Tehtäis ruokaa (se on tylsää)
Lukis tenttiin (silkkaa paskaa) Mitä enää nyt tehdä voi?
EI MITÄÄN!
EI MITÄÄN!
EI MITÄÄN!
Stimpan skidit luulee, et niil on nastaa!
Ynnän skidit luulee, et niil on tekemistä!
(This is fun!) x2
Mut tietääks ne millaist on olla Sanessa?
(Voi jee! Voi jee!)
Meillä viinakin on aina ilmaista!
(Voi jee! Voi jee!)
Me mentäis Sohwiin (meil on varaa) Poikkareihin (jonon ohi)
Kotibileet? (Tänne kaikki!) Mitään muille ei jää!
Me mentäis jumppaan (rauta nousee) Tehtäis ruokaa (aika kurmee)
Lukis tenttiin (ei ees tarvii) Mikä paremmin olla vois?
EI MIKÄÄN!
EI MIKÄÄN!
EI MIKÄÄN!
Vaihtoehtoinen tai lisäsäkeistö
Kilpailu
Sanessa
(sävel: Hetki lyö)
Sanessa, meidän Sanessa
sinihaalareissa kuljetaan ja pilkkuu viilataan.
Sanessa, meidän Sanessa
villasukat kotiin jäädä saa, nyt kun bailataan.
Juhlain jatkuvan mä tahdon, en kotiin tahdo ollenkaan, pikkufennisti kun bailaa, aamuun asti jaksaa taas.
Tahdon ennen kuin on myöhäistä mä nähdä sen, että sanelainen bailaa kaikkein parhaiten.
Sanessa, meidän Sanessa
joskus boolibileet villiks saa, kerran vuodessa.
Sanessa, meidän Sanessa
oli meitä kaks tai viiskytkuus, niin kyllä bailataan.
Dirlandaa
Taas lähtee Sane humppaamaan ja viinaa suoneen pumppaamaan.
Villasukat nurkkaan vaan, en kotiin jää nyt runkkaamaan.
Fennicumin miehil on meno aivan mahdoton.
Ne saavat aivan kenet vaan.
Kupan, hivin kanssas jaan On sulla muodot Venuksen, ja naamataulu hevosen.
Ne aina pilkkuu nussii vaan, kun ei ne mitään muuta saa.
Perkele kun jyskyttää, kohta pääni räjähtää.
En enää koskaan juoda voi, kun sitsilaulut päässä soi.
O
piskelijat toteuttivat taas kerran perusluontoaan. Yksikään laulu ei tipahtanut InSanen postilaatikkoon ennen viimeistä iltaa. Mutta parempi myöhään: laulujen laadussa näkyy deadlinen tuoma jännite.Tuomaristo kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että jokaisessa laulussa oli hyviä ja huonoja puolia.
Äkkiseltään loistavan Sanen skidien ongelmaksi muodostui se, että kukaan ei tunne alkuperäistä biisiä.
Tämä saattaa vaikeuttaa laulamista pöytäjuhlassa, jossa edes Pienet sammakot ei mene ikinä rytmissä. Vaatii kehittelyä: fuksit on kasvatettava vastedes tuntemaan kappale ensimmäisestä syksystään alkaen. (Löytyy You-
tubesta hakusanalla Lontoon skidit.)
Positiivisen Sanessa-kappaleen alkuperäissävel lienee tuttu useimmille. Kappale on hyväntuulinen eikä hekumoi esimerkiksi alkoholinkäyttöä ahdistavissa määrin, mikä on positiivista. Toisaalta bailata-verbin yli-
käyttö vaikuttaa itsepetokselta ja kertoo jotain ainejärjestön huonosta juhlimisitsetunnosta. Villasukkien kotiin jääminen on toiveajattelua.
Dirlandaa on kerta kaikkiaan mahtava sitsibiisi. Eikö sitä muka ole sitsisanoitettu aiemmin? Vaikka sano-
ja ei olisikaan, säkeen loppuun pääsee aina mukaan. Version hienot riimit korostavat alkuperäiskappaleen hy-
vää rytmiikkaa, mutta kaikki eivät tykkää näin radikaalista irtosuhteilun tai krapulatilan korostamisesta. Toi-
saalta kaikki eivät tykkää mistään. Miinusta villasukista, plussaa nurkkaan vaan / runkkaamaan -riimiparista.
Kilpailun tuloksena Sanelle saatiin kolme erilaista, uutta sitsilaulua, jotka tapahtumavastaavat saavat tallentaa jälkipolville tai ainakin nykypolven sitsilauluvihkoihin. Jos kaikki laulut otetaan mukaan, valinta laulujen välillä voidaan tehdä aina sitseillä kulloisenkin juhlakansan mielihalujen perusteella.
Sane lahjoittaa kilpailuun osallistuneille Erja Kycklingille, Pauliina Puraselle, Aino Salolle, Suvi Skant-
zille ja Anna Tuomiselle haalarimerkkejä.
Pakinointia
Avoin reklamaatio Matkaaja-
matkailuperävaunujen valmistajille
A
rvoisa Tehdas. Näinä kiristyvän talouden aikoina Teillä on varmasti kiirettä ja rahan-reikiä ihan omastakin takaa, eikä kaikkiin pikkuasioihin millään ehdi tai pystykään kiinnittä-
mään huomiota. Juuri siksi halusinkin lähestyä teitä ensisijaisesti kieliasiantuntijan ominaisuudessa – tä-
mäntyyppisissä asioissa kun hyvin usein tuntuu kyse olevan enemmänkin tietämättömyydestä eikä niin-
kään välinpitämättömyydestä. Ja näin haluaisin uskoa olevan myös teidän tapauksessanne.
Haluan siis esittää syvän huoleni käyttämistän-
ne kielellisistä valinnoista ja niiden levittämästä val-
heellisesta maailmankuvasta. Luonnollisestikaan en oleta, että Te johtoportaassa olisitte täysin tietoisia alaistenne tekemisistä, mutta juuri matkailuperävau-
numatkalta palanneena joudun kysymään nyt ihan suoraan, että oletteko itse koskaan
tulleet käyneeksi purkeissanne?
Näitähän markkinoidaan hyvin harhaanjohtavasti useimmiten ni-
mellä asuntovaunu.
Yllättävän moni olettaa tällä nimikkeellä yritettävän viitata sii-
hen, että kyseessä olisi vaunu, jossa voi asua. Tämän tiedon valossa olenkin huolissani nyt myös siitä, että jos olettekin olleet kyseisen tuotteen kehitystyössä mukana ihan aktiivisesti, niin millaisissa oloissa mah-
datte joutua asumaan, jos tarjoamanne puitteet mie-
lestänne etäisestikään vastaavat käsitettä asunto?
Yhtäältä kyse voisi toki olla siitäkin, että olet-
te tottuneet esimerkiksi nauttimaan suurimman osan päivän lämpimistä aterioista jonkin toisen valmista-
mina ja todennäköisesti jossain aivan muualla kuin asunnossanne. Jos joskus olette ihmetelleet kuinka kaiken maailman ramsayt ja oliverit saavat muuta-
massa sekunnissa loihdittua ties minkälaisia tuotok-
sia, niin voin sanoa, että kyllä tekemisensä on sillä pienen jalkapallokentän kokoisella, ydinsukellusve-
neen teknisten vimpainten tasoisella arsenaalilla va-
rustetulla Keittiöllä.
Mutta tämä teidän tarjoilemanne ”keittiö”… niin, senpä tahtoisin nähdä kuinka Välimäki loihtisi koppe-
rossanne edes nakki-nuudelipadan. Joka ihan oikeasti muuten sisältää tasan nakkia ja nuudelia muun muas-
sa sen vuoksi, että kaasu ei suostu tulemaan ulos pul-
lostaan sen paremmin kauniisti pyytämällä, rumasti uhkaamalla kuin työkaluilla avustamallakaan, joten käytössämme oli pelkkä vedenkeitin.
Joskin jos kaappitilaa ja tiloja yleensäkin olisi käytettävissä edes hieman ruhtinaallisemmin, ei tar-
vitsisi kuluttaa näin suhteettoman isoa osaa ruuanlait-
toon varatusta ajasta vedenkeittimen virittämiseen, kun sitä etsiessään ei täytyisi ensin nostaa vaatekasse-
ja pois yläkaapista, siirtää vessaan pois jaloista tyrkä-
tyn kuopuksen sylistä ensin petivaatteet yläsänkyyn kissankoppien sisälle ja laittaa vaatekassit tilalle lap-
sen syliin. Tilannetta ei myöskään edistänyt ”ilmas-
tointi”, joka kattoi tasan kaksi vaihdetta: kylmä ja kostea sekä kuuma ja vielä kosteampi.
Niinpä muun muassa edellä mainit-
semiini seikkoihin nojaten annan teille – ja samalla kaikille muille vaunuvalmi-
stajille – kieliasiantuntijan ominaisuu-
dessa suositukseksi vastedes ryhtyä käyttämään noista epäsikiöistä nimi-
tystä maailmanlopunhelvetinkoneenkidutuskoppinen tai edes kielitoimistonkin suosittamaa virallisempaa, mutta ikävä kyllä ei käyttöön vakiintunutta matkailu-
perävaunu-nimikettä.
Kunhan vain ette missään yhteydessä ikinä mai-
nitse etäisestikään mitään asuntoon viittaavaa. Kaup-
panimenä Matkaajan sijasta toivoisin näkeväni esi-
merkiksi vähemmän harhaanjohtavan Manaajan.
Ystävällisin terveisin,
V.T.
Suomen kielen opiskelija,
humanististen tieteiden kandidaatti ja närkästynyt perheenäiti
Moni olettaa, että kyseessä on vaunu,
jossa voi asua.
Pakinointia
N
ii ne edarivaalit oli taas. Emmä äänestäny, vaik mietin sitä kyllä, oishan sitä voinu ka-verii jeesii. Poikkarit tais olla just sillo edel-
lisenä iltana, enkä mä oikee kyenny sit lähtee aamul kampukselle. Jotku kukkakepithän siellä taas heilu ehdolla, nauttii salee siitä huomiosta. Saa naaman-
sa julisteesee ja näi. Kuitenki yrittää vaa suurin osa pompata valtuustoihi tai eduskun-taan tota kautta, oi-
kee tuputtaa sitä poliittist aatettaa kaikille.
Eikä sitä paitsi mun ääni mitää olis vaikut-
tanu, enhä mä ehi ite nauttii yhtää niistä hyödyistä, mitä ne ehkä ajaa läpi joskus – jos ajaa. Mitä ne JYYn tyypit muka mihinkää vaikuttaiskaa, sairaan lapselli-
sia jotku opintotukimielenosotukset vaikka. Ihan ku se päättäjien mielipiteitä muuttais. Plus mulla on nii hyvä duuni ManPoweril, ettei mun tarvii ottaa lainaa ja tuki riittää oikee hyvin tohon mun Lutakon yksi-
öön. Ne tulorajat on kyl sillee läppä, kuka ny muka 20 tonnilla vuodessa eläis hyvin? En kyllä ala pelkkää bissee kittaa Brassa.
Käy kyl vähä sääliks niitä vässyköitä, jotka ei saa tehtyy duunii opintojen ohes eikä silti valmistu ikinä. En kyl tajuu, miten intohimo muka riittää jo-
honki ylioppilaskunta-hommii. Joo, ymmärrän kyl et Ilokivi tarttee toisen linjaston tai jotai, mut tarviiko siihen nyt jotai edustajistoo?
Riemu_Meklari Eihän se muhun vaikuta
En kyl tajuu, miten intohimo
riittää johonki ylioppilaskunta-
hommii.
Fuksit tutuiksi
F
ukseihin kohdistuneesta ko-tipaikkatutkimuksesta voi havaita, että Jyväskylän yli-
opisto on houkutellut tänä vuonna suomen kielen lukijoita laajasti eri puolilta suomea - paitsi idästä ja pohjoisesta. Syytä tähän voi vain ar-
vailla, liekö kielen osaaminen näillä syrjäseuduilla sitten heikompaa.
Etelä- ja Länsi-Suomi sen si-
Sane-fuksien matka Jyväskylän yliopistoon
Mistä syksyn 2013 Sane-fuksit oikein tulevat?
jaan ovat hyvin edustettuina tämän vuoden fuksien keskuudessa. Jy-
väskylän yliopisto on houkutellut innokkaita suomen kielen lukijoita melko kaukaakin: myös pääkaupun-
kiseudulta ja länsirannikolta asti on lähdetty opiskelemaan maineikkaa-
seen Jyväskylään.
Haastattelin tarkemmin kah-
ta fuksia, joista toinen on kotoi-
sin Jyväskylästä ja toinen on tullut hieman pidemmän matkan takaa.
Otin selvää, miksi he ovat Jyväsky-
lään päätyneet ja mitä he ajattelevat opinnoistaan.
Riikka Rintala: Päädyin Jyväskylään
pääsykokeen kautta suoraan koti-
kuntani Jalasjärven lukiosta. Suo-
men kieltä halusin opiskelemaan, koska olen aina ollut kieli-ihminen.
Opin puhumaan kahdeksan kuukau-
den ikäisenä, enkä ole sen jälkeen suutani sulkenut. Opettaminen on myös aina ollut oma juttuni. Päivä-
kodissakin aina ohjasin muita lapsia ja tädit huomauttelivat siitä.
Moona Veijola: Olen ihan paljasjalkainen jyväskyläläinen.
Tykkään Jyväskylästä tosi paljon, varsinkin kesäisin. Keksin joskus 12-vuotiaana, ettei minusta tule toi-
mittajaa tai kirjailijaa. Voisin sitten olla vaikka äikänope. Keväällä 2012 hain ja pääsinkin opiskelemaan suomen kieltä Jyväskylän yliopis-
Teksti:TIMMO SALAKKA Kuvat: ILONA PESU
1. Miten ja miksi päädyit opiskele- maan suomen kieltä Jyväskylään?
Fuksit tutuiksi
Sane-fuksien matka Jyväskylän yliopistoon
toon. Sen jälkeen kävin tosin vielä varmistamassa intissä puolustusvoi-
mien uutislehti Ruotuväessä, ettei musta tosiaan tule toimittajaa. Sekin oli aika hauskaa, mutta kotiutumi-
nen se vasta mukavaa olikin.
Riikka: Välillä pimeältä, kun on saanut vääntää joitakin tehtäviä pik-
kutunneille asti, eikä joissakin kurs-
seissa ole päätä eikä häntää. Ympy-
rä myös sulkeutuu kivasti, kun yli kymmenen vuoden jälkeen leikkii taas muovieläimillä. Toisaalta olen kokenut monesta asiasta valaistu-
misen: K-marketissa oli hieno het-
ki tajuta, että perunapussin saa alle kahdella eurolla. Opiskelun suhteen valaistuin, kun tajusin, ettei tietä-
mättömyys haittaa. Tuosta oivalluk-
sesta olisi ollut jo yläasteella hyötyä.
Moona: Opiskelu on ihan pa-
rasta. On aivan mahtavaa päästä viimein tekemään pelkästään niitä asioita, mistä tykkää. Tai ainakin 2. Miltä opiskelu yliopistossa on näyttänyt fuksin silmin?
3. Mikä on ollut mieleenpainuvin matkasi?
melkein. Suomen kielen ja kirjalli-
suuden opinnot on oikeasti kivoja, mutta kaikki muut epämääräiset pa-
kolliset kurssit jättää kyllä toivomi-
sen varaa. Aion aloittaa myös koulu-
tusteknologian perusopinnot, ja jos ohjelmointi ja algoritmit jaksavat kiinnostaa, minusta saattaa tulla äi-
kän ja tietotekniikan ope.
Riikka: Automatka Pohjois-Karja-
laan perheeni kanssa, kun olin jotain 5-vuotias. Vanhemmat kuuntelivat paljon Leevi and the Leavingsiä ja veljeni kanssa osasimme Pohjois-
Karjalan ulkoa. Meillä oli kertsiin omaperäinen ja vaativa koreogra-
¿DNLQ 2OLPPHNLQ LQQRLVVDPPH kun saimme kuulla, mihin olem-
me menossa. Perillä meitä kohtasi
pettymys: olimme kuvitelleet sen joksikin valtavaksi paikaksi, eikä maaseutumaisema kuulunut niihin kuvitelmiin. Muistan vieläkin, kun katsoin auton ikkunasta ulos ja ky-
syin iskältä: ”Tämäkö on Pohjois-
Karjala?”
Moona: Olen tehnyt aika paljon mieleenpainuvia matkoja! Partiolai-
sena kaikki vaellukset niin pyörällä kuin jalan ovat ainakin olleet jänniä omalla tavallaan. Tosin ulkomaan-
matkat ovat asia erikseen. Niistä hyvin korkealle nousee kaksiviik-
koinen reppureissu Alankomaihin ja Belgiaan pari vuotta sitten. Vuo-
den suunnittelun jälkeen lähdimme kaverin kanssa kahdestaan heti kun täytin 18. Jaoin talven ajan mainok-
sia, että sain matkakassan kasaan ja se kannatti. Puolet hassuista jutuis-
tani on siltä reissulta.
Tuutorien rastilla luotiin palikoista mitä erikoisimpia rakennelmia.
Fuksien lähtöpisteet.
Tapasimme
Teksti: JOHANNA KUJANPÄÄ Kuva: ILONA PESU
M
inne matka?Heh, tuota noin, no seuraava matka on kotiin.
Millainen oli äskeinen junamatkasi Jyväskylään?
Se sujui tosi hyvin. Aika ihanteellinen junamatka sillä tavalla, että oli aika rauhallista.
Junamatkustamisen kannalta olisi hyvä että kaikki junat olisivat täynnä, mutta tietenkin kun itse istuu kyydissä, niin hiljaisuus tuntuu mu-
kavalta. Tämä juna ei myöskään ollut missään kohtaa myöhässä.
Mulla on nyt jo tosi vanha muis-
to siitä, että mun piti kerran tulla noin vuonna 2001 puhumaan taloudesta tänne Jyväskylään Vihreiden järjes-
tämään tilaisuuteen. Mä olin junassa, ja kun jossain vaiheessa kuulutettiin Seinäjoki, niin mulle tuli sellainen paha aavistus.
Seuraavaksi kuulutettiin Pännäi-
nen ja Kokkola, ja silloin mulle tuli todellakin olo, että jotain tuntuu ole-
van vialla, ja soitin hädissäni Jyväs-
kylään.
Tampereellahan olisi pitänyt vaihtaa, mutta mä en ollut sitä tajun-
nut. Kävin sillä reissulla Kokkolan uudessa kirjastossa ja söin pitsan.
Sen jälkeen mä olen aina päässyt Jyväskylään ja pidän matkaa laaduk-
kaana jo sillä perusteella, että onnis-
tun vaihtamaan junaa Tampereella tänne tullessani.
Kuinka usein matkustat?
Se vaihtelee paljon, ja mulla on aika erilaisia matkoja.
ja vielä Espoossa Nuuksion laidoilla.
Ainakin siis nyt syksyllä olen istunut junassa ja bussissa. Kyllä mä matkustan varmaan aika paljon.
Onko sinulla matkalaukun vakioi-
ta?
Villasukat ovat usein mukana sekä junassa että lentokoneessa. Ne ovat kevyin asia, josta tulee eniten matkus-
tusmukavuutta.
Kirja on ehkä kakkosmatkustus-
mukavuus.
Viimeisen vuoden aikana mulla on myös ollut pieni poikani mukana – myös Jyväskylässä – joten vauvan vaipat on hyvä muistaa mukaan.
Pidätkö matkapäiväkirjaa?
En aina. Kun olen ollut matkoilla esi-
Tässä on ehkä käynyt niin, et-
ten pidä matkapäiväkirjaa vaan päivi-
tän sosiaaliseen mediaan samat jutut, jotka olisivat aikasemmin päätyneet matkapäiväkirjaan.
Päivittämisestä ei tietenkään jää itselle pysyvää jälkeä. Olen kuitenkin kova säästämään lippuja, joita säilön itselleni, ja tuntuu, että silloin asiat säilyvät myös sydämessä paremmin.
Mikä on vihrein matkasi?
Tämän vuoden matkoista vihrein on Kolin kansallispuistoon. Se nimittäin tehtiin junalla ja reittitaksilla, ja siellä vaelsin perheeni kanssa vanhan Hera-
järven kierroksen, joka meni kansal-
lispuiston isojen vanhojen metsien ja suojelualueiden läpi.
Entä runollisin?
Matkat ovat ylipäätään aika runolli-
sia, sillä aistit herkistyvät asioille, kun lähtee pois kaikkein totutuimmasta ympäristöstä.
Ehkä silti yksi runollisimmista on ystävättären kanssa tehty matka kesällä 1993. Matkustimme junalla Baltian läpi ja Varsovaan, ja eksyim-
me vahingossa Valko-Venäjälle. Lo-
pulta tulimme laivalla Gdanskista kotiin.
Siitä matkasta on välähdyksiä päätynyt myös runoihin, ja sitten on ehkä paljon asioita, jotka ovat runol-
lisia mutta eivät ole vielä muuttuneet runoiksi.
Millaista matkaa suosittelet suo-
men kielen opiskelijoile?
Suomenopiskelijoille olisi ehkä hyvä matka suunnata Inariin ja siellä jutella ihmisten kanssa saamen kielen tilan-
teesta.
Vihreää ja runollista
Anni Sinnemäki oli puhumassa Jyväskylän yliopiston ylioppilas- kunnan kehitysyhteistyöviikoilla 7. lokakuuta. InSane istahti hänen kanssaan hetkeksi juttelemaan.
Anni Sinnemäki suosittelee In-
Sanen lukijoille matkaa Inariin.
Tapasimme
tä ovat uhanalaisia. Kuitenkin niitä elvytetään tällä hetkellä, ja tilanne esimerkiksi inarinsaamen suhteen on paranemassa.
Suomen kielen opiskelijoille on varmasti myös hyvä idea opiskella lähisukukieliä suomen rinnalla, jos mahdollista. Inarissa on tosi kaunis-
takin.
Jos saisit matkustaa omassa elä-
mässäsi menneisyyteen, minne me-
nisit ja miksi?
Mulle on tosi tärkeä periaate, että mä en ikinä jää jossittelemaan asioita.
Ei ole paikkaa, jonne matkus-
taisin tekemään jonkin asian toisin, koska musta tuntuu, ettei se ole hyvä lähestymistapa.
Toisaalta mä kyllä usein aja-
tuksissa palaan menneisiin asioihin.
Ehkä mä palaisin kesäkuuhun 1989 Sodankylän elokuvajuhlille, joilla oli silloin vieraana Krzysztof Kiéslows-
ki. Se on myös voimakkain kokemuk-
seni yöttömästä yöstä.
Ehkä mä voisin tällä kertaa tehdä poikkeuksen periaatteestani ja lukea uudelleen juhlien elokuvaohjelman sekä katsoa ne elokuvat, joita mä en silloin ymmärtänyt nähdä.
Veturi, taksi vai valtamerilaiva?
Ehkä se veturi, juna, on näistä mulle tavallisin kulkumuoto.
Mikä Ultra Bran lauluista on paras matkabiisi?
Nyt täytyy sanoa sellainen, joka ei oo mun oma, eli Janne Saarikiven Hei kuule Suomi, joka on ehdoton koti-
maan reissubiisi.
Terveiset sanelaisille!
Tietysti menestystä opintoihin! Toi-
vottavasti opitte paljon.
Toivottavasti on myös aikaa opintojen sisällä ja ohessa myös miet-
tiä maailmaa ja ehkä vähän tehdä töitä tai harrastaa jotain aktiivisesti, jotta opiskeluaika kasvattaisi kokonaista ihmistä.
Anni Sinnemäki pakkaa matkalle mukaan ainakin kirjan ja villa-
Vasen sivupohja Oikea sivupohja
Matkapäiväkirja
Opiskelija ei lepää lomallakaan!
O
piskelijan elämään kuulu-vat kiinteästi opiskelemi-
nen ja perhe sekä joillekin – kuten minulle – myös työt. Toi-
von mukaan opiskelija ehtii myös harrastaa. Viikolla 43 toisilla oli perioditauko, toisilla tenttiviikko, mutta minulla oli syysloma. Kuu-
si viikkoa opiskelua olikin jo niin rankka puristus, että viikon loma oli täysin paikallaan. Tai sitten ei...
Mutta en valita!
Syyslomani alkoi virallises-
ti torstai-iltana 17.10. viimeisen luennon 16-17.30 jälkeen. Tästä syyslomamatkustaminen alkoi au-
tolla kohti kotikotiani Hollolaa.
Matkustan ylipäätään paljon vä-
lillä Jyväskylä-Hollola-Tampere, joten minulla on aina käytössäni auto, jota käytän lähes aina kun mahdollista.
Käytän autoa myös työmat-
koihin, töitä lastenvaatemerkki-
Zalekuan tehtaanmyymälässä kun minulla tällä hetkellä on lähes poikkeuksetta joka perjantai ja lauantai. Lukuun ottamatta opis-
keluviikonloppujani draamakasva-
tuksen parissa Tampereella kerran kuussa. Draaman voi laskea myös yhdeksi harrastuksekseni, sillä se ei juuri tunnu opiskelulta, vaan toi-
mii voimaannuttavana elämänalu-
eenani.
Toinen lempiharrastuksistani on teatterissa käyminen. Sitä ehdin harrastaa syyslomallakin yhden näytöksen verran. Tampereen Työväenteatterissa pyörii Prin-
sessa, jota olin katsomassa sekä
harrastuneisuuden että opiskelun vuoksi. Teen draamakasvatuksen aineopintoihin liittyen neljä teat-
terikritiikkiä, joista yhden pohjana on Prinsessa-näytelmä. Näin opis-
keluni limittyy myös vapaa-aikaa-
ni. Töissäkään en käy pelkästään taloudellisista syistä, vaan koen työt mukavaksi tavaksi irrottautua opiskelusta. Lisäksi myös nautin työstäni todella paljon.
Vietin alkulomani Hollolas-
sa, sillä halusin olla vanhempieni kanssa. Työrauha päiväsaikaan vanhempien ollessa töissä takasi minulle myös mahdollisuuden teh-
dä muutamia rästiin jääneitä kou-
lutehtäviä. Olin jättänyt ne tarkoi-
tuksella lomalla tehtäviksi, sillä en siedä toimettomuutta.
Näin myös lapsuudesta asti tuntemaani kaveria, jonka kanssa kävimme shoppailemassa kaup-
pakeskus Karismassa. Torstaina jouduin korjauttamaan auton tuu-
lilasia, sillä kivi oli iskenyt siihen särön.
Loppuviikoksi suuntasin Tampe-
reelle, sillä minulla oli perjantaina ja lauantaina draamakasvatuksen aineopintoihin liittyvä dramatur-
gian lähijakso Tampereen kesäyli-
opiston järjestämänä. Koska sis-
koni ovat muuttaneet opiskelujen perässä Tampereelle, on minulla nyt yöpaikka myös heidän luonaan kummitätini ja -setäni majoituksen ELINA KIVELÄ
Navigaattori auttaa minua tarvittaessa löytämään paikasta A paikkaan B.
Työ ja huvi samassa paketissa
Yöelämää ja
yliopistoruokailua
Matkapäiväkirja
Opiskelija ei lepää lomallakaan!
Matka paikasta A paikkaan B
Ajankohta Kulkuneuvo Km
Jyväskylä - Hollola to-ilta henkilöauto 181
koti - työpaikka pe-aamu henkilöauto 5,2
työpaikka - koti pe-ilta henkilöauto 5,1
koti - työpaikka la-aamu henkilöauto 5,2
työpaikka - koti la-päivä henkilöauto 5,1
Hollola - Tampere la-iltapäivä henkilöauto 120 siskoilta kummitädille la-iltapäivä henkilöauto 8,5 kummitädiltä teatteriin la-ilta henkilöauto 5,4 teatterista kummitädille la-ilta henkilöauto 5,4 kummitädiltä siskoille su-päivä henkilöauto 8,5
Tampere - Hollola su-ilta henkilöauto 123
kotoa kaverille ma-iltapäivä henkilöauto 13,4
kaverilta Karismaan ma-ilta henkilöauto 7,7
Karismasta kaverille ma-ilta henkilöauto 7,7
kaverilta kotiin ma-ilta henkilöauto 13,3
kotoa tuulilasikorjaukseen to-aamupäivä henkilöauto 15 tuulilasikorjauksesta Treelle to-aamupäivä henkilöauto 129
siskoilta kaupungille to-ilta kävellen 3,2
kaupungilta siskoille to-yö kävellen 3,2
siskoilta yliopistolle pe-päivä pyörällä 1,5
yliopistolta siskoille pe-päivä pyörällä 1,5
siskoilta yliopistolle pe-iltapäivä henkilöauto 1,5
yliopistolta siskoille pe-ilta henkilöauto 1,5
siskoilta yliopistolle la-aamu henkilöauto 1,5
yliopistolta siskoille la-iltapäivä henkilöauto 1,5
siskoilta Ideaparkiin su-päivä henkilöauto 17,9
Ideaparkista siskoille su-ilta henkilöauto 19,6
Tampere - Jyväskylä ma-aamu henkilöauto 151
lisäksi.
Siskot tutustuttivat minua Tampereen yöelämään ja yliopis-
toruokailuun. Muiden yliopistojen opiskelijoilta perittävä tuolivuokra 70 senttiä osoittautui legendaksi tai vanhentuneeksi käytännöksi:
ruokailin samaan hintaan kuin Jy-
väskylässäkin.
Lauantaina vietimme illalla tupareita siskoilla perheen ja isän siskon perheen kesken. Sunnun-
tain vietimme siskojeni, jotka ovat myös parhaat ystäväni, kanssa kauppakeskus Ideaparkissa. Illalla teimme yhdessä heidän koulujut-
tujaan, joissa en kamalasti ollut hyödyksi, sillä suomen sijaan he opiskelevat englantia. Maanantai-
lään ja suoraan luennolle.
Vietin suuren osan lomastani jollain tapaa liittyen opiskeluun:
yliopistolla, koulutehtävien pa-
rissa ja varsinaisesti opiskellen.
Yhdistin opiskelun ja lomailun. Ja nivoin vielä perheen ja kaveritkin
mukaan. Listasin kaikki matkat lomani ajalta kilometreineen ylös.
Kilometrejä kahdentoista päivän ajalta tuli yhteensä 862,4, suurin osa autolla ajaen. Kaikki loman, opiskelun, huvin ja perheen vuok-
si.
Navigaattori auttaa minua tarvittaessa löytämään paikasta A paikkaan B.
Kilometritiedot ovat peräisin valehtelemattomasta Google Maps
Treenipäiväkirja
Täällä taas!
Sakke, Stuge ja Rosé treenaavat (jälleen) salilla.
LAURA KANANEN ROOSA RENTOLA SARA TUISKU
K
uten Juttakin neuvoo: paras tapa treenata on merkata harjoitusajat hyvissä ajoin kalen-teriin. Näin tekevät myös Sakke, Stuge ja Rosé, joiden tämänkin päivän treeni on ollut kalen-
terissa jo kuukausia.
Kaukana ovat ne reilun parin vuoden takaiset ajat, jolloin salille lähtöä soudettiin ja huovattiin edellisenä yönä sähköpostissa (ks. InSane 1/2011).
Kaukana on myös kaikki muu amatöörimäisyys (ks.
uudestaan InSane 1/2011).
Tämä on kuvaus siitä, mihin matka kohti lihak-
sia on tähän mennessä vienyt. HUOM. Kannattaa lu-
kea äärimmäisen vakavalla naamalla.
Koko kolmikko saapuu Kortepohjan salin ovelle ta-
san 9.00. ”SALIL EKA!” Sakke karjaisee ja runttaa ovesta sisään. Karmit rutisevat liitoksissaan.
”Itse asiassa se olin kyllä minä joka oli eka”, mutisee Stuge, joka on tosiaan tullut sisään Sakkea ennemmin. Lisäksi hän on hahmottanut tilan Sakkea paremmin ja tajunnut kääntyä sivuttain astuessaan oviaukosta. Viimeisenä tulee Rosé, jonka ei tarvitse miettiä sisääntuloaan, sillä osa seinästä on romahta-
nut Saken jäljiltä.
Pukuhuoneessa Rosé heittää Puman paitansa nau-
lakkoon (hän on jo jonkin aikaa käynyt salilla ilman paitaa) ja syöksyy vapaiden painojen osastolle katso-
maan, onko Uniikki paikalla. Ja onhan se. Isoine ja muhkeine lihaksineen.
”En käsitä, miten saatoin joskus ihailla pelkkiä hauiksia”, Rosé tuumii pumppaillessaan jalkakyyk-
kyjä. ”Kyllä sen Daniel Craigia olla pitää!”
Sillä välin Stuge laskostaa Adidaksen takkinsa viivoittimen kanssa siistiin pinoon ja käy mielessään
Treeniä ilman paitaa
”Kuka sano, et saa tuloksii ilman ruunii?”
Rakasta lihaksiasi kuin itseäsi.
Treenipäiväkirja
läpi tulevaa salitreeniä. Sakke repäisee Niken hup-
parin päältään ja huutaa: ”PAITA POIS!” Sitten hän rymistelee juoksumaton luo tehdäkseen viiden kilo-
metrin maksimivauhtisen alkulämmittelyn.
Stuge yrittää palauttaa zenmäisen olotilansa ja hiippailee soutulaitteelle, jossa hän vetää sen taval-
lisen: tarkasti tuhat metriä. Sitten hän kulkee optimi-
reittiä vatsalihaspenkkiin, josta hän tänään aloittaa.
”Täytyy kestää kipua jos haluu saavuttaa”, Sak-
ke lauleskelee ja tanssahtelee kevyesti hauispenkkiin istumaan. Saken alta kuuluu heikko vinkaisu: salin mikkihiiri ei ole ehtinyt väistää. ”Still alive…?”
Kaikki keskittyvät omaan treeniinsä. Ainakin omasta mielestään. Rosé tulee palautusjaksolla intoilemaan Stugelle (jonka näkökulmasta kyseessä on häiriköin-
ti): ”Katoin taas eilen Elan videoo, ja ei LUOJA se mies on kovassa kunnossa! Sillä on homma hallus-
sa!” Stuge tekee hiljaa toistoja ja laskee kymmeneen.
”Mä oon liekeissä!” huutaa Sakke ja nostaa pen-
kistä uuden ennätyksensä. ”Pannaan menee, AAH!”
Rosé äännähtää vastaukseksi ja heittää itselleen fem-
mat. Stuge pyörittelee silmiään ja mulkaisee noviisia, joka yrittää viedä Stugen seuraavaksi tarvitsemat kä-
sipainot.
Puolentoista tunnin jälkeen Rosé ja Stuge ovat valmiita ja siirtyvät suihkun kautta nauttimaan pa-
lautusjuomistaan. ”Jippikayjei mikä treeni”, Rosé hehkuttaa. ”Tsiigaa Stuge voittajaa!” ”Joojoo”, Stuge murahtaa. ”Mä lähden kotiin syömään rahkaa ja ve-
nyttelemään.”
Kello 21.59 Sakke nuijii salin valot kiinni ja hih-
kaisee voitonriemuisena: ”SALIL VIKA!” Ovi sul-
keutuu ja salille laskeutuu (vihdoin) rauha.
P.s. Nimettömässä ei kimalla. Rosén sormuskoko on edelleen 16. Timantit on tosi ikuisia!
”Mies ku veistos vai mies ku leivos?”
Tavoitteet kohdillaan
Musisointia maailmalla
J
yväskylän yliopistossa yhteis-kuntapolitiikkaa ja konservatori-
olla musiikkia opiskeleva Sakke Wallenius on matkustellut musiik-
kiprojektiensa mukana niin koto-Suo-
messa kuin ulkomailla.
1990-luvulla Sakke keikkai-
li Mascara-bändinsä kanssa, kun trion hitti Erittäin hyvä ellei täydelli-
nen iski kansaan. Viimeksi kuluneet yhdeksän vuotta on keskitytty The
Varastelevia apinoita ja
japanilaisseurueita – The Blush matkaa maailmalla
Blush -bändin musiikkiin, ja laulu-
kieli on vaihtunut englanniksi, vaikka
”suomen kieli onkin pop ja maailman mittakaavassa erityislaatuinen asia”, Sakke huomauttaa.
Vuosien synnytystuskat ovat nyt tuottamassa tulosta, sillä alkuvuodes-
ta 2014 bändi julkaisee ensimmäisen EP:nsä, ja menneenä kesänä nettiin saatiin Ilokivellä kuvattu Wicked-
musiikkivideo, jolla vilahtaa myös sanelaisia. Toiveena on luonnollisesti valloittaa maailma.
The Blush on jo keikkaillut muutamia kertoja ulkomailla, ja siellä sattuu ja tapahtuu.
”Bändin kanssa matkustelu on työtä, perusmatka potenssiin aika paljon.
Jännityskertoimet kasvaa, kun ulko-
mailla asioiden hoito on jo kielen ta-
solla haasteellisempaa.
Viime reissulla syyskuussa bas-
so hajosi lentokoneessa, ja Portugalis-
sa, Gibraltarilla ja Lontoossa keikkoja varten piti aina selvittää, mistä löytyy varabasso. Sitä on vaan opittava luot-
tamaan, että asiat hoituu lopulta joten-
Teksti: ROOSA RENTOLA Kuva: LAURA REUNANEN
kin”, Sakke sanoo.
Mieleen on jäänyt loppuunmyy-
dyn keikan heittäneen Apulannan lämppääminen Lontoossa. ”Paikalla ollut suomalaisyleisö oli mahtava!
Yleisöissä on eroja, suomalaiset usein lämpenevät vähän hitaasti ennen kuin lähtevät täysillä mukaan”, Sakke vah-
vistaa kulttuurierot, joista niin usein puhutaan.
Toisaalta esiintyjät voivat saada erityiskohtelua, sillä keikkapaikoilla ulkomaalaisia artisteja osataan usein arvostaa eri tavalla. ”Suomalaisina olemme niin eksoottisia. Kerran mei-
hin viitattiin ’japanilaisseurueena’, mikä oli mielenkiintoista.”
Keikkamatkat ovat työmatkoja, eikä lomailuaikaa kiertueella juuri jää. Draamaa mukaan mahtuu sitäkin enemmän, myös keikkojen ulkopuo-
lella. Viime reissulla aikaa liikeni api-
noiden tarkkailuun, ja yksi niistä va-
rasti Saken laukusta deodorantin, kun silmä vältti.
Yksi Saken parhaista keikkamuistois-
ta on Portugalista, jossa The Blush
”It’s wicked, so wicked!”
”I love you, I hate you!”
Jyväskylän yliopistos-
sa yhteiskuntapolitiik-
kaa ja konservatoriolla
musiikkia opiskeleva
Sakke Wallenius on
matkustellut musiik-
kiprojektiensa muka-
na niin koto-Suomessa
kuin ulkomailla.
Musisointia maailmalla
esiintyi kynttiläillallisia nauttineelle vanhemmista ihmisistä koostuneelle yleisölle.
Yleisö katsoi pitkään bändin hip-
pipunkkarishortsityylin perään ja vai-
kutti olevan mahdollisimman kauka-
na punkfaneista. Ilta alkoi jazzilla ja eteni bändin omaan tuotantoon, jonka myötä yleisö intoutui huutamaan ja tanssimaan mukana.
”Siinä toteutui koko draaman kaari, ja mietittiin itsekin jälkikäteen, että mitä oikein tapahtui. Seuraavana aamuna vanhempi mies huudahti päin naamaani hotellin altaalla terassiltaan
’I hate you!’ biisimme sanojen mu-
kaan. Että hyvää huomenta vaan sul-
lekin!
Yleisön innostus on niin vil-
pitöntä, koska ulkomailla meistä ei
vielä tiedetä mitään ja se on joko-tai, joko meistä tykätään tai sitten ei.”
Englannissa on alkuvuodesta tiedossa kiertue, ja sitä Sakke jo odot-
taa. ”Kyllähän se on tavoite ja unelma päästä bändin kanssa ulkomaille isos-
ti. Sinne missä on ihmisiä ja missä ta-
pahtuu. Se varmaan olisi se unelmien keikkakin, hyvä yleisö ja onnistunut tunnelma.”
The Blush on päässyt keikkailemaan muun muassa Englannissa ja Portugalissa.
Kotimatka
Teksti: TIMMO SALAKKA Kuva: ILONA PESU
T
alven lähestyessä tuulisen, kyl-män ja pitkän Kuokkalan sillan ylittäminen polkupyörällä voi tuntua varsin ylivoimaiselta haasteel-
ta.
Kun räntää sataa kasvoihin vaa-
katasossa, olisi kyyti lämpimässä au-
tossa varsinaista luksusta.
Päätimme ottaa selvää, onko mahdollista päästä sillan yli opiskeli-
jabudjetille sopivalla (=ilmaisella) au-
tokyydillä ja voiko polkupyörän jättää talven ajaksi kotiin.
Siispä menimme sillan päähän liftaamaan.
Kaljalaatikolle on käyttöä
Valmistautumisemme liftaukseen al-
kaa kyltin suunnittelemisella.
Jotta olosuhteet olisivat mahdol-
lisimman autenttiset, olemme päättä-
neet, että liftauskyltti on ehdottomasti
tissämme lukee lyhyesti ja ytimek-
käästi "toiseen päähän".
Liftauksemme alkaa torstaina sopivasti neljän aikaan. Mahdolli-
suuksia ainakin luulisi iltapäiväruuh-
kassa riittävän.
Paikkamme bussipysäkillä sillan kupeessa on myös erinomainen: auto-
jonoja vyöryy ohitsemme jatkuvasti.
Ei muuta kuin peukut ylös, kyltti esiin ja kyytiä odottelemaan.
Vastoinkäymiset alkavat
Sillan ylittäminen alkaa kuitenkin lu-
kuisista mahdollisuuksista huolimatta jo kymmenessä minuutissa vaikuttaa vaikealta.
Ohi ajavan bussin kuljettaja näyttää meille peukaloa takaisin, se onkin ainoa piristävä asia toistaiseksi.
Valitettavasti emme voi nyt tur-
vautua Jyväskylän kalliisiin julkisiin liikennevälineisiin.
Vakavasti otettava tutkiva jour-
nalismimme aiheuttaa ohi ajavissa
Sillan pää osoittautuu syksyisenä ilta-
päivänä myös hyvin kylmäksi paikak-
si odotella kyytiä.
Toteamme, että kyydin odotta-
minen kovin pitkään ei ole sen järke-
vämpää kuin polkea sillan yli pyöräl-
lä.
Tässähän vilustuu vähintään yhtä helposti ja aikaakin kuluu enem-
män. Kyllästymme liftaukseen melko nopeasti, sillä kukaan työmatkalaisis-
ta ei ole joviaalilla tuulella, eikä kyy-
tiä tule.
Voimme vain todeta, että baari-
illan jälkeen kyydin saaminen olisi luultavasti vielä vaikeampaa, jos edes kotimatkalla ruuhka-aikaan emme pääse sillan yli.
Siispä jatkossakin on syytä tur-
vautua omaan lihasvoimaan ja käyttää sillan ylitykseen polkupyörää.
Toisaalta yritystämme ei voi tuo-
mita täysin epäonnistuneeksi: kuljet-
tajien ilmeistä päätellen saimme sen-
tään levitettyä performanssillamme hilpeyttä muutoin ankeaan syksyiseen
Määräpaikkana toinen pää
Timmo (vas.) ja Iikka liftaavat Kuokkalan sillan kupeessa. Ottaisitko sinä heitä kyytiin?
Itsetuntemus
Vesimies 20/1–18/2
Vesimies pysyttelee usein juhlissa vesilinjoilla, mutta nyt on suositel-
tavaa kaataa kuppia: juhlija saattaa tehdä elämänsä löydön. Jos taas voimajuomat maistuvat enemmän-
kin, nyt on hyvä hetki rauhoittua – perjantaiaamun luennolle kun voi mennä myös ilman darraa ja täh-
tien tämänhetkinen asema saattaa enteillä oppimista tapahtuvan.
Kalat 19/2–20/3
Tylsyys saattaa olla sinulle hyö-
dyksi. Luovuutesi kukoistaa ja saatat voittaa parhaan sitsiasun palkinnon.
Oinas 21/3–19/4
Sinulla on ehkä pieniä terveyson-
gelmia. Voit lisätä elinvoimaasi ja vastustuskykyäsi syömällä terveel-
lisesti ja monipuolisesti. Maka-
roneja voi nauttia ketsupin sijaan vaikkapa erilaisten tomaattikastik-
keiden kanssa.
Härkä 20/4–20/5
Keväällä on hyvä aika ryhtyä toi-
meen ja päivittää e-Hopsia. Korpin energia näyttäisi tuolloin olevan positiivisesti varautunut.
InSanen höröskooppi
Kaksoset 21/5 – 21/6
Juttelet lähipiirisi kanssa haaveis-
tasi, jotka vaikuttavat nyt olevan jo huomattavasti lähempänä. Kyllä, valmistuminenkin saattaa tulevai-
suudessa olla mahdollinen.
Rapu 22/6–22/7
Sinua kohtaa suuri taloudellinen onni. Jauheliha on tarjouksessa lä-
hikaupassasi.
Leijona 23/7–22/8
Sää tulee olemaan vaihteleva. Kan-
nattaa varautua asianmukaisesti esimerkiksi ottamalla sateenvarjon mukaan, kun lähtee ulos.
Neitsyt 23/8–22/9 Onko näitä täällä vieläkin??
Vaaka 23/9–22/10
Menneisyyden taakat ja tekemättö-
mät asiat painavat. Mene nyt vain kiltisti sinne Akademisk Svens-
ka -kurssille. Oikeilla voimien suuntaamisella läpipääseminen on mahdollista.
Skorpioni 23/10–21/11 Suhtaudu rakentavasti erään anta-
maan palautteeseen, hän ei halua sinulle mitään pahaa. Päinvastoin, hän haluaisi sinuun syvemmän suhteen, jos vain menisit häntä vastaan asiassa. Kandisi tai gradu-
sikin saattaisi edetä.
Jousimies 22/11–21/12 Jousimies on omissa oloissaan viihtyvä ja tutuiksi käyneissä ru-
tiineissaan pysyttelevä. Vaikka ei kannatakaan lähteä merta edemmäs kalaan, voisi joskus olla hyväksi laajentaa kokemusmaailmaansa.
Kävele vaikkapa Kuokkalan sillan yli sen toiselle puolelle. Se saattaa avartaa maailmankatsomustasi.
Kauris 22/12–19/1
Liikunnan lisääminen saattaa ko-
hottaa fyysistä kuntoasi.
KRISTA HERRANEN
