Elämyksellinen koti
Tutkielma sisätilojen kokemukseen vaikuttavista yksityiskohdista
Jenny Jolkkonen
Diplomityö
Tiivistelmä Abstract
Tekijä: Jenny Jolkkonen
Työn nimi: Elämyksellinen koti – tutkielma sisätilojen kokemukseen vaikuttavista yksityiskohdista
Laitos: Arkkitehtuurin laitos
Koulutusohjelma: Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurin perusteet ja teoria Valvoja: Jenni Reuter Ohjaaja: Tuomas Siitonen
Vuosi: 2021 Sivumäärä: 174 Kieli: suomi Avainsanat: asuntosuunnittelu, asuminen, koti, tilakokemus, sisätila
Author: Jenny Jolkkonen
Title of thesis: An experiential home – a study of the details influencing the interior experience
Department: The Department of Architecture
Degree programme: Architecture, Architectural Principles and Theory Supervisor: Jenni Reuter Instructor: Tuomas Siitonen
Year: 2021 Pages: 174 Language: Finnish Keywords: housing design, housing, home, spatial experience, interior
Tässä diplomityössä tutkitaan sisätilojen suunnitteluratkaisuja, jotka tekevät kodista elämyksellisen. Työssä elämyksellisen kodin nähdään herättävän asukkaassaan mielihyvän tunteita. Tätä elämyksen kokemusta tutkitaan pientalosuunnitelman kautta. Tavoitteena on perehtyä siihen, millaiset suunnitteluratkaisut luovat miellyttävää sisätilaa ja miten ne yhdistyvät pientalossa kokonaisuudeksi.
Työ koostuu taustoituksesta ja pientalosuunnitelmasta. Taustoituksessa esitellään kotia ilmiönä ja sen merkitystä asukkailleen. Lisäksi tutkitaan kodin tunnelmaan vaikuttavia tekijöitä ja elämyksen syntymistä. Suunnittelun lähtökohtana on perehtyminen kuhunkin kodin huoneeseen tilakohtaisesti. Näin asumisen elämykseen vaikuttaviin yksityiskohtiin voidaan paneutua naulakkoja ja kiinteitä kalusteita myöten. Suunnitelman osana kulkee tilakohtaisesti jaoteltu teoriaosuus, jossa perehdytään kunkin huoneen erityispiirteisiin.
Lähdekirjallisuudesta esiin nousevia näkökulmia hyödynnetään suunnittelutyössä.
Koti voidaan nähdä heijastuksena asukkaidensa mielenmaisemasta. Täten myös tilassa koettu elämys on asukkaan henkilökohtainen kokemus. Elämyksen kokeminen muodostuu tilassa tehtyjen havaintojen yhdistyessä asukkaan mielikuvitukseen. Työssä tutkitaan elämyksen syntyyn vaikuttavista tekijöistä valoa, tilojen yhteyksiä toisiinsa, kodin sisällä aukeavia näkymiä ja monikäyttöisyyttä.
Sisätilojen kokonaisvaltaisella ja huolellisella suunnittelulla voidaan tukea miellyttävää arkea. Se mahdollistetaan eläytymällä siihen, kuinka tilassa ollaan ja minkälaisen
ympäristön koti elämälle tarjoaa. Merkittävää on myös se, miten toiminnot, tilat ja reitit ovat muunneltavissa erilaisiin tarpeisiin sopiviksi.
Kodin sisätilojen merkitys arjen ylläpitäjänä voidaan nähdä korostuneen entisestään koronaviruksen aiheuttaman poikkeuksellisen ajan vuoksi. Koti tarjoaa asukkaalleen paikan paitsi vapaa-ajan viettoon, myös työhön ja opiskeluun. Näin sisätilojen arkkitehtuurin tulisi mahdollistaa asukkaille ympäristön, jonka puitteissa elää omannäköistä, elämyksellistä elämää.
This master´s thesis studies how architectural design can elevate the interior spaces from needs to a holistic experience. An experiential home is seen to evoke feelings of pleasure in its inhabitants. This experience of feeling pleasure is studied through a design of a small residential building. The aim is to get acquainted with design solutions that create pleasant interior spaces and how those solutions can be holistically implemented in a family home.
The work consists of a theoretical background on domestic spaces and a plan of a small residential building. The background presents home as a phenomenon and its significance to its residents. In addition, the factors influencing the atmosphere of a home are introduced. The starting point of the design is to familiarize with each function within a home. This allows the designer to pay attention to the details such as racks and built in closets that affect the living experience. As part of the plan, there is a space based theoretical part, in which the special features of each room are examined. The perspectives that emerge from the source literature are utilized in the design work.
The home can be seen as a reflection of its residents. Thus, the feelings evoking from the space are personal experiences. This experience is formed when the observations made in the home are combined with the imagination of the resident. The work examines the factors influencing the creation of the experience such as light, the connections between spaces, the views that open up inside the home and the versatility.
The holistic and careful design of the interior spaces can support a pleasant everyday life. It is made possible by empathizing with how one lives in the space and what kind of environment the home provides for life. What is also important is how the functions, rooms and routes can be adapted to suit different needs.
The importance of the interior spaces can be seen to be further emphasized due to the exceptional time caused by the coronavirus. Today, the home offers its residents a place not only for leisure, but also for work and study. In this way, the architecture of the interiors should enable residents to live unique life filled with experiences of pleasure.
Esipuhe 6 Johdanto Taustoitus inspiraatio 16 elämys 18 kodin merkitys 20 elämyksen muodostuminen 30 kodin tilat 38 Suunnitelma paikka 46 vaihtoehdot 51 Lähempi tarkastelu
kiintokalusteet 72 ikkunat 76 sisääntulo 79 sisäpiha 91 keittiö 97 oleskelutilat 121 asuinhuoneet 137 peseytymistilat 149 muunneltavuus 159 Lopuksi
loppupäätelmät 168
reflektio 171
Lähteet
SISÄLLYS
Esipuhe
Minulle itselleni koti on aina ollut tärkeä paikka, jonka ympärille koko eletty elämä kietoutuu. Jo varhain lapsuudessa ymmärsin, että jokaisen koti on erilainen ja omalaatuinen. Naapurin asunnon huoneet saattoivat sijaita tismalleen samoissa kohdissa, mutta silti siellä tuntui erilaiselta kuin omassa kodissa. Joihinkin koteihin astuttuani sydämeni pakahtui onnesta ja koin asunnossa suurta mielihyvää, jopa elämystä.
Juuri nämä lapsuuden kokemukset erilaisista kodeista herättivät
aikoinaan mielenkiintoni asumiseen ja asuntosuunnitteluun. Diplomityöni aihe kumpuaa kiinnostuksesta tutkia kotien sisätilojen arkkitehtonisia piirteitä, jotka herättävät kokijassaan elämyksen ja mielihyvän
tunnetta. Tavoitteenani on ymmärtää minkälaiset elementit vaikuttavat tilakokemuksen syntyyn tutkimalla niitä pientalon suunnitelman kautta.
Tunne ja kokemus tilasta ovat toki aina henkilökohtaisia, mutta uskon, että kodin sisätilojen huolellisella suunnittelulla voidaan edesauttaa elämyksen syntymistä.
Monet elämäni muistot yhdistyvät mielessäni huoneisiin, joissa muistojen hetket sain kokea. On kuin muiston yhteyteen olisi tallennettu lisätiedoksi ympäristön vivahteita: valo, huonekalujen paikat ja tilan koko. Jo varhain piirsin itselleni ylös muistiin näitä kokemiani tiloja. Pohjapiirrokset
täyttyivät pienistä yksityiskohdista aina viherkasveista astioihin. Lapsuuteni piirroksia mukaillen toteutin myös diplomityöni kuvat samalla tarkkuudella maton hapsuja ja kirjahyllyn kirjoja myöten. Toiveenani on, että kodin elämys voisi alkaa jo kotia esittävistä dokumenteista ja siten johdattaa asunnon tunnelmaan.
Näen, että elämyksellinen koti ei ole mitään kovin suurta tai
ihmeellistäkään. Se on arjen pieniä ja tuttuja iloja, joita koti asukkaalleen tarjoaa. Se on kuin aamukahvin onni, joka muodostuu kahvin paahteisesta tuoksusta, lempeän kitkerästä mausta ja lämpimän kupin tunnusta kättä vasten. Kahvinkeiton tuttu rutiini ja läpikotaisin tunnusteltu kahvikuppi tuovat onnea ja iloa jokainen aamu välittämättä hetken tuttuudesta tai toistuvuudesta. Tämä aamun elämys on jotain, mitä toivoo voivansa siirtää kokonaisen asunnon mittakaavaan: jotakin perinpohjin tuttua ja helposti lähestyttävää, sekä yksinkertaisilla asioilla elämyksen tuovaa suunnittelua.
9 8
JOHDANTO
Diplomityössäni tutkin sitä, minkälaiset suunnitteluratkaisut tekevät kodista elämyksellisen. Perehdyn sisätilojen miellyttävyyteen erilaisten tilakokemukseen vaikuttavien yksityiskohtien kautta. Työn tavoitteena on tutkia millaiset suunnitteluratkaisut luovat elämyksellistä tilaa ja miten ne yhdistyvät miellyttäväksi kokonaisuudeksi.
Työn pääpaino on pientalosuunnitelmassa, joka on rajattu koskemaan vain kodin sisätilaa. Näen, että sisätilojen kokonaisvaltainen suunnittelu on tärkeää siksi, että suurimman osan päivästä vietämme nimenomaan sisällä. Lämpiminä kesäpäivinä koti laajenee ulos puutarhaan ja pihoille, mutta tästäkin huolimatta vietätään kodin sisätiloissa runsaasti aikaa.
Juuri sisätilojen miellyttävyys on merkittävä tekijä asumisen elämyksen luojana. Arjessa kodin huoneet muodostuvat tärkeiksi, sillä elämän monet toiminnot toteutetaan niissä. Siksi on tavoiteltavaa, että koti tarjoaa tiloja, joissa asuminen on miellyttävää ja elämyksellistä.
Kodin sisätilojen merkitys arjen ylläpitäjänä on korostunut entisestään koronaviruksen aiheuttaman poikkeuksellisen ajan vuoksi. Koti tarjoaa asukkaalleen paikan paitsi vapaa-ajan viettoon, myös työhön ja opiskeluun.
Se johtaa väistämättä kotona vietetyn ajan lisääntymiseen. Myös elämän erilaiset tilanteet voivat vaikuttaa siihen, että kodin tilat ovat koko elämän tapahtumapaikka. Sairastuminen, liikuntarajoitteisuus tai korkea ikä voivat muun muassa olla tekijöitä, jotka rajaavat mahdollisuuksia poistua kotoa. Myös kodin syrjäinen tai vaikeasti saavutettava sijainti saattava ajaa tilanteeseen, jossa aikaa vietetään yksinomaan kotona.
Kodin sisätilojen suunnittelu on tärkeää myös siksi, että sisällä tehdyt arkkitehtoniset ratkaisut ovat usein asukkaan kannalta helposti
ymmärrettäviä ja samastuttavia. Oman kokemukseni pohjalta sisätilojen tilajärjestely, kiintokalusteet, materiaalit ja värit ovat asioita, joihin ihmiset asunnoissa kiinnittävät huomionsa. Sisätilat ovat usein myös paikkoja, joissa arkkitehtuuri ja asukkaan identiteetti kohtaavat erityisellä tavalla.
13 12
Näenkin, että sisätilojen arkkitehtuuri antaa asukkaan minuudelle ikään kuin kehykset, joiden puitteissa on mahdollista rakentaa omannäköinen maailma. Siten sisätilojen kokonaisvaltaisella ja huolellisella suunnittelulla voidaan tukea asukkaan elämyksellistä ja miellyttävää arkea.
Elämyksellisten tilojen luomiseksi on tärkeää eläytyä jokaisen huoneen kohdalla siihen, kuinka tilassa ollaan ja eletään. Samaan aikaan näen välttämättömänä suunnitella tiloja, joiden käyttötarkoitusta on helppo vaihtaa muuttuvien tarpeiden kohdatessa. Kodin tilojen tulisi tukea elämän monia käänteitä ja elää asukkaansa mukana. Näen, että kodin tulisi palvella paitsi perinteisen ydinperheen tarpeita, myös mahdollisuutta, että kodin asukkaiden lukumäärä vaihtelee. Työni suunnitteluosan
yhtenä lähtökohdista on, että kodista voidaan erottaa luontevasti tilat erillisasunnolle, jossa teinit, isovanhemmat tai Airbnb -asukkaat voivat asustaa. Kodin tulee myös tarjota asumisen lisäksi tilaa työskentelyyn.
Miellyttävän sisätilan suunnitteluun on lukemattomia vastauksia. Työssäni esitän yhden näkökulman pientalosta, jossa sisätilat tukevat arjen
toimintoja niin, että asumisesta syntyy erilaisia arjen elämyksiä. Työssä tarkastellaan pientaloa, sillä se on itsenäinen ja oma yksikkönsä, joka koonsa puolesta mahdollistaa erilaisten tilasarjojen tutkimisen. Samalla pientalo tarjoaa puitteet kokonaistaideteoksen suunnitteluun, jossa ulkotilat tukevat elämyksellisiä sisätiloja.
Työ koostuu alun lyhyestä taustoituksesta, jossa käsitellään kotia ilmiönä ja sen merkitystä ihmisille. Lisäksi perehdytään kodin tunnelmaan
vaikuttaviin tekijöihin ja elämyksen syntyyn. Työn pääpaino on pientalon suunnittelussa, jonka rinnalla kulkee kodin tilojen mukaan jaoteltu
teoriaosuus. Tässä teoriaosuudessa perehdytään tilakohtaisesti kunkin huoneen erityispiirteisiin ja yksityiskohtiin lähdekirjallisuuden kautta.
Lähdemateriaalista esiin nousseita näkökulmia ja oivalluksia hyödynnetään tilakohtaisessa suunnitelmassa.
Teoriaosuudessa tehdään lyhyitä katsauksia myös historiaan, joka toimii innoittajana kodin eri tilojen suunnittelussa. Käytän työssä inspiraationa 1900-luvun alun porvarillisten kaupunkikotien tilajärjestelyä sekä
1770-luvulla Yhdysvalloissa vallinneen Shaker -tyylin säilytystapoja ja kiintokalusteita.
Suunnitelmaosuus alkaa tontin esittelyllä ja neljän eri
massoitteluvaihtoehdon vertailulla. Vaihtoehdoissa elämystä
tarkastellaan tilajärjestelyn, kodin reittien, valonsaannin ja huoneiden monikäyttöisyyden kautta. Yksi vaihtoehdoista valitaan lähempään,
tilakohtaiseen tarkasteluun. Tavoitteena on se, että lähempään tarkasteluun valitun vaihtoehdon tilalliset ratkaisut voidaan soveltaa myös muihin
esitettyihin rakennusvaihtoehtoihin.
Tilakohtaisessa tarkastelussa paneudutaan huoneen tunnelmaan ja toimintoihin yksityiskohtaisesti. Suunnitelmaa havainnollistetaan osaleikkausten ja havainnekuvien avulla. Leikkausten kautta tutkitaan huoneen yksityiskohtia ja tilallisia elementtejä, kuten mittasuhteita ja kiintokalusteita. Havainnekuvien avulla puolestaan on mahdollista päästä käsiksi tilan tunnelmaan kun huoneet täyttyvät elämisen jäljistä. Niiden ansiosta voidaan myös havainnoida materiaalien ja valon käyttäytymistä tilassa.
Kaikki osaleikkaukset on piirretty pieniä arjen yksityiskohtia myöten havainnollistamaan tilan käyttömahdollisuuksia. Näen, että monet elämän arkiset asiat, kuten soppakauhat keittiössä tai viherkasvit ikkunalaudalla, luovat osaltaan mahdollisuuden kokea tilassa elämystä. Siksi ne on tärkeää ottaa osaksi kotia esittäviä piirustuksia, jotta tilaan eläytyminen kokonaisvaltaisesti on mahdollista jo suunnitteluvaiheessa.
Tilakohtaisen tarkastelun jälkeen työssä siirrytään loppupäätelmiin, jossa vedetään yhteen havaintoja elämyksellisen sisätilan luomiseksi sekä esitellään mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. Työ päättyy lyhyeen reflektioon, jossa käsitellään diplomityön kautta opittuja asioita ja avataan työn prosessia.
TAUSTOITUS
17 16
Inspiraatio
Käytän työssä inspiraationa jugendin ja 1920-luvun klassismin porvarillisten kaupunkikotien tilajärjestelyä sekä Yhdysvaltojen
maaseudulle 1770-luvulla syntyneitä Shaker -yhteisöjen tapaa toteuttaa säilytysratkaisuja, kuten kiintokalusteita.
1900-luvun alun porvarilliset helsinkiläiskodit valikoituivat inspiraation lähteeksi siksi, että näen ajalle tyypillisten kotien tilojen jäsentelyn kiinnostavana. Huoneiden sarjat, pitkät näkymät, eteishalli sekä tilojen avaaminen ja sulkeminen tarpeiden mukaan toimivat inspiraationa suunnitteluosuudessa. Mielenkiintoinen piirre jugendin ja 20-luvun klassismin asunnoissa on myös se, kuinka asumisen muutos vaikutti kotien luonteeseen. Näen, että koronaviruksen vauhdittamana elämme myös nyt eräänlaista kodin merkityksen muutosta. Aiemmin koti muuttui seurapiirielämän keskuksesta perheen yhdessäolon symboliksi. Nyt puolestaan koti on yksityistynyt entisestään ja siitä on tullut eräänlainen suojapaikka ulkopuoliselta maailmalta.
Suunnitelma saa vaikutteita myös Shaker -tyylistä. Shakereiltä haen
inspiraatiota erityisesti sisätilojen säilytysratkaisuihin, joille luonteenomaisia olivat lipastojen lukuisat pienet laatikot ja seinille ripustetut naulakot. Myös elämäntapa, jota Shakerit ylläpitivät voidaan nähdä sopivan osaltaan nykypäivän ihanteisiin hitaammasta elämänrytmistä. Nyt on tiinut kaivettu vinteiltä esiin ja niissä vaivataan taas hapanjuurileipää. Kaupungissa
asuvat ihmiset haaveilevat lämpöisinä hohkaavista leivinuuneista, avarasta keittiöstä ja vehreästä kasvimaasta pihan perällä. Tällainen elämäntavan heijastuminen kodin arkkitehtuuriin on asia, jonka näen myös Shaker-
tyylissä hyvin inspiroivana. Plummer, Henry. Stillness and Light : The Silent Eloquence of Shaker Architecture, Indiana University Press, 2009. ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/aalto-ebooks/detail.action?docID=871500.
Created from aalto-ebooks on 2021-06-12 12:11:24.
Copyright © 2009. Indiana University Press. All rights reserved.
Shakerien kiinteä säilytyskaluste, jossa on lukuisia laatikoita. Ikkunan molemmin puolin löytyy myös naulakko, johon käyttöesineitä on mahdollista ripustaa. (Kuva: Plummer, 2009)
Elämys
Työssäni elämys -sanalla tarkoitetaan tilan tuottamaa kokemusta, joka herättää asukkaassa mielihyvän tunteita. Näen, että kodin elämys
muodostuu useiden aistien myötävaikutuksesta. Se on kokonaisuus, johon kuuluvat paitsi se miltä asiat näyttävät, myös esimerkiksi se miltä ympäristö tuntuu. Elämys on jokaiselle omanlaisensa ja uniikki.Tavoitteenani on, että elämyksellinen koti tarjoaa asukkaalleen paikan, jossa voi kokea rauhaa ja onnea. Näitä tunteita mahdollisesti herää kun kodista löytyy jotakin itselle merkityksellistä ja omaa sisimpää sykähdyttävää. Uskon, että elämyksellisyyteen voi myötävaikuttaa esimerkiksi tunne, että asiat on mietitty valmiiksi elämää helpottamaan tai kun koti positiivisesti yllättää asukkaansa odotukset.
On myös mahdollista, että yhdelle elämyksellisenä koettu tila voi toiselle olla kokemuksena jopa vastenmielinen. Tarkasteltuani omia kokemuksiani tilojen negatiivisista elämyksistä, tein huomion, että niitä yhdistää
eräänlainen suunnittelijan välinpitämättömyys. Tämä heijastuu pienistä suunnitteluratkaisuista, joista kokijalle välittyy, että tilaan ei olla eläydytty tai uhrattu ajatusta. Pahimmassa tapauksessa negatiivinen elämys tilasta herättää pelkoa ja ahdistusta. Omalla kohdallani näitä tunteita syntyy jos tilan koki ahdistavan pienenä tai oltiin korkealla ilman, että oloa siellä tunsi turvalliseksi.
Uskon kuitenkin, että elämys voi muuttua riippuen ajasta, aikaisemmista kokemuksista, tunteista tai vuorovaikutuksesta muiden tilassa olevien kesken. Tämän piirteensä vuoksi elämystä on niin vaikea määritellä.
Elämyksen syntyyn vaikuttavat paitsi tilassa läsnä olevat arkkitehtoniset ratkaisut, myös asiat joihin suunnittelija ei voi vaikuttaa. Näitä ovat esimerkiksi ihmissuhteet, elämisen tuoksut, sää tai erilaiset tavat asuttaa tila.
Voidaanko siis suunnittelussa edes tavoitella elämyksellisiä tiloja, kun kokemus on niin yksilöllinen ja monitahoinen? Uskon, että se rakkaus, jonka koti saa osakseen suunnittelijaltaan huokuu läpi kaikkien tilojen.
Suunnittelijan arvostus ja ylpeys tilaa kohtaan heijastuvat väistämättä tilan kokemukseen myönteisesti. Vaikka tila ei suoraan kokijan omaa silmää tai kokemusmaailmaa miellyttäisikään, välittyy elämys tästä rakkaudesta, jonka eri alojen ammattilaiset ovat tilaan antaneet. Huolella tehty välittyy kokijalle ja saa osakseen arvostusta, kaikista elämyksen yksilöllisistä
piirteistä huolimatta.
Näen, että elämä on jatkuvaa elämysten sarjaa, jossa erilaiset kokemukset vuorottelevat. Elämystä voi olla läheisen suoma hymy, aamun kaunis valo, mansikan makeus suussa tai takkatulen ritinä. Usein päivät täyttyvät edellä kuvatuilla yksinkertaisilla ja arkisilla elämyksillä, jotka ovat tuttuja ja ennenkin koettuja. Uskon, että elämyksen tuttuus ja jopa rutiininomaisuus voivat vahvistaa kokemuksen myönteisyyttä. Tuttuja arjen elämyksiä ovat muun muassa kun mansikka kädessä jo osaa odottaa sen makeutta kielellä tai aamun sarastaessa tietää makuuhuoneen pian täyttyvän uuden päivän valosta. Tällöin odotus vahvistaa elämyksen täyttymystä.
Sama pätee asumiseen ja kodin tarjoamaan elämykseen. Elämyksen koko ja vaikuttavuus vain vaihtelevat, sillä jotkin asiat sykähdyttävät enemmän kuin toiset. Näenkin, että suurin ero asukkaiden elämyksen kokemisessa on juuri siinä, kuinka suurena elämyksenä koettu mielletään. Toinen pakahtuu onnesta tilavassa keittiössä työskennellessään, toiselle se on vain mukava paikka, jossa lämmittää ateriansa. Tällöin elämyksen suuruuteen vaikuttavat paitsi tilalliset elementit, myös keittiössä häärivän omat
mieltymykset, kiinnostuksen kohteet tai elämäntilanne.
21 20
Kodin merkitys
Asunto itsessään muodostuu erilaisista fyysisesti yhteen liitetyistä elementeistä ja materiaaleista. Sen luomien raamien sisälle asukas muodostaa itselleen tärkeän paikan, kodin. (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 32.) Asunnossa on aina läsnä tehdyt suunnitteluratkaisut, mutta merkityksellisimmän tarinan tilaan luovat asukkaat. He tuovat asuntoon omat elämänsä unelmat mahdollistaen tilan heräämisen eloon. Asukkaiden myötä asuntoon syntyy sielu, joka antaa kodille sen merkityksen.
Kokonaisen maailman mittakaavassa yksittäinen koti on vain häviävän pieni osa kaikesta, mutta asukkaalle itselleen se voi näyttäytyä kokonaisena maailmana (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 49).
Koti on ilmiö, jossa yhdistyy tarve sitoutua paikkaan ja löytää suoja ympäröivältä maailmalta (Forss 2007, 15). Se mahdollistaa suojapaikan, jossa laittaa ruokaa, syödä ja nukkua. Kodilla on kaksi merkittävää roolia:
se on sekä päivittäisen elämän näyttämö että turvallinen kolo, johon vetäytyä omiin oloihin. (Saegert 1985, 289). Tässä rauhaisassa pesässä on mahdollista omalla toiminnallaan luoda itsensä näköinen elämä ilman ulkopuolisen maailman läsnäoloa (Horelli-Kukkonen 1993, 139).
Koti on tilana eräänlainen vaihtokauppa ihmisen ja rakennuksen välillä. Asukas asuttaa tilan luomalla siitä itselleen kodin. Rakennus
vastavuoroisesti tarjoaa suojaisan ympäristön luoda tunteita ja merkityksiä, jotka se ikään kuin heijastaa takaisin asukkaan kokemukseen kodista
Pallasmaa 2014, 25). Näin ihmisestä tulee osa tilaa ja tilasta osa ihmistä.
Kodin ja sen asukkaan välillä vallitseva lämmin yhteys on verrattavissa läheiseen ihmissuhteeseen. Tässä kanssakäymisessä asunto lempeästi hellii asukastaan ja asukas kokee asumisestaan suurta mielihyvää (Pallasmaa 2014, 122).
Yhteys kodin ja sen asukkaan välillä vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja kokemukseen kodista. Kodikkuutta voi kokea niin rakennetussa
ympäristössä, ilmapiirissä tai ihmisten välisissä kohtaamisissa. Koti ja siitä
kumpuava kodikkuus ovat kokemuksia, joita yhdistää paikkaan kuulumisen tunne (Tukiainen 2021, 31). Se on tunne, jossa kokee olevansa erottamaton osa rakennusta, miljöötä tai ihmissuhdetta.
Ensimmäinen ja usein merkityksellisin kokemus kodista syntyy
lapsuudessa. Silloin maailmaa tarkastellaan tuorein aistein, ihmetellen ja sisäistäen ympäristön vivahteita (Tukiainen 2021, 31). Hyvin usein nämä lapsuudessa tehdyt havainnot kodista jättävät sisimpään jäljen koko elämän ajaksi. Paikkaan kiintyminen liittyy vahvasti tunnelmaan, joka ihmisen ja kodin välille syntyy (Tukiainen 2021, 34). Tähän vaikuttavat myös paikkaan liitetyt mielikuvat, joita muun muassa ihmissuhteet luovat. Lapsuudenkodista mieleen jäänyt äidin pullien tuoksu tai jalan alla natisevat lattialaudat voivat olla asioita, jotka herättävät kotoisuuden tunteita läpi elämän.
Näin moni kotiin liitetty merkitys juontaa juurensa lapsuudenkotiin, joka ympäristönään on vaikuttanut nykyhetken toiveisiin, mieltymyksiin ja odotuksiin kodista. (Marcus 1997, 41.) Muistikuvat menneisyydestä voivat liittyä kodin tilojen jäsentämisestä aina huonekaluihin ja esineisiin. Puilla lämmitettävä sauna, iso tupakeittiö tai kasvimaa pihan perällä voivat tuoda mieleen lapsuuden hyviä muistoja. Tällöin niiden saaminen omaan asuntoon tuo elämään jatkuvuuden, turvallisuuden ja mielihyvän tunteita (Aura et al. 1997, 63-64).
Jatkuvuuden tunnetta lisää kulunut aika, jonka kodissa on saanut viettää. Aika lisää kotiin kerrostumia jättäen jälkiä ja lisäten tiloihin muistoja. Hiljalleen kulmat pyöristyvät, pinnat patinoituvat ja saranat natisevat. Eletyn elämän jäljet muotoutuvat osaksi kotia antaen sille uusia merkityksiä. Ajan jättämä jälki painautuu myös asukkaiden mieliin, täyttäen kodin huoneet muistoilla siellä vietetyistä hetkistä (Saarikangas 2002, 17). Muistot ja tarinat kodin tiloista lisäävät ajallisen jatkuvuuden tunnetta. Myös vanhat esineet ja huonekalut vahvistavat ajan kulumista ja ajallisen ulottuvuuden läsnäoloa. (Kyttä 2004, 51.)
Ajan kuluessa kodin merkitykset kerrostuvat. Huoneen käyttötarkoitus saattaa muuttua vuosien saatossa tarpeiden mukautuessa uusiin
elämäntilanteisiin. Kodin käyttöön liittyvät muutokset tuovat vaihtelua asumiseen ja huoneiden merkityksiin (Horelli-Kukkonen 1993, 114).
Kesäisin koti laajenee puutarhaan, terasseille ja kasvihuoneeseen. Talven pakkasilla puolestaan paikka takan äärellä tai saunan löylyissä luo erityisen merkityksen lämpimille paikoille. Koti ja sen huoneisiin liitetyt merkitykset muuttuvat myös lyhyen aikavälin jaksoissa, kuten esimerkiksi viikonpäivien tai vuorokauden aikojen mukaan (Saarikangas 2002, 17).
Ajan kulumiseen ja asukkaiden menneisyyteen viittaavien symbolien lisäksi kotoa löytyy usein tulevaisuuden toiveita. Ne ovat asukkaalle itselleen muistutuksia mieluisista pyrkimyksistä. (Aura et al. 1997, 63-64). Tällaisia tulevaisuutta symboloivia asioita saattavat olla ylimääräiset lastenhuoneet tai asunnon huoneiden muuttaminen uudenlaisiin käyttötarkoituksiin.
Pitkän aikavälin tavoitteiden lisäksi kodista löytyy lähitulevaisuuden
toiveita kuvastavia asioita, kuten puutarhassa sijaitseva kesäkeittiö leppoisia lomapäiviä varten. Nykyisyyttä kotona puolestaan symboloivat muun muassa erilaiset muotiin ja trendeihin viittaavat asiat, kuten sisustus. Kaikki nämä ajan eri ulottuvuudet kohtaavat kotona tuoden asukkaalle tunteen elämän jatkuvuudesta (Aura et al. 1997, 64).
Asumisympäristön tulisi kertoa päivittäin asukkaiden identiteettiä vahvistavaa viestiä. Miellyttävän kodin luomiseksi on tavoiteltavaa pyrkiä suunnittelemaan asunto, joka pitää sisällään symboleita sille, millaisia ihmisiä kodissa asuu (Marcus 1997, 61). Keittiöstä voi olla suora käynti puutarhaan, josta pääsee helposti ruokaa laittaessa pistäytymään yrttitarhaan tai ikkunan ääreen on rakennettu penkki, jonka suojissa uppoutua romaaniin. Kodin tilojen, niiden välisten yhteyksien ja irtaimiston tulisi olla asukkailleen lempeä muistutus siitä millainen hän pohjimmiltaan on (Marcus 1997, 64).
Kesäkotien saunatuvat tarjoavat usein yösijan satunnaisille vieraille, jolloin tuvan merkitys pukeutumishuoneena hetkellisesti muuttuu.
25 24
Koti on heijastus asukkaiden mielenmaisemasta. Se mahdollistaa omannäköisen paikan luomisen, joka kätkee sisäänsä tärkeiksi ja
merkityksellisiksi pidettyjä asioita. Koko koti huonekaluineen ja esineineen kuvastaa täten asukkaiden syvintä itseään ja heidän identiteettiään.
(Marcus 1997, 9.) Kodin laittamisesta mieleisekseen asukkaalle syntyy tunne ympäristön sopimisesta itselle ja omaan toimintaan (Kyttä 2004, 53). Personoimalla tilaa kodista muodostuu paikka, jossa on mahdollisuus toteuttaa juuri omannäköistä elämää (Aura et al. 1997, 134).
Hyvinvointia ja aistillista mielihyvää herättävä koti pitää sisällään paikkoja, joissa asukkaan on mahdollista ylläpitää ja eheyttää omaa identiteettiään.
Identiteettiä vahvistavia paikkoja yhdistää niiden tarjoamat mahdollisuudet keholliseen toimintaan. (Horelli-Kukkonen 1993, 157.) Näitä kehollisen toiminnan tiloja ovat esimerkiksi keittiön suomat tilaisuudet ruuanlaittoon tai saunan mahdollistamat lämmitys- ja peseytymisrutiinit. Myös
erilaiset askartelu- ja verstastilat tai puutarha voivat toimia identiteettiä vahvistavina paikkoina.
Kodista löytyvät mielipaikat ovat usein elvyttäviä tunteita herättäviä paikkoja, jotka mahdollistavat arjesta poikkeavan toiminnan (Kyttä 2004, 48). Mielipaikka muodostuu asukkaan kiinnyttyä kodissaan paikkaan, jossa sisäisen hyvinvoinnin voidaan kokea vahvistuvan. Tällainen paikka herättää rentoutumisen, tyyneyden ja viihtyisyyden tunteita. Mielipaikka löytyy usein rauhallisesta kohdasta kotia, jossa saa olla yksin omien
ajatustensa kanssa. (Korpela et al. 2001, 585-586.) Elvyttävä paikka tarjoaa hetkellisen irtautumisen arjen tuomista rutiineista. Yksinkertaisuudessaan se voi olla ikkunan ääressä, josta aukeaa rauhoittava näkymä luontoon.
(Kyttä 2004, 48,52.)
Kodin seinät rajaavat toimintaympäristön, jonka sisällä asukas pääsee toteuttamaan itseään ja kontrolloimaan omaa elämäänsä (Marcus 1997, 65). Täysin ulkopuolisilta vaikutteilta suojassa koti ei kuitenkaan koskaan ole, vaan sitä määrittelevät asukkaiden mieltymysten lisäksi yhteiskunnassa
vallitsevat käsitykset ja normit asumisesta. Kodista muodostuu väistämättä näiden kahden maailman kohtaamispaikka, jossa monenlaiset näkemykset, toiveet ja odotukset sulautuvat yhteen. (Saarikangas 2002, 20.)
Kodin toimivuus ohjaa vahvasti sitä, millaiset puitteet elämälle se tarjoaa (Kyttä 2004, 58). Personoitu tila auttaa hahmottamaan ja vahvistamaan kokemusta omasta identiteetistä, kun kotoa löytyy paikka, joka on yksinomaa omassa kontrollissa (Alexander et al, 1977, 669). Tilan
personointi ja yksityisyys kulkevat käsi kädessä. Kaikilla on omat yksilölliset tarpeensa vetäytyä omiin oloihin, jonka vuoksi kodin tulisi tarjota erilaisia suojaisia sopukoita ja mahdollisuuksia sulkeutua ympäröivältä maailmalta (Marcus 1997, 124). Luontevin tapa ratkaista personoinnin ja yksityisyyden kaipuu on kodista löytyä oma huone tai nurkkaus (Alexander et al, 1977, 669).
Perheenjäsenten omien paikkojen tulisi olla osa suurempaa tilasarjaa, jossa yksityisyyden eri asteet vaihtuvat (Alexander et al, 1977, 610). Selkeiten yksityisyyden asteet kotona näyttäytyvät kun vierailija saapuu kylään.
Vierailijan suhde asukkaaseen määrittelee sen, kuinka syvälle kodin yksityisiin tiloihin hänet päästetään. Nykypäivän kodissa makuuhuone nähdään kodin yksityisimpänä, siis hyvin suljettuna tilana. Olohuone ja keittiö ovat astetta julkisempia, avoimia tiloja. Kodin kaikista avoin tila on sisääntulo, jonka ulko-ovi jakaa eteiseen ja sisääntulokuistiin. Sinne pääsevät vierailemaan myös satunnaiset ja tuntemattomat vierailijat, kuten postinjakaja ja ruokalähetti. Asteittaisen siirtymisen mahdollistamiseksi kodin avoimet tilat tulisi sijoittaa sisäänkäynnin yhteyteen ja suljetut huoneet puolestaan paikkoihin, joissa ne saavat rauhaa ja tarvitsemaansa yksityisyyttä (Alexander et al, 1977, 610).
Tilallinen siirtyminen avoimesta tilasta suljettuun nojaa kuitenkin ajatukseen, että huoneiden käyttötarkoitus ei suuresti muutu. Avoimelle paikalle suunnitellun olohuoneen muuttaminen suljetuksi makuuhuoneeksi voi olla vaikeaa, kun tilat on suunniteltu tarkasti vain yhdenlaista toimintoa
Pensionaatin johtajattaren Sofia Sjöstedtin asunnossa vuonna 1920 ruokailutila saattoi muuttua öisin makuuhuoneeksi, sillä huoneen nurkassa on istuimeksi naamioitu sänky. (Kuva: Sundström Eric)
ajatellen. 1900 -luvun alussa Helsingissä asuvien säätyläisperheiden kotien huoneiden käyttötarkoitusta muunneltiin asukkaiden tarpeiden ja esimerkiksi vuorokauden aikojen mukaan (Saarikangas 2002, 151). Näen, että nykypäivän asuntoihin olisi mielekästä tuoda takaisin huoneiden mahdollisuus luontevaan käyttötarkoituksen muuttamiseen. Eikä ainoastaan mahdollistaen tulevaisuuden suuria muutoksia, vaan myös vuorokaudenajan tai viikonpäivien välillä tapahtuvaa muutosta. Kodin huoneiden tulisi tukea niin vaihtelevaa asukasmäärää uusperheen arjessa kuin kotona tehtävää työtä tai opiskelua.
Huoneiden käyttötarkoituksen muuttuessa myös avoimien ja suljettujen tilojen rajat elävät jatkuvassa muutoksessa. Aikaisemmin avoin ruokasali saattoi muuttua öisin suljetuksi makuuhuoneeksi kun alkovin
peitoksi ripustetut verhot avattiin (Saarikangas 2002, 151). Tällainen käyttötarkoituksen luonteva vaihtelu helpottuu, kun huoneet ovat
tarpeeksi tilavia asuttaakseen monenlaisia toimintoja. Riittävän tilan lisäksi useampi kulkuyhteys huoneeseen mahdollistaa sen käytön monipuolisesti.
Porvarillisissa kaupunkikodeissa yksi makuuhuone saatettiin esimerkiksi sijoittaa niin, että se oli helposti avattavissa oleskelutilojen jatkeeksi (Saarikangas 2002, 146).
Katsaus historiaan osoittaa, että suljetuiksi ja avoimiksi mielletyt huoneet ovat aikojen saatossa muuttuneet. Ajatus suljetuista tiloista muodostui 1800 -luvun lopulla porvarillisessa kodissa, kun huoneita alettiin jaottelemaan niiden käyttötarkoituksen mukaan (Saarikangas 2002, 144). Tilojen eriytymisen johdosta nykypäivän kodeissa on yhä nähtävillä huoneiden jaottelu käyttötarkoituksen perusteella suljetuiksi tai avoimiksi.
Vielä 1900-luvun alussa kodit olivat kauttaaltaan hyvin avoimia.
Kuitenkin modernin funktionalistisen asunnon myötä kodit sulkeutuivat ja niiden yksityisyys kasvoi, sillä niissä ei enää asunut palvelusväkeä eikä kestitty jatkuvasti vieraita (Saarikangas 2002, 257). Näen, että tällainen yksityisyyden käsite kodista vaikuttaa yhä aikamme näkemyksissä. Koti
29 28
on ensisijaisesti perhe-elämää varten, arjen kohtausten näyttämö, jossa perheen yhdessäolo korostuu. Aikamme kodeissa ei enää ole puhtaasti avoimiksi miellettyjä tiloja, vaan huoneissa vaihtelee ainoastaan suljetun yksityisyyden eri vivahteet.
Aika muovaa käsityksiämme kodista ja sen yksityisyydestä. Maailman muuttuessa arvaamattomaksi on kodin huomattu muuttuvan yhä
merkityksellisemmäksi ja suljetummaksi. Kodin yksityisyys onkin jatkuvassa muutoksessa suhteessa aikaan, jossa kulloinkin elämme. (Löfgren 1984, 62-63.) Nähtäväksi jää, kuinka suuren merkityksen maailmanlaajuinen pandemia kodin yksityisyyteen jättää. Perheen suojelemiseksi virukselta kodin suljettujen tilojen raja on laajentunut koskemaan koko ulko- oven sisäänsä kätkemää maailmaa. Aiemmin avoimena pidetty
sisääntulokuistikin on muuttunut paikaksi, jossa vain pakollinen vierailija pikaisesti piipahtaa. Onko koko koti muuttunut suljetuksi alueeksi, jonne vieraita ei enää kutsuta?
Koronaviruksen myötä kotimme ovat sulkeutuneet perheen ulkopuolisilta vierailijoilta. Uskon, että ulkomaailman turvattomuuden tunne häilyy arkemme yllä vielä pitkään. Tällöin kodin merkitys turvapaikkana säilyy jatkossakin, ylläpitäen tarvetta erottaa koti omaksi yksikökseen muusta maailmasta erillään olevana paikkana. Näen, että samalla kodin lähiympäristöjen ja oman pihan merkitys on kasvanut sosiaalisten kohtaamisten tapahtumapaikkoina. Kodin pihalle levittäytyvä puutarha aukeaa kesäisin vieraille mahdollistaen ystävien tapaamisen turvallisesti.
Koronaviruksen myötä koti on yksityistynyt äärimmilleen tarjoten asukkaalle turvallisen suojan ulkopuoliselta maailmalta. Muuttuneiden arkirutiinien myötä kodin
ruokapöydistä on tullut tärkeitä, sillä niiden ääressä vietetään sekä työ että vapaa-aika.
Elämyksen muodostuminen
Kodin herättämä elämys on aina hyvin henkilökohtainen kokemus. Se voi muodostua kodin esineistä, ympäristöstä tai kokijasta itsestään. Sen voi kokea kokonaisvaltaisesti vain olemalla tilassa läsnä. (Böhme 2017, 14, 71.) Huoneen elämys muodostuu tekemistämme havainnoista, aistituista asioista ja tunnevaikutelmasta. Näihin havaintoihin ja tuntemuksiin tilasta yhdistyy oma mielikuvituksemme. Rikkaat ja mielenkiintoiset huoneet tarjoavat kokijalleen mahdollisuuden eläytyä tilaan unelmoinnin ja mielikuvien välityksellä. (Pallasmaa 2014, 45, 52.)
Arkkitehtuuriltaan vaikuttava koti on aina yhdistelmä elämän tuomia realiteetteja sekä ihanteita ja toiveita tulevaisuudelle (Pallasmaa 2014, 123). Elämyksen tuova koti ei kuitenkaan ainoastaan tarjoa ratkaisuja arjen haasteisiin, vaan tavoittelee entistä mielekkäämpää elämää. Se ylittää asukkaansa odotukset ja mahdollistaa paremman tulevaisuuden. Näin koti voidaan nähdä kuin suunnittelijan lahjana asukkaalle (Pallasmaa 2014, 123). Se on luovuudesta ja inspiraatiosta käsin syntynyt ympäristö, joka tarjoaa asujalle jokainen päivä uusia elämyksiä.
Siinä missä tila määrittelee meitä, määrittelemme ja täydennämme myös itse olemuksellamme tilaa (Pallasmaa 1996, 40, 67). Kodin elämys ei ole vain havainnointia ja tuntemista, vaan tilassa läsnä olevat ihmiset luovat siihen oman lisänsä. Ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa tilan kokemiseen ja halutessaan jopa muuttaa sen täysin (Forss 2007, 113). Huoneessa
kokemamme tunnelma muokkaa vahvasti tapaamme olla ja elää tilassa.
Elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa tilan kanssa, jolloin tilan tunnelma vaikuttaa meihin, mutta myös tapaamme olla siellä muiden ihmisten
kanssa. Samaan aikaan ihmisten välinen vuorovaikutus ja suhde puolestaan heijastuu välittömästi huoneeseen ja sen ylläpitämään elämykseen. (Böhme 2017, 14, 71.)
Valo
Yksi merkittävistä kodin elämyksen luojista on valo, sillä se luo paikkaan omaleimaisen jäljen (Forss 2007, 116). Luonnonvalolla on suuri vaikutus ihmisten elämään. Päivänvalon luontainen rytmi ja valon määrän vaihtelu kodissa auttavat ihmisiä hahmottamaan ajan kulumista. Valon lankeaminen tilaan tuo mukanaan myös muistutuksen kodin ulkopuolisesta maailmasta. (Corrodi et al. 2008, 31.)
Valo luo tilan (Böhme 2017, 150). Se mistä valo tilaan tulee, miten se pinnoilta heijastuu ja millaisia varjoja se tilaan luo, muovaavat tilan tunnelmaa ja elämystä. Valoa on monenlaista aina keinovalosta kuun kajoon ja jokainen näistä valon eri hetkistä muokkaa tilan kokemusta.
(Forss 2007, 116.) Valolla ja sen tuottamalla varjolla on mahdollista korostaa ja häivyttää. Se tuo myös rytmiä ja kolmiulotteisuutta tilaan.
(Rihlama 2000, 16.)
Valo huonetilassa aistitaan valon ja varjon muodostaman kontrastin kautta.
Tila tuntuu valoisalta jos sinne astutaan hämärästä tai varjoinen paikka tuntuu pimeältä kun käytävän päästä loistaa hyvin kirkasta valoa. Valon ja varjon vaihtelut tuovat huoneisiin kiinnostavuutta ja ohjaavat samalla ihmisiä olemaan ja liikkumaan tiloissa. Ihmiset hakeutuvat luontaisesti kohti valoa, minkä johdosta kodin eniten käytetyt paikat sijaitsevat ikkunoiden välittömässä läheisyydessä (Alexander et al, 1977, 645).
Kun asukkailla on mahdollisuus valita oleskeluhuoneensa, hakeutuvat he mieluiten tilaan, jossa luonnonvaloa tulee sisään kahdesta suunnasta. Se mahdollistaa asioiden näkemisen tarkemmin eikä voimakkaita varjoalueita synny. (Alexander et al, 1977, 747-748.) 1770 -luvulla Yhdysvalloissa syntyneiden Shaker -kotien valonsaantiin kiinnitettiin erityistä huomiota niin, että valo tulvi huoneisiin usein kahdesta suunnasta mahdollistaen tilaan tasaisen valon työskentelyä helpottamaan (Plummer 2009, 6).
Erityisesti epäsuora ja sivulta tuleva valo tarjoavat ihanteelliset olosuhteet tarkkuutta vaativiin tehtäviin. Pohjoiseen avautuva ikkuna mahdollistaa epäsuoran valonsaannin koko päivän ajan. (Arnkil 2007, 196.) Useammalla
33 32
Istumapaikka ikkunan äärellä, johon valo siivilöityy pihapuiden läpi.
ilmansuunnalla sijaitsevat ikkunat tarjoavat huonetilaan myös rikasta, sävyltään ja lämmöltään erilaista valoa. Se tuo tilaan oman viehättävän ja tunnelmallisen lisänsä. (Corrodi et al. 2008, 153.)
Elämyksellisessä oleskelupaikassa on aina istuinpaikka ikkunan ääressä, johon voi syventyä kutomaan vaikka villasukkaa. Kotona elämiseen liittyy vahvasti istuminen, sillä se on iso osa päivittäisiä kodissa toistuvia rutiineja. Keittiössä istumme pöydän ääressä, makuuhuoneessa sängyllä tai nojatuolilla, saunassa lauteilla ja eteisessä jakkaralla. Kaikki istumisen rutiinit vaativat omanlaisensa ympäristön miellyttävään oleskeluun. Niitä yhdistää kuitenkin ihmisen tarve hakeutua istumaan luonnonvalon äärelle (Alexander et al, 1977, 834).
Usein ihmisten mielestä tunnelmallisin valo on nimeonmaan luonnonvalo.
Tästä syystä keinovalo pyrkii jäljittelemään luonnollisina pitämiämme valonlähteitä, kuten auringon tuomaa kirkasta päivänpaistetta, kuun kajoa tai revontulien loistetta. Luonnolliseksi ja sitä kautta tunnelmalliseksi valoksi miellämme myös tulen kynttilässä, takassa tai nuotiossa. (Corrodi et al. 2008, 24.) Luonnonvalossa kylpevien tilojen lisäksi ihmiset kaipaavat toisinaan varjoisia ja hämäriä paikkoja, joihin sulkeutua omiin oloihin.
Hämärä sulkee pois hallitsevan näköaistin mahdollistaen muiden aistien toiminnan entistä paremmin. Ihmissilmälle on paljon mieluisampaa aamun ja illan tarjoama hämärän kajo kuin kirkas päivänpaiste. (Pallasmaa 1996, 46.)
Luonnonvalo sisätiloissa ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti suoran auringonpaisteen tuomista huoneeseen. Usein juuri epäsuoraan lankeava valo on miellyttävintä. Puiden oksien läpi siivilöityvä kesäaurinko tai kaamoksen luoma utuinen hämärä tuovat huoneeseen valoa, joka ei ole liian voimakasta. Suora paiste kun voi lämmittää kesäisin huoneen epämukavan kuumaksi ja samalla häikäistä siellä aikaansa viettäviä.
Väri ja materiaali
Valolla on myös erittäin tärkeä rooli värien näkemisessä. Ilman valoa ei ole värejä, sillä valo on aaltoliikettä, jossa jokaisella aallonpituudella on oma sävynsä. (Rihlama 1998, 7). Valon myötä myös väri luo tilaan omaleimaisen tunnelmansa häivyttäen tai korostaen rajoja sekä avartaen ja yhdistäen tiloja (Arnkil 2007, 236). Vaaleille väreille on ominaista lisätä tilantuntua ja laajentaa koettua tilaa, kun taas tummat ja voimakkaat sävyt supistavat huonetta. (Rihlama 2000, 50.) Tämä johtuu siitä, että tummat pinnat heijastavat vain vähän valoa. Ne saavat aikaan jyrkkiä varjo-alueita, jonka seurauksena kolmiulotteinen havainnonteko vaikeutuu. (Rihlama 1998, 12.)
Värin vaaleuden on huomattu olevan yhteydessä myös koettuun raskauden tai keveyden tunteeseen. Vaaleat pinnat tuntuvat kevyemmiltä kuin
tummat. Tumma katto huoneessa tuo yläpuolelle painavaksi koetun elementin, joka raskautensa johdosta tekee tilasta matalan tuntuisen.
Värien vaaleudella ja tummuudella voidaan siten korostaa keveyden tai raskauden kokemusta huoneen eri elementtien kohdalla. Kantavat rakenteet saadaan niin halutessaan näyttämään entistä tukevimmilta ja lujemmilta tumman värityksen ansiosta. (Arnkil 2007, 236-237).
Väreillä on vahva symbolinen viesti, jonka vuoksi värimaailma pyrkii mielikuvien avulla luomaan tilaan toivottua tunnelmaa. Värien symboliikkaan ja niiden herättämiin tunteisiin vaikuttaa merkittävästi myös tilassa tapahtuva toiminta. (Arnkil 2007, 238-239.) Sairaalassa tummanpunainen seinä voi herättää mielikuvat verestä, elokuvateatterissa se puolestaan vie ajatukset punaiseen esirippuun. Värin herättämä
mielikuva on vahvassa yhteydessä ympäristön kanssa. Siihen vaikuttaa paitsi ihmisen oma tausta myös se, millaisella pinnalla tai muodolla väri on ja kuinka paljon sitä on (Arnkil 2007, 238-239).
Mielikuvat vaikuttavat myös kodin materiaalien tuntuun. Materiaalit aistitaan niiden värin, tekstuurin, lämpötilan ja pintakuvion kautta (Allen,
Lyndon ja Moore 1974, 226). Eri materiaalit heijastavat valoa eri tavalla, tuovat erilaisia sävyjä huoneeseen ja vaikuttavat vahvasti siihen miten elämykselliseksi tila koetaan. Niillä voidaan ohjata huonetilan kokemusta ja jopa ihmisten käyttäytymistä tilassa (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 226). Kullatut ovenkahvat, kiiltävät marmoripinnat ja paksut samettiverhot voivat huokua arvokkuutta ja jäykkyyttä, joka välittömästi heijastuu tapaan olla tilassa. Näen kuitenkin, että materiaalin tuntu ja sen herättämät
mielikuvat ovat aina suhteessa ympäristöönsä ja siihen minkälaisten ratkaisujen kanssa materiaali on rinnastettu.
Mitoitus
Valon, värin ja materiaalin lisäksi huonetilan elämyksen tuovaan tunteeseen vaikuttaa mitoitus. Huoneen leveys ja pituus luovat rajat asumiselle ja olemiselle tilassa. Rajaamalla tiloja on mahdollista ohjata ja kannustaa liikkumaan kodissa sekä luoda asumisen rutiineja ja käytäntöjä.
Huonekorkeus täydentää tilallisuuden tunteen antaen huoneille myös keskenään erilaisia tunnelmia.
Huonekorkeudella voidaan merkittävästi vaikuttaa siihen, miltä tila tuntuu ja miten elämyksellinen se on. Tilan korkeuden vaihtelulla onkin huomattu olevan suurempi vaikutus tilan luonteeseen kuin leveys- tai pituussuunnassa tapahtuva muutos (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 91).
Korkeusero kodin huoneiden välillä aistitaan herkästi, joten elämyksen ja yllätyksellisyyden tunnetta voidaan lisätä huonekorkeutta varioimalla.
Erilaiset huonekorkeudet viestivät asukkaalle jatkuvasti missäpäin kotia hän on ja minkälaista toimintoa huoneessa mahdollisesti voisi toteuttaa.
Katon tulisi olla korkeudella, jossa se ylläpitää tunnetta katon pysymisestä tukevasti pään päällä (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 82). Liian matala huonekorkeus synnyttää tilaa, joka helposti koetaan ahdistavana ja epämukavana. Hyvin matala tila sopii mielestäni kuitenkin paikkoihin, joihin on tarkoitus käpertyä omiin oloihin. Siellä tilan mataluus luo tunnetta turvasta.
37 36
Tilan korkeus on myös aina suhteessa sen leveysmittoihin. Korkea katto hyvin pienessä tilassa tuntuu entistä korkeammalta tilan niukan lattiapinta- alan vuoksi. Tilan mitoituksen kokemiseen vaikuttaa myös se millaisesta tilasta sinne ollaan saavuttu (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 92). Pieni ja matala sisääntulo korostavat itse huoneen korkeutta ja avaruutta.
Mitoituksen luoma kontrasti huonetilojen välillä luo rikasta ja vaihtelevaa ympäristöä, joka osaltaan luo tiloihin elämyksellisyyttä.
Hvitträskin tuvan huonekorkeus vaihtelee.
Istuinryhmän kohdalla katto on laskettu alemmas ja maalattu tumman sinertäväksi.
Tumma katto korostaa entisestään tilan mataluutta. (Kuva: Ilari Järvinen)
Kodin tilat
Kodin suunnittelu on paitsi tilasarjojen järjestämistä, myös vahvasti sen jäsentämistä mitä tiloissa tapahtuu. Kodin erilaiset tilat ylläpitävät arkielämän toimintatapoja ja tottumuksia. (Saarikangas 2002, 20.) Ne ohjaavat laittamaan ruokaa tietyssä paikassa ja puolestaan peseytymään toisaalla. Kodin huoneet ovat eräänlaisia tyhjiä näyttämöitä, jotka arjen monimuotoiset kohtaukset täyttävät elämällä (Allen, Lyndon ja Moore 1974, 92). Avainasemaan nousee huoneiden muuntautumiskyky toiminnosta toiseen, kun arjen kohtaukset ja näytökset niissä vaihtuvat.
1900 -luvun alun asunnot jaettiin avoimiin ja suljettuihin tiloihin, jossa avoimet tilat olivat vapaasti käytettävissä ja näkyvillä. Suljetut tilat puolestaan olivat piilossa katseilta ja niihin oli rajattu pääsy. Kotiin saavuttiin eteisen kautta, jonka pinta-ala oli toteutettu suhteessa muun asunnon kokoon. Kodin huoneet ryhmittyivät suhteessa eteistilaan niin, että avoimiin ja julkisiin tiloihin oli vaivaton pääsy sisääntulosta. Vieraiden viihdyttämiseen soveltuvat julkiset tilat muodostivat usein yhtenäisen tilasarjan. Suljetut tilat, kuten makuuhuoneet, keittiö ja palvelijanhuoneet olivat kauimpana eteisestä ja muodostivat suljettujen tilojen sarjan
rakennuksen sisäpihan puolelle. (Saarikangas 2002, 146-147.) Vielä 1900 -luvun alussa jokaisella huoneella oli omaleimainen
tunnelmansa. Huoneen tuli heijastaa lämpöä ja sitä, että tilaan tullessaan ihminen koki olonsa tervetulleeksi. (Löfgren 1984, 49-50.) Tervetulon merkitystä ja huoneen kiinnostavuutta lisää tilan tunnelman tihkuminen käytäviin tai viereisiin huoneisiin (Alexander et al, 1977, 628). Huoneista leviävä takkapuiden lämmin ritinä tai ruuan houkutteleva tuoksu
elävöittävät huoneen lisäksi yhteyksiä tilojen välillä. Sinne mistä kuuluu iloista rupattelua on houkuttelevaa mennä, jolloin myös itse siirtymästä tulee mielenkiintoinen.
Aikoinaan porvarillisten kotien suunnittelua ohjasivat huoneissa tapahtuvat sosiaaliset kanssakäymiset (Saarikangas 2002, 147). Keskustelujen nähtiin kumpuavan ympäristöstä, joten huoneen tuli herättää inspiraatiota
puheenaiheille (Löfgren 1984, 49). Inspiraation herättäjänä saattoivat olla esimerkiksi pitkät näkymät huoneesta toiseen, joita asunnon julkisemmissa huoneissa suosittiin (Saarikangas 2002, 146). Uskon, että näkymä
viereiseen huoneeseen teki tiloista helposti käytettäviä tukien luonnollista siirtymää tilasarjan välillä kun seuraavasta huoneesta pystyi nähdä jo vilauksen.
Kodin tilojen järjestely johdattaa ihmisiä liikkumaan tilassa ja ohjaa erilaisten kulkureittien muodostumista. Huoneiden liittyminen toisiinsa jäsentää asukkaiden arkielämää sulkien ja avaten eri yhteyksiä tilojen välillä. (Saarikangas 2002, 146.) Yhteydet mahdollistavat asukkaiden keskinäisen kanssakäymisen ja satunnaisen kohtaamisen kodissa liikkuessa.
Miellyttävät yhteydet tilasta toiseen tarjoavat kulkijalleen paljon valoa, kiinnostavia näkymiä ja mahdollisuuden istahtaa alas (Alexander et al, 1977, 628). Tilojen välillä tapahtuvien siirtymien tulisi olla luontevia jatkumoita itse asuinhuoneelle. Tilojen jäsentelyssä on otettava huomioon myös mahdollisuudet valita haluamansa reitti huoneiden välillä.
Kodin huoneiden muodostamat tilasarjat muodostavat moniaistillisia kokemuksia asukkaan liikkuessa tilojen välillä. Huoneiden jatkumon synnyttämä yllätyksen elementti liittyy kokemukseen aikaisemmista huoneista ja jännityksestä mitä seuraava huone pitää sisällään. (Arnkil 2007, 235.) Kodin tilojen välillä kulkemisen voidaankin nähdä toistuvana rytminä. Siinä vuorottelevat kutkuttava odotus ennen huoneeseen
astumista ja odotuksen täyttyminen tilaan saavuttaessa (Arnkil 2007, 235.). Näen, että juuri tällainen odotuksen ja sen täyttymisen välinen vuoropuhelu tuovat asumiseen elämyksen tunnetta, vaikka kodin tilat ovat kauttaaltaan tuttuja ja useaan kertaan koettuja.
41 40
Kodin tilojen väliset yhteydet mahdollistavat huoneen käytön ja tarpeen vaatiessa käyttötarkoituksen muuttamisen. 1900-luvun alun porvarillisissa kodeissa osa huoneista saattoi olla käytössä vain juhlatilaisuuksissa, jolloin huoneeseen johtavat ovet avattiin vieraiden kestitsemiseen (Saarikangas 2002, 147). Ovia avaamalla ja sulkemalla saatiin muokattua tilaa ja avattua uusia yhteyksiä huoneiden välille. Mielestäni tällainen mahdollisuus
huoneiden käyttötarkoituksen muuttamiseen on mielenkiintoinen. Voisiko nykypäivän asunnoissa olla tilavia huoneita, joiden välisiä yhteyksiä
muuttamalla tilaa on mahdollista käyttää monenlaisiin tarkoituksiin?
Huoneiden jatkumo apteekkari Einar Idmanin kotona. Kuva vuodelta 1920.
(Kuva: Sundström Eric)
Silmälääkärin asunto Frosteruksen talossa, jossa julkiset tilat muodostavat yhtenäisen tilasarjan.
Ovia avaamalla ja sulkemalla tilojen yhteyksiä on mahdollista muokata. (Kuva: Jukka Pylväs, 2021)
SUUNNITELMA
45 44
Suunnitteluosuudessa etsitään ratkaisuja elämyksellisen tilan suunitteluun ja toteutukseen. Suunnittelu alkaa tutkimalla erilaisia massoittelu- ja tilasarjavaihtoehtoja. Vertailemalla ja analysoimalla massoitteluversioita voidaan löytää kunkin ratkaisun vahvuuksia ja heikkouksia suhteessa toisiinsa. Massoittelun tutkiminen on tärkeää, sillä rakennuksen muoto ja koko mahdollistavat sisätilojen syntymisen. Massoittelemalla tutkitaan myös yksittäisten tilojen sijoittumista rakennukseen sekä liittymisiä muihin tiloihin. Tilojen muodostamalla sarjalla ja tilojen välisillä yhteyksillä nähdään olevan merkittävä rooli elämyksen syntymisessä. Lopuksi massoitteluvaihtoehdoista valitaan yksi vaihtoehto lähempää tarkastelua varten.
Kaikki suunnitteluvalinnat ovat aina suhteessa päämääriin, joita
ratkaisuilla halutaan saavuttaa. Suunnitelmassa tavoitteena on toteuttaa elämyksellinen koti sisätilojen tunnelmaan vaikuttavien elementtien
kautta. Massoitteluvaihtoehtoja suunnitellessa tarkasteltaviksi elementeiksi valikoituvat huoneiden monikäyttöisyys, asunnon sisällä kulkevat reitit, luonnonvalo ja eriluontoisten oleskelupaikkojen muodostuminen asunnon sisälle. Tärkeänä nähdään myös puutarhan suomat mahdollisuudet
elämykselliseen saapumiseen ja matkantekoon erilliseen pihasaunaan.
Lähemmässä tarkastelussa suunnittelun huomio keskittyy huonetilan käyttöön, valoon ja kiinteisiin kalusteratkaisuihin.
Tarkasteltavat elementit valikoituvat osittain suunnittelulle asetettujen tavoitteiden kautta sekä lähdekirjallisuudesta esiin nousseiden näkökulmien pohjalta. Erityisesti tilojen monikäyttöisyys kumpuaa pyrkimyksistä
luoda koti, joka vastaa muuttuviin asumisen tarpeisiin. Reitit kodin tilojen välillä otettiin osaksi tarkastelua puolestaan siksi, että se tukee monikäyttöisyyttä ja nousee esille lähdekirjallisuudesta yhtenä miellyttävän tilasarjan piirteistä. Lähdekirjallisuus puhuu laajasti myös luonnonvalon merkityksestä huonetilan kokemiseen, jonka vuoksi sitä tarkastellaan sekä massoitteluvaihtoehdoissa että lähemmässä tarkastelussa.
Suunnittelun lähtökohtana on perehtyminen kuhunkin kodin huoneeseen tilakohtaisesti. Lähempi tarkastelu mahdollistaa asumisen elämykseen vaikuttavien yksityiskohtien ja tilojen erityispiirteiden tutkimisen. Näin voidaan eläytyä tilan tunnelmaan vaikuttaviin kiinteisiin kalusteisiin, naulakoihin ja hyllyihin. Suunnittelutyötä tehdessä on tärkeää huomioida tulevaisuuden tarpeiden muutokset tilan osalta ja miten huoneen käyttö voisi olla mahdollisimman monipuolista.
Tavoitteena on, että kodin elämys alkaisi jo kotia esittävistä dokumenteista ja siten johdattaisi asunnon tunnelmaan. Tästä johtuen tarkemmat
suunnitelmat kuvataan arjen yksityiskohtia myöten. Suunnittelun tarkkuusaste on valittu esittämään kodin tiloja niin, että niihin on mahdollisimman helppo eläytyä.
Tilakohtaisesta suunnittelusta jätettiin pois kylpyhuoneet ja
perusasuinhuoneet. Poikkeuksena ovat kuitenkin pihasauna ja lasten yhdistetyt makuuhuoneet. Saunan suunnittelu nähtiin tärkeänä, sillä se suo paikan arjesta poikkeavan peseytymisrituaalin suorittamiseen.
Lastenhuoneet otettiin osaksi lähempää tarkastelua siksi, että niiden kohdalla oli mahdollisuus heittäytyä lapsen asemaan ja suunnitella jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Lopussa esitellään myös kalustetut versiot erillisellä sisäänkäynnillä varustetusta tilasta, joka mukautuu niin toimisto kuin sivuasuntokäyttöön. Muut asuinhuoneet ja kylpyhuoneet jätettiin lähemmän suunnittelun ulkopuolelle, sillä niiden kohdalla voidaan soveltaa muissa huoneissa esitettyjä periaatteita. Asuinhuoneista esitetään kuitenkin huoneiden muunneltavuutta kuvaavat piirustukset..
Paikka
Suunnitelman miljööksi valitsin Karhusaaren Helsingin itäisellä laidalla Östersundomissa. Se tarjoaa idyllisen ja luonnonläheisen ympäristön asumiselle, olematta kuitenkaan kaukana Helsingin keskustasta.
Lahden poukamassa, kauniilla paikalla sijaitseva tontti tuo oman lisänsä asumisen elämykseen ja tunnelmaan. Väljä asuinalue mahdollistaa miellyttävien sisätilojen muodostumisen, kun tiloja voidaan aukottaa useaan suuntan. Vehreät näkymät ulos luontoon täydentävät siten sisätilojen tunnelmaa ja arkkitehtuuria. Kodin elämyksen tunnetta
vahvistaa myös pihan suomat mahdollisuudet monenlaisiin toimintoihin ja arkielämän laajentumisen puutarhaan.
Tontin valintaa puolsi lisäksi Karhusaareen vuonna 2019 voimaan tullut asemakaavan muutos. Sen pyrkimyksenä on edistää alueen pientalotonttien täydennysrakentamista. Kaavamuutoksen myötä väljiä pientalotontteja voidaan lohkoa ja olemassa olevaa rakennuskantaa tiivistää rakentamalla useampi pientalo jo olemassa oleville tonteille. Työssäni ehdotankin, että reilun kahden tuhannen neliömetrin kokoinen tontti jaetaan kahteen osaan. Näin tontille voidaan rakentaa kaksi erillistä pientaloa, jotka jakavat yhdessä osan pihasta sekä rantaviivan.
GSEducationalVersion
P
Tontin sijainti Karhusaaren rannalla.
GSEducationalVersion
30 000
32 000 48 000
16 000
58125 AO
6 550
II
ar II at
ar II ar k
at
ak ar
II
Me rikapte
enintie
Rak ennusalue
en r aja
Tontin r aja
P Kuva 1 Kuva 2
Tontin ra ja
Tontin raja
Kuva 1, näkymä merelle päin.
Kuva 2, metsäinen näkymä naapurin tontille.
1:500
Vaihtoehdot
Seuraavaksi esitellään neljä erilaista vaihtoehtoa siitä, millainen elämyksellinen koti voisi massoittelultaan ja tilajärjestelyltään olla.
Vaihtoehdot on sijoitettu rakennusalueen lounaisosaan niin, että viereen voi mahdollisesti rakentaa toisen, pienemmän asuintalon.
Kodit on suunniteltu vastaamaan kuvitteellisen nelihenkisen perheen muuttuviin tarpeisiin. Suunnittelun lähtökohtina ovat mahdollisuus käyttää tiloja monella tavalla, reitit kodin sisällä sekä erilaisten
oleskelusoppien hajautuminen ympäri asuntoa. Tilojen monikäyttöisyyttä lisää mahdollisuus avata ja sulkea yhteyksiä huoneiden välillä, jolloin esimerkiksi oleskelutilaa on mahdollista laajentaa. Monikäyttöisyyttä tukee myös erillisellä sisäänkäynnillä varustettu tila, jota voi muun muassa käyttää toimistona tai sivuasuntona. Tärkeänä tarkasteltavana elementtinä pidetään asunnon sisäisten reittien lisäksi kotiin saapumista. Matkan tärkeyttä korostetaan myös sijoittamalla sauna niin, että käynti sinne tapahtuu puutarhan poikki.
53
GSEducationalVersion
20m² 11m²
11m²
kt
21m² 22m²
eteinen
kph ap
wc komero
wc
viherhuone kt
rosk at
varasto
kesäkeittiö
kasvihuone
takka penkki
1.
167 m²
+ kaksi erillistä rakennusmassaa, jotka eteistila erottaa toisistaan
+ saapumispiha
+ erillinen sisäänkäynti, jolloin mahdollisuus sivuasuntoon/toimistoon
+ asunnon sisällä mahdollisuus useampiin reitteihin
+ asuinhuoneiden monenlainen käyttö mahdollista
- oleskelutilat napakoita, erillisiä istuinsopukoita ei synny
- keittiön sijainti keskellä asuntoa, ei kunnolla luonnonvaloa
kaksi osaa
1:200
Ensimmäisessä vaihtoehdossa kaksi suorakulmaista massaa on yhdistetty toisiinsa kapealla eteistilalla, jonka eteläpääty toimii myös viherhuoneena.
Rakennusmassoista suurempi sulkee sisäänsä kodin pääasuintilat. Toisesta massasta löytyvät ulkovälinevarasto, saunaosasto sekä monikäyttöisenä huoneena toimiva tila, jossa on kaksi sisäänkäyntiä.
Rakennusmassat muodostavat rakennuksen eteen rajatun saapumispihan.
Saapumispihalle on mahdollisuus pysäköidä auto ja siihen myös avautuvat varasto ja asuinhuoneen toinen sisäänkäynti. Massoittelu ohjaa kulkijan sisennykseen jäävälle pääsisäänkäynnille, joka on suojaisa ja intiimi paikka.
Sisään saavuttua avautuu pitkä näkymä eteistilan läpi pihan kautta merelle. Eteinen ja sen yhteydessä oleva viherhuone on talon julkisinta tilaa. Se kokoaa yhteen kahden rakennusmassan välisen liikenteen, mutta samalla myös erottaa arkielämän asumisen päähuoneet toisen massan sivuhuoneesta. Näen, että eteistilan identiteetti tiloja erottavana asiana on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa sivuhuone toimii esimerkiksi toimistona tai sivuasuntona. Toimistolle saapuvat vierailijat on mahdollista toivottaa suoraan saapumispihalta tervetulleeksi ilman, että joutuu kulkemaan kurahaalarit täyttävän eteisen läpi. Sivuhuoneesta kulku eteiseen
puolestaan mahdollistaa huoneen käytön osana asuntoa, kun yhteys sinne on myös sisätilojen kautta.
Vaihtoehdoista tämä on ainut, jossa pihasauna on integroitu osaksi
rakennusmassoja, jolloin erillistä saunarakennusta ei tarvita. Näin näkymä merelle säilyy esteettömänä ja sauna on sijainniltaan hyvin lähellä
arkielämän ympyröitä. Sauna osana rakennusmassaa mahdollistaisi sen, että pesutiloihin voidaan tehdä käynti myös eteisestä. Kulku suoraan sisäkautta saunaosastolle olisi hyvä ja toimiva ratkaisu, joka ihan varmasti helpottaisi arkea. Tavoitteena on kuitenkin tuoda saunaan pihasaunan tuntua ja tarjota asukkaalle elämys kulkemalla pesulle ulkokautta. Se on ratkaisuna jopa yllättävä, mutta mielestäni matkan tuoma elämys ja ulkoilman suoma kontrasti saunan lämmölle ovat asioita, jotka parantavat saunomisen kokemusta.
Kodin päätiloissa huoneet on sijoitettu niin, että niiden käyttö monenlaisiin tarpeisiin on mahdollista. Rakennuksen molemmissa päissä on ovella suljettavat huoneet, jotka ovat tiloista yksityisimpiä. Eteläpäädyn iso huone on toisaalta myös avattavissa osaksi julkisempaa tilaa. Tarpeiden mukaan se on jaettavissa kahteen pienempään huoneeseen yhden suuren sijaan.
Toisen päädyn pienempiä huoneita yhdistää kulkuyhteys tilojen välillä, jotta niiden käyttö myös yhdessä on mahdollista.
Tässä vaihtoehdossa oleskelutilat ovat napakoita. Erityisesti
oleskelupaikkojen hajautuneisuus ei suunnitelmassa toteudu kunnolla.
Tähän kotiin on mahdollista toteuttaa kyllä perinteinen olohuone, mutta pienet sopit ympäri asuntoa puuttuvat.
Keittiön sijainti keskellä rakennusta on haastava valon kannalta. Työtasolle ei lankea päivänvaloa toivomallani tavalla. Keittiön läheisyydessä oleva ikkuna aukeaa koilliseen ja lounaaseen suuntautuneet ikkunat puolestaan avautuvat eteistilaan.
57 56
GSEducationalVersion
wc kt
pihasauna kt
komero wc kph
12m² 12m²
22m² 18m²
16m² ap
kasvihuone toimisto/
sivuasunto rosk
at
varasto kesäkeittiö
et
penkki
penkki
2. pihapiiri
170 m²
+ usea erillinen rakennus, jotka rajaavat pihan kahteen osaan
+ pihapiiri, jonka kautta kulku rakennusten välillä tapahtuu
+ erillinen sivuasunto tai toimisto
+ asunnon sisällä mahdollisuus useampiin reitteihin
+ keittiöstä näkymät pihalle
- tilojen eristyneisyys omiin rakennuksiinsa, jolloin niiden ottaminen osaksi päärakennuksen toimintoja vaikeutuu
- hajautettu oleskelutila ei täysin toteudu
- meri jää taka-alalle kun näkymä on aina ensin piharakennuksiin
1:200
Toisessa vaihtoehdossa rakennusmassat on sijoitettu niin, että muodostuu pihapiiri, jonka kautta rakennusten välinen liikenne tapahtuu. Suurin rakennus pitää sisällään arjen asuintilat. Päärakennuksen lisäksi pihapiiristä löytyy sivuasunnoksi tai toimistoksi soveltuva rakennus sekä pihasauna ulkovaraston kera. Pihalta löytyy myös kasvihuone, joka jakaa pihan kahteen osaan.
Edellisen vaihtoehdon saapumispiha on otettu osaksi tätäkin vaihtoehtoa, muokaten ajatusta saapumispihan luonteesta. Rakennusmassat jakavat tilaa niin, että ne luovat sisäpihamaisen intiimimmän pihan, jossa liikenne rakennusten välillä tapahtuu. Autopaikka ja roskakatos jäävät rakennusmassojen selkäpuolelle, jolloin niiden läsnäoloa ei voi havaita pihalla oleskellessa. Sisääntulo ei ole nähtävillä heti tontille saavuttua, vaan rakennusten välistä täytyy pujahtaa löytääkseen pääoven. Pääsisäänkäyntiä merkkaa perinteinen kuisti, joka työntyy päämassasta ulos.
Kodin yksityisimmät tilat on jaoteltu samaan tapaan kuin vaihtoehdossa yksi. Eteläpäädyn huone on käytettävissä makuuhuoneena tai siitä voidaan tehdä osa julkisten oleskelutilojen sarjaa. Kulku kodissa tapahtuu kahden pitkän käytävän kautta. Pohjoispuolen käytävä on luonteeltaan yksityisempi ja siihen avautuvat kylpyhuoneiden ovet. Käytävän varrella on myös kaksi istuskelupaikkaa.
Keittiö on osa julkisempaa läpikulkutilaa aivan kuten edellisesssä
vaihtoehdossa. Sen kautta arjen pääkulkuyhteydet tapahtuvat. Se jakaa oleskelutilat kahteen osaan, joka mahdollistaa ruokailutilan sijoittamisen heti sisääntulon yhteyteen tai lähemmäs yksityisempiä tiloja. Keittiö saa runsaasti valoa työtasolle ja sen viereen avautuvista ikkunoista.
Niiden johdosta keittiössä puuhastellessa on näköyhteys pihalle, jolloin pihan tapahtumien valvominen on helpompaa. Pihalta löytyy myös kasvihuone, jonne ruuanlaiton ohessa voi nopeasti piipahtaa. Keittiön yhteyteen on sijoitettu ruokakomero, jossa suurin osa kuiva-aineista ja ruuanlaittovälineistä on mahdollista säilöä.
Oleskelutilat löytyvät keittiön molemmin puolin. Tämän lisäksi
oleskelutilaa on hajautettu yksityisemmän käytävän varrelle, jolta löytyvät penkit omiin oloihin vetäytymiseen. Tässä vaihtoehdossa on useampi oleskelunurkkaus kuin edellisessä versiossa. Kiinteät sopit eivät kuitenkaan ole luonteeltaan erilaisia läheisen sijaintinsa ja avautumissuuntansa
vuoksi. Kumpikin nurkkauksista avautuu samalle käytävälle, jonka ikkunat suuntaavat kohti koillista. Oleskelutilojen hajautuksen johdosta lukemiseen, käsitöihin tai sarjojen katseluun soveltuvien kiinteiden soppien tulisi olla monipuolisia ja tarjota erilaisia näkymiä sekä olla tasaisemmin jakautunut asunnon eri puolille.
Päärakennuksen ja saunan etäisyys toisistaan tarjoaa asukkaalle matkan puutarhan poikki saunomaan mennessään. Sen sijainti pihan perällä etäämpänä rakennusten välisestä liikenteestä antaa saunalle yksityisyyttä.
Yksityisyys mahdollistaa rauhoittumisen saunomisen rituaaliin.
Saunan välittömässä läheisyydessä sijaitsee varasto, jonka sijainti ei ole yhtä luonteva kuin edellisessä vaihtoehdossa. Näen, että varaston olisi hyvä olla sisääntulon läheisyydessä, jolloin pyörien, potkulautojen tai rattaiden jättö sinne helpottuisi. Tässä vaihtoehdossa varaston sijoittaminen
sisääntulon yhteyteen olisi lohkaissut liian suuren palan asuintiloista.
Samalla myös rakennusten välille jäävä sisääntulokäytävä olisi kaventunut epämiellyttävän ahtaaksi. Pihan perällä oleva varasto voi toisaalta palvella tarpeen vaatiessa ruohonleikkurien ja muiden pihavälineiden varastona, jolloin sen sijainti kauempana sisäänkäynnistä on vain eduksi.
Erillisestä rakennuksesta löytyvä toimisto tai sivuasunto nauttivat omasta rauhasta ilman sisätilayhteyttä päärakennukseen. Erillisen rakennuksen etuja on se, että siellä on mahdollista harrastaa tai tehdä asioita, joista kuuluu paljon ääntä tai muita asukkaita häiritsevää toimintaa. Välimatka pääasuintiloista antaa rakennukselle yksityisyyttä, mutta sitoo sen yhteisen pihapiirin johdosta asuintilakokonaisuudeksi. Eristyneisyys myös rajoittaa tilan käyttöä, sillä sitä ei voi yhtä helposti ottaa osaksi pääasuintiloja.
Jotkin toiminnot, kuten vaikka pienten lasten huoneet vaativat yhteyden muuhun taloon. Toisaalta erillinen rakennus voisi olla monen teini-ikäisen unelmapaikka kokeilla itsenäistymistä.
61 60
GSEducationalVersion
kph wc
kt
komero eteinen
kph
sisääntulo 16m²
16m² 16m²
10m²
10m² ap
rosk at
pihasauna 16m²
varasto kt
kesäkeittiö
kasvihuone penkki
penkki
3.
190 m²
+ yksi iso rakennusmassa sekä erillinen saunarakennus
+ sisäpiha
+ asuinhuoneen erillinen sisäänkäynti mahdollistaa sen monipuolisen käytön + asunnon sisällä kulku tapahtuu kiertäen + oleskelupaikkoja mahdollista hajauttaa ympäri asuntoa
- pihasauna estää osan merinäköalasta - suuri koko, jolloin etäisyydet rakennuksen ääripäiden välillä pitkät
- paljon käytävää
atrium
1:200
