”Me olemme sosialidemokratiaa vastaan”

(1)

Ilkka-lehden suhtautuminen sosialisteihin ja venäläisiin 1917˗1918

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma Kesäkuu 2021 Tekijä: Jaakko Kangasmäki Ohjaaja: Maria Lähteenmäki

(2)

Tekijä: Jaakko Kangasmäki Opiskelijanumero: 275323

Tutkielman nimi: ”Me olemme sosialidemokratiaa vastaan” – Ilkka-lehden suhtautuminen sosialisteihin ja venäläisiin 1917˗1918

Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Suomen historia Sivumäärä: 112

Aika ja paikka: Kesäkuu 2021, Seinäjoki

Käsillä olevan pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää ja analysoida pohjalaisessa alue- lehdessä, Ilkassa, sosialisteja ja venäläisiä kuvaavia ja arvioivia kirjoituksia vuosilta 1917–1918. Leh- den päätoimittajana toimi vuosina 1906–1930 lehden perustaja ja Maalaisliiton kansanedustaja San- teri Alkio (1862–1930). Tutkielma kuuluu poliittisen historian tutkimusgenreen. Tutkimuksen tarkas- teluajanjakso sijoittuu Suomen poliittisiin kriisivuosiin, joita Ilkka on kuvannut agraarisia ja talonpoikaisia arvoja puolustamalla sekä edistämällä.

Tässä ainestolähtöisessä ja empiirisessä tutkimuksessa on käytetty tutkimusmetodeina laadullista si- sällönanalyysiä sekä diskurssianalyysiä. Arvioimani lähdeaineisto käsittää kaikkiaan 85 Ilkassa jul- kaistua kirjoitusta, joista suurin osa on pääkirjoituksia ja loput muita artikkeleita. Tutkimus on raken- nettu sisällöltään niin, että kirjoituksia on valittu jokaiseen käsittelylukuun lähes saman verran, jolloin aineiston keskeisimmät aiheet ovat löydettävissä ajanjaksoilta sekä ne ovat vertailukelpoisia keske- nään.

Tutkielman tutkimuksellinen raami asettuu Suomen poliittisessa keskustelussa aikaan ennen sisällis- sotaa ja sen jälkeen sekä valkoisten sodanaikaiseen propagandaan punaisista. Turo Manninen on kä- sitellyt väitöskirjassaan (1982) valkoisten sotapropagandaa sisällissodan ajalta, ja hän on julkaissut myös muita aihepiiriäni sivuavia tutkimuksia. Outi Karemaa on käsitellyt venäläisvihaa Suomessa teoksessaan (1998). Pertti Hemánus on tutkinut teoksessaan (1975) propagandan käyttöä sanomaleh- dissä ja julkaissut lukuisia teoksia joukkotiedotuksesta ja sen vaikuttavuudesta vastaanottajaan. Kari Hokkanen on teoksessaan (2006) käsitellyt Ilkan historiaa ja sen hyvin läheistä suhdetta Santeri Al- kioon sekä hänen puolueeseensa Maalaisliittoon.

Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaittiin, että Ilkassa käytettiin propagandaa sosiaalidemo- kraatteja, sisällissodan aikaisia punaisia sekä venäläisiä vastaan lähes koko tarkasteluajanjakson ajan.

Lehden propagandalinja muuttui, kehittyi ja sitä mukautettiin käyttötarkoitukseen niin, että keskeisiä propagandan aiheita ja sanastoa toistettiin uusine sävyineen ja ulottuvuuksineen niin, että viholliskuvaa kyettiin vahvistamaan ja monipuolistamaan. Sosialisteista luotiin Ilkassa mielikuvaa demokratian vihollisina, yhteiskunnallisen taantumuksen puolestapuhujina, sekasorron lietsojana sekä vallanku- mouksellisina, jotka aloittivat sisällissodan liittoutumalla bolševikkien kanssa. Ilkassa kohdistettiin voimakkaasti sotapropagandaa sisällissodan aikaisiin punaisiin, jotka liitettiin sosialistien yhteyteen sodan aikana sekä sen jälkeen. Venäläisistä luotiin lehden propagandassa kuvaa sisällissodan pääasi- allisina vihollisina, ja propagandassa hyödynnettiin valtioiden pitkää yhteistä historiaa sekä valtioyh- teyttä. Venäläisistä luotiin vihamielistä kuvaa suomalaisen yhteiskunnan kehityksen historiallisena ja pahamaisena kahlitsijana. Sosialistit, punaiset ja venäläiset samanlaistettiin lehden propagandassa lopulta yhtenäiseksi viholliseksi. Ilkassa sivuutettiin valkoisten harjoittama terrori, joka käännettiin vastapuolen valheellisiksi syytöksiksi ja harjoittamaksi propagandaksi. Lehdessä ei uutisoitu totuu- denmukaisesti punaisten laajoista etsinnöistä, kenttäoikeuksista tai vankileirien olosuhteista vaan nämä aiheet pyrittiin tietoisesti sivuuttamaan tai jättämään uutisoinnin ulkopuolelle.

(3)

1. Johdanto ... 4

1.1 Ilkka-sanomalehden, Maalaisliiton ja Santeri Alkion yhteinen historia ... 5

1.2 Tutkimuskysymykset... 10

1.3 Tutkimuksen keskeiset käsitteet ... 11

1.3.1 Propaganda ... 11

1.3.2 Indoktrinaatio ... 13

1.3.3 Objektiivinen joukkotiedotus... 14

1.4 Tutkimusmetodit ... 15

1.5 Tutkimuksellinen viitekehys ... 17

1.6 Lähdeaineiston esittely ... 19

2. Vuoden 1917 käänteet Ilkan kirjoittelussa ... 21

2.1 Korkein valta eduskunnalle sekä maalaisliittolaista talous- ja yhteiskuntaoppia ... 21

2.2 Vaalitaistelua venäjämielisiä sosialisteja vastaan itsenäisyyden puolesta ... 28

2.3 Sosialistipolitiikkaa vaalien jälkeen ja itsenäisen Suomen välttämättömyys ... 38

3. Ilkan tulkinnat itsenäisyyden sekä sisällissodan vihollisista... 47

3.1 Sosialistit ja venäläiset uhkaavat yhteistuumin nuorta Suomen tasavaltaa ... 47

3.2 Valkoisen vapautusarmeijan vapaussota anarkistisosialisteja ja mätää bolševismia vastaan .. 55

3.3 ”Punaryssien” kukistamisesta ja tulevaisuudesta uuden Suomen rakentamisessa ... 66

4. Sisällissodan hävinneet Ilkan tulkinnoissa 1918 ... 75

4.1 Petettyjen punaisten motiivit kapinaan ja olosuhteet vankileireillä ... 75

4.2 Lujan tasavallan rakentaminen ja kapinallisvankien olosuhteet vankileireissä ... 84

4.3 Jääkärien kunniavelka, sosialidemokraattien itsetutkistelua ja bolševistinen monarkia ... 92

5. Johtopäätökset ... 102

Lähteet ja kirjallisuus ... 109

(4)

1. Johdanto

Suomi itsenäistyi Venäjästä joulukuun 6. päivä 1917 ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroo- passa ja epäselvän poliittisen tilanteen vallitessa Suomessa Venäjän vallankumousten johdosta. Suo- men itsenäistymistä varjostivat epäselvät näkemykset maan korkeimman vallan haltijasta sekä kuo- huva yhteiskuntatilanne erilaisine ulottuvuuksineen. Suomen itsenäistymisessä ratkaiseviksi teki- jöiksi voidaan tulkita porvarillisen poliittisen rintaman vaalivoitto lokakuun 1917 eduskuntavaaleissa ja bolševikkien valtaannousu sekä myötämielinen suhtautuminen Suomen erottamiseen Venäjästä.

Pian itsenäistymisen jälkeen vuosien 1917–1918 poliittinen ja lopulta väkivaltainen valtakamppailu purkautui Suomessa sisällissotana, joka käytiin vuoden 1918 alkupuolella. Sisällissodan lopputulosta voidaan pitää Suomen historian 1900-luvun merkittävimpänä tapahtumana, koska se ohjasi valtavasti yhteiskunnallista kehitystä kohti nykypäivää. Syynä sisällissotaan ajautumiseen on pidetty eduskunnan voimattomuutta toteuttaa yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla olisi voitu poistaa suuria epäkohtia suomalaisesta yhteiskunnasta. Toisena syynä on nähtävä järjestysvallan puuttuminen ja katoaminen, mikä oli seurausta Venäjän vallankumouksista. Sisällissodan voittanut valkoinen osapuoli sai kiittää voittaessaan erityisesti Saksassa koulutettujen jääkärien osallisuutta sekä Saksan Itämeren divisioo- nan osallistumista sotaan valkoisten puolella. Valta siirtyi valkoisille voittajille eli poliittiselle porva- ristolle, joka käytti suojeluskuntia ja valkoista armeijaa sodanjälkeisen järjestyksen ylläpitoon, punaisten puhdistuksiin ja vankileirien työntekijöiksi. Punaisten poliittiset vaikutusmahdollisuudet kuitenkin palautettiin jo 1919 Suomen hallitusmuodon uudistamiseen yhteydessä. Suomi päätyi lopulta valtiomuotokysymyksessä tasavaltaiseen hallitusmuotoon monarkian sijasta, mihin vaikutti voimakkaasti taustalla ensimmäisen maailmansodan lopputulos ja ympärysvaltojen voitto. ¹

Tässä tutkielmassa lähestyn vuosien 1917–1918 poliittisia kriisivuosia arvioimalla Suomessa käytyä keskustelua agraarista, talonpoikaisia arvoja edustaneen päätoimittaja Santeri Alkion Ilkka-sanomalehden kirjoittelun kautta.

1 Lappalainen 1977, 71–73, 197–201; Ylikangas 1986, 151–156, 163–169.

(5)

1.1 Ilkka-sanomalehden, Maalaisliiton ja Santeri Alkion yhteinen historia

Santeri Alkion ja sanomalehti Ilkan suhde voidaan määritellä varsin ainutlaatuiseksi, sillä suomalaisessa lehdistöhistoriassa harva sanomalehti on ollut niin vahvasti yhteydessä perustajaansa kuin Ilkka oli päätoimittaja Santeri Alkion aikana. Ilkan historiasta on erittäin haastavaa puhua mainitsematta lehden ”alkiolaista” suuntaa. Kari Hokkanen tiivistää osuvasti: ”Ilkka oli Alkion lehti. Se oli perus- tettu hänen ajatustensa levittämiseksi. Hänen suvereenisuuttaan lehden sisältöön ei koskaan – Kle- mettilän lähdettyä – vähääkään kyseenalaistettu.” Keijo Lehdon mukaan Santeri Alkion tapauksessa Ilkasta on syytä puhua yksinkertaisesti ”päätoimittajan lehdestä”. Ilkan alkuaikojen tärkeimmät kir- joitukset perustuivat eittämättä Alkion pääkirjoituksiin, joissa hän avasi lukijakunnalleen omia aatok- siaan. Lehden jäljelle jäänyt palstatila täytettiin Alkion tärkeiden avustajien mielipidekirjoituksilla.

Ilkan kannattavuuden varmistamiseksi lehdessä oli julkaistava muitakin kirjoituksia kuin pelkkää aat- teisiin liittyvää sisältöä, joten sanomalehdessä julkaistiin lisäksi uutisia, viihdettä sekä korvausta vastaan mainoksia ja ilmoituksia. ²

Ilkan perustamiskokous pidettiin Seinäjoella 1.4.1906 Korkosen majatalossa, jolloin perustettiin Sa- nomalehti-Osuuskunta Ilkka r.l.. Ennen kokousta Alkio oli suunnitellut sanomalehteä yhteistuumin Matti Klemettilän kanssa, joka oli myöhemmin mukana merkittävänä osana sanomalehden toimintaa.

Alkio alusti perustamiskokouksessa sanomalehden suunannasta ja tavoitteista toimia maalaisväestön äänenkantajana, jonka perustuskokous hyväksyi lehden viralliseksi ohjelmaksi. Sanomalehti sai ni- mekseen Ilkka, Pohjalaisten äänenkantaja. Sanomalehden hallituksen tehtäväksi jäi hakea virallinen vahvistus sanomalehtiosuuskunnan säännöille. Historian ensimmäinen Ilkka ilmestyi 20.4. perusta- misvuotenaan, jonka jälkeen sanomalehti ilmestyi säännöllisesti neljän sivun pituisena kolmesti vii- kossa 3.7. perustamisvuodestaan alkaen. Ilkan perustamisjulkaisun yhteydessä Santeri Alkio kuvasi lehden ”luonteenlaadun luonnehtimiseksi” kirjoituksessaan ”Huhtik. 20 p. Tarkoituksemme”³lehden ohjelmaa hyvinkin samansuuntaiseksi, mitä Maalaisliiton tuleva poliittinen ohjelma tuli sisältämään tulevaisuudessa. ⁴

Ilkka-sanomalehden aloitetuttua toimintansa vuonna 1906 sillä oli jo valmiiksi haastajina muita sa- nomalehtiä Pohjanmaan alueella erilaisiin poliittisiin kysymyksiin liittyen. Erimielisyyksiä kieliky- symyksistä oli Vasabladetin kanssa, maaseutuasioista Ansan ja laillisuuskysymyksistä Vaasan kanssa. Poliittisista mielipide-eroista lehti sai kiistellä eritoten sosialistien Vapaan Sanan kanssa.

2 Hokkanen 2006, 13, 39, 40–41.

3 Ilkka 20.4.1906 näytenumero A, ”Huhtik. 20 p. Tarkoituksemme.”.

4 Hokkanen 2006, 17; Liakka 1932, 132–133.

(6)

Ilkka-lehden suurin haastaja oli kuitenkin Vaasa-lehti, sillä molemmat sanomalehdet ilmestyivät suo- menkielisessä maakunnassa ja perustetiin Seinäjoella. Vaasa-lehti seisoi poliittisesti vanhasuomalaisten takana, mutta monessa kansakuntaa koskevassa kysymyksessä Ilkka oli kuitenkin varsin liberaali.

Ilkka meni Santeri Alkion alaisuudessa vielä pidemmälle yhteiskunnallisissa mielipiteissä ja Alkion onkin kuvattu olevan Raimo Salokankaan mukaan ”niin vasemmalla kuin oli mahdollista olematta sosialisti”. Ilkan perustamisen yhteydessä on huomioitava, että sanomalehteä ei luotu virallisesti alun perin puoluelehdeksi, mutta lehden yhtenäinen linja maalaisliiton syntymisen kanssa on varsin mer- kittävä. Sanomalehtien merkitys korostui 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa yhteiskunnassa, koska eduskunta- ja äänioikeusuudistukset vaikuttivat merkittävästi suomalaiseen poliittiseen elä- mään. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui. Sanomalehti oli oman aikansa tärkein massatie- dotusväline, jolloin se oli täydellinen tapa viestiä vanhojen ja uusien puolueiden näkemyksiä maa- seudulle, jonne suurin osa uusista äänioikeutetuista sijoittui. ⁵

Ensimmäisen sortokauden aikana 1899–1905 Santeri Alkion mielenkiinto kasvoi politiikkaa kohtaan, koska hän oli huolissaan yhteiskunnallisen edistyksen vastustuksesta sekä nuorisoseuraliikkeiden ra- joittamisesta. Politiikkaan kiinnostuksen noustessa Alkion mielipiteet eduskunnan perustuslaillisuu- desta asteittain voimistuivat, joka ilmentyi käytännössä kahdella tavalla. Ensinnäkin Alkion mielipiteet kielikysymyksestä muuttuivat, jolloin hän ei enää halunnut suomen ja ruotsin kielen taistelevan keskenään vallasta, ja hänen uudeksi päämääräkseen tuli sortotoimien vastustaminen, jolloin hän jätti kielikysymykset taka-alalle. Taustalla Alkion mielipiteisiin kielikysymyksessä juontuvat hänen nuo- ruuteensa ja kauppiaana toimimiseen Vaasassa, jossa ruotsinkieliset hallitsivat liike-elämää suomen kielin jäädessä alisteiseen asemaan. Nuoruudessaan hän sai kuulla väitteitä suomenkielisten olevan alempiarvoisia ja sivistymättömiä ruotsalaisten toimesta. Toiseksi Alkio tiedosti ja kertoi myös avoi- mesti nuorisoseuraystävilleen, että hän on ajautunut poliittisesti yhä enemmän vasemmistolaiseen suuntaan. Santeri Alkion suhtautumisesta ja mielipiteistä sosialismiin liittyen onkin saatu varsin mo- nenlaisia tulkintoja. Pyrkijä-lehdessä⁶ Alkion esittämät mielipiteet olivat varsin samansuuntaisia aluillaan olevan työväenliikkeen kanssa, mutta sosialismin ydinsanomana pidetyn luokkataistelun ja materialistisen maailmankäsityksen hän koki epämieluisana ja luonteenvastaisena itselleen. ⁷

Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa Suomen säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskun- nalla, joka herätti Santeri Alkiossa suuria epäluuloja puoluepolitiikkaa kohtaan. Epäluuloistaan joh-

5 Hokkanen 2006, 12–15.

6 Pyrkijä oli vuonna 1889 perustettu Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran aikakausilehti. Santeri Alkio aloitti toimittamaan Pyrkijää vuonna 1890, jolloin lehti ilmestyi kuudesti vuodessa 16 sivun pituisena. Mäki 1948, 90–91.

7 Hokkanen 2006, 13–14; Mäki 1948, 57.

(7)

tuen hän oli varsin epäileväinen uuden maalaispuolueen perustamiseen – ainakaan vielä tässä vaiheessa – koska hänen mieltään painoi enemmän koko kansan tulevaisuus kuin pelkän maalaisväestön elinolosuhteet Venäjän vallan alaisuudessa. Teollisuus ei ollut vielä saavuttanut Suomessa pääelin- keinon asemaa, mutta siitä huolimatta Alkion suurena huolenaiheena oli suomalaisen yhteiskunnan kehitys maalta kaupunkeihin muuttoliikkeen muodossa. Tästä syystä oli järkeenkäypää, että maaseudun väestön intressit poliittista yhteenliittymistä varten olivat matalammat kuin kaupungeissa, mutta sosioekonomiset luokkarajat asettivat silti omat haasteensa. Maaseudulla asuvan väestön keskinäiset ristiriidat ja leivänsaanti olivat kuitenkin aiheina huomattavasti lähempänä ihmistä kuin etäiset val- tiopoliittiset kysymykset Venäjään liittyen. Maalaisliitto (ML) joutui jo varsin varhaisessa vaiheessa ratkaisemaan poliittisen suhteensa liberalismiin, konservatismiin sekä sosialismiin. Maalaisliiton synty ei ollut maailmanpolitiikasta irrallaan oleva tapahtuma vaan osana laajempaa liikettä, jonka tavoitteena oli parantaa maaseudun huonoimmassa asemassa olevien elinoloja vallankumousta tai luokkataistelua. Luokkataistelu ja vallankumous ei sopinut Alkion ajatusmaailmaan, jolloin hän vii- meistään katkaisi aatteellisen samanhenkisyyden sosialidemokratian kanssa. Alkio alkoi kokea jää- vänsä aatteellisesti ulkopuoliseksi myös omasta nuorsuomalaisesta puolueestaan viimeistään siinä vaiheessa, kun puolue meni hallitukseen yhdessä ruotsinkielisten kanssa. Vanhasuomalaisten kanssa hänellä oli edelleen erimielisyyksiä puolueen myöntyväisyyspolitiikasta Venäjän suhteen. Alkio oli jäänyt ilman poliittista kotia. Alkion visioksi muodostui lopulta puolue, jonka päämääränä olisi suo- malaisuusaatetta ajaen löytää tiensä nuorsuomalaisen puolueen ”herra- ja kaupunkihenkisyyden”

sekä sosialistien välimaastoon. Puolueen tulisi ajaa koko maaseudun asiaa, eikä keskittyä pelkästään itsenäisiin talonpoikiin. ⁸

Maalaisväestön järjestyminen yhteiseksi puolueeksi – Maalaisliitoksi – tapahtui asteittain puolueaja- tuksen kylvämisellä nuorsuomalaisen puolueen peltoon. Puolueen perustamiseen suunnatuissa kan- salaiskokouksessa Etelä-Pohjanmaalla syyskuun alussa 1906 polttavana keskustelunaiheena oli jär- jestäytyminen lähestyviä eduskuntavaaleja varten ”nuorsuomalaiseksi maalaispuolueeksi”. Maalais- ten puolue tekisi pesäeroa kaupunkien puolueisiin ottamalla poliittiseksi ykkösagendakseen maavä- estöön liittyvät kysymykset. Syyskuun puolivälissä noin 30 miehen joukko kokoontui Vaasassa Ilkan toimitiloissa laatimaan ”Nuorsuomalaiselle Maalaisliitolle” poliittista ohjelmaa. Alkio pohjusti ky- seisessä kokouksessa puolueen kannanoton uskonnonvapaudesta sekä kirkon ja valtion yhteyden lo- pettamisesta. Kaikki kokouksen 17 kysymystä puolueen poliittiseksi agendaksi läpikäytiin Kauha- valla 22.–23.10, jolloin Santeri Alkio toimi kokouksen puheenjohtajana. Alkio pohjusti asian Etelä-

8 Alanen 1976, 366–368; Hokkanen 2006, 15.

(8)

Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton (EPNM) perustamisesta, jolloin puolue yhtenäisellä pää- töksellä perustettiin. Samoihin aikoihin maalaismieliset oululaiset olivat perustaneet aatteellisen vel- jespuolueen Suomen Maalaisväestön Liiton (SML) Pohjois-Pohjanmaalla. Molempien maalaispuo- lueiden johtajilla, Santeri Alkiolla (EPNM) ja Kyösti Kalliolla (SML), oli varsin yhtenevät näkemyk- set poliittisista kysymyksistä, joka teki puolueiden yhdistymisestä vain ajan kysymyksen. Vuoden 1907 lopussa EPNM kokoontui Alavudella, jossa se päätti yhteisellä mielipiteellä liittyä osaksi SML:a. Vuoden 1908 tammikuussa eteläpohjalaiset ottivat osaa ensimmäisen kerran SML:n toimin- taan kokouksessa, jossa molemmat ryhmittymät painottivat oman ohjelmansa paremmuutta puolueen agendaksi otettavissa poliittisissa erityiskysymyksissä. Lopulta suhteellisen minimalistisista erimie- lisyyksistä päästiin sopuun yhdistämällä molempien puolueiden ohjelmat yhteiseksi kokonaisuudeksi marraskuussa 1908 järjestetyssä kokouksessa. Puolueen nimeksi alkoi vähitellen vakiintua Maalais- liitto. ⁹

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 Alkio kertoi selkeästi kantansa sotatilan vai- kutuksista lehden sensuuritoimenpiteiseen ja lisäksi toivoi, etteivät suomalaiset lähtisi protestoimaan Venäjän johtajia sotalakien ollessa voimassa. Venäjän maaliskuun vallankumous oli käänteentekevä hetki Alkion elämässä. Seuraavan noin kahden vuoden aikana Alkion ML saavutti vaalivoiton, Ilkan levikki kasvoi, Alkiosta tuli ML:n puoluejohtaja, kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemies, hän oli piilossa peläten henkensä puolesta sisällissodan aikana Helsingissä ja hän halusi olla estämässä punaisiin kohdistuvia kostotoimia. Tsaarinvallan kaaduttua Venäjällä 1917 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen myötä Ilkka sai vapaammin uutisoida sensuurijärjestelmän lakattua Suomessa. Al- kio lähti hoitamaan kansanedustajan tehtäviään Helsinkiin eikä ollut toimituksen käytettävissä paikan päällä, jolloin hänen kirjoituksensa kevääseen 1918 asti saapuivat Helsingistä käsin keskittyen erityisesti artikkeleihin sekä eduskuntauutisointiin. Tämän ajan Alkiota tuurasivat lehden toimituksessa paikan päällä Artturi Leinonen ja Antti Haapala. Suomalainen sanomalehdistö oli voimakkaasti mukana muokkaamassa mielipiteitä yhteiskunnallisista kiistakysymyksistä. Sanomalehdistö oli jo tässä vaiheessa ryhmittynyt osaksi puoluekenttää, ja sen merkitys kasvoi poliittisten ryhmittymien äänitor- vena yhteiskunnallisen tilanteen kiristyessä vuoden 1917 loppua kohden.¹⁰

Venäjän 1917 alkuvuoden tapahtumat näyttäytyivät Alkiolle hyvin positiivisena kehityksenä Suomen kansan kannalta, mikä ilmeni Ilkan kirjoituksissa yhteistyöhalukkuutena venäläisten kanssa ja keho- tuksena välttää väkivaltaa ”bobrikoffilaisten virkamiesten” toimien takia. Venäjän väliaikaisen hal-

9 Alanen 1976, 374–380.

10 Hokkanen 2006, 42–43; Tommila ym. 1998, 138–139.

(9)

lituksen voimasuhteen muutoksen seurauksena valta siirtyi porvareilta vasemmistolle lokakuun val- lankumouksessa, jonka takana vaikuttivat bolševikit ja Vladimir Lenin. Alkion kanta muuttui Venä- jän väliaikaisen hallituksen vallanvaihdoksen jälkeen niin, että hän viimeistään nyt päätyi puolueensa kanssa itsenäisyyslinjan kannattajien joukkoon. Alkion voimakas uudistusmielinen linja näkyi Ilkka- lehden kirjoituksissa kunnallis- ja työlainsäädäntöön liittyen, koska ML:n politiikan tavoitteena oli helpottaa työväestön asemaa. Ilkan uutisointi toukokuun maatalouslakkoihin liittyen teki kuitenkin selkeää pesäeroa maalaisliiton ja sosialistien välille, kun lehti tuomitsi jyrkkäsanaisesti sosialistien painostuksen lakkoilun muodossa yhteiskuntaa kohtaan nälänhädän aikana. Lehdessä otettiin jyrkästi kantaa venäläisten ja sosialistien lämminhenkisiin väleihin, mikä epäilytti erityisesti porvarillisia pii- rejä. Vuoden 1917 juhannuksen aikoihin Alkio esitti voimakkaan näkemyksensä uhkaavasta venäläi- sestä sotaväestä, jolloin hän vaati sotaväen poistamista Suomesta sekä linnoitustyöurakoiden lopetta- mista maassa. Valtalaki ajettiin läpi heinäkuun puolessa välissä eduskunnassa ML:n, aktivistien sekä sosialistien toimesta. Seurauksena Aleksandr Kerenskin väliaikainen hallitus kuitenkin hajotti eduskunnan ja uusien vaalien ajankohdaksi sovittiin lokakuun ensimmäiset päivät. Sosialistit, jotka olivat saavuttaneet vuoden 1916 eduskuntavaaleissa ehdottoman enemmistön, jättivät protestina eduskunnan Kerenskin päätöksen jälkeen. ¹¹

Alkio toi Ilkassa 1917 selvästi esille kantansa Suomen itsenäisyyskysymykseen liittyen uskoen mar- raskuuhun asti itsenäistymisen saavuttamiseen sopuisasti ilman sotaa. Alkio kiisteli itsenäisyyskysy- myksessä erityisesti maltillisimpien porvareiden kanssa, jotka kannattivat Venäjän kanssa yhteistä ulkopolitiikkaa ja sotalaitosta Suomen itsenäistymisen yhteydessä. Bolševikkien toteuttaman lokakuun vallankumouksen jälkeen poliittinen tilanne monimutkaistui Suomessa, koska Venäjän väliai- kainen hallitus syrjäytettiin, jolla oli takanaan duuman hyväksyntä ja duuma lakkasi olemasta. Alkio uskoi vielä eduskunnassaan lausumansa mukaan marraskuun puolivälissä suurlakon aikana, että hän voisi tehdä yhteistyötä sosialistien muttei venäläisten kanssa. Suurlakon aikana tapahtuneet väkival- lanteot ja laittomuudet tuomittiin Ilkassa ankarin sanoin. Alkio enteili venäläisten ja sosialistien mel- lakoinnin ja ryöstelyn johtavan lopulta sotatilaan Ilkan vuoden 1917 viimeisessä numerossa. Noin kuukauden päästä sisällissota alkoi yleisen tulkinnan mukaisesti tammikuun 27. päivänä 1918. Sisäl- lissodan ajan Alkio vietti suojapaikassa muiden valkoisen Suomen kansanedustajien kanssa ja palasi vasta toukokuun alussa Pohjanmaalle. Lehdestä päävastuun kantoi sisällissodan aikana Antti Haa- pala, jolloin Ilkan tehtävänä oli innostaa maakuntaa, sen valkoisia vapaussotureita sekä tarjota rinta- makirjeenvaihtajiensa välityksellä kelvollista kuvaa sotatapahtumista. ¹²

11 Hokkanen 2006, 43–44.

12 Hokkanen 2006, 44–45.

(10)

1.2 Tutkimuskysymykset

Tutkimuskysymykseni ovat, miten Pohjanmaalla ilmestyneessä maalaisliittolaisessa sanomalehti Il- kassa suhtauduttiin sosialisteihin, etenkin sisällissodan aikaisiin ’punaisiin’, ja venäläisiin, ja miten lehden kirjoittelussa käytettiin propagandaa heitä vastaan vuosina 1917–1918? Tutkimuksessani tarkastelen ja analysoin pääasiallisesti Ilkka-lehden pääkirjoituksia, mutta hyödynnän lehdestä myös muita artikkelikirjoituksia. Tarkasteluni keskittyy Ilkka-lehden Santeri Alkion vuosina 1917–1918 päätoimittajana (1906–1930) johtamaan ja hyväksyttämään poliittiseen linjaan sekä lehden käyttä- miin propagandan muotoihin ja lehden linjan johdonmukaisuuteen. Olen jakanut tutkielman käsitte- lykappaleet ajallisesti kolmeen ajanjaksoon: sisällissotaa edeltänyt vaihe 1917 itsenäisyysjulistukseen saakka, itsenäistymisjulistuksesta sisällissodan 27.1.–15.5.1918 aikaiseen uutisointiin sekä uutisointiin sisällissodan jälkeen 1918 Ilkan vuoden viimeiseen numeroon asti.

Sanomalehdet olivat tutkimuksen tarkastelujaksolla ehdottomasti Suomen merkittävin joukkoviestin- täväline. Analysoin Ilkan pääkirjoituksia sekä muita kirjoituksia tarkastelujaksoni sanomalehdistä keskittyen propagandan käyttöön ja lukijakunnan mielipiteiden muokkaamiseen yhteiskunnasta ja sen poliittisesta kehityksestä. Syvennyn tutkimuksessani analysoimaan propagandan käyttöä lehden ja sisällissodan aikaisten valkoisten aseena, sisällissodan aikaisia punaisia sekä venäläisiä vastaan ennen ja jälkeen sisällissodan. Tutkimustehtäväni on tarkoituksenmukaisesti rajattu niin, että tutkimukseni tarkoituksena ei ole käsitellä tarkemmin yksittäisiä sotatapahtumia eikä taisteluja, vaan propagandan yleislinjaa ja sen muutoksia Ilkka-lehden uutisoinnissa valkoisten aseena punaisia vastaan.

Tutkimukseni tarkoituksena on huomioida Euroopan kehitystä sekä Suomen valtiollista asemaa suhteessa Venäjään tutkimuksen tarkastelujaksolla. Ottamalla mukaan Euroopan tilanteen sekä Suomen valtiollisen aseman suhteessa Venäjään pyrin analysoimaan, kuinka Ilkka-lehden propagandassa käy- tettiin apuna myös Suomen valtion ulkopuolisia tekijöitä ja mitä motiiveja tästä on löydettävissä.

Tutkimuksessani tarkastelen ja analysoin Ilkan uutisoinnissa myös sitä, mitä uutisoinnista on tietoisesti jätetty kertomatta tai asian todelliseen luonteeseen nähden tietoisesti vähätelty tai liioiteltu.

Nämä edellä mainitut uutisoinnin aiheet saattavat tulla kyseeseen esimerkiksi sotarikosten, kenttäoi- keudenkäyntien ja vankileireistä uutisoinnin yhteydessä.

(11)

1.3 Tutkimuksen keskeiset käsitteet

1.3.1 Propaganda

Tutkielmani keskeinen käsite on propaganda. Se määrittyy propagandan lähettäjän intentionaaliseksi yritykseksi vaikuttaa vastaanottajaan. Propagandaa käytetään käsitteenä etenkin tiedotusopin tieteen- alalla ja tarkemmin joukkotiedotusprosessien yhteydessä, jolloin eritoten sen lopputulosta pyritään analysoimaan. Propagandaa on käytetty hyväksi jo ensimmäisen maailmansodan aikana poliittisen johdon toimesta, jolloin sanan merkitys oli omaksuttu osaksi sodankäyntiä. Toisen maailmansodan aikana erityisesti Saksassa ja Yhdysvalloissa harjoitettiin systemaattista tutkimusta propagandan vai- kutusmahdollisuuksiin liittyen. Suomen kieleen propaganda rantautui käsitteenä vasta 1930-luvulla, jolloin sen käyttöön yhdistettiin maailmanpoliittinen tilanne ja sen ideologiset sekä poliittiset per- spektiivit suhteessa natsi-Saksaan sekä Neuvostoliittoon. Olavi Huhtalan mukaan (1937) propaganda liitettiin voimakkaasti osaksi sodankäyntiä niin, että propagandan päämääränä oli vihollinen psyyk- kisen taistelukyvyn tuhoaminen. Suomessa 1930-luvulla propagandaa ei osattu liittää osaksi koko- naisvaltaista yhteiskunnan tarkastelua.¹³ Tutkimuksen aikarajauksen aikana propaganda ei ollut kä- sitteenä Suomessa käytössä, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että sitä ei olisi tiedostamatta tai tarkoituksenmukaisesti käytetty Ilkka-sanomalehdessä vuosina 1917–1918.

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1914–1918 suomalainen sotapropaganda oli vielä varsin alkeel- lisella tasolla verrattuna Euroopan sotaakäyviin valtioihin. Vuosina 1917–1918 poliittisia kannanot- toja värittivät luonteeltaan propagandistiset kärkkäät mielipiteet, joita julkaistiin erityisesti sanoma- lehdistön painattamina. Poliittisten kirjoitusten aiheet käsittelivät temaattisesti muun muassa sorto- kausia, suurlakkoa sekä vallankumouksia Venäjällä. Suomen poliittinen polarisoituminen näkyi kirjoituksissa myös elintarpeiden säännöstelyssä. Vuoden 1918 sisällissodassa propagandan käyttö kasvoi vähitellen sodan edetessä valkoisella ja punaisella puolella. Sekä valkoiset että punaiset käyttivät propagandaa omissa sanomalehdissään, joita olivat punaisten puolella sosialidemokraattisen puolueen sanansaattaja Työmies ja valkoisten keskuudessa puolivirallinen päämajan ja senaatin Valkoinen Suomi. ¹⁴

Propagandalle on olemassa myös lukuisia toisenlaisia määritelmiä, jolloin niitä voidaan erotella muun muassa tarkastelemalla propagandan tiedonvälitysjärjestelmän kolmea rakenneosaa. Näitä rakenne-

13 Hemánus 1975, 8–11, 17–18.

14 Autio 2014, 5–8.

(12)

osia ovat: propagandan lähettäjä, propagandan aineellinen sisältö sekä vaikutustapa propagandan vastaanottajiin. Haastavaksi propagandan määrittelemisen tekee se, että propagandan rakenneosat on mahdollista erotella vielä useampaan alatekijään. Kun propagandassa keskitytään eritoten lähettäjään, voidaan tarkastella lähettäjän puolesta puhumaa maailmankuvaa ideologisine ja poliittisine tarkoitus- perineen. Kun huomiota suunnataan tarkemmin propagandan aineelliseen sisältöön, lienee järkevää tarkastella aineiston objektiivisuutta sekä informaation osoitustapaa. Lopuksi propagandaa voidaan lähestyä vielä sen vaikutustavan kautta propagandan vastaanottajiin, jolloin kiinnitetään huomiota millä tasolla vastaanottaja tiedostaa olevansa propagandan vaikuttamisen kohteena sekä kuinka propagandaa sisältävä aineellinen sisältö muovaa hänen kognitioitaan. Propagandan määritelmä ja mää- ritteleminen eivät ole toisin sanoen aivan mutkatonta. Usein propagandan oletetaan syntyvän vain ääriliikkeiden jäsenten, kuten fasistien tai kommunistien tuottamana, jolloin ei usein ajatella propagandaa olevan myös esimerkiksi länsimaisen liberalismin levittämisessä sekä vahvistamisessa. ¹⁵ Hemánuksen mukaan on tärkeää ottaa huomioon lähettäjän intressit propagandaa määriteltäessä, koska usein näihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Propagandaa voidaan lähestyä F.E. Lumleyn mukaan tarkastelemalla propagandaa siitä näkökulmasta, mitä sillä pyritään salaamaan. Lumleyn tar- kastelun kohteena ovat propagandan lähteet ja alkuperä, kirjoittajan intressi, käytössä olevat mene- telmät, aineiston sisältö sekä propagandan avulla saavutettujen tulosten salaaminen. Lumleyn määri- telmässä propaganda nähdään kaikkena sellaisena toimintana, jossa joukkotiedotusaineistoa käyte- tään vaikuttamiseen salaamalla sisällön alkuperä sekä lähettäjä. Harold D. Lasswell toi 1920-luvulla teoriansa propagandan määrittelyyn määrällisen sisällönanalyysin, jonka avulla hän tutki propagandan määritelmiä propaganda-aineistojen sisällöstä päin. Lasswell määrittelee propagandan sen esitys- tavan näkökulmasta, jolloin sen tarkoituksena on ”kollektiivisten asenteiden säätelemistä merkityk- sellisiä symboleita manipuloimalla”. Myöhemmin 1950-luvulla Lasswell modifioi ja yksinkertaisti määritelmäänsä propagandasta: propagandan tarkoitus on esittää tietoisesti yksipuolisia väitteitä. ¹⁶ Helge Miettusen mukaan propaganda on keino ohjata lähettäjän aatteellisia ja katsomuksellisia mie- lipiteitä yleistetyksi näkökannaksi vastaanottajajoukon keskuudessa. Propagandan lähettäjä pyrkii kytkemään sosiaalisen maailmankuvansa osaksi kohderyhmän todellisuutta, jolloin hänen on ymmär- rettävä psykologisesta näkökulmasta kohderyhmänsä ajattelun ja tuntemuksen ominaispiirteet. Pro-

15 Hemánus 1975, 12–13.

16 Hemánus 1975, 14–16.

(13)

pagandan käytön yhteydessä on vielä ymmärrettävä, että sen lähettäjä esittää usein agendansa yhdis- täen ne muutamaan tosiasiaan viljelemällä siemeninään erottuvia ja yksinkertaisia iskusanoja, jotka jäävät kuulijakunnan mieleen. ¹⁷

Tässä tutkimuksessa propaganda tarkoittaa lähettäjän tietoista oman agendan suuntaista viestintää vastaanottajalle, jonka päämääränä on esittää lähettäjän oman maailmankuvan ja ideologian mukaisia yksipuolisia väitteitä vastaanottajalle saaden hänet uskomaan sanomaansa. Tutkimuksessani analysoin Ilkan kirjoitusten propagandankäyttöä tästä teoreettisesta perspektiivistä.

1.3.2 Indoktrinaatio

Toinen keskeinen käsite työssäni on indoktrinaatio. Se tarkoittaa joukkotiedotuksen vastaanottajan tiedottomuutta siitä, että häneen yritetään vaikuttaa. Hemánuksen mukaan (1973) on loogista indoktrinaation tutkimuksen kehityksen sekä yleisen tiedon levitessä itse käsitteestä, että aikaisemmin in- doktrinaatioksi miellettyä sanomaa aletaan tulkita propagandaksi. Indoktrinaation ja propagandan vä- lisen rajauksen tekeminen on varsin haasteellista, koska käsitteiden määrittelyssä keskitytään juuri vastaanottajan tietoisuuteen häneen kohdistuvista vaikutuspyrkimyksistä, koska vastaanottajaa on monesti mahdotonta haastatella jälkikäteen. Koska sanomien tulkitseminen on aina subjektiivista, saattaa toiselle selvästi propagandistinen kirjoitus ollakin toiselle indoktrinaatiota. ¹⁸

Sanomalehtien uutisointi länsimaisessa toimittajakulttuurissa saattaa antaa saman uutisaiheen tulkin- nassa hyvinkin toisistaan erottuvia tulkintoja, joita selittävät kirjoittajien erilaiset painotukset. Uutis- ten toisistaan poikkeavat tulkinnat painottuvat erityisesti uutistapahtumien ajallisen pituuden sekä monitulkintaisuuden yhteydessä korostuen entisestään kahden vastakkaisen osapuolen konfliktitilan- teessa. Kirjoittajien stereotyyppiset näkemykset vaikuttavat aina tiedostamattomina taustalla, josta seuraa mahdollisesti alitajuista valikointia uutisaineiston lähteiden valitsemisessa. ¹⁹

Nimikkeiden antamisella (engl. labeling) on merkittävä osa ihmisten kielenkäyttöä, jolloin ilmiöitä kuvaillaan vain pintapuolisesti vääristäen samalla käsitteen, jolloin ilmiöstä muodostuu stereotypia.

Stereotypioita omaksuessaan vastaanottajat alkavat omassa kielenkäytössään ymmärtää käsitteitä yk-

17 Miettunen 1976, 11–17.

18 Hemánus 1973, 18–20.

19 Hemánus 1973, 69–71.

(14)

sinkertaistelulla ja yleispätevällä tyylillä harhaanjohtavasti. Sanomalehdet käyttävät nimikkeitä kirjoitusten ja otsikoinnin yhteydessä tiivistääkseen kirjoitustensa sisällön, joka edesauttaa lukijan ste- reotypioiden muodostumisessa tai vahvistamisessa. ²⁰

Tässä tutkimuksessa indoktrinaatiota käytetään käsitteenä selkeyttämään propagandan käsitettä. Olen käyttänyt Hemánuksen tulkintaa niin, että Ilkan kirjoituksissa mahdollisesti käytetty indoktrinaatiota on tulkittavissa nykypäivänä propagandaksi. Käytän tulkintaa siitä syystä tutkimuksessani, koska tarkastelen lähdeaineistoani nykypäivästä käsin eikä tutkimuskysymykseni käsittele aikalaisten käsityk- siä ja tulkintoja lehden propagandasta vaan miten Ilkka käytti propagandaa.

1.3.3 Objektiivinen joukkotiedotus

Kolmas avainkäsite työssäni on objektiivinen joukkotiedotus. Se tarkoittaa joukkotiedotuksen tieteen- alalla vallitsevaa paradigmaa, jossa lähettäjän viestin objektiivisuus vastaanottajalle voidaan tulkita liittyvän olennaisesti todellisuuteen. Jos sanoma ei liity todellisuuteen, se ei ole objektiivinen.

Hemánuksen mukaan lähettäjän sanomaa voidaan pitää objektiivisena ainoastaan siinä tapauksessa, että se kuvaa todellisuutta. Objektiivisuuden käsitettä voidaan lähestyä myös mielekkäästi pohtimalla, mitä se ei ainakaan ole. Kirjoittajan intentiot ovat aina mukana jollain tasolla, jolloin väärät ennak- kokäsitykset tai tiedostamattomatkin aatteelliset tai poliittiset mielipiteet saattavat vääristää hänen kuvaansa todellisuudesta, joka loukkaa sanoman objektiivisuutta. Joukkotiedotus ja journalismi eivät ole muotoutuneet erillisenä osana yhteiskunnallista kehitystä, jolloin tietyllä yhteiskuntaluokalla tiet- tynä ajanjaksona on ollut usein tarve esittää sanomaansa muokkaamaan muiden yhteiskuntaryhmien tietoisuuttaa itselleen mieluisaksi. Tällöin sanomaa ei voida pitää näkökulmattomana, objektiivisena.

Erilaiset toimijat, kuten valtio tai sodanjohto, voivat estää tietoisesti itselleen haitallisen informaation levittämisen jakamalla vain sellaista tietoa, joka ei vastaa ollenkaan tai edes osittain todellisuutta.

Tällöin joukkotiedotus ei ole objektiivista. ²¹

Tässä tutkimuksessa joukkotiedotuksen objektiivisuuden määritelmänä käytetään niin, että sanoman ja todellisuuden on oltava yhtenäinen kokonaisuus objektiivisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa määritelmää käytetään apukeinona erottamaan Ilkan sisällön objektiivisuutta, jonka avulla on hel- pompi tulkita mikä lehdessä on propagandaa ja mikä ei.

20 Hemánus 1973, 98–99.

21 Hemánus 1980, 16–17, 81–89.

(15)

1.4 Tutkimusmetodit

Lähdeaineistoni tutkimiseen ja analysoimiseen soveltuu parhaiten tutkimusmetodina laadullinen si- sällönanalyysi. Pääasiallisena syynä laadullisen sisällönanalyysin valintaan lähdeaineistoni sovelta- misessa on, että Ilkka-lehden uutisoinnista ei ole tarkoituksenmukaista etsiä ensisijaisesti piilopropa- gandaa, koska lehden kirjoituksissa tulee esille lehden Santeri Alkion maalaisliittolainen poliittinen suunta ja lehden propaganda ilman tarkempaa laadullista metodia, kuten lähilukua käyttäen. Sovellan induktiivista lähestymistapaa tutkimuksessani ja toteutan analyysiäni aineistolähtöisen analyysin keinoin muodostamalla siitä teoreettisen kokonaisuuden. Tarkemmin sanottuna tarkastelen ja analysoin lähdeaineistoni Ilkka-lehtiä muodostaen yksittäisistä havainnoista yleisluontoisen kuvan lehden propagandasta sekä lehden suhtautumisesta sosialisteihin, sota-ajan punaisiin sekä venäläisiin tutkimukseni tarkasteluajanjaksolta. Tutkimuksen johtopäätökset Ilkka-lehden uutisoinnista sosialisteja, so- danaikaisia punaisia sekä venäläisiä kohtaan muodostuvat lähdeaineistoni pohjalta ilman tiukkaa teo- reettista viitekehystä. Tutkimuksen kontekstualisoinnissa on kuitenkin käytetty apuna tutkimuskirjal- lisuutta, jota kuvaillaan johdantoluvussa 1.5. tarkemmin. Hyödynnän tutkimuksessani myös diskurs- sianalyysiä. Diskurssianalyysin hyödyntämistä käytän tutkimuksessa erityisesti propagandasanaston yhteydessä, koska harkitut sanavalinnat ovat keskeinen osa propagandan kuvastoa. Tutkimuksessa käytetyt laadulliseen analyysiin metodeihin liittyvät käsitteet ovat selitettyinä seuraavissa tekstikap- paleissa.

Aineiston kattavuus on tutkimuksenteossa yleisluonteinen asia, joka on otettava empiirisessä ja laadullisessa tutkimuksessa huomioon lähdeaineiston yleistettävyyden mahdollisuuden kannalta. Laa- dullisessa tutkimuksessa on keskeisenä tavoitteena, että siinä yritetään ymmärtää eikä selittää lähde- aineistosta saatavia tulkintoja, tutkimustuloksia. Laadullisessa tutkimuksessa selittämistä käytetään apuna yksilön ajatusten tai toimien ymmärtämiseen esimerkiksi kahden eri henkilön erilaisten tulkintojen yhteydessä. Laadulliselle tutkimukselle on usein tyypillistä, ettei siinä etsiä syitä vaan enem- mänkin selityksiä. Perinteisesti kvalitatiivisen aineiston analysointia on pidetty varsin kuvailevana.

Pelkästään kuvailevalla tasolla toimiminen ei ole lähdeaineiston tulkintaa varsinaisessa merkityk- sessä, mutta se on tehtävä kokonaiskuvan saamiseksi tutkimuksessa käytettävän aineiston järjestä- miseksi ja hahmottamiseksi. Perinteisemmissä kvalitatiiviseen aineistoon keskittyvissä analyyseissä tavoitellaan yhdenmukaisuutta ja samankaltaisuutta, mutta uudemmissa kvalitatiivisissa analyysita- voissa painoarvo keskittyy aineiston sisältämiin eroavaisuuksiin sekä monimuotoisuuteen. Uudem-

(16)

missa kvalitatiivisen aineiston analyyseissä on saavutettavissa hieman spesifimpiä sekä aineistoläh- teisempiä tuloksia kuin perinteisessä laadullisessa analysoinnissa. ²² Tässä tutkimuksessa aineiston kattavuus on huomioitu niin, että siitä voidaan aikaansaada yleistettäviä johtopäätöksiä, joissa on sel- vitetty propagandan käyttö ja sen kehitys ajallisen poikkileikkauksen näkökulmasta.

Laadullisessa tutkimuksessa analysointi tapahtuu tyypillisesti jatkuvasti aineiston keräämisen yhtey- dessä. Laadullisessa tutkimuksessa Martti Grönforsin mukaan analysoidessa lähdeaineistoa se on aluksi rikottava käsitteellisiksi paloiksi, jotka kootaan lopussa synteesin avuin tutkimuksen tieteelli- siksi johtopäätöksiksi. Abstrahoinnin seurauksena lähdeaineiston yksittäisistä tapauksista on mahdol- lisuus luoda johtopäätöksiin yleiskäsitteellinen ja teoreettinen kokonaisuus tutkimuksen aineiston an- tamista tutkimustuloksista. Laadullisen tutkimuksen analyysissä induktiivisen päättelyn logiikalla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksen tulkinnat tehdään yksittäisistä havainnoista yleiseen. Laadullinen sisällönanalyysi tarjoaa mahdollisuuden metodina aineiston järjestelmälliseen sekä objektiiviseen analysointiin, jolloin päämääränä on luoda aineistosta yleiskuvaus kompaktissa muodossa johtopää- tösten tekemistä varten. Laadullisen sisällönanalyysin tehtävänä on löytää lähdeaineistosta tekstin ydin ja kuvailla aineiston sisältöä sanallisesti. Aineistolähtöinen analyysi auttaa teoreettisen kokonaisuuden synnyttämisessä, koska lähdeaineistosta valitaan tutkittavat yksiköt tehtävänasettelun ja tutkimuksen tarkoituksen mukaisesti. Tällöin aikaisemmilla tutkimuksilla ja teorioilla ei tulisi olla vaikutusta analyysin tuloksiin ja toteutukseen, koska tutkimustulokset saadaan puhtaasti analysoita- vasta aineistosta. ²³ Tutkimukseni on toteutettu niin, että siinä on analysoitu lähdeaineisto erottele- malla se lehden kirjoitusten painopisteen näkökulmasta keskeisimmiksi aiheiksi, jotka on valikoitu tutkimuksen lähdeaineistoksi. Tämän metodin hyödyntämisen avulla johtopäätöksissä on mahdollista esittää aineiston näkökulmasta todenmukainen ja merkittävimpien kirjoitusten antama kuva Ilkan propagandankäytöstä.

Diskurssianalyysillä tarkoitetaan tutkimustapaa kirjoitusten analyysissä, jota käytetään esimerkiksi joukkotiedotuksen yhteydessä. Diskurssianalyysissä fokus on muun muassa tekstien, kirjoitusten tai keskustelujen alueella, jolloin olennaista on tiedostaa tekstien kuvaavan sosiaalista vuorovaikutusta jonain tiettynä ajanjaksona kirjoittajan näkökulmasta. Diskurssianalyysiä voidaan kuvailla parhaiten sen teksteihin suhtautuvasta kriittisestä otteesta sekä sen tieteellisestä puolueettomasta suhtautumisesta teksteihin. Diskurssianalyysiin kuuluu perustavanlaatuisena käsitteenä enonsiaatio, jolla kuvataan tekstin ja kertojan keskinäistä suhdetta. Enonsiaatiota tarkasteltaessa on huomio kiinnitettävä seuraaviin kysymyksiin: kuka on kirjoituksen puhuja, mistä hän puhuu, ketä vastaan hän hyökkää vai

22 Eskola ym. 2008, 60–61,138–139; Syrjälä ym. 1995. 126–127.

23 Metsämuuronen 2001, 50–51; Tuomi ym. 2003, 95–97.

(17)

vetoaako hän muihin, ketä kirjoittaja ihannoi, mitä hän jättää kertomatta sekä kirjoittajan suhde kirjoituksensa aiheisiin ja tapahtumiin. Jukka Törrösen mukaan diskurssianalyysissä on pohdittava kertojan esittämiä tietoisia pyrkimyksiä suhteessa lukijaan totuuden ja valheellisen informaation esittä- misessä sekä kertojan tulkintoja esitettyjen aiheiden todenperäisyydestä. ²⁴ Tässä tutkimuksessa dis- kurssianalyysia on hyödynnetty sen kriittisen lähestymisen ja enonsiaation näkökulmasta Ilkan kir- joituksia analysoitaessa, jolloin voidaan tarkastella lehden kirjoitusten tarkoitusperiä sekä informaation totuudenmukaisuutta, mikä on välitetty lukijalle lehden sanomana.

1.5 Tutkimuksellinen viitekehys

Historiantutkimuksen alaan liittyvä pro gradu -tutkielmani on empiirinen, aineistolähtöinen ja sijoittuu poikkeusvuosien poliittisen historian tutkimusgenreen. Tutkimukseni käsittelee poliittisten krii- sivuosien historian lisäksi lehdistöhistoriaa. Työni keskiössä on Suomen sisällissota, vaikken tutkimuksessa käsittelekään sotatapahtumia vaan Ilkka-lehden uutisointia propagandan näkökulmasta.

Keskeinen viitekehystä rakentava avainteksti työssäni on Turo Mannisen väitöskirja (1982) Vapaus- taistelu, kansalaissota ja kapina: taistelun luonne valkoisten sotapropagandassa vuonna 1918. Man- ninen käsittelee teoksessaan laajasti sisällissodan valkoisen puolen propagandaa, ja siinä on tutkittu laajasti valkoisia sanomalehtiä osana sisällissodan valkoisen osapuolen tiedotus- ja propagandaväli- neistöä. Mannisen väitöskirjassa käsitellään valkoisten propagandaa 1870-luvulta lähtien sisällisso- dan päättymiseen asti erityisesti valkoisten sanomalehtien pääkirjoitusten perspektiivistä. Manninen on tutkinut myös laajemmin tutkimukseni aihepiiriin liittyviä aiheita. Mannisen teoksessa Kansan- noususta armeijaksi: asevelvollisuuden toimeenpano ja siihen suhtautuminen valkoisessa Suomessa kevättalvella 1918 tarkastellaan valkoisten armeijan muodostamista.

Tutkimukseni viitekehyksen tematiikkaa propagandasta on käsitellyt Pertti Hemánus teoksessaan (1975) Propaganda sanomalehdissä, jossa on tutkittu propagandaa Suomessa ja sanomalehdistön roolia sen välittäjänä. Hemánuksen teoksessa propagandaa on lähestytty useasta eri näkökulmasta, jolloin propagandaa tarkastellaan samanaikaisesti yleisellä tasolla, tutkimalla ideologisen propagandan päämääriä sekä propagandan vaikuttavuutta joukkotiedotuksessa liittämällä aihe osaksi yhteiskunnallista tarkastelua. Hemánus on tutkinut propagandan ja joukkotiedotuksen vaikuttavuutta myös muissa teoksissaan. Hemánuksen teoksessa (1973) Joukkotiedotus piilovaikuttajana tarkastellaan

24 Metsämuuronen 2001, 57–58.

(18)

eroavaisuuksia avoimen propagandan ja piilotason propagandan, indoktrinaation, välillä. Hemánuk- sen ja Tervosen teos (1980) Objektiivinen joukkotiedotus lähestyy objektiivista joukkotiedotusta tarkastelemalla sen edellytyksiä, miten joukkotiedotus voi olla objektiivista.

Viitekehykseni kannalta tärkeä teksti on myös ollut Marko Tikan teos (2008) Terrorin aika: Suomen levottomat vuodet 1917–1921, joka tarkastelee sisällissodan aikaista sekä jälkeistä aikaa erityisesti valkoisen mutta myös punaisen terrorin harjoittamisen näkökulmasta sodan toista osapuolta kohtaan.

Teoksessa tarkastellaan lisäksi Venäjän vallankumousten sekä ulkovaltojen merkitystä sisällissodan asetelmien muotoutumiselle. Tikan teoksessa on tarkasteltu terroria myös kenttäoikeudenkäynneissä ja vankileireillä sekä sisällissodan jälkeisiä levottomuuksia. Tikka on tutkinut edellisisiä aiheita sy- vällisemmin teoksissaan Kenttäoikeudet: välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918 (2004) ja Valkoisen hämärän maa?: suojeluskuntalaiset, virkavalta ja kansa 1918–1921 (2018).

Aihepiirini tematiikkaa on tutkinut Outi Karemaa teoksessaan (1998) Vihollisia, vainoojia, syöpäläi- siä: venäläisviha Suomessa 1917–1923, jossa tarkastellaan venäläisvastaisen propagandan ja viha- mielisyyden historiaa ja sen kehitystä sekä negatiivisten mielikuvien tuottamista venäläisistä. Kare- maan teos käsittelee venäläisten viholliseksi leimaamista, valkoisen vihan ja terrorin oikeuttamista sisällissodassa, joka kohdistui venäläisiin sekä venäläisten käsittelemistä Suomen poliittisessa keskustelussa sisällissotaa ennen, sen aikana sekä sen jälkeen. Karemaa on tarkastellut teoksessaan tarkemmin myös suojeluskuntapropagandan merkitystä sodanjälkeisen bolševikki- ja kansallisvihan luomisessa venäläisiä kohtaan.

Lähdeaineistoni Ilkka-sanomalehden historiaa on tutkinut tarkemmin Kari Hokkanen teoksessaan (2006) Ilkan vuosisata, jossa Hokkanen käsittelee sanomalehden historiaa ja sen kehitystä vuodesta 1906 eteenpäin. Hokkanen esittää Santeri Alkion merkityksen lehden perustamisen alkuvuosikym- meninä ja ensimmäisenä päätoimittajana poliittisten painopisteiden määrittäjänä. Teoksessa tulee ilmi Santeri Alkion pitkä päätoimittajaura Ilkan johdossa, jonka aikana hän teki lehdestä oman poliittisen tiedotuskanavansa, joka Maalaisliiton perustamisen jälkeen toimi myös puolueen ääntä kantavana sanomalehtenä. Toinen tärkeä teos lähdeaineistoni kannalta ja Alkion poliittisten aatteiden kuvaajana on Aulis J. Alasen teos (1976) Santeri Alkio, jossa käydään perinpohjaisesti läpi Alkion henkilöhis- toriaa. Alasen teoksessa on tarkasteltu Alkion elämänvaiheita sekä keskeisiä aatteita, mitkä ovat muo- vautuneet Alkion poliittisiksi mielipiteiksi, joita hän on tuonut esiin Ilkassa päätoimijan roolissa.

Aihepiirini poliittisia kriisivuosia ja Suomen historiallista kehitystä on kuvannut Jussi T. Lappalainen teoksessaan Itsenäisen Suomen synty (1977). Lappalainen käy läpi teoksessaan Suomen historiallista kehitystä Venäjän vallan aikaisista sortokausista 1899 lähtien Tarton rauhaan 1920 asti. Lappalainen

(19)

paneutuu teoksessaan merkittäviin kehityslinjoihin, jotka johtivat Suomen sisällissotaan sekä tasaval- taisen hallitusmuodon käyttöönottoon 1919. Toinen Suomen historian kehityslinjoja selittävä teos on Heikki Ylikankaan (1986) Käännekohdat Suomen historiassa: pohdiskeluja kehityslinjoista ja niiden muutoksista uudella ajalla, joka tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan merkittäviä kehityslinjoja ja tapahtumien syysuhteita.

1.6 Lähdeaineiston esittely

Pro gradu -tutkielmassani käytän lähdeaineistona Ilkka-sanomalehdessä julkaistuja artikkeleita. Tut- kimukseni lähdeaineistoksi on ajallisesti rajautunut aikaväli 28.6.1917 – 28.12.1918. Tämän ajanjak- son aikana julkaistiin yhteensä 318 sanomalehteä. Rajauksen perusteena olen käyttänyt yhtäältä sitä, että tuona aikana poliittinen keskustelu kiihtyi ja kärjistyi, toisaalta sitä, että käsittelykappaleisiini muodostuvia noin puolen vuoden ajanjaksoja, jolloin lähdeaineiston rajaaminen kolmeksi käsittely- luvuksi toteuttaa tutkimukseni tarkoitusta ajallisen poikkileikkauksen tavoin. Tutkimuksen ensim- mäinen luku johdannon jälkeen käsittää ajallisesti Ilkka-lehdet vuoden 1917 kesäkuun lopulta it- senäistymisjulistukseen 6.12.1917 saakka. Toinen käsittelyluku käsittelee Ilkan julkaisut välittömästi itsenäistymisjulistuksen jälkeisestä ajasta sisällissodan yleisesti tulkittuun päättymisajankohtaan 15.5.1918 asti. Tutkimuksen viimeinen käsittelyluku koostuu sisällissodan jälkeen ilmestyneistä Il- koista vuoden 1918 viimeiseen julkaisuun asti. Ajallisen rajauksen avuin pystyn analysoimaan ja ver- tailemaan maalaisliittolaisen Santeri Alkion päätoimittajakauden (1906–1930) Ilkka-lehden poliittisen linjan painopisteitä ja lehden asenteiden muutoksia vuosien 1917–1918 aikana tarkasteluajanjak- sollani suhteessa sosialisteihin, etenkin sisällissodan aikaisiin niin sanottuihin punaisiin sekä venäläi- siin. Sosialisteihin aikalaiset lukivat sekä maltilliset että radikaalit sosiaalidemokraatit. Tässä tutkimuksessa olen käyttänyt tätä aikalaisten tulkintaa sosialistien määrittelyyn.

Lähdeaineistoni on runsas. Analysoin tutkimuksessani kaikki tarkasteluajanjaksoni Ilkka-lehdet, joista valikoin ne pääkirjoitukset, uutiset sekä muut kirjoitukset, jotka kuvasivat sanomalehden painopisteiden sisältöä tutkimuskysymykseni sekä ajallisen poikkileikkauksen perspektiivistä. Tarkas- telujakson lähdeaineisto koostui sisällöltään pääkirjoitusten, uutisten sekä muiden kirjoituksen lisäksi suuresta määrästä mainoksia ja muita ilmoitusluontoisia asioita, jotka eivät ole tutkimuskysymykseni kannalta relevanttia sisältöä. Sanomalehdissä on myös useita pienempiä uutisia paikallisista, kansal- lisista sekä kansainvälisistä aiheista, jotka eivät olleet useimmiten relevantteja tutkimuskysymykseni

(20)

kannalta. Tutkimuksessani keskityin lähdeaineistostani analysoimaan erityisesti Ilkka-lehtien pääkir- joituksia sekä selkeästi poliittisesti latautuneita muita kirjoituksia, jotka voidaan selväpiirteisesti tulkita sanomalehden yleisen mielipiteen levittämiseen suunnitelluksi julkaisutoiminnaksi lukijakunnalleen.

Näin ollen lähdeaineistoni muodosti 85 Ilkka-lehdessä julkaistusta kirjoituksesta, joista 58 oli pääkir- joituksia ja loput 27 muita mielipidekirjoituksia tai tiedotusluontoisia tekstejä. Vaikka pääkirjoituk- sissa ei olisikaan mainittu Santeri Alkion sitä kirjoittaneen, voidaan todeta niiden kuitenkin olleen hänen poliittisen linjansa kanssa sopusoinnussa. Tutkimuksen käsittelyluvuissa lähdeaineiston yhtey- dessä on mainittu kirjoittaja, mikäli se oli tulkittavissa lähdeaineistosta. Kirjoittajia ei ole merkitty lähdeviitteisiin. On myös huomioitava propagandan käyttämisen yhteydessä, että kirjoittajan nimi on saatettu jättää myös tietoisesti julkaisematta kirjoituksen yhteydessä.

Lähdeaineistoni on tarkasteluajanjaksolta kokonaisuudessaan digitoituna ja sähköisesti saatavilla Suomen Kansalliskirjaston verkkosivuilla. Tutkimukseni haasteena lähdeaineiston analysoinnissa oli erityisesti se, että osa digitoiduista sanomalehdistä olivat joko huonokuntoisia tai painomustetta on käytetty niin, että sanomalehden tekstistä on erittäin haastavaa tulkita, esimerkiksi kirjoittajan nimeä tai nimimerkkiä. Nämä lähdeaineiston haasteellisuudet mahdollistavat kirjoitusten väärän sanatarkan tulkinnan, jotka on huomioitu lähdeaineistoa tarkasteltaessa ja analysoidessa hyvin tarkoin lähdekri- tiikin vaatimin keinoin. Sanomalehdissä on käytetty lisäksi fraktuuraa, joka omalta osaltaan myös vaikeutti sanomalehtien tekstien tulkitsemista sanatarkasti oikein, joka voi johtaa pahimmassa tapauksessa virheellisten tulkintojen tekemiseen lähdeaineistosta. Tämä on julkilausuttava lähdekritii- kin kunnioittamisen nimissä.

(21)

2. Vuoden 1917 käänteet Ilkan kirjoittelussa

2.1 Korkein valta eduskunnalle sekä maalaisliittolaista talous- ja yhteiskuntaoppia

Venäjän maaliskuun vallankumouksella oli suoranainen vaikutus myös Suomen haastavaan sisäpo- liittiseen tilanteeseen, sillä aikaisemmat venäläistämistoimet peruutettiin ja Oskari Tokoi organisoi senaatin, jossa oli sekä kuusi sosialistia että porvaria. Venäjän kevään tapahtumat eivät kuitenkaan ratkaisseet Suomen sisäistä poliittista asiantilaa siitä, kenelle kuuluisi korkein valtiovalta. Ratkaisuna tilanteeseen esitettiin heinäkuussa eduskunnassa valtalakia, jonka takana seisoivat aktivistit, sosialidemokraatit sekä porvarillisten puolueiden itsenäisyysmiehet, joiden läpiajamassa valtalaissa ulko- poliittinen ja sotilaallinen valta säilyi keisarisuuriruhtinaalla ja sisäpoliittinen valta siirtyi Suomen eduskunnalle. Valtalakia ei hyväksytty, minkä vuoksi eduskunta hajotettiin ja määrättiin uudet edus- kuntavaalit pidettäväksi lokakuun alkuun.²⁵ Ensimmäisen maailmansodan aikana koko suomalaista yhteiskuntaa koskettanut kriisi voimistui kesällä 1917, joka voidaan tulkita Pertti Haapalan mukaan yhteiskunnan hajoamiseksi. Tällöin yhteiskunnassa vallalla olevat tavat ja järjestyssäännöt muuttuivat merkitsemättömäksi. Kesällä 1917 valtio menetti vähitellen kontrollinsa maan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, mikä näkyi talouden heikentymisenä, kansalaisten tottelemattomuutena lakia kohtaan sekä järjestysvaltatyhjiön syntymisenä. Valtiovallasta muotoutui lopulta riitaisa poliittinen taistelu- kenttä, joka siirtyi vuoden edetessä aina vain enemmän ratkaistavaksi kaduille. ²⁶

Kesäkuun loppupuolella Ilkan pääkirjoituksessa ”Eduskunta ja suurlakon-uhka” kerrottiin sosiaali- demokraattien uhkaavan eduskuntaa suurlakon muodossa, mikäli kunnallislait sekä työpäivälaki kah- deksan tunnin työpäivästä jätettäisiin lepäämään lokakuun eduskuntavaaleihin asti. Sosialidemo- kraattien tarkoituksena on järjestää koko Suomen alueella kunnallisjärjestöjensä omalla päätöksellä mielenosoituksia, johon osallistuisivat kaikki sitä tukevat järjestöt sekä maassa olevat venäläiset so- tilaat. Vastuu siirrettäisiin näin puolueen käsistä sosialidemokraattien kunnallisjärjestöille, jolloin eduskuntapuolue saisi pestyä kätensä lakkoilusta. Suurlakon mahdollisimman merkittävän vaikutta- vuuden kannalta lakon olisi toteuduttava koko Suomen alueella. Tämän sosialidemokraattien tempun ideana oli saada varastettua muiden puolueiden huomio ja taakseen kymmentuhansittain ”tietämät- töminä olevia” heidän asiansa puoltajia. Suurlakon olisi tarkoitus alkaa viipymättä Helsingissä siinä tapauksessa, että Suomen eduskunta siirtää päätösesityksen työpäivälaista lepäämään yli vaalien.

25 Manninen 1982, 19.

26 Haapala 1995, 11–12.

(22)

Eduskunnan uhkaaminen suurlakolla on ankarasti vastoin laillisuutta. ”Helsingin herrojen” lakkoil- moitukseen olisi syytä suhtautua suurella varovaisuudella hillitsemällä ”suurlakkoiluintoa”, koska sen seuraukset saattavat olla tuhoisat, jos eduskuntaa painostetaan väkivallan voimalla. ²⁷

Ilkassa tuotiin varsin selvästi esille, kuinka venäläiset ja sosialidemokraatit ovat liittoutuneet yhteisen tavoitteen aikaansaamiseksi. ”Suurlakkointoilu” on tulkittava sosialidemokraattisen puolueen poliit- tisena pelinä ajaa kunnallis- ja työpäivälakeja eduskuntaa painostamalla. Ilkassa halutaan luoda mielikuvaa sosialidemokraateista häikäilemättöminä harhaanjohdettujen kannattajien kalastelijoina. Leh- dessä annetaan etukäteen väkevä varoitus sosialidemokraateista luomalla heistä uhkakuvaa Suomen kansalle sekä eduskunnalle.

Heinäkuun alkupuolella Ilkassa julkaistiin lakiehdotusesitys otsikoituna ”Suomen itsemääräämis-oi- keus”, jossa esitettiin Venäjän hallitsijan oikeuksien siirtoa Suomen eduskunnalle. Eduskunnan Suu- relle valiokunnalle ehdotettu Perustuslakivaliokunnan kirjelmä oli muotoiltu Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisen osalta niin, että Venäjän hallitsijan oikeudet lakkaisivat, jolloin Suomen eduskunnan valta lisääntyisi huomattavasti. Suomen eduskunnalle olisi siirrettävä voimaanpano- sekä lainvalmisteluoikeudet välittömästi, sillä suurruhtinaan valtaoikeudet ovat lakanneet. Suomen eduskunta saisi täten oikeudet itsenäisesti päättää maansa verotuksesta, talousasioista sekä tullin toiminnasta. Lakia korkeimman valtiovallan käyttämisestä ei kuitenkaan uloteta ulkopoliittiseen päätöksen- tekoon eikä sotilasasioihin. Kyseinen lakiehdotus on laadittu siksi, että yleisvenäläinen Työ- ja Sota- miesneuvosto on hyväksynyt päätöslauselman, jossa se on vaatinut väliaikaista hallitusta välittömästi laajentamaan Suomen oikeuksia. Suuri valiokunta oli vastaavasti pyytänyt senaatin vallan laajennuk- seen liittyen uutta ehdotusta muuttuneen poliittisen tilanteen takia. Santeri Alkio oli mukana sosialidemokraattien kanssa laatimassa lakiluonnosta Perustuslakivaliokunnassa. Lopussa todetaan kysymyksen Suomen itsemääräämisoikeudesta lähenevän loppuaan, kunhan asia onnistutaan hoitamaan oikeanlaisella varovaisuudella sekä huolellisuudella. ²⁸

Alkio otti selkeästi esille, että keisarin valtaoikeudet ovat siirtyneet Suomen eduskunnalle, koska kei- sarisuuriruhtinas Nikolai II on syösty vallasta. Lakiesityksessä halutaan painottaa ainakin vielä tässä vaiheessa, ettei Alkio halua Suomen täydellistä itsenäistymistä Venäjän valtiosta vaan eduskunnalle maan sisäisen korkeimman vallan. Toiveikkaana lehdessä vedotaan venäläisten väliaikaisen hallituksen luvanneen Suomen valtaoikeuksien laajentamisen. Tässä vaiheessa sosialidemokraatit kuvataan yhteisessä rintamassa Alkion tavoitteiden kanssa.

27 Ilkka 28.6.1917 no 71, ”Eduskunta ja suurlakon-uhka.”.

28 Ilkka 10.7.1917 no 76, ”Suomen itsemääräämisoikeus.”.

(23)

Heinäkuun loppupuolella Ilkan pääkirjoituksessa ”Suomen Eduskunnan päätös sopusoinnussa Venä- jän vallankumousaatteen kanssa.” otettiin kantaa Suomen eduskunnan valtaoikeuksien laajentamisen ja Venäjän vallankumousaatteeseen. Pääkirjoituksessa pohditaan erityisesti Venäjän vallankumouk- sellisten demokratiamielisten suhtautumista Suomen tilanteeseen sekä riippumattomuuteen suhteessa Venäjään. Venäjää johtavan väliaikaisen hallituksen ”vallankumouksellisen demokratian tahto” on julkilausuttu ja suotuinen Suomen itsenäistymisen kannalta. Maaliskuun vallankumouksen lopputu- loksena keisarivallan kaaduttua suomalainen kansanedustuslaitos päätti toimia siirtämällä lailla korkeimman vallan itselleen, joka oli Venäjän väliaikaisen hallituksen ”vallankumouksellisen demokra- tian” nimissä luvattu suomalaisille. Perusteena Suomen itsemääräämisoikeuden toteutumiselle tode- taan olevan luonnollista, että kansanvaltaisuuden takia Venäjä ei haluaisi jatkaa ”rajamaillaan” keisarin valtuuksien käyttöä. Yleisvenäläisen neuvoston ”rehellinen, juonittelematon kansantahdon il- maisu” suhtautuu Suomen tilanteeseen suopeasti, jolloin Suomen senaatti päätti julistaa lakiuudis- tuksen. Suomen itsenäisyydelle nähdään olevan kuitenkin tahoja, jotka eivät halua irrottaa Suomen ja Venäjän välistä yhteyttä. Pääkirjoituksen lopussa kuitenkin mainitaan, ettei kyseistä valtalakia tule tulkita itsenäisyysjulistuksena, vaan tämä vaatimus on esitettävä myöhemmin mutta jo lähitulevai- suudessa. ²⁹

Lehden noin kaksi viikkoa aikaisemman pääkirjoituksen linjaa jatkettiin vetoamalla Venäjän väliai- kaisen hallituksen aidosti lupaamaan Suomen valtaoikeuksien kasvattamiseen. Venäläinen ”vallan- kumouksellisen demokratian tahto” ei tahdo alistaa entisen keisarin ”rajamaita”. Valtalakia kuvataan jo etukäteen hyväksytyksi isäntämaan yleisvenäläisen neuvoston puolesta, koska heidän sa- naansa voi luottaa. Lehden linja suhtautui hyvin valoisasti venäläisiin isäntiin aikaisemmissa kah- dessa kirjoituksessa luoden heistä vapahtajamaista kuvaa, joka oli keisarin kahleiden rikkoja.

Suomen yhteiskunnan sisäisistä ristiriitaa tarkasteltaessa on merkillepantavaa, että maassa ei ollut tosiasiassa vaikutuskanavaa, jonka avulla yhteiskunnan kehitykseen olisi voitu vaikuttaa rauhanomai- sesti, vaikka maassa olikin Euroopan mittapuulla erittäin demokraattinen kansanedustuslaitos. Suo- men tilannetta voidaan verrata emämaa Venäjän tilanteeseen, sillä molemmissa maissa yhteiskunnal- listen ongelmien demokraattiseen ratkaisemiseen ei ollut mahdollisuutta niin kauan, kun tsaari tai väliaikainen hallitus pystyivät yksinkertaisesti estämään jokaisen lainsäädännöllisen uudistuksen, joka ei palvellut heidän omaa etuaan. Ensin tsaari ja myöhemmin Kerenskin johtama väliaikainen

29 Ilkka 26.7.1917 no 82, ”Suomen Eduskunnan päätös sopusoinnussa Venäjän vallankumousaatteen kanssa.”.

(24)

hallitus pystyivät valtansa turvin estämään demokraattisen uudistyön Suomessa hajottamalla eduskunnan mielivaltaisesti halutessaan, mistä seurasi kielteistä kehitystä Suomen sisäisissä voimasuh- teissa. ³⁰

Noin viikko aiemmin julkaistusta Alkion toiveikkaasta pääkirjoituksesta Ilkan heinäkuun loppupuo- len pääkirjoituksessa ”Suomen itsenäisyys-pyrkimysten oikeudesta” kerrottiin lakiehdotuksen saa- neen täystyrmäyksen Venäjän väliaikaiselta hallitukselta. Väliaikainen hallitus oli käyttänyt valtuuk- siaan väärin ja ylenkatsonut Suomen senaatin esitystä korkeimman vallan käytöstä, vaikka esitys oli suomalaisten osalta varsin säyseä pyyntö valtaoikeuksiensa lisäämiselle. Välittömästi Suomen val- lanlaajennuksen täystyrmäyksen jälkeen Väliaikainen hallitus vaati senaatilta 800 miljoonan markan lainaa vuoden loppuun mennessä. Toiveikkuus muuttui selvästi suomalaisten suhtautumisessa Väli- aikaisen hallituksen intresseihin, joita on vähintään täsmennettävä ”rumaksi kiristyspolitiikaksi”. On- gelman osasyynä ovat sosialidemokraatit. He olivat olleet vaikuttamassa siihen, ettei Suomen olojen järjestelyä koskevia asioita hyväksyttäisi Suomen eduskunnassa, vaan ne voitaisiin vain tiedottaa ilman vahvistusta venäläisten toimesta. Kiistämättömien juridisten syiden lisäksi Alkio peräänkuulut- taa Suomen itsemääräämisvaatimuksen oikeudellisuutta Suomen kansan historialla sekä kaikkien maailmansotaa käyvien valtioiden samansuuntaisilla julistuksilla, joissa on julistettu ”kansojen va- pautta ja itsemääräämisoikeutta”. Päämäärän saavuttaakseen suomalaisten on otettava ensisijaiseksi tehtäväkseen ottaa ”valtiollisen vapautensa politiikka” omiin käsiinsä ja lopettaa uskominen muiden suopeuteen itsenäistymisen kannattamisessa. Jos Venäjä turvautuu väkivalloin estämään Suomen it- semääräämispyrkimykset, olisi tätä pidettävä Alkion sanoin vallankumouksen irvikuvana.³¹

Alkion aikaisemmin ilmaistu toiveikkuus koki täyskäännöksen, kun Venäjän väliaikainen hallitus tyrmäsi valtalain. Väliaikainen hallitus muuttui samalla kielenkäytössä ”rumaa kiristyspolitiikkaa”

harjoittavaksi instituutioksi, jonka päätökseen olivat vaikuttaneet sosiaalidemokraatit. Sosialistit haluavat lehden mukaan päättää suomalaisten asioista ilman hyväksytystä. Alkio haluaa nostaa edelleen esille suomalaisten oikeudenmukaiset valtuuden maansa sisäiseen korkeimman vallan käyttöön ja maalata venäläisen vastustuksen jo etukäteen vallankumouksen irvikuvaksi. Tästä kirjoituksesta eteenpäin sanomalehden propagandan käyttö kohdistui selväpiirteisesti sekä punaisiin että venäläi- siin.

Taustana on hyvä huomioida Suomen yhteiskunnallinen muutos 1900-luvun alussa, missä Suomen valtiomuoto muuttui 1906 aiemman vuosisadan patriarkaalisesta sääty-yhteiskunnasta moderniksi

30 Ylikangas 1986, 165–167.

31 Ilkka 31.7.1917 no 84, ”Suomen itsenäisyys-pyrkimysten oikeudesta.”.

(25)

yksikamariseksi eduskunnaksi. Tämän uudistuksen seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja yleinen äänioikeus otettiin käyttöön. Suomessa 1900-luvun alussa viholliskuvaa herätettiin poliittisista vas- tustajista hyvin johdonmukaisesti, mitä voidaan pitää yhtenä merkittävänä syynä sisällissodan sytty- miselle. Lehdistössä julkaistut kiihotuskirjoitukset vastapuolesta olivat osana laaja-alaista ilmiötä, joka voidaan tulkita tietoiseksi vihan kylvämiseksi. Työväki loi järjestelmällisesti porvareista viholliskuvaa, jossa porvarit olisi tuhottava työväen vapautumisen saavuttamiseksi. Porvarillisissa pii- reissä nousi esiin vihaa ja epäluuloa tästä syystä työväkeä kohtaan. Myöhemmin porvarit liittivät omaan työväen viholliskuvaansa piintyneen venäläisvihan. Poliittinen viha kasvoi vuosi vuodelta ja ilmentyi jokapäiväisissä puhetilaisuuksissa sekä etenkin sanomalehdistössä. Vihan karttuessa liian suureksi oli enää lopulta mahdotonta perääntyä. Poliittinen viha muuttui lopulta väkivallaksi toista osapuolta kohtaan. ³²

Ilkan pääkirjoituksessa 9.8.1917 ”Maalaisliittolaista talous- ja yhteiskuntaoppia III” Santeri Alkio ottaa painavin sanoin kantaa työväenluokan ja sosialidemokraattien politiikkaan, jonka seurauksena maatalousväestön olot ovat heikentyneet ja kurjistuneet maatalouslakkojen vaikutuksesta. Alkio to- teaa pähkinänkuoressa kapitalismin ja sosialismin olevan käytännössä sama asia, sillä molempien aatteiden kannattajat haluavat vain hyötyä pyytämällä työmäärästään mahdollisimman suurta korvausta. Työn myyjän ja ostajan välille syntyvää luokkaristiriitaa on tarkasteltava enemmänkin olevan katsantotaparistiriitana, koska molempien ryhmien tarkoitusperät ovat samat. Sotatarviketeollisuuden takia erityisesti maatalous on kärsinyt ja kuluttajatavaroiden hinnat nousseet sadoilla prosenteilla, josta ovat hyötyneet sekä kapitalistit ja sosialistit hiljaisesti sopusoinnussa. Tästä toiminnasta on seu- rannut Suomeen täydellinen elintarvikepula, josta ovat vastuussa erityisesti sosialistit ja työväki. Erit- täin epäoikeudenmukaisena ilmiönä on havaittavissa maanviljelijöiden liittäminen elintarvikelain alaisuuteen, kun samanaikaisesti sosialistit päättävät organisoida maatalouslakkoja heikentäen maan- viljelijöiden asemaa ja kasvattaen elintarvikepulaa entisestään. Sosialistien pääasiallisena tavoitteena on vahvistaa omaa poliittista vaikutusvaltaansa ottamalla maatyöväen teollisuustovereista mallia. So- sialistien tarkoituksena on teollisuustyömiehen nousu ja maanviljelijän polkeminen latoon.³³ Pääkirjoituksessa Alkio luo sosialidemokraateista ja työväenluokasta mielikuvaa elinympäristön tasolla maaseudun olojen kurjistajina, joiden tavoitteena on hyväksikäyttää maaseutua ja sen kansaa.

Työväen teollisuustyömies polkee maanviljelijän latonsa perukoille. Poliittisella tasolla ML:n näkö- kulmasta sosialistit ja porvarit ovat todellisuudessa yhdessä liittoutuneet heikentämään maanviljeli-

32 Salminen 2007, 34–35.

33 Ilkka 9.8.1917 no 88, ”Maalaisliittolaista talous- ja yhteiskuntaoppia III.”.