väitökset
Gerontologia 2/2018 139
Palvelutaloon muutto on teko, jolla suunnitellaan tulevaisuutta ja vahvistetaan sosiaalisia suhteita
Ikääntynyt ihminen, setlementtityö ja Jane Addamsin pragmatistinen näkemys tiedosta ja ymmärrys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudes- ta olivat väitöstutkimusprosessini ajatuksellisia lähtökohtia. Näihin elementteihin toimijuus il- miönä, käsitteenä ja ihmiskäsityksen ilmentä- jänä niveltyi erinomaisesti, mutta moni-ilmei- syydessään vaati tarkentamista, syventämistä ja selkeyttämistä. Toimijuutta tutkitaan runsaasti, mutta tutkimusta ei toistaiseksi ole tehty palve- lutaloympäristössä eikä niiden ikääntyneiden parissa, jotka ovat harkiten ja suunnitelmalli- sesti päättäneet itse rakentaa kodin palveluta- loon.
Varsinaisen kimmokkeen väitöstyöhön an- toi havainto, jonka mukaan tutkimus vanhus- työssä oli viime parina vuosikymmenenä edennyt niin isoin harppauksin, että asian- tuntijatehtäväni Setlementtiliitossa edellytti gerontologisen tutkimustietoni päivittämis- tä. Kun vanhustyölle ryhdyttiin 1980-luvulla systemaattisesti luomaan teoriapohjaa, alkoi myös sosiaaligerontologinen näkökulma levi- tä Yhdysvalloista Eurooppaan. Vuosien aikana monitasoinen tutkimuksen kirjo on tuottanut teorioita ja teoreettisia perspektiivejä empiiri- sen tutkimuksen näkökulmiksi ja tulkintake- hikoiksi. Samalla tutkimus on antanut eväi- tä kehittää vanhustyötä monin tavoin myös sosiaa lisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä kä- sin. Sosiaaligerontologiassa korostuva ikäänty- vän ihmisen arvostaminen tavoitteellisena, voi- mavaraisena ja valintoja tekevänä toimijana an- toi oivallisen alustan toimijuuden tutkimisella.
Tällaisen ajattelun vanhasta ihmisestä tunnis- tin olevan läheistä myös setlementtityölle.
Mikä tekee setlementtityöstä erityisen tai erityisen merkityksellisen ja miten se eroaa muusta kolmannen sektorin tai kunnallisten toimijoiden tekemästä työstä? Tätä pohditaan todennäköisesti enemmän setlementtiliikkeen sisällä kuin ulkopuolella. Oletin, että erityisyys saattaisi löytyä yhteisöllisyydestä, sillä setle- menttiliikkeessä korostetaan yhteisöllisyyden voimistavaa vaikutusta. Toimijuuden käsitteis- töön perehtymisen ja tutkimusaineiston tausta- materiaalin myötä päädyin tavoittelemaan set- lementtiyhteisöllisyyttä mahdollisesti ilmentä- viä piirteitä ikääntyneiden toimijuuden ja sitä rakenteistavien suhteisuuden ja vallan kautta.
Tätä tehtävää edisti – ja myös rajasi tapaus- setlementin toiminnassaan korostama asiakas- lähtöinen kehittämistyö. Se johdattaa osaltaan myös setlementtiliikkeen amerikkalaisille juu- rille setlementtityön chigacolaisen uranuurta- jan Jane Addamsin (1860–1935) korostaessa ihmisten tarpeista lähtevää sosiaalista toimin- taa.
Setlementtityön nykysuomalaiset juuret juontuvat sisällissodan jälkikuohuihin. Toi- min ta vuonna 1918 aloitettiin Helsingissä ja tällä hetkellä setlementtiliikkeeseen kuuluu noin 45 paikallista setlementtiä, joiden kes- kusjärjestönä toimii Setlementtiliitto. Liike toimii kiinteässä yhteistyössä kansainvälisen keskusjärjestön, International Federation of Settlements and Neighborhood Centres (IFS) kanssa. Setlementtiliike on yhteiskunnallinen kansalaisliike, jonka tavoitteena on alusta asti ollut pyrkimys edistää ihmisten välistä vuoro- puhelua ja etsiä yhteiskunnallista konsensus- ta arkisilla työmuodoilla ruohonjuuritasolla.
Gerontologia 2/2018 140
Toimintaa ohjaavat humanistiset perusarvot, jossa korostuu sosiaalisen oikeudenmukaisuu- den vahvistaminen sekä luottamus ihmisessä ja yhteisössä oleviin voimavaroihin ja niiden kehit täminen. Nämä arvolähtökohdat tarjoavat hyvät mahdollisuudet tunnustaa ikääntyneen toimijuus ja tunnistaa sen yksilösidonnainen luonne yhteisössään.
Jane Addamsin näkemys siitä, että vain elettyä voi ymmärtää ja tulkita toisille ohjasi tutkimustyössäni kysymään ikääntyneiltä itsel- tään heidän sosiaalisista suhteistaan ja vallan- käytöstään palvelutalossa. Arvioin, että haasta- teltavien palvelutaloyhteisön käytäntöjen oma- kohtainen tunteminen tuottaa tietoa, joka aut- taa tunnistamaan sosiaalisia rakenteita ja nii- hin kiinnittyviä arkivaltaa sisältäviä toiminto- ja. Toimijuus rakenteisiin kiinnittyvänä puo- lestaan tuottaa setlementtiliikkeen arvopohjan mukaisesti lähtökohdat sille, että tarvittavia muutoksia haetaan yhteiskunnallisista olosuh- teista, ei apua tarvitsevien ihmisten ja ihmis- ryhmien moraalisesta heikkoudesta.
Jane Addams oli paitsi setlementtityön myös sosiaalisen ja rauhantyön uranuurtaja ja feministi. Hän – kuten myös myöhemmin presidentti Barack Obama vaati, että ihmi- sen on tultava kuulluksi. Tätä korostaa Erik Schneiderhan kirjassaan The Size of Others’
Burdens: Barack Obama, Jane Addams and the Politics of Helping Others. Jane Addams joutui taistelemaan tullakseen kuulluksi sukupuolen- sa vuoksi. Vaikka hän oli syntynyt yläluokkai- seen perheeseen, ei kouluttautuminen hänen aikanaan ollut naiselle itsestään selvää. Barack Obama afrikkalaisamerikkalaisena joutui puo- lestaan taistelemaan tien kuulluksi tulemiseen etnisen taustansa vuoksi. Jane Addams koros- ti, että hänen perustamansa setlementti Hull House oli se, joka vapautti hänet tulemaan kuulluksi. Hull House tuotti todisteita sekä tutkijoille että päättäjille ympäröivästä sosiaa- lisesta todellisuudesta, esimerkiksi maahan- muuttajien arjesta ja paikallisen väestön köy- histä elinoloista. Hän painotti käytäntöä totuu- den ja merkityksen arvosteluperusteena.
Obamaa ja Addamsia yhdistää myös keho- tus astumaan omien yhteiskunnallisten rajojen yli ja luomaan yhdyssiteitä paitsi naapureiden, myös niiden kanssa, joita ei tunneta. Metafora siltojen rakentaja liitetään usein setlementtiin.
Irene Roivainen ja Piia Puurunen kuvaavat kir- jassa Toivo sosiaalisessa – toivoa luova toiminta
kulttuuri sosiaalityössä sillan metaforan viit- taavan setlementtiliikkeen julkilausuttuun ta- voitteeseen loiventaa luokkavastakohtaisuuk- sia, lievittää keskinäistä epäluuloa ja vähentää sosiaalista etäisyyttä keskenään polarisoitunei- den yhteiskuntaryhmien välillä. Addamsin pra- gmatistinen ajattelu ja solidaarisuuden, sosiaa- lisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaa- timukset näkyivät myös käytännön työssä Hull House -setlementissä.
Palvelutalotoiminnassa siltojen rakenta- minen monenlaisista taustoista oleville asuk- kaille saattaa näyttäytyä juuri sinä setlementti- työn rakenteellisena ja vahvasti arvoihin sitou- tuvana erityisyyttä ilmentävänä toimintana, jota lähdin tutkimuksessani selvittämään. Tut- kimukseni mukaan palvelutalon toimintakult- tuurin keskeisenä vahvuutena on hyvin matala byrokratia ja asioiden hoitaminen niin, että yhä lisääntyvänkin riippuvuuden vallitessa ikään- tynyt tuntee olevansa autonominen toimija.
Asiantuntijavaltaa käyttävä henkilökunta toi- minnallaan vahvistaa osallisuuden kokemusta ja ikääntyneen käsitystä omasta osaamisestaan, taidoistaan ja kyvyistään eikä näin ehdollista toimijuuden tuntua.
Aineistosta ilmenee, että esimerkiksi oikeus hoitaa yhteisiä asioita koetaan itsetuntoa vah- vistavana vallankäyttönä. Se saattaa olla puu- tarhanhoitoa, kerroskahvien järjestämistä tai jopa kulttuuritilaisuuksien ohjelman tuotta- mista. Itse tekemisestä ja tapahtumiin osallis- tumisesta voi jokainen päättää oman kiinnos- tuksensa ja osaamisensa pohjalta. Samalla, kun asukkaat omalla osaamisellaan luovat näitä yhteisyyttä vahvistavia paikkoja, vahvistetaan myös omaa toimijuutta. Toiminnassa koros- tuva yhteistyön rakentaminen edellyttää myös ikääntyneiden tarpeiden mukaisia tilaratkaisu-
Gerontologia 2/2018 141
ja ja fyysisiä paikkoja yhdessä olemiselle ja es- teettömälle liikkumiselle. Tällainen voimava- raistava ihmiseltä ihmiselle – periaatteen to- teutuminen keskinäisessä vuorovaikutuksessa vahvistaa luottamusta ja tunnetta ”porukkaan”
kuulumisesta. Porukkaan kuulumisen tuntu näkyy myös siinä, että lyhyestäkin kohtaami- sesta lähdetään vahvempana kuin siihen tul- lessa.
Tutkimuksessani puhun, ennakkokäsityk- sestäni huolimatta, hyvin vähän yhteisöllisyy- destä palvelutalossa. Havaitsin, että haastatelta- vat eivät tule palvelutaloon rakentamaan yhtei- söä, vaan sinne tullaan rakentamaan kotia fyysi- sesti ja sosiaalisesti esteettömässä ympäristössä.
Palvelutaloon muutetaan siksi, että edellisessä kodissa ei enää pärjätä. Elämänkokemuksen tuoma ymmärrys johdatti haastateltavat teke- mään asumisen valintoja, joilla varmistetaan mahdollisimman itsenäinen elämä. Osattiin ja haluttiin valmistautua tulevaisuuteen ja turvata se, että voidaan edelleen solmia sosiaalisia suh- teita ja saada apua riittävästi oman autonomian turvaamiseksi, ja asua omassa kodissa.
Palvelutalossa asuvien ikääntyneiden palve- lujen tarve vaihtelee, mutta yhteistä on se, että riippuvaisuus palveluista ei ole esteenä koke- mukselle omasta vallankäytöstä arjen valin- noissa. Palvelut omassa elinpiirissä tuovat tur- vallisuutta ja tuottavat vallantunnetta vapaut- taessaan tekemään asioita oman mielen mukai- sesti. Palvelujen saatavuuden lisäksi toimijuut- ta tukee se, että voidaan toimia oman mielen mukaisesti sosiaalisissa suhteissa ja liikkua ko- din lähiympäristössä.
Yhteisöllisyyden sijaan haastateltavien pu- heessa korostuu iän ja asumismuodon synnyt- tämä yhteisyyden tunne. Eron yhteisyyden tun- teen ja yhteisöllisyyteen välillä tulkitsen ole- van siinä, että tärkeimpänä pyrkimyksenä ei ole yhteisöä edistävä tavoitteellinen toiminta, vaan yhteisössä toimiminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensisijaista iäkkäillä asukkail- la on tahto rakentaa oma elinympäristö omaa toimijuutta tukevaksi, ei yhteisön rakentami- nen. Mikäli omalle toimijuudelle on etua, toi-
mitaan yhteistyössä muiden asukkaiden kanssa niillä tavoilla, joihin kyetään ja halutaan.
Markku Hyyppä on vastikään julkaistussa kirjassaan Ikääntyvän muistikirja käyttänyt kä- sitettä kanssaihmisyys. Se on tunne, joka koe- taan toisten, myös tuntemattomien, kanssa ti- lanteissa, joissa jaetaan asioita. Pidän tätä kä- sitettä hyvin läheisenä tutkimuksessani nimeä- mäni yhteisyyden tunteen kanssa. Tunne josta- kin yhteisesti jaetusta osallisuudesta on tärkeä osa toimijuutta. Se voi tuottaa jaettua toimi- juutta, yksilöllisten päämäärien mukaista si- toutumista yhteiseen toimintaan. Yhteisyys voi olla myös tietoisuutta tasavertaisesta kuulumi- sesta yhteisöön silloinkin, kun toimii sosiaali- sissa suhteissa passiivisesti palvelutalon muiden asukkaiden ja henkilökunnan kanssa.
Kokemus tulla kuulluksi on toimijuuden ydintä ja sen merkitys on sitä syvempi mitä suurempi on riippuvaisuuden aste. Kun lähtö- kohtana on aito kohtaaminen ja käytännön pe- riaatteena on ikääntyneen autonomian vahvis- taminen ymmärtävässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, toimitaan myös setlementtityön arvojen ytimessä. Kuten Jane Addams on to- dennut, hyvää tehdään – jos ollenkaan tehdään – ihmisten kanssa, ei ihmisille. Silloin yhtei- söjä luodaan, ei anneta. Ikääntyneen arvostus- ta palvelutalossa, ja ehkä myös setlementtityön erityisyyttä, osoittaa se, että asukkaille avataan mahdollisuuksia tulla rakentamaan yhteisyyt- tä omalla tavallaan ja omalla osaamisellaan, kyvyillään, tahdollaan ja haluamisellaan. Näin heille avautuu mahdollisuuksia toimia jaetun toimijuuden tuomin voimavaroin omassa ar- jessaan.
Haastateltavat kokivat edellisissä kodeis- saan ongelmaksi sen, että ei enää pysty yllä- pitämään kotia eikä liikkumaan kodin ulko- puolella ja pitämään yllä sosiaalisia suhteita.
Palvelutalossa esteetön ympäristö tukee liikku- mista kodin ulkopuolella ja päivittäin voidaan tavata muita ihmisiä. Samalla, kun jaettu toi- mijuus vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta, se tuottaa mahdollisuuksia omaa toimijuutta tu- kevaan vallankäyttöön sekä riippuvaisuutta si-
Gerontologia 2/2018 142
sältävään autonomiaan, johon voi sopeutua. On tärkeää, että kehitetään vaihtoehtoisia kodin ja laitospalveluiden väliin sijoittuvia asumispalve- luita, jotka edistävät ikääntyneiden mahdolli- suuksia jatkaa autonomista elämää, sosiaalista kanssakäymistään ja muodostaa uusia vuoro- vaikutussuhteita oman tahtonsa mukaisesti.
Jane Addams itse hyödynsi oman setle- menttitalonsa Hull Housen yhteisöllistä toi- mintaa ja kokemuksiaan naapurustosta käy- tännön ja teorian välisten raja-aitojen madal- tamisessa ja osoitti, miten käytännössä muu- tettiin toimintaa, ei vain kuvattu olemassa ole- vaa. Toivon, että väitöstutkimukseni on omalta
osaltaan hyödynnettävissä ikääntyneiden asu- misen palveluiden kehittämisessä ja jatkoa sille setlementtiliikkeen ajatukselle, että sosiaalinen muutostyö kytketään käytännönläheisesti teo- reettiseen tulkintaan ja tiedontuotantoon.
Pirkko Ruuskanen-Parrukoski THM, YTT
Sosiaalipolitiikan ja sosiaaligerontologian väitös
kirja ”Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toi
mijuudesta sekä vallasta ja sosiaalisista suhteista”
tarkastettiin Lapin yliopistossa 19.1.2018.
