n 201 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014
KIRJASTO
nHelene Helve & Karen Evan (toim.) Youth and work transitions in changing social landscapes. The Tufnell Press, Lontoo 2013.
356s.
Suomalaisen pitkän linjan nuorisotutkijan He- le na Helven ja brittikollegansa Karen Evan- sin toimittama kirja ilmoittaa käsittelevänsä nuorten koulutuksesta työelämään siirtymi- sessä kokemia riskien ja mahdollisuuksien muuttuvia kokonaisuuksia globaalin muutok- sen myllerryksessä. Mikään mahti-innovatiivi- nen uuden aihealueen avaus ei tekijöidenkään mukaan ole kyseessä: taantuman vaikutuksis- ta on olemassa tutkimuskirjallisuutta jo viime vuosisadan alkupuolelta, eikä nuorisotyöttö- myyskään mikään uusi ilmiö ole. Keskiössä ovat kuitenkin muutos sekä sen tematisointi ja vaikutukset, kuten ”oman elämän konfigu- roinnin” tarve. Kohderyhmäksi ilmoitetaan nuo risotutkimusta opiskelevat ja opettavat/
tut kivat. Monitieteiset artikkelit esittelevät pää osin empiiristen tutkimusten kautta aihee- seen liittyviä sosiaalisia, psykologisia, talou- dellisia ja kulttuurillisia tekijöitä. Kirjan pers- pektiivi on kansainvälinen, eli kuinka nuoret eri puolilla maailmaa ja erilaisissa kulttuureis- sa, siirtyvät aikuisuudeksi kutsuttuun vaihee- seen. Perinteisten virstanpylväiden kautta il- maistuna tämä on tarkoittanut siirtymää kou- lutuksesta työhön, taloudellisesti itsenäisiksi ja perheellisiksi tai ainakin itsenäisesti asu- viksi. Kansainvälisesti tarkasteltuna aikuistu- misessa/koulusta työelämään siirtymässä on- kin havaittu sekä eroja että yhteneväisyyksiä, mutta globaali perusvire on, että ”perinteinen malli” selkeästi tiettyyn ikään ajoittuvine vai-
heineen ja sosiaalisen nousun odotuksineen ei enää toimi: globalisaatio ja sen aiheuttama taloudellinen epävakaus sivuoireineen vai- kuttaa eniten juuri nuoriin. Tekijät korostavat onnistuneen siirtymän merkitystä hyvinvoin- nille ja lupaavatkin kirjansa tarjoavan välinei- tä nuorison tukemiseen muuttuvina aikoina.
Kirjassa on kaikkiaan kaksikymmentä lukua, joista keskityn Suomea koskeviin artikkelei- hin. Neljästä tuloksia käsittelevästä osasta kol- me keskittyy lähinnä Britanniaan ja Suomeen.
Muut maat (Australia, Uusi-Seelanti, Etelä- Afrikka, Japani, Venäjä ja Intia) saavat omat yleisemmät artikkelinsa vasta viimeisessä tu- lososassa.
Tiiviissä johdannossa käydään läpi kirjan syntyprosessi ja pääteemat: miten muuttuvan ympäristön asettamat vaatimukset ja nuor- ten resurssit kohtaavat, eli millaisia riskejä ja mahdollisuuksia siirtymiin liittyy erilaisissa kulttuureissa. Kirjan syntyhistoria ajoittuu selkeästi 2000-luvun finanssikriisin synkim- piin vuosiin, mikä näkyy taantuman merki- tyksen korostumisena: taantuma ja alati kas- vava nuorisotyöttömyys vaikuttavat nuoruu- desta aikuisuuteen johtavan kehityskaaren toteutumiseen ja nuorten sitä koskeviin odo- tuksiin. Muutokset koulutuksessa, työmark- kinoilla ja asumisessa kasvattavat nuorten paineita omaksua kykyjä ja navigoida mah- dollisuuksien ja rajoitusten seassa – välttää marginalisaatio, joka puolestaan laajamittais- tuessaan aiheuttaa helposti monia laajempia yhteiskunnallisia ongelmia.
Ensimmäinen tulososa käsittelee työlli- syyssiirtymiä ja hyvinvointia taloudellisen taantuman aikana. Osassa on kaksi Suomea
Nuoruudesta aikuisuuteen – omilla resursseilla
rakennetta päin?
202 n
Kirjasto
Nuoruudesta aikuisuuteen – omilla resursseilla rakennetta päin?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 käsittelevää artikkelia. Mette Rannan artik-
keli käsittelee suomalaisten nuorten aikuis- ten taloudellista hyvinvointia epävarmuu- den aikoina. Artikkeli on kohtalaisen selkeä yleisjohdatus nuorten taloudellisen tilanteen epävarmentumiseen 1990-luvulta eteenpäin ja siihen miten taloudellinen tilanne liittyy muihin muutostapahtumiin – kuinka nuor- ten aikuisten taloudelliset olot konstruoivat tulevaisuutta ja moniulotteista siirtymää ai- kuisuuteen. Otsikko antaisi olettaa selkeäm- pää tutkimuksellista linkkiä suomalaiseen kontekstiin, mutta artikkeli on lähinnä toimi- juuden, taloudellisen tilanteen ja transitioiden yhteyttä käsittelevä teoreettinen pohdinta.
Jaana Lähteenmaa kirjoittaa nuorisotyöttö- myydestä toimijuus vs. rakenne -tulokulmas- ta. Lähteenmaan laadullinen lähestymistapa aiheeseen on tervetullut, sillä vaikka nuoriso- työttömyydellä on tiettyjä voimakkaita raken- teellisia ennustajia (esim. koulutus ja sosiaa- linen tausta), ei ilmiö selity niillä tyhjentäväs- ti. Työttömyys ei myöskään välttämättä ole nuorille niin selkeästi koettu ongelma kuin aikuisille: se voi olla myös elämänvaiheeseen liittyvä, kokemuksellisesti vapautta lisäävä valinta, jota ei koeta työllistymisen esteeksi jatkossa. Nykyisten tukkoisten työmarkkinoi- den vallitessa tämä ei kuitenkaan liene kovin tyypillistä. Aktivointipolitiikan oletusten vas- taisesti nuoret kuitenkin voivat rakentaa toi- mijuuttaan palkkatyön ohella myös jossain muussa merkityksellisessä viitekehyksessä.
Lähteenmaa pyrkii kuvaamaan kuinka nuoret työttömät taistelevat toimijuudestaan ulkois- ten olosuhteiden (työttömyyteen liittyvä stig- ma, taloudelliset rajoitteet, eristäytyminen, ti- livelvollisuus viranomaisille) ja niistä juontu- vien sisäisten tuntemusten (masennus, häpeä, arvottomuuden tunne, pettymys) paineessa.
Perimmäinen opetus lienee, että kaikki eivät ole yhdestä puusta: joku masentuu ja passivoi- tuu, toisen toimijuutta ylläpitää viha yhteis- kuntaa kohtaan, joillekin työttömyys on mah- dollisuuksien kenttä. Yhteiskunnan kannalta nuorten työttömyyteen liittyykin ristiriita:
nuoren työttömän pitää säilyttää työmarkki-
nakelpoisuutensa - ei saa passivoitua ja ma- sentua. Toisaalta ei saa ”viihtyä” työttömänä eikä kokea työttömyyden avaavan merkittä- viä mahdollisuuksia - nuorenkin pitää haluta, vaikka epätoivoisesti, olla työssä vaikka työ- markkinat olisivat tukossa. Etenkin aktivoin- titoimien piirissä olevien nuorten työttömien maailma koostuu säännöistä ja kontrollista.
Suomi on lisäksi mukana vertailevas- sa artikkelissa, jossa Ingrid Schoon ja John Schulenberg käsittelevät aikuisroolien omak- sumista ja niiden yhteyttä hyvinvointiin.
Tutkimuksen asetelma on mielenkiintoinen ja relevantti: siinä vertaillaan siirtymiä nuoruu- desta ”itsenäiseen aikuisuuteen” Suomessa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa. Siirtymä opera- tionalisoidaan perinteisten ”big 5” -muutos- tapahtumien kautta, joita ovat koulutuksen päättäminen, palkkatyöhön siirtyminen, pa- rinmuodostus, vanhemmuus ja itsenäinen asuminen. Näiden muutosten tapahduttua on katsottu transition aikuisuuteen olevan val- mis. Vertailu on toteutettu siten, että 1950-lu- vun lopulla ja 1960- ja 70-lukujen taitteessa syntyneille on tehty kyselytutkimukset heidän ollessaan noin 25-vuotiaita. Tässä iässä mai- den välisten (kulttuuristen) erojen on ajateltu olevan suurimmillaan. Vertailtavat maat eroa- vat suuresti institutionaalisesti, kulttuuriselta homogeenisyydeltään ja talouden rakenteil- taan. Etenkin Suomi poikkeaa Pohjoismaisen hyvinvointivaltioregiimin edustajana muis- ta. Yksittäisiä tapahtumia tarkasteltaessa Suomi erottuu vähäisillä tutkintojen määräl- lä (opiskellaan pidempään) ja suurella itse- näisten asujien määrällä (minkä julkiset tuet mahdollistavat). Ajallisessa tarkastelussa niin Suomessa kuin Iso-Britanniassakin perheel- listyminen on myöhentynyt.
Varsinaisena tuloksena kirjoittajat ovat hahmotelleet havainnoistaan erilaisia ”sosi- aalisten roolien kombinaatioita” muutosta- pahtumien toteutumisjärjestyksen perusteel- la. Suomi poikkeaa tässä tarkastelussa ver- rokeista muun muassa siten, että ”korkeasti koulutetut” ovat usein myös perheellisiä jo tarkasteluiässä. Toisaalta ”työorientoitunei-
n 203
Kirjasto
Nuoruudesta aikuisuuteen – omilla resursseilla rakennetta päin?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 den” (tyypillistä lapsettomuus, keskitason
koulutus ja kokoaikatyö) joukossa Suomessa on muita enemmän sinkkuja. ”Perheuralla”
(perheellistyneet, kokoaikatyö, ei korkeaa koulutusta, enemmän naisia) olevien määrä on Suomen aineistoissa laskenut. Suomalaiset miehet ovat puolestaan ajautuneet naisia hel- pommin ”slow starter” -kategoriaan (ei kor- keaa koulutusta, itsenäistyminen ja perheel- listyminen viivästynyt), jossa stressaantunei- suus ja matala tyytyväisyys elämään ovat ylei- siä. Kaikkein tyytymättömämpiä elämäänsä ovat kuitenkin jo taustoiltaan ja koulutuksel- lisilta saavutuksiltaan leimallisesti huonom- massa asemassa olevat perheellistyneet nuo- ret aikuiset, jotka eivät ole päässeet työmark- kinoille (”fragile transition”). Suomessa tämä ryhmä on kuitenkin käytännössä hävinnyt.
Maiden väliset erot osoittavat, että rakenteel- liset, kansalliset, kehitykseen liittyvät ja his- torialliset tekijät vaikuttavat erilaisten siirty- mätyyppien yleisyyteen. Ajalliset muutokset antavat vinkkejä siitä, että nuoruudesta ai- kuisuuteen siirtymässä on tapahtunut muu- toksia, mutta siitä huolimatta tietyt muodot ovat säilyneet (ei näyttöä ”transition destan- dardisoitumisesta”). Hyvinvoinnin kannalta ei ole olemassa yhtä oikeaa hyvinvoinnin ta- kaavaa siirtymän muotoa – tärkeää on, että voi kiinnittyä johonkin sosiaaliseen rooliin.
Toisessa tulososassa käydään läpi ylei- sempiä näkökulmia nuorten odotuksista ja poluista aikuisuuteen. Suomesta on hyvin esillä muutaman vuoden takainen Work- Preca –projekti. Arseniy Svynarenko kirjoit- taa suomalaisten nuorten alueellisista identi- teeteistä, tulevaisuuden odotuksista ja työhön liittyvistä arvoista käyttäen sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Määrällisen analyy- sin taulukot ovat selkeästi esillä, mutta nii- hin ei ole sisällytetty tapausmääriä eikä ero- jen tilastollista merkitsevyyttä ole testattu.
Niin ikään tulosten uskottavuuden arvioin- tia vaikeuttaa, ettei alueellista jakoa (Etelä-, Pohjois- ja Länsi-Suomi) ole juurikaan perus- teltu, tai edes määritelty. Tietämättä tarkem- min alueellista rajausta esimerkiksi Länsi-
Suomi yhtenäisenä ”kulttuurillisen identi- teetin” määrittelijänä tuntuu melko häily- vältä, koska oletettavasti se kuitenkin pitää sisällään niin Satakunnan taantuvia teolli- suuspaikkakuntia kuin vauraita ruotsinkieli- sen Pohjanmaan alueita. Laadullinen aineis- tokin on laajempia päätelmiä ajatellen ongel- mallinen: haastatellut Lapin hiihtokeskusten osa-aikaiset työläiset ovat varmasti oma ”hei- monsa”. Helena Helven artikkeli tarkastelee korkeakouluista työelämään siirtyvien suo- malaisten työarvoja samoilla aineistoilla kuin Svynarenko alueellisia eroja. Tulosten perus- teella korkeasti koulutetut nuoret suomalai- saikuiset ovat tulevaisuuteen yleisesti positii- visesti suhtautuvia, laajan mahdollisuuksien horisontin omaavia, kansainvälisiä, hyvällä it- seluottamuksella varustettuja ja joustavasti elämänsä kurssin muuttamiseen suhtautuvia - eli kaikki hyvin?
Kolmannessa tulososassa Katariina Sal- mela-Aro esittelee akateemista loppuun pala- mista koskevia tutkimustuloksia. Tämä saat- taa olla tilastollisesti orientoituneen yhteis- kuntatieteilijälukijan ongelma, mutta sinänsä selkeästi taustoitettujen ja perusteltujen ky- symysten tuloksien esittäminen ilman ainoa- takaan taulukkoa tai kuviota hieman ahdistaa.
Sen sijaan seuraava, Hely Innasen ja Salmela- Aron artikkeli siitä, kuinka työuran alkuvai- heen kokemukset vaikuttavat hyvinvointiin, sisältää hyvän esittelyn aineistosta ja mene- telmistä sekä selkeän taulukon tuloksista.
Tulokset ovat itsessään hyvä empiirinen lisä aiempiin epäjohdonmukaisiin tuloksiin mies- ten ja naisten välisistä eroista liittyen työpe- räisen loppuun palamiseen: sukupuolten vä- listä eroa loppuun palamisen kokemisessa eri ulottuvuuksilla ei havaittu, mutta eroja ha- vaittiin työhön liittyvien sosiaalisten ja suo- rituksellisten ulottuvuuksien kokemisessa.
Miehillä saavutusoptimismi liittyi selkeäm- min ammatillisen tehokkuuden kokemiseen, kun taas naisilla saavutusoptimismin puute liittyi uupumukseen.
James Côtén kirjoittama loppukommen- taari kokoaa mielenkiintoisesti tutkimustu-
204 n
Kirjasto
Nuoruudesta aikuisuuteen – omilla resursseilla rakennetta päin?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 loksia pohtien kulttuurierojen ja toimijuu-
den/henkilökohtaisten resurssien merkitys- tä aikana, jolloin nuorten siirtymä aikuisuu- teen on pidentynyt perinteisillä mittareil- la. Resurssien korostaminen johtaa helposti uusliberaaliin selviämisen diskurssiin, ja toi- saalta rakenteiden korostaminen hävittää toi- mijuuden merkityksen. Côté kirjoittaa suku- polvien välisen jatkuvuuden katkeamisesta ja siitä juontuvasta ”suunnittelun” ja identitee- tin työstämisen tarpeesta. Nuorten siirtymä kroonisesti tukkeutuneille työmarkkinoille haastaa todella nuoret hyödyntämään hen- kilökohtaisia resurssejaan ja laajentamaan identiteettihorisonttejaan.
Yleisesti ottaen kirja on tervetullut lisä nuorten työmarkkinoille siirtymistä ja talou- dellisen itsenäisyyden saavuttamista haas- teellisemmiksi muotoutuneilla työmarkki- noilla käsittelevään kirjallisuuteen. Keskityin tässä arviossa pääasiassa Suomea koskeviin artikkeleihin, joista löytyy mielenkiintoisia teoreettisia avauksia ja aiempaa tutkimus- tietoa täydentäviä tuloksia. Artikkeleissa on, joistakin heikkouksista huolimatta, myös merkittäviä havaintoja, joissa olisi virikkeitä perusteellisempiin jatkotutkimuksiin.
Ilkka Virmasalo
