Äiti, mitä nää oikein on? Monilapsisten perheiden ruokataloudenhoidosta selviytyminen

(1)

Sanna Åman

ÄITI, MITÄ NÄÄ OIKEIN ON?

Monilapsisten perheiden ruokataloudenhoidosta selviytyminen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu Kotitalousopettajakoulutus

Kotitaloustieteen pro gradu -tutkielma Syyskuu 2018

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta

Osasto – School

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu

Tekijä – Author Sanna Åman Työn nimi – Title

Äiti, mitä nää oikein on? – Monilapsisten perheiden ruokataloudenhoidosta selviytyminen Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date

Sivumäärä – Number of pages

Kotitaloustiede

Pro gradu –tutkielma x

09.2018 57 + 3

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää monilapsisten perheiden keinoja ruokataloudenhoidosta selviytymiseen. Millaisia kuluttajina perheen vanhemmat itsensä näkivät, millaista ruokaa perheissä syötiin, kuinka usein ruokaostoksilla käytiin, syntyikö kotona paljon ruokahävikkiä ja miten ruokataloudenhoitoon liittyvät vastuut jaettiin kotitalouksissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuuden Pohjois-Suomessa kolmen eri kunnan alueella asuvien monilapsisten perheiden molempia vanhempia erikseen. Perheiden koot vaih- telivat kuuden ja kymmenen välillä.

Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin metodein tapaustutkimuksena, jonka ote oli fenomenologis-hermeneutti- nen. Keskiössä fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimuksessa on tulkinnallinen analyysi ja ihmisen toiminnan syvempi ymmärtäminen, johon tässäkin tutkimuksessa pyrittiin. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin haastattelua, joka on kvalitatiivisen tutkimuksen tärkein tiedonkeruutapa. Haastatteluun haettiin runkoa puolistruk- turoinnilla, joka toimihyvin rytmittämässä haastattelutilanteita. Puolistrukturoidun teemahaastattelun lisänä aineistoa kerättiin myös strukturoidun lomakkeen avulla.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että monilapsisten perheiden keinot ruokataloudenhoidosta selviytymiseen ovat hyvät riippumatta siitä, tuoko perheeseen tuloja molemmat vanhemmat vai ainoastaan toinen. Ruokata- loudenhoidosta vastasi kolmasosassa tutkimukseen osallistuneista perheistä pääasiallisesti perheen äiti, mutta muissa perheissä ruokataloudenhoitoon osallistui myös perheen isä. Lapsien osallistuminen kodin askareisiin koettiin myös tärkeäksi. Hävikkiruuan käyttämisessä monet perheet olivat todella taitavia ja ruokakustannusten suuruus vaihteli suurimman ja pienimmän summan todella paljon. Yllättävimpänä seikkana se, että suurim- malla perheellä ruokakustannusten määrä oli tutkimuksen pienimpiä.

Monilapsisten perheiden arjesta informaation keräämisen lisäksi tämä tutkimus toimii myös oppaana oman ruokataloudenhuollon tutkimiselle. Monilapsisten perheiden esimerkkiä seuraamalla useamman kotitalouden olisi mahdollista järjestää oma ruokataloudenhoitonsa kestävämmälle linjalle.

Avainsanat – Keywords

Perhe, monilapsiuus, ruokataloudenhoito, arki, kulutus, ruokahävikki

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Philosophical faculty

Osasto – School

School of Applied Educational Sciences and Teacher Education, Joensuu Tekijä – Author

Sanna Åman Työn nimi – Title

Mother, what exactly are these? – Food related financing and household coping in large families

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Home economics

Pro gradu -tutkielma x

09.2018 57 + 3 Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

The purpose of this thesis was to examine the means of food related financing and household coping in large families. What kind of consumer does the parents see themselves as, what kind of food does the family normally consume, how often do they need to go grocery shopping, does the family make a lot of food loss and how is the food related household work divided between the family members. Research material was collected by separately interviewing both parents in six large families. All families were located in the Northern Finland in three different municipalities. The smallest family in this research had six members and the largest had ten members.

Research was accomplished with qualitative methods as a case study, with a phenomenology-hermeneutic touch. In the middle of phenomenology-hermeneutic study is the interpretation of material being analyzed and the deeper understanding of the human behavior. The main research method in qualitative research is interviewing which was also used in this case. The body of the interview was made by half structuring the themes and some of the questions beforehand. A fully structured question sheet was also given to the interviewee during the interview.

Based on this study we can come to a conclusion where large families are surviving very well in the area of food related financing and household coping. The results show that it does not matter whether or not both parents are brining income to the family. Families are also doing surprisingly fine with only one parent making the money. In third of the families food related household work was mostly left for the mother to take care of.

In the other families father was also taking part in grocery shopping, cooking and cleaning the kitchen. Partic- ipation of the children was considered essential. Using the otherwise wasted food was highly advanced in many families and the monthly grocery store bill differed quite much between the most spending and the least spending family. Most surprising discovery was the biggest family using remarkably low amount of money for gro- ceries per month.

This research doesn’t only show us how large families cope in everyday life but it also serves as a guide to examine your own food related financing and household coping. By following the example of these large families many households could arrange their matters in a more sustainable way.

Avainsanat – Keywords

Family, large family, consumerism, food loss

(4)

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ... 1

2 RUOKA JA KULUTUS ... 3

2.1 Ruoan valintaan vaikuttavat tekijät ... 3

2.2 Kulutustyylit ... 5

2.2.1 Rationaalinen kulutustyyli ... 6

2.2.2 Hedonistinen kulutustyyli ... 7

2.2.3 Kestävä kulutustyyli ... 7

2.3 Ruokahävikki ... 8

2.4 Hyötyä luonnosta... 11

2.5 Kestävä kehitys ... 14

3 SÄÄSTÖT JA KOTITALOUS ... 16

3.1 Säästämisen syitä... 16

3.2 Ruokakustannuksissa säästäminen ... 17

3.3 Ruoka-avustukset ... 18

3.4 Perhe ... 19

3.5 Kotitalousopetus taloudelliseksi kasvamisen tukena ... 21

6 TUTKIELMAN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 22

7 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 23

7.1 Tutkimusstrategia ja aineistohankintamenetelmät ... 23

7.2 Kohderyhmä ... 27

7.3 Aineiston analyysi ... 29

8 TUTKIMUSTULOKSET ... 31

8.1 Kuvaus haastateltavista ... 31

8.2 Haastateltavat kuluttajina ... 32

8.3. Perheiden ruokahuollosta selviytymisen keinoja ... 34

8.4 Vastuun jakautuminen ... 42

8.5 Ruokahävikki ... 46

8.6 Tiivistetty kuvaus monilapsisten perheiden selviytymiskeinoista... 48

9 POHDINTA ... 51

9.1 Johtopäätökset ... 51

9.2 Tutkimusmenetelmien ja toteutuksen luotettavuuden pohdintaa ... 53

9.3 Eettisyys ja jatkotutkimusmahdollisuudet ... 55

(5)

LÄHTEET ... 58 LIITE 1

LIITE 2

(6)

1 JOHDANTO

Lapsuudessani kauppamatkat opiskelija-äitini kanssa olivat tärkeää yhteistä aikaa, jolloin pie- nemmät sisarukset saivat jäädä kotiin isän hoidettavaksi. Muistan, kuinka jännittävää oli etsiä kaupasta punaisia hintalappuja, jotka osoittivat tuotteen olevan usein joko 30 % tai 50 % alen- nuksessa. Eräällä kerralla kaupassa samaan aikaan äitinsä kanssa asioinut päiväkotikaverini kysyi minulta, että miksi teillä on niin paljon väärällä hintalapulla olevia ruokia. Hänen äi- tinsä oli opettanut sellaisten tuotteiden olevan huonoja, eivätkä niitä tuotteita ostaneet kuin köyhät.

Onko säästäminen sitten noloa? Ruoanlaitto ja sitä kautta ruokakustannukset liittyvät olennaisena osana kotitalouksien päivittäisiin toimiin. Ruokakustannuksia tarkkailemalla, ostamalla edullisia tuotteita ja vain tarpeeseen, vapauttaa varoja käytettäväksi muualla. Palkka olisi helppo kuluttaa pelkästään ruokaan, mutta muuhunkin elämiseen tarvitaan rahaa. Erityisesti monilapsisissa perheissä, johon omakin perheeni lukeutuu, rahaa saa kulumaan ruokaan hyvin paljon. Vieläkö säästäminen ja alennustuotteiden etsintä kuuluu lapsiperheiden arkeen vai onko reilussa 20 vuodessa tapahtunut muutos toiseen suuntaan? Tutkimuksessani selvitän nykypäi- vän monilapsisten perheiden ruokataloudenhoitoon sisältyvien seikkojen toteutusta.

Aikaisemmat sukupolvet tottuivat elämään niukasti ja käyttämään hankkimastaan ruuasta kaiken, eikä ruokahävikkiä tullut samalla tavalla kuin nykyään. Muutama sukupolvi sitten ruoka- hävikin määrää ei myöskään valvottu samalla tavalla kuin tänä päivänä. Ruuantähteillä

(7)

ruokittiin eläimiä tai käytettiin viimeiseen asti omassa keittiössä. Nykyään ruuan hävikki on valtaisa, vaikka pienellä suunnittelulla ruokahävikki olisi mahdollista saada pienemmäksi ja samalla vähentää kotitalouksien kuukausittaisten ruokakustannusten määrää. Myös kouluissa pyritään tuomaan esiin poisheitettävän ruuan määrää järjestämällä esimerkiksi Hävikki –viik- koja, jolloin ylijäävän ja pois heitettävän ruuan määrää seurataan erityisen tarkasti.

Aina ei tarvitse kuluttaa suuria summia elintarvikkeisiin saadakseen aikaan maukasta ruokaa koko perheelle. Valitettavasti useiden suomalaisten tulot jäävät virallisesti köyhyysrajan ala- puolelle, jolloin ruokaan ei ole mahdollista käyttää suuria summia. Leipäjonot pitenevät ja joil- lekin oppilaille kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria, koska vanhemmat eivät töiltään joko ehdi tai perheellä ei ole tarpeeksi varallisuutta valmistaa ravitsevaa lämmintä ateriaa joka päivä.

Säästäminen niin ruokakustannuksissa kuin muissa kotitalouksien arkeen liittyvissä askareissa näkyy myös esimerkiksi tunnetun Pirkka-lehden nikseissä. Lisäksi muut lehdet, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Kaleva, ovat parin viime vuoden aikana julkaisseet erilaisia säästö- vinkkejä sisältäviä artikkeleita.

Onko säästäminen ruokakustannuksissa yleinen linja vai onko erilaisilla kuluttajatyypeillä vaikutusta siihen, miten paljon kotitalouksissa käytetään varoja elintarvikkeiden hankkimiseen.

Hankitaanko aina silloin edullisempaa kuin siihen on mahdollisuus vai kuljetaanko tietoisesti alennusten perässä? Onko luomu noussut myös lapsiperheissä tavallisen ruuan edelle? Vieläkö on noloa ostaa punaisella merkittyjä tuotteita tai tehdä ruokaostokset Lidlissä? Näihin kysymyksiin toivon löytäväni vastauksia omassa tutkimuksessani.

Kotitaloustieteeseen olennaisena osana kuuluvat perheet, kotitaloudet, joita tässä tutkimuksessa tarkastellaan. Rahankäyttö, säästäminen ja ruoka ovat niinikään kotitaloustieteen perinteisiä ai- heita. Rahankäyttöä, kestävän kehityksen mukaista kulutusta ja säästämistä opetellaan myös koulun kotitalouden tunneilla. Suuri vaikutus lasten ja nuorten tapojen ja asenteiden muodos- tumiseen on perheillä ja huoltajien antamalla esimerkillä.

(8)

2 RUOKA JA KULUTUS

2.1 Ruoan valintaan vaikuttavat tekijät

Ruoka on välttämättömyys. Ilman monia asioita on mahdollista tulla toimeen, mutta ilman vettä ja ravintoa eläminen olisi mahdotonta. Syömme kuitenkin muuhunkin kuin vain tarpeeseen.

Huvikseen, ajankuluksi tai turhautumiseen syöminen ilman varsinaista ruokahalua tai tarvetta on lähes normaalia (Von Schönburg 2007, 89). Tunnesyömistä pidetään erityisesti naisten ongelmana ja käsitteenä luvallisesta ylimääräisestä ruokailusta.

Ruokailu ei ole pelkästään biologinen tarve vaan sen lisäksi ruokaileminen on myös kulttuuri- nen ilmiö. Ruokaa ei nähdä ainoastaan ravintona vaan semioottisena välineenä joka toimii sosiaalisen merkityksen välittäjänä. (Puurola 2008, 189.) Nykypäivän kulutusyhteiskunnassa ruo- kailun sosiaalinen merkitys on osittain hieman erilainen kuin se on aiemmin ollut. Erityisesti nuoret aikuiset haluavat jakaa omasta elämästään muille kuvien muodossa Instagramin, Snap- chatin ja muun sosiaalisen median avulla. Ruoka on myös siellä suuressa osassa. Pizzaa, pastaa, hienoja ravintola-annoksia, jälkiruokia ja juomia. Myös ruuan laadulla ja nimellä on merkitystä.

Harva kuvaa kaalilaatikkoa tai silakkapihvejä, mutta erikoisemmat ruuat päätyvät muiden kat- seltaviksi erilaisiin sosiaalisen median kanaviin. Esimerkkinä ruoka-aineen hienoudesta voidaan käyttää esimerkiksi rucolaa, jonka vanhempi nimi on sinappikaali. Harva oli innostunut rucolasta sen ollessa sinappikaali, mutta nykyään rucolaa löytyy lähes kaikkialta. (Von Schön- burg 2007, 23)

(9)

Kuluttajan toimintaa ruokaostoksilla ohjaavia tekijöitä ovat trendit, rutiinit, traditiot ja konventiot. Trendit vaikuttavat erityisesti nuoremman sukupolven toimintaan, mutta myös vanhemmat ikäluokat saattavat innostua seuraamaan trendejä ja ostamaan uutuustuotteita. Rutiinit ovat vahvasti osana suomalaisten ostokäyttäytymistä. Asioidaan samoissa liikkeissä ja usein myös tiet- tyinä päivinä tai kellonaikoina. Traditioilla eli perinteillä ostokäyttäytymisessä ei tarkoiteta sa- mojen ruoka-aineiden ostamista, vaan siirtymistä perinteisempien tuotteiden suuntaan. Näillä tarkoitetaan sellaisia tuotteita joita käytettiin useita sukupolvia aikaisemmin, kuten esimerkiksi villiriisiä, spelttiä ja raakamaitoa. Samalla traditioiden avulla pyritään nykyään vaikuttamaan liikalihavuuden hallintaan. Traditioihin lukeutuvat myös tiettyjen kansallisten juhlapyhien ruuat, jotka pysyvät vuosikymmenestä toiseen lähes muuttumattomina. Konventioiden eli tot- tumusten mukaan toimiminen on osa sisäänrakennettua mallia. Niiden perusteella pystytään erottamaan eri sukupolvet toisistaan esimerkiksi ostotottumusten perusteella. Vanhemman sukupolven ostoskorista löytyy esimerkiksi piimää ja rasvaisempia maitotuotteita, kun taas nuo- remmat valitsevat rasvattomia tuotteita ja juomana saattaa olla piimän sijaan tuoremehua tai smoothieta. Konventioihin liittyy myös perusajatukset kuten se, että kasviksia ja kevyttä ruokaa on pidetty feminiinisinä ruokina ja lihaa ja ruuan rasvaisuutta on pidetty maskuliinisena. Kon- ventioiden ja traditioiden ongelmana on se, että niiden myötä kulutustottumukset kulkevat aina saman kaavan mukaisesti. (Immonen 2007, 182-194.)

Kuvio 1. Vaikuttavat tekijät ruokaostoksilla (yksinkertaistettu teoksesta Immonen, K. 2007.)

Traditiot

Trendit

Rutiinit

Konventiot

(10)

Kuluttajia pyritään kanta-asiakaskorttien avulla ohjata keskittämään ostoksensa tiettyihin liik- keisiin. Korttien avulla voi kerryttää bonusta tai saada alennusta vaihtuvista tuotteista. Alen- nuksessa olevia tuotteita pidetään edullisina normaalihintaansa verrattuna, vaikka todellisuu- dessa vastaavan tuotteen saattaa saada toisesta liikkeestä paljon edullisemmin. Esimerkiksi Lidl, Tokmanni ja Halpa-Halli eivät tarjoa kanta-asiakaskortteja, vaan tuotteet ovat usein jo valmiiksi edullisempia kuin muissa liikkeissä. (Henriksson & Leinonen 2018, 113)

Lindström (2009, 85-88) kuvaa kuinka ruuan valintaan vaikuttavat myös mainokset ja piilomainonta. Harva pystyy ruokaostoksia tehdessään välttämään alitajunnasta nousevia ehdotuk- sia piilomainostetuista tuotteista. Piilomainonnalla tarkoitetaan kuulo-, näkö- tai muuhun aistiin perustuvaa ärsykettä, joka jää tietoisen käsityksen ulkopuolelle. Ainoastaan alitajunta ehtii huomioida piilomainonnan. Tämän vuoksi kaupassa heräävä tarve osta jokin tietty tuote on toden- näköisesti peräisin aiemmin nähdystä mainoksesta, sarjasta tai elokuvasta, lehdestä tai radiosta.

Piilomainonta usein hyvin hienovaraista, mutta toisinaan se voi myös olla näkyvämpää, kuten esimerkiksi tietynlaisen musiikin soittaminen kaupassa tai tuotteen erityinen esillepano.

2.2 Kulutustyylit

Kuluttajakäyttäytymiseen vaikuttavia asioita ovat kulttuuriset, sosiaaliset, henkilökohtaiset ja psykologiset tekijät. Kulttuurisiin tekijöihin lukeutuvat kulttuurin ja alakulttuurin lisäksi se mi- hin sosiaaliseen luokkaan henkilö kuuluu. Sosiaaliset tekijät muodostuvat viiteryhmästä, per- heestä sekä henkilön omasta statuksesta ja roolista. Henkilökohtaisiin tekijöihin on jaoteltu kuuluvaksi ikä, elämänvaihe, taloudellinen tilanne, ammatti, persoonallisuus, minä-kuva ja elä- mäntyyli. Psykologisissa tekijöissä vaikuttimina ovat motivaatio, asenteet, uskomukset, oppi- minen ja havaitseminen. Kaikki nämä asiat yhdessä vaikuttavat siihen millainen kuluttaja hen- kilöstä on muokkautunut. (Kotler, Wong, Saunders & Armstrong 2005, 256-275.) Ylikulutus on nykypäivän suurin ongelma. Sen vaikutukset henkiselle, taloudelliselle ja ympäristön kuor- mitukselle ovat valtaisat. Maapallon resursseja kulutetaan nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.

Tiedeyhteisö vertaakin ihmiskunnan nykytilaa syöpään, joka vähitellen kaivertaa maapalloa.

Tuotannon ja loppusijoittamisen vieraantuminen kuluttajien ajatuksista aiheuttaa kuluttamisen riistäytymisen käsistä. (Havia, Lappalainen & Rinta-Loppi 2014, 39-40.)

(11)

Ihmisiltä kysyttäessä lähes jokainen kertoo pitävänsä itseään järkevänä kuluttajana. Myös he, jotka kertovat tarkkailevansa kuluttamiaan varoja, arvioivat kuukausittaiset ruokakulut todellista alhaisemmiksi. (Henriksson & Leinonen 2018, 106.) Vielä 1980-luvun Suomessa hankin- nat tehtiin pääosin tarvepohjaisesti, tulevaisuuden turvaten ja omia varoja käyttäen. Nykypäi- vän tyylisuunta on teollisuuden aikaansaama keinotekoinen ilmiö. (Havia 2014, 40.) Oman kulutustyylin kartoittaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että vanhempien asenteet ja kulutustottumukset siirtyvät usein lähes huomaamatta jälkipolville. Vastuullisuuden, säästämisen ja eko- logisemman kuluttamisen opettaminen omille lapsilleen nähdään yhtenä vanhempien kasvatus- tehtävistä (Ruckenstein 2013, 91). Oman tyylinsä tunnistamisen jälkeen on hyvä pohtia, onko kyseinen tyyli sellainen, jonka haluaa opettaa omille lapsilleen. Seuraavissa kappaleissa kulutustyylit on jaoteltu kolmeen päätyyliin, jotka myös sisältävät osia Varjosen (2001) erilaisten kulutustyylien jaottelusta.

2.2.1 Rationaalinen kulutustyyli

Rationaaliseen eli järkevään kuluttamiseen sisältyy omien käytössä olevien voimavarojen hy- väksyminen. Kalliit ja edulliset tuotteet synnyttävät vahvoja mielikuvia, kalliimmat luksuksesta ja edulliset tarjoustuotteet leimaavia, negatiivisia tunnereaktioita. Rationaalinen kuluttaja tur- vautuu tarvittaessa vaivattomiin valmisruokiin tai puolivalmiisiin osana ateriaa säästääkseen aikaa. Alennustuotteiden ostaminen tilanteessa, jossa se koetaan parhaaksi vaihtoehdoksi, on rationaaliselle kuluttajalle itsestäänselvyys. Tunnetummasta tuotteesta ei ruokakaupassa kannata maksaa turhaa, sillä harvoin tuotteiden välillä on huomattavia laatueroja. Usein edulli- sempi tuote on saatettu tilata samalta alihankkijalta kuin kalliimpi tuote, vain brändi nostaa tuotteen hintaa kalliimmassa pakkauksessa. Yhtenä esimerkkinä esimerkiksi Juustoportti, joka on valmistanut mozzarellaa sekä Valiolle että Euroshopperille. (Havia 2014, 56, 58.)

Rationaalinen kuluttaja pystyy kuitenkin tunnistamaan sen, milloin on tarpeen valita kalliimpi tuote. Tietyissä kulutustavaroissa, kuten kengissä ja elektroniikassa, kalliimpi tuote kestää paremmin aikaa. Myös sen jälleenmyyntiarvo pysyy edullista tuotetta parempana. Rationaalinen kuluttaja mittaa tuotteidensa arvon niin varjojen kuin ajan säästämisessä. (Havia 2014, 62-63.)

(12)

2.2.2 Hedonistinen kulutustyyli

Hedonistisen kulutustyylin päätavoitteena on hedonistisen hyvän eli mielihyvän tavoittelu.

Mielihyvän tavoittelua on pidetty yhtenä keskeisistä vallitsevista voimista nykypäivän kulutusyhteiskunnassa, jossa ihmiset pyrkivät hyvään oloon ja onnellisuuteen monin eri keinoin. (Hei- nonen 2004, 167.) Mielihyvää pyritään myös saamaan ostamalla itselleen mieluisia tuotteita ja välttämään sellaisia, joista mielihyvän tunne jää vähäisemmäksi. Esimerkkinä lempiruokien suosiminen ja vähemmän miellyttävien ruokien käytön vähentäminen, joita ovat usein ovat kasvikset. Mielihyvää hakevat kuluttajat myös sortuvat useammin kaupassa tekemään heräteostok- sia, joita huomaavat juuri sillä hetkellä eniten haluavansa. (Brassington & Pettitt 2003, 120.)

Hedonistinen tyyli on erityisesti nuorten ja kaupungissa asuvien mieleen. Nuoret eivät useinkaan ole tottuneet huolehtimaan omien tarpeidensa lisäksi muista ja sen vuoksi oman mielihy- vän tavoittelu on heillä etusijalla. Kaupungeissa asuvilla on maalla asuviin nähden suurempi tarjonta ja oman mielihyvän tavoittelu sen myötä helpompaa kuin kauempana kaupungista.

Myös esimerkiksi ravintoloista ja kahviloista on kaupungeissa suurempi valikoima. Mielihyvän tavoitteluun liitetään myös matkustaminen ja eksoottisuus, jolloin tavoitellaan tavallisuuden ohitse uudempia ja mielenkiintoisempia asioita. (Varjonen 2001, 12.)

2.2.3 Kestävä kulutustyyli

Kestävään kulutustyyliin sisältyy aiemmin esille tulleen kestävän kehityksen mukaisesti kulut- taminen. Omien mielihalujensa sijaan kuluttajan tulisi pyrkiä ajattelemaan myös ostostensa ym- päristövaikutuksia. Ruokaostoksia tekevä kestävä kuluttaja suosii luomua ja reilun kaupan tuotteita, mutta kestävä kulutustyyli ei tule ainoastaan luomun ostamisesta. Ostamista tärkeämpää on pystyä hyödyntämään ostoskoriin päätyvä tuote mahdollisimman tarkasti. Ruokahävikin mi- nimoiminen, pakkausmateriaalien kierrättäminen ja biojätteiden laittaminen oikeaan laatikkoon ovat kaikki kestävän kulutustyylin aineksia. Kuluttajan tulisi pyrkiä ottamaan huomioon tuotteen koko elinkaari alusta loppuun saakka. (Orenius 2010, 94.) Elinkaaren huomioimisessa esimerkiksi kuljetukseen käytetyt luonnonvarat tulisi ottaa huomioon. Ulkomaisten tuotteiden si-

(13)

jaan tulisi suosia enemmän kotimaisia tuotteita ja mielellään lähellä tuotettuja, jotta kuljettami- nen kauppaan olisi tapahtunut mahdollisimman vähän luonnonvaroja kuluttavasti. Omien to- dellisten tarpeiden tunnistaminen on osa kestävää kuluttamista. Turhan ostaminen ja kerskaku- lutus ovat kaukana kestävän kulutustyylin ihanteista. Pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden Ruokaostoksilla ylimääräisten muovipussien ostamisen voi välttää ottamalla kotoa mukaan kauppakassin.

Usein miten kestävä kuluttaja on keski-ikäinen, koulutettu perheenäiti, joka ymmärtää kestävän kehityksen merkityksen ja jolla riittää intoa ja energiaa toimia sen tavoitteiden mukaisesti. (Var- jonen 2001, 12) Kestävä kulutustyyli antaa myös jälkipolville paremmat mahdollisuudet elää puhtaammassa maailmassa, jossa luonnonvaroja osataan käyttää sopivissa määrin.

2.3 Ruokahävikki

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka olisi aikaisemmin ollut syömäkelpoista, mutta on syystä tai toisesta muuttunut syömäkelvottomaksi pilaantumisen, pakkauksen rikkoutumisen tai muun syyn vuoksi (Hartikainen, Timonen, Jokinen, Korhonen, Katajajuuri & Silvennoinen 2013, 7, 35). Suomessa ruoka on suhteellisen kallista verrattuna Keski-Euroopan maihin, mutta silti sitä on vara heittää roskiin runsain määrin (Honkasalo 2014, 25). Ruokaa tuotetaan maailmassa valtavat määrät 10 miljardin ihmisen tarpeisiin. Samaan aikaan puolet siitä joutuu kuitenkin hukkaan. (Astikainen 2015, 29, 33.) Varjonen ja Viinisalo (2004, 25) muistuttavat, että maailmassa on edelleen ajoittain nälkäkatastrofeja ja jatkuvasti paikoittaista puutetta ruuasta, minkä vuoksi on yllättävää etteivät ruuan kulutuksesta ja tuotannosta seuraavat ympäristövai- kutukset ole nousseet suurempaan keskiöön tutkimuksissa.

Sainio (2017, 107) erittelee ruokahävikin muodostumisen seuraavasti: ruokaa heitetään pois kotitalouksissa (35 %), mutta myös ruokateollisuudessa (27 %), ravintoloissa (20 %) ja kaupoissa (18 %) ruokahävikin määrä on valtaisa. Ruokateollisuudessa hävikin muodostuminen alkaa jo pelloilta. Peltoihin kylvetään siemenet, mutta koko satoa ei korjatakaan ja pellolle jää

(14)

syötäväksi kelpaavia aineksia (Silvasti 2012, 37). Kaikki syntyvä ruokahävikki yhteenlasket- tuna tarkoittaa sitä, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa hävikkiä syntyy henkilöä kohden 280 – 300 kiloa vuodessa. Afrikassa ja Aasiassa luku on noin puolta pienempi. Hyvinvointival- tiot tuottavat vuodessa ruokahävikkiä yhtä paljon kuin kehitysmaissa tuotetaan ruokaa. (Kart- tunen, Kihlström & Taivalmaa 2014, 89.) Useat ravintolat ja leipomot pyrkivät nykyään aktii- visesti vähentämään hävikin määrää myymällä ylijäänyttä ruokaa netissä tai sovellusten avulla.

Leipomosta saattaa päivän päätteeksi saada suuren määrän sen päivän pullia ja leipiä pienellä rahalla. Kyseiset leipäpussit ovat todella suosittuja ja varauksen saattaa saada vasta usean viikon päähän. Siihen, mitä pussissa kulloinkin saa, ei valitettavasti pysty vaikuttamaan. Ravinto- loiden osalta toimivat esimerkiksi ResQ- ja Lunchie-applikaatiot, sekä erilaiset Facebook-ryh- mät. Niiden kautta voi hankkia kotiin esimerkiksi lounasaikaan tarjolla ollutta ruokaa pikkura- halla. Ruokahävikkiin perustuvia ravintoloita löytyy nykyään useita muutamana esimerkkinä Helsingissä toimivat Ravintola Loop ja Nolla, sekä Oulussa Tuba Food & Lounge. (Sainio 2017, 107.)

Kaupoissa ruokahävikkiä syntyy viimeisen myyntipäivän ylittäneistä tuotteista tai pilaantu- neista elintarvikkeista. Täysin hyviä elintarvikkeita saattaa kuitenkin joutua poistettaviksi pakkauksen rikkoutumisen vuoksi, vaikka tuotteessa itsessään ei olisi mitään vikaa. Rikkoutunut pakkaus ei houkuttele asiakkaita ostamaan sitä ja usein se korjataan pois hyllystä. Myös vää- ränlaiset säilytyslämpötilat saattavat aiheuttaa ruokien ennenaikaista pilaantumista. Siksi on hyvin tärkeää, etteivät esimerkiksi lihatuotteet odota koreissa kaupan käytävällä liian pitkään ennen hyllyyn päätymistä. Usein tästä seuraa lihan värin muuttuminen ruskeaksi ja epämiel- lyttävä tuoksu pakkaus avattaessa. (Grönman 2013, 46-47.)

Kuru 2011-2013 -hankkeen (2013, 42-51) mukaan pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa seka- jätettä syntyy vuosittain henkilöä kohden keskimäärin 176 kiloa. Sekajätteestä oli eroteltu syö- mäkelvoton biojäte, jota laskettiin tulevan noin 26 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Edelleen syömäkelpoisen poisheitettävän ruuan määrä taas oli henkilöä kohden 18 kiloa vuodessa. Eni- ten syömäkelpoista ruokaa heittivät pois omakotitaloissa asuvat, jossa henkilöä kohden hävik- kiä tuli 22 kiloa. Vähiten taas yli 20 asunnon taloissa, joissa hävikki oli vain 15 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Ruokahävikin hinnaksi tuli henkilöä kohden 125 € vuodessa. (Silvennoinen, Pinolehto, Korhonen, Riipi & Katajajuuri 2013, 3) Määrät tuntuvat suurilta, kun miettii kuinka

(15)

pienellä vaivalla hävikin määrää olisi mahdollista pienentää huomattavasti. Hyvällä suunnittelulla kotitalouksissa syntyvä hävikki voisi pienentyä reilusti millä olisi myös vaikutusta kuukausittaisten ruokakustannusten suuruuteen. Paras muistisääntö säästäjille ja kestävän kehityksen mukaan toimiville on kuitenkin se, että ruuan määrää kannattaa vähentää (Vilenius 2008, 58). Tätä tukee myös ECOPAF-hankkeessa esitelty tulos: eniten ruokaa ostavilla menee myös suhteessa eniten ruokaa hukkaan. (Hartikainen ym. 2013, 36). Sen vuoksi kaupassa kannattaa muistaa kohtuus, vaikka usein tuleekin ostettua reilusti tuotteita kerralla. Erityisesti kasvikset kannattaa ostaa pari kertaa viikossa tuoreena kaupasta.

Eniten ympäristöä kuormittaa roskiin päätyvä ruoka. Neljäsosa maapallon resursseista kuluu hävikkiruuan tuottamiseen ja sen myötä miljardi ihmistä jää ilman ruokaa. (Honkasalo 2014, 24.) Suhteessa eniten ruokahävikkiä syntyy yksinelävillä sinkkunaisilla, mutta muutoinkin naiset johtavat miehiä ruokahävikin aikaansaamisessa. Syynä naisten johdolle on terveellisten ruokien liiallinen ostaminen, jotka sitten pilaantuessaan joutuvat biojätteeseen. Kasviksia ja hedel- miä ostetaan kaupasta turhan suuria määriä kerralla, kun yliarvioidaan niiden menekki kotona.

(Sainio 2017, 106-107.)

Yksi syy ruokahävikin syntymiseen ovat myös muutoin niin hyödylliset pakkausmerkinnät.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä löytyy helposti pilaantuvista tuotteista kuten lihasta. Parasta ennen -merkintä taas on paremmin säilyvissä ruoka-aineissa kuten maitotuotteissa, säilykkeissä ja kuiva-aineissa. Viimeisen käyttöpäivän tuotteita ei enää kyseisen päivän jälkeen saa myydä tai käyttää. Parasta ennen -päiväyksen tuotteita taas saa edelleen myydä ja käyttää päiväyksen jälkeen. (Hinkkanen, Immonen, Kokkonen, Liimatainen & Palojoki 2017, 291.) Usein käy kuitenkin niin, että pakkausmerkintöjen merkitys saattaa unohtua ja päivämäärän ohitettuaan tuotteet hävitetään, olivat ne sitten kummalla tahansa pakkausmerkinnällä merkittyjä. Parasta ennen merkinnät tuovat voittoa kaupoille, kun ihmiset noudattavat niitä liian sokeasti. Ollaan myös totuttu vaatimaan virheettömiä elintarvikkeita, vaikka käyrä kurkku ei maistu yhtään erilaiselta verrattuna suoraan kurkkuun. (Honkasalo 2014, 24.) Edelleen hyvässä kunnossa olevat tuotteet siirretään roskiin ja kaupasta ostetaan tilalle uusi. Tänä päivänä ihmiset ovat huomattavasti aiempaa varovaisempia ruuan suhteen, sen sijaan että luotaisivat omiin aisteihinsa ruuan syö- mäkelpoisuutta tarkastellessaan. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet säilyvät avaamattomina hyvin pitkään ja ovat edelleen täysin syömäkelpoisia vielä parin viikon kuluttua päiväyksestä. (Strutt

(16)

2012, 36.) Edellisillä sukupolvilla tarjonta oli vähäisempää ja kyettiin soveltamaan ruuanlai- tossa paremmin. Nykyään ihmiset seuraavat turhan tarkasti ohjeita, eikä uskalleta muokata re- septiä epäonnistumisen pelossa. (Honkasalo 2014, 25.)

Internet tarjoaa paljon vinkkejä hävikkiruuan käyttöön kotona. Facebookista löytyy esimerkiksi ryhmä Hävikistä herkuksi, jossa ryhmän jäsenet jakavat vinkkejään hävikkiruuan hyödyntämi- seen. Ruokahävikin minimoimisesta kiinnostuneiden kannattaa myös turvautua erilaisiin kir- joihin, joissa annetaan paljon esimerkkejä hävikin hyödyntämisessä seuraavassa ateriassa.

2.4 Hyötyä luonnosta

Luonnossa liikkuminen, sienestäminen ja marjojen poimiminen ovat Suomessa arvostettavia jokamiehenoikeuksia. Useilla suomalaisilla on myös mahdollisuus kasvattaa ruokaa omalla pi- hallaan. Sen lisäksi että metsissä ja soilla saa samalla liikuntaa ja mieli virkistyy, on mahdollisuus kerätä luonnonantimia talteen ilmaiseksi. Ilmaisuus on yleensä asia joka saa monet liik- keelle. Ilmaiset ämpärit ovat jo muutaman vuoden ajan houkutelleet suomalaiset joukolla jo- nottamaan kauppojen eteen. Ilmaiseksi saatua ämpäriä sopii käyttää hyödyksi esimerkiksi mar- jassa.

Metsät ja suot ovat syksyisin täynnä erilaisia marjoja, joita kokemattomankin marjastajan on mahdollista kerätä säilöön, sillä Suomessa myrkylliset marjat on helposti erotettavissa syötä- väksi kelpaavista marjoista. Helsingin keskustassakin voi nähdä ihmisiä, jotka ovat ämpäreiden kanssa matkalla lähialueiden metsiin. Muualla Suomessa marjaan pääseminen on vieläkin helpompaa. Ulkomaalaisia marjanpoimijoita tulee vuosittain runsaasti ja usein paikalliset jaksavat kommentoida sitä kuinka ulkomaalaiset tulevat viemään paikallisilta marjat. Siitäkin huolimatta, että ulkomaalaisten marjanpoimijoiden näkeminen on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, jää vuosittain metsiin huomattava määrä hyviä marjoja. Nykyihmisille on liiaksi opetettu, että ruoka tulee ostaa kaupasta, sen sijaan että osaisimme kunnolla hyödyntää luonnon ilmaisia antimia. Vielä muutama sukupolvi sitten suuri osa ruuasta tuotettiin itse tai kerättiin luonnosta. (Astikainen 2015, 23.)

(17)

Kasvimaan pitäminen kotipihalla tai parvekkeella ruukuissa, laatikoissa tai kasvusäkeissä kas- vattaminen voi samalla toimia terapiana ja edistää terveyttä merkittävästi. Itse kasvatettujen hedelmien, marjojen ja vihannesten kohdalla on tietoinen kaikista niiden hoitoon käytetyistä aineista. Kaupan omenan ja omasta puusta poimitun omenan välinen makuero on huomattava.

(Strutt 2012, 71) Kerrostaloissa asuvillakin on mahdollisuus omaan kasvimaahan vuokrattavilla viljelypalstoilla joita on tarjolla useassa eri kaupungissa. Kaupunkiympäristössä asuvien sanottu vähitellen vieraantuvan luonnosta ja oman palstan tai parvekepuutarhan hoitaminen on oivallinen tapa pitää edelleen kiinni viljelyn ja kasvattamisen taidoista.

Ainoastaan marjoihin ja sieniin ei luonnosta ruokavaroja keräävän tarvitse turvautua. Hor- toilu.fi sivustolta löytyy vinkkejä villikasvien hyödyntämiseen ruokavaliossa. Sivusto tarjoaa myös maksullisia kursseja esimerkiksi villivihannesten keräämiseen ja hyödyntämiseen koti- keittiöissä. Hortoilijoiden apuna on myös erilaisia kirjoja, joita on verkkosivuilta ostettavissa sekä suomeksi että englanniksi. Säästeliään ja ympäristöä ajattelevan ihmisen on myös mahdollista lainata kirja kirjastosta omaksi ostamisen sijaan. Pääkaupunkiseudun asukkaiden ilona on myös satokartta.net, josta löytyvät pääkaupunkiseudulla julkisten hedelmäpuiden ja marja- pensaiden sijainnit. Myös Tampereella ja Turussa on omat julkiset istutuksensa, joista ollaan rakennettu vastaava satokartta. Tampereen kartta löytyy osoitteesta tampereensatokartta.net ja Turun antimiin pääsee tutustumaan osoitteessa satokarttaturku.blogspot.fi. Nokkela käy kerää- mässä kypsät hedelmät talteen, eikä jätä niitä vain eläinten ruuaksi tai mädäntymään puun alle.

Sivustolta löytyy myös ilmoittautuminen syksyisiin sadonkorjuupyöräilyihin, jos yksin lähte- minen ei aina miellytä. Samalla kun kerää talteen marjat ja hedelmät, voi tutustua uusiin ihmi- siin ja saada mukavasti liikuntaa.

Kalastaminen ja metsästäminen kuuluvat olennaisena osana monen suomalaisen elämään. Jon- kin verran enemmän niitä harrastavat miehet, mutta naisia kyseisten lajien harrastajiin kuuluu myös runsaasti. Sen lisäksi että kalastaminen on miellyttävä ja rauhoittava harrastus, on siten saatu saalis erinomaista myös ruokapöydässä. Tuhansien järvien maassa on muitakin vesistöjä, joissa kalat viihtyvät. Ravintoarvoiltaan kala on erinomaista ja esimerkiksi onkiminen ja pilk- kiminen lukeutuvat jokamiehenoikeuksiin. Toki täytyy muistaa että jokamiehenoikeus ei ylety

(18)

virtaavassa vedessä, esimerkiksi kosken välittömässä läheisyydessä, onkimiseen tai pilkkimi- seen. Läheisellä vesialueella kalastaminen ja saaliin saaminen on lähiruuan hankkimista par- haimmillaan. (Vilenius 2008, 60.) Kalan kanssa tulee kuitenkin muistaa kohtuus. Itämerestä pyydetyissä lohissa, taimenissa ja silakoissa on korkea PVD-yhdiste- ja dioksiinipitoisuus, jonka vuoksi muualla Euroopassa niiden syömistä ei suositella. Suomessa lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville aikuisille Eviran suositus on 1-2- kertaa kuussa, kun taas Ruot- sissa suositus on vain 1-2 kertaa vuodessa. Järvikaloissa ongelmana on niiden korkea metyyli- elohopeapitoisuus, joka on sitä suurempi mitä isompi kala on. Juuri korkean elohopeapitoisuu- den vuoksi ei esimerkiksi haukea suositella raskaana oleville tai imettäville lainkaan. (Elintar- viketurvallisuusvirasto 2017; Sainio 2017, 125.)

Metsästämään ei aivan yhtä yksinkertaisesti pääse, mutta helpoiten lihan äärelle pääsee esimerkiksi liittymällä paikalliseen metsästysseuraan. Usein joukkoon kaivataan kävelijöitä ja usein myös maattomille kävelijöille on tarjolla jotain vaivanpalkkaa metsässä vietetyistä päivistä.

Palkka saattaa olla kimpale lihaa ja lisäksi usein tulee kutsu peijaisiin, jossa ainakin saa vatsansa täyteen maistuvaa ruokaa. Usein hirviporukkaan pääsee mukaan omistamalla maata metsästys- seuran alueelta. Alueen ei tarvitse olla suuri, mutta saalis jaetaan tasan hirviporukkaan kuulu- vien maanomistajien ja maansa metsästysseuran käyttöön vuokranneiden maanomistajien kesken. Vuosittain saatavan lihan määrä riippuu sekä kaatolupien että maanomistajien määrästä.

Vuosittain useat marjatilalliset järjestävät ”pellonputsauspäiviä”, jolloin esimerkiksi kilon man- sikoita saattaa saada erittäin edullisesti itse poimittuna. Näihin tarjouksiin kannattaa tarttua, vaikka aivan ilmaista ajanvietettä ne eivät olekaan. Paikallislehtien ilmoituksia kannattaa seu- rata, sillä yleensä marjatilalliset ilmoittavat pellonputsauspäivistä lehdessä. Joillakin suurem- milla tiloilla ilmoituspaikkana toimii tilan omat nettisivut tai Facebook.

(19)

2.5 Kestävä kehitys

Ekologisuus ja taloudellisuus ovat tärkeä osa kestävää kehitystä. Näiden lisäksi kestävä kehitys voi myös olla sosiaalista ja kulttuurista. Ekologisuutta toteutetaan luontoa suojelemalla ja ta- loudellisuutta tuotannon kasvulla, joka ei perustu luonnonvarojen hävittämiseen tai velkaantu- miseen. Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä tavoitteena on tuleville sukupolville hyvinvoinnin ja kulttuuriperinnön siirtyminen. Väkivalta ja sota ovat seurausta sosiaalisesti kes- tämättömästä maailmasta. Kestävän kehityksen tarkoituksena on sopeuttaa ihmisen taloudellinen ja aineellinen toiminta luonnon kestokykyyn pitkällä aikavälillä, jotta myös uusilla sukupolvilla olisi mahdollisuus puhtaaseen ja terveeseen planeettaan. Monet asiat, kuten puutteelli- nen jätehuolto, saastuminen ja teollisuuden nopeuttama ilmastonmuutos ovat kasvaneet viime vuosikymmenien aikana maailmanlaajuiseksi ongelmaksi ja ekokatastrofin uhka on todellinen.

(Orenius 2010, 86-87) Kestävän kehityksen mukainen toiminta ja eettisyys ovat kasvattaneet suosiotaan erityisesti nuorten aikuisten ja naisten keskuudessa. Yrityksille eettisyyden mainos- tamisesta voi myös olla suurta hyötyä, sillä siten heidän on mahdollista saavuttaa kilpailuetu muihin yrityksiin nähden juuri kestävää kehitystä ja eettisyyttä arvostavien kuluttajien osalta.

(Orenius 2010, 94)

Kestävän kehityksen mukaan ajateltuna eniten ympäristölle kallista ja haitallista ruokaa ovat usein miten runsaasti paketoidut valmisruuat, joiden säilyvyys on turvattu paksulla muovilla, pahvilla, lasilla tai metallilla (Vilenius 2008, 57). Ylipakattujen elintarvikkeiden ostamista tulisi pyrkiä välttämään ja suosia esimerkiksi toreja ja suoraan viljelijältä ostamista, jolloin pak- kaamiseen voidaan käyttää myös kotoa tuotuja materiaaleja. Nykyään ihmiset ovat riippuvaisia muovista, vaikka aikaisemmin on tultu hyvin toimeen ilman sitä. (Strutt 2012, 37.) Materiaalien lisäksi mukaan täytyy laskea myös kuljettamiseen kuluvat energiavarat ja sen aiheuttamat ym- päristöhaitat. Merkittävin osa tästä muodostuu yllättävästi siitä, kun tuote haetaan kaupasta au- tolla, eikä sen kuljettamisesta kauppaan. Yleensä tuotteet kuljetetaan suurina erinä valtavissa rahtilaivoissa, jolloin yhden tuotteen rasitus ympäristölle ei ole huomattava. On myös muistet- tava, että vain muutama prosentti ruuan tuottamista ympäristöhaitoista aiheutuu sen kuljettamisesta. (Sainio 2017, 109.)

(20)

Ilmastonlämpenemisen torjumiseen ja oman hiilijalanjäljen pienentämiseen voi jokainen osal- listua tahollaan ostamalla paikallista, luonnonmukaista ja sesongissa olevia tuotteita (Strutt 2012, 117-118). Suuri osa ihmisistä ei ajattele teoillaan olevan merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta, mutta yllättäen 80 %:sta kasvihuonepäästöjä voidaan syyttää aivan tavallisia kuluttajia. (Thurén 2018, 70).

(21)

3 SÄÄSTÖT JA KOTITALOUS

3.1 Säästämisen syitä

Alexander von Schönburgin (2007, 25) mukaan ainoat melko tyytyväiset rikkaat ovat niitä, jotka osaavat elää kaikesta rikkaudesta huolimatta säästeliäästi. Hyvänä esimerkkinä tästä on nyt jo edesmennyt IKEA:n perustaja Ingvar Kamprad, joka suuresta omaisuudestaan huolimatta eli koko elämänsä ajan hyvin säästeliäästi.

Päämotiivina säästämiseen voi olla luonto, raha, harrastus tai oma hyvinvointi (Vilenius 2008, 60). Säästämistä ei siitä huolimatta useinkaan ajatella ennen kuin on pakko. Kaupasta ostetaan sitä mitä mieli tekee, eikä useinkaan valita sitä edullisinta tuotetta vaan sen sijaan valitaan tuttu tai hyvin mainostettu tuote. Niin kauan kuin on varma työpaikka ja palkkapäivänä tulee sopivan suuruinen tili, tarvitseeko monenkaan miettiä säästämistä? Tulee kuitenkin hetkiä, jolloin työstä saatetaan irtisanoa, pitkäaikainen sairastuminen tai eläköityminen voivat vaikuttaa rahantulon vähenemiseen (Schönburg 2007, 93.) Kaikista realistisimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei säästäminen kannata, sillä loppujen lopuksi jokainen joutuu luopumaan kaikesta aikanaan ja vielä ilman mitään korvausta (Vilenius 2008, 19).

Säästämistä kiinnostaa suomalaisia. Onkin sanottu, että Suomen ja suomalaisten historian vuoksi säästäminen ja hamstraaminen olisi meillä geeneissä. Viime vuosina säästämistä on kir- joitettu useampia artikkeleita ja televisiossa esitetty ohjelmia himohamstraajista, joiden taloissa kuljetaan kapeita kujia pitkin kaiken tavarapaljouden keskellä. Kaikenlainen säästäminen ei siis

(22)

ole terveellistä, kuten ohjelmaa katsova voi hyvin päätellä. Tämän vuoden tammikuussa Koti- vinkki (2/2018, 60-64) julkaisi artikkelin säästämisestä jo teininä innostuneesta Elina Mylly- mäestä, joka piti omaa säästämistään harrastuksenaan. Hän suhtautuu intohimoisesti omaan ta- louteensa ja pitää sen suunnittelua taiteenlajina. Itse tekemällä säästää, jos osaa ja jaksaa tehdä.

Hänen vinkeistään voi jokainen ottaa oppia ja miettiä omalta kohdaltaan kuinka säästäminen voisi olla mahdollista. Jos ulkoiset asiat motivoivat enemmän kuin sisäiset, voi ajatella elävänsä hetken aikaa hyvin säästeliäästi, jotta myöhemmin voisi tehdä jonkin suuremman hankinnan.

Pelkkää huvikseen säästämistä ei säästäminen kuitenkaan ole. Vilenius (2008, 19, 20) jakaa säästämisen pakon edessä säästämisen lisäksi ”pahan päivän varalle” ja ”sitten kun” säästämi- seen. ”Pahan päivän varalle säästäminen voi olla jopa miellyttävää, sillä siitä saa lohtua yllät- tävissä tilanteissa, jolloin säästöjä tarvitaan. Säästöjen omaaminen luo turvallisuuden tunteen ja tukiverkon, joka auttaa jaksamaan arjessa. ”Sitten kun” säästäminen sen sijaan voi olla jopa petollista. Se saattaa viedä tämänhetkisestä elämästä kohtuuttomasti voimavaroja ja kyseisellä mentaliteetilla säästävä henkilö saattaa jopa ajaa itsensä ahtaalle liiallisen säästämisen vuoksi.

3.2 Ruokakustannuksissa säästäminen

Säästäminen alkaa budjetista. Budjetti on talousarvio eli etukäteen tehty rahankäyttösuunni- telma. Se voidaan tehdä lyhyeksi aikaa kuten esimerkiksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa, jolloin voidaan puhua useammista vuosista. (Hadenius & Löwengrip 2014, 16 ; Hinkkanen ym.

2017, 300.) Budjetointi auttaa myös pitämään pienet ostokset minimissä, kuten työpaikalla os- tettu päivittäinen kahvi tai kaksi. Vuoden aikana kahviin kuluu yllättävän suuri summa. Muu- taman euron maksavien ostosten yhteissumma yltää vuodessa kuukausittaisten ruokakustannusten kanssa samaan summaan. (Hadenius & Löwengrip 2014, 54.) Helppo keino säästää työ- paikan kahvilaskussa, on pakata kotona kahvi termospullossa mukana töihin ja pakata kotoa ainakin muutamana päivänä viikossa omat eväät mukaan.

(23)

Säästämisessä ja budjetoimisessa auttaa myös rahan näkeminen konkreettisesti. Kannattaa nostaa viikko- tai kuukausibudjetin verran rahaa käteisenä, jotta näkee kuinpa paljon rahaa on vielä vara käyttää. Korttia käyttäessä saattaa toisinaan tulla yllätyksenä kuinka paljon tililtä on hu- vennut rahaa kaupassakäynneillä. Käteisen näkeminen myös motivoi enemmän säästämiseen.

(Honkasalo 2014, 41.)

Terveellinen ruoka ei aina ole kallista, vaikka usein niin kuulee sanottavan (Von Schönburg 2007, 90). Sesongin kasvikset ovat yleensä hyvin edullisia ja talvella esimeriksi peruna, pork- kana, kaali, punajuuri ja sipuli pitävät ruokapöydässä terveellisten ruokien paikkaa. Ne ovat edullisia, monipuolisia ja riittäviä ruoka-aineita, jotka on helppo ostaa kaupassa käydessään.

Riittävien varastointitilojen omaaminen auttaa myös kustannuksien säästämisessä. Hyvä kaap- pitila keittiössä, ruokakomero ja jääkaappi helpottavat huomattavasti ruuan säilyttämistä. Syk- syn satoa on helppo säilöä kellariin tai varastoon hillottuna, mehustettuna, pusseihin tai laarei- hin pakattuna. Myös kuivaaminen, suolaaminen, savustaminen ja pakastaminen edesauttavat ruuan säilymistä. Vihannesten ja hedelmien säilyttämisessä tulee muistaa se, että vain virheet- tömät yksilöt säilyvät riittävän pitkään. Vaurioituneet taas tulee käyttää heti, mehustaa tai hil- lota, sillä muutoin ne saattavat homehduttaa säilytyksen aikana muita kasviksia. (Strutt 2012, 120-122.) Itse tehdyt hillot ja mehut ovat myös hyviä viemisiä kylään mennessä.

3.3 Ruoka-avustukset

Jokaisen kohdalle voi tulla se hetki, kun jääkaapin avatessa näkee pelkästään valon ja rahaa ruokaan ei ole. Avun pyytäminen on usein vaikeaa sen vuoksi, että meille on opetettu kuinka kaikesta pitää selvitä omin avuin, eikä muilta ihmisiltä sovi pyytää apua (Astikainen 2015, 27).

Suomalainen sisu ei siis välttämättä aina ole se paras vaihtoehto, vaan joskus on hyvä turvautua muiden apuun. Onneksi ruoka-apua on saatavissa monista eri paikoista, eikä apua tarvitse lähteä kysymään tutuilta. Useat seurakunnat ja erilaiset ruuanjakelujärjestöt kuten Pelastusarmeija sekä Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry ovat vuosia jakaneet ruokaa sitä ruokaa sitä tar- vitseville. Seurakunnilta apua voi hakea muutkin kuin kyseiseen uskontokuntaan kuuluvat, mutta ruoka-avun saamiseen tulee käydä seurakunnan diakoniatyöntekijän luona. Joulun alla vähävaraisten lapsiperheiden on myös mahdollista saada tukea oman alueensa Lions-klubilta Lions-lahjakortin muodossa. (Henriksson & Leinonen 2018, 199-200.)

(24)

Leipäjonossa oleminen ei ole häpeällistä, vaikka osalla se on ensimmäisiä mielessä pyöriviä tunteita. Leipäjonoista väitöstutkimuksen tehnyt Tuomo Laihia Itä-Suomen yliopistosta tutki aihetta nimellä Kokemuksia ja käsityksiä leipäjonoista: huono-osaisuus, häpeä ja ansaitsevai- suus (2018). Väitöstutkimuksen mukaan vain kolmasosa avustusta hakeneista tunsi häpeää seis- tessään leipäjonossa. Eniten häpeää tunsivat naiset, lapsiperheelliset ja korkeasti koulutetut.

Ruoka-apua hakevat niin opiskelijat, työttömät kuin muut apua tarvitsevat. Ruoka-avustuksiksi voidaan laskea myös erilaiset poliittiset tapahtumat, joissa tarjolla on yleensä kahvia ja pullaa, makkaraa tai hernekeittoa. Kyseistä puoluetta ei välttämättä tarvitse kannattaa, mutta syömässä saa silti käydä. (Henriksson & Leinonen 2018, 199-200.)

3.4 Perhe

Tilastokeskus (2018) määrittelee perheen seuraavasti: yhdessä asuvat avo- tai avioliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt sekä heidän lapsensa, toinen vanhemmista lapsi- neen, sekä lapsettomat avo- tai avioliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt.

Perhe voi kuitenkin sisältää vain kahteen peräkkäiseen sukupolveen kuuluvia henkilöitä. Mikäli samassa taloudessa asuu myös isovanhempia, muodostavat he oman perheensä. Lapsiperheiksi lasketaan perheet, joissa asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Kotitalouden sen sijaan muodostavat kaikki samassa taloudessa asuvat henkilöt, jotka ruokailevat yhdessä tai käyttävät muuten yhdessä tulojaan. Perhe-instituution merkitys ei ole tänä päivänä vähentynyt, vaikka nykyään sen käsite on aiempaa joustavampi ja muovautuvampi (Broberg 2010, 11). Oikeudel- lisesti katsottuna perhettä ei kuitenkaan enää nähdä instituutiona vaan erilaisten perhesuhteiden kokonaisuutena (Pylkkänen 2008 ,72).

Väestöliitto (2007, 3 - 4) kuvailee perheitä sijoitukseksi yhteiskunnan tulevaisuuteen, sillä turvallinen, terve ja tasapainoinen elämä alkaa hyvästä perheestä ja sillä on vaikutusta myös ylem- mille yhteiskunnan tasoille. Perhe kuvaa myös yhteiskunnan jatkuvuutta ja sen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on huomattavan suuri. Onnellisessa perheessä sen jäsenet ovat hyvinvoivia, mutta ongelmallisessa perheessä hyvinvointi on usein muuttunut huonovointisuudeksi, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Väestöliitto myös kannustaa tasapuolistamaan perheiden työnja- koa, jotta kodeissa selvittäisiin entistä paremmin perhe-elämän asettamista paineista.

(25)

Tässä tutkimuksessa suurperheen sijaan perheistä käytetään nimitystä monilapsinen perhe.

Alun perin suurperheillä on tarkoitettu perheitä, jossa asuu vähintään kolmen eri sukupolven edustajia. Nykyään suurperhe nimitystä on totuttu käyttämään myös kahden sukupolven per- heistä, joissa on vähintään kolme lasta. (Heino & Tikkala 2017, 18.) Monilapsisessa perheessä lapsia on vähintään kolme.

Monilapsisuus yhdistetään usein tiettyihin hengellisiin piireihin, joissa ehkäisy ei ole sallittu.

Usein monilapsiset perheet kohtaavatkin arjessaan utelua monilapsisuuden syistä. Useamman lapsen vanhemmat kokevat lapsimäärän olevan sekä siunaus että ajoittain päänvaivaa aiheut- tava asia. Päänvaivaa ei niinkään aiheudu lapsista vaan perheen ulkopuolisten henkilöiden nä- kemyksistä. Vanhemmilta saatetaan tiedustella ovatko kaikki lapset omia tai onko kaikilla lap- silla sama isä. Jotkut ovat myös epäilleet, että monilapsiset perheet tienaavat hyvin lapsilisillä, joita valtio maksaa jokaisesta lapsesta. Lapsen kasvattamiseen kuluu kuitenkin niin paljon rahaa, ettei lapsilisä riitä kattamaan aivan kaikkea. Yhteiskunnan maksama avustus on vain jää- vuoren huippu kaikesta lapsen kasvattamiseen kuluvista varoista. (Väestöliitto 2007, 6.) Nor- maalia useamman lapsen hankintaa pidetään ulkopuolisten silmissä outona päätöksenä. Ulko- puolisten aiheuttama kummastelu ja kysymykset perheen lasten määrästä saattaa aiheuttaa epä- varmuutta ja huonoa oloa perheen sisällä.

Monilapsisia perheitä on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi Lapin yliopistossa sosiaalityön puolella. Linnanmäki (2014) perehtyi omassa pro gradussaan ”Suurperheen hyvinvoinnin rakentu- minen äitien näkökulmasta, suurperheen arkisen hyvinvoinnin kenttä, toimijat, strategiat ja pää- omat” erityisesti perheen äitien kokemuksiin ja hyvinvointiin monilapsisissa perheissä. Tutkit- tavat perheet olivat kaikki Pohjois-Suomesta ja yhteensä haastateltavana oli viisi äitiä. Linnala tuli tutkielmassaan siihen tulokseen, että vastuu taloudenhoidosta oli äitien hartioilla ja lapset olivat suuremmassa auttajan roolissa kuin tuloja perheelle tuovat miehet, joiden osallistuminen kotitöihin oli hyvin vähäistä.

(26)

3.5 Kotitalousopetus taloudelliseksi kasvamisen tukena

Perusopetuksen opetussuunnitelma (2014, 437) määrittelee kotitalouden tehtäviksi arjen hallin- nan kotona, hyvinvointia ja kestävyyttä edistävän elämäntavan saavuttamiseen tarvittavien tie- tojen, taitojen, asenteiden ja toimintavalmiuksien opetuksen. Kotoa saatavia ennakko-oletuksia ja asenteita on vaikea muokata, mutta kouluissa siihen pyrkii esimerkiksi juuri kotitalousopetus.

Se on yksi Suomalaisen peruskoulun hienouksista ja jo alakoulun oppilaat odottavat innolla kotitaloustuntien alkamista. Kotitaloudella on myös vahva jalansija yhtenä yläkouluikäisten nuorten mieluisimmista kouluaineista. Kotitalousopetuksen tehtävänä on myös rikkoa perus- ajatusta miesten ja naisten töistä. Tunneilla jokainen oppilas siivoaa ja laittaa ruokaa sukupuo- leen katsomatta. Kukaan ei varmasti kyseenalaista mieskokkeja, miksi sitten kotona ruuanlait- toa ja leipomista pidetään edelleen joissain perheissä vahvasti naisten työnä? Seitsemännen luo- kan kotitaloustunneilla opitaan perustaitoja, joihin sisältyvät ruuanlaiton, leivonnan ja siivouk- sen lisäksi myös vaatehuoltoa, ravitsemusta sekä oman elämän rahoittamista ja talouden hoita- mista. Säästäväisyys, taloudellisuus ja kestävä kehitys tulevat tutuiksi jokaiselle kotitalousope- tukseen osallistuvalle oppilaalle. (Harjula, Löytty-Rissanen, Janhonen-Abruquah 2017, 182- 287). Omasta taloudesta puhuttaessa oppilaat miettivät missä he voisivat itse säästää jotain suu- rempaa hankintaa varten. Suuri osa oppilaista innostuu aiheesta kovasti, sillä monilla haaveissa siintää mopo, puhelin, tietokone tai matka. On tärkeää oppia tuntemaan rahan merkitys, vaikka kotona sitä olisi runsaasti.

Perinteinen perunamuusista perunarieskaksi opetetaan jo koulun kotitaloustunneilla. Tämän li- säksi monissa kouluissa järjestetään ennen lomia kokkisota tai vastaavanlainen kotitalouden tunti, jossa oppilaat saavat käyttää vain kaapista valmiiksi löytyviä tuotteita. Saasyoda.fi si- vuilla voi tutustua ruokahävikin käyttämiseen kotitalousopetuksessa S-ryhmän tyyliin Hävikki- battlella. Battlen eli taistelun avulla pyritään taistelemaan ruokahävikkiä vastaan. Siinä 9. luok- kalaiset valinnaisen kotitalouden opiskelijat saavat ilmaiseksi hakea lähimmästä S-ryhmän myymälästä hävikkiruokaa, josta tunneilla valmistetaan kahden ruokalajin aterioita. Seuraavan kerran Hävikki-battle järjestetään ensi syksynä, mutta kiinnostus battlea kohtaan oli niin suuri, että siihen ei valitettavasti oteta enää uusia ilmoittautujia mukaan. Viime syksynä mukana oli 32 koulua ja noin 2000 oppilasta. Kuvia battlesta löytyy Instagramista hashtageilla hävikki- battle ja saasyödä.

(27)

6 TUTKIELMAN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimus voi olla kuvaileva, ennustava, selittävä tai kartoittava. Sillä on aina poikkeuksetta jokin tehtävä tai tarkoitus, joka ohjaa ja vaikuttaa tutkimusstrategisiin valintoihin. Yksi tutkimus voi sisältää useampia päämääriä ja on myös mahdollista, että sen tarkoitus muuttuu tutkimuksen edetessä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 137-138.) Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää monilapsisten perheiden selviytymiskeinoja kotien ruokataloudenhoidossa.

Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat ruokataloudenhoidon vastuun jakautuminen ja kuinka perheissä hyödynnetään syntyvää ruokahävikkiä. Lisäksi tarkastelun kohteena oli monilapsisten perheiden kuukausittainen elintarvikkeisiin kuluvan rahamäärän suuruus, millaisina kuluttajina perheen vanhemmat itsensä näkevät ja onko heidän kulutustyylillään vaikutusta perheiden ruokataloudenhoitoon. Tutkimuskysymyksikseni valikoituivat seuraavat kysymykset:

Päätutkimuskysymys:

Millaisia selviytymiskeinoja monilapsisilla perheillä on ruokataloudenhoidossa?

Alatutkimuskysymykset:

1. Millaisiksi kuluttajiksi monilapsisen perheen vanhemmat itsensä kokevat?

2. Miten ruokataloudenhoitoon liittyvät vastuut jakautuvat perheissä?

3. Kuinka perheissä hyödynnetään syntyvää ruokahävikkiä?

(28)

7 TUTKIMUSMENETELMÄT

Esittelen seuraavaksi valitsemani tutkimusstrategian ja kuvailen tutkimukseen valikoitunutta kohderyhmääni tarkemmin. Lisäksi kerron myös käyttämistäni aineistonhankintamenetelmistä sekä tutkimukseni toteutuksesta. Tässä kappaleessa avaan myös tutkimukseni toteutuksen kul- kua ja kuvaan aineiston analyysia mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi.

7.1 Tutkimusstrategia ja aineistohankintamenetelmät

Tutkimusotteeksi valitsin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen, sillä henkilökohtaisen aiheen vuoksi kvalitatiiviseen tutkimukseen kuuluva haastattelu aineistonkeruumenetelmänä oli luotettavin vaihtoehto. Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on kuvata ja tutkia moninaista todellista elämää. Tavoitteena on aina kohteen tutkiminen mahdollisimman tarkasti ja koko- naisvaltaisesti. Laadullisessa tutkimuksessa tulee myös huomioida se, että monet tapahtumat ja asiat nivoutuvat yhteen ja muodostavat monimutkaisia suhteita. Todellisuus ei siis ole kvalita- tiivisessa tutkimuksessa osittaista. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2006, 152.) Sen sijaan laadul- linen tutkimus pyrkii holistisesti ymmärtämään tutkittavan kohteen laatua, ominaisuuksia sekä merkityksiä (Jyväskylän yliopisto 2015a). Tuomi ja Sarajärvi (2009, 9) käyttävät kvalitatiivisen tutkimuksen vertauksena sateenvarjoa, jonka alle saadaan mahtumaan useita laadullisia tut- kimuksia, jotka voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Menetelmille yhteistä on esimerkiksi tut- kimuskohteen tarkoitukseen ja merkitykseen, taustaan ja ympäristöön sekä kieleen ja ilmaisuun liittyvät näkökulmat (Jyväskylän yliopisto 2015b). Tutkijan keskeinen asema laadullisessa tutkimuksessa korostuu erityisesti (Eskola & Suoranta 2005, 20). Tärkeää kuitenkin on se, etteivät tutkijan omat arvot, asenteet tai uskomukset sekoitu tutkimuskohteeseen, vaan tutkija kykenee pysymään objektiivisena tutkittavan kohteen näkökulmien ja ilmaisujen tulkitsijana. Tutkijan

(29)

tehtävänä on pyrkiä vuorovaikutukseen kohteen kanssa ja pyrkiä ymmärtämään ja jäsentämään saamaansa aineistoa. (Tilastokeskus 2007.) Hirsjärvi ym. (2006, 152) korostavat, että tutkijan ei pidä unohtua verifioimaan jo tiedossa olevia totuusväittämiä vaan keskittyä sen sijaan fakto- jen etsintään.

Hirsjärven ym. (2006, 125) mukaan tapaustutkimuksen tavoite on yksityiskohtaisen ja syvälli- sen tiedon hankinta yksittäisistä tapauksista. Tämän vuoksi koen tutkimukseni olevan selkeästi tapaustutkimus, sillä tutkimuksessa olen pyrkinyt hankkimaan yksityiskohtaista ja syvällistä tietoa kohderyhmästäni haastatteluiden avulla. Tutkimusotteekseni valitsin fenomenologis-her- meneuttisen, jossa keskeistä on esimerkiksi tulkinnallinen analyysi ja ihmisen toiminnan syväl- linen ymmärtäminen. (Jyväskylän yliopisto 2018). Aineiston keräämiseen käytin kvalitatiivisen tutkimuksen päämenetelmää, eli haastattelua. (Hirsjärvi ym. 2006, 197; Tuomi ja Sarajärvi 2006, 75.)

Aineistonhankintamenetelmänä käytetty haastattelu oli validein ja soveltuvin menetelmä tieto- jen keräämiseen. Haastattelu oli myös ihmisläheisin menetelmä hankkia aineistoa henkilökoh- taisesta ja arasta aiheesta. Raha on aina ollut yhteiskunnassamme haastava puheenaihe ja sääs- tämistä pidetään edelleen vähävaraisten lähes pakonomaisena toimintana. Yksinkertaistetusti haastattelu on tilanne, jossa haastateltavalta kysytään erilaisia kysymyksiä tutkijan toimesta.

(Eskola & Suoranta 2005, 85.) Kyselyn ja haastattelun olennaisimpana erona on se, että haastattelussa on mukana henkilökohtaisuus-faktori. Kyselyssä haastateltavan tehtävänä on vastata tilannetta varten laadittuun kyselylomakkeeseen. Haastattelun etuna on myös se, että tilanteen edetessä haastattelija voi tarvittaessa esittää tarkentavia tai selventäviä kysymyksiä, muuttaa kysymysten järjestystä tai keskittyä selvittämään jotain yllättäen esille tullutta tutkimuksen kannalta tärkeää seikkaa. Haastattelussa on mahdollisuus toimia joustavasti. Lisäksi etua saa myös siitä, että antaa haastateltavien etukäteen perehtyä tuleviin kysymyksiin. Tällöin haastateltava ehtii etukäteen pohtia omia vastauksiaan ja antaa yleensä kattavampia ja syvällisempiä vastauksia. Haastattelua tehdessä tutkija voi samalla havainnoida tutkittavan ilmeitä, eleitä ja äänensä- vyjä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 72-73.)

(30)

Teemahaastattelu, lomakehaastattelu ja syvähaastattelu ovat yleisimmät haastattelumenetelmät, joiden avulla pyritään löytämään vastauksia erilaisiin ongelmiin ilmiöitä tutkimalla. Struktu- roinnin, eli jäsentelyn, asteella on suuri vaikutus sille, millainen pohja kyselylle tai haastatte- lulle annetaan. Lomakehaastattelua pidetään erityisesti kvantitatiivisen tutkimuksen aineiston- keruumenetelmänä sen strukturoidun rakenteen vuoksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74.)

Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa käytetään yleensä apuna kysymyslomaketta, jonka avulla esitetään ennakkoon suunnitellut kysymykset tietyssä järjestyksessä. Syvähaastattelu, eli strukturoimaton, on puolistrukturoidun haastattelun vastakohta. Siinä haastattelija on sopinut haastateltavan kanssa etukäteen aihealueet, joiden sisällä haastattelu toteutetaan. Strukturoima- ton haastattelu on vapaampi, mutta myös haastavampi. (Hirsjärvi ym. 2006, 197.) Strukturoi- maton ja puolistrukturoitu teemahaastattelu eroavat toisistaan siten, että puolistrukturoidussa teemahaastattelussa ei ole lainkaan apukysymyksiä, sen sijaan haastateltavat saavat vastat kysymyksiin täysin omin sanoin. (Eskola & Suoranta 2005, 86). Teemahaastattelu etenee valittu- jen teemojen ja niihin liittyvien kysymysten mukaan. Tarkentavat kysymykset eivät tässä tapauksessa ole välttämättömiä, sillä on myös mahdollista käyttää haastattelun runkona pelkkiä teemoja. Tämän vuoksi teemahaastattelu on tyyliltään lähellä syvähaastattelua. Teemahaastat- telussa pääpaino on haastateltavan ja haastattelijan tulkinnoissa ja asioille annetuissa merkityk- sissä. Tavoitteena on saada tutkimuskysymysten mukaisia vastauksia, jotka olisivat merkityk- sellisiä tutkimuksen kannalta. (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 75.)

Puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa lisänä toimi lyhyt lomakehaastattelu vastausvaihtoeh- doilla osoittautui parhaaksi menetelmäksi tutkia monilapsisten perheiden ruokakuluihin vaikuttavia asioita. Yksilöhaastattelu oli ehdottomasti tässä tapauksessa ryhmähaastattelua parempi vaihtoehto, jotta vastaukset olisivat mahdollisimman totuudenmukaisia, eikä haastattelija tul- kitsisi tilannetta ja vastauksia väärin. (Alasuutari 2001, 152). Kuten jo aikaisemmin tuli esille, raha on edelleen vaikea aihe suomalaisissa kodeissa. Eteenkin silloin kun perheeseen kuuluma- ton henkilö haluaa selvittää rahankäyttöön liittyviä asioita, on pyrittävä luomaan haastattelusta mahdollisimman turvallinen ja rankentaa miellyttävä tilanne haastateltavalle. Avoimuus on tär- keä osa turvallisuuden tunnetta, jonka haastattelija luo haastattelutilanteen ympärille. Haasta- teltavien anonymiteetin ja luottamuksen säilyttäminen tutkimuksen jokaisessa vaiheessa ja sen jälkeen, on tutkijan tärkeä tehtävä, jota ei saa laiminlyödä. Tutkielmassa anonymiteetin ja luottamuksen säilyttämisen edistämiseksi en ole tarkemmin kuvannut mistä tutkittavat perheet ovat kotoisin tai kertonut perheenjäsenten ikää vanhinta ja nuorinta tutkittavaa lukuun ottamatta.

(31)

Henkilöiden nimiä, perheen lasten sukupuolta tai muita tunnistettavia tekijöitä en ole tutkielmassani kertonut. Olen avoimesti kertonut tutkittaville missä ja miten tutkielman tulokset jul- kaistaan ja millaisia tietoja heistä siinä kerrotaan. Haastattelujen nauhoittamiseen sain jokaiselta erikseen luvan ja samalla pyysin myös lupaa lainata heitä tutkielmassani. Jokainen tutkimukseen osallistunut hyväksyi molemmat pyynnöt. Tutkijan tulee kertoa omista tavoitteistaan, tutkimuksen teon syistä ja julkaisusta haastateltavalle. Esoteerinen ilmapiiri ei tue tällaisen tutkimuksen onnistumista. Luottamuksellisuutta tässä tutkimuksessa auttoi se, että kukaan haastateltavista ei ollut täysin tuntematon. Kahta haastateltavaa lukuun ottamatta loput tutkimukseen osallistuneet löytyivät yhteisten ystävien ja tuttujen avulla, joiden kautta olimme tavanneet aiemmin.

Vein henkilökohtaisesti haastateltaville teemahaastattelun rungon, kulutustyylien esittelyn sekä kyselylomakkeen reilu viikko ennen haastattelua, jotta he kykenisivät tutustumaan niihin rau- hassa. Koin, että kasvotusten tapaaminen ennen haastattelua loisi lisää kaivattua turvallisuu- dentunnetta ennen sovittua haastattelua. Samalla käynnillä kerroin myös heille lisää anonymiteetin säilymisestä, tutkimuksen teon syistä ja tulosten julkaisusta.

Teemahaastattelun runko (liite 1) syntyi pitkän pohdiskelun tuloksena. Sisällytin siihen alus- tuksen lisäksi kolme teemaa, joita olivat kulutustyyli, eli minkälaiseksi kuluttajaksi haastateltava koki itsensä, ruokahuolto ja säästäminen. Haastattelu toteutettiin näiden teemojen avulla.

Lisäksi jokaisen teeman alla oli muutama tarkentava kysymys, joiden avulla pyrin ohjaamaan haastattelua pysymään oikean teeman alla. Joitakin tarkentavia kysymyksiä nousi esille haastatteluiden edetessä, joiden avulla pari haastateltavaa sai pohdittua omia vastauksiaan tarkemmin. Haastattelun alussa selvitin taustatiedot haastateltavista kuten asumismuodon, perheeseen kuuluvat henkilöt ja heidän ikänsä, työtilanteen ja saako perhe tukia esimerkiksi Kelalta. Tein myös lyhyen kyselylomakkeen vastausvaihtoehtoineen (liite 2), jossa selvitin millainen kuluttaja haastateltava on kaupassa käydessään ja hyödyntääkö hän luonnon ilmaisia tai lähes ilmaisia antimia. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi kuinka usein lomakkeeseen vastaaja käy kaupassa, minkälaiset seikat vaikuttavat tuotteiden valintaan ja millaista ruoan tulee ensisijaisesti olla. Sisällytin kyselyn osaksi toista teemaa, joka toimi kevyenä laskuna muihin teemoihin ja kysymyksiin.

(32)

7.2 Kohderyhmä

Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoituivat monilapsiset perheet, jossa kahden vanhemman li- säksi useampi kuin kolme lasta asuu edelleen kotona. Aihetta ei ole kotitaloustieteessä tutkittu ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana Internetissä julkaistujen Pro Gradujen perusteella. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi perhettä. Perheet sijoittuivat kolmelle eri paik- kakunnalle, riittävän lyhyiden automatkojen päähän toisistaan ja puolella tutkimukseen osallis- tuneilla on uskonnollinen tausta. Perheiden koko vaihteli 6 – 10 välillä, ja yhdessä perheessä lapsia oli yhteensä 16, mutta suuri osa oli jo muuttanut omilleen. Olen nimennyt tutkimuksessani haastateltavat Perhe 6 – Perhe 10 kotona asuvan henkilömäärän mukaan. Kyseisen koh- deryhmän valintaa tuki se, että olen vuosien ajan nähnyt läheltä lapsiperheiden tasapainottele- van ruokakustannusten kanssa. Uskon myös, että tutkimukseni tuloksista on hyötyä myös muille kuin ainoastaan monilapsisille perheille. Kohderyhmä oli suhteellisen helposti saavutet- tavissa, vaikka aluksi pelkäsin aran aiheen vuoksi karkottavani potentiaaliset haastateltavat kau- emmas. Kaksi perhettä joutuikin peruuttamaan osallistumisensa kiireisiin vedoten. Valintaan käytin runsaasti aikaa, sillä tärkein työvaihe tapaustutkimuksessa on kohteen tai tapauksen va- linta (Erikson ja Koistinen 2014, 26). Pohdin monilapsisten perheiden lisäksi myös useita muita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi opiskelijoita, jolloin tutkimukseni olisi kuitenkin saanut kään- teen kvantitatiivisempaan suuntaan.

Kuukausittaiset ruokakustannukset jakautuivat tutkimukseen osallistuneiden perheiden välillä suuresti. Muutamassa perheessä oli pieniä lapsia, mutta suurimmaksi osaksi lapset olivat 7 – 17-vuotiaita. Perheen koko ei vaikuttanut siihen, kuinka paljon rahaa kuukaudessa käytettiin elintarvikkeisiin, vaan joidenkin perheiden kohdalla summa oli jopa huomattavan pieni. Siitä huolimatta perheet eivät vaikuttaneet elävän niukasti, vaan heillä oli kaikkea riittävästi. Kulut- tajatutkimuskeskuksen (2014, 13) selvityksen mukaan nelihenkisellä perheellä kuluu ravitse- mussuositusten mukaisilla ateriakokonaisuuksilla kotona ruokaillessa rahaa noin 597 euroa kuukaudessa. Viisi henkisessä teiniperheessä rahaa sen sijaan kuluu vastaavassa tilanteessa lä- hes 1000 euroa, kuluttajatutkimuskeskuksen vuoden 2013 hintojen mukaan laskettuna summa olisi 944 euroa kuukaudessa.

(33)

Haastattelut toteutettiin arkena viiden ja seitsemän välillä tai viikonloppuisin yhdestä kolmeen jokaisen perheen kotona, jotta ilmapiiri olisi mahdollisimman miellyttävä ja turvallinen haastateltaville. Haastattelin saman vierailun aikana perheen molempia vanhempia erikseen, jota toisen läsnäolo ei vaikuttaisi vastausten laatuun. Samaan aikaan toisen vanhemman ollessa haastateltavana, toinen vanhemmista tai isommat sisarukset, pitivät huolta perheen pienimmistä.

Samaan aikaan haastattelutilassa ei siis ollut haastattelijan ja haastateltavan lisäksi muita.

Kaikki perheistä olivat heteronormatiivisia eikä mukana ollut yhtään uusioperhettä tai maahan- muuttajaperhettä. Molempien vanhempien haastattelu erikseen oli paras vaihtoehto sen vuoksi, että silloin molempien henkilöiden vastaukset olivat täysin itsenäisiä, eikä lupaa vastaukselle tai vastaamatta jättämiselle haettu toiselta. Kenelläkään ei myöskään ollut vaihtoehtoa kaunis- tella toisen henkilön vastausta, vaikka aina on toki mahdollista, että perheissä on etukäteen sovittu millä tavoin he saavat vastata annettuihin kysymyksiin. Haastattelut toteutettiin puo- listrukturoituna teemahaastattelulla sekä etukäteen jaetulla lyhyellä kyselylomakkeella, jossa vastausvaihtoehdot olivat valmiina. Haastattelun alussa keräsin taustatiedot rennomman jutte- lun lomassa ja joidenkin kanssa saatoimme puhua myös tutkielman ulkopuolisista asioista mu- kavan ilmapiirin aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen siirryttiin ensimmäiseen teemaan, joka oli haastateltavan kulutustyyli. Lomakkeen olin vienyt jo aiemmin tarkasteltavaksi, jotta omia vastauksia voisi miettiä etukäteen. Sen täyttäminen vei aikaa keskimäärin kahdesta kymmeneen minuuttia. Lomakkeen jälkeen jatkettiin vielä ensimmäisen teeman parissa, jonka jälkeen vähi- tellen ja kiireettömästi eteenpäin puolistrukturoidun teemahaastattelun teemoja ja kysymyksiä.

Teemahaastattelun eduksi koin Alasuutarin (2011, 150-155) mainitseman tulkintamallien ka- ventamisen, jossa erilaisia kysymyksiä esittämällä vastauksien kaunistelu on haastateltavalle vaikeampaa ja näin haastattelijan on helpompi muodostaa totuudenmukainen kuva haastattelusta.