RINPITORANGAISTUKSENA VANKILASSA - soveltuvuus ja edellytykset
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu –tutkielma
Opiskelija: Pasi Pekka Aalto 272271 Ohjaaja: Matti Tolvanen
9.1.2018
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Pasi Pekka Aalto
Työn nimi
Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen kurinpitorangaistuksena vankilassa – soveltu- vuus ja edellytykset
Pääaine
Rikos- ja prosessioikeus sekä rikollisuuden tutki- mus
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Aika
11.4.2017–
9.1.2018
Sivuja
XI + 70
Tiivistelmä
Monissa maissa on vankiloiden kurinpitojärjestelmissä käytössä rangaistuksena ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen. Suomessa vastaavasta kurinpitokeinosta luovuttiin vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksen yhteydessä.
Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että kyseisen vapaudenmenetystä vastaavan rangaistuk- sen voisi määrätä vain tuomioistuin tai vaihtoehtoisesti toimivallan antaminen asiassa hallinto- viranomaiselle vaatisi poikkeuslain säätämisen.
Tutkimuksessa arvioidaan perustuslakivaliokunnan kannanottoa ja tutkitaan ehdonalaisen va- pauttamisen lykkäämisen soveltumista kurinpitorangaistukseksi vankilassa. Lisäksi selvitetään ne edellytykset, joilla tällaisen järjestelmän käyttöönotto olisi mahdollista.
Mikään ei nykyisessä suomalaisessa oikeusjärjestyksessä estä sitä, etteikö ehdonalaisen vapa- uttamisen lykkäämistä voisi käyttää kurinpitotoimena vankilassa. Myöskään Suomea velvoit- tavat kansainväliset sopimukset eivät tätä estä. Asian säätämisessä lailla tulee kuitenkin olla tarkka ja huolehtia perusoikeuksien rajoittamisen yhteydessä sääntelyn tarkkarajaisuudesta sekä varmistaa vangin oikeusturvan toteutuminen.
Avainsanat
ehdonalainen vapaus, ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen, vankilan kurinpitojärjestelmä, vapaudenmenetys
Sisällys
LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO...XI
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Yleistä ...1
1.2 Tutkimuksen rajaus ja tutkimuskysymykset ...3
2 EHDONALAINEN VAPAUS... 6
2.1 Ehdonalainen vapaus ja sen tarkoitus ...6
2.2 Ehdonalainen vapaus Suomessa ...8
2.3 Ehdonalaisen vapauden kesto... 10
2.4 Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä... 12
2.5 Ehdonalaisen vapauden valvonta ... 13
3 EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN ... 16
3.1 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen vangin suostumuksella ... 16
3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen ilman vangin suostumusta ... 16
4 VANKILAN KURINPITOJÄRJESTELMÄ ... 19
4.1 Vankilan järjestys ja kurinpito ... 19
4.1.1 Vankilan kurinpitojärjestelmä... 19
4.1.2 Järjestysrikkomukset ... 19
4.1.3 Kurinpitomenettely ... 23
4.1.4 Kurinpitorangaistukset ... 27
5 HISTORIA: SUORITETUN AJAN MENETYS ... 31
6 EHDONALAISEN VAPAUDEN LYKKÄÄMINEN KURINPITOTOIMENA KANSAINVÄLISESTI... 37
6.1 Eri oikeusjärjestelmät osana Euroopan ihmisoikeussopimusta ... 37
6.2 Näkökulmia kahdesta eurooppalaisesta järjestelmästä ... 37
6.2.1 Ruotsi ja ehdonalaisen vapautumisen lykkääminen ... 37
6.2.2 Englanti ja lisäpäivät kurinpitorangaistuksena ... 40
7 RANGAISTUSAJAKSI LUKEMISTA KOSKEVAT RIKOSSEURAAMUSLAITOKSEN PÄÄTÖKSET ... 43
7.1 Karkaaminen ja luvatta poistuminen ... 43
7.2 Valvotun koevapauden asunnossapysymisvelvollisuuden rikkominen ... 46
8 SOVELTUMISTA KOSKEVAT KESKEISET KYSYMYKSET... 49
8.1 Mikä on vapaudenmenetys? ... 49
8.2 Rikosoikeudellinen seuraamus vai hallinnollinen sanktio? ... 54
8.3 Miten vapaudenmenetyksen yhteydessä on vangin muutoksenhakuoikeudesta huolehdittava? ... 56
8.4 Perusoikeuksien rajoittaminen lainsäädännöllä ... 59
9 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 64
9.1 Soveltuminen ... 64
9.2 Edellytykset ... 67
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito- ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta.
WSOY. Helsinki 2006.
Devlin, Angela: The Invisible Women: What’s Wrong With Women’s Prisons? Waterside Press 2008.
Euston, Susan: Prisoner’s Rights: Principles and Practice. Routledge. Abington 2011.
Flynn, Nick – Baker, Nicola: Introduction to Prisons and Imprisonment. Waterside Press 1998, uudelleenjulkaistu 2002.
Halila, Leena – Aer, Janne: Oikaisumenettely hallinnossa. 1. painos WSOYpro. Helsinki 2011.
Hautamäki, Veli-Pekka: Perustuslakivaliokunta valtiosääntötuomioistuinnäkökulmasta.
Artikkeli. Lakimies 4/2006.
Helenius, Dan: ne bis in idem –kiellon rakenne ja ongelmakohdat viimeaikaisen oikeus- käytännön valossa. Artikkeli. Defensor Legis 6/2010.
Gibson, Bryan – Cavadino, Paul – Faulkner, David: The Criminal Justice System: An In- troduction. Third edition. Waterside press 2008. (Gibson ym.2008)
Hartoneva, Anne – Mohell, Ulla – Pajuoja, Jussi – Vartia, Matti: Yhdyskuntaseuraamuk- set ja vankeus. Tallinna 2015. (Hartoneva ym.2015)
Husa, Jaakko – Pohjalainen, Teuvo: Julkisen vallan oikeudelliset perusteet. Johdatus jul- kisoikeuteen. 4., uudistettu painos. Helsinki 2014.
Jyränki, Antero: Uusi perustuslakimme. Juranova. Turku 2010.
Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki 2003.
Lind, Anna – Zetterström, Stefan: Offentlig Rätt. Liber AB 2016.
Loucks, Nancy: Prison Rules: A Working Guide. Prison Reform Trust. Lontoo 2000.
Matikkala, Jussi: Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy. Helsinki 2010.
Melander, Sakari: Rikosoikeuden peruskysymyksiä. Helsinki 2015.
Mohell, Ulla – Pajuoja, Jussi: Vankeuspaketti. Tallinna 2006.
Myhrberg, Pertti: Vankeuden täytäntöönpano. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Oppi- kirja 2/2012. Tampere 2012.
Mäenpää, Olli:
- Hallinto ja oikeus. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja.
Yliopistopaino. Helsinki 2010.
- Hallintoprosessioikeus. 2. uudistettu painos. WS Bookwell Oy, Juva 2007.
Mäkipää, Leena: Vangit jälkikäteisten oikeusturvakeinojen käyttäjinä. Referee-artikkeli.
Lakimies 1/2015.
Määttä, Kalle: Oikeustaloustieteen perusteet. 2., uudistettu painos. Edita Publishing Oy.
Otava Kirjapaino Oy. Keuruu 2016
Niemivuo, Matti – Keravuori-Rusanen, Marietta – Kuusikko, Kirsi: Hallintolaki. 2. uudis- tettu laitos. Alma Talent Oy 2010. (Niemivuo ym.2010)
Paso, Mirjami – Saukko, Petri – Tarukannel, Veijo – Tolvanen, Matti: Hallintolainkäyttö.
Alma Talent Oy 2015. (Paso ym.2015)
Pellonpää, Matti– Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoi- keussopimus. 5., uudistettu painos. Talentum Media Oy 2012. (Pellonpää ym.2012) Petersilia, Joan: When Prisoners Come Home: Parole and Prisoners Reentry. Oxford Uni-
versity Press 2003.
Pitkänen, Tuuli – Kaskela, Teemu – Tyni, Sasu – Tourunen, Jouni: Päihdehoitoon hakeutu- neiden rikollisuus. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016. Juvenes Print 2016.
Ramage, Sally: English Prison Law. iUniverse, inc. Bloomington 2009.
Saraviita, Ilkka: Perustuslaki. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2011.
Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001.
Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti: Rikosoikeus: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöön- pano. 3., uudistettu painos, Talentum Media Oy. Balto Print. Liettua 2016.
Tolvanen, Matti:
- KKO 2012:46 Kahdenkertaisen rankaisemisen kielto ja vangin kurinpitorangaistus.
KKO:n ratkaisut kommentein. Alma Talent Fokus.
- Vankeusrangaistuksen tavoite ja keinot sen saavuttamiseksi vankeuslain mukaan.
Artikkeli teoksesta Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto 2006.
Tonry, Michael – Frase, Richard S.: Sentencing and Sanctions in Western Countries. Ox- ford University Press 2001.
Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas. Alma Talent Oy 2007.
Uitto, Jorma: Vankien ehdonalaiseen vapauteen päästäminen ja sen edellytykset. Tyrvään Kirjapaino Oy. Vammala 1950.
Whitfield, Dick: Introduction to the Probation Service. Waterside Press 2001.
VIRALLISLÄHTEET
Committee on Community Supervision and Desistance from Crime and National Research Council: Parole, Desistance from Crime and Community Integration. National Aca- demies Press 2007.
HE 239/1972 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vapausrangaistuksia ja niiden täytän- töönpanoa rangaistuslaitoksissa sekä tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön uu- distamisesta.
HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
HE 1/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi.
HE 13/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 113/2001 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi mielenterveyslain ja hallinto- oikeuslain 7 §:n muuttamisesta.
HE 262/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 263/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 45/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi.
HE 140/2012 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle valvottua koevapautta koskevaksi lain- säädännöksi.
HE 215/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpa- noa koskevaksi lainsäädännöksi.
KM 2001: 6: Yhteenveto vankeusrangaistuskomitean mietinnöstä annetuista lausunnoista.
Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2002: 5. Helsinki 2002.
Lainlaatijan perustuslakiopas: Oikeusministeriön julkaisu 2006: 11.
Lavo 3/1994: Rikoslakiprojektin vankeutta koskeva ehdotus.
LaVM 5/1994 vp: Lakivaliokunnan mietintö n:o 5 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
LaVM 10/2005 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi.
LaVM 17/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen eduskunnalle vankeut- ta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi.
PeVL 34/2001 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen laeiksi mielen- terveyslain ja hallinto-oikeuslain 7 §:n muuttamisesta.
PeVL 20/2005 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen vankeusran- gaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsää- dännöksi.
PeVL 59/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen laeiksi vanke- uslain 12 luvun ja tutkintavankeuslain 8 luvun muuttamisesta.
PeVL 3/2007 vp: Ministeriön selvitys paremman sääntelyn toimintaohjelmasta.
PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perus- tuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
PeVM 10/1998 vp: perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen uudeksi Suo- men Hallitusmuodoksi.
Prison Service instructions (PSI) 47/2011:Prisoner Discipline Procedures Prop 2005/06: 123: En modernare kriminalvårdslag.
Rikosseuraamuslaitos:
- Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015. Suomen Yliopistopaino Oy. Juvenes Print 2016.
- Kurinpitorangaistuksen määrääminen(3/004/2014).
- Kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano(5/004/2016).
VKS:2006:1: Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta. Valtakunnan- syyttäjänviraston yleinen ohje syyttäjille.
OIKEUSTAPAUKSET
Kansainväliset tuomioistuimet
Engel ym. v. Alankomaat (8.6.1976).
Okichukwiw Ezeh and Lawrence Connors v. United Kingdom (15.7.2002) Antonis Choreftakis ja Eirini Choreftaki v. Kreikka (17.1.2012)
Ruotsin hallinto-oikeus
Kammarrätten i Stockholm 29.11.2012, mål nr 4374-12 Kammarrätten i Stockholm 13.9.2013, mål nr 1064-13 Kammarrätten i Stockholm 13.10.2014, mål nr 6427-14 Kammarrätten i Stockholm 4.4.2016, mål nr 1775-16 Kammarrätten i Stockholm 15.6.2016, mål nr 3919-16
Korkein oikeus
KKO 2002: 86 KKO 2010: 4 KKO 2012: 46 KKO 2013: 28 KKO 2016: 1
Korkein hallinto-oikeus
KHO 2012:75
Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut
Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 7.3.2016 (dnro 208/2/12) Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 12.3.2008 (dnro 123/4/06)
INTERNET-LÄHTEET
Ilta-sanomat: Kirvesmurha jouluna 1996: Elinkautisvanki pääsee vapauteen, vaikka Rikos- seuraamuslaitos olisi sitä vastaan. Julkaistu 19.2.2016.
[http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001122274.html] (21.1.2017) Iltalehti: Asiantuntija murhaajaraiskaajan vapauttamisesta: "Suuri riski". Julkaistu
25.4.2015. [http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042519577471_uu.shtml] (21.1.2017)
Yle: Ykkösaamun kolumni: Kuinka pitkä on elinkautinen? Julkaistu 21.5.2015.
[http://areena.yle.fi/1-2820132] (21.1.2017)
Ågren, Jack: Brottsbalken (1962/700) 26: 6 §:n Lexino-lakikommentaarit Karnov- lakipalvelussa. Julkaistu 4.5.2017. Karnov Group Sweden AB. [https://pro- karnovgroup-se.ezproxy.uef.fi:2443/document/2347401/1] (8.9.2017) Ågren, Jack: Brottsbalken (1962/700) 26: 7 §:n Lexino-lakikommentaarit Karnov-
lakipalvelussa. Julkaistu 4.5.2017. Karnov Group Sweden AB. [https://pro- karnovgroup-se.ezproxy.uef.fi:2443/document/2347404/1] (8.9.2017)
LYHENNELUETTELO
HE hallituksen esitys
HL hallintolaki
HLL hallintolainkäyttölaki
KoevL laki valvotusta koevapaudesta, myös koevapauslaki LaVM lakivaliokunnan mietintö
PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto prop propositioner
PSI Prison Service Instructions Rise Rikosseuraamuslaitos
RL rikoslaki
RTL laki rangaistusten täytäntöönpanosta
VankA valtioneuvoston asetus vankeudesta, myös vankeusasetus VankL vankeuslaki
vp valtiopäivät
1 JOHDANTO
1.1 Yleistä
Julkisuudessa on käyty viime vuosina keskustelua elinkautisvankien ja pitkäaikaisvankien päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen. Huomiota ovat herättäneet erityisesti ratkaisut, joissa vaarallisina pidetyt vangit on vapautettu vankilasta Rikosseuraamuslaitoksen (myö- hemmin myös Rise) kielteisistä lausunnoista huolimatta.1 Elinkautisvankien ja pitkäaikais- vankien vapauttamisesta on säädelty erikseen laissa pitkäaikaisvankien vapauttamisesta (23.9.2005/781). Asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa ja kyseessä on tällöin siis tuo- mioistuimen päätös.
Suomen rikoslain (RL, 39/1889) mukaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen voi tuomita vain törkeästä rikoksesta, Suomessa lähes yksinomaan murhasta (RL 2c:2 ja RL 21:2).
Rikoslain mukaan tuomioistuimen on myös mahdollista määrätä tuomitun suorittamaan koko rangaistusajan vankilassa ilman ehdonalaista vapautta. Tämänkin taustalla on törkeä rikos ja sen uusiminen sekä se, että rikoksentekijää on pidettävä erittäin vaarallisena mui- den hengelle ja terveydelle (RL 2c:11).
Vähemmälle huomiolle on jäänyt määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomittujen eh- donalainen vapauttaminen. Media ja suuri yleisö on yleisesti kiinnostuneempi itse rikok- sesta, tutkinnasta ja oikeudenkäynnistä kuin itse täytäntöönpanosta, joten ajan myötä ri- koksen ympärillä ollut kohu laskee ja esimerkiksi ehdonalainen vapauttaminen ei sikäli ole enää ihmisten mielenkiinnon kohteena.2
Rikoslain mukainen pääsääntö on, että vankilaan tuomittu päästetään suorittamaan rangais- tuksen loppuosa ehdonalaisessa vapaudessa (RL 2c:5). Elinkautista ja koko rangaistusta suorittavista poiketen määräaikaisen ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevan ran-
1 Tapausten uutisoinnista julkisuudessa esimerkkeinä mm.Ilta-sanomat: Kirvesmurha jouluna 1996: Elin- kautisvanki pääsee vapauteen, vaikka Rikos-seuraamuslaitos olisi sitä vastaan. Julkaistu 19.2.2016;Iltalehti:
Asiantuntija murhaajaraiskaajan vapauttamisesta: "Suuri riski". Julkaistu 25.4.2015;Yle: Ykkösaamun ko- lumni: Kuinka pitkä on elinkautinen? Julkaistu 21.5.2015.
2Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti: Rikosoikeus: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3., uudistettu painos, Talentum Media Oy. Balto Print. Liettua 2016, s. 352.
gaistusaikapäätöksen tekee Rikosseuraamuslaitos eikä Helsingin hovioikeus.3 Tällöin eh- donalaiseen vapauteen päästämisessä tai päästämisen lykkäämisessä on siis kyseessä vi- ranomaisen ja virkamiesten tekemä päätös, ei tuomioistuimen ratkaisu.
Vaikka jokainen määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomittu vapautuu vankilasta jos- sain vaiheessa, voi silti ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä olla kyse tärkeästä päätök- sestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että pitkään määräaikaiseen vankeusrangaistukseen ja täten myös pitkään ehdonalaiseen vapauteen voidaan tuomita myös törkeistä henkiä ja ter- veyttä vaarantavista rikoksista, kuten taposta, törkeästä raiskauksesta tai kidutuksesta.
Vankilan kurinpitojärjestelmän tarkoituksena on puolestaan ylläpitää yleistä turvallisuutta ja järjestystä vankiloissa sekä taata laitoksen häiriötön toiminta. Kurinpitorangaistuksena voidaan määrätä varoitus, oikeuksien menetystä tai yksinäisyysrangaistus. Yksinäisyysran- gaistuksesta on kuitenkin tarkoitus pitkällä tähtäimellä luopua, sillä se koetaan epäinhimil- liseksi rangaistukseksi4.
Yksinäisyysrangaistukselle oli keksittävä korvaaja, joka olisi inhimillinen ja tehokas.
Useissa maissa on vankiloissa kurinpitorangaistuksena käytössä ehdonalaisen vapauttami- sen lykkääminen tai sitä vastaava rangaistus.5 Aiemmin myös Suomessa oli käytössä vas- taavasuoritetun ajan menetys, joka oli sidottu yksinäisyysrangaistuksen käyttöön.
Vanhan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain esitöiden mukaan esimerkiksi lähellä vapautumista tehdystä järjestyshäiriöstä langetettu yksinäisyysrangaistus tuli laittaa täytän- töön ja se oli suoritettava loppuun vapautumisajankohdasta huolimatta.6 Nykyisin on mah- dollista, että vähän ennen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä vanki syyllistyy järjestys- rikkomuksiin eikä vankilaviranomaisella ole enää tarpeellisia keinoja rangaista kurinpidol- lisesti vankia, koska hänet on rikoslain pääsäännön mukaisesti päästettävä vapauteen ennen kurinpitokäsittelyä.
3Hartoneva, Anne – Mohell, Ulla – Pajuoja, Jussi – Vartia, Matti: Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus.
Tallinna 2015, s. 430.
4 Näin muun muassaHE 263/2004 vp:Hallituksen esitys eduskunnalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpa- noa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi., s. 66 ja 100 sekä myös HE 45/2014 vp:
Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, s. 12.
5 Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa. Näistä enemmän myöhemmin.
6HE 239/1972 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vapausrangaistuksia ja niiden täytäntöönpanoa rangais- tuslaitoksissa sekä tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön uudistamisesta, s. 14.
Tutkimuksessani on tarkoitus tutkia, olisiko Suomessa mahdollista käyttää ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä kurinpitorangaistuksena vankilassa. Tarkoitus on tutkia sen soveltuvuutta eli soveltuuko kyseinen toimenpide kurinpitorangaistukseksi sekä edellytyk- siä eli mitä ehtoja kyseisen toimenpiteen säätäminen lailla ja viranomaisen mahdolliselle tulevalle käytölle voidaan tai tulisi asettaa.
1.2 Tutkimuksen rajaus ja tutkimuskysymykset
Rikosoikeus koostuu kolmesta osasta: rikosoikeuden yleisistä opeista eli rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edelletyksistä ja erityisestä osasta, joka sisältää rikoslain tunnusmerkis- tön. Lisäksi on oma osansa on rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä, joka käsittää ri- kosoikeudelliset rangaistuksia ja seuraamuksia käsittelevät säännökset ja yleiset opit sekä rangaistusten täytäntöönpanoa koskevat säännökset ja opit.7
Tutkimukseni on lainopillinen. Lainopissa tutkitaan ja systematisoidaan tällä hetkellä voi- massa olevia säädöksiä, sääntöjä sekä oikeusperiaatteita.8 Painopiste on siis edellä kuvatun rikosoikeuden rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää koskevassa osassa. Tarkoituksena on tutkia voimassa olevaa lakia ja oikeutta sekä systematisoida sitä siten, että:
1) tutkin ehdonalaista vapautta ja ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä sekä niihin liittyviä yleisiä oppeja;
2) tutkin vankilan kurinpitojärjestelmää sekä sitä koskevia ja rajaavia määritelmiä; se- kä
3) näiden kahden kokonaisuuden suhdetta keskenään siten, olisiko nykyisten lakien ja oikeusperiaatteiden valossa mahdollista yhteen sovittaa niitä osaksi vankilan kurin- pitojärjestelmää.
Kyseessä ei ole sikäli pelkästään voimassa olevaa lakia koskeva tutkimus, sillä tutkielman tarkoituksena on selvittää nykyisten säännösten ja oikeusperiaatteiden suhdetta mahdolli- seen tulevaan lainsäädäntöön, josta käytetään termiä de lege ferenda. Vaikka lopullinen tiedonintressi kohdistuukin mahdollisuuksiin ja edellytyksiin säätää ehdonalaisen vapau-
7Melander, Sakari: Rikosoikeuden peruskysymyksiä. Helsinki 2015, s. 156.
8Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001, s. 15, 18, 22 ja 24;Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito.
Ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. WSOY. Helsinki 2006 , s. 238.
den lykkäämisestä kurinpitotoimena, tukee silti lainopin metodioppi de lege ferenda – tutkimusta.9
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisia edellytyksiä lainkäytössä vallitsevat periaat- teet, normit ja tavoitteet asettaisivat ehdonalaisen vapauden lykkäämisen omaksumiselle osaksi suomalaisten vankiloiden kurinpitojärjestelmää. Pyrin tuomaan esiin seikkoja, jotka mahdollistaisivat kyseisen menettelyn sekä seikkoja, jotka eivät puolla sen käyttöönottoa.
Idea on siis lainopin keinoin tuottaa vallitsevista oikeussäännöistä systematisoitu ja oikeu- dellisesti perusteltu de lege ferenda –ehdotus, joka täyttää lainmukaisuuden ehdot sikäli kun ne nykyisellään ovat voimassa.10 Otan myös kantaa siihen, minkä tulisi oikeussään- nöissä tai oikeuskulttuurissa muuttua, jotta tutkimuksen aiheena oleva ehdonalaisen vapa- uttamisen lykkääminen kurinpitotoimena vankilassa voisi olla mahdollinen. Täten yksi soveltamani metodi on de lege ferenda –tutkimuksessa käytetty tavoite-keinot –analyysi, joihin perehdyn etenkin tutkielman loppuosassa11. Täten tutkimukseni keskeisiä kysymyk- siä ovat:
1) Koska ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisessä vanki menettää vapautensa, on kysyttävä miten määrittelemme vapaudenmenetyksen?
2) Onko ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen hallintoviranomaisen tekemä hal- lintopäätös vai rikosoikeudellinen seuraamus, joiden langettamisessa toimivalta on tuomioistuimella?
3) Miten muutoksenhausta ja oikeusturvasta tulisi asiassa huolehtia?
4) Koska vapaus on perustuslaissa taattu perusoikeus, niin miten voimme sitä rajoit- taa?
Tutkimuksessa pyrin selvittämään tuomioistuimen langettaman rikosoikeudellisen seuraa- muksen ja viranomaisen tekemän hallintopäätöksen luonnetta. Samoin perehdyn vapau- denmenetyksen luonteeseen ja määritelmään sekä ehdonalaisen vapauden tarkoitusta ja sen suhdetta ehdottomaan vankeuteen.
9Siltala 2001, s. 15 ja 18.
10Siltala 2001, s. 18.
11Siltala 2001, s. 19.
Vankeuslain uudistamisen yhteydessä vuonna 2006 poistui vankilan kurinpitorangaistuk- sista mahdollisuus määrätä yksinäisyysrangaistuksen oheen suoritetun ajan menetystä eli ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä kurinpitorangaistuksena. Tämä perustui perustus- lakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan ”ehdotus merkitsee, (---), että hallintoviran- omainen voi määrätä vankeusrangaistusta vastaavasta vapaudenmenetyksestä”.12 Tarkoi- tuksena on tutkia tätä väittämää.
Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle elinkautisvankien ja koko rangaistusta suorittavien eh- donalaista vapauttamista koskevan päätöksenteon, koska niiden yhteydessä on kyse Hel- singin hovioikeuden tuomioistuinratkaisuista eikä vankilaviranomaisen päätäntävaltaan kuuluvasta ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisestä tai vankilan kurinpidosta.
Vaikka tutkimuksissa on useita viittauksia muiden maiden – etenkin Ruotsin sekä Englan- nin ja Walesin – oikeusjärjestelmiin ei pyrkimyksenä ole tehdä puhtaasti kansainvälistä vertailevaa tutkimusta eri maiden järjestelmien välillä, vaan tarkoitus on sitoa ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä ja vankilan kurinpitotoimia koskeva teoria laajempaan, yleiseu- rooppalaiseen kontekstiin.
Tutkimuksen tekijä on itse työskennellyt Rikosseuraamuslaitoksessa vuodesta 2004.
12PeVL 20/2005 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytän- töönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi , s. 7.
2 EHDONALAINEN VAPAUS
2.1 Ehdonalainen vapaus ja sen tarkoitus
Ehdonalainen vapaus ja ehdollinen vankeus saatetaan sotkea keskenään.13 Ehdollinen van- keus on kuitenkin tuomioistuimen langettava vapausrangaistus, jossa tuomittu ei joudu vankilaan vaan suorittaa rangaistuksensa vapaudessa, osana yhteiskuntaa. Kyseessä on siis yhdyskuntaseuraamus, jonka tavoitteena on pitää tuomittu vapaudessa ilman vankeudesta aiheutuvia haittoja ja samalla antaa mahdollisuus muuttaa rikollista käytöstään.14
Ehdonalainen vapaus tarkoittaa sen sijaan ehdottomaan vankeuteen tuomittujen päästämis- tä vapauteen suorittamaan loppuosa rangaistuksesta osana yhteiskuntaa. Kyse on vangin asteittaisesta vapauttamisesta vankeudesta. Ehdonalainen vapaus ja sen valvonta onkin viimeinen lenkki vangin polussa matkalla vankeudesta mahdolliseen koevapauteen ja lo- pulta ehdonalaiseen vapauteen ja tuomion päättymiseen.15
Täten on erittäin olennaista muistaa, että ehdonalaisessa vapaudessa oleva suorittaa edel- leen tuomioistuimen määräämää rangaistusta. Ehdonalaisen vapauden yksi perusidea on- kin, että vankilasta vapauduttuaan vankiin voidaan edelleen kohdistaa valvontaa ja hänelle voidaan asettaa velvoitteita joiden rikkomisesta voi olla seuraamuksia. Tuomittu on tällöin edelleen viranomaisten kontrollissa, vaikka valvonnan intensiteettiä ollaankin laskettu.16 Täten vapautunut vanki voidaan velvoittaa tai häntä voidaan yrittää kannustaa pelaamaan yhteiskunnan säännöillä ja elämään rikoksetonta elämäntapaa.
13 Esimerkiksi internetin hakukoneilla löytyy useita uutisia ja keskusteluja hakusanoilla ”ehdonalainen van- keus”. Tämän yhdyskuntaseuraamuksen ja vankeusrangaistuksen sekoittumista tosin tapahtuu myös muualla, tästä esim.Petersilia, Joan: When Prisoners Come Home: Parole and Prisoners Reentry. Oxford University Press 2003, s. 75.
14Hartoneva ym. 2015, s. 15-16, 19 ja 86;Tapani – Tolvanen 2016, s. 315.
15Myhrberg, Pertti: Vankeuden täytäntöönpano. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Oppikirja 2/2012.
Tampere 2012, s. 202;Tapani – Tolvanen2016, s. 351-352;Matikkala, Jussi: Rikosoikeudellinen seuraa- musjärjestelmä. Edita Publishing Oy. Helsinki 2010, s. 19;Melander2015, s. 158.
16Matikkala2010, s. 19-20;Melander 2015, s. 158;Tapani – Tolvanen2016, s. 351;LaVM 17/2014 vp:
Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lain- säädännön muuttamiseksi, s. 3. Kyseisessä mietinnössä hyvänä näkökulmana oli se, että tuomittu ei voi kado- ta viranomaisten valvonnasta ehdonalaisessa vapaudessa, sillä tuomio on tuolloin vielä kesken ja hänet voi- daan tarvittaessa vaikka etsintäkuuluttaa.
Ehdonalaisen vapauden ainoa funktio ei tosin ole vain valvoa vapautunutta vankia, vaan myös tukea ja auttaa tuomittua integroitumaan takaisin yhteiskuntaan. Tämä tavoite on omaksuttu niin Suomessa kuin laajalti maailmalla17.
Edellä kuvatun ehdonalaisen vapauden perimmäisen tarkoituksen lisäksi ainakin Englan- nissa ja Ruotsissa ollaan omaksuttu ideologia, jonka mukaan ehdonalainen vapauttaminen toimii myös kannustimena laitosaikana: hyvä käytös ja omien asioiden hoitaminen sekä kehittyminen kohti rikoksetonta elämäntapaa edesauttavat ennenaikaista ehdonalaista va- pautumista tai estävät sen lykkääntymisen.18 Näin oli aiemmin myös Suomessa, kun eh- donalaiseen vapauteen päästäminen oli harkinnanvaraisempaa ja riippui muun muassa vankila-aikaisesta käyttäytymisestä ja olosuhteista, joihin vanki vapautui19.
Ehdonalaisen vapautumisen yksi funktio joissakin oikeusjärjestelmissä on toimia kannus- timena hyvään käytökseen ja kehittymiseen laitosaikana. Tämä on ehdonalaisen vapauden lykkäämisen kohdalla käännettävissä myös toisinpäin: Se antaa mahdollisuuden pitää ris- kialttiit yksilöt vankilassa pidempään.20
Ehdonalaisen vapautumisen järjestelmä on käytössä käytännössä koko Euroopassa ja län- simaissa yleisesti.21 Ehdonalainen vapauden eräänlaisena vastakohtana on reaalirangaistus.
Siinä tuomittu vankeusrangaistus istutaan kokonaisuudessaan, päivästä päivään vankilassa ilman tuomion loppuosan ehdonalaista vapautta. Reaalijärjestelmä saa kannatusta niissä mielipiteissä, jotka kannattavat kovempia rangaistuksia. Toisaalta kuitenkin tällöin menet-
17 Aiemmin ehdonalaisen vapauden valvonnalla oli vahvemmin pelkkä kontrollifunktio. Esimerkiksi Yhdys- valloissa kehitys 1970-luvulta lähtien on ollut sekävalvontaa ettätukea korostava (Committee on Community Supervision and Desistance from Crime and National Research Council: Parole, Desistance from Crime and Community Integration. National Academies Press 2007, s. 32). Englannissa perustelut lähtevät yhteiskunnan turvallisuudesta: ehdonalaisen vapauden ja sen valvonnan tarkoituksena on juurikin suojella yhteiskuntaa ehkäisemällä uusintarikollisuutta ja integroimalla vankeja takaisin yhteiskuntaan. Tästä muun muassaGib- son, Bryan – Cavadino, Paul – Faulkner, David: The Criminal Justice System: An Introduction. Third edi- tion. Waterside press 2008, s. 209 sekäWhitfield, Dick: Introduction to the Probation Service. Waterside Press 2001, s. 103. Ruotsin oikeusjärjestelmä noudattaa myös samaa ideologiaa (Prop 2005/06: 123: En modernare kriminalvårdslag, s. 53).
18Flynn, Nick – Baker, Nicola: Introduction to Prisons and Imprisonment. Waterside Press 1998, uudelleen- julkaistu 2002, s. 109-110;Prop 2005/06: 123, s. 53.
19 Tästä esimerkiksiUitto, Jorma: Vankien ehdonalaiseen vapauteen päästäminen ja sen edellytykset. Tyr- vään Kirjapaino Oy. Vammala 1950.
20 Yhdysvaltalaisen ollaan havaittu, että osavaltioissa, joissa ehdonalainen vapauttaminen oli harkinnanva- raista, myös ehdonalaisten vapauksien onnistumisprosentti oli korkeampi. Tässä katsottiin nimenomaan taka- na olevan se, että harkinnanvaraisuus sai vangit keskittymään ja sitoutumaan vapautumisensa valmisteluun eivätkä vain odottaneet vankilan porttien avautumista. Tästä enemmänPetersilia 2003, s. 75. Suomen käy- tännöstä enemmän myöhemmin kappaleessa 3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen.
21Tapani – Tolvanen2016, s. 353;Prop 2005/06: 123, s. 53;Matikkala2010, s. 19;Melander 2015, s. 173.
täisimme mahdollisuuden vaikuttaa rikoksesta tuomittuun hänen vapauduttuaan, joka on ensiarvoisen tärkeää yritettäessä vaikuttaa uusintarikollisuuteen.22
2.2 Ehdonalainen vapaus Suomessa
Ehdonalaisen vapaus alkaa siisehdonalaisesta vapauttamisesta vankilasta, josta säädetään rikoslain (RL, 39/1889) 2c luvun 5-14 §:ssä. Itse ehdonalaisen vapautumisen määritelmä on kirjattu rikoslain 2c luvun 5 §:n 1 momenttiin:
Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun van- gin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa.
Kuten siis laki sanoo, ei kyse ole siitä, että ehdonalaisessa vanki olisi vapaa rikosoikeudel- lisesta seuraamuksesta: vanki edelleen suorittaa vankeusrangaistustaan, hänellä on vain mahdollisuus päästä ”suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa”. Tuomittu siis edelleen kärsii vankeusrangaistustaan, häneen asetettua valvonnan tasoa vain lasketaan mutta hänelle voidaan edelleen asettaa velvollisuuksia ja velvollisuuksien rikkomisesta voidaan rangaista.23
Ehdonalaiseen vapauteen päästettyyn voidaan siis kohdistaa valvontaa, jotta rangaistuksen täytäntöönpano olisi turvallista ja vaikuttavaa yhteiskunnan kannalta. Kaikkia ehdonalai- seen vapauteen päästettyjä ei kuitenkaan aseteta valvontaan.24 Esimerkiksi vuonna 2015 ehdonalaisesti vapautetuista 3266 vangista 720 asetettiin valvontaan. Vastaavat luvut 2014 olivat 3350 vankia ja 745 valvontaan asetettua, vuonna 2013 puolestaan 3533 vankia ja 753 valvottua. Luvut ovat hyvin vastaavia viimeisen viiden vuoden ajalta.25
Ehdonalaisen vapauden valvonnasta on säädetty laissa yhdyskuntaseuraamusten täytän- töönpanossa (myöhemmin yhdyskuntaseuraamuslaki, 400/2015) ja tarkemmin sen 12 lu-
22Tapani – Tolvanen2016, s. 351-352;Matikkala2010, s. 19;Melander 2015, s. 172.
23HE 215/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi, s. 5, 41;Tapani – Tolvanen 2016, s. 267, 351-352;Matikkala2010, s. 19-20.
24Tapani – Tolvanen 2016, s. 376;Hartoneva ym. 2015, s. 441-445.
25Rikosseuraamuslaitos 2016, s. 32. Ennen vuotta 2012 olevia määriä ei kannata verrata nykyisiin lukuihin, koska laskentatapaan tehtiin muutos vuonna 2011. Tästä maininta Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015 – kirjassa sivulla 31.
vussa. Ehdonalaisen vapauden valvonta koostuu pääosin säännöllisistä valvontatapaamisis- ta, mutta myös erilaiset rikollisuuteen vaikuttavat ohjelmat ja tehtävät voivat olla mahdolli- sia. Esimerkkinä tällaisista voisi olla vaikkapa vankeusaikana aloitetun päihdekuntoutuk- sen jatkaminen. Näihin saa kuukaudessa kuluttaa 12 tuntia tai erityisen tuen tarpeessa ole- ville 30 tuntia. Valvonnan määrää voidaan muutella tarkoituksenmukaisuuden mukaan.
Alussa kontrolli on tärkeämpää ja tapaamisia voi olla enemmän, mutta niitä voidaan vä- hentää ajan kuluessa. Varsinkin kuuden kuukauden sekä vuoden ja kuuden kuukauden kohdalla on yhdyskuntaseuraamuslain 76 §:n mukaan harkittava valvonnan tasoa tai lak- kauttamista tarpeettomana.26 Käytännössä siis valvonnan taso on vankeuteen verrattuna vähäistä, kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on tavoite noin kaksi tapaamista kuukau- dessa. Toisaalta, kuten edellä mainittu, lisää tämäkin tuomitun elämänhallintaa paljon enemmän kuin tilanteessa jossa vanki olisi vapautunut suoraan vankilasta ilman valvontaa ja velvollisuuksia.27
Valvottava on velvollinen tulemaan valvontatapaamisiin tai muihin ehdonalaisen valvon- taan liittyvään tilanteeseen selvin päin eli velvollisuuksien yhteydessä ei saa olla päihtynyt.
Lisäksi jos ehdonalaisen vapauden yhtenä velvollisuutena on esimerkiksi lääkehoito, on valvottava velvollinen todistamaan se annettavalla virtsa- tai verinäytteellä.28
Ehdonalaisen vapauttaminen toimii eräänlaisena siltana vankeuden ja vapauden välillä.
Ehdonalaista vapauttamista koskeva valvontasuunnitelma onkin yhteydessä vankeusajan rangaistusajan suunnitelmaan.29 Perimmäinen idea onkin niin sanottu asteittainen, suunni- telmallinen vapauttaminen ja sopeuttaminen vapauteen30. Tällöin vanki on siis myös vanki- lasta vapauduttuaan tietynasteisen valvonnan alaisena, mutta häntä voidaan myös tukea.
Yhdyskuntaseuraamuslaissa asetettu yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanon yksi tavoi- te kun on pyrkiä lisäämään vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan.31 Tämä tar- koittaa vangin integroimista yhteiskuntaan ja tavoitteen toteutumisessa voidaan auttaa par-
26Hartoneva ym. 2015, s. 443, 446-447;Myhrberg 2012, s. 210;Tapani – Tolvanen2016, s. 377.
27Hartoneva ym.2015, s. 442-443;Tapani – Tolvanen 2016, s. 377.
28Hartoneva ym. 2015, s 444;Tapani – Tolvanen2016, s. 378.
29Tapani – Tolvanen 2016, s. 377;Mohell, Ulla – Pajuoja, Jussi: Vankeuspaketti. Tallinna 2006, s. 67.
30Mohell – Pajuoja2006, s. 66;Tolvanen, Matti: Vankeusrangaistuksen tavoite ja keinot sen saavuttamiseksi vankeuslain mukaan. Artikkeli teoksesta Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto 2006, s. 236.
Vaikka artikkelissa viitataan edelliseen lakiin ehdonalaisen vapauden valvonnasta (781/2005), on lain esitöi- den (HE 215/2015 vp, s. 40) myös uuden lain tarkoitus sama.
31HE 215/2014 vp, s. 40;Tapani – Tolvanen2016, s. 266.
haiten, mikäli viranomaisella on oikeus ja velvollisuus pyrkiä vaikuttamaan vapautunee- seen vankiin siviilissä.
Sinällään jo pelkät valvontatapaamiset tuovat tuomitun elämään tiettyä säännöllisyyttä, sosiaalista tasapainoa ja hallintaa. Lisäksi se tärkeänä asiana edellyttää päihteiden käytön hallintaa ja ainakin jonkin asteista rajoittamista. Koska huomattavalla osalla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomituista on päihdeongelma ja rikoksia tehdään päihtyneinä, ovat päihteettömät valvontatapaamiset omiaan tukemaan rikoksetonta elämäntapaa.32 Tulee tosin myös huomata, että päihteettömyyden valvonnan taso on ehdonalaisen vapaudessa alhaisempi kuin esimerkiksi yhdyskuntapalvelussa.33
Ehdonalainen vapauttaminen koskee vain vankeuteen tuomittuja. Tutkintavangit eivät ole saaneet ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevan määräajan mittaamiseen vaaditta- vaa määräaikaista vuosituomiota tai heidät saatetaan jopa vapauttaa rangaistuksesta koko- naan, jolloin ei voida myöskään määrätä ehdonalaiseen vapauteen. Tosin tutkintavankeus- aika lasketaan osaksi saatua vuosituomiota ja täten se otetaan mukaan ehdonalaisen vapa- uttamisen määräaikaa laskettaessa (RL 6:13). Sakon muuntorangaistusta suorittavat vangit myös istuvat päivästä päivään rangaistuksensa ja täten ehdonalainen vapauttaminen ei kos- ke myöskään heitä34.
2.3 Ehdonalaisen vapauden kesto
Määräaikojen laskemisesta on säädetty rikoslain 2c luvun 5-7 §:ssä. Olennaisin näistä on RL 2c: 5 §:n 2 momentti. Pääsääntönä on, että ehdonalaiseen vapauteen pääsee, kun on suorittanut tuomiostaan kaksi kolmasosaa. Mikäli tuomittu on ensikertalainen, tulee suori- tettavaksi vankilassa puolet ja ehdonalaisessa toinen puolikas. Täytyy kuitenkin huomata, että ensikertalainen ei ole vain ensimmäistä kertaa vankilaan tuomittu: ensikertalaiseksi lasketaan myös henkilö, joka ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut vankilassa suo-
32 Pitkänen, Tuuli – Kaskela, Teemu – Tyni, Sasu – Tourunen, Jouni: Päihdehoitoon hakeutuneiden rikolli- suus. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016. Juvenes Print 2016, s. 15, 23-24. Hartoneva ym.2015, s.
443-444.
33Tapani – Tolvanen2016, s. 266-267;Hartoneva ym. 2015, s. 443-444.
34Hartonen ym.2015, s. 434;Tapani – Tolvanen 2016, s. 351 ja 354. Asiasta myösHE 262/2004 vp: Halli- tuksen esitys eduskunnalle vankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevaksi lainsäädännöksi, s. 7. Kirjattu vanhan lain esitöihin, mutta käytäntö siirtynyt myös uuteen lakiin ja selviää rikoslain 2c: 5 §:n sanamuodosta
”ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin”.
rittamassa ehdotonta tai elinkautista vankeutta. Siviilipalvelusrikosta tai sakon muuntoran- gaistusta ei oteta tässä huomioon.35
Alle 21-vuotiaan ensikertalaisen osalta ehdonalaiseen päästetään aikaisemmin, jo kun tuo- miosta on suoritettu yksi kolmasosa tai mikäli taustalla on vankilatuomion suorittamista edellisen kolmen vuoden aikana niin tällöin tuomiosta suoritetaan puolet vankilassa ja puo- let ehdonalaisessa vapaudessa.36
Mikäliyhteiseen vankeusrangaistukseen tuomitun rikoksista osa on tehty 1/3 tai ½ oikeut- tavilla ajoilla ja osa siten, että tämä kertalaisuus on menetetty, niin tällöin noudatetaan myöhemmän ajankohdan sääntöä eli ehdonalaiseen vapauteen päästäminen tapahtuu ½ tai 2/3 ajankohtien mukaan (RL 2c: 6 §). Sen sijaan mikäli vankeusrangaistukset lasketaan yhteen, lasketaan ehdonalaiseen pääsemisen ajankohta kaikista tuomioista erikseen eli esi- merkiksi ensimmäisestä rikoksesta 1/3 tai ½ osaa ja lopuista ½ tai 2/3 osaa.37
Aikaisin ehdonalaiseen vapauteen päästämisen ajankohta on kuitenkin 14 päivää. Samalla kertaa täytäntöönpantavaksi määrättyjen vankeusrangaistuksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisen viimeisin ajankohta on 15 vuoden suorittamisen jälkeen. Poikkeuksena tilan- ne, jossa jokin tuomioista on määrätty suoritettavaksi kokonaan, on tämä korkein eh- donalaiseen vapauteen päästämisen ajankohta 20 vuoden jälkeen. Näistäkin säännöistä voidaan vielä poiketa (RL 2c: 7.3 §), mikäli vanki syyllistyy vankeuteen tuomittavaan ri- kokseen vankeusaikana.38
Jäännösrangaistuksella tarkoitetaan on ehdonalaisen vapauden pituutta. Tämän jäännösran- gaistuksen ajan tuomittu on niin sanotulla koeajalla. Ehdonalaisesti vapautettu suorittaa siis vapaudessa jäännösrangaistuksen pituisen koeajan. Koeaika voi olla korkeintaan kolme vuotta (RL 2c: 13 §).39
35Myhrberg 2012, s. 202-203;Tapani – Tolvanen 2016, s. 354;Matikkala2010, s. 20-23.
36Myhrberg 2012, s. 203;Tapani – Tolvanen 2016, s. 354.
37Hartoneva ym. 2015, s. 435;Tapani – Tolvanen 2016, s. 356.
38Hartoneva ym. 2015, s. 435-437;Myhrberg 2012, s. 203;Tapani – Tolvanen 2016, s. 356;Matikkala2010, s. 21-22.
39HE 262/2004 vp, s. 51;Myhrberg 2012, s. 209;Tapani – Tolvanen 2016, s. 375-376;Matikkala2010, s.
26.
Miksi sitten lakiin kirjattu sekä koeaika että jäännösrangaistus? Näiden ero on siinä, että koeaika kuluu sitä mukaan kun vanki on ehdonalaisessa vapaudessa ja se loppuu kun aika on kulunut umpeen. Sen sijaan jäännösrangaistus ei kulu vaan se otetaan kokonaisuudes- saan huomioon kun sitä pannaan täytäntöön. Tässä asiassa tosin tulee huomata se, että ri- kokseton koeaika otetaan rangaistuksen mittaamisessa huomioon.40
Olennaista tutkimusaiheen kannalta on kuitenkin huomata, että vaikka koeajan pituus voi olla korkeintaan kolme vuotta, voi jäännösrangaistus olla enemmän41. Esimerkiksi surmas- ta tuomittu korkeintaan kymmenen vuoden tuomiosta ensikertalainen suorittaa vankilassa viisi vuotta, jonka jälkeen edessä on viiden vuoden jäännösrangaistus korkeintaan kolmen vuoden koeajalla.
2.4 Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä
Aiemmin ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös oli harkinnanvarainen, mutta tästä huolimatta vangin päästäminen ehdonalaiseen laskettuna määräaikana oli pääsääntö jota noudatettiin käytännössä aina. Uuden lain myötä tämä harkinnanvaraisuus onkin poistettu ja vanki on lain mukaan päästettävä tiettynä määräaikana.42 Tämän määräaikaisen eh- donalaiseen päästämisen lykkäämisestä seuraavassa kappaleessa.
Päätöksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tekee Rikosseuraamuslaitos siten kuin vankeuslaissa (VankL, 767/2005) säädetään. Nykyisin asiassa ei tehdä enää omaa erillistä päätöstä. Asian säännönmukaisuuden vuoksi ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös kirjattu osaksi rangaistusaikaa koskevaa päätöstä, josta vastaa Rise:n täytäntöönpanoyksik- kö ja sen johtaja (VankL 3: 8 §). Erillinen päätös tehdään vain ehdonalaisen vapauden lyk- käämisestä.43
Vastuu siirrettiin siis vankilan johtajalta täytäntöönpanoyksikköön lailla vankeuslain muut- tamisesta (393/2015), joka astui voimaan 1.5.2015.44 Tämä aiheutti sen, että kun johtajan
40Myhrberg 2012, s. 209-210;Tapani – Tolvanen 2016, s. 381.
41 Koeajasta, jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta ja sen soveltamisesta tarkemmin esim.Tapani – Tolva- nen 2016, s. 387;Myhrberg 2012, s. 209-210; taiHartoneva ym.2015, s. 432-435.
42Hartoneva ym. 2015, s. 433. Tarkemmin ehdonalaisen vapauden harkinnanvaraisuuden kehityksestä esim.
HE 262/2004 vp, s. 5.
43Hartoneva ym. 2015, s. 430.
44 Asiasta perustelutHE 45/2014 vp, s. 26.
päätöksellä ehdonalaiseen päästettiin esimerkiksi vuonna 2013 yhteensä 3525 vankia ja vuonna 2014 yhteensä 3337 vankia, niin lakimuutoksen vuonna 2015 vankilan johtajan päätöksellä ehdonalaiseen vapauteen päästettiin 1281 vankia ja pelkällä rangaistusaikapää- töksellä 1969 vankia45. Yhteislukumäärä oli kuitenkin samaa luokkaa (yhteensä 3250 van- kia).
2.5 Ehdonalaisen vapauden valvonta
Valvontaan asettamisesta ja sen edellytyksistä on kirjattu yhdyskuntaseuraamuslain 70
§:än seuraavasti:
Ehdonalaiseen vapauteen päästettävä vanki asetetaan koeajaksi valvontaan, jos:
1) koeaika on pitempi kuin yksi vuosi;
2) rikos on tehty alle 21-vuotiaana;
3) vanki itse sitä pyytää; tai
4) vanki on sitoutunut noudattamaan valvotusta koevapaudesta annetun lain (629/2013) 4
§:ssä tarkoitettua lääkehoitoa ja siihen mahdollisesti liitettyä muuta hoitoa ja tukea koskevia ehtoja.
Vanki voidaan 1 momentissa säädetyn estämättä jättää asettamatta valvontaan, jos valvonta on sen tarkoitus huomioon ottaen vangin odotettavissa olevan maasta poistamisen, vakavan sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi selvästi tarpeetonta. Vanki voidaan jättää asetta- matta valvontaan myös, jos hänellä ei hänen valvotun koevapautensa ja muun selvityksen pe- rusteella ole ilmeistä rikokseen syyllistymisen riskiä.
Säännös määrää ne kriteerit, joiden täyttyessä vanki on asetettava valvontaa. Pääsääntö siis olisi, että jonkin 1 momentin edellytyksen täyttyessä tuomittu asetettaisiin valvontaan. Kui- tenkin 2 momenttiin on kirjattu mahdollisuus poiketa valvontaan asettamisesta eli vaikka edellytykset valvontaan asettamiselle olisivat olemassa, voidaan niistä määrätä ehdonalai- seen ilman valvontaa. Ideana on, että sellaiset vangit, jotka eivät ilmeisesti tarvitse valvon-
45Rikosseuraamuslaitos 2016, s. 32.
taa, eivät kuluta suotta yhdyskuntaseuraamustoimiston resursseja ja huomio voidaan koh- distaa enemmän niihin, jotka todella valvontaa ja tukea tarvitsevat. Ilman valvontaa on mahdollista esimerkiksi asettaa sellainen yksilö, joka on jo aiemmin osoittanut kykynsä valvotussa koevapaudessa tai jonka sosiaalinen verkosto on vahva.46
Ehdonalaisen vapauden ehdoiksi on asetettu velvollisuuksia ja niiden rikkomisesta tai lai- minlyönnistä voidaan rangaista47. Velvollisuuksien rikkominen on jaettu perusmuotoiseen ja törkeään velvollisuuksien rikkomiseen. Perusmuotoisesta velvollisuuksien rikkomisesta on säädetty ensinnäkin yhdyskuntaseuraamuslain 25 §:ssä. Sen mukaan mikäli valvottava laiminlyö päihteettömyyttä tai hänelle asetettuja velvollisuuksia, kuten rangaistusajan suunnitelman toteuttamista tai velvollisuutta osallistua toimintaan tai valvontatapaamiseen, voidaan hänelle pitää puhuttelu, antaa huomautus tai kirjallinen varoitus. Tyypillisiä tällai- sia rikkeitä ovat myöhästymiset, epäasiallinen käytös tai esimerkiksi krapulassa tuleminen tapaamiseen.48
Yhdyskuntaseuraamuslain 75 § määrittelee törkeän velvollisuuksien rikkomisen ehdonalai- sessa vapaudessa, mutta siinäkin viitataan kuitenkin yhdyskuntaseuraamuslain 26 §:n ylei- siin yhdyskuntaseuraamuksia koskeviin velvollisuuksien rikkomiseen. Tekotavan ja teon tulee vain olla törkeä ja esimerkiksi pelkästä käytösrikkomuksista ei ole tuomittu eh- donalaista vapautta menetetyksi edes osittain.49
Mikäli valvottava selkeästi pyrkii välttelemään valvontatapaamista tai muuta velvollisuut- ta, voidaan hänet yhdyskuntaseuraamuslain 24 §:n mukaisesti noutaa tapaamiseen. Nouto tapahtuu Rikosseuraamuslaitoksen pyynnöstä ja sen toteuttaa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä poliisi.50 Tulee siis huomata, että kyse ei ole varsinaisesta sankti- osta, mutta nouto on kuitenkin seuraamusta velvollisuuksien rikkomisesta. Esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015 –julkaisu käsittelee noutoa sanktiona.51
46HE 215/2014 vp, 82-83;Hartoneva ym. 2015, s. 441-442;Myhrberg 2012, s. 210.
47Tapani – Tolvanen 2016, s. 351.
48Hartoneva ym.2015, s. 48.
49Tapani – Tolvanen 2016, s. 379;Hartoneva ym.2015, s. 445-446.
50Hartoneva ym. 2015, s. 46-47;Tapani – Tolvanen2016, s. 378.
51Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015. Suomen Yliopistopaino Oy. Juvenes Print 2016, esimerkiksi si- vuilla 18 ja 52.
Äärimmäisin seuraamus velvollisuuksien laiminlyömisestä on ehdonalaisen vapauden me- netys osittain. Tällöin taustalla tulee olla törkeä valvontavelvollisuuksien rikkominen.
Näistä on täytynyt Rikosseuraamuslaitoksen tehdä ilmoitus syyttäjälle, joka arviointinsa jälkeen tarvittaessa esittää asian tuomioistuimelle tai jättää esittämättä. Tuomioistuin puo- lestaan ratkaisee asian, joko niin ettei jäännösrangaistusta laiteta käytäntöön tai tuomitaan neljästä neljääntoista päivää vankeutta.52
Muista on erillään vielä säädetty velvollisuudeksi määrättyä lääkehoitoa tai muuta hoitoa koskevien velvollisuuksien rikkominen. Siitä on säädöksenä yhdyskuntaseuraamuslain 74
§ ja tässä ohjeistetaan kirjallisen kehotuksen antamiseen sekä tarvittaessa kehotuksesta huolimatta tapahtuvasta velvollisuuksien rikkomista seuraamus siten kuin edellä 26 §:ssä.53 Lisäksi täytyy vielä muistaa, että mikäli valvottava tekee rikoksen josta olisi odotettavissa tuomioistuinharkinnan mukaan ehdotonta vankeutta, voidaan jäännösrangaistus laittaa täy- täntöön uuden siten kuin rikoslain 2c luvun 14 § määrittelee. Myös muutoin valvottavan tehdessä rikos sovelletaan rikoslakia.54
52Tapani – Tolvanen 2016, s.351, 379;Hartoneva ym. 2015, s. 49.
53Hartoneva ym. 2015, s. 445.
54Hartoneva ym. 2015, s. 433;Myhrberg 2012, s. 210;Tapani – Tolvanen 2016, s. 379.
3 EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN
3.1 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen vangin suostumuksella
Vangin ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisestä on säädetty rikoslain 2c luvun 9 §:ssä.
Sen 1 momentti määrittelee ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisen vangin omalla suos- tumuksella seuraavasti:
Vangin ehdonalaista vapauttamista voidaan vangin suostumuksella lykätä, jos täytäntöön- pantavaksi on tulossa uusia vankeusrangaistuksia tai sakon muuntorangaistuksia taikka vanki haluaa muusta perustellusta syystä vapauttamisensa lykkäämistä.
Vangin vapautumista ehdonalaiseen voidaan lykätä vangin suostumuksella ja jopa vangin aloitteesta. Tällöin taustalla vaikuttavat vankeinhoidolliset syyt, jotka viittaavat vankeus- rangaistuksen ja sen tarkoituksenmukaisuuden arviointiin. Yhtenäisen, pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen rangaistusajan toteutuminen on vangin kannalta mielekkäämpää ja täten on järkevämpää suorittaa kaikki tiedossa ja edessä olevat tuomiot samalla kertaa sen sijaan, että vanki kävisi välillä vapaudessa ja palaisi lyhyen ajan jälkeen takaisin vankilaan. Usein kun esimerkiksi asunnon hankkiminen lyhyeksi aikaa ei ole helppoa tai tarkoituksenmu- kaista ja vankilassa aloitettua työtä vangin kuntouttamiseksi ei katkaista suotta. Usein täl- lainen vapautumisen lykkäystä ei myönnetä kuin kuukaudeksi kerrallaan.55 Päätöksen asi- assa tekee vankilan johtaja (VankL 21: 2).
3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen ilman vangin suostumusta
Mikäli otetaan myöhemmin tarkempaan tarkasteluun ehdonalaisen vapauttamisen lykkää- minen kurinpitorangaistuksena, on oleellisempaa keskittyä lainsäädännön nykytilassa tilan- teeseen jossa vapauttamista lykätään ilman vangin suostumusta. Vangin ehdonalaisen va- pautumisen lykkäämisestä on säädetty rikoslain 2c luvun 9 §:ssä. Kyseisen pykälän 2 mo- mentti määrittelee sen, kuinka ehdonalaista vapautumista on mahdollista lykätä myös il- man vangin suostumusta:
55HE 262/2004 vp, s. 46; Hartoneva ym.2015, s. 438;Myhrberg 2012, s. 206;Tapani – Tolvanen2016, s.
357;Matikkala2010, s. 23.
Ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman vangin suostumusta, jos vangin käyttäyty- misen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki va- pauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja va- pauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi.
Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen on siis mahdollista myös ilman vangin suostu- musta. Tämä on mahdollista, mikäli rangaistusaikana käy ilmi, että vanki vapauduttuaan aiheuttaa vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Olennaista ehdonalaisen vapa- uttamisen lykkäämisessä on sen tarkoitus mahdollistaa oletetun rikoksen estäminen ja hen- kilöiden suojelu.56
Helpompaa lykkääminen on tapauksissa, joissa vanki selvästi syyllistyy rangaistusaikana rikoksiin, joita voidaan käyttää suoraan lykkäämisen perusteena, kuten väkivaltarikoksia tai uhkailua. Rikokseksi määriteltyjen tekojen tekeminen ei kuitenkaan ole edellytys: Lyk- käämisen arviointiin riittää myös pelkkä arvio vangin käyttäytymisestä vankeusaikana.
Vangin käytös voi olla uhkaavaa ja siitä voidaan päätellä, että hän tulee luultavasti aiheut- tamaan vaaraa vapauduttuaan. Sinällään päätöksenteon tueksi ei siis tarvita niin vankkoja todisteita, joita tarvittaisiin tuomioistuinharkinnassa tuomioon riittävän näytön saamiseksi.
Vähempikin riittää.57 Asiaa ei siten sinällään voida verrata tuomioistuinkäsittelyyn tai tuomioon, vaan tämä korostaa asian olevan hallinnollinen ratkaisu.
Arvioi voi siis perustua käytökseen, joka ei ole määrätty sinällään rangaistavaksi, vaan havaintoja voidaan tehdä esimerkiksi vangin tekemien useiden, toistuvien tekojen tai esi- merkiksi muiden uhatuiksi kokeneiden henkilöiden lausumien perusteella. Arvio perustuu kuitenkin havaintoihin, joten perustana täytyy nykyisen tulkinnan mukaan olla kuitenkin jotain konkretiaa. Henkilön yleinen, abstrakti epämääräisyys ja uhkaavuus ei ole riittävää,
56HE 262/2004 vp, s. 46; Hartoneva ym.2015, s. 438-439;Myhrberg 2012, s. 206-207;Tapani – Tolvanen 2016, s. 357-358;Matikkala2010, s. 23. Mielenkiintoisen tapauksen rikoksen estämisen ja henkilöiden suo- jelun näkökulmasta on ratkaisu EIT Antonis Choreftakis ja Eirini Choreftaki v. Kreikka (17.1.2012), jossa pohdittiin oliko ehdonalaiseen vapauteen päästetyn vaarallisen vangin tekemä henkirikos valtion vastuulla.
Tapauksessa oli tieto, että vanki oli käyttäytynyt vankilassa väkivaltaisesti ja saanut kurinpitorangaistuksia.
Hänet oli silti vapautettu. Surmatun henkilön vanhemmat tekivät asiasta kantelun, jossa syyttivät valtiota vaaralliseksi pidetyn vangin vapauttamisesta, jota ilman heidän lapsen olisi vielä elossa. Kuitenkin tiukasti äänin 4-3 EIT katsoi, ettei asiassa ollut sellaista syy-yhteyttä, jolla valtion vastuu olisi täyttynyt.
57HE 262/2004 vp, s. 46. Ristiriitaista tämän lain esityön kriteerin kanssa on esimerkiksi Helsingin käräjäoi- keuden tapaus (R12/12184), jossa ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä koskeva päätös kumottiin, koska vangin ei voitu tuomioistuinharkinnan mukaan katsoa aukottomasti syyllistyneen sellaiseen käytökseen, jota oli käytetty lykkäämisen perusteena. Tämä sinällään vesittää viranomaisen harkintavallan vangin käytökseen perustuvassa arvioinnissa, vaikka siitä kyseisessä pykälässä juuri on kyse ja sen on lainsäädännön tarkoitus.
Tästä tarkemminHartoneva ym.2015, s. 440-441.
sillä arvio ei kuitenkaan perustu koulutetun psykiatrin havaintoihin. Täten tämä konkretia ja selkeät havainnot rajoittavat asiassa viranomaisen harkintavaltaa.58
Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen on poikkeus pääsääntöön vangin vapauttamises- ta ja lykkäyksen pituus on korkeintaan kuusi kuukautta (RL 2c:9.3). Tätä ennen asia on otettava uudelleen harkintaa. Myös mikäli tilanne rauhoittuu ja vangin ei enää katsota mahdolliseksi vaaran aiheuttajaksi, voidaan lykkäys keskeyttää. Päätöksen ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisestä ilman vangin suostumusta tekee Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö (VankL 21: 2).59
Jo vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksen yhteydessä arvosteltiin lain muutoksenhakuoi- keussäännöksiä epätäsmällisyydestä60. Perustuslain 21 §:n mukaan kun jokaisella on oike- us hakea muutosta viranomaispäätökseen. Tämä oikeus on myös vangeilla ja laki muutet- tiin selvemmäksi. Asiassa pitää ensin hakea oikaisua, jonka jälkeen oikaisuun haetaan muutosta valittamalla (VankL 20:3). Alun perin asiassa piti hakea muutosta käräjäoikeu- desta. Vuoden 2015 lakimuutoksen yhteydessä kaikki vankeuslakia koskeva muutoksenha- ku alistettiin hallinto-oikeudelle (VankL 20:1 ja 4). Tämä noudattaa sitä kansainvälistä periaatetta, jonka mukaan hallintopäätöksiin voidaan myös hakea muutosta.61
58HE 262/2004 vp, s. 46; Hartoneva ym.2015, s. 438-439;Myhrberg 2012, s. 206-207;Tapani – Tolvanen 2016, s. 357-358;Matikkala2010, s. 23.
59HE 45/2014 vp, s. 29; Hartoneva ym.2015, s. 439;Myhrberg 2012, s. 207;Tapani – Tolvanen2016, s.
358;Matikkala2010, s. 23.
60 Asiaa moitittiin jo lain valmisteluvaiheessa, mutta suunniteltua lakia silti tältä osin muutettu. Tästä esim.
LaVM 10/2005 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi, s. 16-17.
61Hartoneva ym.2015, s. 278;HE 45/2014 vp, s. 5, 15, 29 ja 57;Tapani – Tolvanen2016, s. 415.
4 VANKILAN KURINPITOJÄRJESTELMÄ
4.1 Vankilan järjestys ja kurinpito
4.1.1 Vankilan kurinpitojärjestelmä
Vankilassa on oma kurinpitojärjestelmänsä, jonka tarkoituksena on turvata laitosten yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä varmistaa vankilan päiväjärjestyksen mukainen häiriötön toiminta. Olennaista on, että kurinpitojärjestelmän yhtenä funktiona on kyetä rankaisemaan ilman, että asiaa tarvitsee viedä poliisin tutkittavaksi. Monet rikkeet ovat lisäksi sellaisia, joista ei voida edes tutkia poliisin tai rangaista tuomioistuimen toimesta.62
4.1.2 Järjestysrikkomukset
Teot, joista voidaan vankiloissa kurinpidollisesti rangaista, ovat järjestysrikkomuksia.
Olennaista onkin erottaa heti alkuun toisistaan rikos ja järjestysrikkomus. Rikoksen esitut- kinta kuuluu poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle ja asia käsitellään joko rangais- tusmääräysmenettelyssä tai tuomioistuimessa. Sen sijaan järjestysrikkomukseen voi syyl- listyä vain vanki, joka on Rikosseuraamuslaitoksen valvonnassa.63 Järjestysrikkomuksista on säädetty vankeuslain 15 luvun 3 §:ssä:
Vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus, jos vanki syyllistyy järjestysrikkomukseen.
Järjestysrikkomuksia ovat:
1) syyllistyminen vankilassa tai muutoin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena rikokseen, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa;
2) luvaton poistuminen avolaitoksesta tai terveydenhuollon laitoksesta;
3) tämän lain tai sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen taikka niitä täsmentävän Ri- kosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön määräyksen rikkominen;
62Tapani – Tolvanen2016, s. 442; Myhrberg2012, s. 155.
63Hartoneva ym. 2015, s. 233-234;Myhrberg 2012, s. 155-157.
4) 1 §:ssä tarkoitetun vankilan järjestyssäännön rikkominen edellyttäen, että järjestyssään- nössä on nimenomaisesti mainittu kyseisestä rikkomuksesta voivan seurata kurinpitorangais- tus;
5) 8 luvun 6 tai 9 §:ssä tarkoitetulle luvalle tai sijoitukselle tai 12 luvun 6 a, 9 tai 9 a §:ssä tarkoitetulle luvalle taikka 14 luvussa tarkoitetulle poistumisluvalle asetettujen ehtojen rik- kominen;
6) Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen toimivaltansa rajoissa vankilan järjestyksen tai tur- vallisuuden ylläpitämiseksi antaman kehotuksen tai käskyn noudattamatta jättäminen.
Rikoksesta, josta vankilan johtaja on tehnyt ilmoituksen poliisille, ei saa määrätä kurinpito- rangaistusta.
Vaikka rikos ja järjestysrikkomus ovat toisistaan erillisiä käsitteitä, voidaan vankilassa kurinpidollisesti rangaista myös rikoksista. Lupa tällaiseen rikoslain soveltamiseen anne- taan myös itse rikoslaissa (RL 2 luvun 13 §). Rikokset, joista lähtökohtaisesti pyritään ran- kaisemaan vankiloissa kurinpidollisesti, ovat karkaaminen tai sen yritys, vangin varustau- tuminen aseella, lievä pahoinpitely, virkamiehen vastustaminen, haitanteko virkamiehelle, vahingonteko tai lievä vahingonteko sekä huumausainerikos tai huumausaineen käyttöri- kos.64 Kyseessä olevaa säännöstä tulkitaan pääsääntöisesti siten, että kyseisestä teosta on mahdollisuus rangaista sakoilla: tällöin oletetaan, että sakkorangaistus on oletettava seu- raamus.65
Pykälän 2 momentin mukaisesti rikoksesta, josta ollaan jo tehty ilmoitus poliisille ja joka on poliisin tutkinnassa, ei saa määrätä kurinpitorangaistusta (VankL 15:3.2). Tämä kuuluu niin sanotun kaksoisrangaistavuuden kiellon (ne bis in idem –kielto) piiriin kuuluvasta pe- riaatteesta, jonka mukaan samasta asiasta ei saa rangaista kahdesti.66
64Hartoneva ym.2015, s. 234;Myhrberg2012, s. 156;Tapani – Tolvanen2016, s. 442 ja 446. Huumausaine- rikosten kohdalla rajanvetoa kurinpidon ja tuomioistuinkäsittelyn välillä on ohjeistanut Valtakunnansyyttä- jänvirasto ohjeellaVKS:2006:1: Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta. Valtakunnan- syyttäjänviraston yleinen ohje syyttäjille.
65Hartoneva ym.2015, s. 233;HE 263/2004 vp, s. 188.
66Tapani – Tolvanen 2016, s. 442-449;Hartoneva ym.2015, s. 235;Myhrberg 2012, s. 157. Vankeuslaki ja rikoslaki antavat joitain poikkeuksia rikosten käsittelyyn vankilan kurinpitomenettelyssä. Tästä hyvä esi- merkki tapausKKO: 2012: 46, jossa vanki yritti salakuljettaa laittomia aineita vankilaan poistumisluvaltaan.
Korkein oikeus katsoi, että vankilalla oli oikeus langettaa kurinpitorangaistus poistumislupaehtojen rikkomi- sesta, koska kyseessä oli rike johon vain vanki voi syyllistyä ja käräjäoikeudella oikeus tuomita huumausai-
