OPETUSVIDEOIDEN KÄYTTÄMINEN POTILAAN TUTKIMISEN OPETTAMISESSA
Ilja Nykänen Tutkielma Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen Yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos/sisätaudit
Toukokuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Lääketieteen koulutusohjelma
NYKÄNEN ILJA: Opetusvideoiden käyttäminen potilaan tutkimisen opettamisessa Opinnäytetutkielma, 40 sivua, 3 liitettä
Tutkielman ohjaajat: sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Milla-Maria Tauriainen, hematologian ja sisätautien erikoislääkäri Manna Miilunpohja
Toukokuu 2020
Asiasanat: Potilaan tutkiminen, opetusvideot, lääketieteen opetus
__________________________________________________________________________
Potilaan tutkiminen on tärkeä kädentaito kaikille kliinistä työtä tekeville lääkäreille ja osa kaikkien lääkäreiden koulutusta. Metodeja, joilla potilaan tutkimista voidaan opettaa, on useita.
Perinteisiä tapoja, joilla tutkimista lääkäriopiskelijoille opetetaan ovat luennot, kirjat ja pienryhmäopetukset. Nykyteknologia on kuitenkin mahdollistanut uusien opetusmetodien syntymisen, tästä esimerkkinä internettiin ladattavat opetusvideot.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lääketiedettä kolmatta vuotta opiskelevien opiskelijoiden suhtautumista opettajien tekemiin, potilaan tutkimista käsitteleviin opetusvideoihin.
Opetusvideot tehtiin Itä-Suomen Yliopiston kliinisten opettajien ja Kuopion Yliopistollisen Sairaalan AV-osaston yhteistyönä. Kuvaukset ja editointi toteutettiin vuoden 2017 kevään ja kesän aikana. Vuonna 2017 kolmannen vuosikurssinsa aloittaneet lääketieteen opiskelijat kävivät syksyn 2017 aikana Potilaan tutkiminen (POTT) -kurssin. Kurssin aikana opiskelijoilla oli mahdollisuus opiskella potilaan tutkimista opetusvideoiden avulla Moodle (sähköinen oppimisympäristö) kautta. Kurssin lopussa opiskelijoille jaettiin palautelomakkeet, joilla selvitettiin heidän suhtautumistaan videoihin. Lisäksi muihin Suomen lääketiedettä opettaviin yliopistoihin lähetettiin kysely, jolla yritettiin selvittää, kuinka potilaan tutkimisen opetus on kyseisissä yliopistoissa järjestetty.
Tutkimukseen vastanneiden suhtautuminen opetusvideoihin oli pääasiassa positiivista. Suurin osa katsoi videoita, ja koki niistä olevan hyötyä potilaan tutkimisen oppimisessa. Myös videoiden laatu koettiin hyväksi ja niiden koettiin kattavan kaikki oleelliset potilaan tutkimisen osa-alueet.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Medicine
NYKÄNEN, ILJA: Usage of instructional videos in teaching clinical examination of a patient Thesis
Tutors: Milla-Maria Tauriainen, Manna Miilunpohja
Key words: Clinical examination, instructional videos, medical education
__________________________________________________________________________
Examining a patient is a skill that all physicians working in a clinical environment need and it is a part of every physicians’ academic education. There are many methods for teaching this skill. Traditional methods in which examination is taught to students are lectures, textbooks and teaching in small groups. Modern technology has made new teaching methods possible. A prime example of this are educational videos that can be uploaded to internet for students to watch.
In this thesis we study the opinions of third year medical students concerning instructional videos teaching clinical examination made by clinical teachers. The videos were made in co- operation with clinical teachers of University of Eastern Finland and the AV department of Kuopio University Hospital. Shooting and editing the videos took place in the spring and summer of 2017. The medical student who started their third year in 2017 attended a course teaching clinical examination in the autumn of 2017. During this course the students had an opportunity to study watching the previously mentioned instructional videos via Moodle. At the end of the course the students were given a questionnaire concerning their views and opinions about the videos. In addition to this we contacted other finnish universities asking them how clinical examination is taught in their curriculum.
The students’ views and opinions about the instructional videos were mainly positive. Majority of the students watched the videos and thought that they were useful for learning. The quality of the videos was also considered good and all the relevant aspects of clinical examination were included in the videos.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ...9
2 VIDEOIDEN KÄYTTÄMINEN POTILAAN TUTKIMISEN OPETTAMISESSA ... 10
2.1 Potilaan tutkimisen opettamisen historia ... 10
2.2 Potilaan tutkimisen opettaminen ... 10
2.2.1 Oppikirjojen käyttäminen potilaan tutkimisen opetuksessa ... 10
2.2.2 Luento-opetus potilaan tutkimisen opetuksessa ... 10
2.2.3 Pienryhmäopetus potilaan tutkimisen opetuksessa... 11
2.2.4 Käytännön harjoittelu potilaan tutkimisen opetuksessa ... 11
2.2.5 Flipped-classroom potilaan tutkimisen opetuksessa ... 11
2.3 Videot opetuksen tukena ... 11
2.4 Potilaan tutkimisen opetus Itä-Suomen Yliopistossa ja muissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa... 13
2.4.1 Kuopio, Itä-Suomen Yliopisto ... 13
2.4.2 Oulu ... 14
2.4.3 Tampere ... 14
2.4.4 Helsinki ... 14
2.4.5 Turku ... 15
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ ... 16
3.1 Tutkimuksen tarkoitus ... 16
3.2 Tutkimusmenetelmät ... 16
3.3 Opetusvideot ... 16
3.3.1 Opetusvideoiden toteutus ... 16
4 TULOKSET ... 18
5 POHDINTA ... 25
LÄHTEET... 28
LIITTEET ... 30
1 JOHDANTO
Potilaan tutkimisen taito on kliinisessä työssä toimivalle lääkärille välttämätön, ja potilaan tutkimisen opetus on osa lääkärin koulutusta. Yliopistoissa potilaan tutkimista opetetaan monin eri metodein. Perinteisiä metodeja ovat luento-opetus, oppikirjojen avulla opiskelu, pienryhmäopetus, sekä näistä vanhin ja perinteikkäin, vanhemman kollegan ohjauksessa tapahtuva tutkiminen (1). Nykyteknologian kehitys on kuitenkin mahdollistanut uusien opetusmuotojen, kuten videoluentojen ja opetusvideoiden syntymisen.
Videoita on käytetty opetuksessa jo vuosikymmeniä ja niiden käytön vaikutusta on myös tutkittu. Luentojen tapauksessa eroa oppimistuloksissa videoluentojen ja perinteisten luentojen välillä ei ole havaittu, mutta kädentaitoja opetettaessa on videoiden käytöstä havaittu olevan merkitsevää hyötyä(2-4).
Tässä syventävässä opinnäytetyössä käsiteltävät opetusvideot tehtiin, jotta opiskelijoiden olisi helppoa ja kätevää valmistautua potilaantutkimisharjoituksiin. Aikaisemmat vuosikurssit olivat lisäksi toivoneet tämänkaltaista opetusmateriaalia hyödynnettäväkseen.
Sekä opiskelijoiden, että kliinisten opettajien mielestä videomateriaalin kautta voidaan vaikuttaa kunkin ryhmäopetuksen aiheen opetuksen yhteneväisyyteen. Kliinisiä käden taitoja opetettiin usean alan kliinisten opettajien toimesta ja jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä suorittaa tiettyjä tutkimuksia.
Myös kertaaminen on tärkeää syvän oppimisen toteutumiseksi ja videoitu materiaali mahdollistaa tämän hyvin. Opetuksen kannalta tarkoitus oli, että opiskelija olisi katsonut videon ainakin ennen kyseisen aiheen potilasharjoitusta, sekä uudelleen palauttaakseen tarvittaessa mieleensä tutkimuksen toteuttamisen ennen omatoimisia potilaan tutkimusharjoituksia.
Koska videomateriaali oli sekä uutta kyseisellä kurssilla, mutta siinä vaiheessa myös maanlaajuisesti, tarvitsimme opetusmateriaalista opiskelijoilta palautetta. Valitsimme kyselytutkimuksen tarkastelumetodiksemme. Haimme tutkimuksella tietoa, kuinka videomateriaaliin suhtauduttiin ja kuinka paljon videoita oli katsottu. Tutkimuksesta saadusta tiedosta voisi myös olla apua uusien opetusvideoiden tekemisessä tulevaisuudessa, ja toisaalta jos palaute olisi hyvin negatiivista, voitaisiin uusista videoprojekteista pidättäytyä. Lisäksi syventäviä opinnäytetöitä lääketieteen opetuksesta ei ole juuri tehty, minkä katsottiin jo itsessään olevan arvokasta.
2 VIDEOIDEN KÄYTTÄMINEN POTILAAN TUTKIMISEN OPETTAMISESSA
2.1 Potilaan tutkimisen opettamisen historia
Modernin lääketieteen katsotaan syntyneen Antiikin Kreikassa noin 500 eaa. ja sen isänä pidetään Hippocratesta. Tuolloin perustettiin ensimmäiset lääketiedettä opettavat koulut Kosin ja Knidoksen saarille, ja rationaalinen ajattelu korvasi kansanperinteen ja uskonnon lääketieteen perustana. Lääkärin koulutus perustui mestari-oppipoika-suhteeseen.(1)
Mestari-oppipoika-metodi jatkui Euroopassa lääkärinkoulutuksen perusteena läpi keskiajan, kunnes 900-luvulla Ranskaan ja Italiaan perustettiin lääkärikouluja. Tuolloin arabian- ja kreikankielisiä lääketieteellisiä tekstejä alettiin kääntää latinaksi, ja opetusmetodeiksi vakiintuivat kirjoista opiskelu, sekä ruumiinavaukset. 1700-luvun lopulla Ranskassa syntyivät ensimmäiset sairaaloiden yhteydessä toimivat lääkärikoulut, ja opiskelijat pääsivät opiskelemaan elävien potilaiden avulla. (5)
2.2 Potilaan tutkimisen opettaminen
Näköaisti ja visuaalinen hahmottaminen ovat tärkeä osa potilaan tutkimista ja voidaankin sanoa, että visuaaliset opetusvälineet, varhaisista anatomian atlaksista nykyaikaisiin digitaalisiin anatomian kuvastoihin, ovat aina olleet keskeisiä kliinisessä opetuksessa.(6) 2.2.1 Oppikirjojen käyttäminen potilaan tutkimisen opetuksessa
Anatomian oppikirjoista, kuten (Atlas of Human Anatomy, Netter) tai (Thieme, Atlas of Anatomy), saa opiskelija perustietonsa ihmisen anatomiasta. Hyvä anatomian tuntemus onkin tärkeä osa kliinistä työtä ja potilaan tutkimista(7). Oppikirjoista, kuten Potilaan tutkiminen (Duodecim), voi löytää yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, kuinka erilaisia potilaille tehtäviä tutkimuksia suoritetaan ja minkälaisia löydöksiä niistä tulee etsiä. Lääketieteen oppikirjoista (kuten Andreoli and Carpenter's Cecil Essential of Medicine, 9th Edition. Elsevier Saunders, 2016.), löytää opiskelija tarvittavat tiedot sairauksista ja niiden ilmenemismuodoista, pystyäkseen tulkitsemaan tekemiään kliinisiä löydöksiä.
2.2.2 Luento-opetus potilaan tutkimisen opetuksessa
Luento-opetuksessa opettaja kertoo suurelle opiskelijamäärälle, kuinka tutkiminen tapahtuu, ja mahdollisesti käyttää jotain audiovisuaalisia apukeinoja, tai mallipotilasta opettamansa asian demonstroimiseksi. Se on taloudellinen ja tehokas keino, kun halutaan jakaa tietoa kerralla suurelle opiskelijaryhmälle. Luennolla opiskelija voi halutessaan kysyä opettajalta kysymyksiä
ja saa näihin asiantuntevat vastaukset, ja luentojen interaktiivisuuden onkin todettu parantavan opiskelijoiden oppimiskokemusta. Luennoitsija ei kuitenkaan saa palautetta siitä ovatko opiskelijat ymmärtäneet luennon asiasisällön, eikä opetustyyli kehitä opiskelijoiden ongelmanratkaisukykyjä.(8)
2.2.3 Pienryhmäopetus potilaan tutkimisen opetuksessa
Pienryhmäopetuksissa opettava lääkäri näyttää pienelle, tyypillisesti noin 5-15 henkilön opiskelijajoukolle, kuinka tutkimus tehdään. Usein tarkoitukseen käytetään oikeaa potilasta, ja opiskelijat saavat opettajan jälkeen tutkia potilaan itsekin saaden näin käytännön harjoitusta.
Tyypillisesti kyseessä on vielä potilas, jolla on opetusmielessä hyviä sairauksille tyypillisiä löydöksiä. Pienryhmäopetuksen on todettu parantavan opiskelijoiden kliinisiä taitoja merkittävästi pelkkään sairaalatyöharjoitteluun verrattuna.(9)
2.2.4 Käytännön harjoittelu potilaan tutkimisen opetuksessa
Lääkärinkoulutukseen kuuluu yleensä myös laajoja harjoittelujaksoja erilaisissa terveydenhuollon yksiköissä, ja potilaantutkimistaidot karttuvat työn lomassa potilaita tutkien, ja vanhemmilta kollegoilta esimerkkiä katsoen ja kysyen. Tämän oppimismenetelmän on tosin todettu kaventavan tutkimusta, jonka opiskelija potilaalle tekee, ja keskittävän sitä alueelle, johon ohjaava lääkäri on erikoistunut. (10)
2.2.5 Flipped-classroom potilaan tutkimisen opetuksessa
Flipped-classroom-opetus on uudenlainen opetuskonsepti, jossa opiskelijoille annetaan opetettavaan asiaan perehdyttäviä ennakkotehtäviä. Näin opetuksessa käytävä asia on opiskelijalle tavallaan kertausta, ja hän pysyy paremmin mukana. Lisäksi valmistautuessa opiskelijalle usein herää kysymyksiä, joita voidaan sitten opetuksessa käsitellä, ja koska kaikki osanottajat ovat jo perehtyneet opetettavaan materiaaliin, jää opetuksessa enemmän aikaa kriittiselle ajattelulle ja keskustelulle(11). Aiheesta tehdyn, 28 vertailevaa tutkimusta sisältävän meta-analyysin mukaan flipped-classroom-menetelmällä saadut oppimistulokset, sekä oppilaiden tyytyväisyys, ovatkin merkittävästi parempia perinteiseen luokkaopetukseen verrattuna(12).
2.3 Videot opetuksen tukena
Teknologian kehittyminen on mahdollistanut uusien opetusmenetelmien, kuten videoiden käytön. Luennolla käynnin sijaan opiskelijat saattavat katsoa luennot kotonaan tietokoneen ruudulta tai vaikkapa kännykän näytöltä. Opiskelijoiden mukaan videoiden hyvä puoli onkin se, että niitä voi katsella missä, ja milloin vain(13). Videoluentojen ja perinteisten luentojen
vaikutusta oppimistuloksiin tutkittaessa ei merkittäviä eroja ilmennyt (14, 15), mutta oppilaat pitivät silti normaalia luentoa parempana, joskin toivat esille videoista positiivisena asiana sen, että ne voi katsoa useaan kertaan (14). Toisessa tutkimuksessa todettiin, että vaikka videot ovat internetissä saatavilla, niin opiskelijat katsovat niitä todella vähän, ja videoiden runsaalla katsomisella todettiin yhteys huonoihin koetuloksiin. Tutkijat arvelivat videoiden katselumäärän korreloivan sen kanssa, miten hankalaksi opiskelija opiskeltavan aiheen kokee.(16)
Vaikka luento-opetuksen osalta ei videoluennoista tutkimusten mukaan suurta hyötyä ole, niin kädentaitojen osalta tilanne on toinen. Kädentaitoja opiskellessa esimerkin näkemisestä ja mahdollisuudesta katsoa toimenpiteen tai tutkimuksen suorittaminen useaan kertaan ruudulta etukäteen näyttäisi tutkimusnäytön valossa olevan merkittävää hyötyä. Opetusvideoiden on todettu parantavan merkittävästi esimerkiksi kirurgisen verisuonianastomoosin, lumbaalipunktion ja vastasyntyneen ventiloinnin opetuksen oppimistuloksia.(2-4)
Koska kädentaitojen ja varsinkin potilaantutkimistaitojen mittaaminen objektiivisesti on vaikeaa, on tutkimuksissa käytetty usein mielipidekyselyjä. Kahdessa aihetta tarkastelevassa tutkimuksessa opiskelijat kokivat potilaan tutkimista käsittelevät opetusvideot hyödyllisiksi.
Videoiden hyviksi puoliksi he kokivat erityisesti helpon saatavuuden, ja sen, että niiden avulla on helppoa ja nopeaa kerrata haluttu tutkimus kotona ennen koetta tai harjoitusta, jossa tutkimuksen joutuu suorittamaan. (13, 17) Heikkouksina mainitaan tekniset hankaluuden videon toistossa (13), mikä kävi ilmi myös meidän kyselytutkimuksessamme. (Kuva 4, s.17) Kolmessa tutkimuksessa verrattiin videoiden avulla potilaan tutkimista opiskellutta ryhmää kontrolliryhmään, joka opiskeli perinteisin metodein. Taidot arvioitiin käytännönkokeella.
Kaikissa kolmessa tutkimuksessa videoiden avulla opiskellut ryhmä sai merkittävästi parempia tuloksia. (18-20)
Myös YouTubesta löytyy runsaasti potilaan tutkimista käsitteleviä videoita. Kahdessa tutkimuksessa arvioitiin näiden käyttökelpoisuutta potilaan tutkimisen opetuksessa. (21, 22) Azer, Aleshaiwi ja kumppanit (22) tutkivat Youtube-videoita, joissa opetetaan neurologista potilaan tutkimista. Tutkijat valitsivat 2240 videon joukosta 129 sopivaa, jonka jälkeen kolme asiantuntija-arvostelijaa (kyseessä olevan erikoisalan erikoislääkäreitä), arvioi niiden opetuksellista hyödyllisyyttä tietyin kriteerein. Asiantuntijat arvioivat 61 eli 47,3% videoista hyödyllisiksi ja opetuskäyttöön sopiviksi. Toisessa tutkimuksessa Azer (21) tutki edellä kuvatun kaltaisin metodein YouTube-videoiden käyttökelpoisuutta pinta-anatomian
opetuksessa. Asiantuntijat arvioivat 57 eli 22,2% videoista hyödyllisiksi ja opetuskäyttöön sopiviksi. Johtopäätös tutkimuksissa (21, 22) oli, että YouTube-videoita voidaan hyvin käyttää opetuksessa hyväksi, jos opettaja on ensin todennut kyseiset videot käyttökelpoisiksi.
2.4 Potilaan tutkimisen opetus Itä-Suomen Yliopistossa ja muissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa
Tässä osiossa käydään läpi, kuinka potilaan tutkimisen opetus lääketieteen opiskelijoille järjestetään Itä-Suomen Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja muissa Suomen yliopistoissa. Lähteenä käytetään kyseisten yliopistojen potilaan tutkimisen opetuksesta vastaaville kliinisille opettajille lähetettyyn kyselyyn saatuja vastauksia vuodelta 2018.
2.4.1 Kuopio, Itä-Suomen Yliopisto
Potilaan tutkiminen -kurssi suoritetaan kolmannen opiskeluvuoden syksyllä, ja sen laajuus on 6 opintopistettä. Opintojakso toteutetaan yhteistyössä sisätautien, fysiatrian, geriatrian, kirurgian, neurologian ja yleislääketieteen oppiaineiden kanssa. Kurssin alussa on 32 luentoa, jotka käsittelevät potilaan kliinistä tutkimista eri erikoisalojen näkökulmista, sekä anamneesin ottamista ja sairauskertomuksen laatimista. Käsihygieniaa ja sairauskertomuksen laatimista käsittelevät luennot ovat pakollisia. Teorian jälkeen suoritetaan tentti, jossa taustakirjallisuutena käytetään Potilaan tutkiminen -kirjaa (Duodecim).
Kurssin tentti tulee olla suoritettuna hyväksytysti, jotta opiskelija voi osallistua kyseisen kurssin pienryhmäharjoituksiin, joissa on mukana oikeita potilaita.
Pienryhmäopetuksissa käydään läpi anamneesin ottamista ja tutkimusten suorittamista ja opiskelijat tutkivat toisiaan sekä oikeita sairaalassa osastoilla olevia potilaita kliinisen opettajan opastuksella. Pienryhmäopetusten aiheet ovat: yleistatus, neurologinen status, sydän- ja verenkiertoelimistön tutkiminen, tuki- ja liikuntaelimistön tutkiminen, sekä muu status (joka sisältää rinnat, imusolmukkeet, vatsan alueen ja virtsaelimet). Pienryhmäopetuksien opetusta on jaettu kliinisten opettajien kesken seuraavasti: Neurologit vastaavat neurologisen statuksen opettamisesta, kirurgit ja fysiatrit puolestaan tuki- ja liikuntaelimistön statuksen opettamisesta, sekä sisätautilääkärit sydän- ja verenkiertoelimistöstä. Yleisstatus sekä muu status voi olla yleislääkärin, geriatrin tai sisätautilääkärin opettama.
Opiskelijat tutkivat myös pareittain yhden sairaalapotilaan, ja täyttävät tästä strukturoidun potilaantutkimiskaavakkeen (liite 1), jonka avulla esittelevät potilaan opettajalle ja muulle ryhmälle myöhemmin. Tämän pareittain tutkitun potilaan jälkeen opiskelijat tutkivat vielä saman vuoden aikana sisätautien opetukseen liittyen yhdeksän omaa potilasta vuoden aikana,
joista ensimmäisistä laaditaan em. tarkka potilaantutkimuskaavake ja viimeisistä tehdään enemmän potilasasiakirjamerkintää muistuttava potilasraportti.
Koko kurssin ajan opiskelijat voivat opiskella Moodlessa potilaan tutkimista myös tehtyjen opetusvideoiden avulla, ja näin valmistautua pienryhmäopetuksiin.
2.4.2 Oulu
Oulun yliopistosta vastaus saatiin potilaan tutkimisen opetukseen osallistuvalta sisätautilääkäriltä.
Oulun yliopistossa potilaan tutkiminen on sisätautien ja yleislääketieteen yhdessä järjestämä 4 op opetuskokonaisuus, jossa 2 op on sisätautien ja 2 op yleislääketieteen järjestämää.
Sisätautien osalta opetukseen osallistuu 6 luennoitsijaa, sekä 8 ryhmäopettajaa.
Yleislääketieteen osiosta emme saaneet tarkempaa tietoa.
Kurssin alussa on luento-opetusta aiheista: neurologia, keuhkotaudit, gastroenterologia, kardiologia, anamneesi sekä status. Kaksi tuntia kustakin aiheesta eli yhteensä 12 tuntia. Tämän jälkeen on käytännön opetus, jota varten opiskelijat on jaettu 8 hengen ryhmiin. Opetus tapahtuu osastolla, missä opiskelijat kiertävät pareittain tutkimassa potilaita, ja opettaja on paikalla mukana neuvomassa tarpeen mukaan. Käytössä on tutkimista ohjaava kaavake (liite 3), johon löydökset merkitään. Oppikirjana kurssilla on Potilaan tutkiminen (Duodecim).
Opetusvideoita ei käytetä.
2.4.3 Tampere
Tampereen yliopistosta vastattiin lähetettyyn kyselyyn sisätautiopettajan toimesta.
Vastauksen mukaan Tampereen yliopistossa potilaan tutkimista opetetaan lukuisilla kursseilla läpi opiskelujen. Sisätautiopettajat opettavat potilaan tutkimista kandeille erinäisissä suunnatuissa ryhmätöissä ensimmäisestä vuodesta lähtien, oikeilla potilailla harjoitellaan toisesta vuodesta alkaen. Kolmannen vuoden rintakipu- ja hengenahdistusjaksolla potilas haastatellaan ja tutkitaan. Lisäksi laaditaan sairauskertomusmerkintä, josta saadaan palautetta.
Varsinainen kliininen kurssi on neljäntenä vuonna, jolloin pitää tutkia tietty määrä potilaita ja sen jälkeen on potilastentti. Muilla kliinisillä aloilla on oma näkökulmansa potilaan tutkimiseen omissa prekliinisissä ryhmätöissään ja myöhemmin klinikoissaan.
2.4.4 Helsinki
Helsingissä potilaan tutkimisen opetus tapahtuu kolmannen vuoden syksyllä kirurgian ja sisätautien johdantokurssilla. Kurssin laajuus on 6 opintopistettä. Johdantokurssin tarkoitus on
opettaa opiskelijoille välttämättömiä tietoja ja taitoja jotta he siirtyvät sujuvasti ja turvallisesti prekliinisistä opinnoista elinryhmäkohtaisiin kliinisiin jaksoihin. Kurssin ensimmäinen viikko on luentoviikko (viikko 38) jonka jälkeen puolikurssi (=10 ryhmää, 7-8 opiskelijaa/ryhmä) kerrallaan suorittaa 2 viikon jakson kirurgia- ja sisätautipainotteista opetusta (viikot 39-40 sekä 41-42). Yhteensä kurssi sisältää 30 tuntia luento-opetusta, 33 tuntia seminaariopetusta ja 17 tuntia ryhmäopetusta. Opettajia kurssilla on yhteensä 17: professoreja, kliinisiä opettajia, sekä erikoislääkäreitä/erikoistuvia lääkäreitä.
Sisätautien ryhmäopetuksia on 4 x 2h. Kaksi ensimmäistä ryhmäopetusta on tarkoitettu kliinisen statuksen tekemisen demonstroimista ja harjoittelua varten. Opetuksessa 3 harjoitellaan anamneesin ottamista sekä demonstroidaan esimerkkipotilaan kliinistä tutkimista potilasosastoilla. Opetuksessa 4 opiskelijat tutkivat sairaalaosastoilla potilaita ja täyttävät strukturoidun potilaskertomuksen (=kandikertomus) omista potilaistaan.
Opiskelijoille on annettu ennakkotehtäväksi valmistautua ryhmäopetuksiin 1 ja 2 lukemalla kyseisen opetuksen aihealue ”Potilaan tutkiminen” –kirjasta, sekä katsoa videomateriaali https://www.jove.com/science-education/clinicskills -sivustolta. Lisäksi opiskelijat täyttävät kandikertomuksen opiskelijakaveristaan ryhmäopetusta 3 varten. Opettaja tarkastaa ja palauttaa opiskelijoille kandikertomuksen ryhmäopetus 4:ssä.
Kirurgian opetuksessa on esimerkiksi akuutin vatsan tutkimisen opetus sekä ortopedian opetusta seminaarimuotoisesti.
Johdantokurssiin liittyy Moodle-tentti, joka tulee olla hyväksytysti suoritettuna siirryttäessä varsinaisille kliinisille kursseille.
2.4.5 Turku
Lähetettyyn kyselyyn ei vastattu.
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ
3.1 Tutkimuksen tarkoitus
Tässä kyselytutkimuksessa tarkasteltiin Itä-Suomen Yliopiston lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmassa kolmatta vuotta opiskelevien opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä potilaan tutkimisen opetusvideoiden laadusta ja hyödyllisyydestä vuonna 2017. Opetusvideot olivat osa uutta opetusmateriaalia Potilaan tutkiminen (POTT) -kurssille.
3.2 Tutkimusmenetelmät
Vuonna 2017 kolmannen vuosikurssinsa aloittaneet lääketieteen opiskelijat kävivät syksyn aikana Potilaan tutkiminen (POTT) -kurssin. Kurssin aikana opiskelijoilla oli mahdollisuus opiskella potilaan tutkimista opetusvideoiden avulla Moodlen kautta. Kurssin lopussa opiskelijoille jaettiin palautelomakkeet, joilla selvitettiin heidän suhtautumistaan videoihin (liite 2).
Palautelomakkeet jaettiin paperisina ryhmäopetuksien lomassa opiskelijoiden kotona täydennettäväksi kliinisten opettajien toimesta potilaan tutkiminen -kurssin päätteeksi.
Lomakkeen kysymyssisältö laadittiin sisätautien kliinisten opettajien toimesta. Vastaaminen oli vapaaehtoista ja palaute annettiin anonyymisti.
Kysymyslomakkeiden tiedot syötettiin SPSS-tietojenkäsittelyohjelmaan. Tilastotieteellisesti aineiston käsittelyssä käytettiin ainoastaan kappalemääriä vastauksista, sekä prosentuaalisia osuuksia. Osa vastauksista oli ainoastaan kirjallisessa muodossa, jolloin ne käsiteltiin suoraan sellaisenaan.
3.3 Opetusvideot
Videoilla opettajat demonstroivat esimerkkipotilaan avulla erilaisia potilaille tehtäviä tutkimuksia. Tavoite on opettaa opiskelijoille, kuinka tutkimukset käytännössä tehdään.
Kuvakulmien ja lähikuvien avulla pyritään katselijan huomio kiinnittämään opettajien käyttämään tekniikkaan ja otteisiin, sekä normaalilöydöksiin, joita esimerkkipotilaista tutkittaessa tulee ilmi.
3.3.1 Opetusvideoiden toteutus
Opetusvideot tehtiin Itä-Suomen Yliopiston kliinisten opettajien ja Kuopion yliopistollisen sairaalan AV-osaston yhteistyönä. Kuvaukset ja editointi toteutettiin vuoden 2017 kevään ja kesän aikana. Opettajina videoilla esiintyvät sisätautien erikoislääkärit Manna Miilunpohja,
Mikko Puhakka, Milla-Maria Tauriainen ja sisätauteihin erikoistuva lääkäri Liisa Korhonen, ortopedian erikoislääkäri Joonas Sirola, neurologian erikoislääkäri Ossi Nerg, sekä yleislääketieteen erikoislääkäri Nina Tusa. Esimerkkipotilaana esiintyy lääketieteen kandidaatti Ilja Nykänen (LT4).
3.3.2 Opetusvideoiden aiheet Videoita tehtiin seuraavista aiheista:
Sydän- ja verenkiertoelimistön tutkiminen:
• Stetoskoopin käyttökuntoon laitto, Mikko Puhakka
• Sydämen auskultaatio, Liisa Korhonen
• Laskimopaineen arviointi, Liisa Korhonen
• Valtimoiden tutkiminen, Liisa Korhonen
• Verenpaineen mittaus, Liisa Korhonen
• Allenin testi, Liisa Korhonen
Vatsan tutkiminen, Milla-Maria Tauriainen
• Vatsan palpaatio
• Tuseeraus
Yleistutkimus ja keuhkopotilaan tutkiminen
• Yleistila, iho, karvoitus, kynnet, imusolmukkeet ja kilpirauhanen, Nina Tusa
• Hengityselinten tutkiminen, Manna Miilunpohja
• Rintarauhasen tutkiminen, Manna Miilunpohja Neurologisen potilaan tutkiminen, Ossi Nerg
• Aivohermojen tutkiminen
• Lihasvoimien testaaminen istuallaan ja makuullaan
• Tasapaino ja kävely
• Sensoriikka
• Refleksien tutkiminen
Tuki- ja liikuntaelimistön tutkiminen, Joonas Sirola
• Käden tutkiminen
• Selän tutkiminen
• Lonkan tutkiminen
• Olkapään tutkiminen
• Nilkan tutkiminen
• Polven tutkiminen
4 TULOKSET
Kolmannen vuosikurssin opiskelijoita oli 169 ja palautelomakkeita palautettiin 121 kappaletta [62 (51%) naisia, 57 (47%) miehiä, vastausprosentti 71,6%] ja kaikki olivat vastanneet jokaiseen kysymykseen. Seuraavaksi käydään läpi palautelomakkeiden vastaukset.
Videoiden avulla pienryhmäopetuksiin valmistautui 53,6% (yhdistetty vastauksista hiukan, kohtalaisesti, melkein ja täysin samaa mieltä olleiden vastaukset) (Kuva 1). Opiskelijoista 86%
(yhdistetty hiukan, kohtalaisesti, melkein ja täysin samaa mieltä olleet) koki saaneensa apua oppimiseensa videoita katsomalla (Kuva 2).
Videoiden laatua voidaan pitää hyvänä, sillä 71% opiskelijoista oli väitteen kanssa melkein tai täysin samaa mieltä, ja vain 1 opiskelija ei lainkaan samaa mieltä (Kuva 3). Opiskelijoista 87,6%:lla (hiukan, kohtalaisesti, melkein ja täysin samaa mieltä olevat) oli videoiden katselu Moodlen kautta onnistunut hyvin, mutta teknisiä hankaluuksiakin selvästi vielä oli koska 9,9%
vastasi olevansa ei lainkaan samaa mieltä (Kuva 4).
Lähes kaikki opiskelijat haluaisivat videomateriaalia oppimisensa tueksi myös muilla opintojaksoilla. Vain yksi opiskelija ei ollut lainkaan samaa mieltä ja neljä opiskelijaa ei vastannut (Kuva 5). Valtaosa opiskelijoista arveli hyötyvänsä opetusvideoista myös tulevaisuudessa potilaantutkimisen yksityiskohtia kerratessaan (Kuva 6). Oiskelijoista 65,3%
oli käyttänyt opetusvideoita opiskelunsa tukena joko lääketieteen opinnoissa, tai muissa opinnoissa (Kuva 7). Vastanneista 78.7% oli katsellut Youtube-videoita opintojensa tukena.
Myös Terveysportti oli suosittu (32.9% oli katsellut) opetusvideoiden lähde opiskelijoiden keskuudessa (Kuva 8). Opiskelijoista 81.8% oli sitä mieltä, että kaikki oleelliset potilaan tutkimisen osa-alueet tuli videoilla käsiteltyä. He, joiden mielestä jokin muu tutkimus olisi tarvinnut vielä oman videonsa, eivät eritelleet, mitkä aihealueet olisi vielä pitänyt käsitellä (Kuva 9).
Kuva 1. Katsoin videot ennen kyseistä aihetta koskevaa pienryhmäopetusta (n=121).
Kuva 2. Videoiden katselu auttoi oppimistani.
.
Kuva 3. Videoiden laatu oli hyvä.
Kuva 4.Videoiden katseleminen toimi moitteetta.
Kuva 5. Mielestäni videoitua materiaalia voisi hyödyntää opetuksen tukena muillakin opintojaksoilla.
Kuva 6. Tutkimusvideoista ei ole hyötyä opetusjakson jälkeisessä itsenäisessä potilaan tutkimisessa.
Kuva 7 .Oletko aikaisemmissa opinnoissa opiskellut opetusvideoiden avulla?
Kuva 8. Oletko katsonut/etsinyt omatoimisesti muuta videomateriaalia opintojen tueksi?
Kuva 9. Olisiko jokin toinen tutkimusaihe tarvinnut vielä oman videonsa?
Opiskelijoilta kerättiin myös vapaamuotoista palautetta. Vastauslomakkeita palautettiin 121 ja näistä 52 eli 43% sisälsi vapaata palautetta. Yksinomaan positiivista palautetta ilman minkäänlaista kritiikkiä annettiin 28:ssa (23%:ssa) lomakkeessa. Positiivisessa palautteessa kehuttiin nimenomaan videoiden selkeyttä ja hyödyllisyyttä.
Kolmessa (2,5%) lomakkeessa tuotiin esille, että videoita olisi voinut mainostaa opiskelijoille enemmän. Ohessa kirjallisia esimerkkejä saadusta palautteesta:
1. Videoiden olemassaolo tuli hieman yllättäen. Kurssin alussa oli puhetta, että videoita olisi mutta niitä ei päässyt vielä katsomaan.
2. En ollut niistä tietoinen.
3. Hyviä olivat. Niitä olisi ehkä voinut mainostaa enemmän kurssin alussa.
Kolmessa (2,5%) lomakkeessa kritisoitiin puheen määrää ja opetusnopeutta. Tästä esimerkkinä palaute:
1. Paras tapa hahmottaa tutkimiset. Hyödyllinen ennen omia tutkimisia. Videoissa ei ole tarvetta puhua kuin selkokielisissä uutisissa. Normaali opetusnopeus, tai videon nopeutta pitäisi pystyä muuttamaan.
Palautteista kävi ilmi, että videoiden katselu internetin kautta ei toiminut moitteettomasti.
Yhdeksässä (7,9%) lomakkeessa kerrottiin videoiden pyörineen Moodlen kautta joko hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, tai lakanneen toimimasta kesken katselun. Kahdessa (1,7%) lomakkeessa valitettiin siitä, että mobiililaitteella katselu ei onnistu. Esimerkkeinä:
1. Eivät toimineet kuin koulun koneella. Kotona videot eivät alkaneet lainkaan, tai lataus oli erittäin hidasta.
2. Videot tulivat Moodleen vasta pienryhmäopetusten jälkeen. Videot lopettivat toimintansa kesken kaiken.
Videoiden alkumusiikkia kritisoitiin 2,5% eli kolmessa lomakkeessa:
1. Alkumusiikki oli huono.
2. Muuten oli tosi hyviä, mutta musiikki oli huono.
3. Musiikki oli huono.
5 POHDINTA
Kirjallisuuskatsauksen ja tekemämme kyselytutkimuksen mukaan videot ovat siis erinomainen opetusväline potilaan tutkimisessa ja lääketieteessä muutenkin. Mikä sitten erottaa videot perinteisemmistä opetusmetodeista? Potilaalle tehtävät tutkimukset ovat käden taitoja, ja näiden hahmottamista ja ymmärtämistä auttaa, kun niiden suorittamisen näkee asiantuntijan oikealle ihmiselle tekemänä. Lisäksi videot löytyvät internetistä ja ne voi katsoa niin monta kertaa kuin haluaa, ja kertailla tutkimuksia aina uudelle kurssille siirryttäessä. Esimerkiksi neurologian tai fysiatrian kursseilla (LT4 ja LT5) kliinisellä tutkimuksella on suuri rooli, ja koska noiden kurssien alkaessa potilaantutkimiskurssista voi olla jo pitkä aika, niin idea siitä, että tutkimukset voi kerrata videoiden avulla tuntuu käytännölliseltä. Samanlaisia ajatuksia tuli esiin opiskelijoiden antamassa palautteessa (Kuva 6). Videoiden huono puoli on se, että kun ne kerran on tehty, ei niiden sisältöä enää voi muokata, mikäli opetettavalla aihealueella tapahtuu kehitystä. Potilaan tutkiminen on sinänsä hyvä opetusvideoaihe, koska se on säilynyt melko muuttumattomana kymmeniä vuosia.
Potilaan tutkimista ja lääketieteellisiä toimenpiteitä opettavia videoita on nykyisin internetissä runsaasti, mutta näistä ei voi varmasti tietää, mitkä ovat luotettavia ja ajankohtaisia. Toisaalta, jos videomateriaalia on jo helposti saatavilla, onko tarvetta siihen, että yliopistot tekevät videomateriaaleja opiskelijoiden käyttöön? Ei välttämättä, koska esimerkiksi YouTubesta voi löytää runsaasti pätevää opetusvideomateriaalia, jota voisi käyttää opetuksessa hyväksi eri erikoisalojen kursseilla. Tärkeää kuitenkin on, että kurssin pitäjä arvio videoiden sisällön ja sopivuuden opetuskäyttöön, ja välittää tiedon opiskelijoille. (21, 22). Tämä olisi paitsi tehokasta opetuksen kannalta, säästäisi myös resursseja, koska videot ovat internetissä vapaasti katsottavissa ilmaiseksi. Tutkimuksessamme kävikin ilmi, että suurin osa opiskelijoista on katsellut opetusvideoita YouTubesta ja Terveysportista (Kuva 8). Terveysportin videoita voidaan pitää pätevinä ja asiallisina, mutta YouTubesta opiskelijat ovat voineet katsoa videoita, joiden asiasisällön luotettavuus ei ole varmennettavissa. Muiden Suomen yliopistojen kanssa yhteistyössä tehdyt koko Suomen lääketieteen opiskelijoillle suunnatut opetusvideot voisivat myös olla järkevä vaihtoehto. Toisaalta nyt kun videot on meidän yliopistossa tehty, niitä voisi tarjota muidenkin yliopistojen käyttöön.
Muissa Suomen yliopistoissa, Helsinkiä lukuun ottamatta, ei saatujemme vastausten perusteella ole potilaantutkimisen opetuksessa opetusvideoita käytössä, vaan niissä on ilmeisesti käytössä vain perinteisemmät opetusmetodit: kirjat, luennot ja pienryhmäopetukset (katso 2.4.2, 2.4.3).
Kirjoista opiskelemisen hyvä puoli on se, että opiskeltavaan asiaan voi palata milloin vain, ja niissä on usein kuvia helpottamassa kyseessä olevan tutkimuksen hahmottamista. Kirjojen huono puoli on, että potilaan tutkimista opiskeltaessa on kyseessä käden taito, jota on hyvin vaikea hahmottaa ja oppia kunnolla vain tekstiä lukemalla ja kuvia katsomalla. Lisäksi kirjoissa oleva tieto vanhenee nopeasti ja pahimmassa tapauksessa opiskelija voi oppia nykytiedon valossa vääränlaisia toimintatapoja. Siispä on tärkeää, että opiskelijoille on määritelty mitä kirjoja lukea.
Luento-opetus on ikivanha opetusmetodi, mutta sillä on toki hyvät puolensa. Luennolla opiskelijalla on tilaisuus kysyä opettajalta kysymyksiä ja saada niihin asiantuntevat vastaukset, mikä hyödyttää muidenkin luennolla olevien opiskelijoiden oppimista. Toinen hyvä puoli on se, että luennoitsija voi päivittää osaamistaan jatkuvasti ja näin pitää huolta, että hänen opettamansa tieto on aina ajankohtaista. Luento-opetuksen huono puoli on se, että luento on aikaan sidottu, ja luennolla käytyään täytyy opiskelijan tukeutua muistiinsa ja mahdollisiin muistiinpanoihin.
Pienryhmäopetus on luultavasti tehokkain käytetyistä tavoista opiskella potilaan tutkimista, koska opettaja voi näyttää henkilökohtaisesti ja kädestä pitäen, kuinka tutkimukset tehdään ja arvioida opiskelijan suoritusta ja puuttua heti hänen virheisiinsä. Huonona puolena tässä on kuitenkin kustannus, koska metodi on selvästi mainituista keinoista kallein. Ideaalista olisikin, että potilaat opiskelisivat tutkimista ennen pienryhmäopetusta, esimerkiksi opetusvideoiden avulla, jolloin pienryhmäopetuksesta saataisiin suurin mahdollinen hyöty irti.
Tekemämme kyselytutkimuksen tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin aikaisempien aiheeseen liittyvien tutkimusten, sillä opiskelijat suhtautuvat opetusvideoihin myönteisesti ja kokevat niistä olevan hyötyä opiskelussa (13, 14, 17). Itse en ollut kyselylomakkeen suunnittelussa osallisena, ja mielestäni olisi ollut mielenkiintoista kysyä opiskelijoilta olivatko he tietoisia opetusvideoiden olemassaolosta. Tämä tieto olisi ollut hyödyllinen, koska 44,7%
opiskelijoista ei katsonut videoita, ja nyt emme tiedä johtuiko tämä kiinnostuksen puutteesta vai siitä, että videoiden olemassaolosta ei tiedetty. Vapaassa palautteessa kävi myös ilmi ainakin yhdestä vastauksesta, että kyseinen opiskelija ei videoista tiennyt, ja toinen vastasi videoiden tulleen hänelle täytenä yllätyksenä. Vastauksien perusteella olisi kurssin järjestäjä osannut sitten mahdollisesti mainostaa videoita opiskelijoille tehokkaammin, tai muuten pitää huolta, että kaikki olisivat niistä tietoisia. Opettajat voisivat esimerkiksi mainita videot luentoja ja ryhmäopetuksia pitäessään, ja käyttää niitä vaikka luennolla opetusvälineenä. Myös
alkuinfoon ja infodioihin tulisi sisällyttää tieto videoista. Kyselylomakkeen vastausprosentti oli melko alhainen 71,6%, ja tämäkin voisi selittyä osaltaan sillä, että opiskelijat eivät olleet videoista tietoisia tai eivät muusta syystä olleet katsoneet niitä. Toinen mahdollinen lisäkysymys, jolla asiaa olisi voinut selvittää, olisi ollut vapaa kysymys: ”Miksi et katsonut opetusvideoita?”.
Tutkimuksessamme esiin tulleet positiiviset tulokset ovat toki vain opiskelijoiden kokemuksiin perustuvia, eikä mitään objektiivista näyttöä videoiden hyödyistä tullut esiin. Mielenkiintoista olisi ollut verrata videoiden avulla opiskelleiden opiskelijoiden taitoja kontrolliryhmään, jolla ei videoita ollut käytössä. Tähän tarkoitukseen olisi tarvittu myös objektiivinen potilaan tutkimistaitoa mittaava käytännönkoe, minkä toteutus vaatisi suunnittelua ja lisäresursseja.
Toinen mielenkiintoinen asetelma olisi ollut verrata videoiden avulla opiskellutta kurssia aikaisempien vuosien kursseihin joilla ei videoita ollut käytössään. Tulevaisuudessa tämänkaltaisia tutkimuksia voitaisiin tehdä, mikäli aiheesta halutaan saada lisää tietoa.
Tämän keväinen COVID-19-epidemia on tehnyt nykyteknologian mahdollistamista vaihtoehtoisista opetusmetodeista entistä ajankohtaisempia. Mielestäni opetusvideoilla ja videokonferensseilla, esimerkiksi Zoom-sovelluksen välityksellä, olisi mahdollista korvata lähes kaikki yliopiston järjestämä opetus. Ainoa asia, mitä ei mitenkään ainakaan tämän hetkisellä teknologialla voida korvata, on opiskelijoiden tarve päästä konkreettisesti tutkimaan eläviä potilaita. Jopa pienryhmäopetukset voisi järjestää niin, että opiskelijat kävisivät ensin itse tutkimassa potilaat, ja tämän jälkeen opettaja tutkisi samat potilaat, ja opiskelijat seuraisivat tilannetta videoyhteydellä ja voisivat esittää kysymyksiä ääniyhteydellä tai viestein. Tämä ei aiheuttaisi taloudellisia kustannuksiakaan, vaan ainoa rajoittava tekijä on laitoksen ja opettajien innovatiivisuus, tietoteknologinen osaaminen ja viitseliäisyys.
LÄHTEET
References
1. Pikoulis E, Msaouel P, Avgerinos ED, Anagnostopoulou S, Tsigris C. Evolution of medical education in ancient Greece. Chin Med J (Engl). 2008 November 05;121(21):2202-6.
2. Deindl P, Schwindt J, Berger A, Schmolzer GM. An instructional video enhanced bag- mask ventilation quality during simulated newborn resuscitation. Acta Paediatr. 2015 January 01;104(1):20.
3. Srivastava G, Roddy M, Langsam D, Agrawal D. An educational video improves technique in performance of pediatric lumbar punctures. Pediatr Emerg Care. 2012 January 01;28(1):12- 6.
4. Malas T, Al-Atassi T, Brandys T, Naik V, Lapierre H, Lam BK. Impact of visualization on simulation training for vascular anastomosis. J Thorac Cardiovasc Surg. 2018 April
01;155(4):1686,1693.e5.
5. Gourevitch D. The history of medical teaching. Lancet. 1999 December 01;354 Suppl:SIV33-8.
6. Bezemer J. Visual research in clinical education. Medical Education. 2017 Jan;51(1):105- 13.
7. Arraez-Aybar LA, Sanchez-Montesinos I, Mirapeix RM, Mompeo-Corredera B, Sanudo- Tejero JR. Relevance of human anatomy in daily clinical practice. Ann Anat. 2010 December 20;192(6):341-8.
8. Lehtonen S, Linden AM, Ojala PM, Polvi A, Sallinen V, Viranta S. Encouraging experiences of interactive lectures. Duodecim. 2009;125(20):2199-205.
9. Perrig M, Berendonk C, Rogausch A, Beyeler C. Sustained impact of a short small group course with systematic feedback in addition to regular clinical clerkship activities on
musculoskeletal examination skills--a controlled study. BMC Med Educ. 2016 January 28;16:35-z.
10. Haring CM, Cools BM, van der Meer, J W, Postma CT. Student performance of the general physical examination in internal medicine: an observational study. BMC Med Educ.
2014 April 08;14:73-.
11. DeRuisseau LR. The flipped classroom allows for more class time devoted to critical thinking. Advances in physiology education. 2016 Dec 1,;40(4):522-8.
12. Hew KF, Lo CK. Flipped classroom improves student learning in health professions education: a meta-analysis. BMC Med Educ. 2018 March 15;18(1):38-z.
13. Roshier AL, Foster N, Jones MA. Veterinary students' usage and perception of video teaching resources. BMC Med Educ. 2011 January 10;11:1-.
14. Schreiber BE, Fukuta J, Gordon F. Live lecture versus video podcast in undergraduate medical education: A randomised controlled trial. BMC Med Educ. 2010 October 08;10:68-.
15. Sarıhan A, Oray NC, Güllüpınar B, Yanturali S, Atilla R, Musal B. The comparison of the efficiency of traditional lectures to video-supported lectures within the training of the
Emergency Medicine residents. Turkish Journal of Emergency Medicine. 2016 Sep;16(3):107-11.
16. McNulty JA, Hoyt A, Gruener G, Chandrasekhar A, Espiritu B, Price R, et al. An analysis of lecture video utilization in undergraduate medical education: associations with
performance in the courses. BMC Med Educ. 2009 January 27;9:6-.
17. Jang HW, Kim KJ. Use of online clinical videos for clinical skills training for medical students: benefits and challenges. BMC Med Educ. 2014 March 21;14:56-.
18. Orientale E, Kosowicz L, Alerte A, Pfeiffer C, Harrington K, Palley J, et al. Using web- based video to enhance physical examination skills in medical students. Fam Med. 2008 August 01;40(7):471-6.
19. Hibbert EJ, Lambert T, Carter JN, Learoyd DL, Twigg S, Clarke S. A randomized controlled pilot trial comparing the impact of access to clinical endocrinology video demonstrations with access to usual revision resources on medical student performance of clinical endocrinology skills. BMC Med Educ. 2013 October 03;13:135-.
20. Schwerdtfeger K, Wand S, Schmid O, Roessler M, Quintel M, Leissner KB, et al. A prospective, blinded evaluation of a video-assisted '4-stage approach' during undergraduate student practical skills training. BMC Med Educ. 2014 May 22;14:104-.
21. Azer SA. Can "YouTube" help students in learning surface anatomy? Surg Radiol Anat.
2012 July 01;34(5):465-8.
22. Azer SA, Aleshaiwi SM, Algrain HA, Alkhelaif RA. Nervous system examination on YouTube. BMC Med Educ. 2012 December 22;12:126-.
LIITTEET Liite 1.
Liite 2.
PALAUTELOMAKE
Syksy 2017
Palaute toimii yhtenä osa-alueena syventävien opintojen tutkielmassa.
Opintojakso, jolta annat palautteen: Potilaan tutkiminen (POTT), potilaan tutkimisen videomateriaali Moodlessa
Vastaajan sukupuoli:
1. Nainen 2. Mies
Ympyröi sopiva vaihtoehto:
0 = en osaa sanoa
1 = ei lainkaan samaa mieltä 2 = hiukan samaa mieltä 3 = kohtalaisesti samaa mieltä 4 = melkein samaa mieltä 5 = täysin samaa mieltä
1. Katsoin videot ennen kyseistä aihetta koskevaa pienryhmäharjoitusta
0 1 2 3 4 5
2. Videomateriaali auttoi oppimistani 0 1 2 3 4 5
3. Videotallenteiden laatu oli hyvä 0 1 2 3 4 5
4. Videoiden katsominen Moodlesta toimi moitteetta
0 1 2 3 4 5
5. Mielestäni videoitua materiaalia voisi hyödyntää opetuksen tukena muillakin opintojaksoilla.
0 1 2 3 4 5
6. Tutkimusvideoista ei ole hyötyä opetusjakson jälkeisessä itsenäisessä potilaan tutkimisessa
0 1 2 3 4 5
7. Oletko aikaisemmissa opinnoissa opiskellut opetusvideoiden avulla?
a) Kyllä, muissa kuin lääketieteen opinnoissa.
b) Kyllä, lääketieteen opinnoissa.
c) Kyllä, selkä lääketieteen opinnoissa, että muissakin opinnoissa
d) En, muissa opintojaksoissa ei ole ollut opetusvideoita.
e) En, vaikka opetusvideoita olisi ollut käytettävissä.
8. Oletko katsonut/etsinyt omatoimisesti videomateriaalia opintojen tueksi:
a) En
b) Kyllä olen, YouTubesta c) Kyllä olen, Terveysportista
d) Kyllä olen, Terveysportista ja Youtubesta
e) Kyllä olen, Youtubesta ja kansainvälisten lääketieteellisten portaalien kautta
f) Kyllä olen, Youtubesta, Terveysportista ja kansainvälisten lääketieteellisten portaalien kautta
g) Kyllä olen, Youtubesta ja muualta
h) Kyllä olen, Youtubesta ja kansainvälisten lääketieteellisten portaalien kautta ja muualta
i) Kyllä olen Youtubesta, Terveysportista ja muualta j) Kyllä olen, kaikista mainituista
9. Olisiko jokin toinen tutkimusaihe tarvinnut vielä oman videonsa?
a) Kyllä, mikä, mitkä?
b) Ei
10. Anna vapaata palautetta videoista POTT-kurssin opetuksen tukimateriaalina.
Kiitos palautteestasi!
Liite 3.
