Nuorten ystävyyssuhteiden kategoriat sosiaalisessa mediassa
Elisa Oikarinen Pro gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia
Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppa- tieteiden tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos
Sosiaalipsykologia
OIKARINEN, ELISA: Nuorten ystävyyssuhteiden kategoriat sosiaalisessa mediassa Pro gradu -tutkielma, 82 sivua, 4 liitettä (8 sivua)
OHJAAJAT: Professori Vilma Hänninen & YTL, yliopisto-opettaja Mikko Saastamoinen Huhtikuu 2018
Avainsanat: nuoret, ystävyyssuhteet, sosiaalinen media, sosiaaliset suhteet
Pro gradu -tutkielmani käsittelee nuorten erilaisia ystävyyden kategorioita sosiaalisessa mediassa.
Tutkielmassani on tarkoituksena löytää vastaukset kysymykseen: millaisia erilaisia ystävyyksiä eli ystävyyden kategorioita nuorille muodostuu sosiaalisen median välityksellä. Tutkimuskysymystä tar- kentavia jatkokysymyksiä ovat: miten jotkut ystävät tai kaverit ovat läheisempiä tai etäisempiä, tai erilaista sosiaalista funktiota varten.
Johdannossa olen avannut tutkielman keskeisiä käsitteitä kuten ystävyyssuhteet, nuoret ja sosiaalinen media. Tällä tavoin olen pyrkinyt taustoittamaan tutkielman aihetta ja myös esitellyt aiempia tutki- muksia siihen liittyen. Tutkielmassani en mene teoria edellä, mutta on kuitenkin hyvä olla jokin taus- tateoria. Taustateoriana tutkielmassani on sosiaalisen pääoman teoria.
Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimusmenetelmän keinoin. Haastateltavat tutkimukseen saatiin lukioiden kautta, joihin otin yhteyttä ja jonne levitettiin tutkimustiedotteita. Osallistuminen oli va- paaehtoista. Aineisto on kerätty yksilöhaastatteluilla ja metodina niissä on ollut puolistrukturoitu haastattelumuoto eli teemahaastattelu. Haastattelut tallennettiin sanelimelle ja litteroitiin myöhem- min. Aineisto koostuu yhdestätoista lukiolaisen nuoren haastattelusta. Ikähaarukka tutkimuksessa oli 16–19-vuotta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielmani liittyy lisäksi läheisesti nuorisotutkimukseen ja tarkemmin ilmaistuna kulttuuriseen näkökulmaan.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että nuorille muodostuu monia erilaisia ystävyyden kategorioita so- siaalisen median välityksellä. Jaottelua voidaan tehdä yleisempiin kategorioihin, kuten läheiset, tut- tavat, puolitutut ja tuntemattomat, mutta myös tarkempia kategorioita pystyi löytämään vastauksista.
Kaiken kaikkiaan löysin yhdeksän tarkempaa kategoriaa: sukulaissuhde, ystävät, tuttavuus, netin kautta tulleet suhteet, historia, koulu, sijainti, harrastukset ja viralliset suhteet; työ. Suhteisiin liitty- vistä ominaisuuksista puhuttaessa on hyvä olla myös yleisempi kategoria, esimerkiksi läheiset, koska tarkemmat kategoriat voivat tarkoittaa haastateltaville eri asioita. Toiselle esimerkiksi sukulainen voi olla läheinen ystävä ja toiselle taas läheisin on entinen koulukaveri. Tuloksista painottui oikea elämä.
Oikea elämä oli yhteydessä sosiaalisen median suhteiden läheisyyteen ja etäisyyteen: läheisiä olivat usein ne, joiden kanssa oltiin tekemisissä myös todellisessa elämässä. Toisaalta yhteydessä oltiin myös heihin, joita ei jostain syystä voitu nähdä todellisessa elämässä (esimerkiksi kiire tai asuu kau- empana, todellisen elämän suhde silti). Suhteiden ylläpitäminen, yhteydessä oleminen, kuulumisten vaihto, entuudestaan tunteminen, henkilöstä ja hänen elämästään kiinnostuminen olivat päällimmäi- siä syitä sosiaalisen median yhteyden muodostumiselle. Esillä olivat myös samat mielenkiinnon koh- teet, informaation saanti ja viihdetarkoitus. Päätelmäksi voidaan vetää se, että sosiaalinen media on tärkeä ja helppo yhteydenpitoväline ja sen kautta voidaan olla yhteydessä läheisiin henkilöihin, mutta nähdä myös muiden ihmisten elämää ja pysyä siinä mukana jollain tapaa.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences
Social Psychology
OIKARINEN, ELISA: Friendship categories of adolescents in social media Master’s thesis, 82 pages, 4 appendices (8 pages)
ADVISORS: Professor Vilma Hänninen & Lic.Soc. Sc, University Teacher Mikko Saastamoinen April 2018
Keywords: adolescents, friendship, social media, social relations
This master’s thesis studies the different categories of friendship in social media from the adolescent perspective. This study aims to find answers to the question: what kinds of different friendships (friendship categories) adolescents create and maintain in social media. In addition the study aims to answer questions: How some friends are closer or more distant, or have a different social function.
In the introduction I have opened the main concepts: friendship, adolescence and social media. I have attached this study to the main concepts by presenting the previous studies done in this field. Even though theory background is important for research I approach this subject from empirical perspec- tive. The binding background theory for this study is social capital theory.
Study has been done in qualitative manner. The subjects for the study were acquired from high schools. The high schools principals were contacted and subjects were found after distributing leaf- lets. Participation to this study was voluntary. Material was collected from halfstructured solo inter- views (theme interview). Interviews were voice recorded and later the recordings were transcribed.
The material consists of eleven high school student interviews. Age of interviewees ranged from 16 to 19. The material was processed in the method of inductive content analysis. My study closely adheres to youth studies and to the cultural perspective.
It was found in the study that adolescents have many different categories of frienships. Frienships can be categorized to more general categories like close friends, friendly acquaintances, occasional ac- quaintances and unknowns. There could also be found more specific categories from the material:
relatives, friends, acquintances, online friends, historical friends and friends from school, hobbies and more official relations like work. When discussing the attributes of friendship it is useful to ground the discussion on more general categories as for example relation to relatives can vary between per- sons. Real life was highlighted in the results. Real life was connected to the social media relationships and in many cases close friend outside social media were also closely connected in social media.
However in social media subjects had also more distant contacts. Maintaining friendship or relations, small talk, exchanging news and being interested in others’ lifes were seen as the main drivers for social media activities. Also common interests, information procurement and leisure use were seen as drivers for activity in social media. It can be summarized that social media is an easy and important communication tool which can be used for being in contact with close ones and also for staying up to date with more remote acquintances.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimusaiheen taustoitus ja perustelu ... 1
1.2 Nuoruuden historia ja nuoruus elämänvaiheena ... 2
1.3 Ystävyys nuoruudessa ja käsitteenä ... 4
1.3.1 Ystävyys käsitteenä ... 4
1.3.2 Sosiaalisten suhteiden muutos nuoruuteen kasvettaessa ... 5
1.3.3 Nuorten ystävyys, ryhmien muodostuminen ja niiden tutkimus ... 6
1.4 Sosiaalisen median lyhyt historia ja käsitteistön avaaminen... 8
1.5 Sosiaalisen median suhteet ja nuorten sosiaalisen median käyttö ... 9
1.5.1 Ystävyys sosiaalisessa mediassa... 9
1.5.2 Nuoret sosiaalisessa mediassa ja sen käyttäjinä ... 11
1.5.3 Heikot siteet sosiaalisessa mediassa ... 13
1.5.4 Online-ryhmät ... 14
1.5.5 Suhteiden ylläpitäminen sosiaalisessa mediassa ja teknologiavälitteinen viestintä ... 15
2 SOSIAALISEN PÄÄOMAN TEORIA ... 18
2.1 James Coleman ... 18
2.2 Robert Putnam ... 19
2.3 Pierre Bourdieu... 20
2.4 Ronald Burt ... 21
2.5 Sosiaalinen pääoma ja sosiaalinen media ... 22
2.6 Sosiaalisen pääoman teoriaan kohdistettu kritiikki ... 24
2.7 Nuoret ja sosiaalisen pääoman teoria ... 25
3 MENETELMÄT ... 29
3.1 Tutkittava tapaus ... 29
3.2 Metodiset perusratkaisut... 30
3.2.1 Teemahaastattelu ... 30
3.3 Aineistonkeruun toteutus ... 32
3.4 Analyysimenetelmä: aineistolähtöinen sisällönanalyysi ... 35
3.5 Aineiston arviointi ... 36
3.6 Eettiset kysymykset ja tutkimuksen haasteet ... 37
4 TULOKSET ... 39
4.1 Alkukartoitus nuorten sosiaalisen median käytöstä ... 39
4.2 Ystävyyden kategoriat sosiaalisessa mediassa ... 43
4.2.1 Sosiaalisen median kaveri- tai ystävyyssuhteisiin vaikuttavat ominaisuudet ... 47
4.2.2 Läheisyys ja etäisyys kaveri- tai ystävyyssuhteissa sosiaalisessa mediassa ... 53
4.3 Ystävien sosiaalinen funktio sosiaalisessa mediassa... 56
4.3.1 Sosiaalisen median erilaisten kanavien ja verkostojen yhteys eri kategorioihin ... 56
4.3.2 Ystävien ja kavereiden tarkoitus sosiaalisessa mediassa ... 58
4.3.3 Toiminta sosiaalisessa mediassa ystävien ja kavereiden kanssa ... 60
4.4 Reaalimaailman ja sosiaalisen median kohtaaminen ystävyyden osalta ... 63
5 TULOSTEN POHDINTA ... 69
5.1 Tutkimuskysymyksiin vastaaminen ... 69
5.1.1 Erilaiset kategoriat ... 69
5.1.2 Läheisyys ja etäisyys ... 71
5.1.3 Sosiaalinen funktio ... 72
5.2 Tutkimuksen onnistuminen ... 74
5.3 Tulosten luotettavuuden ja siirrettävyyden arviointi ... 75
5.4 Päätelmät, konkreettisuus ja jatkotutkimukset ... 76
5.5 Yhteiskunnallinen merkitys ... 78
LÄHTEET ... 79 LIITTEET
TAULUKOT
TAULUKKO 1. Sosiaalisen pääoman klassikkojen ja Chambersin ajatusten kiteytys TAULUKKO 2. Haastatteluaineisto
TAULUKKO 3. Mitä varten sosiaalista mediaa käytetään?
TAULUKKO 4. Keihin kaikkiin nuoret ovat yhteydessä sosiaalisessa mediassa?
TAULUKKO 5. Ihmiset, jotka nuori tuntee, muttei ole yhteydessä heihin sosiaalisessa mediassa ja miksi näin on
TAULUKKO 6. Ystävien ja kavereiden valikoitumiseen sosiaalisessa mediassa liittyvät asiat TAULUKKO 7. Piirteet ja ominaisuudet, jotka liittyvät johonkin tiettyyn sosiaalisen median ystä- vyyden kategoriaan, kuten läheiset, tuttavat ja tuntemattomat
TAULUKKO 8. Kategoriat piirteistä ja ominaisuuksista henkilöillä, jotka eivät valikoidu ystäviksi ja keihin ei olla yhteydessä sosiaalisessa mediassa
TAULUKKO 9. Miten kuvailisit ystäviä/kavereitasi sosiaalisessa mediassa?
TAULUKKO 10. Millä tavoin sosiaalisessa mediassa ilmenee ihmisten läheisyys?
TAULUKKO 11. Sosiaalisessa mediassa tekemiset ovat erilaisia eri henkilöiden kanssa
TAULUKKO 12. Vaikuttaako sosiaalinen media todellisen elämän kaveri tai ystävyyssuhteisiin ja millä tavoilla?
TAULUKKO 13. Voiko sosiaalinen media tuoda jotain lisää suhteisiin?
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimusaiheen taustoitus ja perustelu
Vesa Puuronen (2006) toteaa kirjassaan: ”Globaalisti tarkasteltuna nuorten määrä ei vähene vaan kasvaa”. Nuoruus on merkittävä elämänvaihe, jota on varsinkin menneisyydessä saatettu vähätellä.
Nuorten on saatettu nähdä kuuluvan ei-mihinkään; he eivät ole enää lapsia, mutta ei heitä voi vielä aikuisiksikaan sanoa. Nuoruuden merkitys on korostunut ja heihin kohdistuu odotuksia yhteiskunnan osalta. (emt., 263.) Halusin rajata tutkielmani koskemaan nuoria, koska nuoruus on mielestäni tärkeä vaihe elämässä. Silloin aletaan hahmottamaan suuntaviivoja elämälle, tulevaisuutta ja voidaan tehdä isoja päätöksiä kuten opiskelupaikan valinta ja mahdollinen muutto uudelle paikkakunnalle. Nuoruu- dessa (kuten muissakin elämänvaiheissa) voidaan muodostaa läpi elämän kestäviä sosiaalisia suh- teita.
Ystävät ovat isossa roolissa nuorten elämässä ja on tärkeää ymmärtää heidän merkitys. Ystävät ja sosiaalinen verkosto voivat vaikuttaa positiivisesti nuoren hyvinvointiin ja ehkäistä esimerkiksi syr- jäytymistä. Nuoruudessa myös erilaiset ryhmät voivat olla tärkeässä asemassa, ja niihin mukaan pää- seminen voi tuoda hyväksymisen ja kuulumisen tunnetta nuorelle. Koen keskustelun ystävyydestä ja sosiaalisesta verkostosta tärkeäksi varsinkin nykyhetkessä, koska individualisoituva yhteiskunta pu- hututtaa. Keskustelua on herättänyt myös sosiaalisten suhteiden muutos. Teknologisen kehityksen jälkeen sosiaalisen median sivustot ovat olleet hyvin suosittuja. Koko ystävyyden käsite ja sen mää- ritelmä on myös puhututtanut, osaksi sosiaalisen median takia. Koska teknologian kehitys on vaikut- tanut ystävyyssuhteisiin ja jopa ystävyyden määritelmään, niin moni ei välttämättä ajattele kaikkia sosiaalisessa mediassa ”kaveri”-nimikkeen alla olevia ihmisiä kuitenkaan ystäviksi (Holt-Lunstad 2017, 243). Esimerkiksi Deborah Chambers (2013) listaa läheisten ystävyyssuhteiden piirteiksi jaka- misen, luottamuksen, uskollisuuden ja salaisuuksien pitämisen (emt., 93).
Sosiaalinen media ja siellä tapahtuva kommunikointi jakaa ihmisten mielipiteitä. On pähkäilty, onko sosiaalinen media hyvästä vai pahasta, luoko se yhteyksiä vai eristääkö se. Nuoret viettävät yhä enem- män aikaansa sosiaalisessa mediassa, ja ystäviin yhteyden pitäminen sitä kautta on keskeisessä osassa. Koska ystävyyssuhteet ovat tärkeitä nuoruudessa, ja nykyaikana osa ystävyyteen liittyvistä tärkeistä toiminnoista ja prosesseista tapahtuu sosiaalisessa mediassa, on mielestäni tärkeää tarkas- tella kyseistä ilmiötä.
Pyrin saamaan vastauksen tutkimuskysymykseen:
millaisia erilaisia ystävyyksiä eli ystävyyden kategorioita nuorille muodostuu sosiaalisen me- dian välityksellä.
Tarkentavina jatkokysymyksinä ovat:
miten jotkut ystävät tai kaverit ovat läheisempiä tai etäisempiä
tai erilaista sosiaalista funktiota varten.
Sosiaalisen pääoman teorian käyttäminen sopii mainiosti aiheeseen. Teoriassa esille tulee ajatuksia esimerkiksi sulkeutuneesta verkostosta, vahvoista ja heikoista siteistä. Olisiko sulkeutunut, tiivis so- siaalinen verkosto ideaali, vai tarvitseeko yksilö suuren määrän heikkoja siteitä, ja nimenomaan mil- laisia verkostoja ja siteitä löytyy tutkimuksessani haastatelluilta nuorilta. Millaisia ovat näiden nuor- ten ystävyyssuhteet sosiaalisessa mediassa, millaisia erilaisia kategorioita aineistosta voi löytää. So- siaalisen pääoman teoriassa esille tulevat sosiaalisen pääoman erilaiset muodot, kuten vastavuoroi- suus, informaation kulku ja normit (Ruuskanen 2001, 16-17.), tulevatko nämä asiat ilmi nuorten haas- tatteluista, jää nähtäväksi tulokset-osioon.
Sosiaalipsykologiassa ihmisten sosiaaliset suhteet ovat yksi tärkeä tutkimuksenkohde. Sosiaalipsy- kologisia ilmiöitä ei tapahdu vain ”reaalimaailmassa”, vaan nykyään myös nimenomaan sosiaalisessa mediassa. Iso osa vuorovaikutuksesta voi tapahtua sosiaalisen median välityksellä, ei kasvokkain.
Onkin tärkeää ulottaa tutkimusta ”reaalimaailmasta” myös online-maailmaan, minne erilaiset toimin- nat (vuorovaikutus, suhteiden muodostus ja ylläpito) ovat voineet siirtyä.
1.2 Nuoruuden historia ja nuoruus elämänvaiheena
Omassa tutkimuksessani nuorten ikähaarukka oli 16-19-vuotta. On syytä käsitellä hieman nuorison ja nuoruuden historiaa. Tutkijat ovat esittäneet, että nuoruus on ”syntynyt” vasta modernin teollistu- neen yhteiskunnan myötä. Tätä väitettä tukee osittain se, että valistuskirjailija Rousseau olisi käyttä- nyt nuoruus-termiä jo 1770-luvulla. On ajateltu, että käsitteen esiintyminen kielessä vahvistaa sen olemassaolon. (Puuronen 2006, 22-24.) Nuoruuden syntymiseen on liitetty talouselämän muutokset, sosiaalilainsäädännön ja sosiaalisten käytäntöjen kehitys (Musgrove 1965, 33-34, ref. Puuronen 2006, 22), ja vaikuttajina sen historiaan ovat olleet sekä taloudellinen että väestöllinen modernisaatio (Gillis 1981, xi-xii, ref. Puuronen 2006, 23). ”Nuorison toimintatraditiot ja nuoruuden historiallisesti muut- tuva luonne periytyvät sukupolvelta toiselle ja vaikuttavat nuorten elämään nykyisin” (Gillis 1981, xi-xii, ref. Puuronen 2006, 23). Suomalaisessa nuorisotutkimuksessa esille tuodaan 1950-luku, jolloin
joidenkin tutkijoiden mielestä nuorison esille tuleminen alkoi ja siihen vaikutti esimerkiksi nuoriso- kulttuurin syntyminen (Heiskanen & Mitchell 1985, 10-15, ref. Puuronen 2006, 23). Eri tutkijoilla on kuitenkin monenlaisia eri näkemyksiä liittyen nuoruuteen ja nuoruuden historiaan (Puuronen 2006, 22-51).
Nuoruuden kestoa, sen alkamista ja päättymistä, on hankala määritellä ja siitä löytyykin varmasti useita eri määritelmiä. Puuronen (2006) tuo esille Nuorisotutkimus-kirjassaan muun muassa 1900- luvun alkupuoliskon näkemyksiä nuoruudesta (emt., 53). Esimerkiksi valistuskirjailija Rousseau määrittelee nuoruuden sijoittuvan 15–20 ikävuoteen (Rousseau 1905, 400-401, ref. Puuronen 2006, 52). Charlotte Bühlerin mukaan nuoruuteen liittyy kaksi eri vaihetta, jotka ovat puberteetti ja varsi- nainen nuoruus. Ensimmäisenä mainittu tapahtuu hänen mukaansa 12–17 vuoden iässä ja jälkimmäi- nen 17–24 ikävuosien aikana. (Bühler 1948, ref. Puuronen 2006, 57.) Kehityspsykologi Eduard Sprangerin näkemys nuoruudesta on, että sen määrittely on kontekstisidonnaista. Esimerkiksi sivis- tyneistön kaupunkilaisnuorien nuoruus ajoittuu tytöillä 13–19 ja pojilla 14–22 ikävuosien ajaksi. Su- kupuoli, sosiaalinen ja kulttuurinen tausta siis vaikuttavat tähän Sprangerin mukaan. (Spranger 1932, 30-39, ref. Puuronen 2006, 59-60.) Robert J. Havighurst jakaa nuoruuden kolmeen eri vaiheeseen:
”varhaisnuoruus (11-14-vuotiaat), keskinuoruus (15-18-vuotiaat) ja myöhäisnuoruus (19-25-vuoti- aat)”. Kokonaisuudessaan nuoruus siis kestää hänen mukaansa ikävuodesta 11 aina 25 ikävuoteen asti. (Nurmi 1995, 257-259, ref. Puuronen 2006, 63.)
Myös Kevin Durkin (1995) tuo esille nuoruuden määrittelyn vaikeuden. Olisi helppoa olettaa nuo- ruuden alkavan 13-vuotiaana teini-iän koittaessa, mutta totuus on että yksilöt kehittyvät eri tahtiin.
Jos nuoruuden alkamisen arvioiminen on vaikeaa, niin myös nuoruuden loppumisen määrittely tuot- taa päänvaivaa. Durkin tuo esille pohdintaa, voiko jokin tietty ikä merkitä universaalia tilaa kehityk- sen suhteen. On ehdotettu myös erilaisia lähestymistapoja nuoruuden loppumisen määrittelyyn kuten ekonominen kriteeri (itsenäiset tulot) tai yhteiskunnallinen kriteeri (esimerkiksi äänestysikä). Nuo- ruuden käsitteen ollessa hieman epäselvä psykologit saattavat puhua mieluiten siirtymästä lapsuu- desta aikuisuuteen, onhan nuoruus muutoksen aikaa. (Durkin 1995, 506-508.)
Nuorisokasvatus ei rajoitu vain kouluihin, ja se ei ole saanut osakseen samanlaista huomioita kuin muut kasvatuksen alueet. Nuoruutta määriteltäessä täytyy huomioida se, että nuoret tulee nähdä yk- silöinä eikä vain yhtenä suurena joukkona. Usein nuoruus nähdään siirtymävaiheena ja nimenomaan sijoittumisena kahden vaiheen väliin. Esille tulee monia erilasia tapoja määritellä ikää ja nuoruutta.
Näistä mainittakoon esimerkiksi kalenteri-ikä, psykologinen kehitysvaihe, sosiaalinen kanssakäymi- nen ja yhteiskunnalliset tehtävät. Todetaan osan näistä sulkevan pois muut määritelmät ja osa puo- lestaan täydentää muita määritelmiä. Määrittelytavat keskittyvät siis erilaisiin seikkoihin, esille tulee- kin näiden määritelmien moninaisuuden huomiointi. Nuoruutta määriteltäessä siihen vaikuttaa myös sen aikainen todellisuus, jossa eletään; usein ajatellaan moderniksi yhteiskunnaksi kehittymisen ole- van yhteydessä nuoruuden ”keksimiseen” tai sen ”syntyyn”. Lapsia täytyi alkaa valmistamaan tulevia ammattejansa varten: ”yhteiskunnallisesta valmistautumisesta tuli oma ikävaiheensa, jatkuvasti pite- nevä nuoruus”. (Nivala & Saastamoinen 2007, 8-13.)
Modernissa yhteiskunnassa korostuu yhä enemmän yksilöllisyys ja se, että kehitys ja esimerkiksi oppiminen eivät keskity pelkästään lapsuuteen ja nuoruuteen vaan ne jatkuvat koko elämän ajan.
Tästä syystä virallisten ja muodollisten instituutioiden lisäksi tulee ottaa huomioon ei-viralliset ja ei- muodolliset ulottuvuudet, jotka liittyvät oppimiseen ja kasvuun. Nuorisokasvatuksessa tulee huomi- oida esimerkiksi nuorisotyö ja media-ympäristö. Modernisaation myötä nuorisokasvatuksen yhdeksi haasteeksi mainitaan nousseen juuri yksilöllistymisen: esille tuodaan rakenteellinen yksilöllistymis- kehitys (asuminen, koulutus), johon liittyy ”rakenteellinen pakko”, ja laadullinen yksilöllisyys (kes- keistä kuluttajuus), jossa puhutaan ”oman jutun löytämisestä”. Yksilöllistymisen vahvasti sävyttä- mässä kulttuurissa haastetta luo löytää keinot, joilla tuetaan nuorten kehitystä osaksi yhteiskuntaa.
(emt., 15-17.)
Nuoruus elämänvaiheena erottautuu muista vaiheista siinä, että silloin samasta ikäryhmästä koostuva vertaisryhmä on tärkeässä osassa. Ihmisen voisi kuvailla olevan jopa riippuvainen tästä ryhmästä.
Nuoruuden on todettu myös pidentyneen, ja yksi tekijä tälle on esimerkiksi koulutuksen pidentymi- nen. Se ei ole kuitenkaan ainoa syy: siirtyminen vaiheesta toiseen on voinut vaikeutua joillekin nuo- rille ja se ei tapahdu enää niin kuin ennen. On ilmentynyt eräänlaisia ”rajatilanteita” vaiheiden välille.
(Galland 1991; 122-125; 1995b, 7-17, ref. Puuronen 2006, 160-161.) Nuorten ystävyyttä ja nuoruu- den muuttuvia sosiaalisia suhteita käsitellään lisää seuraavissa kappaleissa.
1.3 Ystävyys nuoruudessa ja käsitteenä
1.3.1 Ystävyys käsitteenä
On tärkeää avata ystävyyden käsitettä heti alkuun. Esille on tullut, että joskus ystävyyden ja vertaisten käsitteet saattavat limittyä, mutta niillä kuitenkin tarkoitetaan eri asioita: vertaiset ovat usein samaa
ikäluokkaa, mutta esimerkiksi luokkatoveria ei silti välttämättä lasketa ystäväksi (Holt-Lunstad 2017, 234). Ihmiset käyttävät ystävä-käsitettä laajasti. Sillä voidaan viitata niin työkavereihin kuin perheen- jäseniinkin. Ystävyys kuitenkin poikkeaa näistä suhteista vapaaehtoisuuden ja valinnan kautta; ystä- vyyssuhteet ovat ”epävirallisia” eikä niitä sanele viralliset sopimukset tai sukulaisuus. (Wrzus, Zim- mermann, Mund & Neyer 2017, 21.) Suhteen laatua pidetään ainoana kriteerinä ystävyydelle, toisin kuin esimerkiksi sukulaissuhteiden tai naapuruston kanssa, joita määrittävät eri kriteerit. On tuotu esille myös eroavaisuuksia ystävyyden järjestäytymisessä, liittyen esimerkiksi luokkaan ja sukupuo- leen. Samanlainen status ja elämäntilanne vaikuttavat usein ystävyyden solmimiseen. (emt., 5.) Sa- manlaisuuden onkin todettu olevan merkittävä valintakriteeri ystäville (Dishion ym., 1995, ref. Er- dley & Day 2017, 3).
Länsimaisissa yhteiskunnissa on ilmennyt, että yksilöiden henkilökohtaiset ja sosiaaliset siteet ovat muuttumassa ja tämä herättää huolta. Esille on tuotu huolenaiheita perheen, naapuruston ja yhteisön sirpaloitumisesta, eli niin sanottujen perinteisten yhteisöjen. Nykyään ystävyyden käsite voidaan nähdä mukautuvana sekä lähes kaikkialla läsnä olevana. Lisäksi ystävyyttä pidetään nykypäivänä yhtenä keskeisenä sosiaalisena resurssina ja se on osa sosiaalista pääomaa. Voidaankin pohtia, kor- vaako nykyaikana ystävyys heikkoja perhe- ja naapurustositeitä. On puhuttu myös esimerkiksi ”ys- tävistä perheenä”. Sukulaisuussuhteiden ja yhteisön verkostojen sijaan painotus on siirtynyt henkilö- kohtaisiin siteisiin. Tämän päivän individualistiseen yhteiskuntaan ideaalinen ystävyyssuhde (valittu ystävyys) näyttää soveltuvan. (Chambers 2006, 1-2.)
1.3.2 Sosiaalisten suhteiden muutos nuoruuteen kasvettaessa
Tutkijoiden mukaan ystävyyden käsityksessä on ilmennyt laadullisia muutoksia lapsuudesta teini- ikään edetessä. Kasvaessa teini-ikää kohti vastavuoroisuuden painotus kasvaa ja esille tulevat myös ystävyyssuhteen velvollisuudet. Nuorille ystävyys merkitsee ihmistenvälisiä riippuvuuksia, myös luottamuksen vaihto on heille tärkeässä osassa. Ystävyyden käsityksessä on huomattu olevan eroa- vaisuuksia tyttöjen ja poikien välillä. (Durkin 1995, 306–307.) Tyttöjen ystävyydessä ilmenee enem- män läheisyyttä ja uskoutumista kuin pojilla, jotka viihtyvät suurissa ryhmissä (Buhrmester & Fur- man 1987; Erwin 1993, ref. Durkin 1995, 307). Tuon esille sosiaalisten suhteiden muutosta nuoruu- teen kasvettaessa, koska koen sen tärkeäksi asiaksi ja pyrin tuomaan ilmi ystävien kasvavaa merki- tystä nuorille.
Nuoruudessa sosiaalisiin suhteisiin tulee muutos, ja vertaistoverit ovat yhä suuremmassa roolissa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorille samankaltaisuus vaikuttaa ystävien valintaan. Vanhem- pien kasvatus ja toimintamallit vaikuttavat nuoreen, mutta myös toverit tarjoavat erilaisia toimintata- poja. Nuoruuteen liittyvät myös kehitystehtävät, jotka muuttuvat verrattaessa esimerkiksi lapsuuteen.
Tehtävien onnistuminen edistää hyvinvointia. (Nurmi ym. 2006, 130-131.)
Perhesuhteissa on tapahtunut muutoksia ja ne jatkuvat edelleen. Nuoret viettävät aikaansa yhä enem- män samanikäisten kanssa vanhempien paiskiessa töitä tai yksinhuoltajuuden yleistyessä toinen van- hempi puuttuu kokonaan. On todettu sukupolvien välillä tapahtuvan kanssakäymisen heikentyneen.
Muutoksia nuoruuteen nyky-Suomessa on tuonut myös tieto- ja viestintätekniikka; ”nuoret elävät korostetusti edistyneen teknologian yhteiskunnassa”. Teknologian kehityksen on oletettu vaikuttavan nuorten sosiaalisiin suhteisiin, se esimerkiksi mahdollistaa melkein jatkuvasti tavoitettavissa olemi- sen. (Nurmi ym. 2006, 156-158.)
Nuoruuteen liittyy siis muutoksia, ja osa muutoksista koskettaa perhesuhteita. Konfliktit vanhempien ja nuorten välillä ovat mahdollisia, mutta toisaalta huomautetaan myös konfliktien kuuluvan sosiaa- liseen elämään. (Durkin 1995, 520, 524.) Usein puhutaan riskeistä, joita liittyy nuorten vertaissuhtei- siin (esimerkiksi rikollisuus, päihteet), mutta itse asiassa nuoren kuulumattomuus vertaistensa ryh- miin on myös huolestuttavaa. (emt., 526.) Vaikkakin ikätovereista tulee tärkeitä henkilöitä nuorille, he eivät silti syrjäytä vanhempien paikkaa. (emt., 530.)
1.3.3 Nuorten ystävyys, ryhmien muodostuminen ja niiden tutkimus
Nuoruudessa ystävyyteen liittyy monia tehtäviä, kuten kumppanuus, luotettavuus, kiintymys, tuke- minen ja lohduttaminen. Myös ryhmään mukaan pääseminen voi tuoda nuorelle tunteen kelpaavuu- desta. Ystävien puuttuminen kokonaan tai huonot kokemukset ystävyydestä voivat joissain tapauk- sissa johtaa lapsilla ja nuorilla esimerkiksi yksinäisyyteen, masennukseen tai ahdistukseen. (Erdley
& Day 2017, 4-7.)
Nuorten ikätovereilla voi olla suuri vaikutus heidän käyttäytymiseen, ja tämä voi tulla ilmi niin myön- teisessä kuin kielteisessäkin mielessä. Hyviä sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella ja oppia ikätove- reiden seurassa. Valitettavasti myös päihteiden käyttämistä voi tapahtua toveriryhmissä. Kuten esille on tullutkin, usein kaveriporukassa ilmenee samankaltaisuutta. Aina ei voida kuitenkaan päätellä, kumpi tapahtuu: hakeutuvatko nuoret samankaltaisten henkilöiden seuraan, vai alkavatko samassa
kaveriporukassa aikaansa viettävät nuoret omaksua toistensa tapoja ja muistuttaa toisiaan. Esille on tuotu, että nuorten ryhmien rakentumiseen vaikuttaa myös se, missä asuu. Esimerkiksi kaupunki ja maaseutu tarjoavat erilaiset mahdollisuudet luoda laajempia ryhmiä, koska etäisyydet ovat eri luok- kaa. (Nurmi ym. 2006, 149-150.)
Yleensä nuorilla on ainakin yksi ystävä, ja suurin osa heistä kuuluu johonkin ryhmään. Kahdenväli- nen ystävyyssuhde (dyadi) on kenties eniten tutkittu toverisuhteen tyyppi ja niille ominaista on esi- merkiksi läheisyys sekä vastavuoroisuus. (Nurmi ym. 2006, 148.) Käy ilmi, että tutkimukset nuorten ystävyyssuhteista perustuvat usein heidän itse kertomaansa tietoon, koska suuri osa ystävyyteen liit- tyvästä toiminnasta tapahtuu muualla kuin aikuisten nähtävillä. Sen takia ei voida kuin luottaa nuorten kertomaan tietoon ystävyydestä, mutta valitettavasti heiltä saatu tieto ei aina ole luotettavaa. On myös muita keinoja hankkia tietoa, esimerkiksi tutkittaessa kaveriryhmiä voidaan käyttää etnografista lä- hestymistapaa tai tukeutua sosiaalisen verkoston tietoon. Molemmat tavat ovat suosittuja ja niitä on täydennetty myös muilla. (Brown 2004, 368–369.)
Nuoriin liittyen on tutkittu erilaisia ryhmiä, joissa he ovat, ja niiden mahdollisia vaikutuksia. Ikäto- veriryhmiä on voitu tutkia esimerkiksi nimeämisten kautta; jokainen nuori listaa kenen kanssa halu- aisi olla tekemisissä ja kenen ei. Nimeämisten mukaan yksilöt voidaan jaotella eri ryhmiin ja näin tutkia vaikka suosion vaikuttamista nuoren hyvinvointiin. Nuorten toveriryhmät ovat erilaisia; ne voi- vat olla esimerkiksi vapaasti muodostuneita kuten vaikkapa harrastuksien kautta, tai instituution sa- nelemia, eli esimerkiksi yläkoulun luokkajaon mukaan. Toveriryhmät voivat kokea myös muutoksia, niin siirryttäessä koulusta toiseen kuin iän myötäkin. Ajan mittaan ja nuoren kasvaessa esimerkiksi luottamus alkaa korostua. (Nurmi ym. 2006, 147-150.)
Julianne Holt-Lunstad (2017) on käsitellyt artikkelissaan ystävyyttä ja terveyttä, ja esille tulee muun muassa ystävien ja vertaisten vaikutus terveyteen niin hyvässä kuin pahassa. Tämä ei päde vain nuo- riin vaan myös aikuisten suhteissa voi näkyä tällainen vaikutus (emt., 239). Artikkelissa tuodaan myös ilmi tulevaisuuden tutkimusta ystävyydestä ja terveydestä: nykyään teknologian kehitys on vai- kuttanut suuresti ihmisten suhteisiin sekä niihin liittyviin prosesseihin, ja jopa koko ystävyyden mää- ritelmään, joten onkin aiheellista pohtia vaikuttavatko ”online”-ystävyyssuhteet myös terveyteen millä tavoin. (emt., 243.)
1.4 Sosiaalisen median lyhyt historia ja käsitteistön avaaminen
Sosiaalisen median sivustoja on määritelty esimerkiksi seuraavalla tavalla: ”verkkopohjaiset palvelut, joiden avulla yksilöt voivat (1) luoda julkisen tai puolijulkisen profiilin rajoitetussa järjestelmässä, (2) laatia luettelon muista käyttäjistä, joiden kanssa he jakavat yhteyden, ja (3) tarkastella ja käydä läpi omia ja muiden yhteystietolistoja järjestelmässä”. (boyd & Ellison 2007, 211, ref. Ledbetter 2017, 93-94.)
Verkkovuorovaikutuksen tutkimuksen juuret ovat 1970-luvulla, jolloin tutkittiin tietokonevälitteistä viestintää. Verkkovuorovaikutus, sen välineet ja muodot, kokevat muutoksia nopeasti. Siitä syystä täytyy myös tarkastella tutkimuksellista näkökulmaa, jonka täytyy pysyä tahdissa ja kehityttävä sitä mukaa. On olemassa kaksi ryhmää, synkroniset palvelut eli reaaliaikainen viestintä, ja asynkroniset palvelut eli viestiminen viiveellä. Jakoa on tehty myös yksityisen ja julkisen välille, ja sosiaalisen median palveluista löytyvät usein molemmat. Esimerkiksi Facebookissa voidaan viestiä yksityisesti ja myös julkisesti. (Laaksonen & Matikainen 2013, 193–194.)
On puhuttu digitaalisen aikakauden jakautumisesta ja eri sukupolvista ja niiden välisestä kuilusta sii- hen liittyen. Tutkijoilta löytyy eri näkemyksiä ja termejä liittyen sukupolviin, jotka ovat eläneet ennen teknologista kehitystä, sen aikana, ja ne, joilla kehittynyt teknologia on ollut läsnä koko eliniän. On tuotu ilmi, että kuilu sukupolvien välillä internetin käytössä on häviämässä, ja ihmisiä ei pitäisi jakaa sukupolviin internetin käytön mukaan. Pääosassa ei ole siis käyttö vaan se, mitä toimia netissä har- rastaa: nämä toimet erottavat yksilöitä ja heitä voi ohjata esimerkiksi tarpeet ja motivaatiot. (Attrill 2015, 30-31.)
On tärkeää avata perustermit, kuten tietokonevälitteinen kommunikointi (CMC, eli computer-media- ted communication), mikä tarkoittaa vuorovaikutusta ihmisten välillä elektronisten laitteiden kautta, esimerkiksi sähköpostitse. 2000-luvun alkupuoliskolla sosiaalisen median sivustot (SNSs, eli social networking sites) oli käsitteenä vielä melko tuntematon, mutta sitten suuret massat löysivät Faceboo- kin. Sosiaalisen median sivustoille on yleensä ominaista esimerkiksi päivitysten tekeminen ja kuvien jakaminen. (Attrill 2015, 32-34.)
Tietokonevälitteinen kommunikointi kuuluu ihmisten arkipäiväisiin toimiin, se pitää sisällään kaik- kea tietokoneiden välityksellä tapahtuvaa kommunikointia ja vielä enemmänkin: myös tekstiviestit voidaan nähdä siihen kuuluvaksi. (Kirwan 2016, 31.) Myös Grainne Kirwan käsittelee artikkelissaan
synkronista ja asynkronista käyttöä, ensimmäinen viittaa samanaikaiseen käyttöön (esimerkiksi ääni- viestintä pelissä) ja jälkimmäinen ei-samanaikaiseen käyttöön (esimerkiksi foorumit). Joskus nämä erilaiset viestintätavat voivat hämmentää ihmisiä. Koska nykyaikana älypuhelimet mahdollistavat jat- kuvan yhteydessä olemisen toisiin, voi vastauksen pitkittyminen ihmetyttää yksilöitä ja aiheuttaa jopa suuttumusta. (emt., 33.) Kirwan tuo esille tietokonevälitteisen kommunikoinnin lyhyttä historiaa ja esimerkiksi multimodaalisuutta. Enää ei tarvitse vain lukea tai tuottaa tekstiä, vaan voidaan viestiä esimerkiksi kuvilla ja videoilla. Nykyään useat sosiaalisen median sivustot keskittyvätkin juuri niihin.
(emt., 34.)
1.5 Sosiaalisen median suhteet ja nuorten sosiaalisen median käyttö 1.5.1 Ystävyys sosiaalisessa mediassa
Joissain sosiaalisen median sivustoilla ”ystävä” sanan alle menevät kaikki henkilöt, jotka hyväk- symme oman profiilimme yhteystiedoiksi eli ”ystäviksi”. Välillä on vaikeaa ymmärtää, mitä tutkijat tarkoittavat tutkimuksissaan sosiaalisen median ystävillä: tarkoitetaanko niillä nimenomaan perintei- sellä tavalla ymmärrettävää ystävyyttä ja mukaan ei lasketa muita suhteita, vai viitataanko mihin ta- hansa yhteyteen sosiaalisessa mediassa. Tutkijoiden onkin suositeltavaa tehdä selväksi, mistä on kyse. (Ledbetter 2017, 93-94.)
Ihmisillä voi olla satoja ”ystäviä” sosiaalisen median sivustoilla, ja suhteita, jotka on muodostettu sekä ylläpidetty pelkästään verkossa. On myös tullut ilmi, ettei kaikilla välttämättä ole aikomustakaan siirtää tällaisia suhteita reaalimaailmaan (offline world). On arveltu, että verkossa tapahtuvilla yh- teyksillä olisi kielteinen vaikutus reaalimaailman ystävyyssuhteisiin. Tämä hypoteesi johtuisi siitä, että verkossa toimimiseen käytettävä aika vie aikaa pois reaalimaailmassa toimimiselta. (Myddleton
& Attrill 2015, 49, 53.) Onkin väitetty tämän vaikuttavan reaalimaailman ystävyyssuhteiden laatuun huonolla tavalla (Valkenburg & Peter 2011, ref. Myddleton & Attrill 2015, 53). Tutkimuksissa on tullut ilmi ihmisten etsivän yksinäisyyden takia entistä aktiivisemmin verkossa ystävyyssuhteita sekä vähemmän ystäviä reaalimaailmassa omaavat nuoret käyttivät useammin Internetiä (Mesch 2001, ref.
Myddleton & Attrill 2015, 54). On tutkimusta myös siitä, että ystävyyssuhteiden laatua sekä henki- löiden hyvinvointia edistäisi tietokoneen välityksellä viestiminen ystävien kesken (Valkenburg & Pe- ter 2011, ref. Myddleton & Attrill 2015, 54), ja julkisten foorumien käyttö tuntemattomien kanssa viestimiseen ei vaikuta hyvinvointiin (Valkenburg & Peter 2007, ref. Myddleton & Attrill 2015, 54).
Ilmi tulee myös ”rikkaat rikastuvat” -näkökulma: vahvempia siteitä ja ylipäätänsä enemmän siteitä
muodostavat ne, jotka ovat sosiaalisesti taitavampia. Verkossa kommunikointi voi myös vahvistaa jo olemassa olevia ystävyyssuhteita. (Kraut ym. 2002, ref. Myddleton & Attrill 2015, 54.)
Chambers (2013) pohtii kirjassaan muun muassa ystävyyttä ja läheisyyttä. Hän tuo esille nykyajan muuttuneet olosuhteet; sosiaalisen median vaikutuksen suhteisiin, muutokset ”epävirallisissa sään- nöissä” liittyen ihmisten välisiin suhteisiin, epävirallinen tyyli välitteisessä yhteyksissä suhteen laa- dusta huolimatta. Myös Chambers pitää merkittävänä sitä, että ystävyyden käsite on kokenut erään- laisen ”siirtymän” ja sillä voidaan kuvata monenlaisia suhteita verkossa. Tämän lisäksi kysymyksiä herättää myös läheisyys ja yksityisyys. Läheisyys ja läheiset ovat yleensä viitanneet perheeseen ja läheisiin ystäviin. (emt., 40-41.) Chambers tuo myös esille yksilöitymistä ja siihen liittyen oletuksen perinteisten suhteiden kuten perhesuhteiden heikkenemisestä. Sosiaaliseen mediaan liittyvät huolen- aiheet jopa vuorovaikutuksen tuhoutumisesta, kun ”oikeassa elämässä” käytävä vuorovaikutus jää vähemmälle. Huolta herättää myös ajatus siitä, että jatkuva sosiaalisessa mediassa suhteiden ylläpi- täminen ja ihmisten kanssa viestintä johtaa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. (emt., 46.)
Chambers käsittelee valinnaista läheisyyttä (eli itse valittuja suhteita) ja tuo esille itseilmaisun tai itsestään tiedon antamisen tärkeyden. Tämä toiminta tarkoittaa luottamusta, ja sosiaalisen verkoston sivustot edesauttavat sitä. Varsinkin nuorille se on tärkeä kanava kyseiseen toimintaan. Chambers tuo esille ajatusta, että nykyiset sosiaalisen verkoston sivustot vihjaavat ihmisten halusta avoimempiin suhteisiin. Chambersin mukaan myös ”Läheisyyden paljastaminen toimii merkkinä, mikä määrittelee aitoa ystävyyttä ja erottaa tämän suhteen ’teennäisistä’ tai pinnallisista online-ystävyyssuhteista.”
(emt., 46-47.)
Andrew M. Ledbetter (2017) tuo artikkelissaan esille erilaisia tutkimuslinjoja liittyen sosiaalisen me- dian ystävyyssuhteisiin. Sosiaaliseen mediaan ja suhteisiin liittyen on tutkittu esimerkiksi ensivaiku- telman syntyä. Sosiaalisessa mediassa voi itse päättää, mitä tietoja itsestään jakaa omassa profiilis- saan, mutta siellä liikkuu myös itselle hallitsematonta tietoa kuten esimerkiksi muiden lisäämät kuvat itsestä. Yksi merkittävä tutkimuslinja on suhteiden ylläpitäminen sosiaalisessa mediassa. (Ledbetter 2017, 96-97.)
Tutkimusten mukaan se vaihtelee, mitä ja kuinka paljon ihmiset paljastavat itsestään netissä, siihen voi vaikuttaa esimerkiksi luonteenpiirteet. Reaalimaailman ihmissuhteita voi myös edistää netissä tapahtuva itsestään kertominen ja tiedon jakaminen. (Myddleton & Attrill 2015, 64.) Yksilöllä itsel-
lään on usein mahdollisuus valita sosiaalisen median sivustoilla, keille kaikille hän jakaa omaa infor- maatiotaan. Henkilö voi valita jakavansa tietoa esimerkiksi muutamalle ystävälle, kaveriporukalle tai julkisesti kaikkien saataville. Tieto ei kuitenkaan välttämättä pysy vain heidän saatavillaan, joille se on tarkoitettu, vaan eteenpäin leviäminen on aina mahdollista. (Power & Kirwan 2015, 233.) Tähän samaan keskusteluun liittyy myös luottamus verkossa; keneen luotamme, kenelle jaamme tietoa ja missä (emt., 237).
Yksityisyys ja luottamus ovat tärkeitä aiheita keskusteltaessa online-maailmasta ja tiedon jakamisesta siellä. Ihmisten tavat jakaa tietoa itsestään netissä vaihtelevat; jotkut miettivät tarkkaan mitä jakavat ja toiset saattavat vältellä tietojen jakamista kokonaan. Kun tieto on kerran jaettu nettiin, sitä voi olla vaikea saada pois sieltä. Ihmiset eivät myöskään aina välttämättä ymmärrä tai edes muista, ketkä kaikki näkevät esimerkiksi heidän julkaisunsa tai pääsevät käsiksi jaettuun tietoon. Yksilö voi jul- kaista tietoa pienen kaveripiirin nähtäväksi, mutta se ei aina jää siihen, koska myös heidän on mah- dollista jakaa tätä tietoa eteenpäin. (Kirwan 2016, 124-126.)
Koska omaa identiteettiään voi muokata netissä mielin määrin, myös täysin anonyyminä esiintyminen on mahdollista. Tämä voi johtaa negatiivisiin asioihin, kuten poistaa vastuuntunnon ja mahdollistaa esimerkiksi kiusaamisen netissä. Myös sosiaalisen median sivustoihin liittyy ”pimeä puoli”, koska siellä on riski joutua kiusatuksi. (Rooney, Connolly, Hurley, Kirwan & Power 2015, 90-92, 97.)
1.5.2 Nuoret sosiaalisessa mediassa ja sen käyttäjinä
Tutkimukset osoittavat, että suuri osa sosiaalisen median käyttäjistä on teini-ikäisiä. On käytetty jopa termiä ”diginatiivit”. Chambers tuo ilmi, että usein tutkimuksissa liittyen nuoriin ja sosiaaliseen me- diaan on tarkastelun kohteena ollut Facebook tai MySpace. Sosiaalisen median riippuvuus on noussut myös keskustelunaiheeksi, etenkin teinien riippuvuus ”somesta”. Chambers käsittelee ”teinien välit- teisiä sosiaalisia maailmoja” ja muistuttaa medioiden kuuluvan nuorten arkeen sekä heidän olevan säännöllisiä käyttäjiä. Teknologisen kehityksen myötä yksilöllinen, henkilökohtainen viestintä on tul- lut nuorille mahdolliseksi. Heidän on mahdollista viestitellä keskenään ilman aikuisten valvontaa.
Tämä sisältää toki myös haasteita. Voidaan pohtia yksityistä ja julkista ulottuvuutta liittyen verkkoon ja siellä toimimiseen. (Chambers 2013, 82-86.) Chambersin mukaan nuorille sosiaalinen media yk- sinkertaisesti luo mahdollisuuden yhteydenpitoon silloin, kun se ei muuten olisi mahdollista. Sosiaa- linen media on hänen mukaansa nuorille tavallaan reaalimaailman jatketta, ja siellä tapahtuva vuoro- vaikutus ulottuu myös takaisin. (emt., 87-88.)
Teini-ikäisten sosiaalisen median käyttöön kuuluu se, että usein siellä ollaan yhteydessä jo valmiiksi reaalimaailmassa muodostettuihin suhteisiin. Tämä on tullut ilmi useissa tutkimuksissa riippumatta kansallisuudesta. Ystävien valitsemiseen ja eräänlaiseen ”hallintaan” sosiaalisessa mediassa liittyy myös julkinen puoli, yhteyksien esillä oleminen. Nuorille sosiaalisen median kaverilistat voivat olla tärkeä osa oman itsensä esittämisessä, ja ne vaikuttavat ystävyyden prosesseihin (ei pelkästään verk- komaailmassa, vaan myös reaalimaailmassa). Teini-ikäisille pohdintaa saattaa aiheuttaa se, että kaikki yhteystiedot ovat ”kaveri”-termin alla, joten ketä kaikkia sinne kannattaisi hyväksyä. Täytyy myös muistaa, ettei kaikkia läheisiäkään välttämättä hyväksytä kaverilistoille erinäisistä syistä (esi- merkiksi vanhemmat). (Chambers 2013, 89-90.)
Irene Connolly (2016) käsittelee artikkelissaan nuoria ihmisiä ja internetiä. Online-maailmaan ja siellä kommunikointiin liittyy hyötyjä, mutta nuoret ovat alttiita myös riskeille. Teknologia on osa nuorten elämää. Nuoret etsivät tietoa verkosta ja ovat tekemisissä siellä vertaistensa kanssa. Usein henkilöt, joiden kanssa nuoret ovat tekemisissä verkkomaailmassa, ovat heille entuudestaan tuttuja.
(emt., 224-226.) Tutkimusten mukaan reaalimaailman suhteiden vahvistaminen on yksi tärkeä tekijä nuorten netin käytössä (Subrahmanyam & Greenfield 2008, ref. Connolly 2016, 226). Yksi teknolo- gisen kehityksen ikävistä puolista on nettikiusaaminen. Koska teknologian kehitys mahdollistaa yh- teydessä olemisen ihmisiin etäisyydestä ja sijainnista huolimatta, myös nettikiusaamista on vaikea päästä karkuun. Tämän kaiken lisäksi Connolly tuo esille myös ajatusta, että monet reaalimaailmassa tapahtuvat käyttäytymistavat ovat saattaneet vain siirtyä online-maailmaan. (Connolly 2016, 229- 230.)
Esille on tullut, että yleensä nuoret eivät tapaa netissä kohtaamiaan tuntemattomia uusia henkilöitä reaalimaailmassa. Muuttava tekijä tähän voi kuitenkin olla se, jos nuori on jäänyt ulkopuolelle omassa koulupiirissään. Tuntemattomien hyväksyminen kaverilistalle voi tulla silloin kyseeseen, kun nuori esimerkiksi hyötyy siitä itse; esimerkkinä statuksen nostatus tai jonkinlainen kilpailu. Joskus saate- taan lisätä ”kaveriksi” henkilö, josta nuori voisi olla kiinnostunut. Tuntemattomien kaveripyyntöjä kehdataan torjua, mutta tuttujen kaveripyynnöt on hankalampi torjua. Joskus tuttavia hyväksytään kaverilistalle, koska nähdään mahdollisena suhteen edistäminen ystävyydeksi. (Chambers 2013, 90- 92.) Esille on tullut käsite ”piilevistä siteistä”, joka liittyy juuri edellä mainittuun toimintaan (Haythornthwaite 2005, 137, ref. Chambers 2013, 92). On käsitelty myös nuorten kaverilistalta pois- tamista (defriending), josta nuorilla on erilaisia näkökulmia: joidenkin mielestä sosiaalisessa medi- assa kaverilistan hallinta on kätevää eivätkä siis näe siinä ongelmaa, toisten mielestä kavereiden pois- taminen on arveluttavaa toimintaa. (Chambers 2013, 93.)
Chambers (2013) on käsitellyt sosiaalisen verkoston sivustoihin liittyen ominaisuutta, jonka avulla kavereita voidaan listata järjestykseen. On mahdollista sijoittaa ihmiset järjestykseen ensimmäisestä viimeiseen, esimerkiksi top 24 listalle (MySpacessa). Tämä voi aiheuttaa kitkaa suhteisiin ja kertoa nuorille jotain suhteidensa laadusta, vaikka listaa voisikin muokata myöhemmin. Lista on myös jul- kista tietoa. Listalle pääseminen voi tuoda nuorelle hyväksymisen tunnetta, jota nuori kaipaa. Kaikki konfliktit liittyen kavereiden listaamiseen voi välttää jättämällä listat tekemättä ja pitämällä kaikki kontaktit ”kaverit”-nimikkeen alla. Nuoret pitävät joitakin sosiaalisessa mediassa tapahtuvia tekoja, kuten kommentointia toisen sivulla, keskinäisen tuen osoituksena. Se voi olla myös osoitus ystäväl- lisyydestä tai esimerkiksi sosiaalisesta arvosta. (emt., 94-96.)
1.5.3 Heikot siteet sosiaalisessa mediassa
Netissä toimiviin suhteisiin kuuluu monenlaisia suhteita, kuten romanttiset suhteet, ystävyyssuhteet ja perhesuhteet. Kommunikoimme suurimmaksi osaksi netissä ystävien kuin näiden muiden suhtei- den kanssa ja siten onkin luontevaa pohtia sekä netissä toimivien että reaalimaailmassa olevien ystä- vyyssuhteiden osuutta elämässämme. (Myddleton & Attrill 2015, 50-51.) On hyvä käsitellä myös heikkoja siteitä, koska ne liittyvät vahvasti sosiaaliseen mediaan. Olennaista on tuoda tätä esille, koska kaikki suhteet sosiaalisessa mediassa eivät kuitenkaan ole perinteisiä ystävyyssuhteita.
On pohdittu, kuinka todellisia ovat ”nettiystävät”. Tutkijat ovat tuoneet esille ajatusta siitä, että on- line-maailmassa halutaan esitellä mieluummin ”ihanne”-minää kuin oikeata minää. Netissä voi pa- remmin hallita ja harkitummin ilmaista itseään, kun reaalimaailmassa esimerkiksi nonverbaalinen kommunikointi paljastaa paljon. Onkin pohdittu, voiko tämän takia oikeita ystävyyssuhteita olla ne- tissä. Toisaalta esille on tuotu, että samoista syistä internet voi myös mahdollistaa oikeat ystävyys- suhteet. Verkkomaailman ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa ainakin joissain asioissa yksilöön samalla tavalla kuin reaalimaailman ystävyys, esimerkiksi vaikutus minäkuvaan. (Myddleton & Attril 2015, 51-53.)
Chambers (2013) tuo esille ”massaystävät” tai paremmin suomennettuna suuren kaverijoukon. Sosi- aalisessa mediassa yksilöillä on mahdollista pyytää kavereiksi satunnaisiakin kavereita ja niistä voi muodostua suuri joukko. Sosiaalinen media mahdollistaa siis suuren heikkojen siteiden joukon pitä- misen kavereissaan. Heikkojen siteiden joukossa ei välttämättä ole vain tuttavia, vaan myös tunte- mattomia on mahdollista lisätä kaveriksi sosiaalisessa mediassa. Miksi joku tekisi näin? Chambers tuo esille esimerkiksi julkisuuden henkilöt, joilla on paljon yhteyksiä sosiaalisessa mediassa ja jotka
haluavat hyötyä sosiaalisesta mediasta, tähän liittyen esille tulee myös termi ”palkinto”-ystävät.
Termi viittaa siihen, että ystävyydellä halutaan edistää omaa statusta. (emt., 12-13.) Tosin nykyään oman statuksen nostattaminen ja kavereiden haaliminen ovat tuskin vain julkisuuden henkilöiden puuhaa, vaan kuka tahansa voi haalia itsellensä suuren joukon ”kavereita” sosiaalisessa mediassa.
Voidaan pohtia, pystytäänkö toimimaan suuren kontaktien määrän kanssa ja onko siitä hyötyä meille (emt., 13).
Ystävyys ei välttämättä tarkoita samaa kuin ennen, kun puhutaan sosiaalisen median ystävyyssuh- teista. Heikkoihin verkkomaailman siteisiin liittyy kysymyksiä, kuten ovatko ne huonompia siteitä ja liittyykö niihin merkittäviä hyötyjä. Heikkojen siteiden myötä voidaan kuitenkin päästä esimerkiksi ryhmiin, joihin muuten ei pääsisi, tai saada tietoa, jota ei ole mahdollista saada omasta lähipiiristään.
(Chambers 2013, 13-15.)
1.5.4 Online-ryhmät
Netissä ei olla pelkästään yhteydessä yksilöihin, vaan ihmiset voivat liittyä siellä erilaisiin ryhmiin.
On pohdittu tekijöitä, miksi ihmiset liittyvät online-ryhmiin netissä (Hurley 2016, 99). Syiksi on sel- vinnyt esimerkiksi seuraavia tekijöitä: yksinäisyyden lievittäminen (Code & Zaparyniuk 2009; Kir- wan & Power 2014, ref. Hurley 2016, 99), suhteellinen anonymiteetti (Kirwan & Power 2014, ref.
Hurley 2016, 99), samanmielisten juttelukavereiden etsiminen (Bargh & McKenna 2004; Kirwan &
Power 2014, Walther 2007, ref. Hurley 2016, 100), viestimisen mahdollisuus etäisyydestä huolimatta, netissä voidaan antaa itsestä sellainen kuva ryhmälle, kuin itse halutaan (artikkelissa mainitaan ”liu- kuva” identiteetti), ja viimeisenä tekijänä tuodaan esille netin suoma mahdollisuus luoda monikan- sallisia online-ryhmiä (Hurley 2016, 100-101).
Ihmiset ovat nykypäivänä yhä enemmän netissä ja vuorovaikuttavat siellä toistensa kanssa. Netissä on helpompaa muokata omaa kuvaansa itsestään ja siihen vaikuttavat myös muut käyttäjät. Monista sosiaalipsykologisista teorioista on ollut hyötyä sovellettaessa tähän niin sanottuun online-maail- maan, ja on edelleen. Kuten aikaisemminkin on todettu, internetissä pidetään paljon yhteyttä niin sanottujen reaalimaailman ihmissuhteiden kanssa ja sen lisäksi siellä voi muodostua täysin netissä vaikuttavia ihmissuhteita. Mutta miten tulkitaan tilanne, missä luodaan esimerkiksi ryhmäkeskustelu uusien koulukaverien kanssa, ja suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu siellä ja voi jatkua esimer- kiksi koulun päätyttyä. Voidaankin pohtia, ettei kaikissa tilanteissa ole selvää, voidaanko puhua re- aalimaailman suhteista vai verkossa toimivista suhteista. (Flood, Rooney & Barton 2015, 72-73.)
”Yksi yleisimmistä tavoista luokitella online-ryhmiä on luokitella ne ryhmän ensisijaisen tehtävän perusteella, toisin sanoen syy, miksi suurin osa ihmisistä liittyi.” (Bargh & McKenna 2004, ref. Flood, Rooney & Barton 2015, 73). Kuten reaalimaailman ryhmissä, niin online-ryhmissäkin voidaan luoda omat normit ja niitä noudattamalla yksilö voi mukautua ja sopia ryhmään. Esille tulevat normatiivinen vaikutus (sopiminen ryhmään) ja informatiivinen vaikutus (luullaan ryhmällä olevan enemmän tie- toa). (Flood, Rooney & Barton 2015, 74.)
Sosiaalisessa käyttäytymisessä on tärkeää vastavuoroisuus, tämä tulee ilmi myös sosiaalisessa medi- assa. Esimerkiksi Facebookissa ihmiset voivat ilmaista vastavuoroisuuttaan toisiaan kohtaan tykkää- mällä toistensa julkaisuista. Yksilö voi liittyä online-ryhmiin saavuttaakseen erilaisia hyötyjä. Myös informaation etsiminen voi toimia syynä liittyä ryhmään. Esille tulee ”lurkkaaminen” (”lurking”, suo- raan suomennettuna vaaniminen tai väijyminen), joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei henkilö itse osallistu toimintaan, vaan selailee ja seuraa ryhmän toimintaa. Syitä käytökselle voi olla monia, kuten yksinkertaisesti se, että henkilöllä ei ole mitään annettavaa toiminnalle. (Flood ym. 2015, 76-77.)
Erilaisista online-ryhmistä voi saada myös tukea elämän eri tilanteissa. Ihmiset voivat jakaa koke- muksiaan ryhmissä ja kohdata kohtalontovereitaan. Yksilöt voivat täten saavuttaa hyötyjä liittyessään erilaisiin online-ryhmiin. (Flood ym. 2015, 78-79.)
1.5.5 Suhteiden ylläpitäminen sosiaalisessa mediassa ja teknologiavälitteinen viestintä
Usein mietitty kysymys verkkomaailman suhteista on ollut se, että halutaanko suhteita ylläpitää vai muodostaa netin kautta. Vaikka internet mahdollistaisi uusien suhteiden luomisen täysin tuntematto- mien kanssa toiselta puolelta maapalloa, niin ilmi on kuitenkin tullut, että ihmisten yhteydenpitokon- taktit koostuvat suhteellisen pienestä määrästä henkilöitä. Nämä henkilöt ovat usein yksilölle läheisiä.
Toinen esille tullut fakta on, että ihmiset usein käyttävät sosiaalisen verkoston sivustoja ylläpitääk- seen olemassa olevia suhteitaan, ei niinkään luodakseen uusia. Sosiaalisen verkoston sivustojen avulla olisi mahdollista olla tekemisissä laajan joukon kanssa, mutta silti usein keskitytään vain lä- heisiin siteisiin. Olisi mahdollisuutta myös globaaliin kanssakäymiseen. Esille on tuotu paikallistu- neisuus, mitä ihmisten netissä tapahtuvat kontaktit useimmiten ovat. Netissä on mahdollista luoda yhteys esimerkiksi samoista aiheista kiinnostuneiden tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta ne tus- kin syrjäyttävät reaalimaailman ihmissuhteita. (Chambers 2013, 9-12.)
Debra L. Oswald (2017) käsittelee artikkelissaan pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden ylläpitämistä, ja yksi tärkeä huomioitava asia tässä on moderni teknologia ja sen avulla ystävyyden ylläpitäminen.
Esille tuodaan nykyajan moninaiset mediat, joiden kautta on helppo pitää yhteyttä esimerkiksi kau- empana asuviin ystäviin. Tiheän yhteydenpidon lisäksi teknologian kehitys mahdollistaa myös ihmis- ten passiivisen seuraamisen: ihmisten elämistä voi pysyä kärryillä seuraamalla heidän julkaisemia kuvia ja päivityksiä, eikä heidän kanssaan tarvitse edes keskustella. (emt., 273.) Tutkimusten mukaan suhteiden ylläpitämiseen sosiaalisessa mediassa liittyy sosiaalinen kontakti ja vastaamisen tavoittelu (McEwan, Fletcher, Eden & Sumner 2014, ref. Ledbetter 2017, 97), sekä esille tulevat tukeminen viestinnän kautta, samanlaiset kiinnostuksenkohteet, selailu ja tiedon etsintä (Vitak 2012, ref. Led- better 2017, 98).
On tutkittu ominaisuuksia liittyen ystävyyden ylläpitämiseen Facebookissa, ja esille ovat tulleet ter- mit ”jakaminen” (sharing), ”huolehtiminen” (caring) ja ”tarkkailu” (surveillance). Huolehtiminen voi viitata esimerkiksi tuen tarjoamiseen, jakaminen viittaa muun muassa omien uutisten jakamiseen muiden nähtäväksi ja tarkkailu voi tarkoittaa ihmisten passiivista seuraamista sosiaalisessa mediassa.
(McEwan 2013, ref. Oswald 2017, 273.) Usein tutkimukset liittyen sosiaaliseen mediaan ja ystävyys- suhteiden ylläpitämiseen keskittyvät Facebookin tutkimiseen, mutta täytyisi muistaa (ja huomioida) että muissakin medioissa tämä onnistuu. Ystävyyden ylläpitäminen onnistuu sosiaalisen median si- vustojen kautta yhteydenpidon ollessa läheistä ja henkilökohtaista. Kaikki siellä tapahtuva ylläpitä- minen ei siis ole samanarvoista. (Oswald 2017, 274-275.)
Netissä ei ylläpidetä pelkästään ystävyyssuhteita ja romanttisia suhteita, eikä keskitytä vain luomaan uusia suhteita, vaan siellä ylläpidetään myös perhesuhteita. On tuotu ilmi sekä positiivisia että nega- tiivisia vaikutuksia perhesuhteissa tietokonevälitteisen viestinnän lisääntyessä: kaukana oleviin per- heenjäseniin on helpompi olla yhteydessä nykyään, mutta toisaalta uudet laitteet ja lisääntynyt netissä roikkuminen voivat viedä aikaa pois perhesuhteilta. (Myddleton & Attrill 2015, 66.)
Huolenaiheeksi on noussut, miten teknologiavälitteinen viestintä vaikuttaa yksilöiden välisiin suhtei- siin, rappeuttaako se esimerkiksi reaalimaailman suhteita. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tek- nologian avulla voidaan edistää suhteita (mahdollista viestiä paikasta ja ajasta riippumatta). Ei ole vain yhtä tiettyä kanavaa, minkä kautta olla yhteyksissä ihmisiin, vaan niitä on iso valikoima. Yhtey- dessä voidaan olla läheisten ihmisten lisäksi niihin, jotka joskus olivat meille läheisiä. Sosiaalisen media mahdollistaa pysymisen kärryillä heidän elämäntilanteestaan. (Chambers 2013, 21-22.)
Usein on ajateltu teknologiavälitteisen kommunikoinnin olevan huonompaa kuin reaalimaailmassa tapahtuva kommunikointi, koska se esimerkiksi kärsii nonverbaalisten viestien puuttumisesta. Erilai- sia medioita on monenlaisia, joista ihmiset voivat päättää mitä käyttävät. Medioita voi valita käyt- töönsä eri tarkoituksien mukaan, niille on omat paikkansa. Myös suhteen luonne voi vaikuttaa siihen, minkä kautta ollaan yhteydessä kyseiseen henkilöön. Esimerkiksi sosiaalisen median sivustot voidaan nähdä helppona epävirallisena vuorovaikutuksen tapana. (Chambers 2013, 23-25.) Median valinta voi aiheuttaa myös tuomitsemista, koska jo pelkästään se voi kertoa yksilölle jotain (emt., 38).
2 SOSIAALISEN PÄÄOMAN TEORIA
2.1 James Coleman
Aloitan teorian tarkastelun James Colemanista. Colemanin ajattelussa esille tulee rationaalisen valin- nan teoria, jossa keskeiseksi asiaksi nousee optimointi. Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään löytämään toimintamalli, jolla saavutetaan paras lopputulema. Coleman näkee sosiaalisen pääoman resurssina, joka voi esimerkiksi auttaa yksilön haluttuun lopputulemaan. Hän puhuu myös lisäresursseista, joita on mahdollista saavuttaa. (Ruuskanen 2001, 15-16.)
Coleman tuo esille tarkasteluissaan ”sosiaalisen pääoman muodot”. Nämä muodot ovat kytköksissä sosiaaliseen rakenteeseen. Sosiaalisen pääoman muodoiksi hän luettelee vastavuoroisuuden velvoit- teen, informaation kulun ja normit. Ensimmäisenä näistä käsittelen vastavuoroisuuden velvoitetta.
Siihen liittyvät vastapalvelukset ja luottamus niiden toteuttamisesta. Tulevaisuudessa tapahtuvasta vastapalveluksesta tulee toimijalle resurssi. Jotta toiminta onnistuisi, tarvitaan luottamusta. Toinen käsiteltävä muoto on informaation kulku, johon liittyen sosiaaliset suhteet ovat tärkeässä osassa.
Esille tuodaan informaation saavuttamiseen usein liittyvät kulut, jotka voidaan välttää käyttämällä jo olemassa olevia suhteita informaation haalimiseen. Informaation saamista ja tavoitteiden saavutta- mista edistää entisestään se, jos toimijalla on laaja verkosto ja sieltä löytyy nimenomaan toimijalle merkityksellistä informaatiota. Kolmantena käsiteltävänä muotona ovat normit. Esille tulee: ”Erityi- sen tärkeinä normeina Coleman pitää sellaisia, jotka edellyttävät lyhyen tähtäimen omasta edusta luopumista kollektiivisen edun nimissä, sillä ne ehkäisevät julkishyödykkeisiin liittyvää vapaamat- kustamisen ongelmaa”. Normit eivät toimi, jos niistä luistamisesta ei tule yksilölle minkäänlaista seu- raamusta. Sulkeutunut sosiaalinen verkosto on esillä Colemanin ajattelussa normien ylläpitämiseen liittyen; hän tuo esille tällaisissa verkostoissa tapahtuvan (mahdollisen) ”jatkuvan tarkkailun”. (emt., 16-17.)
Petri Ruuskanen (2001) tuo esille, että sosiaaliset verkostot nähdään Colemanin tarkasteluissa ”infor- maatioväylinä”. Kuitenkaan tiheät verkostot, joissa kaikki tuntevat kaikki, ei ole otollinen uuden in- formaation saavuttamiseen. (emt., 18.) Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan ennemminkin tiheään verkos- toon kuulumattomia ”heikkoja siteitä” (Granovetter 1973, ref. Ruuskanen 2001, 18). Esille tulevat myös yksityishyödyke ja julkishyödyke sosiaaliseen pääomaan liittyen. Ruuskasen mukaan yksityis-
hyödykkeeseen liittyvät informaatioverkostot ja odotettavat vastapalvelukset ja se on siis yksilön re- surssi, kun taas julkishyödyke on yhteisön resurssi ja siihen liittyvät muun muassa normit ja luotta- mus. (Ruuskanen 2001, 18.)
Ruuskanen tuo esille ongelmakohtia Colemanin tarkasteluissa. Esimerkiksi sulkeutuneesta sosiaali- sesta verkostosta ja siihen liittyvistä ominaisuuksista hän huomauttaa, että Coleman ei näe niiden toista puolta, hän näkee vain asian positiiviset puolet. Ruuskasen mukaan tällainen verkosto voi ta- voitteiden saavuttamisen lisäksi myös heikentää niiden saavuttamista, jos tavoitteeseen pääseminen ei ole yhteisön normien puitteissa mahdollista. Toinen ongelmakohta, jonka Ruuskanen tuo esille, liittyy ”normiyhteisyyteen”. Hänen mukaansa Coleman ei ota huomioon sitä, että kaikki yhteisössä eivät välttämättä jaa samaa näkemystä normeista ja täten sosiaalinen pääoma voi sijoittua erilaisiin alaryhmiin tai -kulttuureihin. Kun näin käy, pääomaa ei voida mahdollisesti vaihtaa muiden kanssa, se voi sulkea ihmisiä ulkopuolelle, ja Ruuskanen käyttää jopa ”julkinen haitake” -termiä kuvatakseen millaista se voi jopa olla. (emt., 18-19.)
2.2 Robert Putnam
Putnam teki tutkimusta Italian hallinnon uudistukseen liittyen (Putnam ym. 1993, ref. Ruuskanen 2001, 21). Esille nousivat eroavaisuudet Pohjois-Italian ja Etelä-Italian välillä; vastaus kysymykseen, mistä nämä eroavaisuudet johtuivat, löytyi Putnamin mukaan ihmisten sosiaalisesta ympäristöstä.
Ruuskasen mukaan Putnam ei käytä sosiaalinen pääoma -käsitettä, vaan hän puhuu enemmänkin ”si- vilisoitumisesta”. Kun jokin alue on sivilisoitunut, se tarkoittaa hänen mukaansa esimerkiksi luotta- muksen vallitsemista kansalaisten keskuudessa ja lainkuuliaisuutta. Vastauksia etsiessään Putnam turvautuu myös institutionaaliseen taloustieteeseen ja historiaan. (Ruuskanen 2001, 21-22.)
Verkostot, sosiaaliset normit ja luottamus ovat Ruuskasen mukaan myös Putnamin sosiaalisen pää- oman käsityksessä mukana (Putnam ym. 1993, ref. Ruuskanen 2001, 22). Vaikka kuulostaa siltä, että Colemanin ja Putnamin käsitys sosiaalisesta pääomasta olisi samankaltainen, niin näin ei kuitenkaan ole. Heidän tarkasteluistaan löytyy eroavaisuuksia. (Ruuskanen 2001, 22.) ”Itse asiassa toimijan omaksi hyödykseen käyttämät henkilösuhteiden verkostot kuvaavat Putnamille kansalaisyhteiskun- nan kannalta turmiollista sosiaalisten verkostojen tyyppiä” (Putnam 1993, 99-101, ref. Ruuskanen 2001, 22).
Historiallisesti muodostuneet instituutiot ovat tärkeässä asemassa. Putnamin teoriassa sosiaalinen pääoma sitoutuu niihin. Myöhemmissä tutkimuksissaan Putnam tuo esille ”kansalaishyveet”, johon sosiaalinen pääoma on kytköksissä. Esille tulevat myös yhdistävä (bridging) ulottuvuus, jolla tarkoi- tetaan tässä teoriassa ihmisten keskinäisiä siteitä sekä heidän verkostojaan, ja ryhmäidentiteettiin viit- taava sitova (bonding) ulottuvuus. Tähän liittyen Ruuskanen tuokin ilmi tarkastelussaan Putnamin teoriasta ”sosiaalisen pääoman kahtalaista luonnetta” (pienempiin ryhmiin sijoittunut sosiaalinen pää- oma tai yleistyneempi sosiaalinen pääoma). ”Institutionalisoitunut sosiaalinen vuorovaikutus” on Putnamin kiinnostuksen kohteena, ja esille tulee: ”yksilöiden välisellä aktiivisella vuorovaikutuksella ja sosiaalisilla verkostoilla on kykyä luoda ja ylläpitää vastavuoroisuuden normeja ja luottamusta, jotka edistävät yhteiskunnan toimintakykyä”. Putnam näkee sosiaalisen pääoman tärkeänä erilaisissa yhteiskunnassa tapahtuvissa toiminnoissa, se esimerkiksi auttaa luottamuksen luomisessa joka puo- lestaan edistää sosiaalista toimintaa. Ruuskanen tuo esille, että Putnam kiinnittää huomiota ja koros- taa: ”perinteisiin kansalaishyveisiin liittyvään yhteistoiminnallisuuteen ja paikallisyhteisöön liittyvää sosiaalisen pääoman ulottuvuutta”. (Ruuskanen 2001, 22-24.)
Putnamin pohdinnat ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Ruuskanen tuo esille Putnamin vaikeuden määritellä sosiaalisen pääoman lähteet ja lopputulokset. Ruuskanen pohtii Putnamin tarkasteluihin liittyen sitä, luoko toimintaan mukaan tuleminen ja siinä oleminen sosiaalista pääomaa, vai onko se nimenomaan sosiaalinen pääoma joka toiminnan alun perinkin mahdollistaa. (Ruuskanen 2001, 24- 25.)
2.3 Pierre Bourdieu
Erojen järjestelmä on keskiössä Pierre Bourdieun ajattelussa liittyen sosiaaliseen pääomaan (emt., 26). Esille tulee erojen tekeminen ja yksilöiden erilaisten pääomien käyttö resursseina (Bourdieu 1990, 114, Bourdieu 1986, ref. Ruuskanen 2001, 26). Bourdieun mukaan on kolmenlaista pääomaa;
taloudellinen, kulttuurinen (tiedollinen) ja sosiaalinen pääoma (Bourdieu 1986, ref. Ruuskanen 2001, 26). Ruuskanen tuo kirjassaan esille Bourdieun eri pohdintoja sosiaalisesta pääomasta; välillä Bour- dieu tuo esille sosiaalisen pääoman ”sosiaalisen suhdeverkoston ominaisuutena” ja välillä hän puo- lestaan puhuu ”institutionalisoituneesta ryhmäjäsenyydestä”. Ruuskanen tuo esille liittyen keskuste- luun Bourdieun sosiaalisen pääoman käsityksestä myös yksilön jäsenyyden: ”sosiaalinen pääoma liit- tyy yksilön jäsenyyteen samankaltaisten, toisiaan arvostavien henkilöiden tai organisaatioiden ver- kostossa”. (Ruuskanen 2001, 26.)
Tärkeä seikka Bourdieun teoriassa sosiaalisesta pääomasta on symbolinen pääoma ja sen hallinta, koska se auttaa ymmärtämään sosiaalisen pääoman logiikkaa. Esille tulee asioiden ylläpitäminen ja luominen symbolisesti, kuten esimerkiksi yksilöiden suhteissa ilmenevä luotettavuus. (Bourdieu 1986, 248-252, ref. Ruuskanen 2001, 27.) Bourdieulaisessa sosiaalisen pääoman teorian tutkiskelussa tulee ilmi ”ryhmäspesifisyys” (Ruuskanen 2001, 27).
Korkiamäki tiivistää Bourdieun näkemystä sosiaalisesta pääomasta: ”Sosiaalinen pääoma määrittyy sellaisina aktuaalisina tai potentiaalisina resursseina, jotka riippuvat yksilön kuulumisesta ryhmään”.
Sosiaalista pääomaa voi käyttää edistääkseen asemaansa, sitä voidaan myös muuntaa toisiksi pää- omiksi. Symbolinen pääoma on tärkeä osa Bourdieun teoriaa ja sitä selitetään näin: ”tarkoittaa sitä muotoa (esimerkiksi valtaa tai statusta), jonka muut pääomat saavat niiden yhteisöllisen tunnistami- sen ja arvostamisen kautta”. (Bourdieu 1986, 51-53, ref. Korkiamäki 2013, 36.)
2.4 Ronald Burt
Olennaista Burtin teoreettisissa tarkasteluissa on sosiaalinen toiminta ja sen näkeminen eräänlaisena kilpailuna. Puhutaan kilpailusta ja pelaajista, ja siitä kuinka erilaiset pääomat jakautuvat pelaajille.
(Ruuskanen 2001, 19.) Pääosassa Burtin sosiaalisen pääoman ajattelussa ovat sosiaaliset suhteet, joita henkilöllä on (Burt 1992, 8-9, ref. Ruuskanen 2001, 19). Esille tarkastelussa tulevat kaksi tärkeää asiaa: keitä ovat tuntemasi henkilöt eli sosiaaliset suhteesi ja mikä on oma ”verkostoasemasi” heihin (oma sijaintisi verkostossa). Ruuskanen nostaa esille Burtin yhdeksi olennaiseksi teoreettiseksi käsit- teeksi ”sosiaalisen rakenteen aukon”. Kun henkilö on keskeisessä asemassa eli hallitsee tällaista ra- kenteellista aukkoa, hän voi esimerkiksi saada tietoa paremmin kuin muut sekä välittää tietoa siitä hyötyville toimijoille, tätä kutsutaan informaatiohyödyksi. Burtin teoreettisissa tarkasteluissa samaa informaatiota antavat tahot ovat yksinkertaisesti hyödyttömiä (kuluu esimerkiksi resursseja), ja ra- kenteelliset aukot ovat se, mihin kannattaa panostaa. Burtin ajattelusta Ruuskanen tuo esille myös kontrollihyödyt, jotka tarkoittavat yksinkertaisesti välittäjänä olemista ja mahdollisuutta kontrolloida tietoa eri tahojen välillä. (Ruuskanen 2001, 19-20.)
Ruuskanen vertailee Colemania ja Burtia, ja toisin kuin Colemanin ajattelussa, Burt keskittyy nimen- omaan rakenteessa olevaan aukkoon eikä sulkeutuneisuuteen. Olennaista on verkoston rakenne ja mitä tilaisuuksia se suo toimijalle, tämän sosiaalisen rakenteen täytyy myös olla vakiintunut toimiak- seen. Ruuskanen nostaa esille kritiikkiä tarkasteluissaan Burtin teoreettisesta mallista. Hänen mu- kaansa Burt ei huomioi sitä mahdollisuutta, että rakenteessa olevia aukkoja on mahdollista purkaa ja
uudet toimijat voivat muuttaa dynamiikkaa. Kritiikkiä aiheuttaa myös Burtin olettamus luottamuk- sesta sosiaalisissa verkostoissa: kaikki eivät välttämättä ole yhteydessä pelkästään niihin tahoihin, joihin heidän ”pitäisi” olla ja tämä voi vesittää toimijan hyötymistä rakenteellisesta aukosta. (Ruus- kanen 2001, 20-21.)
2.5 Sosiaalinen pääoma ja sosiaalinen media
Heikkojen siteiden vahvistamiseen ja sosiaalisen pääoman kasvattamiseen sosiaalisen median sivus- tojen todetaan olevan sopiva paikka. Esimerkiksi Facebookissa on mahdollista ylläpitää suurta heik- kojen siteiden määrää. Niin sanotussa reaalimaailmassa näin suurten heikkojen siteiden joukon yllä- pitäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Huomautetaan myös yhden statuspäivityksen tavoitta- van kerralla monet, ja pohditaan miten tämä voisi ikinä olla mahdollista verkon ulkopuolella. Ver- kossa on helppoa olla yhteyksissä ystävien ja tuttavien kanssa riippumatta ajasta tai paikasta. Vaikka Facebookia pääasiassa käytetäänkin reaalimaailman ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen, niin sen kautta voi tavoittaa myös esimerkiksi ”kavereiden kavereita”. Sosiaalinen media voi toimia hyödyl- lisenä esimerkiksi silloin, kun lähdetään opiskelemaan muualle (vähentää sosiaalisen pääoman me- netystä). (Myddleton & Attrill 2015, 56.) Toki tämä kaikki voi myös soveltua muihin sosiaalisen median sivustoihin eikä vain Facebookiin.
Sosiaalisen median sivustot voivat siis kasvattaa sosiaalista pääomaa, koska ne mahdollistavat heik- kojen reaalimaailman siteiden vahvistumisen. ”Sosiaalista pääomaa voidaan saavuttaa sekä reaali- että verkkolähteiden kautta.” Voidaankin olettaa yksilöiden, joilla on vaikeuksia tavoitella sosiaalista pääomaa reaalimaailmassa, käyttävän Internetiä siihen tarkoitukseen. Pohdittaessa minne yksilöt suuntaavat verkossa löytääkseen sosiaalista pääomaa, esille tulevat sosiaalisen median sivustot.
(Myddleton & Attrill 2015, 55.)
Tutkittaessa sosiaalisen median suhteita usein esille tulevat vahvat ja heikot siteet (Granovetter 1973, ref. Ledbetter 2017, 94). Esimerkiksi perhe ja läheiset ystävät kuuluvat vahvoihin siteisiin ja niihin liittyy muun muassa tiheä yhteydenpito, heikkoihin siteisiin kuuluu vähemmässä määrin yhteyden- pito, mutta ne ovat tärkeitä laajan verkoston ja resurssien kannalta. (Ledbetter 2017, 94-95.) Sosiaa- lista pääomaa ja sosiaalista tukea on tutkittu liittyen sosiaalisen median suhteisiin. Esille niissä tulevat termit sitovasta pääomasta (bonding) ja yhdistävästä pääomasta (bridging). Sitova pääoma liittyy vahvoihin siteisiin ja yhdistävä pääoma liitetään heikkoihin siteisiin. (Ledbetter 2017, 99.)
