TIEDONANTOJA 297
METSÄTEKNOLOGIAN TUTKIMUSOSASTO PUUNTUTKIMUSSUUNTA
PENTTI RIKKONEN
HAVUTUKKIEN YKSIKKÖTILAVUUSLUKUJEN
JATKOSELVITYS LOUNAIS-SUOMESSA
HELSINKI 1988
Metsäteknologian tutkimusosasto
Puuntutkimussuunta 1988
PENTTI RIKKONEN
HAVUTUKKIEN YKSIKKÖTILAVUUSLUKUJEN
JATKOSELVITYS LOUNAIS-SUOMESSA
SISÄLLYS
1
. JOHDANTO 3
2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ 4
3. TUTKIMUSTULOKSET 7
31. Latvamuotoluvut ja keskusmuotoluvut 7
32. Yksikkötilavuusluvut 15
33. Aluejako 22
KIRJALLISUUS 23
Liitteet
VAPK Kampin VALTIMO Helsinki 1988
1. JOHDANTO
Valtakunnallisessa havutukkien mittaustutkimuksessa (Rikkonen
1987) mitattiin Lounais-Suomen metsälautakunnan alueelta 7
mänty- ja 5 kuusierää.
Helsingin
metsälautakunnan alueen läntisestä osasta ei aineistoon sisältynyt yhtään erää. Mainituissa erissä oli todellisen tilavuuden ja koko Etelä-Suo
melle laadituilla tilavuusluvuilla lasketun tilavuuden suhde
(seuraavassa tilavuussuhde) männyllä keskimäärin 1,009 ja
kuusella 0,991. Tilavuussuhteiden alueelliseen tarkasteluun
perustuneessa Etelä-Suomen alueen
osa-aluejaossa
oli molemmat puulajit huomioon ottaen perusteltua lukea Lounais-Suomi muuEtelä-Suomi -alueeseen kuuluvaksi.
Käsiteltäessä aluejakokysymystä mittausneuvostossa esitettiin
epäilyjä aluejaon oikeellisuudesta Lounais-Suomen osalta.
Sittemmin Lounais-Suomen metsälautakunta ja Lounais-Suomen
Metsänhoitoyhdistysten Liitto esittivät Metsäntutkimuslaitok
selle ehdotuksen lisäselvityksen tekemisestä alueellaan.
Maataloustuottajain Keskusliiton Metsävaltuuskunta
kääntyi
samassa asiassa mittausneuvoston
puoleen. Myös Centralskogs
nämnden Skogskultur esitti jatkoselvitystä Helsingin metsälautakunnan alueen läntiselle osalle. Koska valtakunnalli
sessa tutkimuksessa tehty aluejakoratkaisu oli tehty varsin
suppeiden aineistojen pohjalta, keräsi Metsäntutkimuslaitos
Lounais-Suomesta tarkistusaineistoa hakkuukauden 1985-86 ai
kana
.
Alustavat tutkimustulokset (Rikkonen 1986),
jotka
valmistuivat keväällä 1986, annettiin mittausneuvostolle. Kokoukses
saan 18.6.1986 mittausneuvosto suositteli, että Lounais-Suo
men metsälautakunnan alue ja Helsingin metsälautakunnan
alueen länsiosa Uudenmaan läänin ja Turun ja Porin läänin
välistä rajaa noudattaen siirrettäisiin muu Etelä-Suomi
-alueesta Pohjanlahden rannikkoalueeseen sekä
männyn
että kuusen osalta siitä huolimatta, että tutkimustulosten perusteella siirto olisi ollut perusteltua vain männyllä. Mit
tausneuvoston suosituksen perusteluna oli se, että männyn ja
kuusen kuuluminen eri alueisiin olisi aiheuttanut käytännössä
varsin huomattavia ongelmia. Metsäntutkimuslaitoksen
19.12.1986 antamalla vahvistuspäätöksellä (Metsäntutkimuslai
toksen päätös... 1986) mittausneuvoston suosittelema uusi
aluejako
tuli voimaan 1.2.1987.2. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ
Metsäntutkimuslaitos asetti tavoitteeksi mitata Lounais-Suo
men metsälautakunnan alueelta 20 noin 40 tukin erää sekä män tyä että kuusta ja mitattavissa olleen aineiston myös edellä
mainitulta Helsingin metsälautakunnan alueelta. Lounais-Suo
men metsälautakunnan alueelle asetetun tavoitteen osalta te
kivät metsälautakunta ja Metsäntutkimuslaitos aineiston ke
räyssuunnitelman. Metsälautakunta selvitti kolmen edellisen
hakkuukauden leimausmäärät
metsänhoitoyhdistyksittäin
ja jakoi alueen näiden tietojen pohjalta kymmeneen leimausmääräl
tään mahdollisimman yhtä suureen osa-alueeseen, joille Met
säntutkimuslaitos jakoi tavoitteeksi asetetun erien määrän
leimausmäärien suhteessa. Kohteiden valinta tehtiin arpomal
la kohteet mitattavissa olevista leimikoista.
Mittaukset tehtiin edellä mainitun valtakunnallisen tutkimuk
sen ohjeita noudattaen jättämällä kuitenkin kuorettomat lat
valäpimitat
mittaamatta. Mittaukset teki kaksi Metsäntutki muslaitoksen kenttäryhmää. Lounais-Suomen metsälautakunnankiintiö mitattiin 11.12.1985 - 12.3.1986 välisenä aikana.
Jatkettaessa mittauksia Helsingin metsälautakunnan alueella
ei kohteiden arvonta enää ollut kohteiden vähäisyyden vuoksi
tarpeellista. Tältä alueelta saatiin 1.4.1986 mennessä mita
tuksi 7 mänty- ja 3 kuusierää. Mitattujen erien sijainti il
menee liitteistä 1 ja 2.
Aineiston määrä ja sen eräät keskimääräiset tukkikohtaiset
ominaisuudet olivat seuraavat (sulkeissa vastaavat valtakun
nallisen tutkimuksen Etelä-Suomen aineiston tiedot):
Asetelman mukaan aineisto oli jonkin verran Etelä-Suomen
aineistoa
järeämpää ja
etenkinmännyn
osalta sitälyhyempää.
Tukkien
läpimittaluokittainen
jakauma sekä luokkien tyviosuu det jakeskipituudet
onesitetty
taulukoissa laja
lb.Eräiden leimikko-ominaisuuksien mukainen prosentteina ilmais
tu erien jakauma oli seuraava (sulkeissa vastaavat Etelä-Suo
men aineiston luvut):
Mänty Kuusi
Lounai s- Helsingin Lounai s Helsingin
Suomen ml Suomen ml
ml ml
Eriä 20 7 (130) 20 3 (135)
Tukkeja
884 307 (5472) 878 132 (5635)Keskipituus,
dm 45,8 44,9 (47,1) 47,2 47,8 (48,3) Keskimääräinend
i f cm 20,7 21,7 (20,3) 21,7 22,1 (21,1) Tyviä, % 46 57 (44) 47 55 (55)
Mänty Kuusi
Lounais-
Helsingin
Lounai sHelsingin
Suomen ml Suomen ml
ml ml
Päätehakkuu 55 43 (58) 45 67 (75) Harvennushakkuu 35 57 (23) 25 33 (18) Ylispuiden poisto 10 0 (19) 30 0 ( 7)
Tuore kangas 30 14 (43) 95 67 (79) Kuiva
kangas
70 86 (48) 5 33 (16)Turvemaa 0 0 (9) 0 0 (5)
Pystykaupat
50 43 (69) 65 33 (74)Hankintakaupat
50 57 (31) 35 67 (26)Myyjä, yksityinen 90 86 (77) 90 100 (82) Myyjä, muu 10 14 (23) 10 0 (18)
Taulukko la. Mäntytukkien määrä, tyviosuus ja keskipituus latvaläpimittaluokittain.
Taulukko lb. Kuusitukkien määrä, tyviosuus ja keskipituus latvaläpimittaluokittain.
Kuorelli- Lounai s-Suomen ml Helsingin ml
nen latva- Tukkeja, Tyviä, Keski- Tukkeja, Tyviä , Keski-
läpimitta
,kpl
% pituus ,kpl
% pi tuus,cm dm dm
13 22 5 42,6
15 113 8 45,4 22 23 43,6
17 140 24 45,9 44 52 42,6
19 163 44 46,2 66 50 45,2
21 128 49 45,8 49 57 46,2
23 115 58 45,8 34 59 44,2
25 82 77 46,4 36 50 45,2
27 59 75 47,1 26 88 46,1
29 36 89 44,7 19 84 44,2
31 13 92 44,3 5 80 47,0
33 6 100 45,2 3 100 45,2
35 5 100 51,5 3 100 52,2
37 2 100 38,0
Yhteensä 884 46 45,8 307 57 44,9
Kuorelli- Lounais -Suomen ml
Helsingin
mlnen latva- Tukkeja, Tyviä,
Keski- Tukkeja, Tyviä, Keski- läpimitta , kpl % pituus , kpl % pituus ,
cm dm dm
17 160 27 46,9 20 30 45,7
19 178 32 47,8 23 26 46,3
21 112 52 46,3 27 56 48,9
23 121 69 47,2 25 60 47,8
25 97 48 48,2 12 83 49,3 27 17 72 46,6 15 80 48,6
29 38 68 48,8 5 80 49,5
31 25 80 48,9 2 100 49,1
33 57 94 48,2 2 150 52,8
35 11 91 52,3
37 3 100 47,1
39 2 100 47,9
41 1 100 50,1
Yhteensä 878 47 47,2 132 55 47,8
Tiedot ovat hakkuutavan osalta likimääräisiä siitä
syystä,
ettei hakkuutapaa ollut voitu kaikissa kohteissa määrittääyksiselitteisesti.
Myös
kasvupaikkatiedot ovat osittain ar vioita talviolosuhteistajohtuneiden
määritysvaikeuksien vuoksi. Jakautumia voitaneen joka tapauksessa pitää odotustenmukaisina mm. alueelliset taustatekijät huomioon ottaen.
Aineiston minimiläpimittaohje oli männyllä 14 ja kuusella 16
cm kuoren alta lukuunottamatta kahta mänty-
ja
kuusierää, joissa minimiläpimitta oli vastaavasti 12 cm ja yhtä kuusierää, jossa se oli 14 cm. Poikkeukset olivat Lounais-Suo
men metsälautakunnan alueen aineistossa.
3. TUTKIMUSTULOKSET
31. Latvamuotoluvut ja keskusmuotoluvut
Tutkimustuloksia käsiteltäessä käytetään aineistosta lyhyyden
vuoksi seuraavia nimityksiä:
L-aineisto = Lounais-Suomen metsälautakunnan alueen
aineisto
H-aineisto = Helsingin metsälautakunnan alueen aineisto
E-aineisto = Valtakunnallisen tutkimuksen Etelä-Suomen
aineisto
Latvamuotoluvut (todellisen tilavuuden ja latvatilavuuden
suhde) on tukkilajeittain esitetty kuvissa la-lb, joissa ovat
näkyvissä myös E-aineiston latvamuotoluvut.
Kuva la. Latvamuotoluvut
.
Mänty.
( Lounais-Suomen metsä lautakunnan alue, - - - - Helsingin metsälautakunnan alue, Etelä-Suomen alue)Kuva lb. Latvamuotoluvut. Kuusi.
(Viivojen selitykset
kuten kuvassa la.)Vertailu E-aineiston lukuihin osoittaa seuraavaa:
a) Mänty
Tyvien latvamuotoluvut ovat kaikissa läpimittaluokissa L-aineistossa suurempia kuin E-aineistossa. Myös H-aineis
ton osalta on ero pääosin samansuuntainen.
Muiden tukkien pienissä läpimittaluokissa ovat tämän tut
kimuksen latvamuotoluvut E-aineiston latvamuotolukuja
pienempiä. Muissa luokissa erot ovat vähäisiä.
Kaikkien tukkien pieniläpimittaisilla tukeilla todetaan
samantapainen ero kuin muilla tukeillakin (muiden tukkien
osuus hallitseva). Muilta osin ovat tämän tutkimuksen latvamuotoluvut E-aineiston latvamuotolukuja suurempia.
b) Kuusi
Tyvien pienissä läpimittaluokissa L-aineiston latvamuoto
luvut ovat E-aineiston latvamuotolukuja pienempiä. Keski
järeillä
tukeilla luvut ovat samalla tasolla ja suurissaläpimittaluokissa
L-aineiston luvut ovat E-aineiston lukuja
suurempia. H-aineistonlukujen
tarkastelua haittaa aineiston vähäisyys. Senkin järeiden tukkien latvamuotoluvut ovat joka tapauksessa E-aineiston lukuja suuremmat.
- Muilla tukeilla L-aineiston latvamuotoluvut ovat pääosin
hieman E-aineiston lukuja pienempiä. H-aineiston latva
muotoluvut eivät merkittävästi poikkea muiden aineistojen
latvamuotoluvuista
.
Kaikkien tukkien
pieniläpimittaisilla
tukeilla ovat L-aineiston latvamuotoluvut hieman E-aineiston lukuja pienem
piä. Keskijäreistä tukeista lähtien ero muuttuu päinvas
taiseksi. Myös H-aineiston tukkien latvamuotoluvut ovat
järeillä tukeilla E-aineiston lukuja suurempia.
Kuva 2.
Tyvien ja
muiden tukkien latvamuotoluvut Lounais- Suomen aineistossa.Kuvassa 2 ovat vertailtavina L-aineiston tyvien ja muiden tukkien latvamuotoluvut. Männyllä ovat tyvien latvamuotoluvut
selvästi muiden tukkien latvamuotolukuja suurempia. Ero kas
vaa järeyden myötä. Kuusen pienissä läpimittaluokissa ovat
muiden tukkien latvamuotoluvut tyvien latvamuotolukuja suu
rempia.
Keskijäreillä
tukeilla luvut ovat samalla tasolla ja suurimmissa luokissalukujen
ero onpäinvastainen
kuin pie nissä. Tässä todettu tukkilajin vaikutus latvamuotolukuunvastasi kummankin puulajin osalta varsin hyvin E-aineistosta
saatuja tuloksia.
Latvamuotolukuun vaikuttaa tukkien kapeneminen (kartiokkuus)
ja tyvitukeilla lisäksi tyvilaajeneman voimakkuus. Viimeksi
mainittua voidaan tarkastella keskusmuotoluvun (todellisen
tilavuuden ja keskustilavuuden suhde) avulla. Tyvien ja kaik
kien tukkien keskusmuotoluvut on esitetty kuvissa 3a ja 3b.
Niiden mukaan tässä tutkimuksessa saadut tyvien keskusmuoto
luvut ovat keskeisissä läpimittaluokissa puulajeittain ja
alueittain E-aineiston lukuja suurempia. Erityisen selvä ero
todetaan L-aineiston männyllä. Muiden tukkien keskusmuotolu
vut olivat sekä tässä tutkimuksessa että E-aineistossa kai
kilta osin varsin lähellä lukua 1,00. Koska muiden tukkien
osuus on pienissä läpimittaluokissa hallitseva, ovat kaikkien
tukkien keskusmuotoluvut näiden osalta eri aineistoissa var
sin lähellä toisiaan, poikkeuksena kuitenkin H-aineiston
mänty muita aineistoja suuremman tyviosuuden vuoksi. Järeäm
millä tukeilla, jotka ovat pääosin tyviä, ovat myös kaikkien
tukkien keskusmuotoluvut tämän tutkimuksen aineistossa E-ai
neiston lukuja suurempia. Järeiden tukkien latvamuotolukujen
suuret erot aineistojen välillä selittyvätkin näin ollen o
saksi sillä, että tämän tutkimuksen aineiston tyvien tyvilaa
nema oli E-aineiston tyvilaajenemaa voimakkaampi.
Kuva 3a. Tyvien keskusmuotoluvut. (Viivojen selitykset kuten kuvassa la.)
Kuva 3b. Kaikkien tukkien keskusmuotoluvut. (Viivojen seli tykset kuten kuvassa la.)
32. Yksikkötilavuusluvut
Tilavuuslukujen
läpimittaluokittaiset erot ovat lähes suoraan verrannollisia vastaaviin latvamuotolukujen eroihin. Käytössäolevat Etelä-Suomen osa-alueiden tilavuusluvut oli laskettu
kertomalla koko Etelä-Suomen alueelle lasketut tilavuusluvut
seuraavilla osa-alueiden tilavuussuhteilla:
Koska ero koko Etelä-Suomen ja muu Etelä-Suomi -alueen tila
vuuslukujen
välillä on vain 0,4 %, voitiinjo
latvamuotoluku jen tarkastelun perusteella olettaa, että männyllä olisivatPohjanlahden rannikkoalueen ja kuusella muu Etelä-Suomi
-alueen tilavuusluvut aineistoon soveltuvampia. Tilavuusluku
jen soveltuminen aineistoon on esitetty taulukossa 2a ja 2b.
Taulukko 2a. Aineiston
tilavuuslukujen ja käytössä
olevientilavuuslukujen
suhteetläpimittaluokit
tain. Lounais-Suomen metsälautakunnan alue.
Pohjanlahden Muu Etelä-
rannikkoalue suomi
Mänty 1,023 0,996
Kuusi 1,017 0,996
Kuorellinen
latvaläpi-
mitta, cmPohjanlahden rannikko- alueen luvut Mänty Kuusi
luu Etelä
-alueen
länty
-Suomi
luvut Kuusi
13 0,900 0,901 ), 922 0,923 15 0,937 0,958 ), 964 0,980 17 0,987 0,981 L,013 1,000
19 1,008 1,000 L
, 036 1,019
21 0,998 0,964 L
, 025 0,984 23 1,002 0,985 L,031 1,006 25 1,011 0,987 L,038 1,007 27 1,026 0,994 L,055 1,015 29 1,032 0,985 L, 061 1,006 31 1,006 1,000 L,034 1,021
33 1,078 1,014 L
,107 1,035 35 1,003 1,024 L,031 1,045 37 0,995 0,971 L,022 0,991
39 0,986 1,007
Taulukko 2b. Aineiston tilavuuslukujen ja käytössä olevien
tilavuuslukujen
suhteet läpimittaluokittain. Helsingin metsälautakunnan alue.
Vertailussa todetaan mm:
a ) Mänty
Pohjanlahden rannikkoalueen luvut soveltuvat aineistoihin
muu Etelä-Suomi -alueen lukuja paremmin lukuun ottamatta
pienimpiä
läpimittaluokkia. L-aineiston järeimmille tu keille ovat ensin mainitutkin liianpieniä.
b) Kuusi
Muu Etelä-Suomi -alueen luvut soveltuvat L-alueen aineis
toon Pohjanlahden rannikkoalueen lukuja paremmin lukuun
ottamatta kaikkein järeimpiä tukkeja. H-aineiston pieni määrä ei anna aihetta johtopäätöksien tekoon.
On vaikeata päätellä, missä määrin tässä todettu järeyden
varsin selvä vaikutus
tilavuuslukujen
soveltuvuuteen olisiyleistettävissä
Lounais-Suomen alueeseen. Otaksuttavasti se olisilaajemmissa
aineistoissa ainakin tässä todettua vähäisempi .
Kuorellinen Pohjanlahden rannikko- Muu Etelä -Suomi latvaläpi- alueen luvut -alueen luvut mitta, cm Mänty Kuusi Mänty Kuusi
15 0,898
17 0,958 0,987 1,007
19 0,981 0,989 1,008 1,008
21 1,020 0,998 1,048 1,019
23 0,974 0,961 1,002 0,982
25 0,971 0,983 0,997 1,003
27 1,036 1,016 1,065 1,036
29 0,996 1,035 1,024 1,057
31 1,009 1,005 1,006 1,027 33 0,980 1,072 1,018 1,094
35 0,991
Tarkasteltaessa käytössä olevien tilavuuslukujen keskimää
räistä soveltuvuutta aineistoihin ja koko Lounais-Suomen ai
neistoon (yhdistetty aineisto) saatiin seuraavat todellisen
ja
lasketun tilavuuden erot:Tulosten perusteella näytti Lounais-Suomen metsälautakunnan
alue kuuluvan männyn osalta kiistattomasti Pohjanlahden ran
nikkoalueeseen, koska tämänkin alueen luvut
johtivat
liian pieneen tilavuuteen. Sama suuntaus todettiin lievempänä Helsingin metsälautakunnan alueen osalta. Kuusen osalta Lou
nais-Suomen metsälautakunnan alue näytti kuuluvan muu
Etelä-Suomi -alueeseen. Helsingin metsälautakunnan alueen
kuusiaineiston vähäisyys ei antanut aihetta
johtopäätösten
tekoon.
Tarkastelussa oli syytä ottaa huomioon myös
keskipituuserot.
Kun korjausperusteena käytettiin aineiston keskipituuden ja
käytössä olevien ns. peruskeskipituuksien eroja (mänty 47 dm
ja kuusi 48 dm) sekä käytössä olevia korjauslukuja (mänty
0,35 ja kuusi 0,40 % per dm), saatiin lasketulle tilavuudelle
seuraavat vähennysprosentit:
Käytetyt tilavuusluvut Pohjanlahden Muu Etelä-
rannikkoalue Suomi
Ero, % todellisesta tilavuudesta
L-aineisto Mänty Kuusi
- 0,42
+ 1,16
- 3,05
- 0,93
H-ainei sto
Mänty
Kuusi
+ 0,87
+ 0,38
- 1,79
- 1,70
Yhdistetty aineisto
Mänty Kuusi
- 0,01
+ 1,05
- 2,72
- 1,03
L-aineisto H-aine i sto
Mänty 0,42 0,74
Kuusi 0,32 0,08
Vertailtavissa aineistoissa mitattiin tukin
latvaläpimitta
noudattamalla mittaussääntöä, jonka mukaan paksuus mitataansiitä, missä mittauskohtaan sattuneen oksapaisuman tai muun
paksunnoksen
vaikutus tyveen päin mentäessä päättyy. Vastaa vasti oli latvaläpimitat eri aineistoissa mitattu myös ilmankyseisiä
mittauskohdan siirtoja. Nyt kerätyn aineiston mi tanneiden kahden Metsäntutkimuslaitoksen ryhmän todettiiintehneen E-aineistossa siirtoja keskimääräistä enemmän. Läpi
mittaluokan pienentymiseen johtaneiden siirtojen osuus koko
tukkimäärästä oli tässä tutkimuksessa männyllä 12 ja kuusella
4 %. Vastaavat luvut olivat E-aineistossa 7 ja 1 %. Seu
raava asetelma osoittaa, miten
paljon siirtojen
ero pienensi tilavuusluvuilla saatua tilavuutta.Voidaan otaksua, että jos mittauksiin olisivat nyt osallistu
neet E-aineiston mitanneet ryhmät (11 ryhmää) vastaavin
osuuksin, olisivat osa-alueiden tilavuusluvuilla saatavat
tilavuudet olleet saatujen erojen verran suurempia. Vaikka
sekä keskipituuskorjaus että "mittaajakorjaus" ovat kumpikin
likimääräisiä, oli niiden yhteisvaikutus
syytä
ottaalopulli
sena tilavuusvertailussa huomioon. Tällöin saatiin seuraava
vertailuasetelma:
Siirtojen vaikutus tämän Siirtojen vaikutus Ero,
tutkimuksen aineistossa E-ainei stossa %-yksikköä
L-aineisto
Mänty
2,15 0,92 1,23Kuusi 1,17 0,29 0,88
H-ainei sto Mänty 2,23 0,92 1,31
Kuusi 1,04 0,29 0,75
Tarkistus ei antanut aihetta muuttaa edellä tehtyjä aluejako
päätelmiä. Männyllä Pohjanlahden rannikkoalueen lukujen osal
ta ennen tarkistusta todettu lievä aliarviointi L-aineis
tossa kuitenkin muuttui vastaavaksi
yliarvioinniksi
samalla kun kuusen kuuluminen muu Etelä-Suomi -alueeseen sai vahvistusta .
Kun valtakunnallisessa tutkimuksessa Lounais-Suomen metsälau
takunnan alueelta mitattujen seitsemän mänty- ja viiden kuu
sierän todellista tilavuutta verrattiin alueittaisilla tila
vuusluvuilla saatavaan tilavuuteen, saatiin seuraavat todel
lisen ja lasketun tilavuuden erot (sulkeissa erot ilman kes
kipituuskorjausta):
Itse asiassa jo valtakunnallisenkin tutkimuksen niukkakin
aineisto olisi edellyttänyt Lounais-Suomen liittämistäPoh
janlahden rannikkoalueeseen männyn osalta. Kun kuusi kuiten
kin kuului varsin selkeästi muu Etelä-Suomi -alueeseen ja kun
aluerajat
määritettiin mittausneuvoston suosituksen mukai sestipuulajit yhdessä pitäen,
oli ratkaisuperusteltu.
Käytetyt tilavuusluvut
Pohjanlahden
Muu Etelä rannikkoalue SuomiEro, % todellisesta tilavuudesta
L-aineisto Mänty + 0,39 - 2,24 Kuusi + 1,72 - 0,37
H-aineisto
Mänty
+ 1,44 - 1,22 Kuusi + 1,05 - 1,03Yhdistetty Mänty + 0,52 - 2,12 aineisto Kuusi + 1,63 - 0,46
Käytetyt tilavuusluvut
Pohjanlahden
Muu Etelä-Suomi rannikkoalueEro, % todellisesta tilavuudesta
Mänty
+1,11 (+1,39) -1,56 (-1,28) Kuusi +2,50 (+2,66) +0,38 (+0,54)Todellisen ja lasketun tilavuuden eroprosentin luotettavuus rajat olivat 5 %:n riskillä männyllä +1,22 % ja kuusella
+l/44 %. Kuvassa 4 ovat näkyvissä L-aineiston eroprosenttien
luotettavuusrajat
sekäkorjaamattomien
että korjattujen eroprosenttien
osalta. Männyllä eivät luotettavuusrajat ole päällekkäin, mikä edelleen vahvisti aueen kuulumista senosalta Pohjanlahden rannikkoalueeseen. Kuusen luotettavuus
rajojen lievä päällekkäisyys johtuu pääosin sen mäntyä suu
remmasta tilavuussuhteiden hajonnasta ja alueen kuuluminen
sen osalta muu Etelä-Suomi -alueeseen näytti selvältä tässäkin tarkastelussa.
Kuva 4. Todellisen ja tilavuusluvuilla lasketun tilavuuden erojen luotettavuusrajat Lounais-Suomen metsälautakunnan alueen aineistossa.
Aineistosta ei sen vähäisyyden vuoksi voitu luotettavasti
selvittää leimikko-ominaisuuksien vaikutusta mittaustulok
seen. Jakamalla L-aineisto kahteen osaan siten, että toiseen
tulivat 10 keskipituudeltaan lyhyintä erää ja toiseen muut
erät, ja menettelemällä keskimääräisen latvaläpimitan osalta
vastaavasti, saatiin seuraavat koko Etelä-Suomen tilavuuslu
kuihin perustuvat tilavuussuhteet.
Se, että
keskipituuden ja
tilavuussuhteen välistäriippuvuut
ta ei todettu, saattaa edellä tehdyn keskipituuskorjauksen
kyseenalaiseksi. Korjauksen sivuuttaminen ei kuitenkaan olisi
muuttanut tehtyä aluejakopäätelmää ja korjaus oli toisaalta
perusteltua siksi, että korjauksia kuitenkin käytännössä
toteutetaan.
Järeys näytti
suurentavan tilavuussuhdetta, mikä olikin odo tettualäpimittaluokittaisen
latvamuotoluku-ja
tilavuusluku tarkastelun pohjalta. Vaikutuksen yleistäminen on kuitenkinuskallettua, sillä eroilla ei ollut tilastollista merkitse
vyyttä .
L-aineiston männyllä oli hankinta- ja pystykauppaeriä sama
määrä (10). Kuusen L-aineistossa oli hankintaeriä 7 ja pysty
kauppaeriä
13. Keskimääräiset tilavuussuhteet olivat seuraa vat :Mänty Kuusi
Keski- Ti lavuus- Keski- Tilavuus- pituus, suhde pituus, suhde
dm dm
Keskip. pienempi 44,2 1,025 45,5 1,000
tl suurempi 47,5 1,026 48,9 1,002
Keskim. Keskim.
d^
, cm , cmKeskim. pienempi 19,2 1,018 20,3 0,998
It suurempi 22,1 1,033 23,7 1,008
Tässäkään tapauksessa erot eivät olleet tilastollisesti mer
kitseviä. Verraten selvä ero kummallakin puulajilla viittaa
kuitenkin kauppatavan vaikutuksen olemassaoloon.
Alueen vaikutusta tilavuussuhteisiin ei männyn osalta ollut
todettavissa (liite 1). Mahdollinen vaikutus peittyi erien
väliseen vaihteluun. Odotettu rannikon läheisyydenkään vaiku
tus ei tullut näkyviin ja voitaneen
päätellä,
ettei se laa jemmissakaan aineistoissa olisi kovin merkittävä. Kuusella(liite 2) alueen itäisten osien tilavuussuhde oli keskimää
rin läntisten osien tilavuussuhdetta pienempi.
33. Aluejako
yhteenvetona edellä esille tulleesta todettiin seuraavaa:
a) Mänty, Lounais-Suomen metsälautakunnan alue
Alueen kuuluminen
Pohjanlahden
rannikkoalueeseennäytti
kiistattomalta. Aineiston ominaisuuksiin oli jossain määrin saattanut vaikuttaa mittausajan poikkeuksellisen hil
jainen puukauppa. Kun kuitenkin samalla otettiin huomioon
valtakunnallisenkin tutkimuksen aineistosta tehdyt havain
not, voitiin perusteluja alueen siirtämiseksi Pohjanlahden rannikkoalueeseen pitää riittävinä.
b) Mänty, Helsingin metsälautakunnan alueen länsiosa
Aineistosta saadut tulokset ja alueen sijainti huomioon
ottaen voitiin alue suositella liitettäväksi Pohjanlahden
rannikkoalueeseen.
Mänty Kuusi
Hankintaerät 1,032 1,019
Pystykauppaerät
1,019 0,994c) Kuusi, Lounais-Suomen metsälautakunnan alue
Alue voitiin suositella pidettäväksi muu Etelä-Suomi
-alueessa. Aineisto ei antanut ratkaisulle aivan yhtä
hyviä perusteita kuin
männyn
aineisto sen osalta suositettuun siirtoon, mutta valtakunnallisen tutkimuksen erien
tulokset puolestaan tukivat suositusta.
d) Kuusi, Helsingin metsälautakunnan alueen länsiosa
Vähäinen aineisto ei antanut perusteluja sen paremmin
aluejaon muuttamiseen kuin sen pysyttämiseenkään. Näin ollen tilanteen voitiin tämän alueen kuusella katsoa pysy
vän muuttumattomana.
KIRJALLISUUS
Metsäntutkimuslaitoksen
päätös havupuutukkien,
lehtipuutuk kien, mäntypylväiden ja ratapölkkyaihioiden mittauksessakäytettävistä yksikkötilavuusluvuista
14.päivänä
kesä kuuta 1985 annetun päätöksen muuttamisesta. 1986. FoliaForestalia 677. 6 s.
Rikkonen, P. 1986. Havutukkien
yksikkötilavuuslukujen jatko selvitys
Lounais-Suomessa. Metsäntutkimuslaitos. Moniste.26 s.
Rikkonen, P. 1987. Havutukkien kuorelliseen latvaläpimittaan
perustuva tilavuuden määrittäminen. Summary: Volume of coniferous saw logs based on top diameter over bark. Folia
Forestalia 684. 47 s.
VAPKKampinVALTIMO Helsinki 1988