9M606049 18.9.2006
Mondo Minerals Oy
Mieslahden kaivoshanke
YVA-ohjelma
Yhteenveto
Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan noin 20 km Kajaanista koilliseen. Mieslahden kaivoshankkeessa talkkimalmin louhintamäärä Mieslahti-Pitkänperän ja Maailmankorven kaivoksista on enimmillään 500 000 tonnia/vuosi. Talkkimalmin kokonaislouhintamäärä Mieslahti- Pitkänperässä on yli 10 milj. tonnia ja Maailmankorvessa 2 milj. tonnia. Louhittavan sivukiven määrät ovat hieman malmimääriä suuremmat. Kaivokset sijaitsevat noin kolmen km:n päässä toisistaan. Rikastamoa ei alueelle ole suunnitteilla, vaan malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle, jonka tuotannon lisäämiseen hanke liittyy. Sotkamon tehtaalla tuotetaan talkkia noin 250 000 tonnia vuodessa ja tulevaisuudessa tuotannon on suunniteltu olevan 600 000 tonnia vuodessa. Louhinnassa syntyvää sivukiveä läjitetään noin kahden km:n päässä sijaitsevaan vanhaan Jormuan avolouhokseen, kaivosalueelle louhoksen viereen tai sillä täytettäisiin avolouhosta.
Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutuksia arvioidaan lakisääteisessä YVA- menettelyssä, jonka ensimmäinen vaihe on YVA-ohjelma eli työsuunnitelma ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Ohjelmassa on esitetty hankekuvaus, ympäristön nykytila olemassa olevien selvitysten perusteella, tarkasteltavat vaihtoehdot sekä tiedot siitä, mitä ympäristövaikutuksia ja millä menetelmillä tullaan tarkastelemaan. Arvioinnin tuloksista laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus.
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan ja vertaillaan kahta toteutusvaihtoehtoa.
Vaihtoehdot eroavat toteutustavaltaan, louhintamäärä on molemmissa sama. Lisäksi tarkastellaan ns. nollavaihtoehtoa, jossa louhosta ei avata lainkaan.
Vaihtoehdossa 1 malmia louhitaan enimmillään 500 000 t/v ja kuljetetaan rikastettavaksi Sotkamon tehtaalle. Toiminta aloitetaan noin vuonna 2010 ja se jatkuu yli 20 vuoden ajan.
Vaihtoehdossa 2 Mieslahti-Pitkänperän malmiesiintymän louhinta-aluetta pienennettäisiin pohjoisosastaan niin, että louhos ulottuisi n. 50 m Savirannantien pohjoispuolelle vanhojen koelouhosten alueelle. Louhoksen pienentämisen tarkoitus on rajoittaa kaivostoiminta kauemmas Mieslahden-Pitkänperän alueen pohjoispuolella sijaitsevasta, Natura 2000 – alueverkkoon kuuluvasta Matokallion alueesta. Muilta osin vaihtoehdon toteutus vastaa vaihtoehtoa 1.
Mieslahden kaivoshankealue ympäristöineen kuuluu luonnonmaisemaltaan Kainuun vaara- alueeseen ja Suomenselän vaihettumisvyöhykkeelle. Maisemaa hallitsee Antinmäki, joka kohoaa noin 223 m merenpinnan yläpuolelle. Arvokkaita maisema-alueita lähialueella ei ole.
Metsät ovat pääosin talousmetsiä, joissa ihmisen toiminnan vaikutus näkyy hakkuina, kosteikkojen ojituksina ja metsäautoteinä. Alue on harvaan asuttua. Alue kuuluu Kainuun vahvistettuun seutukaavaan ja alueelle valmistellaan maakuntakaavaa, johon myös kaivosalueet sisältyvät. Kaivospiirien lähiympäristössä on useita luonnonarvojen kannalta merkittäviä ja suojeltuja alueita. Pintavedet hankealueelta virtaavat Mieslahteen Kylmänpuroa myöten sekä Jormuanlahden Pitkänperään Pitkäpuroa ja Kylmäpuroa myöten. Mieslahti ja Jormuanlahti kuuluvat Oulujärven Paltaselän vesistöalueeseen.
Mieslahden alueen maaperä on pääpiirteissään peräisin jääkaudelta. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 11 000 vuotta sitten. Moreenin koostumus alueella vaihtelee kallioperän kivilajivaihtelun mukaan. Noin puolet Mieslahden alueesta on moreenimaiden peitossa.
Moreenin kerrospaksuus on yleensä alle 5 metriä. Metalli- ja arseenipitoisuudet ovat luontaisesti suurempia alueilla, missä maa-ainekseen on sekoittunut ultraemäksistä kiviainesta. Tällä on vaikutusta myös pohjaveden laatuun. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita.
Kasvimaantieteellisessä aluejaossa alue sijoittuu keskiboreaalisen Pohjanmaa-Kainuu - vyöhykkeen itäosaan. Alue sijaitsee Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen alueella ja se erottuu kasvillisuutensa rehevyyden ja kasvilajistonsa vaateliaisuuden vuoksi selvästi ympäristöstään. Kallioperänsä vuoksi alue on rehevä kasvualusta, ja erityisesti serpentiini- kallioilla esiintyy harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Alueella ei sijaitse valtakunnallisesti tai kansainvälisesti linnustonsa kannalta huomioitavia alueita. Mieslahti-Pitkänperän kaivospiirin alueella on potentiaalista liito-oravan esiintymisaluetta, ja lajin esiintymisestä on havaintoja.
Mieslahti-Pitkänperän kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on yksi, useasta osa-alueesta koostuva Natura 2000 –alueverkostoon kuuluva kohde, Antinmäki-Kylmänpuro–Hevossuo.
Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena, sen suojeluperusteina on yhdeksän luontodirektiivin luontotyyppiä, kaksi kasvilajia sekä yksi lintulaji. Osittain samoilla kohteilla on useita suojelu- ja suojeluohjelmien alueita.
YVA-projektissa Mieslahden kaivoshankkeen vaikutuksia arvioidaan sekä luonnonympäristöön että ihmiseen. Tarkasteltavia eri vaikutuskohteita ovat ja vesistöt, maa- ja kallioperä, kaivosalueen ilman laatu, pohjavedet, kasvillisuus ja eläimistö, suojelukohteet, maisema sekä ihminen ja yhteiskunta, joiden lisäksi tarkastellaan jätteiden ja liikenteen vaikutuksia. Natura- arvioinnissa arvioidaan hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin sekä luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia.
Mondo Minerals Oy/Mieslahden kaivoshanke, YVA-ohjelma Sisältö
Yhteenveto
1 HANKE 1
2 YVA-MENETTELY HANKKEESSA 2
2.1 YVA-menettelyn tavoitteet ja vaiheet 2
2.2 YVA-ohjelma 2
2.3 YVA-selostus 3
2.4 Aikataulu 4
3 HANKKEEN YLEISKUVAUS 4
3.1 Sotkamon kaivos ja tehdas 4
3.2 Mieslahden-Pitkänperän ja Maailmankorven vuolukiviesiintymät 5
3.3 Malmin louhinta 6
3.4 Kaivosalueilla muodostuvat vedet 6
3.5 Liikenne ja kuljetukset 7
3.6 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 7
4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT 8
4.1 Nollavaihtoehto 8
4.2 Vaihtoehto 1 8
4.3 Vaihtoehto 2 9
4.4 Arvioinnista pois jätetyt vaihtoehdot 9
5 YMPÄRISTÖN NYKYTILA 10
5.1 Maankäyttö, maisema, rakennettu ympäristö ja asutus 10
5.1.1 Kaavoitustilanne 11
5.2 Ilmasto ja ilmanlaatu 12
5.3 Vesistöt 12
5.4 Vesistöjen käyttö ja kalatalous 15
5.5 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi 15
5.6 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelukohteet 18
6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 22
6.1 Yleistä 22
6.2 Tarkastelualueen rajaus 23
6.3 Hankkeen ympäristövaikutukset 24
6.3.1 Vaikutukset ilman laatuun kaivosalueella 24
6.3.2 Vesistövaikutukset 24
6.3.3 Rantojen käyttö ja kalatalous 24
6.3.4 Jätteiden ja sivutuotteiden vaikutukset 24
6.3.5 Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin 25 6.3.6 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin 26
6.3.7 Vaikutukset Natura 2000 -alueisiin 26
6.3.8 Vaikutukset maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön 27
6.3.9 Vaikutukset ihmiseen ja yhteiskuntaan 27
6.3.10 Liikenteen ympäristövaikutukset 29
7 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT 29
7.1 Ympäristölupa 29
7.2 Vesilain mukaiset luvat 29
7.3 Muut luvat 30
8 HAITTOJEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN 30
9 VAIKUTUSTEN SEURANTA 30
Liitteet
Liite 1 Sanasto ja lyhenteet
Liite 2 Ympäristön tilasta laadittua kirjallisuutta Liite 3 Sijaintikartta ja malmin kuljetusreitit Liite 4 Hankekartta (1:20 000)
Liite 5 Vesistöalueen rajaus ja vedenlaadun havaintopaikat.
Liite 6 Hankealueen maaperäkartta (1:15 000).
Liite 7 Kainuun moreenimaiden nikkelipitoisuudet.
Liite 8 Hankealueen kallioperäkartta (1:15 000).
Liite 9 Luonnonsuojelualueet, Natura 2000 –alueet, perinnemaisemakohteet ja liito-oravien elinpiirit (1:20 000).
Liite 10 Kaivoksia ympäröivä asutus 2 km säteellä.
Liite 11 Vaikutusten tarkastelualueita.
Pöyry Environment Oy
Pekka Tuomela Sari Ylitulkkila Mika Welling
Olli-Matti Tervaniemi Lasse Rantala
Yhteystiedot
PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu
puh. (08) 8869 222
sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright © Pöyry Environment Oy
Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
1 HANKE
Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan. Louhintaa suunnitellaan Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirille. Lisäksi tarkastellaan mahdollisesti myöhemmin käyttöön otettavaa Maailmankorven tulevaa kaivospiirialuetta. Talkkimalmin louhintamäärä olisi alueelta enimmillään 500 000 tonnia/vuosi.
Louhinnassa syntyvä sivukivi läjitettäisiin Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin eteläpuolella, Kajaanin kaupungin pohjoisosassa sijaitsevaan vanhaan Jormuan avolouhokseen, kaivosalueelle tai sillä täytettäisiin avolouhosta. Rikastamoa ei alueelle ole tällä hetkellä suunnitteilla vaan malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle. Pitkällä aikavälillä tullaan tarkastelemaan oman rikastamon tarvetta alueella, mutta mahdollinen hanke ei kuulu tämän YVA:n piiriin. Tässä YVA:ssa ei myöskään tarkastella Mondo Minerals Oy:n Tyynelän talkkiesiintymää, joka sijaitsee noin 3 km Mieslahden-Pitkänperän esiintymän kaakkoispuolella.
Mondo Minerals Oy on suorittanut koelouhintaa Mieslahden alueella viimeksi talven 2006 aikana. Koelouhinnalle on saatu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupa (päätös nro 12/06/2, Dnro Psy-2005-y-173). Esiintymästä on aiemmin tehty koelouhintaa useassa vaiheessa:
vuonna 1987 Myllykoski Oy:n toimesta ja vuonna 1994 Mondo Minerals Oy:n (silloinen Finnminerals Oy) toimesta. Mieslahden kaivoshanke liittyy Sotkamon tehtaalla käynnissä olevaan investointiohjelmaan, jolla nostetaan tehtaan kapasiteetti nykytasolta 250 000 t/a aluksi tasolle 450 000 t/a ja myöhemmin jopa tasolle 600 000 t/a. Kapasiteetin nostoon liittyy Punasuon kaivoksen avaaminen nykyisen Lahnaslammen louhoksen läheisyydessä.
Kaivostoiminnan ja tehtaan laajentamista koskeva ympäristölupahakemus on jätetty Pohjois- Suomen ympäristölupavirastolle syksyllä 2005. Lisäksi on suunniteltu louhittavan lähialueen satelliittimalmeja: Uutela, Tyvisuo ja Mieslahti. Näin pyritään optimoimaan malmien hyödyntäminen ja kaivosten elinkaaret.
YVA-asetuksen (792/94, muutos 268/99) mukaisesti hankkeiden suunnittelun yhteydessä ennen päätöksiä ja lupamenettelyitä suoritetaan YVA-menettely. YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukaan kiven, soran tai hiekan otto kuuluu ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain piiriin, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 ha tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiinto-m3 vuodessa.
Mondo Minerals Oy vastaa tästä hankkeesta sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja – selostuksen laatimisesta ja aikanaan hankkeen toteuttamisesta. YVA-konsulttina toimii Pöyry Environment Oy. YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toimii Kainuun ympäristökeskus.
Sen tehtäviin kuuluvat YVA-ohjelman ja –selostuksen nähtäville panot, kuuluttamiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavien lausuntojen antaminen. Osapuolien yhteystiedot on esitetty alla.
Hankkeesta vastaava Mondo Minerals Oy, Sotkamon tehdas
Postiosoite PL 603, 87101 KAJAANI
Puh. 0105 6211 (keskus) Yhteyshenkilö Ilkka Tuokko
Puh. 0105 621244, gsm. 0500 374 743 Sähköposti etunimi.sukunimi@mondominerals.com Yhteysviranomainen Kainuun ympäristökeskus
Käyntiosoite Kalliokatu 4 (4. ja 5. krs) Postiosoite PL 115, 87101 KAJAANI Puh. 020 490 112 (keskus)
Yhteyshenkilö Sari Myllyoja Puh. 020 490 6572, gsm. 0400 690 097
Sähköposti etunimi.sukunimi@ymparisto.fi YVA-konsultti Pöyry Environment Oy
Postiosoite PL 20, 90571 OULU
Puhelin (08) 8869 222 Yhteyshenkilö Lasse Rantala
Puh. (08) 8869 253, gsm. 040 566 0583 Sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
Lausunnot ja mielipiteet tästä arviointiohjelmasta voi osoittaa yhteysviranomaiselle.
Arviointiohjelman nähtävillä olo ilmoitetaan tarkemmin paikallisissa sanomalehdissä.
2 YVA-MENETTELY HANKKEESSA 2.1 YVA-menettelyn tavoitteet ja vaiheet
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn eli YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Menettelyn tavoitteena on lisätä kansalaisten ja eri intressiryhmien tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA- menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä eikä ratkaista lupa-asioita, vaan tuotetaan tietoa päätöksenteon perustaksi, jotta ympäristöasiat voitaisiin huomioida teknisten ja taloudellisten seikkojen ohella.
YVA-menettelyn keskeiset vaiheet on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku
2.2 YVA-ohjelma
Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeen ympäristövaikutukset tullaan arvioimaan. Lisäksi YVA-ohjelmassa kuvataan alueen nykytila.
YVA-ohjelma toimitetaan sen valmistuttua elokuun 2006 lopussa yhteysviranomaiselle, jolloin YVA-menettely alkaa.
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTIOHJELMA ARVIOINTIOHJELMASTA
TIEDOTTAMINEN
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTI
LAUSUNNOT JA MIELIPITEET
OHJELMASTA
YHTEYSVIRANOMAISEN
LAUSUNTO
ARVIOINTISELOSTUKSESTA
KUULEMINEN
MIELIPITEET JA LAUSUNNOT
YHTEYSVIRANOMAISEN
LAUSUNTO
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTISELOSTUS
ARVIOINTISELOSTUS
LUPAHAKEMUKSIEN
LIITTEEKSI
YVA-ohjelman kuuluttaminen ja nähtävillä olo
Yhteysviranomainen kuuluttaa hankkeesta ja YVA-ohjelman nähtävillä olosta Paltamon kunnan ilmoitustaululla sekä paikallisissa sanomalehdissä. Ilmoituksissa kerrotaan, missä arviointiohjelma on nähtävillä ja miten siitä voi esittää lausuntoja ja mielipiteitä. Mielipiteet YVA-ohjelmasta on toimitettava Kainuun ympäristökeskukseen kirjallisina ilmoitetun ajan kuluessa. Määräaika alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja sen pituus on vähintään 30 ja enintään 60 päivää. Kainuun ympäristökeskus pyytää lisäksi lausuntoja YVA-ohjelmasta muilta tahoilta.
Tiedotus- ja keskustelutilaisuus
Kun ohjelma on asetettu nähtäville, järjestetään yleisölle avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus.
Tilaisuudessa esitellään hanketta ja laadittua YVA-ohjelmaa sekä käydään läpi YVA- menettelyn vaiheet ja vaikuttamismahdollisuudet mielipiteitä ja lausuntoja esittämällä. Yleisöllä on mahdollisuus tuoda tilaisuudessa esiin näkemyksiään ja esittää kysymyksiä hankkeesta ja sen ympäristövaikutusten arvioinnista. Tilaisuus järjestetään YVA-ohjelman nähtävilläoloaikana Paltamossa.
Kainuun ympäristökeskuksen lausunto YVA-ohjelmasta
Yhteysviranomainen kokoaa eri tahojen YVA-ohjelmasta antamat lausunnot ja mielipiteet sekä antaa oman lausuntonsa YVA-ohjelmasta kuukauden kuluessa muiden lausuntojen antamiseen varatun määräajan päättymisestä. Lausunto asetetaan nähtäville samoihin paikkoihin, missä YVA-ohjelma on ollut nähtävillä.
2.3 YVA-selostus
YVA-ohjelman sekä siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen pohjalta arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset ja laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus eli YVA-selostus.
YVA-selostuksessa:
− kuvataan tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot
− kuvataan ympäristön nykytila
− arvioidaan toteuttamisvaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys
− vertaillaan toteuttamisvaihtoehtoja sekä suunnitellaan, miten haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ja lieventää
− esitetään ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi
YVA-selostus luovutetaan Kainuun ympäristökeskukselle tammikuussa 2007.
YVA-selostuksen kuuluttaminen ja nähtävillä olo
Yhteysviranomainen ilmoittaa YVA-selostuksen nähtävillä olosta, mikä järjestetään samalla tavoin kuin YVA-ohjelmankin nähtävillä olo. Määräajat mielipiteiden ja lausuntojen toimittamiseksi ovat samat kuin ohjelmavaiheessa. Mielipiteet ja lausunnot tulee esittää kirjallisesti ja osoittaa Kainuun ympäristökeskukselle ilmoitetun ajan kuluessa.
Tiedotus- ja keskustelutilaisuus hankkeen ympäristövaikutuksista
YVA-selostuksen valmistumisen jälkeen järjestetään yleisölle avoin tiedustelu- ja keskustelutilaisuus. Yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä ympäristövaikutusten arvioinnista ja sen riittävyydestä. Yleisötilaisuus pidetään YVA- selostuksen nähtävilläoloaikana Paltamossa.
Kainuun ympäristökeskuksen lausunto YVA-selostuksesta
YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle sekä hanketta käsitteleville lupaviranomaisille. Lausunto toimitetaan kahden kuukauden kuluessa mielipiteiden ja lausuntojen antamiseen varatun määräajan päättymisestä. Lupaviranomaiset (esim. ympäristölupavirasto) ja hankkeesta vastaava käyttävät
YVA-selostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona. Lupaviranomainen esittää ympäristölupapäätöksessään, miten YVA-selostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.
2.4 Aikataulu
Mieslahden kaivoshankkeen YVA-menettelyn alustava aikataulu on esitetty kuvassa 2.
Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Yleisötilaisuudet, tiedottaminen Lähtökohdat ja lähtötiedot
YVA-ohjelman laatiminen ja käsittely Ohjelman laatiminen
Ohjelma valmis ja vireille
Nähtävilläolo ja yhteysviranomaisen lausunto Arviointiselostuksen laatiminen ja käsittely Vaikutusten arviointi
Arviointiselostus valmis
Nähtävilläolo ja yhteysviranomaisen lausunto Ympäristölupahakemus
4 5 6
7 8 9 1 2 3
2007 2006
3 4 5 6 10 11 12
Kuva 2. Mieslahden kaivoshankkeen YVA-menettelyn suunniteltu eteneminen.
3 HANKKEEN YLEISKUVAUS
3.1 Sotkamon kaivos ja tehdas
Mondo Minerals Oy:n Lahnaslammen kaivos- ja tehdasalue sijaitsee Sotkamon kunnassa noin 20 km Kajaanista kaakkoon (ks. liitteen 3 kartta). Sotkamon kaivoksen ja tehtaan tuotanto käynnistyi v. 1969 silloisen Suomen Talkki Oy:n toimesta. Lukuisten omistusjärjestelyjen jälkeen toiminta on jatkunut vuoden 2001 toukokuusta lähtien sveitsiläisen Omya AG:n omistuksessa ja Mondo Minerals Oy:n nimissä.
Mondo Minerals Oy louhii vuolukiviesiintymistä talkkimalmia. Kaivosten arvioidut louhinta- ajat on esitetty kuvassa 3. Tällä hetkellä malmia louhitaan pääasiassa tehtaan yhteydessä sijaitsevasta Lahnaslammen kaivoksesta, jonka hyödyntämiskelpoinen malmi kuitenkin loppuu arviolta vuoteen 2010 mennessä. Lahnaslammen korvaajaksi avataan Punasuon kaivos arviolta vuonna 2008. Jotta malmisyötteen laatu voidaan optimoida ja häiriötön tuotanto taata, louhitaan malmia lisäksi lähiseudun esiintymistä (Uutela, Mieslahti, Tyvisuo). Näistä satelliittiesiintymistä malmi kuljetetaan Sotkamon tehtaalle rikastettavaksi ja jatkojalostettavaksi.
Kaivos Lahnaslampi Punasuo Uutela Mieslahti Alanen/Tyvisuo
2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
Kuva 3. Mondo Minerals Oy:n kaivosten arvioidut elinkaaret.
Talkkia tuotetaan pääasiassa paperi-, maali- ja muoviteollisuuden tarpeisiin. Yli puolet tuotannosta menee vientiin ja loput kotimaahan. Vuonna 2005 tehtaan tuotanto oli 227 000 t talkkia ja noin 4 600 t nikkelirikastetta. Sotkamon kaivos- ja tehdastoiminta työllistää noin 135 henkilöä.
3.2 Mieslahden-Pitkänperän ja Maailmankorven vuolukiviesiintymät
Mieslahden-Pitkänperän suunniteltu louhinta on yli 10 milj. tonnia talkkimalmia. Sivukiveä joudutaan louhimaan arviolta 7,7 milj. m3ktr. Mieslahden esiintymän paksuus on 50-80 m ja kaade on noin 50 astetta länteen. Talkkimalmin sivukivinä esiintyy emäksisiä vulkaniitteja (vihreäkivi), serpentiinikiviä ja vähäisemmässä määrin kloriittiliuskeita ja karbonaattikiviä.
Talkkimalmien lähiympäristössä ei juurikaan esiinny Lahnaslammelle tyypillisiä kiilleliuskeita ja sulfidipitoisia mustaliuskeita. Mieslahden sivukivistä korkein tavattu rikkipitoisuus on kloriittiliuskeella, 2,9 % sulfidipitoisuuden ollessa vastaavasti n. 9 %. Keskimääräiset pitoisuudet ovat näitä selvästi pienemmät.
Maailmankorven esiintymästä on kaivospiirihakemuksen yhteydessä laadittu alustava käyttösuunnitelma. Maailmankorven esiintymän geologisen mallin perusteella talkkimalmin määrä on 3,0 milj. tonnia. Esiintymä rajautuu alapuoleltaan (ns. jalkapuoli) karsikiviin ja edelleen musta- ja kiilleliuskeisiin. Kontakti on hyvin jyrkkä tai lähes pystyasentoinen.
Päällypuolelta (ns. kattopuoli) esiintymä rajautuu serpentiniittiin kontaktin ollessa polveilevampi ja osin varsin loivakin. Sisäraakkuna tavataan pääosin kloriittiliusketta.
Maailmankorven alueen maapeite on varsin paksu, noin 15-20 m. Tästä johtuen maanpoistot ovat varsin mittavia, noin 1,7 milj. m3ktr. Maailmankorven louhintasuunnitelmassa hyödyntämiskelpoista talkkimalmia on arvioitu olevan noin 2 milj. tonnia. Sivukiveä jouduttaisiin louhimaan noin 1,8 milj. m3ktr. Malmiesiintymä on pohjoisen suunnassa osittain rajautumaton, joten malmimäärän kasvu on mahdollista lisätutkimusten myötä.
Mieslahden-Pitkänperän ja Maailmankorven talkkiesiintymät ovat tutkimusten mukaan keskenään hyvin samantyyppisiä. Kemiallisten analyysien perusteella malmin koostumus on melko tasalaatuinen, eikä pääalkuaineiden määrissä ole suurta vaihtelua. Malmin dolomiittipitoisuus on pääsääntöisesti alhainen ollen enimmillään noin 20 % kontaktien läheisyydessä. Kloriittimineraalia kivessä on 7-10 % ja se on pääasiallinen alumiinin kantaja.
Olemukseltaan kloriitti on talkin kaltainen ”vihreä kiille”. Kiven rikkipitoisuus vaihtelee välillä 0,2-2 % mutta on pääosin 0,5 % tuntumassa. Arseenipitoisuus vaihtelee myös paljon mutta sen määrä on kokonaisuutena melko alhainen. Malmi on vaaleudeltaan yhtiön muihin esiintymiin verrattuna hyvää keskitasoa.
3.3 Malmin louhinta
Talkin tuotantovaiheisiin kuuluvat louhinta, rikastus ja jatkojalostus. Vuosittain louhitaan enimmillään 500 000 malmia; louhinta tulee tapahtumaan Mieslahden-Pitkänperän esiintymässä ja tarvittaessa Maailmankorvessa. Rikastus ja jatkojalostus tapahtuvat Sotkamon tehtaalla.
Sotkamossa tapahtuvia toimintoja ja niiden ympäristövaikutuksia ei erikseen käsitellä tässä YVA-hankkeessa, koska niistä on laadittu oma ympäristövaikutusten arviointi (PSV-Maa ja Vesi Oy 2005).
Malmi louhitaan vuolukiviesiintymästä avolouhintana. Malmi- ja sivukivi irrotetaan poraus- panostus-menetelmällä. Poraus suoritetaan poravaunulla. Panostuksessa käytetään louhinnalle tyypillisiä räjähdysaineita esim. ammoniumnitraattipohjaista Ano:a ja kemiittiä.
Louhinta tapahtuu urakoitsijan toimesta. Urakoitsija työskentelee kahdessa vuorossa arkipäivisin. Työskentelyaika on louhinnan ja sivukiven ajon osalta klo 6.00-22.00. Tietyissä tilanteissa toimintaa voisi olla myös muina aikoina. Louhinta olisi alkuvuosina kausittaista, mutta toiminnan laajentuessa ainakin kuljetukset voivat olla ympärivuotisia.
Malmin louhinnan ohella saadaan sivutuotteena vuosittain 0,5-1 milj. t sivukiveä, joka sisältää useita eri kivilajeja, pääasiassa serpentiniittiä sekä amfiboliittia. Sivukiven loppusijoitus tapahtuu läjittämällä erillisille alueille kaivospiirin tai sen apualueiden sisällä tai vaihtoehtoisesti läjittämällä kivet avolouhoksiin käytöstä poistetuille alueille (aluksi Jormuan l. Mineraalin vanha avolouhos). Mieslahden-Pitkänperän ja Maailmankorven sivukivien kivilajijakauma on esitetty seuraavassa:
Mieslahti-Pitkänperä
Sivukiviä yhteensä noin 22 Mt = 7,7 M kiinto-m3
− Emäksinen vulkaniitti l. vihreäkivi 30 %
− Serpentiniitti 25 %
− Epäkurantti talkkimalmi 20 %
− Kloriittiliuske 15 %
− Karbonaattikivi 5 %
− Gabro 5 %
Maailmankorpi
Sivukiviä yhteensä noin 5 Mt = 1,8 M kiinto-m3
− Serpentiniitti 35 %
− Emäksinen vulkaniitti l. vihreäkivi 20 %
− Epäkurantti talkkimalmi 10 %
− Kloriittiliuske 10 %
− Kiilleliuske 10 %
− Mustaliuske 10 %
− Kvartsiliuske 5 %
3.4 Kaivosalueilla muodostuvat vedet
Kaivosalueilla muodostuu poistettavia ylijäämävesiä avolouhosten kuivanapidosta, sivukivialueiden suoto- ja valumavesistä sekä huolto- ja varastoalueiden pintavalumavesistä.
Vesijakeet kerätään altaisiin ja tarpeen mukaan käsitellään ennen vesistöön johtamista.
Kaivosvedet pumpataan kaivoksesta ja sivukiven läjitysalueet ympäröidään suotovesiojilla, joihin pintaan purkautuvat suotovedet kerätään. Pintavalumavesien keräämiseksi alueilla tehdään tarvittavat ojitukset ja järjestelyt. Kaivosten kuivatusvedet ja sivukivialueiden
suotovedet sisältävät kiintoainesta ja metalleja (lähinnä nikkeli ja arseeni) sekä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä. Vesien pH on kuivatusvesien osalta hieman emäksisellä puolella mutta sivukiven läjitysalueilla happamien suotovesien muodostuminen voi olla mahdollista läjitettävästä kivilajityypistä riippuen. Vesienkäsittelymenetelmäksi sopii esim. pintavalutus, luontainen kosteikkokäsittely tai kemikalointi kalkin avulla ja näiden yhdistelmät.
Purkuvesistönä Mieslahti-Pitkänperän kaivoksen osalta on Pitkäpuro, joka virtaa kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Maailmankorven kaivoksen osalta kaivoksen vedet johdettaisiin Kylmäpuroon, joka laskee Jormuanlahteen.
Poistettavat vesimäärät arvioidaan suunnitteluvaiheessa, mutta tässä vaiheessa voidaan karkeasti arvioida Mieslahti-Pitkänperän kaivokselta muodostuvan louhinnan loppuvaiheissa enimmillään 800 000 m3 vettä vuodessa ja Maailmankorven kaivokselta 150 000 m3 vuodessa. Suurin osa poistettavasta vedestä on louhosten kuivatusvettä. Kaivosten jälkihoitovaiheessa sivukivialueet peitetään ja maisemoidaan, jolloin suotovesimäärä vähenee huomattavasti. Kaivosten kuivatusvesiä ei enää louhinnan loppuessa kerry, kun kuivanapitotarve lakkaa. Tällöin avolouhokset vähitellen täyttyvät vedellä.
3.5 Liikenne ja kuljetukset
Kaivoshankkeesta aiheutuva liikenne jakautuu kaivosalueen sisäiseen liikenteeseen sekä maantieliikenteeseen. Louhosalueen työkoneista merkittävimpiä ovat dumpperit.
Maantieliikenne koostuu raskaasta malmin kuljetusliikenteestä sekä työmatkaliikenteestä.
Lisäksi kaivosalueella tarvittavat kemikaalit ja muut tuotteet tuodaan pääasiassa rekka- ja säiliöautoilla.
Malmin kuljetukseen Mieslahden alueelta Sotkamon tehtaalle on käytettävissä kaksi reittiä.
Kuljetukset tapahtuvat alkumatkasta louhostietä pitkin Savirannan paikallistielle (19089), josta matka jatkuu valtatielle 22 (Oulu-Kajaani) ja edelleen valtatielle 5. Ensimmäisessä reittivaihtoehdossa autot ajavat valtatie 5:ttä pitkin Kajaaniin, josta edelleen valtatie 6:tta pitkin Sotkamon tehtaalle. Toinen käytettävissä oleva reitti kulkee valtatie 5:lta paikallistie 19084:n kautta maantielle 899, jota pitkin Vuokattiin ja edelleen maantie 8991:n kautta kantatie 76:lle ja valtatie 6:lle, jota pitkin loppumatkan tehtaalle. Kuljetusmatkan pituus on molemmilla reiteillä noin 45 km. Lisäksi Sotkamon tehdasalueelle on olemassa vaihtoehtoinen kulku, jossa valtatieltä 6 käännytään Kontinjoen kohdalla seututielle 870 kohti Mustolanmutkaa (870) ja tältä tieltä ns. Ypykän tietä pitkin tehdasalueelle. Tämä vaihtoehtoinen kulku tehtaalle koskee lähinnä ensimmäistä reittivaihtoehtoa. Kuljetusreitit on esitetty kartalla liitteessä 3.
Malmikuljetukset ajoittuvat pääasiassa arkipäiviin klo 6-22 väliseen aikaan.
3.6 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin
Mieslahden kaivoshanke kytkeytyy Sotkamon kaivoksen ja tehtaan laajentamishankkeeseen, josta on käyty läpi YVA-menettely vuosina 2004-05.
Oulujärven alueelle on käynnistetty Paltamon kunnan toimesta rantayleiskaavahanke (Oulujärven rantayleiskaava). Oulujärven Mieslahden Pitkänperän rannan tuntumassa sijaitseva kaivosalue kuuluu kaava-alueeseen.
Maakunnan suunnittelun lakisääteiset välineet ovat maakuntasuunnitelma (Kainuun maakunta – kuntayhtymä 2005), maakuntaohjelma (Kainuun maakunta –kuntayhtymä 2006) ja maakuntakaava. Uuden maakuntaohjelman aikajänne on v. 2006-2010 ja –suunnitelma ulottuu vuoteen 2025. Kiviala kokonaisuudessaan nähdään yhtenä avainklusterina, jonka merkityksen Kaikuun elinkeinoelämässä odotetaan vahvistuvan. Kaivosteollisuuden toiminta liittyy suunnitelmissa moniin asioihin kuten työllisyyteen, bruttokansantuotteen nostamiseen, sivukivien ja maa-ainesten hyötykäyttöön, ympäristön tilaan ja luonnonympäristön hoitoon.
Maakuntakaavoituksen tilannetta esitellään kohdassa 5.1.1.
4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT
Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan ja vertaillaan kahta toteutusvaihtoehtoa.
Vaihtoehdot eroavat toteutustavaltaan, louhintamäärä on molemmissa sama. Lisäksi tarkastellaan ns. nollavaihtoehtoa, jossa louhosta ei avata lainkaan.
4.1 Nollavaihtoehto
Nollavaihtoehdossa Mieslahden hanketta ei toteuteta. Malmia louhitaan Lahnaslammen, Punasuon ja Uutelan esiintymistä voimassaolevien lupien puitteissa. Hankkeen toteutumatta jättäminen vaikeuttaisi Sotkamon tehtaalla käytettävien heikkolaatuisimpien malmien jalostamista tasalaatuisiksi talkkituotteiksi.
Sotkamon tehtaan tuotantomäärien kasvaessa malmisyötettä tulee useammista esiintymistä ja sen koostumus optimoidaan siten että myös Lahnaslammen ja Punasuon heikoimmat malmit pystytään hyödyntämään. Tässä optimoinnissa Mieslahden malmia ei nollavaihtoehdossa voitaisi käyttää. Tällöin laadultaan heikompien malmien käyttö vaikeutuu, millä voi olla myös vaikutuksia Sotkamon tehtaan lopputuotteiden laatuun.
4.2 Vaihtoehto 1
Vaihtoehdossa 1 Mieslahden-Pitkänperän kaivoksesta louhitaan malmia enimmillään 500 000 t/v. Malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle. Toiminta aloitettaisiin noin vuonna 2010. Em. louhintamäärällä toimintaa voitaisiin jatkaa yli 20 vuoden ajan.
Mieslahden-Pitkänperän kaivoksen hankekartta on esitetty liitteessä 4. Louhinnan alkuvaiheissa sivukivillä täytettäisiin vanhaa Jormuan (Mineraalin) avolouhoksen monttua. Jormuassa on tehty louhintaa 1950-luvulla, tällä hetkellä louhos on Mondo Minerals Oy:n kaivospiirinä.
Louhoksen tilavuus on kaivostilastojen perusteella noin 56 000 m3 ktr ja se on nykyisellään täyttynyt vedellä. Tällä perusteella louhokseen voitaisiin sijoittaa noin 15-30 % ensimmäisen vuoden aikana louhittavasta sivukivestä. Täyttämällä ja maisemoimalla Jormuan (Mineraalin) louhos saadaan luvaton kaatopaikkatoiminta alueella päättymään.
Mieslahden-Pitkänperän louhosta täytetään sivukivellä jatkuvasti louhinnan edetessä. Sivukiven läjitys louhokseen toteutettaisiin pohjalta ylöspäin edeten päätypengertekniikkaa soveltaen tai louhoksen reunalle rakennetulta kippauspaikalta kippaamalla. Kaivoksen aktiivisesti louhittavana oleva osa sekä läjityskäytössä oleva osa voidaan eristää toisistaan esim.
maapadolla, jolloin läjitettävä kiviaines vähitellen peittyy veden alle. Vedenalainen läjitys on tehokas keino ehkäistä heikkolaatuisten sivukivien hapettumista. Hapettumisen kannalta hankalimmat kivet, kloriittiliuskeet ja muut sulfidipitoiset kivet, voidaan sijoittaa kaivoksen pohjalle ja parempilaatuiset kivet ylemmäs täyttöön. Karbonaattipitoiset sivukivet (epäpuhtaat vuolukivet ja dolomiitit) sijoitetaan kapseloimaan sulfidipitoisia kiviä.
Alkuvaiheessa sivukiveä läjitettäisiin Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin alueelle sijoitettavalle läjitysalueelle, joka maisemoidaan toiminnan loputtua. Maan päälle joudutaan läjittämään toiminnan alkuvaiheessa, ennen kuin louhoksen eteläosa saadaan louhittua tavoitesyvyyteen ja louhoksen täyttö voidaan aloittaa.
Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin ylittävä Savirantaan vievä tie siirretään aikanaan täyttömenetelmällä, ts. louhitun ja jo täytetyn kaivoksen osan päälle. Louhinta on suunniteltu aloitettavan malmin eteläosasta edeten vähitellen pohjoiseen. Tien siirto tulisi näin ollen
ajankohtaiseksi aikaisintaan 2020-luvulla. Alustava tien linjaus on esitetty hankekartassa liitteessä 4.
Kaivoksen alueelle tullaan rakentamaan urakoitsijan huoltotoimintaa varten tarvittavat rakenteet. Alustava aluevaraus on esitetty hankekartassa liitteessä 4.
Lisää malmia voidaan myöhemmin joutua hankkimaan Mieslahden-Pitkänperän lähistöllä sijaitsevista kaivospiireistä (läh. Maailmankorpi). Louhinta Maailmankorvessa aloitettaisiin todennäköisesti vuoden 2015 jälkeen. Maailmankorven alueella louhittava sivukivi on suunniteltu läjitettäväksi louhoksen eteläpuoliselle alueelle. Myös Maailmankorven alustavat käyttösuunnitelmat on esitetty hankekartassa liitteessä 4.
Louhinnan loppuvaiheessa Mieslahden-Pitkänperän avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan noin 29,5 ha ja syvyys 80 m (taso + 60 m). Maailmankorven louhoksen pinta-ala ja syvyys tulevat vastaavasti olemaan 10,4 ha ja 90 m (taso + 60 m).
Kuva 4 Mondo Minerals Oy:n Mieslahden-Pitkänperän koelouhos (vas.) ja Mineraalin avolouhos.
4.3 Vaihtoehto 2
Vaihtoehdossa 2 Mieslahden-Pitkänperän malmiesiintymän louhinta-aluetta pienennettäisiin pohjoisosastaan niin, että louhos ulottuisi n. 50 m Savirannantien pohjoispuolelle vanhojen koelouhosten alueelle. Muilta osin vaihtoehdon toteutus vastaa vaihtoehtoa 1 (ks. liite 4). Myös vaihtoehdossa 2 malmia louhittaisiin Mieslahden hankealueen kaivospiireistä enimmillään 500 000 t/v. Sivukivien läjitystavat olisivat samat kuin vaihtoehdossa 1. Louhoksen pienentäminen kuitenkin lyhentäisi louhoksen käyttöikää useilla vuosilla. Louhinnan loppuvaiheessa Mieslahti-Pitkänperän avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan noin 30 ha ja syvyys maanpinnasta 60 m
Louhoksen pienentämisen päätarkoitus on rajoittaa kaivostoiminta kauemmas Mieslahden- Pitkänperän alueen pohjoispuolella sijaitsevasta Matokallion Natura 2000 -alueesta.
Maailmankorven kaivospiirissä malmin louhinta ja läjittäminen suoritettaisiin vaihtoehdossa 1 kuvatulla tavalla.
4.4 Arvioinnista pois jätetyt vaihtoehdot
Ympäristövaikutusten arviointiohjelman laatimisen yhteydessä harkittiin erilaisia sivukiven varastoinnin ratkaisutapoja. Sivukivet suunniteltiin läjitettäviksi tavanomaiseen tapaan erillisille alueille kaivospiirin tai sen apualueiden sisällä. Läjitysalueiden sijaintipaikaksi mietittiin
lähinnä Mieslahden-Pitkänperän kaivoksen eteläpuolisia alueita. Maisemaan ja suotovesien hallintaan liittyvistä tekijöistä johtuen päädyttiin kuitenkin vaihtoehdossa 1 kuvattuun toimintatapaan. Molemmissa hankevaihtoehdoissa osa sivukivestä joudutaan sijoittamaan maanpäälliselle läjitysalueelle, mutta valtaosin niillä kuitenkin voidaan täyttää louhosta.
Savirannan tien osalta harkittiin uutta linjaamista kaivosalueen pohjoispuolitse, läheltä Oulujärven Mieslahden Pitkänperän ranta-aluetta. Tien siirtoon täyttömenetelmällä päädyttiin, koska vaikutukset ranta-alueelle olisivat olleet merkittävät.
Mondo Minerals Oy:n hallinnassa oleva, mahdollisesti myöhemmin käyttöön otettava Tyynelän talkkiesiintymä on myös jätetty tämän YVA-menettelyn ulkopuolelle.
5 YMPÄRISTÖN NYKYTILA
Ympäristön nykytila on kuvattu seuraavassa olemassa olevan aineiston perusteella. Mieslahden alueelta on laadittu v. 2001 maaperä- ja hydrogeologinen nykytilaselvitys (Saarelainen &
Räisänen, GTK), jossa on käsitelty aluetta kattavasti. Liitteessä 2 on lueteltu aihepiireittäin hankkeen ympäristövaikutusten kannalta keskeisimpiä selvityksiä (sis. YVA-ohjelmassa käytetyt lähdeteokset).
5.1 Maankäyttö, maisema, rakennettu ympäristö ja asutus
Mieslahden-Pitkänperän ja Maailmankorven kaivospiirit sijaitsevat Paltamon kunnan kaakkoisosassa lähellä Kajaanin kunnan rajaa. Jormuan (Mineraalin) vanha avolouhos sijaitsee kuitenkin Kajaanin kunnan puolella. Mieslahden-Pitkänperän alueelta on matkaa Paltamoon n.
11 km ja Kajaaniin n. 18 km. Läheisin taajama, Kontiomäki sijaitsee n. 3 km Mieslahdelta itään.
(liite 3). Mieslahden alueen itäpuolella kulkee valtatie 5. Lisäksi Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin lävitse kulkee Savirantaan vievä paikallistie (19089).
Alue ympäristöineen kuuluu luonnonmaisemaltaan Kainuun vaara-alueeseen ja Suomenselän vaihettumisvyöhykkeelle. Alueen maisemaa hallitsee Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin länsipuolella sijaitseva Antinmäki, joka on korkeimmillaan 222,6 m mpy. Antinmäeltä maasto viettää kohti etelää, itää ja koillista. Muutoin korkeuserot ovat suhteellisen vähäisiä. Alueen pohjoisosaan ulottuu Oulujärven Mieslahteen kuuluva Pitkänperä. Mieslahden-Pitkänperän kaivospiiri ja lähiseutu ovat suurelta osin talousmetsää, jossa ihmisen toiminnan vaikutus näkyy hakkuina, kosteikkojen ojituksina ja metsäautoteinä (Saarelainen ja Räisänen 2001).
Kaivospiirien lähiympäristössä on kuitenkin useita luonnonarvojen kannalta merkittäviä ja suojeltuja alueita, jotka on esitetty luvussa 5.5.
Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse arvokkaita maisema-alueita. Valtion ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan lähialueilla sijaitsee kolme perinnemaisemakohdetta, jotka on esitelty luvussa 5.5. Valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä läheisin on Kontiomäen rautatieasema (Putkonen 1993).
Hertta-tietokannan mukaan hankealueelta ei ole löydetty muinaismuistoja.
Mieslahden kaivospiirien alueella ei ole asutusta. Lähialue on muutoinkin harvaan asuttua.
Alueen pohjoisosassa on yksi ja alueen eteläosassa puolenkymmentä vakituisessa asuinkäytössä olevaa omakotitaloa. Lisäksi Mieslahden itärannalla on yksi kesäasunto ja valtatien varressa huoltoasema (Saarelainen & Räisänen 2001). Lähin suurempi asutuskeskittymä on n. 3 km Mieslahden itäpuolella sijaitseva Kontiomäki sekä n. 5 km etelään sijaitseva Jormua ja n. 5,5 km pohjoiseen sijaitseva Mieslahti. Liitteessä 10 on esitetty kaivosta ympäröivä asutus 2 km säteellä.
Kartan mukaan kaivosalueilla on infrastruktuuria seuraavasti:
• Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin pohjoisosan halki kulkee tie nro 19089.
• Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin halki kulkee pohjois-eteläsuunnassa sähkölinja.
• Maailmankorven kaivospiirin halki kulkee Antinmäelle johtava tie.
Kuljetusreittien ominaisuuksia on kuvattu lyhyesti kohdassa 3.4 ja ne on merkitty liitteeseen 3.
Paltamon kunta kuuluu Kajaanin seutukuntaan. Paltamossa oli maaliskuussa 2006 4 170 asukasta. Väestö on hiljalleen vähentynyt ja vähentymisen on ennustettu jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kajaanin seutukunnassa työttömyys on muuta Kainuuta pienempää eli noin 13- 17 %. Työttömyys on vähentynyt selvästi viimeisten 10 vuoden aikana, mutta kuitenkin Kainuun työttömyysaste on maan korkein ja bruttokansantuote/asukas on muuta maata pienempi (Kainuun TE-keskuksen internet-sivut, Kainuun maakunta –kuntayhtymä 2005).
Kainuussa suurimpiin toimialoihin kuuluvat mm. terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, teollisuus, kauppa sekä maa-, riista-, metsä- ja kalatalous. Näistä viimeisessä sekä teollisuudessa työpaikat ovat viime vuosina vähentyneet. Kaivostoiminnassa työpaikkoja on ollut n. 200 eli noin 0,7 % kaikista työpaikoista. Paltamon taloustilanne on verrattain hyvä, sillä v. 2004 loppuun mennessä sillä oli budjetti ylijäämäinen.
5.1.1 Kaavoitustilanne
Maakuntakaava
Alue kuuluu Kainuun vahvistettuun seutukaavaan. Kainuun alueelle valmistellaan parhaillaan maakuntakaavaa (Kainuun maakuntakaava 2020), johon myös kaivosalueet sisältyvät.
Maakuntakaavaehdotus on ollut vastikään nähtävillä (3.4.-12.5.2006). Kainuun 3. seutukaava kumotaan maakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä.
Maakuntakaavaehdotuksessa Mieslahden-Pitkänperän sekä Maailmankorven alueilla on merkintänä ek (kaivos tai kaivostoimintaan tarkoitettu alue). Merkinnällä osoitetaan kaivoslain piiriin kuuluvien kaivoskivennäisten hyödyntämiseen tarpeellisia alueita.
Suunnittelumääräyksissä on todettu, että alueen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset tuotannon aikana ja sen päätyttyä.
Maakuntakaavaehdotukseen on merkitty myös luonnonsuojelualueet, jotka käsittävät luonnonsuojelulain nojalla suojellut tai suojeltaviksi tarkoitetut alueet. Luonnonsuojelualueiden ja –kohteiden suojelumääräyksien mukaan alueilla on sallittu sellaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen alueen suojeluarvon säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Suunnittelumääräyksissä on todettu, että alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei toimenpiteillä vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta ja suojeluarvoja. Alueelle laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edistämiseen. Lisäksi maakuntakaavaehdotukseen on merkitty perinnemaisemakohteet ja arvokkaat kallioalueet (Kainuun liitto 2006).
Maakuntakaava on yksi väline maakunnan suunnittelussa maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman kanssa (ks. kohta 3.5).
Yleiskaava, ranta- ja asemakaava
Mieslahden-Pitkänperän tai Maailmankorven alueilla tai niiden läheisyydessä ei ole voimassa olevaa asema- tai yleiskaavaa.
Oulujärven alueelle on käynnistetty Paltamon kunnan toimesta rantayleiskaavahanke (Oulujärven rantayleiskaava). Mieslahden-Pitkänperän kaivosalue kuuluu kaavahankkeen vaikutusalueeseen.
5.2 Ilmasto ja ilmanlaatu
Alueen ilmasto on mantereinen. Hankealuetta lähinnä sijaitsevan Kajaanin lentoaseman säähavaintoaseman mukaan alueen vuotuinen keskilämpötila on jaksolla 1971-2000 ollut 1,7 °C ja keskimääräinen sademäärä 532 mm (Drebs ym. 2002). Sademäärästä ja vähäisestä haihtumisesta johtuen alueella vallitsee kostea vaarailmasto. Alueella vallitsevat etelän ja kaakon puoleiset tuulet.
Kainuussa ilmaa kuormittavat päästöt tulevat pääasiassa energiantuotannosta, liikenteestä ja teollisuudesta. Energiantuotanto aiheuttaa Kainuun alueella suurimmat rikkidioksidipäästöt.
Ilmoitusvelvollisten laitosten rikkipäästöt Kainuussa vuonna 1998 olivat 1532 tn.
Energiantuotannosta syntyy myös typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä. Ilmoitusvelvollisten laitosten typpipäästöt Kainuussa vuonna 1998 olivat 578 tn. Eniten hiukkaspäästöjä Kainuun alueella aiheuttavat puuta ja turvetta polttoaineenaan käyttävät laitokset (Lähde:
http://www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=49485&clan=fi).
Liikenteen merkittävimmät päästöt ovat typen oksidit, häkä (hiilimonoksidi), pöly ja hiilivedyt.
Typenoksidipäästöt energiantuotannosta ja liikenteestä ovat yleensä yhtä suuria, mutta Kainuussa liikenne aiheuttaa noin 70 % typenoksidipäästöistä. Eniten typpipäästöjä syntyy valtateillä suurilla nopeuksilla ajettaessa ja häkäpäästöjä katkonaisessa kaupunkiajossa.
Häkäpäästöistä liikenne aiheuttaa 90 %. Liikenteen pölypäästöt aiheutuvat autojen pakokaasujen hiukkaspölystä ja liikenteen ilmaan nostamasta tiepölystä, jota irtoaa tienpinnan kulumisen, suolauksen ja hiekoituksen seurauksena
(Lähde: http://www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=49485&clan=fi).
Suuria ilmaa kuormittavia teollisuuslaitoksia ei Kainuussa nykyisin ole. Teollisuuden aiheuttama rikkipäästöjen määrä väheni huomattavasti Kajaanin Tihisenniemen sulfiittiselluloosatehtaan lopettamisen myötä. Toisaalta Kainuun itä- ja kaakkoisosiin kulkeutuu epäpuhtauskuormitusta myös itärajan takaa. Kostamuksen teollisuusalueen arvioidut rikkipäästöt ovat noin 40 000 - 60 000 tonnia/vuosi. Vallitsevat tuulet vaikuttavat kuitenkin niin, että Kainuuseen tulevan rikkilaskeuman määrä on suhteellisen pieni (Lähde:
http://www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=49485&clan=fi).
Kainuussa on tehty ilmapäästöjen vaikutuksia selvittäviä ns. bioindikaattoritutkimuksia (sammal-, jäkälä-, neulas- ja puustotutkimuksia) lähinnä 1990-luvun alkupuolella (mm. Rautio ja Huttunen 1994).
5.3 Vesistöt
Tarkasteltavana olevat hankealueet kuuluvat Oulujoen vesistöalueella Paltaselän lähialueelle (59.331 = 443,18 km2) ja Kylmäpuron valuma-alueelle (59.335 = 16,23 km2) (Ekholm 1993) (liite 6). Kylmäpuro saa alkunsa Särkijärvestä ja laskee etelään Oulujärven Jormuanlahteen.
Mieslahteen laskee Kylmänpuro, joka virtaa Mieslahti-Pitkänperän kaivosalueen itäpuolella lähimmillään 200-300 m:n päässä suunnitellusta kaivoksesta. Kylmänpuro saa vesiä sen itäpuolella sijaitsevasta Kontiolammesta. Kylmänpuron valuma-alue on noin 8,8 km2. Lähivaluma-alueen pintavesiä valuu lisäksi pieniä puroja pitkin Jormuanlahteen ja Mieslahteen.
Pitkäpuro-niminen puro laskee kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Pitkäpuron valuma- alue on noin 2,0 km2. Vesistöjen sijainti ja valuma-alueet on esitetty kartassa liitteessä 5.
Pintavesien laatu
Alueen pintavesien kemiallista laatua on tutkittu Mieslahden alueen maaperä- ja hydrogeologisessa nykytilaselvityksessä (Saarelainen ja Räisänen 2001). Veden yleistä laatua on arvioitu ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmästä saatujen vedenlaatutulosten perusteella.
Vedenlaadun havaintopaikat on esitetty liitteessä 5.
Särkijärvessä
pintavesi on saatavilla olevien havaintojen (n = 3) mukaan ollut talvella verraten hyvälaatuista. Pintavedessä happitilanne on ollut hyvä, mutta pohjanläheisessä vesikerroksessa hapen kyllästysasteet ovat olleet alentuneita (taulukko 1). Veden kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 340-600 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet välillä 8-20 µg/l. Vesi on jonkin verran humuspitoista ja lievästi hapanta.Taulukko 1. Veden keskimääräinen (Ka) laatu välillä Särkijärvi-Jormuanlahti (Särkijärvi v. 1976-2002, Kylmäpuro v. 1974-2002, Jormuanlahti v. 1981-2002, Sammakkolampi v. 1979 ja v. 1991).
Hav. Syv. t Alkal pH CODMn S-johtok. NH4-N NO3 NO2+3 Kok.N PO4-P Kok.P Kiintoa. Sameus Fe Väri a-kloro Näkösyv.
piste °C kyll.% mg/l mmol/l mg/l mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l FNU µg/l mg Pt/l µg/l m Särkijärvi
Ka, talvi 1,0 1,0 81 11,3 0,21 6,6 13,9 4,7 30 11 500 3 13 0,62 1300 63 0,9 3,2 2,8 55 7,4 0,21 6,4 12,3 4,7 37 19 425 3 10 0,64 57
6,3 3,9 36 4,7 0,24 6,3 12,8 4,9 95 53 480 9 13 0,91 66 Kylmäpuro 1
Ka, talvi 1,0 0,3 90 12,9 0,72 7,0 17,4 9,2 74 163 968 14 44 4,1 3,2 1380 111 0,3 Ka, kesä 1,0 12,2 86 9,1 0,36 6,9 29,3 6,9 8 88 79 1370 10 29 6,1 2,7 1433 187
Jormuanlahti 8
Ka, talvi 1,0 0,2 79 11,5 0,48 6,7 12,3 7,7 74 211 180 647 24 44 17,1 8,3 2300 131 0,5 Ka, kesä 1,0 15,4 85 8,8 0,19 6,7 23,7 4,8 7 54 55 580 4 35 5,8 3,9 1333 195 7,9 1,0 Jormuanlahti 3
Ka, talvi 1,0 0,4 93 13,4 6,5 16,4 4,0 18 73 405 5 17 0,3 0,6 575 95 1,2 Ka, kesä 1,0 15,4 85 8,6 0,15 6,7 20,6 3,9 5 100 39 668 5 31 4,2 3,3 790 140 12,1 1,12 Sammakkolampi
Ka, talvi 1,0 1,0 7,5 1,05 0,31 6,17 24,6 5,7 1200 6* 36 1,2 2200* 155 1,0
*) n = 1
Happi
Särkijärvestä laskevan puron veden laatu on puron alaosalla (
Kylmäpuro 1
) selvästi Särkijärven vettä heikompaa. Vesi on purossa humuspitoista ja väriltään tummaa (CODMn 6,2 - 39,4 mg/l, väriluku 40-240 mg Pt/l) (taulukko 1). Veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet kesällä ovat olleet pääasiassa rehevien vesien tasoa (kok.N 740-1200 µg/l, poikkeuksena 3600 µg/l 30.7.1974, kok.P 14-34 µg/l). Veden happitilanne on ollut hyvä (kyll.% 73-98).Jormuanlahden päässä (
Jormuanlahti 8
) pintaveden happipitoisuus on vaihdellut talvella välttävästä hyvään ja kesäisin tyydyttävästä erinomaiseen (taulukko 1). Veden kokonaisfosforipitoisuudet ovat ilmentäneet rehevyyttä sekä kokonaistyppi- ja a- klorofyllipitoisuudet lievää rehevyyttä / rehevyyttä (kok.P 29-45 µg/l, kok.N 440-710 µg/l, a- klorof. 4,5-7,3 µg/l). Vesi on rautapitoista ja varsinkin talvella kiintoainepitoista ja sameaa.Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn)ja väriluvun perusteella lahden vesi on erittäin humusvaikutteista. Myös ulompana Jormuanlahdessa (
Jormuanlahti 3
) vesi on humuspitoista.Kesäajan kokonaisravinnepitoisuudet ovat lahden pohjukan tasoa, joskin talviajan (n = 2) pitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä. Myös veden rautapitoisuudet ovat olleet selvästi lahden pohjukka pienempiä (Fe 530-790 µg/l). Klorofylli-a:n pitoisuudet ovat olleet rehevien vesien tasoa (7,4-18,0 µg/l). Happipitoisuus on ollut tyydyttävä / erinomainen.
Sammakkolammessa (
n = 2)
happitilanne on ollut talvella huono ja ajoittain pohjanläheinen vesikerros on ollut hapeton (taulukko 1). Vesi on erittäin humus- ja rautapitoista ja ravinnepitoisuudet ovat olleet verrattain korkeita (kok.P 17-55 µg/l, kok.N 1100-1300 µg/l).Veden pH on ollut lievästi hapan, alkaliniteetti on havaintojen perusteella kuitenkin ollut erinomainen.
Mieslahden Pitkänperään laskevassa
Kylmänpurossa
happitilanne on ollut kesällä ja talvella hyvä (taulukko 2). Veden pH on ollut neutraalin tuntumassa ja alkaliniteetti on vaihdellut hyvästä erinomaiseen. Kesän (n=1) kokonaisravinnepitoisuudet ovat olleet lievästi rehevien vesien tasoa.Kuva 5. Mieslahden Pitkänperän lahti.
Mieslahden pohjukassa (Paltaselkä 182) veden happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä erinomaiseen (kyll.% 70-116), talvisin happitilanne on ollut hyvä. Kesäajan kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 23-68 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 260-700 µg/l keskimääräisten pitoisuuksien ollessa lievästi rehevien / rehevien vesien tasoa.
Klorofylli-a:n pitoisuudet (3,0-6,6 µg/l) ovat ilmentäneet lievää rehevyyttä. Veden kiintoainespitoisuus oli kesäkuussa 1983 korkea (51,6 mg/l), muulloin pitoisuudet ovat olleet yleensä alle 4 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen ja väriluvun perusteella lahden pohjukan vesi on verrattain humuspitoista. Rautapitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 310-1500 µg/l. Hieman kauempana havaintopisteellä Paltaselkä p 191 happitilanne talvella on ollut selvästi edellistä pistettä heikompi (kyll. % 28-64), kesäajan happipitoisuus on ollut hyvä. Muutoin veden laatu on ollut pääosin havaintopisteen Paltaselkä 182 kaltaista.
Taulukko 2. Veden keskimääräinen laatu Pitkäpurossa v. 1979-1993 ja Mieslahdessa (Paltaselkä 182, v. 1980-1985 ja 191 p, v. 1982-1983).
Hav. Syv. t Alkal pH CODMn S-johtok. NH4-N NO3 NO2+3 Kok.N PO4-P Kok.P Kiintoa. Sameus Fe Väri a-kloro Näkösyv.
piste °C kyll.% mg/l mmol/l mg/l mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l FNU µg/l mg Pt/l µg/l m
Pitkäpuro
Ka, talvi 0,1 0,3 87 12,6 1,0 7,1 12,0 13,6 16 155 190 438 29 38 2,4 1,3 467 53 0,2 Ka, kesä* 0,1 6,6 91 11,1 0,8 7,2 16,5 10,7 9 110 440 11 22 2,5 540 100
Paltaselkä 182
Ka, talvi 0,1 0,4 89 12,9 1,3 7,1 6,5 14,6 19 163 443 15 37 1,5 1,2 518 41 0,2 Ka, kesä 0,2 13,6 93 9,5 0,6 7,1 17,3 8,3 4 64 480 21 33 17,8 1,5 935 100 5,4 0,4
Paltaselkä p 191
Ka, talvi 0,5 0,3 49 7,1 1,1 6,7 11,4 13,0 39 140 570 10,8 24 1,7 2,5 900 83 0,6 Ka, kesä 1,0 14,3 90 9,2 0,2 6,8 14,2 3,9 5 4 443 2 27 2,2 1,3 415 92 7,6 1,3
*) n = 1
Happi
Pintavesien alkuainepitoisuudet
Mieslahden alueen maaperä- ja hydrogeologisessa nykytilaselvityksessä (Saarelainen ja Räisänen 2001) on tutkittu alueen koelouhoksien ja alapuolisten purku-uomien veden alkuainepitoisuuksia. Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin koelouhosten vesien Ni-pitoisuudet vaihtelivat 200-5980 µg/l ja As-pitoisuudet 59-246 µg/l ollen suurimmat eteläisimmässä avolouhoksessa. Alapuolisissa ojissa ja puroissa Ni-pitoisuudet pienenivät jopa sadasosaan etäännyttäessä louhoksen läheisyydestä Pitkänperänlahdelle. Nikkeli- ja arseenipitoisuuksien pieneneminen alapuolisissa vesissä on seurausta nikkelin ja arseenin sitoutumisesta rautasaostumiin. Rautasaostumaa esiintyi runsaasti havaintopisteellä 12 n. 450 m ennen Pitkänperänlahtea. Rautasaostumasta otetussa näytteessä nikkelipitoisuus oli 1 570 mg/kg ja arseenipitoisuus 245 mg/kg.
Mineraalin vanhan avolouhoksen ja sen ylivuoto-ojan vesissä nikkeliä oli 187-196 µg/l ja arseenia 0,9 µg/l (Jormua 1 kaivospiiri). Vedet laskevat Kylmäpuroon, missä Ni-pitoisuus oli 18 µg/l ja As-pitoisuus 0,5 µg/l. Avolouhosten vesiä ei voi käyttää talousvetenä, koska niiden arseeni- ja nikkelipitoisuudet ylittävät talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. Puotinranta 1 ja 2, Piilemän ja Maailmankorpi 2 (valtaukset liitetty sittemmin Pitkänperän ja Mieslahden kaivospiireihin) valtausalueiden pääuomista ja vertailukohteiden vesien laatu heijastaa tutkimusalueen luontaista pintaveden laadun vaihtelua. Ni-pitoisuus vaihteli 9,6-54 µg/l ja As- pitoisuus 0,4-1,2 µg/l. Vertailukohteissa nikkelipitoisuudet olivat edellä mainittuja pitoisuuksia hieman pienempiä arseenipitoisuuksien ollessa samalla tasolla. Mieslahden-Pitkänperän kaivospiirin koelouhosvesien ja Mineraalin vanhan avolouhoksen rikki-, kalsium- ja magnesiumpitoisuudet olivat keskimäärin hieman suurempia kuin valtausalueiden ja vertailukohteista otettujen vesien S-, Ca- ja Mg-pitoisuudet. Ravinnepitoisten louhosvesien vaikutus näkyy ensisijaisesti ylivuoto-ojien kasvillisuuden monipuolistumisena ja luontotyypin muuttumisena rinnelehdoiksi. Tästä syystä ravinnekuormitus alapuolisiin vesiin jää vähäiseksi (Saarelainen ja Räisänen 2001).
5.4 Vesistöjen käyttö ja kalatalous
Mieslahden ja Jormuanlahden itäpään vesistöjen käytöstä ei liene saatavissa koottua tietoa.
Mieslahden ja Jormuanlahden kalataloudesta on saatu aineistoa Oulujärven kalataloustarkkailuun kuuluvissa kalastustiedusteluissa, joista viimeisin on tehty vuoden 2005 kalastuksesta (Pöyry Environment Oy 2006). Lähes koko Mieslahden kalastusoikeuksia hallitsee Paltamon II kalaveden osakaskunta ja Jormuanlahden oikeuksia Paltaniemen-Jormuan osakaskunta, joille tiedustelu kohdistettiin. Viimeksi mainitun alue on iso eli siihen kuuluu Jormuanlahden lisäksi puolet Paltaselästä, eikä Jormuanlahden kalastusta ole erotettu tuloksissa.
Niin ollen raportin tiedot eivät sovellu tässä käytettäviksi Jormuanlahden osalta. Mieslahden- Pitkänperän kaivoksen kuormitus vaikuttaisi ennalta arvioiden etenkin Pitkänperän alueella Kallioniemen tasalle saakka, minkä alueen kalastus poikkeaa ehkä paljonkin muun Mieslahden kalastuksesta. Niinpä seuraavassa esitettäviä tuloksia ei voida sellaisenaan olettaa edustavan Pitkänperän kalastusta.
Tiedustelun tuloksia
Mieslahdelle myytiin v. 2005 311 kalastuslupaa, joista tiedusteluun otannaksi tuli 126 lupaa.
Alueella kalasti 168 kalastajaa. Käytössä oli kolme paunettia, 165 muikkuverkkoa, yli 500 muuta verkkoa, vajaat 100 katiskaa, yli 300 vapaa ja 200 koukkukalastusvälinettä. Saaliin runsausjärjestyksessä saaliskalalajit olivat seuraavat: ahven, hauki, kuha, made, särki, kuore, lahna ja ankerias. Ahvenen, hauen ja kuhan osuus saaliista oli yhteensä 88 %.
5.5 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesi
Maaperäkartoitus
Geologian tutkimuskeskus on laatinut alueelta maaperäkartan (1:15 000; Saarelainen ja Räisänen 2001). Maaperäkartta on esitetty liitteessä 6. Kartoituksessa käytetty maalajiluokitus on ns. rakennustekninen luokitus. Maalajit on kuvattu pinnasta metrin syvyyteen. Jos pintamaalaji poikkeaa metrin syvyydellä olevasta maalajista, on pintakerros kuvattu kaksoismaalajitunnuksilla. Kalliomaana on kuvattu avokalliot sekä alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot.
Alueen maaperä
Mieslahden alueen maaperä on pääpiirteissään peräisin jääkaudelta. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 10 500 – 11 000 vuotta sitten. Jäätikkö kulutti kallioperää ja muokkasi alueen maaston muotoja viimeisen luode- kaakko- virtaussuunnan mukaisiksi. Suurin osa alueen
kallioperästä on jäätikön synnyttämien moreenikerrostumien peitossa. Moreeni on mannerjäätikön alla kerrostunutta tiivistä pohjamoreenia. Avoimien kallioalueiden osuus Mieslahden alueesta on n. 5 %. Ohuen, alle metrin paksuisen moreenikerrostuman peittämiä kallioalueita on n. 18 %. Jäätikön kulutus on ollut voimakkainta jäätikön tulosuunnan puolella vaarojen ja mäkien luoteisosissa. Moreenin kerrostumista on tapahtunut mäkien kaakkoispuolella.
Jääkauden jälkeen alueelle ulottui muinainen Ancylusjärvi, jonka veden pinta oli ylimmillään noin 175 m mpy. Ainoastaan Antinmäen lakialue oli kuivaa maata. Järvivaiheen aikana rantavoimat kerrostivat veden peittämille rinnealueille hiekkaa ja hietaa. Rinteiden alaosiin ja laaksojen pohjille kerrostui hienoa hietaa, hiesua ja savea. Veden pinta laski vähitellen maankohoamisen seurauksena. Jääkauden jälkeen merkittävimpiä muutoksia maaperän kehityksessä ovat olleet laaksoalueille kehittyneet soistumat.
Moreenimaat
Noin puolet Mieslahden alueesta on moreenimaiden (pohjamoreeni) peitossa. Moreenin kerrospaksuus on yleensä alle 5 metriä. Laaksoalueilla kerrostumat ovat lakialueita paksumpia.
Kerrostumat ovat pääosin hienoainesmoreenia sekä osin hiekkamoreenia. Hienoainesmoreenille on tyypillistä suuri savipitoisuus. Kivien ja lohkareiden määrä on hiekkamoreenia vähäisempi.
Suuri hienoainespitoisuus heikentää hienoainesmoreenin kantavuutta ja kaivettavuutta.
Moreenin vedenpidätyskyky on suuri, mistä syystä moreeni on märkänä löysää sekä voimakkaasti routivaa. Hienoainesmoreenin pintakerroksen kuivuessa saviaines sitoo kuivan moreeniaineksen erittäin tiiviiksi, vaikeasti kaivettavaksi ja betonimaisen kovaksi massaksi.
Hienoainesmoreenin vedenläpäisevyys on alhainen, mistä johtuen pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Hiekkamoreenialueita on ainoastaan alueen eteläosassa Mineraalin ja Kivelän ympäristössä.
Karkearakeiset kerrostumat
Alueen hiekkaesiintymien määrä on vähäinen (0,2 % maa-alasta). Hietamaiden määrä on 7,0 % koko maa-alasta. Kerrostumien pinta-ala, paksuus ja ainesmäärä ovat varsin vähäisiä.
Karkearakeiset kerrostumat ovat syntyneet moreenimaista huuhtoutumalla muinaisen Ancylusjärven rantakerrostumiksi. Laajimmat hietakerrostumat ovat Rytimäen ja Huosiosuon välisellä sekä Metsärannan ja Mineraalin välisellä alueella.
Hienorakeiset sedimentit
Alueen hienorakeiset kerrostumat ovat pääosin hiesua (5,1 %) ja hienoa hietaa (4,5 %).
Savikerrostumien määrä on vähäinen (1,5 %). Sedimentit kerrostuivat muinaisen Ancylusjärven pohjalle vaarojen välisiin laaksoihin ja painanteisiin. Hienorakeisia kerrostumia esiintyy runsaimmin alueen pohjoisosassa Mieslahden ympäristössä ja Kylmäpuron varressa sekä Metsänrannan/Mineraalin alueilla. Kerrostumien paksuus on yleensä noin 1 – 2 m. Savi- ja hiesukerrostumat saattavat paikoitellen olla yli 4 m paksuja. Kerrostumat ovat paksuimpia Mieslahden ympäristössä. Kerrostumien alhaisesta vedenläpäisevyydestä johtuen niiden päälle on syntynyt turvekerrostumia.
Turvekerrostumat
Yli metrin paksuisten turvemaiden peitossa on n. 9 % alueen maaperästä. Turvemaat ovat pääosin ravinteisia (Ct) soita. Alueen suot ovat kehittyneet pääasiassa metsämaan soistumina mäkien loiville rinteille tai kapeisiin laaksoihin. Suurimmat yhtenäiset turvealueet ovat Kylmäpuron varsisuot ja Huosiossuo - Kivisuon alueet sekä Kylmänpuron varsi. Suot ovat valtaosin ojitettuja ja metsänkasvatus on soiden tärkein käyttömuoto. Kylmänpuron varren ja Antinmäen itärinteen soilla tavataan erittäin reheviä suotyyppejä, joilla kasvaa vaateliaita luhtien, korpien ja lettojen kasveja.
Maaperän geokemiallinen laatu
GTK:n laatimassa Mieslahden alueen nykytilaselvityksessä on kuvattu alueen maaperän geokemiallista laatua GTK:n alueellisen geokemiallisen moreeniaineiston pohjalta. Moreenin koostumus alueella vaihtelee kallioperän kivilajivaihtelun mukaan. Metalli- ja
arseenipitoisuudet ovat luontaisesti suurempia alueilla, missä maa-ainekseen on sekoittunut lähinnä ultraemäksistä serpentiniittiä ja vähemmässä määrin mustaliuskekiviainesta (Antinmäki ja sen kaakkoispuolinen alue sekä Kylmänpuron Natura-alueen ympäristö). Serpentiniitin vaikutus näkyy kohonneina kalsium-, magnesium-, kromi- ja nikkelipitoisuuksina. Alueella maaperän luontaiset arseeni-, kadmium- ja nikkelipitoisuudet ovat lähellä maan pilaantuneisuudessa yleisesti käytettyjä SAMASE-ohjearvoja, paikoin pitoisuudet jopa ylittävät ko. ohjearvot. Liitekartassa 7 on esitetty nikkelipitoisuudet Kainuun moreenimailla. Mieslahden alueen moreeneissa nikkeliä on runsaasti.
Kallioperä
Tutkimusalueen kallioperä on esitetty liitteessä 8. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan (Kontinen 1998) alueen kallioperä on pääpiirteissään seuraava:
Alueella sijaitsee n. 1,9 mrd. vuotta vanha Jormuan ofioliittikompleksi, joka koostuu serpentiniiteistä, metagabroista, metabasalttijuonistoista ja metabasalttisista laavoista. Pääosa kallioperästä on serpentiniittiä. Ofioliittikompleksi on synnyltään ylityöntynyt ja poimuttunut merenpohjan kappale (ts. pala muinaista merenpohjaa, joka on geologisten prosessien seurauksena siirtynyt nykyiselle paikalleen). Mieslahden-Pitkänperän kaivospiiri sijoittuu ofioliittikompleksin itäreunalle, Jormuan kaivospiiri kaakkoiskulmalle ja Maailmankorven tuleva kaivospiiri kompleksin lounaisreunalle. Ofioliittikompleksi on maailman mittakaavassakin erityislaatuinen. Se on harvoja tunnettuja varhaisproterotsooisia (ikä yli 1,6 Mrd. vuotta) ofioliittimuodostumia, minkä lisäksi esiintymä on ainoa tunnettu paikka maailmassa, jossa tavataan paljastuneena varhaisproterotsooista vaippaa (Lehtinen ym. 1998 ja 2005).
Ofioliittikompleksin yhteydessä esiintyvät kiilleliuskeet ja mustaliuskeet ovat n. 1,9 mrd. vuotta sitten syvän meren pohjalle kerrostuneita hiekkoja ja hienorakeisia mätäliejusedimenttejä. Nämä kivet ovat siirtyneet nykyiselle paikalleen samanaikaisesti ofioliittikompleksin ylityönnön aikana.
Taloudellisesti arvokkaat talkkikarbonaattikivet ovat syntyneet alueen monivaiheisen tektonisen kehityksen ja kivilajien metamorfoosin eli muuntumisen seurauksena. Näissä talkkimalmeissa esiintyy sivumineraaleina rautasulfidia ja nikkelisulfideja.
Mieslahden-Pitkänperän kaivospiiri sijoittuu alueelle, joka koostuu kahdesta metabasalttisesta tyynylaavajaksosta ja niiden väliin tektonisesti kiilautuneesta serpentiniittilevystä (Pitkänperän serpentiniitti). Itäreunan siirroskontaktia vasten on kiisurikasta mustaliusketta, joka vaihettuu kauempana kontaktista kiilleliuskeeksi. Serpentiniitin pohjoisosassa esiintyy pieninä pahkuroina massiivista kromimalmia.
Alueen mustaliuskeet ovat suhteellisen metalli- ja rikkirikkaita (sulfidirikkaita) kiviä.
Ultraemäksisissä kivissä ja mustaliuskeissa nikkeli ja arseeni ovat helposti rapautuvissa kiisumineraaleissa, mistä johtuen kohonneet alkuainepitoisuudet näkyvät alueen luontaisissa taustapitoisuuksissa. Serpentiniiteissä rikkipitoisuus on yleensä hyvin alhainen, keskimäärin 0,025 %. Karbonaatti- ja talkkikarbonaattikivissä sulfidipitoisuus on hieman suurempi kuin serpentiniiteissa sulfidien ollessa lähinnä rautakiisuja ja nikkelipitoisia sulfideja.
Ofioliittikompleksin mustaliuskeet eivät Mieslahden-Pitkänperän alueella ulotu suunnitellun avolouhoksen alueelle. Maailmankorven alueella sitä vastoin mustaliuskeet rajautuvat malmiin siten, että osa niistä tullaan sivukiven louhinnan yhteydessä poistamaan.
Pohjavedet
Suunnitella kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Sarvikankaan I-luokan pohjavesialue, joka sijaitsee Kontiomäen taajaman itäpuolella (Ympäristöhallinto, Hertta- tietokanta).
