Uskonnonvapaus
monikulttuuristuvassa koulussa
ACTA WASAENSIA 307
OIKEUSTIEDE 13 JULKIOIKEUS
ISSN 0355–2667 (Acta Wasaensia 307, print) ISSN 2323–9123 (Acta Wasaensia 307, online)
ISSN 1457–7992 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, print) ISSN 2341–7854 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, online)
Julkaisija Julkaisupäivämäärä
Vaasan yliopisto Lokakuu 2014
Tekijä(t) Julkaisun tyyppi
Pete Hokkanen Väitöskirja
Julkaisusarjan nimi, osan numero Acta Wasaensia, 307
Yhteystiedot ISBN
Vaasan yliopisto Filosofinen tiedekunta Julkisoikeus
PL 700 65101 Vaasa
ISBN 978–952–476–553–4 (print) ISBN 978–952–476–554–1 (online)
ISSN
ISSN 0355–2667 (Acta Wasaensia 307, print) ISSN 2323–9123 (Acta Wasaensia 307, online ISSN 1457–7992 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, print)
ISSN 2341–7854 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, online)
Sivumäärä Kieli
412 suomi
Julkaisun nimike
Uskonnonvapaus monikulttuuristuvassa koulussa Tiivistelmä
Tutkimuksessa vastataan lainopillisen tutkimuksen keinoin kysymykseen, mitä uskonnonva- paus tarkoittaa ja miten se tulee ottaa huomioon monikulttuuristuvassa koulussa. Uskonnon- vapaudessa koulussa on kysymys yksilön positiivisesta vapaudesta osallistua oman katsomus- taustan mukaiseen opetukseen ja negatiivisesta vapaudesta olla osallistumatta omantunnon- vastaisesti uskonnonharjoitukseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan oppilaalla ja huoltajalla on myös oikeus olla paljastamatta vakaumusta tai uskoa. Uskonnonvapauden ydintä eli yksilön sisäistä ajatuksenvapautta ja vapautta valita oma maailmankatsomuksensa ei saa loukata tai rajoittaa. Uskonnonvapauden rajoitukset koulussa kohdistuvat uskonnon julkiseen harjoittamiseen, jota rajoittavat pääsääntöisesti toisten oikeudet ja yleinen järjestys.
Tunnustukseton oman uskonnon opetus määräytyy koulun pedagogisista lähtökohdista ja on selkeästi erotettu uskonnon harjoittamisesta. Uskonnonharjoitukseksi koulussa tulkitaan osal- listuminen kulttiin. Koulun toistuviin juhliin sisältyvä yksittäinen virsi on tulkittu osaksi suomalaista kulttuuria. Uskonnollinen symboli ei saa aiheuttaa painostavaa olotilaa oppilaille.
Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuoda esille ehdotuksia siitä, miten katsomusopetuksen järjestämistapoja tulisi kehittää. Julkisen, monikulttuuristuvan koulun tavoitteena tulee olla tosiasiallinen tasa-arvo ja katsomuksellinen yhdenvertaisuus. Opetussuunnitelmatyön tulee olla monikulttuurisuutta ja moniarvoisuutta edistävää sekä katsomusten suhteen neutraalia ja yhdenvertaista. Katsomusopetuksen kehittäminen edellyttää perusopetuslain 13 §:n muutta- mista siten, että uskontokuntaan kuuluminen ei estä valinnanmahdollisuutta katsomusaineis- sa.
Tutkimuksen vertailuosuus osoittaa, että kansainvälisenä suuntauksena on ollut inklusiivinen, kaikille avoin ja yhteinen tai yleinen tunnustukseton katsomusaine. Perusoikeusmyönteisin katsomusopetuksen malli tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin ”osa yhdessä ja osa erikseen” -malli. Se huomioi parhaiten sekä enemmistö- että vähemmistöuskontoja tunnusta-
Publisher Date of publication
Vaasan yliopisto October 2014
Author(s) Type of publication
Pete Hokkanen Doctoral Thesis
Name and number of series Acta Wasaensia, 307
Contact information ISBN
University of Vaasa Faculty of Philosophy Department of Public Law P.O. Box 700
65101 Vaasa, Finland
ISBN 978–952–476–553–4 (print) ISBN 978–952–476–554–1 (online)
ISSN
ISSN 0355–2667 (Acta Wasaensia 307, print) ISSN 2323–9123 (Acta Wasaensia 307, online ISSN 1457–7992 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, print)
ISSN 2341–7854 (Acta Wasaensia. Oikeustiede 13, online)
Number
of pages Language
412 Finnish
Title of publication
Religious freedom in the multicultural school Abstract
In this study it will be answered by legal dogmatism method to the question, what does free- dom of religion mean and how shall it be taken into account in multicultural school. Freedom of religion consists positive freedom of an individual which is in consistent with his/her own beliefs and negative freedom of not practicing religion against his/her own conscience. Ac- cording to ECHR a pupil and his/her supporter has the right not to reveal his/her conviction or belief.
The core of freedom of religion, the Internal freedom of thought, freedom to choose one´s own view, may not be insulted or restricted. The restrictions of freedom of religion at school are addressed to the public practicing of religion and the main grounds are the rights of the others and public order. Non-denominational teaching of one`s own religion is based on schools pedagogical starting points and is clearly separated from practicing religion. Reli- gious practice means taking part to the cult. Anyhow normal school celebrations which may include a single hymn are aloud as part of Finnish Culture. Religious symbols may not cause oppressive condition to the pupils.
The aim of the study was also to propose how to develop teaching of views/religions. The aim of public multicultural school must be factual equality and equality of views. The national curriculum should promote multiculturality and plurality and be neutral and equal in regard to the views/religions.
When developing teaching of the ethics/religions it is necessary to change the Basic Educa- tion Act Section 13in the way that belonging to any religious community does not prevent the possibility to choose ethics in school.
The comparison part of my study indicates that international tendency has been to offer inclu- sive subject, which is common or general and non-denominational and open to everybody.
The pattern proposed in this study which is seen to be most compatible with Basic and Hu- man rights is “one part together and other part separated”. It offers the best way to take into
ESIPUHE
Muistan vielä hyvin erään kesäisen päivän takavuosilta. Kävin silloin kirkollisen virkamiehen ominaisuudessa Huittisissa tervehtimässä entisen Vaasan yliopiston julkisoikeuden professorin OTT Jouko Hovin iäkästä äitiä. Paikalla oli myös päi- vänsankarin poika. Juhlakäynnin yhteydessä keskustelimme pihakeinussa muun muassa siitä, mistä aihepiiristä minun kannattaisi julkisoikeudellinen pro gradu - työ tehdä. Vakavan harkinnan jälkeen HTM-tutkinnon lopputyön otsikoksi var- mistui ”Uskonnon harjoittamisen vapaus perusoikeutena”. Samasta aihepiiristä oli luontevaa jatkaa opintoja. Jatkotutkimuksen kontekstiksi valikoitui monikulttuu- ristuva koulu. Aihevalintani oli kaukonäköinen ja ajankohtainen, koska sen jäl- keen uskonnonopetuksesta ja sen luonteesta koulussa on käyty ajoittain vilkasta- kin julkista keskustelua. Myös koulu on nykyään paljon monikulttuurisempi ja monimuotoisempi oppimis- ja toimintaympäristö kuin aikaisemmin.
Tutkimuksen lopullinen sisältö näyttää vain harvoin siltä, miltä sen tutkimuspro- sessin alussa suunnittelee näyttävän. Tämän tutkimuksen haasteena on ollut eri- tyisesti sen laaja-alaisuus ja monitieteisyys sekä se, ettei vastaavan tasoisia laa- jempia oikeudellisia tutkimuksia uskonnonvapauden perusoikeudesta ole vielä julkaistu.
Julkisoikeudellisen väitöskirjan tekeminen on erittäin vaativa ja haasteellinen prosessi. Se sisältää erilaisia vaiheita. Tavoite on pidettävä koko ajan selkeänä mielessä. Sitkeä ja päämäärätietoinen työ on nyt saanut väitöskirjan muodon.
Esitarkastajilta professori Pentti Arajärveltä ja Arto Kallioniemeltä olen saanut tutkimukseni loppuvaiheessa arvokkaita korjaus- ja täydennyssuosituksia. Tutki- mukseni tarkastaminen on edellyttänyt pitkäjänteistä keskittymistä sekä laaja- alaista tieteellistä asiantuntemusta, josta vilpittömät kiitokseni esitarkastajille.
Professori Pentti Arajärven suostuminen tutkimukseni vastaväittäjäksi oli erityi- sen hieno asia.
Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Eija Mäkinen ja tutkijatohtori Niina Mäntylä ovat toimineet tutkimukseni ohjaajina koko prosessin ajan. He ovat ol- leet merkittävänä apuna tutkimuksen sisällön ja rakenteen ”viilaamisessa”. Suu- ren kiitoksen ansaitsee myös Vaasan yliopiston tohtorikoulutettava HTM Laura Perttola, joka ystävällisesti auttoi tutkimukseni paino- ja julkaisukelpoiseen kun- toon saattamisessa.
Oma akateeminen taustani on teologian maisteri ja hallintotieteiden maisteri. Olen myös vuodesta 1995 alkaen toiminut seurakuntapappina Länsi-Suomen seurakun- nissa. Tällä hetkellä olen Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen eli vaki- tuinen pappi. Tutkimustyötä olen tehnyt palkattomalla virkavapaalla sekä työn
Tutkimukseni taloudellisesta tukemisesta haluan erityisesti kiittää Vaasan yliopis- tosäätiötä, Wihurin rahastoa, Kirkon tutkimuskeskusta ja Pyhän Henrikin säätiötä.
Lämpimät kiitokseni ja kunnioitukseni haluan osoittaa myös kaikille minua tuke- neille ja muistaneille läheisilleni.
Turussa Tikkutehtaankujalla sunnuntaina 17.8.2014 Pete Hokkanen
Sisällys
ESIPUHE ...9,,
LYHENTEET ... XIII 1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuksen taustaa ... 1
1.2 Tutkimustehtävä ja työn rakenne ... 6
1.2.1 Tutkimustehtävä ... 6
1.2.2 Tutkimuksen rakenne ... 8
1.2.3 Tutkimuksen paikantaminen suhteessa muuhun tutkimukseen ... 10
1.2.4 Tutkimusmetodi ... 14
1.2.5 Vertailu ... 18
1.3 Oikeusperiaatteet uskonnonvapauden perusoikeuden tulkinnassa ... 20
1.3.1 Yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto ... 20
1.3.2 Suhteellisuusperiaate ja kansallinen harkintamarginaali ... 27
1.4 Käsitteet ja tärkeät lähtökohdat ... 34
1.4.1 Tässä tutkimuksessa esillä olevien muiden tieteenalojen käsitteiden määrittelyä ... 34
1.4.2 Uskonto ja uskonnollisuus käsitteenä ... 40
1.4.3 Valtion ja kirkon suhde ja koulukonteksti ... 49
1.4.3.1 Valtion ja uskontokuntien suhteen järjestäminen 49 1.4.3.2 Suomalaisen järjestelmän erityispiirteitä ... 52
1.4.3.3 Nykyinen näkemys ”valtionkirkon” hyväksyttävyydestä Suomessa ... 57
1.4.3.4 Valtion ja kirkon suhteen vaikutus peruskoulun uskonnonopetuksen järjestämiseen ja monikulttuurisuuden käsittämiseen ... 60
2 USKONNONVAPAUS IHMISOIKEUTENA JA PERUSOIKEUTENA .... 63
2.1 Ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioittamisen vaatimus ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien taustalähtökohtana ... 63
2.2 Ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suhde ... 65
2.3 Ihmisoikeussopimusjärjestelmä osana oikeusjärjestystä ... 75
2.4 Uskonnonvapauden käsite ja suhde muihin tässä tutkimuksessa keskeisiin perusoikeudellisiin lähikäsitteisiin ... 80
2.4.1 Modernin uskonnonvapauskäsityksen muotoutuminen ... 80
2.4.2 Uskonnonvapauden käsitteellinen rajaus ja sisältö ... 84
2.4.3 Uskonnonvapaus perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ... 88
2.5 Uskonnonvapaus perusoikeutena – rajoittaminen ja oikeusvaikutukset ... 91
oikeusvaikutukset erityisesti perusopetuksen osalta ... 104
2.5.4 Uskonnonvapauden suhde muihin tässä tutkimuksessa keskeisiin perusoikeuksiin ... 107
2.6 Negatiivisen uskonnonvapauden tulkinta monikulttuuristuvassa koulussa ... 111
2.6.1 Negatiivisen uskonnonvapauden luonne ... 111
2.6.2 Negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen ja uskonnollisesta toiminnasta tiedottaminen monikulttuuristuvassa perusopetuksessa ... 115
2.6.3 Oikeus olla ilmaisematta ja ilmoittamatta vakaumusta tai uskoa perusopetuksessa ... 119
2.7 Lapsen etu, perhe ja puhevalta ... 124
2.7.1 Lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen ja puhevalta oman uskonnonvapautensa käyttämisessä ... 124
2.7.2 Lapsen etu ja uskonnonvapaus uskonnon opetuksessa ... 129
2.7.3 Oppilaan huoltajien positiivinen oikeus valita oman vakaumuksensa mukainen opetus ... 131
2.7.3.1 Opetuksen laadun valinta ja oikeus perustaa yksityisiä kouluja ... 131
2.7.3.2 Kristilliset ja erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvat koulut ... 136
3 PERUSKOULUN USKONNON OPETUS ... 138
3.1 Suomalaisen koulun perusopetuksen kokonaisuus ... 138
3.1.1 Koulun ja perusopetuksen tehtävä sekä yleiset tavoitteet ... 138
3.1.2 Oppivelvollisuus ja perusopetuksen järjestäminen ... 142
3.2 Perusopetuksen opetussuunnitelma ja monikulttuurisuuden sekä uskonnonvapauden huomioiminen ... 145
3.3 Opetussuunnitelmatyön haasteet monikulttuuristuvassa julkisessa perusopetuksessa ... 149
3.4 Uskonnonopetuksen asema perusopetuksen kokonaisuudessa ... 151
3.4.1 Uskonnonopetuskysymyksen syntyminen Suomessa ... 151
3.4.2 Mitä uskonnonopetuksella tarkoitetaan ja tarvitaanko sitä koulussa? ... 153
3.5 Uskonnonopetuksen luonne perusopetuksessa ... 157
3.5.1 Tunnustuksellisuuden historia ja käsite perusopetuksessa .... 157
3.5.2 Oma uskonto ja sen luonne enemmistö- ja vähemmistöuskontojen perusopetuksen opetussuunnitelmissa ... 163
3.5.3 Kuka saa opettaa? ... 169
3.5.4 Oman uskonnon opetuksen eriyttämisen ongelmallisuus ... 171
3.6 Vaihtoehtona ”täydellinen” opetuksen tunnustuksettomuus ... 173
3.6.1 Uskonnonopetuksen tunnustuksettomuus ja objektiivisuus julkisen koulun perusopetuksessa ... 173
3.6.2 Pluralismin ja objektiivisuuden varmistaminen opetuksessa 177 3.7 Mitä tarkoitetaan uskonnon harjoittamisella koulussa? ... 178
3.8 Katsomusopetukseen osallistuminen monikulttuuristuvassa
perusopetuksessa ... 186
3.8.1 Katsomusopetukseen osallistumisen yhdenvertaisuus julkisessa perusopetuksessa ... 186
3.8.2 Pohdintaa uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta .. 191
4 USKONNONOPETUS, USKONNONVAPAUS JA MONIKULTTUURISUUS MUISSA LÄNTISEN EUROOPAN MAISSA JA YHDYSVALLOISSA ... 198
4.1 Katsomusopetukselliset ratkaisut ja uskonnonopetus julkisessa koulussa ... 198
4.2 Norja ... 202
4.2.1 Koulujärjestelmä, uskonnonopetus ja monikulttuurisuus ... 202
4.2.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio ja sen seuraukset uskonnonvapauden sekä monikulttuurisuuden toteutumisen osalta koulussa ... 207
4.2.3 Opetuslaki ja monikulttuurisuuden huomioiminen uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta ... 211
4.2.4 Kirkon ja valtion eron tuomat muutokset ja katsomusten tasa- arvo ... 213
4.3 Ruotsi ... 214
4.3.1 Koulujärjestelmä, uskonnonopetus ja monikulttuurisuus ... 214
4.3.2 Avoin suhtautuminen monikulttuurisuuteen ja laaja-alainen uskonnonvapaus perusopetuksessa ... 218
4.3.3 Valtion ja kirkon suhteen uudelleen järjestäminen ... 222
4.4 Tanska ... 223
4.4.1 Koulujärjestelmä, uskonnonopetus ja monikulttuurisuus ... 223
4.4.2 Uskonnonvapaus vailla tosiasiallista uskontojen tasa-arvoa 227 4.5 Iso-Britannia ... 228
4.5.1 Kirkon ja valtion suhde, koulujärjestelmä ja uskonnonopetus ... 228
4.5.2 Uskonnon opetussuunnitelma ja monikulttuurisuuden sekä uskonnonvapauden toteutuminen ... 231
4.6 Saksa ... 238
4.6.1 Valtion ja kirkon suhde sekä vapausoikeuksien turvaamisen keskeisyys perustuslaissa ... 238
4.6.2 Monikulttuurisuus väylänä avoimemmalle uskonnonvapauden toteutumiselle uskonnon opetuksessa ... 240
4.7 Ranska ... 243
4.7.1 Ranskan valtio ja uskonnonvapaus ... 243
4.7.2 Koulukysymys ja monikulttuurisuus ... 248
4.7.3 Julkiset koulut valtion tunnustuksellisen neutraaliuden ”koetinkivenä” ... 251
4.8 Yhdysvallat ... 253
4.8.1 Perusoikeusajattelun kehittyminen ... 253
4.8.2 Uskonnonvapaus, uskonnonopetus ja monikulttuurinen koulu ... 255
4.9 Uskonnon- ja katsomusopetuksen järjestämisen mallit tulevaisuuden
monikulttuuristuvassa koulussa - de lege ferenda ... 257
5 USKONNON SYMBOLINEN HEIJASTUMINEN ... 270
5.1 Uskonnollisten tunnusmerkkien sallittavuus koulussa ja muut kysymykset ... 270
5.1.1 Missä oikeudellisissa rajoissa uskonto saa näkyä koulun toiminnassa? ... 270
5.1.2 Uskonnonvapauden luonne islamin uskonnossa ja uskonnon mukaisten tapojen huomioiminen koulussa ... 273
5.1.3 Uskonnollisen esineen tarkoitus ja vaikutus koulun tiloissa . 278 5.1.4 Julkisen vallan rooli ja uskonnollisen symbolin vaikutuksen oikeudellinen relevanssi ... 282
5.2 Juhlakulttuuri ja uskonto osana monikulttuuristuvan julkisen koulun perusopetusta sekä yhteistä toimintaa ... 285
5.3 Krusifiksi ja musliminaisen huivi – selkeästi uskonnolliset symbolit ja monikulttuuristuva koulu ... 294
5.3.1 Italian ”krusifiksitapaus” ... 294
5.3.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Lautsi-tuomion vaikutusten arviointia ... 298
5.3.3 Musliminaisen huivi ... 300
5.3.3.1 Huivikeskustelun taustaa ja eurooppalaisia näkökulmia ... 300
5.3.3.2 Musliminaisen huivin käyttöä julkisissa kouluissa koskevaa eurooppalaista oikeusratkaisukäytäntöä ... 306
5.4 Uskonnollinen symbolismi ja uskontoperustainen pukeutuminen suomalaisessa koulussa ... 311
6 PÄÄTELMÄT JA KEHITTÄMISSUOSITUKSET ... 315
6.1 Uskonnonvapaus ja uskonnonopetuksen luonne julkisen koulun perusopetuksessa ... 315
6.2 Vertailun tulokset ... 318
6.3 Uskonnollinen symbolismi ja uskontoperustainen pukeutuminen monikulttuuristuvassa julkisessa koulussa ... 320
6.4 Kehittämisnäkymiä ... 321
6.4.1 Ehdotuksia opetussuunnitelmatyön kehittämiseksi ... 321
6.4.2 Tulevaisuuden katsomusopetuksen järjestämisen malli ... 324
6.4.3 Perusopetuslain 13 §:n ongelmallisuus ... 328
LÄHTEET ... 330
LYHENTEET
A Asetus
A Application number
Art. Artikla
AsK Asetuskokoelma
AOA Apulaisoikeusasiamies (Eduskunta)
BverwG Bundesverwaltungsgerichtshof (Saksan korkein hallinto-oikeus) CCPR Covenant on Civil and Political Rights Commentary
CRC The Committee on the Rights of the Child (Lapsen oikeuksien komitea)
DN:o/Dnro Diaarionumero
ECR European Court Reports EOA Eduskunnan oikeusasiamies
EIS Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus (SopS 18-19/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
emt. edellä mainittu teos
EN Euroopan neuvosto
ETYJ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, engl. OSCE
EU Euroopan unioni
EY Euroopan yhteisö
EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti
GC General Comment
HE Hallituksen esitys
HM Hallitusmuoto 17.7.1919/94 HolTL Holhoustoimilaki 1.4.1999, 442
HRA Human Rights Act, Great-Britain (1998, voimaan 2000) ILO International Labour Organization
KHO Korkein hallinto-oikeus
KK Kirjallinen kysymys, Eduskunta
KKO Korkein oikeus
KM Komiteanmietintö
KMN Kirkkojen maailmanneuvosto
KP-sopimus Yhdistyneiden kansakuntien kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS n.o 7-8/1976) KRL Kristendoms, religions- og livssynskunnskap
KVK Kirkko ja valtio -komitea
L Laki
LA Lakialoite
LM Lakimies
LEA Local education authority, Great-Britain
LOS Lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59–60/1991)
Lp Löroplan
MEP Member of Parliament
N:o/n:o Numero
Oka Oikeuskansleri
OM Oikeusministeriö
OPH Opetushallitus
OSCE Organization for Security and Co-operation in Europe, suom.
ETYJ
PACE Parlamentary Assembly of the Council of Europe, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous
PeL Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö
POKM Perusoikeuskomitean mietintö KM 1992:3 POA Perusopetusasetus
POL Perusopetuslaki 21.8.1998; 13.6/2003/477 (uudistettuna)
POPS Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, Opetushal- litus.
PSHE Programme of Citizenship and personal, social and health edu- cation
QCA Qualifications and Curriculum Authority, Great-Britain RE Religion / Religious education
RF Regeringsformen, SFS 2003:593
REC Recommendation
RL Rikoslaki 24.7.1998/563 RLE Religion, Livssyn og Etikk RP Regeringsproposition r.y. rekisteröity yhdistys
SEN Suomen Ekumeeninen Neuvosto SiVL Sivistysvaliokunnan lausunto
SopS Suomen säädöskokoelman (asetuskokoelman) sopimussarja
T taltio
TSS-oikeus Taloudellinen-, sosiaalinen – ja sivistyksellinen oikeus
TSSO-oikeudet Taloudelliset-, sosiaaliset-, sivistykselliset- ja oikeudenmukai- suusoikeudet
TSS-sopimus Taloudellisia-, sosiaalisia – ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus (SopS n:o 6/1976) UK United Kingdom (Yhdistyneet Kuningaskunnat)
UM Ulkoasiainministeriö
UN United Nations
U.S.A. United States of America
Vol. Volume
vp. valtiopäivät
YhdL Yhdistyslaki 26.5.1989/503 YK Yhdistyneet Kansakunnat
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen taustaa
Koulua voi monesta syystä sanoa ”peiliksi”, josta heijastuvat erilaiset yhteiskun- nassa ajankohtaisesti esillä olevat asiat. Yhteiskunnalliset trendit ovat aina ilmen- neet myös koulun uskonnon opetuksessa, eikä uskonnonvapaus toteudu koskaan tyhjiössä. Siksi koulu on luonnollinen toimintaympäristö käsitellä uskonnonvapa- utta ja monikulttuurisuutta. Nykyään suomalaiselle yhteiskunnalle on ominaista perinteisten yhteiskunnallisten instituutioiden merkityksen väheneminen. Tämän kehityksen vaikutukset heijastuvat myös kouluun. Samalla uskonnollinen kenttä monimuotoistuu.1
Kansainvälistyminen, globalisaatio2 monikulttuuristuminen ja moniarvoistuminen sekä suomalaisen uskonnollisuuden luonteen muuttuminen ovat tuoneet koulujen uskonnon opetukselle uuden haasteen. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan siirtymi- nen vaikuttaa kouluihin siten, että oppilaat tuovat mukanaan oman kulttuuriperin- teensä, mikä näkyy kouluissa uskontojen määrän kasvuna. Toisaalta yhteiskunnal- lisen murroksen ja muutoksen pyörteissä uskonnon ja uskonnollisuuden luonne ei välttämättä ole pysyvää.3 Uskonnonopetukseen ja sen asemasta käytävään keskus-
1 Mikkola, K. 2008: 35–36; Kallioniemen (2008a: 13) mukaan suomalaiselle uskonnollisuudel- le ominainen yhtenäisyys on muuttunut monimuotoisemmaksi, jonka keskeisinä tunnuspiir- teinä hän pitää muun muassa kansainvälistymisen eriytymistä, privatisoitumista, tunnustus- kuntien välisten rajojen katoamista sekä tunteiden ja kokemusten painottumista; Myös Saka- ranahon & Salmenkiven (2009: 450) mukaan Suomen monikulttuuristuessa maamme uskon- nollinen kenttä kirjavoituu. Samanaikaisesti myös yhteiskuntamme maallistuu, mistä seuraa myös uskonnottomien määrän kasvu.
2 Globalisaatio on ilmiönä monimuotoinen ja ristiriitainen prosessi, johon sisältyy muun muas- sa kulttuurien, kielten ja uskontojen moninaisuus. Ks. Perusopetus 2020 s. 31, 34; Ks. myös Lahtinen & Lankinen 2013: 458; Globalisaation käsite sisältää lisääntyvän kansainvälistymi- sen ja vuorovaikutuksen itsenäisten kansallisvaltioiden ja niissä toimivien organisaatioiden välillä. Globalisaatio on luonteeltaan erittäin moniulotteinen ilmiö, jota ei voi tiivistää kaiken kattavaan ja silti analyyttiseen määritelmään. Se on monitasoista (ylikansallista, alueellista, monikansallista, kansallista ja paikallista), moniarvoista (poliittinen valta on fragmentoitunut- ta), muodoltaan vaihtelevaa (vaihtelee alueittain ja asioittain), rakenteeltaan monimutkaista (on erilaisia toimijoita ja verkostoja, joilla on alueellista ja toiminnallisesti päällekkäistä val- taa sekä erilaiset resurssit). Ks. Kultalahti 2006: 54, 64, 77.
3 Ks. Norris & Inglehart 2004: 14–25; Varsinaisesti vasta 1970-luvulla useissa maissa todistet- tiin etnisesti pluralistisen eli moniarvoisen yhteiskunnan olemassaolo. Kallioniemi 2005a: 38;
Ks. monikulttuuristumisesta ja kansainvälistymisen tuomasta muutoksesta myös Launonen &
teluun vaikuttavat nykyisessä yhteiskunnassa erityisesti sekularisaatio, individua- lismi, pluralismi ja globalisaatio.4
Hallituksen esityksessä 170/2002 vp, joka koskee uskonnonvapauslakia, todetaan uskontopoliittisen tilanteen muuttuneen ja, että Suomi on kansainvälistymisen myötä muuttunut myös uskonnollisesti monikulttuurisemmaksi maaksi. Vanhan uskonnonvapauslain (267/1922) jälkeen Suomi on sitoutunut lukuisiin kansainvä- lisiin perus- ja ihmisoikeuksia käsitteleviin sopimuksiin, joihin sisältyy uskon- nonvapautta koskevia määräyksiä. Hallituksen esityksen mukaan myös uutta us- konnonvapauslakia (453/2003) tuli tarkastella perus- ja ihmisoikeuksien alalla tapahtuneen kehityksen kannalta. Aiemman uskonnonvapauslain säätämisen ai- kaan uskonnonvapautta koskevan keskustelun päähuomio oli yksilön oikeudessa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta ja liittyä yhdyskuntaan sekä oikeudessa jää- dä myös kokonaan uskonnollisten instituutioiden ulkopuolelle. Hallituksen esi- tyksen mukaan Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa ja perusoikeus- säännöksissä näkökulma on tämän jälkeen laajentunut painottamaan yksilön oike- utta oman vakaumuksensa mukaisesti tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sekä eri- laisten uskonnollisten suuntausten tasavertaista kohtelua. Uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden lisäksi on korostunut uskonnonvapauden positiivinen ulottuvuus. Vasta perusoikeusuudistus toi näkyvämmin esille positiivis- oikeudellisen ulottuvuuden uskonnonvapauden perusoikeuteen. Käytännössä se tarkoitti myös vapautta uskontoon 5
Uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksesta ja sen järjestämisestä säädetään perusopetuslaissa (lyhenne PoL) (628/1998) ja lukiolaissa (629/1998), josta us- konnonvapauslain 6 §:ssä on viittaussäännös. Uskonnonvapauslaissa turvataan perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämistä. Lisäksi laissa säädetään uskonnon harjoittamisen järjestämistä varten tarkoitetusta erityisestä yhteisömuo- dosta, rekisteröidystä uskonnollisesta yhdyskunnasta. Myös rekisteröityjen us- konnollisten yhdyskuntien autonomiaa lisättiin nykyisestä. Uskonnollisia yhdys- kuntia on uskonnonvapauslakiuudistuksessa pyritty kohtelemaan tasapuolisesti julkisen vallan taholta. Uskonnonvapauslain (453/2003) suojaamiksi uskonnolli- siksi yhdyskunniksi katsotaan 1) evankelis-luterilainen kirkko, 2) ortodoksinen kirkko uskonnonvapauslaissa kuvattuna ja 3) muut kyseisen lain mukaan rekiste-
4 Ks. Schreiner 2005: 79–80; Laaksomaa & Lillbroända 2007: 45.
5 KM 2001:1 s. 19–20, ”Nykytilan arviointi”; HE 170/2002 vp s. 5, 8; Aina perusoikeus- uudistukseen v. 1995 asti vallitsi negatiivinen perusoikeuden paradigma, joka korosti vapautta uskonnosta; Perusoikeusuudistuksesta paradigmamuutoksena ks. Ilveskivi 1998: 33–49; Para- digma-käsitteestä yleisesti ks. Kuhn 1970.
röidyt uskonnolliset yhdyskunnat.6 Monikulttuurisuudesta on tullut luonnollinen osa arkeamme ja myös kansainvälisesti on otettu yhä enemmän huomioon kult- tuurien monimuotoisuus ja niiden suojelu. Uskonnonopetuksen osalta tämä tar- koittaa erityisesti uskonnollis-katsomuksellisten vähemmistöjen7 oikeuksien tasa- vertaisempaa huomioimista enemmistön rinnalla, samalla kun haasteeksi tulee uskonnonvapauden yksilöllisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden yhteensovittaminen.
Esimerkiksi perusoikeusuudistuksen esitöiden ja hallituksen esityksen8 perusteella uskonnonvapauden osalta on otettava tasapainoisesti huomioon niin oppilaan ja hänen huoltajiensa kuin yksilön sekä etnisen ryhmän perusoikeudet. Etniset ryh- mät voivat olla vähemmistönä valtion alueella.9
Myös uskonnon yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut. Tilanne heijastuu kou- lun käytänteisiin ja arkeen. Muutoskehityksen taustalla voidaan globaalisti tunnis- taa kaksi merkittävää poliittista tekijää, joista ensimmäinen on syyskuun 11. päi- vän terrori-iskut vuonna 2001 sekä tapahtuman herättämät kysymykset väkivallan ja uskonnon suhteesta.10 Esimerkiksi Yhdysvalloissa on päivitetty arvot uudelleen
6 Ks. HE 170/2002 vp s. 9, 11; HaVL 33/2002 vp; Halila & Tarasti 2011: 94.
7 Kansainvälinen oikeus ei sisällä mitään yhtenäistä eikä yksiselitteistä määritelmää siitä, mitä
”vähemmistöllä” tarkoitetaan. Kansallisella vähemmistöllä tarkoitetaan yleensä vakiintunutta, kyseisessä maassa pitkään elänyttä väestöryhmää, jonka voi sanoa muodostavan omaleimai- sen osan kansakuntaa. Ks. Scheinin 1998: 24; Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ainakin seuraavista asioista näyttää olevan yhteisymmärrys eli konsensus: Ensiksi kyseessä on ihmis- ryhmä, joka eroaa muusta väestöstä etniseltä ja kansalliselta alkuperältään, kieleltään tai us- konnoltaan, toiseksi se muodostaa lukumääräisesti vähemmistön verrattuna valtaväestöön tai suurimpiin kansallisiin ryhmiin, kolmanneksi ryhmä ei ole valtiossa määräävässä asemassa, ja neljänneksi se osoittaa haluavansa säilyä omaleimaisena ryhmänä ja säilyttää kulttuurinsa, pe- rinteensä, uskontonsa ja/tai kielensä. Vähemmistön koosta on sen sijaan vaikea sanoa mitään tarkkaa. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (SopS 7–8/1976) (lyhenne KP-sopimus) noudattamista valvova YK:n ihmisoikeuskomitea antoi vuonna 1994 tulkinnan sopimuksen artiklasta 27. Komitean mielestä kyseisen artiklan vähemmistöoikeudet kuuluvat myös uusiin ryhmiin kuuluville henkilöille. Ks. YK-asiakirja CCPR/C/21/Rev.1/Add.5 (1994). Siten Suomessa KP-sopimuksen artikan 27 tunnustamat oikeudet kuuluvat esimerkiksi myös maahamme saapuneille somaleille. Hannikainen 1996: 36–37; Keskeiseksi asiaksi ih- misoikeuskomitean tulkintakannanotossa nähdään ajatus yhteiskunnan kulttuurisen monimuo- toisuuden itseisarvoisuudesta. Ks. Ojanen & Scheinin 2011e: 649–651.
8 HE 309/1993 vp s. 56.
9 Uskonnonvapauslakiuudistuksen esitöissä tavoitteeksi asetettiin uskonnollisten yhdyskuntien autonomian vahvistaminen, pyrkimys uskonnollisten yhdyskuntien tasapuoliseen kohteluun julkisen vallan taholta sekä erityisesti vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen. Ks. KM 2001:
1 s. 22, 26; Ks. myös Mustasaari 2008:257; Euroopan unioni on esimerkiksi sitoutunut torju- maan kaikenlaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja se voi ryhtyä toimen- piteisiin tästä syystä. Puro 1999: 26.
10 Syksyn 2001 terrori-iskulla on ollut esimerkiksi Yhdysvalloissa havaittavat vaikutukset, jotka ovat ilmenneet muun muassa epäluulona uskonnollisia kouluja kohtaan. Tästä syystä uskon- nollisia kouluja on haluttu tutkia ja kontrolloida. Joas 2007: 10–11; Ks. myös Heikkonen 2010: 1.
terrori-iskun jälkeen.11 Toiseksi uskonnosta on maahanmuuton johdosta tai seu- rauksena tullut uudella tavalla julkista, josta hyvänä esimerkkinä huivikiellot, keskustelu burkan käytöstä, minareettien rakentamiskiellot Sveitsissä, jumalan- pilkkaa koskeva lainsäädäntö, uskonnolliset ja yksityiset koulut sekä uskonnollis- ten vähemmistöjen vainoaminen. Myös suomalaisen koulun uskonnonopetus on kokenut merkittävän muutoksen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Tämän tutkimuksen kannalta keskeistä on se, ymmärretäänkö monikulttuurisuus koulussa uskonnosta vapaana vai siten, että uskonto nähdään oleellisena osana monikulttuurisuutta. Itse näen monikulttuurisuuden ja uskonnon liittyvän lähei- sesti toisiinsa, josta esimerkkinä on myös perustuslain (lyhenne PeL) (731/1999) 17.3 §:ssä (entinen HM 14.3 §) turvattu uskonnollisten ryhmien ja vähemmistöjen oikeus ylläpitää ja kehittää kulttuuria sekä harjoittaa omaa uskontoaan. Nämä niin sanotut kulttuuriset perusoikeudet korostavat perusoikeusjärjestelmälle perintei- sen yksilökeskeisen lähestymistavan lisäksi kulttuuristen perusoikeuksien sosiaa- lista kontekstia, jossa huomiota kiinnitetään myös yksilöiden muodostamien ryh- mien suojeluun.12
KP-sopimuksen 27 artiklan mukaan valtioissa, joissa on etnisiä (muitakin kuin perinteisiä), uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, vähemmistöön kuuluvilta ja sopimusvaltion alueella asuvilta yksilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä ryh- mänsä muiden jäsenten kanssa (engl. ”in community with others”) nauttia omasta kulttuuristaan sekä tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan.13 Yleisesti tärkeäksi nähdään yhteiskunnan kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja turvaami- nen myös julkisessa koulussa.
Tutkimuksen kontekstina on siis koulu. Koulut voidaan perusopetuksen osalta jakaa kunnallisiin ja valtion taloudellisesti tukemiin sekä ylläpitämiin ala- ja ylä- kouluun sekä yksityisiin kouluihin. Yksityiset koulut voidaan jakaa kristillisiin,
11 ”Kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, hallituksen tehtävä on suojella heitä ja auttaa kukoistamaan, ihmiset etsivät luonnostaan elämälleen tarkoitusta, omantunnon- ja uskonnonvapaus ovat loukkaamattomia, Jumalan nimessä tappaminen on vastoin uskoa Juma- laan ja ”suurin petos universaalista uskonnollista uskoa kohtaan”. Nämä arvot kuuluvat kaikil- le. What We Are Fighting For 2002/2003; Ks. myös Päivänsalo 2005.
12 Kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista perustuslain pykälää täydentävät Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen (SopS 7–8/1976) syrjintä- ja vähemmistöartiklat 26. ja 27.
Esimerkiksi perustuslain 17.3 §:n (entisen Hallitusmuodon 14 §:n 3 momentin) tarkoituksena on turvata kielellisten ja kansallisten vähemmistöryhmien omaperäisen kulttuurin säilyminen yhteisöllisenä oikeutena. Ks. myös HE 309/1993 vp s. 65 ja HE 170/2002 vp s. 8; Kulttuuris- ten oikeuksien oikeusperiaatteista ks. lähemmin muun muassa Arajärvi 2006: 69–70.
13 Myös Taloudellisten-, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien sopimuksen (SopS 6/1976) 15 (1) artikla tunnustaa jokaiselle oikeuden ottaa osaa kulttuurielämään. Arajärvi 2006: 142–
143.
maailmankatsomuksellisiin ja erityisen kasvatusopillisen näkemyksen omaaviin kouluihin (esimerkiksi steinerkoulut tai freinetpedagogiikan omaksuneet koulut).
Uskonnollis-katsomuksellisen yhdenvertaisuuden, neutraalisuuden, objektiivisuu- den, monikulttuurisuuden sekä pluralismin toteutumisen näkökulmasta ongelmak- si voivat muodostua erilaiset koulun käytänteet, yhteiset juhlapyhät, joihin on perinteisesti liittynyt uskonnollisia elementtejä, kuten jouluevankeliumi, kevätjuh- lan suvivirsi ja muut virret. Lisäksi ongelmaksi voivat muodostua uskonnottomat perinteet, esimerkiksi kristilliseen perinteeseen kuuluva joulupukki. Vaikkei ky- symys sinänsä olekaan uskonnollisesta hahmosta, se liittyy kiinteällä tavalla jou- luun ja länsimaiseen kulttuuriin, eikä se tämän vuoksi ole ongelmaton perinne.
Samat katsomukselliset ristiriidat kuin koulussa on löydettävissä yhteiskunnasta.14 Myös kysymys siitä, kuka saa opettaa uskontoa peruskoulussa, on noussut esille.
Uskonnonvapauden tutkimiselle monikulttuuristuvassa koulussa on olemassa yleisempääkin tarvetta, sillä nykyiseen uskonnonvapauslakiin on keskeisesti vai- kuttanut länsieurooppalainen ja kansainvälinen perusoikeus- ja ihmisoikeusajatte- lu. Lisäksi Suomen omat perusoikeussäännökset on uudistettu (1.8.1995).15 Kan- sainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat myös kouluja edistämään omalta osaltaan ihmisoikeuksia. Painoarvoa asiaa kohtaan lisää myös se, että Euroopan unionissa (lyhenne EU) hyväksyttiin kesällä 2012 ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva strategia, jonka mukaan EU-maat päättivät tehostaa toimintaansa myös uskonnon- ja vakaumuksen vapauden edistämisen alalla. EU:n jäsenmaana Suomi on sitoutunut tehostamaan toimintaansa tällä alueella.16
Suomessa on vuonna 2013 hyväksytty Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeus- strategia, jossa ihmisoikeuksien kulmakivenä pidetään syrjinnän kieltoa. Myös syrjittyjen ryhmien voimaannuttaminen ja osallistaminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä. Kestävimpiä tuloksia saadaan strategian mukaan edistämällä ryhmien
14 Esimerkiksi Anu Koikkalaisen (2010: 56) mukaan jouluevankeliumin lukemista on perusteltu siten, että se on osa suomalaista kulttuuria, ja näin ollen se ei ole varsinainen uskonnollinen elementti, vaan lähinnä perinteinen tapa. Tällainen keskustelu johtaa pohtimaan uskonnon, kulttuurin ja perinteen luonnetta ja suhdetta toisiinsa; Martin Scheininin (1999d: 384–385) mukaan tuomareilta, hallinnollisilta viranomaisilta ja yksityisisltä toimijoilta edellytetään herkkyyttä sen ymmärtämisessä, että uskonnon sanelemissa yksilön toivomuksissa saattaa olla kysymys perustuslain 11 §:ssä (uskonnonvapauspykälässä) suojatusta perusoikeudesta. Näitä toivomuksia saattaa Scheininin mukaan liittyä pukeutumiseen, työtehtäviin, työ- ja vapaa- aikoihin tai muihin ulkoisen toiminnan piirteisiin.
15 HE 309/1993 vp s. 5–7; HE 170/2002 vp s. 2, 18.
16 EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa strategiasssa, joka hyväksyttiin Luxembur- gissa 25. päivänä kesäkuuta 2012 pidetyssä ulkoasiainneuvoston istunnossa, halutaan parantaa EU:n ihmisoikeuspolitiikan tehokkuutta ja näkyvyyttä. Laadittuun toimintasuunnitelmaan kuuluu esimerkiksi uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevien EU:n suuntaviivojen laati- minen; Waismaa (toim.) 2012: 6.
itsensä osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon. Esimerkiksi Suomi on luvannut ihmisoikeusstrategiassa ottaa kaikessa huomioon ihmisten moninaisuu- den, mutta myös syrjittyjen ryhmien on kunnioitettava ihmisoikeuksia kulttuuri- taustasta riippumatta.17
Uskonnonvapaustutkimus nimenomaan monikulttuuristuvan koulun kontekstissa on tärkeää siitäkin syystä, koska uskonnonvapaus on perustavaa laatua oleva pe- rusoikeus ja ihmisoikeus, joka koskee kaikkia, siis jokaista yksilöä. Tutkimuksel- lani on yhteiskunnan kannalta myös laajempaa merkitystä, sillä on paljon viitteitä siitä, että uskonnonvapauden vallitessa yhteiskuntien kehitys, tasa-arvo ja demo- kratia saavat tilaa edistyä.18 Uskonnonvapauslakiuudistuksen esitöiden mukaan uskonnonvapaus luo omalta osaltaan pohjaa koko yhteiskunnassa harjoitettavalle uskontopolitiikalle ja se on myös sosiokulttuurinen oikeus. Hallituksen esityksen (170/2002 vp s. 9) mukaan ” Uskonnonvapautta ei toteuteta koskaan tyhjiössä, vaan vapaus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisön sekä oikeus tun- nustaa ja harjoittaa uskontoa tai elämänkatsomusta ovat aina sidoksissa vallitse- vaan sosiokulttuuriseen ympäristöön.”
1.2 Tutkimustehtävä ja työn rakenne
1.2.1 Tutkimustehtävä
Tutkimustehtävänä on tutkia uskonnonvapautta monikulttuuristuvassa koulussa.
Tutkimuskysymys on: Mitä uskonnonvapaus tarkoittaa ja miten se tulee ottaa huomioon monikulttuuristuvan koulun opetustoiminnassa ja opetukseen liittyvissä käytännöissä – sekä miten katsomusopetusta tulee kehittää uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta?
Tavoitteenani on tässä tutkimuksessa hermeneuttisen tulkinnan avulla perustella perusoikeusmyönteisesti ideaalisin tai paras mahdollinen tulkinta voimassa ole- vasta uskonnonvapauden perusoikeudesta monikulttuuristuvassa koulussa. Eri-
17 Ks. Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategia 2013: 15–17; Eduskunnan oikeusasia- mies on 16.4.2010 antamassaan lausunnossa syytteestä sopimista koskevasta arviomuistiosta (Dnro 208/5/10) tuonut esille, että ”perustuslaissa edellytetyn julkisen vallan perus- ja ihmis- oikeuksien turvaamisvelvoitteen toteuttamiseksi julkisella vallalla tulisi olla pitkäjänteinen pe- rus- ja ihmisoikeusstrategia”; Ks. myös Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen lausun- to luonnoksesta oikeusturvaohjelmaksi vuosille 2012–2016, 23.3.2012, (Dnro 561/5/12).
18 HE 170/2002 vp s. 8–9; Cash 2011: 12–13; Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka 2013: 11.
tyistä huomiota kiinnitän uskonnollis-katsomuksellisen yhdenvertaisuuden tosi- asialliseen toteutumiseen (de lege lata). Toiseksi tulen tutkimuksessa hahmotte- lemaan myös mallia, joka (de lege ferenda) nykyistä paremmin toteuttaisi uskon- nonvapauden periaatetta yhä monikulttuurisemmaksi muodostuvassa koulussa.
Rajaan tutkimuksen perusopetuksessa oleviin peruskoulun oppilaisiin, johon osal- listuvat ovat alle 18-vuotiaita oppivelvollisuusikäisiä. Tässä tutkimuksessa käytän eri ikä- ja opetustasoilla olevien oppilaiden erottamisessa vuosiluokka-käsitettä.
Perusopetuksen piirissä iän perusteella ovat 7–16-vuotiaat lapset, joka käytännös- sä tarkoittaa peruskoulun vuosiluokkia 1–9/10.19
Esiopetus, oppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminta, lukio-opetus ja ammattilai- tosopetus jäävät siis tarkastelun ulkopuolelle. Samalla on kuitenkin huomattava, ettei PeL 16.1 §:n säännös kuitenkaan rajaa oikeutta perusopetukseen vain oppi- velvollisille tai muutoin tietynikäisille, vaan jokaisella on oikeus perusopetuk- seen.20
Tutkin uskonnonvapautta monikulttuuristuvan peruskoulun toiminnassa, joka käsittää virallisten opetussuunnitelman mukaisten oppituntien lisäksi myös kou- lun muun yleisen ja yhteisen opetukseen liittyvän toiminnan, kuten uskonnon näkymisen, ilmenemisen ja sen symbolisen heijastumisen. Tässä tutkimuksessa keskityn nimenomaan julkisiin kunnallisiin monikulttuuristuviin kouluihin.
Opettajan virkavelvollisuuksien ja vakaumuksen välinen suhde tulee esille erityi- sesti virkavelvollisuuksien suhteessa opettajan negatiivisen uskonnonvapauden toteutumiseen.
Uskonnonvapauden perusoikeuden ensisijaisesti velvoittamana tahona pidetään valtiota ja kuntaa. Näkökulmana on vertikaalinen tarkastelu, joka keskittyy ope- tustoiminnan osalta julkisen vallan, valtion ja kunnan sekä paikallisen koulun ja oppilaan sekä hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajien väliseen suhteeseen.
19 Perusopetuksessa olevat oppilaat jaetaan yleensä iän perusteella eri luokka-asteisiin tai vuosi- luokkiin. On huomattava, että alle 18-vuotiaat katsotaan vielä oikeudellisesti vajaavaltaisiksi ikänsä vuoksi. Tällöin puhevalta heitä itseään koskevissa asioissa on vanhemmilla tai laillisil- la huoltajilla. Aikuisella on oikeus käyttää lapsen puhevaltaa lapsen ikää ja kehitystasoa vas- taavalla tavalla. Ks. PeVL 12/1982 vp; Kuitenkin laissa holhoustoimesta (1.4.1999/442, myö- hemmin holhoustoimilaki, HOlTL) 23.2 §:n mukaan vajaavaltaisellakin on oikeus päättää itse henkilöään koskevasta asiasta, jos hän ymmärtää asian merkityksen ja jos laissa ei ole toisin säädetty. Perusopetuslain (628/1998) 25.1 §:n mukaan oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jo- na lapsi täyttää 7 vuotta, ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppi- velvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta.
20 Ks. Lahtinen & Lankinen 2009: 43, 281.
Uskonnonvapauden perusoikeuteen liittyy läheisesti myös yksilöiden välinen ho- risontaalinen perusoikeusulottuvuus. Tässä tutkimuksessa uskonnon- ja sen har- joittamisen vapauden horisontaalinen ulottuvuus on esillä lähinnä suhteessa yh- denvertaisuuteen ja sananvapauteen. Käsittelen uskonnonvapauden suhdetta myös muihin tämän tutkimuksen kannalta keskeisiin perusoikeuksiin.
Uskonnonvapauden historiallisen ja luonnonoikeudellisen taustan osalta tarkaste- lun painopiste on rationaalisen luonnonoikeuden ajassa eli 1600-luvussa ja valis- tuksen ajassa ennen 1700-luvun ihmisoikeusjulistusten ja nykyisten suurten ih- misoikeussopimusten aikaa.
Uskonnollis-katsomuksellisia vähemmistöjä ja ryhmiä käsittelen tässä työssä lä- hinnä yhdenvertaisuuden turvaamisen näkökulmasta muiden otsikoiden alla. To- sin tutkimusaiheen kannalta on yhteys myös kulttuurisiin oikeuksiin, joiden kautta myös vähemmistöjen ja ryhmien oikeudet harjoittaa omaa uskontoaan ja kehittää sekä ylläpitää omaa kulttuuriaan pyritään turvaamaan yhdenvertaisesti.
Vähemmistö- ja niin sanotuista pienryhmäuskonnoista islam on monikulttuuristu- van koulun suurimpia haasteita tulevaisuudessa. Siksi myös sen käsittely nimen- omaan koulun kontekstissa on perusteltua tässä työssä. Rajaan islamin uskonnon perusoikeudellisen tarkastelun tässä tutkimuksessa lähinnä sen uskonnonvapaus- käsityksen ulkoisessa ilmenemisessä ja symbolisessa heijastumisessa ilmeneviin perusoikeudellisiin ongelmiin sekä ristiriitoihin suhteessa muita uskontoja edus- taviin. Tähän liittyen tarkastelen uskonnonvapauden luonnetta islamin uskonnossa ja sen ilmenemistä koulun arjen käytännöissä sekä uskonnon omissa tavoissa.
Islamin uskonnon perusteellisempi käsittely ei ole tutkimusaiheen näkökulmasta kuitenkaan mahdollista.
Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon lisäksi käsittelen myös muita kristinuskon muotoja kuten katolilaisuutta. Uskonnottomien ja ateistien aseman huomioin myös lähinnä suhteessa uskonnonvapauteen ja perusopetuksen opetus- suunnitelman perusteiden sisältöön. Käsittelen esimerkiksi elämänkatsomustietoa oppiaineena ja sitä, miten sen kautta huomioidaan monikulttuuristuminen ja us- konnonvapaus perusopetuksessa.
1.2.2 Tutkimuksen rakenne
Tutkimus rakentuu kuudesta pääluvusta. Tutkimuksen taustana ja viitekehyksenä on yhteiskunnan muutos, nopea kansainvälistyminen ja monikulttuurisuuden haaste. Nostan erityisesti esille uskonnonvapauden perus- ja ihmisoikeuden kan- nalta merkitykselliset oikeuslähteet ja oikeusperiaatteet.
Määrittelen johdantoluvussa myös muiden tutkimuksessa esillä olevien tieteen- alojen tämän tutkimusaiheen kannalta keskeiset käsitteet. Koska uskonto ja us- konnonvapaus liittyvät läheisesti toisiinsa, avaan johdantoluvussa uskonnon ja uskonnollisuuden käsitteitä. Johdantoluvun lopuksi käsittelen tärkeänä lähtökoh- tana valtion ja kirkon suhdetta ja tämän suhteen järjestämistä erityisesti Suomes- sa.
Toisessa luvussa käsittelen ihmis- ja perusoikeuksia sekä näiden suhdetta ja oi- keudellista sitovuutta. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten alalla tapahtunut kehitys huomioiden käsittelen myös ihmisoikeussopimusjärjestelmän merkitystä osana oikeusjärjestystä. Toisen luvun toiseen tärkeään osaan sisältyy uskonnon- vapauden käsitteen ja uskonnonvapauskäsityksen arviointi sekä suhde muihin perusoikeudellisiin lähikäsitteisiin ja perusoikeuksiin.
Tarkastelen myös uskonnonvapautta perusoikeutena ja sen rajoittamista sekä oi- keusvaikutuksia. Lisäksi on esillä negatiivisen uskonnonvapauden tulkinta moni- kulttuuristuvassa koulussa. Luvun loppuosassa käsittelen vielä lapsen etua, per- hettä ja puhevaltaa, mitä nämä tarkoittavat uskonnonvapauden ja uskonnon ope- tuksen osalta. Tässä jaksossa käsittelen myös yksityisiä katsomuksellisia kouluja.
Tutkimuksen kolmannessa luvussa tarkastelen peruskoulun uskonnon opetusta.
Aluksi käsittelen suomalaisen koulun perusopetuksen kokonaisuutta ja sitä, miten monikulttuurisuus ja uskonnonvapaus huomioidaan perusopetuksen opetussuun- nitelmassa sekä, mitä haasteita se tuo opetussuunnitelmatyön osalta. Uskonnon- opetuksen asemaa ja merkitystä perusopetuksen kokonaisuudessa tarkastelen omassa osassaan. Seuraavaksi käsittelen uskonnonopetuksen luonnetta ja sen muuttumista perusopetuksessa. Oman uskonnon opetuksen kriittisen tarkastelun jälkeen käsittelen tunnustuksettomuutta opetuksen vaihtoehtona ja mitä se tarkoit- taa monikulttuurisen koulun kannalta. Käsittelen tässä luvussa myös uskonnon harjoittamista ja mitä sillä tarkoitetaan perusopetuksessa. Kolmannen luvun lo- puksi pohdin uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista ja opetuksen järjestämistä erityisesti opetuksen yhdenvertaisuus huomioiden.
Tutkimuksen neljäs luku on vertailuluku, jossa käsittelen uskonnonopetusta, us- konnonvapautta ja monikulttuuristumista sekä opetuksen järjestämismalleja eräis- sä läntisen Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Sisällytän myös Pohjoismaat län- tisen Euroopan maihin ja näiden demokraattisen oikeusvaltion periaatteita kunni- oittavaan valtiosääntöperinteeseen. Vertailun tulokset olen koonnut päätelmälu- kuun.
Tutkimuksen viides luku käsittelee uskonnon symbolista näkymistä ja heijastu- mista monikulttuurisen koulun perusopetuksen arjen käytännöissä. Selkeästi us-
konnollisista symboleista tarkastelen tässä osassa krusifiksia ja musliminaisen huivia koulussa eurooppalaisen oikeuskäytännön valossa ja mikä on tilanne Suo- men osalta. Viidennessä luvussa pohdin lisäksi uskonnollisen esineen tai symbo- lin tarkoitusta ja vaikutusta erityisesti yksittäisen oppilaan näkökulmasta. Tässä luvussa käsittelen myös peruskoulun juhlakulttuuria ja uskonnon heijastumista osana monikulttuuristuvan koulun yhteistä toimintaa. Luku on keskeinen ja perus- teltu erityisesti uskonnon käytännön ilmenemisen, uskonnollisten tapojen ja käy- täntöjen ymmärtämisen osalta, jossa julkisen koulun perusopetus toimii konteks- tina.
Tutkimuksen kuudenteen lukuun olen sisällyttänyt tutkimusaiheen osalta keskei- set päätelmät ja kehittämissuositukset. Tässä luvussa arvioin myös kaikkien pe- rus- ja ihmisoikeudet tällä hetkellä parhaiten toteuttavaa katsomusopetuksen jär- jestämisen mallia perusopetuksessa.
1.2.3 Tutkimuksen paikantaminen suhteessa muuhun tutkimukseen
Suhteesta muuhun tutkimukseen on ensinnäkin todettava, ettei uskonnonvapau- desta monikulttuuristuvassa koulussa ja perusopetuksessa ole toistaiseksi kirjoi- tettu laajempia oikeudellisia töitä. Monikulttuuristumisesta koulussa on kyllä kir- joitettu lähinnä kasvatustieteen, uskonnonpedagogiikan, uskontotieteen ja uskon- tososiologian, käytännöllisen teologian sekä kirkkohistorian näkökulmasta. On tarkasteltu esimerkiksi vähemmistöuskontoja ja eri uskontojen välisen vuoropuhe- lun mahdollisuuksia monikulttuuristuvassa koulussa ja uskonnon asemaa valtios- sa sekä yhteiskunnassa.
Oikeudellisista julkaisuista on tutkimuksen taustan osalta mainittava Martin Scheininin vuodelta 1986 oleva artikkeli Iurisprudentia-sarjassa ”Uskonnonvapa- us Suomen kouluissa”. Artikkelissa analysoidaan uskonnonvapauskysymystä koulun kontekstissa, mutta ennen perusoikeus- ja perustuslakiuudistusta sekä us- konnonvapauslaki- ja koululakien uudistusta. Martin Scheinin on tarkastellut oi- keudellisissa artikkeleissaan uskonnonvapautta koulussa myös ihmisoikeuksien ja erityisesti lapsen ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. On huomioitava, että aiempi perusteellisempi oikeudellinen tutkimus painottuu vain vähäiseltä osin uskonnonvapauden ja koulun kysymyksiin. Sen sijaan omantunnon- ja va- kaumuksenvapauden toteutumista yksilön ja viranhaltijan kannalta on tarkasteltu laajemmin. Uskonnonvapautta on tutkittu myös yhdentyvässä Euroopassa sekä Suomen kirkkoa perusoikeudellisten normien positiivisen toteutumisen ja yliposi- tiivisen arvopohjan kannalta. Kirkkoa ja kirkkolakia on tarkasteltu oikeudellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Uskonnonvapaudesta ja koulusta kirjoitetut lähteet ovat pääosin suppeampia oi- keudellisia artikkeleja lähinnä Oikeus-lehdessä tai Teologisessa Aikakauskirjassa.
Martin Scheininin on käsitellyt teoksessa ”Aseistakieltäytymisoikeus” vuodelta 1988 omantunnonvapautta Suomen puolustusvoimissa. Viranhaltijan virkavelvol- lisuuksista ja vakaumuksen vapauden toteutumisesta on kirjoittanut muun muassa Väätänen Oikeus-artikkelisarjassa.
Teologeista erityisesti Juha Seppo on kirjoittanut yleisesityksen ”Uskonnonvapa- us 2000-luvulla” vuodelta 2003, jossa hän käsittelee uskonnonvapauslakiuudis- tuksen eri vaiheita ja sisältöjä. Häneltä on myös artikkeleja muun muassa uskon- non ja valtion suhteesta sekä uskonnonvapaudesta Teologisessa Aikakauskirjassa.
Juha Seppo oli mukana evankelis-luterilaisen kirkon puolelta uskonnonvapaus- komitean työskentelyssä alusta lähtien, mikä on syytä ottaa huomioon.
Uskonnon opetuksesta on olemassa Hannu Juntusen käytännöllisen teologian alan väitöskirja vuodelta 1985 ”Uskonnon opetus ja valtiosääntö”. Kyseinen lähde on vanhimpia merkittäviä aihepiiriin liittyviä lähteitä. Tosin sekin on kirjoitettu tilan- teessa ennen perusoikeus- ja uskonnonvapauslain uudistusta sekä uusia koulula- keja. Hannu Juntunen on kirjoittanut kirjat ”Esivalta olemme me – valtiosääntö- oikeuden perusteiden oikeusteologinen tulkinta” vuodelta 2008 ja ”Oikeuden ide- an teologiset perusteet” vuodelta 2000. Tuoreimpana teoksena häneltä on julkais- tu kirkko-oikeuden alan väitöskirja ”Demokratian ristiriidan oikeusteologinen tulkinta ” Lapin yliopistosta vuodelta 2013.
Mikko Reijonen käsittelee kirjassa ”Uskonnonvapaus yhdentyvässä Euroopassa”
vuodelta 1992 kirkon ja valtion suhteen näkökulmasta uskonnonvapauteen liitty- viä asioita. Pauli Airola tutkii väitöskirjassaan vuodelta 2003 eduskunnan koulu- lakien säätämisen ja ennen muuta uskonnonopetuksen asemaan liittyvän kiistan käsittelyä. Kirkon ja valtion suhteeseen liittyy myös laajempi väitöskirja Leena Sorsalta vuodelta 2010 ”Kansankirkko, uskonnonvapaus ja valtio. Suomen evan- kelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen tulkinta uskonnonvapaudesta 1963–
2003”.
Uskonnonvapauden perusoikeuden kannalta merkittävistä yleislähteistä on mai- nittava Pekka Leinon kirjat ”Kirkkolaki vai laki kirkosta” sekä ”Kirkko ja perus- oikeudet” vuosilta 2001 ja 2003. Nämä eivät kuitenkaan suoraan käsittele uskon- nonvapautta koulussa, vaan lähinnä aihepiiriä sivuten.
Tärkeistä nimenomaisesti uskonnonvapautta koulussa tarkastelevista lähteistä on mainittava Mikko Saarnin lisensiaattityö Turun yliopistosta ”Negatiivinen uskon- nonvapaus vertailevasta näkökulmasta”, jossa hän käsittelee Euroopan ihmisoike- ussopimuksen tulkintaa vertailemalla sitä erityisesti negatiivisen uskonnonvapau-
den näkökulmasta Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden (U. S. Supreme Court) tulkintoihin. Työssä on tärkeitä näkökulmia monikulttuurisuuden ja erityisesti uskonnon symbolisen heijastumisen ymmärtämiseen tulevaisuudessa Suomenkin kouluja ajatellen. Muista perusteellisemmista oikeudellisista tutkimuksista mai- nitsen Kaj-Erik Tulkin lisensiaatintyön Turun yliopistosta vuodelta 2008 ”Uskon- nonvapauden rikosoikeudellinen suoja”. Työssä käsitellään laajasti esimerkiksi uskonnonvapauden perus- ja ihmisoikeuden taustaa sekä ilmenemistä yhteiskun- nassa. Jari Pirjola on käsitellyt uskonnonvapautta ihmisoikeuksien näkökulmasta sekä kulttuurin ja ihmisoikeuksien suhdetta oikeudellisissa artikkeleissaan.
Kasvatustieteen, uskonnonpedagogiikan ja uskontotieteen alalta on myös aihettani tukevia tai valaisevia lähteitä. Vanhempaa tutkimusta edustavat Kalevi Tammisen väitöskirjat vuodelta 1967, joista yksi on tehty Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ja toinen filosofiseen tiedekuntaan. Väitöskirjoissaan Tamminen on esitellyt koulun uskonnonopetusta koskeneita muutoksia viime vuosisadan alussa ja Suomen oppivelvollisuuskoulun syntyaikoina. Markku Pyysiäinen on tutkinut väitöskirjassaan ”Tunnustuksellinen, tunnustukseton ja objektiivinen uskonnon- opetus” vuodelta 1982 uskonnonopetuksen luonnetta. Arto Kallioniemi ja Tuula Sakaranahon sekä Mirja-Tytti Talibin Helsingin yliopistosta ovat käsitelleet tut- kimuksissaan muun muassa monikulttuurisuutta ja ryhmiä. Harri Saineelta on kasvatustieteellinen väitöskirja ”Uskonnonopetus oppivelvollisuuskoulussa 1900- luvulla” Turun yliopistosta vuodelta 2000. Pirkko Pitkänen Tampereen yliopistos- ta on tarkastellut kasvatustieteen alalla erityisesti monikulttuurisuutta koulussa, samoin Outi Soilamo, joka käsittelee ”monikulttuurisuutta opettajan työssä” kas- vatustieteellisessä väitöskirjassaan Turun yliopistosta vuodelta 2008.
Opetussuunnitelmien käsittelyn osalta voidaan mainita Markku Pyysiäisen teos
”Yksi oppiaine, seitsemän opetussuunnitelmaa – Peruskoulun ja lukion opetushal- lituksen 1990-luvulla vahvistamien uskonnon opetussuunnitelmien tunnustuksel- linen luonne” vuodelta 2000. Sirkka Pöystiltä on julkaistu teos ”Uskontoa vai ei?
– Koulukohtaisen uskonnon opetussuunnitelman toteutuminen peruskoulun ala- asteella Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen julkaisuna vuodelta 2001.
Uskontotieteen alan tuoreimpia omaa tutkimusaihettani lähellä olevia väitöskirjo- ja edustaa Timo Himasen Turun yliopistossa 22.9.2012 tarkastettu väitöskirja:
”Cultural Diversity, Social Cohesion, Religion: Core Values and Educational Po- licies in Four European Nations”. Tutkimus vahvistaa osaltaan omassa tutkimuk- sessanikin esille tulleita johtopäätöksiä. Tosin tutkimusmetodi ja teoreettinen vii- tekehys on erilainen kuten tieteen alakin
Yleisesti on todettava, että omaan aiheeseeni liittyvä substantiaalisempi lähdeai- neisto on ilmestynyt vasta 1990-luvulla ja erityisesti vuoden 1995 perusoikeusuu-
distuksen ja perustuslakiuudistuksen (2000) sekä uskonnonvapauslakiuudistuksen (2003) jälkeen. Uusimpia tutkimuksia on muun muassa Johannes Heikkosen tut- kimus valtion positiivisiin toimintavelvoitteisiin liittyen.
Sivistyksellisiin oikeuksiin liittyen ja osin myös omaa tutkimusaihettani sivuten on esimerkiksi Pentti Arajärveltä vuodelta 1994 teos ”Oikeus sivistykseen” ja vuodelta 2006 teos ”Sivistykselliset oikeudet ja velvollisuudet” Joensuun yliopis- tosta. Vuonna 2012 ilmestynyt aihetta sivuava teos on Suvianna Hakalehto- Wainiolta ”Oppilaan oikeudet opetustoimessa”.
Aiheen kannalta merkittäviä suomenkielisiä oikeudellisia yleisteoksia ovat mui- den muassa Pentti Arajärven ja Merja Aalto-Setälän teos ”Opetuslainsäädännön käsikirja”. Myös Matti Lahtisen ja Timo Lankisen teos ”Koulutuksen lainsäädän- tö käytännössä” (painokset 2009 ja 2013) on tärkeä aiheen kannalta.
Liisa Niemiseltä on julkaistu omaa aihepiiriäni koskevia oikeudellisia artikkeleita Lakimies- ja Oikeus-lehdissä vuodelta 2004 lasten perus- ja ihmisoikeussuojan näkökulmasta koulussa. Itse uskonnonopetuksen osalta voidaan mainita erityisesti Markku Pyysiäisen ja Jarkko Seppälän toimittaman teoksen ”Uskonnonopetuksen käsikirja” vuodelta 1998. Vuonna 2005 on ilmestynyt asiantuntija-artikkeleista koostuva Arto Kallioniemen ja Juha Luodeslammen toimittama teos ”Uskonnon- opetus uudella vuosituhannella”.
Uskonnonvapauden kannalta merkityksellisiä teoksia erityisesti Euroopan ihmis- oikeussopimuksen tulkintakäytännön osalta ovat muun muassa Carolyn Evansin teos ”Freedom of Religion Under the European Convention on Human Rights vuodelta 2001. Uusimpana on ilmestynyt perusteellinen teos ”The European Con- vention on Human Rights”, Fifth Edition, jonka ovat toimittaneet Robin C. A.
White & Clare Ovey vuodelta 2010. Euroopan unionin näkökulmasta on vuonna 2012 ilmestynyt Mark Hillin toimittama teos ”Religion and Discrimination Law in the European Union”.
Oma tutkimukseni sijoittuu myös koulun kontekstiin ja nimenomaan perusope- tukseen julkisessa kunnallisessa koulussa. Uskonnonvapauden valtiosääntöoikeu- dellista ja perusoikeustutkimuksen alaan sijoittuvaa näin syvällistä tarkastelua juuri monikulttuuristuvassa koulussa ei ole toistaiseksi tehty. Siksi tutkimukseni tuo tärkeän kontribuution ajankohtaiseen uskonnonvapautta koulussa ja katso- musopetuksen järjestämistä koskevaan keskusteluun. Julkinen koulu on merkittä- vä toimija yhteiskunnassa, jossa heijastuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset sekä vallitsevat arvot.
Myös opetussuunnitelmien uudistamisen ja kehittämisen kannalta tutkimus on hyödyllinen, koska tällöin on mahdollista ottaa uskonnonvapauden toteutumisen osalta jo lähtökohtaisesti huomioon monikulttuuristuvan koulun todellisuus. Li- säksi tutkimuksella on merkitystä opetuslainsäädännön kehittämisessä katsomus- ten yhdenvertaisuus optimaalisimmin ja tasapainoisimmin huomioivalla tavalla.
Tutkimuksella on siis paitsi lainopillinen myös kehittävä oikeuspoliittinen tavoite.
1.2.4 Tutkimusmetodi
Tutkimusmetodini on ensinnäkin lainopillinen21 eli oikeusdogmaattinen. Kyse on myös tältä osin erityisesti systematisoinnista ja tulkinnasta. Systematisoin uskon- nonvapautta koulussa ja erityisesti perusopetuksessa koskevan oikeudellisen sään- telyn eli ne normit, perusoikeudet ja yksittäisten lakien säännöt sekä oikeudelliset periaatteet, jotka ovat aiheen systematisoinnissa keskeisiä. Uskonnonvapauden osalta koulussa on huomioitava erityisesti sen arvoluonne, jonka toteutumisen määräytymisen keskeinen lähtökohta koulussa on perusopetuksen opetussuunni- telman perusteet vuodelta 2004, jota myös opettajan on seurattava opetuksessaan.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvolähtökohdissa keskeistä ovat juuri ihmisoikeudet, joihin kuuluvat muun muassa vapausoikeudet, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Uskonnonvapaus koulussa asettuu tulkinnalli- sessa kehyksessä perustuslain 11 §:n lisäksi yhdenvertaisuuden periaatteen ja suh- teellisuusperiaatteen yhteyteen, joiden soveltamisessa valtion harkintamarginaalil- la ja harkintavallalla on oma merkityksensä.22
Lakien ja muiden säädösten tulkinnassa tässä tutkimuksessa lähtökohtana on pe- rus- ja ihmisoikeusmyönteinen sekä perustuslainmukainen tulkintatapa. Se tar- koittaa sitä, että lainsäännöksen perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista tulee valita se, joka parhaiten edistää perus- ja ihmisoikeuksien tarkoituksen to- teutumista. Tulkinnassa perus- ja ihmisoikeusperiaatteet vaikuttavat tausta- ja tulkintaperiaatteina lain tulkinnassa. Näiden keskinäinen painoarvo vaikuttaa puolestaan siihen, mihin suuntaan tulkinnassa kallistutaan. Vaikuttavat periaatteet
21 Lainoppi jaetaan yleensä vielä kahteen osaan: systematisointityötä tekevään teoreettiseen lainoppiin ja tulkintaa suorittavaan käytännölliseen lainoppiin. Ks. Pöyhönen 1983: 23–24;
Husa 1995: 135; Ks. lainopista tarkemmin Laakso (2012: 513–514) ja Siltala (2003: 138, 328–329); Oikeudellinen tulkinta puolestaan (interpretation, auslegung) on toimintaa, jossa erityisesti perusteltujen kannanottojen, kerätyn argumentaatioaineiston ja hermeneuttisen tul- kinnan pohjalta; Hermeneutiikalla tarkoitetaan yleisesti ”teoriaa ymmärtämisestä ja tulkinnas- ta”. Vrt. Tähti 1989: 25; Husa 1995: 200; Ks. myös Aarnio 1982: 77–81; Hermeneutiikasta ks.
tarkemmin esimerkiksi Laine 2001: 29–31, Tontti 2001: 223, Gadamer 1999: 5 ja 2005: 29–
22 Siltala 2003: 138, 328–329. 30.
tulee balansoida oikeustapauksen kannalta optimaalisesti. Perustuslakivaliokun- nan mukaan kysymys on siitä, että normaaleissa lainsoveltamistilanteissa perus- oikeussäännökset ja tavallisen lain säännökset vaikuttavat yhdessä ratkaisuperus- teena. Perustuslakivaliokunnan mukaan ”tulkintatilanteissa olisi erilaisista perus- teltavissa olevista vaihtoehdoista pyrittävä omaksumaan sellainen, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista, eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystäväl- linen”. Perustuslakivaliokunnan mukaan ”tuomioistuinten asiana on viime kädes- sä antamalla perustuslaille etusija huolehtia siitä, ettei ratkaisun lopputulos yksit- täisessä oikeustapauksessa ole siinä soveltamistilanteessa ilmeisesti perustuslain vastainen.” Ilmeisyys edellyttää, että ristiriita on selvä ja riidaton.23
Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta on käytännössä selvästi ensisijainen tapa antaa vaikutusta tuomioistuimen päätöksenteossa.24 Perusoikeusmyönteistä tai perustuslainmukaista tulkintaa on noudatettava sekä lakeja että niitä alem- manasteisia säädöksiä sovellettaessa. Tulkinnalla voidaan yleensä välttää alem- manasteisen säännöksen avoin ristiriita perusoikeuksien kanssa.25 Keskeistä on ymmärtää, että perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla on säädösten normikontrollis-
23 Ks. erityisesti PeVL 2/1990 vp; PeVL 6/1988; ”Jos ristiriita perustuslain kanssa ei ole ilmei- nen, tuomioistuimen tulee pyrkiä välttämään ristiriita perusoikeusmyönteisellä laintulkinnalla.
Perustuslakivaliokunnan vahvistaman periaatteen mukaan tuomioistuimen tulee valita perus- teltavissa olevista lain tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuden tarkoituksen toteutumista.” Hallituksen esityksessä (1/1998 vp s. 164) perustuslain 106 §:stä, lain soveltamatta jättämisestä, on lausuttu: ”Ehdotettu säännös tulisi sovellettavaksi vasta sil- loin, jos perustuslain ja lain välistä ristiriitaa ei ole mahdollista poistaa perustuslain mukaisen tai perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla.”; HE 44/2003 vp s. 20; PeVM 25/1994 vp s. 4;
PeVM 10/1998 vp s. 30–31; Perustuslain- tai perusoikeusmyönteisen laintulkinnan malli si- sältää kaksi ulottuvuutta. Ensiksi perustuslain kanssa ristiriidassa olevien tulkintavaihtoehto- jen eliminointi ja toiseksi perustuslain kanssa sopusoinnussa olevista lain tulkintavaihtoeh- doista tulee valita nimenomaan se, joka parhaiten vastaa perustuslain tarkoituksen toteuttamis- ta (optimointivaatimus ja perustuslakiystävällisemmän tai perusoikeusmyönteisemmän tulkin- tavaihtoehdon valinta); Perustuslainmukaisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta tarkemmin ks. Viljanen, V.-P. 1990: 203–236; Lavapuro 1998: 93–99; Viljanen, V.-P. 2011a:
127; Tulkintavaikutuksesta ks. tarkemmin esimerkiksi Hallberg 2011b: 864–865; Anttila 2013:96–97 ja Siltala 2003: 368–370; Ojanen 2009a: 57; Ks. myös Viljanen, V-P. 1990;
Scheinin 1991: 197, 321–324; Scheinin 1996: 16.
24 Hallberg 1999b: 719; Ojanen 2009a: 57.
25 Ks. HE 1/1998 vp s. 53–54, 164–165, PeVM 10/1998 vp s. 31, perustuslain 106 §:n peruste- lut; Viljanen, V.-P. 2011a: 128; Tuori 1999b: 725; Ks. myös Anttila 2013: 92; V.-P. Viljasen (1990: 216) mukaan perustuslain mukaisen tulkinnan keskeisenä oikeuttamisperiaatteena on nähty oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden periaate, joka tarkoittaa sitä, että oikeusnormeja on tulkittava oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä edistävällä tavalla. Myös perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö tulisi huomioida perusoikeusmyönteistä tulkintaa tehtäessä, koska perustus- lakivaliokunnalla on keskeinen asema perustuslain 74 §:n mukaan perustuslainmukaisuuden (ennakollisessa) valvonnassa; Anttila 2013: 91; Ks. myös Saraviita 2005: 270 ja Viljanen, V.- P. 2011c: 835–836; Esimerkiksi Antero Jyrängin (2003: 425–427) mukaan ihmisten käsitys- ten ja yhteiskunnan tarpeiden muuttuessa on perustuslain tulkinnan muutos myös mahdolli- nen.
