niin&näin f i l o s o f i n e n aikakauslehti

niin&näin

f i l o s o f i n e n

aikakauslehti 1/97

TOIMITUSNEUVOSTO

Hanne Ahonen, Aki Huhtinen, Vesa Jaaksi, Riitta Koikka- lainen, Päivi Kosonen, Jussi Kotkavirta, Susanna Lindberg, Kaisa Luoma, Erna Oesch, Mika Ojakangas, Sami Pihlström, Juha Romppanen, Esa Saarinen, Mika Saavalainen, Mika Saranpää, Jarkko S. Tuusvuori, Yrjö Uurtimo, Tommi Wallenius, Erkki Vettenniemi, Matti Vilkka,

Jussi Vähämäki TILAUSHINNAT

Kestotilaus 12 kk kotimaahan 130 mk, ulkomaille

180 mk. Lehtitoimiston kautta tilattaessa lisämaksu. Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja sanoo irti tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi.

niin & näin ilmestyy neljä kertaa vuodessa T^ILAUS- ^JAOSOITEASIAT

Heikki Suominen puh. (k.) 03-362 3185

ILMOITUSASIAT Kimmo Jylhämö, puh (k.) 09-774 1734

ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 2000,-, 1/2 sivua 1200,-, 1/4 sivua 700,-, takasisäkansi 2400,-

M^AKSUT ps-tili 800011-1010727

J^ULKAISIJA Suomen fenomenologinen instituutti ry T^AITTO Kimmo Jylhämö

KUVANKÄSITTELY Kimmo Jylhämö ISSN 1237-1645

4. vuosikerta

P^AINOPAIKKA Vammalan Kirjapaino Oy.

TOIMITUKSENOSOITE

niin & näin PL 730

33101 Tampere

SÄHKÖPOSTI

netn@kaapeli.fi

niin & näin

INTERNETISSÄ

http://

www.netn.fi/

TOIMITUSKUNTA

Mikko Lahtinen, päätoimittaja

puh. (k.) 03-253 4851, sähköposti ptmila@uta.fi Tuukka Tomperi, toimitussihteeri

Kimmo Jylhämö, Samuli Kaarre, Reijo Kupiainen Marjo Kylmänen, Heikki Suominen, Tere Vadén

L

ehteen toivotaan artikkeleita, kes- kustelupuheenvuoroja ja kirja-arvioita sekä suomennoksia. niin & näin noudattaa referee-me- nettelyä. Käsikirjoitukset osoitetaan toimitukselle ja niihin liitetään kirjoittajan nimi, osoite ja puhelin- numero sekä mahdollinen faksinumero ja sähkö- postiosoite sekä kirjoittajatiedot, joita tulisi voida käyttää kirjoittajat-palstalla. Käsikirjoitukset lähe- tetään toimitukselle levykkeellä (3,5”) ja kolmena paperikopiona. Samalla on ilmoitettava, mitä ohjel- maa on käytetty ja missä muodossa dokumentti on tallennettu. Jos mahdollista, dokumentti tulisi tallen- taa useammassa eri muodossa. Tekstiä ei tule muo- toilla (ei sisennyksiä, tavutuksia yms.) ja korostuksien tulee näkyä myös paperiversiossa.

Otsikoinnin ja väliotsikoinnin tulisi olla lyhyttä ja ytimekästä.

Lähdeviitteet (ja loppuviitteet, mikäli niitä on välttämätöntä käyttää) numeroidaan juoksevasti ja

sijoitetaan tekstin loppuun. Lähdeviitteissä ilmoite- taan kirjoittajan sukunimi, kirjoituksen painovuosi ja viittauksen sivunumerot (Levinas 1961, s. 187- 188). Sisä- tai alaviitteitä ei käytetä.

Lähdeluettelo liitetään artikkelin loppuun otsi- kolla kirjallisuus ja se laaditaan tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kirjoista ilmoite- taan kirjoittajan etu- ja sukunimi, teoksen nimi, kus- tantaja, kustantajan kotipaikka ja ilmestymisvuosi (Maurice Merleau-Ponty, La prose du monde.

Gallimard, Paris 1969). Toimitettuun teokseen viitattaessa ilmoitetaan artikkelin kirjoittaja, artik- kelin otsikko, teoksen toimittajan nimi, teoksen nimi, kustantaja, kustannustiedot ja sivunumerot (Rainer Alisch, Heideggers Rektoratsrede im Kontext. Teoksessa: W.F. Haug (toim.), Deutsche Philosophen 1933. Argument-Verlag, Hamburg 1989, s. 56-79.) Viitattaessa aikakauslehtiartikkeliin ilmoitetaan kirjoittajan nimi, kirjoituksen nimi, jul-

kaisun nimi, lehden numero, ilmestymis-vuosi ja sivunumerot (Roberto Finelli, La libertà tra eguaglianza e differenza. Critica marxista n. 3, maggio-giugno 1993, s. 56-64.).

Arvosteltavista kirjoista tulee sopia etukäteen päätoimittajan kanssa. Kirjasta on ilmoitettava te- kijän (tai toimittajan) etu- ja sukunimi, kirjan nimi alaotsikoineen, kustantaja, kustantajan kotipaikka, ilmestymisvuosi ja sivumäärä (käännöskirjoista myös alkuperäinen nimi ja ilmestymisvuosi sekä suomentajan nimi). Esim. Kaj Ilmonen (toim.), Kestävyyskoe: kirjoituksia 90-luvun Suomesta.

Vastapaino, Tampere 1993. 320 s. tai Gilles Deleuze

& Félix Guattari, Mitä filosofia on? (Qu’est-ce que la philosophie, 1991). Suomentanut Leevi Lehto.

Gaudeamus, Helsinki 1993. 225 s.

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Ohjeita kirjoittajille

Aristoteles, ks. s. 8-.

Jacques Derrida, ks. s. 36-.

David Hume, ks. s. 28-.

Sakari Kainulainen, Suomen Akatemian tutkija, sosiaalitieteiden laitos, Kuopion yliopisto Jukka Laari, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos,

Jyväskylän yliopisto.

Mikko Lahtinen, YL, FL, tutkija, politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto.

Pertti Lappalainen, YTT, vt. yliassistentti, politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto.

Ville Lähde, fil. yo., Tampereen yliopisto.

Päivi Mehtonen, FT, taideaineiden laitos, Tampereen yliopisto.

Ilkka Mäyrä, FL, tutkija, kirjallisuuden ja tekstuaali- suuden teorian Graduate School, Tampereen yliopisto

Ismo Nikander, FM, Heidelbergin yliopisto.

Kari Palonen, valtio-opin professori, yhteiskuntatietei- den ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto.

Sami Pihlström: FT, tutkija, Helsingin yliopisto, filosofian laitos.

Lauri Rauhala. emeritus professori, FT, Helsinki.

Juha Sihvola, FT, dosentti, Renvall instituutti, Helsingin yliopisto.

Jukka Sihvonen, elokuva- ja televisiotieteen apulaispro- fessori, Turun yliopisto

Jyrki Siukonen, taiteilija, Helsinki.

Tuukka Tomperi, fil. yo., filosofian tuntiopettaja, Tampere.

Juha Varto, FT, tutkimusjohtaja, Vantaan ammatti- korkeakoulu.

Erkki Vettenniemi, YTM, Lontoo.

TÄMÄN NUMERONKIRJOITTAJAT

n&n 1/97 ₂

Pä ä k i r j o i t u s

3

niin vai näin

8

Juha Sihvola, Aristoteleen retoriikasta

10

Aristoteles, Retoriikka, I kirja, 1. luku

12

Kari Palonen, Sofistiikka filosofian vaihtoehtona

16

Päivi Mehtonen, O-ratio: Ramon Llull (Raimundus Lullus) ja Petrus Ramus retoriikan filosofisuudesta

20

Jouni Vauhkonen, Matkalippu retoriikan valtakuntaan

21

Juha Sihvola, Pelkkää retoriikkaa

23

Pertti Lappalainen, Politiikan tyylikkyys

28

Tuukka Tomperi, Kääntäjän johdanto Humen esseeseen 'Puhetaidosta'

29

David Hume, Puhetaidosta

31

Ville Lähde, Menneisyyden varjo: radikaalin ekologisen filosofian kiistoista

36

Ismo Nikander, Alkuhuomautuksia

37

Jacques Derrida, Rakenne, merkki ja leikki ihmistieteiden diskursseissa

45

Ismo Nikander, Merkkien loputon leikki: Fenomenologian ja strukturalismin välissä ja tuolla puolen

54

Juha Varto, Vastuu aidsin aikakaudella

58

Sakari Kainulainen, Aika vaatii vapautta – mutta mitä niistä?

63

Juha Varto, Maa kuusta nähtynä

64

Lauri Rauhala, Tajunnan tutkimus sen oman struktuurin ehdoilla

69

Jukka Laari, Subjekti ideologian myllyssä

75 Fjodor Dostojevski: Kirjailijan päiväkirja (Erkki Vettenniemi)

76 Timo Siivonen, Kyborgi: Koneen ja ruumiin niveltymisiä subjektissa.

Erkki Huhtamo & Martti Lahti, Sähköiho.

Leena Krohn, Kynä ja kone: Ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta (Ilkka Mäyrä)

77 Olli Koistinen & Juha Räikkä: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnon filosofiaan (Sami Pihlström)

79 Jean-Luc Nancy: Corpus (Jukka Sihvonen )

83 Tapahtumia

K o l u m n i

P o s i t io i t a v a s t u u s t a j a v a p a u d e s t a

K i r j a t

Derrida: erån ajattelua R E T O R I I K K A

Radikaaliekologiasta

T a j u n n a s t a j a i d e o l o g i a s t a

Pääkirjoitus

F

ilosofian ja kulttuurin historiassa erot- tuu mielenkiintoinen sanajoukko. Sen muodostavat sanat, joiden käsitteellinen merkitys on aikojen kuluessa kääntynyt vastakohdakseen tai joita käytetään edel- leenkin kahdessa, toisilleen vastakkaises- sa merkityksessä. Tunnetuin näistä lienee subjekti, joka vieläkin tarkoittaa toisaalta alamaista tai alle asetettua (subiectus, subject) tiedon, toiminnan tai hallitsemi- sen kohdetta, so. objektia ja toisaalta toimijaa eli tietämisen tai toiminnan agent- tia. Muita joukon jäseniä ovat esimerkiksi causa, jonka etymologia viittaa oikeus- tapauksen lisäksi sekä syyttä tapahtu- vaan, sattumaan (casus) että vaikuttavaan syyhyn. Tai revoluutio, joka vielä ennen valistusta ja Ranskan vallankumousta merkitsi verbiään revolvo seuraten takai- sin palaamista, pyörimistä tai esimerkiksi planeettojen kiertoa auringon ympäri, ku- ten Kopernikuksen vallankumouksellises- sa teoksessa De revolutionibus orbium coelestium (1543), mutta 1800-luvulle tul- taessa se alkoikin tarkoittaa filosofisissa ja poliittisissa yhteyksissä alkuperusteisiin palaamisen (esim. Machiavelli) sijasta vanhan kumoamista ja ennen muuta siir- tymistä johonkin uuteen ja ennennäkemättömään. (Revoluution van- ha merkitys on kuitenkin edelleen käytös- sä esimerkiksi kierroslukumittarissa (r.p.m., revolutions per minute) tai sanas- sa revolveri tai automerkiksi arvelut- tavassa Volvossa.)

Jos causa on otettu filosofiaan rooma- laisen oikeuden sanastosta, niin kreikka- laisen antiikin teatterikielestä ja sitten etruskeilta lienee puolestaan poimittu persoona, joka näillä tarkoitti näyttelijän naamiota, mutta jo roomalaisilla viittaa myös henkilöön ja lopulta nykykielissä ihmisyksilöön itseensä, kuten yksilöllisyyt- tä ja personallisuutta korostava psykolo- gistinen puhetapa antaa ymmärtää

Ehkä merkityksen täyskäännöksestä voidaan puhua myös conscientian kohdal- la, kun yhteistuntoon tai yhteisön tuntoon viittava sana (vrt. sensus communis) kääntyykin nuorissa kirjakielissä, kuten

suomessa ja eestissä, omatunnoksi tai sisetunteeksi. Se, mikä ennen viittasi yh- teisöön sen jäsenessä, muuntuukin nyt tä- män sisäsyntyiseksi moraaliaistiksi, joka voi jopa kääntyä yhteisön tuntoja vastaan.

Y

llä mainittujen sanojen käsitteellisten merkitysmuutosten selvittäminen tie- tenkin edellyttäisi yksityiskohtaista tutki- musta, jolloin vasta olisi mahdollista kohdallisemmin arvioida tällaisten muu- tosten vaiheita ja syntysyitä. Merkitys- kumoukset eivät varmaankaan ole puh- dasta sattumaa, vaan sattumallakin on syynsä, kuten Petronius sanoisi. Ounas- tella voikin, että muuntumisiin liittyy opil- lisia ja yhteiskunnallisia kiistoja, joiden osapuolet pyrkivät hegemonisoimaan omaa tulkintaansa tai vähättelemään tois- ten tulkintaa yhteisestä sanasta. Tällaiset kiistat ovat tietenkin tyyppillisiä myös sel- laisten sanojen ja käsitteiden kohdalla, joiden merkityksen tai tarkoitteen kaikki kiistan osapuolet ymmärtävät suurin piir- tein samoin — eivät ainakaan vielä päin- vastaisesti — mutta arvottavat eri lailla (esim. sana hyvinvointivaltio lienee nyky- päivänä tällainen käsite). Merkityksen nurinkääntyminen on tällaisen sanasodan eräs mahdollinen pitemmän aikavälin seu- raus, kun vastakkainen merkitys vähitel- len, maailmankuvallisten ja ajatusmuo- tojen muutosten myötä syntyy ja/tai vah- vistuu ja kohoaa hegemoniseen asemaan ja muuntuu ideologiseksi itsestään- selvyydeksi ihmisten “spontaanissa” kieli- tajunnassa.

Esimerkiksi persoonan merkityksen muuntumiseen on varmasti liittynyt tietoisiakin kamppailuja, mutta kyse on myös modernia länsimaista kulttuuria hallinneiden psykologististen ja yksilö- keskeisten ajatusmuotojen syvällekäyväs- tä, mutta vasta jälkikäteen hahmotettavis- sa olevasta syntyprosessista. Tai vaikka revoluution merkitys onkin muuntunut valistuksen ja jakobiinien antamasta sysäyksestä, sopii se hyvin yhteen myös lineaarisen aikakäsityksen vakiintumisen kanssa tai liittyy luontevasti esimerkiksi

neromyytin syntyprosessiin, jossa tämä ihmisen tai vaikka laidunmaan suojelus- henki (genius) muuntuu myöhäisrenes- sanssista lähtien uutta ja ainutkertaista taidetta luovaksi ihmiseksi, kuten taiteilija- neroksi. Samassa prosessissa sanan ars sisälle syntyy vastakohta-asetelma, joka perustuu oletukselle “itsestäänselvästä”

erosta toistoon perustuvan ‘taidon’ ja ai- nutkertaista luovan ‘taiteen’ välillä.

Merkitysten muutosten sekä sanoista (ja niiden välillä) käytyjen kiistojen tutkimi- nen tai vain etymologisten sanakirjojen lukeminen on eräs kiehtova tapa harras- taa filosofiaa. Tunnen ihmisiä, joiden filo- sofian harrastus on alkanut juuri heidän etymologioita kohtaan tuntemastaan viehtymyksestä. Tosin tunnen myös filoso- feja, jotka esittävät niin hurjia kotikutoisia etymologisia päätelmiä, että jokainen kie- litieteen alkeiskurssin käynyt pitäisi heitä pilkkanaan. Etymologioiden tutkiminen ei kuitenkaan ole vain kielitieteilijöiden yksin- oikeus. Sanojen merkityksissä tapahtuvi- en muutosten (kuten jopa kokonaisten sanastojen muuttumisen) tutkiminen on eräs tapa yrittää ymmärtää muiden aiko- jen ja paikkojen filosofioita näiden omista lähtökohdista, jälkiviisautta sekä oman aikamme ja paikkamme kulttuurista yli- mieltä välttäen.

Etymologiat eivät kuitenkaan avaa näkymiä pelkästään teorian kentille, vaan merkitysten muutokset viittaavat koko- naisten sivilisaatioiden, kulttuurien ja tie- teiden käytännöissä ja retoriikoissa tapah- tuneisiin muutoksiin ja kumouksiin. Käsil- lä olevan niin & näin numeron teema on etymologisenkin harrastuksen kannalta mielenkiintoinen retoriikan ja filosofian suhde. Lehden sivuilla käytävän konkreet- tisen kiistan kohde on puolestaan mieli (ks. myös numerot 3/96 ja 4/96). Kiistelyn tämän sanan merkityksestä voi lukea myös pieneksi kertomukseksi ja viitteeksi siitä, millaisia teoreettisia ja käytännöllisiä käänteitä, kiistoja ja näihin sisältyviä hegemonisia pyrintöjä suomalainen filoso- fia pitää sisällään.

Mikko Lahtinen

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

ANALYYTTINEN FILOSOFIA JA METAFYSIIKKA SUOMESSA

1.

Suomalaisessa kulttuurilehdistössä käytiin vuodenvaihteen 1996-97 tienoilla debattia maamme filosofian tilasta. niin & näin -lehdes- sä dosentti Matti Luoma kertoi suomalaisen fi- losofian 30 - 40 vuotta sitten tapahtuneesta “kah- tiajaosta”.¹ Kanava-lehdessä taas dosentti Juha Sihvola on — onneksi — jo ehtinyt osoittaa do- sentti Henri Bromsin pahimmat kömmähdykset metafysiikan asemaa Suomessa käsitelleessä keskustelussa.²

Broms vs. Sihvola -kiistaan lienee tarpeeton- ta enää yksityiskohtaisesti puuttua. Sihvola on ilman muuta oikeassa huomauttaessaan, että juuri metafysiikkaa koskevat kysymykset kuulu- vat suomalaisen filosofian suosituimpiin ja että esimerkiksi totuuden, taiteen, ihmisen, hyvän ja pahan, kuoleman sekä ajattelun ongelmat ovat askarruttaneet analyyttisessä traditiossa kasva- neita filosofejamme. Yhdyn myös täysin hänen näkemykseensä akateemisen filosofian kan- sainvälisyydestä. Nykyaikana pitäisi olla päivän- selvää, ettei suomenkielisten julkaisujen, varsin- kaan populaarikirjoitusten, arvoa tule kovinkaan paljon painottaa yliopistollisessa virantäytössä ja muissa rahoituskysymyksissä. Niillä on paikkan- sa englanniksi (tai jollakin muulla maailman- kielellä) laadittujen töiden rinnalla ja tukena — on toki hyvä, että suomalaiset filosofit kirjoittavat myös suomeksi (tai ruotsiksi).

2.

Keskustelua analyyttisen filosofian, meta- fysiikan ja suomalaisen filosofian perinteiden suhteista on kuitenkin hyvä jatkaa hieman toi- sesta näkökulmasta. Vaikka sympatisoin Juha Sihvolan korostamaa, Aristoteleeseen palau- tuvaa ajatusta filosofisen argumentaation selkeydestä ja tarkkuudesta analyyttisen filoso- fian keskeisenä hyveenä, Sihvola antaa analyyttisestä filosofiasta ehkä sittenkin hieman liian kauniin kuvan väittäessään, että selkeyden ja tarkkuuden ihannetta sovelletaan “tietenkin aina kulloinkin tutkittavan aiheen sallimissa ra- joissa” ja että kyseessä on “suvaitsevainen pe- rinne, joka mielellään kohtaa muita traditioita ja lähestymistapoja toisiaan kunnioittavassa kes- kustelussa”.³ Näin ei kyseisen perinteen histo- riassa suinkaan aina ole ollut, ja nykyäänkin monet analyyttisen filosofian edustajat tuntevat syvää epäluuloa esimerkiksi “pehmeämpää” ja

“kaunokirjallisempaa” ranskalaista (tai yleisem- min mannereurooppalaista) filosofointityyliä koh- taan.

Olen jälleen Sihvolan kannalla siinä, että

“veltto postmodernismi ja sen suosima intellek- tuaalinen hölynpöly on [sic] mielestäni vahingol- lista”,⁴ mutta usein on vaikea nähdä, mikä todel- la on hölynpölyä ja mikä ei. Uskoakseni useim- mat analyyttisen filosofian perinteessä oppinsa saaneet (allekirjoittanut mukaan lukien) eivät välttämättä ole kompetentteja arvioimaan esi- merkiksi Gilles Deleuzen tuotannon filosofista arvoa. Deleuzen ja muiden muodikkaiden ranskalaisajattelijoiden teksteistä löytyy varmasti paljon sellaista, mihin on aiheellista puuttua huuhaa-kriitikkojen Alan Sokalin ja Jean Bricmont’n tavoin,⁵ mutta hyvin harvat pystyvät todella asiantuntevasti ylittämään sen

kommunikaatiokuilun, joka yhtäältä analyyttisen filosofian ja eksaktien luonnontieteiden sekä toi- saalta “ranskalaisen”, postmodernin kulttuurin- tutkimuksen välille avautuu. Amerikkalaisista nykyfilosofeista tässä suhteessa kaikkein moni- puolisin ja asiantuntevin on mielestäni Suomes- sakin usein vieraillut Joseph Margolis.⁶ Hän on kotonaan niin angloamerikkalaisessa kuin mannereurooppalaisessakin keskustelussa.

On kiinnostavaa, että Broms ja Pekka Pihlanto viittaavat analyyttistä filosofiaa murjoessaan ja metafysiikkaa puolustaessaan toiseen tunnettuun amerikkalaiseen ajattelijaan, Hilary Putnamiin. Putnam on 1980-luvulta asti kritisoinut nykyistä analyyttistä filosofiaa — en- nen kaikkea kielifilosofiassa, mielen filosofiassa ja tieteenfilosofiassa suosittuja jyrkän naturalis- min (tai fysikalismin) muotoja — ja viritellyt omaan ajatteluunsa teemoja, jotka näyttävät noudattelevan pikemminkin mannermaista fenomenologis-hermeneuttista kuin Yhdysval- loissa vahvaa analyyttistä perinnettä. Hän on myös, kuten Broms ja Pihlanto aivan oikein to- teavat, toivonut, että filosofiassa keskusteltaisiin ennen kaikkea ihmisestä, inhimillisestä olemas- saolosta. Hän on esimerkiksi ehdottanut, että (tieteellinen) realismi luopuisi persoonattoman, kylmän objektiivisen ja ihmisestä absoluuttisen riippumattoman todellisuuden kuvauksen etsin- nästä ja loisi itselleen “inhimilliset kasvot”.⁷ Lisäk- si Putnam on analyyttisestä taustastaan huoli- matta ankarasti vastustanut Matti Luoman “ana- lyyttisen filosofian lempilapseksi” nimeämää arvosubjektivismia.⁸

Se, että Putnam Bromsin ja Pihlannon teks- teissä kytketään ajatukseen vanhanaikaisen idealistisen metafysiikan paluusta, perustuu kui- tenkin väärinymmärrykseen. Putnam on vastus- tanut analyyttisen filosofian tiettyjä muotoja juuri niiden metafyysisyyden vuoksi: hänen mie- lestään naturalistis-fysikalistinen kehitys on joh- tanut suurisuuntaisiin metafyysisiin visioihin, jotka romahtavat, kun niitä käydään tarkemmin tutkimaan. Hän puhuu jopa aivan eksplisiittisesti

“analyyttisestä metafysiikasta” ja sen kierou- tumista.⁹ Erityisesti tämä koskee viime vuosi- kymmeninä suosittua realismikiistaa, jonka polt- topisteessä on todellisuuden ja totuuden riippu- mattomuus ihmismielestä, kielestä ja käsitteis- tä. Muistan Putnamin todenneen (hänen kans- saan Harvardin yliopistossa keväällä 1995 käymissäni keskusteluissa), että nykyinen rea- lismi on kuin metafysiikan höyryjen täyttämä ilmapallo, jonka hän haluaa puhkaista ja palaut- taa maan pinnalle.

Vastustamaansa näkemystä Putnam on jo 1970-luvun lopulta lähtien nimittänyt “meta- fyysiseksi realismiksi”. Hän on näin ollen koros- tetun antimetafyysinen ajattelija — joskaan täs- tä ei seuraa, että hänen yrityksensä välttää metafysiikkaa olisivat onnistuneita. Ne, kuten muutkin realismista ja metafysiikasta esitetyt näkemykset, on alistettava kriittiselle arvioinnille.¹⁰

3.

Putnam voidaan myös aiheellisesti laskea jälkianalyyttiseksi filosofiksi — onhan hän yksi Post-Analytic Philosophy -nimisen artikkeli- kokoelman kirjoittajista.¹¹ Hänen työnsä pohjau-

tuu analyyttiseen perinteeseen, mutta se muok- kaa ja uudistaa tuota perinnettä sen sisältä kä- sin. Putnam, kuten sekä Bromsin että Sihvolan siteeraama Stanley Cavell, on näin ollen analyyt- tisen filosofian itsekriittinen ääni. Heidän ohellaan analyyttistä filosofiaa vähitellen sisältä- päin murentavaan itsekritiikkiin ovat osallistuneet muiden muassa W.V. Quinen, Donald David- sonin, Richard Rortyn ja jo mainitun Joseph Margolisin kaltaiset nimekkäät amerikkalaiset filosofit.

Koska näiden kaikkien työ on varsin hyvin tunnettua myös Suomessa, on käsittämätöntä, että Broms saattaa väittää analyyttisen filosofi- an “melko vanhan koulun” (jota hän pitää kuhnilaisena normaalitieteenä) viettävän meillä

“vasta nyt riemuvoittojaan”.¹² Lähes yhtä outoa on lukea Luoman vuodatusta siitä, miten “Eino Kailan raskas perintö” on yksipuolistanut suoma- laista filosofiaa “näihin päiviin saakka”.¹³ Jälki- analyyttinen kriisivaihe analyyttisen filosofian kehityksessä on saapunut maahamme jo kau- an sitten; tosin tämä ei tietenkään tarkoita perinteisempien analyyttisten kysymyksen- asettelujen kuolemaa. Logiikkaa voidaan tutkia sisäisesti ristiriitaisen ja heterogeenisen (jälki)analyyttisen tradition sisälläkin. Sen filoso- fista asemaa ja merkitystä koskevat kysymykset ovat sitten eri asia. Huomattakoon, että kriittinen keskustelu analyyttisen filosofian tilasta ja tavoit- teista on mahdollista niillekin, jotka eivät varsi- naisesti ole menneet mukaan jälkianalyyttiseen kehitykseen. Luoman kitkerästi arvostelema pro- fessori Jaakko Hintikka, yksi aikamme eturivin loogikoista ja analyyttisistä filosofeista, on usein kärkevästikin kritisoinut muiden analyyttisen fi- losofian edustajien käsityksiä filosofian keskei- sistä ongelmista ja niiden ratkaisemisen metodeista.¹⁴ Bromsin, Pihlannon ja Luoman kuvitelma analyyttisen filosofian koulukunta- maisesta yhtenäisyydestä, jonka seurauksena vastakkaiset ajattelutavat järjestelmällisesti

“karkotetaan” yliopistojen filosofian laitoksilta, on täysin vanhentunut.

Samanaikaisesti on todettava, ettei analyyt- tinen filosofia tietenkään voi jatkaa olemassaolo- aan ongelmattomasti ja itseensä tyytyväisenä.

Tämä seuraa juuri siitä, ettei se (enää) ole Wienin piirin loogisen positivismin kaltainen yk- simielinen koulukunta. Edes Wienin piiri ei ollut

Kirjeitä lukijoilta

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

täysin yksimielinen: myö- hempi analyyttinen filosofia kehittyi sen sisäisen itsekri- tiikin pohjalta. Jälkianalyyt- tiseen vaiheeseen siirtymi- nen merkitsee kuitenkin pal- jon perinpohjaisempaa erimielisyyttä, eräistä ana- lyyttisen tradition peruslähtö- kohdista luopumista. Itse loogisen analyysin idea, jonka pohjalta analyyt- tinen filosofia vuosisatamme alkupuolella muo- toutui, on asetettu kyseenalaiseksi.¹⁵

Jopa akateemikko G.H. von Wright, jonka metafysiikan vastaisuutta Broms ja Luoma kauhistelevat, on eräässä mielessä jälki- analyyttinen ajattelija. Hän myöntää, että ana- lyyttinen filosofia on koulukuntana tullut tiensä päähän ja että filosofian kenttä on käynyt hyvin sekavaksi. Lisäksi hän ankarana kulttuuri- kriitikkona kiistää analyyttiselle filosofialle (ja koko vuosisadallemme) tunnusomaisen tieteellis-teknisen edistysuskon. von Wrightin ajattelun jälkianalyyttiset piirteet käyvät ilmi esi- merkiksi hänen Minervan pöllö -esseekokoel- mastaan¹⁶ — samasta kirjasta, johon Broms kiinnittää huomiota — sekä tässä lehdessä pari vuotta sitten julkaistusta haastattelusta.¹⁷

Voitaisiin ehkä sanoa, ettei Juha Sihvolan olettama suvaitsevainen, toisia kunnioittava kes- kustelu filosofian traditioiden välillä ole enää ajankohtaista. Itse traditioiden rajat, jotka ennen olivat hyvin teräviä, ovat haihtuneet. Sen, joka haluaa keskustella Margolisin, Putnamin ja Rortyn kanssa, olisi hallittava paitsi Quinen, Rudolf Carnapin ja Ludwig Wittgensteinin, myös (ainakin jollakin tavalla) Martin Heideggerin, Michel Foucault’n ja Jacques Derridan ajattelu.

Tämä suuntausten sekoittuminen tekee filoso- fian vakavasta harjoittamisesta 1900-luvun kääntyessä lopulleen varsin vaativan tehtävän.

Emme voi enää olla yksiselitteisesti “analyyttisiä”

tai “mannermaisia” filosofeja. Meidän kaikkien on kohdattava oikeutettu huoli siitä, ettemme ehkä ole riittävän monipuolisia ja avarakatseisia ajattelijoita. Intellektuaalisen nöyryyden tulisi kuulua filosofin perushyveisiin.

4.

Bromsin, Luoman ja muiden analyyttisen fi- losofian kriitikoiden kirjoittelu tuskin on suureksi vaaraksi suomalaiselle filosofialle. Tärkeämpi huolenaihe, johon nämä eivät ole puuttuneet, on mielestäni viime vuosina yleistynyt käsitys filo- sofista julkisena keskustelijana, kaikkien asioi- den erikoisasiantuntijana, joka voi tiedotusväli- neissä tai esimerkiksi liike-elämässä kommen- toida filosofin roolissa millaisia kysymyksiä tahansa. Dosentti Leila Haaparanta on nimittä- nyt tällaista kuvaa filosofiasta “teknokraattiseksi filosofiakäsitykseksi”.¹⁸ Niiden, jotka eivät usko, että filosofi olisi esimerkiksi taloudellisissa tai poliittisissa ongelmissa muita parempi asiantun- tija juuri sen vuoksi, että hän on filosofi, tulee ehkä olla hieman peloissaan teknokraattisen filosofiakäsityksen suosion vuoksi. Se voi aina- kin periaatteessa vaikuttaa oppialan kehitykseen maassamme, esimerkiksi filosofian tutkijoiden rahoitukseen. Se voi myös tuottaa lisää pinnal- lista ja heikkotasoista julkista keskustelua, jota

mediassa muutenkin on jo aivan tarpeeksi.

Jos yliopistoissa filosofiaa ammatikseen harjoittavilta henkilöiltä aletaan edellyttää (esi- merkiksi rahoituksen ehtona) julkista näkyvyyt- tä, ollaan väärällä tiellä. Mutkikkaat filosofiset kysymykset eivät aivan helposti käänny julkisuu- dessa käsiteltäviksi. Epäsuotuisat vaikutukset saattavat olla myös epäsuoria: teknokraattises- ta filosofiakäsityksestä voi vähitellen tulla “oikea”

käsitys siitä, mitä filosofia “todella” on, vain sik- si, että juuri sen edustajat näkyvät yliopistojen seinien ulkopuolella.

Dosentti Esa Saarisen ja tohtori Pekka Hima- sen popularisoima, “arjen” ongelmia lähestyvä kaiken kansan filosofia, joka voidaan ymmärtää postmodernismin yhdeksi muodoksi (“sähköiset viestimet rakentavat todellisuutemme”) ja jota voidaan kenties kutsua myös “soveltavaksi filosofiaksi”,¹⁹ on kuitenkin hieman ambivalentti suhteessaan analyyttiseen filosofiaan. Juuri analyyttisessä perinteessä on elänyt ajatus filo- sofian läheisestä sukulaisuudesta (luonnon)tie- teeseen, ja vain tällaisen ajatuksen taustaa vas- ten on mielekästä puhua filosofiasta “sovelta- vana” toimintana, soveltavien tieteiden (kuten lääketieteen ja insinööritieteiden) kaltaisena tut- kimuksena, jonka “tuloksia” voidaan käyttää hyväksi inhimillisen elämän käytännöllisissä ongelmissa. Toisaalta julkisuudessa esiintyvät filosofit pyrkivät tavallisesti rikkomaan siteensä analyyttiseen filosofiaan ja esiintymään pelkäs- tään akateemisen maailman sisään jäävän järjenkäytön kriitikkoina. Filosofian soveltaminen on kuitenkin mahdollista vain olennaisesti ana- lyyttisen filosofian mukaisen tieteellisen filosofia- käsityksen pohjalta - ei ole soveltavaa filosofiaa, ellei ole sovelluskelpoista “perustutkimusta”.²⁰ Ja jos analyyttinen filosofia on kriisissä, myös soveltava filosofia on.

Oma ongelmansa on se, että eräät soveltavat “mediafilosofit” nojaavat akateemisen instituutionsa arvovaltaan harjoittamatta juuri- kaan varsinaista akateemista tutkimustoimintaa.

Tämä on yksi sähköisten viestintävälineiden hallitsemassa yhteiskunnassa harjoitetun “julki- sen järjenkäytön” mahdollinen epäkohta. Näin ei toisaalta tarvitse olla. Esimerkkejä tiedotusväli- neissä silloin tällöin esiintyvistä filosofeista, joi- den kannanotot perustuvat oikeaan tutkimuk- seen ja pohdiskeluun (ja jotka analyyttisestä taustastaan huolimatta eivät ole kaihtaneet metafyysisiäkään kysymyksiä), ovat muiden muassa professori Simo Knuuttila ja professori Ilkka Niiniluoto. Parhaimmillaan jopa metafy- siikka voidaan kuljettaa ihmisten ulottuville, jul- kiseen keskusteluun, mutta helppoa tämä ei ole.

Suomalaisen filosofian todellinen ongelma ei ole analyyttisen tradition ylivalta, vaan se, että mediafilosofien toimintaa seuraava “suuri yleisö”

luulee tietävänsä, mitä filosofia on, vaikka suu- rin osa siitä työstä, mitä yliopistojemme filosofi- an laitoksilla tehdään, ei ole popularisoitavissa mediaa varten. Helppoa ratkaisua filosofian jul- kista kuvaa koskevaan pulmaan ei ole näköpii- rissä. Huoli siitä, että tiedotusvälineissä käydyis- tä kulttuurikeskusteluista lähes aina puuttuu “fi- losofinen asenne” ja että vakava, kunnollinen fi- losofinen argumentaatio ei juuri saa sijaa julki- suudessa, näyttää vallanneen monet filosofian

opiskelijat ja muutamat filosofiasta kiinnostuneet maallikotkin.²¹

5.

Filosofialle on luonteenomaista se, että perustavista kysymyksistä — kuten siitä, mitä filosofia itse asiassa on — kiistellään. En halu- aisi evätä sen enempää postmodernien media- intellektuellien, puhdasveristen loogis-analyytti- sen tutkimuksen harjoittajien kuin idealistis-us- konnollisten metafyysikkojenkaan oikeutta puo- lustaa omia käsityksiään filosofiasta. Filosofian luonteesta käytävät kiistat ovat kuitenkin filoso- fisia kiistoja: metafilosofia on filosofiaa. Jos joku esittää filosofian luonnetta koskevan kannan, hänen tulee pyrkiä puolustamaan sitä filosofisin argumentein. Tämä ei tietenkään ole mahdollista aina ja kaikkialla. Kuinka voisin argumenta- tiivisesti vastustaa henkilöä, joka väittäisi

“oikean” filosofian olevan itse asiassa perunan- viljelyä? Voisin viitata vain länsimaisen filosofi- an perinteisiin ja yrittää selittää, että oma (ana- lyyttisen perinteen muovaama mutta jälki- analyyttiseen suuntaan kehittynyt) filosofia- käsitykseni on lähempänä sitä, mitä filosofialla (“viisauden rakastamisella”) on Sokrateesta saakka tarkoitettu.

Argumentatiivinen vuorovaikutus voi syntyä vain sellaisten kiistakumppanien (kuten Bromsin ja Sihvolan) välillä, jotka jo jakavat jonkin perin- teen. Tällöin vahvemmat argumentit (tässä tapauksessa tietenkin Sihvolan) voittavat: Sihvo- la tuntee analyyttisen filosofian kehitystä paljon paremmin kuin esimerkiksi Broms ja Luoma.

Filosofian luonteesta ja sen kulttuuris-yhteiskun- nallisesta asemasta käytävä debatti kuitenkin - toivottavasti - jatkunee. Analyyttisen perinteen kriitikot voivat onnistua esittämään Bromsia ja Luomaa vakuuttavampaa argumentaatiota.

Saamme siis luultavasti edelleen jatkaa loputon- ta (muttei sen vuoksi hedelmätöntä) väittelyä metafysiikan asemasta analyyttisessä ja jälkianalyyttisessä filosofiassa.

Sami Pihlström

Viitteet

1. Matti Luoma, ‘Filosofian paradigmamonopoli eli metafysiikan rappio Suomessa ja laajemminkin länsimaissa’, niin & näin 4/1996, s. 6-7.

2. Ks. Henri Broms, ‘Metafyysisen ajattelun huono kohtalo Suomessa: von Wrightin kaksi filosofiminää’, Kanava 7/1996, s. 418-420, ja Juha Sihvola, ‘Metafysiikasta ja filosofisesta huuhaasta’, Kanava 8/1996, s. 487-489. Keskus- teluun osallistui — Bromsia tukien — myös pro- fessori Pekka Pihlanto (‘Analyyttisen filosofian ylivallasta’, Kanava 8/1996, s. 498-499).

3. Sihvola, s. 488.

4. Sihvola, s. 489.

5. Ks. Jean Bricmont, ‘Postmodernism and Its Problems with Science’, Arkhimedes 5/1996, s.

13-25.

6. Ks. esim. hänen teostaan Historied Thought, Constructed World: A Conceptual Primer for the Turn of the Millennium, University of California Press, Berkeley & Los Angeles, 1995.

7. Ks. Hilary Putnam, Realism with a Human Face,

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Harvard University Press, Cambridge, Mass. &

London, 1990.

8. Luoma, s. 7. Professori Timo Airaksisen arvo- subjektivismia puolustava kirjoitus ‘Arvo- objektivismi tappaa keskustelun’ (Helsingin Sa- nomat 10.10.1996), johon Luoma tässä viittaa, on minunkin mielestäni varsin kevyesti perustel- tu.

9. Hilary Putnam, Renewing Philosophy, Harvard University Press, Cambridge, Mass. & London, 1992.

10. Tarkastelen Putnamia ja monia muita realismi- keskusteluun osallistuneita väitöskirjassani Structuring the World: The Issue of Realism and the Nature of Ontological Problems in Classical and Contemporary Pragmatism, Acta Philosophica Fennica, vol. 59, Helsinki, 1996.

11. John Rajchman ja Cornel West (toim.), Post- Analytic Philosophy, Columbia University Press, New York, 1985. Tämä kirja on hyödyksi jokai- selle analyyttisen filosofian kehityksestä kiinnostuneelle, joskin se on nyt jo hieman van- hentunut.

12. Broms, s. 419.

13. Luoma, s. 6.

14. Ks. esim. Jaakko Hintikka, ‘Ovatko uutiset ana- lyyttisen filosofian kuolemasta liioiteltuja?’, teok- sessa I.A. Kieseppä, Sami Pihlström ja Panu Raatikainen (toim.), Tieto, totuus ja todellisuus:

Kirjoituksia Ilkka Niiniluodon 50-vuotispäivän kunniaksi, Gaudeamus, Helsinki, 1996, s. 267- 280.

15. Kiinnostavan dokumentin tästä kehityksestä tar- joaa Richard Rortyn toimittama teos The Linguistic Turn: Essays in Philosophical Method (The University of Chicago Press, Chicago &

London, 1967, 2. p. 1992), jonka toiseen painok- seen toimittaja on lisännyt hyvin jälkianalyyttisen katsauksensa ‘Twenty-Five Years After’.

16. Georg Henrik von Wright, Minervan pöllö, Ota- va, Helsinki, 1992.

17. Mikko Lahtinen, Sami Pihlström ja Jarkko S.

Tuusvuori, ‘Georg Henrik von Wright niin & näin haastattelussa’, niin & näin 2/1995, s. 4-14.

18. Leila Haaparanta, ‘Ajatuksia filosofiasta’, niin &

näin 3/1996, s. 8-9. Olen kiitollinen dosentti Haaparannalle lukuisista filosofian luonnetta koskeneista valaisevista keskusteluista.

19. Ks. esim. Esa Saarinen, ‘Soveltava filosofia’, teoksessa Kieseppä ym. (toim.), emt., s. 316- 328.

20. Tämän tapaiseen näkemykseen näyttää perus- tuvan se soveltavan filosofian käsite, joka on Journal of Applied Philosophy -lehden kaltaisis- sa kansainvälisissä soveltavaan filosofiaan erikoistuneissa julkaisuissa käytyjen keskustelu- jen taustalla.

21. Ks. esim. Helsingin yliopiston filosofian opiskeli- joiden julkaiseman Minervan pöllö -lehden erikoisnumeroa 2/1996, johon on koottu Helsin- gissä toukokuussa 1996 järjestetyn symposiumin

“Filosofian rooli kulttuurissa ja yhteiskunnassa”

alustuksia.

UNIVERSAALEIN KIELI JA SATUMAA

M

arkku Roinila kirjoitti niin & näin nume- rossa 4/96 universaalikielestä Descartesilla ja Leibnizilla. Kiinnostava artikkeli herätti kuiten- kin allekirjoittaneen pohtimaan, mikä oikeastaan on universaalikieli ja miten universaalisuus voi- taisiin etenkin Leibnizin tapauksessa ymmärtää.

Rene Descartes kytketään universaalikielen historiaan yleensä vain sen Mersennelle lähetetyn kirjeen johdosta, jota Roinilakin sitee- raa. Tutkimuskirjallisuudessa on jäänyt vähem- mälle huomiolle, että Descartes sivusi asiaa jo kymmenen vuotta ennen kuin hän laati vastauk- sensa Mersennelle. Kirjeessä Isaac Beeck- manille maaliskuussa 1619 Descartes kirjoitti:

”Paljastan sinulle avoimesti mitä aion; en halua esittää Llullin Ars brevista, vaan kokonaan uu- den tieteen, jolla yleisesti voidaan ratkaista kaikki kysymykset, jotka voidaan esittää minä tahan- sa suureena, niin kontinuumina kuin disk- reettinäkin.” Beeckman on lisännyt tekstiin oman huomautuksensa: ”Etsitty yleistiede kaikkien kysymysten ratkaisemiseksi.”

Descartes puhuu kirjeessään kehittele- mästään analyyttisestä geometriasta, enkä minä väitä hänen ajatelleen sitä valmiina, kaiken kattavana universaalikielenä. Kuitenkin projek- tin kuvaus muistuttaa niitä suuntaviivoja, jotka Leibniz myöhemmin asetti juuri universaalikielen tavoitteeksi: muuntaa asiat matemaattiseen muotoon ja ratkaista ne laskemalla. Mersennen kysymys taas käsittelee, kuten Descartesin vas- tauksesta käy ilmi, aivan toisen tyyppistä universaalikielen muotoa. Mersennehän ei kysy- nyt Descartesin käsitystä universaalikielestä yleensä, vaan tiedusteli hänen mielipidettään eräästä anonyymin kirjoittajan esittämästä pro- jektista. Vaikka Descartes ei vastauksessaan toivokaan näkevänsä universaalikieltä käytössä, viittaa hän edelleen numeroihin ”oikean filosofi- an” muotona, ja pitää universaalikieltä nimen- omaan matemaattisena projektina.

E

nnen Mersennen ja Descartesin kuului- saa kirjeenvaihtoa olivat 1600-luvulla universaalikielestä ilmestyneet oikeastaan vain karakteristiikkaa sivuavat lausahdukset Francis Baconin teoksissa The Advancement of Learning (1605) ja De Augmentis Scientiarum (1623) sekä Jean Douet’n ehdotus Proposition présentée au roy, d’une escriture universelle…

(1627). Kaikissa näissä universaalikielen malli- na tarkastellaan kiinan kielen kirjoitusmerkkejä.

Universaalikieleen liittyvistä aiheista näkyykin enemmän merkkejä, kun katsotaan 1500-luvun kirjallisuutta. Mutta silloin tulevat vastaan myös määrittelyongelmat. Sieltä näet löytyvät paitsi suositut painokset Ramon Llullin teoksista ja Guillaume Postelin kirjat hepreasta ihmiskunnan alkukielenä, myös Goropius Becanuksen Origines Antwerpianae, jonka mukaan Aatamin kieli oli puhdasta hollantia (Antwerpenin murretta kaiken lisäksi), Johannes Trimethiuksen kabbalistiset teokset, Giordano Brunon kirjojen llullistiset ympyrät tai vaikkapa teos Keski-Ame- rikan intiaanien kuvakirjoituksesta. Kaikki nämä

ja monet muut monenkirja- vat ainekset on mahdollista kytkeä universaalikielen his- toriaan, kuten Umberto Eco on tehnyt. Tässä Baabelin sekasotkussa Ramon Llullin kombinatoriikka sisältää sel- västi eniten logiikkaa muis- tuttavia aineksia. Ajattelen, että Descartesin tekemä pe-

säero nimenomaan Llulliin sekä vuoden 1619 kirjeessä että Metodin esityksessä (1637) kertoo hänen Mersennen tavoin tutustuneen tämän kir- joituksiin ja myös kehitelleen ajatuksiaan niiden pohjalta. Samalla se ilmaisee hänen kiinnostuk- sensa kohdistuneen alusta alkaen juuri mate- maattiseen ratkaisuun. Se, että lopputuloksena oli ”vain” analyyttista geometriaa eikä uni- versaalikieltä, on kunnioitettavaa realismia.

Innostus universaalikieliin puhkesi kukkaan 1600-luvun puolivälissä ja Roinilan mainitsemat Becherin ja Kircherin teokset muodostavatkin vain pienen osa siitä uudesta materiaalista, jos- ta Leibniz kaiken vanhan lisäksi ammensi. Jakob Böhmen Natursprache oli sekin vain yksi monis- ta 1600-luvun ”Aatamin kieltä” koskevista konseptioista, jotka Leibniz hyvin tunsi. Böhmen versioon kuitenkin sisältyi merkittävä, Paracel- cukselta peräisin oleva syvyysulottuvuus, jonka mukaan historiallisten kielten jäänteiden joukos- ta löytyvät alkuperäiset ilmaisut antaisivat suo- raa tietoa asioiden todellisesta olemuksesta.

Leibniz luopui oletetun Aatamin kielen pohtimi- sesta, koska ei pitänyt mahdollisena identifioida alkuperäisiä sanoja maailman kielten paljou- desta. Silti Böhmen mystiikasta ja ”aatamis- mista” on löydettävissä linkki nimenomaan Leibnizin universaalikielen universaalisuuteen, jäljet tosin johtavat aina Jumalaan asti.

Universaalikielten historioissa, kuten myös Roinilan artikkelissa, jätetään Leibnizin ajattelun teologis-metafyysiset ulottuvuudet yleensä koko- naan huomiotta. Tällöin hänen lopullinen univer- saalikielihankkeensa näyttäytyy vain teknisenä projektina, joka päätyy siihen hullunkuriselta vaikuttavaan päätelmään, että matemaattisesti toimiva uusi kieli korvaisi järjenkäytön. Itse us- kon Leibnizin universaalikielen avautuvan paljon selkeämpänä, jos sen oheistekstiksi otetaan 1684 kirjoitettu ja julkaistu Meditationes de Cognitione, Veritate et Ideis. Siinä Leibniz sel- vittää tiedon kategorioita seuraavasti: ”Tieto on siis joko hämärää tai selkeää. Selkeä tieto taas on joko sekavaa tai eriteltyä, ja eritelty tieto on joko epäadekvaattia tai adekvaattia; eritelty tie- to on myöskin joko symbolista tai intuitiivista. Ja tieto on täydellisintä jos se on samalla kertaa adekvaattia ja intuitiivista.” Leibnizin mukaan vain Jumalan tieto kaikista asioista on sekä adekvaattia että intuitiivista, ihmisen on sen si- jaan tyytyminen symboliseen eli sokeaan tie- toon. Koska Leibnizin mukaan maailmankaikke- udessa ei ylipäätään ole hyppäyksiä, on ihmi- sen ja Jumalan välinen ero nimenomaan aste- ero. Täydellisin tieto on meidän tavoittamatto- missamme, mutta me voimme silti saavuttaa selkeää, eriteltyä ja adekvaattia tietoa. Toisin kuin Jumala, emme voi suoraan intuitiivisesti tie- tää esimerkiksi tietyllä nopeudella liikkuvien kap-

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

paleiden (ydinhiukkasten, Pendolino-junien, jne.) si- jainteja kulloisenakin hetke- nä, mutta voimme laskea niitä matemaattisesti. Tä- män kaltaista, periaatteessa mekaanisesti tuotettavaa tie- toa Leibniz siis nimittää symboliseksi eli sokeaksi.

Universaalikieli laajentaisi sovellusten mahdollisuuksia kaikille tiedon alu- eille. Mikäli käytössämme olevat luvut ovat oikei- ta ja tunnemme tarpeelliset kaavat, niin päädym- me oikeaan tulokseen automaattisesti. Leib- niziaanista järjenkorviketta käytetään yhtälailla ylioppilaskirjoitusten matematiikan kokeessa ja kansantaloutemme kohentumista koskevissa ennusteissa, tosin vaihtelevin tuloksin.

Leibnizin haaveilema universaalikieli (ja sii- hen olennaisesti liittyvä ensyklopedia, johon en aiheen laajuuden vuoksi nyt puutu) ei todella- kaan ole yksinkertaista, kansojen välisen kom- munikaation parantamiseksi suunniteltua esperantoa, vaan matemaattisesti toimiva tiedon hankkimisen järjestelmä, joka nostaisi ihmis- tiedon tason niin lähelle Jumalaa kuin on mah- dollista. Hanke ei ole erillinen vaan liittyy Leibnizin pansofistiseen yhteiskuntautopiaan.

L

eibniz totesi vuonna 1677 metaforisesti:

”Kun Jumala laskee ja harjoittaa ajattelua, maailma syntyy.” Tämä Jumalan intuitiivinen tie- to ei sinänsä ole korkeampaa kuin symbolinen.

Sen ylivoima on siinä, että se on välitöntä ja yhtä- aikaista tietoa kaikista maailmankaikkeuden asiantiloista. Ihmiskunnan puolestaan täytyy hankkia ja analysoida samaa tietoa pala palal- ta, ja Leibnizin mielestä universaalikieli parantaisi meidän mahdollisuuksiamme olennaisesti. On tietenkin makuasia, millaisena järjen korvikkee- na tämän maailman asioiden loputtoman laskemisurakan haluaa nähdä. Sokeat tietoko- neet ovat joka tapauksessa täyttä päätä työssä.

Edes tekstinkäsittelyohjelmani ei enää käsittele kirjaimia merkkeinä, vaan matemaattiseen muo- toon muutettuina käyrinä, samanlaisina kuin ne, joihin Descartes omassa projektissaan päätyi.

Roinila lopettaa artikkelinsa viittauksella englantiin nykyajan universaalikielenä. Näinhän asia taitaa pitkälti olla. Se ei kuitenkaan vähen- nä alkutekstin tärkeyttä. Olen itse tehnyt monta virhettä luottamalla englanninnoksiin. Roinilan artikkelissa uuden universaalikielen toimimat- tomuutta todistaa se, miten Cambridge-kään- nöksestä käännetty ”Luonnonjärjestyksen olisi muututtava niin, että maailma muuttuisi maanpäälliseksi paratiisiksi ja se olisi liian pal- jon toivottu satumaan tällä puolen” on jo muuta kuin Descartesin ”Cela presupose de grans changemens en l’ordre des choses, & il faudroit que tout le monde ne fust qu’vn paradis terrestre, ce qui n’est bon à proposer que dans le pays des romans”.

Jyrki Siukonen

Kirjallisuus

Umberto Eco, The Search for the Perfect Language, Blackwell, Oxford, 1995.

Stefano Gensini, "Leibniz linguist and philosopher of language", teoksessa Leibniz and Adam, ed. M.

Dascal & E. Yakira, University Publishing Projects, Tel Aviv 1993.

Rene Descartes, Œuvres, ed. C.Adam & P.Tannery, J.Vrin, Paris 1966.

James Knowlson, Universal language schemes in England and France 1600-1800, University of Toronto Press, Toronto 1975.

Gottfried Wilhelm Leibniz, Philosophischen Schriften, hrsg. C.I.Gerhardt, Weidmannsche Buchhandlung, Berlin 1875-1890 .

Michael Losonsky, "Representationalism and Adamicism in Leibniz", teoksessa Leibniz and Adam, emt.

Paolo Rossi, "The twisted roots of Leibniz’s characteristics", teoksessa The Leibniz Renaissance, Leo S. Olschki, Firenze 1989.

kaikenlaisia noemoja eli mieliä.

Vielä selvemmin rajoitetumpi tarkoite tulee mielestäni esiin L. H:n Kalevalan sitaatista. “Mie- leni minun tekevi” viestittää, että minulla on tajunnassani jokin mielitekoa (-halua) ilmentävä kokemus. Kaikkien kokemusteni ei tällöin tarvit- se olla “haluavia”. Jos tässä yritämme korvata mieli-sanan kokemuksen kokonaisuuden nimel- lä, tulos “tajuntani tekevi” ei ole järkevä. Mieli ja tajunta eivät tässä sitaatissa ole vaihdettavissa.

Samaan tapaan suuri joukko nykysuomen mieli-sanojen käyttöjä viittaaa johonkin rajoitettuun kokemussisältöön, noemaan tai jo- honkin noemojen ryväkseen. Näin esimerkiksi ilmaisuissa mielikuva, -teko, -johde, -pide-, -aihe, -kirja, -väri, -ruoka, -paikka jne. Tajunnan joitten- kin sisältöjen laatu tulee hyvin julki esimerkiksi ilmaisuissa kaiho-, murhe-, suru-, viha-, ilo-, uhri- mieli ja mieli-sanan paikan vaihtuessa yhdys- sanoissa mieliharmi, -paha, -hyvä, mielen- haikeus ym.

Juuri siksi, että tällaiset tajunnan sisältöjä spesifioivat ilmaisut suojautuisivat ristiriitaisilta tulkintamahdollisuuksilta – jotka seuraavat siitä, että luokan alkio olisi myös itsensä sisältävä luokka – tarvitaan sekä tajunnan että mielen kä- sitteet sekä niiden välille selkeästi tiedostettu tyyppiero.

Silloin kun sanotaan, että “tulee mieleen” (tai katoaa mielestä ym. samantapaisissa yhteyksis- sä), mieli viittaa laajempaan yhteyteen kuin jo- honkin spesifiin kokemussisältöön. Kuitenkin viesti näissä tapauksissa on kaiketi se, että en saa tietoisuuteeni tavoittelemaani sisältöä. Se on tajuntani piirissä, mutta sen tiedostamattomassa osassa.

Agricolan ja Kalevalan kielet ovat niin arkaaisia, ettei niistä saa apua filosofisten termien valintoihin ja käsiteanalyyseihin. Vaikka yleensä luotetaan siihen, että lausekokonaisuus antaa sanalle merkityksen, silti filosofisten peruskategorioiden, kuten tajunnan ja mielen merkityksiä ei tulisi jättää lukijan hyväntahtoisen tulkinnan varaan. Se voi usein puuttuakin, ja fi- losofiaan perehtymättömien edellytykset siihen saattavat olla vajavaisia.

Onneksi meillä on puheena olevan ihmistutkimuksen osalta olemassa tältä vuosisa- dalta hieno perinne Th. Reinin, Arvid Groten- feltin, Juho Hollon ja Eino Kailan elämäntöiden ansiosta. Ei ole mitään tarvetta turmella sitä amerikanismeilla. Heidän selkeä linjansa tajun- nan käsitteen käytössä asettaa myös tajuttoman, tiedostamattoman ja tietoisuuden käsitteet kohdalleen ihmisen kokemus- ulottuvuuden tutkimuksessa. Näissä yhteyksis- sä suomen kieli on ylivoimaisen selkeä ja ilmaisullinen muihin sivistyskieliin verrattuna.

Siksi toivotan mielenmalttia amerikkalaisuuden edessä rähmälleen heittäytymisessä.

Lauri Rauhala MIELIPAHAAKIN MIELESTÄ

O

n kuitenkin hyvä mieli siitä, että Leila Haaparanta osallistui keskusteluun tajunnasta ja mielestä (n&n 4/96). Asia nähdään siis tärkeäksi.

Suomen kielessä on varmaankin satamäärin mieli-sanan käyttötapoja, erityisesti yhdys- sanojen toisena osana. Ehdotus, että tieteellisis- sä keskusteluyhteyksissä mieli olisi noeman, saksan Sinn-sanan ja englannin sense-sanan vastine eikä kokemuksen kokonaisuuden nimi, ei tietenkään pyri rajoittamaan mieli-sanan mie- lekästä käyttöä muissa yhteyksissä yleis- kielessä. Kysymys on aivan muusta.

Ei voitane asiallisesti puolustaa sitä, että mie- li-sanaa käytetään samassakin esityksessä määrittelemättä vuoroin kaikkien mielien (koke- musten, merkitysten) kokonaisuuden nimenä ja toisaalta johonkin erityiseen noemaan (ja/tai sen laatuun) referoivasti. Silmäys esimerkiksi Vesa Oittisen (n&n 3/96) mainitsemiin filosofisten te- osten artikkeleihin osoittaa, että näin tapahtuu.

Kun kaikkien mielien kokonaisuus nimetään sanalla tajunta, jää mieli-sanallekin selkeä käyt- töalue. Mielet ovat merkitsevyyden elementtejä, joissa tajunta realisoituu ja toimii. Mieli-sanan tällaisessa käytössä ilmentyisi samalla tajunnan olemus ‘olla mieliä jostakin’ (tästä myös tajunnan perusluonnetta kuvaava ilmaisuni: mielellisyys).

L. H:n viitaukset Agricolan ja Kalevalan kie- liin puolustukseksi mieli-sanan käytölle eivät kokemuksen kokonaisuuteen referoivana tunnu vakuuttavilta. Agricolan sanonta “kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaiken mielen”

voitaneen yhtä oikeutetusti tulkita fenomeno- logisesti siten, että Suuri Ymmärtäjä ymmärtää

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Fenomenologia Suomessa

L

ehtemme viime numeroissa on käyty keskus telua filosofian perinteistä ja koulukunnista sekä erityisesti niiden asemasta maassamme.

Koska keskustelu tuntuu edelleen herättävän mielenkiintoa, lisäämme siihen lyhyenä anek- doottina tuoreimman kansainvälisen esittelyn suomalaisen fenomenologian kentästä. Esitte- ly on ilmestynyt Kluwer-kustantamon julkaise- man vuoden 1997 Encyclopedia of Pheno- menologyn Skandinavia -hakusanan Suomea koskevana osiona. Hakusanan on toimittanut Dagfinn Føllesdal.

“Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin Tur- kuun 1640 ja siirrettiin Helsinkiin 1828. Turku sai ruotsinkielisen yliopiston 1918 ja kaksi vuotta myöhemmin myös suomenkielisen. Nämä kak- si kaupunkia ovat filosofian pääkeskukset Suo- messa. Muissa neljässä filosofiaa tarjoavassa yliopistossa laitokset ovat hyvin pieniä, mutta Jy- väskylässä ja Tampereella on fenomenologian tutkijoita.

Yhdessä Georg Henrik von Wrightin ja Erik Ste- niuksen kanssa Jaakko Hintikka Helsingissä on ollut suomalaisen filosofian johtava hahmo vii- meiset 30 vuotta. Kaikilla kolmella on laajat kiinnostuskohteet ja Hintikan kiinnostukset sisäl- tävät fenomenologiaa. Hän on kirjoittanut useita fenomenologiaan liittyviä tutkimuksia, erityisesti The Intentions of Intentionality (1975) and

“Degrees and Dimensions of Intentionality” teok- sessa The Logic of Epistemology and the Epistemology of Logic (1989). Hän on myös kir- joittanut fenomenologian sovelluksista taitee- seen. Hintikan oppilaista Martin Kusch on ollut erityisesti tuottelias. Hän tuli Suomeen Saksas- ta 1981, mutta on nyt muuttanut Englantiin. Väi- töskirjassaan Language as Calculus vs.

Language as Universal Medium: A Study in Husserl, Heidegger and Gadamer (1989), hän käytti Merrill ja Jaakko Hintikan tekemää yleistystä Jean van Heijenoortin (1967) erot- telusta “logic as calculus” ja “logic as language”

valottamaan Husserlia, Heideggeria ja Hans- Georg Gadameria.

Etevin kontribuoija fenomenologiaan Suomessa on Leila Haaparanta. Hänen väitöskirjansa on Frege’s Doctrine of Being (1985), mutta hän on sittemmin julkaissut suuren määrän artikkeleita Husserlista, mm. itse toimittamissaan teoksissa Language, Knowledge and Intentionality:

Perspectives on the Philosophy of Jaakko Hin- tikka (1990); Mind, Meaning, and Mathematics:

Essays on the Philosophical Views of Husserl and Frege (1994), ja Mind and Cognition:

Philosophical Perspectives on Cognitive Science and Artificial Intelligence (1995).

Lilli Alanen on johtava Descartes-tutkija, mutta hän on kirjoittanut myös intentionaalisuudesta ja johtaa tutkimusryhmää, joka tutkii intentionaali- suutta ja kognitiotieteen perustaa.

Maria Johanna Sara kirjoittaa väitöskirjaa ruumiin fenomenologiasta ja on myös kirjoittanut artikke- leita Merleau-Pontysta, Simone de Beauvoirista ja näihin liittyvistä aiheista.

Turussa Sven Krohn oli kiinnostunut fenomeno- logiaan 1950-luvulla. Lauri Routila, joka kirjoitti väitöskirjansa Die aristotelische Idee der ersten Philosophie, (1969) ja opetti Turussa jonkin ai- kaa, opettaa nykyään Jyväskylässä keski-Suo- messa. Routila on kirjoittanut Husserlista, Heideggerista ja hermeneutiikasta. Hänen kiin- nostuksensa merkitykseen, tulkintaan ja Husserliin yhtyvät teoksessa Wahrnehmung und Interpretation (1974).

Tampereella, Jyväskylän ja Turun välissä, Erna Oesch on kirjoittanut Squaring the Hermeneutic Circle – a Treatise in the Bordeland of Two Traditions (1985) ja on kirjoittanut myös aihee- seen liittyviä artikkeleita. Tampereella myös Jaa- na Parviainen on tehnyt pro gradunsa ruumiin ja modernin tanssin fenomenologiasta ja kirjoitta- nut tähän liittyviä artikkeita.

Varhainen Husserlin ihailija oli Yrjö Reenpää, fy- siologian professori Helsingissä, joka kirjoitti usei- ta tutkimuksia havainnosta käyttäen Husserlin ideoita, erityisesti teoksessa Wahrnehmen, Beobachten, Konstituieren (1967).”

(Toimituksen suomennos)

P

ikainenkin lukija huomannee lukuisia puut- teita ja suoranaisia virheellisyyksiä Følles- dalin tekstissä. Ruotsin, Norjan ja Tanskan vas- taavat tekstiosiot ovat lisäksi 2-4 kertaa pi- dempiä, mikä kertonee siitä, että niiden kerää- minen ja toimittaminen on tehty Suomen osiota huolellisemmin.

Esittelyn päivittämisen voisi aloittaa vaikka- pa G. H. von Wrightin Vuosisatamme filosofia - teokseen kirjoittamasta suomalaisen nyky- filosofian esittelystä, jossa sinänsä suppeasti luetellaan myös fenomenologian edustajia Suo- messa. von Wrightin mainitsemista filosofeista Føllesdalin listalta puuttuvat ainakin J. E. Salo- maa, Erik Ahlman, Eino Krohn, Lauri Rauhala, Martti Siirala sekä Esa Saarinen. Lisäksi Føllesdal mainitsee Sven Krohnin ‘olleen kiin- nostunut fenomenologiasta 1950-luvulla’, mikä olisi taidonnäyte ‘understatementissa’ jopa eng- lantilaiselta puhujalta. Yrjä Reenpää oli kiinnos- tunut pikemmin Heideggerista eikä niinkään Husserlista (mikä käy selvästi ilmi mm. Reen- pään muistelmista), Martin Kuschia voidaan pi- tää myös Juha Mannisen oppilaana (jolle hän teki väitöskirjansakin), Maria Johanna Sara on

tietysti Sara Heinämaa, jonka väitöskirja ei enää ole kirjoitteilla vaan valmis, Erna Oeschin mai- nittu tutkimus on hänen valmisteilla olevan väi- töskirjansa työnimi, vuosiluku ei viittaa mihinkään jne.

Erityisen valikoivalta Føllesdalin teksti vaikut- taa 80- ja 90- lukujen kohdalla. Lukijalle tuottaa vaikeuksia myös päästä perille valikoinnin kritee- reistä. Pääosin on pyritty mainitsemaan vain

‘kansainvälisillä’ kielillä kirjoitettuja vähintään väitöskirjatasoisia tutkimuksia, mutta poikkeuk- siakin löytyy: mm. Heinämaan väitöskirja ruumiin fenomenologiasta ja Jaana Parviaisen tutkielma tanssin ja kehollisuuden fenomenologiasta. Eri- tyinen määre fenomenologialle näyttää useissa tapauksissa olevan intentionaalisuuden tai merkitysteorian tutkimus, tuskin muuten voitai- siin liittää sinänsä hyvinkin ansioitunutta tutkijaa Lilli Alasta fenomenologiaan.

Fenomenologian määrittely sinänsä ei ole mitenkään yksinkertaista ja siitä on hyväkin käy- dä keskustelua. Mannermaisessa filosofiassa sellaiseksi lasketaan tutkijoita ja tutkimuksia, joi- den metodit ja teemat ovat rönsyilleet kauaskin Husserlin varhaisista kiinnostuksen kohteista.

Jos kuitenkin muiden pohjoismaiden kohdalla on fenomenologiaksi laskettu niinkin väljästi siihen liittyviä filosofeja kuin Jacques Derrida tai Julia Kristeva, olisi aiheellista ottaa huomioon myös suomalaisessa kentässä suuri joukko sellaisia tutkijoita, joiden kohteena on ollut Husserlin myöhäisempi, elämismaailmaan liittyvä tematiik- ka, eksistentiaalinen fenomenologia sekä näiden jatkokehittelyt.

Jos viime vuosikymmenten osalta haluaisi kohennella listaa fenomenologisesti suuntau- tuneista tutkijoista, jotka ovat sekä julkaisseet että opettaneet laajemmin ja ohjanneet alaan liittyviä opinnäytteitä, voisi mainita esim. Arto Haapalan, Matti Juntusen, Lauri Mehtosen, Sep- po Sajaman, Hannu Siveniuksen, Juha Varton...

Jokainen asianharrastaja keksinee tähän suppeaan listaan helpostikin merkittäviä täydennyksiä. Voi vain esittää toivomuksen sii- tä, että teoksen seuraavassa laitoksessa tämän- kaltaiset korjaukset on otettu huomioon ja toimitustyö muutenkin tehty perusteellisemmin.

niin & näin -toimitus

Juha Sihvola

aristoteleen retoriikasta

P

olitiikka, filosofia ja retoriikka, sellaisina kuin ne on Eu- roopassa ymmärretty, ovat kaikki huomattavalta ellei ratkaisevalta osaltaan antiikin Kreikan kaupunkivaltio- kulttuurin tuotteita. On triviaali etymologinen totuus, että sana politiikka tarkoitti alun perin kreikkalaisen kaupunkivaltion, poliksen hallitsemista. Kuitenkaan mil- lainen tahansa hallitseminen ei olisi tuottanut poliksissa toteutetulle yhteisöllisten suhteiden järjestämisen tavalle sellaista maailman- historiallista kunniapaikkaa, kuin minkä se on saanut käsitteen politiikka kautta.

Polisten hallitseminen oli jotakin uutta ja erilaista. Kaupunkivaltioissa, korostuneemmin kuin koskaan aikaisemmin tunnetussa maailmanhis- toriassa, vapaat ja ainakin jossakin määrin tasaveroiset kansalaiset ko- koontuivat harjoittamaan yhteiseen hyvään tähtäävää yhteistoimintaa siten, että päätökset tehtiin julkisen keskustelun kautta, ne toteutettiin lakien ja sovittujen sääntöjen avulla, ja päätöksentekijät ja niiden koh- teet olivat olennaisesti samat henkilöt, jotka vuorottelivat hallitsijoina ja hallittuina. Varsinkin demokraattisissa kaupunkivaltioissa kaikkein olennaisinta oli julkinen keskustelu. Saadakseen tahtonsa läpi ei riittä- nyt vedota syntyperään, asemaan tai väkivaltaan. Oli jollakin tavalla suostuteltava tai vakuutettava muut keskustelun osapuolet siitä, että oma kanta on jotenkin ansiokkaampi kuin muut vaihtoehdot.

Poliittisen uran luominen edellytti kannatuksen saavuttamista kaupunkivaltion päättävissä elimissä. Menestykseen vaadittiin ennen kaikkea kykyä puhua ja esiintyä luottamusta herättävällä tavalla. Kos- ka näitä ominaisuuksia ei enää ymmärretty synnynnäisiksi vaan opi- tuiksi, oli luonnollista, että niiden ammattimaiselle opetukselle syntyi kysyntää, olihan poliittinen menestys Kreikassa suuresti arvostettua.

Poliittista uraa havittelevien nuorukaisten kysymykseen “Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?” vastaamaan syntyi erityinen vii- sauden opettajien eli sofistien ammattikunta. Sofistinen opetus oli osit- tain yleissivistävää ja popularisoivaa luennointia oman ajan filosofian ja luonnontutkimuksen tuloksista, sillä olihan selvää, että laaja tieto- määrä ja siihen perustuva asiantuntemus oli yksi luottamusta herättävä ominaisuus. Olennaiselle sijalle kohosivat kuitenkin sellaiset puheiden pitämiseen ja väittelyiden käymiseen tarvittavat menetelmät, joita voi- tiin soveltaa mihin aiheeseen tahansa. Näiden menetelmien systematisoinnista syntyi kreikkalainen retoriikan teoria.

Poliittinen käytäntö on myös kreikkalaisen filosofian syntytausta. Var- sinkin kun filosofian harjoittamisen painopiste siirtyi Sokrateesta al- kaen demokraattiseen Ateenaan, keskeiseksi ongelmaksi nousivat uskomusten oikeuttaminen ja mielipiteiden perustelu erilaisissa keskus- teluissa. Sokrates pyrki osoittamaan, että vaikka ihmiset esiintyvät asi- antuntijoina, jotka tietävät kaikenlaista, ja suostuttelevat toisia hyväk- symään kantansa, heidän väitteensä ovat huonosti perusteltuja, koska ne ovat ristiriidassa heidän muiden uskomustensa kanssa ja siten järjettömiä hyväksyä. Sokrates julistautui sofistien ja puhetaidon- opettajien vastustajaksi. Hän syytti näitä siitä, että he kiinnittävät huo- mion pelkästään toisten voittamiseen puolelleen, vaikka olennaista on

se, ovatko ne asiat tosia, joita vakuuttelu koskee.

Tämä hieman karikatyyrinomaisesti esitetty vastakkainaset- telu Sokrateen ja sofistien sekä vastaavasti filosofian ja retoriikan välillä on jatkunut nykyaikaan saakka. Joukkotiedotuksen, mai- nonnan ja propagandan tutkimus ei ole ollut filosofien keskuu- dessa erityisen suosittua, eikä toisaalta filosofisen argumentoinnin retorisiin ulottuvuuksiin ole kiinnitetty riittä- vää huomiota. Tavallaan tilanne on paradoksaalinen, sillä voi- makkaimmin retoriikan vastaiset filosofiset argumentit palau- tuvat suoraan Platoniin, jonka omassa filosofisessa esitystavassa retorinen ulottuvuus on kuitenkin voimakkaasti korostunut. Pla- tonin jyrkemmän kannan (dialogi Gorgias) mukaan retoriikka oli sielun alempien osien valheellista imartelua, ja lievemmänkin kannan (Faidros, Valtio) mukaan hyväksyttävää vain filosofi- hallitsijoiden käyttämänä poliittisen manipulaation välineenä sellaisia ihmisiä taivuteltaessa, joihin järkiperäinen vakuuttaminen ei tehoa.

Parin viime vuosikymmenen aikana retoriikkaan on kuiten- kin kiinnitetty yhä enemmän huomiota humanistisissa ja yh- teiskuntatieteissä. Filosofitkin ovat olleet kiinnostuneita aiheesta.

Esimerkiksi Richard Rorty on esittänyt retorisen käänteen ole- van kolmas suuri koko filosofian kehitystä 1900-luvun jälki- puoliskolla luonnehtinut mullistus lingvistisen ja tulkitsevan käänteen jälkeen. Retoriikan arvonpalautusta ei silti voida pitää mitenkään täydellisenä ainakaan anglosaksisen filosofian pii- rissä. Selvästi sen osoittavat tuoreet filosofiset hakuteokset.

Vuonna 1995 ilmestynyt 900-sivuinen The Cambridge Dictionary of Philosophy ei sisällä hakusanaa “Rhetoric” eikä mitään sen johdannaista. Blackwellin kustantaman käsikirja- sarjan osasta A Companion to Contemporary Political Philosophy ei mitään retoriikkaan viittaavaa löydy hake- mistostakaan.

Retoriikan väheksyntä on ollut suuri vahinko. Se on valitet- tavaa myös sikäli, että antiikista olisi löytynyt vähemmänkin dikotomisoivia lähtökohtia totuutta tavoittelevan filosofian ja vakuuttamaan pyrkivän retoriikan suhteen ymmärtämiseksi.

Aristoteleen teos Retoriikka suhtautuu poliittiseen puhetaitoon olennaisesti Platonia suvaitsevaisemmin. Kun retoriikka oli Platonille parhaimmillaankin vain filosofian aputiede, Aristo- teles antoi retoriikan käsittelemille poliittisille, oikeudellisille ja esittäville puhetilanteille itsenäisemmän merkityksen.

Ero johtuu Platonin ja Aristoteleen erilaisesta tavasta ymmär- tää molempien filosofiassa keskeinen dialektiikan käsite.

Platonille dialektiikka oli filosofian totuutta tavoitteleva intel- lektuaalinen metodi, jota johdonmukaisesti soveltamalla saatiin selville systemaattinen tiedollinen maailmankuva, oikea elämän- tapa ja lähtökohdat yhteiskuntaelämän uudistamiselle. Sen vas- takohta oli ei-intellektuaalinen, alempia sielunosia manipuloiva retoriikka. Aristoteleella dialektiikka sen sijaan viittasi laajem-